Viestintä ja valmius

Transkriptio

1 Ruotuväki, PL 25, HKI MP2 Itella Oyj Hyötyä itselle ja yhteiskunnalle Varusmiespalveluksen antia työuralle edistetään. uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 52. vuosikerta n:o 15 (1148) verkossa > Viestintä ja valmius Kenraali Jarmo Lindberg on uuden sukupolven puolustusvoimain komentaja. Hänen mielestään sotilaalla ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus viestiä. Itse komentaja toimii esimerkkinä ja antaa puolustusvoimille kasvot median eri kanavilla. Ruotuväen haastattelussa hän peräänkuuluttaa keskustelua siitä, kuinka nopeasti nykyisten kynnysjoukkojen valmiutta voidaan kohottaa. Muuttuneet toimintaympäristö ja sodankäynti vaikuttavat toimintatapaamme, Lindberg sanoo. uutiset, sivu 3 Informaatiosodalle ei näy loppua maailmalla, sivu 6 Propaganda muovasi suomalaisten identiteettiä kentällä, sivu 10 Kuva: Ali Rinta-Jaskari Soittokunnasta tangokuningattareksi vapaalla, sivu 15

2 2 ruotuväki 15/2014 pääkirjoitus Huippukokouksesta muutos? Syyskuun alussa Walesissa pidettävä Naton huippukokous kokoaa valtiojohtajia Barack Obamasta Angela Merkeliin. Isännöivän maan eli Ison-Britannian mukaan kokous tulee keskittymään puolustusliiton yhtenäisyyden korostamiseen. Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet kokouksen asialistaan. Käytännössä Nato esittelee huippukokouksen yhteydessä yhteisiä harjoituksia ja toimia, joiden tarkoituksena on tukea Itä-Euroopan jäsenmaita. Asiantuntijat ovat arvioineet sotilasliiton tekevän Walesissa merkittäviä linjamuutoksia. Viime vuosina Naton voimavarat ovat keskittyneet Afganistaniin. ISAF-operaatio on ollut ensimmäinen vastaavan kokoinen ja pituinen. Se on saanut aikaan hyvän yhteistoimintakyvyn eri maiden kesken. Tämä kyky pyritään säilyttämään tulevaisuudessakin, kun valtaosa sotilasliiton joukoista poistuu Afganistanista tämän vuoden aikana. ISAFia huomattavasti pienimuotoisemman Resolute Support -koulutusoperaation suunnittelu on ollut jäissä Afganistanin presidentinvaalien vuoksi. Nato toivoo, että Afganistanin uusi presidentti hyväksyisi uutta koulutusoperaatiota koskevat sopimukset viimeistään syksyn tornitouhua aikana, jotta puolustusliitolle jäisi aikaa aloittaa koulutusoperaatio vuoden 2015 alusta. Joukkojen vapautuminen Afganistanista mahdollistaa paremmin harjoittelun Euroopan alueella. Ukrainan tapahtumat heijastuvat monen maan sotilaallisiin harjoituksiin. Vastaavanlainen skenaario tullee olemaan monien harjoitusten runkona. Nato keskittynee puolustuksensa ytimeen eli artikla viiteen, joka määrittää jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita. Artikla viiden mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotakin Naton jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan. *** Ukrainan tapahtumat heijastuvat monen maan sotilaallisiin harjoituksiin. Suomalaisten sotilastaitoja arvostetaan maailmalla. Pääosin reserviläisistä koostuvien rauhanturvaajiamme osaamista ja kypsyyttä on kehuttu jo Suezin kriisistä lähtien. Työura siviilissä ja elämänkokemus ovat tehneet vaikutuksen moneen ulkomaiseen sotilaaseen. Myös suomalaisia aktiiviupseereita arvostetaan. On hyvä merkki, kun kansainvälisiä tehtäviä on tarjolla enemmän enemmän, kuin mihin pystytään rahoituksellisista syistä lähettämään henkilöitä. Näiden henkilöiden kautta Suomella on ikään kuin sormi valtimolla: on mahdollista nähdä mitä valmistellaan, koska joka tapauksessa joudutaan elämään päätösten kanssa. Suomalaisten tulee myös tuottaa kullekin organisaatiolle lisäarvoa. Arvostuksesta huolimatta suomalaisilla rauhankumppaneina ei ole asiaa Naton ytimeen. Kumppanimailla on organisaatiossa rajatut tehtävät. Ei ole mahdollista päästä fyysisesti kaikkiin organisaation osiin eikä työskentelemään tiettyjen Naton sisäisten asioiden kanssa. Walesin huippukokouksessa Suomelle ja muille kumppanimaille avoin osio tulee käsittelemään lähinnä Afganistanin tulevaisuutta. > nurkka Huomioita Ukrainan tilanteesta Kävin heinäkuussa Ukrainassa, ja tässä muutamia havaintoja. Itä-Ukrainassa käydään nyt epäsymmetristä ja matalan intensiteetin sisällissotaa. Omaa riippumattomuuttaan puolustava Ukraina ei ole poliittista syistä julistanut sotatilaa, sillä maa haluaa organisoida parlamenttivaalit ja pitää konfliktin mahdollisimman rajoitettuna. Ukraina ei myöskään uskalla lähteä suoraan yhteenottoon voimakkaan naapurinsa kanssa. Venäjä taas ei halua julkisuussyistä käydä suoraa sotaa vaan toimii Ukrainassa välikäsien ja naamioitujen vihreiden miesten kautta. Venäjä saavutti aluksi loistavan sotilaallisen menestyksen. Krimin niemimaa kaapattiin ilman yhtään laukausta. Operaation erikoisuutena oli se, että se tapahtui Venäjän sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukkojen johdolla. Kun operaatio oli menestyksellinen, niin ruokahalu kasvoi. Uusi Itä-Ukrainan operaatio on sälytetty GRU:n upseerien vastuulle kuitenkin niin, että jos he epäonnistuvat, voi Venäjä kieltää vastuunsa. Ukrainan kriisin toisessa vaiheessa vastakkain ovat olleet Donetskin ja Luhanskin alueen kapinalliset sekä Ukrainan ATO -terrorisminvastainen operaatio-osasto, joka koostuu vapaaehtoisista, erilaisista suojeluskuntamiehistä ja Ukrainan armeijan ammattilaisista. Toisella puolella on GRU:n organisoimia vapaaehtoisia sekä myös niin kutsuttu Vostok-pataljoona, jonka miehistönä on tšetšeeneistä koulutettuja ammattisotilaita. ATO:n menestys oli aluksi vaatimatonta, sillä sen vapaaehtoiset sotilaat olivat heikosti koulutettuja. Menestystä on kuitenkin tullut siksi, että Ukrainan armeijan vapaaehtoiset upseerit ovat vähitellen kyenneet muokkaamaan joukoista toimivan kokonaisuuden, jossa eri aselajit ovat oppineet toimimaan yhdessä. *** ATO:n tärkein avu lienee kuitenkin näiden vapaaehtoisten suuri innostus; ilman tätä korkeaa motivaatiota ei itse operaatiosta olisi tullut mitään. Sotilaallinen kokemus on ostettu tuskallisesti, mittavilla kaatuneiden ja haavoittuneiden määrällä. Kriisin sotilaallisista opetuksista voisi todeta seuraavaa. Ensiksi, näyttää siltä, että Venäjä pyrki 2000-luvulla aktiivisesti ja omien vaikuttajiensa kautta siihen, että sen läntiset naapurit vähentäisivät perinteisten asevoimiensa valmiutta ja koulutusta. Ukrainan kohdalla tämä onnistui hyvin siksi, että maan oma hallitus laiminlöi törkeästi armeijansa perustarpeet. Konflikti oli mahdollista myös siksi, että Ukraina oli tehnyt poliittisen sopimuksen, jossa se riisui taktiset ydinaseensa ja sai vastineeksi vakuutuksen alueellisesta koskemattomuudesta. Sopimus ei pitänyt. Toiseksi, kriisi antaa selvän ja havainnollisen kuvan siitä, että sotilaiden motivaatio on ratkaiseva tekijä taisteltaessa oman maan kamaralla. Kriisi nostaa kysymyksen myös siitä, tarvittaisiinko meilläkin näitä niin sanottuja suojeluskuntatasoisia joukkoja siltä varalta, että valtiojohto ei jostain syystä olisi kykenevä päättämään, onko valtakunta sodassa vai ei. Arto Luukkanen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Huolestuttaako varusmiesten kunnon heikkeneminen? sosiaalisesta mediasta Kyllä 51% 15. elokuuta Vala vannottu. P-kausi vielä loppuun, minkä jälkeen siirto Ruotuväki-lehteen. #mahtavuutta #ruotuväki Tuleva varusmiestoimittaja Pauli Loukola fiilisteli 16. elokuuta #armeija oli ehkä parasta aikaa. Selkeät käskyt, rutiinit,sai ampua, muut tiesi mitä teet tänään. Teit sen hyvin ja kaikki ok. Oululainen Juha Korhonen muistelee omaa 18. elokuuta Johtaminen on tavoitteellista vuorovaikutusta ja päätösten tekemistä, missä tahansa organisaatiossa. Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen keskusteli armeijassa saadusta 21. elokuuta Turpohajatelma. Muiden roolista on paljon helpompi ja notkeampi keskustella kuin Suomen ja suomalaisten (?). Maanpuolustuskorkeakoulun professori Juha Mäkinen pohtii turvallisuuspoliittista keskustelua. 49% Seuraava kysymys: Tulisiko sotilaiden osallistua aktiivisemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun? Vastaa lähettämällä tekstiviesti Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen RV K (kyllä) tai RV E (ei) numeroon16308 www-sivuilla osoitteessa > Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh arkisin kello ruotuvaki@mil.fi Seuraava numero ilmestyy ISSN (painettu) ISSN (verkkolehti) Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2014 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh Fax mikko.ilkko@mil.fi UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh Fax juha.heikkinen@mil.fi TUOTANTOSIHTEERI Helena Immonen Puh Fax helena.immonen@mil.fi TOIMITUSSIHTEERI Ossian Hartig Puh Fax ossian.hartig@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Deniz Kaya Puh ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Kokelas Joona Kosloff Puh Kokelas Samu Saatsi Alikersantti Sanna Närä Puh Korpraali Teemu Kakko Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, Helsinki, postiosoite: PL 25, Helsinki, puhelinvaihde: internet-osoite: > Puh Kaartinjääkäri Hannes Mattila Puh Kaartinjääkäri Joonas Välilä Puh toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Eero Ketonen graafikko.ruotuvaki@mil.fi VALOKUVAAJAT Kokelas Olli Viljamaa Kaartinjääkäri Ali Rinta-Jaskari Puh kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi

3 ruotuväki 15/ uutiset Sotilailla on velvollisuus viestiä Toimintaympäristön muututtua olennaista on valmiuden nostamisen nopeus. Naisia voisi tulla helposti enemmänkin asepalvelukseen. Mikko Ilkko Vielä muutama vuosikymmen sitten sotilaiden oikeus viestintään oli rajattu ja puolustusvoimat tiedotti keskitetysti. Julkisuudessa esiintyminen edellytti esimiehen lupaa, mitä ei välttämättä helposti saanut. Uusi puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg kääntää asian ylösalaisin, tänä päivänä sotilaiden oikeuksien sijaan kyse on velvollisuudesta: Avoimessa yhteiskunnassa sotilailla on ilman muuta velvollisuus viestiä. Lindberg on itse aktiivinen pikaviestipalvelu Twitterin käyttäjä. Kyseessä on yksi sosiaalisen median kanava, jonka kautta kuka tahansa voi esiintyä julkisuudessa. Puolustusvoimien tulee olla läsnä siellä, missä suomalaiset ovat. Perinteisten kanavien rinnalle ovat nousseet verkko ja sosiaalinen media. Siellä on välttämätöntä olla, jos nuorisoon halutaan saada kontaktia. Sosiaalista mediaa käytetään jo joissain maissa informaatio-operaatioihin ja tiedusteluun, mutta Suomessa se ei ole Lindbergin mukaan vielä ajankohtaista. Puolustusvoimilla ei ole sosiaalisen median suhteen tällaisia tavoitteita. Sosiaalisen median läsnäolossa ja julkisuudessa pärjätään normaaleilla käytännöillä. Jos on sellaista tietoa, mitä ei laitettaisi sähköiseen viestintään, niin ei someenkaan. Sosiaalisessa mediassa ei saa olla tiukempia rajoitteita kuin muussa mediassa, Lindberg tarkentaa. Lindberg haluaa muistuttaa journalismin tärkeydestä lyhyiden päivitysten ja verkko-otsikoiden hektisessä virrassa eläviä. Täytyy toivoa, että nopealla vasteajalla kehittyvässä sähköisen median maailmassa ihmisillä riittää vielä aikaa ja motivaatiota lukea myös pitkiä juttuja. Niissä on mahdollista taustoittaa ja analysoida tarkemmin asioita, eikä tarvitse tyytyä vain pintavaahtoon. Ei pidä lukea vain lööppiä, otsikkoa ja Twitter-viestin mittaisia pätkiä. Valmiuden nostamisen ketteryys? Kuva: Ali Rinta-Jaskari Julkisuudessa on keskusteltu erilaisista turvallisuuspoliittisista selvityksistä. Valtiojohto päättää, mitä ja minkälaisia selvityksiä tehdään. Puolustusvoimien rooli on toimia asiantuntijana. Lindbergin mukaan myös laajat turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selonteot ovat yhä tärkeitä pitkäjänteisten hankintojen kannalta, mikäli selonteot ulottuvat hallituskauden yli. Kuvassa taustalla Olga Malytchevan maalaama muotokuva edeltäjästä, kenraali Ari Puheloisesta. Kenraali Lindberg on monessa yhteydessä painottanut, että puolustusvoimilla pitää olla sekä terävä teknokärki että massa-armeija. Mikä tämä teknokärki sitten on? En suinkaan peräänkuuluta uusia teknojoukkoja. Meillä on kynnysarvoasejärjestelmiä ja niitä käyttäviä joukkoja eri puolustushaaroissa, esimerkiksi rakentinheitin- ja ilmatorjuntayksikköjä sekä erikoisjoukkoja. Niistä osa kykenee nyt reagoimaan hyvinkin nopealla vasteajalla. Mustavalkoisen tekno- tai massa-armeijakeskustelun sijaan valmiuden kohottaminen on olennaista. Teknokärkeä ei ole tässä tilanteessa tarvetta pitää nykyistä suuremmassa määrin jatkuvassa valmiudessa. Mutta meidän tulee käydä keskustelu siitä, kuinka ketterästi sen valmiutta voidaan lisätä. Kyse on normaalista operatiivisesta suunnittelusta, ei komentajan vaihdokseen liittyvistä linjauksista. Toimintaympäristö ja sodankäyntitapa ovat muuttuneet, mistä pitää vetää johtopäätökset, kuinka tämä vaikuttaa meidän toimintatapaamme, Lindberg selvittää. Työkalupakissa tulee olla terävän kärjen kynnysjoukkoja ja joukkoja, joilla on pitkäjänteisyyttä ja kattavuutta. Taitolaji tässä on, että niitä tulee olla oikeassa suhteessa. Keskijohto huolehtii jaksamisesta Lindbergin edeltäjä, kenraali Ari Puheloinen varoitti puolustusvoimauudistuksen voivan vaikuttaa työilmapiiriin. Työilmapiirikyselyt ovat kuitenkin olleet jopa yllättävänkin hyviä. Viimeisen parin vuoden ajalta työilmapiirikyselyissä ja sairauspoissaoloissa ei ole hälyyttäviä piikkejä. Lindberg näkee, että tukitoimenpiteiden ja tiedotuksen ohella esimiehet ovat onnistuneet hyvin muutoksen läpiviennissä. Keskijohto seuraa henkilöstön työssä jaksamista. Nyt ollaan monessa paikassa organisaatiouudistuksen välitilassa. Normaalitöiden ohella on tehty puolustusvoimauudistukseen liittyviä töitä. Ensi vuoden alusta puolustusvoimissa työskentelee 2100 henkilöä vähemmän kuin uudistuksen alussa vuonna Irtisanomisten määrä onnistuttiin puristamaan pieneksi. Tänä vuonna irtisanotaan 126, viime vuonna joutui kymmenen lähtemään. Lindbergin mukaan ensi vuonna saattaa tulla lisää vielä luokkaa muutama kymmenen irtisanottavaa. Tämä on hyvä saavutus, sillä alkuvaiheessa 800 muutoksen alla olevasta joudutaan irtisanomaan siis yhteensä vain noin 150. Monissa yrityksissä totuttu, että kun YT-neuvotteluissa ilmoitetaan joku määrä, se on tapa irtisanoa ihmisiä. Me olemme tarjonneet useita polkuja, joiden kautta henkilöstö on voinut hakeutua eri tehtäviin, opiskelemaan tai toisen työantajan palvelukseen. Irtisanottavien määrää ei pidä silti vähätellä, sillä se on jokaiselle irtisanottavalle merkittävä asia. Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on jäänyt, että todella moni joutui vaihtamaan paikkakuntaa. Paikkakunnan sisällä henkilöä vaihtaa tehtäviään, toiselle paikkakunnalle muuttaa ihmistä. Se on iso asia varsinkin perheellisille, kun otetaan huomioon puolison työt sekä asunnon ja koulujen vaihtaminen. Naisia mahtuu enemmänkin Kun naisten varusmiespalvelus tuli mahdolliseksi vuonna 1995 aloitti palveluksensa 793 naista. Sen jälkeen vastaavanlaisiin lukuihin ei ole päästy, kunnes tänä vuonna ennätys rikkoontui. Peräti 818 naista on aloittanut vapaaehtoisina. Tämä osoittaa varusmiespalveluksen houkuttelevuuden. Reservin muodostamiseen riittäisi miespuolinenkin ikäluokka, mutta olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että naiset ovat tervetulleita vapaaehtoiseen palvelukseen ja kokemukset ovat olleet hyviä. Vaikka vapaaehtoisten naisten määrä tulisi kasvamaan edelleenkin, se ei muodosta haastetta puolustusvoimille. Jos määrä menee yli tuhannen, niin hyvä. Mutta jos naisten määrä nousee yllättäen räjähdysmäisesti, sillä voi olla vaikutuksia kasarmirakenteeseen. Puolustusministeriön toimesta lähetettiin keväällä Pirkanmaan alueella vapaaehtoisesta palveluksesta kertova kirje kutsuntaikäisille naisille. Tämän niin sanotun kutsukirjeen tarkoitus oli saada enemmän naisia asepalvelukseen. Tulosten perusteella Pirkanmaalta on hakeutunut enemmän naisia palvelukseen. Vaikea sanoa, johtuuko se lähetetyistä kirjeistä vai siitä suuresta julkisuudesta, jonka tämä hanke sai aikaan. Pirkanmaan kokeilun jatkosta ei ole vielä tehty päätöksiä. Varusmiespalvelusta kehitetään koko ajan. Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan vetämän asevelvollisuuden kehittämistyöryhmän neljän vuoden takaisen raportin kehitysehdotuksista on 43 toteutettu, 15 on työn alla ja kolme todettiin sellaisiksi, joita ei toteuteta. Kutsunnoissa otetaan entistä paremmin huomioon asevelvollisen omat toiveet. Puolustusvoimauudistuksen myötä paremmat edellytykset antaa varusmieskoulutusta, sillä joukkuetta kohti on nyt 2,5 kouluttajaa. Lisäksi esimerkiksi simulaattorien käyttöä lisätään ja varuskuntien tietoverkkojärjestelmiä kehitetään, Lindberg listaa. Nikkaroiva ja pyöräilevä pelaajavalmentaja Kuva: Teemu Kakko Mikko Ilkko Kenraali Jarmo Lindberg on syntynyt Oulussa vuonna Toisin kuin usein kenraalit, hän ei ole upseerisuvusta. Hänen isänsä paperiteollisuuden johtotehtävien perässä perheen tie vei Äänekoskelle ja Kuusankoskelle. Lindbergin äiti toimi liikunnanopettajana. Lindbergillä on vuotta nuorempi veli ja seitsemän vuotta nuorempi sisko. Lentoharrastus vei ilmavoimiin Kauhavalle varusmiespalvelukseen. Olin lentänyt purjelentokurssin 15-vuotiaana ja moottorilentokurssin lukioikäisenä. Se oli tuttua asiaa. Tapaamme edelleen lentoreserviupseerikurssi 53:n kesken säännöllisesti. Uravalinta oli lopulta helppo, mutta myös toinen suunnitelma oli mielessä. Laitoin paperit varusmiesaikana Turun kauppakorkeakouluun. Mutta se ei aktivoitunut, koska menin suoraan palveluksen jälkeen Lentokadettikouluun. Lindbergin upseerin ura alkoi Karjalan lennostossa. Myöhempiä palveluspaikkoja ovat muun muassa Satakunnan lennosto ja Ilmavoimien esikunta. Vuonna 2004 hän aloitti Lapin lennoston komentajana. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin kenraalikuntaan ja eteen tuli valmiuspäällikön tehtävät Pääesikunnassa. Sen jälkeen hän on toiminut ilmavoimien komentajana ja puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä. Elokuun alusta hän aloitti puolustusvoimain komentajana. Tehtävistä ei mikään nouse erityisesti muiden yli. Eksoottisin ja mieleenpainuvin oli vuosi Yhdysvalloissa erityistehtävässä Hornetkoulutusryhmän johtajana Kaliforniassa. Lindbergin vaimo on sairaanhoitaja ja hänellä on kolme tytärtä. Helsingissä asumisesta huolimatta hänellä on vielä Jyväskylässä talo. Minulla on määräaikainen tehtävä, ja jossain sitä ihmisellä pitää olla oma asunto. Aika näyttää, mitä sen talon kanssa käy, nyt keskimmäinen tytär asuu siellä. Pyöräily ja mökkeily kuuluvat Lindbergin harrastuksiin. Nikkarointi tuottaa mielihyvää. Varsinkin kun muuten joutuu tekemään paljon asioita, joista ei jää muuta kuin savuvana taivaalle tai bittivirtaa tietoverkkoon. Asiantuntijoiden kiirastuli Lindberg vertaa itseään johtajana pelaajavalmentajaan. Alle kymmenestä eri alojen asiantuntijasta koostuvassa ryhmässä saadaan tehokkaasti isoja asioita aikaiseksi. Heitetään palloja ilmaan ja ammutaan ne alas, jotka eivät siellä pysy. Uudet asiat viedään ammattilaisryhmän kiirastulen läpi.

4 4 uutiset ruotuväki 15/2014 lyhyesti Suunnitteluoppia Kanadasta Ensimmäinen suomalainen reserviläisosallistuja suoritti Primary Reserve Army Operations Course 2014 (PRAOC 14) -opintojakson Kanadassa heinäkuuta. Kurssilla käytiin läpi taisteluosaston strategista suunnitteluprosessia toistojen ja eri roolien kautta. Kurssilta valmistunut reservin majuri Ilkka Kasurinen kuvasi opintoja vaativiksi. Päivittäinen työaika oli aamukahdeksasta iltayhdeksään ja siihen vielä omaehtoinen opiskelu päälle. Puolustusvoimat suunnittelee yhdessä MPK:n kanssa Kasurisen hankkiman tietotaidon hyödyntämistä omissa toiminnoissaan. SNä Stubb: Sotilaallinen apu Ukrainaan mahdotonta Pääministeri Alexander Stubb pitää mahdottomana sotilaallisen avun antamista Ukrainalle maanantaina 18. elokuuta Yle Radio 1:n Ykkösaamussa antamassaan haastattelussaan. Ukrainan ulkoministerin Pavlo Klimnkin esittämään avunpyyntöön ei voida vastata EU:n eikä Naton puolelta. Nato antaa sotilaallista apua vain omille jäsenilleen, ja EU:lla ei ole kapasiteettia tämän tyyppiseen avunantoon, Stubb toteaa haastattelussa. Rauhan kannalta Stubb pitää tärkeänä pysyvän tulitauon saavuttamista, mutta tähän mennessä neuvottelut eivät ole edenneet. JKo Porin prikaatin komentaja vaihtuu Puolustusvoimain komentaja on määrännyt eversti Arto- Pekka Nurmisen Porin prikaatin komentajaksi 1. syyskuuta lukien. Nurminen seuraa tehtävässä nykyistä komentajaa, prikaatikenraali Juha Pyyköstä, joka on määrätty erityistehtävään Pääesikunnan kansliaan. Nurminen palvelee tällä hetkellä Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnan esikuntapäällikkönä. Hän on mielissään siitä, että pääsee johtamaan hienoa ja perinteikästä joukko-osastoa. Porin prikaatissa on tehty asiat hyvin jo pitkään. Ensimmäiseksi uudessa työssä tutustun ihmisiin ja prikaatin toimintaan, Nurminen kertoo. TKa Puolustusvoimat ostaa tyynyä Jalasjärveläinen Lennol Oy on valittu puolustusvoimien tavarantoimittajaksi. Lennolin on tarkoitus toimittaa puolustusvoimille tyynyjä. Jalasjärveläinen perheyritys sai noin tyynyn tilauksen. Lennol voitti puolustusvoimien järjestämän kilpailutuksen. Tarjouskilpailun voiton jälkeen Lennolille on tullut myös täydennystilaus tyynyistä. Lennolin toimitusjohtaja Pirjo Pystykoski-Sopanen sanoo, että tyynykauppa on merkittävä. Näin suurta tilausta ei ole aiemmin meille ollut tarjolla puolustusvoimilta, Pystykoski- Sopanen kertoo Ylelle. JVä Ampumaratojen määrä vähenee Puolustusvoimat luopuu yhteensä yhdeksästä ampumarata-alueesta. Joukko-osastojen harjoittelumahdollisuudet turvataan jatkossakin. Teemu Kakko Puolustusvoimat luopuu kuluvan vuoden aikana useista ampumarata-alueista osana puolustusvoimauudistusta, jonka tavoitteena on muun muassa palauttaa riittävä ja laadukas toiminnan edellyttämä taso. Pääesikunnan henkilöstöosaston koulutussektorin everstiluutnantti Ari Lehmuslehden mukaan ampumaratauudistuksessa on kyse ennen kaikkea puolustusvoimien tarpeesta. Valmistelutyössä kuultiin eri osapuolien, esimerkiksi maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen, kannat, Lehmuslehti kertoo. Puolustusvoimat kartoitti vuonna 2012 ampumaratojen käyttäjät ja käyttöasteet osana puolustusvoimauudistuksen valmistelua. Samana vuonna tehtiin myös päätös siitä, että osasta ampumarata-alueista luovutaan. Lehmuslehden mukaan taustalla on tilakustannusten hallinta menotasapainon ylläpitämiseksi. Ratojen käyttömäärä huomioitu Puolustusvoimat luopuu yhteensä yhdeksästä ampumarata-alueesta. Tämän vuoden lopussa luovutaan Riihimäen Räiskylän, Keuruun, Kauhavan Hopiavuoren, Hallin, Örön, Kirkonmaan ja Isosaaren ampumarata-alueista. Kontiolahden Kontiorannan ampumarataalueesta on luovuttu jo vuoden 2013 lopussa, ja Hälvälän ampumarata-alueesta luovutaan erikseen määritettävän pidemmän aikataulun mukaan. Luovutettavien ampumaratojen osalta valmistelussa huomioitiin muun muassa ratojen käyttövuorokaudet, ammutut laukausmäärät, puolustusvoimille aiheutuvat kustannukset ja mahdollisuudet siirtää ammunnat jollekin toiselle puolustusvoimien hallinnassa olevalle ampumaradalle, Lehmuslehti sanoo. Joona Kosloff Puolustusvoimat luopuu useista ampumarata-alueista. Kuvassa Santahaminan ampumarata, joka ei ole lakkautettavien joukossa. Puolustusvoimilla on vuodesta 2015 alkaen noin 100 ampumarataa, joista kolmannes on pistooliratoja ja loput 150 tai 300 metrin kivääriratoja. Eniten ampumaratoja käytetään Lehmuslehden mukaan peruskoulutuskaudella. Muina ajankohtina puolustusvoimat pyrkii tukemaan ampumaharrastus- ja vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Puolustusvoimat pitää tärkeänä, että joukko-osastojen koulutus- ja harjoittelumahdollisuudet turvataan. Lehmuslehden mukaan ampumaradoille on määritetty minimivaatimukset. Kaikista ampumarata-alueista laaditaan toimenpide- ja kehittämissuunnitelmat, ja ympäristönsuojelutoimenpiteillä varmistetaan koulutustoiminnan Varusmiespalveluksesta on entistä enemmän hyötyä työelämälle. Jo nyt työuralla voi hyödyntää varusmiespalveluksen aikana saatuja tietoja ja taitoja esimerkiksi kuljettaja-, lääkintä-, sotilasmusiikki-, sotilaspoliisi-, viestintä- tai johtajakoulutuksen ansiosta. Jatkossa on tarkoitus nostaa esille myös muita aloja, joista on hyötyä niin puolustusvoimille, yksilölle itselleen kuin yhteiskunnallekin. Puolustusvoimien koulutuspäällikkö eversti Hannu Hyppönen jakaa varusmiespalveluksesta saadut hyödyt täsmällisiin ja yleisiin työelämähyötyihin. Paras esimerkki täsmällisestä hyödystä on ammattikuljettajapätevyys ja C-kortti. Varusmiespalveluksen aikana annettu koulutus on yhteensopiva muun yhteiskunnan antaman koulutuksen kanssa. Yleisiä työelämätaitoja puolestaan ovat esimerkiksi ryhmätyöskentelytaito ja vuorovaikutustaidot. Meillä on tarkoitus kartoittaa muitakin mahdollisuuksia ja niiden hyödynnettävyyttä, Hyppönen vihjaa. Myös Opetushallituksen ylijohtaja Petri Pohjonen kannattaa varusmiespalveluksen hyötyjen kehittämistä, vaikka anti työelämälle on jo nyt moninainen. Varusmiespalvelus voi olla monelle elämänkohta, jossa kirkastuu se, mitä isona haluaa. Suhtaudun hyvin myönteisesti siihen, voitaisiinko löytää uusia kohteita, joissa olisi konkreettista hyötyä esimerkiksi opintopisteinä, Pohjonen kertoo. Erikoiskoulutus tärkeää Kuva: Olli Viljamaa häiriötön jatkuminen. Puolustusvoimat poistaa lakkautettavilta radoilta ampumaratarakenteet ja puhdistaa maanomistajan ja ympäristöviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla toiminnastaan aiheutuneen maaperän pilaantuneisuuden, Lehmuslehti toteaa. Reserviläisliitto säilyttäisi radat Teemu Kakko Ampumarata-alueiden lakkauttamisen valmisteluvaiheessa kuultiin eri osapuolia. Reserviläisliiton toiminnanjohtajan Olli Nybergin mukaan Reserviläisliittoa ei kuultu suoraan, mutta paikallisten reserviläisjärjestöjen mielipiteet otettiin huomioon. Järjestöiltä pyydettiin lausuntoja, ja liittokin oli usein niitä laatimassa. Lausunnot eivät kuitenkaan kauheasti vaikuttaneet siihen, miten ampumaratoja lakkautetaan. Olemme sitä mieltä, että ampumaratojen ja harjoitusalueiden tulisi tavalla tai toisella pysyä reserviläisten käytössä, Nyberg kertoo. Reserviläiset käyttävät paljon puolustusvoimien ampumaratoja. Reserviläisliiton harjoitustoiminta keskittyy lähinnä puolustusvoimien radoille, ja ammunta onkin Nybergin mukaan liiton laajin toimintamuoto. Ampumaratoja käytetään muun muassa ammunnan Varusmiespalvelus antaa potkua työuralle harjoitteluun ja kilpailutoimintaan. Ampumaradoilla ammutaan erityisesti sotilaskaliiperisilla aseilla. Siviiliradoilla ei useinkaan saa ampua niin raskailla aseilla, Nyberg sanoo. Nyberg kertoo, että alueiden lakkauttaminen vaikeuttaa ammuntatoimintaa. Hänen mielestään pienemmät mahdollisuudet ammuntaharrastukselle johtavat reserviläisten ammuntataitojen heikkenemiseen. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly pitää varusmiesaikana saatua erikoiskoulutusta tärkeänä, sillä koulutuksella on hyvin vahva ohjaava vaikutus tulevaan ammattiin. Raskaiden kuljetusvälineiden ammattiautoilijoista puolustusvoimat kouluttaa merkittävän osan. Vuosittain noin varusmiestä suorittaa C-ajokortin ja noin E-ajokortin. Huolto- ja kuljetusammatteihin työurallaan suuntautuvat pääsevät varusmiehenä kokeilemaan erilaisten laitteiden ja työvälineiden käyttöä, Lyly perustelee. Vaikka varusmiespalveluksen hyödyt työelämään ovat tosiasia, on hyvä pitää mielessä varusmieskoulutuksen päätarkoitus. Puolustusvoimien ensisijainen tarkoitus on kuitenkin kouluttaa suorituskykyisiä sodanajan joukkoja ja osaavia ja toimintakykyisiä taistelijoita, Hyppönen muistuttaa. Kuljettajakoulutus on yksi merkittävimmistä varusmiespalveluksen hyödyistä työelämän kannalta. Kuva: Olli Viljamaa

5 ruotuväki 15/ uutiset Talvisodan merkkivuoden seminaarisarja käynnistyi tähtäimessä Salasanat unohtuvat mitä se maksaa? Sanna Närä Talvisotayhdistyksen yleisöseminaari käsitteli monipuolisesti Suomen yhteiskunnallista tilannetta talvisodan kynnyksellä. Elokuun 21. päivä pidetyn seminaarin alustus kuvasi talvisodan sitoneen Suomen länsimaisuuteen muokaten samalla kansaamme pysyvästi. Sota koettiin omana erityisenä taisteluna olemassaolosta. Helsingin yliopiston juhlasali veti asiasta kiinnostunutta väkeä hyvin, kiitos mielenkiintoisen teeman ja asiantuntevien puhujien. Talvisodan henki kantaa yhä Puolustusministeri Carl Haglund korosti tervehdyksessään talvisodan merkitystä suomalaiselle identiteetille sekä kansan yhdistämiselle. Haglund muistutti, että Suomen joutuminen yksin sotaan suurvaltaa vastaan synnytti vahvan talvisodan hengen, joka on yhä voimissaan. Tilanne on nykyisin eri, kun Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Rauha ei kuitenkaan ole Euroopassa itsestäänselvyys, Haglund sanoi viitaten Ukrainan kriisiin. Isona kysymyksenä, etenkin talouden näkökulmasta, Haglund nosti esiin puolustusbudjetin, jonka säilyttäminen nykyisellään heikentäisi Suomen oman kansallisen linjan säilyttämistä sekä sotilaallista puolustuskykyä. Deniz Kaya Talvisotayhdistys ry järjestää talvisodan 75-merkkivuotena valtakunnallista ohjelmaa yhteistyössä puolustusvoimien ja puolustusministeriön kanssa. Merkkivuoden aikana järjestetään Helsingin Kasarmitorille pystytettävän Valon tuoja -muistomerkin kansalaiskeräys, jolla katetaan osa muistomerkin kuluista. Kuvanveistäjä Pekka Kauhasen suunnitteleman muistomerkin peruskiven muuraus järjestetään talvisodan päättymisen päivänä 13. maaliskuuta Muistomerkki tullaan paljastamaan osana Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksia vuoden 2017 aikana. Keräyksestä on vielä noin puolet saavuttamatta. Valtio ja Helsingin kaupunki ovat oman Samu Saatsi Lohjan kaupunki ja Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) järjestivät 19. kerran seminaarin yhdessä. Tällä kertaa aiheena oli asevelvollisuuden tulevaisuus. Aihetta käytiin läpi muun muassa asiantuntijoiden puheenvuoroin ja paneelikeskusteltuin. Otsikolla Menneisyyden tulevaisuus: 1930-luvun kansallinen optimismi luennoinut professori Maria Lähteenmäki kertoi maanpuolustustyön yhdistäneen yhteiskuntaluokkia ennen talvisotaa. Voimapolitiikkaan oikea ote Seminaarissa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vuosina luennoinnut ulkoministeri Erkki Tuomioja huomautti ennen puhettaan, että tänä päivänäkin Suomen on pakko varautua voimapolitiikkaan. Esiin nousi varsin positiivisessa valossa tasavallan presidentti Sauli Niinistön viimeaikaiset keskustelut Venäjän kanssa. Tuomioja mieltää tärkeäksi osuutensa jo rahoitukseen varmistaneet. Kansalaiskeräyksen lisäksi varoja kerätään Talvisotahiihdolla, etenkin sen, että keskusteluja käydään kasvotusten. Näkemys kansallisesta optimismista Muista luennoista etenkin professori Maria Lähteenmäen puheenvuoro tarjosi tuoretta näkökulmaa ajankuvaan talvisodan kynnyksellä. Lähteenmäki kuvasi kansallisen optimismin kukoistusta luvulla. Luennon perusteella on jossa on mukana neljä valtakunnallista liikuntaliittoa, Talvisotayhdistyksen puheenjohtaja, eversti Mihin menet, asevelvollisuus? Yhteiskuntatieteiden tohtori Arto Nokkala kertoi asevelvollisuuden nykytilasta. Hän toi esille esimerkiksi, että Suomella olisi kyky luoda ammattiarmeija, joka ei kuitenkaan kykenisi nykyisen laajan maa-alueen puolustamiseen. Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Joonas Sipilä puhui palkka-armeijan haasteista. Hän nimesi näihin pätevän miehistön rekrytoimisen, vanhemman ikärakenteen, keskeyttävien määrän ja suuren rekrytointipanostuksen. Puoliammattilaisarmeija? Ohi on! -kansalaisliikkeen aktiivi Jukka Jonninen esitteli vihreiden miesten liiton mallin, johon vanha asepalvelusmalli voitaisiin muuttaa. Se muuttaisi puolustusvoimat puoliammattilaisarmeijaksi, joka porrastettaisiin useaan reserviin ja ymmärrettävää, että tieto talvisodan alkamisesta otettiin vastaan täysin epäuskoisena. Optimismi oli Lähteenmäen mukaan kansallisen propagandan tuote, jota vahvistivat ulkopoliittisen tilanteen tasapainottumisen lisäksi sisäpoliittiset avaukset. Lisäksi talouselämän elpyminen, sosiaalihuollon uudistukset sekä vahva kulttuurin ja historian kokeminen vaikuttivat optimismin kasvuun. 105 päivää tapahtumia talvisodan muistoksi Havainnekuva Kasarmitorille pystytettävästä Valon tuoja -muistomerkistä. Kuva: Opetus- ja kulttuuriministeriö Ossi Kettunen kertoo. Talvisotahiihdon avaustapahtuma järjestetään 30. marraskuuta Inarin Kiilopäässä. Kampanjan tavoitteena on saada kansa liikkeelle laduille ja tukemaan hanketta pienellä osallistumismaksulla. Muistomerkin lisäksi yhdistyksen pääprojektina on kasata virtuaalinen tietokeskus. Internetpohjaiseen vapaaseen tietopankkiin kerätään tietoa talvisodasta karttoina, kuvina ja videona. Tietokeskuksen pohjatyöt ovat parhaillaan käynnissä. Valmis tietopankki on Kettusen mukaan kuluttajien käytössä rahoituksesta riippuen mahdollisesti jo keväällä Muistovuoden tapahtumakalenteri > talvisota.fi/talvisotayhdistys johon liittyminen olisi vapaaehtoista kaikille. Varusmiesliiton puheenjohtaja Ville Blom kertoi varusmiesten ajatuksista. Hän toi esille, että nykyiset varusmiesten antamat palautteet palveluksesta ovat paremmat kuin koskaan. Hän toivoi myös, että varusmiehille luotaisiin enemmän ajatus velvollisuudesta, kuin pakko-asevelvollisuudesta. Kuva: Ali Rinta-Jaskari Joonas Välilä Aiemmin kesällä eri medioissa uutisoitiin Espoon kaupungille tulevista kuluista, jotka aiheutuvat lomilla unohdetuista salasanoista ja niiden palauttamiseta. Myös puolustusvoimilla on erilaisia järjestelmiä, jotka vaativat salasanoja. Miten paljon puolustusvoimissa joudutaan kesän aikana palauttamaan unohdettuja salasanoja, Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskuksen datanomi Risto Kivitalo? Kyllä niitä jonkin verran joudutaan vaihtamaan. Tietysti on nämä toimikortit, joiden pinkoodin uskoakseni aika moni muistaa. Tietyissä järjestelmissä, kuten esimerkiksi sähköpostissa, on yleensä ongelmana, että salasana unohtuu. Unohtelu on kyllä vähentynyt. Salasanoja on alettu muistaa paremmin. Puolustusvoimissa myös muistetaan ihmisiä salasanojen vaihtamisesta ennen lomien alkua. Lomille jäätäessä salasanat unohtuvat helposti. uutisia muualta Jääkäriprikaatissa juhlittiin Onko olemassa joitain keinoja, joilla salasanojen unohtelua pystyisi estämään lomille jäädessä? Ennakoi lomille jäämistä. Jos salasanan tietää vanhenevan, ei sitä kannata vaihtaa juuri ennen lomille lähtöä vaan noin kuukausi, pari aikaisemmin. Sitä kautta salasana jäisi paremmin takaraivoon. Tietysti salasanan muodostamiseen olisi hyvä keksiä jokin muistisääntö. Jos kaikki järjestelmät olisi toimikortin takana niin ei tällaisia ongelmia olisi. Aiheuttavatko nämä salasanan vaihdot ja palauttamiset kustannuksia puolustusvoimille? Teemme näitä salasanan palautuksia työn ohessa, joten ei niistä sillä lailla minkäänlaisia lisäkustannuksia tule. Minkälaisia toimenpiteitä salasanan palauttaminen aiheuttaa? Onko salasanan palauttaminen pitkä prosessi? Webmailin salasanan vaihto ei ole pitkä prosessi. Jos käyttäjä on palannut töihinsä ja hänelle pitää luoda uusi salasana, niin se lähetetään kahdessa sanomassa käyttäjän PVAH-postiin. Vuosi 2014 on Jääkäriprikaatissa juhlien vuosi. Varuskunta tuli Sodankylään 50 vuotta sitten ja niin tuli kiltakin, nykyisin Jääkäriprikaatin Kiltana tunnettu. Kilta juhli perustamisensa 50-vuotisjuhlaa jo kaksi vuotta sitten Vaasassa. Killan toiminnallinen historia on kuitenkin suurelta osin Sodankylän ajan hisoriaa. Puolustusvoimien organisaatiot ja rakenteet muuttuvat, ja tarvittaessa kiltatoiminta seuraa mukana. Kuluvana vuonna Jääkäripikaati juhlii 50-vuotista oloaan Sodankylässä ja Jääkäriprikaatin Kilta juhlii siinä mukana. Nauttikaamme eri tahojen juhliin järjestämistä tapahtumista ja kulttuuriohjelmista, Jääkäriprikaatin Killan puheenjohtaja Tauno Turunen kannustaa. Etupyörä 2/2014 Aluetoimistoja lakkautetaan Uudellamaalla toimii vielä vuoden 2014 loppuun asti kolme aluetoimistoa, joista kaksi, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan aluetoimistot kuuluvat Etelä-Suomen sotilasläänin esikuntaan. Helsingin alueoimisto on osa Kaartin jääkärirykmentin esikuntaa ollen samalla esikunnan operatiivinen osasto. Puolustusvoimauudistuksessa perustetaan Uudenmaan aluetoimisto ja lakkautetaan kolme maakunnissa olevaa aluetoimistoa. Lakkautettavien aluetoimistojen toiminnot ja osaaminen siirretään vuoden 2014 aikana Lauttasaaren Pohjoiskaari 36:n tiloihin, jotka puolestaan vapautuvat Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnan lakkauttamisen myötä. Uudenmaan aluetoimisto perustetaan Kaartin jääkärirykmentin johtoon vuoden 2015 alussa. Kaartinjääkäri nro 1/14 Windows-päivitysten hinta euroa Puolustusvoimat maksaa Microsoftille noin euroa saadakseen vuodeksi erillissopimuksella tietoturva- ja ohjelmistopäivitykset tietokoneisiinsa, joissa on Windows XP-käyttöjärjestelmä. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen johtaja, eversti Mikko Heiskasen mukaan lisälaskun perussyy on siinä, ettei valtion yhteisten ratkaisuiden kehittäminen, kuten valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin perustaminen edennyt aikataulussa. Sen toiminta alkoi maaliskuussa. Pidän sitä ylimääräisenä kustannuksena, jota ei olisi, jos olisimme päässeet tekemään projektia aikaisemmin. Käytännön tekeminen olisi pitänyt aloittaa kaksi vuotta aikaisemmin. Se on nyt hinta, joka pitää maksaa, koska yhteisiä palveluita ei ole saatu riittävän aikaisin käyttöön, Heiskanen sanoo. Karjalainen Toimittanut Deniz Kaya

6 6 maailmalla ruotuväki 15/2014 lyhyesti Etelä-Korea ja Yhdysvallat yhteisessä harjoituksessa Etelä-Korea ja Yhdysvallat harjoittelevat yhdessä Pohjois-Korean ydinhyökkäykseen vastaamista. Harjoitus toteutetaan suurimmaksi osin tietokonesimulaationa, mutta siihen osallistuu kymmeniätuhansia sotilaita sekä Etelä-Koreasta että Yhdysvalloista. Harjoituksissa simuloidaan vastaamista tilanteeseen, jossa Pohjois-Korea uhkaa maata ydinasehyökkäyksellä. Pohjois- Korea ei hyväksy harjoitusta vaan on toistuvasti uhannut armottomalla ja vahvimmalla mahdollisella vastaiskulla. Etelä-Korean asevoimat ovat korostetussa hälytysvalmiudessa harjoitusten ajan. (mtv.fi, 18.8.) Ukrainalaisyritysten asetarvikemyynti Venäjälle jatkuu JVä Yhdysvaltalaislehti Washington Post kirjoittaa ukrainalaisten sotateollisuusyritysten jatkavan yhä asetarvikkeiden kauppaamista Venäjälle. Ukrainalaiset yritykset toimittavat muun muassa panssarivaunujen laitteistoja ja sotilashelikopterien moottoreja itänaapurinsa armeijalle. Huolimatta Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon antamasta vientikiellosta ja Venäjän väitetyistä asetoimituksista Itä-Ukrainan kapinallisille, ovat yritykset jatkaneet kauppaa. Venäjän valtio on kiistänyt väitteet. (mtv.fi, 16.8.) SSa Schindlerin listan viimeinen juutalainen kuoli Viimeinen Oskar Schindlerin toisen maailmansodan aikana pelastamista juutalaisista on kuollut. Kölnissä asunut Jerzy Gross menehtyi heinäkuun lopussa vaikeaan syöpäsairauteen. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. Grossin vanhemmat muuttivat ennen sotaa Saksan Leipzigista Puolan Krakovaan. Natsi- Saksan vallattua Puolan Krakovan juutalaiset joutuivat ghettoon. Vuoden 1942 lopulla Gross siirrettiin ghetosta Plaszowin keskitysleirille. Plaszowista Gross siirrettiin Brünnlitzin leirille, jossa hän tutustui Schindleriin. (Bild, 15.8.) TKa Yhdysvallat yritti pelastaa teloitetun journalistin Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lähetti aiemmin kesällä erikoisjoukkoja Syyriaan pelastamaan Isiksen panttivangiksi ottamia Yhdysvaltain kansalaisia. Vankien joukossa oli Isiksen vastikään teloittama toimittaja James Foley. Pentagonin viranomaisten mukaan operaatio käynnistyi tiedustelun paikannettua kohteen, jossa panttivankeja oletetusti pidettiin. Valitettavasti tehtävä epäonnistui, koska panttivangit eivät olleet läsnä kohteessa, Pentagonin lausunnossa kerrottiin. (Al Jazeera, 21.8.) HMa Taistelu totuudesta Rauhanprosessi Gazassa ei voi alkaa, koska informaatiosota ei pääty. Propagandalla pyritään hallitsemaan omia kansalaisia ja kansainvälistä mielipidettä. Hannes Mattila Gazan kaistaleella on kesän aikana seurattu tuttua näytelmää, kun terroristijärjestö Hamas ja Israelin puolustusvoimat ovat ottaneet rajusti yhteen muutaman vuoden tauon jälkeen. Israel vastasi Hamasin aloittamaan rakettituleen heinäkuun alussa, ja täysmittainen maahyökkäys käynnistyi 17. heinäkuuta. Ohjusten lauetessa alkoi myös toisenlainen operaatio, jonka kohteena ei ollut vihollisen tukikohdat, vaan julkisen totuuden hallinta. Informaatiosota, eli taistelu vihollisen tietoliikenteen ja julkisen mielipiteen hallinnasta, on kasvanut yhdeksi Gazan konfliktin merkittävimmistä sodankäynnin muodoista. Sotatieteiden professorin, everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtisen mukaan jopa aseellisen voimankäytön on palveltava informaatiosodankäynnin tavoitteita. Vaikka alueella käytetään perinteistä sotilaallista voimaa, se on alisteista informaatiotaistelulle. Informaatiosota on jatkuvasti käynnissä, ja aina välillä se paisuu aseelliseksi konfliktiksi. Siviilit propagandan aseina Hannes Mattila Useita shokkivoittoja Irakissa saavuttanut terroristijärjestö Isis kohtaa ensimmäistä kertaa vakavaa vastarintaa, kun Peshmerga, Pohjois-Irakissa sijaitsevan kurdien itsehallintoalueen asevoimat, ovat siirtyneet puolustusasemista hyökkäyskannalle. Kurditaistelijat ovat aiheuttanut lyhyessä ajassa raskaita tappioita Isikselle, ja 19. heinäkuuta Peshmerga saavutti merkittävän voiton vallatessaan Isikseltä Mosulin padon Yhdysvaltojen hävittäjien ja Irakin turvallisuusjoukkojen tuella. Wolfgang Mühlbergerin mukaan Israelin medialle syöttämä tulkinta jää suurelta osin kyseinalaistamatta. Me keskeytämme, Hamas tulittaa. Israel korostaa propagandassaan Hamasin vastuuta vihollisuuksista. Kuva kaapattu Israelin puolustusvoimien Twitter-tililtä. Isiksen hyökkäys tuli yllätyksenä Yksi Gazan kaistaleen suurimmista ongelmista on, etteivät siviilit pääse pakenemaan tiuhaan asutulta alueelta Israelin piirityksestä johtuen. Tämän seurauksena Israelin pommitus on aiheuttanut valtavat määrät siviiliuhreja, joita molemmat osapuolet käyttävät hyväkseen. Hamas tarvitsee siviiliuhreja kääntääkseen kansainvälisen huomion itseensä. Israel taas haluaa korostaa, että Hamas on laukaissut konfliktin ampumalla raketteja, ja tämä oikeuttaa vastatoimet, Huhtinen sanoo. Päättymätön sota Peshmerga pysäytti Isiksen vyöryn Kuva: Olli Viljamaa Helsinkiläinen kurdiasiantuntija, Welat Nehri pitää viimeaikaisia voittoja tärkeinä, koska niiden myötä taistelu kurdialueista on saatu käännettyä peshmerga-joukkojen eduksi. Muutamia viikkoja sitten Isis onnistui yllättämään erittäin iskukykyisinä pidetyn Peshmergan ja valtaamaan siltä kurdialueita. Isis-terroristien johto ilmaisi aiemmin, että heillä ei ole mitään kurdeja vastaan. Tämä viesti otettiin ehkä turhan vakavasti Kurdistanissa, eikä siellä oltu riittävässä valmiustilassa Isistä vastaan, Nehri arvioi. Tilanne on kuitenkin korjattu nopeasti. Itsehallintoalueen joukot ovat hyökänneet rajusti Isis-taistelijoita vastaan Yhdysvaltain ilmavoimien tukemana. Nehri ei usko, että peshmerga-joukot etenisivät kurdialueiden ulkopuolelle, mutta hän on huolissaan myös sunnialueiden tilanteesta. Jos Isis vakiinnuttaa valtansa hallitsemillaan alueilla, se on uhka koko maailman rauhalle. Silloin myös kurdit saavat maailman pahimman naapurin. Kurditaistelija lataa asettaan etulinjassa 20 kilometriä Mosulista itään. Erityisen vaaralliseksi informaatiosodan tekee se, että se ruokkii aseellisen voimankäytön jatkumista. Vuosikymmenestä toiseen jatkuva propaganda ja vihollisen demonisoiminen aiheuttavat tilanteen, jossa rauhanprosessin vaatiman keskinäisen luottamuksen saavuttaminen on todella vaikeaa. Toinen osapuoli nähdään automaattisesti vihollisena, ja vihanpito muuttuu krooniseksi. Vaikka Palestiinan alueella saavutetaan muutaman vuoden tulitauko, informaatiosota kuitenkin jatkuu. Ilmapiiriä ei saada käännettyä rauhanomaisempaan suuntaan, vaan valmistautuminen seuraavaan konfliktiin alkaa välittömästi, Huhtinen toteaa. Jatkuva vihanpito ja sotatilan normalisoituminen onkin Huhtisen mukaan yksi rauhanprosessia jarruttavista esteistä. Jotta alueella tapahtuisi todellinen muutos ja informaatiosota voitaisiin lopettaa, ylimmän johdon pitäisi astua samaan kuvaan ja pyytää toisiltaan anteeksi. Taistelukenttänä media Israelin ja Hamasin välisen informaatiosodan jäljet näkyvät myös läntisessä mediassa. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan, Wolfgang Mühlbergerin mukaan Israel on saanut länsimaisessa valtamediassa läpi tulkinnan, joka korostaa Israelin oikeutta puolustaa itseään ja jättää huomioimatta maan aggressiivisen roolin konfliktissa. Israelista on vuosien varrella onnistuneesti rakennettu kuva viattomana uhrina. Julkisen kuvan hallinta on yksi onnistuneen sodankäynnin elementti, ja Israel on todella hyvä siinä, Mühlberger toteaa. Kurdien itsehallintoalueen asevoimat sotivat Isistä vastaan Yhdysvaltojen tuella. Julkisuuden ja poliittisen ilmaston hallintaan Israelilla on monia keinoja. Se syöttää kansainväliselle medialle tilanneraportteja, joilla se pyrkii saamaan vallalle omaa tulkintaansa. Lisäksi Yhdysvalloissa, joka on Israelin vahvin tukija, Israel-myönteisillä lobbausjärjestöillä on huomattava poliittinen vaikutusvalta. Mühlberger korostaa, että vaikka valtiolla on oikeus puolustaa itseään, huomattavasti vastustajaansa voimakkaampi ja vahvojen liittolaisten tukema Israel liioittelee itseensä kohdistuvaa uhkaa. Lisäksi maalla on Mühlbergerin mukaan Gazan piirityksen ja Länsirannan miehityksen kautta avoimen aggressiivisen rooli konfliktissa. Israelilla on oikeus puolustautua, kun se joutuu hyökkäyksen kohteeksi, mutta se ei ole pelkkä uhri. Israel näyttelee vahvaa roolia, ja sillä on kyky muokata lähimpien naapureittensa, palestiinalaisten tulevaisuus. Kuva: Israel Defense Forces Kuva: AFP/Lehtikuva

7 ruotuväki 15/ reportaasi Kuva: Deniz Kaya Marssi on polkaistu viimeiselle taipaleelle. Toimittajan ilme kärjessä on keskittynyt. Polkien pohjoiseen jääkärien jäljissä Jääkäriprikaatin Kilta ry suoritti elokuun alussa kuudennen perinnepyörämarssinsa Vaasasta Sodankylään. Nelipäiväinen reilun 700 kilometrin mittainen marssi suoritettiin pyöräviestinä. Sanna Närä Suomi on elokuun alussa kärvistellyt helteen kourissa lähes kuukauden päivät, mutta Pohjanmaalta kohti Sodankylää matkaa määrätietoinen noin 40 hengen porukka, sääolosuhteista piittaamatta, pyörän selässä. Mikä saa seurueen polkemaan yli 700 kilometrin taipaleen SA-polkupyörällä? Jotta voisi ymmärtää perinnepyörämarssin tarkoituksen, on hyvä kerrata hieman jääkäreiden historiaa. Perinnemarssin historiaa Lapin sodasta vuonna 1945 palaava Jääkäripataljoona 1 sai uudeksi sijoituspaikkakunnakseen Vaasan, jossa sodan jäkeinen ilmapiiri oli armeijavastainen. Lisäksi vaasalaiset olivat tottuneet ruotsinkieliseen Kenttätykistörykmentti 4:ään. Ennakkoluuloista johtunutta haasteellista aikaa kesti muutaman vuoden, mutta vähitellen vaasalaiset lämpenivät reippaille jääkäreille, ja suhtautuminen muuttui hyväksyväksi. Joukkoyksikkö kotiutui hyvin ja saikin jatkaa pohjalaisten omana pataljoonana liki 20 vuotta kunnes vuonna 1964 Pohjanmaan Jääkäripataljoona (nimi vaihtui ) joutui jättämään Vaasan. Pataljoona sai käskyn siirtyä vahvistamaan Lapin puolustusta, joten heinäkuun 29. päivä marssi vei kohti uutta sijoituspaikkaa Sodankylään, jossa joukko otettiin vastaan juhlallisin menoin elokuun 2. päivä. Siitä lähtien joukkoyksikön työ on jatkunut uuden kotimaakunnan mukaisesti Lapin Jääkäripataljoonana arktisissa olosuhteissa. Siirtymisestä on tänä vuonna kulunut tasan 50 vuotta. Aidossa jääkäreiden hengessä Hopealle sitä jäi, kun katsoi marssilla pyöräileviä yli 70-vuotiaita reserviläisiä. Jääkäriprikaatin Kilta haluaa perinnepyörämarsseilla osoittaa kunnioitusta menneitten sukupolvien työlle ja kokea edes osan siitä rasituksesta, jota palvelus tuona aikana saattoi merkitä. Samalla osoitetaan jääkärihenkeä. Ensimmäinen perinnemarssi järjestettiin oikeastaan jo vuonna 1994 ja siihen osallistui vain muutama. Perinteen isänä on pidetty kapteeni evp. Matti Nikulaa, joka on todellakin sanojensa mittainen mies. Se johtuu siitä, että silloin aikoinaan, kun marssi tapahtui ensimmäistä kertaa, en päässyt itse pyöräilemään, kun jouduin johtamaan ajoneuvoosastoa. Siitä joku sitten vinoili, johon totesin, että eihän tuo ole matka eikä mikään. Kyllä minä sen vielä poljen! Aikaa ehti kulua ja sitten, kun jäin eläkkeelle minua muistuteltiin taas, että jäipä polkematta. Sanoin: Eipä jää! Nikula muistelee. Mukaan reissulle Nikula houkutteli pyöräilystä innostunutta kaveriaan Ensio Korkeaniemeä, ja asiaa mentiin puimaan uimahallin saunaan. Sattumalta silloinen pataljoonan komentaja Juha Myyryläinen oli kuulolla. Komentaja soitti minulle seuraavana päivänä, että pitääkö tämä paikkaansa ja totesi sitten idean olevan niin hieno, että pataljoona lähtee mukaan. Sanoin vain, että kaikin mokomin, mahtuuhan siihen, Nikula sanailee. Nikulan mukaan pataljoona lähti sitten mukaan huoltojoukoiksi ja sillä porukalla matka Vaasasta Sodankylään poljettiin ensimmäisen Kapteeni evp. Matti Nikula on perinnemarssin aluillepanija. kerran. Siitä lähtien hän on ollut mukana kaikilla pyörämarsseilla, yhteensä siis kuudesti. Aion jatkossakin osallistua, mikäli näitä vain järjestetään ja itse vielä pyörän päälle pääsen. Tällä nykyisellä kaavalla se olisi sitten 10 vuoden päästä, jolloin itsellä olisi ikää jo 86 vuotta, Nikula kaavailee. Vauhdin huumaa ja hyvää henkeä Tänä vuonna kiltalaisten matkan ensimmäinen vaihe oli moottorimarssi Sodankylästä Vaasaan. Toisessa vaiheessa he osallistuivat Jääkäriprikaatin huoltojoukot auttavat, jos matka uhkaa keskeytyä. Pohjanmaan Jääkärien siirtymisen 50-vuotisjuhlan tilaisuuksiin ja vasta kolmas vaihe oli itse polkupyörämarssi, jota varten marssiosasto jakaantui neljään ryhmään. Marssin johtajana toimi majuri Jari Haavisto. Ryhmäkohtaiset etapit olivat pituudeltaan kilometriä, ja osa ryhmistä pyöräili huomattavasti pidempiä päiväsuorituksia. Marssi päättyi torstaina 7. elokuuta Jääkäriprikaatin Joutselän patsaalla pidettyyn katselmukseen. Ruotuväki lähti mukaan marssin viimeiselle etapille Käyrämöstä Sodankylään. Tällä reilun 70 kilometrin matkalla kävi selväksi, mikä saa tämän porukan nousemaan aina uudelleen pyörän selkään: ryhmähenki. Täällä poljetaan porukalla toinen toista kannustaen. Vauhti pidetään kaikille sopivana, ja vaikka peffa kipeytyykin, kukaan ei valita. Tauoilla naureskellaan ja isketään tarinaa. Toimituksen edustajat olivat selkeästi nuorimpia marssiin osalllistuvia. Tahdoimme Ruotuväen voimin näyttää, mistä nykypäivän varusmies on tehty. Hopealle sitä jäi, kun katsoi marssilla pyöräileviä yli 70-vuotiaita reserviläisiä. Kovia jätkiä, jääkäreitä!

8 8 HÄVITTÄJÄLENTÄJÄT ruotuväki 15/2014 Ilmojen halki käy Teksti Sanna Närä Ulkoasu Eero Ketonen Lentäjät elokuvissa ja mielikuvissa harmittelee. Hietala vertaa tilannetta Amerikkaan, jossa on selvästi ollut ja 40-luvuilla buumi elokuvien ilmataistelukohtauksissa. Ajan saatossa genren suosio on sielläkin hiipunut. Top Gunin (1986) jälkeen ei ole oikein noussut sellaista supersuosittua ilmataisteluelokuvaa. Pearl Harbor (2001) oli ehkä toinen tällainen, mutta toisaalta sen painopiste oli enemmän rakkaustarinassa kuin ilmataisteluissa. Mystiikka on riisuttu Kun perehdytään siihen, millaista mielikuvaa elokuvat ja tv ovat lentäjistä katsojille välittäneet, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Mediatutkija, filosofian tohtori Veijo Hietala toteaa, ettei ole olemassa vain yhdenlaista lentäjäarkkityyppiä. Siinä on selvä ero, jos ajatellaan vanhempia sota-elokuvia, sota-aikana tehtyjä tai moderneja elokuvia. Vanhoissa elokuvissa korostui sankaruuden lisäksi patriotismi, kun taas nykyelokuvissa se ei painotu niin paljon. Hietalan mukaan fiktiossa korostuu aina yksilön sankaruus. Puhutaan sankariyksilöistä ja taitajista, jotka pystyvät pelastamaan maansa, joukko-osastonsa tai vastaavan. Faktapuoleltakin löytyy esimerkkejä yksilön ihannoinnista. On olemassa paljon dokumenttielokuvia, joissa tuodaan esiin sodanajan lentäjistä nimenomaan suuret lentäjä-ässät, kuten Ilmari Juutilainen. Uudemmissa dokumenteissa puolestaan korostuu enemmän koulutus, ryhmähenki ja tekniikka. Avainsanoina koulutus ja tekniikka Hietala muistuttaa, että viime aikoina myös puolustusvoimien omissa dokumenteissa korostuu entistä enemmän lentämisen teknologia ja se, että lentäjä on vain osa koneistoa. Yksilön taitoja ei nosteta samalla tapaan esille kuin ennen vanhaan. Vanhemmissa elokuvissa korostetaan uhrautumista ja isänmaan pelastamista sankariteoin. Uudemmissa korostuu teknologia ja etenkin dokumenteissa alleviivataan, miten paljon koulutusta lentäjiltä vaaditaan, Hietala pohtii Lentämiselle kotimaiset kasvot Vuonna 2011 Yle TV2 tuotti dokumentaarisen tv-sarjan Taistelulentäjät, jossa seurattiin neljää koulutusvaiheessa olevaa hävittäjälentäjää. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsojille välitettiin realistista kuvaa siitä, millaista työskentely puolustusvoimissa on. Tosi-tv on palauttanut yksilöllistämisen. Tosi-tv:n perusideahan on se, että asiaa lähestytään yksilön ja hänen tunteidensa kautta. Erikoista oli nimenomaan huomata tämä yksilön korostaminen kun verrataan Taistelulentäjät -sarjaa puolustusvoimien normaaleihin dokumentteihin. Sarjassa näytettiin lentäjiä vahvasti nimillä ja kasvoilla, Hietala sanoo. Jotta saadaan ihmiset kiinnostumaan mistä tahansa asiasta, tarvitaan siihen ihmiskasvot. Nämähän (dokumentit ja Taistelulentäjät -sarja) ovat samalla myös mainontaa. Siksi kasvojen antaminen on erityisen tärkeää. Vain vähän elokuvia Sotaelokuvia on paljon mutta sotilaslentäjistä on loppujen lopuksi aika vähän mieleen jääviä fiktioelokuvia. Hietala kertoo, ettei Suomessa ole tehty lentäjäelokuvia juuri ollenkaan, vaan on keskitytty maavoimiin lentäjien jäädessä statisteiksi. Hietala nimeää yhden ilmavoimiin keskittyneen kotimaisen elokuvan, Meidän poikamme ilmassa - me maassa (1934), jonka on ohjannut Suomen Filmiteollisuuden perustaja Erkki Karu. Elokuva oli propagandaa, mutta se oli samalla taidefilmi ja Karun maanpuolustustrilogian päätösosa. Se oli trilogian vähiten menestynyt. Vaikka ilmalentokohtaukset ja taistelukohtaukset olivatkin näyttäviä, oli juoni vähän heikompi. Suomessa ei vaan muodostunut sellaista perinnettä ilmailuelokuviin, Hietala Nykyään keskitytään dokumentteihin ja tosi-tv:n puolelle, eikä lentäjäaiheisia fiktioelokuvia enää niin tehdä. Syyksi tähän Hietala esittää lentämisen mystiikan häviämistä. Sanotaan, että vielä 1950-luvullakin oli harvinaista päästä lentämään. Se, että elokuvissa pääsi kokemaan lentämistä ja taistelua yhtä aikaa, niin olihan se aika hurjaa. Nykyisin lentäminen on arkista touhua, josta on magiikka kadonnut. Muutoksen näkee Hietalan mukaan selkeästi vertailemalla kahta lentäjiä käsittelevää dokumenttia: Äänivallia kohti (1962) ja Meidän poikamme ilmassa (1988). Dokumenteista vanhempi sisältää paljon aikalaista hehkutusta, joka vaikuttaa nykymittapuulla aika koomiselta, mutta sen ajan katsojissa se varmasti aiheutti ihmetystä luvun dokumentin ote on puolestaan asiallinen ja aihetta lähestytään faktapohjaisesti: lentäminen on vain yksi osa puolustusvoimien koulutusta. Lentäjämytologiasta on hävinnyt ainakin puolet lentämisen arkipäiväistyttyä. Nykyään ehkä se hienous on monimutkaisen tekniikan hallinnassa. Myös koneiden teknistä ylivertaisuutta korostetaan. Väitettä lentämisen elitistisyydestä Hietala kuitenkaan ei ihan täysin tyrmää, varsinkaan hävittäjälentäjien osalta. Erikoisvaativuutta on aina korostettu. Vaikka dokumenteissa esitetään, että lentäjät ovat tavallisia nuoria miehiä ja sitä korostetaan myös hakuvaiheessa, on vaatimuksia kuitenkin iso liuta. Kyllä se loppupeleissä tulee ilmi, että tämä on aika valioporukkaa, johon vain harvat pääsevät. Siksi tämä on alana ihannoitu ja haluttu. Ilmailu-unelmista totta Training Flightin varapäällikkö, ilmataistelu- ja tyyppiopettaja, kapteeni Jonne Hovilainen toimii myös Suomen ilmavoimien virallisen taitolento-osasto Midnight Hawksin johtajana. Hovilainen kertoo, ettei vielä lukiolaisena tiennyt, että varusmiespalveluksen voi edes suorittaa ilmailun parissa. Myös hävittäjälentäjän työ oli Helsingissä kasvaneelle nuorelle kovin etäinen asia. Lukiossa kävi esiintymässä varusmiespalvelustaan ohjaajana suorittava lentäjänalku. Kyseinen tilaisuus herätti mielenkiinnon, joten kutsunnoissa ilmoitin, että aion hakeutua ohjaajakurssille, Hovilainen muistelee. Tammikuussa 2000 lähtivät hakupaperit ja kevään jatkuneiden testien jälkeen lopputulos oli mieleinen: alkukesästä Hovilaiselle tuli ilmoitus, että hänet oli valittu kurssille. Siitä se lähti ja samalla tiellä olen edelleen, Hovilainen kiteyttää Monipuolista työtä Päätös upseerin uralle ja hävittäjälentäjäksi hakeutumisesta syntyi Hovilaisella vasta varusmiespalveluksen aikana, kun oli päässyt itse lentämään ja nähnyt millaista käytännön työ on. Hyvyys lentäjän työssä muodostuu Hovilaisen mukaan siitä, että ei ole erityisen huono missään asiassa.

9 ruotuväki 15/2014 HÄVITTÄJÄLENTÄJÄT 9 Midnight Hawks -ryhmän lentomuotoja: Midnight Hawksin neljä konetta lentävät esityksissä vain muutaman metrin päässä toisistaan suorittaen jopa lentoonlähdön ja laskeutumisen siipi siivessä. Hawkia numero 1 ohjaava osaston johtaja (kapt. Jonne Hovilainen) käskyttää neljän koneen muodostelmaa. Ryhmän esitysohjelmaan kuuluu kaksitoista erilaista lentomuotoa, joista tiukka vinoneliö on keskiyön haukkojen tunnetuin. Lisää aiheesta: JONO VINONELIÖ JOUTSEN STARTTI TAKA-T Minustako lentäjä? Lisätietoja lentoreserviupseerikurssista ja hakuohjeet: Työ on hyvin monipuolinen sekoitus fyysistä ja henkistä rasitusta, erittäin mielenkiintoisia teknisiä laitteita, nopeita ja muuttuvia tilanteita - kaikista niistä tulee lentäjien suoriutua, lentoturvallisuudesta tinkimättä. Mediakuva ja totuus eivät ole aivan yksi ja sama asia. Lentäminen on Hovilaisen mukaan näkyvin osa työtä, mutta yleensä unohdetaan, että lentämiseen liittyy paljon muutakin. Totuus on melko kaukana Top Gunista. Sotilaslentäjän lentäessä vaikka 200 lentotuntia vuosittain, on luonnollista että työ koostuu muustakin kuin lentämisestä. Esimerkiksi yhteen 45 minuutin lentoon liittyy tunnin verran valmistelua ja suunnittelua. Tämän jälkeen lämmitellään, pukeudutaan lentovarusteisiin ja siirrytään lentokoneelle. Vastaavasti lennon jälkeen varusteiden vaihto, palauttava verryttely, lennon raportointi ja läpikäynti vievät aikaa tunnista kahteen. Hovilainen harmittelee, että media unohtaa usein kertoa sen, että lentämisen taustalla tapahtuu paljon asioita, eikä vain lentäjien toimesta. Lentotukikohdissa työskentelee paljon ihmisiä, eivätkä lentokoneet lentäisi tai toiminta olisi niin tehokasta ilman kaikkien työpanosta. Kuva: Puolustusvoimat Tie puolustusvoimien hävittäjälentäjäksi alkaa kaikilla samalla lailla. Ilmasotakouluun Jyväskylän Tikkakoskelle valitaan vuosittain hengen lentoreserviupseerikurssi (Lento- RUK), jonka aikana suoritetaan varusmiespalvelus. Kurssin kesto on 347 vuorokautta ja se alkaa yhtä aikaa heinäkuun saapumiserän kanssa. Hakeutua voi alle 23-vuotias Suomen kansalainen, joka ei ole vielä suorittanut asepalvelusta tai jolla se on kesken. Hakijan palveluskelposuusluokka on oltava A. Lentävä varusmiespalvelus Ilmavoimat kertoo nettisivuillaan, että kurssille valitaan terveitä, normaaleja suomalaisia nuoria, joilla on halua ottaa haasteita vastaan. Rohkaisevaa on kehoitus olla aliarvoimatta itseään sekä pyyntö antaa ilmavoimien itse testata hakijoiden soveltuvuus hävittäjälentäjän ammattiin. Ilmasotakoulun valintaupseeri majuri Petri Kettunen kertoo kurssin olevan suosittu. Hakijamäärä on ollut viiden- ja kuudensadan välillä vuosittain. Kysyttäessä hakuvaatimuksia, Kettunen on nettisivujen kanssa samoilla linjoilla. Hakijan tulee olla perusterve, ja paineensietokyvyn on hyvä olla kohtuullinen. Kyllä tänne pääsee normaali henkilö, jolla ei ole mitään isompia ongelmia. Ehdottomina vaatimuksina esiin nousee fyysiset mitat ja yläikäraja. Syy on selkeä: lentäjillä on sen verran alhainen eläkeikä, ettei eläke ehtisi vanhemmille hakijoille kertyä. Monien iloksi näkövaatimukset päivittyivät toissa vuonna. Nykyään silmälasit eivät ole este, mikäli näkökyky on ilman laseja 0,5 ja laseilla korjattuna 1.0 molemmissa silmissä. Opiskelua kadettikoulussa Hävittäjälentämisestä haaveilevaa nuorta Kettunen neuvoo myös pitämään huolta edes kohtuullisesta koulutodistuksesta. Tarkimmassa syynissä ovat kouluaineista matematiikka, englanti ja äidinkieli. Korkeakoulukelpoisuus pitää olla. Hakijan tulee olla ylioppilas tai 120 opintoviikkoa ammattikoulussa suorittanut. Mikäli mielii hävittäjän puikkoihin, tie vie Kettusen mukaan Lento-RUK:n kautta. Kurssin lopussa haetaan kadettikouluun ja sinne valitut hakeutuvat oman kiinnostuksensa mukaan joko hävittäjäpuolelle, maavoimien helikopteripuolelle tai rajavartiolaitokselle. Varusmiesajan jälkeen koulutus kandiksi kestää kolme vuotta ja sitten tulee vielä maisteriopinnot. Sotatieteiden kandin ja maisterinopintojen välissä on ilmavoimien opintosuunnille hyväksytyille pakollinen 4 vuoden työelämäjakso poislukien ohjaajat, joilla yhdistyvät työelämä, lentokoulutus ja maisteriopinnot 6 vuoden ajanjaksolle. Ohjaajaopintosuunnalta valmistuneet upseerit toimivat lennostoissa hävittäjäohjaajina. Kokonaisuudessaan opiskelu hävittäjälentäjäksi kestää 9 vuotta. Milloin sitten pääsee oikeasti lentämään hävittäjää? Kadettikoulussa lennetään vielä noin 2 vuoden verran Vinka-harjoituskoneella ja samalla tehdään perusopintoja, tämän jälkeen siirrytään Hawkiin. Hornet-hävittäjää pääsee lentämään 5 vuoden opintojen jälkeen, Kettunen selventää. Uraa myös naisille Lentäjäkoulutus ei ole mitään herrain salatiedettä, vaan sinne hakeutuu yhtälailla naisia: keskimäärin noin 20 hakijaa vuosittain. Kettunen valottaa totuutta tilastojen takaa. Edellisellä kurssilla oli yksi nainen. Usein kuntotekijät karsivat naishakijoita. Pitää olla melkein aktiiviurheilija, että läpäisee vaatimukset, jotka ovat samat kuin miehillä. Lihas- ja peruskunto täytyy olla hyvällä tasolla. Kuva: Sanna Närä

10 10 kentällä ruotuväki 15/2014 lyhyesti Kutsunnat alkoivat Tämän vuoden kutsunnat alkoivat 15. elokuuta, ja ne koskettavat pääasiassa vuonna 1996 syntyneitä miehiä yhteensä noin henkilöä. Kutsunnanalaisia ovat myös ne vuotiaat miespuoliset Suomen kansalaiset, jotka eivät ole hoitaneet kutsuntavelvollisuuttaan aikaisemmin tai on määrätty tulemaan uudestaan. Suurin osa aloittaa varusmiespalveluksena 4. tammikuuta 2016, kapteeni Timo Miettinen maavoimien esikunnasta kertoo. JKo Reserviläisliitolta tuki valtionjohdon toimille Reserviläisliitto antaa täyden tukensa tasavallan presidentille, ylipäällikkö Sauli Niinistölle, jatkaa työtään ja aloitteellisuuttaan Suomen parhaaksi, kertoo Reserviläisliiton puheenjohtaja Mikko Savola. Savola tukee myös Suomen aloitteellisuutta Ukrainan kriisin ja Venäjän pakotteiden pikaisessa ratkaisemisessa, todeten Suomen olevan etulinjan kärsijänä pakotteiden takia. SSa Jatkosota näkyy Tampereella Kauppahallin kahvila Aniittan Taideikkuna esittelee tänä syksynä jatkosota-aiheisia töitä. Esillä on taiteilija Martti Kortemaan kollaasi, johon hän on kerännyt isänsä muistoja sotaajoilta. Toinen teos Raja kuvastaa Venäjän ja Suomen suhteita sekä maiden kokoeroa. Varusmiespalveluksensa laskuvarjojääkärinä suorittanut Kortemaa tunnustautuu hyvin isänmaalliseksi. Vanhempani ovat Karjalankannakselta, jossa olen käynyt useasti. Isäni Reino Kortemaa taisteli talvi- ja jatkosodassa, ja äitini oli rintamalottana, joten olen kasvanut tiedostamaan, mitä sota on. SNä Miljazz teki yleisöennätyksen Miljazz-kiertueen päätösviikonloppu kruunasi menestyneen konserttisarjan, kun perjantain esitys Kouvolassa toi yleisöennätyksen arviolta noin kävijällä. Kouvolan lisäksi Miljazz nähtiin viimeisenä viikonloppuna Turussa ja Raaseporissa. Puolustusvoimain sotilasmusiikkialan intendentin, Marjo Riihimäen mukaan kiertue on ollut suosittu läpi kesän. Bändit esittävät tasokasta big band -musiikkia, ja Varusmiessoittokunnalla on selkeästi nuorisolle suunnattu show. Miljazzissa kolme yhtyettä esiintyi samalla lavalla ilmaiskonsertissa. HMa Oikaisu Ruotuväen numerossa 14/14 sivun 7 reportaasissa oli nimivirhe. Haastateltu alikersantti oli Iida Sokkanen, ei Ida Sokkanen. Pahoittelemme virhettä. Oma propaganda muovasi Suomea Sota-aikana kulttuuri kaikissa muodoissaan valjastettiin osaksi propagandaa. Suomi haluttiin osoittaa eurooppalaiseksi sivistysvaltioksi, joka tarvitsi apua selviytyäkseen. Ossian Hartig kolumni Kuva: SA-Kuva Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä maa tarvitsi kipeästi ulkomaailman tukea. Pieni ja kaukainen valtio oli Euroopan suurvalloille ja Yhdysvalloille tuntematon. Aseeksi valittiin maakuvaviestintä, tai kuten sitä aikanaan nimitettiin, propaganda. Propagandalla ei ollut nykyistä negatiivista merkitystä. Vielä pitkälle 50-luvulle propaganda miellettiin diplomatia- ja kulttuuripiireissä positiiviseksi käsitteeksi, kertoo Elina Melgin, joka väitteli keväällä tohtoriksi aiheenaan Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä Kotimaan yleisölle kohdistetussa viestinnässä propagandaa käytettiin sanana vielä talvisodassa, mutta jatkosodan aikana sana korvattiin vähitellen neutraalimmalla käsitteellä tiedottaminen. Vuonna 1935 eversti Lasse Leander suunnitteli puolustusvoimille propagandakoulutuksen. Palvelukseen kutsuttiin miehiä, jotka osasivat puhua, kirjoittaa ja kuvata hyvin. Koulutukseen pääsi mukaan toimittajia, valokuvaajia ja kirjailijoita, mutta myös mainosmiehiä, sillä reklaamiteollisuus oli tuon ajan Suomessa vakiintunutta. Elina Melginin mukaan varhaiset propagandapioneerit olivat kulttuuritiedottamisen kermaa. Kaksi vuotta myöhemmin propagandakoulutuksen saaneet miehet perustivat yhdyssiteekseen ja propagandan jatkokoulutusta varten Propagandaliiton. Finlandia Uutistoimisto perustettiin liiton toimeenpanevaksi elimeksi markkinoimaan vuoden 1940 olympialaisia. Kun sota Neuvostoliittoa vastaan syttyi, muuttui yksityisen Finlandia Uutistoimiston työ osaksi päämajan propagandatyötä. Uutistoimiston rinnalla maakuvan viestintää teki nopeasti kasattu valtioneuvoston tiedotuskeskus ( ). Yleispäteviä ohjeistuksia maakuvan propagandaan annettiin varsin vähän. Yksi tärkeimmistä oli pidättäytyminen totuudessa. Muita kansoja ei myöskään saanut parjata. Samankaltaiset ohjeistukset olivat käytössä myös jatkosodan aikana, Melgin kuvailee. Tämä periaate erotti suomalaisen propagandan vihollisen propagandasta, jonka lehdissä ja lentolehtisissä hyökättiin kovin sanoin suomalaisia päättäjiä vastaan. Suomalaisia poliitikkoja kuvailtiin räikeästi esimerkiksi iljetyksiksi ja vätyksiksi. Lähetystöt olivat avainasemassa Oodi ystävyydelle Ennen kuin kulttuuria voitiin käyttää propagandatarkoituksiin, oli valittava tähän parhaiten soveltuvat teokset ja taiteilijat. Tässä työssä kapteeni Lauri Puntila oli yksi keskeisimpiä vaikuttajia. Kuvassa Puntilan rinnalla ulkoministeri Rolf Witting, joka oli tunnettu saksalaismielisyydestään. Kuva vuodelta Keskeiset propagandistit edustivat taide- ja tiedepiirejä, joten kulttuurin hyödyntäminen yleisen sympatian hakemisessa oli luontevaa. Taide- ja kulttuuri olivat olleet avainasemassa jo vuosisadan vaihteen maailmannäyttelyissä, kun Suomi pyrki osoittamaan muille kansoille itsenäisyttään ja erillisyyttään. Samat kulttuurin symbolit ja niiden tekijät kelpasivat myös talvi- ja jatkosodan propagandaan sekä vielä sodan jälkeenkin. Ilman ystäviä kaikki tuntuisi todella tyhjältä. Ystävät ovat elämän suola. Tai näin ainakin kerrotaan, mutta minä voin omalta osaltani vahvistaa sen totuudeksi. Ilman ystäviä kaikki tuntuisi todella tyhjältä. Ei olisi välttämättä ketään, kenelle jakaa onnistumisensa, epäonnistumisensa ja kaiken muun näiden ääripäiden väliltä. Tapoja, joilla ilmaista arvostusta tätä yhtä ihmiselämän hienoimmista asioista kohtaan on yhtä paljon kuin on ihmisiä, mutta kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita. Varusmiespalveluksen aikana yksi tapa voi olla tupakaverin kanssa tutut toteamukset ja lausahdukset, jotka kertyvät ja rutinoituvat palveluksen kuluessa vitseiksi. Myös yhteiset vastoinkäymiset, joissa toisen apu on platinaa kalliimpaa, luovat ja kasvattavat tätä ystävyyttä sekä sen vahvuutta. Vuosienkin päästä vahvimmat ystävyssuhteet säilyvät tuoreina. Jokaisen tulisikin vaalia näitä kaikin käytettävissä olevin keinoin, Tutkimus osoittaa, että tärkeä avainhenkilö kulttuurisen maakuvan propagandatyössä oli Lauri (L.A.) Puntila, joka toimi keskeisessä tehtävässä Valtion tiedotuslaitoksessa ( ). VTL hoiti sensuuria. Puntila tilasi kulttuuriartikkeleita Saksaan ja muihin maihin suunnattuihin lehtiin, joissa kerrottiin Suomesta myönteisiä asioita. Ison osan maakuvan propagandan levityksestä tekivät lähetystöt, jotka toimivat sodan aikana vajaateholla. Tukholmassa sijaitsi maakuvan kannalta tärkein lähetystö. Sen kautta saatiin sellaisiakin uutisia maailmalle, joista oli vaikea puhua kotimaassa. Ketä taiteilija palveli? kaikella ajalla, mitä on antaa. Palveluksessa yhdeksi suurimmista vaikeuksista on noussut omalla kohdallani vapaa-ajan jakaminen ystäville. Harvassa olevan vapaa-ajan haluaa pyhittää levon ja huvin lisäksi mahdollisimman usean ystävän näkemiseen. Onnekkaimmilla ottaa vapaa-ajan kakusta vielä oman palasensa parisuhde ja parempi puolisko. Tähän kohtaan annankin muutaman vinkin: Varusmies! Pyri näkemään mahdollisimman montaa ystävääsi lomien ja vapaiden aikana. Pidä heihin yhteyttä arkitouhuissakin. Harva taiteilija ajatteli palvelevansa luomistyönsä kautta suoranaisesti propagandaa. Taiteilijat palvelivat isänmaataan poikkeusaikoina siinä missä muidenkin ammattikuntien edustajat. En usko, että he ajattelivat yksinomaan puolustusasioita. He tekivät ensisijaisesti taidetta, sodan aikana toki vähemmän. Jotkut kirjailijat kirjoittivat toki tendenssikirjallisuutta. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Sodan aikana samankaltaista tehtävää hoitivat monet nimekkäät taiteilijat muissakin maissa, Elina Melgin pohtii. Tendenssikirjallisuudella tarkoitetaan kaunokirjallisuutta, joka pyrkii vaikuttamaan lukijan poliittisiin tai yhteiskunnallisiin näkemyksiin ja tätä kautta myös lukijan toimintaan. Suomen tunnetuin tendenssikirjailija lienee valtion propagandakoneistossa toiminut Mika Waltari. Hänen Nähdessänne tehkää asioita vanhan kaavan mukaan, tutusti ja turvallisesti. Tehkää myös jotain uutta ja muuttakaa välillä myös niitä vanhoja kaavoja. Ystävä! Jaa aikaasi varusmiehelle. Kysy, mitä kuuluu. Ole tietoinen, miten kaverillasi menee, sekä kasarmilla että sen ulkopuolella. Kuuntele ja keskustele. Jokainen ystävä on tärkeä palveluksessa olevalle, vaikkei tällä olisikaan aina aikaa nähdä. Näillä ohjeilla luulisi jokaisen halukkaan pitävän kaverisuhteet kunnossa myös varusmiespalveluksen jälkeen. tendenssituotantoaan ovat vuonna 1940 julkaistu pienoisromaani Antero ei enää palaa ja vuonna 1943 ilmestynyt Rakkaus vainoaikaan. Maapropagandan tärkeä tehtävä oli määritellä, keitä suomalaiset eivät ole. Esimerkiksi venäläisistä kulttuurivaikutteista vaiettiin tietoisesti. Kalevalainen runoperinne haluttiin osoittaa puhtaan suomalaiseksi. Suomen siteitä Euroopan klassiseen kulttuuriin korostettiin puolestaan Väinö Aaltosen veistosten avulla, Melgin huomauttaa. Propagandaa tehtiin talvi- ja jatkosodan takia Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämän seurauksena maakuvaviestintään valittu taide kiinnittyi erottamattomasti suomalaiseen identiteettiin. Samu Saatsi > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi Itse näin yhtä parhaista ystävistäni eräänä arki-iltana, kuukausien tauon jälkeen. Menimme kesäisen kauniin illan kunniaksi terassille. Istuskelimme, vaihdoimme kuulumisia ja nauroimme paljon. Kun tuli aika palata kasarmille, vei hän minut sinne takaisin. Tuo tärkeä jälleennäkeminen antoi itselleni runsaasti voimia jatkaa arkea uudella energialla. Vielä enemmän mieltä piristivät ystäväni sanat: Oli kiva nähdä sua! Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki

11 ruotuväki 15/ kentällä Tarina kaukopartiomiehestä palveluksessa Lietolainen Karl-Johan Norrgård on yksi viimeisistä kaukopartiomiehistä. Lokakuussa julkaistaan suomenkielinen teos Norrgårdin sota-ajan kokemuksista. Teemu Kakko Sota-aikana syvällä vihollisen selustassa tietoja keränneitä kaukopartiomiehiä on elossa enää muutama. Yksi heistä on 92-vuotias lietolainen Karl-Johan Norrgård, joka toimi tiedustelijana Kossalmella Petroskoin pohjoispuolella. Norrgårdin kokemusten pohjalta julkaistiin viime vuoden syksyllä turkulaisen kirjailijan Patrik Berghällin kirjoittama ruotsinkielinen romaani, joka julkaistaan lokakuun puolivälissä suomeksi. Ainutlaatuista Päämajan kaukopartiomies -teoksessa on se, että romaanin lähde on vielä elossa. Kaukopartiomiehiä on elossa ehkä viisi kuusi. Nyt on harvinainen tilanne, koska tässä on aito kaukopartiomies, joka on kertonut minulle oman tarinansa, Berghäll kertoo viitaten vieressä istuvaan Norrgårdiin, joka muistaa jatkosodan tapahtumat selkeästi. Patrik Berghäll (vasemmalla) keräsi teosta varten valtavan määrän aineistoa. Jos jokin tiedoista jäi epäselväksi, soitto Karl-Johan Norrgårdille auttoi. Kuva: Teemu Kakko NIMI JA SOTILASARVO IKÄ Juuso Lehtonen, alikersantti 20 TOIMENKUVA Lentoteknisen linjan P-kauden ryhmänjohtaja PALVELUSPAIKKA Ilmasotakoulu KOULUTUS Ylioppilas JOTAIN MUUTA, MITÄ? Kaikissa fyysisissä haasteissa parasta on itsensä ylittäminen. ASUINPAIKKA KUOPIO Runsaasti yksityiskohtia Berghäll tapasi Norrgårdin MPK:n sissikurssilla vuonna Hän keräsi vuodesta 2010 lähtien aineistoa neljän vuoden ajan haastattelemalla Norrgårdia, tekemällä kuvatutkimusta ja käymällä läpi valtavan määrän materiaalia. Molempia miehiä yhdistää ruotsinkielisyys. Alkuperäinen ajatus oli vain dokumentoida tarkasti kaikki ruotuväki 40 vuotta sitten Joka neljäs varusmiehen käyttämä markka on päivärahamarkka, muut ovat vanhoja säästöjä, vanhemmilta ja vaimolta saatuja tai lainattuja. Kahdeksassa kuukaudessa varusmies käyttää markkaa, viikossa runsaat 72 markkaa. Kymppi päivässä vastaisi kutakuinkin menoja nykyisinhän päiväraha on 3 markkaa. Porin prikaatin varusmiestoimikunnan keväällä tekemä tutkimus osoittaa, että päivärahan korotustarve on suuri. Nykyisellä korotusvauhdilla päiväraha ei pysy edes inflaation kelkassa. Joonas Välilä Eversti Pasi Hakala siirtyi kesäkuun alussa Tikkakosken Ilmasotakoulun johtajaksi. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa ilmavoimien teknillisen koulun johdossa. Norrgårdin tarinat. Aikaisempiin kaukopartiomiehiä käsitteleviin teoksiin verrattuna yksityiskohtia löytyi kuitenkin niin paljon, että syntyi ajatus romaanista, Berghäll sanoo. Olen jäänyt suomenkielisistä kaukopartiomiehistä kertovista teoksista kaipaamaan monia asioita. Kun muut ovat kertoneet, että partio pysähtyi ja teki ruokaa, kerron omassa teoksessani siitä, miksi partio pysähtyi, mihin he jäivät ja miten ruoka valmistettiin. Aloitin urani hävittäjälentäjänä ja lennonopettajana. Laivuepalveluksen jälkeen toimin pitkään eri tehtävissä johtamisjärjestelmäalalla ilmavoimissa, Pääesikunnassa ja Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksessa. Viimeksi olen toiminut ilmavoimien teknillisen koulun johtajana ja ilmavoimien henkilöstöpäällikkönä. Uudessa työssä tehtäväni on sovittaa lakkautettavien ilmavoimien koulujen ydintoiminnot saumattomaksi osaksi Ilmasotakoulua. Ohjaan koulun kehittämistä monialaiseksi osaamiskeskukseksi, joka kouluttaa ilmapuolustuksen henkilökuntaa ja varusmiehiä kaikille puolustushaaroille ja rajavartiolaitokselle. Aiemmat tehtäväni lennonopettajana, koulun johtajana lentoteknisellä alalla ja monissa tehtävissä johtamisjärjestelmäalalla tukevat toimimista Ilmasotakoulun johtajana. Kaikki edellä mainitut toimialat ovat osana uuden Ilmasotakoulun koulutustarjontaa. Edellisessä tehtävässäni ilmavoimien henkilöstöpäällikkönä perehdyin laajemmin Miehet useimmiten Itä-Suomesta Ruotsinkielistä painosta on myyty melkein kappaletta. Berghäll ja Norrgård toivovat, että myös suomenkielinen teos myy, mutta tärkeintä heidän mukaansa on se, että itse tarina saadaan välitettyä nykyiselle ja tulevalle sukupolvelle. Ruotsinkielisistä kaukopartiomiehistä kertominen oli yksi syy, miksi työhön ryhdyttiin. Kaukopartiomiehet olivat Kymppi päivässä vastaisi menoja eteenpäin Säkylän tutkimuksessa haluttiin vastaukset kolmeen kysymykseen, jotka koskivat varusmiesten rahankäyttöä ja näkemyksiä sopivasta päivärahasta. Tutkimus suoritettiin kirjallisena kyselynä. Kohteina olivat Panssarintorjuntakomppania, jolla oli tutkimusviikolla lomavuoro, ja RAuK:n kiväärikomppania, jolla ei ollut lomavuoroa. Varusmiesten tuli merkata kaikki menonsa viikon ajalta lomakkeelle. 200 lomakkeesta peräti 159 palautettiin, joten tulokset voidaan katsoa yleispäteviksi ainakin Porin Prikaatin osalta. Keväinen kahden ja puolen markan päiväraha kattoi 24 pros. kokonaismenoista. Päiväraha riittää karkeasti ottaen matka- ja puhelinkuluihin. Tutkimuksessa verrattiin myös erikseen naimattomien ja naimisissa olevien rahankäyttöä. Rahajakaumassa oli havaittavissa hyvinkin suuria eroja naimattomat kantoivat sotilaskotiin 32,6 prosenttia rahoistaan ja huvipaikkoihin yli 23 prosenttia, vastaavien lukujen ollessa naimisissa olevilla 15,8 ja 8,0 prosenttia. Tuntemus tehtävistä vahvuutena henkilöstö- ja koulutusasioiden hoitoon, joten koulun rooli osana kokonaisuutta on myös tuttu. Suurin vahvuuteni nykyisessä tehtävässä on mielestäni Ilmasotakoulun tehtäväalueiden monipuolinen tuntemus. Entisestä tehtävästäni jään ehkä kaipaamaan juuri laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Uusi tehtäväni on haastava, mutta samalla erittäin mielenkiintoinen. Uudistus luo erinomaisia kehitysmahdollisuuksia. Toivonkin, että pystyn hyödyntämään nuo mahdollisuudet ja kykenen tukemaan Ilmasotakoulun kehitystä yhtenäiseksi korkeatasoiseksi ilmapuolustuksen koulutuskeskukseksi. useimmiten Itä-Karjalan miehiä. Ruotsinkielisiä kaukopartiomiehiä oli hyvin vähän. Meilläkin vain kaksi toisessa komppaniassa, Norrgård toteaa. Norrgård kuului Osasto Kuismaseen, joka teki jopa kuukauden mittaisia retkiä vihollisen linjojen taakse. Kaukopartioretkiä kertyi kolmetoista, joista kaikista kerrotaan teoksessa. Romaani perustuu täysin tositapahtumiin ja sisältää muun muassa paljon kuvia, joissa Norrgård itse on mukana. Eversti Pasi Hakala toimi aiemmin ilmavoimien henkilöstöpäällikkönä. Kuva: Ruotuväki Kuva: Puolustusvoimat Välivuosi insinööriopinnoista Sanna Närä Ilmasotakoulun saapumiserän 2/14 alokkaista 40 prosenttia on hakeutunut palvelukseen ilmavoimien erikoisjoukkohaun kautta. Heinäkuun saapumiserä on perinteisesti suurempi, sillä myös lentoreserviupseerikurssille hyväksytyt aloittavat palveluksensa. Isoin esivalittu ryhmä koostuu kuitenkin lentoteknisestä linjasta, jonka koulutus alkaa muiden tapaan kahdeksan viikon peruskoulutuskaudella. P- kauden ryhmänjohtajaksi lentotekniselle linjalle on valikoitunut alikersantti Juuso Lehtonen, joka itsekin on kiinnostunut teknisestä alasta. Ennen palvelukseen astumista hän ehti opiskella puoli vuotta tietotekniikkaa Savonia-ammattikorkeakoulussa. Lähdin ennen inttiä katsomaan, kiinnostaako tietotekniikka yhtään, ja kyllähän sitä puolessa vuodessa oppi todella tykkäämään. Ehkä se ei ollut ihan fiksuin peliliike, kun kerkesi kuitenkin saada opiskelukavereita, joista nyt jää vuoden jälkeen. Mutta toisaalta oli tärkeää käydä kokeilemassa alaa. Lehtonen kertoo yhteishakupapereidensa sisältäneen pelkkää teknistä linjaa. Muina vaihtoehtoina olisivat olleet rakennustekniikka, logistiikka tai sähkötekniikka. Elektroninen sodankäynti vaihtoehtona Puolustusvoimat tunnisti myös Lehtosen kiinnostuksen tekniikkaan ja hänelle suositeltiin erikoisjoukkohakua elektronisen sodankäynnin koulutukseen Viestirykmenttiin Riihimäelle. Lehtosella oli kuitenkin muita suunnitelmia. Se olisi ehkä ollut enemmän oman alan hommaa, mutta halusin Tikkakoskelle Ilmasotakouluun etenkin paremman sijainnin takia: tämä on lähempänä vanhempien kotia. Lisäksi henkilökunta on täällä erittäin asiansa osaavaa. Nyt, kun on yli puoli vuotta palvellut, ei päätös ole kaduttanut yhtään. Ilmasotakoulussa oli myös kesään 2013 asti Elso-koulutuskeskus, joka vastasi elektronisen sodankäynnin koulutuksesta toisena valtakunnallisena koulutuskeskuksena Viestirykmentin ohella. Elso-koulutus olisi kyllä minusta mukava saada takaisin Tikkakoskelle, haikailee Lehtonen. Äänekoskelta alun perin kotoisin olevalle alikersantille oli alusta asti selvää, että oma palvelusaika tulee olemaan 12 kuukautta, ja että hän pyrkisi aliupseerikurssille. Nyt uusien alokkaiden kanssa ryhmänjohtajan arki on tullut kunnolla tutuksi. Vastuuta alkoi tulla saman tien. Heti alusta asti piti ottaa alokkaat haltuun ja pyrkiä siihen, että tavat opittaisiin kunnolla ja oikein. Peruskoulutuskauden tavoitteena onkin opettaa kaikille alokkaille taistelijan perustiedot ja -taidot. Alun haasteiden sijaan Lehtonen visioi tilannetta kuukauden päästä. Toivon näkeväni motivoituneita aliupseerioppilaita, valmiina vuoden palvelusaikaan lentoteknisessä koulutuksessa. Itse toivon olevani rennompi. Vaikka palvelusaamuja vielä riittää, on alikersantilla selkeä ajatus tulevasta. Kyllä sitä vähän nuo kersantinnappulat ovat mielessä, mutta tavoitteena on joka tapauksessa hoitaa oma tehtävä hyvin. Nappulat tulee sitten, jos ovat tullakseen. Palveluksen jälkeen Lehtonen suunnittelee lyhyttä lomaa, ja heti tammikuussa jatkuvat tietotekniikan opinnot.

12 12 kentällä ruotuväki 15/2014 Turva valvoo rannikkoa Rajavartiolaitoksen uusi lippulaiva on suunniteltu yhteistyössä useiden viranomaisten kanssa. Monitoimialus soveltuu myös maanpuolustukseen. Hannes Mattila Rajavartiolaitoksen uusi monitoimilaiva on viimeisintä huipputeknologiaa. Monikäyttöinen laiva soveltuu muun muassa merivalvontaan ja -pelastukseen, öljyntorjuntaan, viranomaisyhteistyöhön ja maanpuolustukseen. Laiva suunniteltiin yhteistyössä useiden viranomaistahojen kanssa. Suunnittelutyössä konsultoitiin muun muassa poliisia, Suomen Ympäristökeskusta, puolustusvoimia ja useita ministeriöitä. Suunnittelutyössä alusta asti mukana olleen komentajakapteeni Marko Aheriston mukaan vinkkejä haettiin myös ulkomailta. Monitoimilaivojen suunnittelussa on se vaara, että valmistuttuaan ne eivät ole hyviä missään. Halusimme välttää tämän. Palkkasimme kilpailutuksen jälkeen tunnetun suomalaisen suunnittelutoimiston, ja kävimme ulkomailla tutustumassa vastaaviin aluksiin. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa on vastaavia konsepteja, ja heiltä saimme hyviä neuvoja. Itämeren vartija Tärkeänä painopisteenä suunnittelussa oli Itämeri. Koska aluksen toiminta-alue on Suomenlahti ja Pohjois-Itämeri, on laivan toimintavalmiuksissa otettu huomioon alueella toimivat alukset. Turvan helikopterikentälle pystyvät laskeutumaan kaikki Itämerellä säännöllisesti toimivat helikopterit, myös puolustusvoimien kuljetushelikopteri NH90. Lisäksi Turvalla on valmiudet hätähinata suuriakin laivoja. Rajavartiolaitoksen uudella lippulaivalla on myös kokoa. Se on Turva on valtava lähes sadan metrin pituudella ja yli 17 metrin leveydellä. Kuva: Olli Viljamaa 95,9 metriä pitkä ja 17,4 metriä leveä. Vaikka Turva ei ole sotalaiva, maanpuolustus on otettu suunnittelussa huomioon. Aheriston mukaan puolustusvoimat ei vielä ole määrännyt alukselle sota-ajan tehtävää. Perinteisesti rajavartiolaitoksen alukset osallistuvat kauppalaivaston suojaamiseen ja tiedustelutehtäviin. Aluksessa on myös 3dtutka, joten voisin hyvin ajatella, että yksi tehtävämme voisi olla tilannekuvan luominen. Voimme myös ottaa peräkannelle miinakiskot ja tehdä miinoituksia. Ympäristö edellä Myös ympäristö ja turvallisuus on otettu huomioon. Turva on ainoa rajavartiolaitoksen alus, jolla on kemikaalintorjuntakyky. Öljyntorjuntaa varten aluksella on 1000 kuutiometrin kerätyn öljyn säiliötankki. Vaikka Turva ei ole varsinainen tutkimusalus, on sillä myös kalustoa, jolla voidaan tutkia vedestä nostettuja kemikaalinäytteitä. Polttoaineena käytettävä nesteytetty maakaasu täyttää vuonna 2016 Itämerellä voimaan tulevat päästövaatimukset. Polttoaineena voidaan käyttää myös vähäpäästöistä dieseliä. Jätevesipäästöjä aluksesta ei aiheudu lainkaan. Korkealla vaurionsietokyvyllä varmistetaan, että alus ei vahingoittuessakaan aiheuta öljypäästöjä. Haluatko nähdä lisää kuvia VL Turvasta? Tutustu Ruotuväen Facebook-sivuilta löytyvään kuvareportaasiin. huomio! verkossa Turvallisuuspolitiikka puhuttaa somessa Heijastinliivit päällä, jotta vihollinen ei huomaisi. Lähetä meille osoitteeseen oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Deniz Kaya Joonas Välilä Sosiaalinen media on luonut turvallisuuspoliittiselle keskustelulle uuden alustan. Esimerkiksi Twitterin myötä kuka tahansa pääsee osallistumaan julkiseen keskusteluun. Kynnys osallistua keskusteluihin on laskenut huomattavasti. Ahkeran Twitterin käyttäjän ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotilaspedagogiikan professorin Juha Mäkisen mielestä keskustelun lisääntyminen kertoo siitä, että turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansalaisia, tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Nämä turvallisuuspoliittiset asiat ovat olleet perinteisesti vaikeasti keskusteltavia ja helposti verhojen takana olevia asioita. Nyt ne ovat nousemassa julkisuuteen ja laajenevaan keskusteluun, Mäkinen sanoo. Myös toimitetulla medialla on osansa turvallisuuspoliittisen keskustelun aktivoitumisessa. Sosiaalisessa mediassa oleva sisältö seuraa hyvin pitkälti toimitetun median sisältöä. Media-analyytikko Jussi Kivioja Pääesikunnan viestintäosastolta pitää keskustelun lisääntymistä hyvänä asiana. Varsinkin Twitterissä on aktivoiduttu keskustelemaan turvallisuuspoliittisista asioista. Hyvähän se on varsinkin puolustusvoimien kannalta, että asioista keskustellaan ja turvallisuuspolitiikkaan suhtaudutaan vakavasti, Kivioja kertoo. Keskustelusta hyötyä kaikille Turvallisuuspoliittisen keskustelun lisääntymisestä on hyötyä myös Kuva: Olli Viljamaa tutkijoille. Juha Mäkinen näkee hyödyllisenä sen, että pääsee sosiaalisen median kautta suoraan kosketukseen kansalaisten, muiden tutkijoiden ja monenlaisten muiden toimijoiden kanssa. Ulkopoliittisen instituutin globaalin turvallisuuden vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mielestä on tärkeää, että kaikki voivat osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Hänen mielestään myös siitä on hyötyä, että saa keskustella kansalaisten kanssa. Heidän on helpompi tuoda keskusteluun uusia näkökulmia. Joskus muiden kanssa keskustelu muistuttaa, jos koittaa itse tehdä jostain asiasta liian vaikeaselkoista, Salonius-Pasternak kertoo. Vaikka keskustelu turvallisuuspolitiikasta on hyvin vireillä, haasteitakin löytyy. Puolustusvoimien henkilökunnan kannattaisi tulla vahvasti mukaan sosiaaliseen mediaan. Myös kadettiupseerien, jotka ovat pääsääntöisesti Kadettikunnan jäseniä tavoitteenaan maanpuolustuksen ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijuus, Mäkinen korostaa. Esimerkkiä keskustelusta sosiaalisessa mediassa antaa nykyinen puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg, joka on hyvin aktiivinen Twitterin käyttäjä. Osallistu turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Twitterissä aihetunnisteella #turpo.

13 ruotuväki 15/ vapaalla Kuva: Samuli Seila Ville Husso torjuu kiekkoja ensi talvena Helsingin IFK:n riveissä viime kauden tapaan. Maltillisena tulevaan kauteen Ensi talven Husso aikoo pelata kotimaan liigassa. Joonas Välilä Viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Helsingin IFK:ssa jääkiekkoileva maalivahti Ville Husso saapuu haastatteluun suoraan yönyliharjoituksesta. Husso on pitänyt ajastaan varusmiespalveluksessa. Peruskoulutuskauden aikana käytävät asiat opetettiin hänelle viidessä viikossa, sillä urheilukoulussa yhdeksän viikkoa kestävä peruskoulutuskausi sisältää myös kolme viikkoa ohjattuja valmennusleirejä. Oma palvelus kestää puoli vuotta, joten vähän voi välillä nauttiakin, Husso sanoo. Asepalveluksesta tutut metsäleirit eivät Hussolle tulleet aivan uutena juttuna. Joskus monta vuotta sitten olin partioleirillä. Siellä oltiin kaksi yötä puolijoukkueteltassa. Se oli kyllä enemmän luokkaretkimeininkiä. Täällä taas tulee vartiovuorot ja yöllä hälytyksiä. Urheilukoulu on mahdollistanut harjoittelun Jääkiekon pariin Ville Husso päätyi IFK:n kiekkokoulun kautta. Isä vei noin kolmevuotiaana luistelemaan oppineen Husson neljän vanhana kiekkokouluun, ja sillä tiellä hän on edelleen. Jääkiekon lisäksi hän pelaa mielellään erilaisia pallopelejä mutta aika on kortilla. Kyllä se lätkä on ihan hyvä valinta ollut. Jalkapalloa harrastin Kuva: Joonas Välilä myös mutta se jäi kun jääkiekko vei ajan. Harjoittelu ei varusmiespalveluksen aikana ole Husson mukaan kärsinyt. Kasarmilla ollessa on ollut mahdollisuus treenata iltavapailla ja urheilukomennuksia on tullut käytettyä jonkin verran. Täällä on hyvät mahdollisuudet treenata. Olen ollut tyytyväinen tähän kaikkeen armeijan tekemiseen. Ainut miinuspuoli on, ettei joukkueen kanssa ole päässyt harjoittelemaan yhtä paljoa kuin normaalisti. Toisaalta uusien tuttujen saaminen palvelustovereista on ollut Husson mielestä virkistävää. Jääkäri Ville Husso suorittaa varusmiespalvelustaan Urheilukoulussa. Kauden aikana joukkuetta näkee melkein joka päivä, joten ei se niin iso ongelma ole. Palveluksessa on omat hyvät ja huonot puolensa, Husso sanoo. Joukkuekaverit ovat ottaneet Husson palveluksen hyvin vastaan. Hyvin on suhtauduttu, mitä nyt vanhimmat pelaajat vähän aina kiusaa, Husso naurahtaa. Pää pysyy kylmänä tulevaisuuden suhteen Tuleva kausi on tarkoitus pelata Helsingin IFK:n riveissä. Kesällä tullut NHL-varaus St. Louis Bluesiin ei Husson mukaan tarkoita vielä mitään. Heti palveluksen jälkeen ei siis ole tarkoitus lähteä Amerikkaan vaan katsoa ensin tämä kausi rauhassa. Paljon on hommia tehtävänä, jos joskus tahtoo vielä pelata NHL:ssa. Oma lähtökohta on, että pari-kolme vuotta niin olisi siellä ja vakiinnuttaisi pelipaikan. Tällä hetkellä asiat on IFK:ssa niin hyvin kuin olla ja voi. Tulevan kauden tavoitteiksi nuori maalivahti kertoo muun muassa jääkiekon Suomen mestaruuden. Tavoitteena olisi myös uusia viime talvena tullut nuorten maailmanmestaruus. Aika unelmaa olisi voittaa myös nuorten MM-kulta toistamiseen kahden vuoden sisällä. tupavisa 1. Mikä on Piin kemiallinen merkki? 2. Mistä mihin pyöräiltiin perinnepyörämarssi elokuun alussa? 3. Mikä on Suomen suurin järvi? 4. Mikä on Badewanne? 5. Helsingissä järjestettiin olympialaiset vuonna Minä vuonna kilpailut piti alun perin järjestää? 6. Missä sijaitsee maailman suurin sauna? 7. Minkä järven vedet virtaavat Tampereen halki Tammerkoskessa? 8. Minä vuonna valmistettiin ensimmäinen Sveitsin armeijan linkkuveitsi? 9. Missä maassa kilpailtiin sotilaiden lentopallon maailmanmestaruudesta? 10. Missä on rakennettu Rajavartiolaitoksen uusi VL Turva -alus? vastaukset 1. Si 2. Vaasasta Sodankylään 3. Saimaa 4. Sukellusryhmä Suomenlinnassa, Merisotakoululla 7. Näsijärven , tehdasvalmistus Brasilia 10. STX Rauman telakalla

14 14 vapaalla ruotuväki 15/2014 kirjat kirja Hitlerin raivottaret Kirjoittaja Wendy Lower Kustantaja Atena Julkaiuvuosi 2014 Natsi-Saksan valloitettua idästä alueita muodostui niihin utopistisia, vain saksalaisille tarkoitettuja siirtokuntia. Nämä siirtokunnat olivat monelle nuorelle saksalaisnaiselle tilaisuus päästä kokemaan seikkailuja, romansseja ja luoda uraa. Samalla natsien juutalaisviha kehittyi äärimmilleen muokaten idässä työskentelevät naiset tärkeäksi osaksi Hitlerin tuhokoneistoa. Historioitsija Wendy Lower on selvittänyt, keitä nämä naiset olivat. Hitlerin raivottaret perustuu haastatteluihin, kirjeenvaihtoon, sodanjälkeisiin tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin tuoden esiin kolmentoista itään lähteneen saksalaisnaisen tarinan. Kertomukset ovat raadollisia, eikä totuutta turhaan kaunistella. Lukijan on vaikea ymmärtää, miten natsien tuhokoneistoon kuului niin paljon naisia, jopa puoli miljoonaa, ja miten niin harva joutui lopulta syytteeseen. Naisia toimi muun muassa sairaanhoitajina, sihteereinä, opettajina ja osa heistä oli myös natsisotilaiden puolisoita. He pystyivät sujuvasti vaihtamaan roolia lempeästä äidistä lapsia surmaavaksi raakalaiseksi. Monet näistä naisista olivat yhtäältä myötäileviä sivustakatsojia ja toisaalta he toteuttivat virkavelvollisuuttaan kirjoittamalla päivittäin tuhoamiskäskyjä. Osa jopa tarttui itse aseisiin ampuen juutalaisia tai kylvi kuolemaa myrkkyruiskuin kaikille ei-toivotuille. Naisten nuoruutta on käytetty syynä siihen, miksi aika ja natsiliike tempaisivat niin monet mukaansa. Kirjan jälkeen on pakko epäillä nuoruuden olevan pelkkä tekosyy. Nämä naiset tekivät henkilökohtaisen valinnan siitä, miten he käyttäytyivät sodan aikana ja sen jälkeen. Sanna Närä Pentti Airion uutuuskirja avaa Itä-Lapin tapahtumia sotien ajalta. Kuva: Ali Rinta-Jaskari Suomi on ruotsalainen Kirjoittaja Marjo Vilkko Kustantaja Schildts & Söderströms Julkaiuvuosi 2014 Aseveljeys syynissä Historian maisterin ja toimittajan, Marjo Vilkon uusi teos, Suomi on ruotsalainen, pyrkii osoittamaan yhtäläisyyksiä Ruotsin ja Suomen kulttuurien välillä, ja perustelee niitä historiallisesta näkökulmasta. Kirjassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään kulttuuristen yhtäläisyyksien löytämisestä, vaan Vilkko avaa uudella tavalla Suomen historiallista asemaa Ruotsin vallan alla. Kirjan nimi on provosoiva ja aihe tunteita herättävä, mutta Vilkko ei sorru yksipuoliseen väitteiden latomiseen. Argumentit on perusteltu historiallisella aineistolla, ja käsiteltäviä aiheita tarkastellaan monesta näkökulmasta. Yksi Vilkon hienoimpia piirteitä kirjoittajana onkin kyky leikkiä paholaisen asianajajaa, ja näin asettaa myös omat väitteensä tarkastelun alle. Vilkon kirjassa Suomen historia Ruotsin vallan alla ei ole niinkään Suomen, vaan Itä-Ruotsin historiaa. Suomi esitetään Ruotsin alueena pikemminkin kuin suurvallan panttivankina. Uusi näkökulma on aluksi vaikea hyväksyä, mutta sen myötä avautuu aivan uusi, kiihkoton tapa tarkastella Suomen historiaa. Vilkko ampuu alas yksi toisensa jälkeen myyttejä Ruotsin sorron alla eläneistä suomalaisista. Yksi esimerkeistä kohdistuu Ruotsin 1500-luvulla Venäjän kanssa käymiin sotiin. Tuolloin kolmasosa Ruotsin armeijan miesvahvuudesta koostui suomalaisista. Tämä ei kuitenkaan johtunut erilaisesta tai syrjivästä Suomen politiikasta, vaan siitä, että Suomessa oli enemmän asevelvollisia kruununtalonpoikia. Teos ei varmasti miellytä kaikkia, mutta asiavirheitä tai edes tarkoitushakuista tulkintaa siitä on vaikea löytää. Hannes Mattila Suomen taistellessa jatkosodassa itsenäisyydestään pohjoisessa maata puolustivat saksalaisjoukot, joiden osa sodassa oli merkittävä. Prikaatikenraali ja sotahistorian dosentti Pentti Airio on syventynyt uudessa kirjassaan Aseveljeys Suomalaiset ja saksalaiset Itä- Lapissa Suomen kohtalonhetkiin itäisessä Lapissa saksalaisten vastuualueella. Suomalaisten ja saksalaisten aseveljeyttä ollaan arvioitu kauan. Airio kuvailee omaa tulkintaansa aseveljeydestä ruotsin kielen parisuhdekuvauksen keinoin. Ruotsin kielen sana särbo kuvailee yhdessä olemista, mutta erikseen asumista. Airion mielestä tämä on hyvä kuvaus Suomen ja Saksan kumppanuudesta Jos kaikki Lapin joukot olisivat olleet Hitlerin komennossa, olisi suhde ollut erilainen. Suomea ei kuitenkaan saatu esimerkiksi pakotettua hyökkäämään Leningradiin tai luovuttamaan maan juutalaisia Saksaan, Airio osoittaa. Itä-Lapin ihmiset ymmärsivät, että jos ei olisi ollut saksalaisia, niin Neuvostoliitto olisi miehittänyt Lapin puolittaen Suomen. Puna-armeijan joukoille oli määrätty sekä hyökkäys että puolustustehtävä. Kukaan tiedä sitä, olisiko tulevissa rajajärjestelyissä Lappia koskaan palautettu Suomelle. Vahva materiaali Kukaan tiedä, olisiko tulevissa rajajärjestelyissä Lappia koskaan palautettu Suomelle. Kirjaan on saatu sekä laaja kuvamateriaali, joka koostuu useista ennen julkaisemattomista valokuvista, että kirjan mukaan koostettu DVD teosta varten tehdyistä haastatteluista. Valokuvamateriaali on peräisin Sotamuseosta, jossa toimi reserviläinen Nils von Veh. Hänen kuva-albumistaan löytyi moni näistä alkuperäiskuvista, joita ei ole ollut aiemmin missään esillä. Von Veh oli kerännyt materiaaliaan ollessaan 6. divisioonan esikunnassa, josta sittemmin hänen tallentamansa valokuvat ovat siirtyneet Sotamuseoon, Airio kertoo. Kirjan mukana tuleva DVD, Jatkosodan vuodet Itä-Lapissa on toimiva lisä kirjaan. Se tuo lisäarvoa lukijalle, joka voi seurata kirjassa läpi käytyjä tapahtumia haastattelujen ja muun materiaalin myötä. DVD:llä haastatellaan yli kuuttakymmentä Kemijärven, Savukosken, Sallan ja Pelkosenniemen asukasta. Osa oli veteraaneja, ja osa oli viettänyt nuoruutensa alueella saksalaisaikana. DVD:llä esiintyy noin 40:tä eri ihmistä, joten se on aika laaja, Airio toteaa hymyillen. Syy audiovisuaaliseen lisään on hieman yllättävä. Minun äitini ja isäni tapasivat talvisodassa Kemijärvellä. Äitini oli kemijärveläinen muonituslotta ja isäni taas etelästä tullut tykistön vänrikki. Vanhempieni kokemukset antoivat idean. Projekti tehtiin tosin pienellä työvoimalla, mutta mielestäni aikaan on saatu hieno tallenne, Airio arvioi. Ruotsalaisten kirjeet uutena lähteenä Kirjassa tapahtumia luodataan syvältä. Erityisen hyvin on onnistuttu visuaalisessa toteutuksessa sekä sisällössä. Faktalaatikot avaavat tekstiä ja lisäävät pienten yksityiskohtien avulla koko kirjan asialaajuutta. Aiemmista teoksista poiketen koko Suomi Saksa-kumppanuuden käsittelyyn on saatu mukaan ruotsalaisten asiakirjakirjeet, handbrevet, joita sekä majuri Gösta von Stendingk että Berliinissä toiminut eversti Curt Juhlin-Dannefelt olivat lähettäneet tiedusteluosaston päällikölle Tukholmaan. Samu Saatsi levyt Timo Rautiainen & Neljäs sektori Toinen varoitus Johanna Kustannus Timo Rautiainen & Neljäs sektori perustettiin vuonna Neljäs sektori on lähes sama kokoonpano, joka soitti jo Timo Rautiaisen edellisellä soololevyllä En oo keittäny enkä myyny. Rautiainen muistetaan ehkä parhaiten Trio Niskalaukauksen kanssa tehdystä raskaasta suomenkielisestä metallimusiikista. Toinen varoitus on Timo Rautiainen & Neljäs sektori -yhtyeen toinen studioalbumi. Ensimmäinen albumi Kun elämä meidät erottaa julkaistiin Uuden levyn sinkkulohkaisut ovat Synkkien puolue ja Oma arkipyhä. Levyn ensimmäinen kappale Kun kaikki inhimillinen on vierasta on kevyt avaus albumille. Siinä on tarttuvat kitaraosuudet ja se lähtee helposti liikkeelle. Levyn toinen biisi Oma arkipyhä on myös toinen levyn sinkuista. Kappale on ensimmäistä rauhallisempi. Oma arkipyhä on erittäin tarttuva ja siksi se onkin hyvä valinta singleksi. Sanat puhuttelevat kiireessä elävää nykyihmistä, jos niitä ehtii hetkenkin kuuntelemaan ja ajattelemaan. Levyn päättää vajaa kuusiminuuttinen instrumentaali, jossa revitellään erilaisilla kitarasooloilla sekä kuullaan kauniita huilun vislauksia. Levyn alkupuoli on raskaampaa ja menevämpää rokkia. Tahti rauhoittuu loppua kohti ja levyn viimeinen puolisko onkin kevyempää kuin alku. Musiikki on ehkä melodisempaa kuin ennen, mutta sanoitukset sen sijaan puhuttelevat edelleen. Levy on toisaalta hieman tasapaksu ja pieni vaihtelu tai tempoilu olisi tehnyt levystä vielä mielekkäämmän ja kiinnostavamman kuunnella. Kokonaisuutena paketti on kuitenkin onnistunut. Joonas Välilä La Roux Trouble in Paradise Polydor Records Retropoppia ja elektronisia soundeja, ripaus pastellisävyjä. Englantilainen La Roux -duo julkaisi heinäkuussa toisen studioalbuminsa Trouble in Paradise. Aikaisemmalta albumilta listahiteiksi ovat nousseet muun muassa singlet Bulletproof ja Quicksand. Lisäksi yhtye on voittanut parhaan elektronisen tanssimusiikin Grammyn esikoisalbumillaan vuonna Odotukset ovat siis korkealla. La Roux pitää yhä kiinni omaleimaisesta tyylistään. Vaikka artisteilla olisi rahkeita tehdä kaupallisempaa poppia, pysyvät he valitsemallaan tiellä lukujen hengessä toteutettu kansitaide lupailee kuulijalle musiikillista aikamatkaa takaisin diskon kulta-ajalle. Kohtuudella tätä monien jo autuaasti taakse jättämää musiikkityyliä levyltä löytyy, kuitenkin modernilla ja raikkaalla toteutuksella. Trouble in Paradise on levy, joka todella kaipaa hyvää äänentoistoa, sillä pitkäsoiton kappaleiden keskeisenä elementtinä musiikkia ryhdittää hyvin funkkaava basso. Kielisoitinten lisäksi laulajatar Elly Jacksonin taustalla kuullaan taidokkaasti soitettuja vintage-syntetisaattorisoundeja. Musiikki on rauhallista, mutta kappaleiden särmikkyys on säilynyt edellisten albumeiden tapaan. Rauhallisen kokonaisuuden uudelleenkuunneltavuus kuitenkin kärsii levyn kappaleiden samankaltaisuudesta. Musiikki on taidokkaasti toteutettua, intensiivistä ja tyylikästä, mutta kokonaisuus jää kaipaamaan hieman yllätyksellisyyttä. Kaikenkaikkiaan hiukan menneisyyttä huokuva äänimaailma erottaa La Rouxin vastaavista elektronisen musiikin yhtyeistä. Vaikka yleensä kyseisen musiikkityylin edustajat eivät suuria tunteita herätä, onnistuu tämä albumi osoittamaan, kuinka laadukkaasti uutta ja vanhaa voi yhdistää yksissä levynkansissa. Deniz Kaya

15 ruotuväki 15/2014 VAPAALLA 15 Michael Palin ja John Cleese riitelyklinikka-sketsissä. Maria Tyyster on Suomen tuorein kuninkaallinen, hän voitti kesällä järjestetyt tangomarkkinat. Tyysterin innostus musiikkiin kantautuu jo lapsuudesta. Musiikkiluokilla vietettyjen kouluvuosien ja tanssiorkestereiden solistina toimimisen jälkeen hän suoritti varusmiespalveluksen Hämeen rykmentin varusmiessoittokunnassa. Tyysterin mukaan puolustusvoimat on ollut läsnä heidän perheen elämässä aina, sillä laulajattaren veli työskentelee majurina. Veljen esimerkin lisäksi päätös hakeutua varusmiespalvelukseen lähti Tyysterille varusmiessoittokunnan esiinnyttyä heidän kotikaupungissaan. Nähtyäni vuonna 2005 varusmiessoittokunnan ja kivääriryhmän esityksen Lappeenrannan satamassa. Päätin, että tuonne minäkin haluan. Siitä lähtien ajatus jäi kytemään. Monesti minulla oli paperit jo kädessä, mutta aina jänistin. Viimeisellä kerralla ajattelin että nyt tai ei koskaan. Se oli hyvä päätös. Kohti soittokuntaa Tammikuussa 2013 koitti hetki, jolloin Tyyster puki ylleen armeijan vihreät ja marssi palvelukseen. Peruskoulutuskauden koettelemukset antoivat itseluottamusta tuleviin haasteisiin. Pääsi näyttämään, ettei ole niin sanotusti turha tyttö. Kun onnistumisten kautta sai palautetta, niin se tuntui vielä mukavammalle. Soittokauden aikana Tyysterille tuli tutuksi kymmenkunta paikkakuntaa MILjazz kiertueen muodossa. Palveluksen aikana Tyyster pääsi esiintymään soittokunnan solistina myös ulkomailla varusmiessoittokunnan matkustaessa Moskovaan. Moskovan keikan ohella hyvin mieleen jäi Tangomarkkinat. Se oli minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä paikka. Siellä oli mukava olla keikalla ja nähdä eri puoli tapahtumasta. Paluu edessä myöhemmin Monien hyvien muistojen saattelemana Tyyster hakeutui soittokauden jälkeen aliupseerikurssin kautta Reserviupseerikouluun. Tyysterin palvelus päättyi kuitenkin ennenaikaisesti jalan murtuessa, kun palvelusta oli jäljellä vain kaksi kuukautta. En halunnut antaa periksi. Tuntui hirveältä lopettaa kesken. Lääkäri joutui loppujen lopuksi sanomaan, että en voi enää jatkaa palvelusta. Jalan toipuminen jatkuu vielä syksyyn. Lisäksi tangokuningattaruus täytti laulajan kalenterin, eikä palveluksen jatkaminen aivan lähiaikoina ole Tyysterin näköpiirissä. Nyt on aika toteuttaa unelmaa ja nauttia esiintymisestä. Haluan kyllä ehdottomasti tulla takaisin, heti kun ehtii ja pystyy. Nyt keikkojen osalta on niin kiire, etten voisi kuvitella ottavani kahta kuukautta aikaa armeijalle. Nuoret tanssilavoille Tulevaisuudessa Tyyster saatetaan nähdä jälleen soittokuntien solistina. Artisti on käynyt jo muutamien soittokuntien pääliköiden kanssa alustavia keskusteluja yhteisistä esityksistä. Kiinnostusta ainakin löytyy, sillä hän luottaa hyvään porukkaan, joka osaa asiansa ja työskentelee hyvällä meiningillä. Varmaa kuitenkin on, että musiikin saralla Tyyster haluaa jatkaa mahdollisimman monipuolisesti. Olen hiukan jo tangolupauksessanikin sanonut, että haluaisin nuoria lisää tähän hommaan. Tanssimusiikki on niin sanotusti katoavaa kansanperinnettä. Se on mielettömmän hyvä liikuntalaji, ja tanssilavoilla tapaa uusia ihmisiä. Yksi vaihtoehto voisi olla yhteistyö koulujen kanssa, sillä jo opetussuunnitelmaankin kuuluu muutama tunti paritanssia. Monty Pythonien viimeisen kiertueen paikkana toimi heinäkuun ajan Lontoon O2-areena. Kymmenes ja viimeinen Monty Python Live (mostly) -esitys nähtiin sunnuntaina 20. heinäkuuta suorana satelliittilähetyksenä yli 1500 elokuvateatterissa ympäri maailmaa. Suomessa yli 5500 innokasta fania varasi paikkansa elokuvateattereihin, joissa he jättivät yhteislauluin ja aplodein jäähyväisensä komiikan mestareille. Ikä ei hidastanut Liveshow piti sisällään ryhmän tutuksi tekemiä klassikkosketsejä, laulu- ja tanssiesityksiä sekä niitä yhteen nivoavia tallenteita kuudenteen jäseneen Graham Chapmaniin, joka oli myös esityksessä vahvasti läsnä. Esimerkiksi yksi hänen tunnetuista hahmoistaan, eversti (The Colonel), kävi ruudulla tapansa mukaan keskeyttämässa sketsin ja paheksumassa esityksen menneen liian höpsöksi. Lisää armeijahenkeä nostatettiin laulavien ja tanssivien merimiesten sekä kädettömän komentajakapteenin muodossa. Faneille nannaa taivaalta Ehdottomasti suurimman suosion elokuvateatterissa saivat liehuvat Suomen liput ja viikinkien esittämä Finland-kappale, joka oli yhdistetty sujuvasti Spam-sket- Monty Python tutuksi: Tuli tunnetuksi BBC:n tv-sarjasta Monty Pythonin Lentävä Sirkus (Monty Python s Flying Circus), jota tehtiin vuosien välisenä aikana 45 jakson verran. Tehnyt lisäksi elokuvat: Monty Pythonin hullu maailma (1974), Brianin elämä (1979) ja Monty Python - Elämän tarkoitus (1983). Brianin elämä on parodia Jeesuksen aikakaudesta ja sitä pidetään yhtenä arvostetuimmista komediaelokuvista kautta aikojen. Maria Tyyster esiintyi varusmiessoittokunnan solistina Moskovassa elo-syyskuun vaihteessa TV:stä tutun Lentävä Sirkus -sarjan parhaista paloista. Yli 70-vuotiaat John Cleese (kuvassa oik.), Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin (kuvassa vas.) pistivät totisesti parastaan yleisön naurattamiseksi, eivätkä tunnelmaa latistaneet paikka paikoin unohtuneet repliikitkään, vaan ne muuttuivat sujuvasti osaksi pythonmaista eriskummallista huumoria. Koomikoista etenkin Idle paiski hommia urakalla soittaen kitaraa ja laulaen useita tunnettuja kappaleitaan. Kiertuella oli lisänimi One Down Five To Go. Tämä viittaa ryhmän jo edesmenneeseen siin. Fanit osoittivat äänekkäästi suosiotaan myös tuttujen Kuollut papukaija ja Espanjan inkvisitio -sketsien aikana. Lavalla nähtiin illan aikana vierailevia tähtiä, kuten koomikot Eddie Izzard, Mike Myers sekä Matt Lucas. Kolmetuntinen live-esitys päättyi encoreen, jonka aikana Pythonit laulattivat yleisöä hitillään Always Look on the Bright Side of Life. Mukana viheltelyn, laulamisen ja taputusten jälkeen kotiinviemisiksi jäivät nauramisesta kipeät vatsalihakset sekä loputtoman tyhjä tunne: oliko se nyt oikeasti tässä? Monty Pythonin huumori oli uraauurtavaa. Tavaramerkkeihin kuuluu sketsien pituus, loppuhuipennusten puute sekä anarkistisuus, joka näkyy täysin järjettömänä humoristisena ilotulituksena. Suuri vaikukutus komediaan sekä kulttuuriin. Muun muassa ohjelmointikieli Python on nimetty ryhmän mukaan ja englanninkielinen roskapostia tarkoittava sana spam lainattiin Pythonien samannimisestä sketsistä.

16 16 takakansi ruotuväki 15/2014 potretti Optimisti nukkuu yönsä hyvin Joona Kosloff Venäjä-kommentti päivässä ei pidä mediaa loitolla Kai Mykkäsestä. Päivittäiseen puheenaiheeseen Venäjästä kaivataan ajoittain asiantuntijan kommentteja, joita on saanut kuulla Mykkäsen suusta useissa peräkkäisissä uutislähetyksissä. Olen ollut kieltämättä yllättynyt, kuinka vahva väline televisio on edelleen ja vielä näin helteellä. Saa olla aika monta kommenttia Hesarissa, ennen kuin tulee yhtään samanlaista huomiota, Mykkänen pohtii. Mykkänen pitää julkisuutta hyvänä harjoituksena esiintymisestä, muttei toisaalta ole hätkähtänyt. Puheenjohtajuudet Espoon nuorisovaltuustossa , Suomen Lukiolaisten Liitossa vuonna 1999 ja Kokoomuksen Nuorten Liitossa vuonna 2001 toivat miehelle aikoinaan kohtuullisen paljon näkyvyyttä. Oma lukunsa on aika Espoon kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Vaikuttamaan hän pääsi myös varusmiespalvelusaikanaan Haminassa reserviupseerikurssilla 220 Lupaus vuonna 2002, jolloin hän oli mukana oppilaskunnan hallituksessa historiajaoston puheenjohtajana. Järjestötoiminta oli avainvaihe Mykkäsen elämässä, mutta niin oli siltä polulta irti repäiseminenkin. 13 vuotta sitten päätin tietoisesti, etten halua päätyä suoraan poliitikoksi. Se oli hyvin epätyypillistä liittojen puheenjohtajuuksien jälkeen. Eduskuntaryhmän kokouksissa ja puoluehallituksessa näki poliitikkona toimimisen huonojakin puolia. En kuitenkaan poissulje tulevalta elämältä mitään. Mitä teen kymmenen vuoden päästä, en tiedä. Suhde Venäjään Venäjä-asiantuntijaksi tituleeratun Mykkäsen suhde Venäjään alkoi jo varhain lapsena. Ala-asteella hän aloitti pitkän venäjän kielen lukemisen aivan kuten puoli muuta luokkaa. Vaikkei Mykkänen ole kotona puhunut Pekingin ankka herättää ihmetystä. Matkatessaan kesällä 2001 Siperian ja Kiinan läpi Mykkäsestä tuntui, että reitin varrella kaikki pyrkivät kohti eurooppalaisia arvoja. Nyt tuntuma on väkisin ristiriitaisempi. venäjää, on hänen intonaationsa kehittynyt hyvin venäjää puhuvan äidin ja Pietarissa syntyneen isoäidin avustuksella. Itse asiassa äitini opetti Yleisradiossa venäjää ja sitä kautta tapasi isäni, Mykkänen kertoo. Avainsanat ovat kesto ja kierre, jotka alkavat syödä Venäjää yhä pahemmin. Mykkänen pääsi Sampo-pankin Venäjä-projektiin perustamaan pankkia Pietariin, jossa oli tarkoitus ottaa kymmenen prosenttia asuntolainamarkkinoista. Kolme vuotta pankkihommissa Pietarissa kasvatti miestä ymmärtämään Venäjän yhteiskuntaa ja ihmisiä entistä paremmin. Maan byrokratia tosin suututti monesti, vaikka pankkiasioissa se onkin tuttua. Perhettä perustaessaan Mykkänen palasi takaisin Suomeen, muttei jättänyt Venäjää. Strategiakonsulttina BearingPointilla ja ekonomistina East Officessa hän pääsi taas ratkomaan Venäjä-pulmia. Huomasin, että olen kuitenkin maailmanparantaja sielultani. Pankin tai konsulttitalon tavoitteet eivät jaksaneet napata niin paljon. Silloinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies otti yhteyttä ja sanoi tarvitsevansa taloudesta, Venäjästä ja energiasta ymmärtävää ihmistä. Kiinnosti nähdä, kuinka ministerinä voi vaikuttaa, ja toki itsekin päästä jättämään Kuva: Ali Rinta-Jaskari kädenjälkeä Häkämiehen erityisavustajana, Mykkänen kertoo. Myöhemmin Mykkäsen ja Häkämiehen yhteistyö jatkui Elinkeinoelämän keskusliiton parissa. Myönnettäköön, että olin aluksi vähän skeptinen lobbausjärjestöön lähtemisestä. Olimme kuitenkin samanmielisiä, että EK:ta pitää siirtää pari piirua tulevaisuuden rakentajaksi ja uudistajaksi ikään kuin pois sellaisesta jarruttajasta. Ajattelin, että EK:lla on merkitystä ja jos voin tällaista siellä edistää, niin kannattaa tarttua. Ei stressiä Nykyään Mykkänen on virallisesti EK:n uudistumisesta ja vaikuttamisesta vastaava johtaja tai, kuten usein lyhennetään, uudistumisjohtaja. Lisäksi hän vastaa EK:n Venäjä- ja ICT-asioista. Siksi Mykkänen kiinnittää erityistä huomiota tämän hetken Venäjätilanteeseen, sillä muutoksia voi tapahtua saman päivän aikana. Olen ehdottomasti huolestunut. Eihän tätä kukaan vuosi sitten olisi uskonut. Optimismia ei saa kuitenkaan hukata. Jos on ennustettava, niin Venäjällä on paineet päästä sopimukseen ennen joulua. Avainsanat ovat kesto ja kierre, jotka alkavat syödä Venäjää yhä pahemmin. Pelkoni on silti, että kymmenen vuoden päästä tämä kriisi muistetaan saranakohtana, jossa Venäjä alkoi kääntyä enemmän Aasiaan, pois Euroopasta. Omakohtaista stressiä Mykkänen ei kuitenkaan Venäjästä ota, kun 2- ja 5-vuotiaat pojat ottavat väkisin aikansa. Siitä ei ole tarvinnut olla huolestunut, että tämä kriisi olisi vienyt yöuniani. Kai Mykkänen Ikä: 35 vuotta Asuinpaikka: Espoo Ammatti: EK:n uudistumisjohtaja Koulutus: Ekonomisti Sotilasarvo: Yliluutnantti reservissä Optimismia ei saa hukata. Kuva: Kai Mykkäsen arkisto poiminta Sotilassuunnistuksen SM-kilpailut Deniz Kaya Vuosittaiset Sotilassuunnistuksen SM-kilpailut järjestetään syyskuussa Padasjoen ja Evon maastoissa. Vetovastuussa kilpailuista ovat tänä vuonna Panssariprikaati yhteistyössä Valkeakosken Haka ry:n kanssa. Kilpailun johtajana toimii Panssariprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Jari Vuorela. Kilpailu jakautuu kahteen osaan. 17. syyskuuta on henkilökohtainen kilpailu, jossa jokainen voi mitata omia suunnistustaitojaan. 18. ja 19. syyskuuta on partiomestaruuskilpailut, joihin odotamme A- sarjaan joukko-osastojen edustuspartioita, B-sarjaan vapaalla kokoonpanolla joukko-osastojen edustusta ja uuteen C-sarjaan re- Sotilassuunnistus on osa varusmieskoulutusta. Suomenmestaruudesta kilpaillaan vuosittain syyskuussa. Kuva: Puolustusvoimat serviläispartioita, Vuorela kertoo. Yhteensä partiokilpailuihin osallistunee partiota, eli noin sotilasta. Partiosuunnistusta voi seurata reaaliajassa syyskuuta osoitteesta Torstaina partioiden gps-seuranta avataan kello 21.00, ja perjantaina päiväosuuden seuranta alkaa kello Internetin lisäksi kilpailuita voi saapua seuraamaan paikan päälle perjantaina 19. syyskuuta Padasjoen harjoitusalueelle. Ilmoitaudu suunnistajaksi 4. syyskuuta mennessä osoitteessa Sotilassuunnistuksen SM Padasjoki > kalenteri Brothers in Arms Kuopiossa Timo Kotipelto ja Varusmiessoittokunta esiintyvät Brothers in Arms -kiertueellaan viimeisenä Kuopion Musiikkikeskuksessa kello 19. > Kesän viimeinen vartioparaati ja MIL-Espa -konsertti Vartioparaatit alkavat Senaatintorilta kello Paraatireitti kulkee Unioninkadun kautta Esplanadille ja Päävartioon, missä tapahtuu vartionvaihto. Paluumatka kulkee Esplanadin puiston ympäri ja sieltä Kasarmikatua pitkin Kasarmitorille. Tapahtuman juuret yltävät luvulle asti. Kesän viimeisessä vartioparaatissa marssii varusmiessoittokunta. Musiikki Espan lavalla alkaa kello > NORTHERN COASTS harjoitus Turussa Kansainvälinen NORTHERN COASTS harjoitus järjestetään tänä vuonna Suomessa elosyyskuussa. Harjoitukseen osallistuvat alukset tulevat Turkuun elokuun viimeisenä viikonloppuna ja ovat lauantaina 30. ja sunnuntaina 31. elokuuta avoinna yleisölle klo >