Metsätalouden päivitetyt vesiensuojelusuositukset - muutos entiseen ja suositusten merkitys käytännön metsätaloudessa. Samuli Joensuu 9.5.

Transkriptio

1 Metsätalouden päivitetyt vesiensuojelusuositukset - muutos entiseen ja suositusten merkitys käytännön metsätaloudessa Samuli Joensuu

2 Projektin taustaa Metsätalouden vesiensuojelun vaiheita Vesiensuojelun lähtökohtana 1972 MERA-ohjelman rahoitusta tukeneen Mailmanpankin ehto, ettei ojituksella saa pilata vesistöjä Nurmes-tutkimus Vapaaehtoinen ilmoitusmenettely 1983 Ensimmäiset metsätalouden vesiensuojelusuositukset 1988 Mutakuoppakomitean mietintö METVE-tutkimushanke Tapion vesiensuojelusuositukset ja kouluttajan tausta-aineistot sekä koulutusmateriaalit 1994, , , 2004, 2007 TASO Suositukset aina toimijoiden, tutkijoiden ja viranomaisten yhteistyönä

3 Työryhmän kokoonpano Samuli Joensuu Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio (projektipäällikkö) Pekka Hynninen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kaisa Heikkinen Suomen ympäristökeskus Tommi Tenhola Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Päivi Saari Keski-Suomen ELY-keskus Maija Kauppila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Antti Leinonen Metsäkeskus Suomi, julkiset palvelut Hannu Ripatti Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Juha Jämsén Metsäkeskus Suomi, julkiset palvelut Svante Nilsson Metsäkeskus Suomi, metsäpalvelut Martti Vuollekoski Metsäntutkimuslaitos Asiantuntijat: Varatuomari Matti Kiviniemi, kehityspäällikkö Timo Makkonen ja tutkija Hannu Marttila

4 Vesiensuojelua ohjaavat: Vesilaki ja ympäristönsuojelulaki Uusi vesilaki voimaan Vesistön muuttamiskielto, pohjaveden ja ympäristön pilaamiskielto PEFC-metsäsertifiointi Energiapuu-, suojakaista-, kunnostusojitus- ja pohjavesikriteeri Metsänhoitosuositukset Suojakaistat, vesiensuojelumenetelmät, pohjavesialueet

5 Suositusten päivittämisen tavoite: Kehittyneillä vesiensuojelumenetelmillä pyritään välttämään kunnostusojituksen aiheuttamia samentumis- tai eroosiohaittoja

6 Päivitysprosessissa tärkeää tutkimustiedon hyödyntäminen, josta esimerkkeinä: Kiintoainepitoisuuden kehitys kunnostusojituksen jälkeen eri maalajeilla

7 Kasvipeite heikentää ojien kuntoa, mutta tukee vesiensuojelua Kunnostusoja Viisi vuotta kunnostus ojituksesta hiesumaalla Vanha uudisoja Viisi vuotta kunnostus ojituksesta turvemaalla Kymmenen vuotta kunnostus ojituksesta

8 Perusteita Eroosio ja kasautuminen Veden virtausnopeuden vaikutus maahiukkasen liikkeellelähtemiseen ja laskeutumisnopeuteen eri maalajeilla

9 Perusteita Happamat sulfaattimaat. Suomessa Litorinameren ylimmän rannan alapuolisilla alueilla

10 Perusteita Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöön purkavalla harjulla. Pohjavesialue käsittää varsinaisen muodostumisalueen lisäksi sitä ympäröivän reunavyöhykkeen

11 Paineellinen pohjavesi Pohjaveden purkumekanismeja. Pohjavesiputket näyttävät pohjavedenpinnan korkeuden

12 Metsänuudistaminen Metsänuudistamisen vesiensuojelu perustuu jatkossakin suojakaistaan toimenpidealueen ja vesistön välillä Suojakaistan leveys vaihtelee maaston muotojen ja maalajin mukaan Vähimmäisleveys on 5 metriä Tapion luontolaatuarvioinneissa keskimäärin 8 13 m

13 Vesistöjen läheisyys Ojien, purojen ja norojen ylityspaikat suojataan korjuun ajaksi puilla tai muilla tilapäissilloilla, jotka poistetaan korjuun päätyttyä. Suojakaistalta voidaan poistaa puita maanpintaa rikkomatta. Puita ei kaadeta vesistöön ja hakkuutähteet kerätään pois

14 Energiapuun korjuu Hakkuutähteiden poisto vähentää ravinteita vesistöjen läheisyydestä ja pohjavesialueilta. Kannonnostoaloilla voidaan konevalinnoilla ja urakoitsijoiden koulutuksella saada jäämään rikkomatonta maanpintaa, jopa merkittävä osa uudistusalasta. Suojakaistan leveys vesistöihin ja pienvesiin 7 m, ojien varsille 3 metriä

15 Vesistöjen läheisyydessä rinn la jätetään äestyksessä katkoja vesien virtauksen estämiseksi. Äestys

16 Laikku- ja kääntömätästys Laikkumätästyksessä maan pintakerros käännetään kivennäismaan alle. Kääntömätästyksessä humus pyritään jättämään paikoilleen ja kivennäismaa nostetaan humuksen päälle mättääksi

17 Naveromätästys Naveromätästystä käytetään usein hienojakoisilla vettä heikosti läpäisevillä maalajeilla. Naveroilla ei johdeta vettä pois uudistusalalta. Tarvittaessa käytetään samoja vesiensuojelumenetelmiä, kuin kunnostusojituksessa

18 Ojitusmätästys Kohteina veden vaivaamat soistuvat kankaat ja turvemaat Vesiensuojelussa samat menetelmät kuin kunnostusojituksessa

19 Kunnostusojituksen vesiensuojelu Kohdevalinta Taloudellinen kannattavuus Maastosuunnittelu Eroosioherkkien alueiden selvittäminen Kaivutyön toteutus Ojien koko

20 Ojien syvyyssuositukset Ojanperkauksessa ja täydennysojituksessa suositellut kuivatusojissa käytettävät syvyydet

21 Valuma-alueen määrittely Valuma-alueen rajaus merkitty punaisella viivalla Valuma-alueen rajaus on tärkeä vesiensuojelurakenteiden mitoituksessa Uudet paikkatietosovellukset

22 Virtausreitit Hyödynnetään paikkatietoanalyysitekniikkaa vesien virtausreittien tunnistamisessa ja vesimäärien arvioinnissa uomien valuma-alueet <VALUE> 0-2 ha 2-5 ha 5-10 ha ha ha 50 - ha tilarajat

23 Virtaamansäätö vesiensuojelumenetelmänä Kuvat Hannu Marttila ja Juha Jämsén

24 Kaavakuva putkipadon asentamisesta Putken asennuskorkeus määritellään siten, että sekä altaan mitoitusohjeet sekä yläpuoleisen ojaston kuivatusteho säilyvät riittävinä

25 Virtaamansäädössä käytettävä putkielementti Kuvassa on yksi malli supistavasta kulmayhteestä. Tärkeää on, että kulman avulla putken suu saadaan tippumaan selvästi veden pinnan alapuolelle. Tämä on tärkeää, koska kulman tarkoituksena on vesimäärän rajoittamisen lisäksi myös estää veden pinnalla liikkuvien roskien pääsy putkeen ja estää näin putken tukkeutuminen

26 Virtaamansäätöpadon mitoitusnomogrammi Virtaamansäätöpadon mitoitusnomogrammi turvemetsien ojitusalueille. Nomogrammin ylempi viiva on tarkoitettu kohteille, joiden valuma-alue on lähes kokonaan ojitettu tai kohteille joissa rakenteen kohdalla esiintyy alapuolista padotusta. Alempi viiva on tarkoitettu ojitusalueille, joilla on myös yläpuolista (ei ojitettua) valuma-aluetta

27 Hyödynnetään paikkatietoa ja laserkeilausaineistoja virtaamansäätötekniikan suunnittelussa Vesiensuojelun suunnittelun lähtökohtana ovat ojien ja vesiensuojelurakenteiden valuma-alueet. Laserkeilausaineistoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää muun muassa arvioitaessa putkipatojen padotusvaikutuksia tai ojien eroosioherkkyyksiä Veden korkeus ojassa maksimipadotuksella padotus valuma-alueen raja Ojat

28 Putkipadolla säädelty laskeutusallas Tulva-aikainen tilanne, jossa padotus ylettyy altaan lisäksi osittain myös yläpuoleiselle ojitusalueelle. Putkipatoa suositellaan laskeutusaltaiden yhteyteen, koska näin saadaan altaiden laskeutustilavuus säädettyä ja hyödynnettyä täysimääräisesti

29 Muita patoratkaisuja V-pato. Kiviset pohjapadot ovat maisemallisesti kauniita elementtejä. Tällaisissa padoissa myös kalojen kulku on mahdollista

30 Pintavalutuskenttä

31 Pintavalutuskentän puhdistuskyky Pintavalutuskentän koon suhde kiintoaineen pidätystehokkuuteen

32 Laskeutusaltailla saadaan parhaiten kiinni keskikarkeita ja karkeita kivennäismaahiukkasia

33 Laskeutusaltaan toimintaperiaate Laskeutusaltaan mitoituksessa tärkeää tuntea altaaseen tuleva vesimäärä sekä ojitusalueen maalajisuhteet Altaan mitoituksessa käyttökelpoinen excellaskentataulukko jokaisen toimijan käyttöön

34 Laskeutusaltaan muoto Suositeltava altaan muoto ylhäältä päin. Vesipinnan laajuus on mitoitusvirtaamasta riippuen 3-8 m /ha

35 Tuloksia kunnostusojitushankkeelta, Tervajoen tilalta, Kiteeltä

36 Ukonsuon metsätaloustoimenpiteinä turvemaan uudistushakkuu, hakkuutähteiden korjuu energiapuuna, kunnostusojitus, maanmuokkaus ja kuusen istutus

37 Kiintoaine

38 Laskeutusaltaaseen tuleva ja altaasta lähtevä keskimääräinen ainekuorma kg/valuma-alue ha/v ensimmäisenä toimenpiteiden jälkeisenä vuotena. Alueella toteutettu päätehakkuu, energiapuun korjuu (hakkuutähteiden korjuu), kunnostusojitus, maanmuokkaus ja kuusen istutus. Ukonsuon valuma-alue on kaikkiaan 10 ha. Aine Altaaseen tuleva Altaasta lähtevä Luonnontilaiset alueet keskimäärin Luonnontilaiset alueet vaihteluväli Kiintoaine 446,2 50,5 5,1 0,92 47,5 Kokonaisfosfori 0,208 0,204 0,049 0,017 0,146 Fosfaattifosfori 0,040 0,031 Kokonaistyppi 8, ,3 0,29 2,3

39

40 Torsanjoen kosteikko, Ruokolahti Kuvat: Seppo Repo, Suomen metsäkeskus ja Samuli Joensuu, Tapio

41 Torsanjoen kosteikko, Pohja- Lankila, Ruokolahti Kiintoaineshuuhtouman kehitys

42 Torsanjoen kosteikko, Pohja- Lankila, Ruokolahti Kosteikkoon tuleva ja kosteikosta lähtevä keskimääräinen ainekuorma kg/ha/v Aine Kosteikkoon tuleva Kosteikosta lähtevä Luonnontilaiset alueet keskimäärin Luonnontilaiset alueet vaihteluväli Kiintoaine 162,0 39,4 5,1 0,92 47,5 Kokonaisfosfori 0,250 0,229 0,049 0,017 0,146 Fosfaattifosfori 0,090 0,066 Kokonaistyppi 7,2 7,1 1,3 0,29 2,3

43 Kiitos!