KOKONAISVALTAINEN JA SYSTEMAATTINEN SELVITYS VOIMASSA OLEVISTA ULKOMAALAISLAIN PERHEENYHDISTÄMISSÄÄNNÖKSISTÄ JA NIIDEN SOVELTAMISESTA

Transkriptio

1 SISÄASIAINMINISTERIÖ Eduskunnan hallintovaliokunnalle KOKONAISVALTAINEN JA SYSTEMAATTINEN SELVITYS VOIMASSA OLEVISTA ULKOMAALAISLAIN PERHEENYHDISTÄMISSÄÄNNÖKSISTÄ JA NIIDEN SOVELTAMISESTA 1. PERHEEN YHDISTÄMISKÄYTÄNTÖJEN EUROOPPALAINEN VERTAILU Tämän vertailun tarkoituksena on pyrkiä vastaamaan kysymykseen kuinka oleskeluluvan saaneiden perheenyhdistämisedellytykset eroavat toisistaan valituissa Euroopan maissa. Kansainvälistä suojelua hakeneita koskevat perheenyhdistämissäännöt ja käytännöt eri Euroopan maissa ovat vaihtelevia. Perheenyhdistämispolitiikan taustalla vaikuttavia yhteisiä tekijöitä ovat Euroopan unionin harmonisointipyrkimykset sekä eri ihmisoikeussopimukset. Tässä vertailussa taustoitetaan ensin kansainvälisiä sitoumuksia perheenyhdistämisen osalta ja selvennetään sitä, miten perheenyhdistämisdirektiivi sääntelee kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämistä. Tämän jälkeen esitellään Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan, Alankomaiden sekä Yhdistyneen kuningaskunnan perheenyhdistämispolitiikkaa kansainvälistä suojelua hakeneiden perheenkokoajien osalta. Lopuksi vertailutieto vedetään yhteen. Kansainvälinen vertailu on tehty hyödyntäen uusinta saatavissa olevaa tietoa. Euroopan ihmisoikeussopimus Oikeus perhe-elämään on perusoikeus, joka on suojattu muu muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Sen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa lähtökohtaisesti ydinperhettä. Perhe-elämää on kuitenkin aina tarkasteltava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi virallinen holhoussuhde tai läheinen biologinenkaan side ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella välttämättä merkitse, että osapuolten välillä on todellista ja kiinteää perhe-elämää. Toisaalta kiinteää perhe-elämä voi olla lapsen ja hänestä huolehtivan sukulaisen välillä, vaikka osapuolet eivät asuisikaan yhteistaloudessa. Kiinteää perhe-elämää voi olla joissakin tapauksissa myös muiden kuin ydinperheen jäsenten välillä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei tarkoita sitä, että jokaisella olisi täysi vapaus valita, missä perhe-elämää viettää. Ensin on arvioitava, onko tapauksessa kyse 8 artiklan suojaamasta perhe-elämästä. Valtiolle ei kuitenkaan automaattisesti synny yleistä velvoitetta sallia perheenjäsen maassa oleskelua, vaikka kyseessä olisi todellinen perhe-elämä sopimuksen 8 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi PL 26 Kirkkokatu 12 Vaihde VALTIONEUVOSTO HELSINKI Sähköposti: Internet: etunimi.sukunimi@intermin.fi

2 SISÄASIAINMINISTERIÖ 2 Ehdotonta maahantulo-oikeutta ei sopimuksessa ole taattu. Valtion velvoitteiden laajuus määräytyy kulloisenkin asian tosiseikkojen perusteella ja kussakin tapauksessa on punnittava, onko perhe-elämän rajoittamiselle 8 artiklassa mainittuja perusteita eli säädetäänkö asiasta laissa ja onko oikeuden rajoittaminen välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Perhe-elämän suojaa ei lähtökohtaisesti loukata esimerkiksi, jos perhe on perustettu aikana, jolloin jonkun perheenjäsenen asema maahanmuuttajana on ollut sellainen, että perhe-elämän jatkuvuutta ei voida tietyssä maassa taata. Huomiota tulee kiinnittää muun muassa siihen, edellyttääkö perhe-elämän viettäminen välttämättä sitä, että asianosaiset asuvat juuri siinä maassa, johon joku perheenjäsenistä hakee oleskelulupaa. Edellä mainitun perhe-elämän suojan lisäksi perheenyhdistämisasioissa tulee ottaa huomioon kaikki muutkin perus- ja ihmisoikeudet, kuten perustuslain 6 :n vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta. Euroopan unionin perheenyhdistämisdirektiivi Perheenyhdistämistä säädellään Euroopan unionin neuvoston 22. syyskuuta 2003 antamalla direktiivillä oikeudesta perheenyhdistämiseen. Direktiivillä pyritään lähentämään kolmansien maiden kansalaisten perheenjäseniin sovellettavaa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevaa jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jää mm. toissijaista tai tilapäistä suojelua saavien perheenjäsenten maahanmuutto. Direktiivissä vahvistetaan ne edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus perheenyhdistämiseen. Direktiivin erityisenä tarkoituksena on huomioida ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artikla, joka velvoittaa suojelemaan perhettä sekä kunnioittamaan perhe-elämää. Direktiivi tunnustaa perhe-elämän kotouttavan vaikutuksen. Direktiivin mukaan perheiden yhdistäminen edistää sellaisen sosiaalisen ja kulttuurisen vakauden muodostumista, joka helpottaa kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioissa. Direktiivin tavoitteen mukaisesti perheenjäsenten kotoutumista olisi edistettävä myöntämällä heille perheenkokoajasta riippumaton oleskelulupa perhesiteen katketessa sekä perheenkokoajan kanssa yhdenvertaiset oikeudet työntekoon ja koulutukseen. Direktiivin mukaan perheenyhdistämisen tulee koskea ainakin ydinperheen jäseniä eli aviopuolisoa, naimattomia alaikäisiä lapsia ja huollettavia adoptiolapsia. Alaikäinen ilman huoltajaa tullut ja pakolaisaseman saanut perheenkokoaja on oikeutettu perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa. Jäsenmaat voivat direktiivin mukaan edellyttää perheenkokoajalta ja hänen aviopuolisoltaan vähimmäisiän ennen perheenyhdistämistä, vähimmäisikä voi olla enintään 21 vuotta. Direktiivi ei lähtökohtaisesti erottele perhesuhteita sen mukaan, ovatko ne solmittu ennen vai jälkeen perheenkokoajan maahantuloa, vaan suojelee oikeutta perheenyhdistämiseen molemmissa tapauksissa. Direktiivin mukaan jäsenvaltio voi vaatia hakemuksen tehneeltä henkilöltä todisteita, että perheenkokoajalla on riittävät asuinjärjestelyt, sairausvakuutus sekä perheen ylläpitoon riittävä toimeentulo. Riittäväksi asuinjärjestelyksi direktiivi määrittelee asunnon, jota voidaan pitää vastaavanlaisen perheen tavanomaisena asuntona samalla alueella. Sairausvakuutuksen tulisi direktiivin mukaan olla yhtäläinen jäsenvaltion kansalaisen vakuutusturvan kanssa. Direktiivi määrittelee riittävän toimeentulon sellaiseksi, ettei perheenkokoajan tai hänen perheenjäsentensä tarvitsisi turvautua jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Riittävän toimeentulon määrittelyn tulisi ottaa huomioon kansalliset vähimmäispalkat ja -eläkkeet sekä perheenjäsenten lukumäärä.

3 SISÄASIAINMINISTERIÖ 3 Edelleen perheenyhdistämistä varten voidaan edellyttää kotouttamistoimenpiteiden noudattamista kansallisen lainsäädännön mukaisesti sekä perheenkokoajan laillista asumista maassa enintään kahden vuoden ajan ennen perheenyhdistämistä. Direktiivi ei määrittele tarkemmin kotouttamistoimenpiteiden sisältöä. Kohtaa soveltavissa jäsenvaltioissa sen sisällöksi on nähty mm. alkeellinen kielitaito sekä vaatimus vähimmäistietoudesta yhteiskunnasta. Direktiivissä myönnetään pakolaisaseman saaneelle tiettyjä erivapauksia perheenyhdistämiseen. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että perhesiteet olivat olemassa ennen hänen maahantuloaan. Direktiivin mukaan pakolaisaseman saaneelta voidaan edellyttää asumiseen, sairausvakuutuksiin tai ylläpitoon liittyviä edellytyksiä vain, mikäli perheenyhdistämistä koskeva hakemus tehdään yli kolme kuukautta pakolaisaseman myöntämisestä. Edellytyksiä voisi soveltaa myös, jos perhe voi yhdistyä kolmannessa maassa, johon on erityisiä siteitä. Pakolaisaseman saanut perheenkokoaja ja hänen perheensä on vapautettu kotoutumis- ja asumisaikavaatimuksista. Direktiivi ei sido unionin jäsenmaista Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia tai Tanskaa. Direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat direktiivin säännöksiä suotuisampia. Komission työohjelmassa on vihreä kirja tästä direktiivistä syksyn 2010 aikana. Maakohtaiset käytännöt Suomi Suomen ulkomaalaislain mukaan perheenyhdistäminen on mahdollista perheenkokoajan ydinperheelle: avio- tai avopuolisolle, rekisteröidylle kumppanille sekä huollettavalle naimattomalle lapselle. Avopuolisolta vaaditaan kahden vuoden yhdessä asumista, yhteistä lasta tai muuta painavaa syytä. Oleskelulupa voidaan joissakin tapauksissa myöntää myös muulle omaiselle kuin ulkomaalaislain mukaiselle perheenjäsenelle, jos siitä on säädetty erikseen (Suomen kansalaisen tai kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsen). Alaikäisen perheenkokoajan tapauksessa hänen huoltajansa katsotaan perheenjäseneksi. Yleisenä lähtökohtana perheitä yhdistettäessä on toimeentuloedellytys (asiasta tarkemmin 2 kohdassa). Elokuussa 2010 tulivat voimaan uudet säännökset kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneen perheenyhdistämiselle. Lain muutoksen mukaan kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistäminen edellyttää turvattua toimeentuloa, jos perhe on muodostettu vasta Suomeen tulon jälkeen. Ruotsi Ruotsin ulkomaalaislain mukaan oleskelulupa myönnetään perheenyhdistämisen perusteella maassa asuvan perheenkokoajan puolisolle, rekisteröidylle kumppanille tai asuinkumppanille sekä naimattomalle biologiselle lapselle. Oleskelulupa myönnetään myös yksintulleen kansainvälistä suojelua saaneen lapsen vanhemmille sekä voidaan myöntää perheenkokoajasta riippuvaiselle sukulaiselle. Ruotsissa säädettiin maaliskuussa 2010 ensimmäistä kertaa kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämiseen asunto- ja toimeentuloedellytys. Tämän mukaan alle neljä vuotta Ruotsissa asuneen perheenkokoajan tulisi voida elättää sekä tarjota muuttavalle perheelleen asianmukainen asunto. Asunto- ja toimeentuloedellytystä ei kuitenkaan sovelleta mm. pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saaneisiin. Norja

4 SISÄASIAINMINISTERIÖ 4 Norjassa (EU:n perheenyhdistämisdirektiivi ei velvoita) oleskeluluvan myöntäminen perheenyhdistämisen perusteella on mahdollista perheenkokoajan puolisolle, rekisteröidylle kumppanille, yli kaksi vuotta yhdessä asuneelle asuinkumppanille sekä naimattomalle biologiselle lapselle tai adoptiolapselle. Oleskelulupa voidaan myöntää myös muille perheenjäsenille painavien humanitaaristen syiden perusteella. Myös suojelun perusteella oleskeluluvan saaneilla yksintulleella lapsella on oikeus perheenyhdistämiseen. Toukokuussa 2009 Norjan ulkomaalaislakia kuitenkin muutettiin niin, että yli 16- vuotiaalle yksintulleelle alaikäiselle voidaan antaa tilapäinen oleskelulupa ilman oikeutta perheenyhdistämiseen, mikäli oleskeluluvan myöntämisen ainoa perustelu on se, ettei henkilön huoltajaa kyetä jäljittämään. Oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on perheenkokoajan riittävä toimeentulo sekä tulevalta että edelliseltä vuodelta. Edellytyksenä on myös, että perheenkokoaja ei ole vastaanottanut sosiaaliavustuksia menneen vuoden aikana. Muiden kuin ydinperheen jäsenten osalta edellytetään myös, että perheenkokoajalla on asianmukainen asunto. Toimeentulo-, sosiaaliavustus- tai asuntoedellytystä ei sovelleta pakolaisaseman saaneisiin sekä palautuskiellon nojalla oleskeluluvan saaneisiin perheenkokoajiin. Kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneelta perheenkokoajalta vaaditaan neljän vuoden työskentely- tai opiskeluhistoriaa maassa, mikäli perhe on muodostettu perheenkokoajan maahantulon jälkeen. Tanska Tanskan ulkomaalaislain mukaan (EU:n perheenyhdistämisdirektiivi ei velvoita) yhdistettävä perhe käsittää perheenkokoajan aviopuolison, rekisteröidyn puolison tai avopuolison, alle 15-vuotiaat biologiset sekä adoptiolapset sekä erityisistä syistä muita omaisia. Puolisoiden tulee olla yli 24-vuotiaita ja asua samassa osoitteessa. Avoliiton huomioimisen edellytyksenä on vähintään 18 kuukauden yhteiselo. Pakolaisaseman saaneilla yksintulleilla alaikäisillä on oikeus perheenyhdistämiseen. Yksintullut alaikäinen on oikeutettu perheenyhdistämiseen 18-vuotiaaksi asti. Perheenyhdistämiselle on asetettu useita edellytyksiä. Perheenyhdistämisluvan edellytyksenä on mm. asianmukainen asunto sekä riittävä toimeentulo. Perheenkokoajalta vaaditaan ennen perheenyhdistämistä kolmen vuoden maassa oleskelua jatkuvalla oleskeluluvalla. Perheenkokoaja ei myöskään ole saanut vastaanottaa sosiaaliavustuksia viimeiseen kolmeen vuoteen. Perheenyhdistämisedellytyksistä joustetaan harkinnanvaraisesti. Edellytyksiä ei pääsääntöisesti sovelleta kansainvälistä suojelua saavan perheenkokoajaan, mikäli perheenkokoajaa uhkaa vaino lähtömaassaan. Saksa Saksan ulkomaalaislain mukaan perheenyhdistäminen on mahdollista perheenkokoajan puolisolle sekä alle 16-vuotiaalle lapselle vuotiaan lapsen on mahdollista saada oleskelulupa perheenyhdistämisen perusteella, mikäli kotoutumisennuste on hyvä. Muille sukulaisille oleskelulupia annetaan vain painavista syistä. Perheenyhdistämisen ehtoina ovat mm. riittävä toimeentulo, asianmukainen asunto eikä perheenkokoaja ole saanut turvautua sosiaalietuuksiin. Puolisolle on myös vaatimuksena saksankielen perusteiden hallitseminen. Poikkeuksena perheenyhdistämisen yleisille ehdoille pakolaisaseman saaneilla on mahdollisuus yhdistää perheensä erityisellä menettelyllä. Pakolaisaseman saaneiden perheille myönnetään perheturvapaikka tai perheen pakolaisasema, mikäli perhe oli perustettu ennen pakolaisaseman myöntämistä perheenkokoajalle. Pakolaisaseman saaneen perheenyhdistämisellä ei ole mitään edellä mainittuja edellytyksiä.

5 SISÄASIAINMINISTERIÖ 5 Alankomaat Alankomaissa erotellaan toisistaan perheen yhdistäminen sekä perheen muodostaminen sen mukaan, onko suhde ollut olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Alankomaissa perheenyhdistäminen on mahdollista perheenkokoajan ydinperheelle, eli puolisolle sekä alaikäiselle naimattomalle lapselle tai täysi-ikäiselle lapselle harkinnan mukaan. Perheenyhdistämisen ehtoina ovat puolisoille vähintään 21-vuoden ikä sekä toimeentuloedellytys perheenkokoajalle. Toimeentuloedellytys vaatii riittävää toimeentuloa niin ennen perheenyhdistämistä, kuin 12 kuukautta perheenyhdistämisen jälkeenkin. Toimeentuloedellytys on vaativampi perhettä muodostettaessa kuin perhettä yhdistettäessä. Muita ehtoja ovat puolisolle hollanninkielen perustaito ja yhteiskunnallisen tietouden koe, testit suoritetaan ennen maahan saapumista. Kansainvälistä suojelua tai muun suojeluperusteen vuoksi oleskeluluvan saaneen perheenkokoajan perheenyhdistämisessä sovelletaan muita säännöksiä. Perheenyhdistämisen edellytyksiä ei sovelleta suojelua saaneen perheenkokoajan perheelle, mikäli perheenyhdistäminen tapahtuu kolmen kuukauden sisällä perheenkokoajan maahantulosta. Tällaisessa tapauksessa perheenkokoajan perheelle myönnetään turvapaikat perheen yhtenäisyyden vuoksi, mikäli perheenyhdistäminen ei ole mahdollista missään muualla kuin Alankomaissa. Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (EU:n perheenyhdistämisdirektiivi ei velvoita) perhesiteen perusteella oleskeluluvan voi saada perheenkokoajan puoliso, avopuoliso sekä alaikäinen, naimaton lapsi. Puolisoiden tulee lain mukaan olla vähintään 21-vuotiaita. Alaikäisillä perheenkokoajilla ei ole lupaa perheenyhdistämiseen kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ehtoina perheenyhdistämiselle on puolisolle alkeistason englanninkielen taito. Perheenkokoajan ja yhdistettävän perheen tulisi myös voida tulla toimeen turvautumatta sosiaalitukiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei kuitenkaan sovelleta perheenyhdistämisen ehtoja pakolaisaseman tai humanitaarista suojelua saaneisiin perheenkokoajiin tilanteessa, jossa perhe on muodostettu ennen perheenkokoajan saapumista maahan. Yhteenveto Perheen määritelmät sekä perheenyhdistämiskäytännöt vaihtelevat vertailuun sisällytetyissä maissa. Puitteet perheen määrittelemiseen sekä perheenyhdistämiskäytännöille luo perheenyhdistämisdirektiivi. Unionin jäsenmaista Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti sekä Tanska eivät osallistuneet direktiivin antamiseen, eikä se siten sido niitä. Perheen määritelmä käsittää kaikissa vertailtavissa maissa direktiivin mukaisesti puolison sekä puolisoiden alaikäiset, huollettavat lapset, mukaan lukien adoptiolapset. Tanskassa lapsiksi katsotaan vain alle 15-vuotiaat, Saksassa alle 16-vuotiaat. Tanskassa, Alankomaissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa on asetettu alaikärajat yhdistettäville puolisoille. Tanskassa alaikäraja on 24 vuotta, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ikäraja on 21 vuotta. Edellä mainittuja edellytyksiä ei sovelleta suojeluperustaisesti maahan tulleisiin perheenkokoajiin. Tanskassa edellytystä ei sovelleta, mikäli perheenkokoaja on kansainvälistä suojelua saanut ja vainon vaarassa. Kaikki vertaillut maat antavat erityisistä syistä luvan perheenyhdistämiseen myös muiden sukulaisten tapauksessa. Direktiivin mahdollistamat edellytykset perheenyhdistämiselle voidaan jaotella kolmeen ryhmään: materiaalisiin edellytyksiin (asuntoedellytys, toimeentuloedellytys sekä sairausvakuutusedellytys), kotoutumiseen liittyviin edellytyksiin sekä asumisaikaedellytykseen. Materiaalisia edellytyksiä kontrolloidaan jäsenmaissa eri tavoin. Materiaalisia edellytyksiä soveltavissa jäsenmaissa käytetään

6 SISÄASIAINMINISTERIÖ 6 valikoivasti eri edellytyksiä niin, että käytännössä lopputulokset ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia keskenään. Tämä tarkoittaa odotusta siitä, että yhdistettävä perhe tulee toimeen itsenäisesti. Asuntoedellytystä perheenyhdistämiseen soveltavat Ruotsi, Norja, Tanska sekä Saksa. Ruotsissa alle neljä vuotta maassa asuneen perheenkokoajan tulisi voida tarjota perheelleen asianmukainen asunto. Edellytystä ei kuitenkaan sovelleta pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saaneisiin. Norjassa asuntoedellytystä ei sovelleta ydinperheen jäseniin, pakolaisaseman saaneisiin tai palautuskiellon nojalla maassa olevien perheenyhdistämiseen. Tanskassa edellytystä ei pääsääntöisesti sovelleta vainon vaarassa olevaan suojeluperustaisesti maassa oleskelevaan perheenkokoajaan. Saksassa edellytystä ei käytännössä sovelleta pakolaisaseman saaneisiin, mikäli suhteet olivat olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Toimeentuloedellytystä soveltavat kaikki maat. Toimeentuloedellytykseen liitetään Norjassa, Tanskassa ja Saksassa lisäkriteeri, jonka mukaan perheenkokoaja ei ole saanut turvautua sosiaalitukiin lähimenneisyydessä. Suomessa toimeentuloedellytystä ei sovelleta kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneiden perheenjäseniin, jos perhesuhde oli olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Ruotsissa edellytystä ei sovelleta pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saaneisiin. Norjassa edellytystä ei sovelleta pakolaisaseman saaneisiin ja palautuskiellon nojalla maassa oleskeleviin. Tanskassa edellytystä ei sovelleta kansainvälistä suojelua saaneeseen, vainon uhan alla olevaan perheenkokoajaan. Saksassa edellytystä ei käytännössä sovelleta pakolaisaseman saaneeseen, mikäli suhteet olivat olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Alankomaissa edellytystä ei sovelleta suojeluperustaisesti maassa oleskelevaan, mikäli perheenyhdistämistä haetaan kolmen kuukauden kuluessa perheenkokoajan maahantulosta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa edellytystä ei sovelleta suojeluperustaisesti maassa oleskelevaan, mikäli perhesuhteet olivat olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Kotoutumiseen liittyviä edellytyksiä sovelletaan Saksassa, Alankomaissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Maat edellyttävät puolisoilta alkeellista vastaanottavan maan kielitaitoa. Alankomaat testaa myös perustietouden yhteiskunnasta. Saksassa edellytystä ei käytännössä sovelleta pakolaisaseman saaneeseen, mikäli suhteet olivat olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Alankomaissa edellytyksiä ei sovelleta suojelua saaneelle, mikäli perheenyhdistämistä haetaan kolmen kuukauden kuluessa perheenkokoajan maahantulosta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa edellytystä ei sovelleta suojeluperustaisesti maassa olevaan, mikäli perhesuhteet olivat olemassa ennen perheenkokoajan maahantuloa. Perheenkokoajan asumisaikaedellytystä soveltaa Norja ja Tanska. Norjassa kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneelta edellytetään neljän vuoden opiskelu- tai työskentelyhistoriaa maassa, mikäli perhesuhde on syntynyt perheenkokoajan maahantulon jälkeen. Tanskassa edellytetään perheenkokoajalta kolmen vuoden oleskelua maassa jatkuvalla oleskeluluvalla. Edellytystä ei sovelleta suojeluperustaisesti maassa oleskelevaan, jota uhkaisi vaino lähtömaassaan. Turvapaikkamenettelyn kautta oleskeluluvan saaneiden perheenkokoajien perheenyhdistämiseen vaikuttavat edellytykset vaihtelevat maittain. Vertailluissa maissa perheenyhdistämisedellytyksistä poikettavien ryhmien kirjo on laaja. Kuitenkin kun vertaamme poikkeusmenettelyn piirissä olevia ryhmiä maiden oleskelulupakäytäntöön huomaamme, että vertailuun sisällytetyistä maista poikkeusmenettelyn piirissä on suurin osa turvapaikkamenettelyn kautta oleskeluluvan saaneista perheenkokoajista. Direktiiviä noudattavissa maissa olennaiset erot kansallisen lainsäädännön perheenyhdistämiseen liittyvissä edellytyksissä syntynevät siitä, nähdäänkö perhesuhteiden status maahantulohetkellä merkitykselliseksi ja edellytetäänkö perheenyhdistämisprosessin aloittamista kolmen kuukauden kuluessa oleskeluluvan myöntämisestä.

7 SISÄASIAINMINISTERIÖ 7 2. OLESKELULUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTYKSET PERHEENJÄSENILLE JA NIIDEN ARVIOINTI Tässä kappaleessa esitetään yleiskuvan saamisen helpottamiseksi kaavamaisesti, menemättä kaikkiin lainsäädännön yksityiskohtaisiin, perheiden yhdistämistä koskevat keskeiset linjaukset Suomessa. Pääpaino tarkastelussa pannaan perheen yhdistämiselle eli aikaisemmin olemassa olleen mutta katkenneen perhe-elämän jatkamisen edellytyksille. Mitä tulee perheen muodostamiseen eli uuden perhesiteen solmimiseen, joka käytännössä aktualisoituu uuden parisuhteen synnyttyä, kysymys ei edellytysten kannalta ole yhtä ajankohtainen, sillä toimeentuloedellytys on yleisesti voimassa. Tämä on pääsääntö myös kansainvälistä suojelua saaneiden uusille perheenjäsenille voimaan tulleen lainmuutoksen perusteella. Voimassa oleva Maahanmuuttoviraston ohjeen mukainen toimeentuloedellytys on esimerkiksi yksin olevalle aikuiselle 900 euroa/kk ja alaikäiselle perheenjäsenelle 450 euroa/kk nettotuloa. Ulkomaalaislaki antaa mahdollisuuden poiketa toimeentuloedellytyksestä poikkeuksellisen painavan syyn tai lapsen edun vuoksi. Tarkastelu painottuu keskeiseen ydinperheiden jäsenten perhe-elämään. Muiden omaisten osalta asiaa on äskettäin tarkasteltu perusteellisesti toisessa yhteydessä. Kun perheenkokoaja asuu Suomessa vain tilapäisesti, ei myöskään ole tarvetta perusteelliseen tarkasteluun, sillä tällöinkin toimeentuloehto on yleisesti käytössä. PERHEEN YHDISTÄMINEN (NK. VANHA PERHE); PERHEENKOKOAJA SUOMESSA PYSYVÄISLUONTOISESTI 1. Ydinperheen jäsenet (puolisot ja alaikäiset lapset) 1.1. Suomen kansalaisen perheenjäsen - ei toimeentulo- eikä asumisaikaedellytystä - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista 1.2. EU-kansalaisen ja sellaiseen rinnastettavan (Islanti, Norja jne.) vapaa liikkuvuus - perheenjäsen ei tarvitse oleskelulupaa (sen sijaan rekisteröityminen tai oleskelulupakortti), olettama on että työntekijä elättää itsensä ja perheensä; lähtökohtana toimeentulo omasta takaa - EU:n vapaan liikkuvuuden direktiivillä säännelty 1.3. Kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenen maahanmuutto Nk. inkeriläisen perheenjäsen - ei toimeentuloedellytystä - käytössä erityinen asuntoedellytys - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista - hallitus tulee antamaan tänä syksynä esityksen, jolla inkerinsuomalaisten paluumuuton erityisjärjestely lopetetaan Työnteon tai elinkeinon harjoittamisen perusteella Suomeen muuttaneen perheenjäsen - toimeentuloedellytys käytössä, ei asumisaikaedellytystä - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista

8 SISÄASIAINMINISTERIÖ Yksilöllisistä inhimillisistä syistä oleskeluluvan saaneen perheenjäsen - toimeentuloedellytys, paitsi jos oleskelulupa myönnetään yksin tulleen alaikäisen lapsen alaikäiselle sisarukselle - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista Ihmiskaupan uhrin perheenjäsen - jos uhrille myönnetään jatkuva oleskelulupa, perheen yhdistäminen on mahdollista, tällöin on käytössä toimeentuloedellytys - EU-direktiivillä linjattu Kansainvälisen suojelun antaminen Konventiopakolaisen perheenjäsen - ei toimeentulo-, asumisaika tms. edellytyksiä - EU-direktiivillä linjattu, taustalla pakolaissopimus ja sen soveltamista ohjaava UNHCR:n käsikirjan VI luku - perheenkokoaja ei voi palata kotimaahansa siellä uhkaavan vainon vuoksi Toissijaista suojelua saavan perheenjäsen - ei toimeentulo-, asumisaika- tms. edellytyksiä - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista - perheenkokoaja ei voi palata kotimaahansa siellä uhkaavan vakavan vaaran vuoksi Humanitaarista suojelua saavan perheenjäsen - ei toimeentulo-, asumisaika- tms. edellytyksiä, - ei erityisiä rajoituksia EU-säädöksistä tai kv. sopimuksista - perheenkokoaja ei voi palata kotimaahansa maan tilanteen vuoksi 2. Ydinperheen ulkopuoliset muut omaiset 2.1. Suomen kansalaisen muu omainen - oleskelulupa voidaan myöntää, jos täysi riippuvuus tai aiemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisen tarkoitus - tällöin ei toimeentuloedellytystä 2.2. EU-kansalaisen ja sellaiseen rinnastettavan (Islanti, Norja jne.) muu omainen - vapaan liikkuvuuden direktiivin perusteella eräät ydinperheen ulkopuoliset saavat oleskeluoikeuden (rekisteröinti) - lähtökohtaisesti toimeentulo omin varoin 2.3. Kansainvälistä suojelua saaneen muu omainen - oleskelulupa voidaan myöntää, jos epääminen olisi kohtuutonta (täysi riippuvuus tai aiemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisen tarkoitus) - ei toimeentuloedellytystä

9 SISÄASIAINMINISTERIÖ 9 PERHEEN YHDISTÄMINEN: PERHEENKOKOAJA SUOMESSA TILAPÄISLUONTEISESTI (VAIN YDINPERHEEN JÄSENET) 1. Tilapäisen työnteon tai elinkeinon harjoittamisen perusteella oleskeluluvan saaneen perheenjäsen - ei rajoituksia EU- tai kv. säädöksistä - toimeentuloedellytys katsottu tarkoituksenmukaiseksi 2. Opiskelijan perheenjäsen - toimeentuloedellytys katsottu tarkoituksenmukaiseksi - EU:n opiskelijadirektiivi ei puutu perheen yhdistämiseen 3. Ihmiskaupan uhrin perheenjäsen - ei oikeutta perheen yhdistämiseen - EU-direktiivillä linjattu 4. Maasta poistamisen estymisen perusteella oleskeluluvan saaneen perheenjäsen - perheenjäsenen muuttoa Suomeen ei sallita, koska odotetaan perheenkokoajankin palaavan ensitilassa kotimaahansa 4. Tilapäisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen perheenjäsen - ei toimeentuloedellytystä - EU-direktiivillä linjattu PERHEEN MUODOSTAMINEN (NK. UUDET PERHEET) Lähes poikkeuksetta on kyseessä avioliiton tai muun parisuhteen solmiminen. Toimeentuloedellytys soveltuu, lähtien myös konventiopakolaisten ja toissijaista suojelua saavien uusille perheenjäsenille eli uusille puolisoille. Suomen säännösten arviointia Yhteenveto perheenyhdistämisdirektiivistä Perheenyhdistämisdirektiivi antaa mahdollisuuden seuraaviin ehtoihin: - riittävät asuinjärjestelyt - sairausvakuutus - perheen ylläpitoon riittävä toimeentulo - kotouttamistoimenpiteiden noudattaminen (tarkoittanee esimerkiksi kielitaidon hankkiminen ja kotouttamiskurssin suorittaminen) - perheenkokoajan korkeintaan kahden vuoden laillinen asumisaika. Kolmen ensimmäistä kohdan voidaan katsoa olevan toimeentuloedellytyksen eri puolia. Kotouttamistoimenpiteiden edellyttämisen direktiivi sallii. On viitteitä siihen suuntaa, että Euroopassa käydään keskustelua tällaisten edellytysten käytöstä. Sairausvakuutusvaatimus ei sovi meidän järjestelmäämme ottaen huomioon asumisperusteinen sosiaaliturva. Edellä kuvatuista vaihtoehdoista Suomessa on käytössä vain toimeentuloedellytys.

10 SISÄASIAINMINISTERIÖ 10 Suomen kansalaisen, nk. inkeriläisen, EU-kansalaisen tai työperäisesti tulleen perheenjäsenen maahanmuutosta EU-kansalaisten perheenjäseniltä edellytetään riittäviä varoja. Työnteon tai elinkeinon harjoittamisen perusteella Suomeen muuttaneiden perheenjäsenille direktiivi antaa mahdollisuuksia erilaisten edellä mainittujen edellytysten asettamiseen ja Suomessa on käytössä toimeentuloedellytys. Kyseessä olevat maahanmuuttajat pystyvät lähtökohtaisestikin huolehtimaan perheenjäsenistään. Konventiopakolaisten perheenjäsenten maahanmuutosta Geneven sopimuksen mukaiset pakolaiset ovat joko oma-aloitteisesti maahan saapuneita ja kansainvälistä suojelua hakeneita tai pakolaiskiintiössä otettuja kolmansien maiden kansalaisia. Kansainvälisen vertailun mukaan valtiot myös yleisesti myöntävät pakolaisperheelle, kun kyseessä on aikaisemmin vietetyn, katkenneen perhe-elämän jatkaminen, ilman ehtoja, oikeuden perheen yhdistämiseen. Erilaisista käsitteistä ja luokitteluista johtuvasta vertaamisen vaikeudesta Nykymaailmassa valtioilla on käytössään muitakin oleskelulupakategorioita, joita voidaan pitää humanitaariseen maahanmuuttoon tai kansainväliseen suojeluun kuuluvina. EU-järjestelmässä on direktiivillä määritelty toissijainen suojelu -niminen kansainvälien suojelun kategoria. Sen ohella Suomessa on humanitaarinen suojelu -oleskelulupa, joka katsotaan kansainväliseksi suojeluksi. Sen sijaan turvapaikanhakijoihin käytännössä sovellettu luokka yksilölliset inhimilliset syyt on Suomessa katsottu kuuluvan nk. maahanmuuton puolelle, eli asianomaisten ei katsota olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, vaikka henkilön hakuhistoriassa taustalla säännönmukaisesti on kansainvälisen suojelun hakemus eli asianomaiset ovat itse katsoneet olevansa kansainvälisen suojelun tarpeessa. Edellä kuvatuille oleskelulupaluokille on yhteistä, että EU:n jäsenmaiden käytännöt poikkeavat toisistaan. Ongelmana on, että on vaikea edes tietää, minkälaisia oleskelulupia jäsenmaissa käytetään ja minkälaisia etuja ja oikeuksia näihin kytketään (esim. Saksan Duldung). EU:n neuvoston enemmistö on Suomen ja komission yrityksistä huolimatta ollut haluton aloittamaan keskustelua näihin ryhmiin sovelletusta politiikasta edes tiedon vaihdon merkissä, puhumattakaan että tämän politiikan lähentäminen katsottaisiin mahdolliseksi. EU:ssa on yhteinen toissijaisen suojelun määritelmä, mutta tällaista kansainvälistä suojelua saavien etuja ja oikeuksia ml. perheen yhdistämisoikeus ei ole lähennetty. Lokakuussa 2009 annetussa komission ehdotuksessa määritelmädirektiivin muuttamiseksi ehdotetaan toissijaista suojelua saavien oikeuksia yhdenmukaistettavaksi pakolaisten etujen ja oikeuksien kanssa. Tältä osin neuvotteluissa oleva direktiivi on kohdannut vastusta, joten jää nähtäväksi, mikä on neuvotteluiden lopputulos. Määritelmädirektiivi ei kuitenkaan säätele perheen yhdistämisen edellytyksiä, vaikka usein tämäkin asia luetaan nk. etuihin. Tähän asiaan palattaneen, kun komissio käynnistää keskustelut perheen yhdistämisdirektiivin muuttamiseksi (vihreä kirja syksyllä 2010). Tällä hetkellä voi arvioida, että tämäkin ehdotus voi kohdata vastustusta. Johtopäätös edellisestä on siis, että mitä tulee edellisessä jaottelussa oleviin luokkiin toissijainen suojelu, humanitaarinen suojelu ja yksilölliset inhimilliset syyt ja vastaavat, ei kunnollisia eurooppalaisia vertailutietoja ole saatavissa. On ilmeistä, että järjestelmät ja politiikka poikkeavat suomalaisesta mitä kauemmaksi pohjoismaista mennään. Lisäksi voi tehdä sen johtopäätöksen, että näihin ryhmiin sovellettava perheiden yhdistämispolitiikka on poliittisesti herkkä ja tärkeä asia, eivätkä valtiot halua, että niiden toimintavapautta rajoitetaan

11 SISÄASIAINMINISTERIÖ 11 Kasvattilapsista Ulkomaalaislaki ei aiemmin eksplisiittisesti ottanut huomioon tilanteita, joissa lapsen ja hänestä huolehtivan aikuisen välillä ei ollut kysymys virallisesta huoltosuhteesta. Käytännössä oleskelulupia on myönnetty jo ennen lainmuutosta myös kasvattilapsille silloin kun kysymys on todellisesta perheelämästä eikä virallista adoptiota ole voitu esim. lähtömaan tilanteen vuoksi järjestää, mutta huoltosuhteesta on esitetty riittävä näyttö. Koska tämä käytäntö oli vakiintunut (myös oikeuskäytännössä), haluttiin selkiyttää tilannetta tuomalla määrittely lakiin ja samalla rajaten sen mahdollisimman tarkasti, jotta järjestelmää ei käytettäisi väärin. Oleskeluluvan saa vain, jos lapsen aikaisemmat huoltajat ovat todistettavasti kuolleet tai kadoksissa. Vaikka virallisia asiakirjoja huoltosuhteesta ei edellytetäkään (silloinhan kyse olisi virallisesta adoptiosta), hakijan on silti kyettävä selvittämään asia mahdollisimman hyvin. Koska asiakirjojen saannissa on käytännön ongelmia, viranomaisten suorittamat haastattelut ovat usein avainasemassa. Huomionarvoista on myös, että säännöksen mukaan kasvattisuhteen on täytynyt olla olemassa jo ennen perheenkokoajan (= Suomessa oleva, jolla jo oleskelulupa) maahantuloa. Norjassa kasvattilapsille voidaan myöntää oleskelulupa silloin kun he ovat kasvattivanhempien perhekunnan vakiintuneita perheenjäseniä, jolloin kasvattivanhemmilla on vastuu lapsesta kotimaan lainsäädännön mukaisesti. Somalialaiset kasvattilapset eivät täytä kasvattilapsen kriteereitä oleskeluluvan saamiseksi, koska ei ole olemassa somalialaista lainsäädäntöä vanhempien vastuusta. Näihin lapsiin voidaan kuitenkin soveltaa vahvaa humanitaaristen syiden lauseketta. Ruotsissa kasvattilasten ilmiö ilmeni silloin kun maa alkoi tehdä DNA-analyysejä perheenyhdistämistapauksissa. Aikaisemmin kasvattilapset katsottiin kuuluviksi biologisiin lapsiin. Ruotsin maahanmuuttoasioiden valitustuomioistuimen (Migrationsöverdomstolen) päätöksen (MIG 2009:17) mukaisesti Migrationsverket nykyisin hylkää kasvattilapsilta tulevat hakemukset mikäli aikuinen ei pysty todistamaan oikeuttaan laillisesti edustaa lasta/lapsia. 3. MAAHANMUUTTOON JA KOTOUTTAMISEEN LIITTYVÄT TALOUDELLISET JA SOSIAALISET TEKIJÄT JA KUSTANNUKSET Suomessa ei kerätä tietoja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttämisestä kansalaisuuden, etnisen taustan tai vastaavan tekijän mukaan. Sen vuoksi ei voida esittää tällaisia tietoja sen jälkeen kun maahanmuuttaja ei enää saa erityispalveluita. Erityispalveluista voidaan esittää alla näkyvät tiedot. Yleisperiaate on, että kunnat saavat kuntalaisiksi kirjattujen maahanmuuttajien peruspalveluiden järjestämisestä valtionosuudet samoin perustein kuin muidenkin asukkaiden. Lisäksi esi- ja perusopetuksen valtionosuuksien korottavana tekijänä on vieraskielisten, 6-15-vuotiaiden lasten määrä kunnassa. Laskenta perustuu kunkin vuoden asukastietoihin siten, että esimerkiksi vuoden 2010 valtionosuus perustuu kunnan asukaslukuun Sosiaaliturvalainsäädännön muutostarpeita on kartoitettu sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa maahanmuuttoon ja maastamuuttoon liittyvässä sosiaaliturvasäännöstöä selvittämässä työryhmässä (nk. MAASTO). Työryhmä ei ole vielä jättänyt loppuraporttiaan.

12 SISÄASIAINMINISTERIÖ 12 Korvaukset kunnille Kunta on velvollinen järjestämään kotoutumista edistäviä ja tukevia toimenpiteitä ja palveluja maahanmuuttajalle. Kunnalle voidaan maksaa ns. laskennallisia korvauksia pakolaisten kotoutumista edistävien ja tukevien palveluiden järjestämisestä ja käytöstä aiheutuviin kustannuksiin. Laskennallista korvausta maksetaan kolmelta vuodelta henkilön ensimmäisen kotikunnan väestötietojärjestelmään merkitsemisestä. Korvaus 7 -vuotta täyttäneen henkilön osalta on euroa vuodessa ja alle 7- vuotiaan osalta euroa vuodessa. Kunnalle voidaan maksaa myös erikseen kustannusperusteisesti pakolaisten toimeentulo- ja kotoutumistuen kustannuksia kolmelta vuodelta, paluumuuttoavustuksesta aiheutuvat kustannukset, tulkkipalvelun kustannukset sekä pakolaisen vammasta tai sairaudesta kunnan sosiaali- ja terveydenhuollolle aiheutuneita pitkäaikaisia ja huomattavia kustannuksia kymmeneltä vuodelta. Sisäasiainministeriön pääluokkaan kohdentui vuonna 2009 paluumuuttajista (ent. NL:n alueelta tulleet paluumuuttajat) ja pakolaisista sekä näihin rinnastetuista yhteensä euron kustannukset. Kustannukset aiheutuivat vastaanotosta ja toimeentulon järjestämisestä sekä kunnille palveluidensa järjestämisestä maksetuista korvauksista. Kustannukset kohdentuivat seuraavasti: Entisen NL:n alueelta tulleiden paluumuuttajien toimeentulon ja heimoveteraanien palvelujen järjestämisestä kunnille korvattiin vuonna 2009 noin 4,96 milj. euroa. Pakolaisten ja heihin rinnastettujen vastaanotosta aiheutuvia kustannuksia korvattiin kunnille vuonna 2009 yhteensä 45,26 milj. euroa, joista - laskennallisina korvauksina 10,87 milj. euroa (4858 henkeä laskennallisten korvausten piirissä) - toimeentulotuen korvauksina 11,52 milj. euroa - tulkkipalvelujen järjestämisen korvauksina 4,92 milj. euroa - alaikäisten yksintulleiden tukipalvelujen korvauksina 5,29 milj. euroa - pitkäaikaisten ja huomattavien sosiaali- ja terveyspalveluiden erityiskorvauksina 12,66 milj. euroa. Työministeriö on antanut Eduskunnan hallintovaliokunnalle vuonna 2005 selvityksen maahanmuuttajista kunnille aiheutuvista kustannuksista Eduskunnan pyynnön mukaisesti (EK 39/2002, HaVM 20/2002). Perusopetuksen valmistava opetus Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole riittävän hyvä perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Opetuksen järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista. Opetuksen laajuuden tulee vastata yhden vuoden oppimäärää, mutta sitä voidaan järjestää vaihtelevin menettelyin. Perusopetukseen valmistavan opetuksen tavoitteena on edistää oppilaan suomen tai ruotsin kielen taitoa, tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavia valmiuksia perusopetukseen siirtymistä varten. Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmistä päättää opetuksen järjestäjä. Perusopetukseen valmistavan opetuksen laajuus on vuoden 2009 alusta lähtien kaksinkertaistettu. Opetusta annetaan 6-10 vuotiaille oppilaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 1000 tuntia. Opetukseen osallistuvalla on oikeus siirtyä perusopetukseen aiemminkin, jos hän pystyy seuraamaan perusopetusta. Oppilaalla on oikeus jatkaa opetukseen osallistumista muuttaessaan kuntaa, jos opetusta annetaan uudessakin kunnassa.

13 SISÄASIAINMINISTERIÖ 13 Perusopetukseen valmistavan opetuksen rahoitus on osa valtionosuusjärjestelmää. Opetustuntimäärän kaksinkertaistamisen yhteydessä valtion rahoitusta on lisätty noin 9,5 miljoonalla eurolla. Valmistava opetus ei kuulu kunnan rahoitusosuuteen. Perusopetukseen valmistava opetus rahoitetaan siis kokonaan valtionosuuksilla. Vieraskielisten lasten ja nuorten suomi/ruotsi toisena kielenä opetuksen, heidän oman äidinkielen opetuksen sekä heidän muun opetuksen tukemiseen tarkoitettavat valtionavustukset Vieraskielisten lasten ja nuorten lukumäärän kasvun johdosta tarve heille suunnattujen opetus- ja koulutuspalveluiden järjestämiseen on kasvanut. Esi- ja perusopetuksen ikäluokista keskimäärin 4 % on äidinkieleltään muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Vieraskielisiä oppivelvollisuusikäisiä oppilaita oli Suomessa vuonna 2008 noin , ja muiden kuin suomen tai ruotsin kielisten oppilaiden määrä otetaan huomioon valtion osuutta korottavana tekijänä. Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen asetuksen perusteella vieraskielisten sekä saamen- ja romanikielisten oppilaiden täydentävään opetukseen myönnettiin lisää valtionavustusta 6,5 miljoonaa euroa. Tukea saavat nyt oppilaat, jotka ovat aloittaneet perusopetuksen enintään kuusi vuotta sitten ja jotka eivät osaa suomea tai ruotsia samanikäisten suomen- tai ruotsinkielisten oppilaiden tavoin. Aiemmin opetusta saivat oppilaat, joiden maahantulosta on enintään neljä vuotta. Uudistus ei lisää merkittävästi kuntien käyttömenoja nykytilanteeseen verrattuna. Valtionavustusta suoritetaan kuntien hakemusten perusteella, enintään 86 % opetustuntien laskennallisten kustannusten perusteella. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus järjestetään pääosin työvoimapoliittisena koulutuksena ja rahoitetaan kokonaisuudessaan valtion määrärahoista. Vuonna 2009 TEM kohdensi noin 30 milj. euroa kotoutumiskoulutukseen, vuonna 2010 arvio kohdennustarpeesta on 34 milj. euroa. Lisäksi kotoutumistukeen oikeuttavaksi kotoutumiskoulutukseksi voidaan rinnastaa muiden oppilaitosten järjestämä kotoutumista edistävä koulutus, esimerkiksi kansalaisopistojen järjestämä suomen/ruotsin kielen opetus. Tällöin opetus rahoitetaan normaalijärjestelmän mukaisesti valtionosuuksin ja kuntien omarahoitusosuuksilla. Perheenjäsenten Suomeen muuttomatkojen korvaamisesta Kotouttamislain laajaan pakolaiskäsitteeseen perustuen pakolaisten ohella myös eräiden muiden humanitaariseen maahanmuuttoon kuuluvien maahantulomatkat on Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan korvattu valtion varoista. Kotouttamislaissa tai korvausten maksamisesta säädetyssä valtioneuvoston päätöksessä (vnp 512/1999) ei kuitenkaan ole määritelty pakolaisten maahantulomatkojen korvaamisesta. Vuonna 2009 pakolaisten ja muiden yllä kerrottujen maahantulomatkoihin oli budjetoitu euroa. Määräraha jouduttiin ylitysluvalla ylittämään ja toteutunut käyttö oli 2,2 milj. euroa. Saadun eurooppalaisen vertailutiedon mukaan kaikki kiintiöpakolaisia ottavat maat maksavat kiintiössä otettujen matkat vastaanottavaan maahan. Suomi, Alankomaat, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Ruotsi maksavat myös kiintiöpakolaisten perheenjäsenten maahantulomatkat, kun taas Belgia, Irlanti, Tshekin tasavalta, Ranska ja Portugali eivät korvaa näitä. Oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden

14 SISÄASIAINMINISTERIÖ 14 perheenjäsenten matkoja korvataan valtion varoista Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsissa voidaan korvata ainoastaan Geneven sopimuksen tarkoittaman pakolaisaseman saaneiden hakijoiden perheenyhdistämismatkat hakemuksesta. Hallitus on esittänyt Eduskunnalle kotoutumista koskevassa lakiesityksessä, että perheenjäsenten maahantulomatkojen korvaaminen rajoitetaan koskemaan vain kiintiössä otettujen pakolaisaseman saaneiden perheenjäsenten Suomeen tulomatkat. Maahanmuuttajien työllistymisestä Helsingin kaupungin toimesta on äskettäin valmistunut tutkimus (Suvi Linnanmäki-Koskela, Maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio), joka osoittaa, että vuosina Suomeen muuttaneiden työmarkkina-asema on parantunut merkittävästi muuttoa seuranneiden 10 vuoden aikana. Maahanmuuttajaryhmien väliset erot työllisyydessä ovat hävinneet. On tullut siis tietoa siitä, että maahanmuuttajat työllistyvät pitkällä aika välillä Suomessa kuten muissakin verrannollisissa maissa hyvin. Tulokset vahvistavat sitä käsitystä, että maahanmuuttajat ovat voimavara. 4. ARVIOITA KOTOUTUMISTA TUKEVIEN EDELLYTYSTEN KUTEN ASUNTOEDELLYTYKSEN JA ASUMISAIKAEDELLYTYKSEN TARPEESTA Suomen järjestelmässä on käytössä toimeentuloedellytys eräille ryhmille. Meillä on käytössä oma erityinen asuntoedellytys inkeriläisillä ja epäsuorasti heidän perheenjäsenillään. Yleistä asuntoedellytystä ei ole ollut käytössä. Voi ajatella, että toimeentuloedellytys, joka on laajempi, tähtää tavallaan samaan tavoitteeseen kuin spesifimpi asuntoedellytys. Meille vieraan asuntoedellytyksen käyttöön ottaminen voisi aiheuttaa lisää byrokratiaa ja edellyttää uudenlaista viranomaisvalvontaa. Mutta on todettava, että asiaa ei ole Suomessa vakavasti harkittu eikä näin ollen myöskään selvitetty. Kannan muodostaminen välineen tarkoituksenmukaisuuteen edellyttäisi poikkihallinnollista monipuolista selvittelyä. Asumisaikaedellytyksen soveltamisesta on verrattain vähän tietoa. Sitä ei ole viime aikoina käsitelty yhteistyössä muiden maiden kanssa. On epäselvää, mikä tämän edellytyksen tavoite voisi olla. Voi ajatella, että sen tarkoitus olisi varmistaa esitetyn perhesiteen aitous. Sitä ei ole suomalaisessa soveltamiskäytännössä, jossa perhesiteen aitous kylläkin on hallintotyössä jatkuvasti esillä oleva kysymys, katsottu ratkaisuksi tällaisiin näyttökysymyksiin. Maksimissaan kahden vuoden asumisaikavaatimusta olisi mahdollista edellyttää muilta kuin pakolaisaseman saaneilta. Tämä koettiin kuitenkin hallituksen esityksen 240/2009 valmistelussa monella tapaa ongelmalliseksi: yhdenvertaisuuskysymykset, perhe-elämän suoja, valitustuomioistuimen ruuhkautuminen. Valmistelussa koettiin myös ongelmalliseksi rakentaa säännös niin, että se ei olisi ehdoton, mutta kuitenkin toimisi käytännössä.

15 SISÄASIAINMINISTERIÖ ARVIOITA SUOMEN PERHEENYHDISTÄMISPOLITIIKAN MAHDOLLISISTA VETOVOIMAVAIKUTUKSISTA HUMANITAARISELLE MAAHANMUUTOLLE Sisäasiainministeriön käsityksen mukaan perheiden yhdistämiseen liittyvä politiikka verrattuna muihin valtioihin ei Suomessa ole muita maita houkuttelevampaa. Tämän hallituksen aikana on tehty tiukennuksia, joita on pidetty mahdollisina. Kuten edellä olevasta selviää, ei ole ilmennyt tarvetta muihin muutoksiin. Sisäasiainministeriössä seurataan luonnollisesti koko ajan tarkasti voimassa olevan politiikan soveltamista ja toimimista. Tarpeen ilmettyä ryhdytään selvittämään ja valmistelemaan parannuksia.