MITÄ MEILLÄ OIKEIN TAPAHTUU?

Transkriptio

1 MITÄ MEILLÄ OIKEIN TAPAHTUU? Kartoitus autetun asuntolan ohjaajien työstä Kolmiapila Tuusula 3:ssa Eliisa Ahlstedt

2 MITÄ MEILLÄ OIKEIN TAPAHTUU? Kartoitus autetun asuntolan ohjaajien työstä Kolmiapila Tuusula 3:ssa Eliisa Ahlstedt Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia- ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (amk) / Kirkon Nuorisotyöntekijä

3 TIIVISTELMÄ Ahlstedt, Eliisa Mitä meillä oikein tapahtuu? Kartoitus autetun asuntolan ohjaajien työstä Kolmiapila Tuusula 3:ssa Diakonia ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala Sosionomi (amk) / Kirkon Nuorisotyöntekijä Järvenpää syksy 2004, 62 sivua, 2 liitettä Opinnäytetyössä kartoitetaan sekä kuvaillaan ohjaajien työtä kehitysvammaisten autetussa asuntolassa Kolmiapila Tuusula 3:ssa. Opinnäytetyö kartoittaa ohjaajien työtä ohjaajien näkökulmasta suhteessa asukkaisiin, Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymään työnantajana sekä omaan työyhteisöön. Aihetta tutkittiin teemahaastatteluilla ja osallistuvalla havainnoinnilla sekä kirjallisuuden avulla. Työ koskee yhtä asuntolaa Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymällä, mutta joiltakin osin työtä voidaan soveltaa kehitysvammatyössä yleisesti sekä muissa erityispalveluiden asuntoloissa. Haastateltavien mielipiteet olivat hyvin yhteneväiset työstä sekä sen eri ulottuvuuksista. Haastateltavat kokivat työn olevan mielekästä, mutta raskasta sekä vaativaa. Työn sisältö on haastateltavien mielestä liian laaja. Työn parhaat puolet nousevat asukkaista sekä työyhteisöstä. Ongelmat nousivat työtehtävien määrästä sekä laajuudesta. Työtehtävien selkeyttäminen sekä kirjaaminen asuntolakohtaisesti Asiasanat: vammaisuus; kehitysvammaisuus; kehitysvammatyö; asuntolat; ohjaaja; kvalitatiivinen tutkimus Säilytyspaikka: DIAK / Järvenpään yksikön kirjasto

4 ABSTRACT Ahlstedt, Eliisa. What s going on in here? A study of assisted residential home leaders work in Kolmiapila Tuusula 3 Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit. Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education Järvenpää fall 2004, 62 pages, 2 appendices In my study I have explored leaders work in an assisted residential home for mentally disabled people. The viewpoint was leaders work concerning their own working unit, residents and Special services of Uusimaa federation of municipalities as an employer. The topic was researched with theme interviews and participatory observation and with literature. The research deals with one assisted residential home in Uusimaa federation of municipalities but some parts may be used generally when working with mentally disabled and in the other residential homes. In the interviews of the leaders their opinions were very similar about work. The leaders think that the job is meaningful but hard and demanding and that work includes too many tasks. The best thing in the job is the residents of the home. Problems arise from too many tasks. This problem could be solved by clarifying the different tasks and by documenting them. Keywords: disablement; mentally disabled; work with mentally disabled; residential home; leader; qualitative research. Stored at: Diaconia Polytechnic / Library of Järvenpää unit

5 TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet Tutkimuksen ympäristö Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymä (Uep) Kolmiapila Tuusula Tutkimusmenetelmät Tutkimusaineisto Tulosten luotettavuus ja yleistettävyys 15 3 KESKEISET KÄSITTEET Vammaisuuden määritelmiä Kehitysvammatyö 18 4 ASUNTOLA OHJAAJANA UUDENMAAN ERITYIPALVELUISSSA 20 5 TUTKIMUSPROSESSI JA TULOKSET Taustatiedot Ohjaajat suhteessa asukkaisiin Keskeisin työn sisältö Asukkaiden tarpeet ja niihin vastaaminen Kodinomaisuus ja laatu asuntolassa Työn haasteet ja ongelmat Yhteenveto Ohjaajat suhteessa Uudenmaan erityispalveluihin työnantajana Toiminta-ajatus ja sen näkyvyys Vaikuttamiskanavat ja odotukset työnantajalta Kodinomaisuus ja sen luomisen mahdollisuudet Yhteenveto Ohjaajat suhteessa omaan työyhteisöön Kolmiapila työyhteisönä Työssä jaksaminen Hyvän työntekijän kriteerit Työhön kohdistuvat odotukset Yhteenveto Johtopäätökset 41

6 6 KIRKKO, KEHITYSVAMMAISUUS JA KOLMIAPILA TUUSULA Kirkko ja kehitysvammaisuus Hengellisyys ja Kolmiapila Tuusula OMAN TYÖN POHDINTA 46 8 LÄHTEET 55 9 LIITTEET 58

7 1 JOHDANTO Kun lähdin opiskelemaan vuonna 1999 Diakonia ammattikorkeakoulussa sosionomiksi (amk), olin täysin varma siitä mitä minä haluan tehdä valmistuttuani. Minusta tulee nuorisotyöntekijä, joten suuntasin kaiken energiani ja opintoni lapsiin ja nuoriin suuntaavaan työkenttään. Tiesin mikä minusta tulisi isona, tiesin myös mikä minusta ei tulisi. Minä en koskaan tulisi työskentelemään vanhusten enkä kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ainakaan suoranaisesti. Olin vakuuttunut siitä, että nämä kaksi työmuotoa eivät sovi minulle. Olen persoonallisuudeltani sekä ammatilliselta identiteetiltäni hyvin toiminnallinen. Kehitysvammaisten ja vanhusten kanssa tehtävään työhön liittyy valtavasti hoitoa ja huolenpitoa, minähän olen ohjaajan ruumiillistuma, en sisar hento valkoinen. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Nyt, vuonna 2004, olen työskennellyt lähes kolme vuotta eriasteisesti kehitysvammaisten ihmisten kanssa avustajana sekä asuntolan ohjaajana, olen joutunut tai saanut hieman muuttaa käsityksiäni itsestäni että kehitysvammaisten kanssa tehtävästä työstä. Aloitin tammikuussa 2003 Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymän Kolmiapila Tuusula 3:n asuntolan ohjaajana ja työsopimukseni samaisessa asuntolassa jatkuu yhä. Opinnäytetyöni on vaatinut pitkällisen harkinnan ja suunnittelun allekirjoittaneen korvien välissä. Asuntolassa työskennellessä ovat arkirutiinit tärkeitä, mutta myös aikaa vievää työtä. Asuntolassamme tai yleensä asuntoloissa ei ole laadittu ohjaajien työtä koskevia toiminta-ajatuksia tai toimintasuunnitelmaa. Arkisten rutiinien pyörittäminen vie periaatteessa kaiken ajan, joten kehittämishaasteet ja työn rationalisointi-ideat jäävät monesti vain kahvipöytä keskusteluiksi. Ohjaajan työstä kyllä keskustellaan työyhteisössämme päivittäin ja kokouksissa silloin tällöin. Mitä ohjaajien työ sitten oikeastaan on? Mitä siihen kuuluu? Miten se organisoidaan? Minkälaiset ovat resurssit, joilla luodaan turvallinen ja kodinomainen ympäristö jokaiselle asuntolan asukkaalle? Uudenmaan Erityispalveluilla on monenlaisia esitteitä ja internet-sivut palveluista joita tuotetaan jäsenkunnille. Ohjaajien työstä ei kuitenkaan ole minkäänlaista paperia joka koskisi tiettyä asuntolaa. Ei ole varsinaisesti määritelty mitä ohjaajien kuuluu tehdä ja

8 8 mitä ei. Ohjaajat joutuvat usein selvittämään ulkopuolisille yhteistyötahoille, mitä asuntoloissa tapahtuu, ja mihin heidän ammattitaitonsa ja resurssinsa riittävät. Tästä haasteesta kumpusi opinnäytetyöni. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kartoittaa ja selvittää minkälainen on Kolmiapila Tuusula 3:n ohjaajat työnsä mieltävät. Opinnäytetyöni lähtökohtana ovat ohjaajat ja heidän työnsä. Teemahaastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin kautta olen pyrkinyt selvittämään meidän asuntolamme ohjaajien työn arkipäivää suhteessa asukkaisiin, Uudenmaan Erityispalvelut Kuntayhtymään työnantajana sekä omaan työyhteisöömme. Aiheen tarkoituksena on pyrkiä selkeyttämään niitä yhteistyön ongelmia, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että vasen käsi ei aivan tarkalleen tiedä, mitä oikea käsi tekee. Aikaa eikä resursseja ole kovinkaan paljon suunnattu talokohtaisille kehittämispäiville. Mielestäni on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää työn tekemisen sekä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta, että työnkuvat ovat selkeitä jokaiselle toimijalle. Opinnäytetyöni koskee vain ja ainoastaan yhtä asuntolaa, vaikka monella asuntolalla on keskenään samanlaisia toimintatapoja, samankaltaisia asukkaita, samat resurssit, niin jokainen asuntola on kuitenkin oma ainutlaatuinen yhteisönsä. Opinnäytetyöni tarkoitus on kurkistaa pintaa syvemmälle antaen kuvan ohjaajien työstä. Sinussa on enemmän voimaa kuin aavistatkaan. Ainoat rajat ovat ne, jotka itse itsellesi pystytät. Älä ajattele, että et voi. Ajattele, että voit. -Darwin P. Kingsley-

9 9 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet Opinnäytetyöni tehtävänä on kartoittaa ja kuvailla teemahaastatteluiden avulla Kolmiapila Tuusula 3:n (jatkossa käytetään nimeä Kolmiapila) ohjaajien työtä asukkaiden tarpeiden, työnantajan, Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymän, ja työyhteisöstä nousevien asioiden kannalta. Sekä pohtia ja analysoida osallistuvan havainnoinnin kautta miten kirkko ja hengellisyys näkyvät kehitysvammaisten ihmisten elämässä asuntolassamme. Tutkimuksen tarkoitusta ja tutkimusstrategiaa ja näiden välistä yhteyttä voidaan kuvata neljällä seikalla: kartoittava, kuvaileva, selittävä tai ennustava. Kartoittava tapa katsoo mitä tapahtuu, pyrkii etsimään uusia näkökulmia sekä selvittämään vähän tunnettuja ilmiöitä. Kuvaileva tapa esittää tarkkoja kuvauksia esimerkiksi tapahtumista tai tilanteista. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, ) Kartoittavan ja kuvailevan tavan avulla käsittelen opinnäytetyöni tarkoitusta ja tavoitteita. Kartoittamalla ja kuvailemalla ohjaajien työtä saadaan selkeä ja tarkka kuvaus siitä, mikä työn sisältö on. Tutkimukseni päätarkoituksena on kuvailla ja kartoittaa mitä työ on. Tarkoituksenani ei ole niinkään selventää miksi ohjaajat työtään tekevät. Ohjaajan työnkuvaa ei ole esitetty kirjallisessa muodossa Uudenmaan Erityispalveluilla asuntolakohtaisesti. Oman näkemykseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää lähteä liikkeelle perusteista ja kirjata status quo (nykyinen tila), jotta voidaan lähteä kehittämään työtä eteenpäin. Työni tavoitteet nousevat haasteista ja ongelmista, joita asuntola työssä kohtaamme. Työntekijät vaihtuvat ajoittain usein, ja siksi perehdyttäminen ja oikean tiedon kulun takaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Työ kyllä tekijänsä opettaa, mutta kun luodaan mahdollisuudet ymmärtää asuntolatyö laajemmassa kontekstissa, varmistetaan kokonaisvaltainen toimiminen. Työhönottotilanteessa joutuvat asumispalveluiden esimiehet kertomaan ja kuvailemaan asuntolatyötä. Selkeän mallin mukaan voidaan antaa yleiskuva työstä vaiheessa, jossa arvioidaan tulevan työntekijän resursseja ja mahdollisuuksia juuri kyseisen asuntolan työntekijäksi. Yksi tavoitteistani on myös saada jo vanhat työntekijät ajattelemaan ja pohtimaan työtään. Usein puhutaan kiireestä

10 10 ja väsymyksestä, mutta ehditäänkö paneutua niihin syihin, joista nämä tuntemukset nousevat. Oman työn pohtiminen tietyin aikavälein antaa mahdollisuuksia erilaisten ja uusien toimintatapojen löytämiseen. On myös tärkeää tarkastella jo olemassa olevien työmenetelmien toimivuutta ja mielekkyyttä. Kehitysvammaisten hengellinen elämä ja hengellisyyden näkyminen arjessa on asia, josta ei yleensä puhuta. Uep:llä on oma kehitysvammapastorinsa ja jokaisen kunnan asukkaalla on oikeus osallistua oman seurakuntansa toimintaan ja tilaisuuksiin. Mutta osallistutaanko niihin? Opinnäytetyöni yhtenä tavoitteena on selvittää miten kirkko ja hengellisyys asuntolassamme näkyy. Mitä syitä löytyy näkyvyyteen tai näkymättömyyteen? Hengellisyys on sellainen asia, joka on osa ohjaajan työtä, erityisesti silloin kun asukas ei itse pysty ilmaisemaan haluaan puheella tai fyysisistä syistä ei voi osallistua ilman avustajaa esimerkiksi jumalanpalvelukseen. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on lähtökohtana todellisen elämän kuvaaminen. Yleisesti todetaan, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä löytää tai paljastaa tosiasioita, ei niinkään todeta jo olemassa olevia totuuksia. Laadullisen tutkimuksen tyypillisiin piirteisiin kuuluu, että tutkittavien omat näkökulmat ja ääni pääsevät esille. (Hirsjärvi ym. 2004, 155). Käsiteltäessä ohjaajien työtä, ovat ohjaajat käytännössä ainoita, jotka voivat kertoa mitä heidän työnsä kyseisessä asuntolassa on. On tärkeää, että nimenomaan oman alueensa asiantuntijat pääsevät kertomaan ja selittämään mistä heidän työpäivänsä koostuvat ja miten työ itsessään rakentuu. Kvalitatiivisen tutkimuksen yksi tavoite on pyrkimys tutkittavan kohteen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun (Hirsjärvi ym. 2004, 152.) Opinnäytetyöni tehtävänä on kartoittaa ja kuvailla Kolmiapilan ohjaajien työtä, ja tästä syystä tarkastelen vain yhtä asuntolaa. Jos halutaan saada kokonaisvaltainen kartoitus kehitysvammaohjaajien työstä Uudenmaan erityispalveluilla, tulisi tutkimusta suorittaa useammassa asuntolassa.

11 Tutkimuksen ympäristö Seuraavassa käsittelen tutkimukseni ympäristöä tarkemmin selvittäen peruskäsitteet Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymästä sekä Kolmiapila Tuusula 3:sta Uudenmaan erityispalvelut kuntayhtymä (Uep) Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987, 3 ). Laissa kehitysvammaisten erityishuollosta on erityishuoltopiirien tehtäväksi määritelty kuntien velvollisuudeksi säädetyn erityishuollon järjestäminen. Käytännössä erityishuolto järjestetään siten, että kunnat hankkivat erityishuoltopiiriltä tarvitsemansa palvelut. Kunnat voivat myös itse järjestää ja tuottaa palveluja kehitysvammaisille. (Erityishuoltopiirit, 2004.) Erityishuollon piiriin kuuluvat henkilöt, joiden kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja jotka eivät muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Erityishuollon tarkoituksena on edistää heidän suoriutumistaan päivittäisistä toiminnoista, toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata heidän tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito. (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1997, 1 ). Uudenmaan Erityispalvelut Kuntayhtymä (Uep) on yksi Suomessa toimivista kuntayhtymistä. Kuntayhtymän tehtävänä on täydentää jäsenkuntiensa palvelutarjontaa. Uep:n tehtävänä on järjestää jäsenkunnilleen niiden tilaamia kehitysvammaisten ja työrajoitteisten palveluja. Yhteistoimin jäsenkuntien kanssa pyritään siihen, että vammaisille on turvattu heidän tarvitsemiensa palvelujen laatu, saatavuus ja riittävyys. Tarkoituksena on, että vammaisilla on edellytykset elää täysipainoisesti ja tasavertaisina kunnan asukkaina. (Tervetuloa Taloon opas 2004.)

12 12 Kuntayhtymässä ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous, jossa on edustaja kustakin jäsenkunnasta. Yhtymäkokous päättää kuntayhtymän keskeisimmistä asioista, se hyväksyy talousarvion ja taloussuunnitelman. Tämän lisäksi yhtymäkokous hyväksyy tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen. Yhtymäkokouksen alaisena toimii kuntayhtymän yhdeksänjäseninen hallitus. Hallitus panee täytäntöön yhtymäkokouksen päätökset. Kuntayhtymän toiminnan suunnittelua ja toteuttamista varten kuntayhtymässä toimii hallinnollinen johtoryhmä. Siihen kuuluvat erityispalveluiden johtaja, aluejohtajat, talousjohtaja ja henkilökunnan edustaja sekä hallinto- ja suunnittelusihteeri. (Tervetuloa Taloon opas 2004.) Uep:n kuuluu Etelä-Suomen läänistä 35 kuntaa, jotka on jaoteltu Uep:n oman aluejaon mukaan kolmeen alueeseen: Itä-, Keski- ja Länsi-Uusimaahan. Jokaisella alueella on oma aluekeskuspaikkansa. Keskushallinto sijaitsee Mäntsälässä. Keskushallinto ja aluekeskukset vastaavat yhtymäkokoukselle ja hallitukselle menevien asioiden valmistelusta ja niiden täytäntöönpanosta. (Tervetuloa Taloon opas 2004.) Kolmiapila Tuusula 3 Aluejaon (Itä-, Keski- ja Länsi-Uusimaa) mukaan kunnat on jaettu vielä pienempiin alueisiin asumispalveluiden esimiehille. Opinnäytetyöni koskee Keski-Uudenmaan alueesta Järvenpään ja Tuusulan asumispalveluiden asumisyksikköä Kolmiapila Tuusula 3:a. Kolmiapila Tuusula 3 on autettu asumisyksikkö Kellokoskella. Asuntola on perustettu vuonna Asuntolassa on kuusi asuinhuonetta, toimisto, kaksi wc:tä, joista yksi on ohjaajien, keittiö, kodinhoitohuone, pesuhuone, sauna, olohuone ja kaksi varastoa. Tontti käsittää pihatien sekä pienen takapihan, jossa on myös ulkovarasto. Asuntolassa asuu tällä hetkellä viisi miestä ja yksi nainen. Ikäjakauma on laaja vuotta, nuorin täytti kesällä vuotta ja vanhin täyttää marraskuussa vuotta. Asuntolan asukkaista neljä käyttää liikkumiseen pyörätuolia ja kaksi pystyy kävelemään. Ohjaajia asuntolassa on töissä seitsemän. Pääsääntöisesti heistä viisi tekee

13 13 kaksivuorotyötä eli aamu puoli seitsemästä ilta yhdeksään ja kaksi yövuoroja ilta puoli yhdeksästä aamu puoli kahdeksaan. 2.3 Tutkimusmenetelmät Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkija ottaa osallisen näkökulman eli ottaa henkilökohtaisesti osaa tutkittavaan asiaan ja pyrkii empaattiseen asian ja tutkittavan ymmärtämiseen (Hirsjärvi & Hurme 2000, 23). Koska olen työskennellyt Kolmiapilassa jo kohta kaksi vuotta ja työskentelen edelleen, olen henkilökohtaisesti osallisena tutkittavaan asiaan. Yhdeksi tutkimusmenetelmäkseni olenkin valinnut osallistuvan havainnoinnin. Havainnoinnin suurin etu on, että sen avulla saadaan välitöntä ja suoraa tietoa tutkittavasta asiasta (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 202). Tämä vahvistaa valintaani juuri laadullisen tutkimuksen tekemisestä. Osallistuvassa havainnoinnissa tutkija osallistuu tutkittavien ehdoilla heidän toimintaansa. Yksi havainnoinnin ongelmana on, että tutkija saattaa osallistua ryhmään tai tilanteeseen emotionaalisesti, jolloin tutkijan objektiivisuus voi kärsiä. (Hirsjärvi ym. 2004, 202.) Objektiivinen aineistojen käsittely on suuri haaste työlleni, koska olen toiminut työyhteisössäni ohjaajana lähes kaksi vuotta. Toisena tutkimusmenetelmänä käytän puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua (Liite 1). Tälle menetelmälle on ominaista, että haastattelun aihepiirit eli teemat ovat tiedossa ja ne ovat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat (Hirsjärvi ym. 2004, 197). Olennaisia ovat myös seuraavat asiat: tiedetään, että haastateltavat ovat kokeneet tietyn tilanteen sekä alustavasti on selvitetty oletettavasti tärkeitä rakenteita, osia ja kokonaisuuksia. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 47.) Ohjaajat ovat oman työnsä asiantuntijoita. Jokainen haastateltava on työskennellyt vähintään vuoden kyseisessä asuntolassa, joten heitä voidaan mielestäni kutsua asiantuntijoiksi. Tutkimuksessani haastattelen viittä vakituista ohjaaja Kolmiapilasta.

14 Tutkimusaineisto Tutkimusaineistoni koostuu pääasiallisesti viidestä ohjaajan haastattelusta sekä osallistuvan havainnoinnin avulla kerätystä tiedosta asuntola ohjaajan työstä. Teoreettista tietoa olen kerännyt kirjastoista, internetistä sekä Uep:n ja Kolmiapilan omista asiakirjoista, henkilöstötiedotteista vuosilta 2003 ja 2004 sekä muista materiaaleista. Lisäkseni Kolmiapilassa työskentelee kuusi ohjaajaa, joista haastattelin viittä. Haastattelut toteutin syksyllä Koska toteutin haastattelut omassa työyhteisössäni, olin etukäteen valmistellut ohjaajia tuleviin haastatteluihin. Olimme yhdessä pohtineet parhaat mahdolliset ajankohdat haastatteluille, jotta voitiin taata mahdollisimman rauhallinen haastattelutilanne. Haastattelut toteutettiin asuntolassa niissä tilanteissa, jolloin ei muuta henkilökuntaa ollut paikalla ja asukkaat olivat joko nukkumassa tai poissa asuntolasta. Yhteen haastatteluun käytettiin keskimäärin 45 minuuttia aikaa. Haastattelut taltioin nauhalle, jotta voin suorittaa litteroinnin ja sain sanatarkasti vastaukset ylös, joita tulen työni myöhemmässä vaiheessa käsittelemään. Haastattelutilanteet olivat mielestäni rauhallisia ja niiden kulku oli sujuvaa. Aluksi selvitin mihin ja miten tulisin haastatteluvastauksia käyttämään sekä tarkensin vielä, ettei tunnistettavia tietoja tulisi vastausten yhteyteen. Nostin esille myös sen mahdollisuuden, että joku työtovereista voisi arvata jonkun henkilöllisyyden vastausten perusteella. Tätä ei kukaan kuitenkaan kokenut ongelmaksi. Tutkimusluvan (Liite 2) erityisehtona oli, että tutkimukseen osallistujien henkilöllisyys ei saa tulla ilmi missään työn vaiheessa. Osallistuvan havainnoinnin avulla olen seurannut asuntolassa käytössä olevia työtapoja sekä ohjaajien suhdetta työympäristöön. Havainnoinnin avulla olen voinut syventää opinnäytetyössäni haastattelujen vastauksia analysointi vaiheessa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pyritään tutkimaan todellista elämää. Asuntolan tapahtumien kirjaaminen taustamateriaaliksi on auttanut opinnäytetyön syventämisessä sekä kriittisessä suhtautumisessa käsiteltävään asiaan.

15 Tulosten luotettavuus ja yleistettävyys Tutkimuksen tuloksiin ovat voineet vaikuttaa monet tekijät. Se, että tutkija on niin läheisessä suhteessa tutkittavaan asiaan tuo monenlaisia haasteita asiaan. Vastaavatko haastateltavat samalla tavoin kuin vastaisivat esimerkiksi ulkopuoliselle tutkijalle. Vai antavatko he yleisesti hyväksyttyjä vastauksia. Toisaalta haastattelutilanteet olivat mielestäni rennompia ja avoimempia, koska haastateltavat tunsivat minut. Haastatteluiden alussa muistutin siitä kenelle haastateltavat vastaavat. Koska itse olen työyhteisön jäsen, tiedän asuntolamme toimintatavat ja siksi haastatteluista olisi voinut tulla ympäripyöreitä. Tämä on yksi luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Ovatko haastateltavat vastanneet kysymyksiin tyhjentävästi? Vaarana on, että oletetaan haastattelijan tietävän ja paikkaavan aukot. Tämä oli myös haastattelutilanteessa minulle suuri haaste. Kiinnitin eritoten huomiota omaan käytökseeni haastattelujen aikana. Omien mielipiteiden tai oman faktatiedon ei saa antaa vaikuttaa haastateltaviin. Kriittinen ja objektiivinen suhtautuminen tutkimusaineistoon ja taustamateriaaliin on ollut todella haastavaa. Tunnen haastateltavat henkilöt ja samalla tiedän myös hieman heidän taustojaan. Kriittistä ja objektiivista asioiden käsittelyä on harjoiteltu opiskeluaikana todella monessa yhteydessä. Olemme joutuneet useaan eri otteeseen arvioimaan itseämme esimerkiksi harjoitteluiden aikana. Opiskelutovereittemme töitä olemme useasti opponoineet. Tämä on harjaannuttanut tutkivaan toimintatapaan vaikka käsiteltävä asia olisi ennalta tunnettu. Tulokset ovat luotettavia ja kuvaavat Kolmiapilaa työyhteisönä työntekijöiden näkökulmasta. Laajemman kuvan saadakseni olisin voinut haastatella asukkaiden omaisia heidän toiveistaan ja näkemyksistään. Kuitenkin uskon, että se ohjaajien työn sekä työtehtävien kartoitus, jota lähdin hakemaan, on saavutettu kiitettävästi teemahaastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin avulla. Muihin Uep:n asuntoloihin työtä voidaan joiltain osin verrata ja samaistaa. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että jokaisella asuntolalla ovat omat ainutlaatuiset asukkaansa, joita ei voida verrata edes asuntolan sisällä toisiinsa.

16 16 3 KESKEISET KÄSITTEET 3.1 Vammaisuuden määritelmiä Vammaispalvelulain 2 :n vammaisuuden yleismääritelmän mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolle vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista (Räty 2003, 41). Vammaispalvelulaki ei sulje mitään vammaisryhmää lain soveltamisalueen ulkopuolelle. Vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin oikeutetun vammaisen henkilön määrittely sisältää toisistaan eroteltavia määreitä; pitkäaikaisuus, henkilön erityiset suoriutumisvaikeudet, tavanomaiset elämäntoiminnot ja välttämätön tarve. Jokaisen määreen kohdalla on eritelty vaikeavammaisuus erikseen. (Räty 2003, 42.) Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987, 1.) Laissa kehitysvammaisen erityishuollosta kehitysvammaisella tarkoitetaan henkilöä, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, 1.) Kyseeseen siis tulevat kaikki yksilön kehityksen aikana ilmaantuvat vaikeimmat vammaisuuden muodot. Kyseessä ei ole pelkästään mekaanisen syyn, esimerkiksi liikenneonnettomuuden, aiheuttama vamma. (Kaski, Manninen, Mölsä & Pihko1998, 18). Kehitysvammaliitto määrittelee kehitysvammaisuuden kirjassaan näin Kehitysvammaisuus tarkoittaa tämänhetkisen toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta. Sille on ominaista merkittävästi keskimääräistä heikompi älyllinen toimintakyky, johon samanaikaisesti liittyy rajoituksia kahdessa tai useammassa seuraavista adaptiivisten taitojen yksilöllisesti sovellettavista osa-alueista: kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asuminen, sosiaaliset taidot, yhteistyössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja turvallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaa-aika ja työ. Kehitysvammaisuus tulee ilmi ennen 18 vuoden ikää. (Kehitysvammaliitto ry 1995, 11.)

17 17 Vammaislait määrittelevät Suomessa sen ketkä kuuluvat kyseisen lain piiriin. Lait näkyvät pääasiallisesti palveluissa ja niiden tuottamista koskevissa asioissa. Normaalius ja ihanteellisen tai hyväksyttävän ihmisen kriteerit määritellään kuitenkin jokaisessa yhteisössä omalla tavallaan. Esimerkiksi länsimaisessa yhteiskunnassa älyllisten taitojen puute vammauttaa ihmistä paljon enemmän kuin kehitysmaissa, joissa ihmisiltä edellytetään enemmän fyysistä taitoa ja pystyvyyttä. (Ladonlahti, Naukkarinen & Vehmas 1999, 104.) Vammaisuus määritellään siis virallisesti lakien ja lääketieteellisten faktojen perusteella. Vammainen henkilö on kuitenkin ihminen. Vammaisuuden kohtaaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on määreitä tärkeämpää. Pelkästään diagnoosien avulla tehtävät tulkinnat ihmisestä jäävät usein kauas kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Diagnoosit kertovat alkuasetelman, jonka jälkeen lait määrittelevät sen minkälainen tuki on kenenkin kohdalla tarpeellista ja oikeutettua. Näiden jälkeen on vielä pitkä matka jokaisen vammaisen henkilön oman elämän määritelmään. Me Itse ry teki vuonna 1999 vammaispoliittisen ohjelman, jonka erityisyys on siinä, että sen ovat kirjoittaneet vammaiset henkilöt itse. Alkusanoissa he ovat kirjoittaneet mm. näin: Meistä on kirjoitettu paljon. Meitä on tutkittu paljon. Meitä on loukattu paljon. Meitä on leimattu paljon. Jopa meidän oikeutemme elämään on kyseenalaistettu. Olemme aina olleet kohteena. Nyt saa riittää! (Hyvä elämä- Me itse 1999, 5). Vammaisuutta kohdattaessa ja käsiteltäessä on lähtökohtana usein, että vammaisuus on sairaus, josta ympärillä olevien toimijoiden tulisi kyseinen henkilö parantaa. Me itse ry toteaa myös ohjelmassaan, että he (vammaiset) ovat ensisijaisesti ihmisiä, vammaisuus on toissijaista (Hyvä elämä- Me itse 1999, 8). Vammaisuus ei ole influenssa, joka menee ohi lepäämällä. Vammaisuus ei ole keuhkokuume, joka menee ohi sairaala hoidossa. Vammaiset ihmiset eivät ole todennäköisesti sen sairaampia kuin kuka tahansa meistä, jolla ei ole diagnosoituja ominaisuuksia. Vammaisuuden sosiaalisessa selitysmallissa lähdetään siitä, että vammaisuus on sosiaalisesti rakennettu eli konstruoitu ilmiö. Sosiaalinen malli sijoittaa vammaisuuden lähteen ja sitä kautta myös ongelman lähteen yhteiskuntaan, joka arvoillaan ja käytänteillään luo vammaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikään yksilöllinen ominaisuus itsessään vammauta tai rajoita ihmistä. Pikemminkin sen tekee yhteisö, joka asettamillaan normaaliuden kriteereillä estää niiden ihmisten, jotka eivät kykene täyttämään näitä kriteerejä, osallistumisen

18 18 täysivaltaisesti yhteiskunnalliseen elämään. (Ladonlahti, Naukkarinen & Vehmas 1999, 104.) Etelä-Suomen läänin vammaispoliittisessa ohjelmassa, nimensä mukaan, painotetaan erilaisuutta normaalina asiana. Erilaisuuden täydellinen hyväksyminen tarkoittaa vamman aiheuttamien rajoitusten minimointia riittävien yksilöllisten tukitoimien ja ympäristön muutosten avulla (Erilaisuus on normaalia 2003). Ohjelmassa todetaan ja painotetaan myös, että ihminen ei ole vain fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen kokonaisuus, vaan kaikkia näitä. Niin Etelä-Suomen läänin kuin Me Itse ry:nkin tekemissä vammaispoliittisissa ohjelmissa painotetaan, että hyvinvoinnin ja hyvän elämän saavuttamiseksi täytyy yhdenvertaisuuden, itsenäisen elämän ja voimaantumisen toteutua kokonaisvaltaisesti. Vuoden 2002 kehitysvammabarometrissa todetaan, että kehitysvammaisten ihmisten elämänlaatuun vaikuttavat lähiyhteisö ja yhteiskunnan tukitoimet merkittävämmin kuin monien muiden kansalaisten elämään. Elämänlaadun perustana ovat arkiset asiat ja niiden sujuvuus; asuminen, työ, ihmissuhteet, harrastukset ja hyvinvointi sekä kehitysvammaisten omien voimavarojen huomiointi. Barometrissa todetaan myös, että halua ja pyrkimystä kehitysvammapalvelujen kehittämiseksi löytyy enemmän, kuin tarjolla olevia resursseja. (Matikka, Nummelin, Ainali, Koponen & Teittinen 2002, 4, 18.) 3.2 Kehitysvammatyö Vammaisuuden määritelmä ei ole yksinkertainen, eikä yksioikoinen. Kehitysvammaisten kanssa tehtävä työ ja sen muodot, ovat yhtä monijakoisia ja eläviä kuin itse määritelmätkin. Etelä-Suomen läänin vammaispoliittisessa ohjelmassa todetaan, että kunnissa toteutettavan vammaispolitiikan lähtökohtana tulee olla vammaisen henkilön jokaisella elämänalueellaan tarvitsema palvelun tarve. Ohjelmassa esitellään myös kaavion avulla vammaisen ihmisen elämän piiri, jossa keskellä on ihminen, seuraavassa tasossa perhe, ystävät ja lähiympäristö ja kolmannessa tasossa työelämä, asuminen, koulutus, harrastukset, sosiaaliturva, liikkuminen, terveys ja vaikuttaminen. (Erilaisuus on normaalia 2003, 3, 5.) Näiden kaikkien eri elämän osaalueiden huomioiminen vaatii pitkäjänteistä ja koordinoitua yhteistyötä eri ammattialojen toimijoiden kesken.

19 19 Kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevassa laissa luetellaan toisessa pykälässä niitä palveluja, jotka kuuluvat tämän lain piiriin. Palveluja ovat tutkimus, joka käsittää erityishuollon suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämät lääketieteelliset, psykologiset ja sosiaaliset selvitykset sekä soveltuvuuskokeet; terveydenhuolto; tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus; työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu vastaava yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta; henkilökohtaisten apuneuvojen ja apuvälineiden järjestäminen; yksilöllinen hoito ja muu huolenpito; henkilön aviopuolison, vanhempien ja muiden perheenjäsenten, muun huoltajan tai hänelle muuten läheisen henkilön ohjaus ja neuvonta; tiedotustoiminnan harjoittaminen erityishuoltopalveluksista; kehityshäiriöiden ehkäisy; sekä muu vastaava erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellinen toiminta (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977, 2 ). Jokaiseen palvelun osa-alueeseen tarvitaan oma toimijansa. Palvelun tarvitsijat ovat laaja-alainen ihmisryhmä, jossa tulee ottaa huomioon myös ikä ja sukupuoli. Kehitysvammaisten henkilöiden kanssa erityisesti suuntautuneiden ammattiryhmä ovat kehitysvammaohjaajat, jotka työskentelevät eri ikäisten kehitysvammaisten kasvatus-, hoito- ja kuntoutustehtävissä sekä kehitysvammahuollon toimintayksiköiden työnjohtoja suunnittelutehtävissä (Kehitysvammaistenohjaaja, 2004). Kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa toimii myös kehitysvammaisuuteen suuntautuneita palvelupäälliköitä sekä sosiaalityöntekijöitä, jotka koordinoivat ja ohjaavat erilaisia toimijoita sekä vastaavat oman alueensa asiakkaiden yksilöllisestä päätöksenteosta. Kehitysvammaohjaajat ovat usein koulutustaustaltaan eriasteisia, toisen asteen ammatillisen koulutuksen saaneita kehitysvammaisuuteen mahdollisesti suuntautuneita lähihoitajia tai ammattikorkeakoulun suorittaneita sosionomeja. Kehitysvammaohjaaja pätevyysvaatimuksiin voi kuulua erityisesti lääkehoito, joka tulee suorittaa annetuin määräyksin ja vaatimuksin hyväksyttävästi, jotta on oikeus jakaa sekä antaa henkilölle lääkkeitä. Lääkkeitä voi määrätä vain lääkäri.

20 20 4 ASUNTOLA OHJAAJANA UUDENMAAN ERITYISPALVELUISSA Uudenmaan Erityispalvelut Kuntayhtymä tuottaa erilaisia palveluja kehitysvammaisille henkilöille 35:ssä kunnassa. Uep:n tuottamia palveluja ovat asuminen (autettu, ohjattu ja tuettu), perhehoito, työ ja päivätoiminta, peruskouluopetusta vastaava opetus, lomatoiminta, tukihenkilötoiminta, asiantuntijapalvelut, suojatyö ja laitoshoito (Tervetuloa Taloon opas 2004). Uep:n missiona on toiminta-alueellaan tehdä mahdolliseksi ja turvata kehitysvammaisten ja muidenkin vaikea- ja monivammaisten ihmisten palvelujen saatavuus, ajan- sekä tarpeiden mukaisuus ja osaavuus. Kuntayhtymän arvoja ovat vammaisten ihmisten, läheistensä ja muiden palvelun käyttäjien kunnioitus; heidän omien elämän suunnitelmiensa ja tavoitteidensa toteuttamisen tukeminen; henkilöstön persoonallisen, osaavan ja kekseliään työn tekemisen sekä asiantuntemuksen arvostus; avoimet, luottavaiset ja uutta luovat yhteistyösuhteet omistajakuntiin ja muihin kumppaneihin; sekä terve taloudellisuus siten, että voimavarat käytetään järkevästi ja päätarkoitusta varten. (Talousarvio 2004, 1.) Uep:llä on 84 asuntolaa, joissa vuoden 2003 toimintakertomuksen mukaan on ollut 484 asiakaspaikkaa ( Uep:n Toimintakertomus 2003). Yhdessä asumisyksikössä on keskimäärin 4-6 vakinaista tai tilapäistä asukasta. Asumisyksiköt on jaettu kolmeen erilaiseen ryhmään; autettu, ohjattu ja tuettu. Autetussa asumisessa asuu paljon ja erityistä tukea tarvitsevia asukkaita. Asukkaat saavat yksilöllistä hoitoa, huolenpitoa, ohjausta ja tukea kaikkina vuorokauden aikoina. Ohjatussa asumisessa asukkaat ottavat enemmän vastuuta jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa kuin autetussa asumisessa. Ohjatussa asumisessa tavoitteena on kunkin asukkaan mahdollisimman itsenäinen ja omatoiminen asuminen. Ohjaajat työskentelevät aamu- ja iltavuoroissa ohjaten asukkaiden selviytymistä arjen tehtävissä. Tuetussa asumisessa asukkaat asuvat melko itsenäisesti. Ohjaajat käyvät säännöllisesti sekä tarvittaessa ohjaamassa ja auttamassa. Näiden erottelujen perustana toimii ohjaajien fyysinen läsnäolo asumisyksikössä. (Uehp:n asumispalvelu työryhmän raportti 2003, 7.)

21 21 Asumispalveluiden toiminta-ajatuksena on avustaa palvelun käyttäjää asumisessa ja omien asioiden hoitamisessa yksilöllisen suunnitelman mukaan. Tavoitteena on hyvä arki: turvallisuus, fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen hyvinvointi, oman elämän hallinta, arkielämän taidot ja omanelämän näköinen osallistuminen yhteiskuntaan. Tähän pyritään yhdessä omaisten ja muun verkoston kanssa. (Asumispalvelut 2004, 3.) Asumispalveluiden toiminta-ajatus perustuu ajatukselle nyt ja myös jatkossa kehitysvammaisten henkilöiden integraatiolle yhteiskuntaan. Asumispalveluissa ollaan mukana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennemuutoksessa, joka tähtää kehitysvammaisten henkilöiden laitosasumisen vähentämiseen ja avo- ja välimuotoisten asumispalveluiden samanaikaiseen lisäämiseen. Periaatteena on se, että avopalveluiksi nimettyä asumisvaihtoehtoa toteutetaan kodinomaisesti huomioiden asukkaiden ja omaisten toiveet. Lisäksi kiinnitetään huomiota kehitysvammaisten henkilöiden sosiaaliseen integraatioon. Heitä tuetaan suhteissa ryhmäkotien ja laitosten ulkopuoliseen yhteisöön ja omaisiin. (Uehp:n asumispalvelu työryhmän raportti 2003, 7.) Yksilön käytettävissä olevissa asumispalveluissa johtavia periaatteita ovat suunnitelmallisuus, luottamuksellisuus, asukaslähtöisyys, turvallisuus, avoimuus, itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä elämänkaaren näkökulma. Kaikki apuvälineet, palvelut, taloudelliset etuudet ja kuntoutusmahdollisuudet ovat hänen saatavillaan asuintavasta riippumatta. (Uehp:n asumispalvelu työryhmän raportti 2003, 8.) Vuonna 2002 työvaativuuden arvioinnissa asumispalveluiden ohjaajien työtä kuvattiin seuraavasti: Luoda kehitysvammaiselle asukkaalle mahdollisuus elää itsenäistä elämää huomioiden hänen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen rajoitteensa kodinomaisessa ja turvallisessa ympäristössä sekä tarjota virikkeellistä ja yksilöllistä toimintaa. Ohjaajien keskeisiksi työtehtäviksi eriteltiin seuraavat asiat; ohjata, avustaa ja tukea asiakasta selviytymään jokapäiväisten toimien hoitamisessa asumisessa, työssä, opiskelussa ja vapaa-aikana; ylläpitää asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky; asiakkaiden yhteiskuntaan integroiminen ja ohjaaminen tarvittavien palveluiden piiriin; kuntoutus- ja palvelusuunnitelmien valmisteluun, seurantaan ja arviointiin osallistuminen; käytännön aikuiselämän tietojen ja taitojen opettaminen; ongelma- ja

22 22 kriisitilanteiden ratkaiseminen ja selvittäminen; asiakkaan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden tukeminen; asiakkaan sosiaalisten suhteiden luominen, ylläpitäminen ja kehittäminen; asiakkaan perus-, terveyden-, sairaan- ja lääkehoito; sekä kodinhoidolliset tehtävät, kirjalliset työt, uusien työntekijöiden perehdyttäminen, yhteistyö eri yhteistyötahojen kanssa. (Työn vaativuuden arviointi 2002.) Asuntoloissa työskentelee asukkaista riippuen kolmesta seitsemään ohjaajaa. Ohjaajat työskentelevät pääasiallisesti kaksivuorotyössä, aamu seitsemän ja iltayhdeksän välillä. Autetuissa asuntoloissa työskentelee myös vakituisia yöohjaajia. Yöohjaajat ovat joko yhdessä asuntolassa tai kiertävät sekä valvovat laitteiden avulla kolmea lähekkäin alueellisesti olevaa asuntolaa. Asukkaiden tarpeista riippuen vuorossa työskentelee 1-2 ohjaajaa, viikonloput mukaan lukien. Asuntolat ovat auki 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Ohjaajat työskentelevät Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti. Uep:n asuntoloissa ohjaajat työskentelevät jaksotyön periaattein. Työvuorolistat tehdään kahdessa osassa, listat käsittävät yhteensä kuusi viikkoa. Ilman poikkeuksia(vuosilomat, arkipyhät) ohjaajat työskentelevät kolmessa viikossa tuntia, kuudessa viikossa työtunteja on siis Viikkotyöaika on keskimäärin tuntia. Ohjaajat sitoutuvat työsopimuksessa (vakituinen tai määräaikainen) työskentelemään muun muassa viikonloppuisin sekä olemaan tarvittaessa varalla. Ohjaajien tulee myös allekirjoittaa salassapitovelvollisuus sopimus, joka käsittää yksityisten asiakirjojen ja tietojen salassapidon. Ohjaajien pätevyysvaatimukset ovat soveltuva vähintään kouluasteinen sosiaali- tai terveydenhuoltoalan taikka soveltuva muun alan ammatillinen tutkinto. Ohjaajien työsuhde-etuihin kuuluu esimerkkiruokailu asuntolassa, josta ohjaajilta veloitetaan verotusarvo. Ohjaajien työvuoroon ei sisälly varsinaisesti taukoja. Asuntoloissa ei ole ohjaajille omia sosiaalitiloja, vaan ohjaajat säilyttävät vaatteitaan ynnä muuta henkilökohtaista omaisuuttaan toimistossa, jossa säilytetään myös asukkaiden lääkkeet, asiakirjat ja muu tärkeät ja salassa pidettävä omaisuus tietokoneen sekä muun toimisto työvälineiden lisäksi. Ohjaajat pitävät tauot työn ohessa asukkaiden seurassa. Taukoja ei voida pitää asuntolan ulkopuolella, joten niin ruoka- kuin kahvitauotkin pidetään työvuoron aikana asuntolassa.

23 23 Ohjaajien työtehtäviin sisältyy asukkaista huolehtimisen lisäksi kiinteistön kunnossapito. Uep:n omistama yhtiö Uudenmaan Vammaispalvelut Oy huolehtii erityispalveluiden kiinteistöjen omistamisesta, hallinnoinnista, ylläpitämisestä sekä hankinnoista. Käytännössä ohjaajat huolehtivat pihatöistä, siivouksesta sekä asunnon huollon tarpeen tarkkailusta sekä ongelmakohtien eteenpäin tiedottamisesta. Vammaispalveluilla on huollettavanaan suuri määrä asuntoloita, joten ohjaajat joutuvat selviämään usein itse esimerkiksi putkiongelmista. Tämä johtuen myös siitä, että ei ole mahdollisuutta odottaa tai ongelmat syntyvät virka-ajan ulkopuolella. Ohjaajat laativat erilaisia asiakirjoja, jotka eivät liity suoranaisesti asukkaisiin. Ohjaajat tekevät työvuorolistat kussakin asuntolassa. Vuosittain tarkastetaan ja laaditaan talokohtainen inventaario käsittäen huonekaluista kattiloihin. Ohjaajat huolehtivat asuntolan tarvikkeiden hankinnoista osto-oikeuslomakkeilla, jotka lähin esimies laatii jokaiselle ohjaajalle. Hankinnat käsittävät niin pienemmät kodinkoneet kuin vessapaperinkin. Hankinnoista ja poistoista ohjaajat pitävät kirjaa. Asuntolakohtaiset laskut tulevat ohjaajien käsiteltäväksi. Ne käsitellään, merkataan kortistoon ja toimitetaan seuraavalle portaalle. Näiden lisäksi ohjaajat kirjaavat kausikunnostus listoja kaksi kertaa vuodessa, täyttävät ja tarkastavat palo- ja pelastussuunnitelman sekä tekevät riskikartoituksen. 5 TUTKIMUSPROSESSI JA TULOKSET Kolmiapilassa asuu siis kuusi asukasta, joista miehiä on viisi. Neljä (pyörätuolissa) asukkaista on periaatteessa täysin autettavia ja kaksi (kävelee) ohjattavaa. Kaikki kuusi tarvitsevat ympärivuorokautista valvontaa jatkuvasti. Diagnoosien kirjo on laaja. Lievemmin kehitysvammainen asukas voidaan luokitella heikkolahjaiseksi, mutta joka paranoidin skitsofrenian vuoksi asuu autetussa yksikössä. Vaikeimmin kehitysvammaisen asukkaan kaikki toiminnot toteutuvat ohjaajien avulla. Kukaan ei tiedä, lukuisista vuosia kestäneistä tutkimuksista huolimatta, näkeekö, kuuleeko, ymmärtääkö kyseinen asukas ympärillään olevasta maailmasta mitään. Kolme asukkaista on asunut Kolmiapilassa perustamisvuodesta eli 1992 asti. Kolme muuta

24 24 ovat muuttaneet asuntolaan 2000 luvun alkupuolella. Jokaisella asukkaalla on ohjaaja omahoitajana, jonka vastuulla on pääasiallisesti asukkaan asioiden hoitaminen. Omahoitaja osallistuu ensisijaisesti kyseisen asukkaan palavereihin. Tärkein omahoitajan tehtävä on huolehtia asukkaan taloudesta yhdessä edunvalvojan kanssa. Jokaisella asukkaalla on tietty määrä käyttörahaa joka kuukausi käytössään ja riippuen edunvalvojasta omahoitaja hakee rahaa asukkaan tililtä tai edunvalvoja tuo pyydettäessä rahaa asuntolaan. Joka kuukausi täytetään rahan käytöstä tilikortti, jonka lähin esimies tarkistaa. Ohjaajat työskentelevät yövuoroissa ja arkiaamuisin yksin vuorossa. Iltaisin ja viikonloppuisin aamu seitsemästä ilta yhdeksään on vuorossa kaksi ohjaajaa. Arkisin yövuorolainen avustaa nostoissa aamuvuorolaista. Osalla asukkaista on yksi tai kaksi kotipäivää viikossa, jolloin he eivät osallistu työtoimintaan, vaan ovat asuntolassa. 5.1 Taustatiedot Kolmiapilassa työskentelee seitsemän ohjaajaa, joista kaksi tekevät pääasiallisesti yötyötä. Seitsemästä kolmella ohjaajalla on vakituinen toimi, kolmella määräaikainen sekä yksi on oppisopimusopiskelija. Iältään ohjaajat 20:sta 60:een vuotiaita. Koulutukseltaan viisi ohjaajista on vammaismoduulin suorittaneita lähihoitajia, yksi on vajaamielishoitaja sekä yksi pohjakoulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja tähtäimenään sosionomi (amk) tutkinto. Vammaismoduulin suuntautuneen lähihoitajan tutkinnon, koettiin olevan juuri sellainen tutkinto, jota tämän asuntolan työssä tarvitaan. Jokainen haastatelluista ohjaajista on työskennellyt Kolmiapilan lisäksi vähintään yhdessä muussa asuntolassa Uep:llä. Asuntolassa työskentelevistä ohjaajista viimeksi tullut on ollut talossa hieman yli vuoden. Tilanne onkin varsin harvinaislaatuinen historiaan verratessa, sillä esimerkiksi vuoden 2003 aikana seitsemästä ohjaajasta neljä siirtyi muihin tehtäviin tai asuntoloihin. Henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus onkin ollut aiemmin yksi suurimmista työtä hankaloittavista tekijöistä. Kartoitettaessa haastateltavien mielipiteitä työn muutoksista tuli vastauksia yhtä monta erilaista kuin oli vastaajiakin. Lisäkoulutus nähtiin yleisesti tärkeäksi asiaksi ja osa sitä

25 25 oli jossain määrin jo saanutkin vuosien varrella. Jokainen asuntolan ohjaaja suoritti vuoden 2004 alussa Hygieniapassi-koulutuksen. Koulutusta toivottiin muun muassa atk:n käyttöön sekä asukkaiden esimerkiksi iän mukana muuttuviin tarpeisiin ja niiden huomioimiseen. Lisäkoulutuksen tarve nousi muutaman vastaajan kohdalla työn muutoksista. Erilaiset hoitotoimenpiteet muuttuvat ja kehittyvät, joten perushoitoon ja huolenpitoon liittyviin asioihin toivottiin kertausta ja päivitystä. Varsinaisesti itse työn koettiin muuttuneen suhteellisen vähän, olosuhteet sitä vastoin ovat vastaajien mielestä muuttuneet paljon viime vuosien varrella. Työtä tehdään pienemmillä budjeteilla ja pienemmillä henkilöstömäärillä, vaikka asukkaiden hoidollisuus muuttuu vaativammaksi ja määrältään suuremmaksi iän myötä. 5.2 Ohjaajat suhteessa asukkaisiin Keskeisin työn sisältö Työn sisällöstä ja perustehtävästä keskusteltaessa tuli esille paljon erilaisia osa-alueita, joista ohjaajat joutuvat vastaamaan. Jokaisella ohjaajalla osaltaan oli huoli siitä, että jotain varmasti unohtui sanoa. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että ei niitä edes voi muistaa kaikkia. Osa työtehtävistä tulee selkäytimestä sen enempiä ajattelematta ja osan muistaa vasta siinä vaiheessa, kun kyseinen asia on ajankohtainen. Jokainen ohjaaja koki, että heidän työnsä keskeisin sisältö on hoito ja huolenpito. Yövuorolaisten työn sisältönä on ensisijaisesti turvallisen yöunen takaaminen. Asuntolan neljä täysin hoidettavaa asukasta määrittelevät hoidon ja huolenpidon määrän. Tähän täysin hoidettavan hoitoon ja huolenpitoon kuuluu muun muassa hygienia, syöminen, pukeminen, nostaminen, liikuttaminen pyörätuolilla toiminnot. Ohjaajan perustehtävää pohdittaessa yksi haastateltavista toteaa näin: Tää on vaikee. Niit on niin hirveesti. Asukkaat on tietysti se kaikkein tärkein, et asukkaat, et niil on kaikki semmonen jokapäiväinen turvallisuus, niitten hyvinvointi. Se on se kaikkein tärkein. Ja siinä ympärillä sitten kaikki muu.

26 26 Asukkaiden perusturvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat nousevat ihmisen kokonaisvaltaisesta huomioimisesta. Ympärillä oleva kaikki muu muodostuu työyhteisöstä ja kiinteistöstä tulevista töistä, joista ohjaajat työ vuorossaan vastaavat. Ohjaajan työn määritelmän koettiin muodostuvan perustehtävien pohjalta, mutta sitä ei kenenkään mielestä ole tarpeeksi selvästi esitetty tai muodostettu. Yksi vastaajista määritteli, minkälainen määritelmästä tulisi tehdä, seuraavasti: Se pitäis olla talokohtainen, joku ohjaajan määritelmä. Ei eri paikois vois olla samaa. Sit jos tehään niin laaja, ni ei sillä oo mitään merkitystä. Vaikka jokainen asuntola Uep:llä toimii samoista arvoista ja lähtökohdista käsin, on jokainen asuntola kuitenkin oma ainutlaatuinen yksikkönsä. Niissä asuu 4-6 erilaista ihmistä ja joissa työskentelee omat ainutlaatuiset ohjaajansa. Määritelmiä ei ole talokohtaisesti tehty, vaikka haastateltavat kokivat sen olevan hyvä ajatus. Määritelmän koki tärkeäksi yksi haastateltavista myös sen vuoksi, että asukkaiden ikärakenne on muuttunut niin valtavasti, että silloin joskus asuntoloiden alkutaipaleilla tehdyt linjaukset eivät enää pidä paikkaansa. Ohjaajan määritelmästä koettiin olevan hyötyä myös uuden ohjaajan perehdyttämisessä. Yhteinen määritelmä ois varmasti, siis ainaski ku sanotaan, et uus ihminen tulee, ni kyl sitä varmaan sen työnkuvaa selkeyttäs hirveesti se. Ku aina ku uus tulee ni saa puhua ku papupata ja sitteki tuntuu, että mä en varmaankaan läheskään kaikkia muistanu. Miksi yhteistä määritelmää sitten ei ole tehty. Todennäköisesti ohjaajan työnkuvan oletetaan muodostuvan asukkaista ja heidän tarpeistaan. Ohjaajan vastuu ulottuu kuitenkin asukkaita pidemmälle. Vastuu kiinteistöstä kokonaisuudessaan, yhteisistä hankinnoista sekä työyhteisöstä on hyvin laaja-alainen ja vaativa. Työtehtävät ollaan periaatteessa määritelty Hätä-apu kansiossa, joka on talokohtainen. Sieltä pitäisi löytyä kaikki perusasiat ja sen tarkoituksena on toimia niin sanottujen vakituisten ohjaajien muistin virkistyksenä sekä uusien tulokkaiden perehdytyksessä. Kansion idea on hyvä, mutta toteutus ontuu. Missään ei ole sanottu, että millä ajalla ohjaajat tarkistavat, täyttävät ja päivittävät kansiota. Toisaalta kansion ylläpitämistä ei valvota eikä seurata organisaatiosta käsin. Kansio ei myöskään voi sellaisenaan toimia

27 27 informatiivisena asuntolan ulkopuolella salassapitovelvollisuuden piirin kuuluvien asioiden vuoksi. Ohjaajat tiedottavat yhteistyötahoja asuntolan periaatteista ja työtehtävistä sanallisesti, joko suoraan tai lähimmän esimiehen kautta. Tällöin tieto voi muuttua radikaalistikin eri tahojen mukaan, kun jokainen kuulija ja kertoja kuulee ja kertoo asiat omalla tavallaan. Faktoihin perustuva kirjallinen informaatio voisi toimia myös ulkopuolisten yhteistyötahojen toimijoiden vaihtuessa. Työntekijöiden vaihtuvuus on suurta tällä hetkellä jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, kun toimia eikä virkoja juurikaan ole, vaan iso osa henkilöstöstä toimii määräaikaisissa työsuhteissa. Joten selkeän ja kirjallisen informaation kautta voitaisiin edesauttaa työn jatkuvuutta ja toimivuutta kaikilla eri alueilla, vaikka työntekijät ja tilanteet vaihtuisivatkin Asukkaiden tarpeet ja niihin vastaaminen Asukkaiden tarpeet ja oikeudet nousevat neljästä peruskäsitteestä. Asukkaan elämän kokonaisvaltainen tarkastelu ja huomioiminen lähtee fyysisestä, sosiaalisesta, psyykkisestä ja henkisestä näkökulmasta ja nimenomaan näistä kaikista yhdessä, kuten aikaisemmassa vaiheessa jo todettiin käsiteltäessä vammaisuutta yleisesti. Asukkaiden perustarpeet nousevat arkipäivästä ja siinä toimimisesta. Jokainen haastateltava mietti asukkaiden tarpeita näistä neljästä lähtökohdasta. Haastateltavat nostivat seuraavia näkökulmia esille silmällä pitäen peruskäsitteitä: ohjaajan tulee huolehtia asukkaan terveydestä, lääkityksestä, lääkärikäynneistä, tietyissä tapauksissa myös erikoissairaanhoidosta ja sen saamisesta; ruoasta; puhtaudesta; siisteydestä; pukeutumisesta; sosiaalisista suhteista; yhteistyöstä omaisten, koulun tai työtoiminnan kanssa; hankinnoista; huoneista; apuvälineistä; mielenterveydestä; virikkeellisyydestä eli harrastustoiminnasta niin kotona kuin muuallakin; fysioterapiasta; raha-asioista edunvalvojien kanssa sekä läheisyydestä ja lämmöstä. Asioita ei kukaan lähtenyt varsinaisesti jakamaan tärkeysjärjestykseen, koska kokonaisvaltaisesti pyritään asukkaat hoitamaan. Haastateltavat myös perustelivat eri asioiden tärkeyttä muun muassa seuraavasti: Kaikki ku ajattelee, et kengistä lähtien, et onks sopivat jalkineet. Et vaatteet on sellasii, et ne ei aiheuta hankaumii,. Et ne on niinku miellyttävä pitää. Et jos ajatellaa, et ihminen istuu koko päivän pyörätuolissakin, ni vaatteilla on aika suuri merkitys.