PERUSTERVEYDENHUOLLON TOIMINTAMALLEJA JA ETÄTEKNOLOGIARATKAISUJA KOSKEVA MATKA ENGLANTIIN

Transkriptio

1 Suurkäyttäjien hoito- ja palveluketjujen rakentaminen Oulunkaarella Hucco-hanke (Heavy Users Care Chains in OuluArc) PERUSTERVEYDENHUOLLON TOIMINTAMALLEJA JA ETÄTEKNOLOGIARATKAISUJA KOSKEVA MATKA ENGLANTIIN MATKARAPORTTI Tutustumiskohde: National Health Service (NHS), UK, London Ajankohta: Osallistujat: Matkalle osallistuivat hankkeessa työskentelevät henkilöt: Olavi Timonen, Outi Kanste, Anne Leppälä, Leena Törmänen, Aila Rissanen, Mira Holappa ja Kaisu Miettinen. Lisäksi matkalla olivat mukana Kirsti Ylitalo ja Sari Nevakivi, joiden matkakustannukset katettiin eri rahoittajan toimesta. Innovatiivisia toimintamalleja perusterveydenhuoltoon Englannista Hanketyöryhmä haki oppia ja kokemuksia hoito- ja palveluketjujen sekä palveluohjauksen kehittämiseksi Lontooseen suuntautuneella koulutusmatkalla. Matkalla tutustuttiin innovatiivisiin perusterveydenhuollon toimintamalleihin, joita on käytetty tuloksellisesti Englannissa erityisesti monisairaiden ja pitkäaikaissairaiden potilaiden hoidossa. Nämä asiakkaat tarvitsevat usein paljon erilaisia terveydenhuollon palveluita. Matkaraportin tarkoituksena on kuvata koulutus- ja tutustumismatkan keskeinen sisällöllinen anti ja matkalta saatuja kokemuksia. Tutustumiskohteista jaettiin osallistujille yksityiskohtaista tietoa sisältävää esittelymateriaalia. Matkanjärjestäjä (Suomen Matka-Agentit Oy) valittiin kilpailutuksen tuloksena: kilpailutuksesta ja sen pohjalta tehdystä päätöksestä on laadittu erilliset asiakirjat. Lisäksi yksityiskohtainen matkaohjelma aikatauluineen ja sopimus matkan järjestämisestä on kuvattu erillisessä asiakirjassa. Matkaraportin laati Outi Kanste

2 Tutustuminen Brentin alueen perusterveydenhuollon palveluihin ja hoitoketjuihin 1) Brent Community Services (NHS Brent) Sudbury Primary Care Centre Yleistä brittiläisestä kansallisesta terveydenhuoltojärjestelmästä Hussein Khatib, Chief Operating Officer Nola Ishmael, Deputy Director of Nursing and Clinical Standards NHS on maailman suurin terveydenhuollon organisaatio. NHS on Britannian terveysministeriön (Department of Health) alainen, ja valtaosa ministeriön budjetista kulkee NHS:n kautta. NHS tuottaa yli 90 % Britannian terveydenhoitopalveluista. Yksityissektorin palveluja käyttää noin 8 % väestöstä, ja ne maksetaan yleensä yksityisestä vakuutuksesta. NHS on jakautunut 10 alueelliseen organisaatioon (Strategic Health Authorities), jotka valvovat alueellaan kaikkea NHS:n toimintaa ja erityisesti perusterveydenhuoltoa. Perusterveydenhuollosta vastaavat Primary Care Trusts (PCT) ja erikoissairaanhoidosta NHS Hospital Trusts. Lähes kaikki Britannian sairaaloiden lääkärit ja hoitajat ovat NHS:n palkkalistoilla. Sen sijaan yleislääkärit (general practitioner, GP), hammaslääkärit ja muut paikalliset toimijat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka toimivat NHS:n kanssa sopimuspohjalta. Primary Care Trustien vastuulla on 80 % NHS:n budjetista. Ne ostavat erikoissairaanhoidon palvelut sairaaloilta (NHS Hospital Trusts) ja perusterveydenhuollon lääkäripalvelut yksityisiltä toimijoilta. Brentin alueella (yksi Lontoon yli kolmestakymmenestä itsenäisestä alueesta) on noin asukasta. Toiminta kuuluu terveysministeriön alaisuuteen ja Lontoon alueen Strategic Health Authorities valvoo toimintaa. Brent Community Services (NHS Brent) tarjoaa kaikki perusterveydenhuollon palvelut alueen väestölle. Lisäksi useilla Brentin kaltaisilla alueilla on yhteisiä sairaaloita, joihin alueen väestöllä on valinnanvapaus. Valintaa tehdään sairaalan maineen ja palveluiden helpon saavutettavuuden perusteella. Budjetin osalta käytäntönä on, että sitä ei saa ylittää eikä alittaa: voittoa ei saa tuottaa vaan budjetti pitää käyttää tasan. Brentin kaltainen terveydenhuollon organisaatio voi budjetissa pysyäkseen myydä palveluitaan muiden alueiden väestölle. Yleislääkärin vastaanotolle asiakas pääsee kahden päivän kuluessa ja sairaalahoitoon 18 viikossa. Britanniassa terveyspalvelut ovat väestölle täysin ilmaisia. Lääkkeiden osalta omavastuuosuus on reilut seitsemän puntaa, joskin esimerkiksi eläkeläisille, opiskelijoille ja muille vastaaville ryhmille lääkkeetkin ovat maksuttomia. Myös yli 65-vuotiaat saavat tarvitsemansa apuvälineet ilmaiseksi. Hoito- ja palveluketjut välimuotoiset palvelut Diabeteksen hoitoketju (diabetes pathway) Nina Patel, Nurse Consultant Diabetes Hengityselinsairauksien hoitoketju (respiratory pathway) Doctor Vince Mak & Colleen Cooper, Brent Respiratory Integrated Care Services Sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoketju (heart failure pathway) David Smith, Specialist Nurse Heart Failure

3 Sydän- ja verisuonisairauksien hoitoketju (cardiovascular disease pathway) Carolyn Mohammed, Cardiac Nurse Practitioner Elämän loppuvaiheen hoito (end of life care) District Nurse Clinical Leads Closing remarks and thanks Nola Ishmael, Deputy Director of Nursing and Clinical Standards Matkalla tutustuttiin erilaisiin sairauskohtaisiin hoito- ja palveluketjuihin ja niitä organisoiviin moniammatillisiin asiantuntijatiimeihin. Selkeästi uutena ja erilaisena toimintatapana olivat nimenomaan asiantuntijatiimit, jotka sijoittuivat perusterveydenhuollon toimijoiden ja erikoissairaanhoidon välimaastoon. Britanniassa on siis organisoitu ns. välimuotoisia palveluita terveyskeskusten ja sairaaloiden välille. Näitä olivat perusterveydenhuollossa toimivat moniammatilliset asiantuntijatiimit, jotka keskittyvät sairausryhmäkohtaisesti haastaviin ja ongelmallisiin asiakastapauksiin (esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, neurologiset tilat, diabetes, hengityselinsairaudet ja elämän loppuvaiheen hoito). Näitä asiakastapauksia ei siis voida hoitaa yksinomaan terveyskeskuksissa tai riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Tällä toimintatavalla sairaalakäyntejä ja sairaaloihin kohdistuvaa kuormitusta on saatu merkittävästi vähenemään, ja hoito on pystytty järjestämään mahdollisimman pitkään asiakkaan kotona. Asiantuntijatiimit toimivat myös terveyskeskushenkilöstön tukena ja kouluttajina omilla asiantuntija-alueillaan. Asiantuntijatiimit tarjoavat erikoistason hoitoa ja palveluita (Intermediate Specialist Care). Asiakkailla on mahdollisuus päästä nopeasti erikoishoitajan vastaanotolle, ja lisäksi asiantuntija on helposti tavoitettavissa puhelimitse päivittäin. Myös terveydenhuoltohenkilöstölle on tarjolla välitöntä neuvonta-apua puhelimitse tai sähköpostitse. Moniammatillinen hoitotiimi työskentelee asiakkaan parhaaksi ja terveyskeskushenkilöstön tukena siten, että voitaisiin välttyä tarpeettomilta sairaalahoitojaksoilta mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on siis pitää potilaat pois sairaaloista. Tiimit tekevät yhteistyötä terveyskeskuksen, sairaalan ja järjestösektorin kanssa. Erikoishoitajien hoitovastuu on varsin suuri: pyrkimyksenä on että lääkäriasiantuntijuutta tarvittaisiin mahdollisimman vähän ja vain haastavissa asiakastapauksissa. Tavoitteena on hoitaa ihmiset mahdollisimmat pitkään omissa yhteisöissään ja kotonaan: kehdosta hautaan. Erikoiskoulutetut hoitajat hoitavat potilaita myös sairaalasta kotiutumisen jälkeen ennen kuin potilaat siirtyvät perusterveydenhuollon yleislääkärin hoitoon. Huolellisella ja systemaattisella potilaan tilan seurannalla voidaan ehkäistä huomattavasti uusien sairaalahoitojaksojen tarvetta. Hoitaja tekee kotikäyntejä ja antaa asiakkaalle tehostettua ohjausta: erityisesti tuetaan asiakkaan omahoitoa. Asiakkaan tiedot saadaan suoraan sairaalasta, ja muutoinkin hyvät suhteet ja yhteistyö sairaalan erikoishoitajiin ja -lääkäreihin on oleellisen tärkeää. Ongelmallisista tapauksista keskustellaan säännöllisesti. Asiakkaalle annetaan runsaasti aikaa ja sosiaalista tukea selviytyä sairautensa kanssa. Erityisiä haasteita asettavat monisairaat, iäkkäät henkilöt sekä useat eri kansallisuudet. Pitkäaikaissairauksien hoidon lisäksi toiminnalla mahdollistetaan myös asianmukainen kotikuolema: panostetaan saattohoitoon ja kivun hoitoon. Uuden toimintatavan höytyjen osoittaminen esimerkiksi sairaalahoitojaksojen vähenemisenä todettiin kuitenkin ongelmalliseksi, koska vaikeasti sairailla ihmisillä sairaalahoitojaksojen määrä pyrkii nousemaan ikääntymisen myötä, joten jos sairaalakäynnit pysyvät ajan mittaan samalla

4 tasolla, niin se voidaan jo tulkita onnistuneeksi tulokseksi. Henkilöstön motivaation lähde toteuttaa tätä uutta toimintatapaa näytti olevan asiakkaan paras, ei niinkään raha. Kehittämistyön taustalla on ollut se, että terveyskeskusvastaanottojen välillä on havaittu suuria eroja pitkäaikaissairauksien hoidon tasossa ja hoidon painopistettä on haluttu siirtää erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Lisäksi toimintamallissa korostetaan potilaan omaa vastuuta hoidosta: omahoitoa pyritään tukemaan (esimerkiksi omaa terveydentilaa koskevat kotimittaukset). Myös joitakin sähköisiä palveluita on asiakkaille tarjolla eli mahdollisuus kirjata omia mittaustuloksia (joita seurataan terveyskeskuksessa) sekä saada vertaistukea sähköisten kanavien kautta. Sähköisten palveluiden ei kuitenkaan todettu olleen kovin onnistuneita, koska tästä toimintatavasta puuttuu sosiaalinen tuki henkilökohtaisen kontaktin kautta, jota nämä vaikeasti sairaat ihmiset usein tarvitsevat. Lisäksi sähköisten palveluiden käytön ongelmatilanteiksi mainittiin asiakasryhmät, joiden tila muuttuu nopeasti ja edellyttää nopeaa reagointia sekä lukuisat eri kansallisuudet alueella. Potilaiden todettiin saavan sosiaalista tukea muilta samaa sairautta sairastavilta potilailta: tukiryhmät olivat potilaiden vetämiä, mutta moniammatillisen tiimin tukemia. Usein perhelääkäri tai yleislääkäri tekee lähetteen näille välimuotoisille klinikoille, jotka usein ovat hoitajajohtoisia. Hoitajat tekevät varsin itsenäisesti hoitopäätöksiä ja suorittavat myös esimerkiksi kotikäyntejä. Lääkärit ovat konsultoivassa roolissa. Kotihoitoa tuetaan samanaikaisesti, ja erityistä huomiota on kiinnitetty potilaiden tarvitsemaan sosiaaliseen ja psykososiaaliseen tukeen, jotta heidät saataisiin pysymään kotona mahdollisimman pitkään. Potilaat valikoituvat siis yleensä yleislääkärin vastaanoton tai sairaaloiden kautta. Palveluohjaus (case management) on keskeinen toimintaa ohjaava periaate. Tämä tarkoitti paitsi yhden moniammatillisen asiantuntijatiimin työotetta, niin myös eri sairausryhmäkohtaisten asiantuntijatiimien tekemää yhteistyötä saman monisairaan asiakkaan hyväksi. Konkreettisesti tämä näkyi eri tiimeihin kuuluvien ammattilaisten yhdessä tekeminä kotikäynteinä tai kerran kuukaudessa toteutettavina tiimipalavereina. Sähköpostia todettiin käytettävän joustavasti henkilöstön välillä asiakastietojen vaihtoon sekä asiakastapausten käsittelyyn ja hoidon suunnitteluun. Asiantuntijatiimit toimivat erikoisklinikoilla perusterveydenhuollon yksiköiden läheisyydessä, jolloin ne voivat konkreettisesti tukea perusterveydenhuollon henkilöstöä vaativien asiakastapausten hoidossa. 2) Brent Community Services (NHS Brent) Willesden Centre for Health and Care Tutustuminen Community Matron -toimintamalliin Managing complex patients Roseline Ezeagbo, Community Matron Ellen Boakye, Community Matron Frank Dooley, Community Matron Progressive Neurological Diseases Rebecca Dall, Brent Rehabilitiation Service Lead Taustalla muutosvoimana: - pitkäaikaissairauksien ja ikääntyneiden määrän lisääntyminen: yli puolet aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaissairauksista, lähes puolella on useampi kuin yksi pitkäaikaissairaus, erityisesti ikääntyvien pitkäaikaissairaiden määrä on lisääntynyt

5 - lääkehoitoon sitoutuminen on heikkoa: vain 50 % määrätyistä lääkkeistä otetaan % yleislääkärikäynneistä aiheutuu pitkäaikaissairauksista - pitkäaikaissairaat kuormittavat huomattavasti sairaalahoitoa: heille kertyy paljon hoitopäiviä ja hoitojaksoja - pitkäaikaissairaiden hoito on reaktiivista ja eriytynyttä tavoitteena suunnittelemattomien hoitojaksojen ja hoitopäivien määrän vähentäminen, hoidon painopisteen siirtäminen sairaaloista perusterveydenhuoltoon, avoterveydenhuoltoon ja kotiympäristöön pitkäaikaissairaat tarvitsevat yksilökohtaista ja asiakaslähtöistä hoitoa, jolla voidaan vastata yksilöllisiin hoidontarpeisiin tavoitteena on tunnistaa potilaat, joilla on kompleksisia terveystarpeita tai jotka ovat suuressa riskissä joutua suunnittelemattomille sairaalahoitojaksoille sekä community matron -toimintamallin kehittäminen ja käyttöönotto Britanniassa työskenteli noin matronia vuonna Useimmiten he ovat terveydenhoitajia, joilla on vahva asiantuntemus pitkäaikaissairauksien hoidosta. Asiakkaiden hoito on usein eriytynyttä (fragmented care), ja erityisenä ongelmana koettiin olevan se, että asiakkaat eivät ole sitoutuneet lääkehoitoon eli lääkkeet on ottamatta, mikä johtaa usein suunnittelemattomiin sairaalahoitojaksoihin (frequent flyers). Toiminta pohjautuu palveluohjaukseen, jossa yksi henkilö (case manager) vastaa hoidon kokonaisuudesta, suunnittelee hoidon ja koordinoi kokonaisuutta asiakkaan tarpeiden pohjalta sekä kokoaa tarvittavan moniammatillisen asiantuntemuksen asiakkaan käyttöön. Yleensä tämä henkilö on hoitaja, jolla on erityistaitoja. Hän perehtyy syvällisesti asiakkaan elämäntilanteeseen ja tekee tilannearvion esimerkiksi PARR-työkalulla (Patient At Risk of Rehospitalisation). Hoitaja pystyy ennakoivasti puuttumaan asiakkaan terveydentilan muutoksiin ennen kuin asiakas on sairaalahoidon tarpeessa. Hoitajat myös tutkivat potilaita kokonaisvaltaisesti, diagnosoivat ja määrät yleisimpiä lääkkeitä (esimerkiksi antibiootit). Lääkkeenmääräämisoikeus on saatu 4 6 kuukautta kestävällä lisäkoulutuksella. Ongelmallisissa tapauksissa konsultoidaan lääkäriä tai ohjataan asiakas suoraan sairaalaan. Asiakkaan todelliset ongelmat pyritään selvittämään: sosiaalisten syiden on usein todettu vaikuttavan taustalla merkittävästi. Eli myös muiden kuin fyysisten vaivojen tunnistaminen on oleellisen tärkeää. Keskeistä matron-mallissa on hoitajan helppo saavutettavuus: usein potilaat soittavat matkapuhelimeen. Asiakkaille annetaan runsaasti aikaa: yksi tapaaminen kestää vähintään 45 minuuttia ja se saattaa kestää jopa 2 3 tuntia. Tavoitteena on 50 monisairasta ja kompleksista asiakasta hoitajaa kohti (vaihteluväli yleensä 40 70). Kaikki käynnit olivat kotikäyntejä: keino pitää asiakkaat kotona pois sairaalasta. Jos asiakas joutuu sairaalahoitoon, niin matronit käyvät myös sairaalassa katsomassa potilasta, eli heillä on hyvin läheiset yhteydet paikallisiin sairaaloihin. Toimintatavassa keskeistä on potilasopetus, ohjaus, yksilöllinen hoitosuunnitelma ja itsehoidon tukeminen. Lisäksi on säännöllisiä tapaamisia yleislääkäreiden ja alueella toimivien muiden terveydenhoitajien kanssa. Tiedonkulun ei yllättäen todettu olevan ongelmallista, vaikka yhteistä sähköistä potilastietojärjestelmää sairaalan ja terveyskeskuksen välillä ei ole. Asiakkaat pyritään kotiuttamaan nopeasti sairaalasta: periaatteena saumattomuus ja reagointiherkkyys asiakkaan tarpeille.

6 Potilaat ohjautuvat matroneille: - yleislääkäri ohjaa, jos potilaalla on paljon käyntejä terveydenhuollossa - PARR (Patient At Risk of Rehospitalisation) -työkalulla tunnistettu potilastietojärjestelmästä - muiden tietojärjestelmistä tehtyjen käyntimääriä koskevien ajojen perusteella - hoitajista koostuvat alueelliset hoitotiimit käyvät myös läpi potilaita ja yhdessä päätetään ketkä ohjataan matronille Toimintatavalle tunnusomaista: - sairaalasta kotiutuminen nopeasti - tavoitteena hoidon saumattomuus sekä palveluiden ja hoidon responsiivisuus asiakkaan todellisille tarpeille - tavoitteena on ehkäistä sairaalahoitojaksoja sekä tukea potilaiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta - hoidetaan diagnoosista kuolemaan: jatkuvuus, hoidon katkeamattomuus keskeistä - haasteena yhteyksien rakentaminen sosiaalityöhön - itsehoitoa tuetaan, palveluohjaus (case management) keskeistä, mutta myös sairauskohtaiset hoitoketjut (disease management) ohjaavat toimintaa - työnohjaus työntekijöille: kuukausittain mahdollisuus puhua vaikeista asiakastapauksista yhdessä muiden tiimin jäsenten kanssa - moniongelmaiset ja kompleksiset potilaat tavataan säännöllisesti ja tiheään, tapauskohtaisesti arvioidaan seurantakäyntien tarve - tuloksena tarpeettomia sairaalakäyntejä oli saatu hallintaan 3) Brent Community Services (NHS Brent) Monks Park Primary Care Centre Tutustuminen Claypondsin kuntoutussairaalaan ja hoitajajohtoiseen kuntoutusosastoon Charlotte Payne, Therapy Co-ordinator, Clayponds Hospital Linda Nazarko, Consultant Nurse, Clayponds Hospital Englannissa potilaat siirtyvät sairaalasta jatkohoitoon varhaisessa vaiheessa. Sairaalahoitojakso on yleensä lyhyt, ja tätä seuraa tarvittaessa intensiivinen kuntoutusvaihe ennen kotihoitoon siirtymistä. Yhdellä kuntoutusosastolla oli kokeiltu erittäin hyvin kokemuksin kahden vuoden ajan hoitajajohtoista organisointimallia. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että osastolla ei työskentele yhtään lääkäriä, vaan työntekijöinä olivat pitkälle koulutetut hoitajat ja terapeutit. Erikoiskoulutetuilla sairaanhoitajalla on oikeus diagnoosin tekemiseen ja reseptin kirjoittamiseen. Tähän oikeuteen perustuu koko kuntoutusosaston toiminta. Hoitajat päättävät potilaiden sisäänotosta ja kotiuttamisesta. Monimutkaisissa ja epäselvissä potilastapauksissa konsultoidaan puhelimen päässä olevia sairaalan eri erikoisalojen lääkäreitä. Osa potilaspaikoista myytiin muille kuin oman alueen väestölle. Näillä myyntituloilla mahdollistettiin se, että pystytään palkkaamaan erittäin osaavaa henkilökuntaa ja lisäksi maksamaan heille korkeampaa palkkaa. Toimintatapa todettiin kustannustehokkaaksi tavaksi järjestää palveluita sairaalan ja kotihoidon välimaastossa, ja sen tuloksena yksikkö on lisännyt houkuttelevuuttaan työpaikkana. Kuntoutussairaalassa selkeästi esille tuleva toiminto oli systemaattinen arviointitiedon keruu. Mittaamisessa käytettiin useita erilaisia indikaattoreita kuten hoidon tulokset, painehaavat, infektiot, kaatumiset, hoitotoimintoihin kuluva aika, asiakkaiden ja henkilöstön tyytyväisyys, hoidon laatu ja henkilöstön sairauspoissaolot. Myös eri hoitotoimintoihin käytettyä aikaa mitattiin. Seurantatiedot olivat yleisesti nähtävillä yksiköiden ilmoitustauluilla myös asiakkaille.

7 Näitä toiminnan tuloksia koskevia mittareita ja hoidon tavoitteita asettivat myös asiakkaat itse. Asiakkaiden kanssa keskusteltiin säännöllisesti hoidon tavoitteista ja odotetuista tuloksista sekä siitä kuinka niitä mitataan. Nämä asiakasnäkemykset vedettiin yhteen säännöllisin väliajoin. Ministeriö ohjaa vahvasti toimintaa ja edellyttää systemaattista toiminnan seurantaa: tämä näkyi selkeästi yksiköiden toiminnassa. Valtion ohjaus vahvaa Keskeisimpiä havaintoja ja kokemuksia Valtion terveydenhuoltojärjestelmään kohdistama ohjaus osoittautui suhteellisen vahvaksi: erilaisia velvoitteita esimerkiksi tulostietoisuuden ja tulosten mittaamisen osalta tuotiin esille useissa puheenvuoroissa. Hallituksen ja ministeriön ohjeistuksia noudatetaan kuuliaisesti. Uusia toimintamalleja pilotoidaan, hyviä käytäntöjä levitetään ja erityisesti toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta mitataan säännöllisesti useilla mittareilla ja hyvistä tuloksista palkitaan. Tämän johdosta myös työyksikkötasolla oltiin varsin vahvasti tavoite- ja tulostietoisia. Community matron kokonaisvaltaista hoitoa Erikoiskoulutetut hoitajat (matrons) koordinoivat perusterveydenhuollossa pitkäaikaissairaiden ja monimutkaisista terveysongelmista kärsivien asiakkaiden hoitoa. Helposti saavutettavissa oleva matron kokoaa asiakkaan tarvitsemat palvelut tarvelähtöisesti, jolloin asiakas saa tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti. Lisäksi tuetaan asiakkaiden omahoitoa, säännöllistä lääkkeiden ottoa ja kotona selviytymistä, jolloin sairaalahoitojaksojen ja hoitopäivien määrä on vähentynyt oleellisesti. Arkipäivää on myös moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen monisairaiden asiakkaiden hoidossa sekä terveyskeskuksissa työskentelevien matroneiden läheiset yhteydet sairaaloihin. Tehtävä on vaativa ja haasteellinen, joten matroneille on organisoitu luottamuksellisia sähköisiä keskustelufoorumeita ja verkostoja, joissa internetin välityksellä voidaan jakaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä samoissa työtehtävissä toimivien kanssa sekä saada tukea työssä jaksamiseen. Välimuotoisia palveluita Matkalla tutustuttiin erilaisiin sairauskohtaisiin hoito- ja palveluketjuihin ja niitä organisoiviin moniammatillisiin asiantuntijatiimeihin. Todettiin, että hoitoketjujen toiminnassa on osittain samoja elementtejä kuin Suomessa: esimerkiksi diabetes-, astma/hengitys- ja sydänhoitajien tekemä työ terveyskeskuksissa. Selkeästi erilaisena toimintatapana olivat asiantuntijatiimit, jotka sijoittuvat perusterveydenhuollon toimijoiden ja erikoissairaanhoidon välimaastoon. Nämä tiimit keskittyvät sairausryhmäkohtaisesti haastaviin ja ongelmallisiin asiakastapauksiin, joita ei voida hoitaa terveyskeskuksissa. Tällä toimintatavalla sairaalakäyntejä ja sairaaloihin kohdistuvaa kuormitusta on saatu merkittävästi vähenemään, ja hoito on pystytty järjestämään mahdollisimman pitkään asiakkaan kotona. Asiantuntijatiimit toimivat myös terveyskeskushenkilöstön tukena ja kouluttajina omilla asiantuntija-alueillaan. Vaikutti siltä, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden integraatiossa oli onnistuttu kohtuullisen hyvin, ja tässä ollaan huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa. Sen sijaan haasteeksi koettiin sosiaalityön ja terveyskeskusten välinen yhteistyö, joka taas Suomessa näyttäisi olevan huomattavasti pidemmällä.

8 Hoitajajohtoisia kuntoutusyksiköitä Englannissa potilaat siirtyvät sairaalasta jatkohoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sairaalahoitojakso on yleensä lyhyt, ja tätä seuraa tarvittaessa intensiivinen kuntoutusvaihe ennen kotihoitoon siirtymistä. Yhdellä kuntoutusosastolla oli kokeiltu erittäin hyvin kokemuksin kahden vuoden ajan hoitajajohtoista organisointimallia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osastolla ei työskentele yhtään lääkäriä, vaan työntekijöinä olivat pitkälle koulutetut hoitajat ja terapeutit. Erikoiskoulutetuilla sairaanhoitajalla on oikeus diagnoosin tekemiseen ja reseptin kirjoittamiseen. Tähän oikeuteen perustuu koko kuntoutusosaston toiminta. Hoitajat päättävät potilaiden sisäänotosta ja kotiuttamisesta. Monimutkaisissa ja epäselvissä potilastapauksissa konsultoidaan puhelimen päässä olevia sairaalan eri erikoisalojen lääkäreitä. Osa potilaspaikoista myytiin muille kuin oman alueen väestölle. Näillä myyntituloilla mahdollistettiin se, että pystytään palkkaamaan erittäin osaavaa henkilökuntaa ja lisäksi maksamaan heille korkeampaa palkkaa. Toimintatapa todettiin kustannustehokkaaksi tavaksi järjestää palveluita sairaalan ja kotihoidon välimaastossa, ja sen tuloksena yksikkö on lisännyt houkuttelevuuttaan työpaikkana. Kuntoutussairaalassa selkeästi esille tuleva toiminto oli systemaattinen arviointitiedon keruu. Mittaamisessa käytettiin useita erilaisia indikaattoreita kuten hoidon tulokset, painehaavat, infektiot, kaatumiset, hoitotoimintoihin kuluva aika, asiakkaiden ja henkilöstön tyytyväisyys, hoidon laatu ja henkilöstön sairauspoissaolot. Seurantatiedot olivat yleisesti nähtävillä yksiköiden ilmoitustauluilla myös asiakkaille. Toimintatavat vastasivat osittain suomalaisia vastaavia yksiköitä, mutta erityisesti hoitotulosten systemaattinen seuraaminen asiakkaan ja perheen kanssa yhteistyössä sekä toiminnan tulosten mittaaminen ja sen näkyvyys yksiköissä kiinnitti huomion. Moniammatillinen tiimi vastaa potilaiden hoidosta ja asiakkaiden oletetaan olevan aktiivisia osallistujia omassa hoidossa. Kotikäyntejä Kotikäyntejä suoritettiin runsaasti esimerkiksi moniammatillisten asiantuntijatiimien ja matroneiden toimesta: keino pitää asiakkaat kotona, ymmärtää asiakkaan elämäntilannetta syvällisemmin ja vastata potilaan todelliseen hoidontarpeeseen. Kotikäynnit mahdollistavat myös potilaan aikaisen kotiuttamisen sairaalahoitojakson jälkeen: voidaan arvioida systemaattisesti potilaan selviytymistä kotona. Kotikäyntien avulla asiakkaita autetaan heidän omissa kodeissaan niin paljon kuin mahdollista ja moniammatillista osaamista järjestetään asiakkaan kotiin. Myös moniammatillisuus nousi siis hyvin vahvasti esille sekä asiantuntijatiimien että matroneiden toiminnassa. Monikulttuurisuutta Englantilainen terveyspalvelujärjestelmä on erittäin monikulttuurinen: brittiläistä yhteiskuntaa voidaan yleisemminkin pitää erilaisten kulttuurien ja kansallisuuksien sulatusuunina. Silti yhteistyö esimerkiksi erilaisissa tiimeissä näyttäisi sujuvan hyvin, vaikka jäseniä on erilaisista etnisistä ryhmistä. Monikulttuurisuus luo kuitenkin myös haasteita esimerkiksi asiakkaan arkielämän ymmärtämisen suhteen sekä sähköisten palveluiden käytön osalta. Erilaisia tietojärjestelmiä ja etäteknologiset ratkaisut Britanniassa näyttäisi olevan hyvin erilaisia potilastietojärjestelmiä eri organisaatioissa: järjestelmät ovat vielä kirjavampia kuin Suomessa. Tämän ei kuitenkaan todettu erityisemmin hankaloittavan

9 esimerkiksi tiedonkulkua, joka ei muutenkaan osoittautunut yhtä ongelmalliseksi kuin Suomessa. Yhteistä potilastietojärjestelmää esimerkiksi terveyskeskuksen ja sairaalan välillä ei siis Britanniassa ainakaan toistaiseksi ole. Kotihoidon tukemiseen liittyvien etäteknologisten ratkaisujen (Karen Bradshaw, Telehealth Officer) osalta Lontoon alueella näytettäisiin olevan samassa tilanteessa kuin Suomessa. Samoja Tunstallin laitteita (kuten ovihälytin, savuhälytin, vuodeturva ja liiketunnistimet) oli käytössä kuin Suomessa. Videopuhelinteknologiaan liittyvät ratkaisut olivat vasta kehitteillä ja kokeiluasteella. Suojattu sähköposti todettiin olevan tiettyjen organisaatioiden sisällä henkilöstön käytössä, mutta ei eri organisaatioiden välillä. Päätelmät mistä voitaisiin ottaa oppia suomalaisessa palvelujärjestelmässä Tutustumiskäynnin perusteella voidaan todeta, että suomalaisessa palvelujärjestelmässä voitaisiin ottaa oppia Englannista erityisesti hoitajajohtoisesti organisoiduista yksiköistä ja haastavien asiakastapausten välimuotoisista palveluista. Lisäksi toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden systemaattiseen seurantaan liittyvät hyvät käytännöt on tarpeen ottaa huomioon. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliporrasta on siis tarpeen kehittää Suomessa: uusi taso sairaalan ja terveyskeskuksen välille. Tiettyjä tehtäviä tai osioita oli Englannissa otettu erikoissairaanhoidosta välimuotoisille palveluille eli asiantuntijatiimeille. Tämä oli aikaansaanut sen, että potilaat voitiin kotiuttaa aikaisempaa nopeammin ja saada pois laitoksista. Lisäksi systemaattinen arviointitiedon keruu on huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa. Mikä meillä on paremmin tai vähintään yhtä hyvin Voimme olla ylpeitä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä kunnissa: tämä oli vasta alkumetreillä Englannissa ja toiminnassa oli havaittavissa puutteita. Tämän todettiin selkeästi hankaloittavan päivittäistä toimintaa asiakastasolla. Lisäksi esimerkiksi kotihoidon yksiköistä merkittävä osa oli yksityisiä, ja niissä työskenteli usein henkilöstöä ilman asianmukaista koulutusta ja tämä aiheutti tiettyä painetta ja ristiriitaa terveydenhuollon toiminnoissa, jotka kohdistuivat asiakkaan kotona selviytymisen tukemiseen.