Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman 3. päivitetty luonnos EU:n rakennerahasto-ohjelmaan

Transkriptio

1 Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman 3. päivitetty luonnos EU:n rakennerahasto-ohjelmaan Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Suunnitelma-alue 1.2 Suunnitelman valmisteluprosessi 1.3 Ohjelmakauden tulokset ja johtopäätökset 2. Suunnitelma-alueen kehitysnäkymät 2.1 Nykytila, haasteet ja kehityspotentiaali 2.2 Kehittämistavoitteet 3. Painopisteet 3.1 (TL 1) pk-yritysten kilpailukyky (EAKR) 3.2 (TL 2) uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR) 3.3 (painopiste 3) vähähiilinen talous (EAKR) integroitu osaksi TL 1:stä, TL 2:sta ja TL 4:sta 3.4 (TL 4) saavutettavuus (vain Itä- ja Pohjois-Suomessa) (EAKR) 3.5 (TL 5) työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) 3.6 (TL 6) koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) 3.7 (TL 7) sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) 4. Syrjäytymisen ehkäisyn erityistoimet 4.1 Alueet ja kohderyhmät 4.2 Erityistoimet ja niiden rahoitus 5. Horisontaaliset periaatteet 5.1 Sukupuolten tasa-arvo 5.2 Kestävä kehitys 5.3 Yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys 6. Toimeenpanojärjestelmä 6.1 Hallinto kirjoitetaan myöhemmin 6.2 YSK -rahastojen ja kansallisen toiminnan työnjako ja koordinaatio kirjoitetaan myöhemmin 6.3 Alueellisten ja valtakunnallisten toiminen työnjako ja koordinaatio kirjoitetaan myöhemmin 6.4 Kaupunkikehittäminen 6.5 Paikallinen yhteisölähtöinen kehittäminen 6.6 Itämeren alueen kehittäminen 6.7 Kansainvälinen yhteistyö LIITE: Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostus 1

2 1. Johdanto 1.1 Itä- ja Pohjois-Suomen maantieteellinen asema, erityispiirteet ja aluerakenne Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman kattava alue sisältää seitsemän maakuntaa: Etelä- Savo, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Lappi, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo. Nämä maakunnat muodostavat Euroopan Unionin NUTS 2 -aluejaossa yhtenäisen alueen. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat harvaan asuttua aluetta ja ne kärsivät pysyvistä syrjäiseen sijaintiin ja harvaan väestötiheyteen liittyvistä haitoista. Alueen maapinta-ala on noin 2/3 osaa Suomen pintaalasta. Asukkaita itäisissä ja pohjoisissa maakunnissa on 1,3 miljoonaa, eli noin neljännes suomalaisista. Asukastiheys seutukunnittain v Itä- ja Pohjois-Suomen alueella on seitsemän maakuntakeskusta (väestömäärät ): Oulu ( ), Kuopio (97 433), Joensuu (73 758), Rovaniemi (60 637), Mikkeli (48 907), Kokkola (46 585) ja Kajaani (38 045). Oulun seudulla tapahtunut monikuntaliitos nosti Oulun kaupungin Suomen viidenneksi suurimmaksi kaupungiksi väkiluvun noustessa asukkaaseen. Itä- ja Pohjois- Suomen alueella on yhteensä 114 kuntaa, joista 33 on kaupunkeja. Vuonna 2011 maakuntien suurimmissa kaupungeissa asui 39 % alueen väestöstä. Useat tekijät, kuten harva asutus, runsaat luonnonvarat, pitkät etäisyydet ja sijainti syrjässä eurooppalaisilta päämarkkina-alueilta puoltavat Itä- ja Pohjois-Suomen yhdistävää tarkastelutapaa. Tälle menettelylle on pitkät perinteet, sillä itää ja pohjoista on jo vuosikymmenten ajan tarkasteltu muusta Suomesta eroavana aluekokonaisuutena. Vaikka yhdistäviä tekijöitä on useita, itä ja pohjoinen myös eroavat toisistaan monella tapaa. Itä-Suomessa on enemmän hajallaan asuvaa väestöä kuin pohjoisessa, mutta toisaalta kaupunkien päivittäisalueet kattavat alueen paremmin. Pohjois Suomen asutus on Itä-Suomeen verrattuna varsin keskittynyttä, mutta samalla pohjoisessa on myös hyvin laajoja erämaita, joissa asutusta ei ole. Kansainvälisissä yhteyksissä Venäjä on tärkeä sekä idälle että pohjoiselle, mutta pohjoisessa korostuvat myös Norjan, Ruotsin ja arktisen alueen merkitys. Elinkeinojen kehittämisessä mineraalit luovat potentiaalia sekä Itä- että Pohjois-Suomeen. Pohjois-Suomessa on kaksi erityistä väestöryhmää. Keski-Pohjanmaan väestöstä 9,4 % (6464 henkilöä vuonna 2011) on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Kaksikielisyys korostuu alueella ja huomioidaan hallinto- ja viranomaistoiminnassa. Äidinkieleltään ruotsinkieliset ovat normaalin päätöksentekojärjestelmän kautta edustettuina kuntien ja maakunnan hallintoelimissä. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Suomessa asuu saamelaista (2011), joista 1870 käyttää äidinkielenään saamea. Saamenkielisiä on eniten (80 %) saamelaisten 2

3 kotiseutualueella Suomen Lapissa, mutta valtaosa saamelaisista asuu muualla Suomessa (65 %). Suurin saamelaisten ryhmä asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla. Perustuslaki turvaa saamelaisille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin ja näitä seikkoja koskevaan itsehallintoon saamelaisten kotiseutualueella. Pohjois-Suomessa ja Lapissa saamelaisten hallinnollinen ja kulttuurinen erityisasema on haluttu pitää vahvana ja saamelaiset kehittävät aktiivisesti ja omaehtoisesti saamelaisalueen elinkeinoja ja kulttuuria voimassaolevien ohjelmien toimintalinjojen luomilla resursseilla. 1.2 Suunnitelman valmisteluprosessi Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman valmisteluprosessi käynnistyi huhtikuussa 2012 Työ- ja elinkeinoministeriön kirjeellä, jossa se pyysi maakunnan liittoja käynnistämään alueellisten suunnitelmien valmistelun alueellaan yhdessä ELY-keskusten ja muiden tärkeimpien kumppaneiden kanssa. Alueellinen suunnitelma valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois- Suomi yhdessä ja Etelä- ja Länsi-Suomi yhdessä. Alueellisten suunnitelmien valmistelusta kahdella alueella vastaavat alueen maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien sekä alueen kehittämisen kannalta merkittävien tahojen kanssa. TEM:n pyynnön mukaisesti alueelta valittiin yksi maakunnan liitto johtamaan valmistelua valituksi tuli Pohjois-Pohjanmaan liitto. Samalla nimettiin Itä- ja Pohjois-Suomen valmisteluryhmä, johon nimettiin kaikkien alueen maakuntaliittojen ja ELY -keskusten edustajat. Erittäin laajan maantieteellisen alueen ja NUTS2 aluejakoon liittyvien kysymysten vuoksi suunnittelua on lisäksi tehty Pohjois-Suomen valmisteluryhmässä sekä Itä-Suomen valmisteluryhmässä. Alueellisen suunnitelman sisältämät toimenpiteet pohjautuvat alueiden maakuntaohjelmiin ja maakunnallisiin strategioihin. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista suunnitelmaa on valmisteltu laajassa yhteistyössä alueen keskeisiä tahoja kuunnellen. Mahdollisuus informaatioon ja vaikuttamiseen on annettu lukuisien maakunnallisten kuulemis- ja informaatiotilaisuuksien kautta. Lisäksi on järjestetty suuralueittaisia tilaisuuksia. Pohjois-Suomessa järjestettiin maakuntaliittojen ja ELY -keskusten yhteinen, avoin valmisteluseminaari , jonka jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus antaa kirjallista palautetta Internet-lomakkeen kautta. Itä-Suomessa laaja sidosryhmätilaisuus järjestettiin Tilaisuuksissa on ollut mukana kuntien, järjestöjen, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden, kehittämisyhtiöiden, teknologiakeskusten sekä elinkeino- ja yrityselämän edustajia. Jatkossa sidosryhmien ohjelman valmisteluun osallistamisesta huolehditaan SOVA-prosessin kautta. Alueellisen suunnitelman valmistelua on käsitelty jokaisessa alueen maakunnan yhteistyöryhmässä ja maakuntahallituksessa. Lapin liitto neuvottelee alueellisen suunnitelman sisällöstä saamelaisten edustajien kanssa. Alueellinen suunnitelma asetetaan julkisesti nähtäville osana SOVA -prosessia. Yhteensovittamista on tehty yhtä aikaa valmisteilla olleen maaseudun kehittämisohjelman kanssa. Sukupuolinäkökulma on huomioitu valmisteluprosessissa. Alueellisen suunnitelman valmistelijat ovat saaneet asiaan liittyvää koulutusta ja konsultointia. Sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä ohjelma-asiakirjaan on hyödynnetty ulkopuolista tasa-arvoasioiden asiantuntemusta. 3

4 1.3 Ohjelmakauden tulokset ja johtopäätökset Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) 1 Itä- ja Pohjois-Suomen EAKR-ohjelmavaroista noin 50 % on suunnattu yritysten toteuttamiin kehittämis- ja investointihankkeisiin ja toinen 50 % pääasiassa alueella toimivien t&k-toimijoiden, muiden kehittämis- ja koulutusorganisaatioiden sekä kuntien ja kunnallisten kehittämisyhtiöiden toteuttamiin hankkeisiin. Suorien yritystukien merkitys korostuu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa yritysrakenne on hyvin mikro- ja pienyritysvaltainen ja yritykset kaukana EU:n keskeisistä sisämarkkinoista ja kasvavista Aasian talouksista. Vain harvalla Itä- ja Pohjois-Suomen yrityksellä on mahdollisuuksia omiin t&k&i-panostuksiin. EAKR-varoja onkin suunnattu ensisijaisesti mikro- ja pk- yritysten perusvalmiuksien parantamiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja käyttöönottoon sekä verkostoitumiseen toistensa ja alueellisten t&k&i- ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Tätä kautta on vaikutettu mikro- ja pienyritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden paranemiseen sekä t&k&itoiminnan lisääntymiseen näissä yrityksissä. Toinen keskeinen EAKR-ohjelmavarojen merkitys Itä- ja Pohjois-Suomelle on ollut uusien innovaatio- sekä t&k&i- ja oppimisympäristöjen syntyminen ja jo olemassa olevien vahvistuminen. Uusia merkittäviä tutkimus- ja kehittämisympäristöjä on syntynyt mm. kemianteollisuuden ympärille, kaivannais- ja metalliteollisuuden, ympäristö- ja materiaaliteknologian, metsä-, puu- ja bioenergian, painettavan elektroniikan ja mittaustekniikan, tieto- ja viestintäteknologian, hyvinvoinnin ja turvallisuuden, arktinen olosuhdeosaamisen sekä matkailun ja elämystuotannon aloille. Innovaatiotoiminnan osalta on onnistuttu viemään eteenpäin erityisesti metalli- ja puutoimialaa, materiaali- ja ympäristöteknologiaa, painettavaa elektroniikkaa, pelialaa sekä bio- ja terveystutkimusta. Kolmantena merkittävänä rakennerahastovarojen lisäarvona on ollut niiden tuoma vipuvaikutus. Rakennerahastovarat toimivat ns. käynnistysmekanismina merkittäville investoinneille, joilla on laajaa merkitystä sekä alueen että myös koko EU:n kilpailukyvyn lisääntymiselle. Tästä esimerkkinä ovat panostukset alueen lentokenttä- ja satamahankkeisiin, tietoliikenneyhteyksiin, matkailukeskittymiin sekä muihin yrityselämää, kilpailukykyä ja saavutettavuutta tukeviin rakenteisiin. EAKR-ohjelmista tehdyn arvioinnin mukaan yritystoimintaan kohdistuvia varoja tulisi jatkossa suunnata painotetummin osaamiskeskittymiä tukevaan toimintaan, kärkiklustereihin ja ylimaakunnalliseen toimintaan sekä pk-yritysten t&k&i-toiminnan tukemiseen. Alueilla tulisi panostaa nykyistä vahvemmin kasvuyrityspalveluihin sekä kansainvälistymistä ja verkostoitumista edistäviin palveluihin. Varoja tulisi käyttää myös riskipitoisempiin hankkeisiin, jotta menestyviä 1 Vuosina toteutettavien EAKR-toimenpideohjelmien ja kansallisen rakennerahastostrategian arviointiraportit vuonna 2011: Aaltoyliopisto, Kauppakorkeakoulu, Pienyrityskeskus: Karjalainen, Kiuru, Tempo Economics Oy: Valtakari, Ramboll management Consulting Oy: Haila, Uusikylä, Suomen aluetutkimus FAR: Kytölä: Teema 1: yritystoiminnan edistäminen, Gaia Consulting Oy: Ahvenharju, Halonen, Hjelt, Pathan, Pursula, Vaahtera: Teema 2: Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen, Ramboll Management Consulting: Terävä, Vuorela, Lähteenmäki-Smith sekä Kaupunkitutkimus TA: Laakso, Kilpeläinen sekä Suomen aluetutkimus FAR: Kytölä, Nordregio: Kahila: TL 3: Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen, Gaia Consulting Oy: Vaahtera, Halonen, Ahvenharju, Hjelt, Pathan, Pursula: Teema 4: ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys. EAKR-toimenpideohjelmien ja kansallisen rakennerahastokauden arviointi vuosina Ramboll: Teema 3: EAKR-rahoituksen merkitys alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä sekä osaamista, innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittaavien indikaattoreiden kehittäminen. 4

5 innovaatioita olisi mahdollista syntyä. Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistämisessä sekä osaamisrakenteiden vahvistamisessa tulisi tukea kaupunki-/seututason strategiatyötä laajempia kokonaisuuksia synergian vahvistamiseksi. Erityisesti syrjäisempien seutujen oppilaitosten verkottamista osaksi suurempia kokonaisuuksia tulisi tukea. Innovaatioiden kaupallistamiseen tulisi panostaa entistä enemmän. Heikommassa asemassa olevien alueiden, kuten Itä- ja Pohjois- Suomi, saavutettavuutta tulisi jatkossakin parantaa suorien investointien avulla. Tehtävää tulevalle kaudelle on myös mm. kansainvälisen liiketoiminnan vahvistamisessa sekä alueen ja sen toimijoiden kytkemisessä kansainvälisiin verkostoihin. Kansainvälistymiseen tähtäävää toimintaa on Itä- ja Pohjois-Suomessa tuettu myös alueella käytettävissä olevin Interreg/ENPI-varoin. Arviointien johtopäätöksenä toimenpiteitä tulisi EAKR-toimien osalta kohdentaa: pk-yritysten t&k&i-toimintaan kärkiklustereihin, osaamiskeskittymiä tukevaan toimintaan sekä ylimaakunnalliseen toimintaan kasvuyrityspalveluihin, kansainvälistymistä ja verkostoitumista edistäviin palveluihin yritysten pääoman saatavuuden edistämiseen (alueelliset pääomasijoitusrahastot) innovaatioiden kaupallistamiseen kansainvälisen liiketoiminnan vahvistamiseen alueen ja sen toimijoiden kytkemiseen kansainvälisiin verkostoihin osaamisen- ja tutkimuksen infrastruktuuriin syrjäisimpien seutujen oppilaitosten verkottamiseen osaksi suurempia kokonaisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuuteen investointien avulla kaupunki- ja seututasoa laajempien kokonaisuuksien synergian vahvistamiseen innovaatiotoiminnassa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) 2 Manner-Suomen ESR-ohjelma laadittiin taloudellisen nousukauden tilanteessa perustuen vahvasti työvoiman saatavuuden turvaamiseen. Tilanne kääntyi kuitenkin taantumaksi jo ohjelman toteutuksen alkuvaiheessa. Rahoitusta on tästä syystä kohdennettu suhdannetilanteen edellyttämällä tavalla mahdollisimman nopeasti yrittäjyyttä, uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja luoviin toimenpiteisiin sekä työllisyys- ja koulutustoimenpiteisiin. Hankkeiden avulla on pyritty vaikuttamaan mahdollisimman nopeasti rakennemuutosalueiden työllisyyden ja talouden elpymiseen mm. rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseen kohdistuvilla toimenpiteillä sekä yritysten osaamisen lisäämisellä. Nopeiden muutosten ohella ohjelmalla on pystytty vastaamaan myös hitaisiin rakennemuutoksiin, jotka eivät poistu, vaikka niiden ajankohtaisuus tilapäisesti heikkenisikin. Rahoituksella on pyritty mm. pidentämään työuria edistämällä työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Toiminnassa on huomioitu myös Itä- ja Pohjois-Suomen erityispiirteet; alueen nuoret sekä kaivos- ja muiden suurhankkeiden tulevat tarpeet sekä väestön ikääntymisen aiheuttamat haasteet. Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis- ja palvelujärjestelmien kehittämisessä on panostettu erityisesti työelämälähtöisten ja -läheisten palvelujen ja koulutusjärjestelmien kehittämiseen sekä innovaatioympäristöjen ja verkostojen luomiseen ja tukemiseen. Alueen 2 Vuosina toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman arviointiraportit vuonna 2011: Tempo Economics Oy & Ramboll Management Consulting Oy, Valtakari, Pekkala: Manner-Suomen ESR-ohjelman toimeenpanon arviointi. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus: Ponnikas, Korhonen, TK-Eval: Sillanpää, Ålander: Manner-Suomen ESR-ohjelman strateginen arviointi 5

6 osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointi on noussut yhä tärkeämpään asemaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. ESR toiminnan yksi tärkeä saavutus on kumppanuuden ja verkostoitumisen lisääntyminen; toiminnalla on edistetty uusien toimijoiden yhteistyötä ja saatu hankkeiden tuloksia leviämään. Hyvien käytäntöjen levittämiseen tulisi kuitenkin kiinnittää edelleen enenevää huomioita. ESR hankkeissa on syntynyt myös paljon sosiaalisia innovaatioita, mitä ei kuitenkaan tuoda riittävästi esille varsinaisina tuloksina, vaikka niillä on suuri merkitys organisaatioiden toiminnan kehittymisen kannalta. Manner-Suomen ESR-ohjelmasta tehdyn arvioinnin mukaan ohjelma on kokonaisuutenaan osoittautunut joustavaksi ja sen avulla on pystytty vastaamaan hyvin nopeisiin rakenteellisiin muutoksiin. Toimenpiteet työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat olleet onnistuneita. ESR hankkeiden avulla on myötävaikutettu yhteistyön lisääntymiseen ja tehostumiseen sekä uudenlaisten koulutusorganisaatioiden toimintaja palvelumallien syntymiseen. Jäsenten ja alueiden välisessä yhteistyössä tuloksia on saavutettu erityisesti työperäisen maahanmuuton edistämisessä sekä kotouttamiseen liittyvissä asioissa. Sen sijaan ESR:n toimenpiteet työhyvinvoinnin lisäämiseksi eivät ole tuottaneet toivottua tuloista. ESR toiminnassa olisi hyvä keskittyä tulevaisuudessa painotetummin sosiaalisiin innovaatioihin sekä niiden tuotteistamiseen. Manner-Suomen ESR-ohjelman arviointiraportin 2011 mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kohdistuvat resurssit hanketoiminnassa ovat olleet vähäisiä. Vain 16 % ESR-ohjelman hankkeista oli asettanut tavoitteeksi miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisen eikä hankkeiden valmistelussa juurikaan hyödynnetty ulkopuolista asiantuntemusta sukupuolinäkökulman huomioimiseksi. Arviointien johtopäätöksenä toimenpiteitä tulisi ESR-toimien osalta kohdentaa: työllisyysasteen nostamiseen koulutuksen suuntaamiseen vastaamaan työvoiman kysyntää ja rakennemuutoksen tarpeita työperustaisen maahanmuuton edistämiseen työurien pidentämiseen sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen tasa-arvoon, erityisesti naisten aktivointiin yrittäjiksi työhyvinvoinnin kehittäminen: toimenpiteiden uudistaminen kansainvälisyyteen läpileikkaavana teemana kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden vahvistamiseen 6

7 2. Itä- ja Pohjois-Suomen suunnitelma-alueen kehitysnäkymät 2.1 Nykytila, haasteet ja kehityspotentiaali 3 Väestökehitys: trendikehitys ja pitkän aikavälin ennuste Vuonna 2011 Itä- ja Pohjois-Suomen alueen väestöön kuului asukasta eli lähes neljännes koko maan väestöstä asuu alueella. Itä- ja Pohjois-Suomen väestön määrä on kääntynyt viime vuosina nousuun, mutta pidemmällä aikavälillä väestö on kuitenkin vähentynyt. Kieliryhmien koossa on tapahtunut muutoksia: kun vuonna 1990 muiden kieliryhmien edustajia oli noin 2650, oli heitä vuonna 2011 lähes kuva 1. Itä- ja Pohjois-Suomen väestömuutostiedot Maahanmuutto Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle on kasvanut jo pidemmän aikaa, kasvun jakautuessa kaikkiin alueen maakuntiin väestö-osuuksia noudatellen. Alueelta kuitenkin muutetaan pois maan sisällä. Poismuutto on määrällisesti vähentynyt viimevuosina. Alueen maakunnat ovat hyvin erilaisia väestökehitykseltään. Alueen maakunnista Pohjois- Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ikärakenne on lapsivoittoisempaa kuin muissa alueen maakunnissa, joissa lapsia on vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seutukunnassa alle kouluikäisten lasten osuus korostuu jonkin verran muita seutukuntia enemmän. Väestöllinen huoltosuhde on Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa kaikkialla korkeampi kuin koko maassa keskimäärin, eli alueella on alle 15-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita sataa työikäistä kohden enemmän kuin koko maassa ja trendi on koko maassa nouseva. Taloudellinen huoltosuhde on huippuvuoden 2009 jälkeen hieman laskenut valtakunnallisen trendin mukaisesti, mutta on reilusti korkeampi tarkastelualueen kaikissa maakunnissa kuin koko maassa keskimäärin. 3 Tilastoaineiston lähde: Tilastokeskus, ellei toisin mainita 7

8 kuva 2. Väestökehitys Pohjois-Pohjanmaalla ja muissa suuralueen maakunnissa yhteensä Alueen väestökehityksen haasteena on väestön voimakas ikääntyminen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön määrä lisääntyy sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Eri ikäryhmien välisissä suhteissa tapahtuu suuria muutoksia vuoteen 2030 mennessä. Yli 65 - vuotiaiden määrä nousee seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana noin henkilön verran, kun kaikki muut ikäryhmät pienenevät. Työikäisten määrä vähenee noin henkilöllä, koska työmarkkinaikään tulevien ikäluokkien koko on huomattavasti pienempi kuin eläköityvien. Työikäisen väestömäärän muutos menee ennusteessa tasan naisten ja miesten välillä. Pohjois-Pohjanmaan ikärakenne kuitenkin poikkeaa alueen muista maakunnista: luonnollisen väestönlisäyksen ansiosta maakunnan ikärakenne on koko maan tasapainoisin. Pohjois-Pohjanmaa on tällä hetkellä keski-iältään maan nuorin maakunta, keski-iän ollessa 38,5 vuotta vuonna 2011 (koko maa 41,4). kuva 3. Itä- ja Pohjois-Suomen väestöennuste

9 Työllisyys ja aluetalous Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli v työtöntä, joista pitkäaikaistyöttömiä oli (20,8 %). Työttömyys lähti vuoden 2009 jälkeen laskuun koko maassa, niin myös Itä- ja Pohjois- Suomessa. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa työttömyyden lasku oli voimakkainta, mutta työttömyys oli edelleen Itä- ja Pohjois-Suomessa (Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta) selkeästi korkeammalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Työttömyys kääntyi kuitenkin jälleen kasvuun ensin Pohjois-Karjalassa joulukuussa 2011 ja sittemmin myös koko Itä- ja Pohjois-Suomessa vuoden 2012 aikana, mikä on johtunut etupäässä maailmanlaajuisista vaikeuksista talouselämässä ja rahamarkkinoilla. Kuva 4: Pitkäaikaistyöttömät Itä- ja Pohjois-Suomen alueella keskimäärin vuosina Kuva 5: Pitkäaikaistyöttömät Itä- ja Pohjois-Suomessa sukupuolen mukaan vuosina Kun tarkastellaan pitkäaikaistyöttömien osuutta työttömistä, on trendi kaikissa tarkastelualueen maakunnissa koko maan mukainen, eli vuonna 2009 suhteellinen osuus on pienimmillään, kun työttömien määrä muutoin on huipussaan. Vuonna 2011 pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli suurin Pohjois-Savossa (23,9 %), Etelä-Savossa (22,8 %) ja Pohjois-Karjalassa (21,6 %), koko maan arvoa (23,4 %) korkeampi osuus tarkastelualueelta oli ainoastaan Pohjois-Savossa. Lukumääräisesti tarkasteltuna pitkäaikaistyöttömien määrä on nousussa. Pitkäaikaistyöttömistä lähes 62 % on miehiä. Syrjäytymiskehityksen kannalta on huolestuttavaa se, että yhdenjaksoisen työttömyyden kesto on ollut kasvussa eli yhä useamman henkilön työttömyys on kestänyt jopa 4 vuotta. Vaikeasti työllistyvien osalta tilanne on hankalampi kuin koko maassa, Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Erityisesti vaikeasti työllistyvien miesten prosenttiosuus vuotiaista on alueella suuri (koko maassa 4,6 %, Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueen maakunnissa 4,8 6,8 %, Keski-Pohjanmaalla 3,3 %). Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa vaikeasti työllistyvien miesten osuus 6,8 % ja Kainuussa 6,2 %. Vuonna 2011 Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli noin alle 25-vuotiasta työtöntä (13,5 % työttömistä, koko maa 12,4 %). Nuorten työttömien määrä laski vuodesta 2009, jolloin laman seurauksena nuorisotyöttömyys oli todella korkealla tasolla. Vuoden 2012 aikana nuorisotyöttömyys kääntyi kuitenkin uudelleen kasvuun koko Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Nuorisotyöttömyys kohdistuu useammin nuoriin miehiin kuin naisiin. Vuonna 2011 alle 25- vuotiaista työttömistä miehiä oli eli 60 %. Vuonna 2011 huolestuttavinta nuorisotyöttömyys 9

10 oli Lapissa, jossa työttömien osuus vuotiaasta työvoimasta oli 18,5 %. Pohjois-Pohjanmaalla vastaava osuus vuonna 2011 oli 16,7 %, ja siellä Oulun seutukunnassa 18,2 %. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa nuorisotyöttömien osuus oli noin 16 %. Itä- ja Pohjois-Suomessa lähes nuorta, eli neljännes alle 25-vuotiaista työttömistä, oli vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Nuorten työllisyyden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat keskeisiä haasteita Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Kuva 6: Työttömyysaste % vuonna 2011 maakunnittain Kuva 7: Työllisyysaste % vuonna 2011 maakunnittain Yksittäisillä seuduilla tilanne vaihtelee maakuntien sisälläkin voimakkaasti. Rakennetyöttömyyden kokonaistilanteeseen ovat vaikuttaneet oleellisesti alueelle kohdistuneet äkilliset rakennemuutokset sekä ammatti- ja toimialarakenteen muutoksen aiheuttama kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle on kohdistunut voimakkaita rakennemuutoksia, joiden vaikutukset ovat merkittäviä. Äkillisiä rakennemuutostilanteita on kohdistunut Oulun, Joensuun, Kajaanin, Varkauden, Keski-Karjalan ja Itä-Lapin seutuihin. Vuoden 2010 lopussa Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli noin työpaikkaa (taulukko 1). Kaikista työllisistä miehiä oli ja naisia Palkansaajia työllisistä oli 87,7 %, mikä tarkoittaa sitä että yrittäjien osuus oli 12,3 %. 10

11 % Työpaikat yhteensä Maa-, metsätalous Kaivokset, sähkö, kaasu, lämpö, vesi ja jätehuolto Teollisuus Rakentaminen Kauppa, kuljetus, majoitus- ja ravitsemus Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutus Kiinteistöala Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Julkinen hallinto, Koulutus, SoTe Muut palvelut Toimiala tuntematon taulukko 1. Työpaikat Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosina Voimakkaasti ikääntyvän väestön aiheuttaman muutospaineen johdosta työvoimaosuuden ja työllisyysasteen nostaminen on keskeinen keino vastata työvoiman tarpeeseen. Työllisyysasteessa Itä- ja Pohjois-Suomi ovat jäljessä valtakunnallista keskiarvoa Keski- Pohjanmaata lukuun ottamatta. Ikääntyneiden työllisyysaste on kehittynyt positiivisesti viimeisten vuosien aikana, mutta ns. parhaimmassa työiässä olevien ja nuorten osalta alueella ollaan selvästi jäljessä esimerkiksi vuoden 1990 työllisyysastetta. Lyhyen työuran ongelma on erityisen suuri Itä- Suomen alueella. Työllisyysasteen nostaminen valtakunnan tasoon (4,5 prosenttiyksiköllä) tarkoittaisi yli uutta työssä olevaa henkilöä Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Tarkasteltaessa vuotiaiden työvoimaosuutta, Itä- ja Pohjois-Suomen haasteet ovat maan suurimmat. Lapissa ja Etelä-Savossa työvoimaosuus jää ainoina maakuntina Suomessa alle 60 %:n työvoimaosuuden ja kaikki alueen maakunnat jäävät alle valtakunnallisen keskiarvon (66,1 %). Näin myös Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien työvuosiodotearvot ovat huomattavan alhaisia (Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta). Työiän ns. laskennallinen maksimipituus on 47 vuotta. Tässä tavoitteessa ohjelma-alueen maakunnissa on eniten noston mahdollisuuksia. Työiän pidentäminen edellyttää työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista. Kaikissa alueen maakunnissa keskimääräinen eläköitymisikä on alle valtakunnallisen keskiarvon ja vuotiaista sairaseläkkeen saajia on niin ikään selvästi keskimääräistä enemmän. Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien bruttokansantuote asukasta kohden on keskimäärin noin viidenneksen alhaisempi kuin maassa keskimäärin. Lähimpänä koko maan tasoa on Keski- Pohjanmaa ja kauimpana ovat Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Kainuun bruttokansantuote asukasta kohti on jo kolmanneksen alhaisemmalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Muuta maata heikompi kansantaloudellinen tilanne edellyttää talousnäkökulman huomioimista laajasti rakennerahastotoiminnan kohdistamisessa. Pysyvien elinkeinoja kehittävien vaikutusten tavoittelu on keskeistä. 11

12 BKT/asukas v BKT/ työllinen v Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot v. 2009, /asukas Ahvenanmaa Itä-Uusimaa 9,26 Ahvenanmaa Uusimaa Uusimaa 8,29 Uusimaa Itä-Uusimaa Ahvenanmaa 7,51 Itä-Uusimaa Pohjanmaa Koko maa 7,04 Varsinais-Suomi Koko maa Pohjanmaa 7,00 Alueet yhteensä Pirkanmaa Etelä-Karjala 6,90 Kanta-Häme Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa 6,69 Pirkanmaa Keski-Pohjanmaa Pirkanmaa 6,68 Satakunta Satakunta Varsinais-Suomi 6,62 Pohjanmaa Etelä-Karjala Pohjois- Pohjanmaa 6,54 Kymenlaakso Keski-Suomi Keski-Suomi 6,49 Etelä-Karjala Kymenlaakso Lappi 6,46 Päijät-Häme Pohjois-Pohjanmaa Satakunta 6,38 Keski-Suomi Lappi Pohjois-Savo 6,29 Pohjois-Savo Kanta-Häme Kymenlaakso 6,27 Lappi Pohjois-Savo Kanta-Häme 6,13 Pohjois-Pohjanmaa Päijät-Häme Päijät-Häme 6,11 Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo 5,97 Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala 5,97 Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa 5,74 Pohjois-Karjala Kainuu Kainuu 5,36 Keski-Pohjanmaa Taulukko 2: BKT/asukas vuonna 2009 maakunnittain, Taulukko 3: BKT/työllinen vuonna 2009 maakunnittain Taulukko 4: Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot maakunnittain vuonna 2009 Yritystoiminnan kehitys Vuonna 2010 Itä- ja Pohjois-Suomessa yrittäjiä oli : heistä reilu oli miehiä ja vajaat naisia. Naisten yritystoiminta on selkeästi miehiä alemmalla tasolla ja naisten yrittäjyyteen sisältyy hyödyntämätöntä potentiaalia. Haasteena yritystoiminnan lisäämisessä on uuden kasvuhakuisen työnantajayrittäjyyden lisääminen sekä miesten että naisten osalta. Erityisiä haasteita liittyy naisten yritystoiminnan lisäämiseen. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yritystoiminnan kehitys on vuosien aikana ollut pääosin myönteistä. Vuoden 2008 aikana alkanut laskusuhdanne taittui vuonna 2009 ja vuosien aikana sekä liikevaihto että kaikkien toimialojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä ovat olleet kasvussa. Vuoteen 2005 verrattuna vain Kainuu on selvästi lähtötasoa alempana viennin osalta. Henkilöstön määrässä ja etenkin liikevaihdossa kaikki maakunnat ovat selvästi vertailuvuoden 2005 tason yläpuolella. Vuonna 2007 teollisuuden liikevaihto oli noin 24,6 mrd. euroa. Vuonna 2010 noin viidennes siitä oli hävinnyt eli jäljellä oli noin 20 miljardia euroa. Kainuussa muutos oli suurin kun teollisuuden liikevaihto puolittui, Lapissa pudotus oli neljännes ja Etelä- ja Pohjois-Savossa noin 20 %. Pohjois- Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla teollisuus taantui noin 10 % liikevaihdolla mitattuna. Toisaalta teollisuuden alamäen taustalla ovat suhdannetekijät, jotka eivät kerro pitkän aikavälin potentiaalista, sekä toisaalta tiettyjen toimialojen rakenteelliset muutokset. Vuosien 2008 ja 2009 taantumasta merkittävän osan selittää elektroniikkateollisuuden alamäki erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, metallituotteiden valmistuksen työpaikkavähennykset Pohjois- Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä massa- ja paperiteollisuuden tuotannon rajut supistukset

13 erityisesti Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Itä-Lapissa. Toisaalta palveluliiketoiminnan kehittyminen on paikannut rakenteellista muutosta. Teollisuudenaloista mekaaninen metsäteollisuus sekä elintarviketeollisuus ovat pitäneet suhteellisen hyvin pintansa. Kuva 8. Teollisuus Itä- ja Pohjois-Suomessa alatoimialoittain vuonna 2010 Itä- ja Pohjois-Suomen vienti on useamman vuosikymmenen ajan ollut ns. perinteisten toimialojen varassa. Metsä-, paperi-, metalli- ja kemianteollisuus ovat muodostaneet vientiteollisuuden tuloista suurimman osan. Hieman myöhemmin mukaan on liittynyt elektroniikka- ja palveluliiketoiminta. Kemian- ja paperiteollisuuden omistusrakenteet ovat muuttuneet ainakin osittain kansainvälisiksi, myös elektroniikkateollisuuden globaali kilpailutilanne on kärjistynyt. Tällainen kehitystrendi on johtanut mittavaan teollisuuden työpaikkojen vähenemiseen. Suurteollisuuden merkitys on kuitenkin edelleen keskeinen. Kansainvälinen toiminta ja vuosikymmenien aikana rakennetun toimivan infrastruktuurin hyödyntäminen uuden yritystoiminnan synnyttämiseksi on keskeistä. Logististen kustannusten noustessa synergiaedut ovat välttämättömiä uuden liiketoiminnan sijoittumiselle ja uuden liiketoiminnan käynnistämiselle. Teollisuusinfrastruktuurin lisäksi logistiikan on toimittava ja tarjolla on oltava osaavan työvoimaa. Itä- ja Pohjois-Suomen yritystoiminnan haasteena on kehittää kasvuhakuisten yritysten liiketoimintaa siten, että niiden avulla kyetään korvaamaan suurteollisuuden hiipunutta vientitoimintaa. Uudistuva vientiteollisuus tarvitsee kannustimia. Rakenteellisena ongelmana Itä- ja Pohjois- Suomessa on kaukainen sijainti päämarkkina-alueilta: yritykset sijaitsevat kaukana markkinoista ja kuljetuskustannukset muodostavat suhteellisen mittavan osuuden lopputuotteiden hinnoista. Itäja Pohjois-Suomen luonnonvaroja hyödynnettäessä ja jatkojalostusta lisättäessä on muistettava, että niiden sijainti on etäällä lopputuotteiden markkinoista. Itä- ja Pohjois-Suomen luonnonvarat ovat merkittävät. Kaivosala ja muut luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvat hankkeet tulevat vaikuttamaan moniin aloihin tutkimuksesta ja koulutuksesta kuljetukseen ja rakennustoimintaan. Tämä luo haasteita elinkeinoelämän 13

14 kehittämiselle ja uusien alihankintaketjujen rakentamiselle. Luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtäävää ja jatkojalostusta lisäävää t&k&i-toimintaa ei ole alueella riittävästi. Itä- ja Pohjois- Suomi on asettanut tavoitteekseen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen lisäksi kannattavan yritystoiminnan kehittämisen luonnonvarojen jatkojalostusta kehittämällä. Itä- ja Pohjois-Suomen yritystoiminnalla on laajaa kasvu- ja kehityspotentiaalia. Talouskasvun ja vaurauden kehittämisessä menestyvällä ja kestävällä yritystoiminnalla on keskeinen asema. Työllisyyden edistäminen ja talouskasvu edellyttävät yritysten liikevaihdon positiivista kehitystä. Haasteena on alueen yritysten kannattavuuden kasvu. Kilpailukykyä voidaan hakea uusista markkinoista ja viennistä sekä liiketoiminnan uudistamisesta esim. tuotekehityksellä ja tuottavuuden kasvattamisella. Tuottavuutta voidaan lisätä muun muassa energia- ja materiaalitehokkuudella, logistiikkaratkaisuilla ja uusien innovaatioiden ja teknologioiden käyttöönotolla. Alueellinen osaaminen ja innovaatioympäristö Itä- ja Pohjois-Suomessa on merkittävä ja monipuolinen osaamispääoma. Osaaminen perustuu korkeatasoisiin yliopistoihin, korkeakouluihin ja muihin tutkimuslaitoksiin sekä yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa. Alueellisten innovaatioympäristöjen on kyettävä vastaamaan elinkeinoelämän tarpeisiin tuottamalla korkeatasoista osaamista ja edistämällä elinkeinotoiminnan kilpailukykyä. Haasteena on kytkeytyä globaaliin arvoverkostoon sekä tutkimuksen kaupallistaminen ja tuotekehityksen määrä. Innovaatioympäristössä on kyettävä tuottamaan uudenlaisia ratkaisuja sekä yksityisen sektorin liiketoiminnan kasvattamiseen että yksityisen ja julkisen sektorin tuottavuuden kehittämiseen. Tutkimuksen, tuotekehityksen- ja innovaatiotoiminnan avulla on etsittävä ratkaisuja myös uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen, energia- ja materiaalitehokkuuteen ja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. kuva 9. Itä- ja Pohjois-Suomen korkeakouluverkosto Itä- ja Pohjois-Suomen tutkimus- ja kehittämismenot ovat miltei kaksinkertaistuneet luvulla. Korkeakoulusektorin ja yrityssektorin kasvuprosentti on yli 90 ja julkisella sektorillakin 80. Oulun seudun merkitys suuralueen tutkimustoiminnassa on merkittävä, erityisesti yrityssektorilla. 14

15 T&K -menot M Oulun seutu 2011 Kaikki yhteensä 731,9 1279,6 1393,7 1394,8 1345,4 1407,2 975,9 Yritykset 498,5 921,4 1044,3 1012,8 904,6 965, Julkinen sektori + YVT 65,9 87,3 93,1 102,4 115,2 118,4 48,7 Korkeakoulusektori 167,5 266,2 253,0 279,7 325,6 323,4 136,7 taulukko 5. T&K menot Itä- ja Pohjois-Suomessa Alueelliset erityispiirteet näkyvät osaamisaloissa, joiden vahvistamiseen alueella on keskitytty. Itäja Pohjois-Suomi on elinkeinorakenteeltaan ja osaamisen vahvuuksiltaan monipuolinen alue. Lähes koko ohjelma-alueen yhteiset ja samalla tärkeät osaamisen vahvuusalat koskevat teknologia-, kaivannais- ja metsäteollisuutta. Etelä-Savossa maa- ja metsätalous ovat edelleen vahvoja toimialoja, joilta on löydetty myös uusia mahdollisuuksia: esimerkiksi Mikkelissä ja Savonlinnassa on osaamiskeskusohjelman myötä panostettu uusiutuvaan metsäteollisuuteen. Etelä-Savossa on vahvaa ympäristöturvallisuuden osaamista ja yritystoimintaa liittyen bioenergiaan, materiaaliteknologiaan ja puhtaan veden teknologioihin. Mikkeli on merkittävä digitaalisuuden ja sähköisen arkistoinnin ja asioinnin keskus. Kainuu on perinteisesti tunnettu metsätalouden ja kaivannaisalan keskittymänä. Alueelta löytyy erityisosaamista mittaustekniikasta, puunjalostuksesta ja kaivannaisalalta. Osaamiskeskusohjelmassa kainuulaiset ovat keskittyneet älykkäisiin koneisiin ja uusiutuvaan metsäteollisuuteen. Pelialan osaamista maakunnasta löytyy jo nyt ja alan merkitys voi nousta tulevaisuudessa. Keski-Pohjanmaalla on varsin varteenotettavaa kemian, metalli- ja veneenrakennusosaamista. Alueen osaamiskärjet liittyvät erityisesti kemianteollisuuden prosessiosaamiseen. Maakunnassa on myös metallien jalostukseen liittyvää laserteknologiaan perustuvaa osaamista sekä informaatio ja hyvinvointiosaamista. Nousevana alavana on hyvä mainita akkuteollisuuteen liittyvä osaaminen. Osaamiskeskusohjelmankin myötä Kokkolassa on panostettu nanoteknologiaan ja uusiutuvan metsäteollisuuteen. Lapin maakunnan vahvuutena ovat luonnonvarat ja matkailu Osaamisalat perustuvat maakunnan erityispiirteisiin. Kaivosteollisuuden ja kylmäteknologian erityisosaaminen on korkealla tasolla. Matkailuelinkeinoa tukevat alan koulutus ja tutkimus. Myös osaamiskeskusohjelmalla kehitetään Lapissa matkailua ja elämystuotantoa. Kaupungeista Rovaniemen seudulla on pitkät perinteet arktisen alueen tuntemuksessa, sekä suuri potentiaali arktisen olosuhdeosaamisen kehittämisessä. Kemi-Tornion alueella pitkään teolliseen perinteeseen nojaava teollisuuspalveluklusteri kehittyy voimakkaasti palvellen myös kasvavaa kaivossektoria. Sodankylässä on arktiseen ilmakehän tutkimukseen liittyvää kansainvälisesti merkittävää osaamista. Pohjois-Karjalalle ominaisia osaamisaloja ovat teknologia-, metsä-, saha- ja kiviteollisuus. Maakunnasta löytyy mm. kaivosteollisuutta ja muoviteollisuutta. Metsäalan tutkimuksessa alue on profiloitunut kansainvälisesti merkittäväksi keskukseksi. Laajemminkin ympäristöalan ja luonnonvarojen hyödyntämisen suhteen osaaminen on korkealla tasolla. Joensuussa nanoteknologia, uusiutuva metsäteollisuus, asuminen ja energiateknologia ovat valikoituneet osaamiskeskusohjelman kehittämiskohteiksi. 15

16 Pohjois-Pohjanmaa on elinkeinorakenteeltaan monipuolinen maakunta, josta löytyy mm. elektroniikkateollisuutta, kaivostoimintaa, metallinjalostusta ja matkailua. Alueella on osaamista erityisesti elektroniikassa sekä informaatio- ja viestintäteknologiassa. Myös mm. metalliteollisuuden, lääketieteen ja bioteknologian sekä ympäristö- ja materiaaliteknologian osaaminen on korkealla. Oululaiset toimijat ovat osaamiskeskusohjelman kautta profiloituneet toimimalla nanoteknologian, jokapaikan tietotekniikan, HealthBion, ympäristöteknologian ja hyvinvoinnin osaamisklustereissa. Raahe, Nivala ja Tornio Lapista toimivat metallialan verkostoosaamiskeskuksena, joka on vetovastuussa materiaaleista meriklusteriohjelmassa. Kaivannaisalan positiivisen kehityksen myötä Oulun alueen osaamisessa panostetaan kaivannaisalan koulutukseen. Eurooppalaisen ja kansallisen tiedepolitiikan kannalta erityistä potentiaalia liittyy hiukkasfysiikan tutkimukseen keskittyvän Laguna-tutkimuskeskuksen sijoittumiseen Pyhäjärvelle. Hanke olisi toteutuessaan merkittävä eurooppalainen satsaus astrohiukkasfysiikan tutkimukseen. Pohjois-Savon teollisuus on erikoistunut metsä- ja koneteollisuuteen sekä elintarviketuotantoon. Metsä- ja koneteollisuus ovat vientisuuntautuneita. Metsäteollisuudessa puutuoteteollisuus on vahva. Pohjois-Savossa metsäteollisuudesta ollaan siirtymässä kohti bioteollisuutta. Ns. uudessa puutieteessä puuta pyritään jalostamaan arvokkaammiksi lisäarvotuotteiksi. Teknologiateollisuuden vahvuutena ovat energiatekninen teollisuus, metsätraktorit, kaivoskoneet ja rakennuskoneet sekä veneet. Pohjois-Savossa on lähdetty toteuttamaan vastavirtastrategiaa eli tuotannon ja palveluiden kehittämistä Suomessa. Elintarviketuotannossa maito on maakunnan raaka-ainerikkaus, joka luo pohjaa lihatuotteiden jalostukselle. Muita vahvuuksia ovat mm. panimoteollisuus sekä marja- ja vihannesjalostus. Itä-Suomen yliopiston, Valion, MTT:n ja Metlan sekä biolääkeyritysten osaamisen ja tutkimusresurssien ansiosta Pohjois-Savolla on erinomaiset lähtökohdat elintarvikkeiden funktionaalisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. Kuopion kampuksen ympärillä on merkittävä hyvinvointi- ja lääkealan osaamiskeskittymä, jolle on muodostunut korkeatasoinen biologisten lääkkeiden tutkimuksen, testauksen ja kaupallisen tuotannon keskittymä, jolla on erittäin suuret globaalit markkinat. Uutena potentiaalisena alueena nähdään turvallisuusala (human security). Koulutustarve ja ennakointi Itä- ja Pohjois-Suomessa avautuu tulevalla ohjelmakaudella runsaasti työpaikkoja niin rakenteellisten muutosten kuin työvoiman eläkkeelle siirtymisenkin myötä. Ennakoidut toimialoja ja ammattiryhmiä koskevat muutokset kuvastavat toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, toisaalta niihin liittyy asioita, jotka edellyttävät alueelta ja sen kehittämiseen tähtäävältä ohjelmalta linjauksia ja konkreettisia toimenpiteitä. Väestön ikärakenteen muutokset näkyvät vahvasti työmarkkinoilla ja koulutustarpeissa. Samaan aikaan kun eläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa, työmarkkinoille tulevat nuorisoikäluokat pienenevät lähes kaikissa maakunnissa. Työikäisten määrän pienentyessä koulutustarjonnan ja sen oikean mitoituksen merkitys korostuu. Kokonaismitoituksen ohella huomiota on kiinnitettävä rakenteellisiin muutoksiin. Muutoksessa menestyminen edellyttää, että pienenevät ikäluokat koulutetaan aloille ja ammatteihin, joilla työvoimaa tarvitaan. Koulutusmääriä on pyritty suuntaamaan ennakoitujen työvoima- ja osaamistarpeiden osoittamaan suuntaan. Taulukko 5 osoittaa, että Itä- ja Pohjois-Suomessa lähes puolet vuoden 2007 työllisistä poistuu työmarkkinoilta vuoteen 2025 mennessä. Osuus on noin 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin valtakunnallisesti. Erot maakuntien välillä ovat suuria, ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaa poikkeaa 16

17 muista maakunnista. Uuden työvoiman kokonaistarve muodostuu poistuman ja toimialarakenteen muutoksen myötä avautuvien työpaikkojen määrästä ja huomioi työttömien työvoimatarjonnan. Koulutustarpeessa on lisäksi huomioitu koulutuksen läpäisyasteen, koulutusväylien, moninkertaisen koulutuksen ja tutkinnon suorittaneiden työvoimaosuuksien vaikutus aloittajatarpeeseen. Ikäluokkasovitetussa aloittajatarpeessa on puolestaan huomioitu nuorisoikäluokkien koko alueilla. Useimmissa maakunnissa nuorten määrä ei riitä läheskään vastaamaan työvoimatarpeisiin pohjautuvia koulutuksen aloittajatarpeita. Tämä korostaa aikuiskoulutuksen ja maahanmuuttajien koulutuksen merkitystä. Työlliset alueella (työpaikat) vuonna 2007 Työllisten poistuma Työllisten poistuma % Uuden työvoiman kokonaistarve * Työvoimatarpeeseen perustuva koulutustarve Koulutuksen ikäluokkasovitettu aloittajatarve Maakunta Etelä-Savo , Kainuu , Pohjois-Karjala , Pohjois-Savo , Keski-Pohjanmaa , Lappi , Pohjois-Pohjanmaa , Itä- ja Pohjois-Suomi , Suomi , taulukko 6. Ennakoitu koulutustarve Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lähde: Opetushallitus, kevään 2011 tiedot. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n pitkän aikavälin ennusteen mukaan Itä- ja Pohjois- Suomen työpaikkojen yhteenlasketun määrän ennakoidaan pysyvän jaksolla käytännössä ennallaan. Yksittäisten toimialojen välille on kuitenkin ennakoitu huomattavan suuria kehityseroja. Työpaikkojen määrä nousisi tarkastelujaksolla yhteensä 14 toimialalla ja laskisi niin ikään 14 alalla. Maa-, riista- ja kalatalouden työpaikoista katoaisi neljännes. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi sosiaalipalveluihin syntyisi noin uutta työpaikkaa (+16 %) ja terveydenhuoltopalveluihin työpaikkaa (+10 %). Näiden muutosten taustalla ovat muutokset väestörakenteessa ja sitä vastaava palvelutarpeen kasvu. Työpaikkojen määrä nousisi lisäksi esimerkiksi vähittäiskaupan alalla sekä matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspalveluissa. Ennusteet vaativat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen uusia merkittäviä palvelujärjestelmän kehittämistä koskevia toimenpiteitä, jotta myös muiden alojen työvoiman tarve voidaan turvata. Vaikka työpaikkojen kokonaismäärän ennakoidaan pysyvän ennallaan, työvoiman mittava eläköityminen merkitsee sitä, että työpaikkoja avautuu huomattavan runsaasti. Uuden työvoiman kokonaistarpeeksi Itä- ja Pohjois-Suomessa on ennakoitu olevan koko jaksolla eli vuosina yhteensä yli henkilöä eli 50 % vuoden 2007 työllisistä. Toimialojen tavoin myös ammattiryhmien välillä on suuria kehityseroja. Eläköitymisestä johtuen työpaikkoja avautuu kaikkiin ammattiryhmiin riippumatta niiden kokonaiskehityksestä. Pääammattiryhmistä suurin uuden työvoiman kokonaistarve on sosiaali- ja terveysalan työssä ja palvelutyössä. Kuitenkin myös pieneneville toimialoille tarvitaan runsaasti uutta työvoimaa. Esimerkiksi teollisessa työssä työvoiman kokonaistarve on yli työllistä ja maa- ja metsätaloustyössä tarve on työpaikkojen selvästä vähenemisestä huolimatta noin työllistä. 17

18 Tutkinnon suorittaneita % Keskiaste % Korkea-aste % vuosi 2010 yhteensä Miehet Naiset yhteensä Miehet Naiset yhteensä Miehet Naiset Koko maa 67,0 66,4 67,4 39,2 41,7 36,7 27,8 24,7 30,7 Etelä-Savo 63,3 61,6 65,0 41,2 43,0 39,5 22,2 18,6 25,5 Pohjois-Savo 66,8 65,6 67,9 42,5 44,9 40,1 24,3 20,7 27,8 Pohjois-Karjala 66,2 65,5 66,9 43,9 46,5 41,3 22,3 19,0 25,6 Keski-Pohjanmaa 63,4 62,2 64,6 41,4 43,9 39,0 22,0 18,3 25,6 Pohjois-Pohjanmaa 69,0 68,5 69,6 42,8 45,5 40,0 26,3 23,0 29,6 Kainuu 64,3 64,1 64,4 43,0 46,0 40,0 21,3 18,2 24,4 Lappi 66,1 65,1 67,1 43,3 46,1 40,5 22,8 19,0 26,6 taulukko 7. Tutkinnon suorittaneet 15 vuotta täyttäneistä alueella On syytä korostaa, että alueiden omat näkemykset poikkeavat VATT:n arvioista. Itä- ja Pohjois- Suomessa voi tulevaisuudessa olla selvästi enemmän työpaikkoja kuin mitä VATT on ennustanut nykyiseen kehitykseen pohjautuen. Tätä parempaa työpaikkakehitystä pyritään edelleen edistämään. Myös toimialojen ja ammattiryhmien kehityksen osalta maakuntien omat tulevaa kehitystä koskevat arviot poikkesivat VATT:n ennusteista. VATT:n arviossa ei esimerkiksi ole huomioitu Lapin uusien kaivosten synnyttämiä työpaikkoja, joka kerrannaisvaikutuksineen nostaa työpaikkamäärää tuhansilla ja vaikuttaa merkittävästi koulutustarpeisiin. Työvoiman kokonaistarpeeseen vastaamisen ohella kehityshaasteita liittyy myös osaamisen tasoon. Väestön koulutustaso nousee koko maassa ja myös Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta Itä- ja Pohjois-Suomessa koulutustaso on kuitenkin Suomen keskiarvoa alemmalla tasolla, kun tarkastellaan yli 15-vuotiaiden tutkinnon suorittaneiden määrää. Maan keskiarvon ylittää alueen maakunnista vain Pohjois-Pohjanmaa. Myös korkea-asteen tutkinnoissa Itä- ja Pohjois-Suomen alue on noin 4 % jäljessä koko maan tilanteesta. Keski-asteen tutkintojen osalta Itä- ja Pohjois- Suomen taso kuitenkin ylittää valtakunnan tason selvästi. Tutkijatasoisen koulutuksen suorittaneista alueella asuu vain noin 17 %. Tämä asettaa haasteita elinkeinoelämän keskeisten alojen huippuosaamisen kehittämiselle. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja segregaatio Vuonna 2010 naisia oli suuralueen väestöstä 50,2 % eli noin 4000 enemmän kuin miehiä. Yli 65 - vuotiaiden ikäryhmissä naisten osuus on miehiä suurempi työvoimaan kuuluneesta 52 % oli miehiä. Miesten työttömyys oli vuonna ,5 %, kun naisten työttömyys oli 10,5 % luvun työpaikkamäärän kasvu on ollut naisvaltaista. Palkansaajien määrä on kasvanut ja yrittäjien määrä pudonnut. Työpaikkamäärä on kasvanut erityisesti yksityisellä sektorilla mutta myös julkisella sektorilla naisten osalta. Yrittäjien ohella valtion ja valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikat ovat vähentyneet selvästi luvulla Itä- ja Pohjois-Suomen -alueella. Viime vuosien muutokset työmarkkinoilla ovat kohdistuneet vahvemmin miehiä työllistävään teollisuuteen luvulla muutospaineet kasvavat entisestään julkisella sektorilla. Kuntataloudessa merkittävimmässä asemassa olevien koulutusalan ja sosiaali- ja terveysalan haasteiden myötä muutospaineet kohdistuvat jatkossa yhä enemmän myös naisvaltaisiin aloihin. Näillä naisvaltaisilla aloilla yli 55 -vuotiaiden määrä oli vuoden 2010 lopussa % koko toimialan työllisistä. 18

19 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Itä- ja Pohjois-Suomen työpaikat 2010 miehiä ja naisia Miehet Naiset kuva 10. Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenteen muodostuminen sukupuolen perusteella Työmarkkinat ovat edelleen vahvasti sukupuolen perusteella jakautuneet. Naisvaltaisin toimiala oli julkinen hallinto sisältäen hyvin naisvaltaiset koulutuksen ja sosiaali- ja terveysalan. Yhteensä yli työllistävällä, suurimmalla yksittäisellä toimialalla 3/4 työssä käyvistä on naisia. Seuraavaksi tulevat rahoitus- ja vakuutusala 71 % ja muut palvelut 65 %. Miesten suosiossa ovat perinteiset rakentamisen 94 % ja sähkö-, lämpö-, kaasu-, ja lvi- huoltoala 84 %. Myös teollisuuteen työllistyvistä työllisestä noin 3/4 on miehiä. Pienin suhteellinen osuus miehillä on julkisen hallinnon työpaikoista, siinäkin kuitenkin neljännes, joten kun naisia on esimerkiksi rakennussektorilla vain 6 % ja huoltoalalla 16 %, voidaan todeta miesten työpaikkajakauman tasaisemmaksi eri toimialoilla miehet % osuus naiset % osuus yhteensä Työpaikkamäärä , , Palkansaajat , , Valtio , , Kunta , , Valtioenemmistöinen Oy , , Yksityinen sektori , , Yrittäjät , , Tutkinnon suorittaneet , , keskiaste , , korkea-aste , , taulukko 8. Sukupuolten välisiä eroja kuvaavia tunnuslukuja Naisten koulutustaso on jonkin verran korkeampi kuin miehillä. Kaikista tutkinnon suorittaneista 51 % on naisia, heitä on enemmän kuin miehiä. Keski-asteen tutkintoja on suoritettu enemmän miesten toimesta, mutta korkea-asteen tutkintoja on tehty enemmän naisten toimesta. 19

20 Työpaikkojen muutos miehet naiset kuva 11. Työpaikkamäärän kehitys työnantajasektorin ja sukupuolen mukaan Syrjäytymiseen johtavalla polulla miesten suhteellinen osuus on koko Itä- ja Pohjois-Suomen alueella selvästi väestöosuutta suurempi. Alueella laajasta rakennetyöttömyydestä miehiä on noin 59 prosenttia. Suurin osa äkillisten rakennemuutosten aiheuttamista työpaikkamenetyksistä on kohdistunut miesvaltaisille aloille. Pitkäaikaistyöttömistä miehiä on n. 62 prosenttia (koko maassa 60 %). Myös keskimääräinen työiän odote on miehillä noin 1-1,5 vuotta alempi. Kehityssuunta on edelleen huolestuttava, sillä myös nuorista työttömistä 60 prosenttia on miehiä. Itä- ja Pohjois-Suomen tarkastelu syrjäytymiseen liittyen: 4 Työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret Itä- ja Pohjois-Suomen alueella puuttui vuonna 2010 noin nuorelta (20 29v) perusasteen jälkeinen tutkinto, ja heistä yli ei ollut ammatillisessa koulutuksessa. Koulutuksen ulkopuolelle jäi joka kymmenes vuotiaista Pohjois-Karjalaa ja Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta, joissa tilanne on parempi. Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa ja koulutuksen ulkopuolella olevien prosenttiosuus vastaavanikäisestä väestöstä Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueilla oli keskimäärin 10,6 %. Koko maan tilanteeseen verrattuna ohjelma-alueella kouluttamattomien osuus on pienempi. Ryhmässä on enemmän miehiä kuin naisia. Koulupudokkaat Ohjelma-alueella lukuvuonna tutkintoon johtavan koulutuksen keskeytti n henkilöä. Opintonsa keskeyttäneiden osuus Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueella on sama kuin koko maassa. Useimmin tutkintoon johtava koulutus keskeytetään ammatillisessa koulutuksessa. Nuorisotyöttömyys Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli vuonna 2011 yli alle 30-vuotiasta työtöntä nuorta, joilla ei ollut ammatillista koulutusta. Näistä noin nuorta oli pelkän peruskoulun varassa ja heistä lähes 65 % miehiä. Ilman koulutusta näiden nuorten pääsy työmarkkinoille on erittäin haasteellista ja työttömyyden pitkittymisen ja syrjäytymisen mahdollisuus on suuri. 4 Lähde: Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkenet

21 kuva 12. Pienituloisuusaste, %/asukas v seutukunnittain Köyhyys Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 13,3 prosenttia vuonna Pienituloisuuden raja oli euroa henkeä kohden vuonna Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle euroa kuukaudessa. Pienituloiseksi lasketaan henkilöt, joiden kotitalouden tulot olivat pienemmät kuin 60 prosenttia väestön tuloista. Kunnan yleinen pienituloisuusaste on pysynyt koko maassa suurin piirtein samalla tasolla vuosina , mutta on Itäja Pohjois-Suomessa maan keskimääräistä selvästi korkeampi (18 %). Samalla ajanjaksolla pienituloisuusaste on laskenut tarkastelualueen muissa maakunnissa paitsi Pohjois- Pohjanmaalla ja erityisesti Oulun seutukunnassa. Kaikista valoisin tilanne on tämänkin indikaattorin osalta Keski- Pohjanmaalla ja synkin Pohjois-Karjalassa. Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden osuus asukkaista ei Itä- ja Pohjois-Suomessa oleellisesti poikkea koko maan keskimääräisestä (7 %), mutta alueen maakuntien välillä eroja on ääripäinä Pohjois-Karjala (9 %) ja Keski-Pohjanmaa (5 %). Nuorten vuotiaiden toimeentulotukea saaneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä on ollut koko maassa nousussa ja oli v Itä- ja Pohjois-Suomen alueella (17 %) selvästi maan keskitasoa korkeampi (14 %). Alueen maakuntien välillä on suuria eroja ääripäinä Pohjois-Karjala (21 %) ja Keski-Pohjanmaa (10 %). Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden osuus tästä ikäryhmästä on 3 %, mikä ei eroa koko maan keskimääräisestä. Päihteet Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden vuotiaiden (osuus 1000 vastaavanikäistä kohden) osuus (2,4) on koko valtakunnan tasolla kääntynyt laskuun Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien osalta koko maan keskiarvo ylittyy kaikissa muissa maakunnissa paitsi Lapissa ja Etelä-Savossa. Miesten päihteiden käyttö ja hoitojaksot sairaaloissa ovat tilastojen perusteella selvästi naisia yleisempiä. Nuorten vuotiaiden osalta sukupuolten väliset erot ovat selvästi pienemmät. Kouluterveyskyselyn mukaan humalajuominen on Itä- ja Pohjois-Suomen alueella vähäisempää kuin koko maassa keskimäärin. Sairastavuus ja kuolleisuus Itä- ja Pohjois-Suomen alue on korkean sairastavuuden aluetta verrattuna muuhun Suomeen. Kuuden keskeisen kansansairauden perusteella laskettu maakuntakohtainen indeksi vaihtelee alueella 120:sta 148:aan, kun koko maan keskiarvo on 100. Korkea sairastavuus vaikuttaa merkittävästi työelämään, sillä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä on myös korkea Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Maakunnittainen työkyvyttömyysindeksi vaihtelee alueella 110:stä 146:een, kun koko maa on 100 (työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä). 21

22 kuva 13: Kansantautien esiintyvyys v kuva 14: Työkyvyttömyyseläkeläiset v Yhteydet, liikenneverkko ja logistiikka Itä- ja Pohjois-Suomessa logistiikan erityishaasteita ovat pitkät välimatkat sekä suhteellisen vähäinen ja laajoilla alueilla edelleen vähenevä asukasmäärä. Tavaravirtoja puoleensa vetävät ja niitä synnyttävät tekijät eli väestö (kulutus) sekä teollinen toiminta ovat keskittyneet muutamiin keskuksiin. Kokonaisuutena tavaravirtojen volyymit ovat pienet, mikä lisää logistiikan haasteita erityisesti syrjäisimmillä alueilla. Pitkistä etäisyyksistä ja ohuista liikennevirroista johtuvat kuljetuskustannukset heikentävät teollisuuden ja elinkeinotoiminnan kilpailukykyä. Itä- ja Pohjois- Suomessa haasteena on kompensoida maantieteellisestä sijainnista ja luonnonoloista johtuvaa eroa logistiikan tehokkuudella, hyvillä liikenneyhteyksillä ja osaamisella. Myös talviset olosuhteet ja Itämeren alueen muut erityisolosuhteet aiheuttavat lisäkustannuksia. Pohjois-Suomessa tavaravirtojen kasvua on odotettavissa erityisesti uusien kaivosten käynnistyttyä ja taloudellisen toiminnan keskittyessä. Pääliikenneverkon toimivuus ja yritysten saavutettavuus ovat kohtalaisen hyviä, mutta verkolla on pullonkauloja ja eri liikennemuotojen yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia. Selkeitä haasteita ovat myös liikenteen ja maankäytön yhteensovittaminen sekä energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat uudenlaiset haasteet. Itä- ja Pohjois-Suomen kautta kulkee useita kansainvälisiä kuljetuskäytäviä, joiden kautta toivotaan tulevaisuudessa tapahtuvan nykyistä huomattavasti laajemmin tavaraliikennettä. Kansainvälisen tavaraliikenteen kuljetuksilla halutaan vahvistaa paikallisia tavaravirtoja ja saavuttaa kuljetuksissa volyymietuja. Kansainvälisten liikenneyhteyksien kehittäminen ja uusien yhteyksien avaaminen edistää kansainvälisen elinkeinoelämän ja kaupankäynnin uusia mahdollisuuksia. Logistiikan ja sen osaamisen merkitys kasvaa liiketoiminnan menestystekijänä. Yhteyksien nopeus, toimintavarmuus ja kustannustaso ovat ratkaisevassa asemassa, kun yritykset suunnittelevat sijoittumispaikkaansa ja kuljetuksia. Logistiikan kannalta tärkeimmät solmukohdat sijaitsevat alueellisissa keskuksissa sekä liikenneverkkojen vilkkaimmin liikennöidyillä osilla. Satamat, 22

23 lentokentät, rautatieterminaalit, rajanylityspaikat, suuret teollisuuden tuotantolaitokset sekä suurimmat kumipyöräliikenteen terminaalit ovat merkittävimpiä solmukohtia. Solmukohtien hyvä saavutettavuus eri liikennemuodoilla on logistiikan kannalta tärkeää. Avainasemassa ovat solmukohtien välisten liityntäyhteyksien toimivuus ja liikenneverkkojen kunto sekä toimiva maankäyttö. Liikenteen ja logistiikan haasteen muodostavat suurimpien keskusten sisääntuloväylien ruuhkautuminen aamu- ja iltahuipputuntien liikenteessä. Muutoin pääteiden palvelutaso on kohtuullinen pullonkauloja ja yhteysvälejä lukuun ottamatta. Mikäli autoliikenteen määrät kasvavat pääteillä valtakunnallisten ennusteiden mukaisesti, on odotettavissa 2030 mennessä liikenteen sujuvuusongelmien lisääntymistä myös pidemmillä yhteysväleillä. Kuva 15: Komission ehdotus Euroopan laajuiseksi TEN-T-verkoksi (ydinverkko ja kattava verkko) Suomessa. Lähde: LVM Tieliikenteen kuljetuspalveluja on tarjolla laajasti koko Itä- ja Pohjois-Suomessa. Palveluja tarjoavien yritysten keskikoko on yleensä pieni. Suurin osa pohjoisen alueen jakelusta ja tavaravirtojen yhdistelystä tehdään Oulun seudulla, jossa sijaitsevat pohjoisen alueen keskusterminaalit. Päätieverkko ja sen liikennöitävyys ovat Pohjois-Suomen logistiikan kannalta erittäin merkittävässä asemassa, sillä rataverkon kattavuus ulottuu hyvin rajatulle alueelle. Tieliikenne keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomessa päätieverkolle, mutta alempiasteisen tieverkon ylläpito ja edelleen kehittäminen on tärkeä erityisesti kaivosteollisuuden, metsäteollisuuden ja alkutuotannon kuljetuksille ja matkailuliikenteelle. Rautatiekuljetusten rooli ja merkitys on suuri erityisesti volyymiltaan suurten tavaraerien ja pitkien välimatkojen kuljetuksissa. Itä- ja Pohjois-Suomen vilkkaimmin liikennöidyt radat on sähköistetty, mutta rataverkon yksiraiteisuus, puutteet liikennepaikkojen järjestelyissä sekä suuret liikennemäärät aiheuttavat kapasiteettiongelmia. Henkilöliikenteessä yhteyksien nopeuttaminen ja vuorotarjonnan lisääminen edellyttävät tasoristeyksien poistamista, junien kohtaamispaikkojen lisäämistä sekä lisäkapasiteettia pääradalle. Tavaraliikennettä haittaavat pullonkaulat ja niiden välityskykyongelmien ennakoidaan pahenevan ja myös laajenevan tavaraliikenteen kasvun myötä. Kuljetuspalveluja on saatavilla kaikissa suurimmissa keskuksissa. Perinteisten rautatiekuljetusten lisäksi on tarpeellista kehittää yhdistettyjä kuljetuksia, joissa rekka-autot tai niiden perävaunut kuljetetaan junassa. 23