Käpälämäki. 2 / 2011 Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti

Transkriptio

1 Käpälämäki 2 / 2011 Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti Metsän runot hurmasivat Pohjolan valkoinen kuolema Reporetket vievät luontoon Hylkimiesten muistoja Käpälämäki 2 /

2 Käpälämäki Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti 2 / 2011 Päätoimittaja: Anne Uotila-Laine Toimitussihteeri: Taru Liukkonen Toimitus: Pekka Allonen, Vesa Anttila, Ilja Koivisto, Jukka Peltonen Taitto: Henry Forssell Painopaikka: Oy Formato Print Ab, Porvoo ISSN SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus 4 Inspiraatiota luonnosta 5 Koululaisten kallotyöt 6 Kevätkauden näyttelyt 2012: 6 Pohjolan valkoinen kuolema 7 Mytologinen eläin 7 Lännen hunttarit 7 Metsän otukset 7 SM-palkintopuukot Fiskars Eläinaiheiset piirustusiltapäivät 9 Käpälän jälkiä Metsästysmuseon kuulumisia 13 Suomen Metsästysmuseo Finlands Jaktmuseum ry:n hallitus Sakon juhlavuoden aselahjoituksia museolle 16 Hylkimiesten muistoja 17 Metsän runot hurmasivat 19 Reporetket vievät luontoon 21 TAKO-hanke 23 Hallittu ja hallitsematon susi 25 Muuttuva metsästys -keruu loppusuoralla 26 Mauri Soikkasen kirjauutuudet Kansikuva: Säkylän Erämiehet ovat tauolla nuotion ääressä. Kuva Juha K. Kairikko. Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, RIIHIMÄKI (019) info@metsastysmuseo.fi etunimi.sukunimi@metsastysmuseo.fi Avoinna Syys-huhtikuu ti-pe 9-16, la-su Touko-elokuu ti-su Maanantaisin suljettu. Juhlapyhien poikkeukset aukioloajoissa suljettu avoinna klo suljettu 6.1. suljettu Pitkäperjantaina 6.4. suljettu avoinna 2. pääsiäispäivänä 9.4. suljettu 1.5. vappuna suljettu Pääsyliput Aikuiset 6, lapset 7-16 v. 3, lapset alle 7 v. 0 Perhelippu 12, opisk., varusm., tyött., eläkel., ryhmät (väh. 20 hlö) 4, koululuokat/hlö 3 Opastus 40 (etukäteisvaraus) KEVÄTKAUDEN NÄYTTELYT KAARNAPOHJOINEN Eeva Kontturin taidetta luonnonmateriaaleista POHJOLAN VALKOINEN KUOLEMA Martti Rikkosen kuvia tunturipöllöstä MYTOLOGINEN ELÄIN Hannu Tampion maalauksia, piirustuksia ja veistoksia LÄNNEN HUNTTARIT Metsästäjiä Amerikan suomalaismetsistä METSÄN OTUKSET Puistonäyttely SM-PALKINTOPUUKOT FISKARS 2012 Kevätkauden tapahtumat Talvikki Pönttöpäivä Valtakunnallinen museoviikko Kansainvälinen museopäivä Museoiden yö Muutokset mahdollisia. 2 Käpälämäki 2 / 2011

3 Pääkirjoitus Museon peruskorjauksen ensimmäinen vaihe on onnellisesti ohi. Koko kesän museota ympäröineet jykevät telineet huppuineen on purettu, ja työ on luovutettu Riihimäen kaupungille. Harjakattoinen suojapressurakenne museon katolla kiinnitti monen ohikulkijan huomion kesän aikana. Heräsi jopa kyselyitä, milloin museoon rakenteilla oleva toinen kerros valmistuu? On totta, että korkea harjakatto oli vaikuttava näky, ja ei museon henkilökunnalla olisi ollut mitään yläkertaa vastaan. Toiseen kerrokseen olisi voinut sijoittaa toimistotilat ja siten olisi saatu lisää näyttely- ja varastotilaa alakertaan. Henkilökunnan pelko asiakasmäärien vähenemisestä remontin aikana osoittautui turhaksi. Kesä oli vilkas ja koko vuoden asiakasmäärät ovat hyvät. Erityistä kiinnostusta herätti puiston näyttely, jonka teokset huutokaupattiin näyttelyn päätteeksi. Mestariwerstaan taiteilijat luovuttivat osan tuosta Mannerheimin lastensuojeluliiton Riihimäen osastolle. Remontin myötä alkoi perusnäyttelyn ensimmäisen vaiheen suunnittelu. Työnimeä kantava Jahdin lumo -näyttely on sekä taloudellisesti että työmäärällisesti suuri ponnistus henkilökunnalta, sillä museotoiminta jatkuu vaihtuvine näyttelyineen samanaikaisesti. Uusi perusnäyttelyosio siirtää Metsästysmuseon näyttelytarjonnan uudelle elämykselliselle tasolle. Uuden näyttelyn avajaisia on tarkoitus viettää ensi syksynä. Uusien kiinnostavien suunnitelmien ja töiden ylle synkän varjonsa heittävät museoiden valtionavustusten leikkaukset, jotka saattavat jatkossa olla monelle museolle kohtalokkaita. Valtion talousarvioesityksen avustusleikkaukset ulottuvat aina vuoteen 2015 asti. Hyvät ja huonot vuodet vaihtelevat, viimeiset kolme vuotta ovat olleet valtionavustusten yksikköhintojen nousun takia Metsästysmuseon toiminnan kehittämisen kannalta hyviä. Nyt tulevien vuosien leikkaukset katkaisevat suotuisan kehityksen. Se mitä aikaisempina vuosina on saatu, ja jolla toimintaa on voitu kehittää, otetaan tavallaan tulevien vuosien aikana pois. Museoiden osalta tämä näkyy ensimmäisenä palkkamenoissa, joita on karsittava projektityöntekijöiden palkkaamisen osalta. Kulttuurin merkitys hyvinvoinnille tuntuu taas unohtuneen valtion varoja jaettaessa. Onhan jo pitkään tunnustettu, että lama-aikana kulttuuritarjonta on lääkettä arkipäivän murheisiin. Metsästysmuseon kannalta leikkaukset ajoittuvat ongelmalliseen aikaan, juuri perusnäyttelyn uusimisen vaiheeseen, jolloin varoja ja lisätyövoimaa tarvittaisiin. Nyt kaivataan kulttuuritoiminnan tukijoita, niitä entisajan mesenaatteja, jotka aikanaan mahdollistivat kulttuurin suotuisan kehityksen. Vuosien varrella usko Joulupukkiinkin on horjunut, mutta ehkä näin joulun alla sekin mahdollisuus on käytettävä ja tartuttava kynään: Rakas Joulupukki... Anne Uotila-Laine Käpälämäki 2 /

4 Inspiraatiota luonnosta Eeva Kontturin teoksia luonnonmateriaaleista on Metsästysmuseossa esillä 8. tammikuuta 2012 saakka näyttelyssä Kaarnapohjoinen. Kontturi käyttää teoksissaan kaarnaa, sammalta, käpyjä, jäkälää, kalanruotoja tai riistaeläinten luita luonnon kiertokulussa jo elinkaarensa lopussa olevia materiaaleja. Hän kunnioittaa materiaalia omana itsenään. Aidot, hauraat ja herkät materiaalit katoavat joskus jälleen osaksi luontoa, alustaksi uuden kasvulle. Näyttely on puheenvuoro luontoestetiikan ja ympäristöarvojen puolesta, kuten taiteilija sen itse määrittelee: Teoksillani haluan osoittaa kunnioitukseni esivanhempiemme moniulotteisille luontoyhteyksille, heidän elämäntaidoilleen ja uskomuksilleen. Isä metsästi paljon ja äiti valmisti herkulliset jänispaistit. Kotoa periytyy taito, arvostus ja kiinnostus monipuolisiin kädentaitoihin ja tietysti luontoon. Korostan omakohtaisen kokemisen ja havainnoinnin merkitystä sekä luontoympäristön arvokasta ja korvaamatonta vaikutusta ihmisen hyvinvoinnille. Eeva Kontturin teokset voi ymmärtää myös naisnäkökulmasta ja niistä voi löytää paljon viittauksia naisten maailmaan kuuluvista asioista. Näyttelyn avanneen TaiL Meri-Helga Mantereen mukaan Kaarnapohjoisen teokset käyvät dialogia miehisessä ympäristössä Metsästysmuseossa. Lisäksi dialogi on positiivista, kuten aina. Mielenkiintoisia näkökulmia naisen metsäsuhteeseen tarjoavat kansanperinne, myytit, folklore, ja taide. Äiti maa ja Mielikki metsänemäntä ovat hahmoja, jotka luovat alati muuttuvia heijastuksia sekä metsään että naiseen. Naisen paikka metsässä ei ole itsestään selvä eikä irrallaan miehen luonnosta. Näyttely poimii koskettavia ja ajatuksia herättäviä esimerkkejä naisen metsäsuhteesta tyttösenä ja mummona, arjessa ja juhlassa, ennen ja nyt. Näyttelyn avajaisissa Meri-Helga Mantere (vas.) ja taiteilija Eeva Kontturi. Kuva Vesa Anttila. 4 Käpälämäki 2 / 2011

5 Koululaisten kallotyöt Nakkilan yhteiskoulun 8. luokan oppilaiden pastellitöistä, joiden aiheena on hirven ja peuran kallot, on koottu näyttely Metsästysmuseon isoon näyttelysaliin. Näyttelyn avajaiset olivat isänpäivänä ja pastellipiirroksia voi käydä katsomassa vuoden loppuun. Pastelli on työvälineenä kaikille tutuista vahaliiduista poikkeava sikäli, että niissä ei ole värijauhetta sitovaa vahaa tai rasvaa, vaan niillä piirrettäessä pölisevää väriä on kaikkialla. Väriä voi sekoittaa pyyhkimällä ja levittämällä sormilla, työn päälle ei ruiskuteta fiksatiivia, kuten hiilipiirroksissa, vaan ne kehystetään ikkunapahviin ja laitetaan lasin alle. Etäältä katsottuna ne muistuttavat maalausta. Nakkila on tyypillinen satakuntalainen pitäjä, tasaisia peltoaukeita, metsäsaarekkeita, luonto on lähellä ja useimpien kotien elanto on siitä kiinni. Monet oppilaat harrastavat metsästystä, jo ennen 15 vuoden ikää on useilla ollut kokemuksia, miten isä kaataa hirven tai pyytää jäniksen. Joku on jopa itse saanut olla osallisena jahdissa, toki vanhemman ollessa vieressä. Metsästäminen on erittäin sosiaalinen tapahtuma, se yhdistää eri ikäluokat ja kansankerrokset. Kaikki oppilaat ovat ainakin tietoisia miten metsästetään ja kaikki ovat syöneet hirven ja peuran lihaa. Oppilaat ovat kartuttaneet kuvataideluokan kokoelmia tuomalla löytämiään, jopa kaatamiaan, peurojen ja hirvien kalloja, lahjoituksia on tullut myös metsästysseuroilta. Kalloja oli kertynyt viime kevääseen mennessä niin paljon, että päätin teettää oppilastyön, jonka aiheena oli kallot. Oppilaat innostuivat kallojen piirtämisestä niin paljon, että eläinten kallojen loputtua oli otettava myös kuvataiteen luokan ihmisluurangon kallo piirustuskohteeksi. Kallo kuin kallo. Piirustuskohteena kallo on täydellinen. Se on kolmiulotteinen ja sen takia haastava, miten sijoitella kallo pöydälle niin, että sen kolmiulotteisuuden saa esitettyä paperilla. Kuva Juha Kopio. Kallossa on paljon yksityiskohtia, joita voi ikuistaa loputtomiin. Monilla kalloilla on historia, missä tilanteessa kyseinen eläin kaatui tai mistä kallo löytyi. Vaikka luulisi, että neljähaaraisten sarvien hirvenkallon muoto on identtinen toisen neljähaaraisten sarvien kallon kanssa, niin se ei ole. Kuvataide on peruskoulun 8. ja 9. luokilla valinnainen oppiaine. 7. luokalla oppilailla on kaksi vuosiviikkotuntia kuvataidetta (ts. keskimäärin kaksi tuntia per viikko), sen jälkeen oppilaat voivat valita 0-6 tuntia. Valinnaisaineiden kokonaismäärä on kuusi tuntia sekä 8. ja että 9. luokalla, kutakin valittavissa olevaa oppiainetta voi valita kahden tunnin paketeissa. Nakkilassa kuvataidetta voi valita perinteisen kuvataiteen, jossa syvennetään aiemmin opittua, lisäksi lehti/video- ja media- kurssit. Juha Kopio kuvataiteen lehtori Käpälämäki 2 /

6 Kevätkauden näyttelyt 2012 Kuva Martti Rikkonen. Pohjolan valkoinen kuolema Martti Rikkosen kuvia tunturipöllöstä Inarilainen luontokuvaaja Martti Rikkonen on seurannut ja valokuvannut tunturipöllöä yli 30 vuoden ajan. Valokuvanäyttely koostuu suurikokoisista vedoksista, jotka kertovat vaikuttavasti tämän vaalean vaeltavan pöllölajin elintavoista. Rikkosen kirjoittamassa näyttelytekstissä on vahva omakohtaisuuden ja elämyksellisyyden leima, onhan tarkkailun kohteena yksi maamme hienoimmista lintulajeista. Tunturipöllö (Bubo scandiacus) on pohjoisen tundravyöhykkeen laji. Lajin levinneisyys ulottuu napa-alueen ympärille. Tunturipöllön pesintämenestys on ollut Suomessa vii- meisten vuosikymmenten aikana valitettavan heikko, sillä se pesii Suomessa vain pikkujyrsijöiden esiintymisen huippuvuosina eikä aina silloinkaan. Pesimäajan ulkopuolella tunturipöllö on vaeltaja: linnut liikkuvat ravintoa hakiessaan hyvin pitkiä taipaleita tundra- ja tunturialueella; nuoret yksilöt voivat vaeltaa myös etelän suuntaan ja Suomessa aina Turun ulkosaaristoon saakka. Tunturipöllö on erittäin uhanalainen laji Suomessa. Näyttelyn on tuottanut Ylä-Lapin luontokeskus Siida. 6 Käpälämäki 2 / 2011

7 Mytologinen eläin Hannu Tampion maalauksia, piirustuksia ja veistoksia Hannu Tampio käsittelee näyttelyssään eläimiin liittyvää mytologiaa Kalevalassa ja muissa myyttisissä tarinoissa. Tuusulalainen taiteilija ja kuvataideopettaja Hannu Tampio on lähestynyt aihetta niin maalausten, grafiikan kuin veistoksien kautta. Jumaltarusto eli mytologia on ihmisten keskuudessa syntynyt yhteinen tarusto ja uskomusten kokonaisuus. Kansojen keskuudessa ovat mytologiat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja ne ovat levinneet suullisena perimätietona eteenpäin. Toukokuussa Suomen Metsästysmuseon valtaavat karskit Lännen hunttarit metsästäjät Amerikan suomalaismetsistä. Näyttely johdattaa vierailijat Yhdysvaltain Michiganin, Wisconsinin ja Minnesotan osavaltioiden suomalaissiirtolaisten eräpoluille ja metsäkämpille. Seuraa tuhansien lumikenkien tallaamaa polkua valkohäntäpeurojen ja mustakarhujen hallitsemiin erämetsiin, minne kirveillään raivasivat uudistilansa Pohjolan katajaisen kansan perilliset. Näyttely perustuu museopalvelupäällikkö Ilja Koiviston Yhdysvalloissa talvella 2010 keräämään aineistoon. Koivisto kiersi haastattelemassa metsästäjiä ja keräämässä valokuvia Michiganin ja Wisconsinin osavaltioiden pohjoisosissa niin kutsutulla saunavyöhykkeellä (eng. Sauna belt). Näyttely kertoo metsästyksestä ja siinä tapahtuneista muutoksista aina suomalaissiirtolaisten saapumisesta nykypäiviin. Näyttely jatkuu vielä keväällä Elmer Haltunen (alkup. Halttunen) ja Wilfred Stepanovich ansasta saadun kojootin kanssa vuonna Elmer Haltusen kuvakokoelma / Suomen Metsästysmuseo. Metsän otukset Lännen hunttarit Metsästäjiä Amerikan suomalaismetsistä Riihimäen kansalaisopiston kuvanveistoryhmä tuo jälleen eläinveistoksensa esille kesäksi Metsästysmuseon puistoon. Malleina töille ovat olleet museon kokoelmien täytetyt eläimet. SM-palkintopuukot Fiskars Fiskarsin puukkopäivillä toukokuussa 2012 puukonvalmistuksen SM-kilpailuissa palkitut puukot ovat kesän esillä Metsästysmuseossa. Suomalaista puukkokulttuuria parhaimmillaan! Käpälämäki 2 /

8 Eläinaiheiset piirustusiltapäivät Suomen Metsästysmuseo kaipasi jotakin uutta toimintaa museoon, joten marraskuun kolmena peräkkäisenä sunnuntaina, 13., 20. ja järjestettiin ohjattua eläinten piirtämistä. Mallia otettiin Taidemuseosta, jossa on jo vuosia järjestetty croquis-piirustusta sunnuntaisin. Metsästysmuseossa tosin mallit eivät ole eläviä, vaan täytettyjä eläimiä, kuvia ja pienoisveistoksia. Se hyvä puoli näissä malleissa on, että ne pysyvät paikoillaan. Piirtäjille tilanne on uusi, koska eläinmalleja ei ole juuri ollut tarjolla. Mitään taide- tai taitovaatimuksia ei ollut osallistujille asetettu, eikä ennakkoon tarvinnut ilmoittautua. Isänpäivänä oli ensimmäinen piirustustuokio, joka oli oikein mukava. Piirtämässä oli mm. Kansalaisopiston kuvanveistoryhmäläisiä, Taidemuseon croquis-piirtäjä, Nakkilan koulun nuoria ja heidän opettajansa sekä pikkutyttö isänsä kanssa. Innostus oli kova. Kuvia syntyi lyijykynäpiirroksina, liitutöinä yms. Uutena tekniikkana opeteltiin myös pastellivärien käyttöä. Metsästysmuseo oli tuonut varastosta esille isoon saliin malleiksi ketun, jäniksen, oravan ja kuikan. Nopeasti piirtäjät olivat nämä mallit ikuistaneet ja siirtyivät perusnäyttelyn puolelle malleja etsimään. Piirroksia syntyi em. eläinten lisäksi ilveksestä, porosta, näädästä, naalista ja metsäpeurasta. Tyytyväisinä kahden tunnin piirustustuokioon lähtivät piirtäjät isänpäivän viettoon nippu piirroksia kassissaan. Viimeisellä piirustuskerralla tutkittiin eläinten anatomiaa, muotojen suhteita, yksityiskohtia eläimissä, kuten päätä, häntää, jalkoja yms. Myös pintarakenne eli karvat tai sulat olivat erityisenä kohteena. Tavoite täyttyi, jokainen piirtäjä sai itselleen ainakin yhden hyvän työn. Arja Vilppo piirustusiltapäivän ohjaaja Arja Vilppo opastaa kurssin nuorinta osallistujaa. Kuva Juha Kopio. 8 Käpälämäki 2 / 2011

9 Käpälän jälkiä Metsästysmuseon kuulumisia Metsästysmuseon uuden perusnäyttelyn suunnittelua varten perustettiin näyttelytyöryhmä, johon kuuluvat vasemmalta lukien: eräneuvos Juha K. Kairikko, amanuenssi Vesa Anttila (varsinainen jäsen intendentti Jukka Peltonen), riistapäällikkö Jyri Rauhala, puheenjohtaja FT Matti Nurminen sekä eräneuvos Olavi Joensuu. Kuva Ilja Koivisto. Kuva Suomen Metsästysmuseo. Varatuomari Arvi Paloheimo, joka toimi pitkään museon valtuustossa ja aikanaan ratkaisevasti vaikutti museon siirtymiseen Riihimäelle, täytti 90 vuotta Käpälämäki-lehden toimitus onnittelee lämpimästi Metsästysmuseon kunniajäsentä. Käpälämäki 2 /

10 Valtioneuvosto on syyskuussa nimittänyt agronomi Reijo Oravan Suomen riistakeskuksen johtajaksi. Julkisten hallintotehtävien päälliköksi nimitettiin maatalous- ja metsätieteiden tohtori Sauli Härkönen, apulaisjohtajaksi ja palvelupäälliköksi Jari Pigg, riistatalouspäälliköksi Jarkko Nurmi, hallintopäälliköksi Tuomo Pispa ja viestintäpäälliköksi Klaus Ekman. Toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies luovutti Suomen Metsästäjäliiton kultaisen ansiomerkin Jaakko Ojanperälle Helsingin Suomalaisella Klubilla Ansiomerkki myönnettiin tunnustuksena menestyksellisestä toiminnasta maamme riistanhoidon ja metsästyksen hyväksi. Ojanperän mittava trofeekokoelma on esillä Metsästysmuseossa. Apulanta-yhtyeen rumpali Sipe Santapukki ja Mestariwerstaan werstasmestari Jere Jaakkola, joilla on vireillä myös Santapukin saunaprojekti. Idean huutokauppaan Jaakkola sai 7-vuotiaalta Onni Jokiselta, joka tahtoi ostaa näyttelyssä esillä olleet puisen pääkallon ja luut. Onni oli valmis tarjoamaan koko omaisuutensa 17 euroa saadakseen luut haltuunsa. Lopulliseksi myyntihinnaksi sovimme Onnin kanssa 7 euroa, jotta hänelle jäi hieman alkupääomaa myös muihin taidehankintoihin, kommentoi werstasmestari Jaakkola. Onnin innoittamana Mestariwerstas päätti myydä loput näyttelyn veistokset huutokaupalla, jonka tuotosta 17 prosenttia meni hyväntekeväisyyteen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Riihimäen paikallisosaston kautta. Huutokaupan suosituimmiksi tuotteiksi nousivat pihasienet, jotka myytiin euron hintaan. Kallein myyty tuote oli Strutsipuuleikkimökki, joka vaihtoi omistajaa eurolla. Hyväntekeväisyyspotti kohosi yhteensä 514 euroon ja 15 senttiin. Panu Hiidenmies (vas.) ja Jaakko Ojanperä. Suomen Metsästysmuseon ja Mestariwerstaan Kädenjäljillä-puistonäyttelyn jälkeen näyttelyn puuveistokset myytiin huutokaupalla sunnuntaina Meklareina häärivät Onni Jokinen taidehankintansa äärellä. Kuva Sari Jokinen. 10 Käpälämäki 2 / 2011

11 Joulumyyjäisissä riitti vilskettä. Kuva Ilja Koivisto. Metsästysmuseossa ja Suomen lasimuseossa 26. marraskuuta järjestetyt joulumyyjäiset nostivat suosiotaan viime vuodesta. Metsästysmuseon 21 myyjän jouluiseen tarjontaan kävi päivän aikana tutustumassa peräti yli asiakasta. Joulupukki vieraili museolla ja sai matkaansa runsaasti lasten lahjatoivekirjeitä. Tonttujen etsintäkilpailuun osallistuneiden kesken arvottiin suklaayllätyksellä varustettu piparkakkureki, ja kaikkien kävijöiden kesken arvottiin piparkakkutalo. Onnittelut riihimäkeläiselle Mikko Laiholle ja hyvinkääläiselle Marja Haikoselle! Tänä syksynä valmistui Jyväskylän yliopiston Suomen historian oppiaineessa Jouni Partasen pro gradu -työ nimeltään Suomen Metsästäjäliiton rooli vuoden 1962 metsästyslain valmistelussa. Partanen käytti tutkimusaineistonaan Metsästysmuseon arkiston Metsästäjäliiton aineistoa. Metsästysmuseo osallistui Uudenmaan Erätulille Nurmijärven Klaukkalan koululla Museon osastolla oli jaossa esitteitä sekä myynnissä museokaupan tuotteita. Esillä oli myös Suomen Metsästysmuseon tuottama Eräpolun varrelta Suomen Metsästäjäliitto 90 vuotta -juhlanäyttely. Tapahtuman ohjelmaan kuului lisäksi järjestöjen ja riistanhoitolaitteiden esittelyä, koiranäytös, jousiammuntaa sekä hirvenlihahuutokauppa. Käpälämäki 2 /

12 Museo sai lokakuussa merkittävän esinelahjoituksen. Rinnakkaispiippuinen Paul Scholberg -haulikko, kal. 12 on kuulunut tasavallan presidentin adjutantille, kenraalimajuri Ragnar Grönvallille ( ). Grönvall oli hankkinut haulikon Euroopasta veljensä yhteyksien avulla vuonna Kyseinen haulikko oli Ragnar Grönvallin lempiase. Ragnar Grönvall oli vapaussoturi ja yleisesikuntaupseeri, joka palveli talvi- ja jatkosodassa puolustusvoimain ylipäällikön adjutanttina ja sen jälkeen kolmen presidentin - Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen - vanhempana tai ensimmäisenä adjutanttina. Hän omaksui Mannerheimilta tämän keisarihovin palveluksessa hioutuneen tapakulttuurin ja välitti sen valtionpäämiehen edustuksellisten tehtävien hoidon perinteeseen. Aseen lahjoitti Ragnar Grönvallin poika Claes Grönvall (oik). Museon amanuenssi Vesa Anttila vastaanotti lahjoituksen. Kuva Ilja Koivisto. Ensimmäinen Otso pitää sisällään FM Pekka Virtasen artikkelin graafikko Erik Bruunista, joka on myös piirtänyt vuosikirjan kansikuvan karhun. Metsästysmuseon intendentti Jukka Peltonen puolestaan kuvailee jokihelmisimpukan pyynnin historiaa. Eräperinteen tutkija Pentti Kataja ja arkistonhoitaja Pekka Allonen pureutuvat taas Suomen metsästyskuninkaan J. J. Maexmontanin saloihin. Vuosikirjan voi ostaa museokaupasta tai tilaamalla: info@metsastysmuseo.fi tai Hinta 14,20 euroa, johon tilattaessa lisätään postikulut 3 euroa. Museokaupassa on myös myynnissä samalla Otso-kuvalla painettuja julisteita (35 x 50 cm) hintaan 9,50 euroa. Metsästysmuseon ensimmäinen vuosikirja on ilmestynyt. Otsoksi ristityssä vuosikirjassa julkaistaan metsästykseen ja eräelämään liittyviä asiantuntija-artikkeleita. 12 Käpälämäki 2 / 2011

13 Suomen Metsästysmuseo Finlands Jaktmuseum ry:n hallitus 2012 Varsinaiset jäsenet henkilökohtaiset varajäsenet Tuotekehitysjohtaja puheenjohtaja Toiminnanohjaaja Kari Kuparinen Erkki Kauppi Maanviljelijä varapuheenjohtaja Apulaisjohtaja Mikael Antell Jari Pigg Suomen riistakeskus Riistapäällikkö Erkki Kiukas Kauppat. maist. Anders Borgström Puheenjohtaja Kyösti Sorsa Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu Hallituksen puheenjohtaja Eino Korhonen Luokanopettaja Arto Purmonen Suomen Metsästäjäliitto Lehtori Kirsti Tolvanen Riihimäen kaupunki Riistapäällikkö Jyri Rauhala Myynti- ja markkinointijohtaja Fredrik Borgström Varapuheenjohtaja Raimo Sundström Ylitarkastaja Ahti Putaala Valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen Eräneuvos Juha K. Kairikko Museonjohtaja Heikki Matiskainen Käpälämäki 2 /

14 Sakon juhlavuoden aselahjoituksia museolle Sakon 90-vuotisjuhlavuonna on Metsästysmuseolle lahjoitettujen aseiden joukossa saatu kokoelmiin seuraavat kolme mielenkiintoista asetta, jotka kukin omalla tavallaan liittyvät Sakon historian eri vaiheisiin. Aakkulan kivääri Kangasalan Erämiesten lahjoitusdelegaatio toi elokuussa museolle Mauser-lukkoisen, herkistinliipaisimella varustetun tarkkuuskiväärin, jonka yhdistyksen perustajajäsen, maanviljelijä Kustaa Aakkula ( ) oli aikoinaan lahjoittanut kiertopalkinnoksi seuran vuosittain elo-syyskuussa järjestämiin metsästysammuntakilpailuihin. Viimeiset laukaukset aseella ammuttiin pari viikkoa ennen sen luovuttamista järjestetyissä juhla-ammunnoissa. Sakon historiaan tämän 6,5 x 55 -kaliiperisen aseen liittää sen paksuun piippuun lyöty pyöreä leima, jossa on kirjaimet SAT eli Suomen Ampumatarvetehdas Oy. SAT oli Suomen ensimmäinen patruunatehdas, joka toimi Riihimäellä vuosina Tehtaan lopetettua toimintansa erinäisten vaikeuksien vuoksi vuoden 1927 aikana, myytiin sen koneet puolustusministeriölle, ja rakennukset osti Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö, joka on myöhemmin tunnettu paremmin nimellä SAKO Oy. Vaikka SAT olikin patruunatehdas, valmisti se ilmeisesti myös ainakin pienessä määrin kiväärinpiippuja. Harvinaisia SAT:n leimalla varustetut aseet kuitenkin ovat. Metsästysmuseon kokoelmissa tällaisia aseita oli ennen Aakkulan kivääriä vain yksi, Sako-salissa esillä oleva tarkkuuskivääri valmistusnumerolla 257. Aakkulan aseen valmistusnumero on hieman pienempi, 241. Vaikka SAT:n aseet ovatkin ainakin osittain ulkomaisista osista koottuja, ovat ne myös osa suomalaisen asevalmistuksen historiaa. Kangasalan Erämiesten kiertopalkintokivääri, kal. 6,5 x 55. Sakon Mauser Toinenkin Sako Oy:n historiaan kytkeytyvä 14 Käpälämäki 2 / 2011

15 too aseen olleen Sakon lahjoittama palkintokivääri Suomen Kennelliiton valionäyttelyssä vuonna Siistikuntoinen ase liittyy siten myös suomalaisen koiraharrastuksen historiaan. Ase on kuulunut paimiolaiselle tilanomistaja Aksel Haikiolle, joka oli merkittävä metsästyskoirien kasvattaja ja jalostaja. Uudempi sakolainen Sakon Mauser 7,62 x 53R Sakon palkintolaatalla. kesän 2010 kiväärilahjoitus on Mauser-lukkoinen, mutta tämän aseen kaliiperi on perinteinen suomalainen sotilaskiväärikaliiperi 7,62 X 53R. Ase on pääosin Mauser-kiväärin osista koottu, mutta piippu Pystykorva -mallisine etutähtäimineen on Sakon valmistamasta sotilaskivääristä m Tässäkin aseessa on herkkyysliipaisinkoneisto. Tukki on siro pähkinäpuutukki poskipakkoineen. Perän vasemmalle puolelle on kiinnitetty puoliympyrän muotoinen hopealaatta, jonka kaiverrus ker- Kolmas Sakoon kytkeytyvä vuoden 2011 aselahjoitus on Sakon valmistamaan rynnäkkökivääri m92/95:een pohjautuva itselataava kivääri kaliiperissa.223. Aseen on valmistanut omaan käyttöönsä Sakolla asekorjaajana ja -kokoajana työskennellyt Paavo Mattila vuonna Tyylikäs pähkinäpuinen tukki on kestiläläisen tukkiseppä Tervosen valmistama. Rynnäkkökivääri m92 oli viimeinen Sakon valmistama sotilaskiväärimalli. Sen valmistus alkoi vuonna 1994 ja päättyi vuonna Jukka Peltonen Paavo Mattilan itselleen valmistama itselataava kivääri, joka pohjautuu Sakon rynnäkkökivääriin m92/95. Käpälämäki 2 /

16 Hylkimiesten muistoja Metsästysmuseon arkiston toimialaan kuuluu myös metsästysperinteen ja metsästyksen historian tallennus. Suorittaakseen tätä perinteentallennustehtävää arkistonhoitaja alkoi viime vuonna haastatella vanhoja metsästäjiä. Perinnehaastattelut ovat tutkijoiden käytettävissä. Hanke on nimeltään Metsästyksen muistitieto. Tähän saakka haastattelut on tehty museolla tai lähiseudulla, mutta nyt lähdettiin varta vasten Keski-Pohjanmaalle saakka tallettamaan hylkeenpyytäjien eli hylkimiesten muistoja. Metsästysmuseo on valtakunnallinen museo, joten on hyvä välillä lähteä paikan päälle kohtaamaan eri maakuntien metsästäjiä. Hylkeenpyyntiin liittyvää muistitietoa museolla ei ennestään paljoakaan ole. Oli siis myös erityinen syy kiinnittää nyt huomio tähän ikivanhaan metsästysmuotoon. Hylkeenpyytäjien määrä on myös ollut laskussa: on vaarassa, että paljon tietoa katoaa vanhojen hylkimiesten mukana. Lohtajalainen hylkeenpyytäjä ja monitoimimies Jalmari Lukkarila. Lukkarila on rakentanut talonsa kellariin ampumaradan pienoiskiväärille. Kuva Pekka Allonen. Keruumatka suoritettiin välisenä aikana, ja retken tukikohtana oli hylkimiehistään erityisen tunnettu Kalajoki. Kaikkiaan haastateltiin kolmea pyytäjää Kalajoelta, kahta Himangalta ja yhtä Lohtajalta. Mielenkiintoista pyyntikulttuuria tuli talteen runsaasti ja samalla luotiin yhteyksiä seudulle. Tulevina vuosina kenttätöitä tullaan jatkamaan muuallakin Suomessa määrärahojen puitteissa. Pekka Allonen Kalajokelaiset hylkeenpyytäjät Juha Vierimaa (vas.), Juhani Suni (kesk.) ja Pasi Pääkkönen. Kuva Pekka Allonen. 16 Käpälämäki 2 / 2011

17 Metsän runot hurmasivat Metsästysmuseo järjesti erä- ja luontoaiheisten runojen illan Metsän tummuus mulle tuokaa 18. marraskuuta. Runometsän siimekseen yleisön johdattivat näyttelijä Tapani Perttu ja lausuntataiteilija Tuula-Onta Malmivuo. Yleisöllä oli syksyn ajan mahdollisuus lähettää toiverunoja illan ohjelmistoa varten. Suurin osa toiveista täytettiinkin, ja tilaisuudessa kuultiin sekä klassikoita että pieniä yllätyksiä mm. Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Juhani Peltosen tuotannosta. Tapani Perttu myös lauloi kitaran säestyksellä humoristiset Hirvimiesten laulu naisille sekä laulun Käki ja pöllö. Runoillan tunnelma täydentyi runojen kanssa dialogia käyneellä luontokuvaesityksellä, jonka oli kokoelmistaan valinnut luontokuvaaja Juha Mälkönen. Illan juontajana toimi tunnet- tu luontotoimittaja Risto Nurmi. Seuraavassa yleisön tunnelmia kuvailee Pirkko Koivisto. Runoilta on juuri sitä, mitä tähän pimeyteen tarvitaan. Tällaista iloa kaivataan, kuiskuteltiin Metsästysmuseon aulassa. Joku kiitteli valaisevaa soihtukujaa museolle. Aula oli täynnä ihmisiä, joita yhdisti odotus. Kohta avautuvat ovet museon saliin, metsä- ja metsästysaiheinen runoilta pääsee alkamaan. Illan juontaja luontotoimittaja Risto Nurmi tarjoili nautittavasti illan ohjelman. Sali pimeni ja isolle valkokankaalle tulivat Juha Mälkösen luontokuvat eläimistä, puista ja lähes tuoksuistakin. Kuvat ihastuttivat, yleisö lämpeni ja huokaili taitavasti vangituille hetkille metsässä. Loppuunmyyty sali täyttyy yleisöstä. Eturivissä vuoroaan odottavat illan esiintyjät: lausuntataiteilija Tuula-Onta Malmivuo, näyttelijä Tapani Perttu, illan juontaja Risto Nurmi sekä luontokuvaaja Juha Mälkönen. Kuva Ilja Koivisto. Käpälämäki 2 /

18 Pirkko Koivisto. Kuva Ilja Koivisto. Näyttelijä Tapani Perttu, tunnettu myös metsämiehenä, oli houkuteltu esittämään suomalaisten runoilijoiden metsäisiä tunnelmia. Aleksis Kiven Metsämiehen laulu, kajahti voimalla. Painikin karhun kanssa kävi näyttävästi, vaikka rakastettu näyttelijä vitsaili alussa, että vain tulkinta on hänen, liikunta Parkinsonin. Lausuntataiteilija Tuula-Onta Malmivuo kuljetti yleisöään herkistä tunnelmista, nauruun jopa kauhuun ja pelkoon Elina Vaaran runoelmassa Mimerkki, jossa luontomme oli uhan alaisena. Luontevasti Malmivuo hyppäsi hevosen kavioihin Jukka Parkkisen runossa, jossa vanha hevonen muisteli leppoisan kaihoisasti nuoruutensa päiviä. Kun valot syttyivät salissa, saattoi nähdä onnellisia ja iloisia ilmeitä ympärillään. Kiitokset museoväelle välittyivät hellien halausten välityksellä, joita museonjohtaja Anne Uotila-Laine sai vastaanottaa ihmisiltä. Uskaltaisiko toivoa runoiltaa myös ensi marraskuussa? Pirkko Koivisto 18 Käpälämäki 2 / 2011

19 Reporetket vievät luontoon Metsästysmuseolla järjestettiin viime kesänä neljän viikon aikana lapsille suunnattuja Reporetkiä, joilla tutustuttiin luontoon, eläimiin ja metsästykseen erilaisten toiminnallisten ohjelmien avulla. Reporetket oli suunnattu 6-12-vuotiaille lapsille, mutta nuorempiakin osallistujia retkille saapui, nuorimman osallistujan ollessa vasta kaksivuotias. Erilaisia ohjelmia retkillä oli yhteensä kahdeksan ja näistä oli muodostettu kolme erilaista ohjelmakokonaisuutta. Jokaiselle päivälle oli määritelty selkeä ja johdonmukainen teema. Teemoina olivat Retkelle luontoon, Jousiammunta ja Eläinten jäljillä. Tiistaisin järjestettiin Retkelle luontoon - päivä, jolloin tutustuttiin luonnosta löytyviin materiaaleihin eri aistien avulla, tunnistettiin kasveja muistipelin avulla ja pohdittiin jokamiehen oikeuksia sekä tutkittiin retkeilyvälineitä. Keskiviikkoisin ja perjantaisin vuorossa oli Jousiammuntapäivä. Kyseisinä päivinä etsittiin aluksi jousiammuntaan tarvittavat välineet museon ympäristöstä karttojen avulla ja niiden löydyttyä siirryttiin kokeilemaan, kuinka hyvin katajaisella kaaripyssyllä osuu eläinten muotoisiin maalitauluihin. Torstaisin puolestaan jäljitettiin ja tunnistettiin eläimiä tassunjälkien ja papanoiden perusteella sekä etsittiin museossa olevia metsäkanalintuja. Kasvimuistipelissä tärkeimmät kotimaiset kasvit tulevat tutuiksi. Kuva Ilja Koivisto. Käpälämäki 2 /

20 sitiivista palautetta ja kehuja. Kiitosta tuli siitä, että lapsille tarjotaan erilainen mahdollisuus tutustua museoon ja oppia asioita luonnosta ja eläimistä mielenkiintoisella tavalla. Maaseudun tulevaisuudessa ( ) haastatellun tytön kommentti kuului: Ihan sairaan hauskaa, ja samassa lehdessä lastenlastensa kanssa vierailulle tullut henkilö kertoi, että Tytöt odottivat ihan, että koska on torstai ja päästään taas. Koululaisten Reporetket Jousiammunta vaatii keskittymistä. Kuva Ilja Koivisto. Ihan sairaan hauskaa Reporetkille osallistui neljän viikon aikana yhteensä 154 lasta. Osallistujien lisäksi retkillä kulkivat mielellään mukana myös lapset tuoneet aikuiset, jotka seurasivat ohjelmia sivusta mielenkiintoisin ja innostunein ilmein. Innokkaimmat osallistuivat retkille useampaan otteeseen ja kävivät läpi koko Reporetkien ohjelmatarjonnan. Selkeätä, muita suositumpaa hitti -ohjelmaa ei noussut esille Reporetkien aikana, vaan kävijöitä osallistui eri ohjelmiin tasaisesti. Jokaiselle päivälle riitti osallistujia, ja suosituimpana päivänä osallistujia oli jopa 22. Keskimääräinen kävijämäärä Reporetkillä oli 9 osallistujaa päivässä. Reporetkistä saatu palaute oli positiivista ja kannustavaa. Osallistujat olivat ohjelmien aikana innokkaasti mukana ja heidän mukaansa retket olivat mukavia ja hauskoja. Osallistujien mukana olleilta aikuisilta saatiin myös po- Kesäisten Reporetkien päätyttyä ryhdyttiin niiden pohjalta kehittämään luokkaretkille soveltuvia ohjelmakokonaisuuksia. Kehitystyön tuloksena syntyi konsepti nimeltään Koululaisten Reporetket, joiden sisältö koostuu osaksi Reporetkien ohjelmista ja osaksi uusista mielenkiintoisista ohjelmista. Koululaisten Reporetket tarjoavat ohjelmakokonaisuuksia aina tunnin kestävästä paketista koko päivän kestävään ohjelmaan. Retkiohjelman voi koota kahdeksasta eri vaihtoehdosta, ja päivän aikana on mahdollista pitää evästauko nuotiolla tai nauttia herkullinen ateria Lasimuseon kahvilassa. Uudistuneisiin Reporetkiin voi tutustua tarkemmin museon internet-sivuilla joilla esitellään eri ohjelmien sisällöt ja hinnat. Petri Heinonen AMK-harjoittelija 20 Käpälämäki 2 / 2011

21 TAKO-hanke Suomen museokentässä pyritään ajoittain kehittämään museoiden välistä yhteistyötä ja selkiyttämään työnjakoa. Viimeisin yritys tällä saralla on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoiva hanke TAKO (lyhenne sanoista tallenne- ja kokoelmayhteistyö). Virike TAKO:n perustamiseen syntyi maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden pitämässä kokouksessa. Saman vuoden maaliskuussa pidettiin jo järjestäytymiskokous. Museoiden osallistuminen TAKO:oon on vapaaehtoista eikä uhkaa museoiden itsenäisyyttä. TAKO:n toimintaa johtaa ohjausryhmä. Museoiden työnjaon ja kokoelmahallinnan kehittäminen poistaa päällekkäisyyksiä ja mahdollistaa kunkin museon keskittymisen omaan perustehtäväänsä. TAKO:n toiseksi tehtäväksi asetettiin nykydokumentointi. TAKO:a toteutetaan siten, että museot jakautuvat toimialojensa mukaan räätälöityihin ryhmiin eli pooleihin. Ohjausryhmän suositus on, että yksi museo osallistuisi 1-3 pooliin, pooleja on seitsemän. Ohjausryhmässä on edustaja kustakin poolista. TAKO-projektiin on toistaiseksi lähtenyt mukaan 60 museota. Metsästysmuseo on mukana pooli 1:ssä, Ihminen ja luonto, joka on lähinnä sen toimialaa. Pooli 1:ssä ovat myös mukana mm. Metsämuseo Lusto, Maatalousmuseo Sarka, Kainuun museo, Länsi-Uudenmaan museo, Espoon kaupunginmuseo ja Vihdin museo. TAKO-hankkeen projektityöntekijä Eva-Kristiina Joukio haastattelee Suomen Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simeniusta. Kuva Riikka Ahokas. Käpälämäki 2 /

22 Säännöllisellä yhteydenpidolla voidaan järkeistää tallennustyötä ja käydä hyödyllisiä keskusteluja. TAKO:n puitteissa vaihdetaan myös kokemuksia museoiden piirissä nopeasti suosiotaan lisänneestä nykydokumentoinnista. Esineiden keruun ohella tallennetaan ajan ilmiöitä. Poolit ovat taltioineet mm. teollisuuden murrosta, turismia, liikennettä ja viestintää sekä ihmisten arkea. Pooli 1:n osana on suorittaa Teknistyvän luontosuhteen tallennushanke vuosina Tavoitteena on tutkia suomalaisten luontosuhteen, luonnossa liikkumisen ja oleskelun muutosta, erityisesti sen teknistymistä ja välineellistymistä. Huomio kohdistetaan metsästykseen, kalastukseen, maa- ja metsätalouteen, marjastukseen, sienestykseen, mökkeilyyn ja retkeilyyn. Tallennustapoja ovat haastattelut, yhteinen kirjoituskeruu ja valokuvaus, videointi ja esinekeruu. Hankkeeseen palkattiin yhteinen projektityöntekijä FM Eva-Kristiina Joukio, joka kesän ja alkusyksyn kuluessa teki haastatteluja ja kokosi museoilta kirjoituskeruun kysymykset. Metsästysmuseon toimesta etsittiin neljä kertojaa, jotka Joukio haastatteli kesän kuluessa. Haastattelut on talletettu museon arkistoon. Metsästysmuseon tavoitteena on tallentaa metsästyksen teknistymiskehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle. Projektin tuloksena kertyneitä haastatteluja, kuva-aineistoa ja esineitä voidaan hyödyntää myös museon perusnäyttelyn uudistuksessa. Kirjoituskeruu käynnistettiin ja se kestää saakka. Kukin poolin museoista laati osuutensa kysymyksistä. Vastaaja voi vastata halutessaan vain osaan kysymyksistä tai kertoa myös muista asiaan liittyvistä aiheista. Parhaat vastaukset palkitaan. Keruun aiheet ja tarkemmat vastausohjeet löytyvät osoitteesta: Pekka Allonen 22 Käpälämäki 2 / 2011

23 Hallittu ja hallitsematon susi T urun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa valmistui syyskuussa 2011 Heta Lähdesmäen pro gradu -tutkielma ihmisen ja suden välisestä suhteesta. Tutkielmassaan Lähdesmäki tarkastelee suomalaisten suhtautumista susiin 1990-luvun lopulla poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa vallan näkökulman kautta. Ihmisen ja suden suhdetta valotetaan lainsäädännön, riistanhoitoon liittyvän materiaalin sekä sanoma- ja aikakauslehtikirjoitusten avulla. Metsästys mielletään usein vallankäytöksi, mutta tutkielmassa myös suojelu sekä susia koskevan tiedon kerääminen ja erilaisten oikeuksien myöntäminen susille kuvataan keinoiksi käyttää valtaa. Ihmisten lisäksi Lähdesmäki pitää myös susia vallankäyttäjinä: aiheuttaessaan vahinkoja ja herättäessään pelkoa sudet käyttäytyvät vastoin ihmisten toiveita ja vaikuttavat monin tavoin ihmisten käyttäytymiseen. Tutkimuksen ajankohta on viime vuosisadan loppu. Se on kiinnostava, sillä silloin Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Jäsenyys vaikutti siihen, miten suomalaiset pystyivät kohtelemaan susia, mikä voimisti susia koskevia ihmistenvälisiä ristiriitoja ja lisäsi susien hallitsemattomuutta. Tästä huolimatta suomalaiset pystyivät 1990-luvun lopulla pitämään sudet kontrollissa, esimerkiksi kaatamalla häirikkösusia. Tutkielma Hallittu ja hallitsematon susi Valta ihmisen ja suden välisessä suhteessa poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa 1990-luvun lopulla on luettavissa pdf-tiedostona Turun yliopiston julkaisuarkistossa osoitteessa Heta Lähdesmäki tekee tuttavuutta tutkimuskohteeseensa. Kuva Ilja Koivisto. Käpälämäki 2 /

24 24 Käpälämäki 2 / 2011

25 Muuttuva metsästys -keruu loppusuoralla Suomen Metsästysmuseon yhdessä SKS:n Kansanrunousarkiston kanssa toteuttama metsästysperinteen kilpakeruu Muuttuva metsästys on edennyt loppusuoralle. Vielä on kuitenkin hyvää aikaa vastata. Keruukilpailu on ollut museolle uusi mielenkiintoinen kokemus. Ensi vuonna museolla arvioidaan tuloksia kaikessa rauhassa, mutta jo tässä vaiheessa on mielenkiintoista tutkailla, mitä tähän mennessä saapunut aineisto kertoo. Uuden tekniikan vaikutuksia metsästykseen on vastauksissa käsitelty sekä kielteiseen että myönteiseen sävyyn. Vaikka mennyttä ehkä haikaillaankin niin todetaan, että paremmat aseet ja tähtäimet takaavat varmemmat osumat. Riistakamerat taas kertovat mitä riistaa on liikkeellä ja jahti voidaan suunnitella sen mukaan. Vaikuttaisi sittenkin siltä, että tekniikan kehityksen mukanaan tuomat muutokset eivät suuresti huolestuta metsästäjäkuntaa. Ehkäpä sen vaikutuksia jahdin kulkuun on liioiteltu. Toisaalta esim. koirille asennettujen gps-pantojen ansiosta koira on helppo tavoittaa jahdin jälkeen. Tätä tuskin kukaan harmittelee. Toivoisimme joka tapauksessa vielä lisää tietoa näistä tekniikan metsästykseen ja jahtiperinteisiin mukanaan tuomista muutoksista. Keruu vahvistaa käsitystä seuratoiminnan asemasta suomalaisen metsästyskulttuurin perustana. Seurat eivät ole lamaantuneet jäsenten ikääntymisestä huolimatta ja vanhat toimintamuodot ovat kestäneet hyvin ajan paineissa. Hirvipeijaisista on kehittynyt maaseudulle myös suosittu perinne ja vuotuisjuhla, mitä muistellaan. Peijaisten järjestämisestä on tullut seuroille tärkeä jokavuotinen tehtävä. Peijaisten ohella olemme kiinnostuneet myös muista seurojen säännöllisesti toistuvista toimista. Kun kyselyä museolla suunniteltiin, pohdittiin paljon hirvenmetsästyksen suuren lisääntymisen merkitystä suomalaiselle metsästyskulttuurille. Myönnettiinhän koko maassa vielä 1970-luvun alussa vain noin kaatolupaa vuosittain. Lupien määrä kasvoi tämän jälkeen nopeasti kymmeniin tuhansiin. Hirvestystä onkin muisteltu paljon. Yritämme tavoittaa tietoa siitä, mikä vaikutus tällä seuruejahtien suurella kasvulla on metsästyskulttuurin koko kuvaan. Vastaaja voi valita monista aihepiireistä Lisää vastauksia kyselyyn toivotaan edelleen. Uuden tekniikan jahteihin ja jahtiperinteisiin tuomien muutosten ja viime vuosikymmenien metsästysseuratoiminnan arvioinnin lisäksi kaivataan tietoa mm. siitä, onko havaittavissa muutoksia metsästäjien suhteessa luontoon ja riistaan? Entä onko hirvijahti metsästysmuotona muuttunut ja onko hirvestys vaikuttanut muiden metsästysmuotojen harrastukseen? Kirjoittaa voi silti myös muista metsästykseen kuuluvista aihepiireistä. Alueellisen edustavuuden nimissä lisää vastauksia toivotaan myös erityisesti Etelä- Karjalasta, Savosta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta. Vastaukset tulee lähettää mennessä osoitteeseen Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A Riihimäki tai sähköpostitse osoitteeseen pekka.allonen@metsastysmuseo.fi. Kuoreen tai aihekenttään tulee laittaa teksti Muuttuva metsästys. Keruuta koskeviin kyselyihin vastaa arkistonhoitaja Pekka Allonen, p Keruuesite tarkempine ohjeineen löytyy osoitteesta www. metsastysmuseo.fi. Pekka Allonen Käpälämäki 2 /

26 Mauri Soikkasen kirjauutuudet Erämiehet kertovat. Sata vuotta erätarinoita Mielenkiintoista luettavaa nykypäivän erämiehille tarjoaa Erämiehet kertovat. Metsästys ja Kalastus -lehti täytti 100 vuotta marraskuussa 2011, ja Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi juhlavuoden kunniaksi erätarinoita lehden kultakin vuosikymmeneltä. Metsästys ja Kalastus on valppaasti seurannut niin metsästyksen kuin kalastuksenkin kehitystä maassamme, ja se on ollut usein kotimaisten eräkirjailijoidemme ensimmäinen julkaisukanava. Juhlavuoden antologia koostuu noin 30 erätarinasta kultakin kymmenluvulta on muutaman eri kirjoittajan eräkertomus. Mukana on myös lyhyt kuvaus eräkirjallisuutemme olemuksesta ja kehittymisestä sadan vuoden aikana sekä kirjoittajien esittelyt. Kirjan on toimittanut tunnettu eräkirjailija ja toimittaja, FM Mauri Soikkanen. Seppo Polameri on vastannut kirjan kuvituksesta. 100 vuotta riistamailla ja kalavesillä. Metsästys ja Kalastus Metsästys ja Kalastus -lehti on yksi vanhimmista samannimisenä ilmestyneistä aikakauslehdistämme. Lehden pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Soikkanen on koonnut lehden ja eränkäynnin historiaa kokonaisen vuosisadan ajalta Otavan kustantamaan juhlavuoden historiikkiin. Lehden nimekkääseen avustajakuntaan on kuulunut alan eturivin kirjoittajia aina Juhani Ahosta ja A. E. Järvisestä Veikko Huoviseen ja Harri Sirolaan. Historiikki vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten lehti on suhtautunut metsästyslainsäädäntömme muutoksiin, suurriistan metsästykseen ja petokysymykseen? Entä kuinka se on kuvannut kalastuslainsäädännön kehitystä, kalastustapojen ja -välineiden muutoksia ja kalavesien hoitoa? 26 Käpälämäki 2 / 2011

27 RAW Käpälämäki 2 /

28 Mustarastas Lauttasaaressa joulun alla Kuva: Juha Mälkönen. Joulun valoa ja lämpöä Käpälämäen lukijoille! 28 Käpälämäki 2 / 2011