Valtakunnalliset Neuvolapäivät Helsinki

Transkriptio

1 Marja Lampola Tuovi Hakulinen-Viitanen (toim.) TYÖPAPERI Neuvolatoiminta ajan hermolla

2 TYÖPAPERI 33/2014 Marja Lampola, Tuovi Hakulinen-Viitanen (toim.) Neuvolatoiminta ajan hermolla

3 Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Taitto: Marja Lampola ISBN (verkkojulkaisu) ISSN X (verkkojulkaisu)

4 Lukijalle Vuoden 2014 Neuvolapäivien pääteemana on Neuvolatoiminta ajan hermoilla. Molempina päivinä käsitellään neuvolatoimintaa osana uudistuvaa palveluverkostoa. Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja sosiaalipalveluja uudistetaan ja integroidaan laajemmiksi kokonaisuuksiksi osana SOTE-uudistusta. Valtaosa alle kouluikäisistä lapsista ja heidän vanhemmistaan voi hyvin. Osalla perheistä on huolia ja ongelmia. Ne voivat liittyä lapseen tai hänen kasvu- ja kehitysympäristöönsä kuten vanhempiin ja kotiin, joista lapsen kehitys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia. Mitä vakavampia ongelmia lapsilla on (esim. käytöshäiriö, lastensuojelullinen sijoitus), sen useammin taustalta voidaan tutkimusten mukaan tunnistaa vanhempien vaikeuksia kuten esimerkiksi päihdeongelma, toimeentulovaikeuksia tai väkivaltaa. Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ovat monimuotoisia. Neuvolatoiminta on viimeisten kymmenen vuoden aikana vahvistunut säännösten ja kansallisten ohjeistusten sekä valvonnan ja kuntien kehittämistyön myötä. Vanhemmuuden tukeminen neuvolassa on tärkeää, koska vanhempien terveys ja hyvinvointi mukaan lukien terveystottumukset vaikuttavat jo raskausajalta alkaen lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Säännöllisiä terveystarkastuksia tehdään, jotta voidaan vahvistaa lapsen terveyttä ja hyvinvointia suojaavia tekijöitä ja tunnistaa varhain niitä vaarantavia tai riskiä aiheuttavia tekijöitä. Neuvonnan, ohjauksen ja tuen tarpeiden tunnistaminen ja tuen tarjoaminen kuuluu aina hyvään terveystarkastukseen. Tarvittavia toimenpiteitä suunnitellaan ja niistä sovitaan yhdessä vanhempien kanssa. Vanhemmat kuten myös neuvolan työntekijät ovat arvioineet nk. laajat, koko perheen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitetut terveystarkastukset hyödyllisiksi koko perheelle. Suurin osa vanhemmista kokee saavansa riittävästi tukea neuvolasta tuen tarpeisiinsa. Kuusi prosenttia tukea tarvitsevista vanhemmista ei kuitenkaan koe saavansa riittäväsi tukea ja vajaa 15 prosenttia ei saa sellaista tukea, jota olisi odottanut saavansa. Äitiys- ja lastenneuvolat tavoittavat lähes kaikki lasta odottavat ja alle kouluikäisten perheet. Siksi niillä on hyvät mahdollisuudet tunnistaa perheiden tuen tarpeita varhain ja kohdentaa tukea sitä tarvitseville. Äitiysja lastenneuvolatoiminnan tuloksellisuuden perusehtona on, että käytettävissä on määrältään riittävä ja osaava henkilöstö. Lisäksi tapaamista varten tarvitaan riittävästi aikaa, jotta pystytään paneutumaan lapsen ja vanhempien huolen aiheisiin. Ensimmäisen päivän aikana tarkastellaan väkivaltaa lapsen kasvatuksessa ja vanhempien vastuuta turvallisen ympäristön luomisessa lapselle. Äitiysneuvolan kansalliset suositukset julkistettiin vuosi sitten. Kunnat ovat tarkastelleet kehittämistarpeitaan valtakunnallisen selvityksen nojalla ja kehittäneet äitiysneuvolatoimintaa kansallisten suositusten suunnassa. Tästä kehittämistoiminnasta kuullaan esimerkki. Ensimmäisen päivän päätteeksi käsitellään seksuaaliterveyden puheeksi ottamista osana uutta seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaa vuosille Lisäksi aihepiirinä on neuvolan rooli tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen ehkäisyssä. Toisen päivän esityksissä paneudutaan vanhempien tuen tarpeisiin ja ylisukupolvisten ongelmien katkaisemiseen sekä sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkujen muotoutumiseen ja vahvistamiseen neuvolassa. Yhtenä keskeisenä teemana on vähävaraisen lapsiperheen hyvä vointi ja sen tukeminen. Haasteena on tuen kohdentaminen neuvolassa asioiville erilaisille ja tukea tarvitseville perheille. Perheiden kohtaamisessa on otettava huomioon perheen yksilölliset tuen tarpeet, arvot ja kulttuuri. THL Työpaperi 33/2014 3

5 Toisen päivän aikana käsitellään erilaisia ajankohtaisia teemoja kuten paperittomien neuvolapalveluja, ennakkotietoa isyyslaista ja sen etenemisestä. Ajankohtaisia teemoja ovat myös esiopetuksessa olevien oppilashuolto ja lastensuojelun kehityssuunnat sekä valtakunnallinen rokotusrekisteri. Perheiden tuen tarpeet ovat monimuotoisia ja siksi neuvola tarvitsee tuekseen kysyvää ja uutta etsivää mieltä sekä luovia ratkaisuja. Päivien päätteeksi keskustellaan innovatiivisista varhaisen tuen toimintatavoista ja niiden tuloksista. Niitä ovat hyvinvointineuvolan erityinen kotikäyntityö, ehkäisevä perhetyö ja perheiden vertaistuki sekä lasten ja nuorten palvelujen uudelleen järjestäminen. Päivät valottavat neuvolatoiminnan keskeistä roolia osana uudistuvaa lapsiperheiden palveluverkostoa ja tuovat esille säännösten ja valtakunnallisten ohjeistuksen sekä paikallisen uudistamistyön merkityksen neuvolapalvelujen kehittäjänä. Helsingissä Tuovi Hakulinen-Viitanen Marjaana Pelkonen THL Työpaperi 33/2014 4

6 Sisällysluettelo Lukijalle... 3 Sisällysluettelo... 5 Neuvolapäivien tilat... 7 Ohjelma tiistai Ohjelma - keskiviikko Lasten ja lapsiperheiden palvelut SOTE-uudistuksessa Alle kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointi Universaalien ja kohdennettujen neuvolapalvelujen turvaamisen tärkeys Kommenttipuheenvuoro Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen Vanhemmuuden tukeminen neuvolassa Äitiysneuvolan kehittäminen uusien valtakunnallisten suositusten valossa Miten seksuaaliterveys puheeksi arjen työssä? Neuvolan rooli tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen ehkäisyssä Mikä on väkivaltaa lasten kasvatuksessa tänä päivänä? Vanhempien tuen tarpeet ja ylisukupolvisten ongelmien katkaiseminen Vähävaraisen lapsiperheen hyvä vointi ja tukeminen Sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkujen muotoutuminen ja vahvistaminen neuvolassa Ennakkotietoa isyyslaista ja sen etenemisestä Esiopetuksessa olevien oppilashuolto Lastensuojelun kehityssuuntia Miksi valtakunnallinen rokotusrekisteri? Innovatiivisia varhaisen tuen toimintatapoja ja tuloksia / Hyvinvointineuvolan erityinen kotikäyntityö...31 Muistiinpanoja Kasvun kumppanit -verkkopalvelu Lastensuojelun käsikirja työväline verkossa... 3 Neuvolapäivien Ideatorin näytteilleasettajat Katsaus Neuvolapäivien historiaan THL-julkaisuja THL Työpaperi 33/2014 5

7 Helsinki Neuvolatoiminta ajan hermolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) järjestää vuosittain yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Päivät on järjestetty vuodesta 2000 alkaen. Neuvolapäivillä on ollut vuosittain noin osallistujaa. Päivien tarkoituksena on koota yhteen ammattilaiset monialaisesti sekä käsitellä ajankohtaisia neuvolatyöhön liittyviä aiheita kyseisen vuoden teeman mukaisesti. Kohderyhmä Järjestäjät Sijainti Palaute Seminaaripäiviin toivotetaan tervetulleeksi äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevä henkilöstö, neuvolan yhteistyökumppanit, kaikki alle kouluikäisten lasten kanssa toimivat muun muassa päivähoidon henkilöstö. Tervetulleita ovat kaikki, jotka tekevät tai opiskelevat lapsen ja perheen hoito-, opetus-, ohjaus-, kasvatus- ja hyvinvointityötä. Seminaariin toivotaan osallistujiksi myös kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat henkilöt. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Helsinki Congress Paasitorni, Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki ( Katso lyhin reitti ja kulkuneuvo Toivomme sinun antavan meille palautetta, jotta voimme kehittää Valtakunnallisia Neuvolapäiviä. Palautelomakkeen voi täyttää heti päivien jälkeen sähköisesti osoitteessa Tallenne ja diat Seminaari videoidaan. Videotallenne ja esitysten diat ovat nähtävillä vk 47 alkaen verkkopalvelussa. Todistukset Neuvolapäivät on hyväksytty erikoislääkärikoulutuksen teoreettiseksi kurssimuotoiseksi koulutukseksi. Todistuksen saa ilmoittautumispisteestä. Sammutathan matkapuhelimesi luentojen ajaksi THL Työpaperi 33/2014 6

8 Neuvolapäivien tilat 3. krs WC 2½ krs Juhlasali Lämpiö STM:n ja THL:n julkaisut WC 2. krs Ravintola Paasisali 1½ krs Ilmoittautuminen Karl Lindahl Ideatori Juho Rissanen - Ideatori 1 krs Vaatesäilytys WC Kokouspalvelu THL Työpaperi 33/2014 7

9 Ohjelma tiistai Puheenjohtajat Neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa, STM Osastonhoitaja Anni Mäkinen, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto Ilmoittautuminen ja aamiainen (sisältyy hintaan) Avaus - Tuomas Kurttila, lapsiasiainvaltuutettu, Lapsiasiavaltuutetun toimisto Vanhoja lastenlauluja (ja vähän uudempiakin) - Inna ja Juha Vintturi, huilu, laulu ja kitara Neuvolatoiminta osana uudistuvaa palveluverkostoa Lasten ja lapsiperheiden palvelut SOTE-uudistuksessa Marjaana Pelkonen, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Miten alle kouluikäiset lapset ja heidän vanhempansa voivat? Johanna Lammi-Taskula, erikoistutkija, THL Kommenttipuheenvuoro Universaalien ja kohdennettujen neuvolapalvelujen turvaamisen tärkeys Kaarina Järvenpää, johtajalääkäri, Perhe- ja sosiaalipalvelut, Helsingin kaupunki Lounas ja Ideatoriin tutustuminen (lounas sisältyy hintaan) Neuvolatyö vahvistunut tuloksia kansallisesta selvityksestä Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Vanhemmuuden tukeminen neuvolassa Tuovi Hakulinen-Viitanen, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Kommenttipuheenvuoroja Eliisa Roine, osastonhoitaja, Porvoon kaupunki Merja Saarinen, lasten ja nuorten lääkäri, Mäntsälä Arja Ruponen, palvelupäällikkö, Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, Vantaan kaupunki Kahvitauko (sisältyy hintaan) Äitiysneuvolan kehittäminen uusien valtakunnallisten suositusten valossa Helena Miikkulainen, ylihoitaja, Helsingin kaupunki Miten seksuaaliterveys puheeksi arjen työssä? Katriina Bildjuschkin, kätilö, asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Työpaperi 33/2014 8

10 Neuvolan rooli tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen ehkäisyssä Seija Parekh, erityisasiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Mikä on väkivaltaa lapsen kasvatuksessa tänä päivänä? Kaisa Lumijärvi, psykologi, psykoterapeutti, projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto THL Työpaperi 33/2014 9

11 Ohjelma - keskiviikko Puheenjohtajat Neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen, STM Tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen-Viitanen, THL Ilmoittautuminen ja aamiainen (sisältyy hintaan) Neuvolatyö vahvistunut tuloksia kansallisesta selvityksestä Vanhempien tuen tarpeet ja ylisukupolvisten ongelmien katkaiseminen Reija Paananen, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Vähävaraisen lapsiperheen hyvä vointi ja tukeminen Anne Vuori, lehtori, koulutusvastaava, Lahden ammattikorkeakoulu Aamun lauluja Markus Bäckman & Antti Vuori, laulu ja kitara Sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkujen muotoutuminen ja vahvistaminen neuvolassa Minna Rytkönen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto Kysymyksiä ja keskustelua Lounas ja Ideatoriin tutustuminen (lounas sisältyy hintaan) Ajankohtaista Paperittomien neuvolapalvelut Taneli Puumalainen, ylilääkäri, sosiaali- ja terveysministeriö Ennakkotietoa isyyslaista ja sen etenemisestä Salla Silvola, lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriö Esiopetuksessa olevien oppilashuolto Kristiina Laitinen, opetusneuvos, Opetushallitus Lastensuojelun kehityssuuntia Marjo Lavikainen, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Miksi valtakunnallinen rokotusrekisteri? Susanna Jääskeläinen, tutkimushoitaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Kahvitauko (kahvi sisältyy hintaan) Innovatiivisia varhaisen tuen toimintatapoja ja tuloksia Haastattelijana Anni Mäkinen, osastonhoitaja, Helsinki THL Työpaperi 33/

12 Tuula Nevalainen, terveydenhoitaja, Hyvinvointineuvolan erityinen kotikäyntityö, Tampereen kaupunki Nana Luoma, neuvolan perheohjaaja, Perhekeskus Torin kulma, Turun kaupunki Kirsi Leinonen, palvelupäällikkö, Lasten ja nuorten kasvun tuen palvelut, Imatran kaupunki Päätössanat Puheenjohtajat THL Työpaperi 33/

13 Lasten ja lapsiperheiden palvelut SOTE-uudistuksessa Marjaana Pelkonen THT, dosentti, neuvotteleva virkamies Sosiaali- ja terveysministeriö Meneillään on suurin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus vuosikymmeniin. Juuri lausunnolla olleen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnoksen mukaan tarkoituksena on integroida perustason sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perustason ja erikoistason palvelut. Palvelut järjestettäisiin viidellä suurella sote-alueella. Sote-alueen kuntayhtymä vastaa palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta, asianmukaisesta saavutettavuudesta, palvelujen tarpeen ja määrän määrittelemisestä sekä laadun, määrän ja vaikuttavuuden seurannasta. Sote-alue päättää alueen tuotantorakenteesta ja tuotantotavoista. Sote-uudistus erottaa palvelujen järjestämisen ja tuottamisen toisistaan. Palvelut ja niiden sisältö määräytyvät edelleen erityislakien perusteella. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä sote-alueen päätöksen mukaisesti. Tuottamisvastuun edellytyksenä on tehtävien edellyttämä henkilöstö ja muut voimavarat sekä kyky vastata kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista (ehkäisevät, korjaavat, hoitavat, kuntouttavat ja muut palvelut) yhtenäisenä kokonaisuutena. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja on kehitetty, mutta uudistamistyö on kesken. Tämän väestöryhmän sosiaali- ja terveyspalvelut eivät nykyisellään muodosta asiakkaan näkökulmasta hyvin toimivaa asiakaslähtöistä kokonaisuutta. Ne ovat hajanaisia, tukea ja hoitoa järjestetään viiveellä eikä tarvittavaa palvelua aina ole saatavilla. Palvelujen painopiste on korjaavissa palveluissa. Palvelujen antajien keskinäinen yhteistyö ja voimavarat ovat puutteellisia. Sote-uudistuksen tavoitteet antavat suuntaa myös lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamiselle. Niiden mukaisesti lapsille, nuorille ja perheille turvataan yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat palvelut, vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja ja varmistetaan toimiva, eheä ja vaikuttava sekä kustannustehokas palvelurakenne. Asiakaslähtöisyyden parantaminen edellyttää palvelutarpeen arvioinnin tehostamista, vastuuhenkilön ja monialaisen tiimin nimeämistä useita palveluja tarvitseville sekä eri toimijoiden työn yhteensovittamista. Asiakaslähtöisessä toiminnassa asiakkaan asia otetaan viivytyksettä hoidettavaksi. Asiakaslähtöisyys tarkoittaa myös asiakkaiden nykyistä vahvempaa osallistumista palveluihin ja niiden kehittämiseen. Peruspalveluiden vahvistaminen edellyttää varhaisen tuen ja hoidon palvelujen ja toimintatapojen huomattavaa lisäämistä, terveys- ja sosiaalipalveluiden integraation varmistamista sekä erityistason tukea peruspalveluille. Koko ikäryhmälle järjestettävät universaalit palvelut, kuten neuvolapalvelut, muodostavat palvelujärjestelmän perustan. Niiden on toimittava hyvin, oltava lähellä ja helposti saatavilla sekä riittävän hyvin resursoituja. Pulmiin on tartuttava silloin, kun ne ovat vielä pieniä. Edellä kuvattujen uudistusten avulla pystyttäisiin lisäämään palvelurakenteen kustannustehokkuutta. Lasten hyvinvoinnin varmistaminen edellyttää lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittamista nykyistä määrätietoisemmin. Toiminnan vaikuttavuutta lisätään, kun toiminta kohdennetaan tutkimustiedon osoittamiin lapsen ja nuoren hyvinvointia suojaaviin ja riskiä aiheuttaviin tekijöihin sekä otetaan käyttöön vaikuttaviksi tiedettyjä menetelmiä. Sote-palvelujen integraatio sekä sote-palvelujen yhteensovittaminen kuntien muihin palveluihin ja toimintaan tukee palvelujen kokonaisuuden kehittämistä ja johtamista ja lisää kokonaiskustannustehokkuutta. THL Työpaperi 33/

14 Alle kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointi Johanna Lammi-Taskula Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen. Perhepolitiikan painopisteenä on viime vuosina ollut erityisesti työn ja perheen yhteensovittaminen, isyyden vahvistaminen ja lapsiperheiden toimeentulon turvaaminen. THL on selvittänyt lapsiperheiden hyvinvointia mm. vuonna 2012 kerätyn lapsiperhekyselyn avulla. Suuri osa suomalaisista lapsiperheistä on keskituloisia. Suurin köyhyysriski on monilapsisissa perheissä sekä yksinhuoltajilla. Myös pikkulapsivaiheessa köyhyysriski on äitien perhevapaiden takia tilapäisesti korkealla. Köyhyydeltä suojelee ansiotyö, ja lapsiperheiden vanhemmat käyvät töissä muuta aikuisväestöä enemmän. Niinpä kiire ja ajanpuute kuormittavat perheiden jaksamista arjessa. Monet vanhemmat tuntevat laiminlyövänsä kotiasioita työnsä vuoksi ja he ovat myös huolissaan omasta jaksamisestaan. Työn ja perheen yhteensovittamisen paineet ilmenevät myös puolisoiden riitelynä varsinkin pikkulapsivaiheessa. Yhteisen ajan puute ja kotitöiden epätasainen jakaminen aiheuttaa tyytymättömyyttä parisuhteessa. Niinpä eroriski on suurimmillaan parin ensimmäisen lapsiperhevuoden aikana. Parisuhteessa elävillä lapsiperheiden vanhemmilla hyvinvointi ja terveys ovat paremmalla tasolla muuhun väestöön verrattuna. Yksinhuoltajilla sen sijaan on usein suurempia ongelmia terveydessä ja hyvinvoinnissa. Pienten lasten terveys näyttää hyvältä, mutta lasten koettu terveys heikkenee teini-iän myötä. Lapsiperheiden vanhempien kokemukset terveydestä, toimeentulosta tai parisuhdetyytyväisyydestä eivät juuri vaihtele sen mukaan, asutaanko kaupungissa vai maaseudulla. Maalla asuvilla ei kuitenkaan ole yhtä usein varaa moniin lapsiin tai perhe-elämään liittyviin menoihin kuin kaupunkilaisilla. Kaupungeissa puolestaan lapsiperheiden palvelut herättävät useammin tyytymättömyyttä kuin maaseudulla. THL Työpaperi 33/

15 Universaalien ja kohdennettujen neuvolapalvelujen turvaamisen tärkeys, kommenttipuheenvuoro Kaarina Järvenpää Kaarina Järvenpää, Yleislääketieteen erikoislääkäri, lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyys, johtajalääkäri Perhe- ja sosiaalipalvelut, Helsingin kaupunki Neuvola-asetuksessa (311/2011) pidetään tärkeänä, että turvataan universaalipalvelut kaikille, niin äitiyskuin lastenneuvolassa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä suun terveydenhuollossa. Neuvolan tärkein tehtävä on varmistaa raskauden hyvä sujuminen niin syntyvän lapsen kuin äidin terveyden kannalta. Lastenneuvolassa pyritään varmistamaan lapsen hyvä kasvu ja kehitys ja samanaikaisesti löytämään mahdollisimman varhain terveyttä uhkaavat sairaudet ja poikkeavuudet. Tärkeää on myös tukea vanhemmuutta ja toisaalta havaita lapsen kehitystä vahingoittavat olosuhteet. Neuvolan tärkeä tehtävä on kaventaa terveyseroja ja vähentää syrjäytymistä. Ilman kaikkien odottavien äitien tai kaikkien neuvola- tai kouluikäisten lasten tapaamista ja tutkimista, ei voi selvittää, kuka tarvitsee lisätukea ja seurantaa. Perhenäkökulma on entistä tärkeämpi. Se on asetuksessa tuotu esiin. Koko perheen osallistuminen on tehdyn selvityksen (THL raportti 12/2014) mukaan parantunut. Molemmat vanhemmat osallistuvat parhaiten raskaudenajan laajaan terveystarkastukseen. Silloin on mahdollista luoda hyvä suhde vanhempiin. Lasten osalta molempien vanhempien osallistuminen pienenee lapsen iän karttuessa. THL:n selvityksen (12/2014) mukaan päihdeasioiden puheeksi otto oli vähäisempää raskauden aikana kuin lastenneuvolassa tai koulussa. Seulonta ei ole eettistä, jos tarkastuksissa todettuihin poikkeamiin tai tuen tarpeisiin ei ole mahdollisuutta paneutua perusteellisemmin, yksilöllisen tarpeen mukaan. Siksi tarvitaan kohdennettuja palveluja ja lisäkäyntejä. Haaste on terveydenhoitajien ja erityisesti lääkäriaikojen riittävyys. Jo raskauden aikana voidaan suunnitella lisäkäyntejä ja olla yhteyksissä jopa lastensuojeluunkin ennakoivasti, jos perheessä ilmenee riskitekijöitä, jotka voisivat vaikeuttaa lapsen hoitoa ja hyvää vanhemmuutta kuten parisuhdeongelma, vanhemman mielenterveys tai päihdeongelma. On arvioitu, että ns. lisäkäyntejä tarvitsee n. 20 % asiakkaista. Paikallisista olosuhteista ja väestörakenteesta riippuen tarve voi vaihdella. Jos alueella on paljon maahanmuuttajia, tarvitaan pidempiä vastaanottoaikoja jo tulkin käytön takia. Alueen sosiaalinen jakauma voi vaikuttaa lisäaikojen tarpeeseen eli kohdennettujen palvelujen määrään. Neuvolassa tarvitaan sekä terveydenhoitajaa että lääkäriä niin universaaleihin kuin kohdennettuihin tarkastuksiin. Terveydenhoitajat tapaavat lasta ja perhettä lääkäriä useammin. Sen vuoksi terveydenhoitajan ja lääkärin yhteistyö ja tiedonkulku tulisi olla saumatonta, jotta lääkärillä olisi mahdollisuus myös taustatietojen valossa ottaa puheeksi huolta herättäneitä asioita ja kiinnittää huomiota terveydenhoitajan havaitsemiin asioihin. Näitä voivat olla perheen sisäiset ongelmat, huoli raskauden sujumisesta tai huoli lapsen kehityksestä, vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat tai muut psykososiaaliset ongelmat. Monesti lääkärin on ajateltu keskittyvän fyysiseen ja somaattiseen tutkimiseen. Tämä on toki tärkeää. Diagnostiikka on lääkärin tehtävä, mutta sen ohessa kokonaisvaltainen työote on tärkeää lääkärillekin. Myös terveysneuvonnassa lääkärillä on paikkansa, esim. ylipainon ja muiden terveysongelmien ehkäisyssä, tupakointiin ja päihteisiin puut- THL Työpaperi 33/

16 tumisessa. Näissä tarvitaan riittävää osaamista molemmilta ammattiryhmiltä. Se edellyttää riittävää yhteistyötä ja koulutusta. Lisäksi tarvitaan myös muita ammattihenkilöitä kuten psykologeja, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja ja perhetyöntekijöitä. Näitä tarvitaan erityisesti kohdennetuissa palveluissa, kun universaaleissa tarkastuksissa tulee esille viiveitä tai poikkeavuuksia esim. lapsen puheenkehityksessä, motorisessa, neurologisessa tai psykologisessa kehityksessä tai perheen muussa jaksamisessa. THL Työpaperi 33/

17 Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen Marke Hietanen-Peltola Ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Laajoissa terveystarkastuksissa sekä muissa neuvolan tarkastuksissa ja tapaamisissa tulee esiin sekä lapsen voinnista että perhetilanteesta nousevia erityisen tuen tarpeita. Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen seuranta 2012 antaa kuvan näissä palveluissa todetuista tuen tarpeista sekä tarjotun tuen muodoista. Yli puolet terveyskeskuksista (61 %) oli sopinut yhteisistä käytännöistä erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi. Alle kouluikäisen lapsen kohdalla erityisen tuen tarpeet ovat tavallisimmin yhteydessä lapsen kehitysviiveeseen, psykososiaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen tai käytöshäiriöön. Kuitenkin myös lapsen terveystottumukset, elinympäristön tuomat riskit sekä hoivan ja huolenpidon puute synnyttävät tuen tarvetta. Perheessä tuen tarvetta aiheuttavat erityisesti vanhemman jaksamisongelmat ja puutteellinen vanhemmuus, jotka osin voivat olla päällekkäisiä ja samaan aikaan esiintyviä pulmia. Tuen tarvetta aiheuttavat myös vanhemman mielenterveys ja päihdeongelmat sekä parisuhdeongelmat. Eroperheiden haasteet, vuorovaikutusongelmat, sosiaalisen tuen puute ja perheen yhteisen ajan vähyys näkyvät myös erityisen tuen tarpeen syinä. Väkivalta ei nouse esiin itsenäisenä perheen erityisen tuen tarpeen syynä, vaan se on todennäköisesti osasisältönä muissa edellä mainituissa perheen tuen tarpeen tilanteissa. Tavallisin tukimuoto olivat lisäkäynnit, joita tarjosivat kaikki terveyskeskukset sekä äitiys- että lastenneuvolassa. Kotikäyntejä ja perhetyöntekijän tukea oli myös tarjolla lähes kaikissa terveyskeskuksissa. Tavallista oli myös tarjota tukea ohjaamalla terveyskeskuksen erityistyöntekijöille, kunnan erityispalveluihin tai erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon jalkautuminen neuvolaan oli mahdollinen tukimuoto noin kolmasosassa terveyskeskuksia. Lähde Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Bloigu A, Pelkonen M. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta sekä kouluterveydenhuolto. Valtakunnallinen seuranta THL raportti 12/2014. THL Työpaperi 33/

18 Vanhemmuuden tukeminen neuvolassa Tuovi Hakulinen-Viitanen Tutkimuspäällikkö, Dosentti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Vanhemmuuden viisi osa-aluetta ovat rakkauden antaja, elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen asettaja ja huoltaja. Moni vanhempi oppii vanhemmuuteen lapsen syntymän myötä. Kaikki vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmaksi kasvamiseen, vanhempana toimimiseen ja lapsen kasvattamiseen. Vanhempien terveys (ml. terveystottumukset) ja hyvinvointi vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin jo raskausajalta alkaen. Vanhempien mielenterveyden ja pystyvyyden tunteen tukeminen on tärkeää siirtymävaiheessa vanhemmuuteen, koska varhainen hoito ja perhesuhteet muovaavat lapsen emotionaalista, kognitiivista ja sosiaalista kehitystä. Huolellisesti toteutetut määräaikaiset terveystarkastukset mahdollistavat vanhempien tuen tarpeiden tunnistamisen (Poutiainen ym. 2013) ja myös tukemisen. Valtakunnallisen selvityksen (Hakulinen-Viitanen ym. 2014a) mukaan neuvolan määräaikaiset terveystarkastukset toteutuvat säännösten mukaisina ajankohtina. Laajojen terveystarkastusten keskeiset sisällöt ovat monipuolistuneet. Vanhempien terveystottumukset (erit. päihteiden käyttö), parisuhteen hoito, väkivalta ja turvattomuus sekä toimeentulo ovat useammin keskusteluteemoina lasta odottavan perheen laajassa terveystarkastuksessa kuin lastenneuvolan vastaavissa terveystarkastuksissa. Myös tuen tarpeen tunnistamisen ja puheeksi ottamisen lomakkeita käytetään neuvolassa aiempaa järjestelmällisemmin. Keskusteluteemat ja etenemisjärjestys määrittyvät perheen yksilöllisen tarpeen mukaan. Siksi samassa terveystarkastuksessa ei kannata käydä läpi monia keskusteluteemoja ja lomakkeita, jotta vapaamuotoiseen keskusteluun jää aikaa. Laajoihin terveystarkastuksiin suositellut aikavaraukset toteutuvat terveydenhoitajien kohdalla hyvin, mutta lääkäreiden kohdalla aikavarauksissa on kehitettävää %:ssa terveyskeskuksia. Myös neuvolan henkilöstömitoituksissa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta resursseissa on edelleen kehitettävää. Lapsiperhe kyselyn mukaan vanhemmista 78 % oli kokenut laajan terveystarkastuksen hyödylliseksi koko perheelle. Vanhemmista 62 % arvioi saaneensa laajassa terveystarkastuksessa riittävästi tietoa ja tukea vanhemmuuteensa. Heistä 69 % koki pystyneensä vaikuttamaan siihen, mistä asioista tapaamisessa keskusteltiin. Vanhemmista suurin osa (82 %) oli saanut riittävästi tukea neuvolasta. Tukea tarvinneista 6 % arvioi, että ei ollut saanut tukea, vaikka olisi sitä tarvinnut. Vastaavasti 13 % oli saanut tukea, joka ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Tulosten mukaan tuen tarpeen tunnistamisessa ja tuen kohdentamisessa on tehostamisen paikkaa. (Hakulinen-Viitanen ym. 2014b.) Keskeisiä tukimuotoja vanhemmille ovat lisäkäynnit neuvolaan, mutta moniammatillinen ja -alainen työskentely on myös tavallista. Vertaistuen mahdollistamiseksi järjestetään myös erilaisia vanhempainryhmiä. (Hakulinen-Viitanen ym. 2014a.) Neuvolapalveluissa on tapahtunut merkittävää paranemista lainsäädännön, kansallisen ohjauksen, korotettujen valtionosuuksien ja valvonnan sekä kuntien kehittämistyön myötä. Säännölliset ja huolellisesti toteutetut määräaikaiset terveystarkastukset ja riittävät henkilöstövoimavarat tulee turvata jatkossakin. Etukäteen ei voida tietää vanhempien tuen tarpeita, esimerkiksi kenelle tukee sairauksia ja ongelmia. Investointi vanhemmuutta vahvistaviin toimenpiteisiin on todettu kustannusvaikuttavaksi (Heckman 2008). Lähteet Hakulinen-Viitanen, Hietanen-Peltola M, Bloigu A & Pelkonen M Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta sekä kouluterveydenhuolto. Valtakunnallinen seuranta THL, Raportti 12/2014. Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M & Pelkonen M. 2014b. Äitiys- ja lastenneuvola sekä kouluterveydenhuolto perheen tukena. Teoksessa Lammi-Taskula J & Karvonen S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Teema 21, Heckman JJ Schools, skills, and synapses. NBER Working Paper No Economic Inquiry, Western Economic Association International, 46(3), Poutiainen H, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T Associations between family characteristics and public health nurses concerns at children s health examinations. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 28(2), THL Työpaperi 33/

19 Äitiysneuvolan kehittäminen uusien valtakunnallisten suositusten valossa Helena Miikkulainen Ylihoitaja, Helsingin kaupunki Suosituksen mukaisen määräaikaistarkastusohjelman käyttöönotto takaa tasapuoliset ja tasalaatuiset palvelut kaikissa kunnissa. Suosituksen taustalla on laaja äitiyshuollon asiantuntijaryhmä sekä uusin tutkittu ja näyttöön perustuva tieto. Suositus mahdollistaa hyvien käytäntöjen jalkauttamisen, toimii impulssina työn kehittämiselle ja on tukena mietittäessä mm. työn resurssointia. Suosituksen käyttöönotto vaatii sopimista, henkilökunnan koulutusta sekä uusia/päivitettyjä ohjeita asiakkaille ja henkilökunnalle. Siirtymäaika suositukseen on pitkä ja muutokset tapahtuvat vähitellen. Usein työhön vaikuttaa samanaikaisesti monet uudet asiat: valtakunnalliset lait, asetukset ja ohjeet sekä kunnan oma toiminnan kehittäminen. Valtakunnallisia ohjeita ovat mm. uusi lastenneuvolatarkastusohjeistus (VNA 380/2009, terveystarkastusohjeet voimaan ), Kansallinen valinnanvapaus (Terveydenhuoltolaki), Maahanmuuttajien terveystarkastukset (STM ohje 2009:21) sekä paperittomien hoito (Helsingissä alle 18 -vuotiaat ja raskaana olevat). Helsingissä työhön vaikuttaa lisäksi neuvolan keskitetyn ajanvaraus- ja neuvontapalvelun aloittaminen 11/2012 ja asiakkaiden sähköinen asiointi kaikissa neuvoloissa (ajanvaraus, kaksisuuntainen viestintä asiakkaan ja terveydenhoitajan välillä sekä ryhmätekstiviestit). Molempien muutosten vuoksi terveydenhoitajilla on oltava yhteinen työpohja ja määräaikaistarkastusten ohjeellisen keston on oltava sama (ilman erityistä kirjattua syytä). Helsingin väestö kasvaa (varsinkin nuorten lapsiperheiden määrä); kaupungissa on PD alueita, joilla on paljon erityisen tuen tarvetta mm. maahanmuuttajaperheitä, jotka tarvitsevat tulkkipalveluita vastaanotolla; neuvolassa tehdään myös maahanmuuttajien terveystarkastuksia. Helsingissä on siirrytty uuteen äitiysneuvolan määräaikaistarkastusohjelmaan vuonna 2014 vaiheittain. Tammikuussa suositus hyväksyttiin ja määräaikaistarkastusohjelma päivitettiin. Helmikuussa suosituksen sisältö ja uusi määräaikaistarkastusohjelma käsiteltiin jokaisen neuvolan tiimikokouksissa. Henkilökunnalle hankittiin Äitiysneuvolaopas kirja. Raskausajan neuvolakäyntien sisällöt päivitettiin. Maaliskuussa neuvolahenkilökunnan koulutuksessa oli uuden suosituksen mukaista sisältökoulutusta mm. Rh-immunisaatiosta ja antid-immunoglobuliinisuojauksesta (SPR). Syyskuussa ohjelmaan otettiin raskaudenaikainen kotikäynti. Lokakuussa otetaan käyttöön parisuhdeväkivallan seulontalomake. Syys-lokakuussa kaikissa neuvoloissa on uuden suosituksen mukaiset tarkastukset. Uudessa suosituksessa määräaikaistarkastuksia on vähemmän matalan riskin raskauksissa, mutta suositukseen sisältyy useita lisäkäyntejä aiempaa tarkemmin määritellyissä tapauksissa ja kotikäynti raskauden aikana. Nämä vaativat enemmän työaikaa. Rh-negatiivisten äitien AntiD-immunoglobuliinisuojaus aloitettiin kesäkuussa (valmisteen kilpailutus 5 kk). B-ryhmän streptokokkinäyte otetaan Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa. Parisuhdeväkivallan seulontalomake otetaan käyttöön lokakuussa henkilökunnan koulutuksen jälkeen. Uudistamme myös perhevalmennusta tammikuussa 2015 siten, että lisäämme kohdennettuja ryhmiä ja valintamahdollisuuksia sekä ryhmän että valmennustavan osalta (verkkovalmennus). Erityisen tuen tarpeessa olevien auttaminen vaatii uusien hoitopolkujen luomista. Haasteitakin uuden suosituksen mukaiseen toimintaan siirtymisessä on. Lääkärin tarkastus aikaistuu raskausviikoilta raskausviikoille Terveydenhoitajalla on kaksi pitkäkestoista (60-90 min) ja vaativaa tarkastusta (ensikäynti ja laaja tarkastus) lähekkäin, jolloin on vaikeuksia löytää työpohjalta tarpeeksi pitkiä vastaanottoaikoja. Loppuraskauden (rv 37 -) terveydenhoitajakäynnit harvenevat. Uusi laajan tarkastuksen ajankohta on pidentänyt siirtymäaikaa uuden suosituksen mukaisiin tarkastuksiin kun laaja tarkastus on järjestetty kaikille raskaana oleville (keskiraskauden laajasta uuteen laajaan siirtyminen vei 3 THL Työpaperi 33/

20 6 kk). Suosituksen mukaan terveydenhoitajakäyntimäärä on yksilöllinen ja työaikaa kuluu enemmän. Lääkärikäyntimäärässä ei ole muutoksia, mutta lisäkäyntejä on myös lääkärin vastaanotolla. Mitoitus muuttuu uudessa suosituksessa: kokopäiväinen terveydenhoitaja 80 äitiä, uudessa suosituksessa 76 äitiä kun sijaiset; kokopäiväinen lääkäri 800 äitiä, uusi suositus 600 äitiä kun sijaiset. Lisäksi uuden suosituksen mukaan mitoituksessa on otettava huomioon PD-alueet, kirjaamiseen suositeltu aika sekä työaika lisä- ja kotikäynteihin. THL Työpaperi 33/

21 Miten seksuaaliterveys puheeksi arjen työssä? Katriina Bildjuschkin Kätilö, asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Seksuaali- ja lisääntymisterveysyksikkö Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma vuosille oli merkittävä edistysaskel suomalaisen seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaaminen on toimintaohjelman aikana lisääntynyt ja palveluita on yhä kattavammin saatavana kaikkialla maassa. Uuden seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman vuosille avulla parannetaan väestön seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja vähennetään näin terveyseroja ja väestön eriarvoisuutta. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistetään lisäämällä tietoa, tehostamalla yhteistyötä toimijoiden välillä ja kehittämällä palveluja. Seksuaalisuus on erottamaton osa ihmisyyttä ja seksuaali- ja lisääntymisterveys keskeinen osa terveyttä. Tieto ja apu ovat seksuaalioikeuksia, joita jokaisen kohdalla on kunnioitettava. Jokainen tarvitsee tietoa ja ohjausta tehdäkseen parhaita mahdollisia valintoja oman seksuaaliterveytensä kannalta. Sen vuoksi jokaisella tulee olla mahdollisuus tarvittaessa saada seksuaaliohjausta, - neuvontaa tai terapiaa sekä kliinisiä palveluita itselleen sopivissa elämäntilanteissa. Ihmisen seksuaalisuus kehittyy koko elämän tulematta koskaan valmiiksi, siksi myös tietoa ja apua tulee olla tarjolla riittävästi. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa vuosille on painopistealueiksi valittu neljä eri kohderyhmää: Lapset ja nuoret, poikien ja miesten seksuaali- ja lisääntymisterveys, monikulttuurisuus ja syntymän hyvä hoito. Seksuaalisuuden puheeksi ottamisen muistilista: Pohdi omia arvojasi ja käsityksiä ihmisyydestä ja seksuaalisuudesta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä Hanki tietoa siitä, miten juuri sinun asiakkaidesi elämäntilanne vaikuttaa seksuaalisuuteen Mieti, millaisia kysymyksiä seksuaalisuudesta sinun olisi luonteva esittää Kerro, miten asiakkaan elämäntilanne tai muutokset kehossa yleensä vaikuttavat seksuaalisuuteen, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, seksiin ja parisuhteeseen Kunnioita asiakkaasi itsemääräämisoikeutta ja kehon koskemattomuutta, ole kuunteleva muttei tunkeileva Kirjaa Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma vuosille verkossa: THL Työpaperi 33/

22 Neuvolan rooli tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen ehkäisyssä Seija Parekh Erityisasiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Seksuaali- ja lisääntymisterveysyksikkö Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus/sukuelinten silpominen (FGM) on muinainen kulttuurinen perinne, joka yhä elää Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena ympärileikattuja ja ympärileikkausuhan alaisia tyttöjä ja naisia asuu nykyään ympäri maailmaa. Aihe on ajankohtainen myös Suomessa. Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto ja se on Suomessa kaikissa muodoissaan rikoslain mukaan rangaistava teko. Myös Suomessa asuvan tytön vieminen ulkomaille ympärileikattavaksi on kielletty. Suomessa on STM:n laatima kansallinen Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma (FGM). Sen päämääränä on luoda Suomeen toimiva järjestelmä tyttöjen ympärileikkausten ehkäisemiseksi ja jo ympärileikattujen tyttöjen ja naisten elämän laadun parantamiseksi. Ympärileikkauksesta aiheutuu monenlaisia terveyshaittoja, jotka vaihtelevat toimenpiteen tekijän, tekotavan, laajuuden sekä vallitsevien olosuhteiden mukaan. Terveyshaitat voidaan jakaa välittömiin seuraamuksiin ja myöhäisseuraamuksiin sekä synnytykseen liittyviin ongelmiin. Välittömiä seuraamuksia ovat esimerkiksi kipu, verenvuoto, virtsaamisvaikeudet, tulehdukset ja psykologiset ongelmat. Myöhäisseuraamuksia voivat olla kivuliaat kuukautiset, virtsaamisvaikeudet, arpeutumisen jälkivaivat, yhdyntävaikeudet sekä psykologiset ongelmat. Neuvolan työntekijöillä on tärkeä rooli tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen ehkäisemisessä. Aiheen arkaluonteisuudesta huolimatta on ensiarvoisen tärkeää, että asia otetaan puheeksi niiden maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa, joiden kulttuurissa perinnettä harjoitetaan. Äitiysneuvolassa selvitetään lasta odottavan pariskunnan asenteet perinnettä kohtaan. Tilannetta seurataan ja perhettä tuetaan perinteestä luopumisessa. Jos huoli tytön ympärileikkaamisesta kaikesta huolimatta herää, niin asiasta konsultoidaan lastensuojelua. On myös tärkeää huomioida ympärileikattujen raskaana olevien naisten erityistarpeet. Kaikille tytöille ja naisille, joille on tehty laajin ympärileikkausmuoto, ns. faraoninen ympärileikkaus, tarjotaan mahdollisuutta avausleikkaukseen. Ympärileikattujen tyttöjen ja naisten hoidon tavoitteena on terveyden ja elämänlaadun parantaminen. THL Työpaperi 33/

23 Mikä on väkivaltaa lasten kasvatuksessa tänä päivänä? Kaisa Lumijärvi Projektipäällikkö, psykologi, psykoterapeutti Ensi- ja turvakotien liitto, Kannusta minut vahvaksi! - hanke Asenteet ruumiillisen väkivallan käytöstä lasten kasvatuksessa ovat muuttuneet yhä kielteisemmiksi. Mutta ovatko nämä asenteet muuttuneet teoiksi? Tänä päivänä ymmärretään, että myös kasvatuksessa käytetty henkinen väkivalta ja laiminlyönti on kasvatuksellista väkivaltaa ja yhtä haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle kuin fyysinen väkivalta. Lapsen turvallisen kasvuympäristön tukemiseksi lapsia ja perheitä työssään kohtaavat ammattilaiset tarvitsevat tietoisuutta ja tietoa sekä erilaisia keinoja ja työtapoja tunnistaa, puuttua ja ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Myös työyhteisön tukea, työnohjausta, konsultaatiota sekä toimivia verkostoja tarvitaan lapsen ja perheen auttamiseksi. Apua vanhemmuuteen kannattaa hakea - ja tarjota ajoissa. Ensimmäinen merkki ongelmista voi olla se, että arjesta on kadonnut ilo eikä lapsen kanssa oleminen enää tuota vanhemmalle nautintoa. Vanhemmilla pitää olla riittävästi mahdollisuuksia keskustella tavoistaan kasvattaa ja saada tukea myönteisen ja kannustavan vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Myönteinen vuorovaikutus on paras tapa edistää lapsen oppimista, tunne-elämän taitoja sekä sosiaalista kehitystä. Leikkisä, hyväksyvä, utelias ja empaattinen asenne lasta kohtaan luo vahvan pohjan lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle. THL Työpaperi 33/

24 Vanhempien tuen tarpeet ja ylisukupolvisten ongelmien katkaiseminen Reija Paananen Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Nuorten ongelmista puhuttaessa unohdetaan usein, että hyvinvointierojen ja syrjäytymisen juuret kietoutuvat usein varhaisempiin elämänvaiheisiin. Geneettinen perimä yhdessä kasvuolosuhteiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa muokkaa ihmistä, ja sukupolvelta toiselle siirtyy henkisiä, sosiaalisia, aineellisia ja kulttuurisia elämänhallinnan voimavaroja. Hyvinvointia tulisikin tukea jo varhain, sillä yhteiskuntaan kiinnittyminen alkaa heti syntyessä, jopa raskauden aikana. Lapsuuden olosuhteilla on huomattava vaikutus myöhempään hyvinvointiin. Vanhemman kuolema, vakava sairastuminen tai mielenterveyden ongelmat ovat kiinteässä yhteydessä lasten myöhempiin hyvinvoinnin ja mielenterveyden ongelmiin. Vanhempien työttömyys sekä taloudelliset ja terveydelliset vaikeudet lisäävät lasten koulunkäynnin ja mielenterveyden ongelmia sekä kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskiä. Tärkeässä asemassa ovat myös lapsuudenkodin sekä yhteiskunnan arvot ja asenteet, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Nuoret, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan myönteistä palautetta tai puhuneet vanhempiensa kanssa iloistaan ja suruistaan, ovat kautta linjan elämäänsä ja sen eri osa-alueisiin selvästi tyytyväisempiä kuin vähemmän keskustelevissa perheissä kasvaneet. Terveys- ja hyvinvointiongelmat ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ollen hyvinvoinnin tukeminen ja ehkäisevä työ tulisikin aloittaa varhain, jo ennen ongelmien ilmaantumista. Palveluissa pitää yksilön sijaan huomioida perheiden kokonaistilanne. Pitää myös muistaa, että ympärillä olevat ihmiset voivat vaikuttaa kehityksen suuntaan. Perheiden hyvinvointi näkyy lasten hyvinvointina - nyt ja tulevaisuudessa. THL Työpaperi 33/

25 Vähävaraisen lapsiperheen hyvä vointi ja tukeminen Anne Vuori Lehtori, koulutusvastaava Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala Lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukeminen on yksi keskeinen terveyspolitiikan painopiste. Heikoimmassa asemassa olevia perheitä tavoitetaan kuitenkin huonosti, eivätkä tukitoimet aina toimi tarkoitetulla tavalla. Miten tukea näiden perheiden hyvää vointia asiakaslähtöisesti ja perheenjäsenten osallisuutta vahvistaen? Mitä erilaiset elämäntilanteet, esimerkiksi perheen vähävaraisuus, merkitsevät perheen arjessa ja perheen hyvän voinnin näkökulmasta? Näihin kysymyksiin olen etsinyt vastauksia tutkimukseni avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa vähävaraisten lapsiperheiden arjen hyvästä voinnista perheiden ja perheenjäsenten omasta näkökulmasta, heidän siihen liittyvistä kokemuksistaan ja arvoistaan sekä niiden merkityksestä hyvän voinnin vahvistumiselle. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologia ja tiedonantajina vähävaraisten lapsiperheidenjäsenet (n=34). Tutkimusaineiston keräsin avoimilla haastatteluilla toimeentulotukea saavilta tai muiden sosiaalitukien varassa eläviltä lapsiperheiden äideiltä, isiltä ja yhdessä haastatelluilta perheen jäseniltä. Tutkimuksen tuloksena syntynyt vähävaraisten lapsiperheiden hyvän voinnin merkitysrakenne kuvaa perheiden arjen rakentumista perheenjäsenten omasta näkökulmasta. Hyvä vointi merkitsi samanlaisia, mutta myös erilaisia asioita, kun sitä tarkasteltiin äitien, isien ja perheen yhteisestä kokemuksesta käsin. Yhteisiä merkityksiä olivat arjen terveys, mielekäs tekeminen, päivä kerrallaan eläminen, tarkoituksenmukainen sosiaalinen verkosto, yhteen hiileen puhaltaminen ja riittävä taloudellinen toimeentulo. Perheiden tuen ja avun saannin kokemukset olivat yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia. Perheet saivat ja tarvitsivat monenlaista tukea, mutta tuen saamiseen ja vastaanottaminen liittyi myös tukea murtavia tekijöitä kuten tilanteet, joissa avuntarvitsija koki olevansa enemmän tarkkailun kohteena kuin tuen saajana mistä seuraavassa äidin kuvaus: Et neuvola on niin lapsikeskeinen paikka, jos mä meen neuvolaan ja itken siellä näit ongelmiani, niin seuraavan kerran, mä tuun mun lapsen kanssa, niin kattooks se mua, mun lastani sillä tavalla että näkyyks siin lapsessa jotain fyysisen pahoinpitelyn merkkejä ja noin. Masentuneena hakannu lasta. Ja tavallaan koin sellasta painettakin siellä. Siellä istuu onnelliset äidit pienten lastensa kanssa ja keksihymy naamalla ja sitten pitää mennä sinne ja siel on hellantuttelis se neuvolan täti, mikä punnitsee ja mittaa sitä vauvaa ja. Miten mä selittäisin, koen että siellä on pakko olla onnellisen näkönen! Perheen arjen terveyteen liittyi myös terveyden arvostuksen vaihtelu arkielämässä. Terveyden arvoon vetoaminen terveydenedistämisessä ei välttämättä näiden perheiden arjessa toimi, varsinkaan, jos se ei tuo välitöntä helpotusta raskaaseen arkeen vaan pikemminkin aiheuttaa lisää stressiä. Erilaisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien perheiden arjen tunteminen ja arjesta nousevien merkitysten ymmärtäminen on tärkeää, kun halutaan tukea perheiden terveyttä ja hyvää vointia heidän omista lähtökohdistaan käsin. Vaikka vähävaraisten perheenjäsenten näkemykset omasta ja perheensä hyvästä voinnista ovat samansuuntaisia kuin muillakin perheillä, keinot joilla heitä voidaan tukea voivat olla erilaisia ja heidän avuntarpeensa ja toisaalta myös voimavaransa voivat olla vaikeammin hoitotyöntekijöiden tunnistettavissa, heidän elämäntilanteistaan johtuvien erilaisten merkitysrakenteiden vuoksi. THL Työpaperi 33/

26 Sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkujen muotoutuminen ja vahvistaminen neuvolassa Minna Rytkönen TtT, Th, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Sosioemotionaalinen terveys elämässä pärjäämisen perusta. Sillä tarkoitetaan lapsen kykyä ilmaista tunteitaan ja toimia itsensä ja ympäristönsä kannalta mielekkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. Sosioemotionaalisen terveyden kehityksen perustaa luodaan jo raskausaikana. Tunteiden säätelyn, itsehallinnan sekä ihmissuhde- ja yhteistoimintataitojen rakenteet muotoutuvat varhaislapsuudessa. Siitä eteenpäin kehitys on sosiaalisten ja tunnetaitojen kypsymistä ja kehittymistä koko ihmisen eliniän ajan. Sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkua määrittää aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus, jossa jokainen vuorovaikutussuhde muodostaa oman ainutlaatuisen ympäristönsä lapsen kehitykselle. Sosioemotionaalisen terveyden kehityksen kannalta ratkaisevinta on lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen laatu. Laadukkaan vuorovaikutuksen peruselementtinä on välittävä, arvostava ja kannustava dialogi, joka heijastuu myös lapsen ohjaamisessa, opettamisessa ja rajoittamisessa. Vuorovaikutuksen laatuun vaikuttavat sekä aikuisen että lapsen ominaispiirteet ja resurssit, vuorovaikutuksen kautta muodostuneet käsitykset ja kokemukset sekä tapa olla ja toimia suhteessa toiseen. Sosioemotionaalisen terveyden vahvistamisen lähtökohta on aikuisen ja lapsen välisen laadukkaan vuorovaikutuksen mahdollistaminen ja tukeminen. Neuvolan tehtävänä on edistää vanhemman myönteistä käsitystä lapsesta, auttaa vanhempaa tiedostamaan oman roolinsa ja toimintansa merkityksen lapsen kehityksen mahdollistajana ja ohjata vanhempaa toimimaan lapsen ymmärryksestä ja kokemusmaailmasta käsin. Terveydenhoitajan rooli on tunnistaa, sanoittaa ja vahvistaa vanhempien omaa myönteistä vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lähteitä Bronfenbrenner U Ekologisten järjestelmien teoria. Teoksessa: Vasta R. (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. Unipress. Kuopio, Hundeide K & Armstrong N ICDP approach to awareness-raising about children s rights and preventing violence, child abuse and neglect. Child Abuse & Neglect 35, Pulkkinen L Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. PS-Kustannus. Jyväskylä. THL Työpaperi 33/

27 Ennakkotietoa isyyslaista ja sen etenemisestä Salla Silvola Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö Ajankohtaista osioon kuuluvassa lyhyessä tietoiskussa kerrotaan isyyslain kokonaisuudistusta käsittelevän hallituksen esityksen (HE 91/2014 vp) etenemisestä eduskunnassa ja uudistuksen pääkohdat. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, uusi isyyslaki tulisi voimaan aikaisintaan vuoden 2016 alusta. Esityksessä keskitytään isyyden tunnustamista koskevaan ehdotukseen, joka mahdollistaisi lapsen tunnustamisen ja yhteishuoltosopimuksen tekemisen niin sanotuissa selvissä tapauksissa myös ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa. Selvillä tapauksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa molempien tulevien vanhempien henkilöllisyys on voitu luotettavasti selvittää, vanhemmat ovat yksimielisiä isyydestä eikä muutakaan epäilyä tai ymmärrysvaikeuksia asiassa ole. Useimmiten kyseessä on samassa osoitteessa vakiintuneessa parisuhteessa asuva ns. avoliittoperhe. Jos lapsi syntyy vanhempien avioliiton aikana, tarvetta tunnustamiselle ei ole, koska tuolloin lapsen isyys määräytyy lakimääräisen isyysolettaman avulla. Ehdotuksen mukaan tuleva isä antaa tunnustamislausuman henkilökohtaisesti neuvolassa joko terveydenhoitajalle tai kätilölle raskaana olevan naisen läsnä ollessa. Ennen tunnustamisen vastaanottamista osapuolille on selvitettävä tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset. Selvityksen sisällön yhdenmukaisuuden varmistaminen edellyttää yhtenäisten toimintakäytäntöjen luomista. Tunnustamislausuman antaminen todennetaan allekirjoittamalla sitä koskeva lomake, jonka äiti allekirjoituksellaan hyväksyy. Asiakirjat lähetetään viipymättä äitiysneuvolakäynnin jälkeen äidin kotikunnan lastenvalvojalle, joka huolehtii asian käsittelystä edelleen isyyden vahvistamiseksi lapsen syntymän jälkeen. Terveydenhoitaja tai kätilö voi ehdotuksen mukaan kieltäytyä ottamasta vastaan tunnustamista eräissä laissa määritellyissä tilanteissa. Selkeimmät tilanteet liittyvät äidin vastustukseen ja siihen, että osapuolten henkilöllisyyttä ei ole kyetty luotettavasti selvittämään. Neuvola voi kieltäytyä ottamasta tunnustamista vastaan myös siksi, että terveydenhoitajalla tai kätilöllä on syytä epäillä, että tunnustaja ei ole lapsen isä. Neuvola ei voi ottaa tunnustamista vastaan myöskään, jos on syytä epäillä, että tunnustaja ei kykene ymmärtämään tunnustamisen merkitystä. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi tunnustajan mielentilan tai kielivaikeuksien vuoksi. Näissä tilanteissa neuvola ohjaa perheen ottamaan yhteyttä äidin kotikunnan lastenvalvojaan, joka arvioi tilanteen tarvittaessa uudelleen. Myös niissä tilanteissa, joissa jompikumpi vanhemmista pyytää oikeusgeneettistä isyystutkimusta biologisen isyyden varmistamiseksi, perhe tulee ohjata lastenvalvojan luokse. Isyystutkimuksia ei ehdotuksen mukaan voida tehdä ennen lapsen syntymää. Koska neuvoloissa on tarkoitettu hoidettaviksi vain kaikkein selvimmät tapaukset, neuvolan kieltäytymiskynnyksen on tarkoitettu olevan hyvin matalalla. Isyyden tunnustamismahdollisuus äitiysneuvolassa on vastaus hallituksen tavoitteeseen ajanmukaistaa avoliitossa syntyvien lasten isyyden tunnustamista koskeva sääntely. Nykyisin mies voi tunnustaa lapsen vasta lapsen syntymän jälkeen ja perheen tulee asioida tätä varten lapsen syntymän jälkeen erikseen lastenvalvojan luona. Menettelyä on arvosteltu byrokraattisena ja sen toteuttamistapaa perheen yksityisyyteen puuttuvana, erityisesti niissä tilanteissa, joissa epäselvyyttä lapsen isästä ei ole. Ehdotettu menettely vähentäisi tarvetta viranomaisasiointiin tilanteissa, joissa sille ei ole erityistä tarvetta. Lisäksi tavoitteena on rohkaista yhä useampaa tulevaa isää osallistumaan neuvolakäynneille ja näin valmistaa myös miestä tulevaan vanhemmuuteen. THL Työpaperi 33/