KKO:2008:67. Yrityssaneeraus - Saneerausvelka - Maksukielto - Saneerausohjelma

Transkriptio

1 1 KKO:2008:67 Yrityssaneeraus - Saneerausvelka - Maksukielto - Saneerausohjelma Diaarinumero: S2007/992 Esittelypäivä: Antopäivä: Taltio: 1257 Velallisyhtiö oli ennen yrityssaneerausmenettelyn alkamista maksanut työntekijöidensä nettopalkat yrityksen saneerauksesta annetun lain 18 :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulta ajalta, mutta ei ollut tilittänyt ennakonpidätyksiä veroviranomaiselle. Palkoista pidätettyä veroa koskevaa työnantajan tilitysvelkaa voitiin järjestellä saneerausohjelmassa. (Ään.) YSL 18 2 mom 1 k Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa Yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausvelallisen on maksettava työntekijöidensä palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset säännöksessä tarkoitetulta ajalta, jollei selvittäjä pidä velan perustetta tai määrää riitaisena. Velvollisuus maksaa riidaton palkkavelka on poikkeus yrityssaneerauslain 17 :n mukaisesta maksukiellosta. Jos velka

2 2 kuuluu poikkeussäännöksen piiriin, velallisen on saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta maksettava velka kokonaan eikä siihen saa saneerausohjelmassa kohdistaa velkajärjestelyä. Gratel Oy oli ennen saneerausmenettelyn alkamista maksanut työtekijöilleen nettopalkat poikkeussäännöksessä tarkoitetulta ajalta, mutta yhtiö ei ollut tilittänyt palkkojen ennakonpidätyksiä veroviranomaiselle. Koska ennakonpidätysvelka syntyy palkkaa maksettaessa (KKO 1995:127), on riidatonta, että kyseinen velka on sinänsä kuulunut yrityssaneerauslain 3 :n 1 momentissa määriteltyihin saneerausvelkoihin. Asiassa on kysymys siitä, sovelletaanko työntekijän palkkaa koskevaa poikkeussäännöstä myös palkasta suoritettaviin ennakonpidätyksiin. Kysymyksen merkitys rajoittuu tilanteeseen, jossa työntekijälle kuuluva nettopalkka säännöksessä tarkoitetulta ajalta on maksettu ennen saneerausmenettelyn alkamista mutta palkasta suoritettava ennakonpidätys veronsaajalle on tilittämättä. Jos saneerausmenettelyn alkaessa sekä työntekijälle että veronsaajalle suoritettavat määrät on jo maksettu, nyt puheena olevan poikkeussäännöksen soveltaminen ei tule ajankohtaiseksi. Jos taas saneerausmenettelyn alkaessa sekä työntekijälle suoritettava nettopalkka sanotulta ajalta että palkkaan perustuva ennakonpidätys ovat maksamatta, on selvää, että tällainen

3 3 työntekijän saatava on maksettava nyt kysymyksessä olevan poikkeussäännöksen nojalla. Vastaava ennakonpidätys on tällöin suoritettava täysimääräisenä jo sillä perusteella, että kysymyksessä on menettelyn alkamisen jälkeen syntynyt velka (KKO 2003:10). Työntekijän palkkasaatavalla ja työntekijöille jo maksettuun palkkaan perustuvalla veronsaajan ennakonpidätyssaatavalla on erilaiset oikeusperusteet. Korkein oikeus toteaa, ettei yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohta sanamuotonsa mukaan kata veronsaajan ennakonpidätyssaatavaa työnantajalta. Poikkeussäännöksen alan laajentaminen tulkinnan kautta edellyttäisi vahvoja perusteita ottaen huomioon, että velkojien yhdenvertaisuus on lähtökohtana niin yrityssaneerauslaissa kuin yleensäkin maksukyvyttömyyslainsäädännössä. Perusteltua syytä ennakonpidätysvelan asettamiselle maksunsaantioikeuden suhteen parempaan asemaan kuin laskusaatavat tai muut tavalliset velat ei ole esitetty. Kysymys ratkaisun KKO 2004:12 merkityksestä asiassa Ennakonpidätysvelat, jotka johtuvat ennen saneerausmenettelyn alkamista tapahtuneista palkanmaksuista ja joiden peruste siten on syntynyt ennen saneerausmenettelyn alkamista, tulevat saneerausmenettelyssä tehtävien velkajärjestelyjen piiriin, kuten muutkin saneerausvelat (KKO 1995:127).

4 4 Verovirasto on kuitenkin vedonnut muutoksenhakemuksessaan siihen, ettei tämä tulkintakäytäntö olisi enää perusteltavissa Korkeimman oikeuden ratkaisun 2004:12 vuoksi. Kyseisen ratkaisun mukaan saneerausvelallisen on maksettava palkkaturvaviranomaiselle takautumisvelkanaan koko se määrä, mikä yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palkkojen perusteella on maksettu palkkaturvalainsäädännön nojalla. Ratkaisua on perusteltu ennen muuta palkkaturvalain 16 :n säännöksellä, jonka mukaan palkkaturvana maksetut saatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen valtiolle, sekä velkojanvaihdosta koskevilla yleisillä velvoiteoikeudellisilla periaatteilla. Palkkaturvan maksaminen ja siten myös palkkaturvalaista johtuva takautumissaatava voivat tulla ajankohtaisiksi vain tilanteissa, joissa - toisin kuin nyt käsillä olevassa tapauksessa - työnantaja on laiminlyönyt palkanmaksun työntekijälle. Tällöin palkkaturvana maksettavat työntekijöiden palkkasaatavat siirtyvät palkkaturvapäätöksen antopäivänä palkkaturvalain 16 :n nojalla bruttomääräisinä palkkaturvaviranomaiselle. Palkkaturva suoritetaan bruttomääräisenä siten, että työntekijälle maksetaan nettopalkka ja veroviranomaiselle tilitetään ennakonpidätys (palkkaturvalain 15 :n 1 momentti). Palkkaturvaviranomaiselle siirtyneet työntekijöiden saatavat työnantajaltaan ovat kokonaisuudessaan palkkasaatavia, ja palkkaturvapäätöksen perusteella palkkaturvaviranomainen tulee

5 5 työntekijöiden sijaan palkkasaatavien velkojaksi. Siten ratkaisusta KKO 2004:12 ilmenevin tavoin saneerausvelallinen on velvollinen maksamaan ne täysimääräisesti. Lopputulos on näin ollen sama riippumatta siitä, peritäänkö yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulta ajalta kertyneet, työntekijöille maksamatta olevat palkkasaatavat palkkaturvan kautta vai menettelyn alettua saneerausvelalliselta itseltään edellä kohdassa 3 todetuin tavoin. Palkkaturvajärjestelmällä ei sitä vastoin ole liittymää nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa työntekijät ovat saaneet maksun ja vain veroviranomaiselle suoritettavat ennakonpidätykset ovat maksamatta. Tällaista työnantajan ennakonpidätysvelkaa veronsaajalle ei myöskään voida yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohtaa sovellettaessa rinnastaa työntekijöiden palkkasaatavien siirtoon perustuvaan takautumisvelkaan palkkaturvaviranomaiselle, koska veloilla on eri oikeusperusteet. Ratkaisu KKO 2004:12 on siten vailla merkitystä nyt ratkaistavana olevan asian kannalta. Johtopäätös Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yrityssaneerauslain 18 :n 2 momentin 1 kohdassa säädetty poikkeus maksukiellosta ei koske saneerausvelallisen ennakonpidätysvelkaa, joka perustuu ennen saneerausmenettelyn alkamista maksettuihin palkkoihin.

6 6 KKO:2005:94 Yrityssaneeraus - Saneerausohjelma Diaarinumero: S2004/186 Esittelypäivä: Antopäivä: Taltio: 2030 Saneerausohjelma voitiin vahvistaa yrityksen saneerauksesta annetun lain 51 :n 1 momentin nojalla, vaikka yhden tuon pykälän 3 momentissa tarkoitetun velkojaryhmän ainoa velkoja ei ollut antanut äänestyslausumaa. (Ään.) YSL 51 1 mom Kysymyksenasettelu Käräjäoikeus on vahvistanut saneerausohjelman velkojien hyväksymisen perusteella yrityssaneerauslain 51 :n nojalla. Hovioikeus on puolestaan katsonut, ettei vahvistamisen edellytyksiä ollut sanotun säännöksen nojalla, mutta hovioikeudessa tehdystä vaatimuksesta vahvistanut ohjelman sanotun lain 54 :n nojalla (ns. pakkovahvistaminen). Vator Oy on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että ohjelma jätetään vahvistamatta, koska vahvistamisvaatimusta lain 54 :n

7 7 nojalla ei voitu tehdä enää hovioikeudessa eikä edellytyksiä myöskään muutoin ollut vahvistaa ohjelmaa sanotun lainkohdan nojalla. Tristan Boats Oy on vastauksessaan ensisijaisesti vaatinut valituksen hylkäämistä sillä perusteella, että ohjelma tuli vahvistaa yrityssaneerauslain 51 :n nojalla. Tähän nähden ja huomioon ottaen, että mainitun lain 56 :stä ilmenevän periaatteen mukaan ohjelma voidaan vahvistaa 54 :n nojalla vain, jos sitä ei voida vahvistaa lain 51 :n nojalla, asiassa on ensin ratkaistava voidaanko saneerausohjelma vahvistaa yrityssaneerauslain 51 :n nojalla. Saneerausohjelman vahvistaminen ryhmäenemmistöjen suostumuksella Yrityssaneerauslain 51 :n 1 momentin mukaan saneerausohjelma voidaan vahvistaa, jos lain 52 :n mukainen enemmistö kustakin 3 momentissa tarkoitetusta velkojaryhmästä on sen hyväksynyt. Lain 52 :n 1 momentin mukaan ohjelman vahvistamiseksi vaadittava enemmistö on olemassa, jos ohjelman hyväksymistä on kussakin velkojaryhmässä puoltanut enemmän kuin puolet äänestykseen osallistuneista velkojista ja heidän yhteenlasketut saatavansa edustavat enempää kuin puolta ryhmään kuuluvien, äänestykseen osallistuneiden velkojien saatavien kokonaismäärästä.

8 8 Yrityssaneerauslain 52 :n 1 momentin sanamuodon mukaan enemmistön määräytymisessä otetaan huomioon vain äänestykseen tosiasiassa osallistuneet velkojat. Tämä käy ilmi myös kyseisen lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluista (HE 182/1992 vp s. 93). Tarkoituksena on siten ollut, kuten hallituksen esityksen yleisperusteluistakin ilmenee, että passiivisina pysytelleille velkojille ei anneta merkitystä äänestyksen tulosta ja ohjelman vahvistamisedellytyksiä arvioitaessa (HE s. 51). Tämä on pääteltävissä siitäkin, että yrityssaneerauslain 53 :n 1 momentin nojalla velkajärjestelyohjelman sisältö tulee tuomioistuimen tutkittavaksi vain ohjelmaa vastaan äänestäneiden velkojien osalta. Jos jossakin velkojaryhmässä ei kaikkien ryhmään kuuluvien velkojien passiivisuuden vuoksi ole syntynyt sen enempää myönteisenä kuin kielteisenäkään pidettävää äänestystulosta, on vastaavasti johdonmukaista jättää koko ryhmä huomioon ottamatta. Äänestystuloksen puuttuminen jonkin velkojaryhmän osalta sen ainoan velkojan passiivisuuden vuoksi ei näin ollen estä saneerausohjelman vahvistamista. Kun muissa velkojaryhmissä on olemassa ohjelman vahvistamiseksi vaadittava yrityssaneerauslain 52 :ssä tarkoitettu enemmistö, Tristan Boats Oy:n saneerausohjelma on vahvistettava yrityssaneerauslain 51 :n 1 momentin nojalla.

9 9 KKO:2005:52 Työsopimus - Lomauttaminen - Irtisanomisajan palkka Yrityssaneeraus Diaarinumero: S2004/116 Esittelypäivä: Antopäivä: Taltio: 1202 Pitkään lomautettuina olleilla työntekijöillä, jotka olivat irtisanoneet työsopimuksensa, oli oikeus työsopimuslain 42 :n 3 momentin (106/1996) nojalla saada korvaus irtisanomisajan palkan menetyksestä samalla tavalla kuin työnantajan irtisanoessa työsopimuksen. Kysymys siitä, määräytyikö korvaus työnantajan noudatettavien yleisten irtisanomisaikojen vai työsopimuslain 41 a :n 1 momentin 1 kohdan (50/1993) erityisen irtisanomisajan perusteella, kun irtisanoutumiset olivat tapahtuneet työnantajan ollessa yrityssaneerausmenettelyssä. TSL 41 a 1 mom 1 kohta (50/1993) TSL 42 3 mom (106/1996)

10 10 Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain 41 a :n 1 momentin (50/1993) säännös on erityissäännös. Se antaa työnantajalle mahdollisuuden siinä tarkoitetuissa tilanteissa poiketa yleisistä irtisanomisajoista. Samalla säännös heikentää työntekijälle muutoin kuuluvia oikeuksia. Nämä seikat huomioon ottaen lainkohdan soveltamisen mahdollisuutta harkittaessa lähtökohtana on lain sanamuotoon perustuva suppea tulkinta. Työsopimuslain 41 a :n 1 momentti (50/1993) koskee tilannetta, jossa työnantaja on yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitetun menettelyn kohteena. Momentin 1 kohdasta ilmenee selvästi, että oikeutta työntekijän irtisanomiseen noudattaen kahden kuukauden irtisanomisaikaa ei kuitenkaan ole pelkästään sen tosiseikan perusteella, että saneerausmenettely on aloitettu. Lainkohdan soveltaminen edellyttää lisäksi muun muassa sitä, että irtisanomisen perusteena on sellainen saneerausmenettelyn aikana suoritettava järjestely tai toimenpide, joka on välttämätön konkurssin torjumiseksi. Vain sellaisessa tilanteessa työnantajalla on 1 kohdan mukaan oikeus noudattaa lainkohdan mukaista erityistä irtisanomisaikaa. Käräjäoikeus on todennut siellä todistajana kuullun yhtiön tehtaanjohtajan kertoneen, että yhtiön tarkoituksena ei ollut ollut irtisanoa työntekijöitä vaan pitää heidät lomautettuina parempien aikojen varalle. Myös Korkeimmalle oikeudelle tehdyssä valituksessa

11 11 yhtiö on nimenomaisesti todennut, että se ei ollut aikonut irtisanoa työntekijöitä. Yhtiön tietoinen ratkaisu on siten ollut pitää työntekijät lomautettuina irtisanomatta heitä. Yhtiö on tosin ollut saneerausmenettelyn kohteena, mutta pelkästään sen perusteella sillä ei olisi ollut oikeutta työsopimuslain 41 a :n 1 momentin 1 kohdan (50/1993) nojalla irtisanoa työntekijöitään. Yhtiö ei ole myöskään missään vaiheessa ryhtynyt tai edes aikonut ryhtyä työntekijöiden irtisanomiseen. Se ei siten ole itse pitänyt irtisanomista lainkohdassa edellytetyin tavoin saneerausmenettelyyn liittyvistä syistä välttämättömänä konkurssin torjumiseksi. Tilannetta ei voida jälkikäteen arvioida työntekijöiden vahingoksi toisin. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että kantajien oikeus irtisanomisajan korvaukseen ei määräydy työsopimuslain 41 a :n 1 momentin 1 kohdan (50/1993) erityisen irtisanomisajan vaan työnantajan noudatettavien yleisten irtisanomisaikojen perusteella.

12 12 KKO:2004:31 Yrityssaneeraus - Saneerausohjelma Diaarinumero: S2003/253 Esittelypäivä: Antopäivä: Taltio: 688 Saneerausvelallisena olleen kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies oli pantannut vuokraoikeuden tonttiin ja tontilla sijaitsevan omakotitalonsa yhtiön pankilta olevan velan vakuudeksi. Yhtiömies oli luovuttanut osan omakotitalosta yhtiön käyttöön sen toimistotiloiksi. Yhtiön velka pankille ei ollut vakuusvelkaa yhtiön yrityssaneerauksessa. YSL 3 1 mom 5 kohta YSL 3 1 mom 6 kohta YSL 55 2 mom Asiassa on riidatonta, että Kommandiittiyhtiö X:n vastuunalaisella yhtiömiehellä on vuokraoikeus Lappeenrannan kaupungin Lavolan kaupunginosan korttelissa 10 sijaitsevaan tonttiin nro 3, jolla sijaitsevat rakennukset hän omistaa. Hän on pantannut mainitun omaisuuden yhtiön pankilta olevan velan vakuudeksi. Asiassa on

13 13 edelleen riidatonta, että vastuunalainen yhtiömies on luovuttanut osan tontilla olevasta omistamastaan omakotitalosta velallisyhtiön käyttöön sen toimitiloiksi. Selvittäjä on todennut, että velallisyhtiön Nordea Pankki Suomi Oyj:ltä olevien lainojen vakuutena oli muun muassa vastuunalaisen yhtiömiehen omistama kiinteistö. Käytännössä yhtiön toimintaa johdettiin mainitusta kiinteistöstä käsin, jossa yhtiö muutenkin toimi. Tämän vuoksi saneerausohjelmassa oli lähdetty siitä, että saneerausvelan vakuutena oli velallisyhtiön hallinnassa oleva omaisuus ja että kysymys oli siten yrityssaneerauslain 3 :n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta vakuusvelasta. Kysymys on siitä, onko saneerausohjelman määräys, jonka mukaan velallisyhtiön velka pankille on mainitulla perusteella katsottu vakuusvelaksi, lain mukainen. Yrityssaneerauslain 3 :n 1 momentin 6 kohdan mukaan vakuusvelalla tarkoitetaan sellaista saneerausvelkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kolmansiin nähden tehokas esinevakuusoikeus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan omaisuuteen. Mainitun momentin 5 kohdan mukaan esinevakuusoikeudella taas tarkoitetaan omistuksenpidätystä ja muuta omistukseen perustuvaa vakuutta, panttioikeutta irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen sekä takaisinotto-oikeutta ja kohteeseensa etuoikeuden tuottavaa pidätysoikeutta.

14 14 Velallisyhtiöllä on käyttöoikeus vastuunalaisen yhtiömiehen sellaiseen henkilökohtaiseen omaisuuteen, jonka yhtiömies on pantannut yhtiön pankilta olevan velan vakuudeksi. Pelkästään tämän vastuunalaisen yhtiömiehen ja yhtiön välisen suhteen perusteella kysymys ei ole sellaisesta yhtiön omaisuudesta, johon pankille olisi syntynyt kiinteistöpanttioikeus. Kysymys ei myöskään ole esimerkiksi omistuksenpidätysehtoon tai muutoin omistukseen perustuvasta esinevakuusoikeudesta, koska se puolestaan edellyttäisi, että yhtiön hallinnassa olisi pankin omistamaa omaisuutta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon yrityssaneerauslain 3 :n 1 momentin 5 ja 6 kohdan säännösten selvä sisältö ei yhtiön velka pankille ole vakuusvelkaa yhtiön yrityssaneerauksessa. Yrityssaneerauslain 4 :n säännös ei myöskään merkitse poikkeusta siihen, että vakuusvelkana voidaan lain mukaan pitää vain sellaista velkaa, jonka maksamisen vakuudeksi velkojalla on tehokas esinevakuusoikeus velallisen omaisuuteen. Pykälän 1 momentista ei voida johtaa sääntöä, että yhtiömiehen pankille yhtiön velasta pantiksi antama omaisuus voitaisiin rinnastaa velallisen omaisuuteen. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että saneerausohjelman määräys, jonka mukaan yhtiön velka pankille on vakuusvelkaa, on yrityssaneerauslain 3 :n 1 momentin 5 ja 6 kohdan vastainen. Yrityssaneerauslain 55 :n 2 momentin mukaan

15 15 maksuohjelmaan sisältyvää lain vastaista määräystä ei voida vahvistaa. Tässä tapauksessa vahvistamatta jättäminen aiheuttaa sen, että maksuohjelmaa on muutettava.

16 16 KKO:2003:120 Yrityssaneeraus - Saneerausohjelman vahvistaminen Vahvistamisen este Diaarinumero: S2002/1003 Esittelypäivä: Antopäivä: Taltio: 3037 Selvittäjän esittämän vertailulaskelman mukaan ehdotetulla saneerausohjelmalla kertyi tavallisten velkojen velkojille suurempi suoritus kuin mitä olisi tullut velallisyhtiön konkurssissa. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että tavallisten velkojen pääoman alentamiselle rakentuva ohjelmaehdotus oli selvästi epätasapainoinen tarkasteltaessa tavallisten velkojien asemaa suhteessa velallisyhtiön omistajien asemaan ja asianmukaiseen riskinjakoon näiden tahojen kesken. Ohjelman vahvistamiselle oli este yrityksen saneerauksesta annetun lain 44 :n 3 momentin nojalla. YSL 44 3 mom YSL 53 1 mom 3 kohta

17 17 Selvittäjän laatiman saneerausohjelmaehdotuksen mukaan velallisyhtiön velkojen kokonaismäärä on ollut noin markkaa. Ainoana vakuusvelkojana on ollut Etelä-Karjalan Säästöpankki noin markan saatavallaan. Ohjelmaehdotuksen mukaan tämä vakuusvelka maksettaisiin seitsemän vuoden aikana kuukausittaisin tasaerin. Tavallisten velkojen velkojista veroviraston saatava on muutettu ohjelmaehdotuksessa velkojan suostumuksen mukaisesti puolelta määrältään eli noin markan osalta pääomalainaksi, jonka pääoman takaisinmaksu tapahtuisi neljän vuoden aikana alkaen neljäntenä ohjelmavuotena. Muilta osin tavallisten velkojen maksuohjelman kesto on ohjelmaehdotuksessa määrätty kolmeksi vuodeksi ja jako-osuuden kertymäksi 30 prosenttia velan alkuperäisestä pääomasta. Äänestyksessä saneerausohjelman hyväksymisen puolesta on äänestänyt pankki markan saatavallaan. Tavallisten velkojen velkojaryhmässä äänioikeutettujen saatavien yhteismäärä on asiakirjojen mukaan ollut vajaat 1,4 miljoonaa markkaa. Tässä velkojaryhmässä äänestykseen on osallistunut viisi velkojaa, joiden saatavien yhteismäärä on ollut noin markkaa. Näistä kaksi on puoltanut vahvistamista (saatavien yhteismäärä noin markkaa) ja kolme eli nyt valittajina olevat velkojat ovat vastustaneet ohjelman vahvistamista (saatavien yhteismäärä noin markkaa).

18 18 Koska kaikkien ohjelmaehdotuksen puolesta äänestäneiden velkojien saatavat edustavat noin 27 prosenttia huomioon otettavien velkojien saatavien kokonaismäärästä, yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 54 :n 2 kohdassa vaadittu puoltoäänien vähimmäistaso on ollut alempien oikeuksien toteamin tavoin käsillä. Asiassa on kysymys siitä, onko saneerausohjelman vahvistamiselle este yrityssaneerauslain 53 :n 1 momentin 3 kohdan nojalla sen vuoksi, että ohjelmaehdotuksen sisältö ei sen hyväksymistä vastaan äänestäneiden velkojien osalta vastaa lain 44 :n mukaisia vaatimuksia. Yrityssaneerauslain 53 :n 1 momentin 5 kohdassa säädetyin tavoin saneerausohjelman vahvistamiselle on este muun muassa, jos ohjelman hyväksymistä vastaan äänestänyt muu kuin vakuusvelkoja saattaa todennäköiseksi, että hänelle ohjelman mukaan tuleva suoritus olisi arvoltaan pienempi kuin mitä hän saisi velallisen konkurssissa. Lievimmän riittävän keinon periaatteen rikkominen on tähän nähden erillinen ja itsenäinen esteperuste. Vertailu konkurssirealisaation tulokseen velkojan kannalta ja vertailutuloksen edullisuus on siten välttämätön muttei riittävä edellytys sille, että ohjelmaehdotus voidaan vahvistaa velkojan vastustuksesta ja väitteistä huolimatta.

19 19 Vaikka yrityssaneerauslakiin sisältyvä seikkaperäinen sääntely saneerausohjelman sisällöstä painottuu velkajärjestelyihin, tämä ei merkitse, että yrityksen saneeraus voisi rajoittua velkajärjestelyihin ja tapahtua yksin velkojien kustannuksella. Saneerausohjelman yhteydessä tulevat harkittaviksi myös yrityksen omistussuhteita koskevat järjestelyt, kuten se, säilyttävätkö entiset omistajat asemansa ja millä ehdoin. Lain 42 :stä ilmenevin tavoin saneerausohjelmassa tulee yksilöidä velallisen toiminnan tervehdyttämiseksi tarkoitetut toimenpiteet sekä velallisen ja velkojien asemaa koskevat järjestelyt. Muun ohella tulee määrätä ohjelman rahoituksesta. Ohjelmassa voidaan saneeraustoimenpiteitä ja niiden rahoitusta silmällä pitäen asettaa velalliselle tai velallisyrityksen omistajille lain 55 :n 3 momentissa tarkoitettuja ehtoja, joiden täyttäminen on edellytyksenä ohjelman vahvistamiselle. Saneerausohjelmaa laadittaessa tulee siten ottaa huomioon niin velkojien kuin myös velallisen ja velallisyrityksen omistajien asema ja kullekin taholle kuuluva riski. Ohjelman tarkoituksena on saada aikaan sellainen toimenpidekokonaisuus, jossa sovitetaan yhteen velkoja- ja omistajataholta vaadittavat panokset yrityksen tervehdyttämiseksi. Arvioitaessa, täyttävätkö velkajärjestelyt lievimmän riittävän keinon vaatimukset, ei siten voida rajoittua tarkastelemaan pelkästään velkojien asemaa suhteessa konkurssivaihtoehtoon tai suhteessa muihin velkojaryhmiin, vaan

20 20 huomioon on otettava myös velkojien asema suhteessa velallisyrityksen omistajiin sekä asianmukainen riskinjako velkojien ja omistajien kesken. Arvioitaessa, onko ratkaistavana olevassa tapauksessa ohjelmaehdotuksessa poikettu lievimmän riittävän keinon periaatteesta, Korkein oikeus toteaa seuraavan: Tavallisten velkojen osalta ohjelmaehdotus on lyhytkestoinen ja velkojen leikkaus huomattavan suuri. Lisäksi tavallisia velkoja on eräiltä osin ehdotettu muutettavaksi pääomalainaksi. Merkille pantavaa on, että saneerausmenettelyn aloittamista koskeneessa velallisyhtiön hakemuksessa, joka sitä paitsi oli sittemmin selvittäjäksi määrätyn asianajajan laatima, oli esitettyyn maksuvaralaskelmaan viitaten todettu, että kahdeksan vuoden maksuohjelmalla akordia ei tarvittaisi lainkaan. Maksuohjelmaehdotuksessa ei ole nimenomaisesti esitetty perusteita sille, miksi siinä on päädytty vain kolmen vuoden maksuohjelmaan ja 70 prosentin suuruiseen tavallisten velkojen leikkaukseen. Ilmeistä kuitenkin on, että ehdotetunlaiset velkajärjestelyt ovat sidoksissa yhtiömuodon muutoksen edellyttämään yhtiön oman pääoman saattamiseen osakeyhtiölain vaatimalle vähimmäistasolle.

21 21 Ohjelmaehdotuksesta ja asiakirjoista voidaan havaita ehdotuksen merkitsevän, että nykyisin henkilökohtaisesti vastuunalaiset yhtiömiehet tulisivat osakeyhtiöksi muutetun yhtiön omistajiksi ilman, että vaadittava pääomarakenteen korjaus edellyttäisi heiltä mitään omaa rahoituspanosta. Kuten ohjelmaehdotusta koskevassa lausumassa ja valituksessa on esitetty, yhtiömuodon muutoksen edellyttämä pääomavajauksen poistaminen tapahtuisi näin ollen pelkästään tavallisten velkojien kustannuksella. Saneerausmenettelyn aloittamiseksi laaditusta tilintarkastajan selvityksestä ilmenee lisäksi, että ennen saneerausmenettelyn alkamista yhtiömiesten yksityisotot ovat ylittäneet useana tilikautena selvästi vuotuisen voiton ja että tämä on ollut pääsyynä siihen huomattavaan pääomavajaukseen, jota ehdotetulla saneerausohjelmalla pyritään korjaamaan. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että ohjelmaehdotus on selvästi epätasapainoinen tarkasteltaessa tavallisten velkojien asemaa suhteessa velallisyhtiön omistajien asemaan ja asianmukaiseen riskinjakoon näiden tahojen kesken. Ehdotetut velkajärjestelyt loukkaavat siten yrityssaneerauslain 44 :n 3 momentista ilmenevää vaatimusta siitä, että velkajärjestelyissä ei saa rajoittaa velkojan oikeutta enemmän kuin saneerausohjelman tarkoituksen toteuttaminen edellyttää. Ohjelmaehdotusta ei sen vuoksi voida vahvistaa.