Hannu Takkulan joulutervehdys 2012

Transkriptio

1 Hyvät ystävät, Hannu Takkulan joulutervehdys 2012 Parlamentin syyskausi on kääntymässä jouluun. Syksyyn on mahtunut paljon erilaisia tapahtumia, niin täällä Brysselissä kuin muualla Euroopassa ja Suomessa. Viimeisiä viikkoja ovat täyttäneet erityisesti koulutus- ja kulttuurivaliokunnan suuret mietinnöt "Erasmus for All" ja "Kansalaisten Eurooppa", joista jälkimmäisen raportoijana minulla oli etuoikeus toimia. ALDEryhmän koulutusasioista vastaavana koordinaattorina joudun toki vastaamaan kaikista valiokuntamme mietinnöistä poliittiselle ryhmälleni, mikä lisää huomattavasti työmäärää ja vastuuta, mutta antaa sitten valtaakin vaikuttaa asioiden sisältöihin aivan toisella tavalla kuin rivijäsenenä. Edellä mainitsemistani mietinnöistä voin kertoa sen verran, että "Erasmukseen" oli edustajien toimesta tehty yli 700 ja "Kansalaisten Eurooppaankin" yli kaksi sataa muutosesitystä, jotka kaikki minun koordinaattorina piti poliittisen ryhmäni puolesta käydä läpi. Voitte arvata, etteivät siihen aivan normaalit työtunnit riittäneet vaan saimme olla toimistolla yömyöhään ja vielä viikonloppuinakin koko marraskuun ja joulukuun alun. Nyt asiat ovat hoidossa, ja raporteista on äänestetty valiokunnassa, joten ajatukset voivat kääntyä koti-suomeen ja jouluun. Joulukuun alussa kohokohdaksi noussut vierailu oli Euroopan Israelin ystävien hallituksen käynti Presidentti Shimon Peresin luona Jerusalemissa. Pian 90 vuotta täyttävä Peres oli hyvävoimainen ja ajattelultaan edelleen laaja-alainen ja terävä. Hänen puheensa rauhan-prosessista Lähi-idässä ja laajemminkin murroksen kourissa olevasta maailmasta osoittivat hyvin syvällistä niiden eri Israelin presidentti Shimon Peresiä tapaamassa yhdessä MEP Frederique Riesin ja MEP Marek Siwiecin kanssa Jerusalemissa joulukuun ensimmäisen viikonloppuna asioiden ja ilmiöiden hahmottamista, jotka ovat johtaneet kansallisvaltioiden roolien muutokseen ja globalisaation räjähdysmäiseen kasvuun. Jo pelkästään se hänen toteamuksensa, että maailman 40 suurimmalla yhtiöllä on yhdessä enemmän rahaa käytössään kuin kaikkien maiden hallituksilla yhteensä, kertoo hyvin selkeästi sen, kuinka talouselämän vetureina eivät enää olekaan yksittäiset kansakunnat vaan maailmanlaajuiset suuryritykset. Tämä pakottaa meidät ajattelemaan uudella tavalla, kun puhumme tulevaisuuden rakentamisesta, Suomen roolista kansakuntien joukossa ja EU:sta. Muuttunut maailma asettaa myös meidät poliittiset päätöksentekijät vastuun-alaiselle paikalle. Meidän on osaltamme huolehdittava siitä, että me emme tarjoa kansalaisille väärää tietoa tai vääriä malleja tämän hetken yhteiskunnallisesta todellisuudesta. On todella helppoa kaupata ihmisille vaihtoehtoja, jotka eivät vastaa totuutta, ja niin valitettavasti jotkut tekevätkin. Maailman globalisoituminen on johtanut monelta osin työn ja toimeentulon uuteen jakoon, ja mikään vientiteollisuudesta ja ulkomaankaupasta riippuvainen kansallisvaltio

2 ei voi väistää tätä tosiasiaa. Suomen haavoittuvuus tässä suhteessa näkyy joka päivä voimakkaan velkaantumisen kautta. Mehän velkaannumme aivan kotoisin toimin miljoonan euron tuntivauhdilla. Tähän menoon meidän on kiireesti saatava muutos. Haasteita riittää siis tulevillekin vuosille, ja ne on kohdattava väistelemättä. Nyt tarvitaan päätöksentekoa ja päätöksentekijöitä, jotka ovat valmiita kohtaamaan haasteet ja etsimään niihin todellisia ratkaisuja. Jatkuvien "seminaarien ja selvitysmiesten" tilalle tarvitaan tulevaisuuteen tähtäävää päätöksentekoa. Ainakin itse ajattelen entistä vakaammin niin, että meidän suomalaisina on kehitettävä Euroopan unionia itsenäisten valtioiden välisenä yhteistyöelimenä ja huolehdittava siitä, että Suomen kansallinen itsenäisyys voi säilyä vahvana myös tuleville sukupolville. Muuttuvasta maailmasta huolimatta itsenäisyyden asia ei vanhene, ja on myös kansallisen identiteetin ja kulttuurin kannalta tärkeää pitää se kirkkaana mielessä. Suomi on asumisen ja elämisen arvoinen maa, jota kannattaa edelleen rakentaa kestävästi! Hyvä ystävä, tässä päällimmäisiä kuulumisia täältä parlamentin vinkkelistä näin joulun alla. Nyt on pikku hiljaa paikallaan laskeutua jouluun ja sen mukanaan tuomaan rauhaan. Haluan osaltani toivottaa Teille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013! Pidetään edelleen yhteyttä ja nostetaan katseet tulevaisuuden ja toivon näköaloihin! Jouluisin ystäväterveisin, Pikkujoulutunnelmissa Brysselissä

3 "Mitä meppi oikeasti tekee?" Ihmisiä ymmärrettävästi kiinnostaa, mitä europarlamentaarikko käytännössä työssään tekee. Alla oleva taulukko esittelee pääpiirteissään työni käytännön sisältöjä kuluvan joulukuun ajalta. Olen myös nettisivuilleni tuonut viikoittaista tietoa työni sisällöstä. JOULUKUU KALENTERIIN MERKITTYÄ Viikko 48 Valiokuntakokouksia pitkin viikkoa, joista tärkeimmässä, Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, käsiteltiin "Kansalaisten Eurooppa"-mietintöä, jossa olin esittelijänä. Israelin tapahtumien johdosta oli ylimääräisiä Euroopan parlamentin Israel-delegaation ja muiden Israeliin liittyvien ryhmien kokouksia. Torstaina isännöin uskonnonvapautta pohtivaa seminaaria, jonka muina puhujina olivat juutalaisyhteisön johtohahmo sekä johtava muslimi-imaami Ranskasta. Viikko päättyi Euroopan Israelin ystävien johtoryhmän matkaan Israeliin, jossa keskustelimme mm. presidentti Shimon Peresin kanssa ajankohtaisesta tilanteesta. Viikko 49 Viikko alkoi paluulennolla Israeliin suuntautuneelta työmatkalta. Myöhemmin oli runsaasti tapaamisia eri henkilöiden ja ryhmien kanssa. Tiistai-iltana vietin pikkujoulua avustajieni kanssa. Pidin viikon aikana myös puheen Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä -verkoston ja Suomen sisäasiainministeriön järjestämässä matkailun turvallisuuteen liittyvässä tapahtumassa, äänitin Radio Dein blogini, kirjoitin yhden lehtikolumnin, osallistuin Euroopan rukousaamiaiseen ja keskustelin tapahtumaan eri puolilta saapuneiden kristillisten vaikuttajien kanssa. Sitä seurasi heti lento Suomeen, jossa osallistuin kotikaupungissani Mikaelin seurakunnan järjestämään köyhien itsenäisyyspäivän juhlaan ja myöhemmin samana päivänä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Viikko 50 Tämä oli vuoden viimeinen täysistuntoviikko Strasbourgissa. Esillä oli mm. digitaalisiin yhteismarkkinoihin ja patenttisuojaan liittyviä asioita. Kuten aina täysistuntoviikoilla, myös tällä kertaa tapasin istuntojen välillä paljon kansalaisryhmien ja yhteiskunnan eri toimijoiden edustajia laajentaakseni tietojani esillä oleviin asioihin liittyvistä erilaisista näkökannoista ja niiden perusteluista. Joulun läheisyys näkyi sekä Strasbourgin katukuvassa että puolueryhmäni, ALDE:n, järjestämässä joulujuhlassa. Viikonlopun aikana puhuin Suomessa Raision Kan-kodin joulujuhlassa ja osallistuin panelistina Schuman-seuran keskustelutilaisuuteen. Viikko 51 Tällä valiokuntaviikolla olen mukana sekä Teollisuus- ja energiavaliokunnan että Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan kokouksissa. Myös tällä viikolla on useita tapaamisia sekä Radio Dein blogini ja Lapin radion pakinan äänityksiä. Viikko päättyy kunnon istuntoihin kirjallisten töiden äärellä. Viikko 52 Parlamentti on tämän viikon kiinni, ja minullekin tulee mahdollisuus rentoutua perheeni kanssa, välipalana pieni lehtikirjoitustehtävä. Erityisesti odotan jouluaattoa, jolloin vaimoni Annen kanssa olemme joulupukkina ja joulupukin muorina lastenlastemme ensimmäisen joulun vietossa heidän toisessa mummolassaan.

4 Uskonnonvapauden monta tasoa Kuluneen syksy aikana uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ovat nousseet Euroopan parlamentissa esiin useaan otteeseen. Vaikka uskonnonvapaus on varmistettu Euroopan unioni perussopimuksissa yhtenä sen kiistämättömänä periaatteena, siihen liittyvät ongelmat ja huolenaiheet nousevat toistuvasti esiin. Hollantilaisen mepin, Cornelius de Jongin, aloitteesta syntynyt uskonnonvapautta käsittelevä työryhmä on nyt saamassa virallisen aseman parlamentin rakenteessa, jolloin sen toiminnan merkitys tulee kasvamaan. Ryhmän yhtenä keskeisenä tavoitteena on korostaa uskonnonvapauden merkitystä olennaisena osana kaikkien EU-kansalaisten perusoikeuksia ja vapauksia. Olen nyt myös itse avustajieni kanssa mukana ryhmän toiminnassa. Lainsäädännön ja hallinnon tasolla toimenpiteet jatkuvat ja uskoakseni myös tehostuvat uskonnonvapauden myönteisen kehityksen turvaamiseksi. Arjen tasolla tapahtuu kuitenkin koko ajan asioita, jotka osoittavat, etteivät suinkaan kaikki koe uskonnonvapautensa toteutuvan tyydyttävästi. Parlamentissa on seminaareissa usein keskusteltu esimerkiksi katolilaisten kokemasta uskonnonvapauden kaventumisesta. Viimeksi kardinaali Peter Turkson oli Strasbourgissa puhumassa asian tiimoilta. Uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys edes suurimman ja vahvimman kristillisen kirkon jäsenille. Seminaarin herätti syvällisen keskustelun. Brysseliläisen rabbi Menahem Margolinin näkemyksiä kuuntelevat kanssani tunisialaissyntyinen, Pariisissa asuva imaami Hassan Shalghoumi ja ranskalaisen juutalaisjärjestön johtaja Richard Prasquier. Saattaa myös olla niin, että yksityiset ihmiset tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan toimivat tavalla, joka rajoittaa jonkun toisen uskonnonvapautta. Vaikka jokaisen vapaus uskonkysymyksissä, sekä opillisiin käsityksiin että uskonnon harjoittamiseen, on laissa taattu, uskonnonvapauden täysi toteutuminen edellyttää lisäksi ihmisten kesken hienotunteisuutta ja toisen kunnioitusta.

5 Kunnioitus oli näkökulmana marraskuun lopulla isännöimässäni seminaarissa, jossa sekä rabbi että imaami, molemmat Ranskasta, tarkastelivat eurooppalaisen uskonnonvapauden nykytilaa. Keskustelussa todettiin, että vakavimmat uskonnonvapautta uhkaavat tekijät liittyvät ääriliikkeisiin, fundamentalistiseen uskonnollisuuteen, jossa vihan lietsonta saattaa olla keskeinen osa uskonnollista retoriikkaa. Uskonnolliset ääriryhmät saattavat pitää jäseniään tiukasti otteessaan, jolloin vapaus erota uskonyhteisöstä ja liittyä toiseen kaventuu. Yllättäen vaikuttaakin siltä, että juuri uskonnollisissa yhteisöissä on opittava ymmärtämään uskonnonvapauden arvo ja merkitys oman uskonnonharjoituksen edellytysten turvaajana, mutta myös tienä eri uskonnollisten ryhmien rauhan-omaiselle yhteiselolle ja jopa hedelmälliselle vuorovaikutukselle. Kansalaisten Eurooppa -ohjelman valmistelu Olen tehnyt viimeisten kuukausien aikana Koulutus- ja kulttuurivaliokunnassa töitä seuraavaan (eli vuosien ) Kansalaisten Eurooppa -ohjelman parissa. Valiokunta äänesti esityksen puolesta marraskuun lopulla, ja seuraavaksi keskustelemme valiokunnan lopullisen tekstin sisällöstä sekä Euroopan Neuvoston että Komission kanssa. Kuten olen aiemmin uutiskirjeissäni maininnut, Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteena on levittää tietoa EU:sta ja sen arvoista, historiasta ja kulttuurista. Ohjelman tunnetuin osa on ystävyyskuntatoiminta, johon osa tämänkin uutiskirjeen lukijoista on varmasti osallistunut. Euroopan komissio on esittänyt ohjelmalle noin 230 miljoonan euron budjettia ja itse toivoisin, että budjettiin saataisiin ainakin jonkin verran korotusta. Tämä siksi, että ohjelma on menestyksellään osoittanut olevansa satsauksen arvoinen. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että ns. ruohonjuuritasolta tuleviin kansalaisaloitteisiin pitää investoida EU-rahoitusta. Budjettikysymykset ovat tietysti haastavia tässä taloustilanteessa, joten suuria korotuksia ohjelman rahoitukseen tuskin pystyn neuvottelemaan. Suomessa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan voivat muuten muun muassa kunnat ja järjestöt hakea EU-rahoitusta CIMOn kautta. CIMO on vuonna 1991 perustettu kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio, ja se toimii opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla, ministeriön alaisena itsenäisenä virastona (ks.

6 " Koulutukseen on sijoitettava myös niukkoina aikoina" Helsingin Sanomat julkaisi (23.11.) yllä olevalla otsikolla artikkelin, jonka kirjoitin yhdessä komissaari Androulla Vassilioun kanssa. Kyproslainen Vassiliou on koulutuksesta, kulttuurista, urheilu- ja nuorisokysymyksistä vastaava Euroopan komission jäsen. Mielestäni on elintärkeää euroalueen kriisiuutisoinnin keskelläkin pitää esillä myös kansalaisten elämään muilla alueilla vaikuttavia asioita, jotka usein tahtovat unohtua. Teksti puhuu asiassa puolestaan! Komissaari Vassiliou Brysselistä kantautuvia uutisia ovat hallinneet talous- ja rahamaailman näkymät ja niihin liittyvät jännitteet. Tilanne on vakava, ja sen korjaamiseen tulee panostaa. Talouteen keskittyvä kuva on kuitenkin vain yksi näkökulma Euroopan unioniin, jonka muista puolista Nobelin rauhanpalkinto toi tervetulleen muistutuksen. EU on ennen muuta arvoyhteisö, jonka tehtävänä on edistää kansalaisten ja kulttuurien kohtaamista, koulutusta ja kestävää kasvua. Nykyinen talouskriisi varjostaa unionin tulevaisuutta. Eurooppalaiset nuoret ovat kärsineet kaikkein eniten kriisin aiheuttamasta työttömyydestä. Joka viides eurooppalainen nuori on nyt vailla työtä. Hyvä koulutus on avainasemassa, kun haluamme turvata uusille sukupolville mahdollisuuden ottaa paikkansa yhteiskunnassa aktiivisina kansalaisina ja sitä rakentavina jäseninä. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen on EU:ssa entistäkin ajankohtaisempi kysymys. Koulutuspolitiikka on unionissa tätä nykyä pitkälti kansallinen asia. Jäsenmaiden väliset erot opetuksessa ja oppimistuloksissa ovat edelleen liian suuret. Meidän on opittava tekemään parempaa yhteistyötä ja hyödynnettävä paremmin EU:n tähän tarjoamat käytännön kehittämismahdollisuudet. Suomella kansainvälisten suoritustilastojen huippuna on tässä erityinen vastuurooli. EU:n nuorille ja heidän tulevaisuudelleen tarjoama tuki ansaitsee enemmän huomiota. EU:lla on useita erinomaisiksi osoittautuneita koulutusalan ohjelmia, joita kootaan yhteisen hallinnon alle. Tämä "Erasmus for All" -nimellä kulkeva ohjelmakokonaisuus kattaa vuodet Tarjonnan lippulaiva on Erasmus, maailman opiskelijavaihto-ohjelmien ykkönen, joka juhlii tänä vuonna 25. syntymäpäiväänsä. Pelkästään Suomessa yli satatuhatta opiskelijaa, tutkijaa ja opettajaa on EU:n ohjelmien kautta ottanut osaa kansainväliseen vaihtoon ja hyötynyt opiskelujaksosta tai työharjoittelusta ulkomailla.

7 Heille on kertynyt elintärkeitä taitoja oman persoonan kehittämiseen ja menestykseen työelämässä. Tästä joukosta nousevat ne tulevaisuuden rakentajat, jotka vievät Eurooppaa eteenpäin. Euroopan johtajat neuvottelevat parhaillaan EU:n tulevaisuudesta ja uudesta budjetista vuosille Vaikeimmat kysymykset liittyvät siihen, mistä leikata ja kuinka paljon. Tarvitsemme vastuullista, tulevaisuuteen tähtäävää päätöksentekoa. Emme saa kadottaa sitä arvokasta mahdollisuutta, jonka "Erasmus for All" ja EU:n tutkimukseen ja innovaatioihin panostavat ohjelmat tarjoavat miljoonille eurooppalaisille. Euroopan komission esitys uuden koulutusohjelman rahoitukseksi vastaa alle kahta prosenttia EU:n kokonaisbudjetista. Sijoitukset koulutukseen ovat edistyksellistä politiikkaa, jolla valmistellaan kestävää kasvua Olin tänäkin vuonna mukana edistämässä terveen ihon asiaa Kohtuullisen pitkään Suomen Psoriasisliiton puheenjohtaja toimineena, nykyisin tosin enää vain liiton rivijäsenenä, olen nyt Euroopan tasolla mukana potilasjärjestöjen työssä. Hiljattain järjestimme jo toisen kerran parlamentissa ihopäivän, jonka aikana kerroimme alan parhaimpia eurooppalaisia asiantuntijoita hyväksi käyttäen ihosairauksista maanosassamme, sekä mahdollistimme kaikille halukkaille parlamentin jäsenille vapaan pääsyyn iholääkärin tarkastukseen. Kun viime vuonna järjestimme vastaavan tapahtuman ja sen yhteydessä mepeille mahdollisuuden ihontarkastukseen, lääkärit löysivät yllätykseksemme tuon tarkastuksen perusteella neljä ihosyöpätapausta. Yksi oli jo melko pitkälle edennyt, mutta sekin on saamani informaation mukaan nyt hyvässä hoidossa. Näiden kokemusten rohkaisemana olen päättänyt jatkaa parlamentissa vuosittaista ihopäivää, joka luo myös parlamentin jäsenille mahdollisuuden pieneen pysähtymiseen terveyteen liittyvien asioiden ääreen kiireen keskellä. Terveys on tärkeä asia, ja sitä on hyvä pitää esillä kaikkialla. Vaikka terveydenhuolto edelleen kuuluukin jäsenvaltioiden päätösvaltaan, yhteistyötä maitten välillä ja parhaiden käytänteiden jakoa tarvitaan siitä huolimatta. On tärkeä myös Euroopan laajuisesti tiedottaa terveyttä uhkaavista vaaroista ja yhdessä etsiä ratkaisuja terveysuhkien torjumiseen. Siitä hyötyvät niin yksittäiset ihmiset kuin myös kaikki kansakunnat.

8 Lopuksi iloinen uutinen aloitteestani liikkeelle lähteneen Euroopan parlamentin keskustameppien ehdotuksen menestyksestä: Karstulalainen Teijo Peltonen sai ainoana suomalaisehdokkaana tunnustuksen paikallistason kansalaisvaikuttamisesta Brysselissä. Eurooppalaiset LeaDeR-palkinnot jaettiin erityisistä ansioista ja poliittisesta aktiivisuudesta ruohonjuuritasolla. Paikallisen kansalaisvaikuttamisen ykkössija meni Irlantiin liikenneturvallisuuden eteen tehdystä työstä rajan molemmin puolin. Teijo Peltonen oli erittäin tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta. "On mukava olo", hän totesi palkintoseremoniassa. "Minulla on paljon uusia ideoita odottamassa", finalisti lupasi. Peltosen ansiot sosiaalisen median käytössä paikallispolitiikassa ja muiden kouluttamisessa tunnustettiin korkealle. "Tehtävämme oli erittäin vaikea. Kävimme läpi kaikki ehdokkaat erittäin huolellisesti ja arvioimme heidän vapaaehtoistyönsä vaikutukset niin yhteiskunnalle kuin puolueelle", kertoi Flo Clucas, kolmihenkisen tuomariston jäsen. (Keskisuomalainen julkaisi aiheesta uutisen ) Keskustameppeinä Anneli Jäätteenmäki ja minä juhlimme yhdessä Teijoa.