YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄN LAADUKKAAN PIENTALOASUMISEN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄN LAADUKKAAN PIENTALOASUMISEN LOPPURAPORTTI KUUMA-SEUTU Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti

2 2012 KUUMA-kunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti Eriksson Arkkitehdit Oy Satu Lavinen, Kaisa Junkkonen & Arja Sippola KuvAT KUUMA-kunnat/Eriksson Arkkitehdit ellei toisin mainita.

3 1. HANKKEEN Kuvaus TAvoiTTEET JA RAJAUS RAHOITUS ProJEKTIORGANISAATIO JA OSALLISET TULOKSET Tutkimus ja analyysi Seminaarit Opintomatka Asukaskysely Viestintä Tiivistelmä Ekotehokkuuden ja laadun arvioinnista Ekotehokkuuden osatekijät LAAdun osatekijät Alueiden arvioinnin tulokset jatkokehitys JOHDANTO LAATUKORTTEIHIN...13

4 5. Kortit...22 X A KUUMA-kuntien lähtökohdat Ekotehokkuus Energia Kasvihuonekaasupäästöt Materiaalitehokkuus Ekosysteemi B Laadun ohjaus Asukasvuorovaikutus Tontinluovutusehdot Rakentamisen ohjaus C Alue Maankäytön tehokkuus Palvelut Alue- ja korttelirakenne Asuinalueen teemat Kaupunkipientaloesimerkkejä

5 D Lähiympäristö Paikan ominaispiirteet Näkymät ja avaruus Viheralueet Kadut ja reitit Pysäköinti Pihamiljöö Ohjeita pienille tonteille E Esimerkkialueet Anttila (Mäntsälä) Enäjärvi (Vihti) Etelä-Kolsari (Kirkkonummi) Haarajoki (Järvenpää) Hakala (Hyvinkää) Klaavonkallio (Tuusula) Kotojärvi (Pornainen) Länsi-Taasjärvi (Sipoo) Ratsutila (Nurmijärvi) Virrenkulma (Kerava)

6 LOPPURAPORTTI 1/22 1. HANKKEEN Kuvaus Yhdyskuntarakennetta eheyttävän laadukkaan pientaloasumisen hanke (jäljempänä KUUMA-Laatuasumisen hanke) pyrkii vastaamaan seuraaviin asumisen ja asuntoalueiden kehittämishaasteisiin: 1) ekotehokkuuden parantamiseen mukaan lukien haja-asutuksen leviämisen hillintä, 2) rakentamisen laatutason nostamiseen, sekä 3) kuntien ja valtion aiesopimuksessa tavoitellun asuntotuotannon tämänhetkisen vajeen kiinni kuromiseen. Yhdyskuntarakennetta eheyttävä laadukas pientaloasumisen nähdään kattavan paitsi ekotehokkaasti sijoitetut ja suunnitellut laadukkaat talot pihoineen, myös rakennettu ja luonnonympäristö, virkistysalueet, toimiva liikennejärjestelmä, pysäköinti, työpaikat ja palvelut. Liikenne- ja palvelujärjestelmien kehitys vähähiilisemmiksi liittyy kiinteästi projektin aihepiiriin. Pääpaino on asemakaava-alueelle sijoittuvassa ja joukkoliikenteeseen sekä kevyeen liikenteeseen tukeutuvassa pientaloasumisessa. Pientaloasumisella tarkoitetaan tässä suunnitelmassa paitsi omakotityyppistä rakentamista, myös muuta tavanomaista kerrostalorakentamista pienempimittakaavaisempaa asuntorakentamista, joka voi sisältää sekoittuneesti erityyppisiä omakoti-, paritalo-, rivitalo-, ryhmä- ja kerrostaloasuntoja. Projektissa ei pyritä tiettyjen alueiden suunnitteluun, vaan laadukkaan asumisen periaatteiden ja mallien hahmotukseen yleisemmällä tasolla, alueen sisäinen variaatio huomioon otettuna. Uusien pientaloalueiden lisäksi pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan myös vanhojen pientaloalueiden täydennysrakentaminen. Maaseutumaisille kunnille eheyttävä yhdyskuntarakentaminen ja pientaloasumisen sijoittaminen asemakaavoitettaville alueille on suuri haaste. Ongelmana on ollut, että asukkaat preferoivat perinteistä väljää omakotiasumista eikä tiivis pientaloasuminen välttämättä ole lähtökohtaisesti houkuttelevaa heille. Siksi on tärkeää löytää ne vetovoimatekijät, jotka edistävät pientalorakentamisen ohjautumista nykyisen rakenteen ja keskeisten liikenneväylien tuntumaan. Hankkeen lähtökohtia ja taustatekijöitä on kuvattu liitteessä C TAvoiTTEET JA RAJAUS I: Päätehtävä on löytää alueen pientaloasumiselle kestävän kehityksen mukaisia rakenne- ja laatukriteerejä, joiden avulla voidaan vetovoimaisuudesta tinkimättä luoda nykyistä tavanomaista pientaloasutusta selvästi ekotehokkaampia pientaloalueita. II: Projekti on oppiva hanke: se hyödyntää sekä aikaisemmin toteutettujen että parhaillaan käynnissä olevien innovaatiohankkeiden, tutkimusten ja selvitysten tuloksia ja hankkeen seminaareissa tutkijoiden kanssa käytäviä keskusteluja. Tavoitteena on luoda uutta tietoa aikaisemman pojalta. III: Tavoitteena on saada kuntien päättäjät omaksumaan ja hyväksymään uusia ekotehokkuuteen perustuvia pientaloalueiden suunnittelu- ja toteutusmalleja mallikorttien tai vastaavien ohjeiden avulla. IV: Projektin kautta pyritään saamaan aikaan kumppanuuteen perustuvia pientaloalueiden kaavoitus- ja toteutushankkeita, joissa selvityksen kautta löydettäviä parhaita käytäntöjä ja malleja sovelletaan. V: Projektissa pyritään nostamaan tiedotuksella eri elämäntilanteessa olevien (mm. ikäihmiset) ja eri kulttuuritaustaisten väestöryhmien (mm. työperäiset maahanmuuttajat) tietotasoa ja kehittämään suhtautumista asumisen laatukriteereihin. Lisäksi asumisen kysynnästä pitää saada kattava kuva. Haja-asutusalueet eivät kuulu projektin piiriin. Yksittäisten asuinrakennusten tilojen jäsentely ja talotekniset ratkaisut ovat projektin rajauksen ulkopuolella. Tutkimuksessa ei niin ikään ole otettu kantaa olemassa olevaan lainsäädäntöön. Ohjelman tavoitteet ovat varsin kunnianhimoiset ja niiden toteutuminen edellyttää voimakasta tahtotilaa asumisen koko ketjussa päättäjistä viranhaltijoihin, elinkeinoelämän toimijoihin, maanomistajiin, asukasjärjestöihin ja asukkaisiin.

7 2/22 loppuraportti 1.2. RAHOITUS Hankkeen rahoittivat KUUMA-kunnat, Uudenmaan liitto sekä Ympäristöministeriö ProJEKTIORGANISAATIO JA OSALLISET Tilaaja oli KUUMA -seutu (Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti). Hanketta valvoi ohjausryhmä ja toteutusta ohjasi hanketyöryhmä. Ohjausryhmä käsitteli hanketta tarpeen mukaan. Tilaukset hoiti KUUMA-seudun puolesta hankintayksikkönä Järvenpään kaupunki. Hanke alkoi projektisuunnitelman laadinnasta v ja se päättyi v Projektisuunnitelman koordinaattorikilpailutusta varten laati KUUMA- seudun tilauksesta v Finnish Consulting Group FCG:n Rosa Vihavainen. Hankkeen toteutti vuosina Eriksson arkkitehdit Oy:n koordinoima monialainen asiantuntijatyöryhmä: Eriksson Arkkitehdit Oy: Arja Sippola (vastuullinen koordinaattori, arkkitehti SAFA), Satu Lavinen (koordinaattorin varahenkilö, arkkitehti, taiteen maisteri), Kaisa Junkkonen (maisema-arkkitehti), Anna Böhling (maisema-arkkitehti), Anniina Korkeamäki (arkkitehti), Emma Grönholm (medianomi), Joonas Mikkonen (arkkitehti SAFA), Patrick Eriksson (toimitusjohtaja, arkkitehti SAFA), Julio Orduna Sanchez (maisema-arkkitehti, visualisointi) sekä Maarit Suomenkorpi (maisema-arkkitehti). Destia Oy: Heimo Rintamäki (johtava konsultti, DI), Anne Ekholm (nuorempi konsultti, FM). Entrecon Oy: Kyösti Pätynen (toimitusjohtaja, KTM). Granlund Oy: Pia Sormunen (osaston johtaja, Energia- ja ympäristöosasto, TkT), Lassi Loisa (Energia-asiantuntija, LEED AP, insinööri AMK) sekä Heikki Lonka (johtava asiantuntija, TkT). Aalto-yliopisto, YTK/Mapita Oy: Marketta Kyttä (erikoistutkija, FT). Ohjausryhmä Ohjausryhmäna toimi Kuuma-seudun kuntien kehitysjohtajista koostuva KUUMA kilpailukykyjohtoryhmä. Ohjausryhmä esitteli hankkeen etenemistä KUUMA- hallitukselle ja kuntien päättäjille. Ryhmässä olivat Annukka Lehtonen (Hyvinkää), Minna Karhunen (Järvenpää), Pekka Kauranen (Kerava), Marko Tiirinen (Kirkkonummi), Lauri Pouru (Mäntsälä), Aarno Kononen (Nurmijärvi), Seija Marttila (Pornainen), Mikko Aho (Sipoo), Hannu Haukkasalo (Tuusula) sekä Tarja Jokiniemi (Vihti). Hanketyöryhmä Hanketta ohjaavana hanketyöryhmänä toimi KUUMA- kuntien yhteinen kaavoittajaryhmä. Hanketyöryhmä kokoontui kaavoittajaryhmän kokousten yhteydessä. Hanketyöryhmään kutsuttiin ajoittain Ympäristöministeriön ja Uudenmaan liiton edustajia. Ryhmässä toimi hankkeen aikana seuraavia kaavoitustoimen viranhaltijoita: Kaija Hapuoja (Tuusula), Mikko Aho (Sipoo), Mika Ahonen (Hyvinkää), Aila Elo (Kerava), Ilkka Holmila (Järvenpää), Asko Honkanen (Tuusula), Matti Hult (Vihti), Seppo Itkonen (Hyvinkää), Anne Jarva (Hyvinkää), Matti Kanerva (Sipoo), Aarno Kononen (Nurmijärvi), Tero Luomajärvi (Kirkkonummi), Pilvi Nummi (Järvenpää), Miia Perätalo (Vihti), Lea Piistari-Niemelä (Kerava), Lauri Pouru (Mäntsälä), Tapio Sillfors (Mäntsälä), Simon Store (Kirkkonummi), Ulla-Maija Upola (Pornainen) sekä Merja Vikman-Kanerva (Uudenmaan liitto/kerava). Kaupunginarkkitehti Ilkka Holmila vastasi projektisuunnitelmasta ja koordinaattorikilpailutuksesta sekä toimi konsulttiyhdyshenkilönä koko hankkeen ajan Muut osalliset Tärkeimmiksi sidosryhmiksi on nähty kuntien kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset sekä infra- ja ympäristörakentamisesta vastaavat virkamiehet. Samoin kunnanhallitukset ja -valtuustot sekä kaavoituksesta ja rakentamisesta vastaavat lautakunnat ovat avainasemassa. Hankkeen yhteydessä kuultiin tuotantosektoria, talotehtaiden ja rakennusliikkeiden edustajia. Myös Ympäristöministeriötä informoitiin hankkeesta. Ideana oli että osalliset osallistuvat seminaareihin ja muuhun hankkeen toimintaan intressiensä mukaan. Tärkeänä pidetty asukasvuorovaikutus rajautui hankkeessa internet-kyselyyn ja avoimiin seminaareihin.

8 LOPPURAPORTTI 3/22 2. TULOKSET 2.1. Tutkimus ja analyysi Hanke toteutettiin pääosin työohjelman mukaisesti. KUUMA-hankkeeseen tehtiin aihealueeseen liittyvää perustutkimusta pääosin keväällä ja kesällä Perustutkimuksessa perehdyttiin laadun ja ekotehokkuuden tutkimukseen kirjallisuuden ja seminaariosallistumisen muodossa. Tutkimusmateriaalista koottiin oleellisimpia teemoja tiivistetysti lähtökohtaraporttiin. Raportissa käsiteltiin muun muassa yhdyskuntarakennetta eheyttävän ja laadukkaan suunnittelun keskeistä käsitteistöä, yhteiskunnallisia megatrendejä ja kaupunkikulttuurin uudenlaisia ilmentymiä, kaupunkiseutujen muutosta ja elinympäristön koetun laadun tutkimusta. Lähteinä käytettiin pääosin suomalaisia ajankohtaisia tutkimuksia. Taustatietotutkimuksesta saatua tietoa on käytetty pohjana esimerkkialueiden arvioinnin laadun kriteerien määrittelyssä ja mallikorttiteemojen valinnassa. Kuuma-alueiden esimerkkikohteiden (pientaloalueiden) arviointiin kehitettiin yksinkertainen arviointityökalu. Arviointiin on otettu mukaan niitä tekijöitä, joiden on katsottu vaikuttavan merkittävimmin ekotehokkuuteen ja yhdyskuntarakenteen eheytymiseen sekä elinympäristön laadun kokemiseen ja joita on mahdollista arvioida edes jossain määrin luotettavasti kaavamateriaalin ja muun julkisesti saatavilla olevan aineiston perusteella. Tavoitteena oli pystyä tunnistamaan alueiden välisiä eroja niiden ekotehokkuuden osatekijöissä. Arviointityökalun pohjana on toiminut Eriksson arkkitehtien Tekes-rahoitteisen tutkimus- ja kehityshankkeen tuloksena kehitetty ekotehokkuustyökalu, jota on Kuuma-laatuasumisen hanketta varten muokattu niin, että se on mahdollisimman yksinkertainen, mutta kuitenkin suuntaa-antava. Hankkeen tärkein tulos on sarja Laatukortteja. Viimeistellyissä laatukorteissa kuvataan keskeisimmät tekijät, joista yhdyskuntarakennetta eheyttävä laadukas pientaloasuminen rakentuu. Kortteja voidaan käyttää suunnittelun apuvälineenä sekä suunnitelmien tai alueiden arvioinnissa. Ne ovat esitteen kaltaisia 2-8 sivun laajuisia oppaita. Yleiskortit (19 korttia) jakaantuvat neljään osaan jotka valottavat ekotehokkuutta, aluetason ominaisuuksia, lähiympäristön toteutuksen laatua sekä laadun ohjaamista hallinnon eri tasoilla. Korteissa on runsaasti kuvaesimerkkejä toteutuneista suunnitteluratkaisuista. Osa esimerkeistä on räväkämpiä, osa maanläheisempiä, jotta lukijalle piirtyisi kuva mahdollisuuksien kirjosta. Lisäksi yksi kortti taustoittaa KUUMA-kuntien kehityskulkua ja näkymiä mm. väestöennusteen ja tonttivarannon kautta. Kuntien esimerkkialueista on tehty omat korttinsa (10 korttia). Kortteihin valikoitui KUUMA-alueella aiemmin suunniteltuja ja toteutettuja pientaloalueita ja -kohteita, joilla on mielletty olevan hankkeen kannalta merkittäviä ominaisuuksia ja toimivia ratkaisuja. Alueiden ekotehokkuus- ja laatuarvioinnin tulosten tiivistelmä esitellään korteissa runsaan kuvituksen ja tärkeimmiksi katsottujen kaavamerkintöjen kera. Kortteja on mahdollista lukea tulosteena ja selata sähköisenä. Kortit esiteltiin hankkeen loppuseminaarissa Seminaarit Hankkeessa pidettiin kolme seminaaria vuonna 2011 (22.3., 24.3 ja 14.4.). Seminaareihin osallistui osallistujaa kullakin kerralla. Vuoden 2011 ensimmäinen seminaari oli tähdätty KUUMA-poliitikoille. Seminaarit on tarkoitettu kaikkien osallisryhmien edustajille: viranomaisille, päättäjille, tuotannon ja kolmannen sektorin edustajille ja muille halukkaille. Toiseen seminaariin ( ) kutsuttiin luottamushenkilöitä ja asiantuntijoita paneelikeskusteluun, kolmanteen ( ) alustamaan laadukkaan pientaloasumisen ja hyvän elinympäristön lähtökohdista eri näkökulmista (esim. liikenne, talosuunnittelu ja -tuotanto, ryhmärakennuttaminen, maahanmuuttajien asumistarpeet). Hankkeen loppuseminaari pidettiin Lisäksi laatukortteja katselmoitiin projektin aikana hanketyöryhmän voimin vuonna 2012 kahdessa työpajassa:1.2. ja 1.6.

9 4/22 loppuraportti 2.3. Opintomatka Opintomatka tehtiin Kaksipäiväisellä opintomatkalla vierailtiin Helsingin, Sipoon ja Porvoon laadukkaissa pientalokohteissa. Ekskursiolla käytiin katsomassa mm. Helsingin Eko-Viikkiä, asumisoikeusasuntoaluetta Jakomäessä, esivalmisteisia puutaloja Myllypurossa sekä palkittua puurakentamista Puotilassa ja Vuosaaren Omenamäessä. Useimpien kohteiden taustalla on ollut sama rakennuttaja, Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto, joka on asettanut korkean laadun yhdeksi päätavoitteistaan, asuntojen hallintamuodosta riippumatta. Hintahaitarin toisessa päässä olivat kohteet Sipoonranta ja Porvoon Länsiranta. Opintomatkaan kuului myös seminaariosuus, jonka otsikkona oli kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteistyön kehittäminen. Alustajana toimi kaupunginarkkitehti, TkT Jari Heikkilä Oulun rakennusvalvonnasta. Oulun esimerkin pohjalta on jo käynnistetty Järvenpäässä uudentyyppistä pientalorakentamisen ohjausta. Opintomatkan toisena päivänä kohteena oli Porvoon kaupunki kehityshankkeineen, esittelijänä kaupunkisuunnittelupäällikkö Eero Löytönen. Kuvia seminaarista ja ekskursiolta

10 LOPPURAPORTTI 5/ Asukaskysely Asiantuntijat tarvitsevat tietoa kuntiin/kunnissa muuttavien asukkaiden näkökulmasta: paikallisista vetovoimatekijöistä, elinympäristöön kohdistuvista odotuksista, tarpeista, sekä joustokyvystä preferenssien suhteen. Suunnittelijoiden ja asukkaiden nimeämien laatutekijöiden korrelaatioon tutkiminen houkutteli, mutta osoittautui resursseihin nähden ylivoimaiseksi. Lisäksi laatukokemusta pitäisi ehkä seurata pitkittäistutkimuksena, siihenkään kaksivuotinen hanke ei sovellu. Siksi päädyttiin kokeiluluontoiseen asukaskyselyyn, jossa selvitettiin KUUMA-seudulle hakeutuvien ihmisten arvoja ja asumispreferenssejä, alueellista kysyntää ja seutujen ominaispiirteitä. Kysely toteutettiin yhteistyössä Mapita Oy:n ja Etuovi.comin kanssa. Kysely oli online asti, näyttöjä ja vastauksia saatiin kaikkiaan 312 kpl (tosin käyttökelpoisten vastausten määräksi jäi 262). Millaiset ihmiset hakeutuvat KUUMA-kuntiin? Suurin osa vastaajista, liki 50%, edusti kahden vanhemman lapsiperhettä. Lapsuuden kasvuympäristöksi mainittiin useimmiten pientalovaltainen esikaupunki (23,7%) tai maaseutukylä (19,8%). Hyvien kulkuyhteyksien suhteen eri kunnista kiinnostuneiden välille syntyi tilastollisesti erittäin merkittävä ero, samoin kuin pientalomaisuudenkin suhteen, jossa kuitenkin oli huomattavasti enemmän vaihtelua kuntien välillä. Merkitseviä olivat myös alueen palvelut ja asunnon ominaisuudet. Kiinnostavimmiksi kunniksi vastaajat listasivat Tuusulan (15%), Järvenpään (15%) ja Mäntsälän (9%). Lähes joka kunnan kohdalla hyvät kulkuyhteydet tai sijainti nostettiin eniten arvostetuksi vahvuudeksi. Seuraavilla sijoilla vuorottelivat pientalovaltaisuus ja asunnon tai elinympäristön ominaisuudet. Useimmat vastaajista etsivät pitkäaikaista kotia. Kotosalla oleilua, yhteyksiä laajoille virkistysalueille arvostettiin ja lähipalveluita suosittiin. Etenkin kyselyn avovastauksissa korostui omakotiasumisen vankka kysyntä. Nykyisten tonttien kokoa arvostellaan, halutaan tontteja johon mahtuu muutakin kuin pallogrilli. Tulokkaat eivät olleet yhdestä muotista. Kyselyssä nousi esiin selvästi erilaisia asukasprofiileja. Esimerkiksi rauhallista ja väljää omakotiasumista arvostava tee-se-itsetyyppi hakee palvelunsa omalla autollaan. Vastaavasti kaupunkivihreät haluavat elää ekologisesti, arvostavat joukkoliikennettä ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia sekä suosivat lähipalveluja. He nauttisivat asumisesta pienemmälläkin tontilla. Kaupunkivihreiden selvä erottuminen omana joukkonaan tarkoittaa sitä, että kunnissa on kysyntää myös kaupunkimaiselle, tiiviimmälle pientaloasumiselle. Se taas on hyvä uutinen hankkeen lähtöasetelman kannalta: kunnissa tarvitaan jatkossakin monipuolista asuntotuotantoa ja erilaisia asuinalueita.

11 6/22 loppuraportti 2.5. Viestintä Kuuma-laatuasuminen pyrkii synnyttämään keskustelua asumisen laadusta sekä luomaan uusia toimintamalleja päättäjien, luottamushenkilöiden, virkamiesten ja asukkaiden keskuuteen. Maankäytön ja asumisen ratkaisut koskettavat kaikkia, ja kaikki katsovat asiaa omalta kantiltaan. Viestinnän avulla tavoitellaan laajaa näkyvyyttä osallisten keskuudessa sekä muutosta ajattelussa ja käyttäytymistä. Tavoitteena on saada hanke lanseerattua tärkeimpien sidosryhmien silmissä positiivisessa valossa hyväksyntä on muutoksen edellytys. Viestinnän pääpaino on ollut verkkosivuissa ja tiedotteissa. Verkkosivut julkaistiin osoitteessa ja niitä päivitettiin hankkeen aikana. Sivusto rakennettiin ilmaiselle Google sites -alustalle. Ratkaisu mahdollisti verkkosivujen nopean toteutuksen. Tiedotusvälineille lähetettiin vuosina useita tiedotteita. Kuntien virkamiehille ja luottamushenkilöille on lähetetty seminaarikutsuja sekä tiedote. Kutsuja ja tiedotusta on tehty yhteistyössä kuntien tiedottajien ja KUUMAtiedottajan kanssa. Viereinen sivu: vasemmalla asuinalueen valintaan vaikuttavia tekijöitä, oikealla vastaajien preferenssiprofiilit KUUMA-kuntia koskevasta kyselystä. Oikealla ruutukaappaus hankkeen verkkosivuista.

12 LOPPURAPORTTI 7/22 3. Tiivistelmä Ekotehokkuuden ja laadun arvioinnista Yksi hankkeen tavoitteista oli löytää kriteerejä asuinalueiden ekotehokkuudelle ja elinympäristön laadulle. Alle on listattu alueiden arvioinnissa käytettyjä osatekijöitä, jotka perustuvat ajankohtaiseen tutkimukseen. Arviointityökalun pohjana on toiminut Eriksson arkkitehtien Tekes-rahoitteisen tutkimus- ja kehityshankkeen tuloksena kehitetty ekotehokkuustyökalu, jota on Kuuma-laatuasumisen hanketta varten muokattu niin, että se on mahdollisimman yksinkertainen, mutta kuitenkin suuntaa-antava. Tärkeimpiä lähteitä ovat olleet mm. VTT:n ja SYKE:n viimeaikaiset julkaisut. Arviointityökalua kehitettiin ja testattiin useaan otteeseen mm. marraskuussa 2011 järjestetyssä työpajassa, johon osallistui kymmenen Eriksson Arkkitehtien suunnittelijaa. Ensimmäisen arviointikierroksen aikana saatujen kokemusten perusteella kriteerejä, osa-alueita, pisteytystä jne. muokattiin paremmin käyttötarkoitukseensa sopivaksi. Työkalussa tarkastellaan ekotehokkuuden ja laadun osatekijöitä yksi kerrallaan. Osatekijää arvioidaan kysymys-vastaus-pisteytys -periaatteella. Maksimipistemäärä jokaiselle osatekijälle on 2. Arviointiin on otettu mukaan niitä tekijöitä, joiden on katsottu vaikuttavan merkittävimmin ekotehokkuuteen ja yhdyskuntarakenteen eheytymiseen sekä elinympäristön laadun kokemiseen ja joita on mahdollista arvioida edes jossain määrin luotettavasti kaavamateriaalin ja muun julkisesti saatavilla olevan aineiston perusteella. Koska tavoitteena oli läpinäkyvyys ja yksinkertaisuus, ei laskennalliselle tielle lähdetty. Tästä syystä arviointimenetelmä tuottaa pisteitä eikä Watteja tai hiilidioksiditonneja. Määrällisiä tuloksia antavia työkaluja on markkinoilla lukuisia, mutta esimerkiksi rakennusten elinkaaren aikaisten päästöjen laskeminen voi tuottaa menetelmästä riippuen merkittävästi toisistaan poikkeavia tuloksia. Lukuja tärkeämpi tavoite oli luoda sapluuna, joka kiinnittää käyttäjän (tai lukijan) huomiota ekotehokkuuden kannalta merkittäviin osatekijöihin. Saadut ekotehokkuus- ja laatupisteet palautetaan neljään osa-alueeseen (energiankulutus, päästöt, materiaalitehokkuus ja ekosysteemi). Osatekijöitä painotetaan eri tavoin ja osa-alueiden väliset painokertoimet vaihtelevat ja tämä vaihtelu tuottaa alueiden väliset erot. Painokertoimien valinnassa on tukeuduttu ajankohtaiseen tutkimustietoon. Pisteitä ei lasketa yhteen. Arviointityökalun toimintaperiaate ja taustaoletukset kuvataan tarkemmin liitteessä A Ekotehokkuuden osatekijät Arviointiin valitut ekotehokkuuden osatekijät ovat: Joukkoliikenne Alue osana yhdyskuntarakennetta Maankäytön tehokkuus Lähipalvelujen saavutettavuus Kevyt liikenne Lämmitysmuoto Paikallinen energiantuotanto Olevan rakennuskannan hyödyntäminen Hiili- ja materiaalikierto Rakennetun maan ekologinen arvo Virkistysalueet ja niiden saavutettavuus Paikan lähtökohdat ja rakennettavuus Hulevesien hallinta Rakennusten energiankulutus on merkittävästi ekotehokkuuteen vaikuttava tekijä. Sitä ei kuitenkaan voitu ottaa mukaan arviointiin yksittäisiä rakennuksia koskevien tietojen saannin haasteellisuuden vuoksi. Asuinalueen rakennusten energiatehokkuutta ei myöskään voida suosia saatikka sanella kaavassa, tontinluovutuksen yhteydessä ja rakentamisen ohjauksessa kylläkin. Alun perin mukana oli myös passiivisen aurinkoenergian hyödyntäminen, mutta projektin edetessä se katsottiin (vuonna 2012 voimassa olevien ja sitä vanhempien rakennusmääräysten mukaisten uudisrakennusten osalta) ennemminkin viihtyisyyttä kuin ekotehokkuutta oleellisesti parantavaksi osatekijäksi. Koska arviointi painottuu nimenomaan aluetasolle, tiputettiin osatekijä pois. Viereisellä sivulla on esimerkkinä erään alueen saamat pisteet sekä ekotehokkuuden ja laadun osatekijöiden (vaakarivit) ja osa-alueiden (pystysarakkeet) väliset kertoimet.

13 8/22 loppuraportti 3.2. Laadun osatekijät ekotehokkuus- PISTEET raakap steet ENERG ANKULUTUS PääSTÖT MATEr AAL TEHOKKUUS EKOSYSTEEM Joukkoliikenne 1,5 3x 3x 1x N/A Alue osana yhdyskuntarakennetta 1 2x 2x 2x N/A Maankäytön tehokkuus 0 2x 2x 2x N/A Lähipalvelujen saavutettavuus 0,7 1x 1x 1x N/A Kevyt liikenne 1 2x 2x 1x N/A Lämmitysmuoto 1 3x 1x N/A 1x Paikallinen energian tuotanto 0 1x 1x N/A 1x Olevan rakennuskannan hyödyntäminen 2 1x 1x 2x 1x Hiili- ja materiaalikierto 2 N/A 2x 1x N/A Rakennetun maan ekologinen arvo 0 N/A N/A 1x 3x Virkistysalueet ja niiden saavutettavuus 2 1x 1x 1x 1x Paikan lähtökohdat ja rakennettavuus 0 1x 1x 2x 2x Hulevesien hallinta 0 N/A N/A 1x 3x Arvioinnissa alueelle annettiin raakapisteitä osatekijöittäin asteikolla 0-2. laatu- PISTEET raakap steet SOS AAL nen säätely To M nnall suus LUONNONlähe syys ASUKASryhm en huom o nt Joukkoliikenne 1,5 N/A 2x N/A 3x Lähipalvelujen saavutettavuus 0,7 2x 3x N/A 3x Kevyt liikenne 1 1x 3x 2x 3x Virkistysalueet 2 1x 3x 3x 3x Palvelujen monipuolisuus 2 2x 2x N/A 2x Kortteleiden elinkaariominaisuudet 1 2x 2x N/A 2x Yksityisyyden säätely 2 3x 1x N/A N/A Kohtaaminen ja yhteisöllisyys 0 3x 2x N/A 2x Väljyys 2 2x 1x 2x N/A Elinympäristön vehreys 1 2x 1x 3x N/A Kaupunkitila ja arkkitehtuuri 2 1x 1x 1x N/A Ympäristöhäiriöiden torjunta 2 2x 1x 2x 1x Turvallisuus 1 2x 2x 1x 3x Alueen ekotehokkuus- ja laatupisteet saadaan kertomalla raakapisteet kunkin osatekijän (=vaakarivit) ja ekotehokkuus-/laatukriteerin(=pystysarakkeet) välistä yhteyttä kuvaavalla kertoimella x = vähäinen vaikutus, 3x = voimakas vaikutus. N/A: osatekijällä ei vaikutusta ko. kriteeriin. Osatekijää ei huomioida. Esimerkkejä: Joukkoliikenteellä on suuri vaikutus hiilidioksidipäästöihin, mutta pieni vaikutus materiaalitehokkuuteen. Hulevesillä on suuri vaikutus paikan ekosysteemiin, muttei vaikutusta energiankulutukseen. Arviointi perustuu kevään 2012 tilanteeseen. Arvioinnin pohjana oleva tieto muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi kunnat siirtyvät käyttämään lämpövoimaloissaan uusiutuvia energialähteitä, lähikauppoja katoaa tai tulee naapurikaupunginosiin, koulupiirit muuttuvat, kevyen liikenteen väyliä rakennetaan jne. Vaikka arvioinnista oli tarkoitus tehdä puhtaasti julkiseen kaavoitusmateriaaliin tukeutuva, varsinkin elinympäristön laadun arvioinnissa lopulliseen pisteytykseen vaikuttivat myös paikan päällä tehdyt aistinvaraiset havainnot ja valokuvamateriaali. Tarkastelunäkökulma oli löytää alueiden suunnitelmista ja toteutuksista puitteita, jotka edistävät laadukkaan elinympäristön kokemista. Laatutekijöitä ei voi todentaa pelkän kaavamateriaalin avulla. Arviointiin valitut osatekijät ovat: Joukkoliikenne Lähipalvelujen saavutettavuus Kevyt liikenne Virkistysalueet ja niiden saavutettavuus Palvelujen monipuolisuus Asuinkorttelien elinkaariominaisuudet Yksityisyyden säätely Kohtaaminen ja yhteisöllisyys Väljyys Vehreys Kaupunkitila ja arkkitehtuuri Ympäristöhäiriöiden torjunta Turvallisuus Esteettömyys tiputettiin pois, koska sitä ei voitu arvioida luotettavasti aluetason tarkastelussa. Katu- ja virkistysalueet kuuluvat katu-/puistosuunnittelun piiriin, rakennusvalvonta voi tarvittaessa puuttua piha-alueiden puutteellisiin ratkaisuihin, ja sisätilojen esteettömyydestä määrää Rakennusmääräyskokoelma.

14 LOPPURAPORTTI 9/ Alueiden arvioinnin tulokset KUUMA-esimerkkialueet arvioitiin hankkeessa kehitellyllä työkalulla, tavoitteena ekotehokkuuden osatekijöiden havainnollistaminen käytännössä. Tavoitteena oli, että esille nousisi eri näkökulmista laadukkaita alueita, joita voitaisiin käyttää konkreettisina esimerkkeinä ekotehokkuuden havainnollistamisessa. Jokaisesta KUUMA-kunnasta arvioitiin yksi asuinalue. Alueet olivat: Anttila (Mäntsälä), Enäjärvi (Vihti), Etelä-kolsari (Kirkkonummi), Haarajoki (Järvenpää), Hakala (Hyvinkää), Klaavonkallio (Tuusula), Kotojärvi (Pornainen), Länsi-Taasjärvi (Sipoo), Ratsutila (Nurmijärvi) sekä Virrenkulma (Kerava). Seuraavassa on tiivistettynä yleiset havainnot alueiden saamista pisteistä sekä alueiden välisistä eroista ja samankaltaisuuksista. Kunkin alueen saamat pisteet perusteluineen on esitetty aluetta kuvaavassa kortissa. Alueiden täysimittaiset arvioinnit ovat tämän raportin liitteessä D. Alueiden energiankulutuksesta saamat pisteet vaihtelivat välillä 25% -77,5% (Kotojärvi, Pornainen vs. Ratsutila, Nurmijärvi). Hiilidioksipäästö-pisteet vaihtelivat välillä 30,9% %- 65,7% (Kotojärvi, Pornainen vs. Ratsutila, Nurmijärvi). Materiaalitehokkuudessa ei syntynyt suurtakaan hajontaa: kaikki saivat pisteitä 40,6% -67,2% (Anttila, Mäntsälä vs. Virrenkulma, Kerava). Ekosysteemipisteet jäivät kaikilla selvästi muita osa-alueita heikoimmiksi vaihdellen välillä 25-50% (Anttila, Mäntsälä vs. Hakala, Hyvinkää & Kotojärvi, Pornainen). Tähän syynä oli myös se että kyseisen osa-alueen maksimipistemääräkin oli pienin. Siten yhdenkin osatekijän jääminen vajaaksi aiheutti suuremman notkahduksen kuin vaikkapa energiankulutuksen kohdalla. Sosiaalisen säätelyn pisteet vaihtelivat välillä 52,2% - 87% (Kotojärvi, Pornainen vs. Klaavonkallio, Tuusula). Toiminnallisuuspisteet vaihtelivat välillä: 39,6% - 89,6% (Kotojärvi, Pornainen vs. tasapistein Hakala, Hyvinkää ja Klaavonkallio, Tuusula). Luonnonläheisyyspisteet vaihtelivat välillä: 64,3% - 100% (Kotojärvi, Pornainen vs. Länsi-Taasjärvi, Sipoo & Klaavonkallio, Tuusula). Asukasryhmien huomiointia kuvaavat pisteet vaihtelivat välillä: -30,7 % - 93,2% (Kotojärvi, Pornainen vs. Hakala, Hyvinkää).

15 10/22 loppuraportti Anttila (Mäntsälä) ETELÄ-kolsari (Kirkkonummi) Enäjärvi (Vihti) ENERGIANKULUTUS 38,7 % PääSTÖT 38,7 % MATERIAALITEHOKKUUS 40,6 % Ekosysteemi 25,0 % ENERGIANKULUTUS 61,3% PääSTÖT 61,3% MATERIAALITEHOKKUUS 52,8% Ekosysteemi 33,3% ENERGIANKULUTUS 47,6% PääSTÖT 53,4 % MATERIAALITEHOKKUUS 43,9% Ekosysteemi 27,8% Näin luet tuloksia: nuolen väri ja prosenttiluku kertovat, paljonko alue sai pisteitä suhteessa maksimipistemäärään. SOSIAALINEN SÄÄTELY 52,9 % TOIMINNALLISUUS 45,9 % SOSIAALINEN SÄÄTELY 49,3% TOIMINNALLISUUS 58,3% SOSIAALINEN SÄÄTELY 66% TOIMINNALLISUUS 64,6 % vaalea nuoli taustalla: parhaan alueen pisteet alueen x pisteet, % LUoNNONLÄHEISYYS 78,6 % LUoNNONLÄHEISYYS 78,6% LUoNNONLÄHEISYYS 78,6% TOIMINNALLISUUS 75 % ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 37,5 % 0% 25% 50% 75% 100% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 60,2% 0% 25% 50% 75% 100% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 60,3% 0% 25% 50% 75% 100% tumma nuoli päällä: huonoimman alueen pisteet Haarajoki (Järvenpää) ENERGIANKULUTUS 47,1 % PääSTÖT 52,9 % Hakala (Hyvinkää) ENERGIANKULUTUS 69,1 % PääSTÖT 63,2 % Klaavonkallio (Tuusula) ENERGIANKULUTUS 64,7% PääSTÖT 58,8% jos vaalea nuoli puuttuu, alue sai joukon parhaat pisteet. jos tumma nuoli puuttuu, alue sai joukon huonoimmat pisteet. MATERIAALITEHOKKUUS 43,3% MATERIAALITEHOKKUUS 58,3 % MATERIAALITEHOKKUUS 53,3% 0-20% Ekosysteemi 37,5% Ekosysteemi 50,0 % Ekosysteemi 37,5% 21-40% SOSIAALINEN SÄÄTELY 69,6% SOSIAALINEN SÄÄTELY 80,4 % SOSIAALINEN SÄÄTELY 87,0% 41-60% TOIMINNALLISUUS 72,9% TOIMINNALLISUUS 89,6 % TOIMINNALLISUUS 89,6% LUoNNONLÄHEISYYS 67,9% LUoNNONLÄHEISYYS 82,1 % LUoNNONLÄHEISYYS 100,0% 61-80% % ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 72,7% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 93,2 % ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 88,6% 0% 25% 50% 75% 100% 0% 25% 50% 75% 100% 0% 25% 50% 75% 100% KOTOjärvi (Pornainen) Länsi-TAASjärvi (Sipoo) Ratsutila (Nurmijärvi) Virrenkulma (Kerava). ENERGIANKULUTUS 25 % ENERGIANKULUTUS 53,4% ENERGIANKULUTUS 77,5% ENERGIANKULUTUS 71,1 % PääSTÖT 30,9 % PääSTÖT 47,6 % PääSTÖT 65,7% PääSTÖT 65,2 % MATERIAALITEHOKKUUS 41,7 % MATERIAALITEHOKKUUS 50,6 % MATERIAALITEHOKKUUS 51,1% MATERIAALITEHOKKUUS 67,2 % Ekosysteemi 50,0 % Ekosysteemi 45,8 % Ekosysteemi 33,3% Ekosysteemi 70,8 % SOSIAALINEN SÄÄTELY 52,2 % SOSIAALINEN SÄÄTELY 76,8 % SOSIAALINEN SÄÄTELY 62,3% SOSIAALINEN SÄÄTELY 63,8 % TOIMINNALLISUUS 39,6 % TOIMINNALLISUUS 75 % TOIMINNALLISUUS 75,0% TOIMINNALLISUUS 66,7 % LUoNNONLÄHEISYYS 64,3 % LUoNNONLÄHEISYYS 100,0 % LUoNNONLÄHEISYYS 67,9% LUoNNONLÄHEISYYS 67,9 % ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 30,7 % 0% 25% 50% 75% 100% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 71,6 % 0% 25% 50% 75% 100% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 81,9% ASUKASRYHMIEN HUOMIOINTI 67,1 % 0% 25% 50% 75% 100% 0% 25% 50% 75% 100%

16 LOPPURAPORTTI 11/22 Miten luonnon ympäröimä Kotojärvi voi saada monta kymmentä prosenttia vähemmän pisteitä luonnonläheisyydestä kuin Klaavonkallio Tuusulan keskustassa? Vastaus on arviointimenetelmän painotuksissa: pisteytys on laadittu siten että se painottaa voimakkaasti joukkoliikennettä, uusiutuvista lämmönlähteistä tuotettua kaukolämpöä, hyvin saavutettavia lähipalveluja ja virkistysalueita sekä ylivertaisia kevyen liikenteen yhteyksiä. Esimerkiksi kevyen liikenteen väylät antavat paljon pisteitä luonnonläheisyys -osa-alueelle. Pyörätien puute verottaa Kotojärven pisteitä. Pisteytys suosii myös täydennysrakentamista, tehokasta maankäyttöä, lyhyitä välimatkoja kodin ja palvelujen välillä ja monipuolisesti kaavoitettuja alueita. Painotuksista johtuen selvästi kaupunkimaiset alueet saivat paljon pisteitä sekä ekotehokkuudesta että elinympäristön laadusta. Ekotehokkuudessa pistehajonta oli vähäisempi. Ekotehokkuuspisteiden kärjessä olivat Nurmijärven Ratsutila, Keravan Virrenkulma ja Hyvinkään Hakala. Neljän eniten laatupisteitä saaneen alueen joukossa ainoastaan Sipoon Länsi-Taasjärvellä oli omakotitaloja. Tosin tämäkin kaava sisältää kerros- ja rivitaloja. Säätöä kaipaisivat kenties myös osatekijöiden ja osa-alueiden väliset painokertoimet. Vaikka osatekijöitä painotettaisiin toisella tavalla, saattaisivat tulokset olla yhtä hyviä. Painokertoimet eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia. Arvioinnissa käytetyt ekotehokkuuden ja laadun osatekijät ovat osin ristiriitaisia: ekotehokkuuden kannalta olisi parasta rakentaa alue valmiiksi kerralla ja tehokkaasti. Useiden laatutekijöiden kannalta olisi hyvä jättää joustonvaraa. Esimerkiksi rakennusoikeuden vaiheittainen käyttö luo alueelle uusia ajallisia kerrostumia, vaihtelua ja rikkautta. Se myös luo edellytyksiä muuntojoustavuudelle eli eri asukasryhmien huomioimiselle. Kuitenkin väljästi kaavoitetut tontit saattavat pysyä vuosikymmeniä vajaasti rakennettuina. Nämä seikat mielessä pitäen pisteytyksestä on sen yksinkertaisuudesta huolimatta haluttu tehdä mahdollisuuksien mukaan avarakatseinen: esimerkiksi matala korttelitehokkuus tuottaa laatupisteitä Väljyys -osatekijän kautta ja laskee alueen ekotehokkuuspisteitä Maankäytön tehokkuus -osatekijän kautta. Asuinalueen hyvyys on monitahoista! Ei ole epäilystäkään, etteikö jokaisella arvioidulla esimerkkialueella olisi tyytyväisiä asukkaita JATKokehitys Arviointimenetelmän äärimmilleen viedystä yksinkertaisuudesta johtuen muutamankin osatekijän vajaat pisteet riittävät dramaattiseen pudotukseen luonnonläheisyyden pisteissä. Tämä on nopeutetun menetelmän sisäänrakennettu heikkous. Karkeudesta seuraa muitakin ongelmia: joskus pisteitä tulee liian helpolla (rima liian matalalla) joskus pisteitä ei tule yhdellekään (rima liian korkealla) tai sitten alueiden väliset erot ovat liian pieniä (asteikko on liian karkea ja kaikki sijoittuvat samalla kohdalle asteikkoa). Menetelmä on helpohkosti muunnettavissa pisteytykseltään moniulotteisemmaksi, mutta samalla työläämmäksi. Tarkkuutta voisi saada myös terävöittämällä osa-aluekohtaisia kynnysarvoja, joiden ylittyessä tai alittuessa pisteitä alkaa kertyä. Yksinkertaisuuden vuoksi lienee melkoisen mahdotonta löytää osa-alueiden otsikoita, jotka kuvaisivat ekotehokkuutta ja laatua tyhjentävästi ja ristiriidattomasti. Viimeinen huomio liittyy asukkaiden kokemuksiin. Menetelmä ei tällä kertaa sisältänyt asukaspalautetta. Vaikka menetelmä soveltuukin asukaskäyttöön yksinkertaisuutensa ja käyttämiensä tietolähteiden avoimuuden pohjalta, siinä ei ole erityistä karttakäyttöliittymää. Se ei sovellu reitteihin tai paikkoihin liittyvän paikkatiedon keräämiseen. Tiedot eivät tallennu tietokantoihin, joten arkistointi ja alueiden vertailu on toistaiseksi työlästä. Laajamittainen käyttö edellyttää sovelluskehitystä.

17 12/22 loppuraportti

18 LOPPURAPORTTI 13/22 4. JOHDANTO LAATUKORTTEIHIN Tuotetut laatukortit valikoituivat useiden tekijöiden summana. Asiakas toivoi konkreettisia esimerkkejä ja helposti lähestyttävää esitysmuotoa. Lisäksi haluttiin nostaa esiin mahdollisimman monia toteutuneita esimerkkejä KUUMA-kunnista. Vieressä listattujen yleisten ohjekorttien otsikot eivät kuitenkaan vastaa yksi yhteen aiemmin esitellyn arviointimenetelmän ekotehokkuuden tai laadun osatekijöitä (tai osa-alueita). Osatekijät eivät nimittäin taipuneet kovinkaan hyvin korttimuotoon. Lähestyimme asiaa toista kautta. KUUMA-kuntien lähtökohtia ja neljää ekotehokkuuden osa-aluetta esittelevää korttia lukuun ottamatta yleiset kortit kertovat alueiden elementeistä, joihin otetaan kantaa jokaisen asuinalueen suunnittelun yhteydessä. Nämä elementit suunnitellaan kohteesta riippuen vaihtelevin painotuksin, ekotehokkuuden ja elinympäristön laadun kannalta vaihtelevalla menestyksellä. Kaavoituksen yhteydessä lyödään lukkoon muun muassa alueelle jätettävät viheralueet. Samalla tarkastellaan alueen rakennettavuutta, pienilmastoa, kevyen liikenteen reittitarvetta ja ympäristöhäiriöitä: virkistysalue voi olla taloa huonommalla maaperällä tai osin melulle alttiina. Vastaavasti asuinalueella käytetyt teemat ja korttelirakenne vaikuttavat suoraan paikan kaupunkitilaan, talojen arkkitehtuuriin ja sitä kautta koko alueen omaleimaisuuteen. Lähiympäristö-otsikon alla olevat kortit käsittelevät siis kodin välitöntä, päivittäin koettua lähiympäristöä (pihat, kadut, viheralueet). Esimerkiksi kadut ja reitit linjautuvat osin maaston, osin kaupunkikuvallisen idean tai korttelimallin perusteella. Linjaukset on mahdollista tehdä maansiirtoja minimoiden tai niistä välittämättä. Tällä taas on suora vaikutus alueen toteutuksen materiaalitehokkuuteen. Viheralueet antavat suoraan pisteitä sekä ekotehokkuuden että laadun osa-alueisiin. Näkymät ja avaruus heijastelevat samoja seikkoja, joita on käsitelty laatupisteytyksen Väljyys -osatekijän kohdalla ja näiden huomioiminen edistää luonnonläheisyyden kokemisen ja sosiaalisen säätelyn mahdollisuuksia alueella. Hyvää ympäristöä ei synny vain suunnittelupöydällä. Myös hallinnollisia keinoja voi ja pitää käyttää silloin kun halutaan edistää rakennus- ja lähiympäristön suunnittelun ja toteutuksen tasoa. Tästä on esimerkkejä kolmella hallintokortilla. KUUMA-kuntien lähtökohdat Ekotehokkuus-kortit Energia Kasvihuonekaasupäästöt Materiaalitehokkuus Ekosysteemi Alue-kortit Kaupunkipientaloesimerkkejä Maankäytön tehokkuus Palvelut Alue- ja korttelirakenne Asuinalueen teemat Lähiympäristö Paikan ominaispiirteet Näkymät ja avaruus Viheralueet Kadut ja reitit Pysäköinti Pihamiljöö Ohjeita pienille tonteille Laadun ohjaus Asukasvuorovaikutus Tontinluovutusehdot Rakentamisen ohjaus Esimerkkialue-kortit: Anttila (Mäntsälä) Enäjärvi (Vihti) Etelä-kolsari (Kirkkonummi) Haarajoki (Järvenpää) Hakala (Hyvinkää) Klaavonkallio (Tuusula) Kotojärvi (Pornainen) Länsi-Taasjärvi (Sipoo) Ratsutila (Nurmijärvi) Virrenkulma (Kerava)

19 14/22 loppuraportti

20 LOPPURAPORTTI 15/22