Viisas Raha TULOSENNUSTEET VÄHISSÄ 10 HYVÄT ÖLJYVIRRAT MUUTTAVAT SUUNTAA E-LASKU TULEE, KUKA ARKISTOI?

Transkriptio

1 18 SIJOITUSDEBATTI: PITÄISIKÖ OSAKKEIDEN LYHYEKSIMYYNTI KIELTÄÄ? Viisas Raha ,50 E-LASKU TULEE, KUKA ARKISTOI? 6 ÖLJYVIRRAT MUUTTAVAT SUUNTAA 22 HYVÄT TULOSENNUSTEET VÄHISSÄ 10

2 TOIMITTAJALTA Mitkä hinnat! Sijoituspalveluiden myyjät ovat mestareita tekemään yksinkertaisesta monimutkaista ja siinä sivussa sijoittamisesta törkeän kallista. Sijoitussidonnaisten eläkevakuutusten uusin alalaji, sijoituskoreihin kytkettävät vakuutukset, ovat tästä oiva Helena Ranta-aho helena.ranta-aho esimerkki. Niissä varat menevät vakuutuksen kautta sijoituskoriin, josta ne saatetaan ohjata rahastoon, joka hyvässä lykyssä sijoittaa ne lopulliseen kohteeseensa. Sijoittaja maksaa vähintään kolmen välikäden kulut. Sijoittajalle tämä myydään korostamalla sijoittamisen helppoutta ja vaivattomuutta. Tämä ilmeni, kun kävin tätä lehteä varten kuuntelemassa ps-tilejä ja eläkevakuutuksia kauppaavia markkinoinnin ammattilaisia. Löytyi markkinoilta hyvääkin. Esimerkiksi se, että uudet ps-tilit pudottavat pitkäaikaisen säästämisen veroporkkanoiden hintaa selvästi. Halvimmat ps-tilit ovat maksuttomia ja parhaat tarjoavat myös kustannustehokkaita sijoituskohteita kuten pörssinoteerattuja rahastoja. Silti tuttu varoitus on paikallaan: eläkevuosia varten voi varautua myös ilman verotukia. Varojen sitominen vuosikymmeniksi on aina riski. Voi olla, että omat tarpeet muuttuvat matkanvarrella. Mitään takeita ei ole siitäkään, etteivät säästämisen tai verotuksen pelisäännöt matkanvarrella muuttuisi. SISÄLTÖ 3/ Öljyvirrat muuttavat suuntaa. Viisas Raha Osakesäästäjien Keskusliitto ry:n jäsenlehti JULKAISIJA: Osakesäästäjien Keskusliitto ry Freesenkatu 3 A 2, Helsinki, PÄÄTOIMITTAJA: Sari Lounasmeri sari.lounasmeri@osakeliitto.fi TOIMITUS: Toimituspäällikkö Helena Ranta-aho, Toimitussihteeri Tuula Kontiainen, AD Kristian Lindbohm, Kuvatoimittaja Laura Vuoma KUSTANTAJA: Alma Media Lehdentekijät Oy PL 502, Helsinkipuh , faksi , viisasraha@lehdentekijat.fi, etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi ILMOITUSMYYNTI: Jani Folland, puh. o5o , jani.folland@mediabrokers.fi, Kare Uotila puh , kare.uotila@mediabrokers.fi REPRO: Aste Helsinki Oy PAINO: PunaMusta Oy, Joensuu ISSN OSOITELÄHDE: Osakesäästäjien Keskusliitto ry:n jäsenrekisteri OSOITTEENMUUTOKSET: Kun teet osoitteenmuutoksen Osakesäästäjien Keskusliiton toimistoon, muutos koskee tällöin automaattisesti myös Kauppalehden sekä Viisas Rahan osoitteita. Sinun ei siis tarvitse tehdä kuin yksi osoitteenmuutos ja osoitteesi muutetaan automaattisesti edellä mainittuihin lehtiin. Voit lähettää osoitteenmuutokset sähköpostitse: toimisto@osakeliitto.fi tai soittamalla Kannen kuva: Kristian Lindbohm 2 Viisas Raha 13 KIM LINDSTRÖM

3 Pääkirjoitus Kannustava verotus Markkinoilta E-lasku tulee, kuka arkistoi? Riippumattomuus joustaa äärimmilleen Lepsuilu loppuu taloyhtiöissä Puheenjohtajalta Tuleeko lastenlapsistasi osakesäästäjiä? Hyvät ennusteet vähissä Suuri osa pörssiyhtiöistä ei ennusta tulostaan lainkaan, ennustaa menneisyyttä tai esittää tulosennusteensa niin, ettei siitä saa tolkkua. Ps-tili vai eläkevakuutus? Ps-tili on eläkevakuutusta halvempi ja monipuolisempi tapa tarttua veroporkkanoihin. Leppiniemi Onko osingolla väliä? Sijoitusdebatti Osakkeiden lyhyeksimyynti on tuomittavaa keinottelua, sanoo valtiotieteiden tohtori Pekka Korpinen. Lyhyeksimyynti on yksi sijoitusinstrumentti muiden joukossa, vastaa laskentatoimen professori Juha-Pekka Kallunki. Öljypelin isojako Öljy ei lopu, mutta sen markkinahinta nousee. Osakepuntari Osingot, omistajan omaa Rahastopuntari Brändeillä kehittyville markkinoille Elämäni ja sijoitukseni Toimitusjohtaja Anne Berner haluaa pitää sijoituksensa omissa käsissään. Tapahtumat Tutkitusti totta Tutkija Mikko Sandelin kehottaa etsimään vaihtoehtoja perinteiselle budjetoinnille. 10 KONE EROTTUU JOUKOSTA 34 MIKKO SANDELIN Lauri Rosendahl 18 JUHA-PEKKA KALLUNKI 30 Viisas Raha 3

4 Pääkirjoitus Kannustava verotus Verokeskustelu käy kuumana. On lama ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, verotuloja tarvitaan lisää. Martti Hetemäen asiantuntijaryhmä työstää vaihtoehtoja ja odotukset ovat suuret. Veromessujen avauspuheessaan yksi ryhmän jäsenistä, Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, kertoi suunnitelluista linjauksista. Hänen mukaansa yhteisövero tulee laskemaan ja pääomavero nousemaan. Arvonlisäveroon kohdistuu myös korotuspaineita. Osinkoverotuksen yksityiskohtia harkitaan vielä. Verotus kiinnostaa ja koskettaa meitä kaikkia. Kautta puoluerajojen tunnutaan tänä keväänä puhuvan siirtymisestä työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Verotuksen motiiveista puhutaan myös. Usein esiin nouseva termi on ollut oikeudenmukaisuus. Mikäli tällä tarkoitetaan tulonsiirtoa parempiosaisilta tukea tarvitseville, on motiivi Suomelle looginen. Keskei- sintä on kuitenkin kertyvien verotulojen kokonaismäärä. Verotulojen tulee taata riittävä rahoitus julkiselle sektorille ja täten pohja Pohjoismaiselle hyvinvointivaltiollemme. Verotuksesta päätettäessä, ja erityisesti sen rakenteita muutettaessa, on koko ajan muistettava katsoa pari askelta eteenpäin ja huomioitava verotuksen käyttäytymisvaikutukset. Verotuksella kun on taipumusta ohjata sekä yksilöiden että niiden muodostamien organisaatioiden käyttäytymistä. Olisi epärealistista olettaa, että verotus ei vaikuttaisi verotettavien toimintaan. Järkevä ja yleinen tavoite kun on pyrkiä oman verotuksen minimointiin. Vaikka veroista harvoin pidetään, voi verojärjestelmä saada paljon hyvää aikaan. Alempi verotus tai lupaus verovähennyksestä voi vähentää harmaata taloutta. Tästä ovat esimerkkeinä Viron alhainen tasavero, joka kannusti raportoimaan suuremmatkin ansiot sekä oma kotitalousvähennyksemme, joka kannusti kotitalouksia pyytämään palveluntarjoajilta kuitteja ostetuista palveluista. Eli aikaisemmin harmaan talouden piirissä tehty työ päätyi ansiotuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen piiriin. Näin verotuloihin saatu kokonaishyöty oli varmasti annettua verovähennystä suurempi. Oikeudenmukainen verotus ei kuitenkaan voi tarkoittaa automaattista menestyksen rokottamista eli aiheetonta tasapäistämistä, varsinkin mikäli taustalla ei ole saavutettavissa olennaista verokertymää. Verotuksen tulee kannustaa meitä työn tekemiseen, yrittämiseen sekä sijoittamiseen. Kotitalouksilla on merkittävästi pääomaa pankkitileillä, josta se tulisi saada kotimaisten yritysten käyttöön. Veroporkkana olisi tässäkin helppo tapa ohjata käyttäytymistä. Nykyisenkin hallituksen ohjelmassa ollut, mutta toteutumatta jäänyt pienten osinkojen verovapaus kannustaisi siirtymistä pankkitalletuksista osakkeisiin. Sanon verovapaus, vaikka tarkoitan toki yhdenkertaista verotusta. Yhtiöhän maksaa joka tapauksessa tuloksestaan veron. Niin kutsuttujen verovapaiden osinkojen osalta osingon saajaa eli omistajaa ei enää verotettaisi toista kertaa. Edessä on jännittävä kevät ja tapahtumarikas vuosi. Ehkä jo pian on verotuksen kokonaisuudistuksen aika. Toivotan päätöksentekijöille kaukonäköisyyttä ja viisautta. Olkoon lopputulos oikeudenmukainen ja ennen kaikkea kannustava. Sari Lounasmeri päätoimittaja 4 Viisas Raha

5 Tarjoan sinulle erilaisen näkökulman aktiiviseen osakekaupankäyntiin. Kun haluat käydä aktiivista osakekauppaa, soita henkilökohtaiselle meklarillesi. Hän toteuttaa toimeksiantosi ja toimii keskustelukumppaninasi. Häneltä saat myös suositukset ja kaupankäynti-ideat tehokkaaseen osakekaupankäyntiin. Nordea Pankki Suomi Oyj Soita ja sovi aika tapaamiseen. Tervetuloa. Nordea Private Banking on Pohjoismaiden paras varallisuudenhoitaja vuonna 2010 (Euromoney-lehden tutkimus). nordeaprivatebanking.fi

6 MARKKINOILTA Teksti: Soila Eräniemi E-lasku tulee, kuka arkistoi? E-lasku on helppo maksaa, mutta arkistoinnissa pitää olla tarkka. Laskut saattavat säilyä pankin arkistoissa vain puolitoista vuotta. Yritysten välinen maksuliikenne on jo pitkään kulkenut sähköisessä muodossa. Kuluttajille suunnattu e-lasku tulee pienin ja vakain askelin perässä. E-laskulla tarkoitetaan laskua, joka toimitetaan suoraan maksajan verkkopankkiin ja joka perustuu pankkien yhdessä kehittämään standardiin. Uusi vaihtoehto tuli markkinoille helmikuussa, kun Itellan sähköinen postilaatikko NetPosti alkoi ottaa vastaan e-laskuja. Pankit markkinoivat e-laskua helppoudella. Lasku voidaan joko maksaa automaattisesti tai tarkistaa ja hyväksyä muutamalla klikkauksella. Esimerkiksi viiteja tilinumeroiden näppäilemisestä ei tarvitse huolehtia, sillä tiedot ovat laskussa jo valmiiksi kohdallaan. E-laskun pitäisi olla myös turvallisempi kuin perinteisen laskun, sillä pankki tarkistaa kaikki yritykset, joiden kanssa se tekee laskutussopimuksen. Kotitalon postilaatikkoon taas kuka tahansa voi lähettää laskun. Paperiton e-lasku on myös ympäristöystävällinen. Verkkopankkitunnuksilla alkuun Pankkien e-palveluista e-lasku ja e-palkka (verkkopalkka) sisältyvät verkkopankkitunnusten hintaan. Lähes kaikilla pankeilla on jo käytössä tai tulossa käyttöön verkkopalkkamahdollisuus. Palvelun saaminen edellyttää, että palkanmaksaja tarjoaa palvelua. Asiakkaan ei tällöin tarvitse itse ottaa palvelua erikseen käyttöön. E-laskujen vastaanotto verkkopankissa edellyttää, että asiakas on tehnyt pankin kanssa e-laskusopimuksen. Kätevimmin tämä käy paperisen laskun maksamisen yhteydessä. Laskua maksettaessa verkkopankki ilmoittaa, jos laskuttajalla on käytössä myös e-laskumahdollisuus. Hyväksymällä vaihtoehdon vastaanottaja saa jatkossa yrityksen laskut sähköisesti. E-laskua tarjoavat yritykset ja järjestöt voi myös itse tarkistaa verkkopankissa olevasta laskuttajalistasta. Vaihtoehtoisesti e-laskumahdollisuuden voi tarkistaa myös suoraan laskuttavalta yritykseltä. E-laskujen maksuton arkistointiaika vaihtelee 18 kuukaudesta 7 vuoteen E-lasku- ja verkkopalkkapalvelut esimerkkipankeissa Osuuspankki Nordea Sampo Pankki Tapiola Pankki Aktia Ålandsbanken S-Pankki NetPosti E-lasku Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Verkkopalkka (E-palkka) Kyllä Kyllä Kyllä Kesäkuussa 2010 Kyllä Ei Kyllä Ilmoitus saapuneesta e-laskusta sähköpostilla Kyllä, maksuton Kyllä, 0,10 euroa/kpl Kyllä, maksuton Kyllä, maksuton Kyllä, 0,30 euroa/kpl Kyllä, maksuton Kyllä, maksuton Ilmoitus saapuneesta e-laskusta tekstiviestillä Kyllä, 0,40 euroa/kpl Kyllä, 0,40 euroa/kpl Kyllä, 0,25 euroa/kpl Ei Kyllä, 0,30 euroa/kpl Ei Kyllä, 0,25 euroa/kpl Tiliotteiden sähköinen arkistointi E-laskujen arkistointi 2 v 2 v 6 v Kuluva vuosi + 3 edellistä vuotta 6 v 18 kk 18 kk 24 kk 18 kk 24 kk 24 kk 24 kk 24 kk 7 v Jatkosäilytys 50 kpl 0,90 euroa/ kk Ei Ei Ei 4 v Kyllä, ei takarajaa Ei 6 Viisas Raha

7 Kristian Lindbohm Teksti: Risto Pennanen Riippumattomuus joustaa äärimmilleen Suomessa pörssiyhtiön hallituksen jäsen saa riippumattoman leiman helpommin kuin kilpailijamaissa. Lisäpalvelut maksullisia Saapuneista e-laskuista tulee verkkopankkiin ilmoitus. Palvelut, joissa kuluttaja saa ilmoituksen sähköpostilla tai tekstiviestillä, ovat pankeilla pääosin maksullisia. E-laskun maksamistavan voi valita. Laskun voi maksaa siten, että hyväksyy sen aina ennen eräpäivää. Mikäli valitsee automaattisen maksamisen, e-lasku veloitetaan tililtä suoraan. Maksutapa sopii parhaiten toistuviin laskuihin, kuten puhelin- ja sähkölaskuihin. Toiminto vastaa suoraveloitusta, joka poistuu käytöstä yhtenäisen euromaksualueen SEPAn myötä. Suoraveloituksesta poiketen e-laskussa voi muuttaa myös laskun summaa, eräpäivää tai veloitettavaa tiliä. E-laskun maksutavaksi voi valita myös vaihtoehdon, jossa tiliä veloitetaan vain annettuun eurorajaan saakka. Itella erottuu arkistollaan Asiakas voi arkistoida e-laskuja verkkopankissa pankin määräämän ajan. Vähimmillään säilytysaika on 18 kuukautta. Mahdollisuus jatkosäilytykseen on vain osalla pankeista. Mikäli kuluttaja haluaa säilyttää tositteet e-laskuista pitemmäksi aikaa, esimerkiksi verottajaa silmällä pitäen, on vastuu arkistoinnista hänellä itsellään. Kannattaa myös muistaa, että laskut ja tiliotteet katoavat, mikäli asiakas lopettaa verkkopankkinsa. Pankkeihin verrattuna Itellan NetPostin valtti on pitkä arkistointiaika. NetPostissa e-laskuja voi arkistoida maksutta seitsemän vuoden ajan. Aika täyttää myös verottajan vaatimukset. S-Pankki liitti NetPostin osaksi verkkopalveluaan kesällä 2009 ja myös Tapiola Pankki integroi NetPosti-palvelun osaksi verkkopalveluaan kesäkuussa Hallituksen riippumattomuus on noussut tärkeäksi periaatteeksi Suomessa samaan tapaan kuin monissa muissakin maissa. Ero on siinä, että Suomessa riippumattomana pidetään ihmisiä, jotka monissa muissa maissa katsotaan erittäin riippuvaisiksi. Esimerkiksi Wärtsilän hallituksen jäsen Kaj-Gustaf Bergh on yhtiön mukaan riippumaton yhtiöstä ja merkittävistä osakkeenomistajista. Näin on siitä huolimatta, että Bergh on suurimman osakkeenomistajan Fiskarsin hallituksen puheenjohtaja. Fiskarsin tytäryhtiö Avlis omistaa Wärtsilästä noin 17 prosenttia. Wärtsilän tulkinta on Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin mukainen. Hallitusjäsenyys ei tuon koodin mukaan tee ihmistä riippuvaiseksi. Riippuvuus syntyisi esimerkkitapauksessa, jos Bergh olisi työ- tai toimisuhteessa Fiskarsiin. Hallituksen puheenjohtajuus ei kuitenkaan ole työ- eikä myöskään toimisuhde. Saman tulkinnan mukaan HKScanin kaikki viisi hallitusjäsentä ovat riippumattomia sekä yrityksestä että merkittävistä omistajista. Näiden joukossa ovat LSO Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen. LSO Osuuskunta omistaa HKScanin osakkeista 35,5 prosenttia ja äänistä 69,7 prosenttia. Joustava Suomi Suomalainen tulkinta riippumattomuudesta on vähintäänkin liberaali. Englantilaisessa koodissa ihminen ei ole lähtökohtaisesti riippumaton, jos hän edustaa huomattavaa osakkeenomistajaa. Tällaisessa tapauksessa hallituksen pitää perustella, miksi se kaikesta huolimatta pitää ehdokasta riippumattomana. Ruotsalaisessa koodissa on sanottu selkeästi, että ihminen ei ole riippumaton, jos hän toimii suuren omistajan hallituksessa. Brittiläinen ohjeistus painottaa vielä, että hallituksen tulee arvioida, voivatko hallitusehdokkaan päätöksiin vaikuttaa lueteltujen kriteerien lisäksi jotkin muut asiat todennäköisesti tai mahdollisesti. Näin ehdokkaan riippumattomuus voi olla uhattuna, vaikka ehdokas täyttäisikin kaikki varsinaisissa säännöksissä olevat kriteerit. Riippumattomuus pohdintaan Suomessa riippumattomuuden määrittely on niin monipolvinen, että jopa alaan perehtyneet juristit joutuvat kaivamaan puhelinkeskustelun aikana säännökset esiin. Moni korostaa, että säännöstö jättää hyvällä tavalla paljon tilaa hallituksen omalle kokonaisarvioinnille. En lähtisi muokkaamaan suomalaista säännöstöä, vaan korostaisin hallituksen tekemää kokonaisarviota ja sen läpinäkyvyyttä, sanoo vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Anna Hyrske eläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta. Kokenut yksityissijoittaja Kim Lindström pitää itsestään selvänä, että suuren omistajan hallituksen jäseniä ei voi käytännössä pitää riippumattomina, vaikka säännöstö sen hyväksyisikin. Toisaalta pidän myös selvänä, että suurimmilla omistajilla on oikeus saada edustajansa hallitukseen. Yleisempi ongelma suomalaisissa yhtiöissä on niin suuri riippumattomuus, että hallituksen jäsenet eivät omista ensimmäistäkään osaketta yhtiössään. Piensijoittajien kannalta ongelma ei olekaan suuren omistajan edustaja hallituksessa. Kysymyksiä herättää sen sijaan se, millaisissa tapauksissa tätä edustajaa on järkevää kutsua riippumattomaksi. Syy joustavaan riippumattomuuden määrittelyyn saattaa olla se, että pienessä Suomessa on vaikea täyttää hallinnointikoodin suositusta numero 14. Sen mukaan hallituksen jäsenten enemmistön on oltava riippumattomia yhtiöstä. Lisäksi vähintään kahden mainittuun enemmistöön kuuluvista jäsenistä on oltava riippumattomia yhtiön merkittävistä osakkeenomistajista. Viisas Raha 7

8 MARKKINOILTA Teksti: Timo Sormunen Kuvitus: Kristian Lindbohm Lepsuilun loppu Uuden asunto-osakeyhtiölain tavoitteena on patistaa taloyhtiöiden hallituksia ja isännöitsijöitä pitämään kodeista parempaa huolta. Heinäkuun alussa voimaan astuvan uuden asunto-osakeyhtiölain uhkakuviksi on julkisuudessa nostettu niin ammatti-isännöitsijöiden ylivalta kuin taloyhtiöiden maallikkohallitusten hurjalta kuulostavat vastuut ja velvoitteet. On pelätty, että hallituksiin on tiukentuvien pykälien vuoksi entistä vaikeampi löytää jäseniä. Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiaisen mielestä lakiuudistuksen uutisointi on ollut pahasti sivuraiteella. Uhkakuvat ovat hallinneet uutisointia ja uudistuksen hyvät puolet tavalliselle osakkeenomistajalle ja taloyhtiölle ovat jääneet vähälle huomiolle. Käytännössä hallituksen jäsenten ja isännöitsijöiden perusvastuu ei muutu uudessa laissa mihinkään. Kyllä heidän on pitänyt olla tähänkin saakka selvillä taloyhtiön taloudellisesta tilasta ja kiinteistön kunnosta, Jauhiainen huomauttaa. Samoilla linjoilla on SKV Isännöinnin ja Realia Groupin varatoimitusjohtaja Jani Nieminen. Hyvin ja ammattimaisesti hoidetussa taloyhtiössä tuskin mikään muuttuu. Muissa voi olla työläämpää, sillä hyvän hallinnon, tiedonvälityksen ja huolellisen dokumentoinnin merkitys kasvaa selvästi. Pelkästään isännöitsijäntodistuksesta tulee korjausselvityksineen 7-sivuinen nippu. Mutta jos asioita on hoidettu lepsusti, uudet velvoitteet pakottavat skarppaamaan. Hallitusten jäsenet ja isännöitsijät joutuvat paneutumaan taloyhtiön asioihin, lakipykäliin ja niiden käytännön vaikutuksiin selvästi aiempaa tarkemmin, mikä merkitsee monessa kohtaa lisätyötä ja oman osaamisen päivittämistä. Yksi ennuste onkin, että innostus sivutoimiseen isännöintiin hiipuu. Suunnitelma vuosiksi eteenpäin Lakitekstin läpikotaisin tunteva Jauhiainen tiivistää uuden lain avainkohdat näin: Kiinteistöä pitää huoltaa ja sen taloutta hoitaa entistä suunnitelmallisemmin. Lisäksi vastuunjako yhtiön ja osakkaan välillä on entistä selkeämpi ja tiedonkulku avoimempaa. Peikkona esiin nostetut kiinteistön huoltoon ja kunnostamiseen liittyvät viisivuotissuunnitelmat palvelevat nekin tätä kokonaisuutta. Niihin listataan tarvittaessa ulkopuolisen asiantuntijan avustuksella lähivuosien tärkeimmät kunnostuskohteet ja laaditaan taloudellisesti järkevä aikataulu niiden toteuttamiselle. Vuosittain päivitettävä suunnitelma tuodaan aina myös yhtiökokouksen arvioitavaksi. Ajatuksena on, että sen pohjalta kasvaa myös osakkeenomistajien ymmärrys järkevää ja kustannustietoista kiinteistönpitoa kohtaan. Samalla pystytään ennakoimaan asumiskustannusten muutoksia. Yksiselitteinen tavoite on lisätä osakkaiden vaikutusmahdollisuuksia sekä pitää yksittäiset asunnot, kiinteistö ja taloyhtiö paremmassa kun- 8 Viisas Raha

9 Puheenjohtajan palsta nossa. Tätä kautta kohenee myös asunnon arvo, Jauhiainen muistuttaa. Realia Groupin Nieminen muistuttaa entistä kattavamman dokumentoinnin jo tehdyistä ja viiden vuoden aikajänteellä suunnitteilla olevista remonteista hyödyttävän kaikkia asuntokaupan osapuolia. Iso etu on sekin, että taloyhtiölle alkaa kertyä uuden lain myötä entistä enemmän arkistotietoa myös asuntokohtaisista remonteista. Autokaupassakin tarkastetaan aina ensiksi huoltokirjan leimat, jotta huollot on tehty ajoissa ja ajokki on kunnossa. Sen pitää olla tavoitteena myös asuntokaupassa, hän huomauttaa. Pienissä byrokratia kevenee Alle 30 asunnon yhtiöissä jatketaan hallintobyrokratian keventämistä. Ensimmäinen askel tässä otettiin jo vuonna 2007, kun ne osakeyhtiönlain uudistuksen yhteydessä vapautettiin pakollisesta tilintarkastusvelvollisuudesta. Ensi heinäkuusta lähtien myös isännöitsijä ja hallituksen puheenjohtaja voivat olla yksi ja sama henkilö, mikä helpottaa etenkin alle kymmenen asunnon yhtiöiden hallinnon järjestämistä ja sisäistä työnjakoa. Näiden tehtävien yhdistäminen on monessa pienessä taloyhtiössä todennäköisesti toimivin, järkevin ja myös edullisin ratkaisu, vaikka sitä takavuosina pidettiinkin ongelmallisena, Jauhiainen toteaa. Kiirettä ei ole Kuluvan kevään yhtiökokouksissa asunto-osakeyhtiölaki kuuluu eittämättä esityslistojen agendalle, mutta hätäisiin toimiin ei tarvitse ryhtyä. Esimerkiksi paljon lobattuihin ja vuosittain päivitettäviin kunnostussuunnitelmiin voi tarttua yhtä hyvin vasta ensi keväänä. Kannattaa huomata, että laki tulee voimaan vasta heinäkuussa, Jauhiainen täsmentää. Yhtiökokouskäytännöissä muutokset liittyvät lähinnä kahden viikon varoaikaan, aiempaa keveämpään valtakirjamenettelyyn sekä etäosallistumismahdollisuuteen. Uutta osakkaan velvollisuuspuolella on, että yhtiön hallinnolle on tehtävä ilmoitus myös pienemmistä kunnossapitotöistä, jos niistä aiheutuu esimerkiksi melutai hajuhaittaa muille asukkaille tai yhtiölle. Perinteistä pintamaalausta saa edelleen tehdä omin päin. Halutessaan yhtiö voi kuitenkin valvoa myös pienempiä korjaustöitä. Tähän saakka ilmoitusvelvollisuus on koskenut lähinnä mittavia muutostöitä ja esimerkiksi märkätilojen remontteja. Asuntokohtaisista korjaustöistä ja niiden tekijöistä on laadittava dokumentit myös taloyhtiön arkistoon. Hanat ja wc-pytyt pysyvät jatkossakin taloyhtiön korvauslistalla. Tuleeko lastenlapsistasi osakesäästäjiä? Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Laitetaan nelivuotias lapsi huoneeseen istumaan herkullinen karamelli edessään. Luvataan lapselle, että odottamalla hetken syömättä karamellia, hän saa toisen samanlaisen lisää. Ennen kuin luet pidemmälle, mieti mitä itse olisit tehnyt siinä iässä. Tällaisissa koejärjestelyissä on havaittu, että osa lapsista pystyy vastustamaan kiusausta syödä karamelli heti, osa ei. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta mielenkiintoista on, miten nämä lapset pärjäävät myöhemmin elämässään. Pitkän ajan seurannassa on nimittäin havaittu, että ensimmäisen ryhmän lapset, siis ne jotka odottavat, pärjäävät elämässään huomattavasti toista ryhmää paremmin. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvilla lapsilla on havaittu jo kouluiässä selkeästi enemmän käyttäytymisongelmia sekä koulussa että kotona, heidän yliopiston pääsykoetuloksensa ovat huonompia, heillä on vaikeuksia stressaavissa tilanteissa, heidän tarkkaavaisuutensa on huonompi ja niin edelleen. Päinvastoin kuin voisi olettaa, kyky vastustaa kiusauksia ei ole pelkästään synnynnäinen, vaan kulttuurin ja kasvatuksen tulos. Oppimisessa vanhempien rooli on merkittävä. Lapsi joka totutetaan saamaan välittömästi kaiken haluamansa, ei opi hallitsemaan tunteitaan. Tekniikka ja Talous -lehden ( ) mukaan yritysjohtajista huomattavan suuri osuus on Länsi- Suomesta. Pohjanmaan yliedustus on peräti kolmin-nelinkertainen. Olisiko tämä yhteydessä pohjalaiseen kulttuuriin, johon kuuluu kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys? Ne näkyvät esimerkiksi koulutuksen arvostamisena tai yrittäjyytenä. Sijoittamista tämä koskee vieläkin enemmän. Sijoittaminenhan on nykyisten resurssien uhraamista siinä toivossa, että tulevaisuudessa saa enemmän. Eli jos jättää nyt karamellin syömättä, voi hetken päästä syödä kaksi. Tätä taustaa vasten myös ps-tili on hyvä idea, koska siinä säästäjä voi kokea saavansa jotakin heti, eli veroedun. Näin kärsimättömätkin voivat innostua pitkäaikaisesta säästämisestä. Jos länsisuomalaisten yliedustus huippujohtajien ja yrittäjien joukossa johtuu heidän odottamiseen kannustavista luonteenpiirteistään, pitäisi myös sijoittamisen ja säästämisen olla maan länsiosissa suositumpaa kuin muualla. Ja toden totta, näin myös on. Osakesäästäjien jäsenistä suurempi osa on Länsi- kuin Itä-Suomesta. Kyky odottaa ei liity juurikaan älykkyyteen. On siis meidän jokaisen oma valinta, millaiset edellytykset annamme jälkeläisillemme. Uskoisin, että meistä osakesäästäjistä suurin osa, kotipaikasta riippumatta, vastasi alun kysymykseen myöntävästi, eli olisi lapsena kyennyt odottamaan toista karamellia. Timo Rothovius Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja Viisas Raha 9

10

11 Teksti: Ismo Virta Kuvitus: Kristian Lindbohm Kuva: Mervi Ahlroth Hyvät ennusteet vähissä Suuri osa pörssiyhtiöistä ei ennusta tulostaan lainkaan, ennustaa menneisyyttä tai esittää tulosennusteensa niin, ettei siitä saa tolkkua. Se käy vuosikertomuksista selväksi, että riskejä yhtiöillä riittää. Yritysten tulosraporttien ja hallitusten toimintakertomusten tärkeimmät sanat löytyvät osasta, jossa yritys kertoo näkymistään. Sijoittajat janoavat täsmällisiä arvioita yrityksen tulevaisuudesta, mutta pettyvät usein. Jotkut pörssiyhtiöt tyytyvät näkymissään maalailemaan laveasti yleistä kehitystä, mutta eivät kerro juuri mitään omasta tulevaisuudestaan. Toiset taas ennustavat alkaneesta vuodesta vain kuluvaa vuosineljännestä, joka on jo tilinpäätöstiedotetta julkistettaessa pitkällä. Vuosikertomuksen ilmestyessä ennen yhtiökokousta ensimmäinen neljännes on jo melkein eletty, siis menneisyyttä. Kolmas tapa tuottaa pettymys on esittää hyvin ympäripyöreä tulosennuste. Sellaisen perusteella sijoittaja ei saa selville, uskooko yritys tuloksensa paranevan vai heikkenevän tai kuinka suurta muutosta yhtiö odottaa. Epämääräisiä ennusteita on toki tänä keväänä tavallista helpompi puolustella. Orastavasta elpymisestä huolimatta koko maailmantalouden näkymät ovat yhä utuisia. Kun ei ennusta tai ennustaa epämääräisesti, ei ainakaan jää kiinni väärästä ennusteesta. Kuitenkin jotkut yritykset osaavat ja uskaltavat ennustaa tarkasti, jopa koko vuotta. Ilmeisesti ne siis tuntevat itsensä ja markkinansa muita paremmin. Kolme ennustaa hyvää Viisas Raha kävi läpi 15 suurimman Helsingissä kaupattavan pörssiyhtiön ja kolmen Nokian pääkilpailijan näkymät, jotka löytyivät tuoreiden vuosikertomusten hallitusten toimintakertomuksista tai tilinpäätöstiedotteista. Suomalaisista parempaa näkymissään lupasivat Nokia, YIT ja Rautaruukki. Nokia tosin ennusti vain ensimmäistä neljännestä ja sitäkin vain toimialoittain. Matkapuhelimien melko täsmällisistä ennusteista voi silti päätellä, että viime vuotta parempaan ensimmäiseen neljännekseen yhtiö uskoo. Nokian verkkoennuste tosin on perin sekava ja voi teoriassa tarkoittaa raskastakin verkkotappiota, joten selkeydestä Nokian koko ennustetta ei voi kehua. Koko vuodesta Nokia ennustaa täsmällisesti vain kännykkämarkkinoiden kokoa, jonka se uskoo kasvavan kymmenen prosenttia. Se on positiivinen näkymä. Vertailujaksoa vaisumpaa menoa näkymissään ennakoivat Outokumpu, Wärtsilä ja Nordea. Näistä Outokummun tulos oli jo viime vuonna surkea, Wärtsilä porskutti jälkisyklisenä hyvin ja Nordea hyötyi sijoitusmarkkinoiden jyrkästä käänteestä. Wärtsilä on siis vasta vajoamassa suhdannekuoppaan. Nordea ei enää usko yhtä loistavaan sijoitusvuoteen kuin päättynyt pörssikäänteen vuosi oli. Kone ennustaa hyvin Suunnilleen viime vuoden tasoon uskovat pääsevänsä Kesko, UPM, Metso, Kone ja Pohjola Pankki. Tästä joukosta löytyy myös suurten pörssiyhtiöiden täsmällisin ennustaja. Kone ennustaa täsmällisesti sekä koko vuoden liikevaihtoa että tulosta. Sen ennustamista toki helpottavat vakaa huoltobisnes ja joidenkin tuotteiden pitkät tilauskannat. Osin samoista syistä kohtuullisen täsmällisiin ennusteisiin pystyvät Wärtsilä ja Rautaruukki. Neste Oil, Stora Enso ja Fortum eivät kerro tulosennustetta lainkaan. Energiayhtiöiden puolustus on se, että energiamarkkinoilla hinnat ja jalostusmarginaalit voivat heittelehtiä arvaamatta raivokkaasti, ja ennustaminen on siten melko mahdotonta. Viisas Raha 11

12 PÖRSSIYHTIÖT ENNUSTAVAT MITEN HUVITTAA Hallituksen toimintakertomuksista tai tulosraporteista löytyviä kuluvan vuoden ennusteita. Yhtiö Ennustejakso Ennusteen sisältö Muuta Fortum kuitenkin kertoo, mille tasolle ja kuinka paljon se on sähkönmyyntiään suojannut. Noista luvuista voi päätellä, että tärkeimmän rahasammon eli sähköntuotannon tulos taittuu tänä vuonna laskuun, mutta yhtiö ei itse tätä päätelmää sijoittajille tarjoa. Stora Enso on tulevaisuudestaan epätietoisempi kuin toinen metsäjätti UPM. Myös teräsyhtiöissä on eroja. Ruostumattomia tekevä Outokumpu uskalsi ennakoida vain ensimmäistä neljännestä kun Rautaruukin rohkeus riitti koko vuoden ennustamiseen. Sampo on ennustajanakin aika erikoinen tapaus. Se kertoo tekevänsä tänä vuonnakin hyvän tuloksen, mutta se ei käy selväksi, tuleeko siitä vähemmän vai enemmän hyvä kuin viime vuonna. Myös Metson tyydyttävä tulos on hankala pala sijoittajalle, joka on kiinnostunut kehityksen suunnasta. Ulkomaiset esimerkit Nokian pääkilpailijoista osoittavat, että ennustamisen halu, taito ja rohkeus ailahtelevat kaikkialla. Ericsson arvioi vain verkkomarkkinoiden kehitystä, mutta ei omaa tuloskehitystään. Apple arvioi hyvin täsmällisesti koko yrityksen liikevaihtoa ja tulosta vuosineljänneksen verran. Samsung arvioi koko telebisneksensä katetta vuositasolla ja lupaa voittaa markkinaosuutta maailman kymmenen prosentin kännykkäkasvusta. Samalle viivalle Nokian ja sen pääkilpailijoiden tulosennusteita ei helposti saa. Nokia Vuosineljännes Liikevaihto kasvaa ja tulos paranee Ennusteessa täsmällisiä lukuarvoja toimialoittain Neste Ei ennusta tulosta tai liikevaihtoa Arvioi markkinoiden kehitystä Stora Enso Ei ennusta tulosta tai liikevaihtoa Arvioi markkinoiden kehitystä Kesko Vuosi Liikevaihto ja liikevoitto viime vuoden tasolla UPM Vuosi Liikevoitto ei olennaisesti Arvioi eri tuotteiden muutu viime vuodesta volyymi- ja hintakehitystä Metso Vuosi Liikevaihto ennallaan, tulos tyydyttävä Fortum Ei ennusta tulosta tai liikevaihtoa Kertoo sähkönmyynnin suojaustasot Outokumpu Vuosineljännes Tulos ennallaan tai vähän heikompi Arvioi volyymi- ja hintakehitystä Wärtsilä Vuosi Liikevaihto pienenee %, liikevoittoprosentti 9 10 Kone Vuosi Liikevaihto pienenee 5 %, Joukon täsmällisin liikevoitto milj. euroa ennuste YIT Vuosi Liikevaihto kasvaa, tulos kasvaa merkittävästi Rautaruukki Vuosi Liikevaihto kasvaa %, kannattavuus paranee merkittävästi, koko vuositulos plussalle Nokian Ennustejakso Ennusteen sisältö Muuta kilpailijoita Samsung Vuosi Liikevoittoprosentti yli 10 Telecom Apple Vuosineljännes Liikevaihto 11 mrd dollaria, osakekohtainen tulos 2,06 2,18 dollaria Ericsson Ei ennusta tulosta tai liikevaihtoa Arvioi markkinoiden kehitystä Finanssi- Ennustejakso Ennusteen sisältö Muuta konserneja Nordea Vuosi Tulos heikkenee Treasuryn ja Marketsin tuotot vähenevät Sampo Vuosi Hyvä tulos Ei kerro kehityksen suuntaa Pohjola Pankki Vuosi Tulos ennallaan Työkaluja laskutaitoisille Varsinaisten ennusteiden ja julkistettujen suojaustasojen lisäksi yritysten vuosikertomukset tai verkkosivut voivat antaa sijoittajalle päteviä työkaluja yrityksen tuloskehityksen seuraamiseen. Parhaasta päästä ovat herkkyysanalyysit, joissa yritys paljastaa, kuinka suuri tulosvaikutus on esimerkiksi jonkin keskeisen lopputuotteen tai raaka-aineen hinnan tai valuutan kurssin muutoksella. Esimerkiksi Neste paljastaa melko yksityiskohtaisesti oman jalostusmarginaalinsa muodostumisen. Laskutaitoinen siis pystyy yleisen markkinatiedon perusteella seuraamaan Nesteen tuloskehitystä melkein reaaliajassa, ainakin teoriassa. Herkkyysanalyysien ongelma on, että erilaiset suojaukset laimentavat muutosten vaikutuksia ja suojauksista taas sijoittajalla ei ole yleensä tarkkaa tietoa. Koska useimmat sijoittajat sijoittavat moniin yhtiöihin, voi laskutaidon ja tiedon lisäksi loppua aika, jos sijoittaja yrittää itse seurata yhtiön tuloskehitystä yleisten markkinafundamenttien perusteella. Tarkka laskeminen jää käytännössä ammattisijoittajille ja analyytikoille, eikä ammattilaisillakaan aikaa rajattomasti ole. 12 Viisas Raha

13 Riskiraportit paisuvat Hallituksen toimintakertomuksissa, niiden liitteissä ja vuosikertomusten muissa osissa ovat viime vuosina lisääntyneet hurjasti kuvaukset liiketoiminnan riskeistä ja yritysten riskienhallinnan järjestelmistä. Kehitys lienee saanut vauhtia 20-F-raporteista, joita Yhdysvalloissa listatut yhtiöt joutuvat tekemään sikäläiselle markkinavalvojalle SEC:lle. 20-F-riskiosiossa yritys tyypillisesti tunnustaa, että ihan kaikki mitä se tekee, voi mennä katastrofaalisesti pieleen. Jos siis sijoittaja haluaa nukkua yönsä huonosti, kannattaa ottaa iltalukemiseksi 20-F. Esimerkiksi Nokia avautuu 20-F-riskiosassa tunnustamaan, että hukka perii yhtiön, jos se epäonnistuu tyystin tulevien kännykkämallien kehittämisessä. Tai jos se päästää kustannuksensa karkuun. Tai jos se ei saakaan komponentteja laitteisiinsa. Tai jos valmistus ja logistiikka menevät muuten ihan kiville. Kaikkea kamalaa voi tapahtua, ja siitä pitää amerikkalaisia varoittaa. Kaikki isot pörssiyhtiöt tekevät suomalaisissakin toimintakertomuksissaan melko tarkasti selkoa siitä, millaisilla järjestelmillä ne riskejään tunnistavat ja hallitsevat. Massiivisimmat riskipaketit luonnollisesti löytyvät riskinhallinnan tuotteita ja palveluja myyviltä finanssikonserneilta. Esimerkiksi Pohjola Pankin konsernitilinpäätöksen liitetiedoista löytyy riskienhallinnan periaatteita ja muita riskienhallinnan liitetietoja yhteensä 57 sivun verran. Elämän ja kuoleman riskit esiin Massiivisten riskipakettien ongelma sijoittajan kannalta voi olla se, että oleellisimmat riskit ja niiden muutokset saattavat hukkua valtavaan yksityiskohtien massaan. Konkreettisia ja tulevaa tuloskehitystä läheltä liippaavia ovat esimerkiksi konepajayhtiöiden euromääräiset arviot tilauskantaansa sisältyvistä tilausten peruutusriskeistä. Wärtsilä kertoi oman peruutusriskinsä pienentymisestä. Sampo puolestaan arvioi, että luottoriskien merkitys konsernille on vuoden aikana kasvanut. Tosi kiinnostuneelle riittää Sammon kertomuksessa asiaa esimerkiksi henkivakuutuksen biometrisistä riskeistä. Eläkevakuutuksessa biometrinen riski tarkoittaa, että vakuutetut elävät laskettua pidempään. Henkivakuutuksessa Mandatum Lifen kuolevuusliike taas on voitollista ja trendi on yhtiölle suotuisa. Merkittävin riski kuolevuusliikkeen heikkenemiselle on pandemia. Ihan selväksi ei silti tule, onko Sammolle ja sen osakkeenomistajille kokonaisuudessaan suurempi riski asiakkaiden nuorena kuoleminen vai vanhaksi eläminen. Kertomusten muodot muuttuivat Perinteisten painettujen vuosikertomusten rinnalle ja joissain yrityksissä kokonaan niiden tilalle ovat tulleet verkkovuosikertomukset, joita on toteutettu vaihtelevilla tavoilla. Ratkaisuista idioottivarmimmin toimii ladattava pdf, koska siitä on helppo tulostaa halutut sivut paperille. Verkon ja painetun kertomuksen työnjaot vaihtelevat. Esimerkiksi Sampo ja UPM tarjoavat kaiken verkon lisäksi yhä myös painettuna. Se onkin paperiyhtiölle luonteva valinta. Stora Enso taas ei oikein tunnu enää luottavan painetun faktan voimaan, vaikka sekin valmistaa painopapereita. Stora Enson painetussa vuosikatsauksessa on ensin yhdeksän sivua toimitusjohtaja Painettu on paras Sekä omiaan että muiden rahoja jo vuosikymmeniä osakkeisiin sijoittanut Kim Lindström on pörssiyhtiöiden painettujen vuosikertomusten suurkuluttaja. Vuosikertomuskokoelmansa tarkkaa laajuutta hän ei itsekään tiedä, mutta arvioi siihen kertyneen kertomusta, varhaisimmat ovat 1950-luvulta. Mukana ovat kaikki nykyiset ja entiset suomalaiset pörssiyhtiöt. Kyllähän ne vievät tilaa aivan liian paljon, huokaa Lindström, mutta silti hän haluaa jatkossakin painettuja kertomuksia. Niitä on helpompi käyttää ja säilyttää kuin verkkovuosikertomuksia. En pidä siitä, että jotkut yritykset ovat siirtyneet pelkkiin verkkovuosikertomuksiin, sanoo Lindström. Vaarana on esimerkiksi se, että muutaman vuoden päästä kertomus katoaa yrityksen sivuilta. Joiltakin yrityksiltä Lindström on pyytänyt ja myös saanut yrityksen tulostaman version verkkovuosikertomuksesta, mutta kaikilta tätä palvelua ei ole herunut. Stonesoft ei ole edes vaivautunut vastaamaan Lindströmin sähköpostiviesteihin. Ammattisijoittajan näkökulmasta kertomuksiin on tullut paljon turhaa, joka paisuttaa raportit järkälemäisiksi. Jouko Karvisen haastattelua ja heti sen perään kymmenen sivua Karvisen ja neljän liiketoiminta-alueen johtajan jutustelua. Näinkin saa painopaperia kulumaan. Tilinpäätöksestä mukaan on silti mahtunut vain pintaraapaisu, ei esimerkiksi hallituksen toimintakertomusta. Faktoista kiinnostuneen Stora Enso ohjaa siis paperilta verkkoon. Sama linja on monilla muilla, painettuna on tarjolla vain kevennettyjä katsauksia. Outokumpukin puolitti sijoittajasuhdejohtaja Ingela Ulfvesin mukaan tänä vuonna vuosikertomuskulunsa, kun se lopetti ison paperikokonaisuuden painamisen yli kappaleena. Laajin vuosikertomus löytyy nyt vain verkosta. Viisas Raha 13

14 Kertomusten mainosluontoisilla osilla ei ole minulle merkitystä. Minulle riittäisi virallinen hallituksen toimintakertomus, toimitusjohtajan katsaus ja tilinpäätös liitteineen, sanoo Lindström. Tilinpäätösten liiteosuudetkin ovat tosin painuneet jättiläismäisen kokoisiksi. Niidenkin sisällöstä on Lindströmin mielestä suuri osa sijoittajalle merkityksetöntä detaljitietoa. Esimerkiksi laajat kuvaukset liiketoiminnan riskeistä ja niiden hallinnasta eivät isommin innosta. Siellä lähinnä luetellaan kaikki mahdolliset tilanteet, joita voi sattua. Se on vähän sijoittajan aliarvioimista ja sinne voivat toisaalta hukkua ne todelliset ongelmat, pohtii Lindström. Jos siis kertomusten koon saisi pidettyä tolkullisena, ei niiden painaminen ja jakaminen kaikille halukkaille pitäisi olla edes ylivoimaisen kallista. Pyöreitä ja lyhyitä ennusteita Sisällöistä ammattilaiselle hyödyllistä perusruokaa kertomuksissa ovat kuvaukset siitä, miten tulos on muodostunut, pidemmän ajan tunnuslukuaikasarjat sekä tietenkin tulevaisuuden näkymät. Yleisesti ottaen näkymät ovat aivan liian ympäripyöreitä, moittii Lindström ja samaan hengenvetoon kehuu niitä harvoja, jotka osaavat antaa selkeitä tulosennustehaarukoita. Niin tekee esimerkiksi Kone. Yrityksen pitäisi Lindströmin mielestä myös kyetä ennustamaan koko vuotta, ei pelkästään alkanutta vuosineljännestä. Tilinpäätösten ifrs-maailmassa suuret kertaluontoiset erät, kuten alaskirjaukset ja saneerauskulut, vaikeuttavat tulosten tulkintaa. Yritysten omat kertaeristä siivotut luvutkaan eivät ole pelkästään avuksi. Firmoilla on erilaisia tuloskäsitteitä, eikä ulkopuolinen pääse välttämättä käsiksi siihen, miten ne on laskettu. Lindström voi ottaa tilanteesta riippuen seurantaansa joitakin erityisteemojakin. Tänä keväänä hän esimerkiksi tutkii vuosikertomuksista sitä, miten yhtiöiden omistajamäärät ovat kehittyneet. Kim Lindström tutkii tänä vuonna kertomuksista sitä, miten yhtiöiden omistajamäärät ovat kehittyneet. 14 Viisas Raha

15 Teksti: Helena Ranta-aho Kuvitus: Kristian Lindbohm Ps-tili vai eläkevakuutus? Ps-tili on eläkevakuutusta halvempi ja monipuolisempi tapa tarttua pitkäaikaisen säästämisen veroetuihin. Vakuutuksen valtiksi jää helppous, mutta sen hinta saattaa olla kova. Mitä innokkaammin ja mitä kalliimpia sijoituspalveluita ostaa, sitä pienempi osa sijoitusten tuotosta päätyy omaan taskuun. Siksi kahdesta muuten tasavertaisesta vaihtoehdosta kannattaa valita halvempi. Ps-tilin ja sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen vertailussa hintakilpailun voittajasta ei ole epäilystäkään: veroporkkanat saa halvemmalla ps-tilin kautta. Markkinoilla on jo useampi pstili, jolta ei ainakaan nykyisten ehtojen mukaan säästämisaikana peritä hoitokuluja. Tähän menneissä markkinoille tulleista kallein on OP-ryhmän tili: säästöistä peritään vuotuinen 0,4 prosentin kulu, mikäli osuuspankit hinnoittelevat ryhmän suosituksen mukaisesti. Eläkevakuutukset ovat aina maksullisia ja niissä yhtiö-, vakuutus- ja asiakaskohtaiset hintaerot ovat suuret. Hintaan vaikuttaa sekin, kuinka kauan ja kuinka paljon säästää ja minkä ikäisenä säästämisen aloittaa. Hintaa nostaa myös vakuutukseen liitettävä henkivakuutus. Sijoitussidonnaisen vakuutuksen vuotuiset kulut nousevat helposti 1 2 prosenttiin. Hinnat voivat muuttua Mikään ei tietysti takaa, että ps-tilien kulut säilyvät nykyisellä tasollaan seuraavat 20 tai 30 vuotta. Ps-säästämistä koskevassa lainsäädännössä ei ole mitään sopimusehtojen ja maksujen muuttamisesta. Asia jää yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja sopimusehtojen varaan, muistuttaa Finanssineuvonnan johtaja Irene Luukkonen. Finanssivalvonnan ohjeet tosin rajaavat palveluntarjoajien muutoshaluja. Ohjeiden mukaan vähäiset muutokset ovat mahdollisia, jos muutoksen peruste on yksilöity sopimuksessa. Eläkevakuutusten myyjät tekevät tässä mielellään pesäeroa ps-tileihin ja korostavat, että vakuutus on turvallinen, koska vakuutusten sopimusehtoja ei voi muuttaa kesken kaiken. Totta onkin, että muutosmahdollisuutta rajoitetaan varsin tiukasti vakuutuksia koskevassa lainsäädännössä. Lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelman mukaan sekä nykyiset että ensi syksynä voimaan astuvat säännökset antavat kuitenkin vakuutusyhtiöille rajoitetun mahdollisuuden muuttaa sopimusehtoja. Alkuperäistä sopimusta ei tosin saa olennaisesti muuttaa. Sitä mikä on olennaista, ei erikseen määritellä. Voisiko esimerkiksi kuluja pikku hiljaa hivuttaa ylöspäin? Lahelman mukaan tällaista vaaraa ei ole: En ole huolissani kulujen asteittaisesta nostamisesta. Se voidaan tulkita lainkiertopyrkimykseksikin. Meillä on kaksikin valvontaviranomaista, Finanssivalvonta ja kuluttaja-asiamies, jotka ovat kokemusteni mukaan tehokkaita ja päteviä tehtävissään. Arviooni vaikuttaa sekin, että samat vakuutussopimuslain säännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1994 ja vakuutusyhtiölain historia on vielä pitempi, eikä yrityksiä asiattomuuksiin ole tietääkseni ollut kuin yksi, johon valvontaviranomainen puuttui ja jonka vakuutusyhtiö oikeudessa hävisi. Siirtäminenkin maksaa Palveluntarjoajien intoa nostaa hintoja hillitsee sekin, että uusilla vakuutussäästäjillä ja kaikilla ps-tilin haltijoilla on oikeus siirtää varansa kilpailijan hoidettaviksi. Ehtimiseen varoja ei kuitenkaan kannata siirrellä, sillä niiden siirtäminen on maksullista ja hinnoittelun erot vaikuttavat suurilta. Esimerkiksi Op-ryhmä ilmoittaa perivänsä ps-tileillä olevien varojen siirtämisestä todelliset kustannukset ja että siirtämisen hintaan vaikuttaa se, mihin sijoituskohteisiin varat on sijoitettu. Sampo Pankki perii siirrosta sata euroa. Nordea pitää kiinni asiakkaistaan tiukimmin ja perii kuluina 50 euroa ja yhden prosentin säästöjen arvosta. Mitä kauemmin ja enemmän on säästänyt, sitä enemmän siirtäminen maksaa. Esimerkiksi euron säästöjen siirtäminen tulisi maksamaan suunnilleen etelänmatkan verran eli 550 euroa. Vanhat eläkevakuutussäästäjät eli ne, jotka ovat ottaneet vakuutuksensa ennen viime vuoden syyskuun 18. päivää, eivät voi siirtää eläkesäästöjään jos vakuutusyhtiö ei siihen anna lupaa. Huhtikuun alkuun mennessä tällaista lupaa ei ollut antanut yksikään palveluntarjoaja. Perustelut vaihtelivat: esimerkiksi Nordea vetosi siihen, että verottajalta ei ollut saatu kaikkea tarvittavaa ohjeistusta. Op-ryhmässä kaivattiin ohjeita siitä, mistä kaikesta varojaan siirtävää asiakasta pitäisi varoittaa. Ps-tili on monipuolisempi Ps-tilit peittoavat eläkevakuutukset myös monipuolisuudessa, koska niiden kautta voi sijoittaa myös suoraan osakkeisiin, joukkolainoihin ja tallettaa varoja tilille. Sijoitussidonnaisen vakuutuksen ottaja joutuu viemään säästönsä markkinoille vähintään yhden mutkan kautta eli valitsemaan mieleisen sijoituskohteen palveluntarjoajan rahasto- tai sijoituskorivalikoimasta. Sijoitusuniversumi ei tosin ole täysin avoin pssäästäjillekään. Jos haluaa sijoittaa sijoitustuotteisiin, saa yleensä tyytyä ps-tilin pyörittäjän tai sen yhteistyökumppaneiden tuotteisiin. Näin ollen valikoiman laajuus vaihtelee. Laajimmasta päästä on todennäköisesti pankkiiriliike Eufex, jolla on kesäkuusta lähtien ps-säästäjälle tarjolla lähes tuhat rahastoa. Yksikään palveluntarjoaja ei ollut huhtikuun alkuun mennessä ilmoittanut, että ps-tilille kelpaisivat myös kilpailijoiden tuotteet. Tämän vuoksi myös ps-tilistä kiinnostuneen sijoittajan kannattaa tarkkaan tutkia, että sijoitustuotteiden valikoima on omiin tarpeisiin nähden riittävän laaja. Hinnoitteluunkin kannattaa valintaa tehdessä tutustua: sen minkä sidotun ja pitkäaikaisen säästämisen kuoressa eli ps-tilissä säästää, on helppo hävitä kalliisti hinnoitelluissa sijoitustuotteissa. Huomiota kannattaa kiinnittää siihenkin, onko tarjolla myös kustannustehokkaita vaihtoehtoja kuten indeksi- tai indeksiosuusrahastoja. Merkitystä on silläkin, mitä varojen siirtäminen sijoitustuotteista toiseen maksaa, onko vaihtojen määrää rajoitettu, kuinka kätevästi varojen siirto kohteesta toiseen onnistuu, mitä arvoperikauppa maksaa ja miten kätevästi tilin hallinnointi muuten sujuu. Viisas Raha 15

16 Nämä ovat erityisten tärkeitä kysymyksiä niille, jotka haluavat hyödyntää mahdollisuuden muuttaa salkun painotuksia ja vaihtaa sijoituskohteita veroseuraamuksitta. Vakuutus on helppo Mutta miksi ottaa sijoitussidonnainen eläkevakuutus, jos ps-tili on halvempi ja monipuolisempi? Yhdessä pankissa vedotaan siihen, että vakuutuksen kautta esimerkiksi 30 euron sijoituksen voi hajauttaa kymmeneen eri rahastoon ilman merkintäkuluja. Epäselvää on tosin yhä se, miksi tämä olisi säästäjälle arvokas ominaisuus. Toinen myyntiargumentti on helppous. Jos ei halua nähdä sijoituskohteiden valitsemisen vaivaa, vakuutuksen avulla tämän tehtävän voi jättää palveluntarjoajalle ohjaamalla varat sijoituskoriin kytkettyyn eläkevakuutukseen. Niissä eläkesäästöjen arvon kehitys kytketään palveluntarjoajan hoitamaan sijoituskoriin. Korin kautta varat sijoitetaan edelleen markkinoille, tyypillisesti erilaisten sijoitustuotteiden kuten rahastojen kautta. Myyntiargumentti on hyvä: kukapa ei helppoutta arvostaisi? Käytännössä helppous tarkoittaa lisää kustannuksia, koska sijoittajan varat kulkevat markkinoille yhden uuden välikäden kautta. Yleensä sijoituskorit perivät vaivannäöstään suunnilleen yhden prosentin palkkion. Prosentti ei ehkä äkkiseltään kuulosta paljolta, mutta kun sen lisää sijoittajan maksettavaksi tuleviin muihin kuluihin, vaikutelma synkkenee: jos oletetaan, että vakuutuksen kulut vievät tuotosta 1,5 prosenttia, sijoituskorin yhden prosen- Riskinottaja voi hyötyä eniten Jos haluaa itselleen pitkäaikaisen säästämisen veroedut, säästämiseen täytyy käyttää pstiliä tai eläkevakuutusta. Ps-tilien ja uusien eläkevakuutusten reunaehdot ja niihin liittyvät merkittävimmät riskit ovat samat: Aika on iso riski: Säästöt lukitaan eläkeaikaan asti. Sitä ennen varat saa omaan käyttöönsä vain poikkeustapauksissa. On vaikea ennakoida, miten omat tarpeet muuttuvat seuraavien vuoden aikana. Jos muita säästöjä on vähän, tämä riski on iso. Tai toisin päin: mitä enemmän muuta varallisuutta, sitä keveämpi tämä riski on kantaa. Yhtä vaikea on nähdä, mitkä palveluntarjoajat säilyvät elinkelpoisina tai miten säästämisen pelisäännöt ja verotus ajan myötä muuttuvat. Veroetu kannustaa ottamaan riskiä: Säästöön pantavista varoista saa verotuksessa vähentää 28 prosenttia, enimmillään euroa. Näin ollen maksimivähennyksen saaminen edellyttää euron säästämistä vuodessa. Vähennys kannustaa kahdella tavalla: Ensinnäkin se kannustaa säästämään enemmän. Jos ilman verotukea säästöön liikenee satanen kuussa, sen avulla säästöön saa pantua 128 euroa kuussa. Toiseksi veroetu kannustaa ottamaan riskiä, koska säästäjä saa oman säästöosuutensa tuotot verotta. Verottajahan ottaa eläkettä nostettaessa vain omansa pois eli nykysääntöjen mukaan 28 prosenttia kertyneestä pääomasta ja sille saadusta tuotosta eli oman osuutensa pääomasta ja sille kertyneestä tuotosta. Loppu jää säästäjälle. Näin ollen säästäjä hyötyy sitä enemmän mitä paremmin säästöt tuottavat. Tuotto-odotus on taas sitä korkeampi mitä enemmän riskiä sijoittaja sietää. Veroetu kääntyy verohaitaksi, jos eläkettä nostettaessa veroprosentti onkin korkeampi kuin vähennyksiä tehtäessä. Veroetu houkuttelee pyörittämään salkkua: Säästäjä voi ps-tilillä ja sijoitussidonnaisessa eläkevakuutuksessa siirtää varoja sijoituskohteesta toiseen ilman veroseuraamuksia. Jos haluaa usein muuttaa salkkunsa painotuksia tai sijoituskohteita, tämä voi olla merkittävä etu. Siitä voi hyötyä esimerkiksi sijoittaja, joka haluaa surffata Venäjän talouden suhdanteilla. Toisaalta etu kääntyy helposti haitaksi: salkunpyörittämisessä ja ajoittamisessa on helpompi epäonnistua kuin onnistua. 16 Viisas Raha

17 Kolumni tin ja sijoituskohteina olevien rahastojen ja muiden sijoituskohteiden palkkiot ja kaupankäyntikulut 1,5 prosenttia, sijoittajan vuotuiset kulut nousevat neljään prosenttiin. Jos sijoittaja haluaa ohjata osan varoistaan osakkeisiin ja osan korkomarkkinoille, neljän prosentin vuotuisen tuoton tienaaminen voi olla työn ja tuskan takana. Jos samankaltaisen sijoituksen tekee ps-tililtä ja jos näkee sijoituskohteen valitsemisen vaivan, kulut putoavat olennaisesti. Vuotuiset kulut jäävät arviolta pariin prosenttiin, mikäli varat ohjataan maksuttoman ps-tilin kautta yhdistelmärahastoon. Vielä halvemmalla selviää, jos rakentaa yhdistelmäsalkun itse, esimeriksi pörssinoteeratuista rahastoista. Niitä tarjoaa ps-tiliasiakkailleen ainakin OP-ryhmä. Kulut jäävät alle prosenttiin, vaikka ryhmän ps-tili onkin maksullinen. Bonuksensa sijoittaja saa mahdollisuuden räätälöidä osake- ja korkosijoitusten suhteen tismalleen itselleen sopimuksen. ja turvallinen Vakuutusten markkinoinnissa vedotaan usein myös turvallisuuteen. Nordea on keksinyt siitä uuden variaation liittämällä pääomasuojan sijoituskoriin kytkettyyn eläkevakuutukseensa. Takuu tarkoittaa, että eläkesäästöt ovat eläkeajan alkaessa vähintään yhtä suuret kuin asiakkaan maksamien maksujen yhteismäärä. Markkinointipuheissa korostetaan, että takuu kattaa myös kulut eli että säästöt palautetaan kuluilla lyhentämättöminä. Reilua olisi kertoa yhtä painokkaasti, että takuu on nimellinen, ei reaalinen. Jos säästöaika on 20 tai 30 vuotta, inflaatio ehtii todennäköisesti hapertaa säästöjen ostovoimaa melkoisesti. Tyypillisesti turvallisuutta on korostettu erityisesti, kun myydään niin sanottuja korkosidonnaisia eläkevakuutuksia. Niissä vakuutusyhtiö huolehtii varojen sijoittamisesta niin kuin parhaaksi näkee ja maksaa asiakkaidensa säästöille korkoa jos maksaa. Näissäkin vakuutuksissa on suuria eroja. Osa vakuutusyhtiöistä sitoutuu maksamaan säästöille tietyn suuruista korkoa koko sopimusajan. Esimerkiksi OP-ryhmä tarjoaa vakuutusta, jolle maksetaan 2,5 prosentin korko. Sen lisäksi säästöille voidaan maksaa asiakashyvitystä, jonka suuruus riippuu muun muassa yleisestä korkotasosta, yhtiön tuloskunnosta ja kilpailutilanteesta. Osa vakuutusyhtiöistä tarjoaa korkosidonnaisia vakuutuksia, joissa ei ole korkolupausta lainkaan. Näiden vakuutusten tuotto voi ääritapauksessa painua nollaan. Mitään takeita ei siis ole, että varat olisivat suojassa inflaatiolta. Onko osingolla väliä? Ne, joilla on osakkeita, tietävät: osingolla on väliä. Pitkän aikavälin sijoittajalle osinko on ainoa sijoituksella varmasti saavutettu etu. Vaikka jakamaton osinko kasvattaisi pörssikurssia, se voidaan menettää niin yrityksen omien ongelmien kuin koko markkinoita koskevien häiriöiden takia kuten juuri on karvaasti koettu. Monella pörssiyhtiöllä on runsaasti liikkumavaraa voiton näyttämisessä. IFRS-tilinpäätösten liikearvot ja niiden testaukset sisältävät niin paljon subjektiivisia ratkaisuja, että niin sanottuja alaskirjauksia voi säädellä hyvin vapaasti. Mitä enemmän yritys kasvaa yritysostoilla, sitä vapaammat kädet sillä on valita tilinpäätöksessä näyttämänsä voiton taso. Näissä oloissa osinko on signaali siitä, onko yritys todellisuudessa saavuttanut menestystä, voittoa. Menestys, josta riittää jakamista, on todellista; pelkkä tilinpäätöksestä ilmenevä voitto saattaa olla vain paperia. Kassavirta on ratkaiseva omistajallekin. Osingoilla on myös tärkeä subjektiivinen merkitys. Harva on valmis realisoimaan omaisuuttaan, myymään osakkeitaan, matkan tai muun nautinnon rahoittamiseksi. Näitäkin rahanreikiä kuitenkin on. Osingon käyttäminen tällaiseen on usein henkisesti helppo ratkaisu. Pitkäaikaisen osakesäästäjän on saatava sijoituksestaan myös juoksevia rahoitusmahdollisuuksia ilman osakkeista luopumista. Se, jonka rationaalisuus menee tällaisten mielitekojen yli, pääsee ongelmasta sijoittamalla saamansa osingon. Täytyy toivoa, että Suomeenkin saataisiin osinkojen uudelleensijoitusohjelma, jolloin jokainen sijoittaja saisi valita, ottaako osinkonsa rahana vai yhtiön osakkeina. Tosin ei nykyinenkään järjestelmä huono ole: osinkojen uudelleensijoittamisen voi helposti tehdä paitsi osingonjakajayhtiöön, myös muuhun yhtiöön. Jotta itse olisin valmis sijoittamaan yhtiöön, josta osinkoa ei ole odotettavissa, vaatisin selkeän näkymän siitä, että yritys on myytävissä kohtuullisella aikatähtäimellä. Kohde, josta kassavirtaa ei ole näköpiirissä kuin myymällä osakkeet markkinoille, ei ole kiinnostava. Omistajalle kassavirrattomasta sijoituksesta saatava myyntituotto on liian spekulatiivinen. Pörssiyhtiöiden tuhmatkin teot on yritetty muuttaa edistämiseksi. Pörssin yhteyteen on perustettu Nasdaq OMX Nordic Foundation, joka jakaa pörssin keräämät kurinpitomaksut apurahoina arvopaperimarkkinoiden kannalta hyödyllisiin tutkimuksiin. Näin itse asiassa myös paha raha saadaan muutettua hyväksi: palvelemaan tutkimusta ja niiden tulosten kautta kaikkia sijoittajia. Säätiömaailma elää kuitenkin osingoista: osinkojen tarvetta ei sakotuksella voi korvata. Nykyinen osakeyhtiölaki on liberaali. Se mahdollistaa osingon jakamisen myös kesken tilikauden jo saman tilikauden aikana ansaitusta voitosta. Toivottavasti pörssiyhtiöt aktivoituvat myös tällä alueella. Kuka on se päätänsä pidempi yhtiö, joka aloittaa jatkuvan osingonjaon? Jarmo Leppiniemi Osakesäästäjien Keskusliiton kunniapuheenjohtaja Viisas Raha 17

18 SIJOITUSDEBATTI Teksti: Juha Europaeus Kuvat: Pekka Lassila/KL, Vesa Ranta Pitäisikö osakkeiden Pekka Korpinen Valtiotieteiden tohtori: Lyhyeksimyyjä luo vetoa kurssilaskun puolesta ja sen vuoksi myy osakkeita, joita ei vielä omista. Myyjä lainaa arvopaperit myyntihetkellä välittäjältä tai toiselta sijoittajalta, koska uskoo voivansa ostaa ne myöhemmin halvemmalla. Valtiotieteiden tohtorin ja entisen Maailmanpankin johtokunnan jäsenen Pekka Korpisen mielestä tällainen spekulointi on haitallista markkinoiden vakaudelle ja sitä kautta veronmaksajille: Osakkeiden lyhyeksimyynti eli shorttaus kuuluu sijoitusmaailman ihmeellisimpiin ominaisuuksiin. Lyhyeksimyynti jyrkentää osakekurssien vaihteluita. Näin kävi viimeksi vuoden 2008 finanssikriisissä. Korpinen ei niele väitettä, jonka mukaan lyhyeksimyyjät lisäisivät markkinoiden likviditeettiä ja tehostaisivat osakkeiden hinnanmuodostusta. Peruskysymys on se, onko keinottelu vakauttavaa vai ei. Shorttaus voimistaa myyntipaniikkeja ja voi olla hengenvaarallista, Korpinen sanoo. Hengenvaaralla Korpinen viittaa saksalaisen miljardöörin Adolf Mercklen itsemurhaan tammikuussa Merckle kärsi suuret tappiot myytyään lyhyeksi väärään aikaan autonvalmistaja Volkswagenin osakkeita. Volkswagenin kurssi heilui muutamien päivien aikana satoja prosentteja spekulanttien transaktioiden seurauksena. Ei ole oikein, että yhteiskunta joutuu viime kädessä takaamaan markkinoiden ylilyönnit. Menneistä virheistä pitäisi ottaa opiksi, ja siksi lyhyeksimyynti olisi kiellettävä. Lyhyeksimyynti ei kuitenkaan ole sijoitusmaailmassa uusi keksintö. Vuoden 1907 finanssikriisi Yhdysvalloissa sai myös alkunsa siitä, että nykyisten vipurahastojen kaltaiset luottamusrahastot (trust companies) harrastivat shorttausta. Tuolloinkin monia pankkeja ehti kaatua ennen luottamuksen palautumista. 18 Viisas Raha 18 Viisas Raha

19 lyhyeksimyynti kieltää? Jukka-Pekka Kallunki Oulun yliopiston laskentatoimen professori: Osakkeiden lyhyeksimyynti on yksi sijoitusinstrumentti muiden joukossa. Mitä enemmän erilaisille sijoittajille ja erilaisiin tarpeisiin on tarjolla sopivia instrumentteja, sitä parempi on osakemarkkinoiden tehokkuus ja hinnanmuodostus, uskoo laskentatoimen professori Juha-Pekka Kallunki. En ymmärrä lainkaan väitettä, jonka mukaan lyhyeksimyynti voimistaisi paniikkeja ja aiheuttaisi veronmaksajille kustannuksia, Kallunki sanoo. Lyhyeksimyynti on käytännössä johdannaisinstrumentti, enkä näe syytä kategorisesti kieltää johdannaisten käyttöä. Kallunki myöntää, että poikkeavissa tilanteissa, kuten vuoden 2008 syksyn voimakkaimpina laskupäivinä, lyhyeksimyynti voi kiihdyttää rajua kurssilaskua. Niissä tilanteissa markkinapaikan eli pörssin pitäisi keskeyttää lyhyeksimyynti, samalla tavoin kuin se voi keskeyttää yksittäisten osakkeidenkin kaupankäynnin. Joskus kuulee kommentteja, joiden mukaan meidän pitäisi kieltää osakemarkkinatkin. Usein näiden ajatusten takana on jonkinlainen poliittinen populismi tai muut lieveilmiöt, Kallunki toteaa. Lyhyeksimyynti ja muu keinotteluksi kutsuttu lyhytaikainen kaupankäynti herättää ihmisissä tunteita. Taloudellisen toiminnan häiriintyessä suuri yleisö ja media etsivät kriisiin syyllisiä. Lyhyeksimyyjiä on helppo syyllistää, koska he hyötyvät huonoista uutisista. Kallungin mielestä keinottelun ja sijoittamisen välinen ero on kuitenkin veteen piirretty viiva. Sijoittaminen on säästämistä tarkoittava taloustieteen termi, keinottelu puolestaan arvoväritteinen mielikuva. Milloin ihminen keinottelee, Kallunki kysyy. Silloinko, kun hän kiertää ostoksilla useammassa kaupassa, vertailee tuotteen hintoja eri kaupoissa ja ostaa edullisimman? Kallu Viisas Raha 19 Viisas Raha 19

20 SIJOITUSDEBATTI Osakkeiden lyhyeksimyynti on yksi keinottelun sairaimpia muotoja, sanoo Pekka Korpinen. Korpinen uskoo, että shorttaajat syvensivät myös vuoden 2008 finanssikriisiä. Suurinta vahinkoa saivat aikaan vipurahastot, jotka myivät lyhyeksi pankkiosakkeita. Kun tapahtuu murha, niin silloin täytyy katsoa, kenellä on motiivi, Korpinen sanoo. Korpinen tyrmää ajatuksen paitsi lyhyeksi myynnin likviditeettiä lisäävästä vaikutuksesta myös tehokkaista markkinoista yleisesti. Vallalla oleva moderni portfolioteoria joutaisi roskakoriin. Muun muassa matemaatikot Benoît Mandelbrot ja Nassim Taleb ovat osoittaneet teorian puutteet: se ei kykene ennustamaan esimerkiksi johdannaisinstrumenttien hinnoittelua. Moderni portfolioteoria on vallitseva oppi sekä akateemisessa opetuksessa että pankkien sijoitusneuvonnassa. Korpinen yllyttää taloustieteilijöitä hyllyttämään teorian tehokkaista markkinoista ja tutkimaan sen sijaan enemmän markkinoiden häiriöitä. Pankkien puolestaan pitäisi kertoa avoimemmin asiakkailleen sijoitusten riskeistä. Nyt monet sijoittajat eivät tiedä, mitä esimerkiksi vastapuoliriski on. Moderni portfolioteoria yliarvioi hajautuksen hyötyjä ja aliarvioi osakesijoittamisen riskejä, Korpinen sanoo. Finanssikriisi opetti, että sijoitusten kovarianssit eli yhteisvaihtelut ovat kasvaneet. Portfolioteoria on lakaissut riskit maton alle olettamalla satunnaisuuden olevan lievää eli normaalijakautumaa seuraavaa. Jos satunnaisuus on rajua, hajautus ei auta. Riskien hallintaan on toki muita keinoja. Modernin portfolioteorian mukaan vuoden 1987 tai vuosien pörssiromahdusten pitäisi olla erittäin harvinaisia tapahtumia tai sellaisia ei oikeastaan pitäisi tapahtua lainkaan. Silti viime viidensadan vuoden aikana pörssi- ja pankkikriisejä on ollut lähes kerran kymmenessä vuodessa. Korpisen mielestä markkinoiden kaikkivoipaisuus on kyseenalaistettava ja keinottelijoiden toimia on hillittävä lain voimalla. Kallunki on täysin eri mieltä siitäkin, että moderni portfolioteoria olisi osoitettu matemaattisesti virheelliseksi. Sijoitusten yhteisvaihtelu eli kovarianssit ovat kyllä kasvaneet, mikä näkyi finanssikriisissä. Tämä ei kumoa portfolioteoriaa, pikemminkin päinvastoin: teoria on osoittanut voimansa juuri finanssikriisin aikana. Portfolioteorian mukaan sijoittaja voi poistaa yksittäiseen sijoituskohteeseen liittyvän riskin hajauttamalla, mutta yleinen markkinariski jää, eikä sitä voi hajauttamalla poistaa. Esimerkiksi Nassim Talebin viesti on, että talouden ilmiöissä on paljon ennustamatonta. Tämä on Kallungin mukaan tiedetty jo kauan, eikä se tarkoita portfolioteorian virheellisyyttä. Sijoituksensa hajauttanut sijoittaja ei menettänyt varojaan pankkien kaatuessa, mutta toisaalta salkun arvo laski markkinoiden laskiessa, Kallunki sanoo. Sijoitusten kovarianssit olivat finanssikriisin aikana korkeat, koska sijoituskohteissa nähtiin poikkeuksellisen voimakas yhtenäinen vaihtelu ensin laskevilla markkinoilla ja sen jälkeen nousevilla markkinoilla. Rahoitusmarkkinoiden globalisaatio on muutenkin nostanut kovariansseja. On absurdia väittää, että rahat pitäisi laittaa vain yhteen sijoituskohteeseen. Sitähän väite portfolioteorian virheellisyydestä tarkoittaisi. Kallunki ei usko, että vuoden kriisi olisi johtunut vipurahastoista, spekulanteista tai shorttaajista. Salaliittoteoriat kiihottavat ihmisten mieliä, mutta tosiasiassa kriisin syyt olivat huonossa talouspolitiikassa: Finanssikriisi oli seurausta Yhdysvalloissa nousukauden aikana harjoitetusta löysästä talouspolitiikasta, mikä johti valtavaan ylilikvidiyteen. Tämä puolestaan johti holtittomaan lainoitukseen. Finanssikriisissä oli samoja piirteitä kuin Suomessa 1990-luvulla. Markkinoiden säätelyvaatimuksiin liittyy poliittista populismia, sanoo Juha-Pekka Kallunki. Pekka Korpinen Jukka-Pekka Kallunki Osakkeiden lyhyeksimyynti ei ole markkinoita vakauttavaa ja siksi se pitäisi kieltää Vuoden 1907 ja 2008 finanssikriisejä yhdisti se, että molemmissa spekulantit olivatmukana voimistamassa kriisejä Moderni portfolioteoria on osoitettu pätemättömäksi ja se pitäisi hylätä Osakkeiden lyhyeksimyyntiä ei ole aihetta kategorisesti kieltää, sillä siitä on markkinoilla enemmän hyötyä kuin haittaa Spekulantin ja sijoittajan ero on veteen piirretty viiva Modernia portfolioteoriaa ei ole osoitettu virheelliseksi 20 Viisas Raha