Helsingissä Hyvä ministeri,

Transkriptio

1 Helsingissä Hyvä ministeri, Kirjoitamme teille liittyen uudistamisen alla olevaan ilmasto- ja energiastrategiaan, jota esiteltiin ympäristöjärjestöille ja muille sidosryhmille ilmastofoorumissa Kuullun perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja Maan ystävät ovat hyvin huolissaan uuden strategian linjauksista. Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvavat vuosi vuodelta ja uusimpien EU-tilastojen mukaan Suomen päästökehitys on huonompi kuin EU-maissa keskimäärin. Tähänastiset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat siis olleet riittämättömiä ja huoleksemme nyt näyttää siltä, ettei myöskään uusi strategia ota ilmastonmuutoksen uhkaa riittävän vakavasti. Ilmastostrategian linjaukset aliarvioivat muutoksen nopeuden ja laajuuden. Strategia pyrkii lähinnä esittämään, että ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi liian kallista Suomen kansantaloudelle. Ilmasto- ja energiastrategiassa ei ole tarkasteltu kaikkein tärkeintä eli sitä, miten yhteiskuntamme saadaan muutosuralle kohti kestävää ja vähäpäästöistä taloutta. Strategiassa tarjotaan vain nykymenon jatkumista kymmenen vuoden jaksoissa. Tätä voisi kutsua muutosvelaksi: mitä pitempään muutostarve kielletään ja haastetta lykätään, sitä rajumpi ja kalliimpi muutos suomalaisella yhteiskunnalla on edessään. Nyt esitelty ilmastostrategia tarkastelee Kiotoa poikkeustilana. Tämä on ratkaiseva ja kalliiksi tuleva virhe. Strategiassa tulee sulkea pois vaihtoehdot, joissa ilmastonmuutoksen annetaan edetä hallitsemattomasti tai sen hillitseminen jätetään muiden huoleksi vapaamatkustajaksi ryhtymällä. Ilmastonmuutokseen liittyvät vaikutukset ja uhat ovat niin suuret, että myös Suomen ilmastostrategian lähtökohtana tulee olla vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen, joka edellyttää % päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Pääministeri Vanhanen on puolustanut tätä pitkän aikavälin tavoitetta mm. Eurooppa-neuvoston tiedotustilaisuudessa ja EU:n ympäristöneuvosto on vahvistanut sen. Nyt pyydämmekin, että hallitus tekee strategiaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tarpeellisia muutoksia ennen sen tuomista eduskunnan käsittelyyn. Erityisesti olemme huolissamme uusiutuvan energian ja energiansäästön asemasta uudessa strategiassa. Niiden edistämistä ei saa jättää vain päästökaupan ohjausvaikutuksen varaan, vaan myös muita ohjauskeinoja on kehitettävä ja käytettävä, ja niiden rahoitus turvattava. Kioton mekanismien käyttö ei saa aiheuttaa epävarmuuden lisääntymistä uusiutuvan energian sektorille, vaan mekanismeja on käytettävä vain muita toimia täydentävänä vähäisenä toimena. Lisäksi strategian on tarkasti määriteltävä, miten Suomi voi käyttää Kioton sopimuksen mekanismeja eli käytännössä esimerkiksi millaisia päästövähennyshankkeita Suomen valtion rahoilla voidaan kehitysmaissa toteuttaa. Lisää tietoa ja perusteita näkökohdistamme on tämän kirjeen liitteenä olevassa muistiossa.

2 Suomi on saanut hiljattain kansainvälistä huomiota sijoituttuaan kansainvälisessä vertailussa (Environmental Sustainability Index, ESI) kestävän kehityksen kärkimaaksi. Lisäksi Suomi oli World Economic Forumin (WEF) vuonna 2003 tekemän arvioinnin mukaan myös maailman kilpailukykyisin maa. Suomella onkin nyt mahdollisuus ja velvollisuus osoittaa, että ilmastonmuutosta hillitsemällä kilpailukyvyn ylläpito ja kestävä kehitys voidaan yhdistää. Kaisa Kosonen Eero Yrjö-Koskinen Meri Pukarinen kampanjavastaava toiminnanjohtaja puheenjohtaja Greenpeace Suomen luonnonsuojeluliitto Maan ystävät Liite: Muistio Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja Maan ystävien näkemyksistä valmisteilla olevasta Suomen ilmastostrategiasta Jakelu: Pääministeri Matti Vanhanen Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

3 MUISTIO Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja Maan ystävien näkemyksiä valmisteilla olevasta Suomen ilmastostrategiasta Kohdat käsittelevät yksityiskohtaisempia yksittäisiä muutosehdotuksia tietoomme saatettuun strategiaan. Kohdat puolestaan esittelevät yleisempiä huomioita strategian valmisteluun liittyen. 1. Strategia uhkaa lopullisesti romuttaa risupaketin Ydinvoimalan periaatepäätöksen kylkiäiseksi liitetyt, uusiutuvan energian ja energiansäästön edistämistä ja kivihiilen rajoittamista koskevat lausumat, eli nk. risupaketti on jäänyt pitkälti toteutumatta. Kivihiilen käyttöä ei haluta ohjata valtion taholta, energiansäästön yleislaista on käytännössä luovuttu eikä uusiutuvien lisärahoitus ole materialisoitunut kuin osaksi. Tuulivoima on rajusti jäljessä ilmastostrategian tavoitteesta ja bioenergiainvestoinnit kohdistuvat voimakkaasti lämmöntuotantoon, mikä heikentää yhteistuotannon kehitystä. Uusiutuville energiamuodoille ei ole taattu sitä toimintaympäristöä, joka niiden kehittämiseen tarvitaan. Uuteen strategiaan ehdotettujen ongelmallisten linjausten myötä uusiutuvan energian asema voi jopa heikentyä. Päästökauppa ei voi olla ainoa ohjauskeino Strategian valmistelussa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan päästökauppa olisi riittävä ohjauskeino päästökauppasektorille ja tekisi muut ohjauskeinot tarpeettomiksi. Äkkiseltään voisikin ajatella, että on yhdentekevää, mistä päästövähennykset tulevat, kunhan niitä tulee. Tämä olisi kuitenkin hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Päästökauppa ohjaa energiantuotantoa vain hiilidioksidipäästöille syntyvän hinnan avulla. Se ei ota huomioon eri päästövähennysten aiheuttamia pitemmän tähtäimen etuja ja haittoja tai eri keinojen kansantaloudellisia hyötyjä. Investoinnit eivät pelkän päästökaupan oloissa kohdistu riittävästi sinne, missä niitä kotimaisen teknologian kehittämisen ja kaupallistamisen kannalta eniten tarvittaisiin. Lisäksi päästöyksikön hinta, investointeja ohjaava tekijä, määräytyy kansainvälisillä markkinoilla ja voi kokemusten mukaan heittelehtiä rajusti. Jos päästökauppa olisi ainoa ilmastostrategian ohjauskeino, se jättäisi uusiutuvien kehittämisen kokonaan markkinoiden epävarmuuksien varaan, mikä heikentäisi esimerkiksi halvimpia uusiutuvia kalliimman tuulivoiman tuotantoa. Tähän suomalaisella uusiutuvien energialähteiden kehittämisellä ei ole varaa. Alan toimijoiden mukaan päästökauppaan liittyvät epävarmuudet vaikeuttavat jo nyt investointeja joihinkin uusiin energiateknologioihin, koska epävarmuuden oloissa investoinneilta vaaditaan suurempaa kannattavuutta ja lyhyempiä takaisinmaksuaikoja. Onkin varmistettava, että uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön tavoitteisiin päästään ja tuki kohdistuu myös uusiin, toistaiseksi kalliimpiin teknologioihin, jotka tuottavat kehitystyön kautta lisää päästövähennysmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Pelkkä edullisuus on liian

4 lyhytnäköinen kriteeri päästövähennyksille, jos asiaa tarkastellaan yhteiskunnan edun näkökulmasta. Uusiutuvien energianlähteiden käyttöä tuleekin tukea nykyistä huomattavasti pitkäjänteisemmin ja voimakkaammin. Nykyisten ohjauskeinojen käyttö ei johda tavoitteiden saavuttamiseen vaan tavoitteista ollaan useiden teknologioiden kohdalla jäljessä. Ohjauskeinoja pitäisikin voimistaa, eikä heikentää. Esimerkiksi ostovelvoitteen avulla voitaisiin tukea kehityksensä alussa olevia energiamuotoja kuten tuulivoiman, biokaasun, lämpöpumppujen, peltobiomassan ja aurinkolämmön käyttöä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös todettu, ettei päästökauppa ole riittävä ohjauskeino kaikkien pitkällä tähtäimellä kannattavien energiansäästötoimenpiteiden toteuttamiseen. Niinpä säädöksiä, määräyksiä ja ohjeita tarvitaan energiankäytön tehostamiseen niin kotitalouksissa kuin teollisuudessakin. Lisäksi lupaukset kivihiilen käytön hallitusta rajoittamisesta tulee lunastaa. Tavoitteena tulee olla kivihiilestä luopuminen. Ilmastostrategian on varmistettava, että uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön aikaisempiin tavoitteisiin päästään. Päästökauppa ei voi olla päästökauppasektorin ainoa ohjauskeino. Ilmastostrategian on niin ikään tuettava myös uusien, kalliimpien teknologioiden kehitystä. Kotimaisen ilmastoteknologian tukeminen mm. luomalla puitteet toimiville kotimarkkinoille edistää teknologian kehitystyötä ja vientiä, jotka tuottavat paitsi työpaikkoja myös lisää päästövähennysmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ilmastostrategian on luotava tehokas keinovalikoima energiansäästötoimenpiteiden toteuttamiselle kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Esimerkiksi energiansäästön yleislain tyyppinen säädösohjaus on tarpeen. Kotimaisten toimien rahoituksen on oltava erillinen mekanismien rahoituksesta Uudesta ilmastostrategiasta annetuista ennakkotiedoista voi päätellä, että uusiutuvan energian ja energiansäästön rahoitus tulisi kilpailemaan samoista budjettivaroista Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutuksen kanssa. Tämä kuulostaa äärimmäisen huolestuttavalta uusiutuvan energian lisäämisen tavoitteiden kannalta. Päästöoikeuksien osto voi vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä halvalta ja kätevältä keinolta vähentää ilmastopäästöjä. Pidemmällä tähtäimellä mekanismien käyttö kuitenkin vähentää kotimaisia investointeja ja tekee siirtymisen kestävämpään energiantuotantoon entistä kalliimmaksi. Jo suunniteltu 2-3 miljoonan hiilidioksiditonnin osto voi kuluttaa enemmän rahaa kuin uusiutuvien nykyinen tukirahoitus. Olemmekin valintojen edessä. Haluammeko investoida kymmeniä miljoonia euroja ulkomaille ostamalla päästöoikeuksia, joista saatava hyöty haihtuu toisen tavoitekauden alkaessa vai sijoitammeko niitä kotimaiseen päästövähennysteknologiaan, joilla on pysyvä vaikutus Suomen päästötaseeseen ja myös merkittäviä työllisyys- ja vientihyötyjä. On epäselvää onko nämä hyödyt huomioitu kustannuslaskelmissa. Esimerkiksi suomalaisen ilmastoteknologia-alan liikevaihdoksi on arvioitu jo nyt 5 mrd. euroa eli se on samaa luokkaa perusmetalliteollisuuden

5 kanssa. On huomattava, että vientihyötyjä tulee näillä kasvavilla aloilla myös Kioton tavoitekauden jälkeen, toisin kuin mekanismien käytöstä. Pohja keinoille, joilla päästöjä vähennetään kymmenen vuoden päästä, on luotava tänään. Jos keskitymme nyt ostamaan päästöoikeuksia mahdollisimman halvalla, innovatiiviset päästövähennyskeinot kotimaassa jäävät kehittämättä ja kaupallistamatta. Näin päästöjen vähentämisessä ollaan tulevaisuudessa entistä suuremmiksi kasautuneiden muutoshaasteiden edessä. Uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön edistämistavoitteiden toteutuminen on turvattava erillisellä rahoituksella. Lyhyen tähtäimen edullisuus ei tule edulliseksi pidemmällä tähtäimellä, jos tilannetta katsotaan teoreettisten, lyhyen tähtäimen kustannuskäyrien yli. Investoinnit Suomeen tuovat pysyvää hyötyä ilmastopäästöjen suhteen ja kaventavat kuilua nykyisten päästöjen ja tulevaisuuden tavoitetasojen välillä. 2. Mekanismien kriteerit määriteltävä Kioton pöytäkirjan mekanismit luotiin täydentämään teollisuusmaissa toteutettavia päästövähennyksiä ja avustamaan kestävän teknologian siirtymistä kehitysmaihin. Muun muassa Suomi vaati Kioton neuvotteluissa, että mekanismihankkeille pitää luoda tiukat kriteerit, jotta voidaan varmistaa, että niiden käyttö tosiaan tukee kestävää kehitystä sekä rahoittaja- että kohdemaissa. Neuvotteluiden tuloksena mekanismihankkeiden kriteeristö jätettiin kuitenkin melko avoimeksi. Näin ollen vastuu hankkeiden lisäisyydestä eli todellisten päästövähennysten aikaan saamisesta ja hankkeiden muiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimisesta on hankkeen toteuttajalla. Ilmastostrategiasta saatujen ennakkotietojen perusteella Suomi aikoo hankkia merkittävän osan tarvittavista päästövähennyksistä mekanismihankkeilla. Koska hankkeisiin aiotaan käyttää huomattavia summia valtion rahaa, ilmastostrategian tulisi luoda selkeä kriteeristö sille, millaisia hankkeita Suomi voi toteuttaa. Esimerkiksi suuret vesivoimahankkeet ja metsitys- eli nieluhankkeet tulisi jättää Suomen mekanismipolitiikan ulkopuolelle. Lisäksi hankkeiden muut ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset on arvioitava ja otettava huomioon hankkeiden suunnittelussa. Yksi mahdollinen väline mekanismihankkeiden laadun varmistamiseen on Gold standard niminen ympäristöjärjestöjen aloitteesta yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa kehitetty kestävien mekanismihankkeiden standardi. Ilmastostrategian on määriteltävä laadulliset kriteerit Suomen valtion rahoilla toteutettaville mekanismihankkeille. Hankkeiden tulee keskittyä uusiutuvan energian edistämiseen ja energiansäästöön. Esimerkiksi nielu- ja vesivoimahankkeita ei Suomen rahoituksella pidä toteuttaa. 3. Päästökaupan ulkopuolinen sektori tuuliajolla Suurin energiankulutuksen ja päästöjen kasvu on Suomessa tullut viime vuosina kotitalouksista ja asumisesta sekä toimistoista ja palveluista. Myös liikenne on yksi suurimmista päästölähteistä. Ilmastostrategian haaste onkin saada ihmisten liikkumis- ja energiankulutustottumukset ja toisaalta auto- ja laitekanta muuttumaan. Oikealla tavalla toteutettuna näillä sektoreilla on hyvinkin huomattavasti kannattavia päästövähennystapoja, esimerkkeinä vaikkapa toimistolaitteiden

6 energiansäästö tai kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen edistäminen kaupungeissa, joissa merkittävä osa päästöistä syntyy lyhyen matkan henkilöautoliikenteestä. Käyttäytymistottumusten muuttamiseen vaaditaan toisenlaisia keinoja kuin nykyisen ilmastostrategian valmisteluista on esitetty. Tottumuksia voidaan muuttaa jo kymmenessä vuodessa, jos tahtoa edistämis- ja ohjauskeinoihin riittää. Uudessa strategiassa kuitenkin oletetaan, ettei näiltä aloilta ole saatavissa mainittavia päästövähennyksiä edes vuoteen 2025 mennessä. Kuulostaakin siltä, että päästökaupan ulkopuoliselta sektorilta puuttuu pitkän tähtäimen tarkastelu. Tulevien kausien päästövähennykset mahdollistuvat vain pitkäjänteisellä, strategisella ohjaamisella, jonka pitää alkaa jo nyt. Ei-päästökauppasektori vaatii uudessa ilmastostrategiassa vakavaa uudelleenarviointia. Kaksi vuosikymmentä on riittävä pitkä aika tuottamaan merkittävää energiansäästöä ja kulutustottumusten muutoksia, jos pohjatyö tehdään tänään. 4. Strategia ei vastaa ilmastohaasteeseen Strategiasta vaikuttaa puuttuvan näkemys siitä, miten Suomi vastaa ilmastohaasteeseen. Strategian pitäisi luoda visioita ja pohjaa sille, miten Suomi vähentää päästönsä murto-osaan nykyisestä vuosisadan puoliväliin mennessä ja miten kansainvälisistä päästöjenvähennystalkoista tehdään kestävä osa Suomen taloutta. Tätä se ei mitä ilmeisimmin tee. Sen sijaan strategia keskittyy tarkastelemaan sitä, miten hankalia tulevat suuret päästövähennykset ovat ja miten Kioton kauden päästövähennyksistä päästäisiin mahdollisimman halvalla. Suomi jakaa EU:n tavoitteen saada maailman keskilämpötilan nousu pidettyä alle kahden asteen, mutta käytännön politiikka tai uusi strategia ei tätä tue. Vaikuttakin siltä, ettei Suomi ole vieläkään ymmärtänyt ilmastonmuutoksen vaarallisuutta ja vaadittujen päästövähennysten suuruutta ja nopeutta. Sille, että Euroopan unioni on määrittänyt kahden asteen keskilämpötilan nousun rajaksi, jota ei tulisi ylittää, on painavat syynsä. Kahden asteen rajan ylityttyä itseään kiihdyttävien ilmastoprosessien, kuten ikiroudan tai merenpohjan metaanin vapautumisen riski kasvaa rajusti. Näitä kaasuja on varastoituneena määriä, jotka ylittävät koko ihmiskunnan päästöt. Niiden on todettu vapautuneen aiemmin ja lämmittäneen ilmastoa hyvin nopeasti. Jo kahden asteen lämpeneminen voi riittää sulattamaan pohjoisnavan merijään kesäisin kokonaan ja käynnistämään Grönlannissa prosessin, joka sulattaa mannerjään pitkällä tähtäimellä kokonaan, mikä nostaisi merenpintaa seitsemällä metrillä satojen vuosien aikana. Lyhyemmällä tähtäimellä Grönlannin mannerjään sulaminen uhkaa golfvirran toimintaa. Maailmanlaajuisesti jo kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa sadoille miljoonille ihmisille nälänhätää ja vesipulaa, malarian leviämistä sekä tulviin ja myrskyihin liittyviä katastrofeja. Kahden kolmen asteen lämpeneminen uhkaa kuivattaa Amazonin sademetsät ja muuttaa ne savanniksi. Suomessa jo maailman keskilämpötilan kasvaminen kahdella asteella tarkoittaisi lähes neljän asteen lämpenemistä ja voimakkaita, peruuttamattomia ympäristömuutoksia. Suurimmat riskit kuitenkin liittyvät maailmanlaajuisiin tapahtumaketjuihin.

7 Ei ole sama, vähennetäänkö päästöjä vuosisadan puoliväliin mennessä 30, 50 vai 80 %. 30 % vähennys vuoden 1990 tasosta tarkoittaisi alle 50 % vähennystä perusurasta. Vaikka koko maailma suostuisi samaan vähennykseen perusuraan nähden, jatkaisivat maailman päästöt kasvuaan noin vuosisadan puoleenväliin asti, jolloin ne olisivat 1,5-kertaiset nykyiseen verrattuna. Näin korkeat päästöt nostaisivat kasvihuonekaasujen pitoisuuden yli 700 ppm:n, vaikka päästöjä hillittäisiin vuoden 2050 jälkeen voimakkaasti. Tämä johtaisi vuosisadan loppuun mennessä n. 2,5-4 asteen lämpenemiseen esiteolliseen aikaan verrattuna. 1 Kioton kausi ei ole poikkeustila, vaan vasta harjoittelua tuleville, paljon suuremmille päästövähennyksille. Päästöjen vähentäminen jopa 80 % vuosisadan puoliväliin mennessä ei onnistu ilman pitkän tähtäimen suunnittelua ja ennakkoluulotonta visioiden esittämistä. Nämä visiot ilmastostrategiasta tuntuvat puuttuvan. Tavoite rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu alle kahden asteen on myös Suomen tavoite. Ilmastostrategia ei voi keskittyä vain Kioton kaudesta selviämiseen, vaan strategian on sisällettävä visioita ja suunnitelmia siitä, miten tämän päivän toimilla varmistetaan päästöjen vähentäminen viidennekseen vuoteen 2050 mennessä. Suomen on laadittava itselleen ilmastostrategia, joka tähtää tarvittavien päästövähennysten saavuttamiseen ei todellisten toimien mahdollisimman edulliseen välttämiseen. 5. Ilmastopolitiikan hyödyt huomioitava Strategiassa näytään korostavan sitä, miten kalliiksi ilmastonmuutoksen hillitseminen tulee yhteiskunnalle. Sen sijaan hillitsemättömyyden kustannuksia ei ole arvioitu. Lisäksi herää kysymys, onko vaikutusarvioissa analysoitu, mitä taloudellisia hyötyjä päästöjen vähentäminen Suomelle tuo muun muassa uusiutuvan energian työpaikkojen muodossa. Euroopan ympäristökeskus EEA on todennut, että EU:n ilmastopolitiikan kustannukset saadaan takaisin jo pelkkinä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä koituvina terveyshyötyinä. Kotimaisten päästövähennystoimien tuottama työllisyys ja siitä aiheutuvat taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt, huoltovarmuuden lisääntyminen hajautetun, uusiutuvan energiantuotannon seurauksena sekä energiateknologian viennin kasvu tulee arvioida ja ottaa huomioon. Toisaalta pitäisi voida verrata kuinka kalliiksi ilmastonmuutoksen hillitsemättä jättäminen voi käydä. Ilmastonmuutosten seurausten taloudellinen arvottaminen on vaikeaa ja täynnä epävarmuuksia, mutta talouslaskelmat, joissa hillitsemättä jättämisen kustannukset jätetään huomiotta ovat räikeän harhaanjohtavia. Kustannusarvioita hyödynnettäessä on myös syytä painottaa, että vuosikymmenien päähän ulottuvien, päästövähennyksille laskettujen kustannushyötyarvioiden tekeminen on hyvin epäluotettavaa, sillä arviointi perustuu hyvin subjektiivisiin oletuksiin. Ilmastostrategian tehtävä olisi luoda suuntaa sille, miten Suomi kääntää päästövähennystalkoot kustannuksista hyödyiksi. 1 On epätodennäköistä, että vain 30 % vähennys rikkaisiin teollisuusmaihin kuuluvassa Suomessa olisi hyväksyttävä, jos maailman päästöjen kasvua hillitään edes tämän verran. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet on approksimoitu Britannian ilmatieteen laitoksen dataan sovitetulla regressiomallilla ja ne pitävät hyvin yhtä IPCC:n SRESskenaarioiden malliajojen kanssa. Lämpötilannousu on arvioitu vastaavalla regressiomallilla ja se pitää hyvin yhtä IPCC:n tulosten sekä useisiin ilmastomalleihin pohjaavan tilastollisen tarkastelun kanssa.

8 Ilmastostrategian kustannuslaskelmiin on sisällytettävä myös päästövähennyksistä saatavat välilliset ja välittömät taloudelliset hyödyt sekä kustannukset, jotka vältetään torjumalla ilmastonmuutosta. Muutoin laskelmat ovat olennaisesti harhaanjohtavia. 6. Pessimistiset taustaoletukset johtavat pessimistisiin tuloksiin Suomi ei ole yksin ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ennakkotietojen mukaan valmistellusta strategiasta puuttuvat analyysit siitä, miten maailma Suomen ulkopuolella kehittyy ja miten tämä kehitys vaikuttaa päästöjenvähennyksiin kotimaassa. Nyt strategiassa on vain kaksi vaihtoehtoista kehityskulkua vuoteen 2025 asti, ja ne näyttävät perustuvan pitkälti samanlaisiin taustaoletuksiin kansainvälisen ilmastopolitiikan edistymisestä ja vaikutuksista esimerkiksi eri energialähteiden hintoihin ja ilmastoteknologian kysyntään. Pessimistiset taustaoletukset johtavat pessimistisiin tuloksiin. Jos oletetaan, ettei kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tapahdu erityistä kehitystä, pysyvät fossiiliset polttoaineet näennäisen halpoina eivätkä uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuusinvestoinnit näyttäydy kannattavuustarkasteluissa houkuttelevina. Sen sijaan skenaarioissa, joissa oletettaisiin, että valtiot ja yritykset vastaavat ilmastohaasteeseen ja Kioton pöytäkirjalle saadaan tehokas seuraaja, näyttävät myös kannattavuuslaskelmat ja analyysit eri energialähteiden kehityksestä erilaisilta. Kun valmistellaan vain yksi skenaario mahdollisesta kehityksestä saadaan tietysti sellaisia tuloksia kuin oletuksilla valitaan. Kansainväliset ponnistelut ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivät edisty, jos osapuolet itse eivät tarkastele onnistumiseen vaadittavia olosuhteita, vaan olettavat päästöjä vähennettävän parhaimmillaankin vain täysin riittämättömästi. Suomen ilmastostrategiassa on laadittava erilaisia skenaarioita, joissa on erilaiset taustaoletukset kansainvälisen ilmastopolitiikan kehityksestä.