NUORUUSPUISTON HÄMÄRÄSSÄ Lahden Lyseon yläasteen kahdeksasluokkalaisten toiveita ja kokemuksia seksuaaliopetuksesta - projekti

Transkriptio

1 NUORUUSPUISTON HÄMÄRÄSSÄ Lahden Lyseon yläasteen kahdeksasluokkalaisten toiveita ja kokemuksia seksuaaliopetuksesta - projekti Anne Lanu - Katja Olenius- Minna Rusila - Tiina Wahlfors Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia- ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö Diakoninen sosiaali- ja terveysalankoulutusohjelma Terveydenhoitaja(AMK)

2 Nuoruuspuiston hämärässä huojuu lempi sykkyrässä tyttö katsoo mykkää kuuta arat huulet hipaisevat suuta ohi meni, harmin paikka missä luuraa seksimaikka kotonansa keski- ikää aivastelee muksujensa seksivimmaa taivastelee teoriassa luvan antaa käytännössä huolta kantaa paljastaako liikaa vaiko liian vähän julkistaako salat, lopettaako tähän aika kuluu valistaja vastaustansa punnertaa nuoret yhä rohkeammin kujertaa peremmälle peremmälle, luonto laulaa esitellen ylpeänä erotiikan eteisaulaa arat huulet sipaisevat suuta johan osui, harmin paikka missä luuraa seksimaikka että tietäis, miten tästä jatkaa elämämme kiehtovinta matkaa Lasse Kannas

3 TIIVISTELMÄ Lanu, Anne- Olenius, Katja- Rusila, Minna- Wahlfors, Tiina. Nuoruuspuiston hämärässä. Lahden Lyseon kahdeksasluokkalaisten toiveita ja kokemuksia seksuaaliopetuksesta - projekti. Lahti, syksy 2003, 40 s. 5 liitettä. Seksuaaliopetuskansio. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö, Diakoninen sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Julkisuudessa on keskusteltu paljon nuorten seksuaalikäyttäytymisestä sekä pohdittu syytä nuorten aborttimäärien kasvuun. Koulun seksuaaliopetusta on kritisoitu opetuksen keskittymisestä faktatietoon yhdynnöistä, sukupuolitaudeista ja raskauden ehkäisystä, kun nuoret taas kaipaisivat enemmän tietoa ihmissuhteisiin ja seurusteluun liittyvistä asioista. Projekti käynnistyikin halusta selvittää, millaista seksuaaliopetusta nuoret tänä päivänä kaipaavat. Projektin yhteistyökumppanina toimi Lahden Lyseon yläaste. Projektin tavoitteena oli kartoittaa Lahden Lyseon yläasteen kahdeksannen luokan oppilaiden toiveita seksuaaliopetuksen sisällöstä ja opetusmenetelmistä. Tavoitteena oli myös lisätä nuorten seksuaalitietoutta ja tuottaa myönteisiä asenteita ja arvoja seksuaalisuutta ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan te tapäivän avulla. Lisäksi projektin tavoitteena oli auttaa meitä tulevina terveydenhoitajina tukemaan nuorten tervettä seksuaalista kasvua ja saada tuoretta tietoa nuorille suunnatun seksuaaliopetuksen kehittämistarpeista. Nuorten toiveet seksuaaliopetuksesta kartoitettiin avoimella kyselyllä, jonka jälkeen toteutettiin nuorten toiveista lähtevät te tapäivät luokan molemmille ryhmille ( oppilasta) keväällä Nuorten toiveet seksuaaliopetukselle vaihtelivat ihmissuhteista ja seurustelusta ehkäisyyn ja yhdyntään. Toivotuimpia opetusmenetelmiä olivat luento- ja video-opetus, keskustelu ja ryhmätyöt. Ryhmien toiveet vaihtelivat sekä sisältöjen että opetusmenetelmien osalta, mikä huomioitiin te tapäivän toteutuksessa. Te tapäivän päätteeksi nuoret vastasivat palautekyselyyn te tapäivän sisällön osuvuudesta. Nuorilta saadun palautteen mukaan te tapäivä vastasi odotuksia. Nuorten seksuaalitietous lisääntyi ja nuoret saivat ikätasoaan vastaavaa tietoa toivomistaan aiheista. Nuoret eivät kuitenkaan kokeneet seksuaaliopetuksen vaikuttavan heidän mielipiteisiinsä tai asenteisiinsa seksuaalisuudesta. Projektissa kävi ilmi, että nuoret kaipaavat ja tarvitsevat sekä faktatietoa että ihmissuhteisiin liittyvää tietoa seksuaalisuudesta. Projektissa ilmeni myös, että nuoret ovat kehitystasoltaan erilaisia ja heidän seksuaalitiedoissaan on yksilöllisiä eroja. Tämä tuli esille nuorten toiveista seksuaaliopetukselle, te tapäivän palautteesta sekä tehdyistä havainnoista. Nuorilta saadun palautteen mukaan myös te tapäivässä käytetyt luovat opetusmenetelmät olivat onnistunut valinta. Luovia opetusmenetelmiä tulisikin rohkeasti käyttää seksuaaliopetusta annettaessa. Seksuaaliopetuksen suunnittelussa voitaisiin hyödyntää tässä projektissa tuotettua seksuaaliopetuskansiota. Seksuaaliopetukselle tarvittaisiin valtakunnalliset kouluille suunnatut seksuaaliopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet, joissa määriteltäisiin joka luokka-asteelle tarkat opetussisällöt. Näin ollen nuoret saisivat tasavertaista seksuaaliopetusta ja erot seksuaalitietämyksessä eivät ehkä olisi niin merkittäviä. Tavoitteissa tulisi huomioida ikätasoa vastaava seksuaalitiedon tarve. Lisäksi voitaisiin perustaa kuntakohtaisia kehittämistyöryhmiä, joiden tehtävänä olisi edistää alueen nuorten terveyskäytymistä. Kehittämistyöryhmissä voitaisiin huomioida nuorten mielipiteet ottamalla nuoria mukaan kehittämistyöhön. Terveystarkastusten yhteydessä kouluterveydenhoitaja voisi kartoittaa enemmän nuorten toiveita ja tarpeita seksuaaliopetukselle. Hänellä tulisi olla myös valmiutta ja herkkyyttä huomioida nuorten yksilölliset tarpeet. Kouluterveydenhoitajan ei tulisi unohtaa myöskään moniammatillisen yhteistyön hyödyntämistä terveyskasvatuksessa. Tulevaisuudessa moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää enemmän ennaltaehkäisevässä mielessä terveyskasvatuksen tueksi. Asiasanat: Nuoret; terveydenhoitajat; seksuaalisuus; seksuaalikasvatus; opetusmenetelmät; kehittämishanke

4 ABSTRACT Lanu, Anne - Olenius, Katja - Rusila, Minna - Wahlfors, Tiina. Twilight of juvenile garden. A project on the expectations and experiences of the eightgraders in Lahti Lyseo on sexual education. Lahti Fall 2003, pages 40, appendices 5, sexual education binder Diaconia Polytechnic, Lahti Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare and Health Care, Public Health Nurse This project started because there was a need to clarify what kind of sexual education young people miss today. This project was carried out in co-operation with the Lahti Lyseo junior high school in Lahti. The objective of the project was to map the wishes of the contents of sexual education and teaching methods within the eightgraders. The aim was also to increase sexual knowledge of the young and to produce a positive attitude and positive values towards sexuality and sexual behaviour by organising a theme afternoon. Additionally, the purpose of the project was to help us as future public health nurses to support the healthy sexual growth of a young person, and to receive new information on the development needs of sexual education is aimed for juveniles. The expectation of the young people were mapped with an open questionnaire. The theme afternoons were carried out by the request of the young students. The class was split into two groups, one of 16 and one of 17 students. Both had their theme afternoons during the spring of The expectations for sexual education varied from human relations and dating to protection and intercourse. The most wanted educational methods were lectures and video education, conversations and group work. The expectations of the groups varied both from the contents and from the educational methods, which was notified in the implementation of the theme afternoons. At the end of the day the students gave feedback on the questions about the success of the chosen content of the theme afternoon. According to the feedback given by the students the theme afternoon met their expectations. Their knowledge of sexuality increased and the young persons received information reflecting their own age on subjects of their own interest. They did not, however, feel that the sexual education affected on their opinions or attitudes of sexuality. During the project it became evident that young people long for and need both fact data and information about sexuality connected to human relations. All these expectations on sexual education appeared in the feedback and in the observations, which were made during the theme afternoons. Also the creative educational methods, which were used, were well chosen according to the feedback received. Creative educational methods should be used outspokenly in sexual education. The sexual education binder produced in this project could be utilised in the planning of sexual education. Schools nationally would need detailed objectives of sexual education. The educational content of the objectives should be defined precisely for each grade. This way young people would get equal sexual education and differences in sexual knowledge might not be so remarkable. The need of sexual information corresponding to a certain age should be taken into consideration when defining the objectives. Additionally, developmental work groups should be established in the municipalities to develop the contents and the methods of sexual education. The opinions of young people should be notified in the development work groups by taking young people with into the development work. When doing the physical examinations to the students the school health nurse could also map the expectations and needs for sexual education. She/he should also have potential and sensitivity to notice the individual needs of a young person. The school health nurse must not forget to take advantage of multiprofessional co-operation in the field of health education. In the future the multi-professional co-operation should be further developed to support the health education in a preventive way. Keywords: Juveniles; young people; health nurse; sexuality; sexual education; educational methods; development project

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 NUORI JA NUOREN PSYKOSOSIAALINEN KEHITYS 7 3 SEKSUAALISUUS JA SEN ULOTTUVUUDET Nuoren seksuaalisen minäkuvan kehittyminen Nuorten seurustelun ja seksuaalikäyttäytymisen muutokset 1990-luvulla 11 4 SEKSUAALIKASVATUS KOULUSSA Seksuaalikasvatuksen tehtävät Seksuaaliopetus Seksuaaliopetuksen toteutumisen menetelmät Seksuaaliopetuksen kehittämistarpeet 18 5 PROJEKTIN TAVOITTEET 20 6 PROJEKTIN YHTEISTYÖTAHOT JA HYÖDYNSAAJAT 20 7 PROJEKTIN VAIHEET Projektin suunnittelu Te tapäivän toteutus koululla Projektin arviointi Oppilailta saatu palaute teema-iltapäivästä Projektin toteuttajien oma arviointi te tapäivästä 31 8 POHDINTA 34 LÄHTEET 39 LIITTEET 41 Liite 1. Tutkimuslupahakemus 42 Liite 2. Sopimus opinnäyteyhteistyöstä 44 Liite 3. Avointa kyselyä ohjaava piirtoheitinkalvo 45 Liite 4. Ideakalvo avoimen kyselyn tueksi 46 Liite 5. Palautekysely 47

6 1 JOHDANTO Koulujen seksuaaliopetus on koettu hajanaisena, sillä se on integroitu monien eri oppiaineiden sisälle (Liinamo 2000, 215.) Suurimmiksi ongelmiksi opetuksen toteuttamisessa opettajat ovat kokeneet yhteistyön puutteen, opetuksen suunnittelemattomuuden ja aikapulan. (Kontula 1997, 89.) Nuorille tehtyjen kyselyiden perusteella opetus on koettu suppeana ja pintapuolisena. Opetus on keskittynyt faktatietoon yhdynnöistä, sukupuolitaudeista ja raskauden ehkäisystä. Nuoret kaipaavat kuitenkin enemmän näkemyksellistä ja kokemuksellista tietoa erityisesti seurustelusta, ihmissuhteista ja rakkaudesta. (Liinamo 2000, 227.) Eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmä ja väestöliitto ovat huolissaan nuorten aborttien määrän lisääntymisestä. Nuorten abortit olivat pitkään vähenemään päin, mutta nyt määrät ovat lähteneet jälleen nousuun. Syytä nousuun tilastot eivät kerro. (Väestöviesti 3/1998.) Opetushallitus vahvisti vuonna 1994 uudet peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Opetussuunnitelman perusteissa ei enää määritellä yksityiskohtaisia opetuksen sisältöjä eri luokka-asteille, vaan siinä määritellään laajat opetuksen tavoitteet eri oppiaineissa ja aihealueilla. Näitä tavoitteita tulkitaan ja sovelletaan koulukohtaisia opetussuunnitelmia laadittaessa. Opetussuunnitelma tarkoittaa seksuaaliopetuksen toteutumisen osalta sitä, että koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa sisällöt, työtavat ja opetuksen toteuttajat voivat vaihdella hyvinkin paljon. (Liinamo 2000, 211.) Tarkoituksena oli kartoittaa yläasteen seksuaaliopetuksen tämänhetkistä tilannetta ja toteutumista. Projektin toteuttajat ottivat yhteyttä Lahden Lyseon yläasteen kouluterveydenhoitaja Sari Kiviniemeen. Yhteistyössä Lyseon kanssa lähdettiin kartoittamaan millaista seksuaaliopetusta koulun nuoret kaipaavat nykypäivänä. Kohderyhmäksi valittiin yksi kahdeksansista luokista, koska luokka-aste ei ollut saanut seksuaaliopetusta seitsemännellä luokalla. Kyseiselle luokalle toteutettiin avoin kysely, jolla haluttiin selvittää, mitä nuoret haluavat seksuaaliopetukselta. Saadun tiedon perusteella koottiin nuorten toiveista lähtevät te tapäivät. Te tapäivät toteutettiin luokan kummallekin ryhmälle erikseen. Te tapäivien jälkeen tehtiin nuorille uusi kysely, jossa pyydettiin nuorilta palautetta te tapäivien sisällön

7 7 osuvuudesta. Te tapäivissä käsitellyistä aiheista koottiin työelämässäkin hyödynnettävä seksuaaliopetuskansio. Projekti auttaa meitä tulevina terveydenhoitajina tukemaan nuorten tervettä seksuaalista kasvua ja saamaan tuoretta tietoa nuorille suunnatun seksuaaliopetuksen kehittämistarpeista. Lisäksi saamme kokemusta seksuaaliopetuksen antamisesta nuorille sekä projektiluontoisesta työskentelystä. Projekti on työelämälähtöinen, sillä sen toivotaan palvelevan myös muita seksuaaliopetusta toteuttavia tahoja esimerkiksi kouluterveydenhoitajia ja opettajia. Projektista on välitöntä hyötyä myös kohderyhmälle. 2 NUORI JA NUOREN PSYKOSOSIAALINEN KEHITYS Tässä työssä sanalla nuori käsitetään vuotiasta tyttöä tai poikaa. Nuoren kehitys jaksotellaan vaiheisiin joita kuvataan tietyin piirtein. Vaiheet menevät todellisuudessa päällekkäin, ja yksilölliset erot ovat suuria. (Muurinen & Surakka 2001, 55.) Nuori (14 15 v) elää varhais- ja keskinuoruuden eli varsinaisen nuoruuden murrosvaiheessa. Varhaisnuoruus (11 14 v) alkaa puberteetin käynnistymisen myötä. Hormonaaliset muutokset saavat aikaan kasvun pyrähdyksen ja sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymisen. (Laine 2000, 102.) Varsinainen nuoruus (15 17 v) on kykyjään etsivän ja käyttävän nuoren vaihetta. Sopeutuminen muuttuneeseen kehoon alkaa, ja seksuaalinen kehitys on keskeistä. Kehon muutokset ja fyysinen kasvu työntävät nuorta väkisin aikuisuuteen. Omaa seksuaalista minäkuvaa haetaan tutkiskelemalla omaa kehoa. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 40.) Psykososiaalinen kehitys tarkoittaa persoonallisuuden ja sosiaalisen kehityksen yhteyttä. Nuoren fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun ja kehityksen erottaminen toisistaan ei ole todellisuudessa mahdollista, vaan ne kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen & Vilén 1999, 55.)

8 8 Murrosikään liittyy suuria psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen vaiheita. Muutoksien tavoitteena on vanhempien auktoriteetista irrottautuminen ja pyrkimys itsenäisyyteen. Toisinaan nuori haluaa olla kuten aikuinen ja korostaa sitä sekä puheessa että käyttäytymisessä. Toisinaan hän on kuin lapsi. Irtaantuminen vanhemmista näkyy erilaisina konflikteina, kun nuorta pyritään kontrolloimaan ilman hänen omia ehtojaan. Käytökselle on murrosiässä ominaista ärtyminen, uhmaaminen, kielteisyys, yksinäisyyden tunne ja epävarmuus. (Rosblom, Ruuskanen, Laine & Vertio 1994,13; Minkkinen, Jokinen, Muurinen & Surakka 1997, 79.) Nuoruus on aikaa, jolloin lapsuuden aikana saavutettu minä joutuu koetukselle. Nuori etsii tarkoitustaan ja paikkaansa maailmassa. Nuoren persoonallisuuden kehityksestä puhuttaessa käytetään termiä identiteetti, jolla tarkoitetaan oman yksilöllisyyden kokemuksen löytämistä... Identiteettiin liitetään myös erilaiset roolit, joita nuori pyrkii harjoittelemaan ja omaksumaan. Nuoruuden identiteettikriisillä tarkoitetaan vaihetta, jossa nuori hakee omia voimavarojaan ja tarpeitaan suhteessa ympäröivään kulttuuriin ja sen asettamiin tavoitteisiin. (Aaltonen ym. 1999, 78.) Nuori hakee turvaa enemmän toveripiiristä kuin aiemmilta auktoriteeteilta. Omat ystävät ja nuorten ryhmät tulevat tärkeiksi ja niissä usein muodostuu sosiaalisesti myös suhde toiseen sukupuoleen. (Rosblom ym. 1994, 13.) Kavereiden rooli nuoren kasvuprosessin aikana vaihtelee niin, että aluksi pojat ja tytöt ovat pääasiassa tekemisissä samaa sukupuolta olevien kanssa, jolloin idoliksi saattaa nousta kehityksessä muita edellä oleva nuori. (Minkkinen ym. 1997, 79.) Varhaisnuoruuden loppupuolella nuoria ei tyydytä enää liikkuminen pelkästään parhaan tai muutaman ystävän seurassa. He haluavat kuulua suurempiin ryhmiin ja jengeihin. (Aaltonen ym. 1999, 102.) Nuorten muodostamat ryhmät palvelevat pojan kehitystä, mutta ne menettävät merkitystä pojan persoonallisuuden kiinteytyessä. Pojan kiinnostus alkaa suuntautua yhä enemmän seurusteluun ja parisuhteen muodostamiseen. Osa aikaisemmista kaverisuhteista syvenee ystävyyssuhteiksi ja osa jää pois. (Aalberg & Siimes 1999, 93.) Tytöillä on tavallisesti enemmän läheisiä ystävyyssuhteita kun pojilla ja he myös useammin uskoutuvat ystävälleen. (Aaltonen ym. 1999, 102.)

9 9 3 SEKSUAALISUUS JA SEN ULOTTUVUUDET Työssämme seksuaalisuudella tarkoitamme seksuaalisuuteen kasvamista ja seksuaalisuuden ilmenemistä nuoren elämässä... Sukupuolikasvatustyöryhmän (1979, 13, 15) mukaan seksuaalisuutta voidaan pitää voimana, joka mahdollistaa ihmisten väliset fyysiset ja psyykkiset siteet ja ylläpitää niitä... Seksuaalisuuden piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki se mielihyvä, mitä ihminen kokee toisaalta oman ruumiinsa eri osien tuntemuksina ja toisaalta läheisyydestä ja lämmöstä vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Seksuaalisuutta ei voida erottaa muusta ihmisen psyykkisestä toiminnasta eikä sitä voida tarkastella irrallisena ja erillisenä vietti ilmiönä.. Se on osa ihmisen monimuotoisen persoonallisuuden kokonaisuutta ja heijastuu monin eri ihmisen vuorovaikutus suhteisiin. Seksuaalisuus- käsite ja sen ilmenemismuodot jäsentyvät neljäksi ulottuvuudeksi: biologinen, psyykkinen, eettinen ja kulttuurinen seksuaalisuuden ulottuvuus. (Kannas 1993, 12.) Biologinen ulottuvuus käsittää kehon, kehollisuuden ja sen muutokset koko eliniän aikana. Biologisella ulottuvuudella voisi ymmärtää kehityksen hedelmöittyneestä munasolusta kuolemaan, lisääntymisen ja sen säätelyn sekä seksin eli seksuaalisuuden toteuttamisen. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 18.) Seksuaalisuuden psyykkiseen ulottuvuuteen kuuluu omaan itseemme ja kanssaihmisiin kohdistuvat asenteet, tunteet ja käyttäytyminen. Seksuaalisuuden psyykkisen ulottuvuuden perusta luodaan lapsena ja nuorena. Opimme jo pikkulapsesta pitäen, mikä on sopivaa pojalle tai tytölle. Seksuaalisuuden eettinen ulottuvuus sisältää sellaisia kysymyksiä kuin, mikä on hyväksyttävää, mikä tuomittavaa seksuaalisuutta tai seksuaalisuuteen puuttumista. Seksuaalisuuden eettiseen ulottuvuuteen liittyy oikean ja väärän arvioimisen pohdintaa. Seksuaalisuuden kulttuurinen ulottuvuus koostuu moninaisista kulttuurisista ja sosiaalisista tekijöistä. Yhteiskunnallinen kehitys, lait, koulu- ja perheinstituutio, kirkko, tiedotusvälineet ja tietenkin myös arkinen ihmisten välinen vuorovaikutus ovat esimerkkejä kulttuurisista tekijöistä, jotka muovaavat käsityksiämme seksuaalisuudesta. (Kannas 1993, 13.)

10 Nuoren seksuaalisen minäkuvan kehittyminen Seksuaalisen minäkuvan kehitys seuraa murrosiän fyysisiä muutoksia sekä tiedostamattomasti että tiedostetusti. Muutokset vaikuttavat käyttäytymiseen, tunteisiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Fyysinen kasvu ja sen yksilölliset erot pakottavat nuoren vertailemaan itseään muihin saman ikäisiin. Suurimmalla osalla nuorista ilmeneekin ahdistusta oman ulkoisen kehon kuvansa suhteen. On helpottavaa olla samanlainen, mutta vaikea olla erilainen. (Rosblom ym. 1994, 12.) Seksuaaliseen minäkuvaan vaikuttavat monet asiat ja tapahtumat lapsuudesta alkaen. Nuoren käsitys omasta sukupuolesta ja sen itselleen oikeaksi kokemisesta ja tyydyttävyydestä sekä sukupuolen arvostuksesta muodostuvat muilta saadun palautteen perusteella. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 21.) Kasvattajien asenteet ja tunnesävy ovat tärkeitä puhuttaessa lapselle seksuaalisuudesta, sillä vanhempien seksuaaliset asenteet vaikuttavat keskeisesti siihen, mitä nuori ajattelee seksuaalisuudesta. Näitä aikuisilta omaksuttuja asenteita hän myös vertaa toisten nuorten näkemyksiin. (Aaltonen 1999, 177.) Seksuaalisen minäkuvan kehittymiseen vaikuttavat tiedonsaanti murrosiästä ja sen muutoksista ennen murrosikää ja sen aikana sekä seksuaalikasvatuksen määrä ja laatu. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 21.) Seksuaalinen minäkuva muuttuu elämän aikana, eikä se ole koskaan valmis, vaan kehon muutokset ja elämänkokemus pakottavat sen kehittymään. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 22.) Ensimmäiset seurusteluun johtavat ihastumiset ja rakastumiset ovat hyvin voimakkaita, mutta lyhytkestoisia, ja nuori kuvastelee niissä omaa minäkuvaansa. Ensimmäisten seurustelusuhteiden yhteydessä nuori saa varhaisimmat seksuaaliset kokemukset ja kokee ensimmäiset yhdynnät. (Mäenpää 1997, 226.) Poikien seksuaalisuus näyttää olevan aluksi genitaalista, jolloin puheet ja käyttäytyminen kertovat seksifantasioista ja yhdyntähalukkuudesta. Tytöt sen sijaan orientoituvat tunteellisemmin ja haaveilevat romanttisesta rakkaudesta ja avioliitosta. Tytöt joutuvat ajan myötä irrottautumaan epärealistisista romanttisista unelmistaan, esimerkiksi pop-idoleista haaveilemisesta ja opettelemaan henkilökohtaista läheisyyttä ja seksuaalisuutta. (Aaltonen ym. 1999, 179.

11 Nuorten seurustelun ja seksuaalikäyttäytymisen muutokset 1990-luvulla WHO:n koululaistutkimuksen perusteella nuorten seurustelukäyttäytyminen on pysynyt lähes ennallaan vuosina 1990,1994 ja Valtaosa yläasteikäisistä nuorista ei ole vielä kokenut säännöllistä seurustelua, mutta lyhytaikainen seurustelu on nuorilla melko yleistä. Seitsemännen luokan tytöistä ja pojista noin 40 % oli aiemmin seurustellut. Yhdeksännen luokan nuorista yli puolet oli aiemmin seurustellut ja tytöt seurustelivat yleensä yleisemmin kuin saman ikäluokan pojat. Parhaillaan seurustelevilla pojilla oli tutkimusvuosien välillä erittäin merkittävä ero: 1990 luvun alussa pojat seurustelivat aktiivisemmin kuin 1990 luvun lopussa. Tytöillä ei tutkimusvuosien välillä ollut tilastollisesti merkittävää eroa. Sukupuolten välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero: tytöt seurustelivat kaikkina tutkimusajankohtina yleisemmin kuin pojat. Vuodesta 1990 vuoteen 1998 poikien seurustelu aktiivisuus on muuttunut 19 %:sta 11 %:iin, kun taas tytöillä seurustelu aktiivisuus kyseisenä ajankohtana on muuttunut 28 %:sta 24 %:iin. (Rämö & Setälä 2001, 43 44). Luvuista voidaankin päätellä, että tytöt seurustelevat muidenkin kuin oman ikäryhmänsä poikien kanssa. Käsitys vakituisesta seurustelusta muuttuu oman iän ja kokeneisuuden lisääntyessä, myös seurusteluaika pitenee yleensä vanhemmissa ikäryhmissä, samalla kun seurustelun muodot muuttuvat ( Kontula 1991, 16) Iän lisääntyessä myös seksuaalikokemukset lisääntyivät. Seitsemännen ja yhdeksännen luokan nuorten välillä oli selkeä ero seksuaalikokemusten muodoissa. (Rämö & Setälä 2001, 65). Seitsemäsluokkalaisista noin kolme neljäsosaa oli halannut, puolet suudellut suulle, noin kolmasosa hyväillyt vaatteiden päältä, 15 % vaatteiden alta ja 7 % ollut yhdynnässä. Yhdeksäsluokkalaisista melkein kaikki olivat jo halanneet, kolme neljäsosaa suudellut suulle, yli 60 % hyväillyt vaatteiden päältä, vajaa puolet hyväillyt vaatteiden alta ja neljäsosa ollut yhdynnässä.. Nuorten seksuaalinen kokeneisuus muuttui vain vähän vuosien 1990 ja 1998 välisenä aikana. Pojilla seksuaalikokemusten muutokset viime vuosikymmenenä olivat voimakkaampia kuin tytöillä. Pojilla suutelun, hyväilyjen ja yhdyntöjen määrä väheni ja ainoastaan halaaminen yleistyi sekä pojilla että tytöillä 1990 luvun alusta 1990 luvun loppuun. Tytöillä oli hieman enemmän seksuaalikokemuksia kuin pojilla.( Rämö & Setälä 2001, ).

12 12 Yhdynnässä olleiden oppilaiden osuuksien väliset erot vuosina 1990, 1994 ja 1998 olivat pieniä. Yhdeksäsluokkalaisista pojista oli kuitenkin vuonna 1998 (20 %) vähemmän yhdynnässä olleita kuin vuosina 1990 (25 %) ja 1994 (25 %). Tytöillä yhdyntäkokemuksia on poikia enemmän, mutta kokemusten määrä on pysynyt luvulla ennallaan. (Rämö & Setälä 2001, 65). Alle 20 vuotiaiden raskauksien kokonaismäärä on vuodesta 1994 lähtien pysynyt samana. Aborttien määrä on sen sijaan kasvanut, kun taas synnytysten määrä on vastaavasti vähentynyt. (Rämö & Setälä 2001, 27). Alle 15 vuotiailla raskauksia on ollut keski-määrin vähemmän kuin yksi tuhatta tyttöä kohden vuodessa. Viisitoistavuotiaiden ja sitä nuorempien raskaudet päättyivät pääsääntöisesti keskeytykseen viime vuosina. Näissä ikäryhmissä on ollut yhteensä noin viisitoista synnytystä vuodessa. (Kosunen & Rimpelä 1999, 3203.) Käytetyistä ehkäisymenetelmistä kondomi oli selvästi suosituin sekä seitsemäs- että yhdeksäsluokkalaisilla nuorilla kaikkina tutkimusajankohtina. Kondomin käyttö yleistyi vuodesta 1990 vuoteen 1998 lukuun ottamatta 7.luokan poikia, joilla kehitys oli päinvastainen. Yhdeksäsluokkalaiset nuoret huolehtivat 1990 luvun lopulla ehkäisystä paremmin kuin vuosikymmenen alkupuolella. (Rämö & Setälä 2001, 2). Tytöillä pillereiden käyttö yleistyi iän mukaan: 8. luokkalaisista 18 % ja 9. luokkalaisista 31 % oli käyttänyt e pilleriä viime yhdynnässään, joko yksin tai yhdessä kondomin kanssa. Ehkäisemättä jättäneiden osuus oli sitä suurempi, mitä nuoremmista vastaajista oli kysymys. 8. luokkalaisista joka viides ja 9. luokkalaisista 15 % oli laiminlyönyt ehkäisyn viime yhdynnässä. (Rämö & Setälä 2001, 27.) Alueelliset erot seksuaalikokemusten määrässä ovat Suomessa poikkeuksellisen suuria: Pohjois- Suomen nuorilla on enemmän yhdyntäkokemuksia kuin muun maan samanikäisillä nuorilla. Kouluterveystutkimuksen (1996) mukaan 15-vuotiaiden nuorten yhdynnässä olleiden osuus vaihteli Keski- Suomen (tytöt 22 % ja pojat 17 %), Pohjois-Karjalan (33 % ja 22 %) ja Rovaseudun (38 % ja 25 %) välillä.. Keski- Suomen alueella vuonna 1998 yhdyntäkokemusten määrä 14 ja 15 vuotiailla nuorilla oli hieman suurempi kuin vuonna Vuodesta 1996 vuoteen 1998 olivat 15 vuotiaiden tyttöjen yhdyntäkokemusten määrät laskeneet (39 % vs 34 %) ja poikien vastaavasti kasvaneet (25 % vs 34 %). Kaikilla alueilla tytöillä oli enemmän yhdyntäkokemuksia kuin pojilla. ( Rämö & Setälä 2001, 26.)

13 13 Kouluterveyskyselyssä ( ) tutkittiin ehkäisymenetelmien käyttöä niillä nuorilla, jotka olivat olleet yhdynnässä useammin kuin kerran. Ehkäisyn käytössä alueiden väliset erot olivat suurempia kuin yhdynnässä. Tytöistä viime yhdynnässä ehkäisemättä jättäneitä oli % ja pojista %. Ehkäisyn laiminlyönti oli molemmilla sukupuolilla yleisintä Kainuussa. Tytöt huolehtivat parhaiten ehkäisystä Mikkelin ja Vaasan alueilla, pojat Lohjan ja Rovaniemen seudulla. (Kosunen & Rimpelä 1998, 3357). Nuorten raskauksia ja abortteja oli eniten Lapin läänissä, jossa aborttiin päätyneiden osuus kaikista nuorten raskauksista on kasvanut jyrkästi vuoden 1994 jälkeen. (Kosunen & Rimpelä 1999, 3201). 4 SEKSUAALIKASVATUS KOULUSSA Seksuaalikasvatuksen tehtävä on jakaa sitä tietoa seksuaalisuudesta ja seksistä, jota nuori tarvitsee tehdäkseen seksuaaliterveytensä ja mielihyvänsä kannalta hyviä valintoja. Seksuaalikasvatuksen antaminen ei tarkoita aikuisen seksuaalisuuden herättämistä ennen aikojaan. Tiedon pitää olla sellaista, että se soveltuu nuoren kehitystasolle. Seksuaalikasvatuksen tulee pysyä nuorten maailmankuvassa, jotta nuori voisi turvallisesti olla mukana opetuksessa. Vaikka keho muuttuu ja kehittyy ilman opetustakin, seksuaalikasvatusta tarvitaan ihmissuhteisiin liittyvien taitojen oppimiseen. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 10.) Seksuaalikasvatus ymmärretään yläkäsitteeksi ja seksuaaliopetus, -neuvonta ja -valistus alakäsitteiksi. (Nummelin 1997, 37.) Seksuaaliopetuksella, - neuvonnalla ja - valistuksella voidaan katsoa olevan omat toinen toistaan täydentävät tehtävät siten, että seksuaaliopetuksella luodaan kokonaiskuva ihmisestä sukupuoli- ja seksuaaliolentona ja autetaan nuoria jäsentämään seksuaalisuuteen liittyviä tietojaan, uskomuksiaan ja kokemuksiaan. Seksuaalineuvonta puolestaan tukee ja opastaa yksilöllisten ihmissuhteiden ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ratkaisussa. Seksuaalivalistusta, jota toteutetaan mm. valistuslehtisin, käytetään suurten ryhmien tavoittamiseen, ja sen tehtävä on aktivoida tyttöjä ja poikia punnitsemaan seksuaalisuuteen liittyviä tietojaan, mielipiteitään sekä omaa toimintaansa.

14 14 Seksuaaliopetus ja neuvonta sisältävät näin mahdollisuuden tietojen, näkemysten ja mielipiteiden tarkistamiseen ja täsmentämiseen. Seksuaalivalistusta voidaan taas käyttää suurten ryhmien, jopa kokonaisten ikäluokkien seksuaalikasvatuksessa. (Nummelin 1997,40.) 4.1 Seksuaalikasvatuksen tehtävät Seksuaalikasvatus on osa terveyskasvatusta. Kannas (1993) jäsentää terveyskasvatuksen tehtävät neljään eri ryhmään. Nämä neljä keskeistä kasvatustehtävää ovat sivistävä, virittävä, mielenterveys ja muutosta avustava tehtävä. Tätä jakoa voidaan soveltaa kaikille terveyskasvatuksen osa- alueille, seksuaalikasvatus mukaan lukien. (Kannas 1993, 20.) Terveyskasvatuksen sivistävä tehtävä perustuu terveystietojen välittämiseen. Sivistävä tehtävä voidaan ymmärtää myös siten, että sen tavoitteena on lisätä ihmisten tietojen ja taitojen määrää ja laatua vapaitten valintojen mahdollistamiseksi. Sivistystietämyksellä on mitä todennäköisemmin merkitystä myös seksuaalista terveyttä edistävien asenteiden ja arvojen muotoutumiselle sekä toisaalta seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen erilaisuuteen liittyvien ennakkoluulojen vähentämiselle. Seksuaalisuuden alueella tietäminen ja sen kautta syvällisempi ymmärtäminen ja kyky tulkita vähentää seksuaalisia pelkoja ja niistä aiheutuvaa ahdistusta. (Kannas 1993, 21, 23.) Virittävän tehtävän tulisi olla keskustelun käynnistäjä. Virittävä keskustelu tuo esille seksin takana olevat yksilölliset, sosiaaliset ja kulttuuriset mekanismit. Virittävä opetus taas tuo esille, näkyväksi ja keskusteltaviksi asioita. Virittävä seksuaalikasvatus pohtii niitä asioita seksuaalisuudessa, jotka syystä tai toisesta on jätetty koskemattomiksi ja keskustelun ulkopuolelle. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 10.) Mielenterveystehtävän tarkoitus on minän vahvistaminen jotta terveyskäyttäytymisen muutos mahdollistuisi. (Kannas 1993, 25.) Poistamalla ennakkoluuloja, harhakäsityksiä, uskomuksia ja pelkoja terveyskasvatus voi edistää kuulijoiden

15 15 mielenterveyttä.. Seksuaalisten mahdollisuuksien korostuminen negatiivisen, kuluttavan seksuaalisuuden sijaan edistää mielenterveyttä. Seksuaalikasvatuksen saaminen voi parantaa itsetuntoa ja täten parantaa nuoren kykyä tehdä itse omaa seksuaalisuuttaan koskevia päätöksiä, joten sillä on mielenterveyttä tukeva vaikutus. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 10.) Terveyskasvatuksen muutosta avustava tehtävä on yleisesti ymmärretty pyrkimyksenä terveyskäyttäytymisen ja terveystottumusten muutoksiin. Käyttäytymisen muutos ei ole ainoa muutosta avustavan tehtävän tavoite. Terveyskasvatuksen tulisi olla kiinnostunut myös terveyteen liittyvien mielikuvien, terveyshaaveiden, - kokeilujen ja minäkuvan muutoksista. Muutostavoitteet voivat kohdistua myös elämyksiin, jolloin muutostavoitteena voisi olla esimerkiksi että nuorten seurustelu ja mahdolliset sukupuolikokemukset olisivat tunnetasolla ja elämyksellisesti rikkaampia, sävykkäämpiä ja myöskin turvallisempia. (Kannas 1993, 27.) 4.2 Seksuaaliopetus Yhteiskunta toteuttaa seksuaalikasvatusta koulujen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kirkon ja joukkoviestinnän välityksellä. Kouluissa seksuaalikasvatusta on tarjolla opetussuunnitelmaan sisältyvänä seksuaaliopetuksena. Seitsemännellä luokalla seksuaaliopetus on sisällytetty liikuntaan liittyvään terveyskasvatukseen. Kahdeksannella luokalla seksuaalikasvatus sisältyy terveyskasvatuksen oppisisältöön. Yhdeksännellä luokalla seksuaalikasvatus sisältyy biologian ja perhekasvatuksen ja melko usein myös uskonnon oppisisältöön. (Liinamo 2000, 221.) Lahden Lyseon kahdeksansille luokille toteutettiin keväällä 1999 Seksuaalikasvatustoimintamallin kokeilu yläasteella projekti. Projektin toteuttivat Lyseon kouluterveydenhoitaja Sari Kiviniemi yhdessä kouluterveydenhoitaja Eerika Soisalon kanssa osana äitiyshuollon täydennyskoulutusta. Lähtökohtana projektille olivat valtakunnalliset tutkimustulokset sekä Lahden Lyseon yhdeksäsluokkalaisten toive saada tietoa seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista jo kahdeksannella luokalla. Lisäksi projektinvetäjät halusivat kokeilla kahden työntekijän sopivuutta ja psykososiaalista opetusmallia tuntien vetämisessä... Kohderyhmältä pyydettiin

16 16 kirjallisesti toiveita tunnin painotuksista avoimen- ja srukturoidun kyselyn avulla. Kyselyiden perusteella nuoret toivoivat eniten lisätietoa ensimmäisestä yhdynnästä, seksielämän aloittamisesta ja hedelmällisyyden säilyttämisestä. Lisäksi toivottiin seurustelua ja suhteessa etenemistä, seksin aloittamista, raskaaksi tulemista ja ehkäisyä. Myös sukupuolitaudeista ja päihteiden vaikutuksista seksuaaliseen käyttäytymiseen haluttiin tietoa. Aihealueita, joista nuoret tiesivät vähiten, olivat seksuaaliset vähemmistöt, hedelmällisyyden säilyttäminen, petting ja tuplaehkäisy. Osalla oppilasta ei ollut myöskään tietoa seksuaalisesta haluttomuudesta, seksuaalisuuteen liittyvistä peloista, kierukasta, tupakasta ja ehkäisystä. Kohderyhmän antaman palautteen perusteella tärkeänä pidettiin ryhmäkeskustelua sekä vastakkaisen sukupuolen mielipiteiden kuulemista. Positiivisena koettiin myös se, että tunneilla oli kaksi vetäjää. Yksittäisiä kehittämisehdotuksia esitettiin seuraavista asioista: seurustelun aloittaminen, keskustelun- ja ryhmätyöskentelyn lisääminen sekä koko luokan kokoisessa ryhmässä asioiden työstäminen. (Kiviniemi & Soisalo 1999.) Yleisesti Lahden Lyseon kahdeksansien luokkien seksuaaliopetustunnit ovat muotoutuneet erilaiseksi riippuen oppilaiden toiveista. Tärkeäksi on nähty, että nuoret saavat keskustella ja kuulla toistensa mielipiteitä asioista. Seksuaalisuuden myönteistä merkitystä ihmisen hyvinvoinnille on pyritty korostamaan. Keskustelujen ja esimerkkitapausten avulla on pyritty vahvistamaan vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Oikeutta omaan kehoon ja itsemääräämisoikeuden merkitystä on painotettu ja pyritty oikaisemaan vääriä käsityksiä ja uskomuksia. (Kiviniemi 2003.) Lyseon seksuaaliopetuksen päätavoitteena on, että nuoresta kehittyy omaa ja toisten seksuaalisuutta ymmärtävä, ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittava ja vastuullisesti käyttäytyvä aikuinen. Lisäksi tavoitteena on, että nuorelle muodostuu kokonaiskuva seksuaaliterveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen liittyvistä asioista ja nuori saa tukea sen hetkisessä elämäntilanteessaan ja hänelle kehittyy valmiuksia tehdä seksuaaliterveyttä ja hyvinvointia tukevia valintoja. (Kiviniemi 2003.) Yleisesti koulujen seksuaalikasvatuksessa käytetyimmät opetusmenetelmät ovat olleet luento- opetus ja ryhmäkeskustelut. Myös videoita on käytetty yleisesti. Sen sijaan muut menetelmät, esimerkiksi rooliharjoitukset, sosiodraama tai opintokäynnit ovat olleet hyvin harvinaisia. (Liinamo 2000, 221, 224, 227.)

17 17 Opettajilla ja terveydenhoitajilla on usein erilainen käsitys seksuaaliopetuksen toteuttamisessa eri luokka- asteilla. Opetuksen sisältöjä, tavoitteita ja toteutustapoja ei läheskään aina ole yhteisesti sovittu. Seksuaaliopetuksen sisällöissä ovat korostuneet raskauden ehkäisy, seurustelu ja sukupuolitaudit. Opetuksen sävyä on kritisoitu seksuaalisuuden riskien korostamisesta. Samat teemat toistuvat eri luokka- asteilla, kun sen sijaan useat toivotut seksuaalikasvatuksen aiheet jäävät kokonaan käsittelemättä. (Liinamo 2000, 227.) 4.3 Seksuaaliopetuksen toteutumisen menetelmät Seksuaaliopetuksessa voi käyttää erilaisten oppimisteorioiden menetelmiä. Behavioristinen oppimiskäsitys on pohjana, kun opetus on asiantuntijalähtöistä. Kuulijakeskeisesti opetettaessa pohjana on humanistinen oppimiskäsitys. Silloin painottuvat nuorten omat tiedon etsimisen taidot. Nuoret saavat etsiä itselleen tärkeää tietoa ja jäsentää sitä. Yhdessä oppiminen rakentuu konstruktiivisen oppimisnäkemyksen pohjalle. Esimerkiksi vuorovaikutustaitojen opettelu voi perustua nuorten keskinäiselle työskentelylle. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, ) Kontulan (1997) tutkimuksen mukaan sukupuolikasvatusta on annettu tytöille ja pojille sekä yhdessä että erikseen. Seitsemännellä luokalla (58 %) ja kahdeksannella luokalla (75 %) tytöt ja pojat ovat saaneet erillistä opetusta. Yhdeksänsillä luokilla erillistä opetusta on saanut enää reilu neljäsosa. Yhteistä opetusta tytöistä ja pojista on saanut seitsemännellä luokalla 69 %, kahdeksannella luokalla 59 % ja yhdeksännellä luokalla 99 %. Erillinen opetus johtuu suureksi osaksi tyttöjen ja poikien erillisistä liikuntaryhmistä. (Kontula 1997, 46.) Sukupuolikasvatuksessa on käytetty useimmiten tavallista luokkaopetusta ja siihen mahdollisesti liittyvää yleistä aiheeseen sopivaa keskustelua. Osa kouluista oli käsitellyt tapauskertomuksia, käyttänyt pienryhmiä, laadituttanut esityksiä ja keskustellut henkilökohtaisesti oppilaiden kanssa. Osa kouluista taas oli turvautunut ainakin satunnaisesti passiivisempaan menetelmään, itsenäiseen opiskeluun kirjasta. Näiden menetelmien lisäksi osa kouluista oli hakenut sukupuolikasvatukselle uutta sisältöä koulun ulkopuolelle tehdyistä vierailuista. Vierailujen kohteena olivat olleet

18 18 ehkäisy- tai perhesuunnitteluneuvola, seurakunta, nuorisotoimisto, Aids-tukikeskus ja yksittäisistä kohteista terveydenhuolto-oppilaitos, Seta, äitiysneuvola ja mielenterveystoimisto. (Kontula 1997, 47.) 4.4 Seksuaaliopetuksen kehittämistarpeet Terveystietoon sisältyvä seksuaaliopetus ja kouluterveydenhuollon toiminta pitäisi suunnitella yhteistyössä siten, että seksuaaliopetus ja neuvonta täydentävät ja tukevat toisiaan muodostaen kokonaisuuden, jolla on seksuaaliterveyden edistämisen kannalta määritellyt yhteiset tavoitteet. (Kouluterveydenhuolto 2002, 55.) Selvä kehittämishaaste on nuorten seksuaalikasvatuksen sisältöjen ja opetusmenetelmien kehittäminen sekä opetuksen toteutuminen luokka- asteelta toiselle suunnitellusti eteneväksi opintokokonaisuudeksi. Kun seksuaalikasvatuksessa korostetaan seksuaalikäyttäytymistä, lähinnä yhdyntää ja siihen liittyviä riskejä, muodostuu nuorille melko kapea kuva seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta terveydestä. Seksuaaliopetuksen painottuminen raskauden ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin johtunee siitä, että seksuaalikasvatusta on ohjannut lähinnä lääketieteellinen tietoperusta. Kasvatus- ja sosiaalitieteellinen näkökulma, jossa seksuaalikasvatusta tarkasteltaisiin enemmän esimerkiksi oppimisen ja myös nuorten sosiaalisen todellisuuden kannalta, on jäänyt vähälle huomiolle. (Liinamo 2000, 233.) Hyvän seksuaaliopetuksen tulisi lisätä oppilaiden ymmärrystä seksuaalisuudesta, tukea nuoren seksuaalista kehitystä ja kehittää oppilaissa laajaa ymmärrystä seksuaalisuudesta sekä seksuaaliseen terveyteen liittyvistä tekijöistä. Tämä edellyttää seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen kehitykseen liittyvien sisältöjen laaja-alaista käsittelyä opetuksessa. Oppilaiden tulee saada opetusta hyvissä ajoin ennen kutakin seksuaalisen kehityksen vaihetta. Seksuaalikasvatuksessa tulisi pyrkiä tukemaan ja parantamaan sekä nuorten tietoja että laajempaa tietoisuutta seksuaalisuudesta, samoin keskustelutaitoja ja sosiaalisia taitoja. Seksuaaliopetuksen kannalta tärkeiksi tekijöiksi on havaittu tavoitteiden määrittely, oppilaiden iän ja kulttuuritaustan huomioiminen, opetuksen perustuminen teoreettisiin lähestymistapoihin, riittävä tuntimäärä, monipuoliset opetusmenetelmät ja opettajien valmiudet. (Liinamo 2000, 233.)

19 19 Opettavan henkilön tulee pohtia omia asenteitaan seksuaalisuuteen. Miettiä voi, kuinka paljon seksuaaliopetus voi tai saa välittää asenteita ja arvoja. Toisaalta pitää pohtia, onko ylipäätään mahdollista olla välittämättä omia asenteitaan ja arvojaan. Arvovapaata kasvatusta ei ole olemassakaan. Seksuaalikasvattaja ei voi pitää opetusta silkkana tiedon kaatamisena nuorten päälle. Nuorten on opittava myös arvioimaan kuulemaansa, nivomaan tieto omaan elämäänsä ja pohtimaan sen vaikutusta omiin valintoihinsa. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 56.) Seksuaalisuudesta puhuttaessa on varottava esittämästä seksuaalielämää kielteisenä ja vaarallisena ilmiönä ja tuotava esille seksuaalisuuden myönteinen merkitys ihmisen hyvinvoinnille, ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla. Seksuaaliopetukseen kuuluu vuorovaikutustaitojen vahvistaminen niin, että oppilaan valmiudet solmia tasa-arvoisia ja lämpimiä ihmissuhteita kehittyvät. Alaluokilta lähtien tuetaan positiivisen kehonkuvan muodostumista ja tähän kiinnitetään huomioita etenkin puberteetin aikana. Oppilaille painotetaan oikeutta oman kehon ja intiimin reviirin suojeluun ja loukkaamattomuuteen. Myös kehityksen ajoittumisen yksilölliset vaihtelut, itsetyydytys, kuukautisten ja siemensyöksyjen alkaminen sekä liian varhaisista sukupuolisuhteista pidättäytyminen ovat tärkeitä oppilaiden kanssa käsiteltäviä asioita. Niin seksuaaliopetuksessa kuin henkilökohtaisessa neuvonnassa tulee ottaa huomioon erilaiset seksuaaliset orientaatiot. Oppilaille on hyvä opettaa myös kriittistä suhtautumista kaupallisuuteen. Heidän tulisi oppia tunnistamaan ja kriittisesti arvioimaan median tarjoamia naisen ja miehen roolimalleja. (Kouluterveydenhuolto 2002, ) Pötsösen ja Välimaan (1995) tutkimuksessa käsiteltiin vuotiaiden nuorten ajatuksia seurustelusta, seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvistä aiheista ja kokemuksista. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluna. Tutkimuksen mukaan tytöt mainitsivat useampia huonosti tai puutteellisesti käsiteltyjä tai kokonaan käsittelemättä jääneitä aihealueita koulun tarjoamasta seksuaaliopetuksesta kuin pojat. Listaykköseksi nousi seksitaudit. Lisäksi nuoret olisivat halunneet enemmän asiallista tietoa myös abortista. Nuorten keskusteluissa tuli monen eri teeman käsittelyssä esille seksuaalikasvatuksen negatiivisuus ja monet kiellot. Mielihyvästä, rakastumisen huikaisevista tunteista tai edes itsetyydytykseen liittyvistä positiivisista merkityksistä

20 20 ei vielä tänäkään päivänä jutella nuorten kanssa riittävästi. Seksuaaliset vähemmistöt eivät myöskään tulleet esille nuorten haastatteluissa. (Pötsönen & Välimaa 1995, 42.) 5 PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin tavoitteiden määrittäminen on tärkeä osa suunnittelua. Tavoitteiden asettamisella otetaan kantaa projektin rajauksiin ja painatuksiin. Projektiin ei kannata kerätä liikaa haasteita. Keskittyminen olennaisiin asioihin ja rohkea rajaaminen voi tuottaa parempaa tulosta. (Viirkorpi 2000, 17.) Pidemmällä aikavälillä projektin tavoitteena on lisätä nuorten seksuaalitietoutta ja tuottaa myönteisiä asenteita seksuaalisuutta ja seksuaalikäyttäytymistä kohtaan. Lyhyemmällä aikavälillä projektin tavoitteena on kartoittaa Lahden Lyseon kahdeksasluokkalaisten nuorten toiveita seksuaaliopetuksesta ja tämän pohjalta tarjota nuorille heidän kehitystasoaan vastaavaa ja heidän tarpeistaan lähtevää tietoa, kiirehtimättä heitä kuitenkaan kypsymään kohti aikuisen seksuaalisuutta. Lisäksi sekä pidemmän että lyhyemmän aikavälin tavoitteena on auttaa nuoria selkiyttämään asenteitaan ja arvojaan seksuaalisuutta kohtaan sekä tukemaan nuorten seksuaalikäyttäytymistä myönteisiä asenteita ja arvoja vastaaviksi. 6 PROJEKTIN YHTEISTYÖTAHOT JA HYÖDYNSAAJAT Projektimme mahdollistaja oli Lahden Lyseon yläaste. Koulun yhteyshenkilönä toimi terveydenhoitaja Sari Kiviniemi, jonka kanssa olimme yhteistyössä sopineet projektin kohderyhmästä. Kohderyhmäksi valitsimme koulun kahdeksansista luokista yhden, koska kyseinen luokka ei ollut saanut seksuaaliopetusta seitsemännellä luokalla. Luokka oli jaettu kahdeksi ryhmäksi, joille toteutimme projektimme toiminnallisen osuuden kummallekin ryhmälle erikseen kahtena te tapäivänä.

21 21 Kohderyhmän lisäksi hyödynsaajina voisivat olla muut seksuaalikasvatusta antavat tahot esimerkiksi terveydenhoitajat, liikunnan- ja biologianopettajat sekä perhe- ja terveyskasvatuksenopettajat, jotka voisivat hyödyntää projektimme tuloksia. 7 PROJEKTIN VAIHEET Toteutimme projektin Lahden Lyseon ylä-asteen yhdelle kahdeksansista luokista. Ensin teimme avoimen kyselyn kohderyhmälle, jolla kartoitimme heidän toiveitaan seksuaaliopetuksesta. Ohjasimme avointa kyselyä laatimamme piirtoheitinkalvon (Liite 3) avulla. Kyselyn pohjalta toteutimme nuorten toiveista lähtevän te tapäivän. Te tapäivän jälkeen pyysimme nuorilta palautetta kyselylomakkeella seksuaaliopetuksen sisällön osuvuudesta. Palautekysely (Liite 5) sisälsi sekä strukturoituja monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tämän jälkeen analysoimme palautekyselystä saadut vastaukset ja teimme projektiraportin. 7.1 Projektin suunnittelu Projektin suunnittelu alkaa alustavasta ideasta, huipentuu projektin ydinasioiden päättämiseen, tiivistyy projektisuunnitelman tekemiseen ja jatkuu projektin toteutuksen ajan suunnitelman raameja tarkentaen ja toiminnaksi muuttaen. (Viirkorpi 2000, 14.) Ensimmäinen ideariihi oli Lahden Lyseolla. Paikalla olivat projektin toteuttajat, koulun terveydenhoitaja ja kaksi kotitalousopettajaa. Ideariihessä mietittiin projektin aihetta ja kohderyhmää. Syksyllä 2002 valitsimme lopullisen aiheen ja kohderyhmän sekä työstimme projektisuunnitelmaa. Otimme yhteyttä Lahden Lyseon terveydenhoitajaan ja pyysimme häneltä koulun kirjalliset tavoitteet ja odotukset projektillemme sekä tiedot siitä, kuinka seksuaaliopetusta koulussa on toteutettu. Ensimmäinen opinnäytetyöseminaari Diakonia ammattikorkeakoululla pidettiin

22 22 Pyytämämme kirjallinen materiaali koululta saapui , jonka jälkeen työstimme vielä projektisuunnitelmaa materiaalin pohjalta. Ohjaava opettaja Satu Leinonen hyväksyi projektisuunnitelmamme Tapasimme ylä-asteen rehtori Ilkka Suomen Lahden Lyseolla Rehtori Suomi allekirjoitti projektin tutkimusluvan (Liite 1). Samalla kertaa tapasimme terveydenhoitaja Sari Kiviniemen, jonka kanssa allekirjoitimme projektin hankkeistamis-sopimuksen (Liite 2). Sovimme avoimen kyselyn toteuttamisesta kohderyhmille klo 10:00. Avoimen kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa nuorten toiveita seksuaaliopetuksesta. Alustavasti sovimme myös rehtorin ja terveydenhoitajan kanssa ensimmäisen te tapäivän toteuttamisajankohdaksi Teimme avoimen kyselyn kohderyhmien oppilaille. Toteutimme kyselyt kohdeluokan molemmille ryhmille samanaikaisesti pareittain, jakautumalla molempiin oppilasryhmiin. Ryhmät olivat kyselyn aikana omissa luokissaan ja kyselyn valvojana toimi kyseisen oppitunnin opettaja. Kyselyä varten jaoimme oppilaille tyhjät vastauspaperit. Pyysimme heitä vastaamaan piirtoheitinkalvolla esittämiimme kysymyksiin. Oppilaat vastasivat kyselyyn anonyymeinä, merkiten vain ryhmätunnuksen. Kyselyn jälkeen sovimme terveydenhoitaja Sari Kiviniemen kanssa te tapäivien toteutuspäiviksi sekä Oppilaiden vanhempien taholta tulleen toiveen mukaisesti sovimme, että te tapäiviä valvoo kyseisen oppitunnin opettaja tai terveydenhoitaja. Riskien miettiminen jo suunnitteluvaiheessa on järkevää. Tunnistettuna riski lakkaa olemasta ja muuttuu hallittavissa ja hoidettavissa olevaksi ongelmaksi. (Anttila 2001, 100.) Pohdimme suunnitteluvaiheessa projektimme riskejä sekä avoimenkyselyn että palautekyselyn osalta. Avoimessa kyselyssä riskinä voi olla vastausten puutteellisuus tai laadukkuus. Tällöin te tapäivä on vaikea toteuttaa nuorten tarpeista lähtevänä. Tähän voidaan vaikuttaa motivoimalla nuoria tuomaan rohkeasti julki asioita, jotka askarruttavat heitä seksuaalisuudessa. Tarvittaessa nuorille voidaan antaa ideoita esimerkkiteemoista ja korostaa heidän vaikutusmahdollisuuksiaan mielenkiintoisen te tapäivän toteutumiseksi. Riskinä voidaan pitää myös, että te tapäivän toteutuksen keinot eivät tavoita nuoria eivätkä ajatusmaailmat kohtaa. Tähän voidaan

23 23 vaikuttaa pyytämällä nuorilta ideoita opetusmenetelmistä. Palautekyselyn riskinä taas on ettei se anna tutkimuksellisesti riittävän laadukasta tietoa. Tähän voidaan vaikuttaa laatimalla palautekysely, joka vastaa projektin tavoitteita ja tarkoitusta. Suunnittelimme te tapäivien sisältöä , sekä kohderyhmän avoimesta kyselystä nousseiden toiveiden perusteella. Avoimeen kyselyyn vastasi 1. ryhmästä kaikki paikalla olleet 16 oppilasta. Toivotuimmiksi aiheiksi (Taulukko 1) nousivat ihmissuhteet, seurustelu sekä rakastuminen. Ehkäisy koettiin myös tärkeänä aiheena. Jonkin verran tietoa haluttiin myös sukupuolitaudeista, orgasmista sekä abortista. Yksittäisiä toiveita olivat seksuaalirikokset, seksuaalivähemmistöt, itsetyydytys sekä yhdyntä. Taulukko 1. Ryhmän 1 toiveet seksuaaliopetuksen teemoista Toiveet seksuaaliopetuksesta oppilasta *Ihmissuhteet, seurustelu, rakastuminen 6 *Ehkäisy 4 *Sukupuolitaudit 3 *Orgasmi 3 *Abortti 3 *Seksuaalivähemmistöt 1 * Itsetyydytys 1 *Yhdyntä 1 * Seksuaalirikokset 1 Toiveita yhteensä 23 Opetusmenetelmistä suosituimmaksi 1. ryhmässä (Taulukko 2) nousi selkeästi ryhmätyöt. Video ja luento-opetus saivat vähiten kannatusta. Taulukko 2. Ryhmän 1 toiveet seksuaaliopetuksen opetusmenetelmistä Toiveet opetusmenetelmistä oppilasta *Ryhmätyöt 8 *Keskustelu 5 *Video 3 *Luento-opetus 3 Toiveita yhteensä 19 Ryhmästä 2. avoimeen kyselyyn vastasivat kaikki paikalla olleet 18 oppilasta. Tässä ryhmässä oppilaat esittivät toiveita monista eri teemoista (Taulukko 3).

24 24 Suosituimmaksi toiveeksi nousi ylivoimaisesti porno. Aiheen valintaan saattoi vaikuttaa se, että aihe löytyi piirtoheitinkalvolta (Liite 4), jonka näytimme ryhmälle antaaksemme ideoita mahdollisista käsiteltävistä aiheista. Toiselle ryhmälle vastaavaa kalvoa ei näytetty. Tärkeiksi aiheiksi tässä ryhmässä koettiin myös yhdyntä, ehkäisy, sukupuolitaudit ja orgasmi. Lisäksi yksittäisinä toiveina esiintyi abortti, prostituutio ja petting. Ihmissuhteita ja seurustelua toivottiin vähemmän, kuin aikaisemmin tehtyjen tutkimusten perusteella osasimme odottaa. Taulukko 3. Ryhmän 2 toiveet seksuaaliopetuksen teemoista Toiveet seksuaaliopetuksesta oppilasta *Porno 14 *Yhdyntä 5 *Ehkäisy 4 *Sukupuolitaudit 4 *Orgasmi 3 *Ihmissuhteet, seurustelu, rakastuminen 3 *Itsetyydytys 2 *Abortti 1 *Prostituutio 1 *Petting 1 Toiveita yhteensä 38 Selvästi suosituimmaksi opetusmenetelmäksi ryhmän 2. oppilaat valitsivat videoopetuksen (Taulukko 4). Keskustelu opetusmenetelmänä koettiin tässä ryhmässä vähiten kiinnostavana. Luento-opetusta toivottiin myös paljon. Taulukko 4. Ryhmän 2 toiveet seksuaaliopetuksen opetusmenetelmistä Toiveet opetusmenetelmistä oppilasta *Video 12 *Luento-opetus 8 *Keskustelu 3 Toiveita yhteensä 23 Toiveiden perusteella päätimme koota molemmille ryhmille yhteisen opetussuunnitelman. Ryhmillä oli kuitenkin pieniä eroavaisuuksia toiveissaan, jotka otimme huomioon opetussuunnitelmaa laatiessamme.