RAPORTTI. Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma

Transkriptio

1 RAPORTTI Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Espoo 2012

2 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 1 Kannen kuva: Tammilehtoa C1-kuviolla. (Aapo Ahola / Faunatica Oy) Valokuvat: Faunatica Oy Karttakuvat: Faunatica Oy Kirjoittajat: Aapo Ahola ja Ruut Rabinowitsch-Jokinen

3 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 2 Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ JOHDANTO ALUEEN LUONTOARVOT Luontotyypit Tammimetsiköt (kuviot C ja D) Rantalehto (kuvio A) Muut kuviot Lajihavainnot Huomionarvoiset kasvikohteet Vieraslajit Suositukset jatkoselvityksistä Kunnostus- ja hoitosuunnitelma Suunnitelman perusteet ja tavoitteet Kunnostus- ja hoitotoimien kuvaus Uimarannan lähistön leikkipaikka (kuvio B) Virkistysreitit Paikallishistorialliset kohteet (kuviolla C1) Niitty (kuviolla E) Jalopuut Rantalehto (kuvioilla A, B ja F) Vieraslajit Lisäparkkialue Kustannusarvio ja töiden ajoitus KIRJALLISUUS LIITE 1. KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPI-INVENTOINNIN MENETELMÄKUVAUS LIITE 2. KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPI-INVENTOINNIN YKSITYISKOHTAISET TULOKSET LIITE 3. LUONTOTYYPPIKUVIOISTA OTETUT VALOKUVAT LIITE 4. HAVAINNOLLISTAVA SUUNNITELMAKARTTA

4 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 3 Tiivistelmä Hoitosuunnitelmassa tuodaan esille Matildan kyläalueen läheisen Salon kaupungin omistaman 4,7 hehtaarin suuruisen lähivirkistysalueen kasvillisuus- ja luontotyyyppitiedot sekä alueen erityispiirteitä ja luontoarvoja huomioiva hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmaan tarvittavat tiedot on kerätty maastokäynneillä 2.7. ja , luontotietokannoista, kirjallisuudesta ja alueen paikallishistorian asiantuntijan Kaino Tuomen haastattelulla ( ). Hoitosuunnitelman ovat laatineet kasvillisuus- ja luontotyyppitiedon osalta Aapo Ahola (LuK), sekä hoito-ja ideointisuunnittelun osalta Ruut Rabinowitsch-Jokinen (MMM).

5 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 4 1. Johdanto Suunnittelualue (työnimellä Hevoshaka ) sijaitsee Salossa Matildan (Matildedal) kyläalueen, pienvenesataman ja uimarannan välittömässä läheisyydessä, merenpinnan tasosta korkeimmillaan noin +35 m tasolle kohoavassa melko tasaisessa rinteessä. Suunnittelualue rajoittuu pohjoisessa merenrantaan ja Matildan Puistotiehen sekä etelässä Meritiehen. Alue on yhteydessä maakuntakaavan mukaiseen merkittävän rakennetun ympäristön alueeseen ja sijaitsee Teijon ylänkö -Natura alueen sekä valtion omistaman Teijon retkeilyalueen läheisyydessä. Alueelta on olemassa vahvistettu Salon seudun maakuntakaava (2008) ja Mathildedalin rakennuskaava (1988). Alue on pääosin varttunutta ja järeää lehtoaluetta, jossa on muun muassa tammivaltainen jalopuumetsä ja umpeenkasvaneita niittylaikkuja. Uimarannan läheisyydessä sijaitsee kuusi huonokuntoista, paikallishistoriallisesti mielenkiintoista maakellaria sekä avoimehko kulttuurivaikutteinen, osin puustoittunut niittyalue. Rannan tuntumassa lehtipuustoista lehtoa on osin harvennettu ja pensastoa raivattu asuntojen edestä. Ylempänä tammivaltaisessa lehdossa metsä on saanut useita vuosikymmeniä kehittyä luontaisesti, samoin kuin alueen eteläosan lehtomainen sekapuulajinen kangasmetsä. Alueen metsissä on piirteitä asutuksen läheisyydestä, mikä näkyy merkkeinä lasten leikeistä, syntyneenä polustona ja viljelykarkulaislajistona. Matildan alue kuului jo 1600-luvulta lähtien teollisesti aktiiviseen alueeseen (Innamaa ym ) ja yksi Teijon alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaista ruukkimiljöistä sijaitsee yhä Matildassa (Varsinais-Suomen liitto 2008) aivan suunnittelualueen tuntumassa. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseekin yhä maakellareita, jotka olivat alkujaan Teijon tehtaan työntekijöille luvulla osoitettuja perunakellareita ja niiden rakennusmateriaalina ovat osin tehtaan raudanvalmistuksesta ylijääneet kuonatiilet (henkilökohtainen tiedonanto, Kaino Tuomi ). Nämä maakellarit tai ainakin osa niistä olisi arvokasta kunnostaa ja säilyttää. Paikallinen kyläyhdistys onkin ilmaissut kiinnostuksensa osallistua kunnostustalkoisiin. Suunnittelualueen eteläosasta Meritien suuntaisesti länteen Karvarinniittuun asti on ulottunut hevoshaka ja merenrannassa sijaitsi vielä 1970-luvulla tiheään kalastajien kalakoppeja jotka sittemmin purettiin (henkilökohtainen tiedonanto, Kaino Tuomi ).

6 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 5 2. Alueen luontoarvot Maastoselvityksessä alue käytiin kattavasti läpi. Tarkempi menetelmäkuvaus on liitteessä 1. Kohteen kuviot valokuvattiin; valokuvat ja niiden kuvaussuunnat ovat liitteessä Luontotyypit Alue jaettiin maastoselvityksen perusteella luontotyyppikuvioihin, jotka käyvät ilmi ohesta (taulukko 1 ja kuva 1). Kuvioiden tarkemmat kuvaukset ovat liitteessä 2; tässä luvussa esitellään tiivistetysti luontoarvojen kannalta oleellisimmat tulokset Tammimetsiköt (kuviot C ja D) Alueen merkittävin luontoesiintymä on kohtalaisen laaja tammimetsikkö, joka kattaa suuren osan selvitysalueesta. Tammimetsikkö (kuviot C ja D, kuva 1) on jaettu kahteen osaan, rehevään tammilehtoon (C1 ja C2) ja kangasmetsämäisempiin osiin (D1 ja D2). Näistä edelliset lukeutuvat äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltuun luontotyyppiin tammilehdot (Raunio ym. 2008) ja ovat myös metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (rehevät lehtolaikut). Tammelta tunnetaan hyvin suuri joukko siitä riippuvaisia uhanalaisia eliölajeja, kuten sammalia, jäkäliä, sieniä ja kovakuoriaisia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tammimetsät ovat yksi kaikkein merkittävimpiä biotooppeja maassamme, joten alueella on runsaasti potentiaalia lajiston kannalta. Kuvioilla on myös kaksi huomionarvoista isoa tammiyksilöä; lisäksi kuviolla C havaittiin metso (pistemäiset havainnot ks. kohta 2.2.). Selvityksessä on jouduttu myös tulkitsemaan, täyttääkö tammimetsikkö luonnonsuojelulain luontotyypin jalopuumetsiköt kriteerit. Runkopuiden lukumäärän ja muiden luontotyypiltä vaadittavien ominaispiirteiden, kuten kenttä- ja pensaskerroksen kasvillisuuden osalta kriteerit täyttyvät kuviolla C1. Tammimetsikkö on kuitenkin paikallishistoriaa tuntevan henkilön mukaan alkuperältään istutettu (henkilökohtainen tiedonanto, Kaino Tuomi ), ja maastohavaintojen perusteella sitä on myös vielä joitakin vuosikymmeniä sitten hoidettu ainakin jossain määrin. Vallitseva ylin latvuskerros koostuu suunnilleen saman ikäluokan puista. Metsikkö ei näin ollen olisi luonnonsuojelulain tarkoittamassa mielessä luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava, vaan olisi ennemmin tyyppiä istutetut ja kylvetyt metsät ja muut talousmetsät (Pääkkönen & Alanen 2000). Pääkkösen ja Alasen (2000) inventointiohje on kuitenkin istutettujen metsien suhteen hieman tulkinnanvarainen. Kokemuksen mukaan kauan sitten istutettuja, mutta luontaisesti uudistuvia tammimetsiköitä voidaan käytännössä joskus rajata luonnonsuojelulain luontotyypeiksi, jos luontainen uudistuminen ja metsikön muu kehitys on tuottanut tarpeeksi luonnontilaiseen verrattavan tilanteen. Näin ollen maanomistaja (Salon kaupunki) voi halutessaan pyytää Varsinais- Suomen ELY-keskukselta virallista tulkintaa kyseisen tammimetsikön suhteen. Suositus: Tammimetsäkuviot ovat luontoarvoiltaan varsin arvokkaita ja harvinaisia esiintymiä, jotka on syytä maankäytössä säilyttää luonnontilaisena alueena, vaikkei niistä haluttaisikaan perustaa luonnonsuojelualuetta. Ainakin kuviossa C1 ja osassa kuviota D1 olisi kuitenkin aineksia myös

7 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 6 luonnonsuojelualueeksi. Metsikön kannattaa joka tapauksessa antaa kehittyä luontaisesti omalla tahdillaan, jolloin luontoarvot tulevat vielä huomattavasti lisääntymään. Lahopuuta ja vanhoja puuyksilöitä ei kannata kerätä pois. Tammien vanhetessa ja lahopuun määrän lisääntyessä monet tammesta ja tammilahopuusta riippuvaiset uhanalaiset eliöt saavat lisää elinmahdollisuuksia alueella Rantalehto (kuvio A) Tammilehdon alapuolella on toinen, kapeampi rannan myötäinen lehtokuvio, jolla ei kuitenkaan esiinny tammea merkittävästi (korkeintaan nuoria taimia). Rantalehto on kuitenkin paikallisesti arvokas kohde luonnon monimuotoisuudelle, sillä rehevä maaperä, veden läheisyys ja isot lehtipuuyksilöt luovat otolliset olosuhteet suurelle määrälle eliölajistoa. Rannan lähellä on yksittäisiä huomattavan järeitä tervaleppäyksilöitä (ks. lajihavainnot, kohta 2.2.). Kuvion arvoa nostavat lisäksi kytkeytyminen viereiseen tammilehtoon sekä merenrannan läheisyys, joka tekee siitä arvokkaan ekologisen käytävän ja mm. lepakoille sopivaa ympäristöä. Kaikki lepakkolajimme ovat EU:n luontodirektiivin ns. tiukasti suojelemia lajeja. Suositus: Rantalehto on paikallisesti arvokas luontokohde ja metsälain mukainen rehevä lehtolaikku. Kohde tulisi maankäytössä säilyttää luonnontilaisena, luonnon kannalta alueen olisi paras antaa kehittyä täysin luontaisesti. Jos metsää halutaan käsitellä, se tulee tehdä varoen ja metsälakia noudattaen Muut kuviot Kuvio F on muuten hyvin epäluonnontilainen, mutta puuston rajussa harvennuksessa on säästetty ryhmä isoja haapoja kuvion eteläosassa. Haapa on monimuotoisuuden kannalta tärkeä laji, ja isot haavat tarjoavat hyviä asuinsijoja kolopesijöille. Kuviolla E on tuore kuivahko niitty, joka on kuitenkin menettänyt lajistollista arvoaan umpeenkasvun myötä. Niityllä ei havaittu erityistä hyvien niittyjen indikaattorilajistoa. Niitty kaipaa pikaista kunnostusta. Taulukko 1. Matildan selvitysalueen luontotyyppikuviot. Kuvio Pinta-ala (ha) Luontotyyppi Lakikohde? Luontoarvot A 0,44 Tuore/kostea lehto Metsälaki Luontoarvoiltaan arvokas B 0,44 Umpeutuva suurruohoniitty ja reunapuustoa Ei erityisen arvokas; voimakkaasti kulttuurivaikutteinen, osin joutomaan kaltainen C1 0,91 Tuore tammilehto Metsälaki Luontoarvoiltaan hyvin arvokas C2 0,17 Tuore/kuivahko tammilehto Metsälaki Luontoarvoiltaan hyvin arvokas D1 0,77 Lehtomainen kangas (tammimetsikkö) Luontoarvoiltaan arvokas D2 0,41 Lehtomainen kangas (tammimetsikkö) Luontoarvoiltaan arvokas E 0,28 Umpeutunut tuore niitty Tarvitsee kunnostusta, nykyisellään ei arvokas F 0,61 Tuore/kostea lehto Ei erityisen arvokas; voimakkaasti harvennettu, puistomainen

8 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 7 Kuva 1. Matildan selvitysalueen luontotyyppikuviot, huomionarvoiset kasvikohteet ja vieraslajiesiintymät. Kirjain- ja numerotunnusten selitteet ovat taulukoissa 1 ja 2. Kuviolla B on toinen umpeenkasvava niitty. Niitty on melko kostea ja rehevä, minkä seurauksena isot suurruohot ja -heinät ovat valloittaneet sen. Kuviolla on myös runsaasti pensaikkoa ja reunamilla harvaa, järeää lehtipuustoa. Pensaat tarjoavat paikallisesti suojaa pikkulinnustolle. Suositus: Kuvion F eteläkulmassa isojen haapojen alueella annetaan metsän kehittyä takaisin erirakenteisempaan ja luonnontilaisempaan suuntaan. Niittyalue kuviolla E olisi hyvä ennallistaa. Kuviolla B olisi hyvä jättää jäljelle kookkaita puuyksilöitä ja jonkin verran matalampaa puustoa/pensaikkoa rannan suuntaisesti. (yksityiskohdat ja hoitokuviot ks. luku 3)

9 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Lajihavainnot Huomionarvoiset kasvikohteet Alueella on parissa kohdassa vaarantuneeksi (VU) luokitellun vuorijalavan (Ulmus glabra) nuoria taimia, jotka lienevät kuitenkin läheisten puistopuiden jälkeläisiä, eikä niiden suojeluun ole siksi erityistä syytä. Muuten alueelta ei havaittu uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai erityisen harvinaisia putkilokasvilajeja. Edustavia lehtojen indikaattorilajeja kuitenkin löytyy etenkin kuvioilta C1 ja C2: mm. koiranheittä (Viburnum opulus) ja sudenmarjaa (Paris quadrifolia) on runsaasti, ja muista vaateliaista parhaiden lehtojemme lajeista havaittiin mm. lehtopähkämöä (Stachys sylvatica, merk. karttaan), lehtoimikkää (Pulmonaria obscura), näsiää (Daphne mezereum) ja vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Kuviolla C1 on paitsi tammen (Quercus robur), myös muiden jalopuiden taimia: mainitun vuorijalavan lisäksi saarnea (Fraxinus excelsior) ja vaahteraa (Acer platanoides). Kuviolta C1 löytyi myös rauhoitettua valkolehdokkia (Platanthera bifolia). Huomionarvoisia kohteita ovat myös kaksi pähkinäpensasta, joista niityn reunassa (kuvio E) oleva on kooltaan suuri. Alueella on myös kaksi huomionarvoista, isoa tammiyksilöä, joiden rinnankorkeushalkaisijat ovat n. 60 ja 55 cm. Lisäksi uimarannan läheisyydessä on huomattavan järeitä tervaleppiä, jotka ovat niin ikään paikallisesti merkittäviä. Isojen puiden sijainnit on merkitty karttaan (kuva 1). Kuviolla C1 havaittiin lisäksi tutustumiskäynnin yhteydessä metsonaaras (Tetrao urogallus, NT). Metso on EU:n lintudirektiivin liitteen 1 laji ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji. On varsin epätavallista, että metso viihtyy näin lähellä asutusta. Metso suosii tavallisesti vanhoja metsiä, jotka sijaitsevat laajemmilla metsäalueilla. Suositus: Isojen tammiyksilöiden ja muiden kuvaan 1 merkittyjen huomionarvoisten lajien esiintymät huomioidaan ja niitä varjellaan mahdollisten kunnostus- ja hoitotoimien yhteydessä. Vieraslajit poistetaan kitkemällä. Metson elinympäristöä suojellaan pitämällä kuviot C1 ja D1 mahdollisimman luonnontilaisina. Taulukko 2. Pistemäisten luontokohteiden tiedot. Piste Laji Tieteell. nimi Tyyppi Lisätiedot 1 tammi Quercus robur muu huomionarv. rinnankork. läpimitta 55 cm 2 tammi Quercus robur muu huomionarv. rinnankork. läpimitta 60 cm 3 valkolehdokki Platanthera bifolia rauhoitettu 4 lehtopähkämö Stachys sylvatica muu huomionarv. 5 pähkinäpensas Corylus avellana muu huomionarv. iso pensas 6 pähkinäpensas Corylus avellana muu huomionarv. pieni pensas (yksittäinen verso) 7 tervaleppä Alnus glutinosa muu huomionarv. muutama hyvin järeä tervaleppä lähekkäin 8 kanadanpiisku Solidago canadensis vieraslaji kasvusto pisteestä SE, n. 20 x 4 m alalla 9 tuoksuvatukka Rubus odoratus vieraslaji pieni kasvusto (n. 1 m 2 ) 10 tuoksuvatukka Rubus odoratus vieraslaji pieni kasvusto (n. 1 m 2 )

10 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Vieraslajit Alueella havaittiin muutamia villiintyneitä vieraslajiesiintymiä, jotka tulisi mahdollisimman pikaisesti poistaa. Kuvion C1 reunassa rivitalon päädyn kohdalla on kanadanpiiskun (Solidago canadensis, kuva 2) kasvusto n. 10 metrin matkalla. Rivitalon ja rannan välissä puolestaan on tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus) kaksi pientä lähekkäistä kasvustoa. Havainnot on merkitty karttaan (kuva 1). Etenkin kanadanpiisku on herkästi levittäytyvä laji, ja se on myös kansallisessa vieraslajistrategiassa mainittu haitallinen vieraslaji (Maa- ja metsätalousministeriö 2011). Kuva 2. Kanadanpiisku (piste 8) Suositukset jatkoselvityksistä Alueella on paljon potentiaalia lepakoiden elinympäristönä: alueella ja sen ympäristössä on lepakoiden piilo- ja talvehtimispaikoiksi sopivia vanhoja suuria rakennuksia, vanhoja maakellareita sekä isoja, hyvin järeitä lehtipuuyksilöitä. Lisäksi merenranta ja lehtokuviot tarjoavat hyviä ruokailumahdollisuuksia lepakoille. Kaikki lepakkolajimme ovat EU:n luontodirektiivin ns. tiukasti suojelemia lajeja, joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kartoittaminen olisi suositeltavaa, kun alueella suunnitellaan hoitotoimenpiteitä. Suositus: Suosittelemme lepakkoselvityksen tekemistä alueella.

11 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Kunnostus- ja hoitosuunnitelma 3.1. Suunnitelman perusteet ja tavoitteet Alueen hoidon ja käytön suunnittelun perusteena on huomioida luonnon ja sen kulttuurihistorian erityispiirteet ja luoda alueesta virkistyksellisesti hyödyllisempi kokonaisuus ylläpitäen ja lisäten samalla luonnon monimuotoisuutta. Ideoinnin kantavana teemana on kehittää alueesta kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittava ja monimuotoinen ruukkitammikon virkistysalue. Alueen suunnittelussa on haluttu säilyttää ja kunnostuttaa paikallishistoriasta kertovat rakennelmat ja hevoshaka-alueen vanha niitty. Lisäksi suunnitelmissa on esitetty alueen virkistysreittien ja lasten leikkimahdollisuuksien kehittämistä sekä merenranta-alueen lehdon lähimais meen yhtenäistämistä ja pehmentämistä. Suunnittelualueelle erityisarvoa tuo lisäksi isohko luontaisesti kehittyvä tammilehto, joka on arvokas monimuotoisuuskohde. Lehto on noin 80-vuotias ja isoimman tammen läpimitta on jo 60 cm. Tammilehdon säilyminen luontaisesti kehittyvänä metsänä on tärkeää. Pääasiallisina tavoitteina Matildan suunnittelualueella ovat: 1. kehittää uimarannan ympäristöstä monitoimisempi leikki- ja pelikenttineen (ks ) 2. saada kulkureitit uimarannalta rannan suuntaisesti lounaaseen Hevoshaan asuinalueelle päin sekä Hevoshaantielle ja Meritielle etelään päin toimivammiksi ja elämyksellisemmiksi virkistysreiteiksi (ks ) 3. tuoda esille alueen länsirajan vanha kaunis kiviaita ja paikallishistoriallisesti mielenkiintoiset maakellarit (ks ) 4. kunnostaa suunnittelualueen eteläosan niitty (ks ) 5. suosia jalopuiden menestymistä koko alueella (ks ) 6. hoitaa merenrannan lehtoa luontoarvot ja virkistysarvot yhteensovittaen (ks ) 7. poistaa luontoon kuulumattomat tulokaslajit (ks ) 8. kunnostaa parkkialueeksi Hevoshaantien pään korkeakasvuinen niitty (ks ) 3.2. Kunnostus- ja hoitotoimien kuvaus Uimarannan lähistön leikkipaikka (kuvio B) Uimaranta on runsaassa käytössä ja siistissä kunnossa oleva hiekkaranta, joka rajautuu parkkipaikka-alueineen suunnittelualueen ulkopuolelle. Uimaranta-alueen vieressä sijaitsee pienvenesatama ja uimarannalta koilliseen Matildan Puistotietä sivuava puustoittunut rehevä niittyalue vanhan kiviaidan vieressä (kuvio B) on kaavoitettu venevalkamatoiminnoille (Mathildedalin rakennuskaava 1988). Se on kooltaan n. 40 x 40 m ja on sijainniltaan keskeisellä paikalla uimaranta-, ruukkialue- ja venesatamavieraiden sekä lähialueen asukkaiden

12 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 11 Kuvat 3 & 4. Uimaranta ja läheinen leikkikenttäalueeksi soveltuva alue (kuvio B). virkistysmahdollisuuksien lisäämiselle leikki-ja pelikenttäalueena. Lähistöllä ei ole leikkipaikkaaluetta ja lapset ovatkin käyttäneet lähimetsän niittylaikkuja peleihinsä. Peruskunnostustoimenpiteet: Puustoittuneelle niittyalueelle (kuvio B) voisi perustaa lasten leikkipuiston sisältäen pienen urheilukenttäalueen jalkapallomaaleineen sekä/tai rantalentopallokentän. Leikkipaikan perustaminen tarvinnee erillisen ja tarkemman suunnitelman laadinnan. Alustavina toimenpiteinä ovat puuston ja pensaston raivaustyöt, maan tasoitus, mahdollinen pengerrys, kentän pohjustus ja hiekoitus. Puustoa kadetaan ja pensastoa raivataan, mutta mahdollisuuksien mukaan terveitä puita myös jätetään leikkialueelle tuulen suojaksi ja varjostamaan. Kaadetut puut ja pensaat siirretään huomaamattomiin kohtiin alueen laitamille maatumaan. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Leikkipaikan turvallisuudesta huolehtiminen, siisteydestä huolehtiminen Virkistysreitit Suunnittelualueella on olemassa polkuja, jotka kaipaavat kunnostusta ja lisäksi tarvittaisiin reitti uimarannalta mahdolliselle tulevalle leikkipaikalle sekä reitti alueen eteläpäähän Meritieltä niittyalueen kautta Hevoshaantielle päättyvälle polulle. Eteläosan uusi reitti toisi luontopolun omaisesti esille kauniin kunnostettavan niittyalueen, komean kookkaan pähkinäpensaan (piste 5) ja alueen kookkaimman tammen (lpm 60 cm, piste 2), niitynreunuskivikkoa, tammilehtoa, entistä hevoshakaa tunnusomaisine metsän pohjan niittylajistoineen sekä toimisi samalla kulkuväylänä Meritieltä uimarannan suuntaan. Lisäksi voidaan kehittää vanhaa tai rakentaa uusi reitti Matildan puistotieltä uimarannalle päin. Siinä kulkee vanha kärrytiepohja, mutta rakennuskaavan (1988) mukaisesti se kulkisi mahdollisen venevajan rakennuspaikalle ja uusi kevyen liikenteen väylä sen yläpuolella. Ratkaistavaa on kehitetäänkö vanhaa, rakennetaanko uusi esim. tulevan leikkipaikan läpi vai kuljetaanko jatkossakin vain parkkialueen läpi Matildan puistotielle. Kaikista reiteistä olisi hyvä tehdä myös pyöräilyyn sopivia. Peruskunnostustoimenpiteet:

13 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 12 Vanhoilta kartan (kuva 8) mukaisilta polku-urilta (pituudet noin 190 ja 210 m) poistetaan paikoittaiset kivet ja ne tasoitellaan/lanataan kevyesti 1,5 m leveydeltä. Polut hiekoitetaan. Uudet virkistysreitit alueen eteläosassa ohjataan kulkemaan puuston lomassa puiden kaatoa välttäen. Meritieltä niitylle päin tuleva reitti ohjataan alkamaan vanhaa tiepohjaa pitkin. Uusilta reittiosuuksilta (noin 370 m) raivataan pensasto uralta ja sen molemmin puolin n. 1 m etäisyydeltä. Urasta tehdään 1 m leveä, siltä poistetaan pienkonetyönä juurakot ja se hiekoitetaan. Meritien ja perustettavan reitin alkuun voi pystyttää opaskyltin polulle. Mahdollinen uusi reitti Matildan Puistotieltä tulevan leikkipaikan kautta uimarannalle (noin 80 m) vaatii uran ja sen molemmin puolin n. 2 m etäisyydeltä pensaikon raivaustyötä, polkupohjan tasoituksen n. 1,5 m leveydeltä ja hiekoituksen. Raivuujäte haketetaan paikan päällä ja kookkaammat rungot kuljetetaan halutessa pois tai jätetään metsään lahopuuksi. Hakkeen voi käyttää polun kunnostukseen. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Virkistysreittien reunapensaikot raivataan noin 10 vuoden välein. Kuvat 5 7. Vanhat virkistysreitit merenrannan läheisyydessä kaipaavat kunnostusta. Vasemmalla kuvio A/B; alh. vas. kuvio A/C1; alh. oik. kuvio F.

14 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 13 Kuva 8. Kartta toteutettavista kunnostus- ja hoitotoimenpidekohteista. Katso myös liitteen 4 havainnekuva hoito- ja kunnostuskohteista.

15 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 14 Kuvat Vanhojen maakellarien ja kiviaidan kauneus (kuviolla C1) tuodaan esiin pensastoa ja puustoa poistamalla Paikallishistorialliset kohteet (kuviolla C1) Vanhat paikallishistoriallisesti mielenkiintoiset mutta kunnostustarpeessa olevat maakellarit sijaitsevat uimarannan lähistöllä puiden ja pensaikon siimeksessä. Kookas kiviaita kulkee niiden vieritse kiinteistön rajaa ja polun reunaa pitkin kakkoon päin Hevoshaantielle saakka. Kiviaidassa kiinni kasvaa kauniita vanhoja ja kookkaita yli 100-vuotiaita koivuja sekä pihlajavaltaista pensastoa. Vanhat koivut ovat maisemallisesti kauniita ja ne olisi hienoa jättää vielä kasvamaan ja henkimään vanhaa tunnelmaa, mikäli uhkaavaa lahovikaisuutta ei esiinny. Peruskunnostustoimenpiteet: Pensasto raivataan maakellarien muodostamalta alueelta polkuun ja kiviaitaan ulottuen. Maakellareiden rakenteita juuristollaan uhkaavat kookkaammat puut kaadetaan. Kookkaiden vanhojen koivujen kunto tarkastetaan kairaamalla muutamia tai kaatamalla yksi maakellarien läheltä lahovikaisuuden (kaatumisvaaran) tarkastamiseksi. Kiviaidan juuresta raivataan pensasto 1 m säteellä ja kaadetaan puut n. 0,5 m säteellä kookkaimpia koivuja lukuunottamatta (ellei lahovikaisuusselvitys toisin edellytä). Kauempana kiviaidasta pensastoa hieman harvennetaan koko Hevoshaantielle vievän polun pohjoispuolella, jotta osa pensaskerroksen puustosta pääsee järeytymään. Kiviaidalta maahan pudonneet kivet ladotaan uudelleen paikoilleen. Raivuujäte haketetaan paikan päällä ja kookkaammat rungot kuljetetaan pois. Hakkeen voi käyttää polun kunnostukseen. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Maakellarien ja kiviaidan reunapensaikot raivataan noin 10 vuoden välein ja kookkaiden koivujen silmämääräinen kuntotarkastus tehdään samalla Niitty (kuviolla E) Eteläosassa vanhan hevoshaka-alueen laidassa on vanha osin metsittynyt niittyalue. Sen kunnostuksella ja hoitoon otolla edistetään alueen hyönteis-, perhos- ja putkilokasvilajiston

16 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 15 Kuvat Vanhan niityn (kuvio E) kunnostus lisäisi alueen maisemallista, kulttuurihistoriallista ja lajistollista monimuotoisuutta. monimuotoisuutta sekä lisätään alueen virkistysarvoa tuomalla kauniisti esille alueen historiallista käyttötarkoitusta. Niityn laidalla on kaksi vanhaa omenapuuta ja alarinteen puoleisessa reunassa on aidan omaisesti kerättyjä kiviä sekä kookas komea pähkinäpensasyksilö. Niityllä on lautajätteitä ja lasten leikkivälineistöä. Hoidon tavoitteena on lisätä niityn avoimuutta ja valoisuutta sekä vähentää ravinteisuutta. Peruskunnostustoimenpiteet: Niittyalue rajataan ulottumaan sen länsi-eteläreunassa n. 10 m metsään päin ja alareunassa kivikasamuodostelmaan asti. Lauta- ja muut rakennusjätteet toimitetaan pois alueelta ja leikkivälineiden omistajia pyydetään viemään ne pois. Kaikki puut niittyalueelta ja kivikasamuodostelman alueelta kaadetaan, tammia, pähkinäpensaita, omenapuita, kaunista niityn keskellä kasvavaa pajua ja muutamia kookkaita koivuja lukuun ottamatta. Kannot jätetään mahdollisimman mataliksi niiton helpottamiseksi. Niitty niitetään aluksi heinä-elokuun vaihteessa niittykasvien siementen kypsyttyä ja niittojäte haravoidaan pois niityltä. Niityn laidalle poluun varteen voidaan sijoittaa levähdyspenkki ja pystyttää niityn lajistosta ja hoidosta kertova opastaulu. Niityn alareunan reunakivet ladotaan selkeämmäksi aidanteeksi ja polun kohdalle tehdään porttimainen aukko. Raivuujäte haketetaan paikan päällä ja kookkaammat rungot kuljetetaan halutessa pois tai levitellään metsään lahopuuksi. Hakkeen voi käyttää polun kunnostukseen, mutta sitä ei sirotella niitylle ravinnelisävaikutuksen takia. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Niitty niitetään vuosittain heinä-elokuun vaihteessa niittykasvien siementen kypsyttyä ja niittojäte haravoidaan pois niityltä. Niitto tehdään leikkaavalla terällä. Vaihtoehtoisesti niittyä voidaan tarjota lähialueen pienten laiduneläinten käyttöön.

17 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Jalopuut Suunnittelualueella kasvaa runsaasti varttuneita ja järeitä tammia, joitakin nuoria vaahteroita tammilehtoalueella, muutama vuorijalava Meritien varressa ja siihen rajoittuvassa metsässä sekä saarnen vesasyntyisiä taimia meren rannan tuntumassa. Näistä vain vuorijalava on rauhoitettu (luonnonsuojeluasetuksen muutos ), mutta jalopuut ovat harvalukuisia, koristeellisia ja arvokkaita avainlajeja, ja niiden menestymistä turvataan vapauttamalla niille elintilaa. Peruskunnostustoimenpiteet: Meritien ja suunnittelualueen reunassa alikasvospensasto (lpm <10 cm) raivataan tammien ja vuorijalavan ympäriltä 3 m säteeltä tien reunasta (kuvioilla D1 ja D2). Näin myös näkymä virkistysalueelle avartuu. Kuviolla D2 voidaan toteuttaa tammea ja sekapuulajisuutta suosiva ensiharvennus. Harvennus olisi hyvä toteuttaa metsurityönä maastovaurioiden välttämiseksi. Meren rannassa (kuviolla F) kasvavat saarnen vesataimet merkitään, reikäperataan esiin ja säästetään, vaikka muuta aluetta raivattaisiin. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Tammilehtoalueen (kuvioilla C1 ja C2) kuusettumista seurataan 10 v välein. Kuusen taimia kaadetaan tarpeen mukaan niiden runsastuessa liiaksi Rantalehto (kuvioilla A, B ja F) Meren rantaan rajoittuva lehtoalue uimarannalta etelään on osin jo reilusti avarrettua puistomaista osa-aluetta (kuvio F) ja osin tiheää lehtoa (kuvio A). Koko alueesta olisi hyvä luoda yhteneväisempi kokonaisuus ja osin palauttaa kuviolla F luonnon monimuotoisuudelle tärkeää erirakenteisuutta. Näkymä asuinrakennuksilta ja nykyiseltä virkistysreitiltä merelle päin voisi jatkossa olla uimarannan lähiosuudella nykyistä avarampi (kuvio A) ja asuinrakennusten edustalla (kuvio F) taas paikoin suojatumpi. Samalla avoimena pitämisen vaatima työmäärä vähenisi. Rantalehto-osuus uimarannan parkkialueen laidalla (kuviolla B) puolestaan voisi kasvaa vapaasti tuulensuojavyöhykkeenä. Mikäli leikkipaikka-alue perustetaan, olisi kuitenkin hyvä avartaa näkymää uimarannalta leikkipaikalle (kuviolle B) harventamalla tiellä olevaa puustoa. Peruskunnostustoimenpiteet: Asuinrakennusten edustalla jätetään pysyviä vapaasti kasvavia metsäsaarekkeita 3-4 kpl (kuvio F). Laajin n. 20 m halkaisijaltaan oleva saareke sijoittuisi eteläpäähän kookkaiden kolohaapojen alle, kolopesijöiden suojaksi. Muut saarekkeet jätetään tammien ja saarnien sekä mahdollisuuksien mukaan koiranheiden yhteyteen epäsäännöllisen mallisiksi halkaisijaltaan n. 5 m saarekkeiksi. Muu osuus voidaan raivata pensastosta. Luonnontilaisemmalla lehto-osuudella (kuvio A) lähempänä uimarantaa avarretaan näkymää merelle raivaamalla virkistysreitistä vaihtelevasti 1-4 m etäisyydeltä pensastoa ja muutamia läpimitaltaan alle 15 cm puita. Raivuujäte haketetaan paikan päällä ja kookkaammat rungot jätetään lahopuuksi. Hakkeen voi käyttää polun kunnostukseen.

18 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 17 Kuvat Vasemmalla puistomaista rantalehtoa (kuvio F). Oikealla korkeakasvuinen niittylaikku Hevoshaantien päässä, jolle voisi perustaa lisäparkkialueen. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Avoimena pidettäviä alueita ja virkistysreitin reunoja raivataan pensastosta n. 5 v välein. Isoja puita ei kaadeta enempää Vieraslajit Asutuksen lähistöllä meren rannassa (kuvio F, karttapisteet 8 10) on luontoon levinneitä vieraslajeja (tuoksuvatukkaa ja kanadanpiiskua). Peruskunnostustoimenpiteet: Vieraslajit kitketään juurineen. Jatkuvat hoitotoimenpiteet: Vieraslajit poistetaan tarvittaessa rantaalueen ja virkistysreittien hoitoraivauksien yhteydessä 5 v välein Lisäparkkialue Hevoshaantien päässä oleva korkeaa ruohokasvillisuutta kasvava pieni niitty (kuvion C1 itäkulmaus, kuva 14) on luontoarvoiltaan vähäinen ja se voidaan ottaa käyttöön virkistysalueella kävijöiden pienenä parkkialueena. Vaihtoehtoisesti niitylle voidaan istuttaa puita tai yksittäinen maisemapuuksi kehittyvä puu (esim. tammi). Peruskunnostustoimenpiteet: alue tasoitetaan ja sorastetaan. Virkistysreitin alkuun voidaan pystyttää kulkua ohjaava opaskyltti reitille.

19 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Kustannusarvio ja töiden ajoitus Kustannusarvio on esitetty alla olevassa taulukossa jaoteltuna peruskunnostuksen toimenpiteisiin ja jatkuviin hoitotoimenpiteisiin (Taulukko 3). Taulukko 3. Työmäärä- ja kustannusarvio. Kustannusarvio Matilda (4,7 ha) peruskunnostus 0-3 v kuluessa jatkuva hoito ( /hoitokerta) työlaji määrä yksikköhinta työaika, h kustannus, 1 v välein 5 v välein 10 v välein Leikkipaikka-alue suunnittelutyö 40 x 40 m alue 30 /h pensaston ja puuston raivaustyöt 0,16 ha 27 /h maan rakennus 900 m2 60 /h kiviaines (kantava + pintahiekka) tn 10 /12,5 /tn 8500** leikkivälinekalusteet suunnitelman mukaan ylläpitotarkastus 100 (Yhteensä ***) Virkistysreitit maanrakennus 850 m / 1090 m2 50 /h kiviaines (kivituhka) 60 tn 6 /tn 1150** pensaston ja puuston raivaus 0,1 ha 27 /h oksien haketus 4 m3 27 /h runkojen lähikuljetus (mönkijällä tms.) 5 m3 50 /h kyltti Meritieltä 1 kpl (Yhteensä 5190 ) Maakellarien ja kiviaidan ympäristö pensaston ja puuston raivaus 0,06 ha 27 /h oksien haketus 2 m3 27 /h runkojen lähikuljetus (mönkijällä tms.) 3 m3 50 /h kivien ladonta 100 m 25 /h (Yhteensä 566 ) Niittyalue pensaston ja puuston raivaus 0,15 ha 27 /h lauta ym. romujen keruu/poiskuljetus 1 m3 300 oksien haketus 4 m3 27 /h runkojen lähikuljetus (mönkijällä tms.) 5 m3 50 /h niityn niitto ja haravointi 0,175 ha 27 /h reunakivien ladonta 40 m 27 /h penkki 1 kpl opastaulu 1 kpl (Yhteensä 2345 ) Jalopuiden hoito Meritien varren raivaus jalopuiden ympäriltä 0,03 ha 27 /h oksien haketus 1 m3 27 /h meren rannan saarnien merkintä ja reikäperkaus 27 /h 2 54 puuston ensiharvennus (sis.menoja ja tuloja) 0,3 ha 27 /h (Yhteensä 362 ) Rantalehto pensaston raivaus 0,4 ha 27 /h oksien haketus 2 m3 27 /h (Yhteensä 513 ) Muut vieraslajien poisto 27 /h uuden (Hevoshaantien) p-paikan rakennus 50 m2 60 /h uuden p-paikan kiviaines (kantava) 15 tn 10 /tn 250** opaskyltti uudelta p-paikalta polulle 1 kpl (Yhteensä 1233 ) * työhinnat (sis.alv) ovat suuntaa antavia (metsurityö 27 /h, pienkonetyö 50 /h, raskas konetyö 60 /h) **Ruduksen ohjeellinen hinnasto (sis. kuljetus 50km) ***alustava arvio, joka tarkentuu suunnitelman laadinnan jälkeen

20 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma Kirjallisuus Innamaa, K., Litzen, V., Salmo, H. ja Lindström, O. 1980, 1982 ja Perniön historia I-III.,SASA-paino, Salo. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Maa- ja metsätalousministeriö 2011: Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 2. painos. Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) [ ja metsälain perustelut (HE 63/1996) [ Perniön Mathildedalin rakennuskaava 1:2000. Turun ja Porin lääninhallitus vahvistanut Suunnittelukeskus Oy.[ Pääkkönen, P. & Alanen, A Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Varsinais-Suomen liitto vahvistettu Salon seudun maakuntakaava (vahv. päätös YM1/5222/2007). Ympäristöministeriö 2011a: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011b: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2012c: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu

21 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 20 Liite 1. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnin menetelmäkuvaus. Työssä noudatettiin soveltuvin osin mm. teosten Pääkkönen & Alanen (2000), Meriluoto & Soininen (2002) ja Söderman (2003) ohjeistuksia ja määrittelyjä huomioitavista luontoarvoista. Esitietoina kerättiin alueelta olevat havainnot ympäristöhallinnon ylläpitämästä Herttaeliötietokannasta. Tietokannasta ei löytynyt uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintotietoja alueelta. Maastoselvityksen tavoitteena oli jakaa alue luontotyyppikuvioihin, joilta kerättiin perustiedot luontotyypin puustosta, muusta kasvillisuudesta ja ominaispiirteistä sekä tehtiin havaintoja mm. ihmisen vaikutuksesta kuviolla. Tarkat tiedot kerättiin seuraavista kohteista: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005). Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (Metsäasetus 1996, Metsälaki 1996, Meriluoto & Soininen 2002). Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet (Vesilaki 2011). Muut huomionarvoiset luontotyypit ja mahdolliset monimuotoisuusalueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät kohteet) sekä muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet (esim. kulutukselle herkät alueet) (mm. Airaksinen & Karttunen 2001, Raunio ym. 2008, Ympäristöministeriö 2011a) ja alueellisesti arvokkaat kohteet. Valtakunnallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien, alueellisesti uhanalaisten, EU:n luontodirektiivin mukaisten, Suomessa rauhoitettujen ja Suomen vastuulajien sekä muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymät (Rassi ym. 2010, Ympäristöministeriö 2001, 2008, 2010, 2011b, 2012). Merkittävät putkilokasvivieraslajien esiintymät (Maa- ja metsätalousministeriö 2011). Maastotyöt suoritti LuK (kasvibiologia) Aapo Ahola. Alueelle tehtiin tutustumiskäynti ja tehtiin varsinainen selvityskäynti. Alue käytiin kattavasti jalkaisin läpi kasvillisuutta ja luontotyyppejä havainnoiden. Edellä lueteltujen kohteiden sijainnit rajattiin maastossa tarkasti kartalle. Tarvittaessa paikannuksessa käytettiin apuna GPS-laitetta (Garmin etrex HCx Legend). Yllä listattujen luontoarvoiltaan merkittävien kuvioiden kasvillisuus ja kasvilajisto, puuston rakennepiirteet, lahopuusto sekä muut ominaispiirteet kirjattiin kattavasti maastolomakkeelle. Kasvilajit määritettiin paikan päällä. Kohteet valokuvattiin. Maastotyön aikana havainnoitiin myös muiden eliöryhmien huomionarvoista lajistoa, josta tehdyt havainnot kirjattiin, paikannettiin tarvittaessa GPS-laitteella ja merkittiin kartalle. Ajankohta oli erittäin hyvä luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen tekemiseen. Paikkatiedon ja kartta-aineiston käsittely tehtiin ESRI ArcGis-ohjelmistolla; rajauksien tekemisessä apuna käytettiin tarvittaessa myös ilmakuvatarkastelua (ilmakuvat: Maanmittauslaitos).

22 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 21 Viitteet Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) sekä luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Maa- ja metsätalousministeriö 2011: Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. Metsäasetus 1996: annettu metsäasetus (1200/1996) [ Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) sekä metsälain perustelut (HE 63/1996) [ Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen Kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Vesilaki 2011: annettu vesilaki (587/2011) [ Ympäristöministeriö 2001: Alueellisesti uhanalaiset lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2010: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011a: Luontotyyppien suojelu. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011b: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2012: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu

23 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 22 Liite 2. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnin yksityiskohtaiset tulokset. Alla esitellään kerätyt tiedot kaikilta selvitysalueen luontotyyppikuvioilta. Kuvioiden rajaukset ilmenevät raportin kartoista (kuvat 1 ja 8). Kuvioilta otetut valokuvat kuvaussuuntineen ovat liitteessä 3. A) Tuore( kostea) keskiravinteinen lehto. Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö, uhanalainen (VU) luontotyyppi. Rantalehto eroaa kuviosta C1 niin puustoltaan kuin muulta kasvillisuudeltaan. Puustossa ylispuustona ovat tervalepät, joista osa on huomattavan järeitä. Muita puulajeja ovat mm. pihlaja (Sorbus aucuparia), tuomi (Prunus padus) ja rauduskoivu (Betula pendula). Tammea on vain yksittäisiä pieniä taimia. Lahopuuta on jonkin verran, mutta se on melko ohutta. Luontotyyppinä on hieman C1-kuviota kosteampi lehto, jossa kosteutta indikoi mm. hiirenporras (Athyrium filixfemina). Puusto on erirakenteista ja pensaskerros on kohtalaisen hyvin kehittynyt; siinä tavataan mm. punaherukkaa (Ribes rubrum) ja tuomea. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä etelärannikon rantalehtojen lajistoa, kuten karhunputkea (Angelica sylvestris), käenkaalia (Oxalis acetosella), sudenmarjaa (Paris quadrifolia) ja puna-ailakkia (Silene dioica). Luontoarvoiltaan arvokas. B) Umpeenkasvanut kostea (ja tuore) suurruohoniitty sekä sen reunusmetsikkö ja -pensaikko. Talojen ja rannan välinen, voimakkaasti kulttuurivaikutteinen alue, jolla luontotyypit ovat epäedustavia ja pirstottuneita. Alueen mosaiikkimaisuus ja runsas tuomi- selja- ja pajupensasto sekä nuoret tervalepät tekevät alueesta hyvää elinympäristöä varpuslinnustolle; kuviolla on mm. pensaskertun (Sylvia communis) reviiri. Niittymäiset osat ovat hyvin korkeakasvuisia: vadelmaa (Rubus idaeus), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), nokkosta (Urtica dioica) ja hiirenporrasta (Athyrium filix-femina). Paikoin on tiheästi lehtotähtimöä (Stellaria nemorum). Luontoarvoiltaan paikallisesti jossain määrin merkittävä (lähinnä rehevyytensä takia). C) Tammilehto. Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), äärimmäisen uhanalainen (CR) luontotyyppi, edustava Natura-luontotyyppi (jalopuulehdot). Kuvio jakautuu kahteen osakuvioon C1 ja C2, jotka ovat käytännössä hyvin samantyyppisiä, reheviä, tammivaltaisia tuoreita lehtoja. Tammi on melko hyväkasvuista, ja rinnankorkeusläpimitalta (dbh) yli 20 cm paksuja runkoja on useita kymmeniä. Isoimmat yksilöt ovat n. 60 cm (dbh) paksu tammi kuviolla C1 ja n. 55 cm (dbh) paksu tammi kuviolla C2. Muu puusto on lähes kauttaaltaan lehtipuustoa, yksittäisiä mäntyjä (Pinus sylvestris) on paikoin. Kasvillisuustyyppi on pääosin tuore runsasravinteinen lehto, kutakuinkin HeOT-tyyppiin luettavissa. Paikoin on keskiravinteisempaa OMaT-lehtoa. Sekä tammilehdot että tuoreet runsasravinteiset lehdot ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä Suomessa (Raunio ym. 2008). Lisäksi kuvio voisi ehkä edustaa Natura-luontotyyppiä jalopuumetsät (9020), paitsi jos puuston alkuperä on istutettu. Tammelta tunnetaan runsaasti siihen sitoutunutta uhanalaista eliöstöä, jota ei tässä selvityksessä voitu kartoittaa. Kuviolla on tammen lisäksi muiden jalopuiden nuoria taimia: saarnea (Fraxinus excelsior), vaahteraa (Acer platanoides) ja C2- kuvion kaakkoisreunassa tien vieressä myös nuorta vuorijalavaa (Ulmus glabra). Jälkimmäinen on uhanalainen (VU) ja rauhoitettu laji, joskaan puistopuiden jälkeläisinä itäneitä puuyksilöitä ei yleensä käytännössä lueta suojelua tarvitseviksi kohteiksi. Tässäkin tapauksessa puiden alkuperä lienee läheisen ruukkimiljöön puistopuissa. Varsinkin C1-kuviolla on jo vuosikymmeniä jatkuneen melko luontaisen kehityksen seurauksena varsin luonnontilaisen kaltaisia osia, vaikka ihmisvaikutus kuviolla näkyy vielä puuston rakenteessa ja lahopuun vähäisyytenä. Paikoin alue muistuttaa jo hyviä luonnontilaisia

24 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 23 tammilehtojamme. Kuvioiden pensas- ja kenttäkerroslajisto on edustavaa: vaateliaita parhaiden lehtojemme lajeja ovat mm. lehtopähkämö (Stachys sylvatica, merk. karttaan), lehtoimikkä (Pulmonaria obscura), näsiä (Daphne mezereum) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria). Muuta lehtolajistoa alueella ovat mm. taikinamarja (Ribes alpinum), korpipaatsama (Rhamnus frangula), rauhoitettu valkolehdokki (Platanthera bifolia, merk. karttaan), valkovuokko (Anemone nemorosa), sinivuokko (Hepatica nobilis), karhunputki, lehtotähtimö, metsäorvokki (Viola riviniana) ja oravanmarja (Maianthemum bifolium). Kuviolla havaittiin heinäkuun alun tutustumiskäynnillä myös silmälläpidettävä, lintudirektiivin I liitteen laji metso (Tetrao urogallus, naaras); lajin oleilu näin lähellä asutusta melko pienellä metsäalueella on jokseenkin poikkeuksellista. Luontoarvoiltaan huomattavan arvokas. D) Lehtomainen kangas. Erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi,. Keski-ikäiset lehtipuuvaltaiset lehtomaiset kankaat ovat valtakunnallisesti erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi (Raunio ym. 2008). Kuvio jakautuu C-kuvion tavoin kahteen osaan, D1 ja D2. Kuvion C vaihettuessa etelään selkeästi vähäravinteisemman maaperän suuntaan muuttuu luontotyyppi lehtomaiseksi kankaaksi, jolla kuitenkin kasvaa edelleen runsaasti kookasta tammea. Tammet ovat kuitenkin täällä hidaskasvuisempia, paikoin jopa hieman kitukasvuisen näköisiä. Puusto on lehtipuuvaltaista, jonkin verran eri-ikäisrakenteista sekapuustoa, joskin paikoin mänty on valtapuulajina. Erona lehtoalueeseen on D-kuviolla myös selvästi heikommin kehittynyt pensaskerros. Erityiskohteina kuviolla ovat kaksi pähkinäpensasta, joista toinen on vielä aivan pieni, mutta toinen (kuvioiden D ja E rajalla) on suuri ja komea, yli 4 m korkuinen. Kenttäkerroksessa puolestaan runsastuvat selvästi sellaiset lajit kuin mustikka (Vaccinium myrtillus), sananjalka (Pteridium aquilinum), kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceus). Yhteistä lajistoa C-kuvion kanssa ovat edellisten lisäksi käenkaali, kielo (Convallaria majalis), oravanmarja, valkovuokko ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), mutta kaiken kaikkiaan vaateliaan puoleisia ruohoja on selvästi vähemmän ja kangasmetsälajistoa enemmän kuin C-kuviolla. Kasvillisuudessa on aistittavissa kulttuurivaikutuksen jäänteitä, lajistossa kasvavat runsaina mm. nurmitädyke (Veronica chamaedrys), kalvassara (Carex pallescens), kataja (Juniperus communis) sekä jo mainittu sananjalka. Luontoarvoiltaan arvokas. E) Tuore( kuivahko) niitty. Kuvio edustaa harvinaista ja uhanalaistakin luontotyyppiä, muttei ole esiintymänä edustava. Alue on jo pitkään saanut puustottua vapaasti, ja sen seurauksena avointa, aurinkoista niittypintaalaa on enää niukasti jäljellä. Eri-ikäisiä männyn ja lehtipuiden taimia on yleisesti ympäri aluetta; keskiosissa on vielä jokunen muutaman aarin kokoinen puuton laikku. Niittyalue on heinävaltainen; ruohot ovat vähemmistössä ja käsittävät kaikkein tavallisinta niittylajistoa (siankärsämö, valkoapila, nurmitädyke, kangasmaitikka). Osassa kohdetta hietakastikka (Calamagrostis epigejos) on päässyt valtaamaan alaa muulta lajistolta, ja erityisesti tällaiset kohdat kaipaavat tehokasta kunnostusta. Niityn lajisto on melko tavanomaista, mutta on mahdollista että se voisi nopeasti käynnistetyn hoidon seurauksena kehittyä selvästi edustavampaan suuntaan. Niiton seurauksena myös kauniisti kukkivat matalammat ruohot saisivat enemmän elintilaa. Myös maisemallisesti kohde voisi kunnostettuna olla kaunis kohde virkistysalueen sisällä. Kuvio ei nykyisellään ole luontoarvoiltaan kovin merkittävä. F) Rantalehto. Kuviolla on suoritettu erittäin voimakasta puuston harvennusta ja pensaikon raivausta. Tämän takia luontotyyppi on voimakkaassa häiriötilassa ja valosta hyötyvät suurruohot, pioneeripensaat ja puuntaimet ovat villiytyneet aluskasvillisuudessa. Kuvio on siksi hyvin vaikeakulkuista

25 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 24 ryteikköä. Ylispuustoksi on jätetty kohtalaisen tasaikäistä, järeää tervaleppää ja haapaa. Suurruohoista ja pensaista tavataan mm. nokkosta, maitohorsmaa, vadelmaa, terttuseljaa (Sambucus racemosa), koiranheittä, pelto-ohdaketta (Cirsium arvense) ja punaherukkaa. Puuntaimia on hyvin runsaasti ja ne tulevat pian peittämään näkyvyyden merelle. Haavan- ja lepäntaimien lisäksi on myös saarnen vesoja. Ilmeisesti paikalla olleita isompia saarnia on kaadettu raivauksen yhteydessä. Alueen eteläreunaan on jätetty ryhmä isoja haapoja, jotka ovat hyviä kolonkaiverruspuita ja siksi tärkeitä paikalliselle linnustolle. Aivan alueen lounaisreunassa on huomionarvoisena lajina muinaistulokasta eli arkeofyyttiä kyläkarhiaista (Carduus crispus), joka on vanhojen kulttuuriympäristöjen laji. Se ei kuitenkaan ole erityisen harvinainen laji. Kuvio on jatketta A-kuviolle ja sijaitessaan meren rannan myötäisesti voi toimia osana ekologista rannansuuntaista käytävää. Kuvio ei kuitenkaan ole luontoarvoiltaan kovin merkittävä.

26 Salon Matildan Hevoshaan alueen hoito- ja ideointisuunnitelma 25 Liite 3. Luontotyyppikuvioista otetut valokuvat. Valokuvien numerot ovat kuviotunnuksen perässä suluissa. Kuvaussuunnat käyvät ilmi alla olevasta kartasta. Valokuvien kuvauspaikat ja -suunnat.