Asetusehdotus elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle annetun asetuksen muuttamisesta

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriölle Asetusehdotus elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle annetun asetuksen muuttamisesta Asetusehdotus on hallitusohjelman vastainen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry lausuu asetusehdotuksesta elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta seuraavaa: Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa kuluttajainformaation parantamiseksi, että maa- ja metsätalousministeriön asetusta (834/2014) muutetaan siten, että tarjoilupaikoissa on ilmoitettava kuluttajalle pakkaamattomana luovutetuista elintarvikkeista tarjoiltavan aterian ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperä. Alkuperäisenä tavoitteena on ollut, että alkuperämerkinnöistä säädettäisiin EU-lainsäädännössä. Koska alkuperämerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä ei ole EU:ssa kehitetty toivotulla tavalla, elintarvikkeiden alkuperän ilmoittamisesta annetaan kansalliset asetukset. Asetusehdotuksen mukaan elintarvikkeen nimi ja ainesosana olevan lihan tai kalan alkuperä on ilmoitettava loppukuluttajalle kirjallisesti elintarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevissa helposti havaittavassa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla selkeällä tavalla. Ilmoittamistapa poikkeaa vuonna 2014 säädetystä tavasta, jolla velvoitettiin ilmoittamaan allergioita ja intoleransseja aiheuttavia aineita koskevat tiedot. Esitetty ilmoittamistapa aiheuttaa runsaasti uutta hallinnollista taakkaa ja vaikeuttaa lukuisien ravintoloiden käytännön toimintaa. Esitystapa tukee annosten vakiointia, keskitettyjä hankintoja sekä pitkään voimassa olevien ruokalistojen kehittämistä. Esitystapa vaikeuttaa monien ruokaravintoloiden toimintaa sekä vähentää lähiruoan ja sesonkituotteiden käyttöä. Asetusehdotus on pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman ja tavoitteiden vastainen. Asetusehdotus on selvästi EU-sääntelyä tiukempi ja se luo merkittävän uuden hallinnollisen taakan. Ehdotettua ilmoitusmenettelyä ei pysty ravintoloissa käytännössä toteuttamaan. Säännöstä noudattamaan pyrkivien ravintoloiden toiminta vaikeutuu merkittävästi. Säännöksen laiminlyönnistä tulee houkuttelevaa, koska on selvää, että valvontaviranomaisten resurssit eivät riitä säännöksen tehokkaaseen valvontaan. Ase- MATKAILU- JA RAVINTOLAPALVELUT MaRa ry MERIMIEHENKATU 29, FI HELSINKI tel fax

2 2 Suullinen ilmoittaminen on sallittava tusehdotus tarjoaa selvän kilpailuedun säännöksiä tarkoituksellisesti laiminlyöville ravintoloille. Ikävintä on, että vahingossa tapahtuneiden ja tarkoituksellisten laiminlyöntien seuraamukset ovat samanlaiset. Tiedot allergeeneistä voidaan antaa suullisesti edellyttäen, että elintarvikkeen luovutuspaikassa pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä helposti havaittavissa ja selkeässä esitteessä tai taulussa tai muulla vastaavalla tavalla ilmoitetaan, että tiedot ovat saatavissa pyydettäessä henkilökunnalta tai että tiedot ovat kuluttajan saatavissa kirjallisessa tai elektronisessa muodossa ennen ostopäätöksen tekoa ilman ylimääräisiä kustannuksia. Ravintoloiden kokemukset ovat osoittaneet, että luontevin ja varmin tapa allergeenien ilmoittamiseen on varmistaa tilanne suullisesti. Mahdollisuus suulliseen ilmoittamiseen on tärkeä sen vuoksi, että jokainen ravintola voi valita toiminta-ajatukseensa parhaiten sopivan tavan tietojen antamiseksi. Jos alkuperän ilmoittamisessa ei anneta mahdollisuutta suulliseen ilmoittamiseen, asetuksella vaikutetaan ravintoloiden käytännön toimintaa ja ohjataan ravintoloita nykyistä tarkempaan vakiointiin ja hankintojen keskittämiseen. Toteutuessaan asetusmuutos johtaisi todennäköisesti ravintoloiden raaka-ainehankinnoissa suurten valtakunnallisten tavarantoimittajien suosimiseen toimitusvarmuuden vuoksi. Tämä tarkoittaisi pien- ja lähituottajien syrjäytymistä ja pahimmillaan kotimaisten raaka-aineiden käytön vähenemistä. Toinen seuraus olisi ravintoloiden nykyiselläänkin heikon kannattavuuden aleneminen, kun entistä suurempi osuus resursseista olisi suunnattava muuhun kuin ravintoloiden varsinaiseen työhön: tuotantoon ja asiakaspalveluun. Takavuosina lähiruoan käyttöä hankaloitti elintarvikehygieniaa koskeva sääntely. Nykyisin lähiruoan käyttäminen on helpompaa. Paljon lähiruokaa ja kotimaisia raaka-aineita käyttävien ravintoloiden konseptiin kuuluu olennaisena osana, että asiakkaalle kerrotaan raaka-aineiden alkuperä annosta tarjoiltaessa. Menettelytavan tarkoituksena on saada kilpailuetua lähiruoan ja kotimaisten raaka-aineiden käyttämisestä. Alkuperän ilmoittamista koskevalla sääntelyllä ei tule tehdä toimintaa monimutkaisemmaksi, eikä heikentää nykyistä tilannetta. Laajan eurooppalaisen matkailututkimuksen mukaan matkailijat arvostavat aidosti ystävällistä palvelua, uusia kiinnostavia makuja ja paikallisia elintarvikkeita. Tutkimuksen mukaan palvelu oli parasta Suomessa ja Kyproksessa. Matkailijat arvostivat Suomen ravintoloiden tarjonnassa myös monipuolisuutta ja aitoja makuja. Tutkimus osoittaa, että suomalainen ravintolaala pystyy vastaamaan hyvin matkailijoiden toiveisiin, mikä luo hyvän mahdollisuuden ruokamatkailun kehittämiseen. Siksi ei ole syytä luoda sääntelyä, joka heikentää myös matkailijoita palvelevien ravintoloiden toimintaa.

3 3 Kotimaiset elintarvikkeet ovat merkittävä kilpailutekijä monelle ravintolalle. Suomalaisuutta hyödynnetään kilpailukeinona sekä matkailupalveluihin liittyvässä ravintolatoiminnassa että arkisessa lounasruokailussa työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa. Myös tuontielintarvikkeiden alkuperämaalla on usein merkitystä tuotteilta haluttujen ominaisuuksien ja ravintolan imagon kannalta. Ravintola-ala tunnistaa kuluttajien kasvavan kiinnostuksen ruoan alkuperää kohtaan ja on valmis tarjoamaan asiakkailleen heitä kiinnostavia tietoja. Velvoite ilmoittaa lihan ja kalan alkuperämaa kirjallisesti on kohtuuton ja käytännössä mahdoton toteuttaa. Jos pakollinen alkuperämaan ilmoittaminen kansallisella asetuksella nähdään välttämättömäksi, ainoa mahdollinen tapa sen toteuttamiseen on sallia suullinen ilmoittaminen samaan tapaan kuin allergeenien kohdalla. Sääntelyssä on otettava huomioon liiketoiminnan luonne Asetuksen taustamuistiossa ei lainkaan perustella, miksi alkuperätiedot olisi annettava aina kirjallisesti eli vaatimus on tiukempi kuin allergeenien ilmoittamisessa. Tosiasiassa allergeenitieto on kuluttajalle tärkeämpi: vaarallisimmillaan väärän ainesosan joutuminen ruoka-annokseen voi aiheuttaa vakavan sairastumisen tai jopa kuoleman. Ravintoloiden kokemusten mukaan mahdollisuus henkilökohtaiseen suulliseen tiedottamiseen, josta kerrotaan kirjallisessa ilmoituksessa tai kyltissä, on allergeenien ilmoittamisessa osoittautunut riittäväksi ja palvelutilanteeseen sopivaksi menetelmäksi. Ravintolatoiminta on henkilökohtaista palvelua, jossa mahdollisuus kommunikointiin asiakkaan ja asiakaspalvelijan välillä on olennainen osa palvelutapahtumaa. Säädöksissä on otettava huomioon liiketoiminnan luonne, eikä rinnastaa ravintolatoimintaa kaavamaisesti elintarviketeollisuuteen tai -kauppaan. Ravintolatoiminnan luonteeseen kuuluu, että valmistettavat tuotteet vaihtuvat usein ja samanaikaisesti myynnissä oleva valikoima on suuri. Tästäkään syystä ravintoloita ei voi verrata teollisuuteen, jossa tuotanto on standardoitua ja samaa tuotetta valmistetaan pitkään. Kirjallinen ilmoittaminen lisää hallinnollista työtä merkittävästi Samankin tuotteen, esimerkiksi raaka-aineena ravintolakeittiössä käytettävän lihavalmisteen, ainesosien alkuperämaat voivat vaihdella tuote-erästä toiseen. On jo erittäin vaativa tehtävä, että ravintolan henkilökunta jatkuvasti pysyy selvillä kulloinkin käytössä olevien elintarvikkeiden alkuperämaista niin, että niistä voidaan tiedusteltaessa suullisesti kertoa asiakkaille. Vastaanottotarkastuksessa on muiden tietojen lisäksi tarkastettava alkuperätietojen vastaavuus tilattuun ja mahdolliset muutokset saman tuotteen edellisiin toimituseriin verrattuna. Käsiteltäviä raaka-aineita koskevat dokumentit on pidettävä esillä keittiössä koko ruoanvalmistuksen ajan ja seurattava,

4 4 mitä raaka-aine-eriä mihinkin valmistettavaan erään käytetään. Jo nyt ravintolat joutuvat dokumentoimaan toimintaansa laajasti erilaisin kirjauksin, suunnitelmin ja ohjelmin, ja alkuperätietojen ilmoittaminen kirjallisesti lisäisi muuhun kuin ravintolan varsinaiseen työhön käytettävää aikaa entisestään. Jo yhdessä buffetpöydässä voi olla tarjolla lukuisia eri ruokalajeja, joista moniin voi sisältyä useita eri liha- tai kalalajeja. Asetusmuutoksen perustelujen mukaan alkuperämaa täytyy ilmoittaa, vaikka ainesosaa olisi elintarvikkeessa hyvinkin vähän. Noutopöytä täyttyisi siis kylteistä, joihin allergeenitietojen lisäksi olisi kirjoitettu vaikkapa seuraavasti: Perunameetvurstissalaatti, meetvursti sisältää muun muassa naudanlihaa (alkuperämaa Suomi), hevosenlihaa (alkuperämaa Saksa) ja sianlihaa (alkuperämaa Suomi). Asiakkaiden ottaessa ruokaa kyltit siirtyilisivät pois paikoiltaan, ja tarjoilijan työhön kuuluisi kylttien järjestely paikoilleen ja uusien kirjoittaminen, jos uuteen salaattierään olisikin käytetty makkaraa eri paketista kuin edelliseen. Lappujen tai tarrojen tulostamiseen ravintola tarvitsisi printterin, todennäköisesti myös uusia ohjelmia tietojen siirtämiseen raaka-aineiden dokumenteista tai pakkausten etiketeistä ensin resepteihin ja sieltä asiakkaille tulostettaviin tietoihin. Käytettävä aika on poissa asiakaspalvelusta ja muusta ravintoloiden varsinaisesta työstä ja laitteiden vaatima tila elintarvikkeiden hygieeniseen käsittelyyn tarvittavasta tilasta, joka jo nykyisellään on usein liian pieni varsinkin vanhoissa rakennuksissa. A la carte -tarjoilussa ruokalistat olisi painatettava uudestaan joka kerran, kun jonkin raaka-aineen alkuperämaa vaihtuisi, ellei haluttaisi käyttää irrallisia, listojen välistä lenteleviä lisälehtisiä. Myös internetissä olevien ruokalistojen päivittäminen vie aikansa: se tehdään yleensä manuaalisesti, ja tietojen ylläpitäjä voi olla ulkopuolinen yritys, ei ravintola itse. Tiedot on annettava ylläpitäjälle viikkojakin etukäteen, joten alkuperätietojen paikkansapitävyyttä ei edes periaatteessa olisi mahdollista taata. Allergeeneja ei ole tarvinnut ilmoittaa kirjallisesti, jos allergiat on etukäteen selvitetty ja kirjattu ylös ja elintarvikkeet luovutetaan tai ateriat tarjoillaan kuluttajalle kohdennetusti näiden tietojen perusteella. Alkuperämaatietoa tällainen kevennys ei koskisi, vaan tiedot olisi aina annettava kirjallisesti. Koska kirjallinen ilmoittaminen on ravintoloiden arjessa mahdotonta, asetusehdotus vaarantaa vakavasti ravintoloiden oikeusturvan. Jos Oivatarkastuksessa paljastuu vahingossa tai kiireessä syntynyt laiminlyönti, arvosana voi pudota, vaikka ravintola tekisi parhaansa asetuksen noudattamiseksi.

5 5 Asetusehdotus suosii hankintojen keskittämistä Pahimmillaan liian tiukka vaatimus ruoan alkuperän ilmoittamisesta voi johtaa siihen, että kotimaisen ja paikallisen raaka-aineen käyttö vähenee. Pienten toimijoiden käyttö on jo nykyisin toimitusvarmuuden vuoksi vähäisempää kuin se muuten voisi olla. Kun alkuperätietojen käsittelystä ja merkinnöistä aiheutuu lisätyötä, ravintoloitsijat minimoivat sen siirtymällä ostamaan vain isoilta tukkuliikkeiltä, jotka voivat sitoutua pitämään alkuperät samoina mahdollisimman pitkään. MaRa pitää tällaista kehitystä valitettavana, kun trendi muuten suosi lähituotantoa ja kansainvälisestikin pohjoismaista ruokaa nykyisin pidetään arvossa. Valvonnan resurssit on kohdennettava terveysriskeihin Elintarvikehuoneistojen valvonnassa on viime vuosien ajan pyritty kohti riskiperusteisuutta, ja osin tavoite onkin jo toteutunut tai toteutumassa. Alkuperätietojen pakollinen kirjallinen ilmoittaminen olisi tässä suhteessa selvä taka-askel, sillä annettujen tietojen paikkansapitävyyden valvonta on vaikeaa. Elintarvikevalvonnassa on tärkeintä torjua terveyteen kohdistuvia riskejä. Tiedotusvelvollisuuden laiminlyönti on moitittavaa, mutta se ei aiheuta terveyteen kohdistuvaa riskiä kuluttajille. Asioistaan hyvin huolehtimaan pyrkivien yritysten hallinnollinen taakka lisääntyisi, kun ravintolakeittiöissä sulkemisajan jälkeen askarreltaisiin tarroja, lipukkeita, nettipäivityksiä ja ruokalistan liitteitä. Yritys, joka välinpitämättömyydestä tai tahallisesti haluaa välttää velvoitteensa, voisi kierrättää samoja kylttejä päivästä toiseen välittämättä todellisista alkuperämaista. Kiinni jäämisen riski olisi pieni, sillä eri maista peräisin olevat tuotteet eivät useinkaan eroa toisistaan aistein havaittavasti. Ravintolat eivät saa aina asetusehdotuksessa vaadittuja tietoja Ravintolat voivat antaa myymistään tuotteista vain ne tiedot, jotka ne itse ovat saaneet tavarantoimittajilta. Tiedon kääntäminen kuluttajien ymmärtämään muotoon ei voi jäädä ravintolan vastuulle: esimerkiksi kalan mukana tulevassa asiakirjassa on oltava kalastusalueen nimi selväkielisesti, ei vain FAO-koodina. Asetusehdotuksen mukaan tarjoilupaikassa on ilmoitettava ainesosana käytetyn lihan alkuperä merkinnällä Alkuperämaa: EU-maan tai muun kuin EU-maan nimi. Pakattujen tuotteiden alkuperä on kuitenkin sallittua ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä useat EU-maat ja muut kuin EU-maat. Kun raaka-aineina käytetään tuotteita, joihin alkuperä on merkitty näin, on tietysti mahdotonta ilmoittaa lopputuotteen ainesosan alkuperä merkinnällä, josta käy ilmi maan nimi. Ulkomailla valmistetuista tuotteista alkuperämaatietoja ei välttämättä ole lainkaan saatavilla. Elintarvikemarkkinat ovat kansainväliset, ja on ongel-

6 6 mallista, että EU-säädösten puuttuessa alkuperämaatiedoista ryhdytään laatimaan kotimaista lainsäädäntöä. Suomalaisetkin yritykset vievät esimerkiksi suomalaista lihaa ja kananmunia ulkomaille jalostettavaksi, ja varsinkin suurilla, kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on mahdollisuus valmistaa ja valmistuttaa tuotteitaan joustavasti eri maissa. Kuluttajia erilaiset merkinnät voivat hämmentää, eikä heidän voi olettaa tuntevan lainsäädäntöä. Vaarana on, että ravintoloita epäillään tietojen salailusta tilanteissa, joissa tietoa ei ole ollut saatavana. Yhteenveto Vaatimus alkuperän ilmoittamisesta kirjallisesti luo kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja on käytännössä mahdoton toteuttaa. Vaatimus on hallitusohjelman vastainen ja huomattavasti EU-sääntelyä tiukempi. Alkuperän ilmoittamisessa on otettava käyttöön samanlainen menettely kuin allergeenejä ja intoleransseja aiheuttavien aineiden ilmoittamisessa. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa Timo Lappi toimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi varatoimitusjohtaja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry on matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palvelualojen elinkeino- ja työmarkkinajärjestö. MaRa edustaa hotelleja, kylpylöitä ja kuntoutumiskeskuksia, viikko-osakeyrityksiä, leirintäalueita, kongressi- ja tapahtumatoimialan yrityksiä, ravintoloita, catering-yrityksiä, eines- ja valmistuskeittiöitä, kahviloita, pubeja, yökerhoja, liikenneasemia, huvi-, teema- ja elämyspuistoja, keilahalleja, festivaaleja ja konserttitapahtumia, ohjelmapalveluyrityksiä, luontomatkailuyrityksiä, hiihtokeskuksia sekä matkailun markkinointi- ja välityspalveluita tarjoavia yrityksiä. MaRassa on jäsentä, joilla on toimipaikkaa. MaRan jäsenyritykset työllistävät noin henkilöä.