Koulutus Työvoima. tutkimuksia undersökningar research series. Helsingin seutu 2015 HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS HELSINGFORS STADS FAKTACENTRAL

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS HELSINGFORS STADS FAKTACENTRAL CITY OF tutkimuksia undersökningar research series HELSINKI URBAN FACTS 2005 SEPPO MONTÉ N Koulutus Työvoima Helsingin seutu 2015 Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki Kauniaisten kaupunki, Uudenmaan TE-keskus ja Uudenmaan liitto

2 HEKTI-PROJEKTIN JÄSENET Jorma Antman, sihteeri Maarit Kallio-Savela Marko Karvinen Tuija Kirveskari-Tähtinen, puheenjohtaja Asta Manninen Seppo Montén, tutkija Olli Petramo Antti Rönkä Heikki Saarelainen Sampo Suihko Irene Surakka Kaisu Toivonen Paula Ylöstalo-Kuronen KUVIOT FIGURER GRAPHS Pirjo Lindfors KÄÄNNÖKSET ÖVERSÄTTNING TRANSLATIONS Magnus Gräsbeck TAITTO OMBRYTNING GENERAL LAYOUT Ulla Nummio KANSI PÄRM COVER Tarja Sundström PAINO TRYCKERI PRINT Erikoispaino Oy, Helsinki 2005 ISSN X ISBN

3 Sisällys Esipuhe Förord Preface Johdanto Taustaa Helsingin seutu Määrällisen koulutustarpeen ennakointimenetelmä Työvoima- ja koulutustarve Helsingin seudulla vuoteen Työpaikkakehitys ja toimialaennusteet Ammattirakenteen kehitys ja ennusteet Poistuma Avautuvat työpaikat ammattiryhmittäin Helsingin seudulla Ammattiluokituksesta koulutusluokitukseen Laskennallinen yhteensovitus Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto Koulutusjärjestelmän tuotos ja ennakoitu työvoimatarve Työvoiman riittävyys Helsingin seudulla Lopuksi Sammandrag Summary Liitteet Liitekuviot Liitetaulukot Kirjallisuus

4

5 Esipuhe Tämä julkaisu on ammatillisen koulutuksen seurannan ja ennakoinnin sähköinen tietopalvelu Helsingin seudulle (HEKTI) -projektin tutkimusosuuden loppuraportti. Tutkimuksessa on mukana koko ammatillisesti eriytynyt koulutus eli toisen asteen ammatillinen peruskoulutus, ammattikorkeakoulutus ja yliopistoissa annettava koulutus. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukema HEKTI-projekti oli samalla osa pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaa Osaaminen ja osallisuus HEKTI oli laaja seudullinen hanke, jonka työryhmätyöskentelyyn on osallistunut edustajia sekä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeista että Espoon seudun koulutusyhtymästä ja Uudenmaan TE-keskuksesta. HEKTI-projektin työryhmä toimi myös tutkimushankkeen ohjausryhmänä. Varsinaisesta tutkimusosuudesta on vastannut tietokeskuksen erikoistutkija Seppo Montén. Tutkimuksessa on ollut keskeistä työvoiman kysynnän rakenteellisten muutosten havainnointi vuoteen 2015 asti sekä toimialoittain että ammattiryhmien mukaan. Havaittujen muutosten vaikutuksia arvioidaan ja pyritään ottamaan huomioon suunniteltaessa koulutustarjonnan rakenteita. HEKTI-projekti oli jo kolmas kerta kun pääkaupunkiseudun kunnat yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa ennakoivat työvoima- ja koulutustarpeita seudulla. Ensimmäinen hanke oli Koulutusta tulevaisuuteen. Helsingin seudun ammatillisen koulutuksen kehittämiskomitean mietintö (HESAKE) vuonna Toinen, sekin ESR-rahoitteinen hanke, oli nimeltään Ammatillisen koulutuksen määrällisen ja laadullisen koulutustarpeen kartoittaminen Helsingin seudulla (HENTTU), ja se valmistui vuonna Työelämässä kehitys näyttää etenevän siten, että osaamisen vaatimustaso nousee kaikissa ammattiryhmissä, työvoiman poistuma kasvaa ja korvaavat nuoret ikäluokat ovat pieniä poistuviin nähden. Helsingin seudun ikärakenne on muuta maata nuorempaa, mutta täälläkin on ennakoitavissa pitkä ajanjakso, jolloin työvoimapoistuma pysyttelee hyvin korkeana. Työvoiman poistumasta seuraa, että erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista nuorista tulee lähivuosina pulaa. On tietenkin aivan oleellista, että koulutuksen tarjonta ja työvoiman kysyntä vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Tähän sisältyy haasteita, joihin tämä tutkimus antaa osaltaan tiedollista valaistusta. Osaavien ammattilaisten kouluttamisen rinnalla haasteena on, kuinka pienentää peruskoulun keskeyttäneiden tai pelkän peruskoulun varassa olevien nuorten syrjäytymisriskiä työelämästä. Heikosti koulutettujen nuorten määrä on huolestuttavan korkea. Lämpimät kiitokset kaikille työhön osallistuneille. Helsingissä, huhtikuussa 2005 Tuija Kirveskari-Tähtinen linjan johtaja Helsingin kaupungin opetusvirasto HEKTI-työryhmän puheenjohtaja Harry Schulmam tutkimusprofessori Helsingin kaupungin tietokeskus 5

6 Förord Föreliggande publikation är slutrapporten från HEKTI, ett utredningsprojekt för en elektronisk informationstjänst för följning och förutsägande av yrkesutbildningsbehovet i Helsingforsregionen. Undersökningen omfattar hela yrkesutbildningssektorn, dvs. den grundläggande yrkesutbildningen, yrkeshögskolorna och den utbildning som ges vid högskolorna. HEKTI, som fått finansiellt stöd från Europeiska socialfonden (ESF), utgjorde samtidigt en del av stadsprogrammet Osaaminen ja osallisuus (Kunnande och delaktighet ) för Huvudstadsregionen. HEKTI var ett omfattande regionalt program med företrädare för regionens samtliga kommuner, dvs. Esbo, Grankulla, Helsingfors och Vanda, samt för Esbonejdens utbildningskoncern och Nylands TE-central. Projektgruppen för HEKTI verkade också som styrgrupp för utredningsprojektet. Den egentliga utredningen har utförts av specialforskare Seppo Montén från Faktacentralen. Dess centrala tema var att åskådliggöra strukturella förändringar i arbetskraften fram till år 2015 inom näringsgrenar och yrkesgrupper. Den bedömer verkningarna av observerade förändringar och hur dessa borde beaktas i planerandet av utbildningsutbudet. HEKTI var redan den tredje gången som Helsingfors med grannkommuner i samarbete med övriga instanser i regionen förutsåg behov av arbetskraft och utbildning i regionen. Den första var HESAKE, ett projekt år 1985 för utvecklande av yrkesutbildningen i Helsingforsregionen. Det andra, kallat HENTTU, som också fick ekonomiskt stöd från ESF, var en kartläggning av samma slag, och blev färdigt år Inom arbetslivet tycks utvecklingen gå åt det hållet att det inom alla yrkesgrupper ställs högre krav på yrkeskunskapen samtidigt som bortfallet från arbetskraften ökar och de ungdomsåldersklasser som skall ta över är mindre än sina företrädare. Helsingforsregionen har visserligen en ungdomligare åldersstruktur än övriga Finland, men även här står vi inför en lång period av stark avgång från arbetskraften. Detta leder till brist på i synnerhet yrkesutbildade unga. Självfallet är det av väsentlig betydelse att utbudet på arbetskraft så bra som möjligt motsvarar efterfrågan. Detta innebär utmaningar som denna utredning bidrar till att belysa med fakta. En utmaning vid sidan av utbildandet av kunnigt yrkesfolk är hur vi skall kunna minska antalet avbrott av grundskolan och antalet unga som nöjer sig med blotta grundskolan. Antalet svagt utbildade unga är oroväckande stort idag. Ett varmt tack till alla som varit med i HEKTI! Helsingfors, april 2005 Tuija Kirveskari-Tähtinen linjedirektör vid Helsingfors stads undervisningsverk, ordförande för HEKTI:s projektgrupp Harry Schulman forskningsprofessor vid Helsingfors stads faktacentral 6

7 Preface The present publication is the final report of HEKTI, a research project for an electronic information service for the following and forecasting of vocational education needs in the Helsinki Region. The study covers the whole vocational training sector, i.e. the basic vocational training, the polytechnics and the training given at universities. At the same time HEKTI, which enjoyed financial support from the European Social Fund, was a part of the urban programme Osaaminen ja osallisuus (Competence and inclusion ) for the Helsinki Metropolitan Area. HEKTI was an extensive regional programme involving representatives of all municipalities of the Metropolitan Area and of the Federation of Education for Espoo as well as the Uusimaa Employment and Economic Development Centre. The HEKTI Project Group was also the steering group of the research project. The actual research has been carried out by senior researcher Seppo Montén from Helsinki City Urban Facts. Its central theme was to visualise structural changes in the labour force up until 2015 in various industries and professions. It evaluates the consequences of changes observed and how these consequences should be taken into account when planning vocational education. HEKTI was the third time that Helsinki and its neighbouring municipalities together with other actors in the region forecast the need for labour and education in the region. The first time was HESAKE, a project in 1985 for the development of vocational training in the Helsinki Region. The second, called HENTTU, a similar survey also enjoying financial support from the EST, was completed in The trend in working life today clearly seems to be that in all professions, higher qualifications are required whilst the loss of labour force continuously grows and those younger age cohorts that are taking over are clearly smaller than their predecessor. The Helsinki Region has a younger age structure than the rest of Finland, but here, too, we are facing a long period of strong decline in the labour force. This is going to cause a shortage of, above all, vocationally trained young people. Obviously, it is essential that the supply of labour corresponds to the demand as accurately as possible. This will imply challenges that the present study contributes to illuminate with facts. Another challenge besides the training of skilled professionals is how we are going to be able to reduce the number of young people interrupting school before the age of sixteen and of those who do not educate themselves after that age. The number of weakly educated young people is worrying today. Many thanks to everyone involved in the HEKTI! Helsinki, April 2005 Tuija Kirveskari-Tähtinen Line Director at Helsinki City Educational Department, chair of the HEKTI project group Harry Schulman Research Professor at Helsinki City Urban Facts 7

8 8

9 1 Johdanto Tämän työn tavoite on ennakoida tulevia ammatillisen koulutuksen tarpeita Helsingin seudulla. Tarkastelussa on mukana kaikki ammatillisesti eriytynyt koulutus eli toisen asteen ammatillinen peruskoulutus, ammattikorkeakoulutus ja yliopistoissa annettava koulutus. Tarkoitus on työelämän tarpeista lähtien arvioida, kuinka paljon ja millä tavalla koulutettua työvoimaa Helsingin seudun elinkeinoelämä tarvitsee vuoteen 2015 asti ulottuvan ennakointijakson aikana. Koulutustarvelukuihin päädytään laskentaprosessin mukaisesti useiden eri vaiheiden kautta, joiden etenemistä raportissa kuvataan. Tarkimmat väli- ja lopputulokset ovat raportin liitteinä. Raportissa paikka paikoin verrataan Helsingin seudun työvoima- ja koulutustarvelukuja koko maata koskeviin lukuihin. Nämä koko maan luvut pohjautuvat julkaisuun Koulutus ja työvoiman kysyntä Opetushallitus Aluksi tarkastellaan lyhyesti tämän tutkimushankkeen taustaa ja palautetaan mieliin Helsingin seudulla toteutettua aiempaa ennakointityötä. Alkuluvussa kuvataan myös Helsingin seutua tämän työn kannalta mielenkiintoisten ilmiöalueiden kautta. Näitä ovat muiden muassa väestö- ja työpaikkakehitys, väestön koulutusrakenne, muuttoliike ja työmatkaliikenne. Ensimmäisessä luvussa kuvataan myös määrällisten koulutustarpeiden ennakointimetodiikka. Toisessa luvussa siirrytään varsinaiseen ennakointityöhön, ja sen aluksi käydään läpi seudun työpaikkakehitystä ja työpaikkaennusteita toimialojen ja ammattiryhmien osalta. Työvoiman tulevaa poistumaa tarkastellaan kohtalaisen tarkasti, koska se on keskeinen tekijä uutta työvoimatarvetta ennakoitaessa. Työpaikkamäärän muutosennusteet ja työelämästä poistuvien tiedot määrittävät ennakointijaksolla avautuvien työpaikkojen lukumäärän. Seuraavaksi toimiala- ja ammattiluokitusten mukaisesta tarkastelusta siirrytään koulutuksen puolelle. Siinä yhteydessä mm. arvioidaan ammatillisten aloituspaikkojen riittävyyttä seudulla, verrataan nykyistä ammatillisen koulutuksen tarjontaa nuorisoikäluokkien koosta ja työelämän kysyntärakenteesta johdettuun laskennalliseen aloittajatarpeeseen sekä verrataan nykyisen aloituspaikkatarjonnan aikaansaamaa työvoimatarjontaa työelämän ennakoituun työvoimakysyntään. Lopuksi tehdään vielä yleisellä tasolla laskelmia työvoiman riittävyydestä Helsingin seudulla tulevaisuudessa. 9

10 1.1 Taustaa Ammatillisen koulutuksen seurannan ja ennakoinnin sähköinen tietopalvelu Helsingin seudulle (HEKTI) -projekti on kehittänyt pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä vuosina internetissä toimivan tietopalvelun, joka sisältää ammatillisen koulutuksen sekä työelämän ennakointi- ja tilastotietoja. Palvelun kohderyhmiä ovat muun muassa seudun koulutuspoliittiset päätöksentekijät, koulutuksen järjestäjät ja muut alueen toimijat. Hanke on osa Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaa Osaaminen ja osallisuus HEKTI -projektin työryhmätyöskentelyyn ovat osallistuneet: Tuija Kirveskari-Tähtinen, Helsingin kaupungin opetusvirasto, linjanjohtaja, puheenjohtaja Maija Daavittila, Espoon kaupungin sivistystoimi, opetustoimenjohtaja, saakka Kaisu Toivonen, Espoon kaupungin sivistystoimi, opetustoimenjohtaja, lähtien Irene Surakka, Espoon kaupungin sivistystoimi, suunnittelupäällikkö Jouko Tuomela, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, johtaja, saakka Kirsi Mikkola, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, kehittämispäällikkö, Sampo Suihko, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, johtaja, alkaen Paula Ylöstalo-Kuronen, Vantaan kaupungin sivistystoimi, opetustoimen johtaja Maarit Kallio-Savela, Vantaan ammatillinen koulutuskeskus, rehtori Antti Rönkä, Kauniaisten kaupungin koulutoimi, koulutoimenjohtaja Jouko Nieminen, Uudenmaan TE-keskus, projektipäällikkö Olli Petramo, Uudenmaan TE-keskus, yksikön päällikkö Asta Manninen, Helsingin kaupungin tietokeskus, vs. johtaja Marko Karvinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, projektipäällikkö Seppo Montén, Helsingin kaupungin tietokeskus, erikoistutkija Kari Viinisalo, Helsingin kaupungin opetusvirasto, oppisopimusjohtaja Heikki Saarelainen, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, toimialajohtaja Minna Salorinne, Helsingin kaupungin opetusvirasto, projektisuunnittelija, sihteeri, saakka Jorma Antman, Helsingin kaupungin opetusvirasto, projektisuunnittelija, sihteeri, alkaen HEKTI -projektin työryhmä on toiminut myös tämän tutkimushankkeen ohjausryhmänä. Projektiin liittyen laadittiin Helsingin seudulle työvoiman ja ammatillisen koulutuksen määrällinen tarve-ennuste vuoteen 2015 ulottuen. Tutkimuksen tulokset julkaistaan tässä raportissa. Tutkimushankkeesta on jo aiemmin koottu erillinen tiivistelmä, joka julkaistiin HEKTI-projektin loppuseminaarissa joulukuussa 2004 (Seppo Montén: Koulutus Työvoima. Helsingin seutu Tiivistelmä. Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki 2004). Tämä on jo kolmas kerta, kun pääkaupunkiseudun kunnat yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa selvittävät tulevia työvoimaja koulutustarpeita seudulla. Näistä ensimmäinen oli Koulutusta tulevaisuuteen -mietintö (HESAKE, 1995), joka selvitti määrällistä koulutustarvetta alueen nuorisoasteella. Mietinnössään HESAKE-komitea ehdotti ammatillisen koulutuksen ja sen työelämäyhteyksien suunnittelua kokonaisuutena Helsingin seudun työssäkäyntialueella. Komitea piti myös välttämättömänä, että nuorisoasteen koulutusta ja aikuis- 10

11 koulutusta käsitellään jatkossa entistä enemmän yhdessä, jotta työvoima- ja koulutustarve nähdään kokonaisuutena. Toinen hanke oli Ammatillisen koulutuksen määrällisen ja laadullisen koulutustarpeen kartoittaminen Helsingin seudulla -projekti (HENTTU, 2000). Tämä ESR-projekti luoti sekä määrällisiä että laadullisia koulutustarpeita nuorten ja aikuisten osalta. Lisäksi hanke oli Opetushallituksen valtakunnallisen Mitenna-projektin aluepilotti, jonka tehtävänä oli testata ja kehittää koko maan ennakointiin kehitetyn Mitenna-mallin soveltuvuutta alueelliseen ennakointiin. Projekti esitti, että alueen kunnat edelleen kehittävät yhteistyötä koulutustarpeiden ennakoinnissa ja että seudun ennakointijärjestelmän kehittämistä jatketaan yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Ennakointilaskelmat on myös tällä kertaa tehty käyttämällä Opetushallituksessa rakennettua Mitenna-mallia. 1.2 Helsingin seutu Kuvio 1.1. Helsingin seudun väestö ja ennuste (Tilastokeskus 2004, trendiennuste) Helsingin seutu muodostuu pääkaupunkiseudun neljästä kunnasta (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) ja kahdeksasta ympäristökunnasta (Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti). Seutu muodostaa kompaktin talousalueen, joka soveltuu varsin hyvin alueellisten työvoima- ja koulutustarvelaskelmien kohdealueeksi. Helsingin seudun väestö on ollut jatkuvasti kasvussa. Vuonna 1975 seudulla asui henkeä, vuonna 1990 runsaat ja vuonna 2003 lähes henkeä. Tilastokeskuksen trendiennusteen (vuodelta 2004) mukaan väestön kasvu jatkuu edelleen, ja vuonna 2015 Helsingin seudulla asuu asukasta. Väestön kasvu seudulla on ollut selvästi nopeampaa kuin maassa keskimäärin. Vuonna 1975 Helsingin seudun osuus koko maan väestöstä oli 19,2 prosenttia, vuonna 1990 osuus oli 20,9 prosenttia, vuonna 2003 jo 23,6 prosenttia ja ennusteen mukaan osuus vuonna 2015 on 25,0 prosenttia. Työikäisen vuotiaan väestön määrä tulee Tilastokeskuksen trendiennusteen mukaan edelleen kasvamaan lähes :lla, mutta yli 65-vuotiaiden määrä lähes :llä. Nuorten 0 14-vuotiai- Kuvio 1.2 Helsingin seudun väestö 2003 ja ennuste vuodelle 2015 iän ja sukupuolen mukaan 11

12 Kuvio 1.3. Helsingin seudun nettomuutto ikäryhmän mukaan den lukumäärä sen sijaan tulee ennusteen mukaan laskemaan vajaalla tuhannella hengellä. Tilastokeskuksen ennusteessa muuttoliikkeen oletetaan jatkuvan samanlaisena kuin lähimenneisyydessä. Seudulle on muuttanut paljon nuoria vuotiaita, jotka ovat tulleet seudulle sekä opiskelemaan että työhön. Lapsiperheitä sen sijaan on muuttanut nettomääräisesti seudun ulkopuolelle. Muutto muualta maasta Helsingin seudulle oli aikana vuositasolla keskimäärin henkeä. Vastaavasti muutto seudulta muualle maahan oli noin , eli nettomaassamuutto oli noin henkeä. Vuodesta 1993 eteenpäin sekä seudulle tulomuutto että seudulta lähtömuutto kasvoivat voimakkaasti. Vuodesta 2001 lähtien tulomuutto kääntyi laskuun, mutta lähtömuutto jatkoi edelleen kasvuaan. Nettomaassamuutto oli suurimmillaan 1990-luvun lopulla, mutta siitä se on voimakkaasti laskenut. Jaksolla Helsingin seudun nettomaassamuutto on ollut vuositasolla keskimäärin runsaat henkeä. Vuonna 2003 seudun ja muun Suomen välinen muutto oli seudun kannalta lievästi negatiivinen. Edellisen kerran Helsingin seudun nettomaassamuutto oli negatiivinen vuonna Helsingin seudun nettosiirtolaisuus on ollut aikana keskimäärin runsaat 900 henkeä vuosittain. Vuonna 2003 nettosiirtolaisuus oli lähes henkeä, mikä piti seudun nettomuuton positiivisena Kuvio 1.4 Maassamuutto Helsingin seudulla Taulukko 1.1. Työllisten muuttoliike Helsingin seudun ja muun maan välillä 2001 toimialoittain Tulomuutto Lähtömuutto Nettomuutto A, B Maatalous, riistatalous ja metsätalous, kalatalous C,D,E Teollisuus, mineraalien kaivu, sähkö-, kaasu-, vesihuolto F Rakentaminen G Tukku- ja vähittäiskauppa H Majoitus- ja ravitsemistoiminta I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne J Rahoitustoiminta K Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; L liike-elämän palvelut Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus M Koulutus N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut O,P,Q Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset p alvelut X Toimiala tuntematon Yhteensä

13 Taulukko 1.2. Helsingin seudun työpaikat, alueella asuvat työlliset ja työmatkaliikenne 2002 toimialan mukaan Helsingin seudun Työpaikka- Asuu seu- Asuu muu- Seudun nettopendelöinti omavarai- dulla, käy alla maassa, Työpaikat Työlliset suus, % työssä muu- käy työssä Yhteensä Osuus seudun alla maassa seudulla työpaikoista A-B Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous ,8 C Kaivostoiminta ja louhinta ,9 D Teollisuus ,4 E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto ,5 F Rakentaminen ,3 G-H Kauppa, majoitus- ja ravits.toiminta ,9 I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne ,5 J-K Rahoitus-, vakuutus- ym. toiminta ,3 L-Q Yhteiskunnalliset palvelut ,2 X Toimiala tuntematon ,0 Kaikki toimialat yhteensä ,6 Lähde: Tilastokeskus, seutuindikaattorit. maassamuuton tappiosta huolimatta. Vuonna 2001 Helsingin seudulle muutti muualta maasta työllistä ja seudulta muutti muualle reilut työssäkäyvää ihmistä. Seutu sai näin ollen työllisten muuttovoittoa henkeä. Toimialoista liike-elämän palvelut, kauppa, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ja teollisuus saivat eniten muuttovoittoa työntekijöistä. Helsingin seudulla oli vuonna 2002 noin työpaikka ja seudulla asui työssä käyvää ihmistä. Seudulla oli siis lähes työpaikkaa enemmän kuin täällä asui työssä käyviä ihmisiä, ja työpaikkaomavaraisuus (alueen työpaikkojen osuus alueella asuvista työllisistä) oli 107 prosenttia. Noin Helsingin seudulla asuvaa kävi työssä seudun ulkopuolella ja vastaavasti yli muualla maassa asuvaa kävi työssä Helsingin seudulla. Seudulla kävi siis muualta maasta yli henkeä enemmän työssä kuin seudulta kävi työssä muualla maassa. Se vastaa 6,6 prosenttia Helsingin seudun työpaikoista. Korkea työpaikkaomavaraisuus kertoo suotuisista työmarkkinoista. Työvoiman riittävyyden ja saata- Taulukko 1.3 Helsingin seudun ja muun Suomen välinen työmatkaliikenne ammattilohkoittain vuonna 2000 Asuu seudulla, Asuu muualla Seudun nettopendelöinti käy työssä maassa, käy muualla maassa työssä seudulla Yhteensä Osuus seudun työpaikoista Ammattilohko Maa- ja metsätaloustyö ,3 Teollinen työ ,0 Rakennustyö ,8 Liikennetyö ,8 Postityö ,9 Tuotannon ja liikenteen johto- ja asiant.työ ,3 Palvelutyö ,4 Toimistotyö ,7 Talouden ja hallinnon johto- ja asiant.työ ,8 Hoitotyö ,5 Opetus- ja kulttuurityö ,6 Suojelualan työ ,7 Tuntematon ,7 Yhteensä ,2 Lähde: Tilastokeskus. 13

14 vuuden näkökulmasta sillä on myös toinen puolensa: mitä korkeampi työpaikkaomavaisuus on, sitä riippuvaisempi alue on alueen ulkopuolisesta työvoimasta. Esimerkiksi rakentamisen toimialalla työpaikkaomavaraisuus on yli 115 prosenttia, ja seudulla käy työssä lähes rakennusalan työntekijää enemmän kuin täältä käy muualla maassa. Seudun rakennusalan työpaikoista se vastaa yli 13 prosenttia. Taulukko 1.3 kuvaa työmatkaliikennettä ammattialan mukaan. Ammattiluokitus kuvaa toimialaluokitusta paremmin työn todellista osaamista. Seutu saa työvoimaa muualta maasta nettomääräisesti eniten palvelutyön ammattilaisia, lähes työntekijää. Näistä suurimpia ryhmiä ovat myyntityötä tekevät (nettoliike työllistä), ravintolapalvelutyöläiset (900) ja siivousalalla toimivat (900). Teollisen työn hengen nettomäärästä suurimpia ammattiryhmiä ovat ahtaus- ja varastotyöntekijät (1 300 työntekijää), koneenasentajat (1 100) ja sähkö- ja elektroniikkatyöntekijät (1 100). Toimistotyön alalla seudun ja muun maan välisen työmatkaliikenteen nettomäärä on yli työntekijää sekä tuotannon ja liikenteen johto- ja asiantuntijatyössä yli alan ammattilaista. Talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyössä seutu saa työmatkapendelöinnin vaikutuksena muualta maasta nettomääräisesti työntekijää, joista runsaat on julkisen tai yksityisen sektorin johtotyössä toimivia ja markkinointi-, myynti- ja rahoitusasiantuntijoita. Hoitotyön runsaasta ammattilaisesta noin on sosiaalija vapaa-aikatyön alalla toimivia, 900 sairaanhoitajaa ja 600 muuta terveydenhuollon tai kauneudenhoidon alalla toimivaa työntekijää, mutta lääkärien kohdalla suunta on poikkeuksellisesti päinvastainen; vajaat 500 Helsingin seudulla asuvaa lääkäriä käy työssä muualla maassa, mutta vain vajaat 300 lääkäriä muualta Suomesta käy työssä Helsingin seudulla. Nettovaikutus on siis seudulle 200 lääkäriä tappiollinen. Rakennustyön ammattilaisia seutu saa nettomääräisesti muualta maasta noin 2 500, joista noin on talonrakennustyöntekijöitä, 300 putkityöntekijöitä ja 200 maalausalan ammattilaisia. Suojelualalla seutu saa työntekijöitä nettomääräisesti reilut 2 000, joista on sotilaita ja 900 poliiseja, vartijoita ja palomiehiä. Liikennetyössä hengen työmatkaliikenteen voitosta vajaat 900 tulee maaliikenteestä, lähinnä autonkuljettajista ja reilut 400 vesiliikenteestä. Opetus- ja kulttuurialalla työmatkaliikenteen voitto on noin 1200 henkeä, ja siitä vajaat 700 on opetus- ja kasvatusalan ammattilaisia, reilut 400 tiedotus- ja viestintätyön parissa toimivia ja 100 taiteellista työtä tekeviä. Kun työmatkaliikenteen nettolukuja verrataan Helsingin seudun työpaikkojen kokonaismääriin eri ammattialoilla, on seudun ulkopuolelta tulevan työvoiman merkitys suurin suojelualalla, jossa nettopendelöinnin osuus on lähes 18 prosenttia seudun kaikista suojelualan työpaikoista (sotilailla 38 %, poliiseilla, palomiehillä, vartijoilla 10 %). Osuus on varsin korkea myös rakennusalalla, 12 prosenttia. Helsingin seudun väestön koulutustaso on varsin korkea. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä on Helsingin seudulla kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin maassa keskimäärin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on seudulla yhdeksän prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa. Sen sijaan keskiasteen tutkintojen osuus on seudulla kolme prosenttiyksikköä matalampi. Helsingin seutu poikkeaa muusta maasta keskiasteen sisäisessä tutkintorakenteessa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen suhteen. Seudulle on tyypillistä, että suoritetaan ylioppilastutkinto, mutta opinnot jäävätkin sitten siihen. Pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus on Helsingin seudulla viisi prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa. Sen sijaan keskiasteen ammatillisia tutkintoja suoritetaan seudulla selvästi vähemmän kuin maassa keskimäärin. Seudun osuus on kahdeksan prosenttiyksikköä alle koko maan osuuden. Helsingin seudun korkea koulutustaso on osittain muuttoliikkeen seurausta. Seutu on saanut muutto- 14

15 Taulukko 1.4. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä Helsingin seudulla ja koko maassa Ylioppilas- Keskiasteen Korkea-asteen Perusasteen tutkinnon ammatillisen tutkinnon jälk. tutkinnon suorittaneet tutkinnon suorittaneet suorittaneet suorittaneet yhteensä Helsingin seutu ,5 21,0 31,2 63, ,6 21,1 31,7 64, ,9 21,3 32,2 65, ,0 21,4 32,6 66, ,1 21,5 33,0 66,6 Koko maa ,8 28,4 22,5 57, ,9 28,7 22,9 58, ,1 28,9 23,3 59, ,3 29,2 23,7 60, ,4 29,4 24,2 61,0 Lähde: Tilastokeskus, seutuindikaattorit. Kuvio 1.5 Koulutustasoindeksi Helsingin seudulla ja koko maassa Lähde: Tilastokeskus. voittoa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. Samoin seutu on saanut muuttovoittoa keskiasteen tutkinnon suorittaneista, joista osa on tänne opiskelemaan tulleita ylioppilaita, ja näistä taas osa on valmistuttuaan jäänyt asumaan seudulle. Koulutustasomittain puristaa väestön koulutustason yhteen indeksilukuun. Kuviossa 1.5 on esitetty koulutustason aikasarjaa Helsingin seudulta ja koko maasta. Indeksi mittaa perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräistä pituutta henkeä kohti. Perusjoukkona on käytetty 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Esimerkiksi koko maan vuoden 2002 indeksiluku 294 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti oli 2,9 vuotta perusasteen suorittamisen jälkeen. 1.3 Määrällisen koulutustarpeen ennakointimenetelmä Käytetty menetelmä on niin sanotun työvoimamallin sovellus. Ideana on ennakoida työelämän tarpeista lähtien uuden työvoiman tarvetta ja sen jälkeen kääntää työvoimatarve koulutustarpeeksi. Tavoitteena on, että ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen tarjonta mahdollisimman hyvin vastaa työelämän ennakoitua tarvetta koulutetusta uudesta työvoimasta. Ennakointityössä tarvittavat perustiedot saadaan tilastoista. Niiden lisäksi käytetään monipuolisesti hyväksi muutakin saatavilla olevaa tietoa, jolla on vaikutusta suoraan tai välillisesti siihen, minkälaiseksi tulevaisuus oletetaan. Varsinainen ennakointityö jakaantuu metodisesti kahteen osaan. Ensiksi ennakoidaan elinkeinoelämän tarvitseman uuden työvoiman kysyntä. Liikkeelle lähdetään toimialaennusteista. Ennustevuoden tässä tapauksessa vuoden 2015 ja nykytilanteen erotuksena saadaan työvoiman kysynnän muutos eri toimialoilla ennustejaksolla. Yritys, laitos tms. sijoitetaan toimialalle yrityksen pääasiallisen toiminnan mukaan. Tällöin yrityksen koko henkilöstö sijoittuu kyseiselle toimialalle. Näin ollen toimialan ja 15

16 Kaavio 1.1. Ammatillisen koulutuksen määrällisen koulutustarpeen ennakointikehikko koulutuksen välille on vaikeaa löytää yhteismitallistavaa linkkiä. Sen sijaan ammatin ja koulutuksen välinen yhteys on selvempi. Niinpä seuraavaksi muutettiin toimialarakenne-ennuste ammattirakenne-ennusteeksi. Toimialat on tässä sovelluksessa ryhmitelty 23 toimialaan. Ammatit puolestaan on luokiteltu 47 ammattiryhmäksi (toimialaluokitus liite 2, ammattiluokitus liite 3). Ammattirakenne-ennuste tehtiin siten, että jokaiselle 23 toimialalle tehtiin toimialan sisäinen ammattirakenne-ennuste 47 ammattiryhmän tarkkuudella. Summaamalla toimialoittaiset ammattirakenne-ennusteet yhteen saatiin toimialaennustetta vastaava ammattirakenne-ennuste. Seuraavaksi lasketaan nykyisen työvoiman pysyvä poistuma ennustejakson aikana. Poistuma lasketaan sekä työlliselle että työttömälle työvoimalle. Poistuma koostuu kolmesta komponentista: poistumasta vanhuuseläkkeelle, poistumasta muulle eläkkeelle (työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke) ja poistumasta kuolleisuuden vuoksi. Käytännössä poistuma lasketaan kunkin poistumakomponentin osalta käyttämällä ammattiryhmä- ja ikäryhmäkohtaisia vuositason poistumakertoimia. Kertoimet on laskettu Tilastokeskuksen, Kansaeläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tuoreimmista tiedoista. Uuden työllisen työvoiman kokonaistarve (eli avautuvat työpaikat) ammattiryhmittäin saadaan, kun summataan yhteen työllisen työvoiman kysynnän muutos ja poistuma. Ammattiryhmäkohtainen työvoiman kysynnän muutostieto ja poistumatieto käännettään koulutusluokituksen mukaisiksi tiedoiksi käyttämällä tätä varten laadittua ammattien ja koulutuksen vastaavuusavainta. Vastaavuusavain on tehty erikseen jokaiselle 47 ammattiryhmälle ja se kertoo, minkälaiset koulutukset tuottavat kyseisen ammattiryhmän työelämässä tarvittavan osaamisen. Käytännössä vastaavuusavain koostuu opintoala- ja koulutusastekohtaisesta prosenttijakaumasta, joka kunkin ammattiryhmän osalta summautuu sataan prosenttiin. Opintoaloja on 57 ja koulutusasteita 3 (koulutusluokitus liite 4, vastaavuusavain liite 5). Uuden työvoiman tarve opintoaloittain ja koulutusasteittain kertoo siis sen, kuinka paljon ja millä tavalla koulutettua työvoimaa työelämä tarvitsee ennustejaksolla. Seuraavaksi tästä työvoimatarpeesta johdetaan ammatillisen koulutuksen aloittajatarve työelämän kannalta arvioiden. Aloittajatarve on suurempi kuin työvoimatarve. Aloittajatarvetta lisäävinä tekijöinä eli mitoitusparametreinä on käytetty koulutuksen keskeyttämistä, moninkertaista ammatillista koulutusta, työvoimaosuuksia ja tietoja alueellisista oppilasvirroista. Nämä parametrit vaihtelevat opintoaloittain ja koulutusasteittain ja siten painottavat aloittajatarvetta suhteessa työvoimatarpeeseen eri tavoin eri koulutusaloilla ja -asteilla. Kun nämä mitoitusparametritkin on otettu huomioon, päädytään työelämän koulutustarpeeseen. Se on laskennallinen arvio siitä, kuinka paljon koulutuk- 16

17 sen aloittajia tulisi olla, jotta ne tuottaisivat työmarkkinoille uutta koulutettua työvoimaa sen määrän ja siten koulutettuna, kuin elinkeinoelämä uutta työvoimaa tarvitsee. Metodin toinen osa keskittyy koulutetun työvoiman tarjontaan ja siihen, kuinka tuo tarjonta mahdollisimman hyvin vastaisi työelämän tarpeista johdettua kysyntää. Uuden työvoiman tarjonta tulee pääasiassa uusista nuorisoikäluokista, jotka tulevat koulutukseen ja myöhemmin työmarkkinoille. Nykyiset työttömät niin ikään ovat osa työvoimatarjontaa, ja aikuiskoulutuksen kautta tyydytetään osa työvoiman kysynnästä. Nykyisten työttömien työvoimatarjontaa arvioitaessa otetaan huomioon poistuma samaan tapaan kuin työllisellä työvoimallakin. Lisäksi työttömien ikärakenne vaikuttaa laskennalliseen työvoimatarjontaan, koska laskentaperusteena on jäljellä oleva työssäoloaika. Työttömien laskennallinen työvoimatarjonta vähennetään edellä lasketusta uuden työvoiman kysynnästä. Aikuiskoulutuksen tarvetta arvioidaan kahdesta näkökulmasta. Toisaalta oletetaan, että osa niistä, jotka toimivat ammatissa ilman muodollista koulutusta, hankkivat oman ammattinsa koulutuksen. Toisaalta oletetaan, että osa ammatin vaihtajista hankkii uuden ammattinsa edellyttämän koulutuksen. Aikuiskoulutustarvetta arvioidaan sekä työlliselle että työttömälle työvoimalle. Aikuiskoulutuksella ei varsinaisesti saada uutta työvoimaa, koska koulutukseen tulevat useimmiten jo ovat työelämässä. Omaan Kaavio 1.2 Ammatillisen koulutuksen määrällisten koulutustarpeiden ennakointimenetelmä 17

18 ammattiinsa koulutuksen hankkivat nostavat työvoiman koulutustasoa, ja ammatinvaihdoista seuraa tuloammatin työllisten kasvua, mutta lähtöammatissa vastaava vähennys. Ammattisiirtymien rakenteellinen vaikutus otetaan huomioon työelämän koulutustarpeessa ennen, kuin määritellään nuorisoasteen aloituspaikkatarve. Pääosa uudesta työvoimasta tulee siis nuorisoikäluokista. Kun tavoitteena on koko ikäluokan ammatillinen koulutus, aloituspaikkojen kokonaismäärä johdetaan nuorisoikäluokkaennusteista. Laskelmissa arvioidaan, kuinka paljon aloituspaikkoja tulee yhteensä olla, jotta ne riittävät koko ikäluokan kouluttamiseen ammatillisesti. Aloituspaikkatarvetta lisäävinä tekijöinä otetaan huomioon edellä mainitut mitoitusparametrit eli täyttöaste, koulutuksen läpäisy, moninkertainen koulutus ja alueellisten oppilasvirtojen nettovaikutus. Näin saatu nuorisoasteen aloituspaikkojen kokonaismäärä jaetaan koulutuksen eri aloille ja asteille työelämän koulutustarpeen mukaisessa suhteessa, kun työelämän koulutustarpeessa on ensin otettu huomioon työttömien työvoimatarjonta ja ammattisiirtymien aiheuttama rakennemuutos. Koulutustarpeiden ennakointi on pitkän aikavälin ennakointia, jolloin ei ole niinkään oleellista se, ovatko ennakoitu työvoiman määrä tai yksittäisten alojen tarveluvut juuri oikeita. Keskeistä sen sijaan on työvoiman kysynnän rakenteellisten muutosten havainnointi toimiala- ja ammattirakenteissa ja näiden muutosten vaikutusten huomioon ottaminen koulutustarjonnan rakenteissa. 18

19 2 Työvoima- ja koulutustarve Helsingin seudulla vuoteen 2015 Viimeaikaisen kehityksen valossa maailmantalouden lähivuosien kasvu on jäämässä vuoden 2004 syksyllä tehtyä arviota hitaammaksi. Esimerkiksi ETLA katsoo, että maailmantalouden kasvu kääntyy vuonna 2005 laskuun edellisen vuoden viiden prosentin kasvuvauhdista. Kasvumahdollisuuksia jarruttavat Yhdysvaltain velkaantuminen ja suuri vaihtotaseen vaje, Kiinan pyrkimys viilentää ylikuumentunutta talouttaan sekä pitkään kalliina pysynyt raakaöljy. Euron vahvistuminen pienentää öljyn hinnan nousua Euroopassa, mutta jarruttaa euroalueen viennin vetoa hankalaan aikaan. Maailmantalouden nousu on jo hidastumassa, eikä euroalue ole vielä edes kunnolla päässyt noususta osalliseksi. ETLA:n mukaan uhkana on, että nopein nousu menee Suomen tärkeimmältä vientialueelta kokonaan sivu suun. Euroalueen talouskasvu on vuonna 2004 vahvistunut, kun vienti on vetänyt hyvin euron vahvistumisesta huolimatta. Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PTL) mukaan on mahdollista, että korkea öljyn hinta heikentää talouskasvua USA:ssa enemmän kuin Euroopassa, mikä vahvistaa jälleen euroa suhteessa dollariin ja heikentää Suomen vientiin perustuvan talouskasvun edellytyksiä. ETLA ennustaa euroalueen talouskasvun jäävän vuonna 2005 vajaaseen 2 prosenttiin. 2.1 Työpaikkakehitys ja toimialaennusteet Useat taloudelliset tutkimuslaitokset ovat syksyllä 2004 vetäneet Suomen kasvuennusteita jonkin verran alaspäin, ja lähivuosille arvioidaan 2 3 prosentin kasvuvauhtia. Myös OECD arvioi syksyllä 2004 Suomen pitkän ajan talouskasvun hidastuvan vuoden 2010 jälkeen keskimäärin vain noin yhteen prosenttiin, mikäli kasvun edellytyksiä ei vahvisteta rakenteellisia uudistuksia toteuttamalla. Suomen viimeaikainen työllisyyskehitys on ollut heikkoa, ja etenkin naisia ja nuoria on siirtynyt runsaasti nihkeän kysynnän vuoksi työvoiman ulkopuolelle. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT) ennustaa työllisten määrän kasvavan vuonna 2005 noin , PTL vajaat ja ETLA vuosina 2005 ja 2006 yhteensä noin kasvun voimistumisen ja työvoiman kysynnän kasvun vuoksi. Näiden työllisyyden kasvuennusteiden mukaan vuosina 2006 ja 2007 olisi synnyttävä yhteensä lisätyöpaikkaa, jotta hallitus pääsisi työllisyystavoitteeseensa Työpaikkamäärän muutos Työministeriön johtama poikkihallinnollinen Työvoima työryhmä julkaisi vuoden 2003 alussa laajan, työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehitysnäkymiä luotaavan loppuraportin. Raportissa esitellään neljä erilaista toimialojen koko maan kehitysvaihtoehtoa: peruskehitysvaihtoehto, hitaan kasvun vaihtoehto, nopean kasvun vaihtoehto ja tavoitteellisen kehityksen vaihtoehto. Työryhmä piti peruskehitysvaihtoehtoa sen hetkisen tilanteen valossa todennäköisimpänä vaihtoehtona. Sen lähtökohtia olivat, että Euroopan integraatio etenee suunnitellulla tavalla ja että 2000-luvun alun laskusuhdanteen jälkeen maailmantalous kääntyy uudelle kasvu-uralle. Tuotannon keskikasvun Suomessa arvioitiin olevan 2,5 prosenttia vuosina ja vuodesta 2010 eteenpäin noin 2 prosenttia. Työn tuottavuuden kasvun ennakoitiin olevan hieman tuotannon kasvua hitaampaa, kunnes suurten ikäluokkien ikääntyessä ja työpanoksen niuketessa työn tuottavuus tulisi olemaan 19

20 hieman tuotannon kasvua nopeampaa. Pitkällä aikavälillä työpanoksen supistaminen tulee rajoittamaan talouskasvua, ja työaika lyhenee muun muassa osa-aikatyön yleistymisen myötä. Tavoitteellisen kehityksen vaihtoehto tähtää täystyöllisyyteen. Siinä tuotannon kehityksen arvioidaan olevan nopeampaa kuin peruskehityksen vaihtoehdossa, mutta työn tuottavuus olisi suunnilleen samaa tasoa, mikä johtaa korkeampaan työllisyyteen. Ennusteiden alueellistaminen maakuntatasolle tehtiin yhteistyössä maakuntien liittojen ja sisäasiainministeriön kanssa. Aluetasolle vietiin peruskehitysvaihtoehto ja tavoitteellisen kehityksen vaihtoehto. Maakunnittaiset peruskehityslaskelmat noudattavat pääpiirteissään toimialojen valtakunnallisia kehityssuuntia, tavoitteelliset laskelmat puolestaan pohjautuvat enemmän maakuntien omiin näkemyksiin ja lähtökohtiin. Tässä työssä käytetyt Helsingin seudun toimialaennusteet pohjautuvat Työvoima työryhmän valtakunnallisten ennusteiden alueellistamistyössä synnytettyihin Uudenmaan maakunnan peruskehitys- ja tavoitekehitysennusteisiin. Uudenmaan ennusteet puolestaan ovat osana kaikille maakunnille opetusministeriön koulutustarjonta projektin yhteydessä tehtyjä työvoima- ja koulutustarve-ennusteita, joiden laatimiseen osallistuivat maakuntien liittojen lisäksi mm. työministeriö, sisäasiainministeriö, opetusministeriö ja Opetushallitus. Seudun ennusteet saatiin arvioimalla toimialoittain seudun työpaikkojen osuus Uudenmaan maakunnan työpaikoista sekä ottamalla mukaan Helsingin seutuun lukeutuva Sipoon kunta Itä-Uudeltamaalta. Seudun osuus maakunnan työpaikoista on vaihdellut prosentin välillä väestölaskentavuosina aikana Vuonna 2000 osuus oli 94,1 prosenttia, vuonna 2015 sen ennustetaan olevan 94,4 prosenttia peruskehitysvaihtoehdossa. Ennusteita on joidenkin toimialojen osalta vielä tarkennettu vuoden 2004 syksyllä ennusteen tekemisen jälkeen toteutuneen toimialakehityksen perusteella. Laskelmien perusvaihtoehto on peruskehitykseen pohjautuva, mutta vertailulaskelmia on tehty myös lähtien tavoitteellisen kehityksen mukaisista toimialaennusteista. Katsotaan ensin työpaikkojen kokonaisennusteita koko maassa ja Helsingin seudulla. Oheisiin kuvioihin on piirretty toteutunut kehitys ja ennusteet vuoteen Kuvioista käy hyvin selville pitkään jatkunut trendinomainen työpaikkamäärien kasvu, jonka 1990-luvun alkupuolen lama katkaisi. Työpaikkavähennys oli koko maassa noin ( 21 %) ja Helsingin seudulta hävisi samaan aikaan työpaikkaa ( 19 %). Vaikka suhteellinen työpaikkamenetys olikin Helsingin seudulla ja koko maassa lähes samansuuruinen, lamasta toipumisessa työpaikkamäärällä mitaten oli selvä ero. Neljä vuotta jatkunut työpaikkojen runsas väheneminen kääntyi Helsingin seudulla vuonna Kuvio 2.1 Helsingin seudun työpaikkakehitys ja ennuste vuoteen 2015; peruslaskelma ja tavoitelaskelma 20