Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinnut ja muut huomionarvoiset lajit

Transkriptio

1 LIITE 5a Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinnut ja muut huomionarvoiset lajit Kevät 2014 kevät 2015 T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

2 Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinnut ja muut huomionarvoiset lajit Kevät 2014 kevät 2015 Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä Selvitysmenetelmät ja -alue Tulokset Varislintulajisto ja yksilömäärät Varislintujen yhteismäärät Yksilömäärät lajeittain Varislintujen alueellinen esiintyminen Muut lajit Tulosten tarkastelu Johtopäätökset Kirjallisuus Liite: Varislintumäärät Kukkuroinmäen jätekeskuksella Kannen kuva: Korppi Kukkuroinmäen jätekeskuksella Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Lappeenranta elokuu 2015 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh

3 Tiivistelmä T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen selvitti varislintujen yksilömääriä ja alueellista jakautumista Kukkuroinmäen jätekeskuksella keväästä 2014 kevääseen 2015 Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n toimeksiannosta. Varislintujen esiintymistä jätekeskuksella on seurattu säännöllisin laskennoin vuodesta 2008 alkaen. Varislintulaskentojen ohessa seurattiin myös muutamien muiden jätekeskusta säännöllisesti ruokailu- tai saalistusalueenaan käyttävien huomionarvoisten lajien, kuten petolintujen, esiintymistä. Laskenta tehtiin yhteensä 43 kertaa. Laskennoissa havaittiin kuusi varislintulajia ja eri käyntikerroilla havaitut määrät yhteen laskien yksilöä. Naakka (eri käyntikerroilla havaitut yksilömäärät yhteensä 10627) ja varis (9638) olivat selvästi runsaslukuisimmat lajit. Kolmanneksi runsainta lajia, rauhoitettua korppia, havaittiin eri käyntikertojen yksilömäärät yhteen laskien 2604 (vaihtelu yks.). Harakoita havaittiin enimmillään kymmeniä, mustavariksia muutamia ja närhiä vain yksi yksilö. Selvitysjakson varislintulajisto ja runsaussuhteet vastasivat pääsääntöisesti aiempina vuosina tehtyjä havaintoja. Varislintujen yksilömäärä on sen sijaan vähentynyt vuosina Vuosina havaittu yksilömäärä vastaa kuitenkin vuosina havaittua määrä. Tärkein varislintujen yksilömäärän pienenemistä selittävä tekijä lienee jätekeskuksella tarjolla olevan ravinnon määrän vähentyminen. Ravintotilanne oli todennäköisesti paras vuoden 2008 kompostointilaitoksen paloa seuranneena aikana, jolloin harjoitettiin poikkeuksellista biojätteen ulkokäsittelyä. Vuonna 2013 kotitalouden sekajätteestä noin 40 % (8000 t) ja vuonna 2014 sekalaisesta kotitalouksien ja yritysten kuivajätteestä noin 73 % (14731 t) kuljettiin Kukkuroinmäen jätekeskuksen loppusijoituspaikan sijaan Riihimäen Ekokemille poltattavaksi, mikä on todennäköisesti vähentänyt varislinnuille sopivan ravinnon määrää jätekeskuksella. Ekokemille kuljetettavan jätteen siirtokuormaus bioalueella vuosina ja kotitalouksien kuivajätteen (3584 t) väliaikainen sijoittaminen kaadolle jossakin määrin houkuttelivat ravintoa etsiviä varislintuja. Jossakin määrin varislintujen yksilömäärissä vuosina havaittua vähenevää trendiä saattavat selittää myös lintulaskijan vaihtumisesta aiheutuneet virhelähteet. Sampsa Cairenius vastasi laskennoista pääsääntöisesti vuosina ja Karri Kuitunen vuosina Kotitalouksien sekajätteen loppusijoittaminen kaadolle on loppunut, mikä lienee syynä bioalueella oleskelevien varislintujen osuuden kasvamiseen (kaikki selvityksessä havaitut varislintulajit närheä lukuun ottamatta). Kukkuroinmäen jätekeskuksella on merkitystä paitsi haittalintujen myös monien huomionarvoisten lajien ruokailu- ja saalistusalueena. Esimerkiksi petolinnuista säännöllisiä ruokavieraita ovat muun muassa haarahaukka (äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltava), hiirihaukka (vaarantunut), kanahaukka (rauhoitettu) ja huuhkaja (silmälläpidettävä). Muista uhanalaisista petolinnuista jätekeskuksen ympäristössä on havaittu maakotka, merikotka ja muuttohaukka. Uhanalaisten lintulajien esiintyminen jätekeskuksella on huomioitava, mikäli haittalintujen määrää pyritään vähentämään esimerkiksi ampumalla. 2

4 1. Selvitysmenetelmät ja -alue Laskentojen ensisijaisena tavoitteena oli varislintulajiston, yksilömäärien ja niiden alueellisen jakautumisen selvittäminen. Laskenta tehtiin yhteensä 43 kertaa ja kerran viikossa, paitsi ajanjaksolla kahdesti kuukaudessa. Laskennat tehtiin klo 10:05 19:20 välisenä aikana pääsääntöisesti iltapäivisin, ja yksittäisen käynnin kesto oli keskimäärin 2 tuntia 17 minuuttia. Yksilömäärien ja niiden alueellisen jakautumisen selvittämiseksi varislintuja tarkkailtiin kolmella erillisellä alueella aiempien vuosien tapaan (esim. Cairenius 2013). Jätekeskuksen aidatulla alueella kompostointilaitos ympäristöineen muodosti yhden osa-alueen ( bioalue ) ja loppusijoituspaikka ympäristöineen toisen ( kaato ). Kolmas osa-alue oli jätekeskuksen itäpuolella sijaitseva VAPO:n turvekenttä ( ulkopuoliset alueet ) (kuva 1). Kullakin käyntikerralla laskenta aloitettiin jätekeskuksen ulkopuolisella turvealueella. Tämän jälkeen laskentaa jatkettiin joko bioalueella ja kaadolla riippuen siitä, mikä oli lukumäärien arvioinnin kannalta kulloinkin mielekkäintä. Tarvittaessa turvealueella tehtiin vielä laskennan lopuksi tarkistuskäynti. Laskennan kuluessa tarkkailtiin jatkuvasti varislintujen mahdollisia liikkeitä osa-alueiden välillä päällekkäisyyksien minimoimiseksi ja toisaalta mahdollisten alueelle saapuvien tai alueelta poistuvien yksilöiden havaitsemiseksi. Ulkopuolisilta alueilta kaadolle siirtyvät yksilöt laskettiin kaadon kokonaismäärään. Vastaavasti ulkopuolisilta alueilta ja kaadolta bioalueelle siirtyvät yksilöt laskettiin bioalueen kokonaismäärään. Varislintujen yhteismäärä kullakin laskentakerralla muodostettiin kolmella osa-alueella havaittujen yksilömäärien summana. Lepäilevät parvet pyrittiin laskemaan yksilötarkasti käsilaskuria apuna käyttäen. Lentävien parvien yksilömäärää arvioitiin puolestaan menetelmällä, jossa parvi jaettiin ensin karkeasti esimerkiksi 10, 50 tai 100 yksilön ryppäisiin. Parven yksilömäärä arvioitiin näiden ryppäiden lukumäärän perusteella. Tarvittaessa yksilömäärä varmistettiin valokuvien avulla. Laskennan apuvälineinä käytettiin järjestelmäkameran lisäksi kiikaria ja zoom-okulaarilla (20 60 x) varustettua lintukaukoputkea. MMM Karri Kuitunen teki kaikki selvityksen maastotyöt. Kuva 1. Varislintulaskennan osa-alueet Kukkuroinmäen jätekeskuksella vuosina Kompostointilaitos + lähiympäristö Loppusijoituspaikka + lähiympäristö VAPO:n turvekenttä + lähiympäristö Bioalue Kaato Ulkopuoliset alueet = VARISLINNUT YHTEENSÄ 3

5 2. Tulokset 2.1. Varislintulajisto ja yksilömäärät Varislintujen yhteismäärät Laskennoissa havaittiin kuusi varislintulajia, korppi, varis, naakka, mustavaris, harakka ja närhi. Laskennoissa havaittu varislintujen kokonaismäärä eri käyntikertojen päiväsummat yhteen laskien oli Koko seurantajaksolla havaittiin keskimäärin noin 540 yksilöä laskentakertaa kohti (vaihtelu yksilöä). Jaksolla havaittiin keskimäärin noin 521 ja noin 622 yksilöä. Laskentakauden suurin päiväkohtainen yksilömäärä 1323 havaittiin ja vastaavasti talvikauden 1061 yksilöä (liite 1, kuva 2). Kuva 2. Varislintujen viikoittaiset yhteismäärät 43 laskentakerralla Kukkuroinmäen jätekeskuksen kolmella osa-alueella (bioalue, kaato, ulkopuoliset alueet) Pikkukaaviossa on varislintujen viikoittaiset yhteismäärät Kukkuroinmäen jätekeskuksella Yksilömäärät lajeittain Naakka, varis ja korppi olivat Kukkuroinmäen jätekeskuksen laskentakauden selvästi runsaimmat varislintulajit. Niiden osuus eri laskentakerroilla havaittujen varislintumäärien summasta oli noin 98,5 % (kuva 3). Suurimmat yksittäistä lajia koskevat yksilömäärä olivat 5.9. havaitut noin 900 naakkaa, havaitut noin 700 naakka ja 1.8. havaitut noin 700 varista (liite 1). Las- 4

6 kentojen kolmanneksi runsaimman lajin, korpin, maksimiyksilömäärät havaittiin vuodenvaihteessa: 225 yksilöä ja 230 yksilöä (liite 1). Kuva 3. Kahden yleisimmän varislintulajin, naakan ja variksen, prosentuaaliset osuudet Kukkuroinmäen jätekeskuksella havaituista päivittäisistä varislintumääristä Naakka Naakkojen määrä eri laskentakerroilla havaitut yksilömäärät yhteen laskien oli Jaksolla havaittiin keskimäärin 224 (11 900) ja keskimäärin 349 (35 700) yksilöä laskentakertaa kohti (liite 1, taulukko 1). Varis Varisten määrä eri laskentakerroilla havaitut yksilömäärät yhteen laskien oli Jaksolla havaittiin keskimäärin 243 (25 700) ja keskimäärin 141 (61 200) yksilöä laskentakertaa kohti (liite 1, taulukko 1). Korppi Korppien määrä eri laskentakerroilla havaitut yksilömäärät yhteen laskien oli Jaksolla havaittiin keskimäärin 49 (14 111) ja keskimäärin 111 (20 230) yksilöä laskentakertaa kohti (liite 1, taulukko 1). 5

7 Mustavaris Mustavariksia nähtiin havaitut yksilömäärät yhteen laskien 7 ja yksi yksilö (liite 1, taulukko 1). Harakka Harakoiden määrä eri laskentakerroilla havaitut yksilömäärät yhteen laskien oli 338. Jaksolla havaittiin keskimäärin 5 (0 20) ja keskimäärin 21 (9 36) yksilöä laskentakertaa kohti (liite 1, taulukko 1). Närhi Yksi yksilö (liite 1, taulukko 1). Taulukko 1. Kuuden varislintulajin suurimmat päiväkohtaiset yksilömäärät Lappeenrannan Kukkuroinmäen jätekeskuksella LAJI Päivämaksimi Pvm. Varis Naakka Korppi Mustavaris & Harakka Närhi Varislintujen alueellinen esiintyminen Kaikista varislinnuista (23216 yksilöä) 53,5 % (12421) havaittiin biolla, 34 % (7893) bioalueella ja 12,5 % (2902) ulkopuolisilla alueilla. Naakan ja variksen esiintyminen painottui bioalueelle, kun taas korpin esiintyminen edellisen seurantajakson ( ) tapaan kaadolle. Korpeista havaittiin kaadolla 64 %. Vastaavasti naakoista 60 % ja variksista 57 % havaittiin biolaitoksen ympäristössä. Kolmesta runsaimmasta lajista korpilla bioalueella havaittujen yksilöiden osuus kokonaismäärästä (13 %) oli selvästi pienin, mutta laskentakaudella jonkin verran suurempi kuin laskentakaudella (8 %; Kuitunen 2014a) (taulukko 2). 6

8 Taulukko 2. Kuuden varislintulajin yksilömäärien prosentuaalinen jakautuminen Kukkuroinmäen jätekeskuksen kolmelle osa-alueelle ja LAJI BIOALUE (%) KAATO (%) TURVEALUE (%) Varis 57, , ,3 34 Naakka 59, ,5 63 3,9 11 Korppi Mustavaris , ,5 0 Harakka Närhi Kaikki lajit 53,5 22, ,3 12,5 20, Muut lajit Haarahaukka Haarahaukka havaittiin varislintulaskentojen yhteydessä jätekeskuksella tai sen lähiympäristössä (turvealue) viidesti. Havainnot koskevat mahdollisesti useampaa kuin yhtä yksilöä (kuva 4): , yksi yli vuoden ikäinen (+2kv) yksilö kaadon ympäristössä , yksi laskeutui jätekeskuksen lähistölle , yksi kierteli pääasiassa biolaitoksen ympäristössä , yksi yksilö, jolta puutui suuri osa pyrstösulista , yksi vähintään vuoden ikäinen (+1kv) laskeutui kaadolle Hiirihaukka Jätekeskuksella ei havaittu talvehtivia hiirihaukkoja talvella

9 Huuhkaja Jätekeskus ympäristöineen on viime vuosina ollut osa asuttua huuhkajareviiriä (Veli-Pekka Lehtonen, suullinen tiedonanto). Pesintä (jätekeskuksen alueen ulkopuolella) ei kuitenkaan ole ollut vuosittaista. Kuva 4. Äärimmäisen uhanalainen haarahaukka (Milvus migrans) havaittiin vuonna 2014 Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislintulaskennoissa viidesti. Kuvan yksilö kierteli alueella Kanahaukka Jaksolla tehtiin vain yksi havainto (18.7.) vanhasta (+2kv) jätekeskuksen itäpuolisella turvealueella. Kottarainen Jätekeskuksella lepäileviä kevätmuuttajia havaittiin enimmillään 110 yksilöä Syysmuuton aikaisia lepäilijöitä havaittiin enimmillään 300 yksilöä Talvehtivia kottaraisia ei havaittu Maakotka Jätekeskuksen lähiympäristössä havaittiin kiertelevä esiaikuinen (subad) maakotka

10 Merikotka Jätekeskuksen lähiympäristössä havaittiin kiertelevä vanha (ad) merikotka Muuttohaukka Jätekeskuksen länsipuolisella turvealueella havaittiin lokkeja ahdisteleva esiaikuinen (2kv) muuttohaukka ja nuori (1kv) yksilö. 3. Tulosten tarkastelu Varislinnut Naakka, varis ja korppi olivat seurantajaksolla aiempien vuosien tapaan selvästi Kukkuroinmäen jätekeskuksen runsaimmat varislintulajit. Varislintujen yksilömäärä talvella oli selvästi vuosien keskiarvoa pienempi, mutta samaa suuruusluokkaa kuin talvella (Cairenius 2010, 2011, 2012 ja 2013, Kuitunen 2014a; taulukko 3). Taulukko 3. Viiden varislintulajin suurimmat päiväkohtaiset yksilömäärät Lappeenrannan Kukkuroinmäen jätekeskuksella viitenä talvena vuosina LAJI Varis Naakka Korppi Harakka Närhi Todennäköisesti tärkein varislintujen määrän vähenemistä selittävä tekijä on tarjolla olevan ravinnon määrän vähentyminen. Kesällä 2008 kompostointilaitoksen tulipalon seurauksena aloitettiin biojätteen poikkeuksellinen ulkokäsittely, minkä seurauksena varislinnuille muodostui otollinen ravintotilanne. Varislintumäärät olivat normaalia suurempia biojätteen ulkokäsittelyn seurauksena vielä ainakin seurantajaksolla (Cairenius 2010). Vastaavasti talvien ja pieni varislintumäärä lienee seurausta Kukkuroinmäelle loppusijoitettavan kotitalousjätteen määrän vähentymisestä eli ravintotilanteen heikentymisestä. Kukkuroinmäelle tuotavan kotitalousjätteen määrä on ollut keskimäärin noin tonnia vuodessa. Vuonna 2013 tästä määrästä noin 8000 tonnia (40 %) kuljetettiin poltettavaksi Ekokem Oy:lle Riihimäelle. Vastaavasti vuonna 9

11 2014 sekalaisesta kotitalouksien ja yritysten kuivajätteestä noin 73 % (14731 t) kuljettiin Kukkuroinmäen jätekeskuksen loppusijoituspaikan sijaan Riihimäen Ekokemille poltattavaksi, mikä on todennäköisesti vähentänyt varislinnuille sopivan ravinnon määrää jätekeskuksella (Heidi Oksman- Takalo, kirjallinen tiedonanto). Lintulaskijan vaihtumisesta mahdollisesti aiheutuneet virhelähteet saattavat myös jossakin määrin selittää eroja vuosien ja aiempien vuosien tulosten välillä. Sampsa Cairenius vastasi laskennoista pääsääntöisesti vuosina ja Karri Kuitunen vuosina Varilintujen määrän vähentymisen lisäksi myös yksimäärien alueellisessa jakautumisessa näyttää tapahtuneen muutoksia vuosina Kotitalouksien sekajätteen loppusijoittaminen kaadolle on loppunut, mikä lienee syynä bioalueella oleskelevien varislintujen osuuden kasvamiseen (kaikki selvityksessä havaitut varislintulajit närheä lukuun ottamatta; taulukko 2). Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvityksessä havaittiin klo yhteensä 214 pohjoisluoteen (NNW) ja pohjoiskoillisen (NNE) välisiin ilmansuuntiin yöpymään lentävää korppia. Havainto koskee todennäköisesti Kukkuroinmäen jätekeskuksella vierailevia korppeja (Kuitunen 2014b). Yöpymään lentävien korppien yksilömäärä on selvästi suurempi kuin samoihin aikoihin Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislintulaskennassa havaitut korppimäärät (85 yksilöä ja 51 yksilöä 5.9.). Havainto viittaa siihen, että jätekeskuksella vierailevien varislintujen kokonaismäärä on suurempi kuin yksittäisessä laskennassa havaittu maksimimäärä. Tämä selittyy sillä, että kaikki jätekeskusta hyödyntävät yksilöt eivät käy ruokailemassa samanaikaisesti. Muut lajit Haarahaukka Äärimmäisen uhanalainen, erityisesti suojeltava haarahaukka on Suomessa erittäin harvinainen pesimälintu (luonnonsuojelulaki; 6. luku, Rassi ym. 2010). Etelä-Karjalassa laji on vähälukuinen, mutta säännöllinen vierailija. Kukkuroinmäen jätekeskus on viime vuosina ollut yksi haarahaukan todennäköisimmistä havaintopaikoista maakunnassa, mutta kaadolle loppusijoitettavan sekajätteen määrän vähentyessä havainnot tulevat luultavasti vähenemään. Hiirihaukka Kukkuroinmäen jätekeskuksella on talvehtinut viime vuosina säännöllisesti yksi tai enintään muutamia hiirihaukkoja (talvella ei kuitenkaan havaintoja), jotka saalistavat ravinnokseen todennäköisesti rottia. Rauhoitettu hiirihaukka on vaarantuneeksi luokiteltu laji ja Etelä-Karjalassa vähälukuinen talvehtija (Luonnonsuojelulaki; 6. luku, Rassi ym. 2010). Huuhkaja Kukkuroinmäen jätekeskuksen ympäristössä sijaitsee huuhkajareviiri. Kesällä 2014 reviiri oli asuttu, mutta merkkejä pesinnästä ei havaittu (Veli-Pekka Lehtonen, suullinen tiedonanto). Laji käyttä- 10

12 nee ravinnokseen ainakin jätekeskuksella eläviä rottia ja varislintuja. Rauhoitettu huuhkaja on silmälläpidettävä laji (Luonnonsuojelulaki; 6. luku, Rassi ym. 2010). Kanahaukka Kukkuroinmäen jätekeskuksella on erityisesti talvehtimisaikana paikallista tai alueellista merkitystä kanahaukan saalistusalueena (saalislajeina pääasiassa varislinnut ja lokit). Havaintojen määrä laskentakaudella oli aiempaa selvästi vähäisempi, mikä lienee seurausta lintumäärien vähentymisestä jätekeskuksella. Kanahaukka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu (luonnonsuojelulaki; 6. luku). Kottarainen Kukkuroinmäen jätekeskus on Etelä-Karjalan tärkeimpiä kottaraisen muuton aikaisia levähdyspaikkoja ja talvehtimispaikkoja. Yksilömäärät näyttävät muiden jätekeskusta ruokailualueenaan käyttävien lajien tapaan olevan vähentymässä. Maakotka Uhanalainen (vaarantunut), erityisesti suojeltava ja rauhoitettu maakotka on vähälukuinen muuton- ja talviaikainen vieras Etelä-Karjalassa (Luonnonsuojelulaki, Rassi ym. 2010). Merikotka Uhanalainen (vaarantunut), erityisesti suojeltava ja rauhoitettu merikotka on vähälukuinen muuton- ja talviaikainen vieras Etelä-Karjalassa (Luonnonsuojelulaki, Rassi ym. 2010). Muuttohaukka Uhanalainen (vaarantunut), erityisesti suojeltava ja rauhoitettu muuttohaukka on vähälukuinen pääasiassa muutonaikainen vieras Etelä-Karjalassa (Luonnonsuojelulaki, Rassi ym. 2010). 4. Johtopäätökset Selvityksen perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset: 1) Varislintujen määrä Kukkuroinmäen jätekeskuksella oli talvella pienempi kuin seurantavuosina keskimäärin, mutta vastasi talvella havaittua määrää. Myös Kukkuroinmäellä vierailevien lokkien määrät ovat vähentyneet vastaavalla ajanjaksolla. 11

13 2) Varislintujen vähäinen määrä talvella oli todennäköisesti seurausta heikentyneestä ravintotilanteesta (kotitalouksien sekajätteen loppusijoitus kaadolle on lopetettu). 3) Bioalueella oleskelevien varislintujen osuus kokonaismäärästä oli vuosina suurempi kuin vuosina Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ravintoa on helpommin saatavilla bioalueelta kuin kaadolta (kotitalouden sekajätteen loppusijoittaminen kaadolle on lopetettu). 4) Haittalintujen lisäksi Kukkuroinmäen jätekeskuksella on merkitystä muun muassa useiden huomionarvoisten petolintulajien, kuten haara-, hiiri- ja kanahaukan sekä huuhkajan, saalistus- tai ruokailualueena. Kanahaukkojen vierailut jätekeskuksella ovat kuitenkin vähentyneet lokkien ja varislintujen määrän vähenemisen myötä. Muista uhanalaisista petolinnuista on satunnaisesti havaittu maakotka, merikotka ja muuttohaukka. 5) Uhanalaisten ja rauhoitettujen lintulajien esiintyminen jätekeskuksella on huomioitava, mikäli haittalintujen määrää pyritään vähentämään esimerkiksi ampumalla. 5. Kirjallisuus Cairenius, S. 2010: Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinturaportti. Talvi Etelä- Karjalan Jätehuolto Oy. 21 s. Cairenius, S. 2011: Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinturaportti talvi Etelä- Karjalan Jätehuolto Oy. 15 s. Cairenius, S. 2012: Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinturaportti talvi Etelä- Karjalan Jätehuolto Oy. 12 s. Cairenius, S. 2013: Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinturaportti. Talvi Etelä- Karjalan Jätehuolto Oy. 13 s. Kuitunen, K. 2014a: Kukkuroinmäen jätekeskuksen varislinnut ja muut huomionarvoiset lajit. Kevät 2013 kevät Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy. 11 s. Kuitunen, K. 2014b: Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset Kasvillisuus, luontotyypit, liito-orava, lepakot, pesimälinnut ja muuttolinnut. Loppuraportti TuuliSaimaa Oy. 44 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. 12

14 LIITE. Varislintumäärät Kukkuroinmäen jätekeskuksella Vko Pvm Pvä YHT Korppi Varis Naakka Mustavaris Harakka Närhi to ke ma pe to ke pe ke ti ti ti ke pe pe ke pe pe pe pe ti ti ke pe pe to to to la pe to to ti pe pe pe su ti pe la la la la su YHTEENSÄ