Raportti ja toimintaehdotus luomutuotannon rahoituksen ja toiminnan kehittämisestä. Luomutietohanke

Transkriptio

1 Raportti ja toimintaehdotus luomutuotannon rahoituksen ja toiminnan kehittämisestä Luomutietohanke agr Mikko Rahtola Luomuliitto ry p

2 Sisällysluettelo Luomutietohanke... 1 Tiivistelmä... 4 Hankkeen keskeisimmät toimintaehdotukset:... 4 Alkusanat... 5 Alkutuotanto... 7 Tilastotietoja luomutiloista (2009)... 8 Tuet, valvonta ja lainsäädäntö... 9 Tuet... 9 Valvontajärjestelmä Luomutarkastusten ja neuvonnan eriyttäminen...11 Luomututkimus Kansainvälisen luomututkimuksen tilanne Kotimainen tutkimustilanne Luomukoulutus Neuvonta Menekinedistäminen ja viestintä Uudet toimintamallit Yleisiä suuntaviivoja selvityksen perusteella Luomutalli vai 23 Jalostajat ja kauppa uuden toimintamallin osana Luomuvienti Luomun keskeiset toimijat Luomustrategiatyöryhmä Luomuliitto ry Biodynaaminen yhdistys ry Vilja-alan yhteistyöryhmä ja luomuviljastrategiaryhmä MTK:n Luomuvaliokunta Ekocentria Rahoituslähteitä Tuet laadukkaiden maataloustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edistämiseen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) Neuvonnan harkinnanvarainen valtionapu Harkinnanvaraiset maatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen neuvontaa sekä 4H-toimintaa koskevat valtionavustukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Muiden ministeriöiden alaiset tukijärjestelmät Osaamiskeskusklusteri Sapuska - Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista Sitra Maamerkit ohjelma Finnvera Säätiöt Pohjoismaiden investointipankki Pohjoismaiden neuvosto... 38

3 LIITTEET: LIITE 1. Luomustrategiatavoitteet LIITE 2. Luomutuotannon pinta alatilastot 2009 LIITE 3. Luomututkimuksen tilannekatsaus LIITE 4. Ruralia instituutin koulutustarjonnan katsaus LIITE 5. BioAustria organisaatiokaavio LIITE 6. Organic Denmark esite LIITE 7. Luomutoimijamalli LIITE 8. Luomuportaalin yhteistyökuvio LIITE 9. Luomuliiton organisaatioehdotus LIITE 10. Luomun tähänastinen rahoituskooste LIITE 11. Luomustrategian taustaraportti LIITE 12. Luomun markkinaosuudet Euroopassa 2008 LIITE 13. Taustamateriaalia MAO Tiivistelmä Luomutietohanke on selvitystyö koko luomualan rahoituksen ja toiminnan kehittämisestä. Luomuliitto sai tähän tarkoitukseen Maa ja metsätalousministeriön Makera rahoista kolmen kuukauden hankerahoituksen ja Luomutieto hanke aloitti toimintansa vuoden 2010 alusta. Hanketta vetämään pyydettiin agronomi Mikko Rahtola Luomuliitosta. Aloite selvityksen tekemiseen tuli maa ja metsätalousministeriöstä. Selvitystarpeen taustalla on kansallisen luomustrategian ja luomun viestintästrategian tavoitteet. Luomun mukanaolo laatuketjun suomalaisen ruoan edistämisohjelman tavoitteissa antaa samoin hyvän lähtökohdan alan kehittämiselle. Yhtenä syynä selvitystarpeeseen oli myös menekinedistämisorganisaatio Finfood Luomun toiminnan loppuminen vuoden 2009 lopussa, mikä pakotti etsimään uusia toimintamalleja luomun edistämiseksi. Hanke jakaantui kolmeen konkreettiseen osaan: 1) tämänhetkisen luomualan rahoitusjärjestelmän ja toimijoiden dokumentointiin sekä niiden vaikuttavuuden arviointiin 2) kyselytutkimuksiin ja avainhenkilöiden haastatteluun alan kehitystarpeista sekä 3) näiden pohjalta tehtyihin konkreettisiin esityksiin miten rahoitusta ja toimintaa täytyisi kehittää jotta luomustrategian tavoitteisiin päästäisiin. Kotimaisten haastattelujen lisäksi erittäin tärkeänä pidettiin alan eurooppalaisten toimijoiden hyvien käytäntöjen tutkimista. Näistä käyttökelpoisimmiksi ja Suomen oloihin sovellettaviksi osoittautuivat Tanskan Organic Denmark sekä Itävallan BioAustrian toiminta. Näiden selvitysten pohjalta hankkeen tuloksina syntyi toimenpide ehdotusten lista koko tuotantoketjun toimijoille.

4 Hankkeen keskeisimmät toimintaehdotukset: Ehdotus Tarkempi sisältö Vastuutahoja Kansallisen luomututkimusstrategian laatiminen Kansainvälinen verkottuminen tutkimussektorilla Luomustrategiaryhmä alan ideologiseksi ytimeksi Luomuportaali Yksityisen rahoituksen nosto menekinedistämisessä Luomuliiton roolin kasvaminen keskeisenä alan 100 %:na luomutoimijana Kolmen vuoden välein uudistettava strategia sekä tutkija tiedottajan viran saaminen Pohjois Itämeren alueen luomututkimista tekevien tutkimusasemien yhteistyön tiivistäminen Luomuliitto jatkaa ryhmän koollekutsujana, strategiaryhmä toimii aktiivisena luomun kehittymisen keskusteluelimenä ja ohjaajana Avoin portaali luomualan toimijoille ja luomutiedon keskeiseksi lähteeksi sekä menekinedistämisen alustaksi Jalostavan teollisuuden sekä kaupan toimijoiden nykyistä merkittävästi suurempi panostus luomun edistämiseen Tanskan esimerkin mukaisesti Luomualan järjestäytymisen nosto koko tuotantoketjussa. * Neuvonnan laajentaminen hakeutumalla valtionapuisten neuvontajärjestöjen joukkoon * Kauppa ja kuluttajaviestinnän aloittaminen MMM, MTT, Yliopistot, Luomuliitto MTT Mikkeli, Yliopistot, Ålands Forskningsstation Luomuliitto ry, Luomustrategiaryhmä Ruralia instituutti, Luomuliitto ry, Ekocentria, yksityiset luomutoimijat Elintarviketeollisuus, Kaupan toimijat Luomuliitto ja muut luomutoimijat koordinoivina tahoina. Luomuliitto ry Luomun täydennyskoulutuksen kehittäminen Tarkastustoiminnan ja neuvonnan eriyttäminen Alkutuotannon ongelmakohtiin panostaminen Kansainvälistyminen Rahoituskanavien parempi hyödyntäminen Koulutustarpeen kartoitus. Koulutustarjonta opetukseen, jalostukseen ja kaupan tarpeisiin. Nykyistä selkeämpi taloudellinen erottelu valvonnan ja neuvonnan osalta. Valkuaiskasvirenkaat, sianlihan ja siipikarjan tuotanto, kala ja vesiviljely, kasvihuonetuotannon sääntötyö Osallistuminen luomututkimuksen ja valvonnan kv työhön nykyistä enemmän Kaupan, jalostuksen ja neuvonnan ekskursiot Nopeasti laajeneva tuotanto vaatii muutakin kuin tulorahoitusta Ruralia instituutti, Ekocentria, Palmenia, Osaamiskeskusklusteri ProAgria, muut neuvontajärjestöt ProAgria, Luomuliitto, tutkimus, Kalatalousliitto, Luomuliitto ry, Luomuvientiorganisaatiot, tutkimus, koko ketju Liitteen rahoituskanavat, julkinen ja yksityinen raha

5 Alkusanat Finfood Luomun aiemmin ja Luomuliiton nykyään isännöimä laajapohjainen luomustrategiaryhmä asetti 2006 tavoitteet suomalaisen luomutuotannon kehittymiselle vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteet määriteltiin erikseen vähittäiskaupalle, suurkeittiösektorille sekä vientiin (LIITE 1.) ja ne saavuttivat myös laajan poliittisen hyväksynnän. Luomustrategian ja sen jälkeen tehdyn luomuviestintästrategian tavoitteista kehittyi slogan viisi kertaa paremmin, eli tuotannon ja markkinoiden tulisi moninkertaistua seuraavan kuuden vuoden aikana, jos haluamme onnistua siinä, missä luomun eurooppalaiset kärkimaat Tanska ja Itävalta ovat jo nyt onnistuneet. Maa ja metsätalousministeri Sirkka Liisa Anttila otti vuoden 2008 Biofach messujen aikaan esille suomalaisten luomualan toimijoiden kanssa ajatuksen vahvemman luomutoimijan saamisesta kehittämään koko suomalaista luomuruokaketjua. Tanskan Organic Denmark toimintamallin innostamana asiaa on tämän jälkeen viety vähitellen eteenpäin muun muassa Heidi Hautalan vetämän luomustrategiaryhmän kautta. Tarve toiminnan uudistamiseksi korostui entisestään sen jälkeen kun tuli tieto luomun menekinedistämisjärjestö Finfood Luomun toiminnan lopettamisesta vuoden 2009 loppuun mennessä. Samaan aikaan luomun kansainvälinen ja kotimainen kysyntä sekä yrittäjien kiinnostus kasvoi suuremmaksi kuin koskaan aiemmin, joten toiminnan kehittämisellä alkoi olla myös kiire. Kansainvälisessä vertailussa oli käynyt ilmeisen selväksi, että Suomi oli reilusti tipahtanut luomun eurooppalaisten kärkimaiden joukosta erityisesti luomun markkinaosuuksien osalta. Samaan aikaan etsittiin toteuttajia laajan hyväksynnän saaneelle kansalliselle luomustrategialle. Luomun elintarvikeketjun toimintaohjelma selvityksessä todettiin, että suomalainen luomun toimijakenttä oli varsin huonosti järjestäytynyt. Luomustrategian toteuttaminen ja myös julkisen tuen kanavoiminen näytti varsin haastavalta ellei alalle saataisi vahvempia toimijoita tai merkittävää yhteistyötä. Tämän vuoksi Maa ja metsätalousministeriö ja Luomuliitto päättivät asettaa vuoden 2009 lopussa selvitysmiehen valmistelemaan uutta toiminta ja rahoitusmallia luomualalle. Selvitykseen saatiin Maaseudun kehittämisrahoista kolmen kuukauden rahoitus vuoden 2010 alusta lähtien. Selvitystyön tekeminen annettiin allekirjoittaneen tehtäväksi. Selvitystyössä on pyydetty ja saatu yhteydenottoja liki kaikilta alan keskeisiltä toimijoilta sekä myös kansalaiskeskustelu kautta. Työtä ovat ohjanneet maa ja metsätalousministeriön luomutuotantoa sivuavien rahoituskanavien ja ohjelmien vastuullisten virkamiesten työryhmä, kansallinen luomustrategiaryhmä sekä Luomuliiton hallitus. Tästä huolimatta esitetyt ehdotukset on tehty edellisistä tahoista riippumattomiksi ja ne edustavat ennen kaikkea allekirjoittaneen omaa näkemystä, jossa on hyödynnetty yli 15 vuoden työuraa luomun ja lukuisten alan toimijoiden palveluksessa. Lisäksi ehdotuksissa on käytetty hyväksi niin Ruotsin, Tanskan kuin Itävallankin luomumenestyksessä hyväksi havaittuja tietoja ja kokemuksia. Ehdotuksen perusajatuksena onkin ollut opin ottaminen naapurimaiden onnistuneista askelista sekä saadun tiedon sovittaminen suomalaiseen toimintaympäristöön, hieman pienemmille markkinoille ja harvaan asuttuun maahan.

6 Kiitokset lukuisille selvitystyöhön kommentteja ja ehdotuksia antaneille tahoille sekä läheisten tuelle varsin haastavan aiheen edessä, johon jo etukäteen kohdistui varsin suuria odotuksia. Läheskään kaikkeen tarjolla olevaan materiaaliin ei ollut mahdollista perehtyä annetussa ajassa riittävällä tarkkuudella, eikä kaikkiin ongelmiin myöskään löytynyt suoria vastauksia. Tärkeintä kuitenkin on, että tulevan toiminnan ydin ja suunta on olemassa ja uutta toimintaa saadaan niiden pohjalta myös konkreettisesti käyntiin. Toivon keskustelun jatkuvan aktiivisena ja johtavan myös rohkeisiin päätöksiin, joiden avulla luomustrategian tavoitteisiin voidaan päästä vuoteen 2015 mennessä. luomuasiantuntija Mikko Rahtola Luomuliitto ry Alkutuotanto Suomen peltoalasta jo yli 7 % (LIITE 2.) viljellään luonnonmukaisesti, mutta vähittäiskaupan markkinoista vain 1 % on luomua. Tanskassa molemmat luvut ovat 7 %:n luokkaa, joten alkutuotannon määrää kokonaisuutena ei voikaan pitää suomalaisen luomun suurimpana ongelmana. Kysynnän ja tarjonnan toimivuudessa on sen sijaan edelleen suuria puutteita jalostajat ja kauppa eivät ole riittävästi tietoisia, mitä raaka aineita on tarjolla ja viljelijöiden taas on vaikea löytää uusia myyntikanavia varsin keskittyneen jalostaja ja kauppaportaan kautta. Tällä hetkellä luomutuotteiden kysyntä näyttää kuitenkin erittäin hyvältä. Luomun kiinnostavuuteen vaikuttavat viljelijän näkökulmasta kuitenkin muutkin tekijät kuin pelkkä kysyntä. Esimerkiksi vuoden 2008 öljyn hintapiikki sekä 2009 tavanomaisten viljojen alentuneet markkinahinnat lisäsivät vahvasti luomun kiinnostavuutta kenties enemmän kuin mikään muu aiempi tuotannon edistämistoimi. Tavanomaisen tuotannon murros tulee varmasti tulevina vuosinakin olemaan suurta ja sen vaikutukset myös luomuun ovat merkittäviä. Esimerkkeinä voidaan mainita, miten torjunta ainevalikoiman supistuminen ja peräkkäiskäytön kiellot, pohjavesialueiden torjunta aine ja lannoitusrajoitukset, vaatimukset tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamisesta sekä tuottajien omien kaivovesien kohonneet nitraattipitoisuudet tai viljelijäperheen allergiat ovat parantaneet luomutuotannon suhteellista tuotantoetua ja lisänneet tuottajien kiinnostusta. Yrittäjän päätös luomuun siirtymisestä on siis riippuvainen hyvin monenlaisista tekijöistä, joista pienin ei suinkaan ole ympäristön suhtautuminen ja toimivien esimerkkien löytyminen.

7 Alkutuotannon kehittämiseen liittyvät tarpeet ovat varsin moninaisia tukialueesta, tuotantosuunnasta ja muista lähtökohdista riippuen. Osa ongelmista on rakenteellisia ja niiden poistaminen nopeasti on vaikeaa, mutta suurelta osin jo tietotason ja yhteistyön nostamisella päästään tuotannossa eteenpäin. Suurimmat peltoviljelyyn ja kotieläintuotantoon liittyvät haasteet lähivuosina ovat eläintuotannon valkuaisomavaraisuuden parantaminen, riittävän laadukkaan lisäysaineiston saaminen niin kasvikuin eläinpuolellekin sekä erikoiskasvituotannon kehittäminen. Koko ketjun näkökulmasta katsoen myös yksimahaisten lihantuotanto ei riitä alkuunkaan kattamaan kasvavaa kysyntää. Sianlihasta on niukkuutta ja kotimaista kanaa ei ole käytännössä ollenkaan tarjolla. Keski ja Pohjois Suomen kotimaisen valkuaisen puute jatkunee vielä pari vuotta, vaikka rypsin ja härkäpavun tuotantomäärät ovatkin kovassa kasvussa. Kuitenkin viime vuonna poikkeuslupia tavanomaisen valkuaisen käyttöön myönnettiin enää 27 kappaletta, joten tilanne on paranemassa ja vuodelle 2010 ennustetaan jälleen suurempaa valkuaiskasvien tuotantoalaa. Keräilytuotannossa Suomella on edelleen kilpailuetua jokamiehenoikeuksien sekä Kainuun ja Lapin suurten sertifioitujen keräilyalueiden vuoksi. Luomumarkkinoiden kasvaessa on yhä oletettavampaa, että kasvava osa suomalaisista metsämarjoista poimitaan luomusertifioituna ja merkittävä osa niistä päätyy vientiin. Selkeä puute löytyy kuitenkin luomukalan ja vesiviljelyn puolella, jossa Suomessa ei ole edelleenkään yhtään sertifioitua tuottajaa. Saksan Biofach messut osoittivat jälleen, että vesiviljelysektori on yksi nopeimmin kasvavia luomutuotannon alueita ja tässäkin Suomella voisi olla metsämarjoihin verrattava tuotantoetu. Meillä on kuitenkin ollut edelleen vallalla käsitys, että luomukalankasvatus ei ole mahdollista tai että kaikki suomalainen kala on riittävän hyvää. EU:n luomuvesiviljelyn lainsäädäntö valmistui 2009 ja se antaa hyvin yksityiskohtaiset ohjeet tuotannosta. Yksityisinä tuotanto ohjeina myös Itävallan Bio Austrian ja Ruotsin KRAVin tuotantosäännöt tarjoavat hyviä vinkkejä kasvatusmenetelmien kehittämiselle. Tilastotietoja luomutiloista (2009) keskipeltoala on noin 41,2 ha lukumääräisesti eniten alkutuotannon luomutoimijoita on Pohjois Pohjanmaalla (416 kpl), Pohjanmaalla (397), Pirkanmaalla (392), Pohjois Savossa (331) ja Varsinais Suomessa (316). Prosentuaalisesti suurin osuus pelloista on luomussa Kainuussa (21,2 %), Ahvenanmaalla (20,2 %), ja Pohjois Karjalassa (15,6 %). Maakunta ja kasvikohtaiset tilastot vuodelta 2009 löytyvät liitteistä (LIITE 2) Tarkemmin alkutuotannon ongelmakohtia ja tilannetta on käyty läpi muun muassa Antti Kaasalaisen Luomun elintarvikeketjun toimenpideohjelmassa sekä luomustrategian taustaraportissa (LIITE 11).

8 Ehdotukset alkutuotantosektorille: 1. Kotieläintuotannon ongelmiin on haettava ratkaisuja sekä tutkimuksen että neuvonnan ja alueellisten kehittämishankkeiden avulla. Valkuaisomavaraisuus ja yksimahaisten ruokinnan sekä kasvatuksen kehittäminen vaativat koko ketjun osaamistason ja yhteistyön lisäämistä. Kotimaisen valkuaisruokinnan käytännön järjestäminen kotieläintiloille vaatii eteläisemmän ja pohjoisemman Suomen viljelijöiden välistä kaupankäyntiä. Tuotantosopimusten ja renkaiden syntymistä voidaan helpottaa myös paikallisen hankerahoituksen keinoin, mm. Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta. Sian ja kananlihan tuotannon kehittäminen vaatii panostuksia sekä tutkimukseen että neuvontaan erilaisten hankkeiden kautta. 2. Luomukalatuotteita tarvitaan sekä kotimaahan että vientimarkkinoille. Esimerkiksi kuhan pitäisi olla täysin mahdollinen myös kasvatettavana ja Norjasta ja Ruotsista löytyy lohikalojenkin luomukasvattamoja. Tuotantotapojen kehittäminen vaatii niin virkamiestyötä, opintomatkoja, Kalatalousliiton neuvontaa kuin hankerahoitustakin. 3. Viljelijöiden ja koko alan keskinäistä tiedonsaantia tulee parantaa. Luomuliiton tulee pyrkiä nostamaan alkutuottajien järjestäytymisastetta nykyisestä noin 50 %:sta mielellään 70 %:n tasolle. Luomulehti tarjoaa toistaiseksi parhaan mahdollisen kanavan ja lehden kautta on mahdollista tarjota laajalle luomuviljelijäjoukolle esimerkkejä ja kontakteja tuotannon kehittämiseen. Toteutusvastuu ja aikataulu: Valkuaisomavaraisuus on mahdollista saada tyydyttävään kuntoon 2 3 seuraavan vuoden aikana. Tuotannon ja markkinoiden seuraamiseen ja kehittämiseen osallistuvat niin luomuviljastrategiaryhmä, Luomuliitto ry kuin ProAgriakin. Toimivista malleista tiedotetaan viljelijöille mm. Luomulehden kautta. Luomukalantuotannon kehittämisen vetovastuu on Kalatalouden keskusliitolla. Tuet, valvonta ja lainsäädäntö Tuet Luomutuotannon kasvamisen yksi merkittävä syy varsinkin alkuvuosina oli luomutuotannon erillinen tuki, joka korvasi mm. siirtymävaiheesta, alhaisemmista sadoista sekä luomutarkastuksesta aiheutuneita kustannuksia. Nykyään ympäristötuen piiriin kuuluvaan luonnonmukaisen tuotannon erityisympäristötukeen sitoutuu valtaosa alkutuotannon luomutoimijoista. Vuonna 1995 alkanut luomutuotannon korkeampi pinta alatuki toi silloin luomuun suuren määrän viljelijöitä, joista kuitenkin suhteellisen suuri osa on myös jäänyt luomutuottajiksi. Luomuviljan viennin käynnistyminen oli merkittävä tuotannon kehittäjä tilanteessa, jossa kotimarkkinat olivat vielä kehittymättömiä. Tuotannon kasvua hillitsivät kuitenkin taukovuodet uusien luomutukien sopimuksissa. Nykyisellään luomutukien määrää ei kasvintuotannossa voi pitää luomun laajenemista jarruttavana seikkana, sillä talouslaskelmien mukaan luomu on tällä hetkellä viljelijälle tavanomaista tuotantoa kannattavampaa. Ajantasaisia laskelmia tästä löytyy mm. agronetin luomusivujen kautta. Kuitenkin tuotantosuuntakohtaiset vaihtelut ovat suuria: esimerkiksi kasvihuonetuottajat eivät ole olleet oikeutettuja luomutukeen. Myöskään vihannestuotannossa luomutuen hehtaarimäärä ei ole ollut riittävä houkuttelemaan uusia viljelijöitä. Useimmissa EU maissa erikoiskasvien kuten vihannesten tai marjojen luomutuki on ollut viljojen ja nurmien luomutukea merkittävästi suurempi. Suomessa

9 aiemmat yritykset saada ympäristötukivaatimuksiin erikoiskasveille korkeampaa luomutukea, ovat kaatuneet EU:n ympäristötuen maksimimäärärajoitukseen. Kotieläintiloilla pelkkä tuen määrä ei näytä ratkaisevan sitä ongelmaa, että meillä on suuri määrä kotieläintiloja, joissa vain pellot ovat luomussa ja eläimet tavanomaisessa tuotannossa. Suurimmat siirtymisen esteet ovat vaadittavat investoinnit itse tuotantorakennuksiin sekä osalla tiloista myös lisämaan saanti rehuomavaraisuuden varmistamiseksi. Kotieläinsitoumusten suurempi osuus edellyttääkin, että myös tuotteille olisi luomuostaja tiedossa ja viljelijällä siten motivaatio ja riittävä taloudellinen peruste luomuun siirtymiselle myös eläintuotannon osalta. Ehdotukset tukipolitiikan kehittämiseksi: 1. Kaikki toimet, joilla helpotetaan peltojen siirtymistä aktiiviviljelijöiden käyttöön, auttavat myös saamaan luomutuotteita markkinoille. 2. Luomukotieläintilojen rehu ja valkuaiskasviomavaraisuutta tulisi käyttää priorisointiperusteena päätettäessä tukioikeuksien jaosta raivioille tai muille aiemmin tukioikeudettomille lohkoille. 3. Uuden ympäristötukikauden valmisteluissa on jälleen etsittävä mahdollisuuksia erikoiskasvien korkeamman luomutuen maksamiselle. Toinen vaihtoehto lisätä vihannestuotannon kasvua on tukea laajentavia tiloja nykyistä paremmin investointituen kautta. Kustannustehokkainta tuki voi olla kohdentuessaan yhteiskoneiden ja varastojen investointeihin. Valtionvarainministeriön kooste maatalouden tulosektorille löytyy osoitteesta: &documentrole=tae2010 Luomuliiton aiemmat kannanotot tukijärjestelmän kehittämiseen löytyvät Luomuliiton kotisivuilta osoitteesta: Valvontajärjestelmä Suomessa on useista EU maista poiketen viranomaispohjainen luomutuotannon valvontajärjestelmä, kun taas monissa maissa, esim. Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa valvontaa hoitavat yksityiset organisaatiot. Luonnonmukaista maataloustuotantoa valvovat Suomessa ELYkeskukset. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa, rehuja sekä elintarvikkeiden valmistusta, varastointia ja tukkukauppaa. Järjestelmäämme on yrittäjän näkökulmasta moitittu byrokraattiseksi, mutta toisaalta se on kuitenkin viljelijöiden kannalta ollut ilmeisen kustannustehokas kansainvälisesti vertaillen. Yhtenä epäselvänä ja tiedottamista vaativana aiheena on mainittava luonnonmukaisen tuotannon erityistukisopimuksen ja luomuvalvonnan ero, joka osalle toimijoista ei ole edelleenkään selvää. Sekaannuksia aiheuttaa se, että luomuna tuottaminen sinällään ei vaadi erityisympäristötukeen sitoutumista, vaan tuotteissa voidaan käyttää luomumerkkejä ja merkintöjä sitoutumalla pelkästään EU:n asetukseen luonnonmukaisesta tuotannosta ja ilmoittautumalla luomuvalvontajärjestelmään. Tämä mahdollisuus on tärkeä erityisesti tiloille, jotka haluavat siirtää

10 vain osan tuotannostaan luomuun, tai jotka katsovat koko tilan siirtymisen olevan liian suuri riski tuotannon ja markkinakanavien muutoksen takia. Taulukko 1. Luomutuotannon eri vaatimustasoja. Vaatimustaso Ohjeet Lisätietoa Merkkejä Yksityiset luomumerkit tai lisävaatimukset Leppäkerttu, Demeter, KRAV, USDA ym. Luomuleppäkerttu Demeter merkin omistaa Biodynaaminen yhdistys ry, Luomuleppäkerttu tällä hetkellä laatumerkkinä, omistaja Luomuliitto ry Tukitaso Maatalouden ympäristötuen erityisympäristötukisopimukset peltoviljelystä sekä luomukotieläintuotannosta (yli 0,5 ey/ha). Edellyttää myös minimitason noudattamista. Viisivuotinen sitoumuskausi ja koko tilan siirtämisen vaatimus. Tuki 141 /ha ja luomukotieläintuki 126 /ha. Normaali tukivalvonta. Minimitaso EU Komission uudistettu asetus (EY) N:o 889/2008 syyskuu 2008 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta. Sovelletaan alkaen Oikeuttaa myymään luomutuotteita, mutta ei oikeuta luomutukeen. Taso on käytössä lähinnä kasvihuoneyrityksillä sekä erikoistuneilla tiloilla, joilla joko pinta ala on pieni tai intensiivisillä tiloilla, joilla koko tilaa ei ole haluttu siirtää luomutuotantoon. Valvontavastuu valtuuttamilla tarkastajilla. Eviran EU:n uusi luomumerkki. Tulee pakollisena käyttöön lähtien uusiin pakkauksiin. Nykyisin eniten käytetty aurinkomerkki on ollut ilmainen ja vapaaehtoinen. Merkin jatkokäyttö vielä avoin. Luomutarkastusten ja neuvonnan eriyttäminen Yksi suomalaisen luomujärjestelmän erikoisuuksia on ollut neuvojien mahdollisuus tehdä myös tarkastuskäyntejä. Järjestelmällä on ollut hyvätkin puolensa, eli tarkastajana toimiminen on tarjonnut tarkastajille laajan mahdollisuuden tutustua luomutilojen toimintaan käytännössä ja helpottanut siten myös käytännön kokemuksen saamista kentältä. Toisaalta jääväämiskäytäntö, jossa tarkastaja neuvoja ei ole saanut tarkastaa kolmen edellisen vuoden aikana neuvomiaan tiloja, on vaikeuttanut ammattitaitoisen ja vastuullisen neuvonnan järjestämistä. Kaikkein suurin

11 epäkohta asiassa liittyy kuitenkin rahoituksen seurannan vaikeuteen, kun samoille henkilöille saadaan palkkarahoja niin neuvonnan valtionavun kuin tarkastustoiminnan maksujenkin kautta. Ehdotukset valvontajärjestelmän kehittämiseksi 1. Luomuneuvonta ja luomutarkastustoiminta tulee eriyttää jatkossa entistä selkeämmin toisistaan. Käytännössä isoissa järjestöissä yksi vaihtoehto voisi olla erillisen tytäryhtiön luonti tarkastustoimintaa varten, jolloin kirjanpidosta on helpommin todennettavissa tarkastusten ja neuvonnan erillään pysyminen menettämättä kuitenkaan synergiaetuja. 2. Uuden pakollisen EU merkin lanseerauksen tiedotus merkin potentiaalisille käyttäjille on jo alkanut. Komissiolta on tulossa oma tiedotuskampanja kuluttajille merkin vaihtumisesta. Tarvittaessa ministeriön ja kotimaisten toimijoiden on varauduttava lisätiedotukseen asian tiimoilta. Aurinkomerkki jäänee vähitellen pois käytöstä pakkausten uudistuessa. 3. Oman kotimaisen yksityisen sertifiointibodyn saaminen Suomeen viranomaisvalvonnan rinnalle näyttää lähitulevaisuudessa vielä epärealistiselta, mutta pohjoiseurooppalaisille sertifiointiyhtiöille pitäisi tehdä kysely pysyvän sivutoimipisteen saamisesta Suomeen 2 3 vuoden sisällä palvelemaan mahdollisimman laajasti yrityksiä, jotka tekevät erityisesti EU:n ulkopuolista vientiä. 4. Tarkastusjärjestelmän tärkein ominaisuus on jatkossakin luotettavuus, mutta järjestelmän jouhevuutta voidaan edelleen selvästi parantaa. Ilman tarkastustoiminnan keventämistä riski siitä, että menetämme koko ajan ammattitaitoisia yrittäjiä, jotka ovat kyllästyneet kohtuuttomaan valvontaan, on suuri. Yhtenä vaihtoehtona on järjestelmän kehittäminen entistä enemmän riskianalyysiin pohjautuviin ja tuotantosuunnan muuttumisesta johtuviin tarkastuksiin. Vakiintuneilla toimijoilla on jatkossa mietittävä ryhmäsertifioinnin tapaisia ratkaisuja turhan byrokratian välttämiseksi. 5. EU:ssa lähivuosina käsiteltävät luomukasvihuonetuotantosääntöjen seuranta ja valmistelu vaativat Suomen näkökulmien vahvaa esilletuontia ja keskustelua lähivuosina. Sopivia tapoja kirjallisten lausuntojen lisäksi ovat ulkomaisiin alan kokouksiin osallistuminen, sekä mahdollisen kansainvälisen luomukasvihuoneseminaarin järjestäminen Suomessa. Toteutusvastuu ja aikataulu: 1. kohdan järjestelmän arviointi ja muuttaminen vaativat 1 2 vuoden siirtymäaikaa. Aihe edellyttää Eviran, ProAgrian ja ministeriön välisiä neuvotteluja asian eteenpäin viemiseksi. 2. EU merkin tiedotuskampanjat ajoittuvat tälle ja seuraavalle vuodelle. 3. kohdan tavoitteen intressit ovat lähinnä elintarvikejalostajien sekä tuottajien etujen mukaisia. Asian selvitys soveltuu siten Luomustrategiaryhmän ja Luomuliiton tehtäväksi. 4. kohta liittyy Eviran omiin keskipitkän ajan kehittämistavoitteisiin. 5. Kohdan seurannassa ovat mukana sekä ministeriö että Luomuliitto EU komission työryhmien sekä luomun maailmanlaajuisen kattojärjestön IFOAM:n EU ryhmän kautta. Luomustrategian tavoitteiden mukainen kasvu asettaa suuria vaatimuksia myös valvonnan kehittämiselle. Erityisesti elintarvikkeiden jalostuksen valvontaan tarvitaan jatkossa merkittävästi lisää henkilöresursseja. Tulevaisuuden pitkän tähtäimen visiona voidaan tietysti kysyä, missä määrin valvontaa voidaan vähentää tai siirtää tavanomaisen tuotannon puolelle? Huomioitavaa on, että jo nyt esimerkiksi Kainuussa ja Ahvenanmaalla yli 20 % peltoalasta on luonnonmukaisen tuotannon valvonnan piirissä.

12 Luomututkimus Luomutuotannolle on olemassa omat ohjeensa sekä alkutuotannon että jalostuksen tasolla, mutta luomututkimuksen kohdalla oikeampaa olisi puhua luomua hyödyttävästä tutkimuksesta tai luomuelintarviketuotantoon liittyvästä tutkimuksesta. Toisaalta voidaan katsoa perustutkimuksen olevan kaikkia tuotantotapoja koskevaa ja soveltavan tutkimuksen sekä varsinkin tilakoetutkimuksen puolella tutkimuksen kohteena on nimenomaan luomun viljelyjärjestelmän omat erityispiirteet ja sen siten on perusteltua olla enemmän erillään tavanomaisen tuotannon tutkimuksesta. Tämä on todettu toimivaksi malliksi useissa luomun edelläkävijämaissa. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä raportissa käytetään kuitenkin termiä luomututkimus, kun tarkoitetaan edellä mainittuja käsitteitä. Kansainvälisen luomututkimuksen tilanne Kansainvälisesti ajatellen luomututkimuksemme taso on ollut varsin vaatimaton. Alan johtavin tutkimusasema Euroopassa ja koko maailmassa on ilman muuta Sveitsin Fibl, jolla on noin 140 henkilön työpanoksella vahva alan johtajan asema ja sivutoimintaa myös Itävallassa ja Saksassa. Merkittäviä luomututkimusta tekeviä tahoja ovat myös mm. Kasselin yliopisto Saksassa, Wageningenin yliopisto Hollannissa, Henry Doubleday Research Association (HDRA) Englannissa sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Tanskan ICROFS. Luomuun panostetaan tällä hetkellä voimakkaasti myös kansainvälisissä yhteishankkeissa. EU:n komission ympäristöosaston osarahoittama Technology Platform ryhmä on julkaissut tuoreen (12/2009) tutkimustavoite ja visio ohjelman vuoteen 2025 asti Strategic Research Agenda for Organic Food and Farming. Muita tutkimusyhteenliittymiä ovat mm. 22 EU maan Core Organic, jossa yhteistyötahona on myös Suomen maa ja metsätalousministeriö. Laaja kansainvälinen tutkimus oli myös Organic Marketing Initiatives and Rural Development (OMIaRD), jossa Ruralia instituutti vastasi suomalaisen tiedon keräämisestä. OMIaRD selvitti luomumarkkinoita, kulutusta, yrityksiä ja niiden alueellista vaikuttavuutta ja ryhmässä toimi 10 partneria kahdeksasta Euroopan maasta (Englanti, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Suomi, Sveitsi ja Tanska). Alan tieteellisiä kongresseja ja seminaareja ovat järjestäneet lisäksi luomutuotannon maailmanlaajuinen kattojärjestö IFOAM ja pohjoismaisten maataloustutkijoiden yhdistys NJF. Suomi on näillä foorumeilla ollut melko pienellä roolilla mukana, mutta joitakin yhteisiä tutkimushankkeita on kuitenkin ollut. Luomutuotannon ympäristövaikutuksiin liittyvänä tärkeänä tutkimushankkeena voisi mainita myös Itämeren alueen Beras hankkeen, jota rahoitettiin EU:n Interreg rahoista. Kotimainen tutkimustilanne Kotimaista luomuun liittyvää tutkimusta on tehty pääasiassa Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja yliopistojen kautta. Aiemman MMM:n rahoittaman luomututkimusohjelman koordinaattorina toiminut vanhempi tutkija Arja Nykänen on koonnut tarkemman katsauksen Suomen ja MTT:n luomututkimuksen vaiheisiin ja nykytilaan (LIITE 3).

13 Kotimaisiin luomututkimuksiin pääsee tutustumaan myös. MTT:n tutkimustietohaun kautta, jossa voi erikseen hakea luomuun liittyviä tutkimusaiheita. Tutkimustietokantahaun mukaan tällä hetkellä MTT:llä on käynnissä 26 tutkimushanketta, johon sana "luomu" liittyy jollain tavalla ja aiempia tehtyjä luomututkimuksia haku löytää 190 kappaletta. Hakutuloksista arviolta kuitenkin vain kolmasosa on suoraan luomutuotantoon liittyviä, joten haun tulokset ovat vahvasti tulkinnanvaraisia. Tutkimusasemista vahvimmin luomututkimukseen ovat Partalan tutkimusaseman lopettamisen jälkeen profiloituneet MTT:n Mikkelin tutkimusasema sekä Ahvenanmaan maakuntahallinnolta rahansa saava Ålands Försöksstation. Kotimaisia luomututkimusseminaareja ovat järjestäneet mm. Ruralia instituutti ja Ekoneum ja seuraavaa seminaaria suunnitellaan 2010 heinäkuulle Mikkeliin. Kokonaisuudessaan Suomesta löytyy kuitenkin kymmeniä tutkijoita, jotka ovat olleet kiinnostuneita ja myös sitoutuneita tutkimaan luomuun liittyviä aiheita. Luomutuotantoon liittyviä tutkimushankkeita on myös ollut lukuisia ja ensisilmäyksellä luomun tutkimukseen on käytetty kohtuullisesti rahaa (LIITE 10). Kuitenkin pitkäjänteisen tutkimussuunnitelman (strategian) puute, lyhytaikaiset tutkimusprojektit sekä resurssien vähäisyys ja jakaminen hajalleen ovat heikentäneet tutkimuksen tehokkuutta. Tulosten julkaisemisessa sekä välittämisessä neuvontaan on myös ollut runsaasti parantamisen varaa. Ehdotukset luomututkimuksen kehittämiseksi: 1. Suomelle on saatava luomututkimusstrategia ja sitä tukeva tutkimusohjelma, joita päivitetään vähintään joka kolmas vuosi. Toiminnan tulee linkittyä tiiviisti eurooppalaiseen luomututkimusstrategiaan sekä kansalliseen luomustrategiaan. Resurssien niukkuudesta johtuen on epärealistista tavoitella vahvaa kotimaista tutkimuspanostusta koko tuotantoketjun osalta. Kansainvälinen yhteistyö antaa mahdollisuuden tehdä strategisia valintoja siitä, mitkä ovat suomalaisen luomututkimuksen vahvimmat ja kansallisesti tärkeimmät osa alueet ja lähteä määrätietoisesti kehittämään niitä. 2. Luomualalle on saatava yhden henkilön tutkija tiedottajan virka tai mahdollisimman pitkäaikainen toimi. Henkilön tehtävänä olisi luomututkimusohjelman johtaminen, kansainvälisten yhteistutkimusten koordinointi, koti ja ulkomaisen tutkimustiedon välittäminen mahdollisimman tehokkaasti neuvonnan ja tuotannon käyttöön sekä tilakoetutkimusten ja tutkimusyhteistyön koordinointi. 3. Ahvenanmaan ja Mikkelin tutkimusasemien vahvuuksia luomun tutkimusasemina tulee edelleen kehittää ja yhteistyötä lisätä myös lähinaapurimaihin, kuten Jõgevan jalostuslaitokseen Virossa sekä Ruotsin maatalousyliopistoon (SLU). Yhdessä näistä saa muodostettua vahvan Itämeren alueen tutkimusverkon, jolla on mahdollisuuksia hakea paremmin myös kansainvälistä rahoitusta sekä sopia tutkimusaiheista. Mikkelin tutkimusasemalla on sijaintinsa ja asiantuntemuksensa puolesta mahdollisuus kasvattaa luomututkimuksen määrää. Ahvenanmaan tutkimusasema säilyttää toivottavasti oman itsenäisen asemansa maakuntahallinnon rahoittamana alueellisena tutkimusasemana, mutta henkilökunnan osaaminen ja resurssit mahdollistaisivat myös laajemmin Pohjoismaita hyödyntävien luomututkimushankkeiden kenttäkokeiden järjestämisen. Ehdotuksen perustelut ja tärkeys:

14 Luomututkimusohjelma ja tutkija tiedottajan virka on tämän selvitystyön tärkein ehdotus ja selkeä julkisella rahoituksella hoidettavissa oleva osa. Tällä hetkellä tuotannon kehittymisen esteinä on useassa tuotantoketjun vaiheessa tiedon puute. Samoin tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyötä pitää tiivistää ja myös kentältä tulevia tutkimustarpeita saada nopeasti priorisoitua tutkimushankkeiksi. Benchmarking esimerkkejäjäjä hyvin toimivista tutkimus neuvonta yhteistyötavoista löytyy Ahvenanmaan lisäksi muun muassa Norjasta (Odlarringen) sekä Saksasta (Obstbau Versuchs und Beratungszentrum in Jork) sekä Englannista (HDRA tutkimuslaitos). Sekä luomustrategian ja luomututkimusohjelman, tutkija tiedottajan viran että tutkimusasemien yhteistyön lisääminen vaativat merkittävää taloudellista panosta. Vertailun vuoksi voimme todeta, että Ruotsin Jordbruksverketin panostus 22 luomututkimushankkeeseen vuodelle 2010 on noin 1,1 miljoonaa euroa. Tanskan ICFROFS:n meneillään oleva luomututkimusohjelma kattaa vuodet ja siinä 11 eri tutkimushankkeeseen on varattu 3,1 miljoonaa euroa. Vastavuoroisesti voimme pohtia kuinka paljon meillä on jo menetetty verotuloja tilanteessa, jossa luomutuotannon pinta ala on yli 7 %:a, mutta luomuhinnoilla markkinoille päätyy vain reilu 1 % tuotteista. Toteutusvastuu ja aikataulu: Ehdotuksen käytännön toteutukseen ehdotan maa ja metsätalousministerin johdolla koottua työryhmää, jossa on maa ja metsätalousministeriön lisäksi MTT:n, Ruralia instituutin, Helsingin yliopiston, MTK:n ja Luomuliiton edustus sekä koordinaattorina alaan hyvin perehtynyt Arja Nykänen. Luomututkimusohjelma tulisi saada käyntiin mahdollisimman pian, mielellään vuoden 2011 alusta. Tutkimusasemien yhteistyön lisäämiseen kootaan työryhmä tutkimusasemien johtajista sekä yhdestä luomututkijasta jokaiselta yhteistyöasemalta. Alustava kustannusarvio: Tutkija tiedottajan virka noin /vuosi. Luomututkimusohjelman rakentaminen kokouskuluina Tutkimushankkeiden julkisen rahoituksen osuus vuositasolla arviolta eri rahoituslähteiden kautta. Tutkimusasemien yhteistyöhön voidaan kannustaa esimerkiksi kannusterahalla, jota myönnetään siinä vaiheessa, kun tutkimusasemat saavat yhteistyölleen haettua ulkomaista rahoitusta. Linkit: Ruotsin luomututkimusohjelma Tanskan luomututkimusohjelma

15 Luomukoulutus Luomukoulutuksen tilanne on ollut tutkimukseen verrattuna tähän asti selvästi parempi. Alkutuottajien, jalostajien ja alan asiantuntijoiden koulutuksesta on vastannut suurelta osin Helsingin yliopiston Mikkelin Ruralia instituutti ja sen mittavat koulutusmäärät ja kurssitarjonta löytyvät liitteenä (LIITE 4). Erityisesti alan pioneerin Jukka Rajalan johdolla vedetyt ns. pitkät luomukurssit ovat olleet tärkeällä sijalla koko alan kehittymisen kannalta. Ruralia instituutin merkitys alan keskeisenä valtakunnallisena kouluttajana on korostunut, koska perustutkintoja tarjoavien yliopistojen ja oppilaitosten oma tarjonta on ollut varsin vaatimatonta. Viimeisten vuosien aikana Ruralian perustutkinto opiskelijoiden määrä oli jatkuvasti noususuunnassa ja samalla oppilaiden tausta muuttui monimuotoisemmaksi. Tämä osaltaan vaikeutti opetuksen tason määrittelyä, kun opiskelijoiden pohjatiedot alkutuotannosta ja luomusta olivat hyvin eri tasoisia. Ruralian ja muunkin luomukoulutuksen yhtenä pienempänä puutteena vuosien aikana ovat olleet opetuksen painotukseen liittyvät asiat. Märehtijöiden ja nurmiviljelyn painotus muihin tuotantomuotoihin nähden on ollut suurempi kuin ehkä markkinoiden kysynnän perusteella olisi tarvittu. Toisaalta luomututkimuksen puutteet mm. erikoiskasvien ja yksimahaisten osalta ovat vaikeuttaneet myös riittävän koulutuksen toteuttamista. Tämän hetken tärkein aihe Ruraliassa on verkko oppimateriaalin suunnittelu ja järjestelmä on jo varsin pitkällä. Verkko oppimateriaalin avulla voidaan osin ohittaa niitä koulutuksen esteitä, jotka tulevat Suomen pitkistä etäisyyksistä, sekä aikataulujen sopimattomuuksista. Vuoden 2010 alusta Ruralialle ei enää myönnetty entisenlaista rahoitusta ja perusopetus siirtyi Helsingin yliopiston alaisuuteen Viikkiin. Ilmeisesti opetusta toteutetaan jatkossa soveltuvin osin osana eri tiedekuntien ja laitosten opetusta, mutta samalla menetetään merkittävä osa Ruralian aikana syntynyttä synergiaa ja myös poikkitieteellisyyttä. Helsingin yliopistoon kohdistuu siten selviä paineita laadukkaan luomun perusopetuksen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Muissa yliopistoissa ja keskiasteen oppilaitoksissa opetus on ollut satunnaisempaa, eikä koottua tietoa eri oppilaitosten luomukoulutuksista ole ollut saatavissa. Maatalous ja puutarhaoppilaitoksista esimerkiksi Muuruvesi, Haapavesi ja nykyään myös Mäntsälä ovat panostaneet jossakin määrin luomutuotannon opetukseen. Käytännön koulutustyössä on tullut esille, että suuri ongelma useimmissa oppilaitoksissa on ollut opettajien puutteelliset tai vanhentuneet käsitykset luomutuotannosta ja sen mahdollisuuksista. Ehdotukset luomukoulutuksen kehittämiseksi: 1. Luomun perusopetusta tarjoavien tahojen, ennen kaikkea yliopiston maa ja metsätieteellisen tiedekunnan on huolehdittava luomun perusopetuksen tason säilymisestä vähintään Ruralia instituutin saavuttamalla tasolla sekä määrällisesti että laadullisesti. Luomun perusopetusta on markkinoitava ja se on merkittävä omana kokonaisuutenaan opinto oppaisiin, vaikkakin opetus järjestettäisiin eri laitoksilla. Kurssi ja opiskelijamäärät on myös tilastoitava ja julkaistava. 2. Luomun täydennyskoulutusjärjestelmää on tehostettava koskemaan muitakin sektoreita kuin alkutuotantoa ja neuvontaa. Ammattitaitoisimmat kouluttajat ovat edelleen Ruralia instituutti sekä Ekocentria. Niiden

16 koulutusta voidaan kohtuullisin panostuksin suunnata uusille kohderyhmille, kuten opettajille, kaupan ja jalostuksen alan asiantuntijoille sekä yritysten työntekijöille. Koulutusyhteistyön kehittämismahdollisuuksia myös Palmenian tapaisten suurten täydennyskouluttajien kanssa on tarkasteltava uudelta pohjalta perusopetuksen muuton vuoksi. Täydennyskoulutuksen suunnittelua varten on tarpeellista tehdä kyselyitä, joissa selvitetään tarkemmin alan keskeisten oppilaitosten luomukoulutuksen tilannetta sekä opettajien omaa luomuosaamista. Toteutusvastuu ja aikataulu: Luomustrategiaryhmä yhteistyössä opetusministeriön kanssa seuraa luomuopetuksen tasoa ja toteutumista. Opetusministeriön kautta tehdään vuosittain oppilaitoskysely luomuopetuksen määristä. Kohdennettuja koulutushankkeita voidaan opetusministeriön täydennyskoulutusrahoituksen lisäksi toteuttaa myös ESR ohjelman kautta. Kustannusarvio: Vaikeasti määritettävä. Nykyiset tutkimuksen määrärahat ovat suurelta osin riittäviä, kun ne vain saadaan kohdennettua tehokkaasti. Kokonaisuutena yliopiston opetus ja tutkimushenkilökunnan palkkatason jälkeenjääneisyys vaikeuttaa pätevien opettajien palkkausta. Ponnistelut asian korjaamiseksi lisäävät myös luomuopetustyön kiinnostavuutta. Neuvonta Maa ja metsätalousministeriö tekee vuosittain tulossopimuksen maaseudun neuvontajärjestöjen kanssa: Tämä sopimus koskee ammatillisia neuvontajärjestöjä, joita tällä hetkellä ovat ProAgria Keskusten Liitto ry ja Svenska lantbrukssällskapens förbund r.f. Keskusliittoina ja ProAgria keskukset sekä maanviljely ja talousseurat koko maan kattavina alueellisina neuvontajärjestöinä. Lisäksi valtionapuisia erikoisneuvontajärjestöjä ovat Faba Palvelu Osuuskunta, Faba Sika Oy, Suomen Hippos ry, Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML, Suomen Siipikarjaliitto ry, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Työtehoseura ry:n maatalousosasto ja Puutarhaliitto ry. Yhteensä edellä mainituille järjestöille on vuodeksi 2010 alustavassa valtionapusuunnitelmassa kohdennettu 10,668 miljoonaa euroa, joka sisältää myös euron lisämäärärahan yhteistyötä edistäville hankkeille. Luomuneuvonnan osuudeksi on kaavailtu , mikä on noin 4,1 % kokonaismäärästä. Lisämäärärahan osalta luomuun kanavoituu ProAgrian suunnitelman mukaan vain ProAgria toimii koko neuvontarahan koordinoijana ja raha kanavoituu pienemmille järjestöille heidän kauttaan. Luomuliitto ja Biodynaaminen yhdistys ovat viime vuosina tehneet omat valtionapuisten hankkeidensa hakemukset ProAgrian kautta yhteistyösopimukseen nojautuen. Valtionapuisten organisaatioiden lisäksi Suomessa on laaja joukko yksityisiä neuvojia, jotka ovat organisoituneet mm. Yksityiset maaseutuneuvojat ry:n alle. Heidän neuvontansa toimii kokonaan laskutettavilla tuloilla ja keskittyy tiettyihin neuvonnan osa alueisiin, kuten tukineuvontaan. Myös MTK:n alueellisten toimijoiden kautta ja alueellisten kehityshankkeiden kautta on ollut saatavissa paikallista neuvontaa. Jälkimmäiset ovat toimineet usein alueellisten ProAgrioiden tai muiden valtionapua saavien toimijoiden alaisuudessa.

17 Luomuneuvonta on tutkimuksen ja menekinedistämisen ohessa ollut yksi tämän raportin keskeisiä selvitettäviä osioita ja sen kehittämiseen ja tehostamiseen on kohdistunut paljon odotuksia. Monelta osin kritiikissä on ollut myös perää maatalouden ja neuvonnan rakennemuutos on ollut suurta ja neuvonta ei täysin ole pystynyt sopeutumaan tilanteeseen. Liian suuri osa viime vuosina myönnetyistä valtionavuista on mennyt organisaatioiden omaan oppimiseen ja toiminnan analyysiin sekä rakennemuutoksen tukemiseen suoraan viljelijöitä hyödyttävän tilaneuvonnan sijaan. Ongelma ei ole niinkään ollut siinä, ettei neuvontaa olisi ollut tarjolla, mutta se ei aina ole ollut riittävän markkina tai asiakaslähtöistä. Toisaalta maantieteelleen Suomi ei voi mitään etäisyydet tiloille ovat pitkiä ja kannattavan tilaneuvonnan organisointi on huomattavasti vaikeampaa, kuin vaikkapa lyhyempien etäisyyksien Tanskassa. Luomualalla tätä problematiikkaa on jo lähdetty ratkaisemaan myös uusilla innovaatioilla. Esimerkiksi Ruralia instituutin valmisteilla oleva verkko oppimateriaali pystyy palvelemaan neuvojia ja viljelijöitä riippumatta etäisyyksistä tai ajallisista päällekkäisyyksistä. ProAgria on parhaillaan käynnistämässä omaa luomun erityisneuvojaryhmäänsä, jonka tarkoituksena on saada luomuneuvontaan kuuden erityisneuvojan ryhmä palvelemaan sekä muiden luomuneuvojien koulutusta että vaativia tilaneuvontakohteita. Tarkoituksena on lisäksi hakea uutta kansainvälistä osaamista myös ulkomailta. Ryhmän toiminnan ja talouden suunnittelu on vielä keskeneräinen, mutta tuloksia odotetaan kuitenkin jo tälle vuodelle. Neuvonnan ja luomutarkastusten välisestä työnjaosta on tarkemmin tuet ja valvontajärjestelmäkappaleessa. Neuvonnan uusia malleja käsitellään taas uusi organisaatiomallikappaleessa. Ehdotukset neuvonnan kehittämiseksi 1. Luomualan kehittyminen vaatii 100 %:sta luomuneuvontatiimiä, joka pystyy välittämään alan keskeistä tietoa tasapuolisesti ja puolueettomasti sekä yksityisille neuvojille että valtionapua nauttivien järjestöjen neuvojille. ProAgrian suunnitteilla oleva erityisneuvontatiimi ei kaikilta osin täytä näitä vaatimuksia, mutta toisaalta järjestelmän suunnitteleminen on vielä työn alla ja toiminta käytännössä siten vielä avoinna. Varteenotettava itsenäinen ja neuvontasektoria puolueettomasti palveleva toimija voisi olla nykyistä laajemmin myös Luomuliitto. Luomuliiton tulisi tämän vuoksi hakeutua takaisin valtionapuisten neuvontaorganisaatioiden joukkoon ja kehittää luomuneuvonnan huippuosaamisesta yhtä toimintansa tukijaloista Tanskan ja Itävallan vastaavien organisaatioiden esimerkkien kannustamana (LIITE 5, BioAustrian organisaatiokaavio). 2. Alueelliset neuvontahankkeet ovat osoittautuneet toimivaksi tavaksi kehittää viljelijöiden ammattitaitoa sekä yhteistyötä. Jatkossa pelkkiä kurssipäivien pitämistä pidemmälle vietynä tavoitteena voisi olla pysyvämpien viljelijärenkaiden muodostaminen, jolloin viljelijäyhteistyön syntymiselle saadaan paremmat edellytykset. Lisäksi paikallisten neuvojien ohella myös valtakunnallisten neuvojien hyödyntäminen säännöllisesti ryhmien tukena on taloudellisesti mahdollista pidempienkin välimatkojen päästä. 3. Ulkomaisia opintomatkoja tulisi jatkossa hyödyntää nykyistä enemmän. Kansainvälistymisen tarve onkin tämän selvitystyön eräs selkeimpiä kehittämistarpeita koko luomuketjun kehittymisen kannalta. Aiemmista esimerkeistä tiedämme, että matkoilta saadut innovaatiot ja esimerkit ovat saattaneet käynnistää kokonaan uusia tuotantotapoja. Valtakunnallisten luomuneuvojien tehtäväkenttään tulee suunnitella nykyistä enemmän kohderyhmittäin suunniteltujen opintomatkojen järjestämistä. Hankerahoituksessa ulkomaisten opintomatkojen kustannuksiin tulisi suhtautua nykyistä sallivammin. Toisaalta matkoilta voidaan edellyttää nykyistä kattavampaa yhteisen matkaraportin tekoa, joka olisi saatavilla laajemmallekin asiakaskunnalle matkan jälkeen. Tämän kaltaisesta toiminnasta on saatu hyviä esimerkkejä mm. Ruotsista, jossa opintomatkat naapurimaihin ovat lisänneet alan tietotaitoa merkittävästi.

18 4. Tulevina vuosina on aktiivisesti mietittävä kokonaan uusia malleja neuvonnan tehokkaampaan suorittamiseen. Tällaisia voivat verkkokoulutuksen lisäksi olla mm. videomateriaalit television tai netin kautta, päätelaiteneuvonta sekä muu sähköinen viestintä. 5. Pidemmällä tähtäimellä on selvitettävä joissakin maissa jo nyt käytössä olevan neuvontasetelin käyttömahdollisuus. Jos järjestelmä saadaan riittävän kevyeksi, käytäntö voisi hyödyntää myös viljelijää, mutta ennen kaikkea se takaisi nykyistä paremmin tasapuolisen kilpailuasetelman yksityisten ja julkista rahaa saavien neuvontajärjestöjen välillä. Toteutusvastuu ja aikataulu: Luomuliiton valtionapuiseksi pääseminen on mahdollista aikaisintaan vuoden 2011 alusta lähtien ja tämä edellyttää Luomuliiton neuvotteluja sekä nykyisen yhteistyökumppani ProAgrian että ministeriön kanssa. Kohdat kaksi ja kolme vaikuttavat lähinnä painotuksiin rahoituspäätösten osalta ja ovat sovellettavissa melko nopeastikin. Kohdat neljä ja viisi liittyvät neuvonnan kehittämiseen seuraavan viiden vuoden sisällä. Menekinedistäminen ja viestintä Selvityksen teon alkuvaiheessa yksi työn tärkeimpiä haasteita oli löytää ratkaisu Finfood Luomun myötä loppuneen menekinedistämistoiminnan jatkuvuudelle. Melko pian kävi myös selväksi menekinedistämistuen hankaluus luomutoimijoiden omarahoituksen kannalta. Yksityisen rahan kokoaminen ehdoilla, joissa tuotteen tai yritysten nimeä ei saa mainita tai kotimaisuutta edistää, on vaativaa. Toki tämänkaltaista rahaa tulisi pystyä käyttämään, mutta ainoaksi rahoittajaksi ei aina kannata tavoitella alkutuottajia tai edes niiden yhteenliittymiä ja järjestöjä tässä vaiheessa kun luomuala on vielä pieni. Luomukentän oman menekinedistämisen volyymin määrittelee pitkälti omarahoituksen löytyminen ja organisaation kyky vastata myös vaativasta hallinnollisesta puolesta ilman että muu toimintakyky merkittävästi kärsii. Tanskan Organic Denmark järjestön tapaisen vahvan menekinedistämisorganisaation saaminen Suomeen ei tapahdu siis hetkessä ja vertailun vuoksi voidaan tarkastella Tanskan kehitystä pidemmältäkin ajanjaksolta. Järjestön ensimmäiset suunnitelmat nimittäin esiteltiin jo 8 9 vuotta sitten ja kuitenkin heilläkin kesti 4 5 vuotta saada riittävä poliittinen ja rahoituksellinen tuki taakseen, jotta toiminta saatiin kunnolla käyntiin. Tällä hetkellä noin 40 henkeä työllistävä Organic Denmark (LIITE 6) on kuitenkin osoittanut, miten tärkeää koko luomun kehitykselle on ollut ammattitaitoinen kauppa ja kuluttajaviestintä. Suomella on siten mahdollisuus hyödyntää näitä kokemuksia ja toivottavasti myös ajallisesti kiriä etumatkaa kiinni. Menekinedistämisrahojen myöntöperusteisiin tuli viime vuodesta muutos, jonka mukaan myös yksityiset yritykset voivat olla menekinedistämisrahan hakijoina. Samaan aikaan kauppa ja HoReCa ketjuilla sekä oppilaitoksilla on selkeä tarve saada luomusta yleistä menekinedistämistietoa ja materiaalia. Myös ne jalostavat yritykset tai tukut, joiden tuotteilla on vain muutama isompi tuottaja, voisivat olla kiinnostuneita kaikkia hyödyttävän materiaalin tuottamisesta. Lähiaikoina sopivia yhteistyötahoja ja menekinedistämisrahojen hakijoita voivat olla esim. erilaiset viestintätoimistot, mikä nykyisten menekinedistämisrahan hakuohjeiden mukaan on täysin mahdollista.

19 Menekinedistämisessä eri toimijat voivat myös tehdä työtä joka lomittuu keskenään. Tavanomaisen puolen menekinedistämistoiminnot siirtyivät suurelta osin Ruokatiedon organisaatiomuutoksen jälkeen toimialajärjestöjen alaisuuteen ja osaa luomunkin menekinedistämisestä voidaan aivan hyvin tehdä näiden organisaatioiden kautta. Esimerkkinä voidaan käyttää kananmunan koodimerkinnöistä kertominen. Kuitenkin Tanskan ja Itävallan esimerkit osoittavat selkeästi, että vain sataprosenttinen luomuorganisaatio voi tuoda luomun vahvuuksia suhteessa tavanomaiseen tuotteeseen riittävästi esiin. Tämä huomio on yksi tämän selvitystyön keskeinen periaate. Laadun, mainonnan ja viestinnän tekemiseen löytyy useita muitakin rahoitustapoja EU:n menekinedistämisrahojen lisäksi. Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että esimerkiksi Organic Denmark järjestö ei ole hakenut ollenkaan menekinedistämisrahaa sen hallinnollisen raskauden takia, vaan heillä on keskitytty mm. laaturahojen käyttöön. Huomion arvoinen seikka on se, että Tanskassa on ollut käytössä EU:n Developing of Quality Food Stuffs ohjelma, jota Suomessa ei ole notifioitu. Tässä rahoituksessa on voitu mainita tuotteiden ja yritysten nimiä toisin kuin menekinedistämisrahassa. Tanskan järjestön mukaan ohjelman omarahoitusosuus yrityksiltä on ollut 30 %, Tanskan valtion osuus 35 % ja EU:n osuus 35 %. Suomalaisista rahoituslähteistä on tässä yhteydessä mainittava myös Suomalaisen ruokakulttuurin edistämishanke sekä Laatuketjuhanke. Näistä löytyy lisätietoa rahoituslähteet kappaleesta. Luomuruoka liittyy läheisesti myös lukuisiin lähiruokahankkeisiin, vaikkakin lähiruoan määrittely on edelleenkin vähintään kiistanalaista. Tasokas ja erittäin tärkeä ruokaohjelma on yhteispohjoismainen Ny nordisk mat konsepti, joka oli laajalti esillä myös tämän vuoden Biofachmessujen pohjoismaisella osastolla omana ravintolanaan. Ohjelmaa on rahoitettu mm. Pohjoismaiden ministerineuvoston kautta sekä Suomessa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämishankkeesta. Kaikkein oleellisin rahoituslähde Tanskankin luomun menestysesimerkissä on kuitenkin ollut kaupan ketjujen sekä muun yksityisen yritysmaailman oma panostus menekinedistämiseen. Tämän yhteistyön koordinointiin tarvitaan koko ketjun ja luomutuotannon erityispiirteet tuntevaa organisaatiota. Finfood Luomun rahoituksen ja toiminnan pääongelmana voisikin nähdä sen tukeutumisen yksinomaan menekinedistämisrahoitukseen ja siitä seuranneisiin rajoituksiin. Tämänhetkisessä tilanteessa menekinedistämisraha tulisikin nähdä vain yhtenä rahoitusmuotona ja miettiä keinoja saada syntymään etenkin kauppaketjuja houkuttavia ammattitaitoisia organisaatiota, joilla on resursseja ja osaamista tehdä yhteistyötä luomutuotannon menekinedistämistyössä. Viestinnän osalta voidaan mainita, että luomukentältä löytyy asiakassegmenttejä hyvin monenlaiseen viestintään. Osa kuluttajista kaipaa perinteisiä makuja ja ympäristön hyvinvointia, kun taas toisille uudet tuoteuutuudet ja lisäaineettomuus voivat olla tärkein tekijä. Viestintä ei kuitenkaan saisi olla ristiriitaista, vaan kohdennettua tuotteiden ja asiakkaiden mukaan. Omana erillisenä viestintäryhmänään on vienti. Sana luomu ei aukea millään lailla muilla kielillä ja selvityksen yhteydessä tuli ehdotuksia myös kansallisen tai pohjoismaisen luomubrändin teosta vientiä ajatellen. Organic Finland merkillä viedään jo luomutuotteita. Pohjoismaisittain vahvimpana viestinä näyttää tällä hetkellä olevan Ny nordisk mat konsepti.

20 Lyhyen aikavälin ehdotukset menekinedistämistoimiin: 1. Luomustrategiaryhmä jatkaa luomun ytimen ja sanoman terävöittämistä sekä toimii osaltaan menekinedistämistä tekevien tahojen yhteistyö ja keskustelufoorumina. Strategiaryhmä voi antaa myös lausuntoja rahoituksesta päättäville tahoille kunkin vuoden painopistealueista menekinedistämisessä ja luomun viestinnässä. 2. Viestintätoimistoja sekä vastaavia luomualan yrityksiä ja kauppaa kannustetaan hakemaan menekinedistämisrahaa luomun yleiseen viestintään ja materiaalin tuottamiseen. 3. Luomuliitto laajentaa jäsenistöään ja toimintaansa myös kauppa ja kuluttajaviestinnän suuntaan. Tässä viestinnässä rahoitusta tavoitellaan sekä suoralla kauppa ja kuluttajarahoituksella että mahdollisella julkisella rahoituksella lähivuosien aikana. Luomutoimijoiden yhteisestä menekinedistämistyöstä löytyy lisätietoa 'uudet toimintamallit' kappaleesta. Perustelut: Luomusta kertovalle menekinedistämiselle on olemassa selvä tarve, sillä niin kauppa kuin kuluttajat kaipaavat materiaalia, jossa selkeästi, raikkaasti ja positiivisesti kerrotaan luomun hyödyistä ja saatavuudesta. Kenttä on periaatteessa avoin useallekin toimijalle, mutta luomustrategiaryhmällä on asiantuntemus ja parhaat edellytykset käydä keskustelua mitkä ovat luomuviestinnän laajemmat linjat, eli mistä kulloinkin viestitään ja miten viestintää jaetaan ja toteutetaan eri toimijoiden kesken. Lisää menekinedistämisen toimintamallista löytyy seuraavasta kappaleesta. Uudet toimintamallit Yleisiä suuntaviivoja selvityksen perusteella Alkutuotannon ja elintarvikeketjun toimijat on perinteisesti jaettu Suomessa sektoreittain, niin tutkimuksen, neuvonnan kuin järjestöjenkin osalta. Luomun sijoittumista tähän kenttään on mutkistanut sen rooli poikkitieteellisenä systeeminä, eli tuotanto ja viljelyjärjestelmänä. Tämän vuoksi luomutoiminnan ja organisaatiomallien suunnittelussa on hyvin keskeistä ottaa huomioon kuinka suuri on luomun osuus nyt ja lähitulevaisuudessa ja miten rakenteet sijoittuvat suhteessa tavanomaiseen sektorikohtaiseen toimijakenttään? Kärjistetysti voidaan sanoa, että niin kauan kuin luomu säilyi marginaalisena ilmiönä, se ei aiheuttanut muutospaineita olemassa oleviin järjestelmiin. Markkinaosuuksien kasvaessa luomun sijoittaminen ja yhteistyökuviot muuttuvat kuitenkin selvästi haastavammaksi. Tällä hetkellä luomu on kasvamassa marginaalista jo joidenkin tuoteryhmien osalta volyymituotesarjaan ja saamalla samalla entistä itsenäisempää asemaa. Toiminnan suunnittelun tulisi kuitenkin kulkea muutaman vuoden nykytilanteen edellä ja luomustrategian tavoitteet asettavat tähän selkeän viitekehyksen: minkälainen on luomun toimijakenttä vuonna 2015, kun kuuden prosentin markkinaosuuteen on päästy? Rakennettavan järjestelmän tulee lisäksi olla suhteellisen helposti muokattavissa luomualan jatkossa edelleen kasvaessa. Toisaalta ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa raskasta järjestelmää liian aikaisessa vaiheessa, kun alan resurssit ovat vielä pienet.