Santahaminasuunnitelma 2007

Transkriptio

1 Santahaminasuunnitelma 2007

2 Eteläinen Makasiinikatu 8 PL 31, HELSINKI Taitto: Tiina Takala/puolustusministeriö Paino: Kirjapaino Keili Oy, 2007 Kuvalähteet: Puolustusvoimat, Luonto- ja historiakuvat Jarmo Nieminen ISBN:

3 PUOLUSTUSMINISTERIÖLLE Puolustusministeriö julkaisi syksyllä 2005 Santahamina-selvityksen, jonka laatimisen Eduskunnan puolustusvaliokunta lausunnossaan vuoden 2004 valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteosta oli todennut tarpeelliseksi. Santahamina-selvityksessä puolustusministeriö esitti, että Santahaminan alue ja siellä sijaitsevat toiminnot säilytetään ennallaan. Tämän lisäksi esitettiin, että Santahaminassa sijaitsevien historiallisesti ja luontoarvojen kannalta merkittävien kohteiden turvaamiseksi puolustushallinto laatii yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa asiasta suunnitelman, jolla varmistetaan ao. kohteiden säilyminen myös tulevaisuudessa. Puolustusministeriön perustama työryhmä on annetun tehtävän mukaisesti laatinut suunnitelman, joka perustuu koottuun tietoon tehdyistä selvityksistä ja tutkimuksista ja päätyy esittämään Santahaminan alueen maankäyttösuunnitelman 1) päivittämistä ottaen huomioon olemassa olevat suunnitelmat ja tutkimukset sekä niitä tarvittavilta osin täydentäen tukemaan saaren käyttöä ja kehittymistä. Santahamina-työryhmä jättää kunnioittavasti laatimansa suunnitelman puolustusministerille ja edelleen puolustushallinnon käyttöön. Helsingissä Santahaminatyöryhmä 1

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto Santahamina Kulttuuriympäristö ja luonto Toiminta ja suojeluarvot Nykykäyttö Kehittämistarpeet ja hankkeet Laaditut luonto- ja kulttuurihistorialliset tutkimukset ja selvitykset Osapuolten nykyiset toimintavastuut Suunnitelma Aikataulu ja resurssit Yhteenveto LIITTEET Muinaisjäännökset ja arkeologisten selvitysten tarve, Museovirasto / Marianna Niukkanen Santahaminan luontoarvojen tarkastelu, Metsähallitus / Antti Below, suojelubiologi, Santahaminaan liittyviä ympäristö- ja luontoselvityksiä ja inventointeja Muinaismuistoalueet Arvokkaat luontokohteet Arvokkaat suurbiotyypit Rakennushistorialliset arvokohteet Alaviite sivulta Maankäyttösuunnitelma on yleiskaavan luonteinen, kokonaisvaltainen varuskuntien yms. toimintoja kuten rakentamista, liikennejärjestelyjä, ylläpitoa, luonnonvarojen käyttöä ja koulutusta ohjaava kaava. Maankäyttösuunnitelmalla ei ole oikeudellisia vaikutuksia.

5 1. Johdanto Eduskunnan puolustusvaliokunta on lausunnossaan koskien valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon toimeenpanoa todennut, että pääkaupunkiseudun puolustukseen ja alueen muihin kehitystarpeisiin liittyen puolustusvaliokunta pitää tarpeellisena selvittää jatkossa Santahaminan varuskunnan asema. Tähän liittyen puolustusministeriö teki selvityksen asiasta ja julkaisi sen Santahamina-selvityksessä esitetään, että Santahaminan alue ja siellä sijaitsevat toiminnot säilytetään ennallaan. Lisäksi selvityksessä esitetään, että Santahaminassa sijaitsevien historiallisesti ja luontoarvojen kannalta merkittävien kohteiden turvaamiseksi puolustushallinto laatii yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa asiasta suunnitelman, jolla varmistetaan ao. kohteiden säilyminen myös tulevaisuudessa. Keväällä 2006 pyysi puolustusministeriö eri tahoja osallistumaan työryhmätyöhön, jonka tarkoituksena oli Santahamina-selvityksessä esitetyn suunnitelman tekeminen. Työryhmätyöhön ovat osallistuneet erityisasiantuntijat Kai Heng (puheenjohtaja) ja Tiina Raijas sekä neuvotteleva virkamies Otto Saxén puolustusministeriöstä, erikoissuunnittelija Riitta Malmström pääesikunnasta, majuri Torsti Astrén ja insinöörimajuri Risto Lehtomäki Helsingin sotilasläänin esikunnasta, everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoululta, majuri Jari Harala ja ympäristöteknikko Matti Könönen Kaartin jääkärirykmentistä, aluejohtaja Aki Toivonen ja puutarhuri Vesa Tuisku Puolustushallinnon rakennuslaitoksesta, johtava kiinteistöasiantuntija Ilpo Savolainen Senaatti-kiinteistöistä, tiimiesimies Arto Kinnunen ja suojelubiologi Antti Below Metsähallituksesta sekä tutkija Jarkko Sinisalo sekä intendentit Marianna Niukkanen ja Helena Rosén Museovirastosta. 3

6 2. Santahamina Helsingin kaupunkiin kuuluva Santahamina on saari Helsingin Itäsaaristossa. Mantereelta Herttoniemestä on Santahaminaan matkaa Laajasalon saaren läpi noin 4 kilometrin verran. Hevossalmi erottaa Santahaminan Laajasalosta. Santahaminan koko on noin 400 hehtaaria laskutavasta riippuen. Meren rantaa Santahaminassa on noin 14 kilometriä, josta ulkomerta vasten on kuusi kilometriä. Sisävesirantaa saaressa on puolitoista kilometriä. Santahamina on noin kolmen kilometrin mittainen sekä etelä-pohjois- että itä-länsisuunnassa. Saari kuuluu Helsingin niemestä itään jatkuvaan peräkkäisten saarien muodostamaan ketjuun: Harakka, Suomenlinna, Vallisaari, Kuningassaari, Santahamina, Hernesaari ja Villinki. Saarta sivuaa kolme meriväylää. Hevossalmen läpi johtaa itä-länsisuuntainen väylä, Santahaminan eteläkärjessä, Kuningassalmessa, pohjois-eteläsuuntainen meriväylä ja saaren etelärannalla Vuosaareen suursatamaan johtava raskaan meriliikenteen rannikkoväylä. Reilut kolme kilometriä leveä Kruunuvuorenselkä ja Laajasalonselkä erottavat Santahaminan kantakaupungista. Saari sijaitsee sijansa verran Helsingin niemen eteläpuolelle. Tietä pitkin keskustaan kertyy matkaa hieman yli 12 kilometriä. Santahaminan länsikärjestä, Radioniemestä, on noin 4 kilometrin matka Katajanokalle. Maaalueen hallinnoijana valtion puolesta toimii Senaatti-kiinteistöt. Santahaminassa on päivittäin noin henkilöä. Saarella on yli 800 vakituista työpaikkaa. Samanaikaisesti saarella on varusmiestä ja Maanpuolustuskorkeakoululla opiskelee henkilöä. Asukkaita Santahaminassa ( ) oli 404 henkilöä, lapsiperheitä oli 91 ja niissä 157 lasta. Santahaminan ala-asteen koulussa on 110 oppilasta, päiväkodissa 60 lasta ja leikkipuistossa 40 lasta. Hieman yli puolet koululaisista tulee Hevossalmesta. Maa-alueen lisäksi käytetään ammuntoihin noin 90 km2 suuruista merelle sijoitettua ampuma-aluetta. Santahaminassa sotilaallista toimintaa ylläpitävät Kaartin jääkärirykmentti, Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomenlahden meripuolustusalue, Merisotakoulu ja Puolustushallinnon rakennuslaitos. Pienempinä toimijoina saarella ovat Rajavartiolaitos, Helsingin sotilasläänin esikunta ( Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta), Helsingin kaupunki sekä Kruunuasunnot Oy. 4

7 Rakennuksia Santahaminassa on 177 kpl, näistä Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa 150 kpl, Helsingin kaupungin hallinnassa 5 kpl, Kruunuasunnot Oy:n hallinnassa 12 kpl sekä muiden tahojen hallinnassa noin 10 rakennusta. Santahaminaa kehitetään olennaisena pääkaupungin puolustuksen tukikohtana ja koulutusalueena varusmiesten, reserviläisten ja henkilökunnan osalta. Modernin tukikohdan kehityksessä huomioidaan alueen pitkäaikainen kulttuurihistoriallinen kerrostuneisuus. Puolustushallinto arvioi Santahaminan saaren operatiivisesti tärkeäksi alueeksi pääkaupunkiseudun puolustamisessa ja kriisien hallinnassa.. Santahaminassa harjoittelee vuosittain reserviläistä kertausharjoituksissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kursseilla on vuosittain kansalaista. Saareen tukeutuu lähes 30 yhdistystä, joissa on yli jäsentä. Vuonna 2005 alueella vieraili noin vierasta. 5

8 3. Kulttuuriympäristö ja luonto Santahamina on vuonna 1993 julkaistussa Museoviraston ja ympäristöministeriön selvityksessä luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993). Santahamina sisältyy myös luettelon parhaillaan tarkistettavana olevaan uudistettuun kohdevalikoimaan. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT) asettaa erityisiä vaatimuksia Santahaminan ympäristön ja kulttuuriperinnön vaalimiselle ja muutosten sopeuttamiselle olemassa olevaan ympäristöön. Periaatteena on, että valtakunnallisesti arvokkaassa ympäristössä pyritään säilyttämään rakennukset, rakenteet ja ympäristö mahdollisimman hyvin, eivätkä muutokset ja mahdollinen täydennysrakentaminen saa olla ristiriidassa kulttuuriympäristöarvojen kanssa. Santahamina on osoitettu myös marraskuussa 2006 vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Saaren kulttuurihistorialliset arvot muodostuvat muinaisjäännöksiksi luokiteltavien kohteiden ja uudemman ajan eri rakennustyylien kerrostuneisuudesta. Museovirasto on määritellyt noin sata Santahaminan rakennusta sekä punatiili- ja funkkiskasarmialueet suojelun piiriin otettaviksi. Suojelun piiriin kuuluvat myös tykkipatterit tieverkostoineen sekä lukuisat muut maisemalliset yksityiskohdat kuten paraatikentät, harjoitusalueet, muistomerkit ja laiturirakenteet. Saarella sijaitsee myös sisällissodan aikainen, vankileireillä menehtyneiden punavankien hautausmaa. Santahamina on ikivanhan purjehdusreitin varrella, ja se on ollut viimeistään keskiajalla merenkulkijoiden pysähdyspaikka, satama ja mahdollisesti myös kauppapaikka. Varmoja esihistoriallisia muinaisjäännöksiä ei saarelta ole toistaiseksi löytynyt. Santahaminan (Santhavnen) jo 1400-luvulla mainittu kylä sijaitsi saaren länsirannalla aina 1800-luvun alkupuolelle asti. Muista sotilasaikaa vanhemmista kohteista mainittakoon Maanpuolustuskorkeakoulun pihassa oleva hautausmaa. Santahamina liitettiin Viaporin linnoitukseen 1810-luvulla. Intensiivinen sotilaallinen toiminta alkoi Krimin sodan aikana 1850-luvulla, jolloin saarelle ja läheisille pikkusaarille rakennettiin kaksitoista tykkipatteria Viaporin turvaksi. Linnoitustöitä tehtiin sen jälkeen useissa vaiheissa. Muinaismuistolain piiriin luetaan käytöstä poistuneet linnoituslaitteet ja rakenteet ensimmäisen maailmansodan aikaiset mukaan lukien. Lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ovat eriaikaiset toisen maailmansodan ja kylmän sodan linnoituslaitteet. Santahaminan lähivesiltä, mm. Kuninkaansalmesta (Hamnsundetista) tunnetaan muinaismuistolain rauhoittamia veden- 6

9 alaisia purjehdusesteitä ja hylkyjä. Tämä alue rantapattereineen muodostaa meriarkeologisesti ja sotahistoriallisesti arvioituna hyvin säilyneen ja arvokkaan kokonaisuuden. Santahaminassa eri kulttuurien toiminnallisen historian seurauksena ovat luonnon avaintekijöiksi muodostuneet monimuotoisuus, mosaiikkimaisuus, biotooppien erilaisuus, lajirikkaus, koskemattomuus, iäkkyys ja luonnonmukaisuus. Saaren metsät ovat monilajisia, monikerroksisia ja rakenteeltaan monimuotoisia metsiä, joita hallitsevat vanhat puuyksilöt. Santahaminasta on tunnistettu runsas määrä uhanalaisia eliö- ja kasvilajeja. Santahaminan historialliset kohteet ovat näkyvissä ja osoitettavissa alkuperäisen oloisesta luonnosta. Puolustusvoimat on omassa toiminnassaan vuosikymmenten ajan ottanut huomioon saaren kulttuuri- ja luontoarvot. Ympäristöministeriö, Museovirasto, ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt ovatkin todenneet, että puolustusvoimien läsnäolo Santahaminassa on säilyttänyt saaren ainutlaatuiset arvot. Lausunnossaan Helsingin saariston ja meri-alueen osayleiskaavaehdotukseen 1996 Museovirasto toteaa, että Helsingin edustan linnoitussaaret muodostavat kansainvälisestikin merkittävän monumentin, jonka kulttuurimaiseman vaalimisen on oltava kaikkien kyseistä aluetta koskevien maankäyttösuunnitelmien lähtökohtana sekä, että linnoitussaarten käyttö puolustusvoimien tarpeisiin on antikvaariselta kannalta myönteinen historiallinen jatkumo. 7

10 4. Toiminta ja suojeluarvot 4.1 Nykykäyttö Sotilaallista toimintaa, niin Santahaminassa kuin muissakin Suomen varuskunnissa, ohjaavat lait ja asetukset, pääesikunnan laatimat pysyväisasiakirjat, johtosäännöt ja muut määräykset, joukko-osastojen laatimat toimintasuunnitelmat sekä varuskuntakohtaiset varuskunta-, maankäyttö ja maisemanhoitosuunnitelmat. Näitä kaikkia päivitetään säännöllisin väliajoin ja muulloinkin tarpeen niin vaatiessa. Kaartin jääkärirykmentti on laatinut saarta mm. harjoituksissaan käyttäville ohjeet maastossa tapahtuvaa harjoittelutoimintaa varten. Näitä tahoja ovat mm. Kaartin jääkärirykmentti, Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomenlinnan rannikkorykmentti, Merisotakoulu, Panssariprikaati, Uudenmaan prikaati, Utin jääkärirykmentti, Maasotakoulu, Viestirykmentti, Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta, Puolustushallinnon rakennuslaitos, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöt, Poliisi, Rajavartiolaitos, Helsingin kaupunki, Kruunuasunnot Oy sekä vuodesta 2008 lähtien myös Etelä-Suomen huoltorykmentti. Kaartin jääkärirykmentti on tehnyt Santahaminan rakennetulle alueelle maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman vuonna 1996 sekä Santahaminan rakennetun alueen maankäytön kehittämissuunnitelman vuonna 2001, jossa on myös suunnitelma ampumakenttäalueen kehittämisestä. Kaartin jääkärirykmentti on myös tutkinut melunmittauksin ammunnoista aiheutuvaa melurasitusta Santahaminassa ja sen lähialueella. Jälkimmäisen tutkimuksen perusteella on tarkennettu ajallisesti ja paikallisesti eniten ampumamelua tuottavien taisteluvälineiden käyttöä Santahaminassa. Lisäksi jo tätä suunnitelmaa laadittaessa on päivitetty puolustusvoimien sisäinen ohjeistus kovapanosammunnoista Santahaminassa sekä ohje harjoitusalueiden käytöstä. 8

11 4.2. Kehittämistarpeet ja hankkeet Saaren alueiden käyttöä varten laadittuja ohjeita ovat Santahaminan taisteluampumaradan johtosääntö sekä Santahaminan harjoitusalueet, -paikat ja niiden varaaminen. Käytössä olevien koulutushallien ja ampumaratojen päiväkäyttöaste on jo nyt % ja käyttäjinä saattaa samana päivänä olla useita eri tahoja. Saaren käyttäjämäärät tulevat jatkossa nousemaan mm. Kaartin jääkärirykmentin alokasmäärän noustessa vuodesta 2008 lähtien 1500 alokkaasta 2000 alokkaaseen vuodessa, Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnan kasvamisen sekä Hyrylän ampumaratojen lakkauttamisen vuoksi. Puolustusvoimien lisääntynyt harjoitustoiminta Santahaminassa sekä pääkaupunkiin liittyvien, Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen-strategian (YETT 2006), mukaisten valmiustehtävien edellyttämät uudistuvat ja lisääntyvät materiaalit vaikuttavat alueen varastointijärjestelmien kehittämiseen ja varastojen lisärakentamiseen. Tämä edellyttää alueen käytön kokonaisvaltaisen suunnittelun päivittämistä ja aiemmin mainittujen arvojen huomioon ottamista lisärakentamisessa. Jo nykyisiä toimintoja varten on Senaatti-kiinteistöt sijoittanut yli 40 miljoonaa euroa Santahaminassa olevien käytössä olevien rakennusten korjaamiseen ja parantamiseen. Kaartin jääkärirykmentin käyttöön on hyväksytty hanke noin neljän hehtaarin alueelle asutuskeskustaistelukylän rakentamiseksi tällä vuosikymmenellä. Rykmentin käyttöön on valmistumassa yksi uusi kouluampumarata ja kahta uutta rataa suunnitellaan. Näiden lisäksi Santahaminaan on suunnitteilla uusi logistiikkakeskus. Tehtyjen sotilastoimintaa koskevien päätösten lisäksi on Helsingin sotilasläänin asuntostrategiassa päätetty keskittää varuskunnan perheasuminen Santahaminaan. Santahaminan laadukkaat asumispalvelut ja kunnalliset palvelut lapsille (päiväkoti ja koulu) ovat puolustusvoimille ja rajavartiolaitokselle tärkeitä nuorten upseeriperheiden ja siviilityöntekijöiden rekrytoimiseksi muulta Suomesta pääkaupunkiseudun joukko-osastoihin ja esikuntiin. Santahaminan kaupunginosan väkiluku on kuitenkin pienentynyt kolmanneksella vuodesta 2005 puolustusvoimien toiminnan kasvamisen aiheuttaman tilatarpeen takia. Tilanne tällä hetkellä on sellainen, että mikäli halutaan turvata päiväkodin ja koulun säilyminen Santahaminassa on päätökset asuntojen lisäämisestä, joko uudisrakentamalla tai peruskorjaamalla, tehtävä nopeasti. Näillä päätöksillä on olennainen merkitys Santahaminan varuskunnan säilyttämisenä elinvoimaisena kaupunginosana. 9

12 Puolustusvoimien tavoitteena on keskittää Maanpuolustuskorkeakoulun ydintoiminnot, opetus ja tutkimus, Santahaminaan. Alueen käytössä olevat kiinteistöresurssit eivät sitä nyt mahdollista. Korkeakoulu on joutunut vuokraamaan tiloja ainelaitoksilleen ja opiskelija-asunnoiksi yksityisiltä markkinoilta muualta Helsingistä sekä ottamaan rakennuksia käyttöönsä Santahaminassa. Säädettävä laki Maanpuolustuskorkeakoulusta ja sille jo nyt määrätty koulutus- ja kehittämissuunnitelma kasvattavat toimintaa lähivuosina huomattavasti. Toiminnan muutos edellyttää toimisto-, opetus- ja opiskelijoiden majoitustilojen lisäämistä Santahaminassa. Koulun toiminnan kannalta mielekkäin ratkaisu lisätilojen järjestämiseen on uusi monikäyttöinen Campus-alueelle sijoittuva rakennus. Edellä mainittuun liittyen tulisi myös selvittää mahdollisuutta rakentaa Maanpuolustuskorkeakoulun ja Kaartin jääkärirykmentin yhteiseen ja moninaiskäyttöön auditorio- ja asiakaspalvelutiloja saaren pohjoispäähän. 10

13 4.3. Laaditut luonto- ja kulttuurihistorialliset tutkimukset ja selvitykset Puolustushallinto on aina kunnioittanut perinteitä ja historiaa. Santahaminalla on pitkä toiminnallinen historia, josta näkyvin on sotilaallinen historia, alkaen Venäjän vallan ajan varuskunnasta ja jatkuen Suomen itsenäisyyden ajan varuskuntaan ja vielä kehittyneeseen nykyiseen moderniin sotilaskoulutuslaitokseen. Tämän toiminnan seurauksena vahva kulttuurihistoria ja erityiset luontoarvot ovat Santahaminassa syntyneet ja säilyneet. Eri tyyppisiä ympäristö- ja luontoselvityksiä on tehty useita. Sota- ja kulttuurihistoriaan liittyviä osaselvityksiä on tehty muutamia. Maanpuolustuskorkeakoulu, Kaartin jääkärirykmentti ja Helsingin sotilasläänin esikunta ovat omassa räjähteiden raivaustoiminnassaan liittäneet Santahaminan alueiden maaperätutkimuksiin hauta-alueiden ja myös muiden kulttuurihistoriallisten kerrostumien selvittämisen. Tämä tapahtuu maatutkalla, kaivamatta maaperää ja auttaa merkittävästi historiallisten kohteiden löytämistä. Maanpuolustuskorkeakoulu teetti vuosina alueellaan maaperätutkimuksen, jossa paikannettiin campus-alueen kulttuurihistorialliset kerrostumat ja viikinkihaudat sekä luodattiin Saharan hietikkoalueen mahdollisia hautausalueita. Museovirasto teki Senaatti-kiinteistöjen tilaamana arkeologisen pelastuskaivauksen Maanpuolustuskorkeakoulun puiston hautausmaa-alueella. Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulu on tehnyt selvityksen alueen historiasta ja erityisesti hautauksista. Kaikkein laajimmin on saaren kulttuurihistoriallisia kerrostumia selvittänyt ja inventoinut Santahaminaseura ry kutsumalla saarelle alan asiantuntijoita tarkastamaan osoitettuja kohteita ja tekemällä maastokartoituksia. Tällä tavoin on mm. inventoitu saaren maanalaiset tilat (luolat ja kellarit), 1860-luvulla rakennettu saaren sisälinnoitus, valtion tiilitehdas 1820-luvulta, 1800-luvun tykistöampumarata, salmien ja sataminen varppausrenkaat, kaikki linnoitukset, kallioluolien ilmastointijärjestelmät, laiturit, kalliokirjoitukset, kivijalat, mukulakivitiet, Viaporin kapinan hautausalueet, Krimin sodan aikaisten patterien jäänteet (muutkin kuin eteläkärjen patterit), kivikehät ja röykkiöt, venäläiset puhelinkeskukset, jne. Tutkimustulokset julkaistaan vuonna 2007 ilmestyvässä Santahamina Viaporin linnoituksen itäinen lukko -kirjassa (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja vuonna 2009 ilmestyvässä Santahaminan historia ja luonto - teoksessa (Santahaminaseura ry) sekä vuonna 2010 julkaistavassa Helsingin sotasurmat tutkimusraportissa (Helsingin kaupunki, Tietokeskus). 11

14 Maanpuolustuskorkeakoulun puistossa sijaitseva Krimin sodan vainajien muistomerkki ja Kaartin jääkärirykmentin esikunnan läheisyydessä oleva Viaporin kapinassa kuolleiden tsaarille uskollisten upseerien hautamuistomerkit eivät ole arvoisessaan kunnossa. Maanpuolustuskorkeakoulu on selvitellyt alueensa muistomerkin, 7-metrisen kivipyramidin, kunnostamismahdollisuuksia, mutta katsoo, ettei em. kansainvälisestikin arvokkaan muistomerkin kunnostaminen voi olla puolustusvoimien vastuulla. Punavankihautausmaa on Helsingin kaupungin hoitovastuulla. Santahaminan kirkkomaan hoitovastuu on epäselvä. Kulttuuriympäristön suojelun kannalta ongelmana on kattavien selvitysten ja ohjeistuksen puuttuminen. Tämä hankaloittaa maankäytön suunnittelua, uudisrakennushankkeiden toteuttamista, vanhojen rakennusten peruskorjaamista sekä kunnallisteknisten verkostojen ja teiden jne. rakentamista ja on uhka kulttuuriympäristön suojelun toteutumiselle. Kattavaa ja systemaattista arkeologista inventointia, jossa yhdistyisivät historialliset tiedot, vanhoissa kartoissa oleva informaatio sekä maastosta löytyvät jäännökset ja rakenteet ei ole tehty, ei myöskään vedenalaisinventointia. Santahaminan kulttuuriperintöarvojen selvittämisessä ja maankäytön suunnittelussa arkeologinen inventointi kuuluu välttämättömiin taustaselvityksiin (Liite 1). Myös kattava ja ajantasainen rakennusinventointi sekä vanhan rakennuskannan suojelutavoitteiden määrittäminen puuttuvat. Santahaminan rakennuskannasta on olemassa paljon tietoa, mutta tiedot ovat kokoamatta ja päivittämättä. Santahaminassa ja saarta ympäröivillä merialueilla on paljon räjähtämättömiä ampumatarvikkeita. Nämä ampumatarvikkeet tai niiden osat ovat joutuneet maastoon tai vesialueille sotatoimien (Krimin sota, Viaporin kapina, I ja II maailmansota) harjoitusten, upotusten, ammuntojen tai ampumatarvikkeiden hävittämisen takia. Rakentaminen maa- ja vesialueilla edellyttää alueiden tutkimista sekä tarvittaessa raivaamista. 12

15 5. Osapuolten nykyiset toimintavastuut 1. Puolustusministeriö puolustusministeriö vastaa valtioneuvoston osana ja hallinnonalansa ohjaajana kansallisesta puolustuspolitiikasta ja turvallisuudesta, puolustusministeriö vastaa sotilaallisen maanpuolustuksen voimavaroista ja puolustusvoimien toimintaedellytyksistä sekä määrittää sotilaallisen maanpuolustuksen suuntalinjat ja tavoitteet, vastaa hallinnonalan ohjauksesta sekä valmistelee hallinnonalan talousarvion, osallistuu tarvittaessa suunnitelmien ohjaukseen. 2. Pääesikunta Ohjaa puolustusvoimien toimintaa ja jakaa resurssit, Osallistuu tarvittaessa suunnitelmien ohjaukseen, Vastaa maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelmista. 3. Helsingin varuskunta (Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta) vastaa varuskuntasuunnitelmiin kuuluvan kehittämissuunnitelman laatimisesta ja alueiden kehittämisestä, osallistuu alueidenkäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman laatimiseen, määrää varuskunnan turvallisuusjärjestelyistä ja kulunvalvonnasta, joiden toteuttaminen kuuluu Kaartin jääkärirykmentille, määrää Santahaminan sisäisten kohteiden ja alueiden jakaantumisen siten, että merkittävät kulttuuri- ja luonnonhistorialliset kohteet tulevat suojeltua. 13

16 4. Kaartin jääkärirykmentti tukee Helsingin varuskuntaa Santahaminan kehittämiseen liittyvissä asioissa, ylläpitää ja kehittää Santahaminan harjoitusalueisiin ja paikkoihin liittyvää ohjeistusta Helsingin varuskunnalta (Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta, Etelä-Suomen huoltorykmentin esikunta) saatavien perusteiden mukaisesti, osallistuu Santahaminan harjoitusalueiden ja paikkojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen, vastaa Santahaminan kulunvalvonnasta ja kulkulupien myöntämisestä varuskunnallisten ohjeistuksen ja määräysten mukaisesti. 5. Maanpuolustuskorkeakoulu tukee Helsingin varuskuntaa ja Kaartin jääkärirykmenttiä Santahaminan kehittämiseen liittyvissä asioissa, osallistuu Santahaminan johtosäännön ja harjoitusalueohjeen laatimiseen. 6. Puolustushallinnon rakennuslaitos vastaa ja huolehtii aluerakenteiden ja rakennusten hoidosta ylläpitosopimusten mukaisesti, toimii Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajakonsulttina, vastaa maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman toteutuksesta puolustusvoimien ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen välisen asiantuntijasopimuksen mukaisesti. 7. Senaatti-kiinteistöt tarjoaa toimitiloja valtion hallinnolle. Santahaminaa kehitetään erityisesti puolustusvoimia varten todetut arvot huomioiden, on mukana maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman laadinnassa, huolehtii omalta osaltaan, että saarella toimivat kiinteistöalan toimijat ottavat huomioon historiallisen ympäristön vaatimukset, pyrkii lisäämään historiallisten rakennusten korjausta ja kuntoon saattamista käyttäjien tarpeen mukaisesti. 14

17 8. Metsähallitus kartoittaa ja laatii luontoon liittyviä selvityksiä tutkimuksen ja toimijoiden käyttöön alueen haltijan tai toimijoiden tilauksesta, on mukana maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman laadinnassa, seuraa luonnosta saatavia raportteja ja opastaa ja ohjaa tarvittaessa käyttäjiä. 9. Museovirasto vastaa rakennetun kulttuuriympäristön, kiinteiden muinaisjäännösten ja vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelutavoitteiden määrittelystä sekä inventointien ja tutkimuksen ohjauksesta, laatii tilauksesta kulttuuriympäristöön liittyviä selvityksiä tutkimuksen ja toimijoiden käyttöön, osallistuu muinaisjäännöskohteiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen, ohjaa muinaisjäännösten korjausta ja restaurointia. 15

18 6. Suunnitelma 1. Nykyiset toiminnot pysyvät Santahaminassa ja kehittyvät puolustusministeriön laatiman Santahaminaselvityksen perusteiden ja saarella toimivien joukko-osastojen laatimien suunnitelmien mukaan. Toiminnan suunnittelussa otetaan erityisesti huomioon pääkaupunkiseudulla nyt jo lisääntynyt viranomaisyhteistyö (Puolustusvoimalaki ja YETTstrategia), 2. Kulttuuriympäristöä tarkastellaan kokonaisuutena ja selvitysten tekemisen jälkeen kootaan yhteen ja samalle karttapohjalle rakennukset, luontokohteet, muinaisjäännökset ja rakenteet paikkatietoaineistona. Työryhmän kokoama alustava kartoitus on esitetty liitteessä Päivitetään ja tarkennetaan uusilla tutkimuksilla Santahaminan maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelma. Suunnittelutyö tehdään riittävin resurssein, jotta kohdassa 4.3 mainitut arkeologisten, kulttuuri- ja rakennushistoriallisten sekä luontoarvojen riittävät kartoitukset saadaan huolella tehtyä. Alueen käytön kehittämiseksi suunnitelma on saatava valmiiksi vuoteen 2010 mennessä. Hankkeen rahoitus tulee pääosin Pääesikunnalta ja Puolustushallinnon rakennuslaitos johtaa hankkeen. 4. Aloitetaan suojeltujen linnoitustykistöpatterien linnoiterakenteita rapauttavien puiden poistaminen museoviraston ohjeiden mukaisesti. 5. Aloitetaan neuvottelut Santahaminassa sijaitsevien puolustusvoimien eri toimijoiden saarelle asettamien museoesineiden (mm. museotykit ja muistokilvet) ja kulttuurihistoriallisten muistomerkkien sekä kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnista ja kuntokartoituksesta, omistamisesta, kunnostamisesta, hoidosta, hallinnasta, vastuista ja maastoon merkitsemisestä. Kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävien muistomerkkien hoito ei onnistu, mikäli vastuut ovat epäselvät. Hoitaminen vaatii myös rahaa, eikä mikään valtion taho voi sijoittaa rahojaan toimenpiteeseen, johon vastuuta ei ole osoitettu. Tämä selvitystyö on tehtävä maankäyttösuunnitelman päivityksen aikataulussa. 16

19 6. Liitetään maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelmaan suunnitelma ja toimintamalli saarella olevan vanhan, nyt käyttämättömänä olevan rakennuskannan kunnostamiseksi. Näihin rakennuksiin kuuluu niin puu- kuin kivirakenteisiakin rakennuksia jotka on rakennettu luvuilla. Santahaminassa toimivilla tahoilla on tarvetta toimitiloille, mutta puolustushallinnon ja Senaatti-kiinteistöjen keskenään sopima nykyinen vuokrajärjestelmä ei mahdollista näiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten peruskorjausta ja käyttöönottoa. Työ edellyttää myös inventointia ja hankesuunnittelua näiden rakennusten osalta ja työ on saatava tehdyksi ennen kuin nämä rakennukset tuhoutuvat. 7. Kaartin jääkärirykmentti, Senaatti-kiinteistöjen maavuokralaisena, ohjeistaa Santahaminan alueen maastokäytön myös varuskunnan ulkopuolisten toimijoiden harjoituskäytön osalta. Rykmentti ohjeistaa myös ajoneuvojen käyttörajoitukset tiestön ulkopuolella. 8. Puolustusvoimien toiminnassa otetaan huomioon vanhojen linnoitteiden ja muiden linnoituslaitteiden käyttömahdollisuudet huomioiden niiden suojeluarvot. Tällöin linnoituslaitteiden ylläpito on mahdollinen puolustusvoimien toimenpitein. 9. Lisätään Santahaminan saaren ympäristö-, luonto- ja historiatietoisuutta saarta käyttävien joukko-osastojen ja muiden viranomaisten keskuudessa, esimerkiksi jakamalla karttoja suojelualueista ja -kohteista. 10. Saarella toimivien järjestöjen ja muiden toimijoiden tulee hallita vuodesta 2008 alkaen Kaartin jääkärirykmentin laatima ohje ulkopuolisten toiminnasta Santahaminassa. Ohjeen hallinta on kulkuluvan myöntämisen peruste. Rykmentin laatimassa ohjeessa tulee mainita luonto-, historia- ja ympäristötutkimusten vapaakappaleiden luovuttamisvelvoitteesta rykmentille arkistoitavaksi. 11. Suunnitellaan Santahaminassa vierailevien henkilöiden ja ryhmien tutustusmis- ja tutkimustoiminta siten, että ne toimivat sotilaallista toimintaa sekä luonto- ja kulttuurihistoriaa tukien. 17

20 Aiemmin tekstissä mainittuja erilaisia pienempiä toimia, kuten arvokkaiden kohteiden merkitsemistä, ohjeistusta, kulkulupakäytäntöjä ja raportoinnin parantamista voivat Kaartin jääkärirykmentti ja Maanpuolustuskorkeakoulu kehittää toimintansa puitteissa jo ennen maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman valmistumista. Vain tekemällä suunnittelutyöt huolellisesti ja riittävin resurssein, voidaan varmistua riittävän tiedon ja materiaalin saamisesta, jotta kaikki saaren arvot voidaan säilyttää. 18

21 7. Aikataulu ja resurssit Pääesikunta on osoittanut rahoitusta vuodelle 2007 maankäyttösuunnitelman päivitys- ja laajennustyön aloittamiseen. Osassa kartoittavia tutkimuksia voitaneen hyödyntää esimerkiksi puolustusvoimien tekemää maaperän kartoitustoimintaa, joitakin ympäristökeskusten ja Helsingin kaupungin rahoittamia tutkimuksia sekä joitakin yksityisiä tutkimuksia. Suunnitelmassa ehdotettu arkeologinen selvitys kestää noin kolme kuukautta ja luontokartoitukset yli vuoden. Työryhmä edellyttää, että päivitystyö tutkimuksineen on saatava valmiiksi vuoteen 2010 mennessä. Muistomerkkien ja muinaisjäännösten kunnossapidon osalta kysymys on kansallisesti erittäin suuresta asiasta, joka ei ole kuulu puolustusvoimien tehtäviin. Työryhmä esittää, että tällainen toiminta on siirrettävä taholle, jolle se on ydintoimintaa ja ao. tahon on saatava valtiolta siihen rahoitus. 8. Yhteenveto Kaartin jääkärirykmentti ja Maanpuolustuskorkeakoulu muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, jossa molemmat tahot käyttävät koulutustehtävänsä toteuttamiseen samoja harjoitusalueita, yhteisiä tukipalveluja ja muuta infrastruktuuria. Saaren koulutusratoja ja rakenteita käyttävät myös lukuisat muut puolustusvoimien ja sisäasianministeriön yksiköt. Edellä mainittu toiminta saarella on yhä kasvamassa. Saaren pääkäyttäjät vaalivat toiminnallaan saarella olevia punatiili- ja funkkiskasarmialueita sekä ympärillä olevaa luontoa ja saaren historia sotilastukikohtana on taannut ja takaa jatkossakin vastaavia siviilialueita monimuotoisemman luonnon säilymisen. Santahamina, varusmiespalvelus- ja kertausharjoituspaikkana samoin kuin vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutustoiminta vaikuttaa merkittävästi pääkaupunkiseudun asukkaiden maanpuolustustahtoon. Santahamina tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet yhä tiivistyvän viranomaisyhteistyön kehittämiselle. Saarella vierailee paljon puolustusvoimien ulkopuolisia vierailijoita. Nykykäytäntöä kehittämällä voidaan edelleen mahdollistaa ohjatut tutustumiset alueen luontoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Vierailijoiden vastaanottamis- ja raportointimenettelyjä kehittämällä pystyy puolustusvoimat keskittymään päätehtäväänsä, kuitenkin mahdollistaen tutkimuksen, luonnon ja kulttuurihistorian tuntemuksen lisäämisen ja todettujen arvojen säilymisen. 19

22 Historiallisten ja luontoarvojen huomioiminen varuskunta- sekä maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelmissa edesauttaa toiminnan ohjaamista siten, että em. arvot säilyvät. Lisäksi saarella olevan vanhan rakennuskannan kunnostamiseen ja käyttöön ottoon on paneuduttava. Järjestelmän on mahdollistettava joustava kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen ja työ tulee tehdä ennen kuin rakennukset tuhoutuvat lopullisesti. Kiinteät muinaisjäännökset kuuluvat maanomistajalle, mutta kiinteistöomaisuuden siirron yhteydessä vastuu näistä jäi puolustusvoimille. Ilman lisärahoitusta ei puolustusvoimat kuitenkaan pysty huolehtimaan muistomerkkien kunnostamisesta ja ylläpidosta. Toistaiseksi noudatetaan toimintatapaa, jonka mukaan vakiintunutta maankäyttöä voidaan jatkaa kunnes maankäyttösuunnitelmassa on osoitettu uudet toimintamallit. Tällä hetkellä ei nykyisillä rahoitusmalleilla ole yhteen sovitettavissa kasvaneen toiminnan edellyttämän tilatarpeen ja suojelukohteiden turvaaminen sekä ylläpito. Tilanne johtaa väistämättä lähivuosina muinaismuistojen, 1800-luvun venäläisen puukasarmikannan, osan 1910-luvun punatiilikasarmirakenteista ja 1920-luvun suomalaisen hirsi- sekä betonirakennuskannan tuhoutumiseen. Työryhmä katsoo, että Santahamina kokonaisuudessaan on nyt ja tulevaisuudessa tarvittava sotilasalue ja tukikohta ja saaren kehittämistä jatketaan aiemmin suunnitellulla tavalla sekä aloittamalla Santahaminassa puolustushallinnon maankäyttö- ja maisemanhoitosuunnitelman päivitys- ja laajennustyö. Suunnitelman laatimiseen aikana on vahvistunut käsitys, että Santahaminassa olevien kulttuurihistoriallisten ja luonto- ja rakennustaiteellisten arvojen sekä kulttuurihistoriallisten kerrostumien säilyttäminen, hoito, tunnettavuuden lisääminen sekä tutustumisedellytysten parantaminen on todellinen kulttuuriteko. 20

23 MUINAISJÄÄNNÖKSET JA ARKEOLOGISTEN SELVITYSTEN TARVE Marianna Niukkanen, Museovirasto, Liite 1 Santahaminan varhaishistoriaa Helsingin Santahaminan saari sijaitsee ikivanhan purjehdusreitin varrella, ja se on ollut merenkulkijoiden pysähdyspaikka, mahdollisesti myös satama ja kauppapaikka. Saarelta on etsitty viikinkiaikaan ajoittuvia kohteita johtuen Uudenmaan rannikkoa seurailevasta viikinkien idäntiestä sekä Vartiokylän keskiaikaisen linnavuoren läheisyydestä. Maasta on löytynyt yksi rautakautiseksi arveltu keihäänkärki. Varmoja jäännöksiä rautakautisesta toiminnasta ei saarelta ole toistaiseksi kuitenkaan löytynyt. Santahaminan (Sandhamn) kylä mainitaan 1400-luvulla. Kylässä oli 1560-luvulla kaksi taloa. Kylä sijaitsi saaren länsirannalla mahdollisesti Papinlahden puretun upseerikerhon paikalla aina 1800-luvun alkupuolelle asti. Santahamina esiintyy runsaasti kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolivälissä, jolloin sitä suunniteltiin Tallinnan kilpailijaksi rakennettavan uuden kaupungin sijaintipaikaksi. Helsinki perustettiin lopulta Vantaanjoen suulle, mutta Santahaminaan ehdittiin rakentaa aittoja. Helsingin siirtoa Vantaanjoen suusta Santahaminaan suunniteltiin 1630-luvulla, mutta kaupunki siirrettiinkin Vironniemelle luvun puolivälissä laadittuun karttaan on saaren pohjoisosaan merkitty hautausmaa, jota tutkittiin putkikaivaustyömaan yhteydessä kaivauksin vuonna Tutkitut 11 vainajaa olivat miehiä, mikä viittaa siihen, että kysymyksessä olivat sotilaat tai merimiehet. Joillakin vainajilla oli kaulassaan ortodoksiristi. Santahamina liitettiin Viaporin linnoitukseen 1810-luvulla. Intensiivinen sotilaallinen toiminta alkoi Krimin sodan aikana 1850-luvulla, jolloin saarelle rakennettiin tykkipattereita ja meriesteitä pääkaupungin turvaksi. Linnoitustöitä tehtiin sen jälkeen useissa vaiheissa. Muinaismuistolain piiriin luetaan operatiivisesta käytöstä poistuneet linnoituslaitteet ensimmäisen maailmansodan aikaiset mukaan lukien. 21

24 Liite 1 Tehdyt arkeologiset selvitykset ja tunnetut kohteet Santahaminassa ja sen läheisillä pikkusaarilla ei ole koskaan tehty kattavaa ja systemaattista muinaisjäännösinventointia. Ottaen huomioon saarten historian ja lukuisat erilaiset maastossa havaittavat jäännökset on saarilla todennäköisesti kymmeniä kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavia kohteita; niitä on alueen kokoon (noin 4 km2) nähden erittäin tiheässä. Kohteet liittyvät pääasiassa merenkulkuun, asutushistoriaan ja sotilaalliseen toimintaan; lisäksi pääsaarella on mm. eri-ikäisiä hautapaikkoja ja kalliohakkauksia. Historiallinen kerrostuneisuus, johon liittyvät muinaisjäännösten lisäksi mm. rakennukset, erilaiset kentät ja tieverkosto on huomattava. Muinaismuistolaki rauhoittaa kiinteät muinaisjäännökset automaattisesti; jopa tuntemattomat kohteet ovat rauhoitettuja. Museoviraston tietojen mukaan Santahaminassa on tehty seuraavat muinaisjäännöksiä koskevat tarkastukset ja tutkimukset: 1957 Eino Hukkinen tutki kaivauksin viikinkiaikaisiksi haudoiksi arveltuja kolmea maakumpua. Mitään ajoittavaa ei löytynyt. Marko Niemisen progradu-tutkimuksessa (2003) ja Santahaminaseuran (2006) maatutkatutkimuksissa kummut ovat osoittautuneet Krimin sodan aikaisiksi ruuti- ja pommikellareiksi (kaivauskertomus MV:AOA) Lauri Pohjakallio tarkasti em. kummut (tarkastuskertomus MV:AOA) Geologian tutkimuskeskus julkaisi Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset, jossa raportoitiin Santahaminan rautamalmilouhoksesta Helsingin yliopiston Vårt Maritima Arv projektiin liittyen tarkastettiin kaksi kohdetta (inventointikertomus MV:RHOA) Museovirasto / Eeva-Kristiina Lahti tutki putkikaivaustöissä esiin tulleita lukujen hautoja Maanpuolustuskorkeakoulun pihassa (kaivauskertomus MV:RHOA) Museovirasto / Marianna Niukkanen tarkasti saaren mahdollisia muinaisjäännöskohteita Jarmo Niemisen ja Marko Maaluodon opastuksella (tarkastuskertomus MV:RHOA). 22

25 Sotamuseo on inventoinut Santahaminassa sijaitsevat sotahistorialliset, 1850-luvulta 1910-luvulle rakennetut puolustusvarustukset ja rakennelmat. Tiedot kohteista on julkaistu teoksessa Viapori. Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa (Markus Manninen 2000). Varustuksia sijaitsee Teerisaaressa, Kuperkeikassa, Eteläniemessä, etelärannalla, Itäniemessä, Isosaaressa Hämylänniemellä sekä pienillä lähisaarilla. Santahaminassa on lisäksi säilynyt 1850-luvulla rakennettuja kivettyjä tykkiteitä. Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä on tällä hetkellä 12 kohdetta, jotka sijaitsevat Santahaminassa (ks. taulukko). Niistä kahdeksan on luokiteltu kiinteiksi ja kolme mahdollisiksi muinaisjäännöksiksi. Monien kohteiden ajoitus ja tulkinta ovat epävarmoja. Lisäksi joukossa on yksi irtolöytöpaikka. Muinaisjäännösrekisteriin ei ole vielä viety Santahaminan sotahistoriallisia kohteita, jotka myös ovat muinaismuistolain rauhoittamia. Maalla sijaitsevien kohteiden lisäksi Santahaminaa ympäröiviltä vesialueilta tunnetaan Museoviraston Hylkyrekisterin mukaan useita vedenalaisia muinaisjäännöksiä kuten väyläesteitä ja hylkyjä. Liite 1 23

26 Liite 1 Mj-rekisterinro Laji Kohteen nimi Tyyppi Ajoitus kiinteä muinaisjäännös Santahaminan rautakaivos kaivos historiallinen kiinteä muinais- Hämylänniemi mahdollinen esihistoriallinen? jäännös hautakumpu kiinteä muinais- Santahamina Isosaari kolme maa- historiallinen jäännös kumpua kiinteä muinaisjäännös kiinteä muinaisjäännös kiinteä muinaisjäännös Santahamina Kissalampi 1 kivikehiä historiallinen Santahamina Kissalampi 2 kivikehiä historiallinen Santahamina Itäniemi merimerkki? historiallinen kiinteä muinais- Santahamina puolustusvalli puolustusva- historiallinen jäännös rustus kiinteä muinais- Santahamina Maanpuolus- hautausmaa historiallinen jäännös tuskorkeakoulu mahdollinen muinaisjäännös mahdollinen muinaisjäännös Sandhamn kylänpaikka keskiaikainen/ historiallinen Santahamina Kissalampi 3 röykkiö uusi aika mahdollinen Santahamina Hevossalmi kivijalka ja uusi aika muinaisjäännös kivikehä löytöpaikka Santahamina nuolenkärki rautakautinen Muinaisjäännösrekisterissä olevat Santahaminan kohteet. Sotahistorialliset kohteet (Krimin sodasta ensimmäiseen maailmansotaan) puuttuvat pääosin rekisteristä. 24

27 Tarvittavat arkeologiset selvitykset Santahaminan maankäytön suunnittelussa arkeologinen inventointi kuuluu välttämättömiin taustaselvityksiin. Tietoja muinaisjäännöksistä tarvitaan paitsi uudisrakennushankkeiden myös vanhojen rakennusten peruskorjaamisen yhteydessä sekä toteutettaessa kunnallisteknisiä verkostoja, uusia teitä, pysäköintialueita jne. Inventoinnin tulisi kattaa Santahaminan ja sen läheisten pikkusaarten kaikki muinaisjäännökset rautakaudelta/keskiajalta aina ensimmäiseen maailmansotaan asti ja käsittää sekä uusien kohteiden etsimistä että ennestään tunnettujen kohteiden tarkastamista ja uudelleen tulkintaa. Monet kohteet ovat laaja-alaisia tai katkelmallisesti säilyneitä. Kohteiden sijainnit ja rajaukset tulee kartoittaa GPS:ää ja tarvittaessa takymetriä käyttäen valtakunnalliseen koordinaatistoon. Tarvittaessa tehdään koekuopitusta, jota ennen on varmistettava, ettei kaivausalueella ole räjähteitä. Inventoinnin esitöinä selvitetään maankäytön historialliset vaiheet. Tärkeimpinä lähteinä ovat historialliset kartat, joiden sisältämä informaatio erilaisista rakennuksista, rakennelmista, teistä jne. siirretään nykykarttapohjalle. Tämä palvelee myös rakennuskulttuuri- ja kulttuurimaisemainventointia. Santahamina-seuran ja Maanpuolustuskorkeakoulun piirissä on jo kerätty runsaasti Santahaminaa koskevaa aineistoa ja kohdetietoja, mikä helpottaa työtä. Maastoinventoinnissa yhdistetään arkistolähteiden kuten historiallisten karttojen tiedot sekä maastosta löytyvät rakennelmat ja jäännökset toisiinsa. Ainoastaan sillä tavoin on mahdollista selvittää monien kohteiden tarkoitus ja ajoitus sekä määritellä kohteiden suojeluarvoa kokonaisuutena. Liite 1 25

28 Liite 1 2 LUONTOARVOJEN TARKASTELU Antti Below, suojelubiologi, Metsähallitus, Yleistä Santahaminan itä- ja eteläosien metsät ovat luonnonsuojelullisesti varsin hyvässä kunnossa. Syynä tähän on se, että aikaisemmin puolustusministeriön metsäosasto ei ollut tehnyt alueella laajempia hakkuita kuin puolustusvoimien muun toiminnan sanelemana (rakenteet, ampumaradat). Avohakkuita ei ole tehty muilla alueilla vaan puuston poistoa on tehty poimintahakkuina. Erityisesti vanhemmassa puustossa on metallia runsaasti ammuntojen ja sotien pommitusten takia, joten puustoa on voitu käyttää vain kotitarvepuuna. Siksi vanhoja kilpikaarnamäntyjä ei ole hakattu vaan ne on jätetty maisematekijäksi. Alueella onkin koko Etelä-Suomen mittakaavassa erittäin laajat alueet vanhoja, vuotiasta mäntyä kasvavia alueita. Saari on ollut varuskuntasaarena jo 200 vuotta. Rannat on pidetty metsäisinä näkö- ja äänisuojan luomiseksi eri suuntiin. Saaren rantametsien hakkaaminen on ollut kiellettyä. Helsingin taajamat ovat aivan alueen vieressä ja metsäisyydellä on pyritty pitämään ammuntojen aiheuttama meteli ja siitä seuraava lähiasukkaiden valitus mahdollisimman alhaisella tasolla. Myöskään ampuma-alueiden lähettyvillä olevaan puustoon ei ole koskettu aikoihin turvallisuussyistä. Helsinkiläisten veneliikenne on Santahaminan ympäristössä vilkasta ja ranta-alueiden puuston säilyttämisen tavoitteena onkin ollut kimmokkeiden pääsy merialueelle. Turvallisuussyistä koko Itäniemen ja Santahaminan Isosaaren välinen alue on ollut liikkumiskiellossa jo pitkään. Edes henkilökunnalla ei ole ollut mahdollisuutta päästä alueelle, kuin poikkeustapauksissa. Nämä alueet ovatkin päässeet kehittymään luonnontilassa ja alueen metsät ovat luonnonsuojelullisesti hyvässä, mutta metsätaloudellisesti huonossa kunnossa. Lahopuuta on paljon, vaikka paikoin puolustusvoimat onkin aiemmin poistanut kaatuneita puita maastosta paloturvallisuussyistä. Parhaimmillaan lahopuumäärät (>35m³/ha) vastaavat lähes luonnontilaisen metsän lahopuumääriä. Rantametsät myös suojaavat muuta aluetta suoraan avomereltä puhaltavilta tuulilta. Rannoilla tapahtuvat hakkuut lisäävät kovilla tuulilla sisäosien puuston myrskytuhoja ja voivat aiheuttaa vaaratilanteita intensiivisessä käytössä olevilla harjoitusalueilla. Myrskytuhot ovatkin nykyisin rajoittuneet pääasiassa eteläosien ranta-alueille ja Radioniemeen, jonka yli pyyhki vuonna 2005 trombi kaataen puustoa noin metrin matkalta rannasta saareen sisäosia kohti. Nämä tuhoalueet ovat pääosin olleet harvennuskohteina ja 2000-luvuilla. 26

29 Lehtoja ja korpia on runsaasti. Lehdot sijaitsevat pääosin joko meren rannalla saaren lounaisosassa tai Kissalammen ympäristössä. Edustavimmat korvet ovat Rivieran molemmin puolin. Asutus on keskittynyt saaren pohjois- ja luoteisosaan, ja puusto on puistomaista. Vanhat männyt ovat huomiota herättäviä. Asutuksen ja eteläosan ranta-alueiden väliin jäävällä vyöhykkeellä puusto on talousmetsämäisempää, maasto harjoituskäytössä kulunutta ja luonnonarvot ovat nykytiedon mukaan vähäiset. Sekaan mahtuu pari hienoa metsäkuviota, jotka esitellään myöhemmin. Lisäksi Saharan hietikkoalue on laaja ja poikkeuksellisen pitkäikäinen paahdealue. Lajistotietoa on osalta aluetta varsin vähän johtuen kymmeniä vuosia jatkuneesta liikkumiskiellosta näillä alueilla. Linnusto tunnetaan parhaiten, vaikka saaren pesimäkanta onkin tarkemmin kartoittamatta. Samoin kasvisto tunnetaan kohtuullisesti rajoitusaluetta lukuun ottamatta. Hyönteistietoja on vähän. Perhosia alueella on pyydystetty, mutta raporttia pyynneistä ei ole saatu. Saaren lepakkopopulaatiot on kartoitettu. Museoviraston tietoja ei tässä raportissa ole käytetty. Alueella on useita muinaismuistokohteita (saarella ollut käyttöä jo rautakaudelta lähtien). Yhdessä luontokohteiden kanssa niistä muodostuu laaja yhtenäinen suojelullinen kokonaisuus Santahaminan eteläosiin ja rannoille. Liite

30 Liite 1 2 Tätä raporttia varten on aineistoa koottu seuraavasti: Metsähallituksen suojelubiologi Antti Belowin kolme maastokäyntiä (luonnontilan arviointi, lahopuuston mittaus, biotoopit) Metsähallituksen suojelubiologi Kimmo Kolehmaisen maastokäynti (lehdot, käävät, lahopuuston mittaus) Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedot Santahaminan arvokkaista luontokohteista Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen inventointitiedot Santahaminan arvokkaista kohteista (lajisto+suositusrajaukset) Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisu 3/2004. Sundell, P, Nieminen, M. ja Uusimäki, A. 2203: Helsingin uhanalaiset perhoset. Helsingin kaupungin ympäristökeskus Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2001: Santahaminan rakennetun alueen maankäytön kehittämissuunnitelma. Santahamina-seuran puheenjohtajan everstiluutnantti Jarmo Niemisen kokoamaa aineistoa Puolustushallinnon rakennusviraston puutarhurin Vesa Tuiskun haastattelu Valtion hallinnon uhanalaisrekisteri Helsingin Seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:n havainnot Arto Kurton kirja Helsingin kasvit Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin havainnot Puolustusministeri Kääriäisen avoin kirje Santahaminan luontoarvoista Santahaminan luontokohteet osa-alueittain (ja Metsähallituksen metsäkuvioittain) Kissalammen ympäristö Jätettävä kokonaan metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Helsingin kaupunki rajannut alueen linnustollisesti arvokkaaksi perusteina reunametsien rehevyys ja rauhallisuus, lahopuusto. Lajistoa lehti- ja sekametsälajiston lisäksi ryti- ja luhtakerttunen, ristisorsa (!), mustakurkku-uikku. Merkittävää lepakkoaluetta Helsingin kaupungin selvityksissä kuvio 55 ruovikkoa, ollut osin ilmeisesti aikoinaan salmi mereen, mutta umpeutunut ihmisen toiminnan johdosta. kuvio 57 vanhaa 125-vuotiasta kalliometsää kuvio 57.1 nuorta lehtipuustoa, jossa lehtomaisuutta paikoin. Tien läheltä löytyi särmäkääpää, joka on Etelä-Suomessa harvinainen. Kehittymässä on haapavaltainen metsikkö. 28

31 kuvio 58 rantametsä, jossa runsaasti leppää. Metsälakikohde. kuvio 59 myös lehtoa, aikanaan ollut ilmeisesti laidunnuksessa. Metsälakikohde. kuviot 59.4 ja Rantalehtoja, merkitty metsätalouden suunnitelmassa luontokohteiksi. Metsälakikohteita. kuvio 59.6 vanha rantasekametsikkö, virkistyskäytössä (uimaranta). Pohja kulunut. kuvioilla 61 ja 62 muinaismuistoja hakkuisiin merkitty vanha rantametsäkuvio 64.1 ehdottomasti luontokohde; vanhaa sekapuustoa, tervaleppää, osin lehtoa. Luonnontilainen vanha metsä. Liite 1 2 Rivieran ympäristö Riviera (kuvio 16) on matala merenlahti, jossa hietikoita, heinikkoa, lietteitä ja ruovikoita (ls-lakikohde). Ammunta-aluetta, joka on pysynyt/osin pidetty avoimena. Laajimpia kahlaajalintujen hietikkoisia levähdysalueita Hangon itäpuolella. Reunoilla tervalepikoita (lakkakääpä-vanhan metsän indikaattori, rusokääpä), rantakallio. Helsingin kaupungin mukaan ainutlaatuinen kokonaisuus. Merkittävä lintujen pesimä- ja lepäilyalue! Pesimälajistoa: viiksitimali, lapasorsa, ristisorsa, valkoposkihanhi (dir). Pesimäaikaisia lajeja peräti 80. Saalistusaluetta räyskälle (VU), harmaahaikaralle, kalasääskelle (dir, NT) ja nuolihaukalle. Aiemmin ollut etelänsuosirrin (CR) pesimäaluetta; Suomen ympäristökeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen tarkastuksessa todettiin olevan pienellä hoidolla palautettavissa lajille sopivaksi elinympäristöksi. Rantametsissä pesii monipuolinen tikkalajisto: pikkutikka (VU), harmaapäätikka (NT), palokärki, käenpiika (VU) ja käpytikka. Valkoselkätikka (CR) on havaittu monena talvena, muttei pesimäaikaan. kuvio 46 rehevää lehtoa, puusto yli 100-vuotias. Suurimmat tervalepät läpimitaltaan 55 cm. Lahopuuta 6,5 m³/ha. Metsälakikohde. kuvio 47 korpea rannan tuntumassa, koivulahoa, jossa runsaasti koralliorakasta (etelässä vähälukuinen vanhan metsän indikaattorilaji). Riukulahoa runsaasti ( pystyyn kuollut metsä ). Metsälakikohde. kuvio 49 ampumaväylän reunametsä, jossa puusto pahoin ammunnoista vaurioitunutta. Osin korpimainen. Järeää maalahopuuta 17.4 m³/ha, pystylahoa ei ammuntojen alkamisen takia ehditty laskea. Korven osalta metsälakikohde. kuviot 50 ja 50.1 tervaleppäkorpea (osin pienialaisia kuivempia kohtia). Luontokohde. Pikkutikka (VU), viitasirkkalintu. Metsälakikohde. 29

32 Liite 1 2 Itäniemen ympäristö Pääosin sekapuustoisia kalliometsiä, joissa ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakenteita. Ampumaratojen taustat hienoja runsaslahopuisia metsiä. Kaksi lehtopainannetta. Niemen männyt laajalti vuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Tärkeä lepakkoalue. Kuvio 19 vanha 130-vuotias kalliomännikkö rannassa. Muinaismuistoja (kiviröykkiöitä)? kuvio 20 lehtomainen 120-vuotias sekapuinen männikkö. Helsingin kaupungin rajaama arvokas lintualue. kuvio 21. Kuusivaltainen kerroksellinen ampumaradan taustametsä meren rannassa, kuusilahopuuta yli 25m³/ha. kuvio 21.2 vanha yli 100-vuotias mäntyvaltainen rantasekametsä, järeää lahopuuta 19,5m³/ha. Luonnontilaisen oloinen, kerroksellinen. kuvio 21.3 rehevä koivu-tervaleppä rantalehto ampumaratojen taustalla. Metsälakikohde. kuvio 23 lehtokuvio. Lehdot rannassa laajempana ja ylempänä rinteessä laikkuina. 100-vuotias luonnontilaisen kaltainen, erirakenteinen ja kerroksellinen rantasekametsä. Helsingin kaupungin rajaamaa arvokasta lintualuetta. Osin metsälakikohde. kuvio 23.1 vaihteleva rantakuvio, pääosin jyrkkää kalliorinnettä ja kalliomänniköitä, vaikka onkin kuviotiedoissa lehtomaiseksi (on laikkuina) tulkittu. Muinaismuistoaluetta. Raivaus vanhojen rakenteiden ympärillä suositeltavaa, mutta sovittava tavasta museoviraston ja PV:n kanssa. Paikoin järeä lehtipuusto, kookkaimmat tervalepät läpimitaltaan 50 cm ja haavat 60 cm. kuvio 26 yli 100-vuotias ampumaradan taustametsä, jossa lahopuumäärät suuremmat kuin kuviolla 21. Metsätalous ei ole lahopuumääriä mitannut, mutta omissa mittauksissamme saimme 26 m³/ha. kuvio 30.1 yli 100-vuotias erirakenteinen metsä, lahopuuta 16,5 m³/ha. 30