Urkumuskari. Kouluvaarilla. Ylva Vikström är UK:s nya ordförande. Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 2/2014

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 2/ Oman kodin ulkopuolella liikkuminen vaatii monilta vammaisilta paljon sisua ja rohkeutta. Markku Vuoriselle Deni-koira toimii silminä, mutta reitin määrää isäntä. Sivut 9 11 Urkumuskari tarjosi elämyksiä kaikille aisteille. Sivut 6 7 Kouluvaarilla riittää aikaa myös vanhusten auttamiseen. Sivu 20 Ylva Vikström är UK:s nya ordförande. Sidan 8

2 Paljonko on paljon? Keskusrekisterin jäsentilastot viime vuodelta valmistuivat tammikuun lopussa. Tilastoihin on kirjattuna monenlaista tietoa seurakunnista ja seurakuntalaisista. Niitä syynäämällä voi perehtyä seurakuntien jäsenmäärien lisäksi vaikkapa solmittujen avioliittojen ja tuomittujen avioerojen määriin, kastejuhlien vähenemiseen, hautajaisten yleistymiseen, rippikoulun suosioon tai vauvojen muotinimiin. Runsaasta tilastomateriaalista huolimatta sama asia nousee pääuutiseksi vuodesta toiseen. Kyllä, eniten mediaa tuntuu kiinnostavan kirkosta eronneiden määrä. Tutuksi tulleesta trendistä on helppo tehdä pikku-uutinen. Tottahan se on, että seurakuntien jäsenmäärä Turussa ja Kaarinassa laski viime vuonna 0,74 prosenttia. Näihin tilastoihin liittyy kuitenkin myös valoisampi puoli. Turussa ja Kaarinassa kirkkoon liittyi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Kirkonkirjoihin merkittiin 731 uutta jäsentä. Sama trendi on ollut vallalla koko maassa, sillä milloinkaan ennen ei kirkkoon ole liittynyt yhtä monta uutta jäsentä kuin viime vuonna. Viime vuoden jäsenmääristä kertovan tiedotteen lähetin otsikolla Ennätysmäärä uusia seurakuntalaisia. Otsikko oli sikäli onnistunut, että se poiki välittömästi sekä yhteydenottoja toimituksilta että nettikeskustelua. Jäsenmäärän kasvu herätti epäilyksiä, että tilastoja tehtäessä olisi jollakin tavalla vedetty kotiin päin. Sanomalehden nettisivun yleisökommentoijat provosoivat keskustelua väittämällä, että kyseessä olisivat olleet kasteessa kirkon jäseniksi liitetyt. Ehkä epäily perustui tarkoitushakuisuuteen, ehkä yllättävältä tuntuvaan tietoon. Kirkkoon liittyneiksi lasketaan tässä tilastoinnissa aikuiset ja ne lapset, jotka on aluksi merkitty maistraatin kirjanpitoon ja vasta myöhemmin liitetty kirkon jäseniksi. Suurin osa liittyneistä oli nuoria aikuisia, jotka ovat enemmistönä myös kirkosta eroavien joukossa. Vanhojen kirkkojen turvallisen raskailta tuntuvien ovien sijasta seurakuntien ovet ovat Seurakuntien ovet ovat nykyisin kuin pyöröovia. nykyisin kuin pyöröovia, joista väki kulkee sukkelaan sisään ja ulos, ulos ja sisään. Ihmiset reagoivat yhä useammin ajankohtaisiin aiheisiin eroamalla kirkosta. Keskustelun laannuttua osa heistä myös palaa takaisin. Sosiaalisessa mediassa kiersi helmikuun alussa Antero Vartian Uuden Suomen Vapaavuoroon kirjoittama blogi, jossa hän kertoi puolen vuoden eron jälkeen liittyneensä takaisin kirkkoon. Siihen kirkkoon, joka rakastaa meitä, ihan kaikkia. Alkusysäyksen kirkosta eroamiselle oli antanut yksittäisen ministerin lausunto. Aikansa asiaa pohdittuaan Vartia totesi, että hänen perustelunsa kirkosta eroamiselle olivat olleet huonoja. Uutisoinnissa esiin nostettu ministerin kanta ei edustanutkaan kirkon kantaa, sillä evankelisluterilaisessa kirkossa ei kiusata. Uusia seurakuntalaisia tuli myös lukuisten ALUKSI kastejuhlien myötä. Viime vuoden nimisuosikkien Emman ja Oliverin lisäksi Turun ja Kaarinan seurakuntiin liitettiin hieman yli 1400 muuta vauvaa. Tervetuloa kirkon jäseniksi Antero, Emma, Oliver ja kaikki muut! Minä ja neljä miljoonaa muuta toivotamme teidät sydämellisesti tervetulleiksi. Mervi Sipilä-Koski SATTUVAT SANAT On helppo ajatella, että varmaan joku muu auttaa. Ihmiset myös etsivät toisten käyttäytymisestä ohjenuoraa omalle toiminnalleen, ja auttamattomuudesta voi syntyä käyttäytymisnormi. Sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman, Helsingin Sanomat Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa hyväksyttiin joulukuun puolivälissä talousarvio. Tapansa mukaan yhtymän tarkan euron nainen, hallintojohtaja Tarkka esitteli johdollaan valmistellun budjetin. Esittelyn jälkeen puheenjohtaja Raittila avasi tomerasti keskustelun. Yhtään puheenvuoroa ei kuitenkaan pyydetty, joten silmäiltyään hetken hämillään ympärilleen Raittila kumautti nuijan pöytään. Vähän yli sadan miljoonan euron suunnitelma oli hyväksytty pulinoitta. Hetken päästä käytiin vilkas keskustelu selvityksestä, jossa oli tiedusteltu seurakunnallisten luottamushenkilöiden kokemuksia mahdollisuuksistaan vaikuttaa asioihin. Usea valtuutettu kävi puhujapöntössä narisemassa siitä, kuinka vähän heillä päättäjinä on valtaa. Päätoimittaja Seppo Simola, Kirkko ja kaupunki Mikä on kristillisistä symboleista tärkein? Risti! Ja se on äärimmäisen provokatorinen. Koko ristinkuolema on skandaali. Pilkan ja järkytyksen kohde. Taiteilija ja teologi Ilkka Sariola, Sana 7/2014 Olen kokenut, että ihmisten on helppo kertoa minulle omista heikkouksistaan, kun minun heikkouteni on läsnä. Haluan olla avoimesti oma itseni. Näkövammainen pappi Hannele Juutinen, Kotimaa KANNEN KUVAT Vaikka pelkän kuulon varassa kulkeminen kuulostaa pelottavalta, näkövammaisille se on arkipäivää. Onneksi opaskoira toimii näkövammaisen varasilminä. Deni-koiran ansiosta Markku Vuorinen pystyy liikkumaan itsenäisesti kotikaupunkinsa kaduilla. Kuva Timo Jakonen KUUKAUDEN SANA Hyvänteossa Suomalainen yhteiskunta on kovassa muutoksessa. Pinnallisia ja pienempiä muutoksia on monia, mutta menossa on myös yhteiskuntaa ja jokaisen elämää koskettavia syviä muutoksia. Yksi syvistä muutoksista on se, miten yhteiskunnassa määritetään kansalaisten vastuu itsestään ja läheisistään sekä mikä on yhteiskunnan vastuu kansalaisistaan. Teema on viime aikoina putkahdellut esiin monella eri taholla. Keskustelun ja yhteiskunnan muutoksen tuloksena näyttää siltä, että yksilön vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista tulee tulevaisuudessa kasvamaan ja osin niin on jo tapahtunut. Diakoniakeskus viettää tänä vuonna toimintansa 60-vuotisjuhlia työn merkeissä eli hyvänteossa. Juhlavuoden logossamme on auki oleva käsi tai käden jälki, jonka keskellä on rosoreunainen sydän. Logossa oleva sydän on rakkauden ja välittämisen kuva. Jotta välittäminen toteutuu, tarvitaan käsiä, jotka auttavat. Välittäminen jättää jäljen siihen, joka välittää ja siihen, josta välitetään. Yhteiskunnan muutoksessa, jossa ihmisen vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista kasvaa, tarvitsemme enemmän keskinäistä välittämistä ja huolenpitoa. Tätä tapahtuu vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Mia Henriksson, Lauri Palmunen, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Aiju von Schöneman, Päätoimittaja Paula Heino, Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, Toimittajat Henri Kirkanen, Leena Koski ja Vivi Wihanto Seurakuntien ilmoitukset Taitto ja kuvan käsittely Erkki Kiiski ja Kotimaa Oy Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, puh , , Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset puh Katri Saarela jo nyt paljon, mielekkääseen vapaaehtoistoimintaan on tulossa eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Tulevaisuudessa tätä toimintaa ja hyvänteossa olevia ihmisiä tarvitaan kuitenkin vielä enemmän. Juhlavuoden logon sydän on rosoreunainen. Sydän on rosoreunainen siksi, että ketään ei saa jättää yksin. Ei heitäkään, joiden sanotaan itse aiheuttaneen ongelmansa. Heidän syyllistämisensä ei auta. Eikä heitä voi jättää auttamatta sillä perusteella, että itsepä ovat ongelmansa aiheuttaneet. Erityisesti he tarvitsevat yhteiskunnan apua ja meidän muiden välittämistä. Rosoreunainen sydän muistuttaa myös siitä, että aina välillä kannattaa kysyä mitkä ovat hyväntekijän motiivit. Ettei hyvänteossa oltaisi pahanteossa. Kokeneiden hyväntekijöiden vinkki on, ettei tehdä kenenkään puolesta vaan yhdessä. Toimitaan ihmisen omiin voimavaroihin luottaen ja niitä tukien. Yksi kristinuskon tärkeä vertauskuva on Kristuksen auki olevat kädet ja ristillä niiden läpi iskettyjen naulojen jäljet. Hänelle ihmisistä välittäminen ja meidän ihmisten rakastaminen merkitsi kuolemaa. Ei meillekään toisista ihmisistä välittäminen ole aina helppoa. Vaikka monesti se on myös palkitsevaa ja jättää tekijälleen hyvän mielen ja antaa merkityksen elämälle. Välittäminen jättää jäljen sydämeen on sitten kyseessä ammatikseen auttava, vapaaehtoisena toimiva tai läheisestään huolta pitävä. Myös tätä rosoinen sydän ja uurteinen kädenjälki tarkoittavat. Käsiämme ja sydäntämme tarvitaan kun yhteiskunta muuttuu. Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi Hannu Suihkonen Diakoniajohtaja

3 3 Diakonia juhlii Piispantarkastus Katariinanseurakunnassa Arkkipiispa Kari Mäkinen tarkastaa Katariinanseurakunnan maaliskuun alussa. Torstaista sunnuntaihin arkkipiispa tapaa työntekijöiden ja luottamushenkilöiden lisäksi seurakuntalaisia alueen kouluissa, vanhusten palvelutalossa ja työttömien toimitalossa. Torstaina 6. maaliskuuta arkkipiispa osallistuu Varissuolla koulun aamunavaukseen, käy Omaishoitajakeskuksessa ja Diakoniasäätiön ylläpitämässä vanhusten palvelutalossa Vuokossa. Työntekijöiden kanssa on neuvotteluja ja illalla on seurakunnan ja sen yhteistyökumppaneiden tapaaminen. Perjantaina arkkipiispa Mäkinen käy Majanummella tapaamassa työttömiä. Yhdessä-yhdistys esittäytyy ja Aurajoen yläkoulussa piispa seurueineen tapaa oppilaita ja opettajia. Iltapäivällä on hallinnon ja talouden neuvottelu, jossa ovat läsnä seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden lisäksi seurakuntayhtymän edustajat. Päivät huipentuvat yleiseen piispantarkastukseen, joka pidetään Pyhän Katariinan kirkossa Kirkkotiellä kello 10 messun jälkeen. Arkkipiispa toimittaa jumalanpalveluksen ja vt. kirkkoherra Outi Toljamo avustaa. Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita kuulemaan arkkipiispan yhteenvedon. Piispantarkastuksen jälkeen on kirkkokahvit Nummen seurakuntakodissa. Varissuolta on seurakuntalaisille bussikuljetus, katso aikataulu sivulta 18. Seurakunnissa pidetään piispantarkastus noin kymmenen vuoden välein. Arkkipiispan rooteliin kuuluvat Turun ja Kaarinan seurakunnat. Tarkastelun kohteena ovat seurakunnan hallinto ja talous, toiminta ja yhteiskuntasuhteet. Katariinanseurakunta on maantieteellisesti kompakti alue. Pohjoisessa Maarian seurakunnan suuntaan kulkee rajajokena Aurajoki, idässä Kohmo ja Varissuo ovat Katariinan alueella. Myös Hurttivuori, Itäharju, Nummenpakka ja Ylioppilaskylä ovat samaa seurakuntaa. Jäseniä seurakunnassa on vajaat Diakoniakeskus on ollut Turussa ja Kaarinassa hyvänteossa jo kuusi vuosikymmentä. Seurakuntayhtymän kehitysvammaistyö täyttää puolestaan 50 vuotta. Diakonian juhlavuoden teema kiteytyy sanoihin Hyvänteossa. Juhla näkyy monin tavoin toiminnassa ja viestinnässä. Juhlavuotta varten suunniteltiin diakonian vihreällä logo, kädenjälki, jossa on sydän. Sen on suunnitellut graafikko Ulriikka Lipasti. Jokainen meistä voi jättää kädenjälkensä ja jäädä kiinni hyvänteosta. Juhlavuotta vietetään monin tavoin. Arjen sankarit hyvänteossa on nimeltään Pallivahan kirkossa toukokuussa pidettävä messu. Elokuussa on luvassa Yhdessä viittoen - Kuurojen pohjoismaisten kulttuurifestivaalien juhlajumalanpalvelus Tuomiokirkossa. Syyskuussa Turkuun kutsutaan ympäri Suomea kehitysvammaisia ja heidän läheisiään. Diakoniakeskuksen kehitysvammaistyön 50-vuotisjuhla Kiitos Tack! ja valtakunnallinen kirkkopyhä on Turussa syyskuuta. Lokakuussa kajahtaa Mieskuoro Laulun Ystävien 100-vuotiskonsertti Tuki työttömälle. Konsertin tuotto käytetään työttömien kanssa tehtävän työn hyväksi. Myös seurakuntavaalien teema Usko hyvän tekemiseen nostaa esiin diakoniatyötä. Joulun alla muistetaan diakoniaperheiden lapsia Lahja lapselle -keräyksessä. Haluatko itse jäädä kiinni hyvänteossa? Ilmoittaudu tekijäksi netissä osoitteessa Hyvää voi tehdä monin tavoin ja muutamalla tunnillakin on suuri merkitys. Sinikka Laine ja vanhustyön toiminnanohjaaja Riitta Räsänen kohtasivat veteraanikerhossa Hautausmaiden kesäkausi alkamassa Talven taittuessa kohti kevättä käynnistellään hautaustoimessa hautausmaiden kesähoitokautta. Hoitokausi alkaa, kun hautatoimistosta lähetetään maalis-huhtikuussa hautojen hoitotarjouksia yhteystietonsa jättäneille omaisille. Hautojen hoidolla tarkoitetaan hautojen pitkä- tai lyhytaikaisiin sopimuksiin perustuvaa hoitoa. Haudasta voi tehdä hoitosopimuksen joko vuodeksi tai 25 vuodeksi kerrallaan. Kun hautatoimistossa on selvitetty haudan tyyppi ja koko, joiden mukaan hoitohinta määräytyy, toimitetaan toimistosta hoitotarjous sitä pyytäneelle. Lähetämme hoitotarjouksen, joka samalla toimii laskuna. Haudan hoito aloitetaan yleishoitokauden alkaessa, jos hoitomaksu on maksettu, kertoo hautatoimiston hoitaja Mia Wikström Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä. Hautainhoitorahaston ja seurakuntayhtymän hoidossa olevia hautoja on noin ja näiden hautojen kunnostus alkaa äitienpäivän jälkeen. Koska hoidettavien hautojen määrä on suuri, ei kaikkien hautojen kunnostusta saada valmiiksi vielä ensimmäisellä viikolla äitienpäivän jälkeen. Hautasopimuksen tehneet asiakkaat voivat valita haudalle mieleisensä kukat seurakuntien perennaja kesäkukkavalikoimasta, joka on löydettävissä myös hautaustoimen nettisivuilta. Luonnonmukaisuutta voi toteuttaa haudanhoidossa valitsemalla haudalle perennaistutuksia, joiden kastelu- ja lannoitustarve on perinteisiä kesäkukkia vähäisempää. Kukkien istutus aloitetaan viimeisten pakkasöiden jälkeen eli kesäkuun 10. tai hieman aiemmin. Hoitohautojen on määrä olla sopimuksenmukaisessa kunnossa juhannukseen mennessä. Hautatoimistosta voi myös pyytää hoitotarjouksen joko puhelimitse tai täyttämällä verkosta löytyvän yhteydenottolomakkeen. Yhteydenottolomake löytyy etusivulta nimellä Hautatoimisto. Timo Jakonen Seurakunnat mukana Häämessuilla Ennätysmäärä uusia seurakuntalaisia Emma ja Oliver suosituimpia Littoisten monitoimihallin liikuntasalissa järjestettiin helmikuun alussa kolmastoista lentopallon Yhteisvastuuturnaus. Turnaukseen osallistui 15 joukkuetta Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueelta. Nyt ensimmäistä kertaa Kaarinassa järjestetyn turnauksen vastuullisina järjestäjinä olivat tuttuun tapaan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja sen lentopallojoukkue Valkoiset Pantterit. Tammikuun lopussa järjestetyt Häämessut keräsivät jälleen seurakuntien yhteiselle osastolle suuren suosion. Tulevat avioparit kysyivät osastolla päivystäviltä papeilta kaikesta kirkkohäihin liittyvästä: kanttoreista, mahdollisuudesta vihkimiseen muussa kuin oman seurakunnan kirkossa sekä vihkipapin valinnasta. Häämessujen osastolla oli myös kysely vihkikirkoista. Parhaiten vastaajien mielestä vihkikirkoiksi Turussa ja Kaarinassa sopivat Mikaelinkirkko, Turun tuomiokirkko, Maarian kirkko ja Pyhän Katariinan kirkko. Yli sadan vastaajan kesken arvottiin kymmenen kanttori Marko Hakanpään häämusiikkilevyä. Levy on postitettu seuraaville vastaajille: Tuulia Lähde, Kaarina, Mari Heinonen, Raisio, Laura Hautaviita, Pylkönmäki, Hanna Hujanen, Kaarina, Julitta Lenets, Turku, Suvi-Elina Sulonen, Turku, Eveliina Eroma, Turku, Reetta Oinonen, Vantaa, Teuvo Lehto, Turku ja Marianna Pietilä, Jyväskylä. Turun ja Kaarinan alueella evankelisluterilaiseen kirkkoon liittyi viime vuonna 731 jäsentä, mikä on 2000-luvun ennätys. Myös valtakunnallisesti kirkkoon liittyi vuonna 2013 jäseniä enemmän kuin koskaan aiemmin. Turun ja Kaarinan seurakuntien väkiluvussa ei tapahtunut vuoden 2013 aikana suuria muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Yhteensä seurakuntien jäsenmäärä putosi 0,74 prosenttia. Turussa evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu 69,5 prosenttia väestöstä, Kaarinassa vastaava luku on 70,8 prosenttia. Yhteensä kirkkoon kuului viime vuoden lopussa Turun ja Kaarinan alueella henkilöä. Suomalaisista 75,2 prosenttia eli henkilöä kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon. Yli 1400 pienokaisen kastetta juhlittiin viime vuonna Turussa ja Kaarinassa. Syntyvistä lapsista 63,4 prosenttia liitettiin kasteen kautta kirkon jäseniksi. Usein perheet paljastavat läheisille lapsen nimen vasta kasteen yhteydessä, joten ristiäiset mielletään monesti myös nimenantotilaisuudeksi. Viime vuonna suosituimpia etunimiä olivat Emma ja Oliver. Kahdenkymmenen Emman ja kuudentoista Oliverin lisäksi muita turkulaisten ja kaarinalaisten suosikkinimiä olivat Venla, Emilia, Aino, Ellen, Amanda, Ella, Aada ja Kerttu sekä Leo, Eelis, Elias, Veeti, Joona, Aapo, Matias, Mikael ja Onni. Kaarinassa palloiltiin Yhteisvastuun hyväksi Kilpasarjan voittajaksi selviytyi joukkue Well Parrat Turusta, toiseksi tuli Lions Club Turku Pohjola ja kolmanneksi Valkoiset Pantterit. Kuntosarjojen voittajajoukkueet olivat Lohjan seurakunta ja Sikariporras Espoosta. Turnauksen suurin voittaja oli kuitenkin Yhteisvastuukeräys, jolle kertyi noin tuhat euroa. Arto Takala Kuntosarjan ottelussa Valkoiset Pantterit voitti Espoon Kappelipalloilijat 2 0, Esa Suominen torjunnassa.

4 4 Kohti saavutettavampaa seurakuntaa Seurakunnan vammaisneuvosto taistelee esteettömyyden ja saavutettavuuden puolesta. Ja valistaa siinä sivussa ihmisiä vammaisasioista. Timo Jakonen Vuoden 2006 alussa seurakuntayhtymässä aloitti työnsä vammaisneuvosto. Se oli laatuaan ensimmäinen Suomen seurakunnissa, nykyään niitä on jo muuallakin. Ihan alkuun tehtävänä oli seurakunnan vammaisohjelman tekeminen. Kirjattiin toimenpiteitä ja tavoitteita, joihin pyritään. Aika monet niistä liittyvät esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Mallina ja pohjana oli valtakunnallinen Kirkko kaikille -ohjelma. Tarja Muurinen, yhtymän vammaistyön diakoniatyöntekijä, on ollut mukana alusta saakka: Vuosikymmenessä on tapahtunut paljon. On tullut tietoisuutta siitä, että vammaisneuvosto on ylipäänsä olemassa ja että se on toimiva elin. Vammaisjärjestöt myös haluavat tulla meille vaikuttamaan, siitä on jopa pientä kilpailua. Neuvostossa on kuusi varsinaista jäsentä ja heillä kullakin henkilökohtainen varajäsen. Varsinaisista jäsenistä kolme on vammaisjärjestön edustajia ja kolme luottamushenkilöitä tai seurakunnan työntekijöitä. Varajäsenillä on osallistumisoikeus kokouksiin. Kokouksia on pari kertaa kaudessa eli nelisen kertaa vuodessa. Neuvosto antaa lausunnon Asioita on myös saatu aikaiseksi. Neuvostolta pyydetään esimerkiksi lausuntoja, kun rakennetaan uutta tai peruskorjataan vanhaa. Seurakunnalla on paljon historiallisia rakennuksia, jotka ovat suojeltuja ja joissa voi olla hankala liikkua, mutta pienillä asioilla niitäkin on mahdollista saada saavutettavammiksi. Meiltä pyydetään lausuntoja, perehdymme piirustuksiin ja otamme kantaa, onko suunnitelmissa otettu järkevällä tavalla huomioon näitä esteettömyysasioita. Henrikinkirkko on hyvä esimerkki onnistuneesta rakentamisesta sen voi sanoa olevan esteetön, Muurinen kertoo. Ja seurakunnissa myös otetaan nämä asiat vakavasti. On järkevää tehdä asiat kerralla kuntoon: jos rakennetaan invavessa, niin kannattaa saman tien rakentaa sellainen, joka on toimiva ja täyttää mitat ja vaatimukset. Kalliimmaksi tulee jos myöhemmin korjataan. Vammaisneuvoston tärkeyttä korostaa myös se, että kun rakennetaan, niin suunnittelijat tai rakentajat eivät useinkaan osaa vaikka sinänsä haluaisivatkin ottaa huomioon kaikkia asioita. Usein hyvä lopputulos yksinkertaisesti vaatii sen, että pyörätuolin kanssa kulke- va ihminen kokeilee tai kertoo, mitä käytännössä tarvitaan. Siksi vammaisneuvosto myös mielellään vierailee rakennuskohteissa. Saavutettavuutta vai esteettömyyttä? Mikä sitten on esteettömyyden ja saavutettavuuden ero? Muurinen määrittelee asiaa niin, että esteettömyys on usein fyysistä, siis että on vaikka hissi tai liuska, että pääsee paikalle. Tai poistetaan konkreettisia esteitä, kynnyksiä ja vastaavia. Saavutettavuudella taas tarkoitetaan kaikkien ihmisten mahdollisuutta osallistua riippumatta heidän erilaisista ominaisuuksista. Saavutettavuus on yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Se pitää sisällään myös vaikkapa viestinnän: esimerkiksi selkokielisyys on osa saavutettavuutta ja helpottaa ymmärtämistä. Saavutettavuus on myös usein helpompi toteuttaa kuin esteettö myys, eikä välttämättä maksakaan niin paljon. Pienillä asioilla ja huomioonottamisilla osallistujilla on mukavampi olo. Asennetaan vaikka juhlasaliin induktiosilmukka, jotta huonokuuloisetkin kuulevat mistä puhutaan. Historiallisista rakennuksista Tuomiokirkko on hyvä esimerkki saavutettavuudesta niin kuin myös Turun linna. Linnahan oli vielä vuosikymmen sitten sellainen, ettei sinne ollut mitään asiaa pyörätuolilla. Nykyään juhlakerrokseen pääsee kuka tahansa eli linnan tilaisuudet ovat saavutettavissa, vaikkei linna suurin surminkaan esteetön ole paitsi ehkä Jaakko Ilkan mielestä. Valistus tärkeää Yksi vammaisneuvoston tehtävistä on vaikuttaa seurakunnan työntekijöihin ja luottamushenkilöihin vammaistietoisuuden kasvattamiseksi. Me tuomme vammaisasiaa esiin, järjestämme infotilaisuuksia ja vastaavia vammaisten ihmisten tai ylipäänsä erilaisuuden kohtaamisesta. Esimerkiksi vahtimestarit seurakunnissa ovat sellaisia, jotka usein joutuvat tekemisiin näiden asioiden kanssa. Tämä on sellaista jatkuvaa valistustyötä, Muurinen kertoo. Pikkuhiljaa asiat myös etenevät. Vuonna 2009 tehty esteettömyyskartoitus oli iso juttu. Siinä kartoitettiin puolen sataa yhtymän kiinteistöä saavutettavuuden ja esteettömyyden näkökulmasta. Välttämättä nämä asiat eivät edes ole kauhean isoja ja kalliita asioita korjata. Usein riittää että rakennetaan vaikka luiska tai asennetaan kaide. Vammaisneuvostossa on vammaisasioiden asiantuntijoita, jotka myös mielellään vastaavat seurakuntalaisten kysymyksiin ja tuovat ja ottavat asioita ja toiveita esille kokouksissa. Syksyn seurakuntavaaleissa saavutettavuus halutaankin nostaa yhdeksi vaaliteemaksi, Muurinen sanoo. Roope Lipasti Esteettömyys kannattaa huomioida jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa, jolloin se ei aiheuta suuria lisäkustannuksia. Vanhaan portsalaiseen puutaloon sijoitetussa diakoniakeskuksessa on esteettömyyttä on edistetty jälkikäteen. Tarja Muurisen esittelemä invahissi on yksi näistä parannuksista. Vammaisneuvosto antaa lausuntoja ja käytännön vinkkejä, jotta seurakuntien kiinteistöjen saavutettavuus ja esteettömyys paranisivat, sanoo vammaistyön diakonatyöntekijä Tarja Muurinen. Raha- vai asennekysymys? Maksaako esteettömyys paljon, seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Seppo Kosola? Ei välttämättä. Kun tehdään esimerkiksi peruskorjausta tai uudisrakentamista ja hyvissä ajoin jo suunnittelun alkuvaiheessa huomioidaan esteettömyys, eivät lisäkustannukset ole suuria. Mikäli esteettömyyttä ei ole ajoissa osattu huomioida ja herätään vasta toteutusvaiheessa, niin silloin lisäkustannukset ovat valitettavasti merkittäviä ja joskus estävät esteettömyyden toteuttamisen. Mutta korostan, että tällöin kustannukset johtuvat puutteellisesta suunnittelusta ja asennoitumisesta. Miten esteettömyys ja vanhat kirkot sopivat yhteen? Rakennushistoriallisesti merkittäviin ja suojeltuihin rakennuksiin esteettömyyden toteuttaminen on vaikeampaa. Tällöin on hyvä neuvotella eri vammaisjärjestöjen ja rakennusvalvonnan ja museoviraston kanssa siitä miten päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Joustamalla ohjeista ja suosituksista saavutetaan kohtuullinen lopputulos. Mitä hyötyä vammaisneuvostosta on rakentajan näkökulmasta? Vammaisneuvosto on tärkeä lausunnon antaja. Vaikka kiinteistötoimiston henkilökunta ja sen käyttämät suunnittelijat tietävät rakennusmääräykset ja suunnitelmat tehdään niiden mukaisesti, ei se välttämättä takaa hyvää lopputulosta. Varsinkin kun esteettömyydellä valitettavan usein tarkoitetaan pelkkää liikkumisen rajoittuneisuutta. Monesti on suunnitelmia täydennetty vammaisneuvoston lausunnon ansiosta. Toki joskus on ollut sellaisia esityksiä tai toiveita joiden toteuttaminen on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä on menty. Millainen paikka seurakuntayhtymä on saavutettavuuden kannalta nykyään? Saavutettavuuden osalta mielestäni tilanne on hyvä mutta parannettavaa on vielä. Kiinteistötoimisto teetti muutama vuosi sitten esteettömyyskartoituksen kaikkiin toimitiloihin ja siinä havaittuja puutteita on vuosittain korjattu. Ei kaikkia, mutta iso osa. Esteettömyyskartoitus oli erittäin hyödyllinen. Se antoi selkeän kuvan kiinteistöjen tilanteesta ja esitti puutteet, jotka tulee korjata. Ehkä suurimpana hyötynä henkilökohtaisesti katson kuitenkin, että esteettömyyskartoitus avasi paremmin kiinteistötoimiston väen silmät ymmärtämään esteettömyyden kokonaisuutta ja ajatusmaailmaa. Invapaikkoja toivottaisiin esimerkiksi diakoniakeskukseen ja kappeleihin - onko moisia odotettavissa? Kiinteistötoimisto on tehnyt luonnokset invapaikkojen lisäämiseksi sekä Ylösnousemuskappeliin ja Pyhän Ristin kappeliin. Tavoite on toteuttaa ne vielä tänä vuonna. Diakoniakeskuksen tilanne on ongelmallisempi tilan puutteen vuoksi mutta eiköhän siihenkin jokin ratkaisu löydetä.

5 5 Papit hyvällä asialla kilpatanssin keinoin Huhtikuussa Turussa nähdään kummia, kun turkulaiset papit laittavat itsensä likoon Yhteisvastuukeräyksen nimissä. Idea sinänsä oli vanha, mutta toteutus uusi. Kas näin; Otetaan tutun tv-ohjelman kaava ja laitetaan papit esiintymään. Näin saadaan aikaan riemastuttava koko perheen tapahtuma Tanssii pappien kanssa, jolla toivotaan kerättävän mukava summa pääsylipputuloina Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Jo ennakkoon tapahtuma on herättänyt paljon huomiota varsinkin kristillisillä keskustelupalstoilla. On pohdittu, että onko tämä nyt sopivaa, että kirkko matkii suosittuja tv-ohjelmia ja onko sopivaa, että pappi yleensäkään tanssii julkisesti. Välillä melko kiivaaksikin yltynyt väittely ei pappien ryhmän vetäjää Turun Tuomiokirkkoseurakunnan kappalaista Sari Lehteä yllätä, mutta synniksi hän ei suostu tanssimista luokittelemaan. No eihän se minusta mitään syntiä ole. Ovathan papit ennen vanhaankin aina häissä lähteneet pyydettäessä tanssiin. Se oli kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista. Sari Lehti kertoo kuulleensa miespappien kertoneen, että virkapuku eli kaftaani on juuri siksi väljäksi leikattu, että siinä olisi helpompi tanssia. Mutta kuinka paljon tarinassa on leikinlaskusta kysymys, sitä hän ei tiedä. Nykyään kyllä kovin harvoin edes pyydetään pappia hääjuhlaan mukaan. Joskus se on myös melko mahdotonta, kun on useampi vihkiminen päivässä, Sari Lehti tietää monen vuoden pappiskokemuksella kertoa. Harvoin ehtii edes sitä kuuluisaa kahvikupillistakaan juomaan, hän naurahtaa. Sari Lehti on yksi kuudesta tanssitapahtumaan lupautuneista papeista. Turkulainen tanssiseura Fregolina puolestaan on lupautunut opettamaan papeille kilpatanssien saloja ja lisäksi he tanssittavat pappeja tapahtumassa. Tarkoitus on harjoitella porukalla tansseja aina keskiviikkoisin ihan tapahtumaviikolle saakka. Idea tapahtumaan tuli Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöntekijä Tamara Partaselta. Eihän me mitään kilpatanssijoita olla ja mitenkään tosissaan liikkeellä. Huumorilla kaikki tähän suhtautuu ja niin pitääkin. Tarjotaan kerrankin ihmisille jotain hauskaa hyvän asian puolesta, muistuttaa Lehti. Tapahtuma on tarkoituksella sovitettu pääsiäisaikaan, joka on muutoinkin ilon juhlaa. Hienoa on myös se, että tanssiurheiluseura Fregolina on mukana talkoohengessä ja ilmaiseksi Yhteisvastuun hyväksi. Tanssiharjoituksissa on jo oltu ja kyllä se yllättävän vaikeaa on ainakin se hidas valssi. Pitäisi varmaan kysyä opettajilta, jos sen voisi vaihtaa vaikka twistiin. Se voisi sujua paremmin, tuumii Sari Lehti. Tapahtuman pitopaikaksi valikoitui turkulaisten hyvin tuntema ravintola Kupittaan Paviljonki, jossa tilaa riittää noin sadalle tapahtumaan osallistujalle. Pääsylipun hintaan sisältyy keittolounas ja jälkiruokakahvit tuulihattuleivonnaisella ryyditettynä. Paikalla on myös arvovaltainen tuomaristo ja tottahan tapahtumalla pitää myös mukava juontaja olla. Radiopersoona Markku Heikkilällä on jo kokemusta Yhteisvastuukeräyksen arkienkelinä olosta, joten oli aika luontevaa pyytää häntä mukaan tähänkin. Kyllä minä uskon, että kivaa tästä tulee. Markku Heikkilällä riittää tunnetusti hauskoja juttuja. Eivät ne tuomaritkaan varmasti meidän tanssitaitoamme tuomaroi vaan jotain ihan muuta ehkäpä hassuinta tanssityyliä, uumoilee Sari Lehti. Henri Kirkanen Tanssii Pappien kanssa Kupittaan paviljongissa lauantaina klo Lippuja on saatavilla Turun Tuomiokirkon infosta kirkon aukioloaikoina. Aikuiset 25 euroa, lapset alle 12v 15 euroa. Koko tuotto menee täysimääräisenä Yhteisvastuukeräyksen hyväksi Timo Jakonen Taipuuko papeilta tango? Sujuuko samba? Se nähdään Tanssii pappien kanssa -Yhteisvastuutapahtumassa Laajan valikoiman ja hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa, josta löydät kaikkien kustantajien kristilliset kirjat. Tervetuloa ostoksille myymälään ja verkkokauppaan! Kaikkea maan ja taivaan väliltä Eero Huovinen Uusi ilo Pääsiäisen evankeliumi Emerituspiispan kirjan mietteet ovat syntyneet pääsiäisyön messuissa, joissa pimeys vaihtuu valoksi ja vanha uudeksi. Kristuksen ylösnousemus ylittää vanhan maailman rajat. Kuvitettu maalaustaiteen mestareiden teoksilla. 28,90 (34,90) WSOY Viisikielinen Viisikielinen on viidesläisten herätysliikkeiden yhteinen laulukirja. Laulukirjaan on koottu yli 400 rakastettua ja koskettaa laulua. Kaikkiin lauluihin on nuotit ja sointumerkit. 18,00 (20,00) Toivon veisukirja 116 rakastettua laulua Suojelusenkelistä Nälkämaan lauluun ja Kahden maan kansalaisesta Rosvo-Roopeen. Laulujen sanojen lisäksi jokaisesta kappaleesta on sointumerkein varustetut nuotit. Kotien ja seurakuntien laulukirja niin arkeen kuin juhlaankin. Lauluja on monenlaisiin tilanteisiin: ilon hetkellä ne nostavat tunnelmaa, surun hetkellä lohduttavat, kantavat ja luovat uskoa tulevaan. 15,20 (16,90) Schola Sancti Henrici Pyhän Henrikin legenda cd Kertomus Lallin surmaamasta piispasta. Suomen suojeluspyhimyksenä pidetyn Pyhän Henrikin kunniaksi sepitettyjä lauluja ja keskiaikaisia hymnejä. 15,00 Nina Åström Minun lauluni lauluja Hilja Aaltosen sydämeltä cd Laulut johdattavat kuulijansa todellisen aarteen, Vapahtajan, läheisyyteen. 18,90 (22,00) MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma pe 9 17, la puh

6 6 Pienin askelin musiikin suureen maailmaan. 1,5-vuotias Werner Venho ottaa tuntumaa Tuomiokirkon urkujalkioon. Muskarihetki kirkossa on ihmeitä tulvillaan Onko kirkossa lupa hihkua, kiljua, tanssia ja hyppiä, jos ikää on kolme vuotta ja virtaa kuin pienessä kylässä? Onnistuuko urkupenkille kiipeäminen ja soittaminen, jos penkki on melkein soittajan korkuinen? Entä miltä tuntuu tepastella urkujalkiolla, kun jokaisella pikku askeleella kajahtavat ilmoille trumpetin ja pasuunan äänet? Näihin ja moniin muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin löytyi vastauksia, kun Turun ja Kaarinan seurakuntien kasvatusasiain keskuksen ja konservatorion musiikkileikkikoululaiset kokoontuivat Tuomiokirkon holvien alle yhteiseen urkumuskariin. Uudenlainen musiikkileikkihetki tarjosi pienille muskarilaisille sekä heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen mahdollisuuden tutustua laulun ja leikin kautta kansallispyhäkön akustiikkaan ja musiikkimaailmaan. Yhteistyön tekeminen musiikkikasvatuksen parissa ei ole seurakunnille ja konservatoriolle suinkaan uusi juttu. Jo vuosikymmenen ajan konservatorion musiikkikasvattajat ovat ohjanneet seurakuntien kasvatusasiankeskuksen järjestämiä muskareita talon omien lastenohjaajien lisäksi sekä järjestäneet säännöllisesti musiikkikasvatuksen täydennyskoulutusta seurakuntien lastenohjaajille. Kirkkokin on muskarilaisille ennestään tuttu paikka ainakin joulu- ja keväthartauksista. Konservatorion varhaisiän musiikkikasvatuksen lehtori Terhi Lehtovaaran ideoima kirkkomuskari sekä samalla teemaviikolla konservatoriolla muskarilaisten perheille järjestetty soitinesittelysarja toivat kuitenkin uuden ja ilmeisen mieluisan lisän musiikkileikkikoululaisten arkeen. Innokkaimmat muskarilaiset kun kävivät perheineen kirkon penkeillä laulamassa teemaviikon aikana kolmekin kertaa. Muskarihetket onnistuivat mukavasti ja lapsista säteilevä musiikin riemu toi roppakaupalla hyvää mieltä meille aikuisillekin. Toivomme, että voimme luoda urkumuskareista jokavuotisen perinteen ja kokea samanlaista musiikin lumoa yhdessä uudelleen, Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Anu Åberg ja Terhi Lehtovaara toteavat. Keväällä yhteisiä säveliä etsitään muun muassa kutsumalla seurakuntien muskarilaisia mukaan maaliskuussa vietettävän Lasten musiikkijuhlien tapahtumiin. Muskarilaisten vanhemmat puolestaan pääsevät silloin tutustumaan laulupiirtämisen saloihin - tällä kertaa ihan ilman lapsia. Harharetketkin kuuluvat musiikkihetkeen Elias-poika, Elias-poika, kiva kun oot täällä. Ilona-tyttö, Ilona-tyttö, kiva kun oot täällä. Ai, ai, ai ai ai, kiva kun oot täällä. Muskari alkaa niin seurakuntatalolla kuin kirkossakin tutulla alkulaululla, joka johdattaa pienet ja isommat laulajat mukaan yhteiseen musiikkihetkeen. Samalla jokainen pieni laulaja huomioidaan henkilökohtaisesti ja toivotetaan tervetulleeksi muskariin. On hauska huomata, miten jo hyvin pienetkin lapset tunnistavat laulusta oman nimensä ja reagoivat siihen esimerkiksi hymyillen tai hihkuen, Terhi Lehtovaara kertoo. Muskarihetkellä on matkassa myös muita viikosta toiseen seuraavia tunnusmerkkejä. Esimerkiksi laululeikeissä mukana taputtava Peppi-nukke on tullut rakkaaksi monelle pienelle muskarikävijälle. Jopa niin tärkeäksi, että sitä ikävöidään kotona. Jo pelkkä nuken näkeminen kertoo pienillekin lapsille, että tuttu ja mieluisa muskari on jälleen alkamassa. Toisia taas innostavat aivan muut asiat. Joukossa on tosiaan monia Peppi-faneja. Mutta on myös heitä, jotka ovat kiinnostuneempia vaikkapa pianosta, valokatkaisijasta tai ulkoovesta, seurakuntien Nuortentalolla muskareita luotsaava Lehtovaara nauraa. Kun oppilaat ovat vasta musiikin maailmaa ihmettelemään opettelevia ja ensi askeleitaan elämän polulla ottavia pienokaisia, vaaditaan muskariopeltakin sopivaa sekoitusta pitkäjänteisyyttä, leppoisuutta ja leikkimielistä asennetta. Joustavia ovat myös muskari hetkien rutiinit. Vauvamuskarissa on luonnollisesti lupa pitää ruoka hetkiä tai vaikka nukahtaa kesken laulun. Taaperomuskarissa puolestaan voivat pienet askeleet toisinaan vie - dä leikkipiirin sijaan vaikkapa stereoita tutkimaan tai rikkala pion varteen. Siksi on tärkeää, että toiminta on suunniteltu vastaamaan lasten kehitystasoa: kävelemään opettelevat tarvitsevat paljon motorista virikettä, pienet vauvat aikuisen syliä, katsetta ja kosketusta. Isommat lapset pystyvät ottamaan vastaan jo pieniä musiikillisia haasteita esimerkiksi soittaen ja kuunnellen, Lehtovaara luonnehtii. Yhteinen musiikin kokemisen riemu ei siis harharetkistä häiriinny, vaan jokaisella on lupa tutkia musiikin ja muskaritilan maailmaa omalla yksilöllisellä tavallaan. Löytöretket ovat muskarissa sallittuja, aivan kuten tosielämässäkin - turvallisuuden rajoissa, tottakai. Kirkkotila tutuksi sävelten kautta Me mennään rattailla kirkkoon, rattailla kirkkoon Pappi meille moikkaa ja kanttori kovaa soittaa. Kirkossa riittää pienille silmille ja korville yllin kyllin ihmeteltävää. Korkealla katonrajassa kaartuvat holvit, värikkäistä ikkunoista sisään hiipivät valonsäteet, kynttilöiden liekkien lepatus ja urkupilleistä kaikuva musiikki luovat odottavan ja jännittyneen tunnelman. Kirkkoympäristö on lapsille ainutlaatuinen elämys. Sen valtavaan tilaan ja rikkaaseen äänimaailmaan kannattaakin ensi kerroilla tutustua kaikessa rauhassa yhdessä tuttujen aikuisten kanssa. Lapsille suunnatut hartaushetket ja perheiden omat jumalanpalvelukset antavat tähän hyvän mahdollisuuden, Anu Åberg vinkkaa. Urkumuskarissa ei kuitenkaan ehditä kovin kauaa ihmetellä. Kun kirkkoon on muskarilaisten seuraksi kokoontunut kaksi taitavaa kanttoria ja pari kokenutta muskariohjaajaa, riittää iloista meininkiä ja musiikin riemua koko puolituntisen yhteisen hetken ajaksi. Pian lasten laulun tuoma ilo ja tutut sävelet täyttävät jo koko suuren kirkkorakennuksen. On mukavaa olla yhdessä, laulaa ja soittaa tai ihan vaan kuunnella ihmeellisiä ääniä ja kummastella kavereiden touhuja. Kirkkourut kiehtovat kaikenikäisiä soittajia. Koskettimissa Säde Kärki, 9 kk, ja Anni Venho, 3 vuotta.

7 7 Timo Jakonen Iloiset pienet äänet ja riemukkaat taputukset täyttivät 700-vuotisen kirkon holvit Tuomiokirkon urkumuskarissa. Yhtäkkiä katseet kääntyvät kauas toiselle puolen kirkkoa. Sieltäkin kuuluu soittoa! Tuomiokirkon urkuri Markku Hietaharju on kiivennyt ylös parvelle ja lyöttäytyy omalla panoksellaan mukaan muskarimenoon. Kaukaa urkuparvelta jylisevä musiikki saa lasten päät kääntymään. Onko noin suuria pillejä olemassakaan? Entä millainen ääni kuuluu noista kaikkein pienimmistä? Yhdessä jännitetään myös, kuka saa viimeisen sanan tai tässä tapauksessa sävelen urkurien kilpajuoksussa. Onko se kirkon etuosassa kuoriurkuja soittava Anu vai urkuparvella pääurkuja soittava Markku vaiko ehkä sittenkin äänekkäin pienistä muskarilaisista? Kipinä syttyy musiikin maailmaan Nyt aika on lopettaa. On ollutkin mukavaa. Näkemiin sanotaan, pian taas tavataan. Kaikki siunauksen saa mukaansa. Muskarihetki päättyy joka viikko yhteiseen loppulauluun, siunaukseen ja hyvän matkan toivotukseen. Tutun laulun siivin on turvallista lähteä kotiin päin hyvin ansaitulle päivälevolle ja jatkamaan päivän askareita. Ensi viikolla luvassa on jälleen uusi musiikkituokio yhdessä tuttujen kaverien ja ohjaajan kanssa. Seurakuntien muskarit ovat vuodesta toiseen täynnä lähes viimeistä paikkaa myöten. Pienimmät muskarikävijät ovat noin kolmikuisia, ja onpa toisinaan perhemuskareissa äidin ja isompien sisarusten matkassa mukana vieläkin pienempi käärö. Mutta mikä muskareissa kiehtoo, mikä saa tuoreen äidin lapsineen kömpimään vauvahorroksesta toppavaatteissa talvipakkaseen puolituntista musiikkihetkeä varten? Kiireetön yhdessäolo, toisten perheiden tapaaminen ja musiikin kokemisen riemu. Siinä varmasti tärkeimmät syyt muskarien suosiolle, Terhi Lehtovaara arvelee. Hän toivoo, että pienenä saatu musiikin kipinä innostaa nauttimaan monipuolisen harrastuksen tuomista mahdollisuuksista myös vuosien karttuessa. Yhdessä äidin, isän tai isovanhemman kanssa koettu musiikkihetki vahvistaa samalla myös vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Monet muskarissa opitut laulut ja leikit jäävät elämään omaa elämäänsä ja niiden sävelet siivittävät kotonakin lasten ja aikuisten yhteisiä puuhia. Musiikkileikkikoulu tarjoaa pienille kävijöilleen ensi kosketuksen ja kipinän musiikin maailmaan. Nuorella iällä aloitettu musiikkiharrastus tukee lapsen kasvua ja kehitystä monella tärkeällä tavalla. Yhteiset musiikkihetket antavat monenlaisia tärkeitä eväitä elämään jo aivan pienillekin lapselle. Lapsi oppii kuuntelemaan musiikkia sekä erottamaan erilaisia rytmejä ja melodioita toisistaan. Musiikin avulla voidaan tukea myös lapsen tunne-elämän ja sosiaalisten valmiuksien sekä motoristen taitojen kehitystä. Laajasti ajateltuna musiikkikasvatus kehittää ja vahvistaa siis lapsen koko persoonallisuutta, Lehtovaara summaa. Ensiaskeleiden riemukin jaetaan yhdessä Kiitän, kumarran, niian, vilkutan, pian taas yhdessä laulellaan. Musiikin riemujen ohella muskarissa opitaan myös ryhmässä toimimista. Monelle pienelle lapselle seurakunnan musiikkileikkikoulu tai perhekerho tarjoaa ensimmäisiä kontakteja toisiin saman ikäisiin pienokaisiin sekä opettaa porukassa olemisen tärkeitä taitoja. Niitä joiden osaaminen on tärkeää lähivuosina päivähoitoon tai kerhoon siirryttäessä. Yhdessä olemisesta nauttivat pienokaisten rinnalla myös vanhemmat. Kuulumisten vaihtaminen ja tuttujen lasten kasvun seuraaminen ovatkin monelle tärkeä osa muskarihetkeä. Korvaitkujen ja valvottujen öiden tuomat murheet pienenevät kun huomaa, että samoista kitinöistä kärsitään myös muissa perheissä. Vastaavasti ensimmäisistä hampaista, sanoista ja askeleista löydetään yhdessä monikertainen riemu. Toisinaan odotellaan jännityksellä myös vauvauutisia. Muskariryhmän lapset ovat usein melko samanikäisiä, joten heidän kehitystään on hauskaa seurailla porukalla. Yksivuotiaiden ryhmässä riemuitaan lähes joka viikko jonkun taaperon ensi askeleista ja kahta vuotta lähestyttäessä meno ja meininki samassa porukassa onkin jo aikamoisen vauhdikasta, Lehtovaara kertoo. Kokenut muskariopettaja osaa arvioida ryhmänsä tarpeita ja vastata niihin ikäkauteen ja ryhmän tunnelmaan sopivilla lauluilla ja leikeillä. Pienten vauvojen kanssa lorutellaan, lauletaan lyhyitä ja rauhallisia lauluja ja kutitellaan kasvoja vaikkapa harsohuivilla. Vuoden ikäisten kanssa taas tutkitaan maailmaa yhdessä marssien, tanssien ja rummuilla rytmejä tapaillen. Ikäkausien lisäksi muskarissa huomioidaan myös vuodenajat ja juhlapyhät: adventtina ikkunan takana hyppivät tontut ja keväällä samalla tutulla sävelmällä ruudun takaa saattavat kurkkia vaikkapa pääsiäispuput. Sydäntalvella muskarilauluissa vilahtavat muun muassa Runeberg, laskiainen ja ystävänpäivä. Hiihtoa ja luistelua tietenkään unohtamatta. Minulla on tapana keksiä itse uusia ajankohtaisia sanoituksia tuttuihinkin lauluihin. Samalla tavalla spontaanisti syntyvät myös monet leikki-ideat. Toivon, että voin näin kannustaa myös vanhempia laulamaan ja leikkimään kaikenikäisten lasten kanssa ihan omaan tyyliin, Lehtovaara sanoo. Ei ole tärkeää, muistaako sanat tai edes sävelen oikein. Tärkeintä on yhteinen laulamisen ja musisoinnin riemu. Sen toivon muskarihetkistä rantautuvan jokaisen lapsen kotiin ja sydämeen. Kun kipinä musiikkiin syttyy, kantaa se parhaimmillaan läpi koko elämän niin tyyninä kuin myrskyisimpinäkin hetkinä. Rita Suhonen Seurakunnissa kasvetaan musiikin maailmaan Musiikkikasvatus on merkittävä osa seurakuntien lapsiperheille tarjoamaa varhaiskasvatusta. Seurakunnat tarjoavat tasokasta, monipuolista ja ikätasolle sopivaa musiikkikasvatusta kaikenikäisille lapsille. Turun seurakunnissa kokoontuu viikoittain kaikkiaan 25 eri muskariryhmää. Lisäksi seurakunnissa musisoidaan viikoittain lukuisissa eri perhekerhoissa, äitikahviloissa, päiväkerhoissa ja pyhäkouluissa järjestettävissä musiikkileikkihetkissä. Muskareissa perheen pienimmät pääsevät kosketuksiin musiikin maailmaan yhdessä ohjaajien, vanhempien ja sisarusten kanssa. Musiikkileikkikouluja ohjaa yleensä kaksi seurakunnan lastenohjaajaa. Kasvatusasiainkeskus tekee yhteistyötä myös Turun konservatorion kanssa ja Nuortentalon ryhmissä opetuksesta vastaa tänä vuonna konservatorion opettaja. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä toimii erilaisia musiikkileikkikouluryhmiä. Vauvamuskarissa tapaavat 0 1-vuotiaat pienokaiset ja taaperoikäisten muskarissa 1 2-vuotiaat vauhtiveikot. Perhemuskareihin ovat tervetulleita yli 2-vuotiaat lapset sekä yhteiseen ryhmään haluavat kaikenikäiset sisarukset vanhempineen. Seurakuntien muskariryhmät ovat suosittuja ja syksyllä aloittaneet ryhmät ovatkin lähes kaikki täynnä. Ilmoittautuminen lukuvuoden muskariryhmiin alkaa toukokuussa. Muskareihin mahtuu mukaan kaikkiaan noin 300 lasta. Lisätietoa muskareista ja eri muskariryhmistä löytyy seurakuntayhtymän lapsille ja perheille suunnatusta Kirkonrotta-palvelusta osoitteesta

8 8 Ordförande med ordets gåva Ylva Vikström, årets ordförande för Ungdomens kyrkodagar, anser att UK är ett viktigt organ för kyrkan som helhet. Johanna Bruun Helst vill man inte använda klichéartade uttryck som att ha många strängar på sin lyra eller många järn i elden, men ibland kan man inte låta bli. I fallet Ylva Vikström, årets ordförande för Ungdomarnas kyrkodagar (UK), är det just så. Jag träffar Ylva Vikström en eftermiddag i februari. Hon har just kommit tillbaka från Kimito och ett möte om ett ungdomsmusikalprojekt hon ska skriva manuset för. Hon är i slutskede av studierna i litteraturvetenskap och filosofi och har också gått en utbildning i kreativt skrivande. Vid sidan av studierna har hon frilansat för bland annat Kyrkan och vi. Just nu har hon ett romanmanus på genomläsning hos författaren Monika Fagerholm, som är hennes litterära handledare. Att formulera sin tro När man talar med Ylva kommer orden lätt, hon är bra på att formulera också invecklade och djupgående tankegångar, det är viktigt för en ordförande. Det är kanske också speciellt viktigt för en kristen i dag. Att Ylva är troende är en grundläggande del av hennes identitet och människosyn. Med pappan som biskop för Borgå stift har kristendomen alltid varit närvarande i hemmet. Både mamma och pappa är ju teologer så vi har alltid talat mycket om tro, men församlingsaktiv blev jag egentligen på allvar först då jag flyttade till Åbo för att studera. I Kimito där jag växte upp fanns inte så mycket verksamhet för unga, berättar Ylva. På UK kan man ifrågasätta Ylva har deltagit UK sedan hon var sexton, det vill säga i åtta år. Tidigare har hon varit viceordförande. Hon tycker att UK är ett viktigt evenemang, inte bara för de unga som deltar, utan för kyrkan som helhet. Genom UK görs de ungas röst hörd. Det är ett av de kristna rum där man mer än kanske någon annanstans uppmuntras till att verkligen diskutera och ifrågasätta, dels saker i samhället med också inom kyrkan. Under årets möte, som ordnades i Karis den januari, deltog över tvåhundra unga i åldrarna år. Kyrkodagarna fungerar ungefär som en riksdag i mindre skala, där olika motioner som medlemmarna för fram diskuteras. Besluten som fattas genom omröstningar, förs sedan vidare till högre instanser inom kyrkan. De har ingen formell påverkan men fungerar som viktiga ställningstagande och står för de ungas röst i församlingarna. Gudtjänsten får vara allvarlig På årets möte beslöts bland annat att församlingarna borde försöka få fler unga att ställa upp i höstens församlingsval, att församlingarna borde bli mera miljövänliga och att UK i framiden kommer att ha en vegetarisk dag, som ett ställningstagande mot den globala överkonsumtionen av kött. UK beslöt också att föra fram alternativ för gudstjänsterna. Dans, sång, konst och fler möjligheter att uttrycka sin tro genom röst och kropp är tanken. Ylva tycker att det är bra, samtidigt vill hon inte att mässan blir allt för underhållningsbetonad. Jag kanske är lite ovanlig i den frågan, men på något sätt tycker jag det är viktigt att det finns sammanhang där underhållning och upplevelser inte är huvudsaken. När jag deltar i en gudstjänst kan jag njuta av det traditionsbundna och allvarliga i till exempel nattvarden. Jag tänker det som att jag sätter mig själv åt sidan en stund och lånar min kropp åt en gemenskap som jobbar för något större än bara jag själv, säger Ylva. En modigare kyrka Enligt Ylva bör kyrkan bli tydligare och modigare i att föra fram sig som ett alternativ till det kapitalistiska samhället, därför anser hon att det är viktigt att församlingarna satsar på en miljövänlig verksamhet. Hon tycker också att det är viktigt att kyrkan ständigt utvärderar sig själv och är självkritisk så att kärnan i det kristna budskapet inte går förlorad. Som alla stora institutioner, är kyrkan ofta ganska tungrodd. Det är farligt att bli för bekväm och låta tradition och vana vara drivkraften. Kärnan i kristendomen för mig handlar om att alltid stå på den svagas sida och att erbjuda ett kollektivt sammanhang i motsats till det individualistiska människoidealet. Kyrkan ska vara brokig och välkomna alla sorters människor också de som samhället vänder ryggen, säger Ylva. Johanna Bruun Människor så som Gud ser dem Livet är en gåva. Varenda människa är ett mirakel. Varje människa är unik, skapad till Guds avbild. Det finns inte två lika människor med lika fingeravtryck, lika ögon, lika gåvor, lika uppgifter. Det finns inga onödiga människor. Det finns mycket fina saker i dig som andra kanske inte ser och kanske saker du själv inte heller ser. Livets värde är inte fast i hur mycket vi producerar för samhället eller det vi har. Jesus Kristus lärde oss att hedra och respektera alla människor, att se dem som inte andra kanske ser, att se Guds avbild i varje individ. Också i dem som livet behandlat hårdare än andra. Också i dem som inte alltid fått lika mycket kärlek som andra. Också i dem som gjort dåliga val i livet. Också i dem som inte samhället kan dra nytta utav. Jesus lärde oss att inte gå förbi dem som behöver vår hjälp. Jesu kärlek är inkluderande, inte exkluderande. Där andra drar en cirkel för att stänga ut vissa, drar Jesu kärlek en ännu större cirkel som inkluderar också dessa. En kärlek som säger jag älskar dig i alla fall. Jesus visade dig och mig vad verklig kärlek är då han inte hade brottom förbi de minsta och då han sträckte ut händerna på korset. Fullkomlig osjälviskhet. Det här kan man kalla tuff eller verklig kärlek. Inte ljusröda såpbubblor. De små sakerna, de goda handlingarna, de vänliga orden, de saker som vi alla kan dela med oss av är så viktiga. Vi kan alla lära oss mer att se andra människor så som Gud ser dem. Jonathan Westergård Bidrag till Gemensamt Ansvar Du kan ge ditt bidrag till årets Gemensamt Ansvar genom följande riksomfattande insamlingskonton. Referensen gäller Åbo svenska församling. Nordea FI Pohjola Pankki FI Danske Bank FI Handelsbanken FI Aktia FI Ålandsbanken FI Referens Tack för Ditt bidrag!

9 9 Timo Jakonen Seurakuntien kiinteistöjen esteettömyysasiat ovat tuttuja Riitta Nissilälle. Esteet on tehty poistettaviksi Tuttu Turku toreineen ja katuineen ei avaa lämmintä syliään kaikille kaupunkilaisille. Kukkuloille rakennetussa kaupungissa on näkövammaisille ja liikuntarajoitteisille esteitä ja vaaranpaikkoja, joita monet kanssakulkijat eivät edes huomaa. Deni on Markku Vuorisen neljäs opaskoira. Raskaat ovet, ahtaat vessat, katukäytäville sijoitetut ständit ja rikkinäiset liikennevalot muodostavat esteradan, jonka sokkeloissa monet vammaiset joutuvat kamppailemaan. Opaskoiransa kanssa liikkuva Markku Vuorinen ja kyynärsauvoihin turvautuva Riitta Nissilä ovat oppineet selviytymään, mutta pienilläkin parannuksilla heidän arkensa muuttuisi helpommaksi.