Sosiaaliturvaoikeudet. Portugalissa

Transkriptio

1 Sosiaaliturvaoikeudet Portugalissa

2 Tämän oppaan tiedot on koottu ja päivitetty tiiviissä yhteistyössä sosiaaliturvan keskinäisen tietojärjestelmän (MISSOC) kansallisten yhteyshenkilöiden kanssa. Lisätietoja MISSOC-verkostosta on sivulla Tässä oppaassa kuvaillaan yleisesti kunkin maan sosiaaliturvajärjestelmää. Lisätietoja saa muista MISSOCin julkaisuista, jotka kaikki löytyvät edellä mainitusta linkistä. Voit myös ottaa yhteyttä tämän oppaan liitteessä I lueteltuihin toimivaltaisiin viranomaisiin ja laitoksiin. Euroopan komission ja kenenkään sen puolesta toimivan henkilön ei voida katsoa olevan vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Euroopan unioni, 2012 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Heinäkuu

3 SISÄLLYSLUETTELO I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus... 4 Johdanto... 4 Sosiaaliturvan järjestäminen... 5 Rahoitus... 5 II luku: Terveydenhoito... 6 Terveydenhoidon saamisen edellytykset... 6 Mitä järjestelmä kattaa?... 6 Hoidon saaminen... 6 III luku: Sairausetuudet... 8 Sairausetuuksien saamisen edellytykset... 8 Mitä järjestelmä kattaa?... 8 Sairauspäivärahan saaminen... 9 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet...10 Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset...10 Mitä järjestelmä kattaa?...10 Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen...12 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet...13 Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset...13 Mitä järjestelmä kattaa?...13 Työkyvyttömyysetuuksien saaminen...14 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet...15 Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset...15 Mitä järjestelmä kattaa?...15 Vanhuusetuuksien saaminen...16 VII luku: Eloonjääneiden etuudet...17 Eloonjääneiden etuuksien saamisen edellytykset...17 Mitä järjestelmä kattaa?...17 Perhe-eläke-etuuksien saaminen...18 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet...20 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset...20 Mitä järjestelmä kattaa?...20 Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen...21 IX luku: Perhe-etuudet...22 Perhe-etuuksien saamisen edellytykset...22 Mitä järjestelmä kattaa?...22 Perhe-etuuksien saaminen...23 X luku: Työttömyys...25 Työttömyysetuuksien saamisen edellytykset...25 Mitä järjestelmä kattaa?...25 Työttömyysetuuksien saaminen...27 XI luku: Vähimmäistoimeentulo...28 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saamisen edellytykset...28 Mitä järjestelmä kattaa?...29 Vähimmäistoimeentuloetuuksien saaminen...30 XII luku: Pitkäaikaishoito...31 Pitkäaikaishoidon saamisen edellytykset...31 Mitä järjestelmä kattaa?...31 Pitkäaikaishoidon saaminen...32 Liite: Sosiaaliturvalaitosten yhteystiedot ja hyödyllisiä Internet-osoitteita...34 Heinäkuu

4 I luku: Johdanto, järjestäminen ja rahoitus Johdanto Portugalin sosiaaliturvajärjestelmä perustuu yhtäläisyyden periaatteeseen. Se takaa kaikille oikeuden sosiaaliturvaan. Portugalin sosiaaliturvajärjestelmä koostuu kolmesta järjestelmästä: kansalaisten sosiaalisen suojelun järjestelmästä, vakuutusjärjestelmästä ja täydentävästä järjestelmästä. Kansalaisten sosiaalisen suojelun järjestelmä Kansalaisten sosiaalisen suojelun järjestelmän tarkoituksena on taata kansalaisille perusoikeudet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet sekä edistää hyvinvointia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se jakautuu seuraaviin osajärjestelmiin: sosiaalihuoltojärjestelmä, jonka tavoitteena on ehkäistä ja torjua sosioekonomista köyhyyttä, marginalisoitumista ja syrjäytymistä, yhteisvastuujärjestelmä, jonka tavoitteena on tukea vaikeuksissa olevia henkilöitä ja perheitä, perheiden sosiaalisen suojelun osajärjestelmä, jonka tavoitteena on lieventää perhekustannusten nousun vaikutuksia erityisesti vammaisten ja muiden avusta riippuvaisten henkilöiden kohdalla. Vakuutusjärjestelmä Vakuutusjärjestelmä perustuu pakollisiin vakuutusmaksuihin, joita maksavat työnantajat aja työntekijät. Se tarjoaa rahaetuuksia sellaisten täydellisten tai osittaisten tulonmenetysten korvaamiseksi, jotka ovat seurausta sairaudesta, äitiydestä, isyydestä tai adoptiosta, vammaisuudesta, vanhuudesta, kuolemantapauksesta, työtapaturmasta, ammattitaudista tai työttömyydestä. Tämä järjestelmä käsittää seuraavat osajärjestelmät: palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien pakollinen yleinen sosiaaliturvajärjestelmä, vapaaehtoinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka kattaa pakollisen järjestelmän ulkopuolella olevat työkykyiset henkilöt. Virkamiehet, jotka eivät kuulu yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään, sekä lakimiehet kuuluvat erillisten organisaatioiden hallinnoimiin erityisjärjestelmiin. Täydentävä järjestelmä Täydentävä järjestelmä muodostuu seuraavista osajärjestelmistä: vapaaehtoinen ja henkilökohtainen julkisin varoin rahoitettu järjestelmä, joka tarjoaa yleisen sosiaaliturvajärjestelmän etuuksia täydentäviä etuuksia, yhteiseen aloitteeseen perustuvat täydentävät järjestelmät, jotka ovat vapaaehtoisia ja jotka on suunnattu tietyille henkilöryhmille (niihin kuuluvat täydentävät ammatilliset järjestelmät), henkilökohtaiseen aloitteeseen perustuvat järjestelmät, jotka ovat vapaaehtoisia ja jotka voidaan toteuttaa eläkesäästöohjelman, henkivakuutuksen tai muun vakuutuksen muodossa. Heinäkuu

5 Sosiaaliturvan järjestäminen Portugalin sosiaaliturvajärjestelmä on oikeudellisesti, hallinnollisesti ja rahoituksellisesti riippumaton järjestelmä. Sen toimintaa valvoo työasioista ja sosiaalisesta yhteisvastuusta ja sosiaaliturvasta vastaava ministeriö (Ministério do Solidariedade e da Segurança Social, MSSS). Maksuihin perustuvia ja perustumattomia sosiaaliturvajärjestelmiä ja -etuuksia sekä sosiaaliavun osana myönnettäviä etuuksia hallinnoi sosiaaliturvalaitos (Instituto da Segurança Social). Laitokseen kuuluu kansallinen eläkekeskus (Centro Nacional de Pensões), joka vastaa pitkäaikaisetuuksien hallinnoinnista kansallisella tasolla, ammatillisten riskien kansallinen vakuutuskeskus (Centro Nacional de Protecção contra os Riscos Profissionais), joka vastaa työtapaturmien ja ammattitautien johdosta annettavan hoidon ja kuntoutuksen hallinnoimisesta kansallisella tasolla, alueelliset sosiaaliturvakeskukset (Centros Distritais de Segurança Social, CDSS), jotka vastaavat sosiaaliturvaetuuksien myöntämisestä ja järjestämisestä. Sosiaaliturvan rahoitushallinnosta vastaava laitos huolehtii järjestelmän kaikkien varojen hallinnoimisesta. Työtapaturmavakuutus on pakollinen kaikille yrityksille ja useimmille itsenäisille ammatinharjoittajille. Työtapaturmavakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt, joita valvoo rahoituksesta vastaava ministeriö (Ministério das Finanças). Terveydenhoidon järjestämisestä vastaa kansallinen terveydenhoitojärjestelmä, joka kuuluu terveysministeriöön. Sen toiminta on järjestetty hajautetusti alueellisten terveysviranomaisten kautta; alueellinen jako noudattaa Portugalin hallinnollista aluejakoa. Rahoitus Portugalin sosiaaliturvajärjestelmän rahoittamisessa noudatetaan lähteiden hajauttamisen periaatetta välillisten työvoimakustannusten vähentämiseksi. Rahoituslähteiden valinnassa ja rahoituksen kohdentamisessa kunkin sosiaaliturvajärjestelmän luonteen ja tavoitteiden mukaisesti noudatetaan valikoivan sopivuuden periaatetta. Kuuluminen sosiaaliturvajärjestelmään edellyttää, että työnantaja ja työntekijä maksavat sosiaaliturvamaksuja. Pääsääntöisesti työnantaja suorittaa alueelliseen keskukseen sekä oman maksunsa että työntekijän maksun ja vähentää sitten työntekijän maksun tämän palkasta. Itsenäiset ammatinharjoittajat suorittavat maksunsa itse. Työnantajan on maksettava työtapaturmavakuutus kokonaisuudessaan; työtapaturmavakuutus on pakollinen myös itsenäisille ammatinharjoittajille. Yleisen sairausvakuutuksen rahoittaa valtio. Kansalaisten sosiaalisen suojelun järjestelmä rahoitetaan valtion talousarviosta ja verovaroista. Heinäkuu

6 II luku: Terveydenhoito Terveydenhoidon saamisen edellytykset Kaikilla Portugalin, Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisilla sekä EU:n alueella asuvilla kolmansien maiden kansalaisilla ja EU:n alueella asuvilla kansalaisuudettomilla henkilöillä ja pakolaisilla, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alaisia ja jotka kuuluvat kansallisen terveyspalvelun piiriin, sekä tällaisten henkilöiden perheenjäsenillä ja jälkeenjääneillä on oikeus terveydenhoitoon Portugalissa. Portugalissa asutulle ajalle ei ole asetettu vähimmäiskestoa. Terveydenhoitoa saa koko sairauden ajalta ilman aikarajoituksia. Mitä järjestelmä kattaa? Edunsaajilla on oikeus sekä ennaltaehkäisevään että parantavaan hoitoon. Niihin kuuluvat muun muassa käynnit yleis- ja erikoislääkärin vastaanotolla sekä kotikäynnit, sairaanhoito, lisätutkimukset, erikoishoidot, lääkkeet, apuvälineet, kuten silmälasit, silmä- ja hammasproteesit, ja sairaalahoito. Hoidon saaminen Tiettyyn terveydenhoitoyksikköön pääsy edellyttää maantieteellisten ehtojen täyttymistä. Terveydenhoidosta huolehtivat yleensä terveyskeskukset (centros de saúde) ja niiden paikallisyksiköt. Jos potilas tarvitsee erikoislääkärin hoitoa sairaalassa, hänen on saatava sitä 72 tunnin kuluessa. Hätätapauksessa voi ottaa yhteyttä lähimpään päivystyspalveluun (Serviço de Atendimento Permanente, SAP) ja/tai virallistettuun sairaalaan. Jos sairaalaan pääsyä on odotettava yli kolme kuukautta, potilaalla on oikeus mennä johonkin kansalliseen terveyspalveluun kuuluvista ja terveysministeriön hyväksymistä yksityisklinikoista. Lääkärinhoidon kustannuksista on useimmiten maksettava tietty omavastuuosuus (perusmaksu), erityisesti jokaisen lääkärissä käynnin (terveyskeskukset ja sairaalat) ja lisätutkimuksen osalta. Terveyspalvelu maksaa jäljelle jäävät kustannukset. Seuraavat henkilöryhmät on kuitenkin vapautettu omavastuuosuuden maksamisesta: raskaana olevat ja vastasynnyttäneet naiset, alle 12-vuotiaat lapset, puutteellisissa oloissa elävät, joiden tulot eivät ylitä 1,5-kertaisesti sosiaalituen indeksiviitettä (indexante dos apoios sociais, IAS), työvoimatoimistoon rekisteröityneet työttömät työnhakijat, joiden työttömyysetuus ei ylitä 1,5-kertaisesti IAS:ää, sekä heidän huollettavanaan olevat henkilöt. Omavastuuosuutta ei veloiteta sairaaloiden yhteishuoneista (eikä yksityisistä huoneista, mikäli lääkäri on suosittanut sitä). Mikäli edunsaaja on valinnut yksityisen huoneen, hänen on maksettava kustannukset kokonaisuudessaan yksityissairaaloiden ja -klinikoiden maksujen lisäksi. Heinäkuu

7 Omavastuuosuuden suuruus vaihtelee käynnin luonteesta riippuen, esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä kotikäynti, tavanomainen käynti tai kiireellinen käynti taikka käynti keskussairaalassa, aluesairaalassa tai terveyskeskuksessa. Myös diagnoosi ja hoidossa käytettävät apuvälineet voivat vaikuttaa omavastuuosuuteen. Potilas voi valita hammaslääkärin vapaasti yksityisen sektorin hammaslääkäreistä. Hammashoito korvataan potilaalle hallituksen asettaman korvaustaulukon mukaisesti. Hammasproteesista potilaan on maksettava hammaslääkärin perimä hinta, josta voidaan virallisen taulukon perusteella korvata 75 %. Terveydenhoitopalveluja tarjoavien laitosten määräämät lääkkeet voi ostaa mistä tahansa apteekista lääkemääräyksen esittämällä. Sairaudesta riippuen valtio maksaa % virallisessa luettelossa olevien lääkkeiden hinnasta. Jäljelle jäävän osan potilas maksaa itse. Pienituloisiin eläkkeensaajiin sovelletaan poikkeavia sääntöjä; valtion maksama tuki on tällöin 5 15 % korkeampi. Jotkin eläkkeensaajien ostamat geneeriset lääkkeet valtio maksaa kokonaan. Lisähoitolaitteiden ja proteesien, kuten silmälasien, osalta kansallinen terveyspalvelu maksaa kulut määrättyyn ylärajaan asti tiettyjen prosenttien ja edellytysten mukaisesti. Kylpylähoidot voidaan korvata virallisten taulukoiden mukaisesti, mikäli hoitoihin on myönnetty lupa. Mikäli henkilö asuu syrjäisellä alueella, hänelle voidaan korvata matkakulut, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Heinäkuu

8 III luku: Sairausetuudet Sairausetuuksien saamisen edellytykset Vakuutettu työntekijä voi saada sairauspäivärahaa, jos hän on täysin työkyvytön muusta syystä kuin työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi. Kaikilla palkansaajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oltava tätä varten pakollinen vakuutus. Saadakseen oikeuden sairauspäivärahaan työntekijän on pitänyt olla kuuden kalenterikuukauden pituinen takuuaika ansiotyössä. Takuuajan työskentelyn ei tarvitse välttämättä olla yhtäjaksoista, mutta työntekijän on pitänyt olla 12 päivää ansiotyössä työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneiden neljän kuukauden aikana. Työnantaja ei ole velvoitettu maksamaan sairauspäivärahaa. Mitä järjestelmä kattaa? Sairausetuudet Sairauspäivärahaa ei makseta työkyvyttömyysjakson kolmelta ensimmäiseltä päivältä. Sairauspäivärajaa maksetaan yleensä neljännestä päivästä eteenpäin. Sairauspäivärahaa maksetaan ensimmäisestä päivästä lukien, mikäli kyseessä on sairaalahoito tai kirurginen avohoito, mikäli sairaus on alkanut aikana, jolloin potilas on saanut vanhempainetuuksia (subsidio parental), tai mikäli työkyvyttömyys on seurausta tuberkuloosista. Sairauspäivärahan määrä riippuu edunsaajan sairauden kestosta ja luonteesta. Jos työkyvyttömyysjakso kestää yhtäjaksoisesti enintään 90 päivää, sairauspäivärahan määrä on 55 % työntekijän keskimääräisistä päiväansioista (kuudelta kuukaudelta laskettuna kolmannesta, välittömästi työkyvyttömyyden alkamiskuukautta edeltäneestä kuukaudesta taaksepäin enintään 30 päivää kestävän sairauden osalta; 60 %, jos työkyvyttömyysjakso kestää yhtäjaksoisesti päivää, ja 70 %, jos työkyvyttömyysjakso kestää päivää. Jos työkyvyttömyys kestää yhtäjaksoisesti yli vuoden eli yli 365 päivää, määrää korotetaan 75 prosenttiin. Tuberkuloositapauksissa etuuden määrä on joko 80 tai 100 % palkasta riippuen edunsaajan perheen koosta. (Etuus maksetaan pienempänä, jos edunsaajalla on korkeintaan kaksi henkilöä huollettavanaan, ja suurempana, jos huollettavia on tätä enemmän.) 55 %:n ja 60 %:n suuruisia korvauksia korotetaan 5 %:lla, jos etuude perusteena olevat ansiot eivät ylitä 500 euroa; jos vakuutetulla on vähintään kolme alle 16- vuotiasta huollettavaa tai alle 24-vuotiasta, jos heistä maksetaan lapsilisää tai jos vakuutetulla on huollettavia jälkeläisiä, joista maksetaan vammasille lapsille myönnettävää lisää. Sairauspäiväraha ei voi olla vähemmän kuin 30 % sosiaaliavun viiteindeksistä (indexante dos apoios sociais, IAS). Mikäli edunsaajan viiteansiot ovat viiteindeksiä pienemmät, sairauspäivärahaa maksetaan viiteansioiden verran. Etuus ei voi olla suurempi kuin viiteansio. Heinäkuu

9 Sairauspäivärahaa maksetaan enintään kolmen vuoden ajan, siis päivältä, minkä jälkeen vakuutettu voi saada korvauksia työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmästä. Tuberkuloositapauksissa päivärahaa maksetaan niin kauan kuin työkyvyttömyys jatkuu. Itsenäisille ammatinharjoittajille maksetaan sairauspäivärahaa enintään 365 päivältä (lukuun ottamatta sairastumista tuberkuloosiin). Päivärahaa ei makseta ensimmäisiltä 30 työkyvyttömyyspäivältä lukuun ottamatta tapauksia, joissa vakuutettu joutuu sairaalaan tai sairastuu tuberkuloosiin. Lapsenhoitotuki Lapsenhoitotukea (subsídio para assistência a filho) myönnetään isälle tai äidille, jonka alle 12-vuotias lapsi on sairastunut tai joutunut tapaturman uhriksi. Jos lapsi on vammainen tai hänellä on pitkäaikaissairaus, yläikärajaa ei sovelleta. Lapsenhoitotukea maksetaan korkeintaan 30 päivältä kalenterivuodessa, mikäli lapsi on korkeintaan 12-vuotias. Jos lapsi on yli 12-vuotias, tukea maksetaan korkeintaan 15 päivältä kalenterivuodessa. Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen hoidosta maksettava tuki Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen hoidosta maksettava tuki (subsídio para assistência a filho com deficiência ou doença crónica) myönnetään isälle tai äidille kerrallaan korkeintaan kuuden kuukauden ajaksi. Etuus voidaan uusia, jolloin sen maksamista voidaan jatkaa korkeintaan neljän vuoden ajan. Lapsenhoitotuki sekä vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen hoidosta maksettava tuki maksetaan päivittäisenä avustuksena, jonka määrä on 65 % keskimääräisestä päiväpalkasta. Näiden etuuksien enimmäismäärä on kaksi kertaa sosiaaliavun viiteindeksin määrä. Sairauspäivärahan saaminen Jos sairaus tai tapaturma aiheuttaa tilapäisen työkyvyttömyyden, työntekijän asuinpaikan terveyskeskus antaa työkyvyttömyydestä todistuksen. Työntekijän on toimitettava todistus siihen sosiaaliturvalaitokseen, johon hän kuuluu, viiden päivän kuluessa todistuksen laatimisesta. Sosiaaliturvalaitos laskee sairauspäivärahan määrän ja maksaa sen työntekijälle. Heinäkuu

10 IV luku: Äitiys- ja isyysetuudet Äitiys- ja isyysetuuksien saamisen edellytykset Portugalissa asuvalla naisella on oikeus kansallisen terveyspalvelun tarjoamaan terveydenhoitoon (lääkärinhoitoon ja tutkimuksiin sekä synnytyslaitoksella tarjottavaan hoitoon). Omavastuuosuuksia ei peritä. Lisäksi voidaan myöntää tiettyjä rahaetuuksia. Tilapäinen työkyvyttömyys raskauden aikana ilmenevien kliinisten riskien, raskauden keskeytymisen, raskauteen liittyvien tiettyjen riskien, lapsen syntymän, adoptoinnin, alaikäisen tai vammaisen lapsen hoidon, vaikeavammaisen tai pitkäaikaissairaan hoidon tai lastenlasten syntymän vuoksi voi oikeuttaa tiettyihin etuuksiin. Sosiaalivakuutuksesta maksettavia rahaetuuksia myönnetään työssä käyville henkilöille (palkansaajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille); rahaetuuksien määrä riippuu ilmoitetuista tuloista. Etuuksia myönnetään myös vapaaehtoiseen sosiaalivakuutusjärjestelmään kuuluville henkilöille, mikäli järjestelmä kattaa nämä kustannukset, varhaiseläkettä saaville henkilöille, joiden järjestelmä kattaa nämä kustannukset, adoptiovanhemmille, huoltajille, henkilöille, joiden hoitoon alaikäinen lapsi on uskottu oikeuden tai viranomaisten päätöksellä, sekä edellä lueteltujen henkilöiden tai toisen vanhemman puolisolle tai avopuolisolle, mikäli lapsi kuuluu henkilön kotitalouteen. Myös vaikeassa sosioekonomisessa tilanteessa oleville henkilöille myönnetään sosiaalietuuksia raskauden aikana ilmenevien kliinisten riskien, raskauden keskeytymisen, lapsen syntymän, adoptoinnin ja erityisten riskien tapauksessa, mikäli asuinpaikkaa, tuloja ja irtainta omaisuutta koskevat edellytykset täyttyvät. Mitä järjestelmä kattaa? Perusvanhempainetuus Perusvanhempainetuus (subsídio parental inicial) kattaa 120 tai 150 peräkkäistä vanhemman valinnan mukaista lomapäivää. Vanhemmat voivat jakaa lomapäivät keskenään lapsen syntymän jälkeen lukuun ottamatta äidille varattua osuutta. Loman kestoa jatketaan 30 päivällä, mikäli molemmat vanhemmat pitävät lomaa vähintään 30 peräkkäistä päivää tai kaksi 15 peräkkäisen päivän jaksoa äidille varatun pakollisen loman jälkeen. Mikäli kyseessä on monisynnytys, etuuden kestoa jatketaan 30 päivällä lasta kohti. Äidille varattu perusvanhempainetuus Äidille varattu perusvanhempainetuus (subsídio parental inicial exclusivo da mãe) kattaa korkeintaan 30 päivää vapaaehtoista lomaa ennen synnytystä ja kuusi viikkoa pakollista lomaa synnytyksen jälkeen. Nämä jaksot muodostavat osan perusvanhempainlomasta. Heinäkuu

11 Perusvanhempainetuus, kun toinen vanhemmista ei voi pitää lomaa Perusvanhempainetuus tilanteessa, jossa toinen vanhemmista ei voi pitää lomaa (subsídio parental inicial de um progenitor em caso de impossibilidade do outro), myönnetään, mikäli toinen vanhemmista menehtyy tai on fyysisesti tai psyykkisesti kyvytön huolehtimaan lapsesta, perusvanhempainetuutta vastaavan jäljellä olevan jakson enimmäisaikarajaan asti. Mikäli äiti menehtyy tai on kyvytön hoitamaan lasta, isälle myönnetään vähintään 30 päivää perusvanhempainetuutta. Näin toimitaan myös, mikäli työelämän ulkopuolella oleva äiti menehtyy tai tulee kyvyttömäksi hoitamaan lasta syntymää seuraavien 120 päivän aikana. Isälle varattu perusvanhempainetuus Isälle varattu perusvanhempainetuus (subsídio parental inicial exclusivo do pai) on pakollinen 10 päivän loma. Näistä 10 päivästä on pidettävä 5 päivää välittömästi syntymän jälkeen ja toiset 5 päivää syntymää seuraavien 30 päivän aikana. Tämän jälkeen isä voi pitää vapaaehtoisen 10 päivän loman yhtäjaksoisena tai osissa äidin perusvanhempainloman aikana. Pidennetty vanhempainetuus Pidennetty vanhempainetuus (subsídio parental alargado) on tarkoitettu lasten hoitovapaaksi. Se myönnetään joko äidille tai isälle tai molemmille vanhemmille vuorotellen perusvanhempainetuuden tai toisen vanhemman jatketun vanhempainetuuden päättymistä seuraavien kolmen kuukauden aikana. Adoptioetuus Adoptioetuus (subsídio por adopção) vastaa soveltuvin osin perusvanhempainetuutta ja pidennettyä vanhempainetuutta. Mikäli adoptiovanhempi menehtyy tai tulee fyysisesti tai psyykkisesti kyvyttömäksi hoitamaan lasta, etuus myönnetään (vakuutetulle) puolisolle jäljellä olevan etuusjakson loppuun asti ja vähintään 14 päivän ajaksi (etuusjaksoa pidennetään 30 päivällä jokaista adoptoitua alaikäistä lasta kohti). Raskauden aikana ilmenevien kliinisten riskien johdosta myönnettävä etuus Raskauden aikana ilmenevien kliinisten riskien johdosta myönnettävä etuus (subsídio por risco clínico durante a gravidez) myönnetään ajanjaksolle, joka katsotaan riittäväksi riskien toteutumisen välttämiseksi. Raskauden keskeytymisen johdosta myönnettävä etuus Raskauden keskeytymisen johdosta myönnettävä etuus (subsídio por interrupção da gravidez) myönnetään päivän ajaksi. Raskauden aikaisten erityisten riskien johdosta myönnettävä etuus Raskauden aikaisten erityisten riskien johdosta myönnettävä etuus (subsídio por riscos específicos) myönnetään, mikäli raskaana oleva nainen työskentelee asennoissa, jotka voivat aiheuttaa tavanomaista enemmän terveys- tai turvallisuushaittoja. Sitä myönnetään myös, mikäli nainen tekee yötyötä. Heinäkuu

12 Lastenlasten hoidon johdosta myönnettävä etuus Lastenlasten hoidon johdosta myönnettävä etuus (subsídio para assistência a netos) myönnetään isovanhemmille korkeintaan 30 peräkkäiseksi päiväksi välittömästi samassa kotitaloudessa asuvien lastenlasten syntymän jälkeen, mikäli lasten isä tai äiti on alle 16-vuotias. Isovanhemmat voivat saada etuuden vanhempien sijaan, jos toinen vanhemmista on sairaana. Isovanhemmilla voi olla oikeus sairaan vanhemman jäljellä olevaan lomaan sen päättymiseen asti. Etuuksien laskeminen Perusvanhempainetuus, joka vastaa 120 päivän vapaata, isälle varattu perusvanhempainetuus, adoptioetuus, raskauden aikana ilmenevien kliinisten riskien johdosta myönnettävä etuus ja raskauden keskeytymisen johdosta myönnettävä etuus maksetaan päivärahana, jonka määrä on 100 % edunsaajan viiteansioista (joulu- ja lomaraha mukaan luettuna). Mikäli vanhemmat päättävät pitää vapaata 150 päivän ajan, perusvanhempainetuus maksetaan päivärahana, jonka määrä on 80 % viiteansioista. Mikäli vanhemmat pitävät vapaan jaetusti joko 150 päivän tai 180 päivän pituisena, etuuden määrä on vastaavasti joko 100 tai 83 % viiteansioista. Pidennetty vanhempainetuus ja pidennetty adoptioetuus maksetaan päivärahana, jonka määrä on 25 % viiteansioista. Raskauden aikaisten erityisten riskien johdosta myönnettävä etuus maksetaan päivärahana, jonka määrä on 65 % viiteansioista. Lastenlasten hoidon johdosta myönnettävä etuus maksetaan päivärahana. Etuuden määrä on 100 % edunsaajan viiteansioista, mikäli hän hoitaa lasta välittömästi tämän syntymän jälkeen, ja 65 %, mikäli edunsaaja hoitaa vammaista tai pitkäaikaissairasta lapsenlasta. Edellä mainituille avustuksille on asetettu vähimmäismäärä, joka on 80 % sosiaaliavun viiteindeksin kolmaskymmenesosasta. Pidennetylle vanhempainetuudelle ja pidennetylle adoptioetuudelle asetettu vähimmäismäärä on 40 % sosiaaliavun viiteindeksin kolmaskymmenesosasta. Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen Äitiys- ja isyysetuuksien saaminen edellyttää, että hakija on maksanut ilmoitetuista tuloistaan vakuutusmaksuja kuuden kuukauden ajan (loma- ja joulubonuksia ei oteta huomioon laskelmassa). Edunsaajan on haettava etuuksia sosiaaliturvalaitokselta kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä työstä poissaolopäivästä, jolta hän ei saa palkkaa, tähän tarkoitetuilla lomakkeilla. Edunsaajan on hakemusta jättäessään voitava todistaa, että hänen tilanteensa oikeuttaa hänet etuuksiin. Hakemukseen on lisäksi liitettävä terveydenhoitopalvelusta saadut todistukset ja/tai virkatodistukset. Heinäkuu

13 Luku V: Työkyvyttömyysetuudet Työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykset Palkansaaja tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jonka on todettu olevan pysyvästi työkyvytön, voi saada yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tarjoamaa työkyvyttömyyseläkettä. Tietyt henkilöryhmät voivat liittyä tähän järjestelmään vapaaehtoisesti. Jos henkilö todetaan pysyvästi työkyvyttömäksi sen jälkeen, kun sairauspäivärahan maksupäivien enimmäismäärä (1 095 päivää) on saavutettu ja maksaminen päättyy, edunsaaja voi siirtyä työkyvyttömyysjärjestelmään. Työntekijä katsotaan osittain työkyvyttömäksi, mikäli hän pysyvän työkyvyttömyyden seurauksena ei kykene ansaitsemaan enempää kuin kolmasosan alansa tavanomaisista ansioista. Työntekijä katsotaan täysin työkyvyttömäksi, mikäli hän on pysyvästi ja täydellisesti kyvytön suorittamaan minkäänlaista työtä. Työkyvyttömyyden tila voidaan tutkia uudelleen toimivaltaisen laitoksen tai työkyvyttömän henkilön pyynnöstä. Oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole, jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista tai jos henkilö täyttää edellytykset vanhuuseläkkeen saamiseksi. Mitä järjestelmä kattaa? Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläkkeen (pensão de invalidez) saaminen edellyttää, että vakuutettu on maksanut tai hänelle on hyvitetty (esimerkiksi äitiys- tai sairausloman tai asepalveluksen vuoksi) vakuutusmaksuja vähintään viiden vuoden ajan, mikäli kyse on osittaisesta työkyvyttömyydestä, tai vähintään kolmen vuoden ajan, mikäli kyse on täydestä työkyvyttömyydestä. Tiettyjen pitkäaikaissairauksien, kuten Hi-viruksen, syövän ja MS-taudin, kohdalla edellytetään kolmen vuoden odotusjaksoa. Ainoastaan vuodet, jolloin vakuutusmaksuja on ilmoitetuista tuloista maksettu vähintään 120 päivän ajan, otetaan huomioon. Eläkeoikeuden saaminen edellyttää lisäksi sitä, että työkyvyttömyyden vahvistamisessa toimivaltainen sosiaaliturvakeskuksen toimisto (Sistema de Verificação de Incapacidades) myöntää työkyvyttömyystodistuksen. Oikeus etuuksiin säilyy niin kauan kuin työkyvyttömyyden todetaan jatkuvan, ja se lakkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun eläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi. Työkyvyttömyyseläkkeen määrä Työkyvyttömyyseläkkeen määrä riippuu vakuutusvuosien määrästä, keskimääräisistä kuukausituloista koko vakuutusjakson ajalta (korkeintaan 40 vuoden ajalta) sekä keskimääräistä elinajanodotetta kuvaavasta kestävyystekijästä. Edunsaajille, jotka ovat olleet vakuutettuina korkeintaan 20 vuoden ajan, eläkkeen määrä lasketaan lisäämällä laskentaperustaan (koko vakuutusajan keskimääräisiin Heinäkuu

14 ansioihin) 2 % kutakin kalenterivuotta kohti. Eläkkeen on oltava vähintään on 30 % viiteansioista, eikä se voi olla lakisääteistä vähimmäismäärää pienempi. Jos edunsaaja on ollut vakuutettuna vähintään 21 vuotta, eläkettä laskettaessa käytettävä prosenttiosuus on taantuva, 2 2,3 % vastaavasta viiteansioluokasta. Sitä tarkistetaan sosiaaliavun viiteindeksin (indexante dos apoios sociais, IAS) kehityksen mukaisesti, ja sen määrä on 1,1 8 kertaa sosiaaliavun viiteindeksin määrä. Vuoteen 2017 kestävän siirtymävaiheen aikana edunsaajalle maksetaan suurin niistä summista, jotka saadaan soveltamalla vuonna 1993 vahvistettuja sääntöjä (joiden mukaan huomioon otetaan 15 edeltävän vuoden ajalta 10 parhaiten palkatun vuoden keskimääräinen palkka ja eläkkeen vähimmäismäärä on 30 % ja enimmäismäärä 80 % aiemmasta keskimääräisestä palkasta) tai vuonna 2002 käyttöön otettuja uusia sääntöjä tai suhteellisesti uusia ja vanhoja laskentasääntöjä. Heinäkuussa ja joulukuussa eläkkeensaajille maksetaan eläkkeen lisäksi lisämaksut (lomaraha ja jouluraha), jotka kumpikin ovat eläkkeen suuruisia. Näin ollen eläke maksetaan kalenterivuoden aikana 14 kertaa. Jos eläkkeen määrä on taattua vähimmäismäärää pienempi, vähimmäismäärän ja yleisen järjestelmän mukaisen eläkkeen määrän erotus maksetaan sosiaaliavustuksena. Lisäksi eläkkeensaajalle voidaan maksaa lisämaksu, mikäli hänellä on elätettävänään puoliso. Mikäli työkyvyttömyyseläkettä saava henkilö tarvitsee toisen henkilön jatkuvaa apua, hänelle myönnetään pitkäaikaishoidonlisä (complemento por dependência). Työkyvyttömyysetuuksien saaminen Työkyvyttömyyseläkettä haetaan asianmukaisella lomakkeella, johon liitetään todisteeksi lomakkeessa vaaditut asiakirjat, esimerkiksi kopio henkilöllisyystodistuksesta ja hakijan verokortti (cartão de contribuinte), ja joka lähetetään kansalliseen eläkekeskukseen tai asuinpaikan alueelliseen sosiaaliturvakeskukseen. Pitkäaikaishoidonlisää haetaan tähän tarkoitetulla lomakkeella alueelliselta sosiaaliturvakeskukselta; hakemukseen on liitettävä samat asiakirjat kuin työkyvyttömyyseläkehakemukseen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tiedot avun tarjoavasta henkilöstä tai tahosta. Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan sen kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien, jona hakemus on jätetty, tai pysyvän työkyvyttömyyden toteamisesta vastaavan lautakunnan (Commissão de verificação da incapacidade permanente) määrittämästä päivästä lähtien, kunnes edunsaaja saavuttaa eläkeiän. Yleiseen järjestelmään kuuluvan työkyvyttömyyseläkkeen ja muihin sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluvien, työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvien työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeiden keskinäinen kumuloituminen on sallittua. Työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulon keskinäinen kumuloituminen on myös sallittua; ansioille on kuitenkin asetettu enimmäismäärä. Enimmäismäärän ylittyessä työkyvyttömyyseläkkeen määrää vähennetään vastaavasti. Heinäkuu

15 Luku VI: Vanhuuseläkkeet ja -etuudet Vanhuusetuuksien saamisen edellytykset Palkansaaja tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka saavuttaa eläkeiän ja täyttää muut edellytykset, voi olla oikeutettu vanhuuseläkkeeseen (pensão de velhice). Samat ehdot koskevat henkilöitä, jotka ovat hankkineet vakuutuksen vapaaehtoisesti. Vanhuuseläkettä voidaan alkaa maksaa milloin tahansa 65 ikävuoden jälkeen, mikäli henkilö on maksanut tai hänelle on hyvitetty vakuutusmaksuja vähintään 15 vuoden ajalta. Jotta tietyn kalenterivuoden tulot voitaisiin ottaa huomioon, vuoden aikana pitää olla ilmoitettuja tuloja 120 päivältä ja tämä on voitava todistaa. Varhaiseläkkeelle voi siirtyä vuoden ikäisenä sillä edellytyksellä, että odotusaika on täyttynyt ja vakuutettu on maksanut maksuja 30 vuoden ajan (tämä etuus on jäädytetty talouden vakauttamisohjelman ajaksi). Työtön henkilö voi hakea vanhuuseläkettä 62 vuoden iässä, mikäli hän oli vähintään 57-vuotias jäädessään työttömäksi ja mikäli vähintään 15 vuoden odotusaika on täyttynyt. Henkilö, joka on maksanut vakuutusmaksuja 22 kalenterivuodelta ja oli vähintään 52-vuotias jäädessään työttömäksi, voi hakea vanhuuseläkettä 57 vuoden iässä. Vakuutettu, joka harjoittaa jotakin raskaaksi tai terveydelle haitalliseksi katsottua ammattia, voi yleensä ottaen jäädä eläkkeelle 55 vuoden iässä. 55 vuoden eläkeikää voidaan noudattaa myös erityistoimenpiteissä, joiden tarkoituksena on turvata taloudellista toimintaa tai yrityksiä. Osa-aikaeläkejärjestelmää ei ole. Mitä järjestelmä kattaa? Vanhuuseläke Eläkkeen laskentaperusteena käytetään keskimääräisiä kuukausituloja, jotka tarkistetaan koko vakuutusajan osalta, kuitenkin enintään 40 vuoden ajalta. Edunsaajille, jotka ovat olleet vakuutettuina korkeintaan 20 vuoden ajan, eläkkeen määrä lasketaan lisäämällä laskentaperustaan (koko vakuutusajan keskimääräisiin ansioihin) 2 % kultakin kalenterivuodelta. Eläkkeen vähimmäismäärä on 30 % viiteansioista. Jos edunsaaja on ollut vakuutettuna vähintään 21 vuotta, eläkettä laskettaessa käytettävä prosenttiosuus on 2 2,3 % vastaavasta viiteansioluokasta. Sitä tarkistetaan sosiaaliavun viiteindeksin (indexante dos apoios sociais, IAS), kehityksen mukaisesti, ja sen määrä on 1,1 8 kertaa sosiaaliavun viiteindeksin määrä. Vuoteen 2017 kestävän siirtymävaiheen aikana edunsaajalle maksetaan suurin niistä summista, jotka saadaan soveltamalla vuonna 1993 vahvistettuja sääntöjä (joiden mukaan huomioon otetaan 15 edeltävän vuoden ajalta 10 parhaiten palkatun vuoden keskimääräinen palkka ja eläkkeen vähimmäismäärä on 30 % ja enimmäismäärä Heinäkuu

16 80 % aiemmasta keskimääräisestä palkasta) tai vuonna 2002 käyttöön otettuja uusia sääntöjä tai suhteellisesti uusia ja vanhoja laskentasääntöjä. Jos henkilö haluaa jäädä eläkkeelle vanhempana kuin 65-vuotiaana ja on maksanut sosiaaliturvamaksuja 40 vuotta, eläkkeeseen voidaan myöntää korotus. Korotuksia tehdään tällöin 70 vuoden ikään asti. Kuukausittaisen lisämaksun määrä on 0,33 1 % vakuutusvuosien määrästä riippuen. Vastaavasti jos henkilö haluaa jäädä varhaiseläkkeelle ennen 65 vuoden ikää, eläkkeen määrää voidaan leikata; tämä ei kuitenkaan koske raskaan tai terveydelle haitallisen työn tekijöitä (tämä toimenpide on jäädytetty talouden vakauttamisohjelman ajaksi). Mikäli alle 65-vuotias vakuutettu ei hae varhaiseläkettä, vaikka on oikeutettu täyteen varhaiseläkkeeseen, eläkettä korotetaan 0,65 % kuukaudessa. Kaikille eläkkeensaajille on taattu vähimmäiseläke. Vähimmäiseläkkeen määrä riippuu vakuutusvuosista ja voi olla 60,58 90,41 % sosiaaliavun viiteindeksistä. Jos eläkkeen määrä on taattua vähimmäismäärää pienempi, vähimmäismäärän ja yleisen järjestelmän mukaisen eläkkeen määrän erotus maksetaan sosiaaliavustuksena. Vanhuuseläkettä voi hakea, vaikka olisi yhä ansiotyössä. Täydennysosat Heinäkuussa ja joulukuussa eläkkeensaajille maksetaan eläkkeen lisäksi lisämaksut (lomaraha ja jouluraha), jotka kumpikin ovat kuukausittaisen eläkkeen suuruisia. Näin ollen eläke maksetaan kalenterivuoden aikana 14 kertaa. Näiden lisämaksujen maksaminen on jäädytetty (1 100 euroa ylittävien eläkkeiden osalta) tai alennettu ( euron eläkkeiden osalta) talouden vakauttamisohjelman ajaksi. Mikäli vanhuuseläkettä saava henkilö tarvitsee toisen henkilön jatkuvaa apua, hänelle myönnetään pitkäaikaishoidonlisä (complemento por dependência). 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille eläkkeensaajille myönnetään vanhusten solidaarisuuslisää (complemento solidário para idosos). Lisän myöntäminen edellyttää, että edunsaaja on asunut Portugalissa vähintään 6 vuoden ajan ja että hänen vuositulonsa jäävät määrätyn rajan alle (5 022 euroa yksin asuvan henkilön ja 8 788,50 euroa pariskunnan osalta). Vanhusten solidaarisuuslisä on maksuihin perustumaton, ansiosidonnainen lisä, jonka määrä on eläkkeensaajan omien tulojen ja edellä mainitun enimmäismäärän erotus. Vanhuusetuuksien saaminen Vanhuuseläkettä haetaan tähän tarkoitetulla lomakkeella. Hakemukseen liitetään todisteeksi lomakkeessa vaaditut asiakirjat, esimerkiksi kopio henkilöllisyystodistuksesta ja hakijan verokortti (cartão de contribuinte). Nämä lähetetään kansalliseen eläkekeskukseen tai hakijan asuinpaikan alueelliseen sosiaaliturvakeskukseen. Pitkäaikaishoidonlisää koskeva hakemus jätetään tähän tarkoitetulla lomakkeella paikalliseen sosiaaliturvatoimistoon. Siihen on liitettävä samat asiakirjat kuin haettaessa vanhuuseläkettä. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tiedot avun tarjoavasta henkilöstä tai tahosta. Heinäkuu

17 VII luku: Eloonjääneiden etuudet Eloonjääneiden etuuksien saamisen edellytykset Maksuihin perustuvaan järjestelmään kuuluvien edunsaajien kuolema voi oikeuttaa heidän perheenjäsenensä saamaan perhe-eläkettä. Oikeus perhe-eläkkeeseen on ensisijaisesti kuolleen henkilön leskellä, entisellä aviopuolisolla tai avopuolisolla, joka on asunut henkilön kanssa vähintään 2 vuoden ajan, ja hänen lapsillaan tai hänen lapsinaan pidetyillä henkilöillä. Lapsilla ja lapsina pidetyillä henkilöillä voi olla oikeus lapseneläkkeeseen 18 vuoden ikään asti. Lapseneläkettä voidaan maksaa 25 tai 27 vuoden ikään asti, mikäli edunsaajat opiskelevat kokopäiväisesti. Jos edunsaajat ovat vammaisia tai saavat perhe-etuuksia, ikärajaa ei sovelleta. Kyseisten henkilöiden puuttuessa suoraan ylenevässä polvessa olevat sukulaiset tai kuolinhetkellä edunjättäjän huollettavina olleet aviopuolison sukulaiset voivat saada oikeuden etuuksiin. Perhe-eläkkeen maksaminen edellyttää, että kuollut vakuutettu henkilö on maksanut tai hänelle on hyvitetty vakuutusmaksuja vähintään 36 kuukauden ajalta. Mitä järjestelmä kattaa? Perhe-eläke Perhe-eläkkeen määrä on tietty prosenttiosuus eläkkeestä, jota vakuutettu henkilö sai tai olisi saanut, jos hän olisi ollut kykenemätön työskentelemään tai olisi jäänyt eläkkeelle kuolinpäivänään. Perhe-eläkkeen määrä on 60 % avio- tai avopuolisolle tai entiselle aviopuolisolle; mikäli avio- tai avopuolison lisäksi myös entisellä aviopuolisolla on oikeus eläkkeeseen, perhe-eläkkeen määrä on 70 %. Aiempien puolisoiden osalta tai jos avioliitto on päättynyt eroon tai peruutettu, leskeneläkkeen määrä ei voi ylittää vakuutetun kuollessa maksettu elatusapua. Lapseneläkkeen määrä on 20 %, mikäli lapsia on yksi. Sen määrä nousee 30 prosenttiin, mikäli lapsia on kaksi, ja 40prosenttiin, mikäli lapsia on kolme tai enemmän. Jos edunjättäjällä ei ole avio- tai avopuolisoa tai entistä aviopuolisoa, kyseiset osuudet kerrotaan kahdella; lapseneläkkeen määrä on siis tällöin 40, 60 tai 80 %. Kuolleen henkilön elätettävänä olleet vanhemmat ja muut sukulaiset ovat oikeutettuja 30 prosenttiin (yksi henkilö), 50prosenttiin (kaksi henkilöä) tai 80prosenttiin (kolme henkilöä tai enemmän) kuolleen henkilön eläkkeestä. Kuolleen vakuutetun perheenjäsenille voidaan maksaa korkeintaan 100 % vakuutetun henkilön eläkkeestä. Poikkeuksena ovat avioerotapaukset, joissa kahdella (entisellä) aviopuolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen; tällöin heille voidaan maksaa 110 % vakuutetun eläkkeestä. Heinäkuu

18 Kuolemantapausavustus Kuolemantapauksen johdosta myönnettävä avustus (subsídio por morte) myönnetään pääsääntöisesti samoille henkilöille kuin perhe-eläke. Sen myöntämiselle ei ole kuitenkaan asetettu myöntämisedellytyksiä, kuten vähimmäisvakuutusaikaa. Etuus maksetaan kerta-avustuksena, jonka määrä lasketaan kertomalla viimeisten 5 vuoden ajalta 2 parhaan vuoden viiteansiot kuudella (avustuksen enimmäismäärä on sosiaaliavun viiteindeksi kerrottuna kuudella eli 2 215,32 euroa). Avustus voidaan jakaa edunsaajien kesken samansuuruisiin osuuksiin kuin perheeläke. Puolet summasta maksetaan aviopuolisolle tai entiselle aviopuolisolle ja puolet edunjättäjän lapsille tai lapsena pidetyille. Jos jompikumpi näistä perheenjäsenten ryhmistä puuttuu, avustus maksetaan kokonaisuudessaan toiselle ryhmälle. Hautauskulujen korvaaminen (reembolso das despesas de funeral) Mikäli kuolemantapauksen johdosta myönnettävään avustukseen oikeutettuja perheenjäseniä ei ole, hautauskustannukset voidaan korvata ne maksaneelle henkilölle myöntämällä hänelle hautausavustus. Hautausavustus voidaan myöntää henkilölle, joka hakee sitä Portugalissa asuneen henkilön hautauskustannuksista. Avustuksen määrä ei voi ylittää (myöntämätöntä) kuolemantapausavustusta, rajana 4 kertaa IAS (1 676,88 euroa). Täydennysosat Heinäkuussa ja joulukuussa eläkkeensaajille maksetaan eläkkeen lisäksi lisämaksut (lomaraha ja jouluraha), jotka kumpikin ovat kuukausittaisen eläkkeen suuruisia. Näin ollen eläke maksetaan kalenterivuoden aikana 14 kertaa. Näiden lisämaksujen maksaminen on jäädytetty (1 100 euroa ylittävien eläkkeiden osalta) tai alennettu ( euron eläkkeiden osalta) talouden vakauttamisohjelman ajaksi. Mikäli perhe-eläkettä saava henkilö tarvitsee toisen henkilön jatkuvaa apua, hänelle myönnetään pitkäaikaishoidonlisä (complemento por dependência). 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille eläkkeensaajille myönnetään vanhusten solidaarisuuslisää (complemento solidário para idosos). Lisän myöntäminen edellyttää, että edunsaaja on asunut Portugalissa vähintään 6 vuoden ajan ja että hänen vuositulonsa jäävät määrätyn rajan alle (5 022 euroa yksin asuvan henkilön ja 8 788,50 euroa pariskunnan osalta). Vanhusten solidaarisuuslisä on maksuihin perustumaton, ansiosidonnainen lisä, jonka määrä on eläkkeensaajan omien tulojen ja edellä mainitun enimmäismäärän erotus. Perhe-eläke-etuuksien saaminen Perhe-eläkettä voi hakea tähän tarkoitetulla lomakkeella, joka lähetetään kansalliseen eläkekeskukseen tai asuinpaikan alueelliseen sosiaaliturvakeskukseen kuuden kuukauden sisällä kuolinpäivästä. Hakemukseen on liitettävä vakuutetun syntymätodistus, kirjallinen todistus vakuutetun kuolemasta ja kopio hänen henkilöllisyystodistuksestaan. Pitkäaikaishoidonlisää haetaan tähän tarkoitetulla lomakkeella alueelliselta sosiaaliturvakeskukselta 180 päivän sisällä luolinpäivästä. Hakemukseen on liitettävä kopio hakijan henkilöllisyystodistuksesta ja tiedot hoitoa antavasta henkilöstä tai tahosta. Heinäkuu

19 Kuolemantapauksen johdosta myönnettävää avustusta haetaan tähän tarkoitetulla lomakkeella, joka lähetetään kansalliseen eläkekeskukseen tai asuinpaikan alueelliseen sosiaaliturvakeskukseen. Hakemukseen on liitettävä vakuutetun syntymätodistus, kirjallinen todistus vakuutetun kuolemasta ja kopio hänen henkilöllisyystodistuksestaan. Hautausavustusta hakeva henkilön (jonka on esitettävä vaatimuksnesa 90 päivän sisällä kuoilinpäivästä) on todistettava, että hän on maksanut hautauskulut ja että vainaja asui Portugalissa eikä kuulunut pakolliseen sosiaaliturvajärjestelmään, mikä olisi oikeuttanut kuolemantapauksen johdosta myönnettävään avustukseen. Heinäkuu

20 VIII luku: Työtapaturma- ja ammattitautietuudet Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saamisen edellytykset Työnantajan on huolehdittava työntekijöidensä vakuutussuojasta työtapaturmien varalta. Velvollisuus siirtyy pääsääntöisesti vakuutusyhtiöille, sillä sosiaaliturvajärjestelmät eivät kata työtapaturmia. Myös itsenäisten ammatinharjoittajien velvollisuutena on ottaa vakuutus työtapaturmien varalta. Yleinen sosiaaliturvajärjestelmä sitä vastoin takaa työntekijöiden vakuutussuojan ammattitautien varalta. Jotta tapaturma katsotaan työtapaturmaksi, sen on yleensä täytettävä seuraavat edellytykset: tapaturma sattuu työpaikalla ja työaikana; tapaturma aiheuttaa ruumiillisen vamman, toiminnallisia haittoja tai häiriöitä taikka sairauden, joka johtaa kuolemaan tai työkyvyn tai ansion alenemaan, joka voi olla tilapäinen tai lopullinen ja osittainen tai täydellinen. Työtapaturmaksi voidaan katsoa myös tapaturma, joka on sattunut matkalla työhön tai työstä kotiin. Ammattitaudiksi voidaan katsoa sairaus, joka on seurausta altistumisesta työn luonteesta tai tavanomaisesta työympäristöstä johtuvalle riskille. Sairauden on ilmettävä tietyn ajan kuluessa; aikarajoitukset on esitetty ammattitauteja koskevassa virallisessa luettelossa. Lisäksi voidaan tapauskohtaisesti perustella ja osoittaa, että tietty sairaustapaus on seurausta työstä, vaikka kyseistä sairautta ei olisikaan mainittu virallisessa ammattitautiluettelossa (ammattitautien yhdistetty määrittelyjärjestelmä). Kaikilla palkansaajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla, työn luonteesta ja sen taloudellisesta tuottavuudesta riippumatta, on oikeus työtapaturman tai ammattitaudin johdosta myönnettäviin etuuksiin. Kuolemantapauksessa vakuutetun perheenjäsenillä on oikeus tiettyihin etuuksiin. Mitä järjestelmä kattaa? Työtapaturman johdosta myönnettävät etuudet vastaavat suurelta osin ammattitautien johdosta myönnettäviä etuuksia, vaikka niiden myöntämisestä vastaakin eri laitos. Terveydenhoitoetuudet tarjotaan pääsääntöisesti hoitokustannusten korvauksina. Lääkärinhoitoa voi tarjota myös kansallinen terveyspalvelu, eikä vakuutetun tarvitse maksaa omavastuuosuutta. Sairauspäivärahaa voidaan myöntää myös lääkärinhoidon ja ammatillisen kuntoutuksen aikana. Pysyvän työkyvyttömyyden taso on esitetty työkyvyttömyystaulukossa (Tabela Nacional de Incapacidades por Acidentes de Trabalho e Doenças Profissionais). Mikäli henkilö ei kykene lainkaan mihinkään työhön, hänelle voidaan maksaa eläkettä, jonka määrä on 80 % viiteansioista, ja 10 prosentin lisä jokaista elätettävänä olevaa perheenjäsentä kohti; etuudelle on asetettu enimmäisraja. Mikäli henkilö ei kykene lainkaan tavanomaiseen työhön, hänelle myönnetään eläke, jonka määrä on % viiteansioista; määrä riippuu henkilön kyvystä tehdä muuta Heinäkuu

21 sopivaa työtä. Mikäli henkilö on osittain työkyvytön, hänelle myönnetään vuosieläke, jonka määrä on 70 % yleisen työkyvyn alenemasta. Työnantajalla on velvollisuus integroida työhön työntekijä, joka työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena kärsii tilapäisestä osittaisesta työkyvyttömyydestä tai pysyvästä osittaisesta tai täydestä kyvyttömyydestä tavanomaiseen työhön. Tällaisilla työntekijöillä on lisäksi oikeus ammatilliseen koulutukseen, työskentelytilan mukauttamiseen ja osa-aikatyöhön sekä uudelleenkouluttautumiseen tai toisen työpaikan etsimiseen tarkoitettuun lomaan. Lisäksi heillä on oikeus avustukseen, joka kattaa ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset. Mikäli koulutuksen järjestää muu taho kuin työllisyydestä ja ammatillisesta koulutuksesta vastaava instituutti (Instituto de Emprego e Formação Profissional), avustuksen määrälle on asetettu katto. Heinäkuussa ja joulukuussa eläkkeensaajille maksetaan eläkkeen lisäksi lisämaksut (jouluraha ja lomaraha), jotka kumpikin ovat eläkkeen suuruisia. Näin ollen eläke maksetaan kalenterivuoden aikana 14 kertaa. Täydentävä hoitotuki (prestação suplementar por assistência de terceira pessoa) myönnetään vaikeasti vammaisille eläkkeensaajille, jotka tarvitsevat jatkuvaa apua. Pysyvästi työkyvyttömälle henkilölle voidaan maksaa avustusta vamman edellyttämiin kodin muutostöihin. Jos työtapaturma tai ammattitauti johtaa vakuutetun kuolemaan, hänen perheenjäsenensä voivat olla oikeutettuja perhe-eläkkeeseen. Perheenjäsenille myönnetään myös kuolemantapauksen johdosta myönnettävä avustus (subsídio por morte), joka on suuruudeltaan 12 kertaa 110 % sosiaaliavun viiteindeksistä (indexante dos apoios sociais, IAS). Hautausavustusta (subsídio por despesas de funeral) maksetaan tiettyyn enimmäisrajaan saakka. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien saaminen Työtapaturman sattuessa työntekijän on käännyttävä sen vakuutusyhtiön puoleen, jolle työnantaja on siirtänyt vakuutusvastuun, tai muun tämän hänelle osoittaman yhtiön puoleen. Etuuden hakemisen määräaika ja muodollisuudet vaihtelevat tavallisesti yhtiöittäin. Tämän vuoksi on hyvä ottaa etukäteen selvää siitä, miten tapaturmatilanteissa on meneteltävä. Ammattitautiin sairastuneen työntekijän on toimitettava hakemus ammatillisten riskien kansalliseen vakuutuskeskukseen (Centro National de Protecção contra os Riscos Profissionais). Terveydenhoidon palveluja tarjoavat yleensä julkiset terveyspalvelut. Hoitava lääkäri määrittelee, onko kyse ammattitaudista. Lääkärintodistus on välttämätön kyseisten etuuksien saamiseksi. Kuolemantapauksessa maksettavia etuuksia haettaessa hakemukseen on liitettävä kuolintodistus ja kuitti hautauskuluista. Heinäkuu

22 IX luku: Perhe-etuudet Perhe-etuuksien saamisen edellytykset Lapsilisää (abono de família para crianças e jovens) maksetaan lapsista ja nuorista, jotka asuvat Portugalissa (tai ovat vastaavassa tilanteessa) ja kuuluvat talouteen, jonka viiteansiot eivät ole yli 150 % sosiaaliavun viiteindeksistä (indexante dos apoios sociais, IAS) ja jonka irtaimen omaisuuden arvo jää tietyn rajan alle; nämä lapset eivät saa harjoittaa ammatillista toimintaa ja heidän on täytettävä myöntämisehdot. Lapsilisä maksetaan korotettuna, mikäli lapsi on vammainen tai mikäli perheessä on vain yksi vanhempi. Lapsilisää maksetaan pääsääntöisesti 16 vuoden ikään saakka (tai 24 vuoden ikään saakka, jos lapsi on vammainen; tällöin tuen myöntämistä voidaan jatkaa vielä korkeintaan 3 vuodella). Lapsilisää voidaan kuitenkin myöntää 18-, 21- tai 24- vuotiaaksi asti, jos lapset saavat perusasteen, keskiasteen tai yliopistotason koulutusta taikka ammattiin valmistavaa koulutusta eivätkä saa apurahaa eivätkä harjoittelukorvausta, jonka määrä ylittää tietyn enimmäisrajan. Mitä järjestelmä kattaa? Lapsilisä Lapsilisä määritetään perheen viiteansioiden (jotka lasketaan seuraavasti: kaikkien perheenjäsenten yhteenlasketut ansiot jaettuna perheenjäsenten määrällä plus yksi), perheen koostumuksen ja lapsen iän perusteella. Tuloille on asetettu neljä sosiaaliavun viiteindeksin perusteella määritettyä tasoa. Ensimmäisellä tasolla tulot ovat 0,5 kertaa sosiaaliavun viiteindeksi ja neljännellä tasolla ne ovat yli 1,5 kertaa sosiaaliavun viiteindeksi; tällöin lapsilisää ei makseta. Lapsilisää maksetaan kullakin tasolla enemmän alle 12 kuukauden ikäisistä lapsista ja vähemmän tätä vanhemmista lapsista. Kun kotitalouteen syntyy tai otetaan toinen lapsi, kustakin kuukauden ikäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrä kaksinkertaistuu. Kun kotitalouteen syntyy tai otetaan kolmas lapsi tai sitä useampia lapsia, etuuksien määrä kolminkertaistuu; ikärajoitukset pysyvät samoina. Vammaisille lapsille myönnettävät erityisavustukset Vammaisille lapsille myönnettävä lapsilisää täydentävä avustus (bonificação, por deficiência, do subsídio familiar a crianças e jovens) voidaan myöntää kunnes lapsi täyttää 24 vuotta, jos lapsi käyttää erityisen hoito- tai muun laitoksen palveluja tai tarvitsee henkilökohtaista avustajaa ja/tai terapiaa. Avustuksen määrä vaihtelee lapsen iän mukaan; ikäluokkia on kolme. Avustuksen määrää korotetaan 20 %, jos kyseessä on yksinhuoltajaperhe. Kuukausittaista toimeentuloavustusta (subsídio mensal vitalício) maksetaan vaikeasti vammaisille yli 24-vuotiaille, jotka eivät kykene hankkimaan omaa toimeentuloaan. Tämän avustuksen saajat voivat myös olla oikeutettuja ylimääräiseen solidaarisuuslisään (complemento extraordinário de solidariedade), jota maksetaan Heinäkuu

23 avustuksen lisäksi kuukausittain ja jonka määrä vaihtelee sen mukaan, onko edunsaaja täyttänyt 70 vuotta vai ei. Heille voidaan myöntää myös vanhusten solidaarisuuslisää (complemento solidário para idosos), joka on maksuihin perustumaton, edunsaajan tuloista riippuva etuus. Sitä maksetaan yli 65-vuotiaille eläkkeensaajille, jotka saavat kuukausittaista toimeentuloavustusta, jotka ovat asuneet Portugalissa viimeisten 6 vuoden ajan ja joiden vuositulot jäävät tietyn tason alle. Erityistä koulutusavustusta (subsídio de educação especial) myönnetään alle 24- vuotiaille vammaisille lapsille, jotka käyvät erityisopetukseen erikoistunutta, voittoa tavoittelevaa tai voittoa tavoittelematonta yksityiskoulua ja jotka tarvitsevat erityistukea koulun ulkopuolella. Korotus ulkopuolisen avustajan käyttöä varten (subsídio por assistência de terceira pessoa) myönnetään lapsille, jotka saavat lapsilisää korotettuna joko vammaisuudesta myönnettävällä avustuksella tai kuukausittaisella toimeentuloavustuksella ja jotka ovat riippuvaisia ulkopuolisen henkilön avusta ja saavat sitä vähintään kuusi tuntia päivässä perustarpeittensa täyttämiseen. Muut oikaisut Ensimmäiseen tulotasoon kuuluville lapsilisän saajille maksetaan syyskuussa niistä lapsista, jotka ovat kuluvan kalenterivuoden aikana 6 16-vuotiaita, tavanomaisen avustuksen lisäksi samansuuruinen lisäavustus (montante adicional), jolla on tarkoitus kattaa heidän koulunkäyntikulunsa; avustuksen myöntäminen edellyttää, että lapset ovat kirjoilla koulussa ja käyvät koulua. Tämän lisäavustuksen määrä on tavanomaisen lapsilisän määrä. Raskauden aikainen lapsilisä (abono de família pré-natal) on kuukausittainen avustus, jota maksetaan kolmattatoista raskausviikkoa seuraavan kuukauden alusta lähtien kuuden kuukauden ajan. Mikäli raskaus kestää yli 40 viikkoa, viimeinen avustuserä maksetaan syntymäkuukautena. Mikäli raskaus on lyhyempi ennenaikaisen synnytyksen vuoksi, avustusta maksetaan kuuden kuukauden ajan; synnytyksen jälkeen sitä maksetaan samanaikaisesti tavanomaisen lapsilisän kanssa. Raskauden aikaisen lapsilisän määrä määritetään samoin kuin tavanomaisen lapsilisän määrä. Raskauden aikaista lapsilisää voidaan korottaa 20 %, mikäli edunsaaja asuu yksin tai mikäli kotitalous koostuu yksinomaan henkilöistä, joista maksetaan lapsilisää. Koulutusapuraha (bolsa de estudos) on kuukausittainen etuus alle 18-vuotiaille nuorille, joiden kotitalous kuuluu ensimmäiseen tai toiseen tuloluokkaan ja jotka opiskelevat keskiasteen oppilaitoksessa tai vastaavassa. Apurahan määrä on kaksi kertaa maksetun lapsilisän määrä. Perhe-etuuksien saaminen Perhe-etuuksia haetaan alueellisesta sosiaaliturvakeskuksesta kuuden kuukauden kuluessa vakuutustapahtuman päivämäärästä. Hakemus tehdään tähän tarkoitetulla lomakkeella, johon liitetään tarvittavat asiakirjat. Tarvittavia asiakirjoja voivat olla sen lapsen siviilirekisteriote, henkilöllisyystodistus ja syntymätodistus, josta etuutta haetaan, Heinäkuu