E TELÄ-S AVON KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Transkriptio

1 E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A K A A V A E TELÄ-S AVON KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A L I I T O N J U L K A I S U 7 3 :

2 ETELÄ-SAVON KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITON JULKAISU 73:2006

3 ETELÄ-SAVON KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 73:2006 Kansitus: Savilahden Kirjapaino Ky Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 305/MYY/06 Kansikuva: Mikkelin tori Pentti Hämäläinen, Etelä-Savon maakuntaliitto Painosmäärä 300 kpl Mikkeli 2006 Etelä-Savon maakuntaliitto Hallituskatu 3 A MIKKELI puh info@esavo.fi faksi ISBN ISSN

4 SISÄLLYS sivu 1. JOHDANTO Selvityksen tausta ja tavoitteet Selvityksen organisaatio 1 2. VÄESTÖ JA TYÖPAIKAT Väestö Vapaa-aian asukkaat Työpaikat 8 3. MAANKÄYTTÖ JA ALUERAKENNE Yleiskaava-alueet ja suojelualueet Etelä-Savon oikeusvaikutteiset yleiskaavat Etelä-Savon suojelualueet ja pohjavesialueet Maakunnan keskuverkko Taajama-alueet ja työssäkäyntialueet Liikenneverkot NYKYINEN MYYMÄLÄVERKKO Päivittäistavarakauppa Erikoiskauppa Päivittäistavaraa myyvät kioskit ja huoltoasemat KAUPAN PALVELUJEN SAATAVUUS JA SAAVUTETTAVUUS OSTOVOIMA JA OSTOVOIMAN SIIRTYMÄT Lähtötiedot ja arviointiperusteet Päivittäistavaroiden ja erikoistavaroiden ostovoima Päivittäistavaroiden ja erikoistavaroiden ostovoiman siirtymä KAUPAN KEHITYSTRENDIT Vähittäiskaupan yleiset kehitystrendit Vähittäiskaupan kehitysnäkymiä Etelä-Savossa Etelä-Savossa vireillä olevat julkiset kaupan hankkeet Kaupan suuryksiköiden potentiaaliset sijoittumisalueet kaupan kannalta katsottuna Maakuntakaavatyössä pohdittavaa 33 LIITE 1 Vähittäiskaupan toimialat

5 1. Johdanto 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet Tämä kaupan palveluverkkoselvitys on osa Etelä-Savon kaupan tietopankki ja palveluverkkoselvitys -hanketta. Hanke jakautuu nimensä mukaisesti kahteen osaan ja liittyy vireillä olevaan maakuntakaavoitukseen ja maakunnallisen suunnittelujärjestelmän kehittämiseen. Kaupan tietopankki -kehittämishanke toteutetaan yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Kehittämistyön tavoitteena on muodostaa Etelä-Savon kaupan tietopankki sekä luoda yleinen malli ja ohjeistus kaupallisten palvelujen suunnittelun ja kaavoituksen tukena toimivalle tietopankille. Kehittämishankkeen tulokset raportoidaan ympäristöministeriölle. Kaupan palveluverkkoselvityksessä muodostetaan maakuntaliitossa tietopankkiin kootun aineiston pohjalta kuva Etelä-Savon kaupallisesta palvelurakenteesta ja sen kehittämispotentiaalista. Kaupan palveluverkkoselvitys on kaupan tietopankki -kehittämishankkeen käytännön sovellus, jolla luodaan perustaa maakunnallisen selvitysaineiston ja muun maakunnasta kerätyn tiedon tallentamiselle käyttökelpoisessa ja eri toimijoiden hyödynnettävissä olevassa muodossa. Vuoti Etelä-Savon Kauppakamarista, Ritva Laine Suomen Kuntaliitosta, Tiina Oksala-Leino Erikoiskaupan Liitosta sekä Osmo Laine Päivittäistavarakauppa ry:stä. Kaupan palveluverkkoselvitystä on ohjannut Kaupan ja palvelujen suuryksikkötyöryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut Jussi Teittinen Mäntyharjun kunnasta. Jäseninä ovat olleet Pertti Rusanen ja Leo Silvennoinen Keskon Itä-Suomen aluekeskuksesta, Jouko Vuoti Etelä-Savon kauppakamarista, Jukka Ropponen Suomen Spar Oyj: stä, Harri Nykänen Tradekasta, Eero Korhonen Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, Arja Hartikainen Mikkelin kaupungista, Leena Muoniovaara Pieksämäen kaupungista, Risto Aalto Savonlinnan kaupungista, Pertti Asikainen Kaakkois-Suomen tiepiiristä, Outi Syrjäläinen ja Esa Kautonen SAK: n Etelä-Savon aluepalvelukeskuksesta sekä Jarmo Vauhkonen, Janne Nulpponen ja Timo Heikkilä Etelä-Savon maakuntaliitosta. 1.2 Selvityksen organisaatio Etelä-Savon kaupan tietopankki ja palveluverkkoselvitys -hanke tehtiin Etelä-Savon liiton toimeksiannosta yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Hankkeen toteuttamisesta vastasivat Kimmo Koski ja Taina Ollikainen Suunnittelukeskus Oy: stä. Kaupan tietopankki -kehittämishanketta on ohjannut työryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut Katri Tulkki ympäristöministeriöstä. Jäseninä ovat toimineet Marja Mäntynen ympäristöministeriöstä, Jarmo Vauhkonen ja Janne Nulpponen Etelä-Savon maakuntaliitosta, Jouko

6 2. Väestö ja työpaikat 2.1 Väestö Etelä-Savossa asui vuoden 2004 lopulla runsaat asukasta (taulukko 1). Väestö keskittyi Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle, joiden yhteenlaskettu osuus koko maakunnan väestöstä oli 54 %. Väestön sijoittuminen neliökilomet- riruuduittain esitetään kuvassa 1. Maakunnan väestömäärä on ollut laskussa. Vuosina väestömäärä väheni noin asukkaalla eli keskimäärin asukkaalla vuodessa. Kunnittain tarkasteltuna väestömäärä väheni vuosina kaikissa kunnissa, suhteellisesti vähiten Mikkelissä. Taulukko 1. Väkiluku Etelä-Savossa , aluejako 2004 (Tilastokeskus). 2

7 Kuva 1. Väestön sijoittuminen Etelä-Savossa vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan. Kokonaisväestömäärän ohella muita kaupan palveluverkon kehittymistä tarkasteltaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat vanhusten, lapsiperheiden ja autollisten kotitalouksien sijoittuminen (kuvat 2, 3 ja 4). Vuonna 2002 Etelä-Savossa oli noin asuntokuntaa, joista autottomia oli noin kolmasosa (taulukko 2). Suhteellisesti eniten autottomia asuntokuntia oli Pieksämäellä (39 %) ja Savonlinnassa (37 %). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Etelä- Savon väestömäärä vähenee edelleen lähivuosina (taulukko 3). Vuoteen 2020 mennessä väestömäärän ennustetaan vähenevän koko Etelä-Savossa noin asukkaalla. Vähennystä tapahtuu kaikissa kunnissa. Etelä-Savon maakuntaliitossa laaditun väestötavoitteen (Maakuntasuunnitelma 2025) mukaan maakunnan väestömäärä vähenee vuosina , mutta kääntyy sen jälkeen kasvuun. Tavoitteen mukaan väestömäärä vuonna 2025 on nykyisellä tasolla eli runsaat asukasta. Maakuntaliiton väestötavoitteen mukainen väestömäärä vuonna 2025 on noin asukasta suurempi kuin Tilastokeskuksen väestöennusteen mukainen väestömäärä. Lähtökohdat kaupan palveluverkon kehittymiselle ovat ymmärrettävästi paremmat, mikäli väestökehitys etenee maakuntaliiton tavoitteen mukaisesti. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisen kehityksen toteutuminen aiheuttaa ongelmia etenkin maaseutualueilla, joihin väestöpoistuma kohdistunee voimakkaimmin.

8 Kuva 2. Yli kahden hengen asuntokuntien (lapsiperheiden) sijoittuminen Etelä-Savossa vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan. Kuva 3. Yli 75-vuotiaiden henkilöiden sijoittuminen Etelä-Savossa vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan.

9 Kuva 4. Autottomien asuntokuntien sijoittuminen Etelä-Savossa vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan. Taulukko 2. Etelä-Savon autolliset ja autottomat asuntokunnat vuonna 2002 (Suomen ympäristökeskus). Asuntokuntia Yhden auton Kahden auton Autottomat Kunta yhteensä asuntokunnat asuntokunnat lkm % Enonkoski Haukivuori Heinävesi Hirvensalmi Joroinen Juva Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Pieksämäki Punkaharju Puumala Pieksänmaa Rantasalmi Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Etelä-Savo yht Lähde: Suomen Ympäristökeskus

10 Taulukko 3. Etelä-Savon väestöennuste vuoteen 2040 (Tilastokeskus). 2.2 Vapaa-ajan asukkaat Vapaa-ajanasukkailla (osa-aikaisilla asukkailla) on oma, suhteellisen merkittävä rooli Etelä-Savon kaupallisten palvelujen kehittymisessä. Vuonna 2003 maakunnan ulkopuolelta tulevien kesäasukkaiden määrä oli noin , mikä vastasi 28 %:a maakunnan asukkaista (taulukko 4). Kunnittain tarkasteltuna kesäasukkaita suhteessa vakituisiin asukkaisiin oli eniten Hirvensalmella, Pertunmaalla ja Puumalassa, joissa kesäasukkaiden määrä ylitti kunnan asukasmäärän. Mökkejä oli eniten Mäntyharjulla, Mikkelissä ja Kangasniemellä (kuva 5). Kesämökkien määrä on lisääntynyt Etelä-Savossa voimakkaasti: vuonna 2003 kesämökkejä oli puolet enemmän kuin vuonna Ennusteita kesämökkien (ja uusien kesäasukkaiden) määrän kehittymisestä ei ole, mutta viime vuosina uusia mökkejä on rakennettu mökin vuosivauhdilla. Ainakaan lähivuosina tämän kehityksen ei odoteta muuttuvan oleellisesti. Nykytilanteen pohjalta arvioituna noin puolet uusista mökeistä tulee olemaan ulkomaakuntalaisessa omistuksessa. Vapaa-ajan asutukseen sisältyy myös huomattava potentiaalin lisäysmahdollisuus, sillä Etelä- Savon rannoille on kaavoitettu ranta-asema- ja rantayleiskaavoissa noin uutta lomarakennuspaikkaa.

11 Taulukko 4. Kesämökkien ja kesäasukkaiden määrä Etelä-Savossa vuonna 2003 (Tilastokeskus). Kunta Asukasluku Mökkimäärä Ulkokuntalaisten Ulkokuntalaisia omistamia vapaaajan asuntoja, asukkaita, lkm vapaa-ajan lkm Ulkokuntalaisia vapaa-ajan asukkaita vakituisista asukkaista, % Ulkomaakuntalaisten omistamia laisia vapaa-ajan Ulkomaakunta- mökkejä, lkm asukkaita, lkm Enonkoski , Haukivuori , Heinävesi , Hirvensalmi , Juva , Joroinen , Kangasniemi , Kerimäki , Mikkeli , Mäntyharju , Pertunmaa , Pieksämäki , Pieksänmaa , Punkaharju , Puumala , Rantasalmi , Ristiina , Savonlinna , Savonranta , Sulkava , Etelä-Savo yhteensä Lähde: Tilastokeskus, Kesämökit 2003 Perikuntien omistamia, yhteisomistuksessa tai ulkomaalaisten omistamia kesämökkejä ei ole voitu huomioida kesäasukkaiden lukua laskettaessa. Kuva 5. Vapaa-ajan asuntojen sijoittuminen Etelä-Savossa vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan.

12 2.3 Työpaikat Etelä-Savon työpaikkakehitys on viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan ollut lievästi kasvava (taulukko 5). Vuonna 2003 maakunnassa oli noin työpaikkaa, joista kolmannes sijoittui Mikkeliin. Mikkelin lisäksi selkeitä työpaikkakeskittymiä olivat Savonlinna ja Pieksämäki. Työpaikkojen sijoittuminen neliökilometriruuduittain vuonna 2000 esitetään kuvassa 6. Etelä-Savon työpaikkarakenne on palveluvaltainen. Vuonna 2003 palveluiden osuus kaikista työpaikoista oli 64 %, jalostuksen 23 % ja alkutuotannon 10 %. Vuodesta 1993 vuoteen 2003 palveluiden ja jalostuksen osuudet ovat kasvaneet ja alkutuotannon osuus pienentynyt. Kaupan sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan merkitys työllistäjänä on jonkin verran kasvanut vuosina Vuonna 1993 tällä toimialalla oli työpaikkaa (12 % maakunnan kaikista työpaikoista) ja kymmenen vuotta myöhemmin työpaikkaa (13 %). Taulukko 5. Työpaikat kunnittain ja seutukunnittain Etelä-Savossa e, aluejako (Tilastokeskus).

13 Työpaikat 2002 Työpaikat 1km ruutujaolla yli 100 Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 6. Työpaikat Etelä-Savossa vuonna 2000 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) mukaan.

14 3. Maankäyttö ja aluerakenne 3.1 Yleiskaava-alueet ja suojelualueet Etelä-Savon oikeusvaikutteiset yleiskaavat Suurin osa Etelä-Savon taajamiin laadituista yleiskaavoista on ollut kunnanvaltuustojen hyväksymiä osayleiskaavoja, joilla ei ole ollut oikeusvaikutuksia. Näiden lisäksi vuosina on laadittu seuraavat oikeusvaikutteiset taajamaosayleiskaavat: - Mikkeli: Annila 1992, Salosaari-Häyrylä 1993, Graani 1993, Visulahti 1994, Ihastjärvi 1996, Rantakylä 1995, Otava 1995, Pohjois-Tupala 2001 ja Anttolan kirkonkylä Savonlinna: Keskustaajaman itäosa 1997 ja Ydinkeskusta Kerimäki: Kirkonkylä 1996 ja Anttola Puumala: Kirkonkylä-Kuoreksenniemi 1994 ja Kotiniemi Ristiina: Löytö-Vitsiälä-Kirkonkylä-Pellosniemi Savonranta: Kirkonkylä Sulkava: Kirkonkylä 1994 ja Lohilahti-Lohikoski 2004 Etelä-Savossa rantayleiskaavat kattavat kaikki suurimmat vesistöt ja kaavat ovat joko jo tehty tai kaavoitustyö aloitettu Pieksämäen kaupunkia lukuun ottamatta kaikissa kunnissa. Rantayleiskaavoissa on osoitettu noin uutta lomarakennuspaikkaa. Maanomistajien mailleen laadituttamia ranta-asemakaavoja on Etelä-Savossa hieman yli 500 kappaletta. Etelä-Savon yleiskaavatilanne vuonna 2005 esitetään kuvassa 7. Kaavoitustilanne, oikeusvaikutteiset yleiskaavat 2005 Yleiskaava, valmisteilla Yleiskaava, voimassa Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 7. Etelä-Savon oikeusvaikutteiset yleiskaavat vuonna

15 3.1.2 Etelä-Savon suojelualueet ja pohjavesialueet ta. Näiden alueiden sijoittuminen esitetään kuvassa 8. Uusia kaupan hankkeita suunniteltaessa on hyvä olla käytettävissä tietoa suojelu- ja pohjavesialueis- Luonnonsuojelu Natura2000-verkoston alueet Suojeluohjelmien alueet Luonnonsuojelualueet Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto Pohjavesivarat Pohjavesialueet Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 8. Etelä-Savon suojelu- ja pohjavesialueet. 11

16 3.2 Maakunnan keskusverkko Maankuntakaavan sisältövaatimusten mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mm. maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen (MRL 28 ). Tässä yhteydessä kyse on siitä, että otetaan huomioon palvelurakenteessa tapahtuvien muutosten vaikutus olemassa olevaan keskusverkkoon, kuntakeskusten välisiin suhteisiin ja kuntien merkitykseen kaupallisina keskittyminä. Etelä-Savon keskusverkko (kuva 9) muodostuu maakuntakeskuksesta (Mikkeli), kahdesta seutukeskuksesta (Savonlinna ja Pieksämäki), 17 kuntakeskuksesta ja 11 taajamasta. Kuntakeskuksia ovat Kangasniemi, Hirvensalmi, Pertunmaa, Mäntyharju, Rantasalmi, Joroinen, Haukivuori, Ristiina, Puumala, Juva, Sulkava, Punkaharju, Kerimäki, Heinävesi, Savonranta, Enonkoski ja Naarajärvi (Pieksänmaalla). Taajamia ovat Kuortti (Pertunmaalla), Jäppilä (Pieksänmaalla), Nenonpelto (Pieksänmaalla), Virtasalmi (Pieksänmaalla), Kuvansi (Joroisessa), Otava (Mikkelissä), Pellosniemi (Ristiinassa), Anttola (Mikkelissä), Putikko (Punkaharjulla), Ruokojärvi (Kerimäellä) ja Rantasalmi as. (Rantasalmella). Kuva 9. Etelä-Savon keskusverkko. 12

17 3.3 Taajama-alueet ja työssäkäyntialueet Kaupan palveluverkossa tapahtuvia muutoksia tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta katsottuna on hyvä olla käytettävissä tietoa myös taajama-asutuksen ja hajaasutuksen sijoittumisesta sekä työssäkäyntialueista. Etelä-Savon maakunnan väestöstä 63 % asui taajamissa vuonna Vastaava luku vuonna 2000 oli 68 % eli kehitys on edennyt taajamoitumisen suuntaan. Kuntien väliset erot taajama- ja haja-asutusalueen väestön määrässä ovat kuitenkin edelleen suuret. Mikkelissä, Pieksämäellä ja Savonlinnassa taajamaväestön osuus vuonna 2000 oli yli 80 %, mutta kahdessatoista kunnassa yli puolet väestöstä asui haja-asutusalueilla. Taajama-alueiden alueelliset muutokset vuosien 1980 ja 2000 välillä esitetään kuvassa 10. Työssäkäynti suuntautuu Etelä-Savossa maakunta- ja seutukeskuksiin, joihin myös valtaosa maakunnan työpaikoista keskittyy. Maakunnan pohjoisosasta käydään töissä Varkaudessa, jonka työssäkäyntialue on osittain päällekkäinen Pieksämäen työssäkäyntialueen kanssa ja ulottuu myös maakunnan ulkopuolelle. Etelä-Savon ja lähimpien maakuntakeskusten työssäkäyntialueet vuonna 2002 esitetään kuvassa 11. Taulukko 6. Väestön sijoittuminen taajama- ja haja-asutusalueille Etelä-Savossa vuonna 2000 (Etelä-Savon maakuntaliitto). Taajamat Haja-asutus Kunta lkm % lkm % Enonkoski Haukivuori Heinävesi Hirvensalmi Joroinen Juva Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Etelä-Savo Savonlinna Mikkeli Taajamien muutokset Taajama-alue vuonna 1980 Taajama-alue vuonna 2000 Pieksämäki ja Naarajärvi Juva Kuvansi Pertunmaa Heinävesi Kerimäki Mäntyharju Ristiina Kangasniemi Hirvensalmi Joroinen Kuortti Enonkoski Punkaharju Sulkava Puumala Rantasalmi Savonranta Kuva 10. Etelä-Savon taajamien muutokset Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto 13

18 Työssäkäyntialueet 2002 Lähistön maakuntakeskukset Mikkeli Varkaus Pieksämäki Savonlinna Lähde: Suomen ympäristökeskus Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 11. Etelä-Savon työssäkäyntialueet vuonna 2002 yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) aineiston pohjalta tehdyn analyysin perusteella. 3.4 Liikenneverkot Liikkuminen Etelä-Savossa perustuu pitkälti autoiluun. Kävelyn ja pyöräilyn asema peruskulkumuotona korostuu kaupunkien ja taajamien sisäisessä liikenteessä. Taajamien välisiä kevyen liikenteen väyliä on vähän, koska taajamien väliset etäisyydet ovat suhteellisen pitkiä. Etelä-Savon kevyen liikenteen väylät esitetään kuvassa 12. Joukkoliikenteen vuorotarjonta vaihtelee alueellisesti erittäin paljon (kuva 13). Se on kilpailukykyinen vaihtoehto lähinnä kaupunkien välisillä pitkillä matkoilla sekä kaupunkiseutujen sisäisessä liikenteessä. Etelä-Savon maantieliikenteen rungon muodostavat valtatiet. Tieverkon selkeä pääyhteys on pohjois-etelä -suuntainen valtatie 5. Poikittaisyhteyksistä tärkeimmät ovat Savonlinnan kautta kulkeva valtatie 14, maakunnan pohjoisosassa sijaitseva valtatie 23 sekä valtatie 13/15. Etelä-Savon tieverkko ja liikennemäärät esitetään kuvassa 14. Raideliikenteessä Etelä-Savon pääyhteys on pohjois-eteläsuuntainen Savonrata, jolla vuonna 2004 kulki runsaat puoli miljoonaa matkustajaa. Poikittaisliikenteen reittiä Pieksämäeltä Jyväskylän suuntaan käytti lähes matkustajaa ja itään runsaat matkustajaa. Pieksämäeltä on poikittaisyhteys myös Savonlinnan kautta itärajan tuntumaan Parikkalaan. Tällä rataosalla henkilöliikennettä on vain Savonlinnan ja Parikkalan välillä. Tavaraliikenne käyttää sekä Savonrataa että Joensuuhun jatkuvaa poikittaisrataa. 14

19 Kevyen liikenteen väylät Kevyen liiikenteen väylä Lähde: Kaakkois-Suomen tiepiiri Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 12. Etelä-Savon kevyen liikenteen väylät. Linja-autoliikenne 2004 Vakiovuorojen määrät Yleiset tiet, joille ei vuoroja Lähde: Itä-Suomen lääninhallitus Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 13. Etelä-Savon linja-autoliikenteen verkko ja vakiovuoromäärät eri reiteillä vuonna

20 Lähde: Tiehallinto Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet autoa/vrk autoa/vrk autoa/vrk autoa/vrk alle 350 autoa/vrk Kuva 14. Etelä-Savon tieverkko ja liikennemäärät. Etelä-Savon liikenneyhteyksien kehittämisen kolme kärkihanketta lähivuosina ovat: - Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyt (valtatie 14, tie-, katu- ja ratajärjestelyt sekä syväväylän siirto) - Savonradan kehittäminen (nopeustason nostot väleillä Sipilä-Otava ja Kouvola-Pieksämäki) - Valtatien 5 parantaminen väleillä Lusi-Mikkeli, Pitkäjärvi-Kaihu, Niemistonmäki-Hietanen ja Tuppurala-Nuutilanmäki 16 Muut ensimmäisen kiireellisyysluokan hankkeet kohdistuvat - päätieverkon parantamiseen - jalankulun ja pyöräilyn edistämiseen - vesiväylin ja satamiin - lentoasemiin (Mikkeli, Varkaus ja Savonlinna) - maakunnan ulkopuolelle suuntautuviin joukkoliikenneyhteyksiin - liikenteen hallintaan ja meluntorjuntaan Ensimmäisen kiireellisyysluokan hankkeet esitetään kuvassa 15.

21 Lähde: Etelä-Savon maakuntaliitto Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 15. Etelä-Savon ensimmäisen kiireellisyysluokan liikennehankkeet (Etelä-Savon maakuntaliitto). 17

22 4. Nykyinen myymäläverkko 4.1 Päivittäistavarakauppa Päivittäistavarakaupan kuvaus perustuu A.C. Nielsenin myymälärekisterin, kioskirekisterin ja huoltoasemarekisterin tietoihin. Rekisterien sisältämä myymälöiden sijaintitieto vaihtelee: osalla myymälöistä sijaintitietona on osoite, osalla postinumeroalueen keskipiste. Jälkimmäinen tieto aiheuttaa epätarkkuutta myymälöiden sijoittumiseen kuvissa 16 ja 18. Vuonna 2004 Etelä-Savossa toimi yhteensä 155 päivittäistavaramyymälää (taulukko 7). Lukumääräisesti eniten myymälöitä oli Mikkelissä (35), Savonlinnassa (26) ja Pieksämäellä (12). Haukivuorella, Pertunmaalla, Rantasalmella ja Savonrannassa toimi 1-3 myymälää. Vuoden 2004 aikana lo- petti toimintansa kuusi päivittäistavaramyymälää, jotka sijaitsivat Savonlinnassa (2), Pieksänmaalla (2), Mäntyharjulla (1) ja Heinävedellä (1). Myymälätyypeittäinen tarkastelu osoittaa, että yli puolet Etelä-Savon myymäläkannasta koostui valintamyymälöistä ja pienmyymälöistä. Hypermarketteja oli neljä, kaksi Mikkelissä ja kaksi Savonlinnassa. Päivittäistavarakaupan myynnistä ja myyntialasta valtaosa osa sijoittui Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle, joiden yhteenlaskettu osuus myyntialasta oli 56 prosenttia ja myynnistä 60 prosenttia. Päivittäistavarakaupan myynti esitetään vain kunnittaisina prosenttiosuuksina, koska myyntitietoja ei ole lupa julkaista euromääräisinä (eikä myyntialatietoja neliömetreinä). Kuva 16. Etelä-Savon päivittäistavaramyymälät vuonna

23 Taulukko 7. Päivittäistavaramyymälät vuonna 2004 (A.C.Nielsen). Enonkoski Haukivuori Heinävesi Hirvensalmi Joroinen Juva Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Hypermarket Tavaratalo Iso supermarket Pieni supermarket Iso valintamyymälä Pieni valintamyymälä Pienmyymälä Erikoismyymälä Kauppahallimyymälä Yhteensä / kunta Väestö (2003) Asukkaita/myymälä Myyntiala/asukas Myynti/asukas Myyntiala 1 % 2 % 3 % 2 % 3 % 5 % 4 % 2 % 28 % 5 % 2 % 4 % 11 % 4 % 1 % 2 % 2 % 17 % 1 % 2 % 100 % Myynti 1 % 2 % 2 % 1 % 2 % 5 % 4 % 2 % 31 % 4 % 3 % 3 % 10 % 3 % 2 % 2 % 3 % 20 % 1 % 2 % 100 % Lähde: A.C.Nielsen Finland Oy Mäntyharju Pertunmaa Pieksänmaa Pieksämäki Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Yhteensä Päivittäistavarakaupan myyntiala yhtä asukasta kohti laskettuna oli Etelä-Savossa suunnilleen sama kuin koko maan keskiarvo 0,38 m 2 /asukas. Noin puolet kunnista oli yli ja puolet ali tämän keskiarvon. Vähiten myyntialaa asukasta kohti laskettuna oli Kerimäellä, Ristiinassa ja Pieksänmaalla ja eniten Punkaharjulla, Pieksämäellä ja Pertunmaalla. Päivittäistavarakaupan myynti yhtä asukasta kohti laskettuna oli Etelä-Savossa jonkin verran suurempi kuin koko maan keskiarvo, joka oli euroa/asukas vuonna Kunnittainen vaihtelu oli kuitenkin suurta. Suurinta myynti/asukas oli Pertunmaalla, Pieksämäellä ja Savonlinnassa ja pienintä Pieksänmaalla, Hirvensalmella ja Kerimäellä. Mikkelissä myynti oli jonkin verran pienempi kuin seutukeskuksissa, mutta kuitenkin yli maakunnan keskitason. Asukasmäärä yhtä päivittäistavaramyymälää kohti oli Etelä-Savossa asukasta, kun koko maan keskiarvo oli asukasta vuonna Eniten asukkaita päivittäistavaramyymälää kohti oli Ristiinassa (1 704) ja vähiten Enonkoskella (437). Väestömäärältään suurimmissa kaupungeissa asukasmäärä yhtä päivittäistavaramyymälää kohti oli seuraava: Mikkeli 1 326, Pieksämäki ja Savonlinna Myymälätyypeittäin tarkasteltuna valtaosa päivittäistavaramyynnistä ja päivittäistavaran myyntialasta sijoittui supermarketteihin ja hypermarketteihin, joiden yhteenlaskettu osuus myyntialasta oli 69 % ja myynnistä 73 % (taulukko 8). Isojen supermarkettien osuus oli suurin sekä myyntialasta (35 %) että myynnistä (28 %). Hypermarkettien osuus myyntialasta oli 15 %, mutta myynnistä 25 %. Taulukko 8. Päivittäistavaran myyntiala ja päivittäistavaramyynti, osuudet myymälätyypeittäin 2004 (A.C.Nielsen). Myynti- Myynti ala Kauppahallimyymälä 0 % 1 % Erikoismyymälä 1 % 1 % Tavaratalo 1 % 2 % Pienmyymälä 2 % 3 % Pieni valintamyymälä 6 % 7 % Iso valintamyymälä 16 % 17 % Pieni supermarket 21 % 20 % Hypermarket 25 % 15 % Iso supermarket 28 % 35 % Yhteensä 100 % 100 % 4.2 Erikoiskauppa Erikoiskaupan kuvaus perustuu Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietoihin. Rekisterissä on puutteellisia koordinaattitietoja, mikä aiheuttaa epätarkkuuksia myymälöiden sijoittumiseen kuvassa 17. Erikoiskaupan myyntitiedot laskettiin Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin (TP-15-taulukko) vuoden 2003 liikevaihtotietojen avulla. Rekisteritiedot muutettiin vuoden 2004 myyntitiedoiksi lisäämällä liikevaihtoon keskimääräinen arvonlisävero (18,7 %) ja indeksoimalla vuoden 2003 tieto vuoden 2004 tiedoksi. Etelä-Savossa toimi vuoden 2003 lopussa yhteensä 557 erikoismyymälää autokaupat ja huoltamot pois lukien. Erikoiskauppa on keskittynyt voimakkaasti seutukuntien suurimpiin keskuksiin eli Mikkeliin (176 myymälää), Savonlinnaan (113 myymälää) 19

24 Kuva 17. Etelä-Savon erikoiskaupan myymälät ja Pieksämäelle (56). Muissa kunnissa oli yhteensä 209 erikoiskaupan myymälää (38 % myymälöistä). Kymmenessä kunnassa toimi 1-10 myymälää. Toimialaryhmittäin tarkasteltuna myymälöitä oli eniten muotikaupan (21 % myymälöistä), rautakaupan (10 %) ja muun erikoiskaupan aloilla (44 %). Toimialaryhmiin kuuluvat yksittäiset toimialat esitetään liitteenä 1 olevassa toimialaluokituksessa. Valtaosa erikoiskaupan myynnistä sijoittui Mikkeliin, Pieksämäelle ja Savonlinnaan, joissa valtaosa myymälöistäkin sijaitsee. Näiden kaupunkien yhteenlaskettu osuus maakunnan myynnistä oli 78 %. Selvästi eniten erikoiskauppaa tehtiin Mikkelissä, jonka myynnistä muodostui 42 % koko Etelä-Savossa toteutuneesta myynnistä. Yhtä erikoismyymälää kohti laskettu asukasmäärä koko maakunnassa oli 291. Eniten asukkaita/myymälä oli Pieksänmaalla (875), Joroisissa (636) ja Enonkoskella (582) ja vähiten Puumalassa (205), Pieksämäellä (223) ja Savonlinnassa (237). Mikkelissä oli 264 asukasta yhtä erikoismyymälää kohti. Taulukko 9. Erikoiskaupan myymälät (Tilastokeskus). Enonkoski Haukivuori Heinävesi Hirvensalmi Joroinen Juva Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Alkot Apteekit ym Muotikauppa Huonekalu- ja sisustus Kodintekniikka Rautakauppa Muu erikoiskauppa Yhteensä Väestö (2003) Asukkaita/myymälä Myynti 0 % 1 % 3 % 1 % 0 % 2 % 3 % 1 % 42 % 3 % 2 % 0 % 10 % 1 % 1 % 1 % 2 % 25 % 0 % 1 % 100 % Lähde: Tilastokeskus Mäntyharju Pertunmaa Pieksänmaa Pieksämäki Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Yhteensä 20

25 4.3 Päivittäistavaraa myyvät kioskit ja huoltoasemat Vuonna 2004 Etelä-Savossa toimi yhteensä 74 päivittäistavaraa myyvää kioskia ja 60 huoltamoa (kuva 18 ja taulukko 10). Eniten kioskeja oli Mikkelissä (21), Savonlinnassa (18) ja Pieksämäellä (6). Päivittäistavaraa myyviä huoltoasemia oli puolestaan eniten Mikkelissä (13), Juvalla (6) ja Savonlinnassa (5). Enonkoskella, Pertunmaalla ja Savonrannassa ei ollut yhtään päivittäistavaraa myyvää kioskia. Päivittäistavaraa myyviä huoltoasemia oli kaikissa Etelä-Savon kunnissa. Valtaosa sekä kioskien että huoltoasemien päivittäistavaramyynnistä sijoittui Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle. Näiden kaupunkien yhteenlaskettu osuus maakunnan kioskeissa tapahtuneesta myynnistä oli 67 % ja huoltoasemilla tapahtuneesta myynnistä 47 %. Eniten myyntiä oli Mikkelissä. Sekä kioskien että huoltoasemien päivittäistavaramyynti yhtä asukasta kohti laskettuna oli kahdeksassa kunnassa suurempi kuin koko maakunnassa keskimäärin. Suurinta kioskimyynti/asukas oli Puumalassa, Sulkavalla, Savonlinnassa ja Mikkelissä. Huoltoasemien suurimmat päivittäistavaramyynnit/asukas sijoittuivat Juvalle, Mäntyharjulle ja Punkaharjulle. Koko Etelä-Savossa asukasmäärä yhtä päivittäistavaraa myyvää kioskia kohti oli ja yhtä huoltoasemaa kohti Kuntien väliset erot olivat kuitenkin suuret. Eniten asukkaita/kioski oli Joroisissa (5 723) ja vähiten Puumalassa (956). Huoltoasemien osalta eniten asukkaita oli Savonlinnassa (5 507) ja vähiten Juvalla (1 241). KUVA 18. Etelä-Savon päivittäistavaraa myyvät kioskit ja huoltoasemat vuonna Taulukko 10. Päivittäistavaraa myyvät kioskit ja huoltoasemat vuonna 2004 (A.C.Nielsen). Enonkoski Haukivuori Heinävesi Hirvensalmi Joroinen Juva Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Kioskimäärä Huoltamomäärä Väestö (2003) Asukkaita/kioski Asukkaita/huoltamo Kioskimyynti/asukas Huoltamomyynti/asukas Kioskien myynti 0 % 1 % 2 % 0 % 2 % 2 % 5 % 2 % 37 % 5 % 0 % 3 % 9 % 1 % 2 % 1 % 3 % 22 % 0 % 3 % 100 % Huoltamoiden myynti 0 % 2 % 4 % 2 % 2 % 9 % 3 % 3 % 26 % 8 % 0 % 5 % 12 % 5 % 1 % 3 % 5 % 9 % 1 % 1 % 100 % Lähde: A.C.Nielsen Finland Oy Mäntyharju Pertunmaa Pieksänmaa Pieksämäki Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Savonranta Sulkava Etelä-Savo 21

26 5. Kaupan palvelujen saatavuus ja saavutettavuus Etelä-Savon vähittäiskaupan palvelut keskittyvät Mikkeliin, Pieksämäelle ja Savonlinnaan, joista on saatavilla kaikki päivittäistavarakaupan ja erikoiskaupan palvelut. Monipuolisin palveluvarustus löytyy siis näistä kaupungeista, mutta myös kaikissa muissa kuntakeskuksissa on tarjolla päivittäistavarakaupan ja erikoiskaupan palveluja. Isoja supermarketteja on Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan lisäksi Hirvensalmella, Joroisissa, Juvalla, Kangasniemellä, Mäntyharjulla ja Punkaharjulla. Erikoiskaupan kaikki toimialat ovat edustettuina Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan lisäksi myös Heinävedellä, Kangasniemellä, Mäntyharjulla, Puumalassa ja Rantasalmella. Heikoimmin erikoiskaupan palveluja on saatavilla Enonkoskella ja Savonrannassa. Kaupan palvelujen saavutettavuutta voidaan tarkastella sekä koettuna saavutettavuutena (eli vaivana, jonka kotitalous kokee tavaroita hankkiessaan) että fyysisenä ilmiönä. Koetun saavutettavuuden selvittäminen edellyttää aina asukas- tai asiakaskyselyä, jota ei ollut mahdollista tehdä tämän selvityksen yhteydessä. Tämän vuoksi tarkastelussa keskitytään fyysiseen saavutettavuuteen, jolla tässä tarkoitetaan aikaetäisyyttä (ajoaikaa henkilöautolla) kuntakeskuksiin (kuvat 19 ja 20). Ratkaisu perustuu siihen, että monipuolisin palveluvarustus sijoittuu lähinnä kuntakeskuksiin ja asiointi tehdään pitkälti henkilöautolla kuten muukin liikkuminen Etelä-Savossa. Kuntakeskusten Saavutettavuus Ajoaika alle 5 min Ajoaika alle 15 min Ajoaika alle 30 min Lähde: Tiehallinto Esri Finland Oy Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 19. Kuntakeskusten aikasaavutettavuudet 5, 10 ja 15 minuutin ajoajoilla. 22

27 Kaupallisten palvelujen saavutettavuus kuntakeskuksista on suhteellisen hyvä koko Etelä-Savossa. Alle viiden minuutin ajoajan sisällä asuu 60 % maakunnan väestöstä ja lähes kaikilla asukkailla on ajoaikaa lähimpään kuntakeskukseen enimmillään puoli tuntia. Valtaosa (75 %) mökkiläisistäkin viettää vapaa-aikaansa alle puolen tunnin ajoajan päässä kuntakeskuksista. Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan kaupalliset palvelut ovat saavutettavissa huomattavasta osasta maakuntaa alle puolen tunnin ajoajalla. Koko Etelä-Savon väestöstä 67 % saavuttaa nämä kaupungit alle 45 minuutin ajoajalla. Eri ajoaikaetäisyyksillä Mikkelistä, Savonlinnasta ja Pieksämäeltä asui väestöä vuonna 2002 seuraavasti: Mikkeli Savonlinna Pieksämäki 05 minuutin etäisyydellä minuutin etäisyydellä minuutin etäisyydellä Kaupunkikeskusten saavutettavuus Ajoaika alle 5 min Ajoaika alle 15 min Ajoaika alle 30 min Ajoaika alle 45 min (67% väestöstä) Lähde: Tiehallinto Esri Finland Oy Etelä-Savon maakuntaliitto Kuva 20. Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan aikasaavutettavuudet maakunnan kuntakeskuksista ajoajoilla 5, 15, 30 ja 45 minuuttia. 23

28 6. Ostovoima ja ostovoiman siirtymät 6.1 Lähtötiedot ja arviointiperusteet Etelä-Savon ostovoima arvioitiin väestömäärän (Tilastokeskus, väestötilasto) ja asukaskohtaisten kulutuslukujen perusteella. Kulutuslukuina käytettiin Vähittäiskauppa Suomessa -selvityksessä (Santasalo & Koskela 2003) esitettyjä Etelä-Savon keskimääräisiä lukuja (taulukko 11). Vuoden 2003 kulutusluvut muutettiin indeksoimalla vuoden 2004 luvuiksi. Ostovoiman kehitys arvioitiin väestöennusteen ja yksityisen kulutuksen kasvuarvioiden mukaan. Väestöennusteena käytettiin Tilastokeskuksen väestöennustetta vuosille 2010 ja 2015 (Tilastokeskus, väestöennuste alueittain vuoteen 2040, trendilaskelma, lokakuu 2004). Yksityisen kulutuksen kasvuarviona käytettiin päivittäistavarakaupassa yhtä prosenttia/vuosi ja erikoiskaupassa kahta prosenttia/vuosi. Erikoiskaupan ostovoimalaskelmassa käytetyt toimialaryhmät ovat: alkot, apteekit ym., muotikauppa, huonekalu- ja sisustuskauppa, kodintekniikkakauppa, rautakauppa ja muu erikoiskauppa. Toimialaryhmät on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. Eri tahojen tekemät arviot yksityisen kulutuksen kasvusta poikkeavat useimmiten huomattavasti toisistaan. Kasvuarviot vaihtelevat myös toimialoittain. Tässä selvityksessä käytettyjä kasvuarvioita voidaan pitää varsin realistisina pitkän aikavälin arvioissa. Ostovoimatarkasteluissa on pidettävä mielessä, että ostovoima kuvaa kuluttajien ostopotentiaalia tietyllä alueella. Se ei kerro suoraan, missä tämä potentiaali toteutuu myyntinä. Taulukko 11. Vähittäiskauppaan kohdistuva ostovoima asukasta kohti vuonna 2004 Etelä-Savossa (Santasalo & Koskela 2003) sekä arvio kehityksestä vuosille 2010 ja Kulutusluvut euroa/asukas Kasvuarvio % / vuosi Päivittäistavarakauppa % Erikoiskauppa % 6.2 Päivittäistavaroiden ja erikoistavaroiden ostovoima Päivittäistavaroiden ostovoima Vuonna 2004 päivittäistavaroiden ostovoima Etelä-Savossa oli noin 426 miljoonaa euroa (taulukko 12 ja kuva 21). Mikkelin osuus ostovoimasta oli 29 %, Savonlinnan 17 % ja Pieksämäen 8 %. Päivittäistavaroiden ostovoiman arvioidaan kasvavan Etelä-Savon alueella noin 23 miljoonaa euroa vuosina Ostovoima kasvaa tai pysyy ennallaan 15 kunnassa. Suurinta kasvu on Mikkelissä (12 milj. ), Savonlinnassa (4 milj. ) ja Pieksämäellä (1 milj. ). Juvalla, Puumalassa, Rantasalmella, Heinävedellä ja Savonrannassa ostovoima vähenee 0,1-0,5 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. 24

29 Taulukko 12. Päivittäistavaroiden ostovoiman kehitys vuoteen Ostovoima, milj.euroa Muutos Haukivuori 6,1 6,1 6,2 0,1 Hirvensalmi 6,8 7,3 7,6 0,8 Kangasniemi 16,7 16,6 16,7 0,0 Mikkeli 122,8 129,1 134,5 11,7 Mäntyharju 18,2 18,9 19,4 1,2 Pertunmaa 5,6 6,3 6,7 1,1 Ristiina 13,4 13,9 14,4 1,0 Mikkelin seutukunta 189,6 198,3 205,5 15,9 Joroinen 14,9 15,4 15,9 1,0 Juva 19,5 19,1 19,0-0,5 Puumala 7,6 7,3 7,3-0,3 Rantasalmi 11,6 11,4 11,5-0,2 Juvan seutukunta 53,6 53,3 53,7 0,1 Enonkoski 4,6 4,5 4,5 0,0 Heinävesi 11,6 11,5 11,5-0,1 Kerimäki 15,6 15,8 16,2 0,6 Punkaharju 10,8 10,8 11,0 0,2 Savonlinna 72,5 74,3 76,5 4,1 Savonranta 3,3 3,2 3,2-0,1 Sulkava 8,6 8,6 8,6 0,0 Savonlinnan seutukunta 126,9 128,7 131,5 4,7 Pieksämäki 32,8 33,4 34,2 1,4 Pieksänmaa 22,9 23,0 23,4 0,4 Pieksämäen seutukunta 55,7 56,4 57,6 1,8 Etelä-Savo 425,8 436,7 448,3 22,5 Päivittäistavaroiden ostovoiman muutos (milj. ) Kuva 21. Päivittäistavaroiden ostovoiman muutos Haukivuori Hirvensalmi Kangasniemi Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Ristiina Joroinen Juva Puumala Rantasalmi Enonkoski Heinävesi Kerimäki Punkaharju Savonlinna Savonranta Sulkava Pieksämäki Pieksänmaa 25

30 Erikoistavaroiden ostovoima Vuonna 2004 erikoistavaroiden ostovoima Etelä- Savossa oli noin 356 miljoonaa euroa, josta 29 % sijoittui Mikkeliin (taulukko 13 ja kuva 22). Savonlinnan osuus ostovoimasta oli 17 % ja Pieksämäen 8 %. Alle viiden miljoonan euron ostovoiman kuntia olivat Pertunmaa, Enonkoski ja Savonranta. Vuoteen 2015 mennessä erikoistavaroiden ostovoiman arvioidaan kasvavan maakunnassa noin 62 miljoonaa euroa. Kasvua tapahtuu kaikissa kunnissa. Suurinta kasvu on Mikkelissä (23 milj. ), Savonlinnassa (11 milj. ) ja Pieksämäellä (4 milj. ). Pienintä (alle miljoona euroa) kasvu on Haukivuorella, Puumalassa, Rantasalmella, Enonkoskella, Savonrannassa ja Sulkavalla. Taulukko 13. Erikoistavaroiden ostovoiman kehitys vuoteen Ostovoima, milj.euroa Muutos Haukivuori 5,1 5,4 5,8 0,7 Hirvensalmi 5,7 6,5 7,1 1,4 Kangasniemi 13,9 14,8 15,5 1,6 Mikkeli 102,6 114,5 125,3 22,7 Mäntyharju 15,3 16,8 18,1 2,8 Pertunmaa 4,7 5,6 6,3 1,6 Ristiina 11,2 12,4 13,4 2,2 Mikkelin seutukunta 158,5 175,9 191,5 33,0 Joroinen 12,5 13,7 14,8 2,4 Juva 16,3 16,9 17,7 1,4 Puumala 6,3 6,5 6,8 0,5 Rantasalmi 9,7 10,1 10,7 0,9 Juvan seutukunta 44,8 47,2 50,0 5,2 Enonkoski 3,8 4,0 4,2 0,4 Heinävesi 9,7 10,2 10,8 1,0 Kerimäki 13,0 14,0 15,1 2,0 Punkaharju 9,0 9,6 10,2 1,2 Savonlinna 60,6 65,9 71,3 10,7 Savonranta 2,7 2,8 3,0 0,2 Sulkava 7,2 7,6 8,0 0,9 Savonlinnan seutukunta 106,1 114,2 122,6 16,5 Pieksämäki 27,4 29,6 31,9 4,4 Pieksänmaa 19,2 20,4 21,8 2,6 Pieksämäen seutukunta 46,6 50,0 53,6 7,0 Etelä-Savo 356,0 387,3 417,7 61,7 Erikoistavaroiden ostovoiman muutos (milj. ) Kuva 22. Erikoistavaroiden ostovoiman muutos Haukivuori Hirvensalmi Kangasniemi Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Ristiina Joroinen Juva Puumala Rantasalmi Enonkoski Heinävesi Kerimäki Punkaharju Savonlinna Savonranta Sulkava Pieksämäki Pieksänmaa

31 Kesäasukkaiden ostovoima Kesäasukkaiden ostovoima vuonna 2003 laskettiin ulkomaakuntalaisten omistaminen mökkien ( vuonna 2003) ja kesämökkikotitalouksien mökkikunnassaan keskimäärin vuodessa käyttämän rahamäärän perusteella. Mökkikunnassa käytetty rahamäärä perustuu Efeko Oy:ssä sisäasiainministeriön toimeksiannosta tekeillä olevan tutkimuksen ( Mökkiläiset ja kunnan talous ) alustaviin tuloksiin. Tutkimus perustuu lähes mökkiläisen haastatteluihin 14 mökkikunnassa. Tutkimuksen mukaan vastaajakotitaloudet käyttivät vuonna 2005 mökkikunnassaan tavaroiden ja palvelujen hankintaan rahaa seuraavasti ( /kotitalous, alustavat tiedot): - Elintarvikkeet ja juomat (ml. Alko) Ravintolat ja kahvilat Vaatteet ja jalkineet (hankinta ja korjaus) 66 - Vapaa-ajan asunto (esim. rakentaminen, korjaus sekä energia-, vesi- ja jätevesimaksut) Kotitalouskalusto ja palvelut (esim. huonekalut sekä kotitalouskoneet ja niiden huolto) Yksityiset terveyspalvelut ja lääkkeet 46 - Liikenne (esim. polttoaine sekä liikennevälineiden huolto ja hankinta) Kulttuuri ja vapaa-aika (esim. harrastusvälineet, kirjat, tapahtumat ja urheilukilpailut) 59 - Muut tavarat ja palvelut (esim. mökkitalkkari, parturi jne.) 66 Yhteensä Ennusteita ulkomaakuntalaisten kesäasukkaiden määrän kehityksestä ei ollut käytettävissä. Ostovoiman kasvua arvioitaessa oletettiin, että uusia mökkejä rakennetaan viime vuosina toteutuneella noin 500 mökin vuosivauhdilla. Nykyjakautuman mukaan noin puolet mökeistä tulee ulkomaakuntalaisten omistukseen, jolloin ulkomaakuntalaisessa omistuksessa olevien kesämökkien määrä vuonna 2015 on noin Kulutuksen kasvuarviona käytettiin 0,5 prosenttia/vuosi. Vuonna 2003 kesäasukkaiden ostovoima Etelä- Savossa oli noin 56 miljoonaa euroa. Ostovoima koostuu eri kulutuseristä samassa suhteessa kuin edellisellä sivulla olevassa luettelossa. Kunnittain tarkastellen suurimmat kesäasukkaiden ostovoimaosuudet sijoittuivat Mäntyharjulle (15 %), Punkaharjulle (9 %) ja Kangasniemeen (9 %). Vuoteen 2015 mennessä ulkomaakuntalaisten kesäasukkaiden ostovoima kasvaa on noin 11 miljoonalla eurolla. Noin kolmasosa tästä summasta kohdistuu elintarvikkeiden ja juomien ostamiseen ja noin 40 % mökkiin liittyviin hankintoihin. Taulukko 14. Kesäasukkaiden ostovoima 2003 ja Vuosi 2003 Milj. Haukivuori 1,0 Hirvensalmi 4,5 Kangasniemi 4,7 Mikkeli 4,7 Mäntyharju 8,5 Pertunmaa 3,1 Ristiina 4,1 Mikkelin seutukunta 30,6 Joroinen 1,8 Juva 1,3 Puumala 2,6 Rantasalmi 2,2 Juvan seutukunta 7,9 Enonkoski 0,5 Heinävesi 2,1 Kerimäki 1,5 Punkaharju 4,9 Savonlinna 2,6 Savonranta 0,9 Sulkava 2,3 Savonlinnan seutukunta 14,9 Pieksämäki 0,0 Pieksänmaa 2,1 Pieksämäen seutukunta 2,1 Etelä-Savo 55,5 Vuosi 2015 Milj. Etelä-Savo 66,5 6.3 Päivittäistavaroiden ja erikoistavaroiden ostovoiman siirtymä Ostovoiman siirtymä on kunkin alueen vähittäiskaupan myynnin ja ostovoiman erotus. Kuluttajat eivät tee kaikkia ostoksia omalta paikkakunnalta, vaan osa ostoksista hankitaan oman kunnan ulkopuolelta. Vastaavasti muualla asuvat tuovat asianomaiselle paikkakunnalle ulkopuolista ostovoi- 27

32 maa. Etelä-Savon ostovoima arvioitiin vakituisen väestömäärän ja asukaskohtaisten kulutuslukujen avulla. Etelä-Savon vähittäiskaupan myynti arvioitiin A.C.Nielsenin myymälärekisterin ja kioskirekisterin sekä Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietojen avulla. Päivittäistavarakaupan myynnissä on mukana A.C.Nielsenin myymälärekisterin ja kioskirekisterin päivittäistavaramyynnit. Erikoiskaupan myynti laskettiin Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin liikevaihtotietojen perusteella vähentämällä vähittäiskaupan kokonaismyynnistä päivittäistavarakauppojen ja kioskien päivittäistavaramyynti. Huoltoasemilla tapahtuva päivittäistavaramyynti ei ole mukana myyntiluvuissa, eikä myöskään ostovoima-arviossa. Päivittäistavarakaupan ostovoiman siirtymä Päivittäistavarakaupassa Etelä-Savon ostovoiman nettosiirtymä oli vuonna 2004 positiivinen (taulukko 15 ja kuva 23). Maakunnan päivittäistavarakaupan myynti oli siis suurempi kuin ostovoima eli Etelä-Savoon siirtyi euroja maakunnan ulkopuolelta. Valtaosa siirtymästä on peräisin kesäasukkailta, mutta myös työmatkalaisilta sekä maakunnan läpi lomamatkallaan kulkevilta ihmisiltä. Seutukunnittain tarkasteltuna eniten ostovoimaa siirtyy Mikkelin ja Savonlinnan seutukuntiin. Myös Pieksämäen seutukunnan ostovoiman nettosiirtymä on positiivinen. Sen sijaan Juvan seutukunnasta ostovoimaa vuotaa muualle. Kunnittain tarkasteltuna ostovoiman siirtymä toteutuu valtaosaltaan muista kunnista Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle kohdistuvana asiointina. Suhteellisesti eniten ostovoimaa siirtyi kuitenkin Pertunmaalle, jossa siirtymän osuus kunnan ostovoimasta oli 74 %. Pertunmaan ostovoiman siirtymässä näkyy erityisesti kesäasukkaiden ja ohikulkevan liikennevirran ostovoiman vaikutus. Suhteellisesti eniten ostovoimaa menettivät Enonkoski, Pieksänmaa ja Kerimäki. Taulukko 15. Päivittäistavarakaupan ostovoima ja myynnin osuus koko maakunnan myynnistä sekä ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (A.C.Nielsen ja Tilastokeskus). Ostovoima Myynnin Siirtymän milj. osuus koko osuus alueen maakunnan ostovoimasta myynnistä Haukivuori 6,1 1,1 % -9,2 % Hirvensalmi 6,8 1,0 % -28,0 % Kangasniemi 16,7 3,9 % 14,0 % Mikkeli 122,8 32,0 % 26,1 % Mäntyharju 18,2 4,4 % 17,3 % Pertunmaa 5,6 2,0 % 73,8 % Ristiina 13,4 2,8 % -1,1 % Mikkelin seutukunta 189,6 47,3 % 20,6 % Joroinen 14,9 2,3 % -24,8 % Juva 19,5 4,2 % 3,4 % Puumala 7,6 2,1 % 32,3 % Rantasalmi 11,6 2,3 % -5,4 % Juvan seutukunta 53,6 10,8 % -2,3 % Enonkoski 4,6 0,6 % -41,1 % Heinävesi 11,6 2,2 % -9,6 % Kerimäki 15,6 2,1 % -35,8 % Punkaharju 10,8 2,2 % 0,2 % Savonlinna 72,5 20,0 % 33,4 % Savonranta 3,3 0,5 % -29,6 % Sulkava 8,6 2,2 % 21,0 % Savonlinnan seutukunta 126,9 29,7 % 13,0 % Pieksämäki 32,8 9,4 % 38,4 % Pieksänmaa 22,9 2,8 % -40,7 % Pieksämäen seutukunta 55,7 12,2 % 5,8 % Etelä-Savo 425,8 100,0 % 13,5 % 28

33 Päivittäistavaroiden siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (%) 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % -20 % -40 % -60 % Haukivuori Hirvensalmi Kangasniemi Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Ristiina Joroinen Juva Puumala Rantasalmi Enonkoski Heinävesi Kerimäki Punkaharju Savonlinna Savonranta Sulkava Pieksämäki Pieksänmaa Kuva 23. Päivittäistavaroiden ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (A.C.Nielsen ja Tilastokeskus). Erikoiskaupan ostovoiman siirtymä Myös erikoiskaupassa (pl. autokauppa ja huoltamotoiminta) Etelä-Savon ostovoiman nettosiirtymä oli positiivinen vuonna 2004 (taulukko 16 ja kuva 24). Seutukuntien ja kuntien väliset erot olivat kuitenkin suuria. Erikoiskaupan keskittyminen Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle näkyi siinä, että vain näissä kaupungeissa sekä Heinävedellä ja Pertunmaalla ostovoiman nettosiirtymä oli positiivinen. Muissa kunnissa ostovoiman nettosiirtymä oli negatiivinen. Suhteellisesti eniten erikoiskaupan ostovoimaa vuosi kunnan ulkopuolelle Joroisissa ja Pieksänmaalla, joissa noin 90 % ostovoimasta suuntautui oman kunnan ulkopuolelle. Muissa kunnissa siirtymien osuudet olivat %. 29

34 Taulukko 16. Erikoiskaupan ostovoima ja myynnin osuus koko maakunnan myynnistä sekä ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (Tilastokeskus Ostovoima Myynnin Siirtymän milj. osuus koko osuus alueen maakunnan ostovoimasta myynnistä Haukivuori 5,1 0,7 % -45,4 % Hirvensalmi 5,7 0,8 % -44,1 % Kangasniemi 13,9 2,8 % -23,5 % Mikkeli 102,6 42,1 % 54,5 % Mäntyharju 15,3 3,5 % -14,1 % Pertunmaa 4,7 2,0 % 59,3 % Ristiina 11,2 1,5 % -49,5 % Mikkelin seutukunta 158,5 53,4 % 27,1 % Joroinen 12,5 0,3 % -90,9 % Juva 16,3 2,5 % -42,4 % Puumala 6,3 0,8 % -55,1 % Rantasalmi 9,7 0,6 % -75,8 % Juvan seutukunta 44,8 4,2 % -64,9 % Enonkoski 3,8 0,3 % -67,7 % Heinävesi 9,7 2,6 % 2,8 % Kerimäki 13,0 1,3 % -61,5 % Punkaharju 9,0 1,1 % -53,1 % Savonlinna 60,6 25,5 % 58,6 % Savonranta 2,7 0,3 % -64,5 % Sulkava 7,2 0,5 % -71,3 % Savonlinnan seutukunta 106,1 31,7 % 12,7 % Pieksämäki 27,4 10,2 % 40,2 % Pieksänmaa 19,2 0,5 % -90,6 % Pieksämäen seutukunta 46,6 10,7 % -13,6 % Etelä-Savo 356,0 100,0 % 5,9 % % 60 % 40 % 20 % 0 % -20 % -40 % -60 % -80 % -100 % Erikoistavaroiden siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (%) Haukivuori Hirvensalmi Kangasniemi Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Ristiina Joroinen Juva Puumala Rantasalmi Enonkoski Heinävesi Kerimäki Punkaharju Savonlinna Savonranta Sulkava Pieksämäki Pieksänmaa Kuva 24. Erikoistavaroiden ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2004 (Tilastokeskus ja A.C.Nielsen).

35 7. Kaupan kehitystrendit 7.1 Vähittäiskaupan yleiset kehitystrendit Ympäristöministeriön Kauppa kaavoituksessa - oppaan (2004) mukaan Kaupan toimintaympäristön merkittävimpiä muutoksia tulevat edelleen olemaan väestön muuttoliike, ikääntyminen ja liikkuvuuden lisääntyminen sekä päivittäistavarakaupan osalta lisäksi ruokakuntakoon pieneneminen ja muutokset ruokailutottumuksissa ja ostokäyttäytymisessä. Kuluttajien tarpeet eriytyvät ja he vaativat ostopaikaltaan entistä enemmän. Myymälöiden läheisyys on tärkeä kotimaisen päivittäistavarakaupan kilpailukeino, mutta lähivuosina sen merkityksen arvioidaan vähenevän hintatasoon ja valikoimiin verrattuna. Kuluttajien ostokäyttäytyminen vaihtelee kuitenkin alueellisesti, kuluttajaryhmittäin ja tilanteen mukaan. Erikoiskaupassa kuluttajat pitävät tärkeänä valikoimia, vertailumahdollisuuksia ja asiantuntevaa palvelua. Erikoiskaupassa ostamiseen liittyy käyntejä useassa liikkeessä. Nämä piirteet ovat vahvistumassa ja niitä löytyy lähinnä kaupunkien keskustoista, monipuolisista kauppakeskuksista ja tilaa vaativan erikoiskaupan keskittymistä. Kauppakeskusten suosio ostopaikkoina jatkuu edelleen. Kaupunkien ydinkeskustoilla ja kuntakeskuksilla on silti mahdollisuus säilyttää asemansa toimivina ja houkuttelevina kauppapaikkoina. Päivittäistavarakaupan osalta niitä täydentävät riittävään ostovoimaan toimintansa perustavat supermarketit sekä toisaalta lähelle kuluttajia sijoittuvat lähikaupat ja laatikkomyymälät. Tällainen myymälätyyppien kahtiajako vahvistuu tulevaisuudessa. Sähköinen kauppa ei lähitulevaisuudessa tule korvaamaan päivittäistavara- ja erikoiskaupan myymäläkauppaa, vaikka sähköinen kauppa saavuttaneekin eräillä kaupan toimialoilla suhteellisen merkittävän osuuden. Tällä hetkellä päivittäistavarakaupan merkittävimmät myymälätyypit markkinaosuudella mitattuna ovat hypermarketit ja supermarketit. Myös tulevaisuudessa näiden myymälätyyppien merkityksen ennustetaan kasvavan (taulukko 17). Viime vuosien kehityspiirteisiin kuuluu kuitenkin myös se, että on alettu perustaa myös uusia pienmyymälöitä, etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla. Kehityksessä voi muutenkin olla selkeitä alueellisia eroja. Päivittäistavarakaupan uusperustannassa uuden kauppapaikan pitää kuitenkin täyttää samanaikaisesti seuraavat neljä perusehtoa: - riittävä väestöpohja myymälän vaikutusalueella, - markkina-aukon olemassaolo kilpailutilanteessa - hyvä liikenteellinen sijainti ja - kohtuullinen investointitaso. Taulukko 17. Toteutuneeseen kehitykseen pohjautuva arvio päivittäistavarakaupan myymälätyyppien merkityksestä tulevaisuudessa (Kauppa kaavoituksessa -opas, ympäristöministeriö 2004). Kaupankäynnin muoto ja myymälätyyppi Korttelikauppa Elintarvikkeiden erikoisliike Laatikkomyymälä Kyläkauppa Myymäläauto Kauppahalli Huoltoasemamyymälä Kioski Supermarket Hypermarket Sähköinen kauppa Torikauppa Halpahintamyymälät Merkitys tulevaisuudessa (lukumäärä ja myyntiosuus) Vähenee Vähenee Kasvaa Vähenee Vähenee Vähenee Kasvaa Ennallaan Kasvaa Kasvaa Kasvaa Ennallaan Kasvaa Erikoiskaupassa ketjuuntuminen, nopeasti uudistuvat toimintatavat ja konseptit ovat kehityksen avainsanoja. Yli kaksi kolmasosaa erikoistavaroista (pl. autot) hankitaan keskustasta, ja tulevaisuudessakin liikekeskustat säilyttävät pääosin asemansa erikoiskaupan tyyssijoina. Erikoiskaupassa oleellisin asia sekä usean vuoden aikajänteen suunnittelussa että toteuttavassa kauppapaikkasuunnittelussa on keskustojen tavoitteellinen kehittäminen. Merkittävimmät uusien kauppapaikkojen kriteerit keskustakaupassa ovat liikepaikan toimivuus, muiden toimintojen läheisyys, kävelykadut sekä muut asiointia parantavat kaupunkielementit. Keskustojen ulkopuolelle sijoittuvien teknisen 31