Perustietoa masennuksesta

Transkriptio

1 Perustietoa masennuksesta

2 Sisällysluettelo TIETOA MASENNUKSESTA 4 Masennuksen syyt 4 Masennuksen oireet 5 Masennuksen muodot 6 MASENNUKSEN HOITO 8 OMAISEN HUOLI 12 Kuinka tuen läheistäni uupumatta itse? 14 Mikä auttaa omaista jaksamaan? 15 OMAISTEN TARINAT 19 Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry Hämeenkatu 25 A, 3. ja 6. krs Tampere omaisneuvonta@finfamipirkanmaa.fi Äidin tarina 19 Puolison tarina 22 finfamipirkanmaa.fi 2 3

3 TIETOA MASENNUKSESTA Masennuksen oireet Masennuksen syyt Masennuksen kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, ja sille on harvoin löydettävissä yhtä ainoaa selittävää syytä. Taustalta voi löytyä esimerkiksi jokin elimellinen syy tai traumaattinen kokemus, kuten koulukiusatuksi tuleminen. Myös jotkin suuret elämänmuutokset, kuten ero tai lapsen saaminen voivat laukaista masennuksen. Tärkeää on myös tunnistaa pitkittyneet kuormittavat elämäntilannetekijät, kuten parisuhdeongelmat tai pitkittynyt työttömyys. Henkilöillä, joiden läheinen sairastuu psyykkisesti, on kohonnut riski sairastua itse masennukseen. Joillakin voi olla masennukseen perinnöllinen taipumus, jolloin se saattaa yllättää myös tavanomaisessa elämänvaiheessa. Tekijöiden osuus voi vaihdella yksilöllisesti. Tavallisimpia masennusoireita ovat masentunut mieliala suurimman osan ajasta, voimattomuus ja poikkeuksellinen väsymyksen tunne. Masentunut menettää kiinnostuksen ja mielihyvän kokemuksen niihin asioihin, jotka ovat aiemmin kiinnostaneet ja tuottaneet mielihyvää. Olo voi tuntua tyhjältä. Sairastuneella voi olla eriasteisia pelkotiloja, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita sekä itsetuhoisia ajatuksia. Masennus voi ilmetä myös monimuotoisina ruumiillisina oireina, kuten kivun tuntemuksina, ruokahaluttomuutena, painon nousuna/alenemisena tai unihäiriöinä. Joskus fyysiset oireet voivat peittää masennuksen tunteen. Masennusoireilla on myös havaittu olevan yhteyttä huonoon terveydentilaan, riittämättömäksi koettuun sosiaaliseen tukeen ja huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Masentunut henkilö ei välttämättä jaksa On luonnollista kokea vastoinkäymisissä ja huolehtia itsestään tai lähimmäisistään. menetyksissä surunkaltaisia tunteita. Mikäli Hän saattaa vaikuttaa negatiiviselta ja ärtyisältä, sureminen kuitenkin pitkittyy viikoiksi, voidaan jolloin vuorovaikutus voi vaikeutua. puhua jo masennussairaudesta, mikä Masennuksen ennaltaehkäisyn kannalta on vaatii asianmukaista hoitoa. Hoitamattomana tärkeää tunnistaa ja keskittyä niihin tekijöi- masennus vaikuttaa heikentävästi ihmisen hin, jotka tuottavat itselle hyvää oloa. Nämä toimintakykyyn ja alkaa hallita koko elämää. voivat liittyä vaikkapa merkityksellisiin ih- 4 5

4 missuhteisiin tai itselle tärkeisiin asioihin. Useiden tutkimusten mukaan myös luonnossa liikkumisen on todettu laskevan stressihormonitasoa ja nostavan ihmisen mielialaa. Masennuksen muodot Masennus voi olla lievää, pitkäkestoista masennusta (dystymia), joka on alkanut jo nuorella iällä ja kehittynyt aikuisikään saakka hitaasti. Raja lievien masennusjaksojen ja normaalin olotilan välillä saattaa olla liukuva. Masentunut itse voi olla tottunut oireisiin niin, että hän kokee ne enemmänkin tunteena kuin sairautena. Keskeisimpiä pitkäkestoisen masennuksen oireita ovat pitkäaikaiset univaikeudet, energian puute, keskittymisvaikeudet, jaksamattomuus, matala itsetunto ja mielihyvän kokemuksen katoaminen. Oireista huolimatta selviytyminen päivittäisistä toiminnoista on yleensä tilanteeseen nähden sujuvaa ja masentunut henkilö pystyy yleensä lievempimuotoisessa masennuksessa työskentelemään tai opiskelemaan, vaikka se vaatisikin ylimääräistä ponnistelua. Keskivaikeassa masennuksessa tulevaisuus saattaa näyttää toivottomalta ja näköalattomalta. Työ- ja toimintakyky ovat siinä määrin alentuneet, että voidaan tarvita pitkääkin sairaslomaa toimintakyvyn palautumiseksi. Vaikeaan masennukseen voi liittyä edellisten ohella myös psykoottisia oireita, kuten aistiharhoja ja harhaluuloja. Kuolemaan liittyvät ajatukset ovat tavallisia. Harhaluuloille ominaista on, että ne eivät ole täysin mahdottomia tai eriskummallisia, vaikka saattavat olla hyvin synkkiä. Usein vakavaa masennusta sairastava voi tarvita sairaalahoitoa. 6 7

5 MASENNUKSEN HOITO Masennus itsessään sekä siihen liittyvä häpeän tai syyllisyyden tunne saattavat estää tai pitkittää masennuspotilaan hoitoon ohjautumista. Mahdollisimman varhainen väliintulo ehkäisee masennuksen pitkittymistä ja kroonistumista, jolloin myös masennuksen hoitaminen on helpompaa. Lievät ja keskivaikeat masennukset on mahdollista hoitaa perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksissa sekä työterveyshuollossa. Vaikeat masennukset sekä monihäiriöiset, psykoottiset ja itsemurhavaarassa olevat potilaat on syytä hoitaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Masennuksen hoito suunnitellaan jokaiselle potilaalle yksilöllisesti, ja se perustuu potilaan oireisiin sekä perhe- ja muun elämäntilanteen selvittämiseen. Masennuksen omahoito voi tuntua masentuneesta henkilöstä hankalalta, sillä sairaus on saattanut viedä lähes kaiken energian sekä heikentää oleellisesti omaa toimintakykyä. Omahoidolla on kuitenkin keskeinen merkitys sairauden voittamisessa. Potilasta tulisi pyrkiä kannustamaan toipumista ja kuntoutumista tukeviin toimintoihin kuten liikuntaan. Säännöllisen liikunnan on todettu niin ennaltaehkäisevän masennuksen syntyä kuin hälventävän potilaan masennusoireita lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa yhtä tehokkaasti kuin lääkehoidon. Liikunnan lisäksi myös itselle mielekkäiden asioiden tekeminen, yhteydenpito ystäviin, myönteisen ajattelun lisääminen sekä vertaistuki ovat tapoja pyrkiä lievittämään masennusoireita. Myös varomerkkien tunnistaminen on tärkeää, jotta sairauden uusiutuessa hoitoon ohjautuminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Lääkehoito on sitä tärkeämpi, mitä vakavammasta ja pidempään kestäneestä masennustilasta on kyse. Lievien ja keskivaikeiden masennusten hoitomuotona voidaan käyttää psykoterapiaa tai lääke- 8 9

6 hoidon ja psykoterapian yhdistelmää. Vaikeissa masennuksissa on aina syytä käyttää masennuslääkehoitoa ja psykoottisessa masennuksessa masennuslääkkeen rinnalle määrätään usein myös psykoosilääkitys. Keskusteluissa käydään läpi masennusta ylläpitäviä mielikuvia, vuorovaikutus- ja ajattelumalleja, tunne-elämää, minäkäsitystä ja toimintatapoja. On tärkeää vahvistaa masentuneen potilaan itsetuntoa ja toivoa. Epäkohtien sijaan tuleekin keskittyä potilaan voimavaroihin sekä toimintakyvyn tukemiseen ja parantamiseen. Lääkehoidolla pyritään poistamaan tai helpottamaan potilaan masennusoireita ja pitämään yllä potilaan toimintakykyä. Joskus voidaan joutua kokeilemaan useaa eri lääkettä, jotta potilaalle löytyisi sopiva lääkitys ja oikea annostus, joka tehoaisi oireisiin ilman pahoja sivuvaikutuksia. Noin kaksi kolmasosaa lääkehoitoa säännöllisesti käyttävistä masennuspotilaista saa selvän lääkevasteen 4-6 viikon kuluessa. Täysin oireettomiksi tulee noin puolet käyttäjistä. Keskusteluapu on tärkeä osa masennuksen hoitoa. Joskus apua voi saada muutaman kerran tutkimuskäynneistä, joissa masennuksen taustoja ja sitä ylläpitäviä tekijöitä selvennetään. Monet eri psykoterapiamuodot tulevat kyseeseen sen mukaan, mitkä ajankohtaiset ja aikaisemmat elämäntilannetekijät masennuksen taustalla ovat. Aivojen sähköhoitoa, ECT (electroconvulsive therapy) käytetään vaikeissa psykoottistasoisissa masennustiloissa sekä silloin, kun potilaan itsemurhariski on korkea. Sähköhoito on tehokas hoitomuoto, ja sillä saadaan nopeita hoitotuloksia. Nukutuksessa tapahtuva hoito on kivutonta ja potilaalle täysin turvallista. Hoitokerrat ovat lyhyitä ja hoitoa annetaan tavallisesti 2-3 kertaa viikossa yhteensä noin 4-16 kertaa. Myös muita kevyempiä aivojen sähköstimulaatiohoitoja on joko käytössä tai tutkimusvaiheessa. Masennustilasta toipumisen jälkeen potilaan hoitoa ja seurantaa tulee jatkaa noin puolen vuoden ajan, sillä masennuksen uusiutumisriski on suuri. Mikäli lääkehoitoa on käytetty, sitä jatketaan vähintään puoli vuotta oireiden poistumisen jälkeen. Oireiden uusiutumisriskin vuoksi lääkehoito tulee lopettaa asteittain yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Toistuvassa masennuksessa voi olla suositeltavaa lääkityksen pitkäaikainen ylläpitohoito

7 OMAISEN HUOLI Masennus on omaisten kannalta yksi kuormittavimmista mielenterveyden häiriöistä, sillä se voi olla joskus vaikeasti tunnistettavissa. Noin joka viides suomalaisista sairastuu keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen. Jos ajatellaan, että jokaisella sairastuneella on ainakin kaksi omaista, niin tällöin masennus koskettaa yli puolta miljoonaa suomalaista omaista. perheessä lisää omaisen riskiä sairastua itse masennukseen. Sairastumiseen liittyy usein myös häpeän tunteita, sillä kaikesta tiedosta ja asenteiden muutoksesta huolimatta psyykkiseen sairauteen liittyy pelko leimautumisesta eli stigmasta. Masentuminen tapahtuu usein vähitellen, jopa pitkän ajan kuluessa. Omaiset saattavat huomaamattaan sopeutua tilanteeseen ja ahdistus, toivottomuus ja vihamielisyys voivat leimata koko perheen tunneilmapiiriä. Avun hakeminen voi viivästyä, sillä sairastunut voi kieltäytyä avun vastaanottamisesta tai voi olla vaikea tietää, mistä apua olisi saatavilla. Joskus toiveissa on myös, että hankala tilanne ratkeaisi itsestään. Omaisen huoli läheisen selviytymisestä ja huolenpito hänen hyvinvoinnistaan voi johtaa oman hyvinvoinnin laiminlyömiseen. Pitkään jatkuneessa kuormittavassa tilanteessa myös muiden perheenjäsenten riski sairastua masennukseen kasvaa. Useampi psyykkisesti sairastunut henkilö 12 13

8 Kuinka tuen läheistäni uupumatta itse? Omainen voi kannustaa sairastunutta arjen rutiineihin, omatoimisuuteen ja mukavien asioiden tekemiseen. Sairastunut voi olla haluton toimimaan ja joskus voi olla vaikea arvioida, mistä asioista läheinen kykenee itse suoriutumaan ja missä hän tarvitsee toisten apua. Paraneminen ei välttämättä tapahdu nopeasti ja sairaus voi myös uusiutua. Sairauteen liittyy väsymystä, voimattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä eikä masennus väisty ryhdistäytymällä. Joskus pienikin sairastuneen toiminnan muutos voi olla merkki alkavasta toipumisesta ja sairastunut kykenee vähitellen ottamaan osaa tavallisiin arjen toimintoihin. Vuorovaikutuksessa olisi huomioitava toisen yksilöllisyys: vahvuudet ja mahdolliset haasteet. Kysy, mitä toinen ajattelee ja tuntee. Osoita, että kuuntelet häntä. Käytä minä viestejä, kuten olen huolissani sinun voinnistasi. Vältä liiallista kriittisyyttä ja anna myönteistä palautetta sekä pidä yllä toivoa. Tue säännöllistä lääkkeiden ottoa. Rajojen asettaminen ei ole aina helppoa ja siihen voi liittyä ristiriitaisia tunteita. Vaarana voi myös olla, että omainen näkee läheisensä vain sairauden kautta ja tulkitsee normaalin käytöksen sairaudesta johtuvaksi. Ihminen voi käyttäytyä stressitilanteessa tai emotionaalisessa rasituksessa siten, että sen voi sekoittaa sairaudesta johtuvaksi tai sairauden pahenemiseksi. Siksi on tärkeää, ettei tee liian hätiköityjä johtopäätöksiä. On myös tärkeää tiedostaa, että masentunut ei voi joka asiassa kätkeytyä sairautensa taakse ja selittää ehkä epäsopivaakin käytöstään sairaudesta johtuvaksi. Älä ota kaikkea vastuuta sairastuneelta itsellesi. Aikuisella sairastuneella on aikuisen velvollisuudet. Hänellä on vastuu itsensä hoitamisesta. Huolenpitotehtävän rajaamista voi vaikeuttaa omaisen omat syyllisyydentunteet tai pelko siitä, että läheisen tilanne pahenee, mikäli omainen ei ole itse paikalla. Voit tukea läheistäsi, mutta et ole hänen hoitajansa. Jos olet huolissasi läheisesi jaksamisesta ja terveydestä, on hyvä varata aika lääkärille. Jos läheinen on sekava tai hänellä on itsemurha-ajatuksia ja tilanne vaikuttaa vakavalta, soita yleiseen hätänumeroon. Mikä auttaa omaista jaksamaan? Kun masennukseen sairastunut saa diagnoosin, se on tavallaan helpotus. Nyt hänen on mahdollista saada hoitoa ja kun

9 toutusta. Myös omainen kaipaa tässä tilanteessa tietoa masennuksesta, sen hoidosta ja terveydenhuollon tarjoamista palveluista. Omaisen ymmärrystä sairaudesta lisää, jos hän saa tietoa sairastuneen läheisen tilanteesta ja sairaudesta sekä siitä, miten hän itse voi tukea läheisen toipumista. Yleensä tieto myös helpottaa sairauden mukanaan tuomaa epätietoisuutta ja ahdistusta. Omaisen stressioireiden tunnistaminen ja hallitseminen ajoissa on tärkeää. Yleisiä reaktioita stressiin ovat unihäiriöt, kohonnut verenpaine, ruokahalun muutokset, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, ahdistuneisuus ja päihteiden väärinkäyttö. Näihin oireisiin kannattaa hakea apua omalääkäriltä tai työterveydestä. Jo tilanteesta puhumisen on todettu helpottavan omaisen kuormittuneisuutta. Yleiset stressinhallintakeinot auttavat myös omaista jaksamaan: Terveelliset elämäntavat (uni, ravinto, liikunta, rentoutuminen) Positiivinen asenne, myönteinen ajattelu, huumori Harrastukset, opiskelu, järjestötoiminta Arjen pienet ilot Sosiaaliset suhteet (ystävät, sukulaiset, työkaverit) Kohtuullisten odotusten asettaminen Oikeus omiin tarpeisiin ja tunteisiin sekä niiden tunnistaminen Vertaistuki 16 17

10 Omainen voi löytää uusia ratkaisuja arkielämän ongelmiin myös vertaistuen avulla. Vertaistuki on kokemusten jakamista samankaltaisia asioita kohdanneitten ihmisten kesken. Mielenterveysomaisten yhdistykset järjestävät tukitoimia omaisille muun muassa omaisneuvonnan ja vertaistukiryhmien ja -kurssien muodossa. Lisätietoja yhdistysten toiminnasta saa ottamalla yhteyttä oman alueen omaisjärjestöihin. Omaisen on hyvä tietää, että: mielenterveys- ja/tai päihdeongelma ei ole omaisen syy eikä hän kykene sitä parantamaan omaisella on oikeus omaan elämään, ajatuksiin ja mielipiteisiin omainen voi saada tukea omaan jaksamiseensa omainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan omainen, joka voi hyvin, on paras tuki myös läheiselleen. OMAISTEN TARINAT Äidin tarina Perheemme elämässä oli tapahtunut suuria muutoksia hieman ennen kuin nuori siirtyi yläkouluun. Hänen käytöksensä muuttui vähitellen: luvattomia poissaoloja, vetäytyminen omiin oloihin, kaveripiirin kaventuminen oliko kyseessä murrosiän oireita vai mistä oli kyse? Monia kysymyksiä pyöri mielessä

11 Koulussa tilanteeseen puututtiin melko nopeasti ja kouluterveydenhuolto lähti selvittämään asioita. Mukaan tuli melko pian myös sosiaalitoimi, josta nuorelle pyrittiin järjestämään tukea. Sain lähteä nuoren mukaan joihinkin tapaamisiin ja terveydenhoitaja sekä sosiaalityöntekijä keskustelivat henkilökohtaisesti myös minun kanssani. He kuuntelivat vanhemman tuskaa - olisinko voinut tehdä jotain toisin? - ja muistuttivat, että vanhemmat tekevät parhaansa niissä olosuhteissa, joissa he elävät. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään fyysistä syytä ja diagnoosina oli keskivaikea masennus. Diagnoosin kuultuani tuli tunnekuohu hämmennys, syyllisyys, häpeäkin. Toisaalta pyrin painamaan tunteet pinnan alle ja olla reippaampi kuin olinkaan. Nuoren sairastuminen oli kova pala ja omien tunteiden ja sairastumisen esille nostamien asioiden käsittelyyn ei alkuvaiheessa ollut voimavaroja. Alkutaival oli selviytymistä arjessa. Alussa avun vastaanottaminenkin voi olla vaikeaa. Nuoren hoito siirtyi perusterveydenhuollon matalan kynnyksen hoitopaikkaan. Sain osallistua muutamiin yhteistapaamisiin. Mielessä oli kysymyksiä: Mitä diagnoosi tarkoittaa?, Mitä vanhempana voin tehdä, jotta voisin omalla toiminnallani tukea nuoren toipumista?, Mistä minä voin saada apua? Keskusteluapua järjestyi psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolta. Sain purkaa mieltäni. Ennen nuoren sairastumista olin löytänyt harrastuksen, joka vei minut liikkumaan luontoon. Siellä saatoin rentoutua. Osallistuin vanhempien ryhmään, mutta nuoren sairauden alkuvaiheessa koin, että voimani eivät riittäneet siihen, että kuuntelen muiden tarinoita. Tärkeä kokemus oli kuitenkin se, että en ollut yksin mietteideni kanssa. Jostain kirjasta luin sitaatin Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se mitä asioista ajattelemme. Yritin pitää sitä yhtenä eteenpäin vievänä voimana. Voisinko katsoa asioita eri näkökulmista? Tulevaisuus vähitellen eteenpäin nuoren pienistä edistysaskelista iloiten. Olen oppinut, että masennuksesta voi toipua. Tukea tarvitsevat sekä sairastunut että hänen läheisensä

12 kaikki asiat jäivät minun hoidettavakseni. Puolison tarina Yli kymmenen vuotta sitten mieheni sairastui vakavaan masennukseen. Meillä oli kolme pientä vilkasta lasta ja arki oli ollut raskasta pitkään. Lapset valvottivat ja heidän käytöksensä oli haastavaa. Arjen haasteita tuli myös ulkopuolisista tekijöistä, kuten vaativasta työelämästä. Mieheni normaali ystävällinen käytös ja puhe muuttuivat minua ja muita ihmisiä kohtaan moittivaksi ja ilkeäksi. Hankalinta oli, kun hän hermostui lastemme äänistä, joita en pystynyt hillitsemään. Sairaslomalle jäätyään mies nukkui lähes koko ajan, eikä jaksanut osallistua kodin töihin. Lääkäri määräsi masennukseen lääkkeitä, joista oli sekä hyötyä, että haittaa. Lääkitys poisti miehen kiukkuisuuden, mutta samalla meni aloitekyky, omatoimisuus ja normaali tunne-elämä. Tilanne oli aivan kauhea, koska terveenä ollessaan mieheni osallistui tasapainoisesti lasten kasvatukseen ja kotitöihin, mutta nyt Väsyin tilanteeseen nopeasti. Sain diagnoosiksi keskivaikea masennus, jota hoidettiin lääkkeillä ja psykoterapialla. Sain apua myös omaisyhdistyksen puolisoille tarkoitetusta vertaistukiryhmästä. Siellä huomasin, etten ole yksin, kun uskalsin kertoa vaikeista tunteista ja elämäntilanteestani avoimesti. Mieheni toipuminen tapahtui vähitellen. Aluksi pienetkin takapakit saivat minut jännittyneeksi ja epävarmaksi. Vähitellen hyvät ajanjaksot kuitenkin pitenivät ja aloin luottaa selviämisen mahdollisuuteen. Vaikka masennus vei työkyvyn useaksi vuodeksi, niin työkyky on palautunut ihan normaaliksi. Masennuksesta oli se hyöty, että minun oli pakko oppia sanomaan ei. Jouduin pohtimaan, mitä elämältä todella haluan. Se opetti myös nöyryyttä. Huomasin, ettei elämää voi hallita. Minulle masentuneen puolison rinnalla pysyminen vaikeina aikoina otti välillä todella koville. Onneksi vertaisilta ja yhdistyksen sekä muiden tahojen työntekijöiltä löytyi uskoa siihen, että selviämme. Nykyään olen onnellinen, että muilta saatu toivo antoi rohkeutta mennä elämässä eteenpäin

13 finfamipirkanmaa.fi Oppaan asiasisällön on tarkistanut psykiatrian erikoislääkäri, dosentti Klaus Lehtinen.