Ympäristöministeriö MINVA YM

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö MINVA YM EU Klobut Liisi Viite Asia Ympäristöneuvosto Neuvoston kokouksessa Suomea edustaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kokouksessa pyritään neuvoston yleisnäkemykseen päästökauppadirektiivistä puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta. Komissio antoi ehdotuksensa päästökauppadirektiivin muuttamisesta heinäkuussa Ehdotuksesta on keskusteltu ympäristöneuvostossa lokakuussa 2015, kesäkuussa 2016 ja joulukuussa Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen yleisnäkemykseksi. Ehdotuksessa määritellään päästöoikeuksien huutokauppaosuudeksi 57 %, mutta siten, että huutokauppaosuudesta vähennettäisiin enintään 1 %, mikäli monialainen korjauskerroin jouduttaisiin ottamaan käyttöön. Suomi on tarvittaessa valmis tarkastelemaan ehdotettua tasoa alempaa huutokauppaosuutta tarkoittavia lukuja Eurooppa-neuvoston linjauksen puitteissa, etenkin siinä tapauksessa, että direktiivin muiden elementtien ei katsota riittävästi vähentävän monialaisen korjauskertoimen käytön todennäköisyyttä. Suomelle on tärkeää, että hiilivuoto- ja ilmaisjakosäännöt varmistavat energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukyvyn ja että monialaisen korjauskertoimen soveltamista voidaan välttää mahdollisimman hyvin. Suomi tukee puheenjohtajan esittämää kahden hiilivuotoluokan mallia (100 % ja 30 %), joka on myös komission alkuperäinen ehdotus, eikä tue mahdollisia ehdotuksia 30 % luokan poistamisesta kokonaan. Puheenjohtajan esittämien kysymysten pohjalta käydään näkemysten vaihto eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisestä ja EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta. Keskustelussa tarkastellaan komission käynnistämää EU:n ympäristölainsäädännön ja - politiikan täytäntöönpanon arviointiprosessia ja jatkotyöhön esitettyjä toimenpiteitä. Suomen arvion mukaan komissio on nostanut esiin keskeiset jäsenvaltioille yhteiset haasteet ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon puutteiden mahdollisista perussyistä. Suomi korostaa, että lainsäädännön täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla, ja alueiden rooli on tässä keskeinen. Suomi kannattaa komission esittämiä toimenpiteitä, kuten poliittisia keskusteluja neuvostossa, maakohtaisten dialogien järjestämistä ja hyvien käytäntöjen vaihtamista. Ministereiden lounaalla keskustelu jatkuu samasta aiheesta. Myös globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 toimeenpanon vaikutuksista ympäristöpolitiikkaan käydään näkemysten vaihto. Suomi pitää tärkeänä, että keskustelu toimeenpanosta neuvostossa käynnistyy ja että ympäristöministerit antavat panoksensa kesäkuussa yleisten asiain neuvostossa hyväksyttävien päätelmien valmisteluun. Ympäristöpolitiikka on yksi keskeinen politiikkalohko Agenda 2030 toimeenpanon kannalta. Tärkeää on myös, että EU:ssa tehdään pidemmän aikavälin suunnitelma kestävän kehityksen edistämiseksi ja että sen tueksi tehdään tieteellistä ja analyyttistä selvitystyötä.

2 2(24)

3 3(24) Asialista: 1. Esityslistan hyväksyminen Muut kuin lainsäädäntöasiat 2. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) 3. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen 4. (mahd.) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi s.4 = Yleisnäkemys Muut kuin lainsäädäntöasiat 5. Kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpano: Vaikutukset EU:n ympäristöpolitiikkaan s.12 = Keskustelu 6. Eurooppalaisen ohjausjakson ja ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin (EIR) viherryttäminen s.18 = Keskustelu Muut asiat 7. a) EU:n päästökauppajärjestelmä Ilmailu = Komission tiedotusasia b) Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma = Komission tiedotusasia viimeaikainen kehitys c) Natura 2000 Euroopan solidaarisuusjoukoissa = Komission tiedotusasia d) Tieteellinen konferenssi kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta Paavi Franciscuksen kiertokirjeen "Laudato sì" valossa (Varsova, 15. lokakuuta 2016) = Puolan valtuuskunnan tiedotusasia

4 4(24) e) Luxemburg kiertotalouden keskuksena (Luxemburg, kesäkuuta 2017) = Luxemburgin valtuuskunnan tiedotusasia f) Pariisin sopimus: Kansainvälinen kehitys = Alankomaiden valtuuskunnan tiedotusasia g) Valko-Venäjän ydinvoimalaa koskevat ympäristönäkökohdat = Liettuan valtuuskunnan tiedotusasia

5 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Nummelin Marjo(YM) (24) Asia Päästökauppadirektiivin muuttaminen Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus U 17/2015 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa on tarkoitus hyväksyä neuvoston yleisnäkemys päästökauppadirektiivin muuttamisesta puheenjohtajan laatiman kompromissiehdotuksen pohjalta. Asiasta on keskusteltu ympäristöneuvostossa lokakuussa 2015, kesäkuussa 2016 ja joulukuussa Suomen kanta Suomi voi hyväksyä neuvoston yleisnäkemyksen puheenjohtajan kompromissiehdotuksen mukaisesti. Suomi pitää tärkeänä, että päästökauppadirektiivin muuttamisesta tehdään päätös neuvoston istunnossa Suomi korostaa toimivan päästökauppajärjestelmän olevan keskeinen instrumentti EU:n 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa. Suomen yleiset kannat on määritelty U- kirjelmässä (U 17/2015 vp). Suomen kanta keskeisiin neuvottelukysymyksiin: Huutokauppaosuuden määrittely Puheenjohtaja ehdottaa päästöoikeuksien huutokauppaosuudeksi 57 %, kuten myös komission ehdotuksessa, mutta siten että huutokauppaosuudesta vähennettäisiin enintään [1 %], mikäli monialainen korjauskerroin jouduttaisiin ottamaan käyttöön. Suomi tukee puheenjohtajan ehdotusta, mutta on tarvittaessa valmis tarkastelemaan ehdotettua tasoa alempaa huutokauppaosuutta tarkoittavia lukuja Eurooppa-neuvoston linjauksen puitteissa, etenkin siinä tapauksessa, että direktiivin muiden elementtien ei katsota riittävästi vähentävän monialaisen korjauskertoimen käytön todennäköisyyttä. Hiilivuoto- ja ilmaisjakosäännöt

6 6(24) Hiilivuotosäännöt ovat järjestelmän taloudellisten vaikutusten kannalta keskeinen kysymys. Suomelle on tärkeää, että hiilivuoto- ja ilmaisjakosäännöt varmistavat energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukyvyn ja että monialaisen korjauskertoimen soveltamista voidaan välttää mahdollisimman hyvin. Suomi tukee puheenjohtajan esittämää kahden hiilivuotoluokan mallia (100 % ja 30 %), joka on myös komission alkuperäinen ehdotus, eikä tue mahdollisia ehdotuksia 30 % luokan poistamisesta kokonaan. Suomi voi tukea puheenjohtajan ehdotusta myös siltä osin kuin se mahdollistaa toimialojen laadullisen hiilivuotoriskiä koskevan analyysin tiettyjen kriteereiden täyttyessä, sekä tietyillä energiaintensiivisillä toimialoilla myös tuotetasolla tapahtuvan erillisen analyysin. Suomi pitäisi kuitenkin parempana, että tuotetasolla tapahtuva erillinen analyysi tapahtuisi sektorin eikä jäsenmaan toimesta. Vertailuarvojen päivitysmalli ja tuotantotason muutokset Suomi tukee puheenjohtajan esittämää ilmaisjaossa käytettävää vertailuarvojen päivitysmallia, johon kuuluu mm. vertailuarvojen uudelleenlaskenta kahdesti kauden aikana uuden datan pohjalta. Päivityksen tarkoituksena on teknologisen kehityksen huomioon ottaminen sekä ansiottomien voittojen välttäminen vertailuarvojen käytössä. Vähennys vertailuarvosta on 0,3 prosentin ja 1,5 prosentin välillä kultakin vuodelta. Suomi pitää tärkeänä, että vertailuarvojen päivitys ei johda liialliseen hallinnolliseen taakkaan. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että vertailuarvoissa sektorien erityispiirteet huomioidaan ja että yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kohtelu säilyy kannustavana. Suomi on avoin tarkastelemaan toissijaisten vertailuarvojen määrittelemistä tuotekohtaisten vertailuarvojen määrittelystä poikkeavalla tavalla. Suomi tukee myös ehdotusta tuotantotasotietojen päivittämisestä yhdistettynä vertailuarvojen päivitykseen kahdesti kauden aikana. Suomi pitää tärkeänä, että etenkin pienten laitosten ja pienten päästölähteiden ilmaisjakoon tehtävien muutosten osalta hallinnollinen taakka pidetään kohtuullisena, ja tukee toimeenpanosäädöstä, jossa voidaan määritellä tarkemmin tuotantotason muutoksiin liittyvistä järjestelyistä ottaen huomioon erilaisten laitosten tarpeet. Päästökauppajärjestelmän vahvistaminen Suomi pitää keskustelua päästökaupan ohjausvaikutuksen vahvistamisesta olennaisena osana päästökauppajärjestelmän uudistamista. Suomi korostaa, että tämän keskustelun yhteydessä on kuitenkin erityisen tärkeää huolehtia siitä, että energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukyky on turvattu riittävin hiilivuotosäännöin. Suomi voi tukea puheenjohtajan ehdotusta siitä, että markkinavakausvarannon toimintaa tehostettaisiin siten, että väliaikaisesti nostettaisiin varantoon siirrettävien yksiköiden tahti 12 %:sta 24 %:iin vuoteen 2023 asti. Suomi pitäisi parempana, että tässä yhteydessä ei kuitenkaan mainittaisi erikseen yksiköiden mahdollista mitätöintiä asiana, jota arvioinnissa tulee erityisesti tarkastella. Epäsuorien kustannusten kompensointi Suomi tukee ehdotusta päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoinnista, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi ('should') kompensoida epäsuoria vaikutuksia, mutta joka ei kuitenkaan aseta jäsenmaille sitovia velvoitteita liittyen huutokauppatulojen käyttämiseen. Suomi voi myös hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen velvoitteeksi, jonka mukaan valtiontukea myöntäneet jäsenmaat varmistavat, että tietyille sektoreille myönnettyjä kokonaismääriä

7 7(24) koskeva informaatio on julkisesti saatavilla. Suomi kyseenalaistaa kuitenkin lisäraportointivelvoitteet joita asetettaisiin yli 25% huutokauppatuloista kompensointiin käyttäneille jäsenmaille, ja katsoo, että tämä lisää hallinnollista taakkaa eikä kuitenkaan tuo lisäarvoa raportointiin. Suomi voi kuitenkin tarvittaessa hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen. Suomi ei tue sellaista mallia, jonka mukaan kompensaation maksaminen perustuisi jäsenmaiden huutokauppatuloja käyttävään EU-tason rahastoon. Rahoitusinstrumentit Suomi voi tukea puheenjohtajan ehdotusta direktiiviin sisältyvistä rahoitusinstrumenteista. Innovaatiorahasto voi tarjota varteenotettavan rahoituslähteen uusiutuvan energiaan perustuvan uuden teknologian ja teollisuuden vähähiilisten innovaatioiden edistämiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että innovaatiorahaston toiminnassa voidaan soveltaa mahdollisimman yksinkertaisia hallinnollisia menettelyjä pienten hankkeiden käsittelyssä. Suomi voi tukea ehdotusta jatkaa eräiden jäsenvaltioiden mahdollisuutta jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköntuotannolle järjestelyä. Suomi hyväksyy hankkeiden kilpailuttamisen rajaksi 15 mio euron suuruusluokan. Suomi voi tukea myös puheenjohtajan ehdotusta modernisaatiorahastosta ja sen hallinnoinnista. Suomi pitää tärkeänä, että rahoitettavat hankkeet edistävät EU:n 2030 ilmastoja energiapaketin tavoitteiden saavuttamista ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa. Suomi pitää myös tärkeänä, että rahaston hallintomalli on selkeä ja mahdollistaa muiden kuin saajamaiden osallistumisen päätöksentekoon, ja että Euroopan Investointipankin (EIB) asiantuntemusta hyödynnetään päätöksenteossa. Suomi pitää hyvänä kompromissiratkaisuna puheenjohtajan esitystä, jossa päätöksenteko riippuisi siitä, minkälaisesta hankkeesta on kyse. Uudelleentarkastelu Suomi tukee puheenjohtajan ehdotusta direktiivin uudelleentarkastelusta. Erityisesti Pariisin ilmastosopimukseen sisältyvä tavoitteiden riittävyyden arviointi vuonna 2023 voi johtaa tilanteeseen, jossa keskeisen lainsäädännön tavoitteita ja niiden vaikutuksia on syytä analysoida uudestaan silloin käytettävissä olevan tietopohjan perusteella. Suomi korostaa, että EU:n tavoitteiden ja niiden riittävyyden uudelleen arvioiminen edellyttää kuitenkin korkean poliittisen tason päätöksentekoa. Pääasiallinen sisältö Komissio antoi päästökauppajärjestelmän uudistamista koskevan ehdotuksen Ehdotuksen tarkoituksena on uudistaa järjestelmä siten että se vastaa EU:n ilmasto- ja puitekehikon vähintään 40 % päästövähennystavoitteeseen. Ehdotuksen mukaisesti päästökauppasektorin vuosittainen päästökatto kiristyy vuodesta 2021 lähtien vuosittain 2,2% nykyisen 1,74% sijaan. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen on tarpeellinen vuodelle 2030 asetettujen ja myös pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen vähentää päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää niin, että sektorin päästövähennys on 43% vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon.

8 8(24) Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus kaikista päästöoikeuksista olisi vuodesta 2021 alkaen 57 %; tämä on myös komission alkuperäinen ehdotus. Tähän osuuteen kuuluisivat sekä jäsenvaltioiden huutokaupattavat päästöoikeudet että modernisaatiorahaston perustamiseksi huutokaupattavat päästöoikeudet. Puheenjohtaja kuitenkin esittää, että huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta alennettaisiin enintään [1%], mikäli monialainen korjauskerroin otetaan käyttöön. Muutamat jäsenmaat ovat esittäneet erilaisia laskentamalleja, joiden mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus olisi 52 tai 52,4 %. Ehdotuksen mukaisesti ilmaisjako toteutettaisiin pääsääntöisesti vastaavasti kuin nykyisellä kaudella perustuen harmonisoituihin sääntöihin. Tiedot tuotantotasosta päivitettäisiin 5 vuoden välein vuodesta 2021 alkaen. Tuotantotiedot kerättäisiin vuosilta ilmaisjakokaudelle sekä uudelleen vuosilta ilmaisjaon laskemista varten ilmaisjakokaudelle Ilmaisjakopäätökset päivitettäisiin näin ollen kaksi kertaa seuraavalla päästökauppakaudella, jotta tuotantotiedot vastaisivat paremmin tuotannon todellista tasoa. Päästökauppajärjestelmässä on käytössä vertailuarvoja (benchmarks) eri tuotantoprosesseista aiheutuville kasvihuonekaasupäästömäärille. Vertailuarvot ovat tuotantotietojen ohella ilmaisjaon perusteena. Vertailuarvot on asetettu laitoksista parhaiten suoriutuvan 10 prosentin mukaan. Ehdotuksen mukaan vertailuarvoja käytettäisiin myös jatkossa, ja ne asetettaisiin toimeenpanosäädöksellä. Nykyiset vertailuarvot päivitettäisiin neljännen kauden alussa ja puolessavälissä perustuen vuosina ja toimitettuun ajantasaiseen dataan. Vertailuarvoja kiristettäisiin pääsäännön mukaan kiinteämääräisesti 1 prosentti kultakin vuodelta vuoden 2008 sekä kyseessä olevan ilmaisjakokauden puolenvälin välillä. Päivitysten välissä vertailuarvot pysyisivät samana. Päivityksen tarkoituksena on teknologisen kehityksen huomioon ottaminen sekä ansiottomien voittojen välttäminen vertailuarvojen käytössä. Vähennys vertailuarvosta olisi kuitenkin 0,3 prosenttia tai 1,5 prosenttia kultakin vuodelta, jos komission keräämien tietojen perusteella laskettu vertailuarvo poikkeaa kiinteämääräisestä vähennyksestä yli 0,5 prosenttia. Päästöoikeudet uusien osallistujien varantoon tulisivat nykyisellä kaudella jakamatta jääneistä päästöoikeuksista sekä markkinavakausvarannosta otettavista 250 mio päästöoikeudesta. Lisäksi vuodesta 2021 alkaen toimintansa kokonaan tai osittain lopettaneiden laitosten sekä merkittävästi kapasiteettiaan vähentäneiden laitosten päästöoikeudet lisättäisiin uusien osallistujien varantoon. Päästöoikeuksien ilmaisjako jatkuu hiilivuodon riskin lieventämiseksi. Linjaus on tehty Eurooppa-neuvostossa. Hiilivuodon riski arvioidaan päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutuksen perusteella, toisin kuin aiemmin, jolloin jompikumpi kriteeri riitti perusteeksi. Ilmaisjaon piirissä olevat toimialat jaettaisiin kahteen luokkaan: niihin joihin kohdistuu merkittävä hiilivuodon riski ja muihin toimialoihin. Merkittävälle hiilivuotoriskille alttiit toimialat saisivat ilmaisia päästöoikeuksia 100% ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko päästökauppakauden ajan, muut ilmaisjakoon oikeutetut toimialat saisivat 30%. Lisäksi hiilivuotolistaan on mahdollista sisällyttää toimialoja niin sanotun laadullisen tai tietyillä energiaintensiivisillä toimialoilla tuotekohtaisen tarkastelun perusteella, jos päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutus jää hieman tarvittavaa alhaisemmaksi. Kriteerien uudistaminen johtaa nykyisen hiilivuotoluettelon supistumiseen. Teollisuuden päästöistä valtaosa pysyisi kuitenkin edelleen hiilivuotoluettelon piirissä. Komission arvion mukaan hiilivuotoluettelon toimialat kattaisivat jatkossa noin 94% ilmaisjakoon oikeutettujen toimialojen päästöistä. Ehdotuksen mukaan komission tulee vuoden 2019 loppuun mennessä

9 antaa kolmen viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden tuotantotietojen perusteella hiilivuotoluettelosta delegoitu säädös, joka koskee koko kautta (24) Päästökaupan epäsuorat kustannukset aiheutuvat siitä, että päästöoikeuden hinta siirtyy ainakin osittain sähkön hintaan. Ehdotuksessa annetaan suositus jäsenvaltioille valtiontuen maksamisesta päästökaupasta aiheutuvien epäsuorien kustannusten kattamiseksi, jos epäsuorista kustannuksista aiheutuu hiilivuodon riskiä; lisäksi velvoitetaan niitä jäsenmaita jotka valtiontukea antavat julkisesti kertovan sen kokonaismäärästä toimialoille. Puheenjohtaja esittää myös, että jäsenmaat jotka käyttävät yli 25% huutokauppatuloistaan tällaisen tuen antamiseen velvoitetaan kertomaan syyt miksi tuki ylittää 25%, sekä ovatko ne riittävästi pohtineet muita toimia jotka kestävällä tavalla voisivat alentaa epäsuoria kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi raportin tulisi sisältää tietoa sähkön hinnasta niille suurille teollisuuslaitoksille joille tukea myönnetään, ottaen huomioon tietyn datan sensitiivisyyden. Nykyinen ns. NER300-rahasto laajennetaan uudeksi innovaatiorahastoksi, jonka tarkoituksena on tukea uusia vähähiilisiä innovaatioita, ml. teollisuuden innovaatiot. Jatkossa myös pienen mittakaavan hankkeet voisivat saada innovaatiorahaston kautta tukea. Maantieteellistä tasapainoa korostetaan. Innovaatiorahasto koostuu 400 mio huutokaupattavasta päästöoikeudesta ja lisäksi markkinavakausvarannosta siirrettävästä 50 mio allokoimattomasta päästöoikeudesta. Modernisaatiorahaston tarkoituksena on tukea energiatehokkuushankkeita ja energiasektorin modernisointia vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa, joiden BKT per asukas alittaa 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Ehdotuksen mukaisesti modernisaatiorahastoa hallinnoidaan EUtasolla, ja päätöksentekomalli on erilainen riippuen siitä onko hanke ns. prioriteettihanke eli kuuluu listalle sellaisia toimia jotka on linjattu direktiivissä vai ei; jälkimmäisessä tapauksessa rahoituspäätökseen osallistuisivat myös muut kuin saajamaat ja Euroopan investointipankki. Rahaston kautta kohdennettava rahoitus perustuu päästöoikeuksien myynnistä saataviin tuloihin. Pj:n ehdotuksessa todetaan, että rahoitettavien hankkeiden tulee tukea EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin tavoitteita ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Lisäksi jatketaan eräiden jäsenvaltioiden mahdollisuutta jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköntuotannolle (artikla 10c). Mahdollisuus koskee jäsenmaita, joiden BKT per asukas on alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Sähköntuotannon ilmaisjaon sääntöjä kuitenkin tiukennetaan. Jatkossa järjestelyn piirissä oleva jäsenvaltio valitsisi yli 15 miljoonan euron suuruiset hankkeet tarjouskilpailun perusteella. Tarkoituksena on parantaa järjestelyn läpinäkyvyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Ehdotukseen sisältyy myös komitologiajärjestelmän mukauttaminen Lissabonin sopimuksen mukaisiin menettelyihin eli säädösvallan siirtoon (delegoidut säädökset) ja komitologiamenettelyyn (täytäntöönpanosäädökset). Lisäksi ehdotuksessa on uudelleentarkastelulauseke, jossa päästökauppadirektiivin tavoitetta ja sen riittävyyttä sekä hiilivuotosääntöjä tarkasteltaisiin kauden aikana erityisesti kansainvälisen kehityksen ja Pariisin sopimuksen toimeenpanon valossa. Ehdotuksessa on myös nostettu esiin tarve päästökaupan vahvistamiseen. Puheenjohtaja ehdottaa markkinavakausvarannon vahvistamista siten, että nostettaisiin varantoon siirrettävien

10 10(24) yksiköiden tahti 12 %:sta 24 %:iin vuodesta 2022 alkaen, mikäli markkinavakausvarannon arvioinnissa vuonna 2021 ei päätetä toisin. Lisäksi esitetään, että tässä arvioinnissa myös tarkasteltaisiin yhtenä vaihtoehtona järjestelmän vahvistamiseksi päästöoikeuksien pysyvää mitätöintiä mikäli markkinavakausvarannossa olevien päästöoikeuksien määrä ylittää tietyn rajan. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely (SEUT) 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). Tavallinen lainsäätämisjärjestys. Käsittely Euroopan parlamentissa EP:n kanta hyväksytty täysistunnon äänestyksessä Ympäristövaliokunnan raportoijana toimii Ian Duncan (ECR/UK). Kansallinen valmistelu EU23 ympäristöjaosto EU-ministerivaliokunta, kirjallinen menettely (ympäristöneuvoston asiat). Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta (ympäristöneuvoston asiat) U 17/2015 vp ( ) Ympäristövaliokunnan kuuleminen Talousvaliokunnan kuuleminen Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Komission ehdotus päästökauppadirektiivin uudistamisesta tarkoittaa merkittäviä muutoksia päästökauppajärjestelmään ja sen toimintaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Päästökauppadirektiivin uudistaminen edellyttää myös muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Asia kuuluu maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 ja 22 kohdan perusteella maakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset Komission ehdotuksen taloudelliset vaikutukset on selostettu yksityiskohtaisesti valtioneuvoston U-kirjelmässä U17/2015 vp. Tässä perusmuistiossa taloudellisia vaikutuksia kuvataan tiivistetysti. Komissio on 2014 julkaissut mittavan vaikutusten arvioinnin koko 2030 ilmasto- ja energiapaketista. Ehdotuksen yhteydessä komissio on lisäksi julkaissut erillisen vaikutusarvioinnin päästökauppadirektiivin uudistamisesta. Vaikutusten arviointi on varsin monipuolinen, mutta keskittyy erityisesti päästöoikeuksien allokaatiokysymyksiin sekä hiilivuodon torjuntaan. Sen lähtökohtana on, että päästökauppa tarjoaa kustannustehokkaan

11 11(24) vaihtoehdon asetettujen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Arvioissa on vertailtu erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja päästökauppadirektiivin uudistamiseksi vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vaikutusten arvioinnin oletuksena on, että kolmannet osapuolet eivät välttämättä ole ottamassa käyttöön vastaavia ilmastopoliittisia toimia. Komissio on arvioinut, että kokonaispäästövähennystavoitteen (vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) saavuttaminen aiheuttaisi energiasektorille lisäkustannuksia 0,15 0,54% BKT:sta verrattuna perusskenaarioon koko EU:n tasolla vuonna Kyse on siis energiajärjestelmän lisäkustannuksista. Vähiten kustannuksia on arvioitu aiheutuvan, jos kokonaispäästövähennystavoitteen saavuttaminen sidotaan onnistuneesti uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Kustannusten vaihteluväli heijastelee käytettyjen skenaarioiden välisiä eroja. Vaikutukset kansantalouteen jäävät komission mallilaskelmien mukaan alle 0,5% vuonna Energiapoliittiset tavoitteet vaikuttavat eniten BKT-muutoksiin. Komission arviot päästöoikeuden hintakehityksestä vaihtelevat nekin varsin voimakkaasti riippuen sovelletusta skenaariosta. Hinta-arviot ovat noin 50 euroa päästöoikeudelta kun otetaan huomioon vain päästövähennystavoite. Kunnianhimoiset energiatavoitteet vaikuttavat selvästi alentavasti päästöoikeuden hintaan siten, että alhaisimmillaan hinnat ovat vain hieman yli 10 euroa. Hintakehitykseen vaikuttaa lineaarisen vähennyskertoimen lisäksi markkinavakausvarannon käyttöönotto vuodesta 2019 alkaen. Päästökaupasta saatavat huutokauppatulot riippuvat päästöoikeuksien huutokaupattavasta määrästä sekä niiden hintakehityksestä. Huutokauppatulot ovat olleet kuluvalla kaudella noin miljoonaa euroa päästöoikeuden hinnan ollessa noin 5 7 euroa. Jatkossa hinnat noussevat, mutta päästöoikeuksien määrä laskee. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiojärjestelmä teollisuudelle on valmisteltavana. Kompensaation rahoittamiseksi on tarkoitus käyttää päästökaupasta saatavia huutokauppatuloja. Kompensaatiojärjestelmän tarkoituksena on parantaa sen piirissä olevan energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä. Oletuksena on, että ehdotuksen perusteella kaikki energiaintensiiviset toimialat sisältyisivät jatkossakin hiilivuotoluetteloon. Koska maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä selviää vasta komission laskettua päästöoikeuksien kokonaismäärän sekä huutokaupattavan osuuden, mahdollisesti sovellettavan korjauskertoimen suuruus selviää vasta ilmaisjakopäätöksiä tehdessä. Näin ollen on hankala arvioida direktiiviehdotuksen pohjalta korjauskertoimen suuruutta, joka leikkaa laitoskohtaista ilmaisjakoa. Jos korjauskerroin nousee suureksi, vaikutus ilmaisjakoon on huomattava. Useat markkina-analyytikot ovat esittäneet omia arvioitaan leikkauskertoimen käyttöönoton todennäköisyydestä. Arvioihin vaikuttavat voimakkaasti laskelmien pohjana olevat oletukset mm. talouskasvusta. Päästöoikeuden nouseva hinta heijastuu myös sähkön hintaan. VTT on yhdessä Sulamaa Consultingin kanssa kesäkuussa 2015 julkaissut selvityksen markkinavakausvarannon taloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tarkastellaan myös päästöoikeuden hintakehityksen vaikutuksia sähkön hintaan. Selvityksen perusteella voidaan karkeasti arvioida, mikä on nousevan päästöoikeuden hinnan kustannusvaikutus sähkön hintaan. Toimialakohtaisesti tilanne kuitenkin vaihtelee riippuen sähkönhankintatavasta. Direktiiviehdotuksen mukainen innovaatiorahasto tukee uusien teknologioiden kehittämistä ja niiden kaupallistamista. Innovaatiot voivat luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää vientiä. Innovaatiorahaston laajentaminen koskemaan myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatiohankkeita voi tarjota teollisuudelle uusia rahoitusmahdollisuuksia ja parantaa

12 12(24) kilpailukykyä vähähiilisten ratkaisujen markkinoilla. Myös Suomen teollisuus voi hyötyä tämän rahaston tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Modernisaatiorahasto ja energiasektorin päästöoikeuksien ilmaisjako koskee vain vähemmän vauraita jäsenvaltioita, joten Suomi ei voi hyötyä niistä suoraan rahallisesti. Modernisaatiorahaston tarjoamat rahoitusmahdollisuudet voivat kuitenkin olla merkittäviä niiden piirissä oleville jäsenvaltioille. Välillisesti rahaston avulla rahoitetut investoinnit voivat tarjota myös suomalaisille energiateknologian toimijoille vientimahdollisuuksia. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät - Asiakirjat 6307/17 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Marjo Nummelin, ympäristöministeriö, puh Magnus Cederlöf, ympäristöministeriö, puh Karoliina Anttonen, työ- ja elinkeinoministeriö, puh EUTORI-tunnus EU/2015/1174 Liitteet Viite

13 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM KVY Lindblom Annika(YM) (24) Asia EU ympäristöneuvosto; Globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030:n toimeenpano: vaikutukset ympäristöpolitiikkaan; näkemysten vaihto Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvosto käy puheenjohtajan kysymysten pohjalta näkemysten vaihdon globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 toimeenpanon vaikutuksista ympäristöpolitiikkaan ja antaa panoksensa kevään aikana laadittaviin neuvoston päätelmien valmisteluun. Päätelmät on määrä hyväksyä yleisten asioiden neuvostossa Komissio julkaisi tiedonannon toimistaan kestävän kehityksen varmistamiseksi Euroopassa. Tiedonannossa kerrotaan EU:n lähestymistapa ja toimenpiteet globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda2030:n, toteuttamiseksi lähivuosina Euroopan unionissa. Tiedonannosta on keskusteltu neuvoston kolmen työryhmän (Working Party on Global Environmental Issues, United Nations Working Party ja Working party on Development Cooperation) yhteiskokouksessa Tiedonannosta keskusteltiin yleisten asioiden neuvostossa Neuvoston päätelmiä valmisteleva ensimmäinen kolmen työryhmän yhteiskokous on Suomen kanta Suomi on tyytyväinen, että komissio on saanut tiedonantonsa valmiiksi ja sitä koskeva keskustelu on käynnistynyt neuvostossa. Jäsenmaat voivat tiedonannon käsittelyssä nostaa tiedonannossa melko matalaksi jäävää kunnianhimon tasoa. On tärkeää että EU:n sisäiset ja ulkoiset politiikat ja toimet tukevat johdonmukaisesti kestävän kehityksen tavoitteita. Niin ikään on tärkeää, että EU osoittaa globaalissa toimeenpanossa myönteistä tulevaisuuteen katsovaa mahdollisuus- ja ratkaisukeskeistä johtajuutta. Useat EU-jäsenmaat ovat jo tahoillaan ryhtyneet Agenda2030:n toimeenpanoon. Koska EU:lla on toimivaltaa useilla politiikka-aloilla, on tärkeää että Agenda2030:n toimeenpanoon ryhdytään ripeästi myös EU:ssa. Suomen näkemyksen mukaan EU-tason keskeisiä haasteita on tarkoituksenmukaista tarkastella subsidiariteettiperiaatteen valossa, jolloin EU:n tulisi vastata Agenda2030- toimeenpanohaasteeseen kiinnittämällä huomiota erityisesti niihin aiheisiin, joissa EU:lla on merkittävää toimivaltaa tai jaettua toimivaltaa. Ympäristöpolitiikka on yksi tällainen keskeinen

14 14(24) politiikkalohko. Näissä asioissa määrätietoinen ja tavoitteellinen toimeenpano EU-tasolla tuo parhaiten lisäarvoa jäsenmaiden omalle Agenda2030 toimeenpanotyölle. Suomi pitää hyvänä, että komissio on tehnyt kartoituksen siitä, miten EU:n nykyiset politiikkatoimet toteuttavat Agenda2030:n 17 tavoitetta. Tiedonannossa on tunnistettu, että useimmilla Agenda2030:n kestävän kehityksen tavoitteilla (SDGt) on ympäristöulottuvuus. EU:n seitsemäs ympäristöohjelma on keskeisin EU:n ympäristöpolitiikkaa ohjaava asiakirja. Se asettaa tavoitteita vuoteen 2020 sekä pidemmän aikavälin vision ja tavoitteet vuoteen 2050 asti. Näiden linjausten tulisi tukea Agenda2030:n toimeenpanoa ottaen huomioon kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Suomi yhtyy komission kanssa näkemykseen, että EU-lainsäädännöllä on ollut ja tulee olemaan merkittävä vaikutus ympäristön ja luonnon tilan hyvään kehitykseen Euroopassa. Suomi pitää hyvänä, että EU täydentää lainsäädännöllistä lähestymistapaansa muilla politiikoilla, liittyen erityisesti resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskeviin toimiin ns. kiertotalouspaketin toimeenpanon kautta. Ilmasto- ja energiapoliittiset toimet ovat myös keskiössä EU:n Agenda2030 toimeenpanossa. Suomi toimii parhaillaan EU 2020 ilmasto- ja energiatavoitteiden toteuttamiseksi, jotka tähtäävät mm. kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen. Suomi pitää tervetulleena EU:n toimia vahvistaa YK:n uuden kaupunkikehitysohjelman (New Urban Agenda) mukaisesti kaupunkiympäristöjen kestävyyttä. YK:n ympäristökokouksella UNEA:lla on tärkeä rooli globaalin ympäristöagendan ja -haasteiden identifioinnissa ja kytkemisessä osaksi laajempaa kestävän kehityksen seurantaa YK:n kestävän kehityksen poliittisen foorumissa (HLPF). Tiedonanto keskittyy vain olemassa oleviin EU-toimiin, mutta Suomi pitää tärkeänä, että EU:ssa luodaan strateginen linjaus ja suunnitelma myös pidemmälle ajanjaksolle kestävän kehityksen edistämiseksi unionin politiikoissa sekä EU:n sisällä että sen ulkosuhteissa. Vuoden 2020 jälkeisen ajan visiointi ja strateginen pohdinta tulee aloittaa vuoden 2017 aikana, jotta EU voi vastata pidemmän aikavälin haasteisiin ja odotuksiin mahdollisimman pian. Myös uusia EU:n rahoitusohjelmia suunniteltaessa tulisi huomioida, miten ne tukevat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Suomi pitää tärkeänä, että osana pidemmän aikavälin suunnittelua komissio selkeämmin identifioisi EU-tason keskeiset haasteet, jotta niihin voidaan tarttua pitkän aikavälin vision ja toimenpiteiden määrittelyssä. Tämän identifioinnin tueksi tarvitaan tieteellistä ja analyyttistä selvitystyötä. Tämä työ auttaisi identifioimaan myös niitä ympäristöpoliittisia toimia, joissa EU:lla on eniten kirittävää ja joihin tulisi kestävän kehityksen näkökulmasta tulevina vuosina erityisesti panostaa. Samassa selvityksessä olisi hyödyllistä tunnistaa ympäristöpolitiikan yhteyksiä muihin politiikkasektoreihin ja edistää politiikkaratkaisuja, jotka edistävät politiikkajohdonmukaisuutta ja luovat synergiaa eri sektoreiden välille, esim. ilmasto-ruokaturva-energia. Hyvänä esimerkkinä toimii mm. kansainvälisten kemikaali- ja luonnon monimuotoisuussopimusten ympärille laaditut synergiaprosessit. Yritysten ja innovaatioiden rooli kestävän kehityksen edistämisessä on merkittävä, ja kestävää kehitystä edistävien teknologisten ratkaisujen hyödyntämisellä on tärkeä rooli tavoitteiden saavuttamisessa. Kansallinen toimeenpano ja toimeenpano EU:ssa lomittuvat tiiviisti yhteen. EU-tasolla tapahtuvan Agenda2030 toimeenpanotyön tulisi tukea jäsenmaiden Agenda2030 toimeenpanotyötä. Suomen näkökulmasta erityisen tärkeää on kansallisten toimien ja EU-tason toimien synergia hallituksen Agenda2030 -painopisteisiin liittyvissä kysymyksissä (hiilineutraalius ja resurssiviisaus; yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja osaaminen). Toimintatapoihin liittyvät Suomen kansallisesti korostamat periaatteet (pitkäjänteisyys ja muutosvoimaisuus; johdonmukaisuus ja globaali kumppanuus; omistajuus ja osallisuus) ovat tärkeitä myös EU-tasolla. Erityisesti sidosryhmien osallistumiseen ja kumppanuuteen liittyvissä kestävän kehityksen ratkaisuissa Suomella on hyviä kokemuksia ja annettavaa myös EU-tasolle.

15 15(24) Kestävä kehitys on laaja-alainen politiikkakokonaisuus, joka koskettaa kaikkia sektoreita. Suomi pitääkin hyvänä, että tiedonantoa käsitellään ja sen pohjalta laaditut päätelmät hyväksytään yleisten asioiden neuvostossa. Keskustelulle tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus myös muissa relevanteissa neuvostokokoonpanoissa. Puheenjohtajan esittämät kysymykset: 1. Agenda 2030 edellyttää, että kaikki kestävän kehityksen tavoitteet pannaan täytäntöön tasapainoisella tavalla ja että yhdellä alalla toteutettavat toimet eivät heikennä muilla politiikan aloilla toteutettavia toimia. Miten tämä horisontaalinen johdonmukaisuus voidaan käytännössä saavuttaa tehokkaasti ja samalla varmistaa täytäntöönpanon tarvittava eteneminen eri politiikan aloilla? 2. Mitä toimia tulisi toteuttaa seuraavaksi ja mitä painopistealoja käsitellä, kun Agenda toimintaohjelmaa pannaan täytäntöön EU:n ympäristöpolitiikan alalla? 3. Miten houkutella, sitouttaa tehokkaasti ja osallistaa kansalaisia ja yksityistä sektoria Agenda 2030:n täytäntöönpanoon ja edistää näin yleistä tavoitetta tuoda EU lähemmäksi kansalaisia? Millainen rooli komission tiedonannossa mainitulla sidosryhmäfoorumilla voisi olla tässä yhteydessä? Pääasiallinen sisältö Komissio julkaisi tiedonannon toimistaan kestävän kehityksen varmistamiseksi Euroopassa (COM(2016) 739 FINAL). Tiedonannossa kerrotaan EU:n lähestymistapa ja toimenpiteet globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda2030:n, toteuttamiseksi lähivuosina Euroopan unionissa. Tiedonanto on laadittu osana komission työohjelmaa. Työohjelma sisältää tiedonannon lisäksi asiakirjan Key European action supporting the 2030 Agenda and the Sustainable Development Goals (SDW(2016) 390 FINAL), eli kartoituksen EU:n olemassa olevista toimista, joilla toteutetaan 17 globaalia kestävän kehityksen tavoitetta. Tiedonannon laadintaa on koordinoitu komission pääosastoista koostuvassa ohjausryhmässä (Inter Service Steering Group) ja 20 komissaarista koostuvassa projektitiimissä (Project Team). Kestävän kehityksen horisontaalisesta integraatiosta vastaa ensimmäinen varapuheenjohtaja Frans Timmermans, ja hänen koordinoivaa rooliaan komission sisällä politiikkakoherenssin varmistamiseksi korostetaan. Tiedonanto kuuluu laajempaan komission pakettiin, johon sisältyvät myös ehdotus Euroopan kehityspolitiikasta (European Consensus on Development) sekä ns. Post-Cotonou tiedonanto, jossa määritellään uudet suuntaviivat EU:n yhteistyölle Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKTmaat) kanssa. Tiedonannossa todetaan, että Agenda2030:n visio on linjassa EU:n ulkoisen toiminnan kanssa. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistetaan EU:n ulkoisen toiminnan strateginen suunta ja yksilöidään selkeät yhteydet Agenda toimintaohjelmaan. Siinä korostetaan, että EU:n ulkoisessa toiminnassa on tärkeää omaksua kattava lähestymistapa. Tiedonannossa korostetaan lisäksi EU:n tärkeänä pitämää ihmisoikeuslähestymistapaa sekä politiikkakoherenssia kaikkien EU-politiikkojen välillä. Komission tiedonanto toteaa, että EU:n vastaus Agenda2030:n toimeenpanohaasteeseen jakautuu kahteen osaan (work streams): ensimmäinen osa on nykyisten politiikkojen kartoitus ja integrointi Agenda2030-tavoitekehikkoon, SDG-tavoitteiden tarkastelu komission 10 prioriteetin valossa sekä keskeisten haasteiden identifiointi. Toisen osan muodostaisivat EU:n pitkän aikavälin vision ja painopisteiden määrittely vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Jälkimmäistä osaa ei käsitellä nyt annetussa tiedonannossa.

16 16(24) EU-toimien kartoitus on toteutettu tarkastelemalla, mitä nykyisiä EU:n politiikkatoimia sisältyy kuhunkin Agenda2030:n 17 päätavoitealueesta. Kartoituksen mukaan nykyiset EU-politiikat kattavat kaikki 17 SDG-tavoitetta. Eurooppa2020 strategialla todetaan olevan merkittävä rooli useiden SDGiden toteuttamisessa. Tiedonannossa todetaan, että monilla kestävän kehityksen tavoitteilla on ympäristöulottuvuus. Yksittäisistä tavoitteista mainitaan erityisesti tavoitteet 6 (veden saanti ja kestävä käyttö), 7 (kestävä energia), 12 (kestävä kulutus ja tuotanto), 13 (ilmastonmuutoksen torjunta), 14 (merien suojelu ja kestävä käyttö) ja 15 (maaekosysteemien suojelu). Tiedonannossa todetaan, että Euroopan ympäristön ja luonnon tilan parantumiseen on viime vuosikymmeninä vaikutettu EUlainsäädännöllä (mm. lintu- ja luontotyyppidirektiivit ja Natura 2000), mutta myös muita politiikkakeinoja tulee hyödyntää ympäristöpoliittisen vaikuttavuuden parantamiseksi (mm. kiertotalous ja energia- ja ilmastopaketit). Tiedonannossa todetaan, että EU on sitoutunut toimeenpanemaan Uuden kaupunkikehitysohjelman (New Urban Agenda), joka on erityisesti kaupunkien, kuntien, alueiden ja paikallisyhteisöjen keino toteuttaa Agenda2030:tä EU:n alueella. Tiedonannossa on myös tarkasteltu, minkälaisia synergioita on komission 10 prioriteettiteeman ja 17 SDG:n välillä. Tiedonannossa tunnistetaan synergioita suoraan 7 prioriteettialueen kanssa. Ympäristöpolitiikan kannalta keskeiset prioriteettialueet ovat 1) Uutta pontta työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin sekä 3) Vankka energiaunioni ja tulevaisuuteen suuntautuva ilmastonmuutospolitiikka. Kestävän kehityksen valtavirtaistamisessa käytetään erityisesti komission paremman sääntelyn työkaluja (better regulation tools), kuten vaikutusten arviointia ja sidosryhmäosallistumista. Toimeenpanon rahoituksen osalta komissio näkee, että EU:n budjetti täydentää kansallista budjetointia ja EU:n politiikkatoimia ja lainsäädäntöä. Agenda2030 hengen mukaisesti EU on suurelta osin jo sisällyttänyt budjettiinsa ja maksuohjelmiinsa kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta. Tiedonannon kanssa julkaistiin samanaikaisesti ensimmäinen Eurostatin tuottama indikaattoripohjainen katsaus EU-maiden lähtötilanteesta 17 SDGn toimeenpanossa. Vuodesta 2017 lähtien komissio käynnistää säännönmukaisen yksityiskohtaisemman EU:n edistymisen seurannan ja raportoinnin, pohjautuen indikaattori- ja muuhun arviointitietoon. Komissio korostaa tiedonannossa subsidiariteettiperiaatetta, jonka mukaisesti toimeenpano on tarkoituksenmukaista yhteisötasolla vain silloin, kun yhteisen EU-toimeenpanon kautta voidaan tuoda lisäarvoa jäsenmaiden omiin toimiin. Yhteistyö jäsenmaiden kanssa toimeenpanoa koskevissa asioissa on siten keskeistä. Tiedonanto korostaa myös EU:n kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja muiden sidosryhmien merkitystä Agenda2030:n toimeenpanossa. Sidosryhmien osallistamiseksi komissio perustaa ns. monitoimija-alustan (Multi-stakeholder Platform). Alustan kautta EU:n alueella toimivat sidosryhmät voivat seurata EU:n toimeenpanon edistymistä, jakaa kokemuksiaan ja oppia muiden hyvistä käytännöistä. Vuosittain aiotaan myös jakaa Euroopan kestävän kehityksen palkinto (European Sustainability Prize) transformatiivisille aloitteille Agenda2030:n toteuttamiseksi. Suomessa valtioneuvosto hyväksyi selonteon kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta annettavaksi eduskunnalle. Lähetekeskustelu käytiin eduskunnassa. Selonteko on hallituksen toimeenpanosuunnitelma Agenda2030:n toimeenpanemiseksi Suomessa. Suunnitelman laadintaa koordinoi VNK ja se valmisteltiin vuorovaikutteisesti yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa. Suunnitelma kertoo mitä hallitus tekee Agenda2030:n toteuttamiseksi Suomessa ja miten hallitus yhdessä hallinnonalojen ja sidosryhmien kanssa globaaliagendaa toteuttaa.

17 17(24) Suunnitelmassa identifioidaan kaksi keskeistä Agenda2030:n toimeenpanon kansallista painopistettä: Hiilineutraali ja resurssiviisas Suomi sekä Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osallistava Suomi. Näiden painopisteiden toteuttamiseksi on listattu useita toimia, joihin hallitus on tällä vaalikaudella sitoutunut. Kestävä, vahva ja kaikkia hyödyttävä talous on yhteydessä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Valittujen painopistealueiden kautta voidaan vaikuttavasti ja integroidusti toimeenpanna kaikkia globaaleja tavoitteita. Painopisteet ovat myös linjassa hallitusohjelman, kehityspoliittisen selonteon ja kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitteiden kanssa. Painopisteiden lisäksi selonteossa esitetään kolme politiikkaperiaatetta: pitkäjänteisyys ja muutosvoimaisuus, johdonmukaisuus ja globaali kumppanuus sekä omistajuus ja osallisuus. Politiikkaperiaatteet kertovat, miten kestävän kehityksen toimet sisällytetään osaksi valtioneuvoston ja eri hallinnonalojen työtä. Ne myös tarjoavat yhteiskunnan eri toimijoille välineitä ja mekanismeja osallistua globaaliagendan toimeenpanoon. Lisäksi toimeenpanosuunnitelma sisältää kattavan seuranta ja arviointijärjestelmän. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu - Ympäristöneuvoston valmistelu: EU 23 Ympäristöjaosto, asia esitelty kokouksessa , perusmuistio jaoston kirjallisessa menettelyssä EU-ministerivaliokunta, kirjallinen menettely Tiedonannosta laaditun E-kirjeen valmistelu: EU 25 Sosiaaliasiat -jaosto, kirjallinen menettely EU 1 Talouspolitiikan koordinointi ja kansainväliset rahoituskysymykset -jaosto, kirjallinen menettely EU30 Koulutus -jaosto, kirjallinen menettely EU3 Ulkosuhteet -jaosto, kirjallinen menettely EU 23 Ympäristöjaosto, tiedonanto esiteltiin , E-kirjeen kirjallinen menettely EU-ministerivaliokunta Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta (ympäristöneuvoston asiat) Eduskuntaa on informoitu tiedonannosta E-kirjeellä E 130/2016 vp. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset - -

18 18(24) Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Next steps for a sustainable European future. European action for sustainability (COM(2016) 739 FINAL) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Annika Lindblom, YM, annika.lindblom@ym.fi, puh: EUTORI-tunnus EU/2016/1697 Liitteet Viite

19 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM HAL Sahivirta Elise(YM) (24) Asia Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen ja EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi (EIR) Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa käydään näkemysten vaihto eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisestä ja EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiprosessista puheenjohtajan kysymysten pohjalta. Komissio antoi tiedonannon EU:n ympäristölainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanosta (Environmental Implementation Review, EIR). Tiedonannon liitteenä komissio julkaisi maakohtaiset raportit, joissa esitetään kansallisia vahvuuksia, mahdollisuuksia ja heikkouksia täytäntöönpanossa. Ministerit keskustelevat EIR-prosessista myös lounaalla. Suomen kanta Suomi pitää komission käynnistämää EIR-prosessia ja siihen liittyvää tiedonantoa tervetulleena. Komission kokoama laaja arvio EU:n ympäristölainsäädännön ja - politiikan tilasta tarjoaa hyvän pohjan jatkotyölle, mukaan lukien unionin seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman ja Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpano. Suomi pitää perusteltuna, että komissio on tiedonannossaan keskittynyt jäsenvaltioille yhteisiin haasteisiin ja esittää havaintojaan täytäntöönpanon puutteiden mahdollisista perussyistä. Vaikka arviointia olisi jatkossa perusteltua laajentaa muille aloille (kuten ilmasto ja teollisuuden päästöt) on pidettävä huoli siitä, että arvioinnissa keskitytään täytäntöönpanon kannalta keskeisiin horisontaalisiin kysymyksiin. Erityisen keskeistä on tarkastella toisiinsa läheisesti liittyvien politiikkateemojen keskinäistä koherenssia, jota Suomi on korostanut aiemminkin mm. kiertotalouden ja ilmastopolitiikan välillä. Suomi korostaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla ja painottaa erityisesti alueiden keskeistä roolia täytäntöönpanossa. EIR-

20 prosessi voi osaltaan tarjota keinoja edistää tehokasta ja yhdenmukaista täytäntöönpanoa myös alueilla. 20(24) Pääasiallinen sisältö Suomi pitää yleisesti ottaen kannatettavina komission esittämiä toimenpiteitä, kuten horisontaalisiin kysymyksiin keskittyviä poliittisia keskusteluja neuvostossa ja muissa toimielimissä, maakohtaisten dialogien järjestämistä sekä hyvien käytäntöjen jakamista ja vaihtamista ( Peer to Peer ). Suomi korostaa, että EIR-prosessissa tulee hyödyntää olemassa olevaa tietopohjaa, eikä se saa johtaa uusiin jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksiin. Vuotta 2017 koskeva komission kasvuselvitys korostaa kiertotaloutta ja vähähiilisyyttä tukevien kestävän kasvun investointien merkitystä tuottavuuden, työllisyyden ja kasvun lisääjinä sekä haitallisten ulkoiskustannusten vähentäjinä. Kasvuselvityksessään komissio ei kuitenkaan tuo esiin ympäristöpolitiikan tai kestävän kehityksen päämäärien roolia kestävän kasvun vauhdittamisessa. Myös uusiutuviin biovaroihin perustuvan biotalouden rooli kestävässä kasvussa on jäänyt huomiotta. Suomi korostaa, että EIR-prosessi ja eurooppalainen ohjausjakso voivat olla toisiaan tukevia, mutta erillisiä prosesseja. Komission tiedonannossa näiden prosessien mahdollista kytkentää ei myöskään käsitellä. EIR-prosessi voi tukea eurooppalaista kestävän kasvun tavoitetta tuomalla esiin ympäristöpolitiikan toimeenpanon makrotaloudellisia ja työllisyyshyötyjä sekä edistämällä niiden toteutumista. Puheenjohtajan esittämät kysymykset: 1. Mitkä ovat ne keskeiset kestävää kehitystä ja ympäristöä koskevat näkökohdat, jotka puuttuvat vuoden 2017 vuotuisesta kasvuselvityksestä? 2. Kuinka voisimme varmistaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi edistää eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämistavoitteiden saavuttamista? Mikä voi olla ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin tehtävä viherryttämisprosessissa? 3. Kuinka voisimme parhaiten hyödyntää ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointia välineenä EU:n ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön ja erityisesti seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen Agenda toimintaohjelman tehokkaassa täytäntöönpanossa? EU:n ympäristölainsäädännön arviointi Komissio antoi tiedonannon EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi 2016: yhteiset haasteet ja toimien yhdistäminen parempien tulosten aikaansaamiseksi, jolla käynnistettiin uusi menettelytapa arvioida EU:n ympäristölainsäädännön ja laajemmin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Tiedonannossa yksilöidään jäsenvaltioille yhteisiä haasteita, esitetään alustavia päätelmiä täytäntöönpanon puutteiden taustalla olevista syistä ja ehdotetaan yhteisiä toimia parempien tulosten aikaansaamiseksi. Tiedonannon liitteeseen on koottu maakohtaisissa raporteissa esitetyt suositukset. Lisäksi tiedonannon liitteenä ovat maakohtaiset raportit (28 kpl). Raportit perustuvat erityisesti alakohtaisten EU-säädösten täytäntöönpanokertomuksiin sekä ympäristön

21 21(24) tilaa koskevaan Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2015 raporttiin ja muihin ympäristökeskuksen laatimiin raportteihin. EIR-prosessi ei korvaa rikkomusmenettelyjä tai muita välineitä, joilla varmistetaan EU:n lainsäädännön velvoitteiden noudattaminen. Raporteissa noudatetaan pääpiirteittäin unionin seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman rakennetta ja viitataan kestävän kehityksen Agenda toimintaohjelmaan sekä siihen liittyviin kestävän kehityksen tavoitteisiin niiltä osin kuin ne vastaavat EU:n ympäristölainsäädännön nykyisiä velvoitteita ja toimintapoliittisia tavoitteita. Ensimmäisessä vaiheessa ( syklissä ) komissio arvioi ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon nykytilaa useilla ympäristöpolitiikan alueilla, kuten kiertotalous ja jätteet, luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuus, ilmanlaatu ja melu sekä veden laatu ja vesitalous. Lisäksi komissio identifioi perussyitä, jotka ovat yhteisiä täytäntöönpanon puutteille useissa jäsenvaltioissa: tehoton koordinointi hallinnon eri tahojen välillä, riittämättömät taloudelliset ja henkilöstöresurssit sekä tietämyksen ja tutkimustiedon puute. EIR-prosessi etenee kaksivuotisin syklein. Tiedonannon ja maaraporttien julkistamisen sekä ympäristöneuvostossa käytävän poliittisen keskustelun jälkeen on tarkoitus järjestää kahdenväliset maadialogit jäsenvaltion ja komission kanssa vuoden 2017 tai mahdollisesti alkuvuoden 2018 aikana. Suomen maaraportissa komissio arvioi Suomen tärkeimmiksi täytäntöönpanon haasteiksi ilmanlaadun (typpidioksidi) parantamisen Helsingin seudulla ja vesien laatua pilaavan maatalouden hajakuormituksen vähentämisen. Suomen merkittävimpiä mahdollisuuksia ovat alat, joilla on jo vakaa tietopohja ja hyvät käytännöt, jotka mahdollistaisivat paremman suoriutumisen. Tämä koskee erityisesti kiertotalouteen liittyviä toimia, joilla voitaisiin lisätä Suomen resurssituottavuutta sekä poltettavien jätteiden suuren määrän vähentämistä suosimalla yhdyskuntajätteiden kierrätystä. Lisäksi Suomi voisi jakaa laajemmin muiden maiden kanssa innovatiivisia toimintamallejaan niillä aloilla, joilla Suomi on ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon kärkimaa. Hyviä esimerkkejä ovat erityisesti integroitu LIFE-hanke Freshabit, joka on tärkeä esittelyhanke siitä, miten eri aloja hyödynnetään vesipolitiikan puitedirektiivin ja luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpanossa. Suomi on myös edistynyt erityisen pitkälle Natura suojelualueiden nimeämisessä erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC-alueet). Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen Eurooppalainen ohjausjakso on EU:n talous- ja työllisyyspolitiikan sekä myös Euroopan kasvustrategian (EU2020) keskeinen toimeenpanoväline. Ohjausjaksoon sisältyy komission vuotuinen kasvuselvitys (AGS), jäsenvaltioiden omat kasvuohjelmat, komission maakohtaiset raportit suosituksineen ja käsittely neuvostossa. Eurooppa kasvustrategian toimenpanoon liittyen ympäristöneuvosto on kiinnittänyt huomiota jo useiden vuosien ajan ohjausjakson viherryttämiseen eli mahdollisuuksiin huomioida EU2020 mukaisen kestävän kasvun päämäärän toteutuminen ohjausjakson yhteydessä.