Suomen Yrittäjät Tavoiteohjelma #työn_tekijä

Transkriptio

1 Suomen Yrittäjät Tavoiteohjelma #työn_tekijä

2 Työn tekijät on Suomen Yrittäjien tavoiteohjelma tulevalle vaalikaudelle Kärkitavoitteet 4 Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana 8 Hyvinvointivaltio mitoitettava uudelleen 12 Työmarkkinoiden rakennemuutoksilla lisää työtä 18 Verotus kannustavammaksi 26 Yksinyrittäjien asema vaatii parantamista 36 Kilpailuetua paremmasta sääntelystä 42 Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalista kilpailukykyä 48 Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon 58 Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä 66 Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa 76 Yrittäjälähtöiseen aluekehittämiseen 82 Sote-uudistuksen synnyttävä valinnanvapaudesta 86 Markkinoiden toimivuus turvattava 90

3 3 Työn Tekijät on Suomen Yrittäjien tavoiteohjelma tulevalle vaalikaudelle Suomi on vaikeassa tilanteessa, ja kansalaisten tulevaisuuden uskoa koetellaan. Suomi tarvitsee kipeästi kasvua hyvinvoinnin turvaamiseksi. Talouskasvu tehdään työllä. Työ on suomalaisen yhteiskunnan suurin yhteinen nimittäjä. Yrittäjät tekevät aina omaa työtään riskillä. Viime vuosina yrittäjätyön osuus kaikesta tehdystä työstä on lisääntynyt nopeasti. Samanaikaisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat luoneet suurimman osan uusista työpaikoista yrityssektorin palkansaajille. Yrittäjät tekevät suomalaisen työn. Yrittämiseen kuuluu vahva usko tulevaisuuteen. Optimismilla ei ole yrittämisen kohdalla ylärajaa. Yrittäjyys kohtaa taloudelliset murrokset eturintamassa. Yrittäjyyden avulla uhat voidaan kääntää mahdollisuuksiksi. Suomi on hyvä maa yrittää. Samalla kun moni asia on hyvässä kunnossa, monia on korjattava ja kehitettävä. Kilpailukykyä on parannettava ja yrittäjyyden toimintaympäristöä on vahvistettava. Hyvinvointimme turvaaminen vaatii, että tulevat päättäjät uskaltavat kyseenalaistaa perinteiset ajatusmallit ja rakenteet. Yrittäjyyden edistäminen on parasta hyvinvointipolitiikkaa. Tämä tavoiteohjelma kertoo Suomen Yrittäjien käsityksen siitä, kuinka Suomi saadaan yrittäjävetoiseen kasvuun. Toivotamme päätöksentekijöille rohkeutta tarttua tavoitteisiimme ja viedä niitä eteenpäin. Helsingissä Jussi Järventaus toimitusjohtaja Suomen Yrittäjät

4 Suomen yrittäjien kärkitavoitteet tavoiteohjelma #työn_tekijä 4

5 5 Työmarkkinat uudistettava luodaan uusia työpaikkoja Julkista sektoria pienennettävä turvataan kansalaisten hyvinvointi Verotuksen kannustavuutta lisättävä tuetaan yritysten menestymistä Yksinyrittäjien asemaa parannettava mahdollistetaan yrittäjänä pärjääminen Turhasta sääntelystä luovuttava annetaan tilaa yrittäjyydelle ja luovuudelle #työn_tekijä

6 Suomen yrittäjien kärkitavoitteet tavoiteohjelma Työmarkkinat uudistettava luodaan uusia työpaikkoja Suomalaisen työn kilpailukykyä on parannettava uudistamalla työmarkkinoita rohkeasti. Tulevan hallituksen on otettava itselleen vastuu työelämän sääntöjen kehittämisestä. Hallituksen on käynnistettävä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistaminen. Keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava työpaikkatason sopimismahdollisuuksien lisääminen ja työllistämisen kynnysten madaltaminen lainsäädännön muutoksilla. Suomalaiset työmarkkinarakenteet ovat merkittävältä osaltaan poikkeuksellisen jäykät. Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt vakavasti ja vientimarkkinoita on menetetty. Työmarkkinoiden uudistaminen auttaisi parantamaan työoloja ja työn tuottavuutta. Samalla suomalaisen työn kilpailukyky paranisi ja yrityksillä olisi matalampi kynnys työllistää. Julkista sektoria pienennettävä turvataan kansalaisten hyvinvointi On käännettävä talouspolitiikan suunta ja ratkaistava julkisen talouden kestävyysongelma. Julkisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen on pienennettävä takaisin alle 50 prosenttiin. Julkinen talous on saatava tasapainoon rakenteellisilla uudistuksilla. On lisättävä työn tuottavuutta ja otettava yritykset laajemmin mukaan palveluiden tuottamiseen. Kuntien ja valtion tehtäviä on karsittava ja organisoitava uudelleen. Liian korkea julkisten menojen taso jarruttaa talouden kasvua ja heikentää kansalaisten hyvinvoinnin perustaa. Julkiset menot ovat paisuneet kymmenessä vuodessa kestämättömälle lähes 60 prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisen sektorin pienentäminen edistäisi markkinoiden toimintaa, antaisi tilaa kokonaisveroasteen alentamiselle ja turvaisi mahdollisuuden säilyttää hyvinvointivaltion perusta. 6

7 7 Verotuksen kannustavuutta lisättävä tuetaan yritysten menestymistä Veroastetta on alennettava. Verotusta on kehitettävä tukemaan yritysten kasvua, kehittämistä, työllistämistä ja investointeja. On selvitettävä mahdollisuus myöhentää yritykseen jäävän tulon verotusta. Verotuksen on mahdollistettava joustavat sukupolven- ja omistajanvaihdokset. Samalla on huolehdittava yrityksen omistajien verotuksen kannustavuudesta. Pienyrityksiä on kannustettava kasvuun uudenlaisella yrittäjävähennyksellä. Suomen kokonaisveroaste verotulojen suhde bruttokansantuotteeseen on 44,4 prosenttia eli OECD-maiden korkeimpia. Työllistämisen vastuu on siirtynyt yhä vahvemmin pienille ja keskisuurille yrityksille. Yrittäjyyden eri muotojen huomioiminen tasapuolisesti verotusta kehitettäessä vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen ja kasvuun. Yksinyrittäjien asemaa parannettava mahdollistetaan yrittäjänä pärjääminen Yksinyrittäjien asema ja olosuhteet on otettava paremmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Yrityslainsäädäntö on laadittava pienet ensin -periaatteen mukaisesti pienimmille yrityksille sopivaksi, jotta sääntelykuorma on kohtuullinen yritysten valtaenemmistölle. Erityisen tärkeää on huolehtia verotuksen kannustavuudesta, jatkaa yrittäjien sosiaaliturvan puutteiden korjaamista ja madaltaa työntekijöiden palkkaamisen kynnystä. Yksinyrittäjien merkitys koko kansantaloudessa on kasvanut voimakkaasti. Yksinyrittäjien määrän lisääntyminen kymmenillä tuhansilla on merkittävin työmarkkinoittemme rakennemuutos. Heitä on jo eli 65 prosenttia kaikista yrityksistä. Yksinyrittäjien aseman parantaminen luo taloudellista toimeliaisuutta laajasti koko ympäröivään yhteiskuntaan. Turhasta sääntelystä luovuttava annetaan tilaa yrittäjyydelle ja luovuudelle Yhteiskunta tarvitsee vähemmän ja parempaa sääntelyä. Lainsäädännön keskeiseksi tehtäväksi on määriteltävä yrittäjyyden vahvistaminen. Tarvittaessa muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden on joustettava, sillä hyvinvointi syntyy kannattavien yritysten menestyksestä. Kansallisen sääntelyn parantamisen ohessa Suomen on oltava fiksu EU-sääntelyn toteuttaja. Käytettävissä oleva liikkumavara pitää suunnata kansallisen kilpailuedun tavoitteluun. Hyvällä ja oikein kohdennetulla sääntelyllä annetaan tilaa luovuudelle ja yrittäjyydelle, työnteolle ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Nyt sääntelymassa on käynyt pienille yrityksille ylivoimaiseksi. Järkevämpi sääntely vahvistaa yrittäjyyden yleisiä edellytyksiä ja kannustaa ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi. Suomen Yrittäjät Kärkitavoitteet

8 Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana Suomen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt. Kilpailukykyä ovat heikentäneet myös kotimaiset valinnat. On aika tarttua haasteisiin ja uudistua. 8

9 9 Kansainvälisestä finanssikriisistä käynnistynyt kehitys johti koko EU-alueen vaikeuksiin. Kilpailukyky heikentynyt Suomen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt rajusti. Taloutemme kasvoi ripeästi vuoteen 2007 asti. Kansainvälisen finanssikriisin alettua Suomen kokonaistuotanto supistui vuonna 2009 lähes yhdeksän prosenttia. Erityisen huolestuttavaa on romahduksen jälkeinen vaatimaton kasvu. Vuoden 2008 bruttokansantuote ylittää edelleen yli viidellä prosentilla vuoden 2014 bruttokansantuotteen. Suomi on yksipuolisten vientituotteiden maa. Se on talouden vakaan kehityksen kannalta ongelma. Samalla kun vientiteollisuuden osuus kokonaistuotannosta on vähentynyt, julkinen talous on velkaantunut nopeasti. Talouden ongelmista on muodostunut pääosin rakenteellisia. Suomea kohdannut murros kytkeytyy globaaleihin muutoksiin. Kansainvälisestä finanssikriisistä käynnistynyt kehitys johti koko EU-alueen vaikeuksiin. Vientiyritystemme päämarkkinat ovat EU:ssa, mikä lisäsi yritysten ahdinkoa. Korvaavien markkinoiden hakeminen vie aikaa ja edellyttää yrityksiltä hyvää riskinottokykyä. Elinkeinorakenteemme on muuttunut olennaisesti murroksen johdosta. Tällä vuosituhannella teollisuuden osuus tuotannosta ja työllisyydestä on vähentynyt. Palvelualojen ja pienten sekä keskisuurten yritysten merkitys on samalla kasvanut. Suurimmat haasteet itse aiheutettuja Kansainvälisen talouden myllerrys on tärkeä muttei ainoa syy Suomen vaikeaan tilanteeseen. Kilpailukykyä ovat heikentäneet myös kotimaiset valinnat. On aika tarttua ongelmiin ja uudistua. Suomen ei tule juuttua menneen maailman tarpeisiin luotujen rakenteiden vangiksi. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatellaan tukevan riskinottoa ja yrittäjyyttä, koska yhteisesti rahoitettu kattava turvaverkko kantaa ihmisiä epäonnistumisen koittaessa. Hyvinvointivaltiolla on kuitenkin kääntöpuolensa: laaja sosiaaliturva ja elämän lisääntyvä sääntely kahlitsevat luovuutta ja riskinottoa. Julkiset menot ovat nousseet erittäin nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Nousu selittyy osittain heikolla taloustilanteella, mutta osittain jatkuvasti lisääntyvillä julkisen sektorin tehtävillä. On tultu pisteeseen, jossa julkisen sektorimme koko ylittää talouden kantokyvyn. Työmarkkinoiden kyvyttömyys sopeutua maailmanlaajuiseen muutokseen on keskeinen syy kilpailukyvyn heikkenemiseen. Yritysten tuotanto ja vienti ovat laskeneet kuluneen vuosikymmenen aikana, mutta yksikkötyökustannukset ovat nousseet nopeasti. Eri toimialojen tuottavuuden kasvu on eriytynyt voimakkaasti samaan aikaan yksikkötyökustannusten nousun kanssa. Palkkojen hajonta on kuitenkin vähäistä. Työvoimakustannukset eivät ole reagoineet eriytyneeseen tuottavuuskehitykseen riittävästi. Keskitetty palkanmuodostus ei ota yritys- ja henkilökohtaista tuottavuutta riittävästi huomioon. Suomen Yrittäjät Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana

10 Yrittäjyysvetoiseen kasvuun Yrittäjyys on jo näyttänyt voimansa. Pienimmät yritykset ovat lisänneet työvoimaansa taloudellisesti vaikeana aikana. Yritysten henkilöstöstä 63 prosenttia on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus on yhä vahvemmin menestyvän yrittäjyyden varassa. Tässä tilanteessa yrittäjyyden edistäminen on toimialoista riippumatonta yhteistä talous- ja elinkeinopolitiikkaa. Kyse ei ole yrittäjien yksipuolisesta tukemisesta kuluttajien, ympäristön tai työntekijöiden kustannuksella. Kyse on yhteiskunnan kokonaisedusta. Talouteemme tarvitaan lisää korkean jalostusarvon tuotteiden kysyntää, jotta tuotanto ja vienti kasvaisivat. Myös yritysrakenteiden uudistumisen on jatkuttava, jotta kansantalouden tuottavuus kasvaisi. Talouskasvu perustuu yhä vahvemmin tiedon synnyttämiseen, omaksumiseen ja hyödyntämiseen. Innovatiiviset pienet ja keskisuuret yritykset edistävät rakennemuutosta ja vauhdittavat kasvua. Yrittäjyyden edistäminen ruokkii talouskasvua. Toimivat kannusteet johtavat uusien yritysten perustamiseen, nostavat esiin nopean kasvun yrityksiä ja rohkaisevat vakiintuneita yrityksiä kasvuun. Väite yritysten vähäisestä kasvuhakuisuudesta on väärä. Kasvu merkitsee aina myös riskien kasvua. Ilman toimivia kannusteita kasvua ei synny. On siis parannettava kannusteita ja lopetettava yrittäjien syyllistäminen kasvuhaluttomuudesta. Kasvuun kannustaminen on tuottava sijoitus, sillä kasvu vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen. Uutta ei synny ilman riskinottoa. Suomeen tarvitaan enemmän luovuutta ja riskinottohalua. Yrittäjyys on ratkaisu merkittävään osaan maamme ongelmista. Yrittäjyys on ratkaisu merkittävään osaan maamme ongelmista. 10

11 11 Henkilöstömäärän muutos vuosina erikokoisissa yrityksissä, henkilöä Lisäys yhteensä suuryritykset pk-yritykset alle 50 h yritykset Lähde: Tilastokeskus. Henkilömäärät muunnettu kokopäiväisiksi työpaikoiksi, pl. maa- ja metsätalous Pienten ja keskisuurten yritysten rooli työllistäjinä on kasvanut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstömäärä on noussut yli henkilöllä. Samaan aikaan suuryritysten henkilöstömäärä on kasvanut reilulla henkilöllä. Eniten on kasvanut mikroyritysten eli alle 10 henkilön yritysten henkilöstömäärä. Suomen Yrittäjät Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana

12 Hyvinvointivaltio mitoitettava uudelleen Politiikan ohjaamiseksi tarvitaan selkeät tavoitteet bruttokansantuotteen kasvattamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Kasvu edellyttää julkisen talouden tasapainottamista. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia. 12

13 Kuva: Juha Harju 13 #työn_tekijä Jyrki Mäkynen julkinen sektori: Vähemmän ja tehokkaammin Seinäjokelaisen Jyrki Mäkysen yritys Oy HM Profiili Ab tekee sisustusratkaisuja julkisiin tiloihin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille, kouluista toimistoihin. Mäkynen on huomannut julkisen puolen hankinnoissa myönteisen muutoksen: Pitkään hankinnat on tehty korostetusti hinnan perusteella. Vähitellen tilaratkaisutkin nähdään investointeina, joilla tehostetaan organisaation ydintoimintaa. Koulut ovat olleet tässä ensimmäisiä. Näinhän yritysten investoinneissa tehdään aina, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja sanoo. Mäkysen mukaan sisustusratkaisuillakin voi saada tuottoja: tilakustannuksissa tai työhyvinvointiin panostamalla. Julkisen ja yksityisen sektorin suhde mietityttävät Mäkystä laajemmin kuin oman firman osalta. Julkisen sektorin menojen suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta pitää painaa alle puoleen, koska julkisen sektorin menot pitää suhteuttaa yksityisen sektorin tuottamiin verotuloihin. Julkinen sektori elää yli varojensa ja huippukorkeasta verotuksesta huolimatta velkaa otetaan lisää. Tämä suunta on käännettävä. Ei voi olla niin, että julkinen sektori on annettu tekijä ja se elää omaa elämäänsä riippumatta siitä, minkä kokoinen yksityinen sektori on. Raha ei tule seinästä, jonkun pitää se tehdä. Hän muistuttaa, että jotta yksityinen sektori pystyy tuottamaan julkisen sektorin ylläpitämiseen tarvittavat veroeurot, sen pitää olla kilpailukykyinen, eli pystyä tuottamaan sellaiseen hintaan sellaisia palveluita, joita ihmiset Suomessa ja ulkomailla pystyvät ostamaan. Nyt kannamme suomalaisten tuotteiden hinnoissa liikaa kustannuksia, jotka vievät meiltä kilpailukykyä. Julkista puolta supistettaessa ei Mäkysen mukaan pidä ensimmäisenä mennä tekeviin käsiin, vaan kaikkeen muuhun. Byrokratia, sääntely, lupaviidakot kaikella on hintansa. Vähemmän tehtäviä ja tehokkaimmat mahdolliset tuotantotavat. Se auttaa keventämisessä. Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

14 Julkinen talous on alijäämäinen, ja alijäämä on rakenteellinen. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia. Talouden kasvulla työtä ja hyvinvointia Tulevalla vaalikaudella on tarpeen asettaa selkeä bruttokansantuotteen kasvutavoite, vaikka Suomen keskipitkän aikavälin kasvunäkymät ovat synkentyneet. Kun tavoite asetetaan kunnianhimoiseksi mutta realistiseksi, siitä johdetut politiikkatoimet saavat riittävän painavan merkityksen. Henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen (BKT/hlö) vuotuisen kasvutavoitteen tulee olla keskimäärin 2,0 prosenttia vuosina Työllisyysaste on toinen keskeinen julkisen talouden tilan ja hyvinvoinnin mittari. Korkea työllisyysaste vähentää taloudellista epävarmuutta. Kun työllisyysaste paranee, paranee myös kansalaisten kokemus heidän oman elämänsä laadusta. Tavoitteena tulee olla työllisyysasteen nouseminen 75 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä. Julkinen talous tasapainoon Suomen julkiset menot ovat nousseet kymmenessä vuodessa alle 50 prosentista lähes 60 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisten menojen suhteen pysyminen tällä tasolla voi jarruttaa talouden vuotuista kasvua merkittävästi. Julkinen talous on alijäämäinen, ja alijäämä on rakenteellinen. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia. Julkisen sektorin tasapainon saavuttaminen edellyttää talouskasvua. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole sellaista talouskasvua, joka yksin riittäisi palauttamaan tasapainon. Julkisen talouden nopea tasapainottaminen heikentää talouden kilpailukyvyn parantamiseen ja kasvun vahvistamiseen tähtäävien toimien tehokkuutta lyhyellä aikavälillä. Koska tasapainotus onnistuu huonosti nopeilla ja jyrkillä toimilla, se on tehtävä pitkäjänteisesti. Julkisten menojen nousua pitää hillitä aivan minimiin vielä useita vuosia. Julkisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen on pienennettävä takaisin alle 50 prosenttiin. 14

15 15 Kuntien tehtävät on määriteltävä uudelleen julkisen talouden tasapainottamiseksi, minkä lisäksi myös valtion tehtäviä on vähennettävä. Julkisen sektorin tehtäviä vähennettävä Kunnat toteuttavat suurimman osan Suomen julkisen sektorin vastuulla olevista tehtävistä. Kuntien tehtävät on määriteltävä uudelleen julkisen talouden tasapainottamiseksi, minkä lisäksi myös valtion tehtäviä on vähennettävä. Vuodesta 1990 kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2013 kunnilla oli 535 laissa säädettyä tehtävää, ja sen jälkeen tehtäviä on vielä lisätty. Kunnilla on noin tuhat näistä tehtävistä johtuvaa velvoitetta. Säädetyt tehtävät, normit ja suunnitteluvelvoitteet estävät järkeviä paikallisia ratkaisuja palveluiden tuotantorakenteen suhteen. Jotta julkinen talous saadaan tasapainoon ja kuntien elinvoima vahvistumaan, lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita pitää vähentää huomattavasti. Samalla on päivitettävä yksilön ja yhteiskunnan välinen vastuunjako. Tämä tarkoittaa väistämättä muun muassa palveluiden rahoittamisvastuun osittaista siirtämistä kuntalaisille. Samalla on lisättävä kuntalaisten mahdollisuutta valita palveluiden tuottaja. On myös pakko pohtia joidenkin palveluvelvoitteiden poistamista kokonaan. Julkiset palvelut on mitoitettava kohtuullisiksi suhteessa yhteiskunnan kantokykyyn. Toistaiseksi tehtyjen ratkaisujen mukaan kuntien menot alenisivat noin miljoonaa euroa ja tulot noin 330 miljoonaa euroa vuoden 2017 tasolla. Säästövaikutukset syntyvät kuitenkin vasta sitten, kun tarvittavat lainsäädäntömuutokset on tehty. Niiden toteuttamisen on lukeuduttava tulevan vaalikauden keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin. On määriteltävä, mitä tehtäviä kuntien on tarkoituksenmukaista hoitaa. Esitykset kunnilta purettavista tehtävistä ja velvoitteista on valmisteltava nopeasti. Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

16 Julkista sektoria tulee kannustaa käyttämään joustavia tapoja järjestää palvelut. Kohti parempaa julkisen sektorin tuottavuutta Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen on avainasemassa julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamisessa. Vain tuottavuutta parantamalla voidaan turvata hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Tuottavuus paranee tehokkaimmin hyödyntämällä markkinoiden toimintaa ja yrityksiä sekä yksityisen sektorin toimintatapoja ja toimintamalleja. Tuottavuuden lisäämiseksi on erotettava selkeästi palvelujen järjestämisvastuu niiden tuottamisesta. Yhteiskunta vastaa edelleen siitä, että palvelut ovat saatavilla, mutta julkinen sektori ei automaattisesti itse tuota palveluja. Kansalaisille tärkeintä on palveluiden saatavuus ja laatu. Sillä kuka palvelut tuottaa, ei kansalaisten näkökulmasta ole merkitystä. Julkista sektoria tulee kannustaa käyttämään joustavia tapoja järjestää palvelut. Useimmat tehtävät voi ulkoistaa. Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että järjestäjä ostaa palvelun yksityiseltä yritykseltä, kolmannelta sektorilta tai muulta palveluntuottajalta. Ulkoistaminen parantaa palveluiden tehokkuutta ja on asiakaslähtöinen ratkaisu, kun se on suunniteltu hyvin ja toteutettu pitkäjänteisesti. Ulkoistaminen ei ole automaatti, joka johtaa aina parempiin ja halvempiin palveluihin. Kilpailun lisääminen ja markkinoiden toimivuudesta huolehtiminen ovat välttämättömiä järkevän ulkoistamisen osatekijöitä. Hallittu palveluiden ulkoistaminen ja siihen liittyvä avoimempi kustannuslaskenta edistävät varmasti tuottavuuden ja laadun paranemista. Palvelutuotannon kustannustehokkuuden parantaminen ja suunnitelmallinen ulkoistaminen ovat mahdollisia vain, jos tiedetään, mitä palvelujen tuottaminen omana työnä maksaa. Kuntien ja viranomaisten sisäisen kustannuslaskennan taso vaihtelee edelleen liikaa, vaikka käytäntöjä on pyritty yhtenäistämään useamman vaalikauden aikana. On huolehdittava siitä, että jo hallituskauden alussa parannetaan kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta ottamalla käyttöön yhtenäinen malli tuotannon ja kustannusten laskentaan sekä vertailuun. Hallituskauden alussa on kehitettävä julkisen sektorin kustannuslaskentaan malli, joka otetaan käyttöön kaikissa kunnissa, kuntayhtymissä sekä laajemminkin julkisella sektorilla. On erotettava palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuu entistä selkeämmin. On kannustettava julkisen sektorin toimijoita ulkoistamaan palvelutuotantoa. 16

17 17 Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen, % Lähde: Tilastokeskus Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut 2000-luvun aikana alle 50 prosentista lähes 60 prosenttiin. Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

18 Työmarkkinoiden rakennemuutoksilla lisää työtä Suomalaisen työn kilpailukyky on palautettava. Maan hallituksen on käynnistettävä työmarkkinajärjestelmän uudistaminen. Tavoitteeksi on asetettava työllistämiskynnyksen madaltaminen ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisääminen. 18

19 Kuva: Meeri Utti 19 #työn_tekijä Juhani Hyry paikallinen sopiminen turvaisi työpaikkoja Kännykänlatauspöytiä ja lentokenttien turvaportteja. Hyrles Oy panostaa kokonaisalihankintaan, jossa kaikki työvaiheet, esimerkiksi särmäys, hitsaus, maalaus ja kokonaisvaltainen elektroniikkatuotanto, tehdään itse. Siihen tarvitaan 180 työntekijää. Siksi työelämän säännöt ovat ratkaisevassa asemassa, kun yrittäjä Juhani Hyry pohtii, paljonko hän voi palkata lisää väkeä. Työmarkkinoiden jäykkyys tekee työllistämisestä liian suuren riskin, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. Hyryn mielestä työntekijät hyötyisivät joustavammista työelämän säännöistä. Se toisi turvaa: paikallisesti neuvottelemalla voisi välttää lomautuksia ja jopa irtisanomisia. Minun työntekijäni ovat sitä pyytäneet. Kosmeettinen muutos ei riitä, tarvitaan iso muutos paitsi sopimiseen, myös ehtoihin. Suuret palkan oheiskustannukset, pekkaspäivät, arkipyhät, lomarahat, sairaslomakulut, liian lyhyt koeaika Hyry listaa työllistämisen konkreettisia hidasteita. Pelkkä palkkojen laskeminen on pienelle työnantajalle hurja työ, kun palkanmaksuun vaikuttaa ylityö, iltatyö, yötyö, likainen työ, vaarallinen työ ja eri liittojen erilaiset työehtosopimukset. Ja lupamenettelyt päälle. Yrittäjää turhauttaa se, että luvat esimerkiksi kuorma-auton ja trukin ajamiseen pitää uusia usein. Siihen menee työaikaa ja rahaa. Jos ihminen ajaa kuormaautoa tai trukkia joka työpäivä, ei se taito ruostu! Joustavat työehdot pienentäisivät työllistämisen riskiä, ja voisin työvoimaa tarvitessani täyttää työpaikan nopeasti eikä minun tarvitsisi pelätä väärää rekrytointia. Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

20 Suomessa on tehty vain vähän uudistuksia, jotka lisäisivät yritysten uskallusta palkata uusia työntekijöitä. Järjestövallasta poliittisen vastuun kantamiseen Suomessa on tehty vain vähän uudistuksia, jotka lisäisivät yritysten uskallusta palkata uusia työntekijöitä tai parantaisivat yritysten mahdollisuuksia vahvistaa kilpailukykyään. Seurauksena on ollut yritysten kilpailukyvyn heikentyminen ja kasvava työttömyys. Koska valta on siirtynyt järjestöille, poliittinen vastuu päätöksistä on olematonta. Kaksikantaista vallankäyttöä on puolusteltu sillä, että näin on voitu edistää yhteiskuntarauhan toteutumista ja välttää työtaisteluita. On myös esitetty, että on perusteltua antaa valta tahoille, jotka rahoittavat järjestelmän. Tämä perustelu kohdistuu esimerkiksi ansiosidonnaisen eläketurvan ja työttömyysturvan valmistelutapaan. Etujärjestöille ei ole annettu vastaavaa valtaa millään muulla elämänalueella. Suomalainen järjestelmä on lisäksi ainutlaatuinen. Euroopan työelämän suhteiden seurantakeskuksen EIROn heinäkuussa 2014 julkaisemasta selvityksestä 1 ilmenee, ettei työmarkkinajärjestöille ole siirretty yhtä laajaa päätösvaltaa lainsäätäjälle kuuluvissa asioissa missään Suomeen verrannollisissa maissa. Työelämää koskevissa asioissa työmarkkinajärjestöt osallistuvat päätöksentekoon poikkeuksellisen vahvasti. Tämä on seurausta pitkän ajan kuluessa kehittyneestä käytännöstä, jossa keskitettyyn palkoista sopimiseen on yhdistetty erityisesti palkansaajien sosiaaliturvan kehittämisestä sopiminen. Työlakeja ja sosiaaliturvan rahoittamista koskevissa asioissa kuten työeläkkeet tai työttömyysturva eduskunnan valta on tosiasiassa siirretty etujärjestöille. Vallan siirtyminen on niin täydellistä, että maan hallitus ei edes käynnistä uudistuksia ilman työmarkkinajärjestöjen sopimusta. Tuore esimerkki tästä on syksyltä 2014, kun hallituksen pyrkimys pidentää sallittua koeaikaa kaatui palkansaajajärjestöjen vastustukseen. Kolmikantavalmistelussa työmarkkinajärjestöt sopivat uudistusten sisällöstä yksityiskohtaisesti luvun alun jälkeen kaikki työlainsäädännön ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan uudistukset on toteutettu käytännössä työmarkkinajärjestöjen sopimusten mukaisina. Hallitus ja eduskunta eivät ole kokeneet mahdolliseksi poiketa järjestöjen mielipiteestä omassa päätöksenteossaan. Toimintatapa on vahvistettu hallitusohjelmiin otetuilla kirjauksilla, vaikka perustuslain mukaan lainsäädäntövallan tulisi olla jakamattomasti eduskunnalla. Työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin perustuva kolmikantainen lainvalmistelu sisältää merkittävän riskin huonosta säädösvalmistelusta, koska siinä ei haeta yhteiskunnan kannalta parasta mahdollista lopputulosta, vaan työmarkkinaosapuolille sopivaa ja niille mahdollista ratkaisua. Lopputuloksena on ollut asioiden tahmea eteneminen ja jatkuva lisävelvoitteiden virta työnantajille. Asetelma heikentää työn kysyntää ja lisää työttömyyttä. Muissa maissa etujärjestöjen asiantuntemusta hyödynnetään muuten kuin siirtämällä päätöksenteko niille. Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n vaatimus kolmikantaperiaatteen noudattamisesta työelämän kehittämisessä täyttyy myös sillä, että etujärjestöt ovat mukana työelämäasioiden valmistelussa samalla tavoin kuin etutahoja kuullaan muissakin asioissa. Työelämää koskevien asioiden vallanjako on oikaistava niin, että hallitus ja eduskunta käyttävät niille perustuslain mukaan kuuluvaa päätöksentekovaltaa. 20 Lähde: (viitattu )

21 21 Yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa nopeammin kuin euroalueella keskimäärin. Työmarkkinajärjestelmän kehittämisellä kilpailukyky paremmaksi Suomalaisen työn kilpailukyky on palautettava. Kilpailukyvyn heikentyminen on paljolti seurausta jäykistä työmarkkinamekanismeista. Esimerkiksi palkantarkistukset perustuvat järjestelmään, jossa työehtosopimukset määräävät maksamaan palkankorotukset yrityksen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Tällä on tietoisesti pyritty siihen, että matalapalkkaiset heikomman tuottavuuden yritykset karsiutuisivat markkinoilta. On uskottu, että matalan tuottavuuden työpaikat korvautuisivat korkeamman osaamistason yrityksillä, joissa palkkataso olisi parempi. Työehtosopimuksissa ja lainsäädännössä noudatettu linja on johtanut matalan tuottavuuden yritysten ja niissä olevien työpaikkojen karsiutumiseen varsinkin 1990-luvun lamavuosien jälkeisenä aikana. Tilalle ei kuitenkaan ole syntynyt toivotussa määrin hyväpalkkaista työtä tarjoavia uusia yrityksiä, vaan työttömyys on noussut korkeaksi. Osaltaan tilannetta kuvaa se, että työnantajayrittäjien määrä ei ole kymmeneen vuoteen noussut lainkaan. Kannattavat yritykset kantavat vastuun hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kansantalouden mittareissa yritysten myönteiset tulokset näkyvät talouskasvuna. Talouskasvun keskeiset edellytykset eli tuottavuuden parantuminen ja työvoimapanoksen riittäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Suomen kilpailukyky on heikentynyt vakavasti. Yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa nopeammin kuin euroalueella keskimäärin. Kustannuskilpailukyky on heikentynyt, ja vientimarkkinoita on menetetty. Suomi ei pysty houkuttelemaan ulkomaisia investointeja riittävästi. Työttömien työnhakijoiden määrä on noussut :een, mikä vastaa jo yli 11 prosentin työttömyyttä. Jäykät mekanismit vaikeuttavat yritysten pitkäjänteisempää kehittämistä. Yritykset eivät pysty parantamaan tuotteiden kilpailukykyä joustavasti yhdessä työntekijöiden kanssa mukauttamalla työehtoja niin, että työn tekemisen puitteet tukisivat yrityksessä tehtävän työn tulosten käymistä kaupaksi. Antamalla enemmän tilaa yrityskohtaisille ratkaisuille pystyttäisiin samalla parantamaan sekä työolojen mielekkyyttä että työn tuottavuutta. Yritystason sopimista rajoittava työehtojärjestelmä estää myös sellaiset ratkaisut, joilla voitaisiin välttää irtisanomisia, lomautuksia ja jopa yritysten kaatumisia. Jäykistä mekanismeista seuraa sekin, että yritykset eivät pysty palkkaamaan ihmisiä matalan tuottavuuden töihin, joista ei ole mahdollisuuksia maksaa työehtosopimusten vaatimukset täyttäviä palkkoja. Lähes kaikki työlait on uudistettu ja luvuilla. Työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on silti edelleen peräisin kauan sitten menneiden aikojen yhteiskunnallisista oloista. Ansiotyön tekemisen puitteet ovat muuttuneet huomattavasti 40 vuodessa. Yksityisen sektorin palkansaajien lukumäärä on pysynyt jokseenkin samana, mutta työnantajayritysten määrä on miltei kaksinkertaistunut. Uusia työpaikkoja luova työnantajayritys on nykyisin tavallisimmin hyvin pieni yritys. Koulutuksen ja osaamisen tason noustessa palkansaajien asema on parantunut huomattavasti suhteessa pieniin työnantajayrittäjiin. Työsuhteen osapuolten taloudellisetkin voimavarat ovat tasoittuneet siitä, mitä ne olivat 1970-luvun alussa järjestelmää luotaessa. Työehtosopimusten laaja noudattamisvelvollisuus on eurooppalaisessa vertailussa melko harvinainen ilmiö. Työehtosopimukset ovat kattavia Pohjoismaissa ja esimerkiksi Ranskassa, Itävallassa ja Belgiassa. Kattavuuden taustalla ovat eri maissa erilaiset tekijät. Suomen lakisääteinen, yrityskohtaista sopimista Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

22 Yritystason sopimismahdollisuudet ovat selvästi Suomea laajemmat esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. rajoittava työehtosopimusten yleissitovuus on harvinaisuus. Yritystason sopimismahdollisuudet ovat selvästi Suomea laajemmat esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Myös työsuhdeturvan sääntely vaihtelee eri maissa. Erityisesti mahdollisuudet tehdä määräaikaisia työsopimuksia ovat monissa maissa väljemmät kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksassa alle 10 työntekijän yrityksiin ei sovelleta työlainsäädännön työsuhdeturvasäännöksiä lainkaan. Tanskassa taas työsuhteen päättämisen kynnys on suhteellisen matala kaikenkokoisille yrityksille. Työnantajan rekrytointiriskin pienentämisellä on päästy siihen, että työttömäksi jäänyt voi löytää uutta työtä suhteellisen nopeasti. Työelämän pelisäännöt ovat kokonaisuus, joka vaikuttaa olennaisesti ihmisten mahdollisuuteen työllistyä. Pelisäännöt vaikuttavat myös työpanoksen määrään sekä yritysten kilpailukykyyn eli siihen, saadaanko tuotteet kaupaksi muuallekin maailmaan. Lopulta puntarissa on koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja. Maan hallituksen on vihdoin käynnistettävä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistaminen, jotta erityisesti työpaikkatason sopimisen mahdollisuudet lisääntyvät. Uudistamisen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä sekä madaltaa yritysten kynnystä palkata työntekijöitä. Lisää työpanosta Väestön vanheneminen aiheuttaa lähivuosina lähes kaikilla toimialoilla niukkuutta työikäisestä työvoimasta. Tähän on vastattava ottamalla käyttöön kaikki mahdolliset työvoimareservit. On arvioitu, että työttömistä runsas on muita kuin vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Myös nuorten työllisyydessä on parannettavaa. Nuorten työttömyys ei ole lähtenyt laskuun huolimatta Nuorisotakuu-hankkeen toimenpiteistä. Suomessa ei ole haluttu ottaa nuorten kouluttamisen muotona käyttöön työn yhteydessä ammattiin opiskelemista. Lisäksi osatyökykyisten työntekijöiden joukossa on runsaasti henkilöitä, jotka olisivat valmiit tekemään nykyistä enemmän töitä. Myös työperäistä maahanmuuttoa on edelleen lisättävä. Eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen on työttömien aktivoinnin ohella vaikuttavin keino työpanoksen lisäämiseksi. On myöhennettävä vanhuuseläkkeelle siirtymistä nostamalla alinta eläkeikää syksyn 2014 eläkesopimuksen mukaisesti ja vähennettävä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien suurta määrää. On myös kannustettava vanhuuseläkkeelle jo jääneitä henkilöitä ansiotyöhön eläkkeellä olemisen ohessa. Kokonaistyöpanos on laskenut Suomessa pitkään. Vaikka työssä olevien henkilöiden määrä on ollut viime vuosina historiamme korkein yli 2,5 miljoonaa työssä olevaa henkilöä kokonaistyötuntien määrä ei ole noussut vastaavaan ennätykseen. Tämä johtuu siitä, että henkilöä kohti tehty vuosityöaika on jatkuvasti lyhentynyt. Kokonaistyöpanoksen määrä uhkaa edelleen pienentyä, kun työiässä olevien osuus koko väestöstä pienenee. 22

23 23 Suomalaiset ovat työelämässä tyypillisesti noin 40 vuotta. Työuran kokonaiskesto on nykyisin noin työtuntia. Työpanoksen määrään vaikutetaan työelämän normeilla ja sosiaaliturvan säännöillä. Sosiaaliturvajärjestelmä määrittää sen, kannattaako henkilön hakeutua työhön vai elää yhteiskunnan tarjoamien tukien varassa. Suomalaiset ovat työelämässä tyypillisesti noin 40 vuotta. Vaikka työssäolovuosien määrä on pysynyt vuosikymmeniä ennallaan, työuran aikana tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt. Työuran kokonaiskesto on nykyisin noin työtuntia. Viime vuosikymmeninä määrä on laskenut yli tunnilla. Yksityisellä sektorilla kokoaikaisena työskentelevän henkilön vuosittainen työaika on vähentynyt viidenneksellä vuodesta Esimerkiksi vuonna 1980 työnteon aloittaneen henkilön pitäisi tehdä lähes kolme vuotta nykyistä pidempään töitä, jotta hänen työuransa tuntimäärä yltäisi samalle tasolle kuin työuran vuosien välillä tehneen työntekijän. Tällä hetkellä palkansaajan vuotuinen työtuntimäärä on keskimäärin noin tuntia. Palkansaajien vuosittaisen työajan kehitys, tuntia/palkansaaja Lähde: Tilastokeskus Henkilöä kohti laskettu vuosityöaika on jatkuvasti lyhentynyt vuosien mittaan tehtyjen tietoisten päätösten seurauksena. Palkansaajilla keskimääräinen vuosityöaika on nyt alle tuntia vuodessa ja yrittäjillä runsaat tuntia vuodessa. Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

24 Eniten kokoaikatyöntekijän työaikaa ovat lyhentäneet lauantain muuttuminen vapaapäiväksi, pekkaspäivien käyttöön ottaminen sekä vuosilomien ja perhevapaiden pidentyminen. Työpanoksen määrää on vähennetty tietoisilla päätöksillä luottaen siihen, että työn tuottavuus paranee jatkuvasti. Kun työn tuottavuus ei ole enää parantunut merkittävästi, on välttämätöntä saada työpanoksen määrä kasvamaan, jos haluamme säilyttää nykyisen aineellisen elintason saati vahvistaa sitä. Eurofoundin tilastojen mukaan suomalaisten työviikko on vertailuun sisällytetyistä maista lyhyin, kun tarkastellaan todellisuudessa tehtyä viikkotyöaikaa kokoaikatyössä. Valtaosa suomalaisista palkansaajista tekeekin kokoaikatyötä. Pitkään työelämän ulkopuolella olevien ihmisten määrä on kasvanut. Työttömänä olevien henkilöiden määrä on jäänyt pysyvästi suuremmaksi kuin mitä se oli ennen 1990-luvun lamavuosia. Tuolloin Tilastokeskuksen tilastoimien työttömien määrä jäi alle henkilön, mutta lamavuosien jälkeen työttömien määrä on ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta jatkuvasti yli Työ- ja elinkeinotoimistoissa työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuneiden määrä on ollut jatkuvasti tätäkin suurempi eli noin työttömän tuntumassa. Kasvanut työttömyys on kohdistunut erityisesti perusasteen koulutuksen varassa oleviin. Työpanoksen määrän lisääminen vaatii monenlaisia toimia, joilla on voitava sekä pidentää ihmisten elinkaaren aikaista työaikaa että lisätä työssä olevien ihmisten osuutta kaikista työikäisistä. On löydettävä keinot aikaistaa nuorten siirtymistä opinnoista työhön. On myöhennettävä vanhuuseläkkeelle siirtymistä nostamalla alinta eläkeikää. On laajennettava yrityskohtaisia mahdollisuuksia sopia työehtosopimuksista poikkeamisesta työaikojen pidentämiseksi. On vähennettävä työelämästä syrjäytymistä kehittämällä nuoria varten nykyistä toimivampi muoto opiskella ammattiin käytännön työn kautta. On aktivoitava työttömien hakeutumista uuteen työhön puuttumalla työttömyysturvan kestoon ja porrastukseen; on myös sovitettava nykyistä rohkeammin yhteen sosiaaliturvaa ja palkkaa. On kannustettava vanhuuseläkkeellä jo olevia takaisin työelämään. # # On houkuteltava Suomeen työvoimaa muista maista. 24

25 25 Merkittävä osa vanhemmuuden kustannuksista jää edelleen lopullisesti yksittäisten työnantajien maksettavaksi. Perhevapaista aiheutuvat kustannukset jaettava tasaisemmin Vanhemmuuden kustannusten sälyttäminen huomattavalta osalta työnantajayritysten vastuulle ei ole perusteltua. Kustannuksia ei tule määrätä yksittäisten työnantajayritysten ja työnantajakollektiivin kannettaviksi, vaan ne on jaettava yhteiskunnassa nykyistä tasaisemmin kaikkien kansalaisten kesken. Kustannusten oikeudenmukaisempi jakaminen edellyttää myös verovarojen suuntaamista vanhemmuuden kustannusten kattamiseen. Työnantaja vastaa nykyisin merkittävästä määrästä kustannuksia, jotka johtuvat vanhemmuudesta. Kustannukset kohdistuvat erityisesti naisvaltaisilla ja työvoimavaltaisilla aloilla toimiviin työnantajayrityksiin. Vaikka työnantajat voivat saada korvausta osasta vanhemmuuden kustannuksia (äitiysvapaaajan palkat ja vuosilomakustannukset) ja korvaustasoa on viime aikoina myös parannettu, ne rahoitetaan pääasiassa työnantajien ja vakuutettujen maksuilla. Merkittävä osa vanhemmuuden kustannuksista jää edelleen lopullisesti yksittäisten työnantajien maksettavaksi. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa raskauden aikaiset sairauspoissaolot ja lääkärissäkäynnit, sijaisten hankkiminen ja perehdyttäminen, sairastuneen lapsen hoitamisesta aiheutuvat poissaolot lapsen 10 ikävuoteen saakka sekä äitiys- tai hoitovapaalta palaavan työntekijän uudelleenperehdyttäminen. Nykyinen kustannusten jakautuminen vaikuttaa osaltaan naisten rekrytointeihin ja sitä kautta jopa kansalaisten elämänkaareen: perheen perustamista saatetaan lykätä tietoisesti työpaikan saannin varmistamiseksi. Nykyjärjestelmästä seuraavien haittojen vähentämiseksi yrityksille on voitava korvata nykyistä suurempi osuus vanhemmuudesta syntyvistä kustannuksista esimerkiksi korvaamalla työnantajille osa tilapäisen hoitovapaan palkkakustannuksista. Rahoitusvastuu vanhemmuuden kustannuksista on jaettava nykyistä tasaisemmin kaikkien kansalaisten kesken suuntaamalla rahoitukseen verovaroja. Työpanoksen määrää on vähennetty tietoisilla päätöksillä luottaen siihen, että työn tuottavuus paranee jatkuvasti. Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

26 Verotus kannustavammaksi Verojärjestelmän on kannustettava kasvuun ja työllistämiseen sekä yrittämiseen liittyvien riskien ottamiseen. On alennettava kokonaisveroastetta ja huolehdittava veroympäristön ennustettavuudesta. 26

27 Kuva: Tommi Anttonen 27 #työn_tekijä Mikko Akselin verotukseen tarvitaan vakautta Palkanlaskentaa, sähköistä taloushallintoa, raportointia ja talousohjausta. Muun muassa näitä tarjoaa yrityksille jyväskyläläisen Mikko Akselinin johtama TietoAkseli -yhtiöt. Taloushallinnon ammattilaisena yritysverotus on Akselinin leipälaji. Se ei ole Suomessa huippukunnossa. Yritysverotusta luodaan tempoillen. Toimintaa, investointeja ja työllistämistä miettiessään yrittäjän pitäisi voida luottaa siihen, että verojärjestelmä pysyy ja että tehtävistä ratkaisuista tulee taloudellista hyötyä eikä niitä yhtäkkiä veroteta eri tavalla, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. Nyt tähän ei voi luottaa. Se näkyy työttömyyden kasvuna ja investointien notkahduksena. Yrittäjät ovat löysässä hirressä. Esimerkiksi arvonlisäverokannat ovat sahanneet ylös alas. Kun joku verokanta on ensin hyvää tarkoittaen laskettu, mutta nostetaankin takaisin, yrittäjä on liemessä: veroalen jälkeen uusien asiakkaiden toivossa laskettuja hintoja ei voi enää nostaa. Akselinin mielestä Suomessa pitäisi ehdottomasti selvittää mahdollisuus siirtyä verojärjestelmään, jossa voitto verotettaisiin vasta, kun se otetaan ulos yrityksestä. Kasvu vaatii investointeja, ja niihin tarvitaan rahaa. Rahoituksen saaminen on vaikeutunut. Mekään emme voi kasvaa niin paljon kuin haluaisimme, koska käyttöpääoma menee veroihin. Verottaa pitäisi vasta, kun raha otetaan kulutukseen. Työssään yritysten kanssa Akselin näkee, että henkilöyhtiöille ja elinkeinonharjoittajille tarvitaan yrittäjävähennys. Kun pääomaverotus on noussut oleellisesti, elinkeinonharjoittaja ei saa korvausta siitä yrittäjäriskistä, jonka hän ottaa työllistäessään itsensä ja mahdollisesti muitakin. Miksi siitä ei palkita, että ottaa vastuun itsestään ja ehkä toisistakin ja laittaa koko omaisuutensa likoon yrityksen puolesta? Kyllä siihen pitää olla porkkanaa. Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

28 Korkeat rajaveroasteet vähentävät kannustetta lisätulojen hankkimiseen. Kokonaisveroastetta alennettava Verojärjestelmän tulee kannustaa kasvuun, työllistämiseen ja yrittämiseen liittyvien riskien ottamiseen. Kokonaisveroaste 44,4 prosenttia on tällä hetkellä Suomessa OECD-maiden korkeimpia. Verojen korottamista ei voi enää jatkaa, sillä korotukset vahingoittavat kasvua ja työllisyyttä. Julkisen talouden tasapainottamisen vaatimat sopeutustoimet tulee tehdä leikkaamalla julkisen sektorin menoja. Kansainvälisessä murroksessa, jossa suuret yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille tai lakkauttavat niitä, pienyritykset eivät voi käyttää apunaan kansainvälistä verosuunnittelua tai toiminnan siirtoja verotuksellisesti houkuttelevampiin maihin. Suomeen on siksi luotava olosuhteet, joissa näitä yrityksiä kannustetaan kasvuun ja työllistämiseen. Työllisyyden ja kasvun edistäminen edellyttää yrittäjyyden eri muotojen huomioimista tasapuolisesti. Yleiset ja isoon yritysjoukkoon kohdistuvat kannusteet ovat tehokkaampia kuin kapeat erityiskannusteet, koska ne eivät edellytä ulkopuolista päätöstä tuettavista kohteista. Veropolitiikan johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys on investoinneista päättäville yrittäjille tärkeää. Työn ja ansiotulojen verotusta tulee keventää. Suomalainen tuloverotus on pienipalkkaisimpien verotusta lukuun ottamatta kireää verrattuna muihin maihin. Keventämällä työn verotusta lisätään yritysten ja kansalaisten ostovoimaa. Tämä vaikuttaa myönteisesti tavaroiden ja palveluiden kysyntään ja parantaa näin työllisyyttä. Rajaveroasteita on pyritty Suomessa pitkään alentamaan. Korkeat rajaveroasteet vähentävät kannus- Suomen, EU15-maiden ja OECD-maiden kokonaisveroaste Lähde: OECD, Tilastokeskus Suomessa julkisen sektorin keräämien verojen ja veronluonteisten maksujen kertymä suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen on 2000-luvulla ollut pysyvästi korkeampi kuin EU15-maissa ja OECD-maissa keskimäärin. Ero on viimevuosina kasvanut. 28

29 29 tetta lisätulojen hankkimiseen, koska tulojen noustessa jää saajalle aikaisempaa pienempi osuus. Rajaveroasteiden alentaminen lisäisi kannusteita työn tekoon ja lisätyön vastaanottamiseen. Lisäansioista tulisi aina jäädä yrittäjälle ja palkansaajalle vähintään 50 prosenttia. EU ja OECD kannustavat siirtämään verotuksen painopistettä työn verotuksesta välilliseen verotukseen, mikä on ollut hyväksyttävä suunta. Nämäkään verot eivät kuitenkaan saa nousta kohtuuttoman korkeiksi tai muita maita korkeammiksi, koska ne lisäävät yritysten kustannuksia ja haittaavat kilpailukykyä. Monella pienellä yrityksellä on ongelmana, että verotus nostaa kustannuksia niin paljon, ettei tulosta synny ja yrittäjän ansiotaso jää hyvin matalaksi. Veropohjien rapautuminen on saanut valtiot hakemaan yhteisiä pelisääntöjä veropaon estämiselle. Pääpaino on aggressiivisen verosuunnittelun hillinnässä eli siinä, etteivät yritykset pystyisi keinotekoisesti minimoimaan verojaan toimimalla lakien tai niiden tarkoituksen vastaisesti. Tietojen vaihtaminen viranomaisten kesken on oikea suunta, johon myös Suomen tulee avoimesti osallistua. Kritiikki myös laillista verosuunnittelua vastaan on kasvanut. Tällainen kehitys on haitallista, jos se vähentää laillisesti toimivien yritysten halua kansainvälistyä. Kansainvälisen veronkierron sinänsä perusteltu valvonta ei saa muodostua esteeksi yritysten kansainvälistymiselle. Arvonlisäverokantojen korotuksia ei pidä enää jatkaa. Palveluyrityksillä, joilla on vain vähän vähennyskelpoisia ostoja, arvonlisävero on lähellä työn verotusta. Kotitalousvähennys on sen sijaan edistänyt pienyritysten palvelutarjontaa, ja vähennys tulee säilyttää palveluiden ostoon kannustavana. Panostukset myös luovan työn aloille synnyttävät uutta kasvua ja työpaikkoja. On kiinnitettävä huomiota myös verojen keräämisen kustannuksiin. Esimerkiksi ajoneuvoverojen korvaaminen kilometriperusteisella verolla nostaisi kustannukset todennäköisesti poikkeuksellisen korkeiksi verrattuna muihin keruumuotoihin. Veroastetta tulee alentaa. Verotuksen tulee tukea yrittäjyyttä, kannustaa kasvuun, työllistämiseen sekä yrittämiseen liittyvään riskinottoon. Veroympäristö on säilytettävä ennustettavana. Yrityksille ei pidä luoda uusia kustannusrasitteita. Kotitalousvähennys on edistänyt pienyritysten palvelutarjontaa, ja vähennys tulee säilyttää palveluiden ostoon kannustavana. Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

30 Kun yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta, käyttöpääoma lisääntyy, ja sillä voi rahoittaa kasvua huomattavasti paremmin kuin nyt. Yritysverojärjestelmän rakennemuutos tarpeen Verokannustimia kehitetään eri maissa entistä voimakkaammin yritykseen jätettävän tulon lievemmän verotuksen suuntaan. Suomen tulee selvittää mahdollisuus kehittää verotusta myöhentämällä yrityksestä ulos jakamattomien tulojen ja toiminnan kehittämiseen kohdistuvien voittojen verotusta. Viron yritysverotus kannustaa investoimaan ja kasvattamaan yritystä oman pääoman turvin, sillä vero maksetaan kokonaan vasta, kun tuloa jaetaan omistajille. Kun yritykseen jäävän tulon verotusta lykätään, tulos jää käytettäväksi investointeihin, kasvuun ja työllistämiseen. Verotuksen myöhentäminen voi tapahtua myös muilla tavoilla, kuten Ruotsissa varauksilla. Kun yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta, käyttöpääoma lisääntyy, ja sillä voi rahoittaa kasvua huomattavasti paremmin kuin nyt. Tämä tukee työllistämistä etenkin pienyrityksissä. Yritysverotuksen myöhentäminen ei vähennä verokertymää pysyvästi, koska kyse on tulon jaksotuksesta. Verotuksen lykkääminen kuitenkin aiheuttaa siirtymävaiheessa tulojen myöhentymistä, joka vaikeuttaa myös valtiontalouden sopeuttamista. Tämä riski kannattaa ottaa ja rahoittaa siirtymä esimerkiksi tilapäisellä velanotolla, sillä verotuksen myöhentäminen vasta voitonjakohetkeen tukisi merkittävällä tavalla Suomelle elintärkeätä kasvuyrittäjyyttä. Voitonjakoon kohdistuva vero jäisi Suomeen siinäkin tapauksessa, että voitto maksetaan muualle kuin Suomeen. Veromalli tukee siksi nykyistä selvemmin tuloksen verottamista siellä, missä tulos kertyy. Nykyisen verorakenteen sisältämä kannuste oman pääoman vahvistamiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on mahdollista säilyttää myös uudenlaisessa järjestelmässä. Kun yrityksestä ulosotetun tulon verotuksen taso on sidottu yrityksen oman pääoman määrään, kannustetaan huolehtimaan yritysten omavaraisuudesta velkarahoituksen sijaan. Vaikka tästä kannusteesta luovuttaisiinkin siirryttäessä yhtiöön jätetyn tulon myöhennettyyn verotukseen, ulos jaetun tulon veron tulisi olla yleistä pääomaveroa matalampi. Näin kannustetaan yrittäjyyteen kasvun kannalta vähemmän tehokkaiden pääomatulojen hankkimismuotojen esimerkiksi kiinteistösijoittamisen sijaan. Verotuksen lykkääminen joustavoittaisi myös tappioiden vähentämistä eri vuosien välillä. Menettely yksinkertaistaisi muutoinkin verotusta tehden erilliset varaukset tarpeettomiksi. Se vähentäisi myös tarvetta immateriaalitulojen erilaiseen verottamiseen eräiden maiden tapaan niin kauan kuin tuloja ei jaeta yrityksestä. Menetelmää, jossa jakamatta jätettävän tulon verotusta myöhennetään, tulisi soveltaa myös kasvua hakeviin henkilöyhtiöihin ja elinkeinonharjoittajiin. Myös eräissä muissa EU-maissa pk-yritykset voivat halutessaan valita yhtiötyyppisen veromallin kasvunsa tukemiseen. Suomen on selvitettävä mahdollisuus ottaa käyttöön kasvuun kannustava veromalli, jolla myöhennetään yritykseen jäävän tulon verotuksen ajankohtaa. Vero maksetaan tällöin vasta, kun tuloa jaetaan omistajille. Uudistusta tulisi soveltaa osakeyhtiöihin ja valinnaisena myös kasvua hakeviin henkilöyhtiöihin ja elinkeinonharjoittajiin. Ulos jaetun tulon veron tulee olla edelleen yleistä pääomaveroa matalampi. 30

31 31 Yritysverotuksen kehittäminen nykyjärjestelmän pohjalta Jos verotusta kuitenkin kehitetään edelleen nykyjärjestelmän pohjalta, on tärkeää huomioida seikat, jotka vaikuttavat yrittäjyyden kannustavuuteen ja sitä kautta työllistämiseen ja kasvuun. Kannustavalla verotuksella vahvistetaan työllistämisen edellytyksiä koko Suomessa. Yrittäjä kokee sekä yrityksensä että siitä saatavan tulon verotuksen itseensä kohdistuviksi, sillä yrityksen tulee tuottaa tuloa omistajalleen. Yrittäjän toimeentulon kannalta on tärkeintä, millaiseksi tulon kokonaisverotus muodostuu: yrityksestä saadut tulot ovat yrittäjän palkkaa, jolla hän rahoittaa oman ja perheensä toimeentulon. Yrityksen tuotolla rahoitetaan myös yrityskaupat ja sukupolvenvaihdokset. Verotuksessa on huomioitava yrittäjäriski. Talouskasvun aikaansaamiseksi on välttämätöntä kannustaa riskin ottamiseen. Siksi on perusteltua, että tulonhankintaan kohdistuva riski otetaan huomioon verotuksessa: yrittäjän verotuksen on oltava palkkaverotusta kevyempää. Tällä hetkellä valtaosalla yrittäjistä ei ole verotuksessa käytännössä juuri minkäänlaista kannustinta suhteessa palkkatyöhön. On esitetty, että yhteisöverolla olisi investointeihin suurempi vaikutus kuin osinkoverotuksella. Yrittäjäsektorilla näin ei ole, sillä yritys on perustettu tuottamaan tuloa yrittäjälle ja tämän perheelle. Jos yhteisövero olisi hyvin matala ja osingon vero korkea, yrittäjä ei saisi kohtuullista korvausta riskinotostaan. Sellainen malli ei kannustaisi kasvuun. Sen vuoksi yhteisöveroa tulee alentaa vain yhdistettynä kannustavaan osinkoverotukseen. Matala yhteisövero ja varausten lisääminen ovat vaihtoehto koko verorakenteen muutokselle. Esimerkiksi Ruotsissa on voimassa varausjärjestelmä, joka tasaa tehokkaasti tulon verotusta eri vuosien välillä. Tekemällä varauksen hyvänä vuonna ja tulouttamalla sen vastaavasti heikompana vuonna voidaan tasata verotettavaa tulosta ja tappioita eri vuosien välillä. Vain elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt voivat nykyisin tehdä yrityksen palkkasummaan sidotun toimintavarauksen. Varausmahdollisuuksien laajentaminen on nopeasti käyttöön otettava keino, joka palvelee samaa tavoitetta kuin verotuksen myöhentäminen. Tällaiseen järjestelmään siirtyminen voi siksi olla myös askel kohti pidemmälle menevää rakennemuutosta. Varauksissakin on kyse tulon jaksotuksesta, joista ei aiheudu valtiolle lopullisia veromenetyksiä. Jos verotusta kehitetään edelleen nykyjärjestelmän pohjalta, on otettava käyttöön laaja eri vuosien tuloja tasaava varaus. Matala yhteisövero ja laaja toimintavaraus ovat tällöin vaihtoehto koko verorakenteen muuttamiselle. Yrittämiseen liittyvien riskien vuoksi yrittäjän verotuksen on oltava kevyempää kuin palkkaverotus. Yrittäjä kokee yritykseensä kohdistuvat verot omiksi veroikseen. Yhteisöveroa on siksi laskettava vain yhdistettynä osinkoverotukseen, joka kannustaa edelleen omaan yritystoimintaan. Verotuksen poistot tulee säilyttää kasvuun ja investointeihin kannustavina. Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä