Valmennusopas Juniorijalkapalloon

Transkriptio

1 Valmennusopas Juniorijalkapalloon Pertti Lundell, Petri Toivonen, 2011

2 2 Sisällysluettelo 1. Saatteeksi 3 2. Seuran arvot 4 3. Lapsen kehitysvaiheet ja herkkyyskaudet 5 4. Harjoittelun painotus ikäkausittain 9 5. Harjoituksen suunnittelu Taidon opettaminen Pelikäsityksen opettaminen Fyysinen valmennus Henkinen valmennus Taustojen toimenkuvat Vanhempien rooli lapsen harrastuksessa Lopuksi 60

3 1. Saatteeksi 3 Tämä valmennusopas on koottu juniorivalmennuksen työkaluksi. Sen tarkoitus on helpottaa harjoitusten pitämistä, suunnittelua, otteluiden valmentamista jne. Ennen muuta tämän valmennusoppaan on tarkoitus palvella yksittäisen seuramme juniorin tarpeita. Ajatuksena on, että tämän valmennusoppaan kautta saamme varmistettua seuramme jokaisessa ikäluokassa tapahtuvan harjoittelun suunnitelmallisuuden sekä tietyt laatukriteerit. Täten uskomme parhaiten vaikuttavamme siihen, että valmennuslinjamme on kauttaaltaan nykyfutarin tarpeita vastaavaa ja mielekästä. Oppaamme lähteinä on käytetty mm. HJK:n ja FC Kuusysin vastaavia opuksia, sekä Espanyolin junioriakatemian harjoitusmallia. Lisäksi lähteinämme ovat olleet MLL:n julkaisut lapsen kehityksestä, Lentopalloliiton, SPL:n ja Nuori Suomi Projektin julkaisut, sekä yksittäiset valmennusartikkelit. Certainly take the advice of others but always, always be yourself Eric Cantona Porissa 2011 Pertti Lundell, Petri Toivonen

4 4 2. Seuran arvot 1. Ajan tasalla kotona ja kentällä - toimiva keskusteluyhteys ohjaajien ja vanhempien välillä - lasten turvallisuudentunteen kasvattaminen - yksilöiden arvostaminen, kuuleminen ja huomioonottaminen 2. Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen - samat säännöt koskevat kaikkia - joukkuetovereiden, vastustajien ja erotuomarien kunnioittaminen - terveiden elämäntapojen vaaliminen 3. Pitkäjänteisesti suunniteltua ja järjestelmällisesti organisoitua toimintaa - harrastamisen kynnys pyritään pitämään niin matalana, että kaikilla on mahdollisuus tulla mukaan - seuran toimintaan toiminta on tehokasta ja määrätietoista 4. Toimitaan avoimesti ja rehellisesti lasten ja nuorten ehdoilla - juniorityötä tehdään junioreita varten - liikunta on lapsille leikkiä - iloinen ja positiivinen asenne ja ilmapiiri, jossa jokaista kannustetaan - voittaminen on kivaa muttei pääasia - ollaan uskollisia seuran toiminnalle

5 5 3. Lapsen kehitysvaiheet ja herkkyyskaudet Lasten opettamisessa ja valmentamisessa on otettava tarkasti huomioon kunkin ikävaiheen psyykkisen ja fyysisen kehityksen tärkeimmät piirteet. Oheinen jaottelu on lyhennelmä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotisivuilta. Lapsi 6-7-vuotiaana Tunne-elämä muuttuu ailahtelevammaksi ja ristiriitaisemmaksi. Joustavuus ja ennakkoluulottomuus lisääntyvät. Kuuden vuoden ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3 vuotiailla. 6-vuotias tarvitsee runsaasti kiitosta ja kannustusta, ei liikoja paineita. Kaverit ovat tärkeitä, lapsi nauttii yleensä ryhmässä toimimisesta. Erilaiset sääntöleikit ja pelit ovat mieluisia. Häviäminen on vaikeaa. Jalkapallo tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden opetella ryhmässä toimimista. Fyysinen kehitys ja liikunta: 6-8 vuoden iässä lapsen pituuskasvu nopeutuu tilapäisesti. Nopean kasvun vaihe voi tehdä lapsen kömpelöksi ja levottomaksi. Lapset nauttivat usein liikuntaleikeistä ja liikkumisesta. Lapsi 7-9-vuotiaana Eka- ja tokaluokkalainen on usein seesteinen ja nopea oppimaan uutta. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia sekä kannustusta. Epäonnistumisiakin on tärkeää oppia sietämään. Kavereista tulee entistä tärkeämpiä. Peleissä on usein tarkat säännöt. Aina ei ole helppoa löytää yhteisymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista. Pelissä häviäminen on vielä vaikeaa. Opettaja ja valmentaja ovat usein lapselle tärkeitä auktoriteetteja. Opiskelua ja harjoittelua motivoi halu toimia mieliksi opettajalle, valmentajalle ja vanhemmille. Nuori pelaaja on ihanteellisessa iässä oppimaan paljon uutta. Fyysinen kehitys ja liikunta: Lapsi muuttuu ulkomuodoltaan, lapsenomainen pyöreys häviää. Ensimmäisinä kouluvuosinaan lapsi on yleensä liikunnallisesti taitava ja aktiivinen. On aiempaa helpompaa oppia uusia taitoja ja hioa vanhoja. Taitojen oppiminen ja onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa. Lasten taipumukset ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Perinnölliset taipumukset luovat raameja sille, mitä lapsi oppii helpoimmin. Suuri merkitys on myös ympäristön tarjoamilla esimerkeillä. Lapsi 9-12-vuotiaana Lapsi on usein tasapainoinen ja kiinnostunut monista asioista vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi. Kaverit ovat merkityksellisiä. Ryhmässä voi muotoutua rooleja: joku on johtaja, joku pelle, joku eristäytyy. Lapsi tuntee olevansa aiempaa riippumattomampi aikuisten ohjauksesta. Hänelle on kehittynyt omatunto ja omaa arvostelukykyä. Hän voi tarkastella ja kritisoida vanhoja tuttuja sääntöjä ja pyrkiä muuttamaan niitä järkisyihin vedoten. Vanhemman on hyvä olla herkkä lapsensa sanallisille ja sanattomille viesteille. Jos lasta kiusataan, asiaan on puututtava hienotunteisesti mutta rohkeasti. Fyysinen kehitys ja liikunta: Lapsen pituuskasvu on usein tasaista ja melko hidasta: fyysinen olemus kokonaisuutenaan vankistuu. Esimurrosikäisellä voi ilmetä ohimenevää kömpelyyttä ja keskittymiskyvyn puutetta. Kouluikäinen on usein liikunnallisesti aktiivinen ja touhukas, ja entistä monipuolisemmat urheilusuoritukset ovat mahdollisia. Tämä vahvistaa itsetuntoa: on upeaa rikkoa ponnautteluennätys tai tehdä maali. Lapsi vuotiaana Alakoulun viimeisillä luokilla lapsi on yleensä tasapainoinen ja monista asioista kiinnostunut. Osalla lapsista esimurrosikä tai murrosikä tuo jo muutoksia. Tunteet saattavat ailahdella. Lapsi nauttii yhteistyöstä kavereiden ja aikuisten kanssa. Lapsi samastuu omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaansa. Lapselle on tärkeää tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että hän on tarpeellinen. Lapsi saattaa kyseenalaistaa aikuisten asettamia sääntöjä. Joistakin asioista voi neuvotella, joissakin asioissa taas aikuinen päättää. Lapset tulevat esimurrosikään ja varsinaiseen murrosikään eri-ikäisinä. Tytöillä

6 6 esimurrosikä alkaa keskimäärin 9 12-vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin. Esimurros- ja murrosiässä lapsen on kypsyttävä vähitellen itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Varhaisnuoruus on nopeiden ja laajojen muutosten aikaa, joka saa aikaan hämmennystä niin nuoressa kuin vanhemmassa. Murrosiässä nuoren tunne-elämä kuohuu. Heittelehtivät, voimakkaat tunteet ja kyvyttömyys hallita niitä hämmentävät nuorta. Suhtautuminen asioihin on usein jyrkkää ja mustavalkoista. Nuori irrottautuu vanhemmistaan. Itsenäistyminen on kehityksen kannalta välttämätöntä. Riidat ovat keino, jolla nuori tekee eroa itsensä ja vanhempiensa välille ja itsenäistyy. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Tärkeitä asioita leikin ja touhuamisen lisäksi ovat toisen tukeminen, luottamus ja lojaalius. Tämän ikäiset voivat korostaa nokkeluuttaan suhteessa aikuisiin. Fyysinen kehitys ja liikunta: Osalla lapsista kasvua ja kehitystä määrittää jo murrosikä, osa jatkaa yhä rauhallisemman fyysisen kasvun vaihetta. Luokkakavereiden välillä voi olla suuria pituuseroja. Pituuskasvun kiihtyminen alkaa tytöillä aikaisintaan 9 vuoden ja viimeistään 13,5 vuoden iässä. Pojilla se alkaa aikaisintaan 10,5 vuoden ja viimeistään 15,5 vuoden iässä. Murrosiän kasvupyrähdys aiheuttaa joillekin lapsille ohimenevää kömpelyyttä: oma keho pitkine raajoineen ja muutoksineen tuntuu vieraalta ja vaikealta hallita. Liikkumisen taidot kehittyvät. Lapset haluavat olla toveripiirissään suosittuja, ja liikunnalliset taidot ovat ikätovereiden keskuudessa arvostettuja ominaisuuksia. Oman kehon hallinta tukee myös itsetuntoa. Joskus tähän ikävaiheeseen kuuluu innokas erilaisten lajien kokeilu: innostunut aloittaminen, syventyminen ja lopettaminen ja uuteen lajiin vaihtaminen. Nuori vuotiaana Keskinuoruudessa pahimmat murrosikään kuuluvat myrskyt ovat yleensä jo laantuneet. Nyt nuori totuttelee muuttuneeseen olemukseensa ja etsii omaa identiteettiään. Irtiotto vanhemmista kuuluu tähän vaiheeseen, jossa nuori etsii uudenlaista suhdetta isäänsä ja äitiinsä. Nuori tarvitsee tilaa itsenäistyä, mutta edelleen vanhempiensa tukea ja aikaa. Jokainen nuori kehittyy omaan tahtiinsa. Osalla murrosikä käynnistyy hyvinkin aikaisin, osalla keskimääräistä myöhemmin. Nuoren moraaliajattelua kehittävät tilanteet, joissa nuori joutuu ottamaan vastuuta. Ystävät ovat tärkeitä. Nuori viihtyy pienissä, samoista asioista kiinnostuneiden ikätovereidensa joukoissa, kuten urheiluseurassa. Joukkueen tapaisessa kaveriporukassa nuorella on mahdollisuus kokeilla rajoja, omaksua tietoja ja taitoja, ilmaista omia ajatuksia ja tunteita ja purkaa tunteita. Nuoren pitää voida päättää itse henkilökohtaisista asioistaan, kuten mielipiteistään, musiikkimaustaan ja huoneensa sisustamisesta. Vanhempien vastuulla on kuitenkin edelleen esimerkiksi kotiintuloajoista päättäminen sekä päihteiden käyttöä koskevat rajat. Urheilussa valmentaja asettaa joukkueen pelisäännöt, tarvittaessa yhteistyössä nuorten kanssa. Fyysinen kehitys ja liikunta: Keskinuoruudessa nuori totuttelee muuttuneeseen kehoonsa ja opettelee elämään sen kanssa. Monet tytöt ovat 15-vuotiaana kasvaneet fyysisesti naisiksi, pojilla fyysinen kehitys vielä jatkuu. Murrosikään liittyvän kiihtyvän hormonitoiminnan ansiosta nuori on otollisessa vaiheessa kovempaa fyysistä harjoittelua varten. Oikeanlainen harjoittelu saa aikaan voimakasta kehitystä, mikä motivoi nuorta urheilijaa jatkamaan eteenpäin. Tässä vaiheessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota levon ja rasituksen suhteeseen. Varsinkin riittävä yöuni on olennaisen tärkeää. Kun kasvuvauhti iän myötä hiljenee, nuoren kehonhallinta paranee. Näin urheilutaidoissakin nuorella on mahdollisuus päästä kokonaan uudelle tasolle lisääntyneen voiman sekä parantuneen koordinaation ansiosta. Taitavaksi valmentamisen periaatteet Jokainen pelaaja on ainutkertainen yksilö Ei ole sattumaa, että joku pelaaja tai joukkue on osaavampi, liikunnallisempi tai kovakuntoisempi kuin muut. Kukaan meistä ei saa geeneissä sellaisia kykyjä, että olisimme automaattisesti taitavampia kuin kanssapelaajamme. Taito on aina ahkeran harjoittelun, hyvän asenteen, innokkuuden, hyvän valmentautumisen ja halun vääjäämätön lopputulos. Meidän on löydettävä oikeat vastaukset lasten harjoittelun tärkeimpiin kysymyksiin: Mitä tehdään? Miksi tehdään? Miten tehdään? Valmennuksen Käsikirja esittelee taitavaksi valmentamisen periaatteet.

7 Ikävaiheen periaate Junioripelaajille on luonnollista opettaa kulloiseenkin ikävaiheeseen liittyviä motorisia, liikunnallisia ja jalkapalloilullisia taitoja vuoden ikäisenä lapset oppivat edellä mainittuja asioita helpommin kuin vanhempana. Valmentajan tehtävänä on suunnitella ja valita kyseiseen ikävaiheeseen sopivia harjoitteita. Ideana on kiivetä tyvestä latvaan. Harjoitteiden ja pelien on siis edettävä helpoista vaikeisiin. Jalkapallossa perustaitojen harjoittelua ei voi korostaa liikaa, koska vaikeampien asioiden oppiminen pohjautuu aina aikaisemmin opittuun. Yksilöllisyyden periaate Jokainen pelaaja on ainutkertainen yksilö. Pelaajien väliset erot taidoissa ja motivaatiossa on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Samanikäisten nuorten pelaajien fyysiset ja henkiset ominaisuudet voivat vaihdella erittäin paljon. Harjoitteiden tulee olla vaikeudeltaan eri yksilöille sopivia. Vaikeutta on lisättävä taitojen ja ikävuosien karttuessa. Harjoituksissa pelaajat on usein jaettava taitojaan vastaaviin ryhmiin, jos tilaa ja valmentajia on riittävästi. Monipuolisuuden periaate Monipuolisella harjoittelulla tarkoitetaan hermostoa, lihaksistoa, sydäntä ja verenkiertoelimiä sekä aineenvaihduntaa kehittävää toimintaa. Tämä monipuolisuus on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Monipuolinen harjoittelu luo pelaajalle laajemman liikemallivaraston, josta hän pystyy valitsemaan pelitilanteeseen sopivan toiminnan. Kehittyäkseen taitavaksi jalkapalloilijaksi lapsen ei tarvitse harrastaa useita eri lajeja. Valmentajan on kuitenkin ymmärrettävä harjoittelun vaikutukset pelaajien fysiologiaan ja taitojen oppimiseen. Monipuoliset harjoitteet tekevät futiksesta vaihtelevaa ja mielenkiintoista ja pitävät pelaajien mielet virkeinä. Se taas auttaa pelaajia jaksamaan uusien tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteellisuuden periaate Tavoitteellinen toiminta on mielekkäämpää kuin tavoitteeton. Joukkueen jokaisessa harjoituksessa on oltava tavoite. Junnufutiksessa tärkeintä on kehittää pelaajien taitoja. Tämä on kaiken toiminnan lähtökohta. Harjoittelulle on hyvä asettaa myös mitattavia tavoitteita. Suomen Palloliiton taitokilpailulajit käyvät hyvästä esimerkistä. Tavoitteet voivat liittyä taitojen, pelikäsityksen ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. Jokaisessa ikäluokassa on harjoittelussa korostuvia painopistealueita. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa. Onnistumiset ruokkivat pelaajien halua saavuttaa uusia ja entistä vaativampia tavoitteita. Pelaajien sitoutuminen tavoitteisiin auttaa ja selkeyttää myös valmentajan toimintaa. Nousujohteisuuden periaate Nuorena aloitettu liikunta kehittää lasten liikemallivarastoa ja motorisia taitoja. Lapsen kasvaessa ja taitojen kehittyessä voidaan harjoittelua vaikeuttaa. Harjoittelun määrää ja tehoa lisätään vuosittain. Muutokset eivät kuitenkaan saa olla liian rajuja. Junioriurheilijan elimistö sopeutuu harjoittelussa vähitellen määrän ja laadun muutoksiin. Jos nousu on liian jyrkkä, loukkaantumisriski kasvaa ja harjoitteluinto saattaa laskea. Joukkueen harjoituksissa vaikeuskerrointa nostetaan esimerkiksi muuttamalla harjoitteessa käytettäviä sääntöjä, alueen kokoa, pelaajamäärää ja vastustajan tasoa. Myös erilaisia välineitä kannattaa hyödyntää. Kehittymistä kannattaa seurata taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia mittaavilla testeillä. Totuus ei kuitenkaan saa unohtua: peli on aina paras ja tärkein mittari! Riittävän harjoittamisen periaate Jalkapallotaitojen oppiminen vaatii runsaasti aikaa ja paljon oikeita toistoja. Harjoituksissa tulisi välttää turhia katkoja. Samaa harjoitetta on jauhettava riittävän kauan, jotta haluttuja suorituksia ja oikeanlaisia toistoja kertyy riittävästi. Näin toimimalla taito tarttuu pelaajiin. Tiettyjä suorituksia on toistettava harjoituksissa lähes kyllästymiseen asti, jotta pelaaja voi onnistua tiukassa pelitilanteessa. Valmentajalta tämä vaatii mielikuvitusta: perusasioiden harjoittelu on luotava mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Järjestelmällisyyden periaate Harjoittelu ja pelaaminen rasittavat pelaajia fyysisesti ja psyykkisesti. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymisen kannalta on tärkeää löytää rasituksen ja levon oikea suhde. Nuoret urheilijat palautuvat rasituksistaan riittävän unen (9 10 tuntia), monipuolisen ravinnon, venyttelyn ja kunnollisen hygienian 7

8 8 avulla. Lasten pitäisi liikkua viikossa tuntia pelkästään terveyttään vaaliakseen. Suositeltuun tuntimäärään lasketaan mukaan kaikki liikunta: leikit, kiipeilyt, pelit, koululiikunta, joukkueharjoitukset ja omatoiminen harjoittelu. Tuoreimpien tutkimusten mukaan myös monet urheilua harrastavat lapset liikkuvat aivan liian vähän. Liikuntavajetta on mahdoton saada myöhemmin takaisin. Se voi myös muodostua huipulle pääsemisen esteeksi. Opettamisen periaate Valmentaminen on opettamista, ohjaamista ja kasvattamista. Tärkeintä ei ole se, mitä valmentaja osaa, vaan se, mitä pelaajat oppivat. Valmentamisella pyritään onnistuneiden ja oikeiden suoritusten saavuttamiseen. Opettamiseen kuuluvat ohjaaminen, palautteenanto, kannustus, virheiden korjaaminen, valvominen, vaatiminen ja palkitseminen. Syvä sudenkuoppa juniorifutiksessa on välinpitämättömyys pelaajia kohtaan. Valmentajan on tiedettävä perustaitojen opettamiseen liittyvät avainasiat, jotta pelaajat voivat alusta alkaen oppia oikeat tavat. Pelaajien tulee saada tehdä virheitä ilman epäonnistumisen pelkoa. Virheistä opitaan ja saadaan kokemusta. Sen sijaan velttoa tekemistä valmentaja ei saa katsoa sormien läpi. Kasvattamisen periaate Valmentajan rooli kasvattajana on merkittävä. Hän voi olla pelaajalle tärkeä miehen tai naisen malli. Valmentajan vaikutus pelaajaan saattaa olla elinikäinen niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Innostaminen, kannustaminen ja taitojen opettaminen ovat kasvatuksellisesti tärkeitä asioita nuorille urheilijan taimille. Vanhemmalla iällä kuunteleminen, rohkaiseminen ja jopa vaatiminen ovat pelaajista välittämistä. Tätä pelaajat osaavat myöhemmin arvostaa. Pelaajan aliarvioiminen, mollaaminen tai syyttäminen eivät johda hedelmälliseen yhteistyöhön. Pelaaja voi muistaa lopun elämänsä valmentajan haukut. Pahimmassa tapauksessa tyly valmentaja ajaa pelaajan pois lajin parista. Sääntöjen noudattaminen ja kurinalaisuus ovat työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisen pelaajan huomioon ottaminen ja kunnioitus ovat peruselementtejä. Liikkuvaan elämäntapaan kasvattaminen on yksi nuorten valmennuksen peruspilareista. Se on myös tärkeä investointi myöhempää elämää varten. Valmentajan oma esimerkillinen käytös, pukeutuminen, sporttisuus, tiedot ja taidot antavat hyvän suunnan kasvattamiseen. Esimerkki ei ole tärkein vaikuttamisen muoto se on ainoa, sanoi Albert Einstein.

9 9 4. Harjoittelun painotus ikäkausittain Harjoittelun suunnittelussa tulee huomioida lasten ja nuorten herkkyyskaudet oheisen taulukon mukaisesti. Herkkyyskaudella oppiminen on vaivattominta. Harjoitettavien ominaisuuksien herkkyyskaudet eri ikäisillä (P. Miettinen 1994, 62). Kaikissa ikäluokissa harjoittelu jaetaan neljään painopistealueeseen oheisen taulukon mukaisesti. Seuramme juniorikoulun kokonaan käyneen pelaajan tavoitteena on hallita kaikki painopiste-alueet niin hyvin, ettei mikään osa-alue ole esteenä pelaajan omien tavoitteiden mukaiselle jalkapallouralle. Harjoittelussa ja sen suunnittelussa tulee huomioida, että jo opittujen vanhojen painopisteiden osuus harjoittelun määrästä tulisi olla vähintään 50 % ja loput 50 % ikäluokan uusien painopistealueiden opettamista ja harjoittamista.

10 10

11 11 5. Harjoituksen suunnittelu Harjoitusten suunnittelu, toteutus ja arviointi Suunnittelu Seuramme pelaajien mahdollisimman hyvän kehittymisen varmistamiseksi tulee valmentajien tehdä seuraavat valmennussuunnitelmat pelikausittain seuran valmennuslinjauksen pohjalta. (Suunnittelu tulee pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman pitkälti yhdessä pelaajien kanssa. Näin pelaajat joutuvat ottamaan vastuuta myös koko joukkueen harjoituksista sekä miettimään harjoitusten tarkoitusta oman kehittymisensä kannalta). Kausi- ja harjoitusjaksosuunnitelma on toimitettava aina myös seuran toimistolle. Myös viikkosuunnitelma ja yksittäisen harjoituksen suunnitelma tulee toimittaa seuran toimistolle aina sitä pyydettäessä. Kausisuunnitelma Kausisuunnitelma on runko koko kauden toiminnasta mm. harjoitusjaksotuksesta, joukkueharjoituksista, kotitehtävistä, turnauksista, otteluista, leireistä ja lomista. Jaksosuunnitelma Kausisuunnitelman pohjalta laaditaan suunnitelma joukkueen toiminnasta harjoitusjaksoittain. Jokaiselle harjoitusjaksolle asetetaan selkeät tavoitteet ja painopisteet. Jakson lopussa tavoitteiden toteutuminen arvioidaan. Viikkosuunnitelma Viikkosuunnitelma tehdään jaksosuunnitelman mukaan. Viikkosuunnitelmassa kerrotaan, milloin ovat jokaisen viikon joukkuetapahtumat ja vapaapäivät, mitkä ovat harjoituspäivien tavoitteet, millainen on harjoituksen runko ja mikä harjoitus on kyseessä. Harjoitussuunnitelma Harjoitussuunnitelma on yksittäisen harjoituksen suunnitelma, jossa tulee huomioida mm: - harjoituksen tavoite - harjoituksen runko, harjoitteet - harjoituksen kesto, harjoitteiden kesto - olosuhteet ja kentän koko - tarvittavat välineet - pelaajien lukumäärä, erilaisuus ja yksilöllisyys - maalivahtiharjoittelu - valmentajien määrä

12 Seuramme junioreissa harjoittelun suunnittelussa on huomioitava seuraavat asiat: 12 - kaikki harjoitukset on suunniteltava - harjoittelulla on oltava selkeät päämäärät ja tavoitteet - muista suunnittelussa monipuolisuus - ei liikaa eri harjoitteita harjoituksen sisään, harjoitukselle selkeä rakenne - jokaisella harjoitteella pitää olla painopiste (teema) - oleellisen oivaltaminen, yksinkertaisuus, turha kiire pois pitkäjänteisyys - pallo mahdollisimman paljon mukana kaikissa harjoitteissa - suunnittelu harjoitusolosuhteet ja apuvälineet huomioiden, jotta tavoiteltavat toistomäärät saavutetaan - harjoituksen arviointi mukaan harjoittelun jatkosuunnitteluun Toteutus Vaikka harjoittelu olisi suunniteltu ja organisoitu loistavasti, harjoittelun toteutus (laatu) ratkaisee, miten hyvin ja nopeasti pelaajat kehittyvät harjoittelulla. Tavoitteena on luoda harjoituksiin kaikissa Musan Salaman joukkueissa positiivinen ilmapiiri. Tyytyväinen ja iloinen pelaaja käy myös harjoituksissa. Seuramme junioreiden harjoitusten toteuttamisen avainasioita ovat: - luo harjoituksiisi positiivinen ilmapiiri ja kannusta pelaajiasi, jotta mielenkiinto harjoitteluun säilyy - peleissä myös kosketuksia riittävästi (pienpelit) - älä rajaa harjoitetta liian tiukkoihin raameihin, anna pelaajan ratkaista myös tilanteita - pelaajat saatava ajattelemaan ja tajuamaan oleellinen, ei vaan tekemään niin kuin valmentaja sanoo - valmentajan tehtävä on aktiivisesti opettaa ja ohjata (ei katsomovalmentajia eikä vain pyöritetä harjoituksia) - varmista, että pelaajasi ymmärtävät ohjeesi ja neuvosi. Kysy miksi ja miten? - opeta teknisesti oikeat suoritukset, (ja näytä) korjaa virheelliset suoritukset - anna pelaajille mielikuva onnistumisista - muista, että harjoitus on pelaajan ei valmentajan Arviointi Harjoittelun suunnitteluun tulee seuramme junioreissa käyttää myös harjoittelun ja otteluiden arviointia. Arviointia tulee tehdä jatkuvasti ja tulevaa harjoittelua tulee suunnitella tehtyjen arvioiden perusteella. Jokaisen harjoituksen jälkeen tulisi harjoitus arvioida lyhyesti, jotta saadaan mahdolliset epäkohdat heti huomioon. Valmentajien tulee seurata omien pelaajien kehitystä jatkuvasti. Valmentajien tulee opettaa myös pelaajat arvioimaan omia suorituksiaan. Pelaaminen Kausisuunnittelussa on huomioitava alla oleva ottelumäärien tavoitetaulukko. Harjoituskauden alusta alkaen (marraskuu) on pyrittävä järjestämään säännöllisesti otteluita taulukon tavoitteiden mukaisesti. Mikäli ulkopuolisia vastustajia on vaikea löytää, seuran joukkueiden tulisi pelata enemmän sisäisiä otteluita (vanhempia/nuorempia vastaan). Otteluiden ja turnausten suunnittelussa tulee huomioida tasonmittaus ajattelu. Otteluista ja turnauksista ainakin puolet tulisi järjestää ns. kansallisella tasolla ennakolta koviksi vastustajiksi arvioituja joukkueita vastaan (myös turnaukset). Pelit ja turnaukset tulee käydä läpi valmennuspäällikön kanssa kausisuunnitelman yhteydessä. Kovilla peleillä (joukkueen tason mukaan) pyritään totuttamaan

13 13 pelaajat säännöllisesti pelin oikeaan rytmiin ja pelitempoon. Nämä pelit ovat myös valmennuksen arvioinnin ja toteutuksen kannalta tärkeä tekijä. Virallisissa sarjoissa pelaavien joukkueiden sarjakaudelle (viralliset ottelut) ei tule suunnitella turnauksia. Näihin turnauksiin tulee saada valmennuspäällikön lupa. Otteluita/pelaaja Ikäluokka Harjoitusottelut Viralliset ottelut Turnaukset Otteluita kaudessa F7 n. 1-3 n. 1-3 F8 n n F9 n n E10 n n. 40 E11 n n. 40 D12 n n n D13 n n n D14 n. 15 n n. 45 C15 n. 15 n n. 45 Harjoittelu I7-E11 junioreissa Harjoitusten suunnittelu, toteutus ja arviointi Seuran juniorijoukkueiden harjoittelun suunnittelussa tulee valmentajien huomioida, että mitä monipuolisempi urheilullinen tausta lapsella on, sitä nopeammin hän oppii myös pelaamaan jalkapalloa. Pelaajia tuleekin kannustaa harrastamaan myös muita urheilulajeja. Joukkueharjoituksissa tulee käyttää myös muitakin kuin jalkapalloilulle ominaisia peli- ja harjoitusmuotoja (pallo mukana ajatuksella). Harjoitusten suunnittelussa tulee huomioida myös eri ikäkausien harjoitettavien ominaisuuksien herkkyyskaudet sekä ikäluokkien harjoittelun painopistealueet. Harjoittelu tulee suunnitella niin, että pallo on mahdollisimman paljon mukana harjoituksissa. Perustaitojen oppiminen on I7-E11 ikäluokkien harjoittelun tärkein tavoite. Peliharjoitteet tulee toteuttaa pienpeleinä. Näin taataan riittävä kosketusmäärä jokaiselle pelaajalle. Pelimuodot voivat vaihdella aina 3v3 -pelistä 6vs6 peliin. Jokaisen harjoituksen alkuun tai säännöllisesti tulee sisällyttää erilaisia koordinaatio- ja liikkuvuusharjoitteita myös pallon kanssa. Liikehallintakyvyt ovat perusta perustaidoille ja motoriset kyvyt ovat lajitaitojen suoritusedellytyksiä. Koordinaatioharjoitteet tulisi toteuttaa pallon kanssa. Tavoiteltavat toistomäärät tulee myös saavuttaa harjoituksissa. Yksittäisen harjoituksen rakenne tulee olla riittävän yksinkertainen samaa teemaa noudattaen. Taitoharjoitteet tulisi tehdä mahdollisimman pelinomaisesti. Toteutuksessa on tärkeää, että valmentaja opettaa oikean suoritustekniikan, kannustaa pelaajaa toteuttamaan suorituksen ja antaa palautteen suorituksesta positiivisessa hengessä. Harjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa on myös huomioitava, että pelaajat ovat yksilöitä, jotka kehittyvät niin henkisesti kuin fyysisestikin eri tahtiin. Kaikki harjoitukset ovat lapsille, eivät vanhemmille tai valmentajille. Harjoittelun tulee kyseisissä ikäluokissa olla hauskaa. Harjoitukset tulee arvioida niin pelaajien kuin valmennustiiminkin kanssa. Analyysit arvioinneista tulee ottaa huomioon tulevia harjoituksia suunniteltaessa.

14 14 Harjoittelu D12-C15 junioreissa Harjoitusten suunnittelu, toteutus ja arviointi Seuramme D12-C15 juniorijoukkueiden harjoittelun suunnittelussa tulee valmentajien huomioida, että kyseisissä ikäluokissa voidaan jo alkaa puhua harjoittelusta. Pelaajia tulee edelleen kannustaa harrastamaan myös muita urheilulajeja. Valmentajien tulee suunnittelussa entistä enemmän ottaa huomioon myös kotitehtävät/omatoimiset harjoitukset. Valmentajien tulee kertoa pelaajilleen, että joukkueharjoitusten lisäksi vain määrätietoisella omatoimisella harjoittelulla voi päästä huipulle. Kyseisissä ikäluokissa valmentajien tuleekin ohjata ja kontrolloida myös pelaajien omatoimista harjoittelua. Harjoitusten suunnittelussa tulee edelleen huomioida eri ikäkausien harjoitettavien ominaisuuksien herkkyyskaudet sekä ikäluokkien harjoittelun painopistealueet. Harjoitukset tulee suunnitella niin, että ne palvelevat yhä enemmän yksilöitä. Taitoharjoitukset tulee rakentaa jo aikaisemmin opitun perustalle. Taitoharjoittelusta tulee vähintään puolet olla jo opittujen taitojen kertaamista ja automatisoimista. Taitoharjoitukset tulisi suorittaa pelinomaisella tempolla. Peliharjoitteita tulee edelleen toteuttaa pienpeleinä riittävien kosketusmäärien turvaamiseksi. Pelaajien harjoittelun tulee jaksottua viikkotasolla niin, että myös riittävä lepo on mahdollista. Lisäksi pelaajien tulisi huolehtia lihashuollosta päivittäin omatoimisen venyttelyn avulla. Suunnittelussa on otettava huomioon myös siirtyminen isolle kentälle D13 ikäluokassa. Fyysiset testit tulevat myös valmentajien avuksi pelaajien kehitystä arvioitaessa C14 ikäluokasta alkaen. Yksilöiden kehittäminen on joukkueen menestystavoitteita tärkeämpää. Lahjakkuuksille annetaan mahdollisuus siirtyä vanhempaan ikäluokkaan, mikäli pelaajan ominaisuudet (henkiset, fyysiset ja taidolliset) edellyttävät sitä ja hän itse sitä haluaa. Ohjatut erikoisharjoitukset alkavat myös tässä ikävaiheessa (mm. mv-harjoittelu, juoksu/nopeusharjoittelu, voimaharjoittelu).

15 Kokonaisharjoittelun määrä ikäluokittain 15 Seuramme joukkueiden harjoitteluun on asetettu tavoitemäärät ikäluokittain. Tavoitetaulukkoon on myös asetettu minimitavoite harjoitettavan taito-ominaisuuden toistomääräksi yksittäisessä harjoituksessa. Myös koulunkäynnin tärkeys ja muiden lajien harrastamisen mahdollisuus on huomioitu kokonaisharjoittelun tavoitemäärissä. Kotitehtävät kuuluvat seuramme juniorijalkapalloiluun alusta saakka. Kotitehtävien tarkoituksena on totuttaa pelaajat tavoitesuuntautuneeseen omatoimiseen harjoitteluun. Kotitehtävätaulukko on laadittu tavoitteellisten mukaan. Joukkueharjoitusten tavoitetaulukko Ikäluokka Yksittäisen harjoituksen Joukkueharjoitusten määrä kesto toistomäärät Viikossa (marras-huhti) Viikossa (touko-loka) Kaudessa I7 n. 60 min min H8 n. 60 min min G9 n. 60 min min F10 n min min E11 n min min D12 n min min D13 n min min C14 n. 90 min min C15 n. 90 min min Kotitehtävien tavoitetaulukko Ikäluokka Yksittäisen harjoituksen Joukkueharjoitusten määrä kesto toistomäärät Viikossa (marras-huhti) Viikossa (touko-loka) Kaudessa I7 n. 30 min min H8 n. 30 min min G9 n. 30 min min F10 n min min E11 n min min D12 n. 45 min min D13 n. 45 min min C14 n min min C15 n min min Pelaajat opetetaan alusta asti venyttelemään omatoimisesti niin, että D12 ikäluokassa omatoiminen venyttely on jo päivittäinen rutiini. Lisäksi I7-E11 ikäluokissa pelaajia kannustetaan tekemään muuta omatoimista harjoittelua päivittäin esim. muun liikuntaharrastuksen, koululiikunnan tai pihapelien muodossa.

16 16 Yksittäinen harjoitus Seurallamme on jokaisessa jalkapalloharjoituksessa käytössä kokonaisuus, joka sisältää 5-8 erilaista pallollista harjoitetta. Jokaisen harjoitteen fyysinen kuormitus on tiedossa. Pelaajauran aloitusvaiheessa (8-10-vuotiaana) ja oppimisvaiheessa (11 14-vuotiaana) käytetään standardoituja harjoitteita joka harjoitustasolla. Keskeisimmät laatutekijät harjoitteissa ovat harjoitteiden säännöt, pelaajien määrä, maalit ja tila. Pallolliset harjoitteet on jaettu fysiologisen kuormituksen mukaan kuuteen kategoriaan eli kuuteen harjoitustasoon. Harjoitustasoista käytetään nimityksiä R1, R2, R3, R4, R5 ja R6. Kirjain R tulee espanjankielen sanasta el ritmo eli rytmi. R1-harjoitteet ovat puhtaasti aerobisella tasolla toteutettavia harjoitteita. Tällaisia R1- harjoitteita tehdään jalkapalloharjoitusten alussa ja lopussa alku- ja loppuverryttelyjen muodossa. Tyypillisiä näille harjoitteille ovat jatkuva pallonkäsittely, pallon kanssa kikkailu sekä kuljettelu rennosti kävellen ja hölkäten välillä. R2-harjoitteet ovat myös puhtaasti aerobisia harjoitteita. Tyypillisiä harjoitteita ovat pari- ja ryhmäharjoitteet, jotka tehdään alhaisella intensiteetillä palloa syötellen ja kuljetellen keskittyen teknisiin ja taktisiin asioihin ilman vastustajaa tai sitten passiivisen vastustajan kanssa. Tämä on ideaalinen kuormitustaso tekniikan ja taktiikan kehittämiselle. Taukojen aikana pelaajille annetaan palautetta ja korjataan suorituksia. R2-harjoitteita tehdään jokaisessa harjoituksessa. R3-harjoitteet ovat osittain aerobisia ja osittain anaerobisia. Harjoitteet sisältävät erilaisia pelejä ja pienpelejä. Niillä voidaan kehittää pelaajien teknis-taktisia valmiuksia. Keskeistä harjoitteiden toteuttamisessa on, että uusia palloja on koko ajan lähellä, jotta peli kyetään pitämään jatkuvana. Kysymys on siis intervalliharjoittelusta, jossa harjoitteiden kestot ovat 3-8 minuuttia ja palautukset 1-3 minuuttia. Tällainen kuormitustaso on ideaalinen toteuttaa teknis-taktisia harjoitteita. Jokainen harjoitus sisältää myös R3-tasolla olevia harjoitteita. R4-harjoitteet ovat myös osittain aerobisia ja osittain anaerobisia. Näissä harjoitteissa syntyy merkittävästi maitohappoa. Harjoitteet ovat pelinomaisia. Työvaiheet kestävät 45 sekunnista 2 minuuttiin, palautusten ollessa ainoastaan 45 sekunnista kahteen (passiivinen palautuminen) tai kolmeen minuuttiin (aktiivinen palautuminen). Harjoitteiden kokonaiskesto on korkeintaan 8-10 minuuttia. Näitä harjoitteita tehdään keskellä viikkoa, jotta pelaajat ehtivät palautua harjoituksista viikonlopun peleihin. Lapsilla on harjoituksissa harvoin tällaisia harjoitteita. R5-harjoitteet ovat anaerobisia harjoitteita, joissa syntyy maitohappoa. Harjoitteet toteutetaan pelinomaisesti. Harjoite voi olla esimerkiksi prässipeli, jossa työvaiheen kesto on sekuntia kerrallaan. Tällaisia harjoitteita ei alle 12-vuotiaiden harjoittelussa vielä tarvita. R6-harjoitteet ovat nopeusharjoitteita, joissa työvaiheet ovat vain 5-7 sekuntia pitkiä ja palautumisvaiheet kestävät vähintään kaksi minuuttia. Tyypillisiä harjoitteita ovat yksittäiset 1v1-tilanteet ja esimerkiksi sellaiset laukaisutilanneharjoitteet, joissa syötetään, harhautetaan, liikutaan, saadaan pallo takaisin ja laukaistaan. Näissä harjoitteissa kehitetään myös pelaajan päätöksentekokykyä. Lasten ja nuorten harjoittelussa tulee olla tällaisia harjoitteita jokaisessa harjoituksessa. Tyypillinen harjoituskokonaisuus seurassamme on seuraavanlainen. Harjoituksen alussa on yleensä R1-harjoite, joka toimii lämmittelynä. Toisena harjoitteena lämmittelyn jälkeen on yleensä R6- harjoitekokonaisuus eli tuoreilta voimin tehdään nopeutta/ketteryyttä vaativa pallollinen harjoite. Tämän jälkeen seuraa R2-tason aerobinen pallollinen harjoite ja sen jälkeen aerobinen R3-harjoite, jossa on myös anaerobisia elementtejä mukana. Harjoituksen lopuksi tehdään taas R1-harjoite pallollisen jäähdyttelyn muodossa.

17 Harjoituskokonaisuus = 1. R1 2. R6 3. R2 4. R3 5. R1 jäähdyttely 17 Viikkorytmi Pyri järjestämään turnaukset/ottelut niin, että viikon rytmitys olisi: - ottelu - palauttava - kehittävä I - (kehittävä II) - valmistava - ottelu Otteluiden väliin 3-4 harjoitusta. Suhde ei missään tapauksessa toisinpäin!

18 18 6. Taidon opettaminen Taidon oppimisen vaiheet Taidon oppiminen tarkoittaa harjoittelun aikaansaamaa kehon sisäistä tapahtumasarjaa, joka johtaa pysyviin muutoksiin potentiaalissa tuottaa liikkeitä. Oppimisen aikana kehossa tapahtuu monimutkaisia ilmiöitä, ja sitä on vaikea havaita. Ilmiöt perustuvat neurologiaan (hermosto), ajatteluun ja tunteisiin. Monimutkaisuutta lisää se, että oppiminen ja harjoittelu tapahtuvat samaan aikaan. Oppiminen tapahtuu harjoittelun seurauksena eikä esimerkiksi kypsymisen tai voiman kehittymisen myötä. Oppiminen on monimutkainen keskushermoston prosessi, joka on voinut alkaa jo ennen kuin varsinainen taito voidaan ensi kerran toteuttaa. Oppiminen on melko pysyvää. Pallon ponnauttelu on helppo palauttaa mieleen, kun sen kerran on oppinut. Keskushermostoomme on kehittynyt yhteyksiä, joiden avulla taito voidaan muistaa ja toteuttaa jopa pitkän harjoittelemattomuuden jakson jälkeen. Taitojen oppimisen nykyaikainen malli Nykyinen taidon oppimisen malli on perinteiseen malliin verrattuna kokonaisvaltainen ja laaja. Sen mukaan oppiminen kehittyy kolmen tekijän oppijan, ympäristön ja opeteltavan tehtävän yhteisvaikutuksessa. Oppijan ominaisuudet vaikuttavat oppimisprosessin etenemiseen. Näistä olennaisimmat ovat motivaatio, aikaisemmat kokemukset, kehon ominaisuudet, mittasuhteet, synnynnäiset kyvyt sekä kunto-ominaisuudet. Motorisen kehityksen vaihe on oppimisen taustatekijä erityisesti lasten ja nuorten urheilussa. Myönteisiä vaikutuksia oppimiseen on myös tunteilla, kavereilla ja perheellä. Urheiluharrastuksen alkuvuosina vanhempien rooli tukijana on merkittävä. Ympäristön merkitys taitojen oppimisessa on tärkeä. Toiset ihmiset voivat auttaa tai estää oppimista. He muodostavat ilmapiirin eli niin sanotun motivaatioilmaston, jolla tutkimusten mukaan on merkittävä vaikutus ihmisen tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Ilmapiirin tulee olla turvallinen, jotta lapsi ja nuori tuntee itsensä hyväksytyksi niillä taidoilla, jotka hänellä sillä hetkellä on. Myös fyysinen ympäristö tukee oppimista. Välineet, valaistus, kentän kunto, vuodenaika, selvästi rajatut alueet ja vaatetus ovat asioita, joilla oppimista voidaan tehostaa. Tehtävän luonteenpiirteet ovat kolmas tekijä taidon oppimisen mallissa. Motoriset taidot sisältävät hyvin erilaisia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi havaintomotoriikkaan, tehtävän toteuttamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoprosessiin. Lopulliseen vaiheeseen pääseminen edellyttää useiden vuosien ja tuhansien tuntien työtä. On arvioitu, että huippujalkapalloilijaksi vaaditaan vähintään tuntia laadukasta harjoittelua. Parhaiten menestyneet urheilijat harjoittelevat enemmän ja laadukkaammin kuin ne, jotka eivät koskaan yllä huipulle. Joukkueen harjoitukset ovat vain pieni osa huippufutaajan uraa tavoittelevan lapsen ja nuoren arjesta. Ilman tuntikausien omaa harjoittelua pallon kanssa huippu jää taatusti valloittamatta.

19 Taidon oppimisen vaiheet 19 Alkuvaihe eli kognitiivinen vaihe. Tunnusmerkkejä: Urheilija yrittää ymmärtää ja hahmottaa tehtävää. Vaatii paljon ajattelua. Urheilija luo mielikuvan tehtävästä. Kaikki havaintotoiminnot on sidottu harjoitteluun. Suorituksissa on paljon vaihtelua. Suoritus on keskimäärin tehoton. Toistot ovat hitaita ja kömpelöitä. Urheilija ei luota suuresti kykyihinsä. Tekeminen on yrittämistä ja erehtymistä. Harjoitteluvaihe eli assosiatiivinen vaihe. Tunnusmerkkejä: Suoritukset ovat yhdenmukaisia. Vaihtelua tapahtuu edelleen. Urheilija on jo muodostanut mielikuvan taidosta. Urheilija ymmärtää taidon kokonaisuutena. Urheilija on motivoitunut harjoittelemaan. Toistoja (oikeita) on runsaasti. Urheilija pystyy korjaamaan tehottomia suorituksia. Automaatiovaihe eli lopullinen vaihe. Tunnusmerkkejä: Taidosta on tullut kokonaisuus. Suoritukset pystytään toteuttamaan tiedostamattomasti ilman merkittävää ajattelua tai yrittämistä. Taito tuotetaan selkäytimestä. Tekeminen on helppoa. Virheitä syntyy vähän ja suoritukset ovat yhdenmukaisia. Urheilija pystyy keskittymään useampaan tehtävään samanaikaisesti. Urheilija pystyy keskittymään ympäristön tarkkailuun: nostaa päätään ja miettii, minne syötän seuraavaksi tai mitä teen pallon kanssa.

20 Taidon opettaminen 20 Valmentaminen on valmentajan ja valmennettavien välistä vuorovaikutusta. Se on opettamista, ohjaamista, johtamista, kasvattamista ja arviointia. Mitä nuorempia pelaajat ovat, sitä enemmän valmentajalta vaaditaan kykyä hallita opetukseen liittyviä tilanteita. Opetusmenetelmiä ovat esimerkiksi kouluttajan ja opiskelijoiden yhteinen työskentely, yksilöopetus ja ryhmätyö sekä ajattelutaitojen ja luovan ongelmanratkaisun tukeminen. Kaikki nämä sisältävät vielä runsaasti erilaisia tapoja opettaa ja oppia. Opetusmenetelmät ovat vuorovaikutusta, jonka avulla edistetään opiskelijan oppimista, aktivointia ja motivointia. Vuorovaikutustaitojen lisäksi valmentaja tarvitsee opetuksen ja kasvatuksen taitoja voidakseen kehittää urheilijaa yhä paremmaksi. Lapsen ja nuoren urheiluharrastus lähtee normaalisti sisäisestä motivaatiosta. Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on lisätä ja ylläpitää pelaajan sisäistä motivaatiota. Sisäinen motivaatio ei ole vain yksilöllinen asia, vaan siihen liittyy myös sosiaalinen motivaatio: se rakentuu valmentajan ja pelaajien ja tukijoukkojen luomasta ilmapiiristä. Tällä ilmapiirillä on todettu olevan suuri merkitys taitojen oppimiselle. Valmentaja luo omilla tiedoillaan, taidoillaan ja kokemuksellaan ilmapiirin harjoitus- ja ottelutilanteisiin. Yrittämistä, oppimista ja omaa kehittymistä korostava tapa luo tehtäväsuuntautuneen ilmapiirin, jossa lasten ja nuorten on turvallista harjoitella. Kilpailusuuntautunut ilmapiiri korostaa kilpailua ja lopputulosta. Se ei tue sisäisen motivaation perustekijöitä, koska siinä korostuvat vertailu, lopputulos ja valmentajan kontrolloiva rooli suhteessa urheilijoihin. Taitojen oppimisen ja opettamisen kannalta on tärkeää, että tehtäväsuuntautuneessa mallissa ei tarvitse pelätä virheitä, vaan niistä voidaan jopa oppia uutta. Kilpailu kuuluu kuitenkin olennaisesti urheiluun. Siksi nämä kaksi mallia eivät ole toisiaan poissulkevia. Kilpailu ja siihen liittyvä jännitys, odotukset, voitot ja tappiot ovat kasvattavia kokemuksia kaikille urheilijoille. Hyvä opettaminen ja oppiminen on helppo siirtää harjoitustilanteesta itse ottelu- ja kilpailutapahtumaan. Laadukas harjoittelu näkyy ennemmin tai myöhemmin myös menestyksenä. Taidon opettamisessa on olennaista tukeutua urheilijan omiin kokemuksiin ja omaan ajatteluun perustuvaan oppimisprosessiin. Jalkapallossa taidon opettamisen ehdoton edellytys on tuntea ja tietää pelin avainasiat ja niiden merkitys kokonaissuorituksen kannalta. Avainasioiden tunteminen helpottaa ja nopeuttaa opettamista sekä ennen kaikkea pelaajien oppimista. Taito-opetuksen tunnusmerkkejä: - Tilannesidonnaisuus tartu oikeaan hetkeen - Kokemuksiin perustuvaa tiedät mikä toimii ja miten - Tavoitesuuntautuneisuus tavoite ohjaa tekemistä ja vaatimustasoa - Itseohjautuvaisuus tue pelaajan omatoimisuutta ja anna sopivia haasteita - Valmentaja antaa vihjeitä ja mahdollisuuksia, ei valmiita vastauksia - Urheilija itse löytää tai hänet ohjataan löytämään taidon ydinosa Taidon opettaminen Musan Salamassa Pelaajille on opetettava taitoja systemaattisesti: kaiken uuden on rakennuttava aiemmin opitun päälle. Lasten psyykkisen ja fyysisen kehityksen herkkyysiät on otettava tarkasti huomioon, jotta oppiminen edistyisi suotuisasti ja turvallisesti.

21 Yhtenä suurena haasteena on lasten liian vähäinen liikunta, mikä näkyy lasten yksipuolisina liikuntataitoina. Joukkueharjoitukset eivät riitä hyväksi pelaajaksi haluavalle: ne eivät vastaa edes terveysliikunnan minimisuosituksia. 21 Jalkapallo on niin vaikea laji, että esimerkiksi pallon kesyttäminen vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä ja vuosien aktiivista harjoittelua myös omalla ajalla. Kun lapsi huomaa kehittyvänsä, hän oppii arvostamaan pitkäjänteisen harjoittelun merkitystä. Taitava pelaaja myös nauttii pelaamisesta enemmän. Uusimpien valmennusoppien mukaan taitoja on opetettava mahdollisimman pelinomaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa monipuolisten pienpelien ja havaintoihin perustuvien leikkien korostamista harjoittelussa. Suunta on ehdottomasti oikea, mutta oikotietä onneen ei ole. Perustekniikoiden harjoittelusta ei saa tinkiä. Taidon oppimisen progressio Kaikkien joukkueiden valmennuksessa on korostettava tärkeiden perustaitojen systemaattista opettamista. Oppimisprosessi on rakennettava loogiseksi: edetään helpomman kautta vaikeampaan. Eri ikävaiheisiin liittyvät herkkyyskaudet on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Taidon eri osa-alueet on opittava tietyssä vaiheessa. Valmennuksen on oltava myös yksilöllistä. Pelaajien kehittymistä pitää seurata ja heidän harjoitteluaan ohjata Seuraavana yksinkertaistettu malli eri lajitaitojen vaatimuksista ja oppimisesta. Mukaan on liitetty Suomen Palloliiton oppimateriaalista muokattu versio teknisen suorituksen edellytyksistä. Lopuksi käsikirja hahmottelee sitä, mitä Musan Salaman pelaajan tulisi eri ikävaiheissa osata. Alle 8-vuotias pelaaja Tärkeintä on lajiin tutustuminen. Harjoittelun on oltava hauskaa ja turvallista. Oppimisen näkökulmasta ykkösasia on lajiin syttyminen, rakastuminen jalkapalloon. Taitojen oppimiseksi on tärkeää harjoitella sekä lajitaitoja että yleisiä liikkumisen taitoja. Pallonhallinnan kehittäminen on tärkeintä, pyöreää pelivälinettä on kesytettävä jokaisella harjoituskerralla. Ainakin yhdessä osassa harjoitusta jokaisella pelaajalla on oltava oma pallo. Kaikkia tekniikoita kannattaa alusta asti opetella kummallakin jalalla. Taitoharjoitteisiin kannattaa usein yhdistää psykokinestisiä osioita eli esimerkiksi näköhavaintoihin perustuvia valintoja. Pelaajalla on hyvä olla useita erilaisia palloja kotona: pieniä, isoja, kovia, pehmeitä Kuljettaminen ja harhautukset Pelaajan itsekkyys on varsinkin 5-6 vuoden iässä luonnollinen piirre. Kaikki haluavat kuljettaa ja koskettaa palloa mahdollisimman paljon. Pelaaminen on suurimmaksi osaksi sarja eri pelaajien kuljetuksia. Tähän ei tule häiritsevästi puuttua. Syöttämistä on kuitenkin jatkuvasti harjoiteltava. Treeneissä lasten on pelattava paljon erilaisia pienpelejä pienillä joukkueilla (2v2 ja 3v3 + mahdolliset jokeripelaajat, esimerkiksi 4v3). Ponnauttelu ja pallonhallinta Ponnauttelu ja pallolla jonglööraaminen ovat jakaneet suomaisten futisihmisten mielipiteet. Monet juniorivalmentajatkin suhtautuvat yhä pallolla leikittelijöihin väheksyvästi. Futis ei ole sirkusta, eikä kikkailu tee välttämättä autuaaksi, mutta pallolla leikittelyllä harjaannutetaan hyvän jalkapalloilijan ehkä tärkeintä ominaisuutta, pehmeää ensimmäistä kosketusta. Eikä leikkiä voi koskaan liikaa. Maailmasta ei löydy huippupelaajaa, jonka ensimmäinen kosketus pettää. Sisäsyrjä- ja sisäteräsyötöt

22 Syöttämisen opettelu tulee junioripelaajan oppimisen kronologiassa osin limittäin kuljettamisen kanssa. Kun pelaaja ryhtyy harjoittelemaan syöttämisen tekniikkaa, hän astuu samalla koko pelaamisen ytimeen. Jalkapallo on pallon syöttämistä ja haltuunottamista. Jos näitä ei osaa, ei osaa pelata jalkapalloa, totesi legendaarinen Liverpool-manageri Bill Shankley aikoinaan. Teesi pätee edelleen. Tämän vuoksi mahdollisimman puhdas syöttötekniikka on opittava jo varhain, ja jo alkuvaiheessa syöttämiseen on liitettävä joku yksinkertainen ajatus. Valtaosa pelin syötöistä annetaan sisäsyrjällä. Sisäterää käytetään enemmän haluttaessa syöttöihin kierrettä ja korkeutta. Haltuunotot Haltuunotto on siis Shankleyn teesin mukaan miltei puolet pelistä. Joskus sitä on vaikea erottaa pienestä syötöstä. Monet valmentajat sanovatkin, että haltuunotto on syöttö itselle. Joka tapauksessa taitava ja ennen kaikkea yllättävä haltuunotto erottaa hyvän pelaajan keskinkertaisesta. Nilkkapotku Nilkkapotku on jalkapallon tärkeimpiä tapoja syöttää tai laukaista. Nilkkapotkulla palloon saa eniten vauhtia. Taitava pelaaja pystyy laukomaan nilkalla myös hämmästyttävän tarkasti. Hyvä nilkkapotkutaito on seurausta monen vuoden harjoittelusta ja tuhansista toistoista. Nilkkapotkun perusteet kannattaa oppia mahdollisimman aikaisin ja hyvin, jotta aikaa tekniikan hiomiseen jäisi mahdollisimman paljon. 22 Alle 12-vuotias pelaaja Pelaaja on kasvamassa jalkapalloilijaksi. 12 vuoden ikään mennessä pelaajan tulisi osata miltei kaikki jalkapallon tekniset perustaidot. Vanhemmiten korostuu teknisten perustaitojen jalostaminen pelitaidoiksi. Ulkosyrjä- ja ulkoteräpotkut Ulkosyrjällä ja terällä on vaikeampi potkaista palloa kuin sisäsyrjällä ja terällä. Ulkosyrjä- ja ulkoteräsyöttöjä arvostetaan, niillä pallon liikuttaminen on näyttävää. Ulkosyrjä- ja ulkoteräpotkut oppii aloittamalla harjoittelun riittävän aikaisin. Varsinkin ulkoterää voi käyttää tehokkaasti suoraan juoksusta. Pääpeli Kun ajatellaan, miten tärkeä osa jalkapalloa pääpeli on, sitä harjoitellaan yllättävän vähän. Toisaalta pääpeli on teknisesti selvästi helpompaa kuin moni muu taito. Pehmeää ensimmäistä kosketusta ei tarvita, päällä ei juuri koskaan oteta palloa haltuun. Siksi harjoituksissa tehtävien toistojen määrä voi jäädä paljon jalalla pelaamisen toistoja vähäisemmäksi. Olennaista pääpelin tekniikassa on erinomainen kehonhallinta ja ponnistusvoima. Alle 15-vuotias pelaaja Useita lajeja harrastaneet pelaajat ovat suosikkinsa valinneet. Parhaat pelaajat valitaan 14-vuotiaina ensin piirijoukkueeseen ja sitä kautta nuorimpaan poikien maajoukkueeseen. Kunnianhimoisen pelaajan on harjoiteltava urheilijan elämäntapaa. Monipuolinen ravinto, riittävä yöuni sekä tasaisesti kasvava harjoittelu mahdollistavat pelaajan kehittymisen.

23 16 19-vuotias pelaaja 23 Nyt ratkaistaan pelaajan uran suunta. Parhaat yksilöt edustavat Suomea maajoukkueessa ja käyvät kouluaan liikuntapainotteisissa oppilaitoksissa. Pelaajan on tehtävä suuria valintoja ja ratkaistava, haluaako hän yrittää kehittää itsestään huippupelaajaa. Taidoiltaan pelaajan tulisi olla jo valmis. Haasteena on yhdistää taito jatkuvasti kehittyviin fyysisiin ominaisuuksiin. Pelin ja sen taktisten vaatimusten paremman ymmärtämisen ansiosta taitoja voi käyttää pelitilanteissa entistä paremmin hyödyksi.

24 Opettajat avaavat oven, mutta sisään on mentävä itse. 24 Taitava juniori osaa: 8-vuotiaana: - Kuljettaa palloa jalan eri osilla - Muutaman kohtalaisen hyvin hallitun tavan kääntyä pallon kanssa - Muutaman harhautuksen, joilla yrittää ohittaa vastustajan - Kyvyn vaihtaa rytmiä - Auttavan ponnauttelutaidon. Vähintään 20 kertaa vuorojaloin - Teknisesti kohtalaisen puhtaan laukauksen paremmalla jalalla liikkeessä olevaan palloon - Ottaa haltuun maata pitkin tulevat pallot sisäsyrjällä - Ottaa pallon omasta heitosta puolivolleysta haltuun kummankin jalan sisäsyrjällä 12-vuotiaana: - Kuljettaa palloa jalan eri osilla ja katse ylhäällä - Hyvin hallitut tavat kääntyä. 2-3 hyvin hallittua harhautusta - Yhdistää harhauttamisen ja kääntymisen - Ottaa pallon omasta ponnauttelusta puolivolleysta haltuun kummankin jalan sisä- ja ulkosyrjällä - Ottaa maata pitkin tai ilmasta tulevan pallon vaivattomasti haltuun ja ohjata sen nopeasti haluttuun suuntaan - Ponnautella palloa ilmassa varmasti ja monipuolisesti - Laukoa puhtaasti liikkeessä olevaan palloon - Pelata ylivoimapelejä esimerkiksi 4v1 yhdellä kosketuksella - Hyvän syöttötekniikan. Uskaltaa käyttää molempia jalkoja - Puhtaan nilkkapotkun - Hyvän volley- ja puolivolleypotkujen tekniikan - Hyvän peruspuskutekniikan. Käyttää koko kroppaa hyppypuskuissa

25 Avainasiat 25 Kuljetuksissa! - Laadukas ensimmäinen kosketus - Päätöksentekokyky mihin ja miten kuljetan - Katse ylhäällä - Pyrkimys ottaa vähän kosketuksia - Jalan eri osien monipuolinen käyttö - Kyky käyttää kumpaakin jalkaa Harhautuksissa! - Katse pallossa, mutta samalla myös ylhäällä - Jalan eri osien monipuolinen käyttö - Painopiste alhaalla, polvet hieman koukussa - Vartalo hieman etunojassa - Siirrä painopistettä, rytminvaihto harhautuksen tai käännöksen jälkeen - Valmius reagoida puolustajan liikkeisiin Potkut sisäsyrjällä! - Katse pallossa - Tukijalka pallon viereen, kengän kärki syöttösuuntaan - Osumakohta keskelle palloa (syötöt maata pitkin) - Jalan heilahdus taakse, sen jälkeen terävä näpäytys tai jalan heilahdus pallon läpi (työntämällä push pass ) - Nilkka jäykkänä, varpaat hiukan kohti taivasta - Vartalo pallon päällä Potkut sisäterällä! - Katse pallossa - Tukijalka pallon viereen tai taakse - Osumakohta keskelle palloa tai pallon alle - Reilu jalan saatto eteen - Nilkka jäykkänä - Vartalo pallon päällä tai takana Haltuunotoissa! - Liiku pallon kulku- tai lentoradalle - Aikainen päätös millä kropan osalla haltuun - Rentous ja tasapaino, jalat hieman erillään - Hyvä ensimmäinen kosketus mihin ja miten - Tarvittaessa suojaa palloa Nilkkapotkuissa! - Katse pallossa - Tukijalka pallon viereen - Potkaisevan jalan varpaat suoraan tai viistoon alaspäin - Reilu jalan saatto eteen tai lyhyt terävä potkuliike - Puhdas osuma - Tarkkuus, tähtäyspiste - Tasapaino Potkut ulkosyrjällä! - Katse pallossa - Osumakohta keskelle palloa tai pallon alle

26 - Tukijalka pallon takana, kun syöttö tai laukaus suunnataan suoraan eteenpäin tai tukijalan puolelle - Tukijalka pallon vieressä, kun syöttö tai laukaus suunnataan potkaisevan jalan puolelle - Reilu jalan saatto eteen - Nilkka jäykkänä - Vartalo pallon päällä tai takana Pääpelissä! - Pusku otsalla - Silmät auki ja suu kiinni - Niska jännitettynä, leuka lähellä rintaa - Selkä kaarelle taakse, sieltä voimakas ja terävä ylävartalon heilahdus eteen - Käytettävä käsiä. Pelaaja suojaa itseään ja lisää voimaa puskuun - Ponnistus liikkeestä yhdellä jalalla ja paikaltaan kahdella 26

27 Taidon opettamisen malliharjoitteet 27 Harjoitteen kulku: Rajatulla alueella 6-10 pelaajaa, jokaisella oma pallo. Leivotaan, vispataan ja kuljetetaan palloa erilaisilla tavoilla: sisäsyrjillä, ulkoterillä, jalkapohjilla, jalan nilkoilla. Lisätään sekaan suunnanmuutoksia, käännöksiä, harhautuksia. Palauttavina osina erilaisia ponnautteluita: jalkaterillä, ojennetuilla nilkoilla, reisillä, päällä, edellisten yhdistelmillä, matalia ja korkeita palloja. Harjoitteen tavoite: Kehittää monipuolisesti pallonhallintaa ja kosketusta palloon. Avainasiat: Eläytyminen, päkiäliike. Katse ylhäällä, pelaajan on nähtävä mitä alueella tapahtuu. Pallokontrolli. Sovella: Lisää kisoja ja hippoja, myös joukkueiden välisiä. Harjoitteen kulku: Rajattu alue, jokaisella pelaajalla pallo. Yksi pelaajista (hippa) kuljettaa palloa ja yrittää ajaa muita takaa, muut menevät karkuun palloa samalla kuljettaen. Hippa vaihtuu, kun takaa-ajaja koskettaa kädellään takaa-ajettua. Hipalla ja karkulaisilla pitää pysyä pallo koko ajan kontrollissa, eli ei saa juosta ilman palloa. Harjoitteen tavoite: Kehittää taitoa kuljettaa, harhauttaa ja vaihtaa suuntaa. Avainasiat: Katse ylhäällä. Pallo kontrollissa. Harhauta hippa ja pakene. Sovella: Yksi hippa jahtaa muita tietyn ajan, lasketaan kiinniotot. Lisätään hippojen määrää. Kisataan joukkueina. Harjoitteen kulku: Rajatulla alueella 5-8 pelaajaa. Kaikki kuljettavat palloa, paitsi hippa, joka kantaa palloa sylissään. Hippa yrittää potkia mahdollisimman nopeasti muiden pallot pois alueelta. Kaikki pelaajat ovat vuorollaan hippana. Harjoitteen tavoite: Kehittää kykyä kuljettaa ja vaihtaa suuntaa nopeasti. Kehittää harhautustaitoja. Avainasiat: Pallokontrolli. Katse ylhäällä ja huomioitava liikkuvat osat. Suojaaminen, oma kroppa pallon ja hipan välissä. Terävät suunnanmuutokset, painopiste hiukan alempana. Sovella: Alueen koko. Pelaajien määrä. Pallon vain joka toiselle pelaajalle, jolloin hipan työtä voi vaikeuttaa syöttämällä. Joukkuekisat. Hipalta pallo kokonaan pois. Harjoitteen kulku: Pari ja pallo, kaksi kartiota. Pelaajat syöttelevät palloa keskenään. Palloton pelaaja tulee kartion takaa pelattavaksi, saa syötön, ottaa ensimmäisen kosketuksen kartion toiselle puolelle ja syöttää pallon takaisin sille puolelle kartiota, jonne pari on vastaavasti liikkunut. Harjoitteen tavoite: Kehittää perustaitoja, etenkin ensimmäistä kosketusta ja lyhyitä syöttöjä. Parantaa suoritusvarmuutta. Avainasiat: Eläytyminen, päkiäliike, rytmi. Katse ylhäällä, syöttökohteen havaitseminen. Liikkeen ja syötön ajoitukset. Ensimmäinen kosketus. Oikeat syötttötekniikat. Sovella: Vaihtelevat syöttötavat. Kosketusten määrä. määrätyt tavat ensimmäiseen kosketukseen. Syötöt ilmassa, jalalla tai heittämällä, haltuunotot ilmasta. Harjoitteen kulku: Yksi pari syöttää sisäsyrjällä pituussuunnassa, toinen pari yrittää osua poikittaissuunnassa ensimmäisen parin palloon. Lasketaan peräkkäiset onnistuneet pitkät syötöt. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttötekniikkaa. Avainasiat: Tukijalka syötön suuntaan. Ylävartalon paino kevyesti pallon päälle. Napakka potkuliike. Huolellisuus. Sovella: Lisätään torpedoiden määrää. Pidennetään etäisyyksiä pelaajien taitojen mukaan. Syötöt vain yhdellä kosketuksella. Syötöt vain heikommalla jalalla. Syötöt nilkalla. Pelin kulku: Keilat asetetaan alueen keskelle pystyyn, joukkueet, joukkueet asettuvat vastakkain rajojen taakse. Jokaisella pelaajalla on pallo. Pelaajat yrittävät kaataa keiloja, saavat hakea palloja omalta kenttäpuoliskolta ja juosta syöttämään uudelleen rajansa takaa. Enemmän keiloja kaatanut joukkue voittaa. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttötekniikkaa. Avainasiat: Tukijalka syötön suuntaan. Ylävartalon paino kevyesti pallon päälle. Napakka potkuliike. Huolellisuus. Sovella: Etäisyydet keiloista. Syötöt vain heikommalla jalalla. Syötöt vain ulkosyrjällä. Kaadot heittämällä.

28 28 Harjoitteen kulku: Kaksi kahden pelaajan joukkuetta vastakkain suorakaiteen muotoisella alueella. Kummatkin joukkueet yrittävät tehdä maalin syöttämällä maata pitkin päätyalueen läpi. Välissä on neutraali alue, jolle ei saa mennä. Pelataan yhdellä kosketuksella, joukkueella yhteensä kolme kosketusta. Joka pallosta piste, pisteen voittanut jatkaa syöttämistä. Pelataan erä 11 pisteeseen. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttötaitoa. Parantaa ensimmäistä kosketusta ja pelinlukutaitoa. Avainasiat: Potkutekniikka. Aktiivisuus pallottomana. Etäisyydet. Nopeat reagoinnit muuttuviin tilanteisiin. Kommunikointi. Sovella: Alueen koko. Nilkkapotkut sallittu. Syötöt vain heikommalla jalalla. Kaksi kosketusta. Harjoitteen kulku: Rajatulla alueella 6-10 pelaajaa, jokaisella parilla pallo. Parit liikkuvat alueella ja syöttelevät porttien läpi toisilleen. Saman portin läpi ei saa syöttää kahdesti peräkkäin. Lasketaan kuinka monta syöttöä porttien läpi parit saavat minuutissa, eniten onnistuneita suorituksia kerännyt voittaa. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttötaitoa, oppia syöttämään liikkeestä ja liikkuvalle pelaajalle. Parantaa ensimmäistä kosketusta. Avainasiat: Syöttötekniikka. Ekan kosketuksen suuntaus. Nopeat oikeat havainnot, missä esimerkiksi lähin tyhjä maali. Kommunikointi. Sovella: Vaihtele kisaan käytettävää aikaa. Määrätty syöttötapa. Heitot ja erilaiset haltuunottotavat. Harjoitteen kulku: Neliön/suorakaiteen muotoinen alue. Vähintään 5 pelaajaa. Yksi tai kaksi palloa pelissä samaan aikaan. Syötetään yhdellä kosketuksella. Syöttöä vastaanottava pelaaja liikkuu pelattavaksi kartion takaa (valintaa syöttäjälle). Pelataan joko seinäsyöttö (1) tai seinä kolmannelle (2). Syötön jälkeen liike seuraavalle kartiolle. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttötaitoa liikkeestä. Parantaa pallottomien pelaajien liikkeen suuntaa ja ajoitusta. Lisätä suoritusvarmuutta. Avainasiat: Syöttötekniikka. Ajoitukset. Pallottomien liike ja valinnat. Peliasennot. Eläytyminen! Kommunikointi. Sovella: Etäisyydet. Pallojen ja kosketusten määrä. Pidemmät syötöt ilmassa. Harjoitteen kulku: Kaksi pelaajaa pitää palloa ilmassa eri tavoin: vapaat kosketukset, 2 kosketusta, 1 kosketus, vain jaloilla, ojennetuilla nilkoilla, vain päällä, haltuunotot reisillä ja rinnalla, lukuisat erilaiset yhdistelmät. Pelaajien taidoille sopiva etäisyys. Harjoitteen tavoite: Kehittää pelaajien perustaitoa ja kosketusta palloon. Avainasiat: Eläydy. Kevyt päkiäliike. Lue pallon lentorata ja liiku eteen- tai taaksepäin. Oikeat potku- ja puskutekniikat. Sovella: Lisää erilaisia sporttisia suorituksia jokaisen syötön jälkeen, esim. käynti istumassa tai päinmakuulla, tai kahden metrin juoksu takaperin ja etuperin. Parikilpailut. Ennätykset. Entistä vaativammat tavat. Harjoitteen kulku: Rajattu alue, sen keskellä verkko (tai esim. syöttöpenkit). 3 pelaajaa/joukkue. Toinen joukkue potkaisee pallon pompun kautta peliin. Pallo saa pompata syötöstä kerran maahan. Joukkueella yhteensä kolme kosketusta., pallo on käytävä vähintään kahdella pelaajalla ja verkon yli pallo on aina pelattava yhdellä kosketuksella. Joka syötöstä piste, erät 11 pisteeseen, sama syöttäjä jatkaa voitetun pisteen jälkeen. Harjoitteen tavoite: Kehittää pelaajien syöttö- ja haltuunottotekniikoita. Parantaa ensimmäistä kosketusta. Avainasiat: Eläytyminen. Kevyt päkiäliike. Liike pallon lentoradan mukaan. Ensimmäisen kosketuksen pehmeys. Kommunikointi. Oikeat potku- ja puskutekniikat. Sovella: Alueen koko. Kosketus- ja pomppusäännöt. Pelaajien määrä. Harjoitteen kulku: Kolmen pelaajan ryhmät, kaksi pelaajista alueen toisessa päässä, yksi toisessa. Viestikisat starttaavat kahden pelaajan jonoista, jonojen ensimmäisellä pallot. Valmentajan merkistä liikkeelle. Täysivauhtinen kuljetus kolmannelle kartiolle, terävä käännös ja kuljetus päätyyn. Vaihdot kartioiden linjan takaa. Tehdään sovittu määrä kierroksia, nopein voittaa. Harjoitteen tavoite: Kehittää monipuolisesti taitoa kuljettaa ja kääntyä. Parantaa liikunnallisuutta. Avainasiat: Maksimitempo. Oikeat kuljetusja kääntymistekniikat. Sovella: Uudet reitit. Erilaiset tavat kuljettaa palloa. Osa matkasta ilman palloa (2). Syötöt mukaan (3). Pelaajien ja suoritusten määrä (rasitus).

29 29 Harjoitteen kulku: Puolet pelaajista ympyrän keskellä, puolet laidoilla. Pallot laidoilla olevilla pelaajilla. Pallottomat pelaajat liikkuvat pelattavaksi, saavat syötön tai heiton laidalta ja palauttavat niitä erilaisin tavoin laidoille: maata pitkin, ilmassa, yhdellä, kahdella tai kolmella kosketuksella, jaloilla tai päällä. Harjoitteen tavoite: Kehittää monipuolisesti perustaitoja, etenkin ensimmäistä kosketusta ja syöttöjä. Parantaa suoritusvarmuutta. Avainasiat: Eläytyminen. Keskittyminen. Oikeat tekniikat. Sovella: Pallot ympyrän keskellä, esimerkiksi seinäsyötöt. Pallot pelattava aina määrätylle värille. Lisää ympyrän sisään ketteryyttä ja kehonhallintaa kehittäviä ilman palloa tai pallon kanssa tehtäviä osia. Vaihtele suoritusten pituuksia ja tempoja. Kilpailun kulku: Pelaajat kiertävät kuusiosaisen taitotarkkuusradan pienissä ryhmissä tai koko joukkueena, jokaisella on oma pallo. Ratojen etäisyydet pelaajien taitojen mukaan. Hyväksytyn suorituksen jälkeen pelaaja siirtyy seuraavalle rastille, epäonnistuneen jälkeen yrittää uudelleen. Nopeimmin radan selvittänyt voittaa. 1. Osuma ylärimaan. Pelaajat yrittävät potkaista pallon maasta ylärimaan. 2. Syöttö portin läpi. Pelaajat yrittävät syöttää pallon portin läpi. 3. Syöttö alueelle. Pelaajat yrittävät syöttää pallon kartioiden väliin. 4. Futisgolf. Pelaajat yrittävät syöttää pallon kartioviheriölle. 5. Syöttöneliö. Pelaajat yrittävät kiertää neliön yhden kosketuksen syötöillä. Syötöt sallittuja vain neliön ulkopuolella. 6. Osuma ylärimaan. Pelaajat yrittävät potkaista pallon maasta ylärimaan. Harjoitteen kulku: Kaksi paria vastakkaisilla alueilla. Annetaan pitkiä syöttöjä alueelta toiselle. Alueella pelattava aina seinä ennen pitkää syöttöä, pitkät syötöt annettava suoraan kaverin syötöstä. Harjoitteen tavoite: Kehittää potkutekniikkaa ja ensimmäistä kosketusta. Parantaa suoritusvarmuutta. Avainasiat: Rohkea potkuliike, puhdas osuma palloon, tukijalan sijainti, hyvä tasapaino. Pallon liikeradan nopea arviointi ja vastaanottajan oikea sijoittuminen. Kommunikointi. Sovella: Vaihtelevat syöttötavat: maata pitkin tai ilmassa, jalan eri osilla. Kosketusten määrä alueella. Määrätyt tavat ensimmäiseen kosketukseen. Kaksi ekaa kosketusta otettava ilmassa. Syötöt määrätylle pelaajalle (värit, valinnat). Harjoitteen kulku: Kaksi kahden pelaajan joukkuetta, neljä kartioita tehtyä maalia, keskellä rajattu puskualue. Toinen parista heittää pallon alueelle, johon toinen parista juoksee ja yrittää puskea pallon vastustajan vartioimaan kartiomaaliin. Parit yrittävät maalintekoa vuorotellen. Harjoitteen tavoite: Kehittää pelaajien puskutekniikkaa. Avainasiat: Oikea puskutekniikka: katse pallossa, pusku otsalla. Ylävartalo kaarelle taakse, sieltä terävä heiluriliike eteen. Kädet mukana (tasapaino ja voima). Niska jämäkkänä, leuka lähellä rintaa. Sovella: Etäisyydet pelaajien taitojen mukaan. Maalintekoyritystä edeltää seinäsyöttö päällä. Syötöt keskityksinä. Lisätään oikeat maalit ja maalivahdit. Hyppypuskut. Harjoitteen kulku: Palloton pelaaja liikkuu pelattavaksi, saa syötön alueelle, ottaa ensimmäisen kosketuksen keskimmäisen neliön sisään ja laukaisee toisella kosketuksella kohti maalia. Pyrkimys laukaista toiselta puolelta oikealla, toiselta vasemmalla jalalla. Ampuja vaihtaa puolta, syöttäjästä tulee laukaisija. Harjoitteen tavoite: Kehittää ensimmäistä kosketusta maassa tai ilmassa ja laukaisutaitoa. Tarkentaa viimeistelyä. Avainasiat: Ensimmäisen kosketuksen paino ja suuntaus: laukaus on lähdettävä nopeasti toisella kosketuksella. Potkuvalinta laukaukseen. Sovella: Syötöt ilmassa, jaloin tai käsin. Laukaukset suoraan syötöstä. Ensimmäinen kosketus ja laukaus laitimmaisesta neliöstä. Harjoitteen kulku: Pallollinen pelaaja kuljettaa vauhdikkaasti poikittain ja laukoo nopeasti kartion jälkeen kohti maalia. Palloton pelaaja juoksee maalivahdiksi torjumaan palloa. Palloa ei saa torjua käsin. Palloton pelaaja saa lähteä juoksuun heti, kun pallollinen koskettaa palloon. Pallottoman juoksumatka hiukan kuljettavaa pelaajaa pidempi. Harjoitteen tavoite: Kehittää kuljetus-laukaisutaitoa. Rohkaista pelaajia torjumaan laukauksia oman maalin edessä. Avainasiat: Tempokuljetus, vähän kosketuksia. Potkutekniikka. Vetohetkellä katse pallossa, sitä ennen huomioitava maalivahdin sijainti. Puolustajan rohkeus. Sovella: Kuljetettavien ja juostavien matkojen pituudet. Maalin koko. Kuljetustavat, esimerkiksi vain heikommalla jalalla.

30 30

31 31 7. Pelikäsityksen opettaminen Pelikäsitys Pelikäsityksellä tarkoitetaan pelaajan kykyä hahmottaa pelitilanteet ja ratkaista ne parhaalla mahdollisella tavalla. Sekä pallon kanssa että ilman. Pienten nappuloidenkin peleissä yksittäinen pelaaja saattaa tehdä jopa 100 ratkaisua minuutissa. Ne perustuvat kykyyn nähdä ja ymmärtää - oma, joukkuekavereiden ja vastustajan sijainti - pallo, sen liike ja suunta - ottelun tilanne, jäljellä oleva peliaika ja ottelun luonne Voiko pelikäsitystä opettaa? Pelikäsitys on osin geeneissä, mutta sitä voi ja pitää opettaa. Pelaajalta voidaan odottaa otteluissa oikeita ratkaisuja, jos hän on saanut harjoituksissa ratkaista itse samankaltaisia tilanteita. Opetustilanteissa kannattaa antaa pelaajien ratkaista tilanteita myös teoriassa, kyselemällä ja keskustelemalla heidän kanssaan valinnoista. Näin oppiminen on huomattavasti tehokkaampaa. Pelikäsitystä on opetettava suunnitelmallisesti ja nousujohteisesti. Opettaminen alkaa yksittäisestä pelaajasta ja etenee koko joukkueen pelaamiseen asti. Oikaista ei voi. Pelaaminen isolla kentällä perustuu aina yksittäisen pelaajan ratkaisuihin sekä kahden pelaajan, yhden linjan ja useiden linjojen väliseen yhteistyöhön. Valmentajalla on keskeinen rooli pelikäsityksen opettamisessa. Valmentajan tulee tuntea peli ja löytää oikeat hetket pelikäsityksen opettamiseen. Hyvä valmentaja pystyy luomaan sellaisia harjoitteita ja tilanteita, joissa pelaaja itse oivaltaa oikean ratkaisun. Opetettaessa lapsia ja nuoria pelaamaan on joukkueen tapa pelata tärkeämpi kuin ottelun lopputulos. Pelaajia on rohkaistava ratkaisemaan tilanteita heitä eniten kehittävällä tavalla. Pelaajan on annettava yrittää harhauttaa vastustaja tai syöttää kanssapelaajalle menetyksenkin uhalla. Se kehittää pelaajaa enemmän kuin käsky potkaista pallo vain kauas ja korkealle. Miten pelikäsitystä voi opettaa? Pelikäsityksen opettaminen voidaan aloittaa samaan aikaan kuin jalkapallon harjoittelu alkaa. Pelikäsitys alkaa kehittyä heti, kun lapsi pelaa ja leikkii joukkuekavereiden kanssa. Pelaaja käyttää näkö-, kuulo-, ja tuntoaistiaan lukiessaan peliä. Esimerkiksi puhtaasta potkusta nämä aistit vievät aivoihin muun muassa ääniä, tilanteita ja tunnetta. Mitä enemmän pelaajalla on pelaamisen muistijälkiä aivoissaan, sitä paremmin hän kiperät tilanteet ratkaisee. Erilaisten pelien suosiminen harjoituksissa on tehokas tapa opettaa pelikäsitystä. Pelien aikana pelaajat joutuvat tekemään jatkuvasti valintoja. Peli antaa usein myös välittömän ja rehellisen palautteen: menikö esimerkiksi syöttö perille vai vastustajalle. Pelaajan on saatava tehdä ratkaisunsa itse. Tilanteen jälkeen valmentaja voi kertoa pelaajalle, oliko ratkaisu oikea vai väärä, jos pelaaja ei sitä itse ymmärrä. Peleissä on otettava huomioon kentän koko: mitä isompi alue, sitä enemmän pelaajilla on aikaa ja tilaa tehdä ratkaisuja. Pallonhallintapeleissä pelin suunta on tärkeä, kummatkin joukkueet tietävät, mihin hyökätä ja mitä puolustaa. Näin harjoitus on pelinomainen. Perinteisten kahden maalin pelien lisäksi kannattaa käyttää myös kolmea ja neljää maalia. Maalit voivat olla myös portteja, joiden läpi kuljetetaan tai syötetään.

32 32 Pienpeleissä on tärkeää, että kentällä on samantasoisia pelaajia. Silloin kaikille kertyy sopivasti onnistumisia ja epäonnistumisia. Joskus pelit on syytä räätälöidä poikkeuksellisen koviksi, jolloin pelaajat joutuvat mukautumaan äärimmilleen nousseeseen vaatimustasoon. Toisinaan on hyödyllistä tehdä peleistä helpompia ja antaa pelaajille enemmän tilaa ja aikaa ratkaisujen tekemiseen. Tämä on hyvä tapa esimerkiksi hyökkäyspelin mallien harjoitteluun. Pienpelien sääntöjen on oltava selkeitä. Pelikäsityksen opettamisen tulee olla säännöllistä. Harjoittelun on oltava ympärivuotista, jotta kehitys on mahdollista. Talvisin valmentajien on oltava luovia, koska harjoitukset ovat koulun saleissa tai kylmässä ulkoilmassa. Pelikäsitystä voidaan kuitenkin harjoitella saleissa erilaisten pienpelien avulla. Huippupelejä ja -pelaajia seuraamalla nuori voi imeä oppia ammattilaisten tavoista ratkaista erilaisia tilanteita. Tämän takia pelaajia tulisi pienestä pitäen kannustaa ottelujen katsomiseen. Valmentajat voivat mitata pelaajien pelikäsitystä tilastoimalla ottelutapahtumia. Laskettavia asioita voivat olla esimerkiksi syötöt omille ja vastustajalle, pallonriistot ja -menetykset sekä onnistuneet 2v1-tilanteet. Ottelujen kuvaaminen sekä onnistuneiden ja epäonnistuneiden suoritusten katsominen ja analysointi yhdessä pelaajien kanssa on myös erittäin hyödyllinen tapa kehittää pelikäsitystä. Hyökkäyspeli Hyökkäämistä on harjoiteltava puolustamista enemmän, koska se on vaikeampaa. Pelaajat myös nauttivat enemmän hyökkäämisestä. Hyökkäysalueelle voi murtautua esimerkiksi monen lyhyen syötön yhdistelmillä, yhdellä pitkällä syötöllä tai hienoilla yksilösuorituksilla. Vaarallisesti hyökkäävä joukkue osaa luoda maalintekotilanteita monin eri tavoin. Usein on hyökättävä nopeasti, toisinaan taas kontrolloitava palloa ja edettävä hitaasti. Hyökkääminen edellyttää pelaajilta useita taitoja ja kypsää pelikäsitystä. Hyökkäyspelaamista on paras harjoitella pienpelien ja maalintekoharjoitteiden avulla. Pelikäsityksen kannalta yksi hyökkäyspelin vaativimpia asioita on ajoitus. Liian aikaisin tai myöhään annettu syöttö saattaa tuhota koko hyökkäyksen. Pelinomaisissa harjoitteissa ajoitus on luontaisesti mukana. Muissa harjoitteissa valmentajan tulee opettaa ja vaatia oikeaa ajoitusta. Hyökkäyksen onnistumisen kannalta oleellista on pallottomien pelaajien liikkuminen pelattaviksi. Pelaajia on opetettava liikkumaan pois syöttövarjosta. Pelattavaksi liikkuminen vaatii täydellistä ajoitusta: liian aikaisin liikkuminen pelattavaksi johtaa usein tilanteen pysähtymiseen. Pelaajia on opetettava liikkumaan siten, että syötön saadessaan he olisivat jo valmiiksi positiivisessa peliasennossa eli rintamasuunta kohti vastustajan maalia. Tämä mahdollistaa nopeamman pelaamisen. Tee tyhjää tilaa, täytä tyhjää tilaa Pelaaja voi tehdä liikkumisellaan tilaa joko itselleen tai kanssapelaajilleen. Tilan tekeminen itselleen tarkoittaa tietyn alueen tyhjentämistä ja sen täyttämistä oikea-aikaisella liikkumisella. Esimerkki: Kun laitahyökkääjä tulee vastaan pallollista keskikenttäpelaajaa, voi puolustaja seurata häntä. Tällöin syntyy tilaa paikkaan, josta laitahyökkääjä lähti liikkeelle. Oikea-aikainen liike ja syöttö syntyneeseen tyhjään tilaan tarjoaa laitahyökkääjälle tilaa ja aikaa seuraavan ratkaisun tekemiseen.

33 Pallottomien pelaajien on osattava liikkumisellaan tehdä tilaa myös muille. Tilan tekeminen toisille vaatii pelaajalta hyvää pelinlukutaitoa, yhteistyötä, kommunikointia ja oikeaa ajoitusta. Klassinen esimerkki tästä on kahdella hyökkääjällä pelaava joukkue, jossa toinen tulee vastaan hakemaan palloa ja toinen juoksee pystyyn vastaan tulleen pelaajan selän taakse. 33 Esimerkiksi keskikenttäpelaajille on syytä opettaa, miten he pystyvät liikkumalla luomaan tilaa toisilleen. Tilaa tekevän pelaajan on ymmärrettävä, mihin suuntaan hänen kannattaa liikkua. Tilan täyttävän pelaajan on ajoitettava liikkumisensa oikein, syöttäjän syöttönsä. Pallo pitää toimittaa perille oikealla nopeudella. Pienet isot tilanteet 1v1-tilanteiden voittaminen on ratkaisevan tärkeää. Pelaajan on hahmotettava, milloin kyse on juuri 1v1-tilanteesta. Jos puolustajalla on tuki alapuolellaan, ei harhauttaminen välttämättä ole paras ratkaisu. Suunnanmuutokset ja rytminvaihdokset ovat vastustajan ohittamisessa oleellisia asioita. Puolustajan saaminen sivuttaisliikkeeseen tai liikkeeseen kohti pallollista pelaajaa parantaa ohitusmahdollisuuksia. Usein riittää, että pallollinen pelaaja saa jalan vapaaksi syöttöä, laukausta tai keskitystä varten. Aina ei siis tarvitse päästä konkreettisesti vastustajan ohi voittaakseen tilanteen. Vastustajan ohittaminen syöttämällä edellyttää kanssapelaajan liikkumista pelattavaksi. Parhaimmillaan liike luo 2v1-ylivoimatilanteen, jossa pallollinen pelaaja voi ohittaa vastustajan kuljettamalla tai syöttämällä. Ratkaisun sanelee puolustajan liikkuminen. Jos tämä peittää syöttösuunnan, aukeaa pallolliselle tilaa kuljettaa. Kun puolustaja jää ottamaan vastaan pallollista pelaajaa, on syöttäminen usein järkevin ratkaisu. 2v1-tilanteesta tulee selvitä yhdellä syötöllä. Ajoitus ratkaisee paljon. Liian aikainen syöttö ei yleensä ohita puolustajaa, ja vastaavasti myöhäinen syöttö katkaistaan usein. Parhaimmillaan oikeaaikainen syöttö ohittaa vastustajan ja takaa syötön vastaanottajalle mahdollisuuden pelata eteenpäin. Pelaajille on opetettava kyky salata syötön suunta. Katse ja vartalon asento paljastavat helposti, mihin suuntaan pelaaja on syöttämässä palloa. 2v1-tilanteita on järkevää harjoitella paljon ja monipuolisesti, niin että pelaajien sijainnit lähtötilanteissa vaihtelevat. Pelaajat voivat olla vierekkäin, pallottoman aloite voi lähteä puolustajan takaa, tai palloton voi olla selkä maalia kohti. Vaihtoehtoja riittää. Etäisyyksien merkitys Pelaajien väliset etäisyydet voivat hyökätessä olla joko liian lyhyitä tai liian pitkiä. Pelaajien ollessa liian lähellä toisiaan peli ei etene, koska syötöt eivät ohita vastustajan pelaajia. Liian isot etäisyydet puolestaan vaikeuttavat syöttöjen perillemenoa. Jotta kentällä olisi tasapaino, tulisi pallollisella olla syöttömahdollisuuksia lähellä ja kaukana. Hyökkäyksen etenemisen kannalta on tärkeää, että pelissä on syvyyttä. Syvyydessä voi olla valmiina kohdehyökkääjiä, joille pallo pelataan suoraan jalkaan. Näin vastustajan puolustus venyy, ja hyökkäävä joukkue saa lisää tilaa. Toisaalta pallo voidaan pelata myös syvyyteen liikkuvalle pelaajalle, jolloin tämän rintamasuunta on kohti vastustajan maalia. Palloa vastaanottava pelaaja kaipaa alapuolelleen tukea. Jos syöttömahdollisuuksia eteenpäin ei ole, peliä voidaan kierrättää toisaalle. Samalla pallollisen pelaajan tuki niin sanotusti varmistaa pallon menetysten varalta. Hyökättäessä joukkueen laitimmaisten pelaajien tulee pitää kenttä leveänä. Tämä pakottaa vastustajan liikkumaan poikittain, jolloin kentälle syntyy välejä. Niihin hyökkäävän joukkueen pelaajat voivat liikkua. Pelin leveänä pitäminen mahdollistaa myös puolenvaihtojen tekemisen.

34 Suunnanmuutokset muotia Kun joukkue riistää pallon, vastustajan puolustus voi olla heikosti organisoitu. On otollinen hetki hyökätä nopeasti. Tätä kutsutaan suunnanmuutospelaamiseksi. Toimivassa suunnanmuutoksessa hyödynnetään vastustajan hetkellinen epätasapaino. Tällaisen hyökkäyksen tunnusmerkkejä ovat pallon ja pelaajien liikkuminen vikkelästi eteenpäin. Nopean vastahyökkäyksen periaatteita ovat: - Pallo ja pelaajat liikkuvat eteenpäin - Pallo syötetään eteenpäin liikkuvien pelaajien juoksulinjoille - Jos mahdollista, annetaan pitkä syöttö vastustajan linjan taakse - Jos syöttömahdollisuutta ei ole, pelaajan on kuljetettava eteenpäin - Hyökkäyksen tulisi päättyä aina maalintekoyritykseen - Kaikkien pelaajien on noustava hyökkäykseen mukaan, jotta kentän tasapaino säilyy syvyyssuunnassa - Pallon alla olevien pelaajien tulee huolehtia varmistuksesta Nykyjalkapallossa hyvällä suunnanmuutospelaamisella voidaan voittaa otteluja. Menettäessään pallon vastustajan pelaajat ovat usein ylhäällä, leveällä ja kaukana toisistaan. Hyvän pelikäsityksen omaava pelaaja näkee, missä tilaa on eniten, mihin pallo kannattaa syöttää ja kuinka nopea hyökkäyksen on oltava. Yksittäisen pelaajan oikea ratkaisu pallon riiston jälkeen voi johtaa maaliin. Siksi suunnanmuutostilanteita tulee harjoitella teoriassa ja käytännössä. Peliharjoitteet toimivat parhaiten. 34

35 Puolustuspeli (Alue) Prässi Tuki Peittäminen Varmistaminen Kontrollointi Vartiointi Vetäytyminen Käsite: Leveys Käsite: Syvyys 1v1 1v2 2-3 pelaajan yhteistyö Linjan toiminta (P/KK) Linjojen välinen yhteistyö Reagointi menetyksiin Pelipaikkakohtaiset roolit Hyökkäyspeli v1 Liikkuminen pelattavaksi 2v1 Seinäsyöttö 3v2 Seinä kolmannelle Tee ja täytä tyhjää tilaa Käsite: Leveys Käsite: Syvyys Pelinavaaminen Rakentelu Murtautuminen Viimeistely Vastahyökkäykset Reagointi riistoihin Pelipaikkakohtaiset roolit =Herkkyyskausi =Aktiivinen harjoittelu 35 Puolustuspeli Vastustajan rangaistusalue on paras paikka puolustaa, sutkautti Celticin manageri Jock Stein 1970-luvulla. Totta. Puolustavan joukkueen tarkoituksena on estää vastustajaa tekemästä maalia ja riistää pallo omalle joukkueelle. Turvallisinta se on tehdä mahdollisimman kaukana omalta maalilta. Puolustuspelaamisessa yksittäisen pelaajan kyky voittaa 1v1-tilanteita on oleellista. Silti puolustaminen on koko joukkueen asia, puolustuspelin tulee olla organisoitua ja järjestelmällistä. Tärkeää on, että pelaajat osaavat toimia oman pelipaikkansa vaatimalla tavalla kulloisessakin tilanteessa. Tilanteen vaihtuminen hyökkäyksestä puolustamiseen on suuri haaste, ja se vaatii pelaajilta kurinalaisuutta ja työmoraalia. Jalkapalloa aloittelevia lapsia (6 8-vuotiaita) on tärkeää opettaa ja kannustaa puolustamaan aktiivisesti ja aggressiivisesti, niin että pallo yritetään riistää lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

36 Pelaajalle voidaan myöhemmin opettaa hidastamista ja peittämistä, mutta rohkeutta pallon riistämiseen on hankalampi opettaa myöhemmällä iällä. 36 1v1-puolustaminen - Puolustaja liikkuu nopeasti lähelle pallollista vastustajaa, mutta ei ryntää ulos tilanteesta - Puolustaja on kärsivällinen ja antaa hyökkääjän tehdä aloitteen - Mitä lähempänä omaa maalia puolustaja on, sitä lähempänä pallollista vastustajaa hänen on oltava - Puolustaja sijoittuu vastustajan ja oman maalin väliin. Lähimpänä pallollista vastustajaa olevaa pelaajaa kutsutaan ensimmäiseksi puolustajaksi. Hänen tehtävänään on joko prässätä, yrittää riistoa, peittää syöttösuuntia, hidastaa tai estää laukauksia ja keskityksiä. Pelaajan on omien havaintojensa sekä kanssapelaajien kommunikoinnin avulla tiedettävä, mikä kulloinkin on järkevää. Yleisesti ottaen ensimmäinen puolustaja voi yrittää pallonriistoa, kun hänellä on tuki alapuolellaan. Jos oma joukkue on pallon menetyksen jälkeen huonosti organisoitu, on ensimmäisen puolustajan voitettava aikaa joukkueelleen hidastamalla ja peittämällä syötöt vaara-alueille, kuten oman puolustuslinjan taakse ja kentän keskelle. Pallonmenetysten jälkeen on erityisen tärkeää, etteivät pelaajat ryntää ulos tilanteesta. Seuraava askel puolustamisessa on kahden pelaajan yhteistyö. Vastustajan pallollista pelaajaa prässäävä puolustaja tarvitsee tukijan, jota kutsutaan toiseksi puolustajaksi. Kahden pelaajan yhteistyössä on pyrittävä siihen, etteivät pelaajat ole aivan vierekkäin eivätkä aivan peräkkäin. Heidän tulee olla hieman lomittain. Tukijan ehtiessä riittävän lähelle pallollista pelaajaa syntyy 2v1- tilanne, jolloin on hyvä hetki pyrkiä pallonriistoon. Tukija kehottaa prässääjää iskemään, menee itse lähemmäksi tilannetta ja on valmis riistämään pallon. On tärkeää, ettei kahden pelaajan välistä päästä syöttämällä tai kuljettamalla eteenpäin. Joissain tilanteissa tuki voi myös tulla yläpuolelta, esimerkiksi silloin, kun hyökkääjä tukee keskikenttäpelaajaa. Tukeminen - Tukijan on sijoituttava niin, että hän näkee pallon - Pallollista vastustajaa prässäävän ensimmäisen puolustajan ja häntä tukevan toisen puolustajan välinen etäisyys on sopiva silloin, kun tukija voi iskeä heti kiinni pallolliseen vastustajaan, jos tämä ohittaa prässääjän - Ensimmäistä puolustajaa tukevan pelaajan on selkeästi ja kuuluvasti annettava tälle ohjeita siitä, mihin suuntaan pallollista vastustajaa on ohjattava ja koska pallonriistoon on ryhdyttävä Niille pelaajille, jotka eivät ole lähellä palloa prässäämässä, on omat tehtävänsä. Heidän tulee tilanteen mukaan joko kontrolloida, vartioida, varmistaa tai peittää. Näiden pelaajien on oltava valmiina vaihtamaan roolia esimerkiksi prässääjäksi pallon vaihtaessa omistajaa ja paikkaa. Vartiointi on oleellinen osa hyvää puolustuspelaamista. Vartioinnilla tarkoitetaan sijoittumista oman maalin puolelle niin lähelle vastustajaa, että ehtii katkaisemaan vartioidulle pelaajalle tarkoitetun syötön tai riistämään pallon huonosta haltuunotosta. Pelaajille tulee opettaa seuraavat asiat vartioinnista: - Mitä lähempänä vartioitavaa pelaajaa pallo on, sitä lähemmäksi puolustajan on sijoituttava - Pallon ollessa kaukana vartioitavasta pelaajasta voi puolustaja sijoittua vartioitavan pelaajan sivulle. Puolustaja ei kuitenkaan voi sijoittua niin, että hänet pelataan ulos tilanteesta - Vartioivan pelaajan tulee nähdä sekä vastustaja että pallo - Mitä lähempänä ollaan omaa maalia, sitä tiukemmin vartioidaan

37 - Vartioivan pelaajan peliasennon tulee olla sellainen, että hän pääsee nopeasti liikkeelle 37 Peittämisellä tarkoitetaan syöttösuuntien peittämistä, syöttöjen katkomista sekä prässin ohjaamista tiettyyn suuntaan. Peittävän pelaajan tulee tietää, mikä on vaara-alue, johon palloa ei haluta. Etua on myös siitä, kun pelaaja pystyy lukemaan, mihin vastustaja aikoo pallon syöttää. Varmistamisen tavoitteena on syöttöjen katkominen ja valmius antaa tukea. Esimerkiksi toppareiden yhteistyössä varmistaminen on isossa roolissa: toisen topparin mennessä katkomaan syöttöä on toisen varmistettava liikkumalla pelin alapuolelle. Hyökkäyspelin tapaan suunnanmuutospelin tärkeyttä korostetaan myös puolustamisessa. Pelaajien on reagoitava pallonmenetykseen salamannopeasti, koska tämä on vastustajalle paras hetki murtaa puolustus. Lähimpänä pallollista vastustajaa olevan pelaajan tehtävänä on hidastaa eli estää tätä kuljettamasta tai syöttämästä nopeasti eteenpäin tai vaara-alueille. Hidastava pelaaja ei saa pelata itseään ulos, vaan tärkeintä on voittaa aikaa omalle joukkueelle, niin että tarvittava määrä pelaajia ehtii pallon alapuolelle. Sen yläpuolelle jääneiden pelaajien tehtävä on joko liikkua terävästi pelin alle, prässätä pallollista yläpuolelta tai estää pallon nopea kierrätys toiselle puolelle. Jo valmiiksi pallon alapuolella olevien pelaajien on suljettava vaara-alueet pois omalla liikkumisellaan. Vaarallisimmat alueet puolustavan joukkueen kannalta ovat puolustuslinjan takana ja toppareiden etupuolella kentän keskustassa. Pallo tulee siis ohjata laitaan. Kun joukkue on tuhonnut vastustajan nopean iskun, koonnut rivinsä ja saavuttanut tasapainon, se voi pyrkiä pallonriistoon.

38 Pelikäsitys kehittyy pienpeleillä 38 - Pienpeleissä samat pelitilanteet toistuvat usein, ja pelaajat pääsevät tekemään paljon valintoja - Pelaajan kyky havainnoida, analysoida ja ratkaista tilanteita paranee, koska niistä tulee usein välitön palaute (esimerkiksi syöttö kanssapelaajalle tai vastustajalle, tai maali) - Yhteistyön merkitys on suuri, kun kaikki pelaajat joutuvat puolustamaan ja hyökkäämään - Pieni pelaajamäärä takaa kaikille paljon pelinomaisia kosketuksia palloon - Pienpeleissä tulee paljon 1v1-tilanteita - Pelaajat oppivat myös luomaan ja ratkaisemaan 2v1- ja 3v2 ylivoimatilanteita - Pelaajat joutuvat reagoimaan suunnanmuutoksiin nopeasti

39 Pelikäsityksen opettamisen malliharjoitukset 39 Harjoitteen kulku: Palloton pelaaja tulee esiin, saa syötön jalkaan, pelaa pallon yhdellä kosketuksella takaisin syöttäjälle ja liikkuu poikittain peittämään jommankumman portin. Pallon saava pelaaja kuljettaa nopeasti vapaasta portista läpi ja ampuu kohti maalia. Harjoitteen tavoite: Kehittää syöttö- ja laukaisutaitoa. Parantaa ekaa kosketusta ja havaintokykyä. Oppia viimeistelemään. Avainasiat: Syöttötekniikka: napakat syötöt. Valinta ja ekan kosketuksen suuntaus. Vähillä kosketuksilla portista läpi ja harkittu maalintekoyritys. Sovella: Syötönpalautus heittämällä, eka kosketus ilmasta. 1v1 palauttajaa vastaan, jommastakummasta portista läpi. Läpisyöttö portista palauttajalle, joka yrittää tehdä maalin. Harjoitteen kulku: Hyökkääjä syöttää pallon puolustajan jalkojen välistä itselleen, juoksee pallon kiinni, irtoaa läpiajoon ja yrittää tehdä maalin. Puolustaja reagoi nopeasti ja lähtee takaa-ajoon heti pallon sujahtaessa hänen längistään. Harjoitteen tavoite: Kehittää maalintekotaitoa läpiajotilanteessa. Kehittää nopeutta ja reaktionopeutta. Avainasiat: Terävä juoksu palloon. Tempo-kuljetus. Puolustaja pidettävä selän takana. Päättäväinen ratkaisu maalipaikassa: maalivahdin ohi syöttämällä tai kiertämällä. Sovella: Puolustaja kasvot hyökkääjää päin. Heitto yli puolustajan, ensimmäinen kosketus pompusta. Toinen puolustaja pallon alapuolelle: 1v1 + takaaajaja. Harjoitteen kulku: 2 pelaajaa vastakkain kahden merkkikepin välissä. Keskellä näkymätön muuri, jonka läpi ei voi mennä. Pallollinen pelaaja yrittää koskettaa jompaakumpaa keppiä ennen pallotonta. Kosketusta ei hyväksytä, jos pallo karkaa. Useammin 10 yrityksestä keppiä koskettava pelaaja voittaa. Aikaraja esim. 10 sekuntia/yritys. Harjoitteen tavoite: Kehittää harhautustaitoja ja kykyä nopeisiin suunnanmuutoksiin. Avainasiat: Pallokontrolli. Harhautukset. Räjähtävät lähdöt suunnanmuutosten jälkeen, painopiste hiukan alempana. Sovella: Alkuun ilman palloa. Keppien välinen etäisyys. Erilaiset kilpailumuodot, esim. turnaus, jossa kenttiä useita ja voittajat nousee aina sarjaporrasta ylemmäs (mutasarja, divari, liiga, Mestarien liiga) ja häviäjät putoavat pykälän alemmas. Harjoitteen kulku: 4 pelaajaa neliön ympärillä pallojen kanssa, puolustaja neliössä. 1 pelaaja kerrallaan yrittää kuljettaa alueen läpi. Valmentajan kutsu tai muu merkki valitsee pelaajan. Kun kaikki pallolliset yrittäneet 2 kertaa, puolustaja vaihtuu. Vähiten maaleja päästänyt puolustaja voittaa. Harjoitteen tavoite: Oppia 1v1- tilanteiden puolustus (samalla myös hyökkäys) Avainasiat: Kylkiasento. Päkiöillä. Kädet irti kropasta. Älä ryntää. Ohjaa heikomman jalan puolelle. Valmius riistoon. Sovella: Pallolliset pelaajat kuljettavat pallojaan koko ajan neliön ympäri eri tavoin. Harjoitteen kulku: Useita 1v1-kenttiä vierekkäin. Pelataan jokaisella kentällä sovitun ajan mittainen 1v1-peli. Maali syöttämällä tai kuljettamalla porteista. Paljon varapalloja maalien lähellä. Voitosta 3 pinnaa, tasapelistä 1. Yksinkertaisen sarjan jälkeen eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Harjoitteen tavoite: Kehittää sekä hyökkääjän että puolustajan 1v1- pelaamista. Parantaa liikunnallisuutta, kaksinkamppailukykyä. Avainasiat: Halu voittaa! Pallollinen haastaa jatkuvasti puolustajaa. Harhauta! Nopeat suunnanmuutokset. Sovella: Maali = osuma kartioon. Peliajan pituus (rasittavuus). Maalin saa tehdä myös viereisen kentän portteihin. 2v2- liiga. Harjoitteen kulku: Pelaajat tyhjentävät pallovajaa, joka sijaitsee vartioidun alueen takana. Pelaajan on päästävä alueen läpi ilman, että vartija koskettaa häntä, noudettava pallo, pujoteltava se oman ryhmän pallokasaan. Jos vartija koskettaa pelaajaa, on tämän palattava oman ryhmänsä perään. Harjoitteen tavoite: Kehittää kehon- (harhautus ilman palloa) ja pallonhallintaa. Avainasiat: Reipas kropan käyttö vartijaa ohittaessa, terävät suunnanmuutokset. Pallokontrolli pujottelussa, katse ylhäällä. Jalkojen eri osien käyttö. Sovella: Alueiden koot. Vartijoiden määrä. Pallojen määrä. Eri tavat pujotella.

40 40 Pelin kulku: Punainen syöttää keltaiselle, keltainen vihreälle, vihreä punaiselle ja niin edelleen. Hyökkääjät! Katse ylhäällä. Jatkuva liike pallon kanssa. Syöttäjän ja vastaanottajan katsekontakti! Äänenkäyttö, eläydy. Syötä heti nähdessäsi vapaan pelaajan. Pallottomien liike pelattavaksi. Pallo liikkeelle NOPEASTI! Laatusyötöt kovassakin vauhdissa. Jokaiselle syötölle kohde. Sovella: Voi pelata käsin ja/tai jaloin. Yksi pallo maassa, toinen ilmassa. Jokainen väri syöttelee keskenään aluksi. Syöttöjärjestys vaihtuu merkistä. Yhdellä värillä vain yksi kosketus. Vaihtele pallojen määrää. Erilaiset hippapelit joukkueina! Pelin kulku: Pelataan ilman palloa ja pallon kanssa. Maalin saa juoksemalla/kuljettamalla pallon viivan yli. Puolustaja yrittää koskettaa hyökkääjää/riistää pallon, jonka jälkeen saa tehdä maalin. Roolit vaihtuvat. Hyökkääjät! Harhauta! Hämää! Huijaa! Käytä vartaloa harhautuksissa, yritä saada puolustaja väärään suuntaan tai pois tasapainosta. Rytminvaihdot! Puolustajat! Yritä riistää pallo! Oikea peliasento: päkiöillä, kyljittäin, painopiste alhaalla. Ohjaa hyökkääjää kohti laitaa. Riiston jälkeen nopea vastahyökkäys. Sovella: Voi tehdä myös koripallokuljetuksella. Alueen koko: mitä kapeampi alue, sitä hankalampaa on ohittaminen. Pelin kulku: 1v1-peliä, toinen pelaaja hyökkää punaisiin portteihin ja toinen keltaisiin. Maalinteko kuljettamalla portin läpi. Maalin päästänyt pelaaja jatkaa peliä. Yhden pelin kesto noin minuutti. Hyökkääjät! Haasta puolustajaa rohkeasti koko ajan! harhauta ja tee suunnanmuutoksia. Yritä löytää tyhjä tila (maali). Pallonriiston jälkeen nopea vastahyökkäys tyhjään maaliin. Puolustajat! Yritä riistää pallo! Jos mahdollista, ohjaa hyökkääjä liikkumaan kohti omaa maalia ja iske. Sovella: Maalinteko syöttämällä portin läpi. Voi pelata ilman palloa hippana. Pelin kulku: 2v2-peliä. Toinen joukkue hyökkää punaisiin portteihin ja toinen keltaisiin. Maalinteko kuljettamalla portin läpi. Maalin päästänyt joukkue jatkaa peliä. Yhden pelin kesto noin puolitoista minuuttia. Hyökkääjät! Harhauta ja tee suunnanmuutoksia, luo ja hyödynnä 2v1-ylivoimatilanteet. Pallottoman liike pelattavaksi, lähelle maalialuetta. Puolustajat! Yritä riistää pallo! Jos mahdollista, ohjaa hyökkääjä liikkumaan kohti omaa maalia ja iske. Vastustajan pallottoman pelaajan kontrollointi ja vartiointi. Sovella: Voi pelata myös käsin. Pelin kulku: Yksittäisi 2v1-tilanteita, paitsiosääntö mukana. Maalin saa kuljettamalla pallon viivan yli. Puolustaja voi myös tehdä maalin kuljettamalla riiston jälkeen pallon viivan yli. Hyökkääjät! Kuljeta tai syötä ohi puolustajan. Syötön ajoitus, syötöllä ohitettava puolustaja. Pallottoman ja pallollisen välinen etäisyys pitkä. Piilota syöttö mahdollisimman pitkään. Yhden syötön riitettävä tilanteen ratkaisemisessa! Puolustajat! Pysy pallon alapuolella mahdollisimman pitkään. Ohjaa pallollinen laitaan ja peitä syöttösuunta. Iske, jos pallo karkaa tai syöttö on huono. Sovella: Alueen koko: mitä kapeampi alue, sitä vaikeammaksi tilanteen ratkaisu tulee. Onnistuneen hyökkäyksen perään toinen vastakkaiseen suuntaan, sen perään kolmas jne. Pelin kulku: 3v1-hyökkäyksiä kahteen maaliin, paitsiosääntö mukana keskialueella. Maalit syöttämällä portteina toimivien maalien läpi. Ei kosketusrajoituksia. Maalin saa tehdä vain maalintekoalueelta. Lähtötilanteessa pallo keskimmäisellä pelaajalla. Puolustaja pyrkii maalintekoon mahdollisen pallonriiston jälkeen. Hyökkääjät! Ei turhia syöttöjä. Syötön ajoitus: syötön on ohitettava puolustaja, jotta siitä on hyötyä. Piilota syöttösuuntia. Nopein ja tehokkain hyökkäys vaatii vain yhden syötön! Puolustajat! Pysy pallon alapuolella niin kauan kuin mahdollista. Ohjaa syöttämään tietylle puolelle. Iske tai katkaise kun vastustaja tekee virheen. Mahdollisesta riistosta nopea vastahyökkäys.

41 41 Pelin kulku: 3v2-hyökkäyksiä kahteen maaliin (portit), paitsiosääntö mukana keskialueella. Maalin saa tehdä vain maalintekoalueelta. Puolustajien on pysyttävä omilla alueillaan (pallonriiston jälkeen saa liikkua vapaasti). Hyökkääjät! 3v1-tilanne toistuu kahdesti, jälkimmäisessä tilaa ja aikaa vähemmän. Mietittävä mihin pallon syöttää tai kuljettaa, tyhjän tilan ja vapaamman maalin löytäminen. Syötön ajoitus ja piilottaminen. Puolustajat! Pysyvät pallon alapuolella niin kauan kuin mahdollista. Pyrkivät ohjaamaan pelin tietylle puolelle. Toiminta parina: ei läpisyöttöjä välistä! Sovella: Pallo käytävä jokaisella pelaajalla ennen maalintekoa. Maalinteko suoraan syötöstä. Pelin kulku: Harjoitellaan kahden puolustajan yhteistyötä. Hyökkäävän joukkueen tehtävä on syöttää pallo kohdepelaajalle, puolustavan estää se. Hyökkäävän joukkueen pelaajat saavat liikkua enintään metrin päähän kartiostaan. Hyökkääjät! Pallon nopea liikuttaminen. Laadukkaat syötöt vastaanottajan oikealle puolelle. Syöttösuuntien piilottaminen. Puolustajat! Sijoituttava pallon ja kohdepelaajan väliin. Tärkeintä on peittää syöttö kohdepelaajalle, ei pallonriisto. Liikkuvat parina, ei kuitenkaan peräkkäin tai vierekkäin vaan porrastetusti (kuva). Omat puolet, ei juoksuja ristiin. Kommunikointi: kumpi peittää, kumpi tukee. Sovella: Mitä isompi alue, sen hankalampi puolustaa. Pelin kulku: Kolme pelaajaa pitää palloa hallussaan rajatulla alueella. Puolustajan tehtävänä riistää pallo tai katkaista syöttö. Puolustaja puolustaa määrätyn ajan tai virheen tehnyt hyökkääjä joutuu puolustajaksi, Hyökkääjät: Pallottomien pelaajien liikkuminen: pois syöttövarjosta! Pitkät etäisyydet! Ensimmäisen kosketuksen suuntaus. Vartalon asento, näe molemmat kanssapelaajat. Laadukkaat syötöt, pelin jatkamisen kannalta vastaanottajan oikealle puolelle. Piilota syöttösuuntia. Syötön ajoitus: syötä vasta kun puolustaja liikkuu kohti pallollista. Puolustaja: Katkaise syöttö jos mahdollista. Yritä riistoa, jos pallo karkaa. Älä tuhlaa energiaa turhaan juoksemiseen. Sovella: Voi pelata käsin. Kosketusrajoitukset, kuten enintään 2 kosketusta, pakolliset 2 kosketusta, vähintään 3 kosketusta. Alueen koko. Pelin kulku: Pidetään pallo hallussa rajatulla alueella. 1 kosketus. Viiden tai useamman onnistuneen syötön jälkeen pyritään vaihtamaan aluetta: pallottoman pelaajan aloite, syöttö ja nopea tuki. Maali = kaksi onnistunutta alueen vaihtoa peräkkäin. Virheen tehnyt pelaaja puolustajaksi. Hyökkääjät! Laadukkaat syötöt. Piilota syöttösuuntia. Syöttökohteen valinta. Pallottoman etäisyys pallolliseen. Pelattavaksi. Valinta ennen ekaa kosketusta. Positiivinen peliasento. Oikea hetki vaihtaa aluetta. Rytmitä, pelaa kaverille aikaa. Puolustaja! Estä syöttö toiselle alueelle. Löydä oikea hetki iskeä pallolliseen hyökkääjään. Terävät jalat. Harhauta pallollista vastustajaa. Sovella: Pelaajien määrä (4v1, 5v2), lisää kosketuksia, alueen koko. Pelin kulku: Pidetään pallo hallussa rajatulla alueella. Vapaat kosketukset. Maali = 10 peräkkäistä onnistunutta syöttöä. Riiston jälkeen vastustaja pelaa pallon toiselle alueelle ja kontrolloi palloa. Pallon menettäneestä joukkueesta 3 pelaajaa nopeasti puolustamaan. Hyökkääjät! Laadukkaat syötöt. Piilota syöttösuuntia. Syöttökohteen valinta. Pallottoman etäisyys pallolliseen. Pelattavaksi. Valinta ennen ekaa kosketusta. Positiivinen peliasento. Välitön reagointi menetyksiin, estä syöttö vaaraalueelle. Puolustajat! Kolmikon yhteistyö: kuka prässää, kuka tukee, kuka peittää syöttösuuntia. Oikea hetki pallonriistoon. Aggressiivisuus, terävät jalat. Riiston jälkeen syöttö hyökkäysalueelle ja nopea tuki -> onnistunut suunnanmuutospeli. Sovella: Pelaajien määrä (esim. 3v2 + 1), kosketusrajoitukset, alueen koko. Pelin kulku: 2v2-alueella+jokeri (aina pallollisen puolella -> 3v2). Hyökkäävä joukkue pyrkii pitämään pallon hallussaan ja syöttämään sen vuorotellen päätyjen kohdepelaajille. Kummatkin kohdepelaajat ovat pallollisen joukkueen puolella. Maali=syötöt palloa menettämättä kumpaankin päätyyn. Alueella vapaat kosketukset, kohdepelaajilla 1 kosketus. Hyökkääjät! Laadukkaat syötöt. Piilota syöttösuuntia. YV:n hyödyntäminen: pallottomat pelattavaksi, syöttökohteen valinta ja riittävät etäisyydet. Ajatus ennen ekaa kosketusta. Positiivinen peliasento. Maltti. Välitön reagointi menetyksiin, estä syöttö päätyjen kohdepelaajille. Puolustajat! Kaksikon yhteistyö: kumpi prässää ja koska, mihin ohjataan. Estettävä syöttö kohdepelaajille. Oikea hetki pallonriistoon. Aggressiivisuus. Terävät jalat. Riiston jälkeen valinta: nopea syöttö kohdepelaajalle vai varma syöttö lähelle. Sovella: Pelaajien määrä (esim. 5v3 alueella), kosketusten määrä (alue ja kohdepelaajat), peräkkäiset syötöt samalle kohdepelaajalle kielletty.

42 42 Pelin kulku: Pelataan 3v3 alueella. Maalit kuljettamalla tai syöttämällä portin läpi. Maalinteko vain maalintekoalueelta. Hyökkääjät! Haasta 1v1 aina kun mahdollista. Kuljeta jos on tilaa. Pallottomien liike pois syöttövarjosta ja irti vastustajasta. Huomioi leveys: 2 porttia, joihin voi tehdä maalin. Puolustajat! Aktiivinen pyrkimys pallonriistoon. Pienet etäisyydet, tuki lähellä ensimmäistä puolustajaa. Huomioita ja vartioitava vastustajan pallottomat pelaajat. Huomioitava kummatkin puolustettavat maalit. Sovella: Lisää jokeripelaaja: hyökkäävällä joukkueella 4v3 ylivoima. Syöttö maalin läpi 1 piste, kuljetus maalin läpi 2 pistettä. Aikarajat murtautumiseen ja maalintekoon. Pallo ennen pelaajia maalintekoalueelle. Pelin kulku: 5v5 keskialueella. Maalin saa syöttämällä pallon maalintekoalueelle liikkuvalle pelaajalle. Maalintekoalueelle ei saa mennä ennen palloa. Hyökkääjät! Pallottomien pelaajien liikkuminen eteenpäin. Maalinteossa syötön ja liikkeen ajoitus! Aloite tultava pallottomalta. Ei väkisin ässäsyöttöjä. Tilan käyttö, kenttä isona. Nopeat vastahyökkäykset pallonriistosta! Puolustajat! Prässääjän oltava lähellä pallollista vastustajaa, jotta tämä ei pysty syöttämään eteenpäin. Vaara-alue oman selän takana. Pallottomien vastustajien vartiointi ja kontrollointi. Menetyksen jälkeen toimittava nopeasti, estä pystysyöttö! Sovella: Voi pelata aluksi käsin. Maalintekoalueelle suoraan syötöstä. Maalintekoalueella vielä yksi syöttö omille. Pelin kulku: Valmentaja tai ylimääräinen pelaaja syöttää pallon peliin. Rajatulla alueella 2v1, puolustaja saa tulla alueelle vasta syötön jälkeen. Alueella pallo syötetään pelattavaksi liikkuvalle kohdehyökkääjälle, jonka jälkeen kaikki osallistuvat peliin -> 3v2-hyökkäys ja maalinteko. Riiston jälkeen puolustajat pyrkivät pelaamaan pallon valmentajalle tai muuhun sovittuun kohteeseen. Hyökkääjät! Laadukkaat syötöt. Alueella katse ylhäällä, mahdollisuus syöttöön ekalla kosketuksella. Kohdehyökkääjän liikkeen ajoitus ja suunta. YV:n hyödyntäminen ja viimeistely. Ei turhia syöttöjä. Välitön reagointi menetykseen. Puolustajat! Peitä syöttö alueelta kohdehyökkääjälle. Alhaalla valmius iskeä kohdehyökkääjään. Kaksikon yhteistyö ja valinnat AV:lla. Riistosta nopea suunnanmuutos ja pelaaminen valmentajalle. Sovella: Paitsiolla tai ilman. Rajaa syöttöjen määrää. Alueiden koko. Pelaajien määrä (esim. 3v2 alueella ja 2v2 ylhäällä). Pelin kulku: Pelataan yhteen maaliin. Alueella 3v3, laidoilla 3 seinää hyökkäävän joukkueen puolella. Puolustava joukkue pääsee hyökkäämään maaliin, kun se on onnistunut riiston jälkeen pelaamaan pallon seinälle. Hyökkääjät! Seinien käyttö, YV:n hyödyntäminen. Tilan tekeminen ja täyttäminen. Päättäväinen viimeistely! Puolustajat! Prässi, tuki, peittäminen. Yhteistyö, kommunikointi. Pallonriiston jälkeen nopea syöttö seinäpelaajille ja pelin kääntö. Sovella: Seinäpelaaja voi tulla pallon kanssa alueella ja luoda 4v3-ylivoiman. Seinäpelaajien kosketusrajoitukset. Pelin kulku: Pelinavaaminen 2v1+mv. Hyökkäysalueelle murtauduttava kuljettamalla tai syöttämällä. Kaikki pallollisen joukkueen pelaajat nousevat hyökkäysalueelle -> 3v2+viimeistely. Vastustajan eka puolustaja jää ylös. Menetyksen jälkeen kolmikosta yksi prässää/peittää/hidastaa, kaksi vetäytyy puolustusalueelle. Hyökkääjät! YV:n hyödyntäminen avaamisessa ja maalintekotilanteen luomisessa: syöttöjen laatu, etäisyydet, pallottomien liike. Positiiviset peliasennot. Välitön reagointi menetykseen, estettävä syöttö selustassa olevalle kohdehyökkääjälle. Puolustajat! Ekan puolustajan rooli: sijoittuminen ja prässiin suunta. AV:lla puolustavan kaksikon yhteistyö ja valinnat. Riistosta nopea vastahyökkäys, jos mahdollista, tai varma syöttö lähelle. Sovella: Hyökkäysalueelle vain syöttämällä, peli neljään minimaaliin ilman maalivahteja, pelaajien määrä (esim. 3v3 -> 4v3). Pelin kulku: Pelinavaaminen 2v1, keski- ja hyökkäysalueelle kuljettamalla tai syöttämällä. Keskialueelle saa nousta yksi pelaaja puolustusalueelta -> 4v3 ja hyökkäysalueelle kaksi pelaajaa keskialueelta -> 3v2. Puolustussuuntaan ei saa liikkua alaspäin alueelta toiselle. Hyökkääjät! Ylivoimien hyödyntäminen. Etäisyydet. Liikkuminen pelattavaksi, tilanteko itselle ja toiselle. Syöttöjen laatu: voima ja suunta. Positiiviset peliasennot! Puolustajat! Milloin peitetään, milloin pyritään riistoon. Aluepelin perusteet, palloton puoli tyhjenee. Etäisyydet, tuki riittävän lähelle. Kommunikointi! Riistosta nopea vastahyökkäys, jos mahdollista. Sovella: Rajan saa ylittää vain syöttämällä.

43 43 Pelin kulku: Hyökkäys vastaan Puolustus. Vapaat kosketukset. Puolustavalla joukkueella maalivahti, hyökkäävällä ei. Hyökkääjät! Laadukas syöttöpeli. Etsitään kärsivällisesti sopivaa paikkaa murtautua. Etäisyydet, tilan käyttö. Pallottomien pelaajien liike ja keskinäinen yhteistyö. Ylivoiman hyödyntäminen. Positiiviset peliasennot. Välitön reagointi menetykseen, estettävä vastustajan nopea peli selustaan. Puolustajat! Puolustuslinjan toiminta: sijoittuminen pysty- ja leveyssuunnassa, pelaajien väliset etäisyydet. Kuka prässää, kuka tukee, kuka kontrolloi. Riistosta nopea vastahyökkäys. Sovella: Pelaajien määrä (esim. 10v8, omat ryhmitykset), maalivahti kumpaankin päähän. Pelin kulku: Hyökkäys vastaan Puolustus. Vapaat kosketukset. Varma pallokontrolli, viiden onnistuneen syötön jälkeen hyökkäävällä joukkueella on 7 sekuntia aikaa murtautua jostain portista läpi. Onnistuneen murtautumisen jälkeen nopea viimeistely. Puolustajat eivät laske murtorajan alle. Hyökkääjät! Pallokontrolli. Tempo vaihtuu hitaasta nopeaan. Paikallisten ylivoimien luominen, hyödyntäminen ja röyhkeä murtautuminen. Positiiviset peliasennot. Puolustajat! Puolustavan viisikon yhteistyö. Nopea liike pallon puolelle. Sijoittuminen pysty- ja leveyssuunnassa, pelaajien väliset etäisyydet. Kuka prässää, kuka tukee, kuka kontrolloi. Riistosta nopea vastahyökkäys. Sovella: Pelaajien määrä (oma ryhmitys), lyhyempi tai pidempi aika murtautua, alueen koko, murtautuminen viivapelinä. Pelin kulku: Rajatulla keskialueelle 4v4. Pallo valmentajalta peliin. Hyökkäävä joukkue pyrkii pelaamaan pallon kahdelle kärkipelaajalleen. Puolustava joukkue prässää heti valmentajan syötöstä, tekee pystysyötön mahdottomaksi ja iskee keskialueen riistosta nopeasti vastaan. Hyökkäysalueella 2v2 ja maalinteko. Hyökkääjät! Nopea pallon liikuttaminen, etsittävä pystysyötön mahdollisuutta. 1v1-> jalka vapaaksi. Hyökkäysalueella kärkiparin yhteistyö ja viimeistely. Puolustajat! Keskialueella aggressiivinen prässi. Estettävä pystysyöttö selustaan. Välit tiiviinä. Riistosta nopea syöttö eteenpäin kärkipelaajille. Puolustusalueella 2v2, ensimmäiseen palloon lujaa. Kaksikon välinen yhteistyö, kumpi palloon, kumpi varmistaa. Sovella: Pelaajien määrät (esim. 2v1 hyökkäysalueella), alueiden koot, mahdollisuus vaihtaa aluetta ja luoda ylivoimia. Pelin kulku: Yksikään pelaajista ei saa ylittää viivaa ennen palloa. Harjoitellaan ylhäältä prässäämistä ylhäältä heti pallonmenetyksen jälkeen. Hyökkääjät! Etäisyydet. Liikkuminen pelattavaksi, liikkuminen pystyyn. Painopisteen vaihtaminen. Puolustajat! Prässi heti pallonmenetyksen jälkeen. Eka puolustaja niin lähelle pallollista vastustajaa, ettei tämä pysty syöttämään linjan taakse. Nopea tuki. Kollektiivinen liikkuminen kohti palloa, peli ahtaaksi. Vapaiden pelaajien kontrollointi. Kaikkien oltava hereillä! Sovella: Kosketusrajoitukset. Pelaajien määrä. Alueen koko. Pelin kulku: Kuljetus viivan yli on maali. Harjoitellaan etenkin puolustavan joukkueen liikkumista poikittain. Leveä ja melko lyhyt kenttä. Hyökkääjät! Etäisyydet. Liikuta palloa kärsivällisesti. Pelaa eteenpäin, kun välejä syntyy. Tee tilaa ja täytä tilaa. Puolustajat! Keskustan tukkiminen tärkeintä. Lyhyet etäisyydet leveys- ja syvyyssuunnassa. Peitetään, kun vastustajalla on pallo kontrollissa ja rintamasuunta kohti maalia. Prässätään, kun vastustajalla on selkä maalia kohti tai puolustavalla joukkueella on hetkellinen ylivoima. Jokaisen pelaajan oltava hereillä! Sovella: Kosketusrajoitukset. Pelaajien määrä. Alueen koko. Pelin kulku: Pelinavaaminen 4v3. Keskialueelle pelataan kuljettamalla tai syöttämällä. Yksi pelaaja saa nousta puolustusalueelta keskialueelle -> 4v3. Hyökkäysalueelle kuljettamalla tai syöttämällä, kaksi pelaajaa saa nousta mukaan -> 5v4. Maalintekotilanteen luominen ja viimeistely. Puolustavat pelaajat eivät ylitä rajoja. Hyökkääjät! Varma pallokontrolli. Pelattavaksi, positiiviset peliasennot, etäisyydet. Valinnat: mistä ja miten ylitetään alue. Ylivoimien hyödyntäminen. Maalinteko. Välitön reagointi menetyksiin, estettävä peli selustaan. Puolustajat! Liikkuminen linjoittain ja joukkueena. Aluepelin perusteet, palloton puoli tyhjenee. Puolustaminen alivoimalla: kuka prässää, kuka tukee, kuka kontrolloi tai vartioi. Ketkä vetäytyvät! Riistosta nopea vastahyökkäys, jos mahdollista. Sovella: Oma ja vastustajan ryhmitys. Joustava säännöt rajojen ylittämisiin. Vaativammat tavat ylittää rajoja.

44 44

45 45 8. Fyysinen valmennus Nuorten fyysinen harjoittelu Jalkapalloilijan tärkein ominaisuus on taito. Taitojen hyödyntämiseksi pelaajat tarvitsevat useita fysiologisia ominaisuuksia. Ilman riittävää fyysistä kuntoa ei virtuoosimaisinkaan pelaaja pysty hyödyntämään koko potentiaaliaan. Tärkeimpiä fyysisiä ominaisuuksia ovat nopeus, nopeuskestävyys, kestävyys, voima ja lihaskunto, liikkuvuus ja notkeus, kimmoisuus ja ketteryys. Kaikkia näitä voidaan harjoittaa erikseen, mutta harjoitusten ja ottelujen aikana ne sekoittuvat keskenään. Tämä on otettava huomioon harjoittelun suunnittelussa. Jalkapallo vaatii niin aerobista kuin anaerobista energian tuotantoa. Ottelun aikana pelaajan tulee samanaikaisesti olla kestävä, nopea, vahva, notkea ja kimmoisa. Hänen tulee reagoida nopeasti muuttuviin ärsykkeisiin ja kyetä palautumaan rasituksesta nopeasti. Fyysisen harjoittelun erityispiirteet Jalkapallon fyysistä harjoittelua suunniteltaessa on tärkeä muistaa, että harjoittelun tulee olla lajinomaisen monipuolista. Yksilöllisyys Harjoittelu vaikuttaa jokaiseen ihmiseen yksilöllisesti. Elimistön reagointi harjoitusärsykkeeseen vaihtelee muun muassa iän ja kehitysasteen, harjoitustaustan ja rakenteellisten erojen mukaan. Etenkin nuorten harjoittelussa tämä tulee ottaa huomioon. Joukkueen pelaajien kronologinen ja biologinen ikä voivat vaihdella jopa 2 3 vuotta. Samoin pelaajien kunto vaihtelee merkittävästi. Nousujohteisuus Jotta harjoitus parantaisi fyysistä suorituskykyä, elimistö vaatii uusia ja kuormittavampia harjoitusärsykkeitä. Kehityksen jatkumiseksi pitemmällä aikavälillä harjoitusmenetelmiä ja ärsykkeitä tulee vaihdella esimerkiksi nostamalla kuormitustasoa. Harjoitusärsykkeitä tulee lisätä asteittain. Liiallinen lisäys voi johtaa kudosten ylikuormittumiseen, liian hidas taas kehityksen hidastumiseen. Superkompensaatio eli ylikorjautuminen Harjoituksen tulee olla riittävän tehokas, jotta kehitystä tapahtuisi. Tällöin suorituskyky hetkellisesti laskee, mutta elimistön sopeutumismekanismien ansiosta suorituskyky paranee sopivan palautumisajan jälkeen. Tätä palautumisprosessin aikaista kehitystä kutsutaan superkompensaatioksi.

46 46 Spesifisyys Jalkapalloilijaa tulee harjoittaa lajinomaisesti, jotta jalkapalloilijalle tärkeät aineenvaihduntaan ja hermolihasjärjestelmään liittyvät tekijät kehittyvät harjoittelun myötä. Palautuvuus Riittävä palautuminen (lepo, uni, ravinto, venyttely) on kehitykselle olennaisen tärkeää. Kehitystä tapahtuu nimenomaan levossa. Liiallisen palautumisen seurauksena kehitys kuitenkin taantuu: voimatason lasku alkaa jo parin viikon harjoittelemattomuuden jälkeen. Nuorten harjoittelun erityispiirteitä Pelaajan kasvu ja kehitys kasvupyrähdyksineen on otettava harjoittelussa huomioon. Harjoittelun on aina oltava monipuolista ja riittävää. Motivaatio, monipuolinen harjoittelu ja positiivinen palaute ovat avainasioita lapsille ja nuorille. Testaus Harjoittelun kehittävyyttä tulee kontrolloida testaamalla pelaajia säännöllisesti. Eri ominaisuuksia suositellaan testattavaksi vähintään 2 3 kertaa vuodessa. Testejä valittaessa on otettava huomioon pelaajien ikä ja herkkyyskaudet. Muista! Nuoren jalkapalloilijan harjoittelussa on osattava erottaa, mikä on tärkeää ja ensisijaista ja mikä vähemmän tärkeää. Eri ikäluokilla on erilaiset taidolliset ja fysiologiset valmiudet oppia ja kehittää tiettyjä ominaisuuksia. Nopeus Nopeus on fyysisistä ominaisuuksista hitaimmin kehittyvä osa-alue. Vauhdin lisääminen vaatii säännöllisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja seurantaa eli testausta. Nyrkkisääntö on yksinkertainen: juniorivuosina nopeutta on harjoiteltava miltei jokaisessa treenitapahtumassa. Nopeusharjoittelun pääperiaatteet: - Harjoitus palautuneessa tilassa kevyen harjoituspäivän tai lepopäivän jälkeen - Nopeusharjoitus sijoitetaan harjoitusten alkuun hyvän lämmittelyn jälkeen - Kahtena peräkkäisenä päivänä tehty nopeusharjoitus antaa parhaan tuloksen - Monipuoliset ja lajinomaiset harjoitteet kertaa viikossa - Ärsykkeen vaihtelu - Nopeus, kesto, askelpituus ja askeltiheys

47 47 Harjoittelussa tulee ottaa huomioon seuraavat tekijät: - Suorituksen nopeus %. Kaikki peliin - Suorituksen kesto 2 6 sekuntia, harvoin pitempi - Palautus noin viisinkertainen eli sekuntia (kävely- tai hölkkäpalautus) ja sarjojen (2x4x20 metriä) välissä esimerkiksi 2 minuuttia. Muista, että jalkapallo ei ole yleisurheilua eivätkä jalkapalloilijan palautusajat pikajuoksijan palautusaikoja! - Toistoja 6 10 per harjoitus - Tahdonvoiman käyttö, eli maksimaalinen yritys ja suorituksen rentous tärkeitä - Ärsykkeen vaihtelu: suorituksen nopeus, kesto, askelpituus ja askeltiheys - Täydellinen keskittyminen suoritukseen. Pelaaja ei välttämättä ole nopea lajissaan, vaikka olisi nopea suorassa juoksussa. Jalkapalloilija on nopea vasta, kun hän on nopea itse lajisuorituksessa, kuten kuljetuksessa, harhautuksessa ja syötöissä. Puhutaan nopeustaitavuudesta. Myös nopeus pallon kanssa tehtävissä valinnoissa on nopeutta, joka auttaa pelitilanteiden ratkaisemista suotuisalla tavalla. Nopeusharjoitteluun kannattaa usein yhdistää osia, joissa pelaajat joutuvat reagoimaan näköhavaintoon ja tekemään nopeita valintoja. Ne voivat liittyä esimerkiksi juoksun suuntaan tai liikkumistapaan niin kuin pelissä. Kyse on psykokinesteettisistä harjoitteista. Ketteryys Ketteryys on osa nopeutta ja sen ilmenemismuotoa. Erityisesti juniori-iässä ketteryysharjoitteluun tulee kiinnittää paljon huomiota. Ketteryys on nopeaa suunnan ja asennon muuttamista. Tämä ilmenee liikkumisen helppoutena ja tarkoituksenmukaisina valintoina liikkumisessa. Jalkapalloilijalle on tärkeää osata muuttaa kehon suuntaa nopeasti pallon kanssa ja ilman palloa. Pelaajan täytyy tehdä erilaisia käännöksiä ja hallita rytminvaihdokset. Liikkua pitää kaikkiin suuntiin ja kaikilla tavoilla, välillä etuperin, välillä takaperin, joskus sivuttain. On osattava muuttaa suuntaa nopeasti. On osattava kääntyä terävästi. On osattava lähteä räjähtävästi liikkeelle alastulon jälkeen. On osattava yhdistää juoksuun erilaisia vartalonhallintaliikkeitä. Erilaiset temppuradat ovat ketteryyden kehittämisessä erinomaisia. Pallo kannattaa ottaa mukaan heti, kun pelaajan taidot ja kyvyt antavat siihen mahdollisuuden. Hipat ja kiinniottoleikit ovat hauskoja ja hyödyllisiä nopeuden ja ketteryyden parantamisessa. Lihaskunto ja voima Pelaajat tarvitsevat voimaa ja lihaskuntoa jo pelkkään kävelyyn ja juoksemiseen. Lihasvoimaharjoittelun tarkoituksena on lisätä voimaa potkuihin, taklauksiin, kiihdytyksiin, suunnanmuutoksiin, hyppyihin, kaksinkamppailuihin ja torjuntoihin. Oikeanlaisella ja suunnitellulla lihasvoimaharjoittelulla voidaan myös ehkäistä loukkaantumisia. Lisäksi hyvä lihaskunto ja oikeanlainen harjoittelu auttavat palautumaan nopeammin harjoittelun ja ottelujen rasituksista. Loukkaantumisen jälkeinen kuntoutuminenkin on nopeampaa, jos lihaskunnosta on pidetty huolta. Lihastasapainon saavuttaminen ja ylläpitäminen helpottuu riittävällä lihasvoimaharjoittelulla. Juniori-iässä aloitettu lihasvoimaharjoittelu antaa paremmat valmiudet aikuisiän voimaharjoitteluun. Pelaajan itseluottamukseen ja itsetuntoon hyvällä lihaskunnolla ja voimalla on erittäin positiivinen vaikutus. Riittävän lihasvoiman omaava pelaaja jaksaa pelata hyvin ottelun loppuun asti. Ennen kaikkea lihasvoima helpottaa liikkumista kentällä. Voimaharjoittelun seurauksena pelaajan olemus on urheilullinen ja liikunnallinen.

48 48 Lihasvoimaharjoittelu eri ikäkausina Lasten ja nuorten (7 12v) lihaskunto- ja voimaharjoittelun tulee keskittyä seuraaviin osa-alueisiin: - Oman kehon hallinta = liikevarastomalli laajaksi ja liikkuminen - Keskivartalon lihasten voimistaminen = keskiakseli vahvaksi ja kestäväksi - Oikeiden tekniikoiden oppiminen (keppijumppa) = perusta myöhemmän iän voimaharjoittelulle - Lihastasapaino = monipuolisuus kehon kuormittamisessa - Kimmoisuuden (nopeusvoima) kehittäminen = matalat hypyt, spurtit, ketteryys ja sähäkkyys - Harjoituskerrat: 2 3 lihasvoimaharjoitusta/viikko, liikkeitä 6 8, toistoja 15 20, sarjoja 3 4 Päälihasryhmien jalat, kädet, vatsa ja selkä painotus on tässä iässä olennaista. Suositeltavia ovat erilaiset kuntopiirit, joiden seassa voi olla lajisuorituksia. Erilaiset radat ja rastiharjoitteet ovat soveliaita myös tämän ikäisille. Lihaskunto- ja voimaharjoittelu voidaan suorittaa lajiharjoituksen yhteydessä, joko sitä ennen tai sen jälkeen. Murrosikä ja urheilu Pojilla testosteronin määrä lähtee nousuun murrosiän kynnyksellä. Tämä vaihe kannattaa hyödyntää harjoittelussa. Lihaskunto- ja voimaharjoitteiden lukumäärää voi nostaa tässä vaiheessa selvästi. Edelleen voiman hankkimisessa pitää etusijalle kuitenkin asettaa monipuolinen ja koko kehoa vahvistava harjoittelu. Harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota yhä enemmän lajivaatimuksiin. Esimerkiksi lihaskunto- ja voimaharjoittelua on suunnattava myös jalkoihin, jotka juoksun kannalta ovat merkittävässä asemassa. Muitakin juoksuun vaikuttavia lihaksia (mm. pohkeet, pakarat, vatsa ja selkä) tulee vahvistaa monipuolisesti. Nopeimman kasvupyrähdyksen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen painoharjoittelu. Tytöt saavuttavat tämän vaiheen keskimäärin poikia aikaisemmin. Painoharjoittelun alkaessa on erittäin tärkeää, että harjoittelun suunnittelee, opettaa ja mahdollisesti myös toteuttaa alan asiantuntija, esimerkiksi fyysiseen valmennukseen erikoistunut valmentaja tai fysioterapeutti. Tässä vaiheessa vastukset ovat pieniä. Tärkeintä ovat oikeat nostotekniikat ja turvallisuus. Valmentajien ja pelaajien on syytä ymmärtää, että lihasvoimaharjoittelu on noin neljän viiden vuoden prosessi pelaajan kehityskapasiteetista ja motivaatiosta riippuen. Murrosiän loppuvaiheessakin pelaajien anatomiset ja fysiologiset erot voivat olla erittäin suuret. Harjoittelun suunnittelun ja toteutuksen on oltava yksilöllistä. Tässä iässä viimeistään pelaajien on tiedostettava urheilullinen elämäntapa. Huipulle pyrkivien on ymmärrettävä, että heidän kehonsa on jalkapallon pelaamista varten kehittyvä työkalu, josta on pidettävä huolta mahdollisimman hyvin. Kun sitä harjoituttaa säännöllisesti ja järjestelmällisesti, harjoittelusta muodostuu elämäntapa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mikä tulee ottaa huomioon kokonaisvaltaisessa valmentautumisessa. Henkisen puolen harjoittelusta on oma lukunsa tässä kirjassa.

49 49 Kestävyys Urheilussa kestävyysharjoittelu on kaiken harjoittelun perusta. Ilman kestävyyttä harjoittelu ei onnistu. Kaikki lapsen liikunta kävely, juoksentelu, pyöräily, uinti, leikkiminen rakentaa kestävyyden pohjaa. Lasten ja nuorten luontaisen liikunnan väheneminen näkyy nykyään selvästi koululaisten heikentyneenä kuntona. Jalkapalloilijan kestävyysharjoittelun tavoitteet: - jaksaa pelata läpi ottelun tehokkaasti - lyhentää tarvittavaa palautusaikaa - vähentää väsymyksen haittavaikutuksia, kuten heikentynyttä kykyä hallita palloa Lapsilla ja nuorilla peruskestävyysharjoittelua voidaan toteuttaa erilaisina alkulämmittelyinä ja loppuverryttelyinä. Samoin erilaiset taitoharjoitteet pallon kanssa kasvattavat kestävyyttä. Kilpailut ja leikit ovat lasten mielestä hauskoja ja jännittäviä. Lapset eivät edes tiedä harjoittelevansa samalla kestävyyttä. Ottelukestävyyttä parannetaan pelaamalla erityyppisiä pelejä. Pelinomaisen kestävyysharjoittelun etu on lajinomaisuus: myös nopeat lihassolut ovat käytössä, ja rasitusta voidaan säädellä työn ja levon suhteella. Peliharjoitteissa tulee automaattisesti paljon kosketuksia palloon, ja pelaajille voidaan samalla opettaa pelikäsitystä ja taktisia asioita. Pelaajien motivoiminenkin on helpompaa kuin pelkässä juoksemisessa. Nopeuskestävyysharjoittelu tulisi suorittaa mahdollisimman lajinomaisena. Vauhdikkaat ja tiukat pienpelit sekä maalinteko- ja syöttömyllyt ovat omiaan edistämään nopeuskestävyyttä. Alle 15-vuotiaiden kestävyysharjoitteluun ei tule kiinnittää erityistä huomiota, kunhan harjoituksissa on hyvä syke, paljon toistoja ja aktiivinen tekemisen ilmapiiri. Yli 15-vuotiaidenkin kestävyysharjoittelu voidaan toteuttaa pelinomaisesti. Pelaajien määrällä, alueen koolla, säännöillä, ajalla ja taukojen pituuksilla voidaan säännöstellä tietylle harjoitusajanjaksolle sopivia kestävyysharjoitteita. Liikkuvuus ja notkeus Liikkuvuudesta käytetään yleisesti termiä notkeus. Notkeus liitetään venyttelyyn. Jalkapalloilija tarvitsee tietyn määrän liikkuvuutta selviytyäkseen pelin asettamista vaatimuksista. Venyttely- ja liikkuvuusharjoitteita on hyvä tehdä jo pienestä pitäen, jotta niistä tulee luonnollinen osa jokapäiväistä harjoittelua. Kasvupyrähdystä elävien vuotiaiden on kiinnitettävä erityishuomiota liikkuvuusharjoitteisiin. Jalkapalloilija ei tarvitse voimistelijan liikkuvuutta, mutta heikko liikkuvuus voi haitata merkittävästi harjoittelua ja oppimista. Heikon liikkuvuuden seuraukset: - Taitojen oppiminen vaikeutuu tai jopa estyy (esimerkiksi oikea potkutekniikka) - Perusominaisuuksien, kuten taitavuuden, voiman ja nopeuden, hyödyntäminen ja kehittyminen estyvät tai hidastuvat - Lajitekniikasta tulee tehotonta, esimerkiksi potkussa rajoittuneen liikelaajuuden vastuksen voittamiseksi tarvitaan entistä enemmän voimaa. Silloin jalan liike hidastuu - Liikkeet hidastuvat, juoksunopeus heikkenee ja kimmoisuus häviää - Rajoittaa tai heikentää räjähtävää voimaa, nopeutta ja liikenopeutta - Lisää loukkaantumisriskiä

50 50 Liikkuvuutta ja notkeutta voidaan parantaa ja ylläpitää erilaisilla harjoitteilla. Venyttely on liikkuvuusharjoitteiden tunnetuin muoto. Venyttelyn ohella liikkuvuutta voidaan parantaa lihaskunto-, voima- ja koordinaatioharjoitteilla. Toiminnalliset harjoitteet aktivoivat myös muita ominaisuuksia, kuten tasapainoa ja lihasaistia. Normaalisti alkulämmittelyn yhteydessä on hyvä herättää ne lihakset, joita harjoituksissa aiotaan kuormittaa. Alkulämmittely kohottaa lihaksen lämpötilaa. Verenkierto vilkastuu, ja lihaksista tulee elastisempia. Alkulämmittelyn yhteydessä tehtävät venytykset kestävät noin 5 15 sekuntia. Loppuverryttelyn jälkeen rauhallisella venyttelyllä palautetaan kuormitettu lihas normaalimpaan tilaan. Venytyksen kesto heti harjoitusten jälkeen on sekuntia. Varsinainen liikkuvuus- ja venyttelyharjoitus suoritetaan yleensä noin 1,5 2 tuntia varsinaisen lajiharjoituksen jälkeen. Tällöin venytykset voivat olla sekunnin mittaisia. Erillisiä liikkuvuusharjoitteita voi tehdä niin pallon kanssa kuin ilman. Jalkapalloilijalle tärkeitä alueita ovat nilkat, pohkeet, reidet edestä, takaa ja sivusta, pakarat, lantio ja ylävartalosta kädet. Fyysinen harjoittelu - Taito on tärkein ominaisuus, sitä tukee fyysinen harjoittelu - Harjoituta pelaajia lajinomaisesti ja monipuolisesti. Muista iänmukaisuus ja yksilöllisyys - Hyödynnä harjoittelussa biologiset lainalaisuudet, herkkyyskaudet ja kasvupyrähdys - Harjoituksen määrää ja laatua tulee nostaa asteittain ja maltillisesti - Lapsen tulee liikkua noin 2 tuntia päivässä jo vaaliakseen terveyttään - Harjoittelu + lepo = kehittyminen - Nuku riittävästi, syö monipuolisesti, venyttele ja peseydy harjoitusten jälkeen - Hyvä fyysinen kunto helpottaa pelaamista ja antaa aikaa ajatteluun ja päätöksentekoon - Ole kärsivällinen: eri fyysisten ominaisuuksien kehittäminen vaatii aikaa jopa vuosia - Kaikkia fyysisiä ominaisuuksia harjoitellaan ympärivuotisesti