Tehokkuutta ja uusiutuvia Kohti hiilineutraalia Suomea. Pentti Puhakka Työ- ja elinkeinoministeriö Energiaosasto Jyväskylä 10.2.

Transkriptio

1 Tehokkuutta ja uusiutuvia Kohti hiilineutraalia Suomea Pentti Puhakka Työ- ja elinkeinoministeriö Energiaosasto Jyväskylä

2 Energiatavoitteet, EU ja Suomi 2030: Eurooppa-neuvosto päätti 10/2014 KHK-päästöt -40 % (1990) RES-osuus, yhteinen, sitova, 27 % loppuenergiasta EE-tavoite vähintään -27 % samasta 2007-perusurasta Yhteinen, indikatiivinen (ei sitova) Viimeistään 2020 arvioidaan uudestaan pitäen mielessä 30 % EU:n energiatehokkuustavoite 2020: Primäärienergia (EU-28) max Mtoe Jäsenvaltiot ilmoittivat omansa Suomi: loppuenergiassa 310 TWh (EI-strategia 2013)

3 EU:n -20 % energiatehokkuustavoite BP tilastot EU-27 Baseline 2013 ~1570 Mtoe 2014: % Suomi noin 33 Mtoe HUOM! Näissä luvuissa ja tavoitteessa ei ole non-energy uses, eli raaka-aineet kemiaan jne. jotka ovat ~ Mtoe + Kroatia -> EU-28 tavoite:1483 Mtoe EU Mtoe Source: DG ENER data

4

5 Suomen kasvihuonekaasupäästöt, Mt

6 Kasvihuonekaasupäästöjen lähteet Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2012 ilman LULUCF-sektoria. Kuva: Tilastokeskus.

7 Päästökaupan ulkopuoliset khk-päästöt vuonna 2012, %

8 Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea (Peikko) Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus asetti parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean valmistelemaan Suomelle energia- ja ilmastotiekarttaa vuoteen 2050 Tiekarttatyön tarkoitus oli Energia- ja ilmastopolitiikan laajapohjainen tarkastelu Kansallisen yhteisymmärryksen lisääminen Pitkäjännitteisen ja ennustettavan politiikan vahvistaminen

9 Tiekartan luonne Strategisen tason ohje matkalla kohti Suomen pitkän aikavälin tavoitetta, hiilineutraalia yhteiskuntaa Arvioidaan keinot vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi ja Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä Ei pyritä valitsemaan mitään yksittäistä polkua vuoteen 2050 asti. Tarkoituksena oli tutkia ja tunnistaa Erilaisia vaihtoehtoja Kaikille poluille yhteisiä edellytyksiä Suomen kansalliset vahvuudet ja rajoitteet

10 Komitean mietintö käsittelee mm. Tiekartan sisältö Energia- ja ilmastopolitiikan keskeisiä lähtökohtia Energia-alan viimeaikaisia muutoksia Kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä Energian tuotantoa ja energiajärjestelmiä Energian ja sähkönhankinnan omavaraisuutta Uusiutuvia energialähteitä sekä fossiilisia polttoaineita ja turvetta Energian käyttöä Liikennettä, rakennettua ympäristöä ja teollisuutta Energiatehokkuutta Muita sektoreita ja energia- ja ilmastopolitiikan poikkileikkaavia toimia Maa- ja metsätaloussektoria ja jätteitä Kestävää kulutusta ja tuotantoa Ilmastonmuutokseen sopeutumista Sekä esittää komitean kannanottoja (12 yleisempää ja 18 yksityiskohtaista)

11 Keskeisin taustaselvitys: Low Carbon Finland 2050 platform Tekijöinä VTT, VATT, Metla ja GTK Kuvan mukaiset neljä pääskenaariota Kriittiset tekijät ja herkkyystarkastelut Kansantaloudelliset tarkastelut Taustamateriaali Kuva: VTT

12 Uusiutuvan energian käyttö (TWh) Bioenergia Aurinkoenergia Tuulivoima Energian kokonaiskulutus: 2010: 422 TWh 2050: TWh Vesivoima Lisäksi: lämpöpumput ( TWh) ja jätepolttoaineet (3 6 TWh) Luvut primäärienergiana, vuoden 2050 vaihteluvälit ovat Low Carbon Finland 2050 platform -hankkeen neljän vähähiiliskenaarion mukaisia

13 Puun käyttö energiantuotannossa, TWh

14 Keskeisiä kysymyksiä Hiilineutraalin yhteiskunnan rakentaminen edellyttää toimia kaikilla tasoilla Valtiotasolla, maakunnissa, kunnissa, yrityksissä sekä kotitalouksissa Markkinatoimijoiden ja kansalaisten toimeliaisuus tarvitsee tuekseen yhteiskunnan ohjausta ja rakenteellisia muutoksia. Keskeisiä tekijöitä ovat erityisesti Uusiutuva energia (bioenergia tärkeässä roolissa) Liikenne CCS:n kaupallistuminen Energiatehokkuus Cleantech Koko yhteiskunnan mukaantulo, kestävä kulutus ym.

15 Komitean kannanotot (1-2/13) 1. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin asettaman tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jonka saavuttaminen on Suomen osalta mahdollista, mutta hyvin haastavaa. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, erityisesti energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikenteessä, rakentamisessa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa. 2. Koska kasvihuonekaasupäästöistä 80 % tulee nykyisin energian tuotannosta ja käytöstä (mukaan luettuna liikenteen käyttämä energia), edellyttää tavoitteeseen pääseminen energiajärjestelmän muuttamista lähes päästöttömäksi.

16 Komitean kannanotot (3-4/13) 3. Ilmastoulottuvuuden ohella energiapolitiikan keskeiset tavoitteet liittyvät hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn turvaamiseen sekä huoltovarmuuteen. Molemmat asettavat raamit sille, miten tarvittavat päästövähennystavoitteet voidaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi toteuttaa. 4. Kansainvälisenä tavoitteena on maailman lämpötilan nousun rajoittaminen korkeintaan kahteen celsiusasteeseen. Tämä tavoite, samoin kuin Suomen suhteellisen kilpailukyvyn vaaliminen ja energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen edellyttävät kasvihuonekaasupäästöjen tuntuvaa vähentämistä kaikkialla maailmassa. On tärkeää, että Suomi vaikuttaa voimakkaasti eri foorumeilla siihen, että merkittäviä päästövähennyksiä toteutetaan kaikissa maissa niin kansainvälisten sopimusten kuin omaehtoisten toimien pohjalta.

17 Komitean kannanotot (5-6/13) 5. EU:n kehittyvistä energian sisämarkkinoista huolimatta Suomen on epävakaassa maailmassa huolehdittava riittävästä energian omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta. Suomen energiaomavaraisuuden nostamisella, erityisesti uusiutuvaa energiaa lisäämällä ja energiatehokkuutta parantamalla, on positiivinen vaikutus myös kauppataseeseen. 6. Sähkön osuus energian loppukulutuksesta kasvaa, minkä takia sähkön huoltovarmuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sähkön tuotannossa omavaraisuus ja huoltovarmuus poikkeavat toisistaan. Oman sähkön tuotantokapasiteetin lisäksi huoltovarmuutta parantavat pohjoismaiset yhteismarkkinat, laajeneva eurooppalainen sisämarkkina ja lisääntyvät kansainväliset siirtoyhteydet. Tämän vuoksi Suomen sähkön tuotannon omavaraisuuden tavoitteeksi on perusteltua asettaa omavaraisuus sähkön tuotantokyvyssä vuositasolla.

18 Komitean kannanotot (7-8/13) 7. Suomella on hyvät edellytykset lisätä päästötöntä, kotimaista uusiutuvaa energiaa ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Samalla uusiutuvien lisääminen hyödyttää kansantaloutta ja työllisyyttä sekä lisää alueiden ja maaseudun elinvoimaa. Metsäbiomassan asema Suomessa uusiutuvan energian lähteenä on ensisijainen ja ratkaisevan tärkeä. Tämä on seurausta mittavista resursseista, kustannustehokkuudesta, kyvystä korvata fossiilisia polttoaineita ja kehittyvistä uusista käyttömuodoista. Uusiutuvaa tulee edistää pääsääntöisesti kustannustehokkuusjärjestyksessä. 8. Energiatehokkuuspotentiaalin hyödyntäminen on perusteltua energiapolitiikan kaikkien keskeisten tavoitteiden kannalta ja samalla myös perusedellytys tavoitteeseen vähähiilisestä yhteiskunnasta pääsemiseksi. Energiatehokkuutta on parannettava yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa. Uudella älykkäällä teknologialla on tässä keskeinen osuus. Älykkäät järjestelmät ja energian kysyntäjouston lisääminen ovat oleellisia menestystekijöitä.

19 Komitean kannanotot (9-10/13) 9. Valtion ja kuntien tulee kaikessa toiminnassaan kokonaisvaltaisesti sitoutua vähähiilitalouden edistämiseen muun muassa älykästä rakennettua ympäristöä kehittämällä, omia hankintakäytäntöjä parantamalla, erilaisia kokeiluja sekä pilotti- ja demonstraatiohankkeita edistämällä sekä luomalla edellytyksiä sille, että ihmiset voivat omassa arjessaan tehdä ilmastomyönteisiä ja kestäviä valintoja. 10. Globaalit ponnistelut ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi avaavat valtavia liiketoimintamahdollisuuksia cleantechin ja biotalouden aloilla, jotka Suomen tulee täysimittaisesti hyödyntää. Suomen tavoitteena tulee olla kansainvälinen edelläkävijäasema sekä cleantechin että biotalouden aloilla.

20 Komitean kannanotot (11/13) 11. Matka vähähiiliseen yhteiskuntaan on pitkä ja haaste valtava. Tällä hetkellä on mahdotonta ennakoida tarkasti vähähiilisen yhteiskunnan rakennetta vuonna Energiapolitiikkaan kytkeytyy myös monia epävarmuustekijöitä muun muassa kansainvälisen ja teknologisen kehityksen osalta. Suurin nähtävissä oleva teknologinen epävarmuus liittyy hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaupallistumiseen. Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan tulee olla johdonmukaista ja sitoutunutta, mutta samalla on hyväksyttävä välttämättömät välivaiheet sekä toimintaympäristön muutoksiin mukautuva ja sopeutuva päätöksenteko. Suomen perinteinen vahvuus on energiajärjestelmän monipuolisuus, minkä vaaliminen jatkossakin vähentää haavoittuvuutta ja lisää mahdollisuuksia toimia ketterästi olosuhteiden muuttuessa.

21 Komitean kannanotot (12/13) 12. Merkittävistä epävarmuustekijöistä huolimatta ja tarvittavasta joustoja mukautumistarpeesta tinkimättä on mielekästä asettaa eräitä tulevaa politiikkaa keskeisesti ohjaavia tavoitteita. Vuoteen 2050 mennessä Suomen on määrätietoisin energiatehokkuus- ja säästötoimin mahdollista vähentää energian loppukulutusta merkittävästi, parhaimmillaan jopa selvästi alle 250 TWh:iin kansallista kilpailukykyämme vaarantamatta. Energiaomavaraisuutemme voidaan nostaa prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien 80 %:iin. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on mahdollista nostaa prosenttiin.

22 Komitean kannanotot (13/13 ) 13. Eräiden kokonaisuuden kannalta keskeisten osa-alueiden osalta komitea toteaa astetta yksityiskohtaisempina kannanottoina seuraavaa: Komitea esittää 18 yksityiskohtaisempaa kannanottoa, jotka löytyvät tiekartasta osoitteessa

23 EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Asuminen ja palvelut Komission vähähiilitiekartta 2050 EU:lle (2011)