Päätös Nro 80/2012/2 Länsi ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/13/04.09/2012. Hakemus Matosuolla (Sikosuo) sijaitsevan noron luonnontilan muuttamisesta,

Transkriptio

1 Päätös Nro 80/2012/2 Länsi ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/13/04.09/2012 Annettu julkipanon jälkeen Asia Hakemus Matosuolla (Sikosuo) sijaitsevan noron luonnontilan muuttamisesta, Soini Hakija Vapo Oy Hakemuksen vireilletulo Vapo Oy on aluehallintovirastossa vireille panemassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Matosuolla sijaitsevan noron luonnontilan muuttamiseen. Luvan hakemisen peruste ja lupaviranomaisen toimivalta Hanketta koskevat luvat ja päätökset Hankkeen sijaintipaikka ja sen ympäristö Vesilain 2 luvun 11 ja 1 luvun 7 :n 1 momentti Matosuon turvetuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellään nro 115/2008/4 myöntämä lainvoimainen ympäristölupa. Lupa koskee 123,5 ha:n suuruista toiminnassa olevaa tuotantoaluetta ja 128,2 ha:n suuruista, pääosin luonnontilaista laajennusosaa. Matosuon tuotantoalueen lohkon 6 pohjoisosa sekä lohkot 7 ja 8 sijoittuvat Sikosuolle ja niiden alueella on uutta tuotantoalaa yhteensä 75,5 ha. Länsi-Suomen ympäristökeskus on kirjeellään velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan vesilain (1961/264) 1 luvun 17 a :n mukaista poikkeuslupaa Sikosuolla sijaitsevan noron luonnontilan muuttamiseksi. Sikosuo sijaitsee Soinin kunnassa noin 14 km Soinin kuntakeskuksesta etelään Kukon kylässä kiinteistöllä Mustikkasalo RN:o 20:2. Vapo Oy on vuokrannut alueen Finsilva Oyj:ltä vuoden 2033 loppuun saakka. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Vaasan päätoimipaikka kirjaamo.lansi@avi.fi Wolffintie 35 PL 200, Vaasa

2 2 (9) Lupahakemuksen sisältö Hakemuksesta tiedottaminen Vapo Oy on pyytänyt lupaa saada poiketa vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamasta kiellosta Sikosuolle sijoittuvan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen luonnontilaiseksi katsoman uoman osalta. Yhtiön tarkoitus on kunnostaa lohkon 6 laajennusalue sekä uudet lohkot 7 ja 8. Turvetuotannon kuivatusta ei voida toteuttaa muuttamatta uoman luonnontilaa täysin. Nykyisin norossa virtaa vettä lähinnä ylivirtaama-aikoina, koska Peuralammen lasku-uoma on metsäojilla johdettu Sikosuon itäpuolelta suon ohi. Noron vesitaloutta on muutettu ojituksilla, eikä se enää muodosta yhtenäistä vettä johtavaa uomaa. Noroon on kasvanut rahkasammalmättäitä, jotka katkovat sitä monin paikoin. Hakija on katsonut, että pienvesien suojelun tavoitteet eivät huomattavasti vaarannu luvan myöntämisen johdosta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen metsäkeskusten tekemissä metsälain 10 :n mukaisissa erityisen tärkeiden elinympäristöjen inventoinneissa on Sikosuon lähialueilla löydetty vastaavia luonnontilaisia uomia. Koska metsäkeskusten inventoinnit kattavat vain yksityismetsät ja niissä jää havaitsematta noin 25 % kohteista, on luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia uomia lukumääräisesti huomattavasti enemmän kuin inventoinneissa on havaittu. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen inventoinnissa Soini kuuluu Suomenselän mäkiseutuun, jossa sijaitsee noin 25 % koko kartoitusalueen metsälakikohteista. Alueella on selvästi enemmän vesistöjä kuin muualla Etelä-Pohjanmaalla ja pienvedet muodostavat 45 % Suomenselän mäkiseudun metsälakikohteista. Inventoinnissa havaittiin 166 kohdetta Soinissa. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualueelta, Soinin kunnalta, Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja Finsilva Oy:ltä. Lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan todennut, että metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeiden elinympäristöjen inventointeja ei sellaisenaan voida käyttää vesilain mukaan suojeltujen vesiluontotyyppien yleisyyden tai suojelutason arviointiin. Niiden tarkoituksena ei ole ollut kartoittaa vesimuodostumien tilaa. Kartoituksen tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että metsälain

3 3 (9) mukaisia erityisen tärkeitä pienvesien lähiympäristöjä on löytynyt huomattavasti enemmän metsämaalta ja kitumaalta kuin joutomaalta, jollaista Sikosuo enimmäkseen on. Sikosuolla olevan noron vesitalous on huomattavasti muuttunut Peuralammin etelä-kaakkoispuolisten ojitusten vaikutuksesta. Siinä ilmeisesti virtaa vain ajoittain vettä, koska siihen luontaisesti valuneet vedet ohjautuvat kaivettuja ojia pitkin Sikosuon ohi. Suolla oleva noro on kuitenkin fyysisesti koskematon ja tässä mielessä luonnontilainen. Sen vesitalouskin on ennallistamistoimin mahdollista pitkälti palauttaa. Tilanne, jossa suolle laskee yläpuolisesta lammesta noro on paljon harvinaisempi ilmiö kuin suolta alkunsa saavat norot ja latvapurot. Sikosuolla on kyseessä vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitettu noro, jonka luonnontilan muuttamiseen ei voida myöntää lupaa. 2) Järvi-Pohjanmaan ympäristölautakunta on lausunnossaan todennut yhtyvänsä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen antamaan lausuntoon, jossa todetaan, että uoma on edelleen luonnontilainen, vaikka sen valuma-alue on ojituksen vuoksi pienentynyt. Vesilain perusteluissa (HE 277/2009) todetaan, että käsitettä luonnontila ei ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan ulkopuolelle jääneet kohteet. Vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Hakijan mukaan Sikosuon noroa vastaavia uomia on inventoitu seutukunnalla niin, etteivät pienvesien suojelutavoitteet huomattavasti vaarantuisi haetun luvan myöntämisen johdosta. Arvio perustuu metsälain 10 :n mukaisiin erityisen tärkeiden elinympäristöjen inventointeihin. Kuitenkin vesilain perusteluissa todetaan, että esimerkiksi metsälain mukaisia pienvesiä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisina, vaikka itse uoma ei vesilain tarkoittamalla tavalla olisikaan luonnontilainen veden laadun huonontumisen tai virtaussuhteiden muuttumisen vuoksi. Esitettyjen tietojen pohjalta ei voida myöntää vesilain mukaista poikkeamislupaa Sikosuolla sijaitsevan noron luonnontilan muuttamiseksi. 3) Soinin kunta on yhtynyt ympäristölautakunnan lausuntoon. Hakijan selitys Hakija on todennut, että uoman fyysinen koskemattomuus tai ennallistettavuus ei tee siitä luonnontilaista eikä anna sille suojelun statusta, mikäli se muusta syystä on menettänyt luonnontilansa. Hakijan on esittänyt ensisijaisesti että koska ELY-keskuksen lausunnon mukaan uoma ei ole luonnontilassa, poikkeusluvan tarvetta ei ole ja yhtiön ELY-keskuksen kehotuksesta tekemä hakemus on tarpeeton. Sikosuolla oleva noro on saanut alkunsa Peuralammesta ja päättynyt suon keskelle. Nykyisin vedet Peuralammista ohjautuvat kaivettuja ojia

4 Aluehallintoviraston ratkaisu Luparatkaisu 4 (9) ja lammen eteläpuolella osin ojien välisellä alueella vanhaa uomaa ja metsäojaa pitkin Loytöjokeen luvulla kaivetussa kuivatusojassa oli maastokäynnillä runsaasti vettä ja virtaus voimakas. Oja on kaivettu ainakin osaksi luonnonuoman kohdalle, mutta kiemurteleva uoma paljastuu avovesipintaisena muutamissa kohdissa ojan ulkopuolellakin erityisesti sadeaikoina. Suon keskiosassa noin 700 m matkalla kartalle merkittyyn uomaan ei tule lainkaan vettä Peuralammin valuma-alueelta. Veden johtaminen uomaan ilman lammen vedenpinnan merkittävää nostoa tai muita kaivutöitä ei ole helposti toteutettavissa. Sateiden jälkeen suon keskustassa on laajalti vetistä pintaa. Vesiä valuu pinnan kaltevuuden mukaan pohjoiseen ja etelään ja osin itään. Suon pinta on korkeimmillaan ojittamattoman osan pohjoisosassa. Suon keskiosassa on valuma-alueen raja niin, että kertynyttä sadevettä valuu noron ympäristössä ja osittain norossakin pohjoiseen, itään sekä suon keskiosista lähtien etelään. Maastoselvityksen perusteella hakija on katsonut, että uoman valumaaluetta ja tilaa on niin merkittävästi muutettu tehdyin ojituksin, että sitä ei enää voida pitää vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitettuna suojeltuna vesiuomana (noro). Uomassa ei tapahdu selvästi havaittavaa virtausta runsaankaan sadejakson jälkeen. Uoma ei ole yhtenäinen, vaan veden virtauksen vähennyttyä se on kasvanut umpeen niin, että monin paikoin rahkasammalmättäät katkaisevat sen kokonaan. Erityisesti suon keskialueella uoma niin umpeenkasvanut, että se on maastossa melko heikosti erottuva. Hakija on ensisijaisesti katsonut, että kyseessä olevaa vesiuomaa ei voida enää pitää vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitettuna uomana ja näin ollen lupaa uoman luonnontilan muuttamiseen ei tarvita. Toissijaisesti hakija on katsonut, että mikäli uoma tulkitaan vesilakikohteeksi ja poikkeusluvan tarpeen katsotaan oleva olemassa, uoman luonnontilaa voidaan pitää siinä määrin muutettuna, että lupa uoman jäljellä olevan luonnontilan muuttamiseen voidaan myöntää. Aluehallintovirasto jättää asian käsittelyn sikseen. Perustelut Vesilain 2 luvun 11 :n 1 momentin mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Viranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Sikosuolla sijaitsevan noron vesitaloutta on muutettu valuma-aluetta pienentämällä vanhojen metsäojitusten yhteydessä, kun alun perin Peuralammesta alkanut uoma on ohjattu metsäojilla Sikosuon ohi. Nykyisin noro saa Peuralammesta vettä lähinnä ylivirtaama-aikoina. Virtaama norossa on vähäistä ja uoma on monin paikoin sammaleen umpeuttama.

5 Lausuntoihin vastaaminen 5 (9) Noron valuma-alue on ollut noin 350 ha. Metsäojitusten seurauksena suolla olevan noro-osuuden valuma-alueeksi on jäänyt ylivirtaamaaikoja lukuun ottamatta noin 22 ha. Hallituksen esityksessä eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009) on vesilain 2 luvun 11 :n perusteluissa todettu muun ohella, että luonnontilan käsitteessä on kysymys luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Kuitenkin vähäiset, olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Säännös ei koske tilanteita, joissa luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on kokonaan menetetty. Luonnontilaisuuden käsite vesilaissa vastaisi pitkälle sitä, mitä metsälain 10 :ssä tarkoitetaan luonnontilan kaltaisella tilalla. Metsäasetuksen (1200/1996) 8 :n mukaan elinympäristöä pidetään luonnontilaisen kaltaisena, jos sen biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta tai elinympäristöä on käsitelty metsälain nojalla annettujen määräysten mukaisesti. Sikosuolla olevan uoman virtaama on valuma-alueen voimakkaan pienentymisen seurauksena nykyisin alle 10 % alkuperäisestä virtaamasta. Tätä muutosta ei voida pitää hallituksen esityksen tarkoittamana vähäisenä muutoksena. On myös epätodennäköistä, että näin suuri virtaaman muutos ei olisi vaikuttanut alkuperäisen noron biologiseen monimuotoisuuteen. Näin ollen noron luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on katsottava pysyvästi menetetyiksi. Sikosuolla oleva uoma ei metsäojitusten jälkeen ole ollut vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittama luonnontilainen noro. Näin ollen noron kuivattaminen turvetuotannon seurauksena ei tarvitse lainkohdan mukaista poikkeusta. Lausunnoissa esitettyihin vaatimuksiin hakemuksen hylkäämisestä on vastattu luparatkaisun perusteluissa. Sovelletut säännökset Vesilain 2 luvun 11 Käsittelymaksu ja sen määräytyminen Käsittelymaksu on 500 euroa. Lasku lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Maksu määräytyy aluehallintovirastojen maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon 4. kohdan mukaan, jos kysymyksessä on muu vesilain mukainen asia tai jos taulukon mukainen maksu olisi luvan käsittelyn vaatiman työmäärän perusteella kohtuuttoman korkea, peritään asian

6 6 (9) käsittelystä maksu, jonka suuruus on 50 euroa/h. Lupahakemuksen käsittelyyn kului 10 tuntia, jolloin käsittelymaksu on 500 euroa. Päätöksestä tiedottaminen Päätös Vapo Oy Jäljennös päätöksestä Soinin kunta Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (sähköpostitse) Suomen luonnonsuojeluliitto (sähköpostitse) Finsilva Oyj Syke (sähköpostitse) Ilmoittaminen ilmoitustauluilla ja lehdessä Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Soinin kunnan virallisella ilmoitustaululla.

7 Muutoksenhaku Liite 7 (9) Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Reko Vuotila Kirsti Poikonen Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Reko Vuotila. Asian on esitellyt ympäristöylitarkastaja Kirsti Poikonen. KP/tka

8 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa asianosaiset, rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät, hankkeen sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella hankkeen ympäristövaikutukset ilmenevät, valtion valvontaviranomainen sekä hankkeen sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava päätös, johon haetaan muutosta valittajan nimi ja kotikunta postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallintooikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi perusteet, joilla muutosta vaaditaan valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen aluehallintovirastolle Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Vaasan päätoimipaikka Wolffintie 35 PL 200, Vaasa

9 9(9) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot käyntiosoite: Wolffintie 35, Vaasa postiosoite: PL 200, Vaasa puhelin: telefax sähköposti: aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.