KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU SOSIAALI- JA TERVEYSALA VARHAIN VANHEMMAKSI- PROJEKTIN ARVIOINTI

Transkriptio

1 KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU SOSIAALI- JA TERVEYSALA VARHAIN VANHEMMAKSI- PROJEKTIN ARVIOINTI Aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan nuorten perheiden kanssa tehtävän yhteistyön arviointi Seppo Kilpiäinen Arviointitutkija Toukokuu 2011

2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO 5 2 ARVIOINTITUTKIMUKSEN ONTOLOGIA 7 3 ARVIOINNIN TARKOITUS JA TAVOITE 8 4 ARVIOITAVAN PROJEKTIN TOTEUTUSSUUNNITELMA, ORGANISAATIO JA TIEDOTUS Toteutussuunnitelma Organisaatio ja tiedottaminen 11 5 TYÖPARITOIMINTA JA NUORI PERHE Työparitoiminta Nuori äiti ja hänen perheensä varhaisen puuttumisen keskiössä 14 6 AINEISTON TARKASTELUN TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT 15 7 AINEISTON KUVAUS, ANALYYSI JA TULKINTA Aineiston kuvaus Aineiston analyysi ja tulkinta 20 8 TULOKSET, JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 31 9 LUOTETTAVUUSTARKASTELU 34 LÄHTEET 36 LIITTEET 39 2

3 TIIVISTELMÄ Seppo Kilpiäinen Varhain vanhemmaksi -projektin arviointi Kemi 2011, 38 sivua ja 3 liitesivua Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala Projektiarviointi kohdistuu aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan työparityöskentelyn yhteydessä tehtyyn varhain vanhemmaksi -interventioon Arviointiraportissa kuvataan asiakkaiden sekä terveydenhoitajien ja aikuissosiaalityöntekijöiden tulkintoja intervention toimivuudesta äitiysneuvolaympäristössä. Tulkittujen aineistojen tekstiosat ovat esiin nostettuja näytteitä, joiden kautta kokonaisuutta on tarkasteltu. Asiakkaiden tulkintoihin perustuvat aineistot valittiin yhdessä kahden muun projektitutkijan kanssa yhteistyössä. Nämä tulokset ovat asiakkaiden terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin tarkastelun lähtökohtana projektin päättymisen jälkeisessä prosessissa. Raportissa selvitetään varhain vanhemmaksi -mallille asetettujen yhteisten tavoitteiden toteutumista työparien sekä asiakkaiden tuottamien aineistojen perustalta. Aineistoja on tarkasteltu työyhteisöjen työntekijöiden sekä asiakkaiden käsitysten ja kokemusten kautta. Nämä käsitykset ja kokemukset kantavat mukanaan erilaisia merkityksenantoja. Tässä tarkastelussa oletetaan, että yksittäisen työyhteisön jäsenen tai asiakkaan merkityksenanto kantaa mukanaan laajempaa, yksilöön osittain palautumatonta merkityksenantoa. Aineistojen tarkastelun teoreettinen lähtökohta nousee hermeneuttisesti painottuneen lähestymistavan perinteestä. Lähestymistapaan kytkeytyy olennaisella tavalla myös pragmaattinen, käytännölliseen toimintaan liittyvä näkökulma. Käytännön tasolla esille tulevan ihmisen toiminta ei ilmene sattumanvaraisesti, vaan tämä toiminta on aina jollakin tavalla teoreettisesti sitoutunutta. Saadut tulokset osoittavat työparien eri jäsenten ja raskaana olevien äitien ja heidän perheensä käsittävän ja kokevan työparitoimintaan ja varhaiseen vanhemmuuteen liittyneen toiminnan olleen pääsääntöisesti onnistunutta. Työparityöskentelyyn suuntautuneille tutkimusosioille asetetut interventiot ovat toimineet riittävän hyvin, kun taas raskaana olevien asiakkaiden interventioiden lähtökohtiin ja seurantaan olisi voitu keskittyä vielä enemmän. Työnorganisointi ja ajankäyttö olivat saaneet projektin myötä selvästi vahvemman lähtökohdan tulevaisuutta ajatellen. Myös uusia toimintamuotoja on saatu aikaiseksi ja tätä kautta myös yhteisöllisyys on vahvistunut. Työparitoiminnan kehittymisen kautta myös jaksaminen 3

4 työyhteisössä on parantunut. Erityisesti voimavarakäsitteen sisältö on läpäissyt neuvola- ja aikuissosiaalityön arjen ja käsitteen sisältö on siirtynyt äitiysneuvolan ja aikuissosiaalityön työntekijöiden ajatteluun. Asiakkaiden voimavarojen tunnistamisessa oli kuitenkin puutteita, joiden poistamiseen tähtäävän täydennyskoulutustarpeen merkitys on ilmeinen. Projektille asetetut tavoitteet, niiden sisällöt sekä tavoitteiden saavuttamiseen suuntautuneet keinot olivat pääosin varsin toimivia ja selkeitä. Raskaana oleviin äiteihin ja heidän perheeseensä suuntautuneet tavoitteet eivät kuitenkaan kaikilta osin kohdanneet projektitehtävän ydintä, sillä asiakkaiden merkitysmaailma ei kohdannut esim. voimavaralomakkeen käsitteitä niin selkeästi, jotta niiden ymmärtäminen olisi voitu varmistaa. Käsitteet olivat osin laajoja ja abstrakteja. Mittareiden kyky nostaa tärkeitä asioita esille kohdejoukon kohtaamiskyvyn näkökulmasta olivat kuitenkin pääosin hyviä. Tärkeäksi kehittämiskohteeksi on tämän projektin puitteissa tullut raskaana olevien asiakkaiden ja heidän perheensä syvällisempi mukaan otto niin äitiyshuollon kuin aikuissosiaalityönkin kannalta. Olisi tärkeätä kehittää sellaisia interventiomuotoja, joiden avulla asiakkaan maailmaan voitaisiin saada syvällisempi tarttumapinta. Työparien, yksittäisten työparijäsenten ja asiakkaiden kokemushorisonttien lähentyminen avaa enemmän mahdollisuuksia saada otetta myös vaativimmista asiakkaista. Kokemushorisonteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä asiakkaiden ja työparien tai työparien välisten professioedustajien käsitteellistä kohtaamistasoa ja niissä mahdollisesti ilmeneviä eroja. Kokonaisuudessaan yksittäisten toimijoiden, työparin ja työpariryhmien näkemykset yhteisvastaanoton jatkumiseksi projektin jälkeen saivat vahvan kannatuksen. Yhteisvastaanottoprosessin tuottamien hyödyllisten käytänteiden avulla/kautta äitiyshuollon ja aikuissosiaalityön keskiössä olevalla asiakkaalla on mahdollista vaivattomammin siirtyä varhaisen vuorovaikutuksen ja tukitoimintojen piiristä riittävän hyvillä valmiuksilla ympäristöön, jossa äidin ja hänen perheensä terveydelliset ja sosiaaliset perusrakenteet ovat kunnossa. 1 JOHDANTO 4

5 Projektin aihepiiri sijoittuu yhteiskunnallisesti tärkeään alueeseen, tukea tarvitseviin nuoriin äiteihin ja heidän perheeseensä. Suomessa 1500 alle 20-vuotiasta äitiä synnyttää lapsen ja tämä määrä on 2,5 % kaikista synnytyksistä. Olennaista on kuitenkin se, että jonkin verran yli 2000 alle 20-vuotiasta naista päätyy raskaudenkeskeytykseen, mikä on 20 % kaikista Suomen raskaudenkeskeytyksistä. (Lehti, Niemelä & Sourander, 33/2010, ) Edellisten lukujen perustalta nuorten äitien ja heidän perheidensä hyvinvointiin panostaminen vähentää huomattavasti varhaisen äitiyden tuottamia terveydellisiä, sosiaalisia ja muita mahdollisia haittoja. Varhaiseen vanhemmuuteen panostaminen vähentää myös yhteiskunnan kustannuksia, sillä ennaltaehkäisevä väliintulo vähentää korjaavan työn tarvetta. Lisäksi onnistuneen tuen avulla on mahdollisuus vähentää merkittävästi negatiivisessa vaikutusympäristössä elävien muiden toimijoiden (perheen muiden jäsenten sekä laajemminkin sosiaalisen verkoston) kokemia pitkäaikaisia ongelmia. Lehti et al. (2010, 2573) korostavat, että alle 20-vuotiaiden äitien taustalla on usein historia, jossa nuorena kohdattu äitiys siirtyy sukupolvelta toiselle. Muina korreloivina tekijöinä mainitaan muiden kuin biologisten vanhempien muodostama perherakenne, sisarten alle 20-vuotiaana saamat lapset, heikko yhteenkuuluvuuden tunne vanhempien kanssa, vanhempien heikko kyky valvoa lastensa edesottamuksia sekä perheen heikko sosiaalis-taloudellinen asema. Myös viihtymättömyys koulussa, vähäinen koulutus ja heikot tulosodotukset koulusta lisäävät riskiä raskaudelle alle 20- vuotiaana. Nuorten äitien tuen kehittämiseksi tarvitaan uusia työmuotoja olemassa olevien tapojen rinnalle. Erään mahdollisuuden tähän tarjoaa työparilähtöinen lähestymistapa, jossa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti nuorten äitien ja heidän perheidensä mahdollisuuksia saavuttaa entistä tarkoituksenmukaisempi elämänhallinta äitiysneuvolan sekä aikuissosiaalityön saumattoman yhteistyön näkökulmasta. Varhain vanhemmaksi -projekti perustui kyseessä olevaan lähestymistapaan Kemin ja Tornion nuorten äitien selviytymisen kartoituksessa. Kyseessä olevan projektiarvioinnin tehtävänä on tutkia ja arvioida sitä, kuinka hyvin työpariorientoitunut lähestymistapa on kehittänyt nuoren äidin ja hänen perheensä terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia. Arvioinnissa lähdetään siitä perusasetelmasta, että projektisuunnitelmassa mainitut tavoitteet ja tavoitteiden toteutumista varmistavat menetelmät koskevat kaikkia projektissa vaikuttavia työorganisaatioita (äitiysterveydenhuolto, aikuissosiaalityö sekä projektin muut toimijat) samalla tavalla riippumatta työorganisaatioiden erilaisista ajallisista tai muista sitoumuksista hankkeeseen. Arvioinnissa ei nosteta esille sellaisia asioita, joilla olisi vaikutuksia 5

6 anonymiteettisuojan yksityiseen purkautumiseen. Tämä ei kuitenkaan estä projektin arvioijaa tuomasta tarvittaessa esille projektin tuloksien yhteydessä esitettäviä kriittisiä näkökulmia. Raportin lukijan tulee lisäksi huomioida se, että osallistuvan arvioinnin raportti ei ole ensisijaisesti tieteellinen työ tai tieteellinen tutkimusraportti, vaan tilaajatason asiantuntijoille sekä muille projektiin sidosryhmissä oleville viiteryhmille tarkoitettu kielellisesti ymmärrettävä ja projektin kohteen sekä kohdeympäristön toimintaa kuvaava tiivistetty näkökulma olemassa ja kehittymässä olevasta todellisuudesta. Arvioinnin perusaineistona ovat kohdeyksiköiden toimintaan vaikuttavien työparien sekä asiakkaiden aidot dokumentit, joiden avulla määritellään projektin kulkua ja projektin onnistumisen tasoa. Analysoitava aineisto on kerätty projektin kuluessa työpareilta, työpariryhmiltä sekä asiakkailta. Asiakkaiden aineisto koostuu asiakkaiden itsensä sekä työparien joko yhdessä tai erikseen tuottamista asiakasaineistoista. Tutkimusaineiston analyysin teoreettinen ja metodinen viitekehys nousee hermeneuttisesta teoriakonseptiosta käsin. Suuntauksessa oletetaan, että asiakkaiden ja toimijoiden teksteihin tuottama aineisto on osa laajempaa tiedon kokonaisuutta, joka ihmisten välisessä sosiaalisessa keskustelussa vallitsee. Tämä sosiaalinen keskustelu välittyy taltioituun aineistoon ja tämä aineisto on analyysin sekä tulkinnan pohjana. Tässä sosiaalisessa keskustelussa koetun ilmiön hahmottaminen voi olla myönteistä, neutraalia tai kielteistä. Yksilön kielen rajat määrittävät kuvattavan ilmiön kokemista sekä kuvaamista, koska nämä rajat ovat yksilön ilmaisulle samalla myös hänen oman maailmansa rajojen määrittämistä. Yksilön tuottamaa aineistoa pidetään objektiivisen hermeneutiikan teoreettisessa perustassa kuitenkin vain eräänä osana laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista kokonaisuutta, jota tässä raportissa työparien ja asiakkaiden tuottamat tekstit kuvaavat. Vastaajien teksteistä on jäljitettävissä laajemmalle sijoittuvia merkitysten tulkintoja, kuin pelkästään tekstin tuottajasta itsestään käsin voitaisiin tehdä. 6

7 2 ARVIOINTITUTKIMUKSEN ONTOLOGIA Arviointi on asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten väliseen suhteen vertaamista. Perinteisen arvioinnin käsitteen kontaktipinta nousee erityisesti tästä lähtökohdasta (Guba & Lincoln 1989, 22-26). Arviointi on postmodernina aikakautena muuttunut enemmän organisaatiotoimijoiden itsensä tuottamaksi ja ulkopuolisen arvioinnin osuus on vähentynyt. Sisäinen arviointitutkimus on vaikuttanut myös tutkimuksellisiin lähestymis- ja metodiulottuvuuksiin, joissa tiedon tuottaja ja jopa tiedon käyttäjä ovat lähestyneet toisiaan. (Rajavaara 1999, 34.) Patton (1997, 26-32) lähtee siitä näkökulmasta, että arviointitutkimusta tehdään sen takia, että saadaan kehittämistyölle ja päätöksenteolle perusteita. Arviointi pitää sisällään systemaattisen tiedonkeruun niistä toimenpideohjelmien piirteistä, esim. toiminnot ja tulokset, joilla halutaan vaikuttaa toimenpideohjelmien suunnitteluun. Arvioinnin ei tarvitse myöskään olla tieteellistä ollakseen toimivaa. Tässä työssä arviointia lähdetään tarkastelemaan praktisen osallistumisen käsitteestä käsin. Praktisesti suuntautuvassa osallistuvassa arvioinnissa olennaista on se, mitä opitaan prosessin kuluessa. Tärkeinä elementteinä ovat sidosryhmien näkökulmat arvioinnin aikajanalla. Perusteena on se, että sidosryhmien edustajilla voi olla olennaista tietoa arvioinnin kohteesta ja tai arvioinnin kohteen teoreettisesta ja käytännöllisestä ympäristöstä. Osallistuvaa arviointia tehdäänkin useasti yhteistyönä arviointikohteen, paikallisen yhteisön sekä eri intressipiirien kanssa. Osallistuvassa arvioinnissa arvioijan keskeinen tehtävä on hahmottaa sidosryhmiin liittyvien yksittäisten henkilöiden tai osaryhmien käsityksiä arvioitavasta ilmiöstä. Osallistuvassa arvioinnissa arvioitsija ei ole ulkopuolinen tuomari. Arvioija voi myös olla tässä lähestymistavassa tilanteesta riippuen tutkija, kouluttaja, observoija sekä keskustelija. Praktisesti suuntautuvassa osallistuvassa arvioinnissa olennaista on arviointitiedon hyöty ja hyödyntäminen kohteen kehittämiseen liittyvässä päätöksenteossa. (Jakku-Sihvonen & Heinonen 2001, 31.) Raivola (1995, 39) on sitä mieltä, että jos jonkin tutkimuksen halutaan kehittävän ja vaikuttavan arkitoimintaan, praktisesti orientoitunut arviointi on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Jakku-Sihvonen & Heinonen (2001) korostavat myös, että pragmaattisesti suuntautuvassa arvioinnissa totuuden kriteeri on käytännölle hyödyllinen ja käyttökelpoinen tieto. Käytännöllisyydellä tarkoitetaan pragmatismissa toiminnan hyödyllisyyttä ja tarpeellisuutta. 7

8 3 ARVIOINNIN TARKOITUS JA TAVOITE Aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan kanssa tehtävän yhteistyön tarkoituksena on arvioida aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan työparien yhteistyötä. Projektin tavoitteena on ollut alle 20- vuotiaiden raskaana olevien äitien (perheiden) voimavarojen kartoittaminen ja tuen tarpeen määrittely yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Projektiarvioinnin tavoitteena on saada vastaus siihen, kuinka hyvin työparilähtöisesti painottuvalle lähestymistavan perustalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttiin kohdejoukon kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteiden toteutumisen lisäksi vastataan siihen, kuinka hyvin projektille asetettu viitekehys on onnistunut teoreettisten lähtökohtien sekä mittareiden osalta. Projektisuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin liittyviä alueita nostettiin esille eri metodeilla arvioinnissa mukana olevilta työpareilta sekä asiakkailta. Pitkän aikavälin tavoitteena varhain vanhemmaksi -projektiin nuorille äideille ja heidän perheilleen kohdennettu varhaisen puuttumisen ajattelu- ja toimintatapa on saada pysyväksi toimintamuodoksi Kemi-Tornion alueen aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan työparitoiminnan kautta nousevien hyvien käytänteiden perustalta. Lisäksi tärkeänä nähdään ehkäisevän toiminnan painottaminen sekä se, että palvelu on yksi osa normaalia palvelua kaikille nuorille perheille. Arviointiprojektin kohteena on sosiaali- ja terveysalan yhteistyö äitiysneuvolassa. Hankkeen toteutuksen aikana sosiaalityöntekijä sekä äitiysneuvolan terveydenhoitaja ottavat yhdessä vastaan raskaana olevat alle 20-vuotiaat äidit. Yhteistapaaminen on osa normaalia palvelukäytäntöä nuorille äideille. Ideana on, että yhteistapaaminen vähentää leimautumista sosiaalipalvelujen asiakkaaksi ja mataloittaa kynnystä ottaa tarvittaessa yhteyttä tuttuun sosiaalityöntekijään tilanteen niin vaatiessa. Mikäli asiakassuhde jatkuisi sosiaalitoimeen, sosiaalitoimi hoitaisi asioita eteenpäin tällaisessa tapauksessa. On selvää, että osa nuorista äideistä tarvitsee enemmän tukea, neuvontaa sekä palveluohjausta. Äitiysneuvolan terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän yhteistapaamisia voitaisiin sopia myös asiakkaan kotiympäristöön. Miksi sitten yhteistapaaminen on perusteltua? Raskauden alkuvaiheessa olevalla yhteisellä asiakaspalvelulla on ennaltaehkäisevää vaikutusta. Sosiaalityöntekijän ja terveydenhoitajan sekä äidin/perheen yhteistapaamisella saavutetaan parempi kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta. Tällaisella tapaamisella on mahdollisuuksia tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä äidin, perheen sekä myös syntyvän lapsen kannalta. Yhteistapaamisella vahvistetaan myös äidin ja perheen voimavaroja. Yhteistapaamisella voidaan lisäksi ennaltaehkäistä mahdollisten riskitekijöiden 8

9 realisoituminen tai ainakin vähentää mahdollisten haittojen kasautuvaa vaikutusta. Myös äidin/perheen itseymmärrystä heidän omasta tilanteestaan voidaan parantaa (kasvatuksellinen, opetuksellinen sekä ohjauksellinen näkökulma). Jo ensimmäisellä tapaamisella voidaan tarvittaessa järjestää tarvittavia tukitoimia sekä sopia jatkotapaamisista eri yhteistyötahojen kesken. (Hyvärinen & Savikuja 2010, 26.) Professioammattien edustajien yhteistyönä pyritään nuorille perheille löytämään ja kehittämään keinoja seuraavien painopistealueiden näkökulmasta: 1 Nuoren äidin/perheen voimavarojen tunnistaminen ja niiden vahvistaminen 2 Riskitekijöiden varhainen tunnistaminen äidin, perheen ja lapsen kannalta 3 Äidin/perheen oman tietoisuuden lisääminen omasta kokonaistilanteestaan 4 Varhaisen ohjaavan ja auttavan tuen antaminen 5 Yhteistyöverkostojen tunnetuksi tekeminen 6 Eri tukimuotojen tunnetuksi tekeminen 7 Mataloittaa kynnystä ottaa sosiaalitoimeen tarvittaessa yhteyttä 8 Pitkällä aikavälillä vähentää lasten huostaanottoja sekä erilaisia oireiluja (Savikuja 2010, henkilökohtainen tiedonanto) 9

10 4 PROJEKTIN TOTEUTUSSUUNNITELMA, ORGANISAATIO JA TIEDOTUS 4.1 Toteutussuunnitelma Varhain vanhemmaksi -projektille asetettu toteutussuunnitelma koostuu seuraavasti: osia ovat nuoren äidin/perheen terveys sekä sosiaalinen hyvinvointi. Toteuttamissuunnitelmassa on nostettu esille kehittämistarpeita siitä näkökulmasta, että on olemassa kohdejoukolle sekä kohdeyksiköille yleisiä sekä erityisiä tarpeita. Yleisinä tarpeina nousevat esille vaihtoehtoisen lähestymistavan kehittäminen ja omana erityisenä tarpeena nousee esille kohdeyksikön oman historian sekä perinteen läpivalaisu ennalta ehkäisevässä äitiysneuvola -ja aikuissosiaalityössä. Erityisenä tavoitteena on kehittää varhaisen vanhemmuuden viitekehykseen sellainen malli, jonka kautta Länsi-Pohjan alueen varhaiseen vanhemmuuteen liittyvät erityispiirteet sekä tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Projektin myötä äitiysneuvolan ja aikuissosiaalityön henkilökunnalla on mahdollista saada varhain vanhemmaksi -mallista moderni työkalu ennaltaehkäisevään työhön tulevaisuudessa. Varhain vanhemmaksi -lähestymistapa tarkastelee asiakkaan ja hänen perheensä moniammatillisen tuen merkitystä työpariorientoidusti. Se edellyttää lähtökohtaisesti eri ammattiryhmien tunnustamista tasavertaisina kumppaneina äidin/perheen hyvinvoinnin ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Asiakkaan voimavarojen kartoitus asettaa ennaltaehkäisevälle toiminnalle perustan. Voimavarojen tarkastelun tulee alkaa muutosvalmiuden arvioinnista jatkuen täysi-ikäisyyden alkamiseen. Asiakkaan terveyden sekä hyvinvoinnin kehittyminen onnistuneen intervention perustalle kuuluu myös projektin tavoitteisiin. Asiakkaan oma aktiivisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on myös olennaista. Tavoitteena on asiakkaan sekä hänen elämänympäristönsä välisen vuorovaikutuksen kehittyminen sekä tasapainossa pysyminen. Hankkeen terveydellisen -ja sosiaalisen hyvinvointivaikutuksen oletetaan näkyvän yksilön itsestä huolehtimisen paranemisena, uusien mahdollisuuksien löytymisenä sekä syntyvän lapsen laadukkaampana elämänä. Intervention aikana kartoitetaan asiakkaan historia, nykyiset riskit ja mahdollisuudet ottaen huomioon lapsen syntymä ja kehitys. Asiakkaiden fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista valmiutta selvitetään tarpeiden näkökulmasta. Haastattelujen sekä keskustelujen avulla arvioidaan asiakkaan kehittymisvalmius. Selvitysten pohjalta jokaiselle asiakkaalle laaditaan terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä suunnitelma sekä kehittymisen tavoitteet. Näitä tavoitteita sekä niiden sisältöjä käsitellään asiakkaan sekä työparin välisissä keskusteluissa. 10

11 Tarvittaessa asiakkaat jatkavat työparin vuorovaikutuksen piirissä tai interventiotarpeen puuttuessa normaalisti eteenpäin. 4.2 Organisaatio ja tiedottaminen Projektia rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriön kansallinen kehittämisohjelma Kaste. Lapin osalta käytetään nimitystä Lapin kaste l. Pakaste. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kanssa. Projektia varten on perustettu ohjausryhmä, jonka tehtävänä on valvoa projektin etenemistä. Ohjausryhmä kokoontuu säännöllisin väliajoin ja jäsenistö ryhmässä koostuu Posken (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus), asiakkaiden aikuissosiaalityön, äitiysneuvolan, sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulun sekä muiden projektiin vaikuttavien tahojen edustajista. Varhain vanhemmaksi -ohjausryhmään kuuluivat: Karjalainen Sirpa (poissa kevään 2011), Tihinen Tanja, Leinonen Pirjo, Hyvärinen Petra, Mokko Sirpa, Kaartinen Birgitta, Savikuja Jari, Kilpiäinen Seppo ja Kupulisoja Jaana. Projektin tiedottamisesta on vastannut lähinnä Jaana Kupulisoja. Tiedottamisessa on keskitytty kokousaikojen sekä muiden tärkeiden asioiden hoitamiseen. Tiedottamista on myös tehty projektin sisällä projektihenkilöiden välillä lähinnä sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Tiedottamista on lisäksi suoritettu myös PaKaste -hankkeen yhteistyökokouksissa ja tammikuussa 2011 Toimiva terveyskeskuspäivillä Oulussa. Epävirallista tiedottamista on tehty myös käytäväkeskusteluissa sekä erilaisissa tilaisuuksissa, mm. mallinnuksen yhteydessä. 11

12 5 TYÖPARITOIMINTA JA NUORI PERHE 5.1 Työparitoiminta Työparityöskentely käsitteenä tarkoittaa logistisesti ja toiminnallisesti läheistä eri ammatin edustajien jatkuvaa ja kiinteätä työskentelyä, jossa profession edustajat vastaavat toiminnan kohteena olevasta väestöstä tai asuinalueesta. Keskeistä on se, että sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjä ottaa yhteyden omaan nimettyyn terveydenhoitajaan ja sosiaalityöntekijään. Terveydenhoitaja arvioi asiakkaansa tarpeen kiireellisyyden ja ohjaa asiakkaansa tarvittaessa ketjussa eteenpäin tai varaa asiakkaalle ajan omalle vastaanotolleen. Samoin tekee sosiaalityöntekijä. Myös puhelinyhteydet ovat tärkeitä työparitoimintaan liittyviä nopeuttavia yhteyksiä, joiden avulla voidaan hoitaa hoitoon tai sosiaalityöhön liittyviä seurantatarpeita ja käytännön järjestelyjä. (Peltonen 2009, 51, soveltaen Kilpiäinen 2011) Työparitoiminnan tärkeys nousee esille esimerkiksi silloin, kun asiakkaiden ongelmat ovat muuttuneet entistä monimutkaisemmiksi. Yhden ammattilaisen ajalliset ja taidollis-toiminnalliset resurssit postmodernissa ympäristössä eivät riitä hahmottamaan kaikkia asiakkaiden ongelmien taustalla olevia vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi työyhteisön työpaineet voivat vähentää profession edustajan uskallusta kuunnella keskittyneesti asiakkaan hätää. Tämän riittämättömyyden tunnustaminen lisää mahdollisuuksia moniammatilliseen yhteistyöhön saman asiakkaan suhteen. Tämä mahdollistaa sen, että lapsiperheille voidaan osoittaa varhaista ja myös oikea-aikaista tukea silloinkin, kun korjaavan tuen tarve on mahdollisimman alhainen (Kangaspunta; Kilkku; Kaltiala- Heino & Punamäki 2005, 11; ks. myös Linqvist 2008, 11.) Tämä edellyttää professioiden edustajilta heikkojen signaalien tunnistamista asiakkaiden kanssa toimittaessa. Tässä projektiarvioinnissa korostetaan erityisesti varhaista interventiota, jotta korjaavan työn määrä jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Tyypillinen moniammatillisen toiminnan este voi olla myös työpaineista johtuva kuviteltu tai myös todellinen ajan puute. Lisäksi puutteelliset tiedot toisen ammattiryhmän työn sisällöstä, muodosta sekä toimintakulttuurista voivat estää moniammatillisen toiminnan etenemistä ja tunnustamista. Kiire voi estää hyviäkin yhteistyömuotoja silloin, kun toiminnan edut eivät realisoidu nopealla aikajanalla. Moniammatillisen ryhmän toimintaan tarvitaan aikaa, intoa sekä kykyä vuorovaikutukseen. (Kangaspunta et al. 2005, 58.) Seuraavaksi tuodaan esimerkkien kautta esille 12

13 terveydenhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lapsiperheille suunnatusta työparityöskentelystä: Kangaspunta et al. 2010, 6-11) mukaan perheissä myös isät olivat aktivoituneet neuvolan asiakaskunnassa. Suuren tuen tarpeessa olevia perheitä löydettiin tämän intervention kautta enemmän kuin aikaisemmin. Tuki voitiin kohdentaa tarkemmin jo raskausaikana. Syrjäytymisuhan alla olevat perheet tulivat paremmin näkyville. Perheiden kokonaistilanne on saatu paremmin hahmotetuksi ja työntekijät sekä asiakkaat ovat tulleet tutuksi paremmin, koska moniammatilliset työparit ovat voineet tukea toisiaan tiedon eri tasoilla. Lisäksi voimavaramittari on ollut tärkeä työkalu, sillä parisuhteeseen ja vanhemmuuteen liittyvät asiat nousivat esille jo ennen mahdollista kotikäyntiä. Asiakkaiden syvästi problemaattiset elämäntilanteet tulevat työparien avulla paremmin hahmotettaviksi ja ymmärrettävimmiksi. Monesti asiakkaat kokevat sosiaalitoimistossa asioinnin hankalana ja usein nöyryyttävänä. Kyseisellä moniammatillisuustyömuodolla voitaisiin tuoda myös enemmän esille sosiaalityön ihmistä ja hänen elämäänsä tukevia asioita. Suuri ongelma nuorilla perheillä on se, että perheen isä voi olla tuloton, työtön ja vailla tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia. Äiti useasti lopettaa koulun raskauden alkuvaiheilla ja jää toimeentulotuen varaan. Äitiys- ja vanhempainvapaiden jälkeen äidit ja myös isät tulee ohjata takaisin koulutuksen ja muun aktivoinnin piiriin, jotta syrjäytymistä ei tapahdu. Näin ollen sosiaalitoimen rooli tulee ottaa mukaan varsin aikaisessa vaiheessa raskausprosessia, koska terveydenhoitajat useasti joutuvat arvioimaan asiakkaan ja hänen perheensä terveyden ulkopuolella olevia asioita ja elämäntilanteita. (Tukeva-hanke, terveydenhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia 2010, 6-11.) Terveydenhoitajien vastaanotolla käytettävässä raskausajan tuen polkua kuvaavassa voimavaramittarissa asiakkaat vastaavat useimmiten kohtiin 1 ja 2. Kohdat tarkoittavat täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä. Perheen tilanne on siis lomakkeen kautta tarkasteltuna hyvä. Osa perheistä ei ole kuitenkaan halunnut/uskaltanut vastata lomakkeeseen totuudenmukaisesti ja kotikäynti on ollut se muoto, jolla todellisuus on saatu näkyväksi ja tuen tarve realisoiduksi. Kotikäynti on tärkeä interventiomuoto, jossa tuen tarve voidaan määrittää arjen kautta nousevaksi. Oulun projektissa suuri osa mittarin kuormittaviksi koetuista osioista asettui talouteen, työn saantiin ja asumiseen. Terveyteen ja elämäntapoihin liittyvistä osioista nousi esille toimeliaisuus, vireys, unen riittävyys sekä päihteet. (Tukeva-hankkeen loppuraportti, ohjausryhmä 2010, 9-11.) 13

14 5.2 Nuori äiti ja hänen perheensä varhaisen puuttumisen keskiössä Kuikka (2005) lähtee siitä näkökulmasta, että varhaisen puuttumisen merkitys eri hallinnonaloilla on olennainen lähtökohta mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi riittävän varhain. Tätä kautta myös ratkaisuja on mahdollista tarjota asiakkaille. Varhaisen puuttumisen näkökulman tulee läpäistä eri hallinnon alat, esim. sosiaalityö, neuvolatyö, varhaiskasvatus -ja koulutyö. (Kuikka 2005, ks. myös Luutonen 2007.) On selvää, että yhden olennaisen alueen puuttuminen tästä ketjusta vaikuttaa heikentävästi muiden ketjun osapuolien mahdollisuuksiin onnistua tärkeässä ennaltaehkäisevässä työssä. Kuikka (2005) korostaa myös, että varhaisessa puuttumisessa tulee korostua lapsen ja nuoren perheeseen liittyvässä ennaltaehkäisevässä toiminnassa moniammatillinen lähestymistapa. Moniammatillisen ryhmän osallistujilla on hänen mukaansa olennaista kokemustietoa asiakkaiden pitkäaikaisesta kohtaamisesta ja tämä yksilöön sijoittunut tieto tulee jakaa ryhmän jäsenille. Tässä yhteisvastaanottoa tarkastelevassa projektiarviointikohteessa Kuikan (2005) näkökulma on tärkeä. Varhain vanhemmaksi arviointikohteessa korostuu eri hallinnonalojen yksittäisten työntekijöiden yhteistyö työparitoiminnan näkökulmasta. 14

15 6 AINEISTON TARKASTELUN TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT Teoreettinen lähtökohta tässä raportissa nousee hermeneuttisesta perinteestä (ks. esim. Siljander 1988). Se tarkoittaa sitä, että tutkija pyrkii hankkimansa aineistonsa perusteella käymään vuoropuhelua tekstin ja tekstin takana olevan sosiaalisen todellisuuden ilmiömaailman kanssa. Objektiivisesti suuntautuvassa hermeneuttisessa teoriassa oletetaan, että tekstiin sisältyvä tieto on osa laajempaa tiedon kokonaisuutta, joka sosiaalisessa keskustelussa vallitsee. Ihmiset ymmärtävät toisiaan yhteisen subjektiivisen ja kollektiivisen esiymmärryksen kautta, sillä ihminen on historiallisesti merkityksiä kantava ja niitä luova olento (Juntunen & Mehtonen 1977, ). Tämä sosiaalinen keskustelu välittyy aineistoon, joka on analyysin ja tulkinnan pohjana. Sosiaalinen keskustelu on samalla aina jonkin koetun ilmiön hahmottamista. Tämä ilmiön hahmottamisen kokemus voi olla positiivista, neutraalia taikka kielteistä. Erilaiset kokemukset välittyvät tulkitsijalle kielen tasolla. Tässä raportissa vastaajien kieli ilmenee kirjoitetussa muodossa. Erittäin tärkeätä on kiinnittää huomiota asiakkaiden ja työparien kieleen ja sitä kautta välitettäviin/välittyviin merkityksiin. Kuinka hyvin voidaan hahmottaa asiakkaiden ja työparien käyttämän kielen piilevät viestit ja niiden palautuminen asiakkaiden ja työparien organisatorisiin taustarakenteisiin. Myös tässä aineistossa yksilön kielen rajat määrittävät kuitenkin myös ilmiön kokemista ja kuvaamista, sillä kielen rajat ovat yksilön ilmaisulle samalla myös hänen oman maailmansa rajojen määrittämistä. Yksilön tuottamaa aineistoa pidetään hermeneuttisessa keskustelussa vain osana laajempaa kokonaisuutta, jota tässä raportissa asiakkaiden ja työparien tuottama teksti kuvaa. Asiakkaiden ja työparien teksteistä on jäljitettävissä laajemmalle sijoittuvia merkitysten tulkintoja kuin pelkästään tekstin tuottajasta itsestään käsin voitaisiin tehdä (ks. taulukko 1). Tässä työssä merkitystasoja käytetään aineiston väljänä taustaorientaationa. 15

16 Taulukko 1. Toiminnan merkitystasot (Karjalainen & Siljander 1993, 336). SUBJEKTIIVINEN (yksilölle ominainen merkitys) INTERSUB JEKTIIVINEN (yhteisölle ominainen merkitys) Tiedostettu merkitys 1. intentiot; tunteet, tarpeet ja tavoitteet 3. yhteisön normit, viralliset, epäviralliset, roolit, rutinoituneet toimintarakenteet, kulttuuriset ideat, moraali Tiedostamaton merkitys 2. piilotajunta, tiedostamattomat havainnot ja tunnetilat 4. yhteisön: sosiaaliset "kieliopit", Perusmyytit = latentit merkitysstruktuurit Realistisesti voidaan tehdä ero todellisuuden ja tulkittavan aineiston välillä. Aineisto on todellisuuden heijastuma. Aineisto ei ole irrotettavissa siitä historiallisesti muotoutuneesta merkitysmaailmasta, jossa se on syntynyt. Sosiaalista todellisuutta kuvaava teksti on todellisuuden heijastumaa, joka samalla välittää sosiaalisen todellisuuden merkitysrakennetta. (Siljander & Karjalainen 1992, 11.) Tutkijan on vain löydettävä aineistosta sosiaalisen todellisuuden eri tasoja kuvaavat elementit. Metodisesti ajateltuna realistisen oletuksen perustalta analysoitavan tekstin tulkintamuoto ja sosiaalisesti rakentunut vuorovaikutusjärjestelmä ovat sisällöllisessä vastaavuussuhteessa (invarianssissa) toisiinsa. Tulkinnan metodinen validiteetti hakee vastausta nimenomaan siihen kysymykseen, kuinka hyvin tulkitsijan eksplikoima merkitys vastaa todellista merkitysrakennetta sinänsä. Kun tulkinta tuo sosiaalisessa sääntöjärjestelmässä esille toimintaan vaikuttavia olennaisia asioita, tapahtuu myös muutoksia osassa tätä merkitysrakenteiden elämismaailmaa (Karjalainen & Siljander 1993, 346). Aineisto on kerätty siten, että varsinaisille projektiin osallistujille annettiin mahdollisuus vastata omien kokemuksiensa mukaan avoimiin kysymyksiin, jotka kuvasivat projektille asetettujen 16

17 tavoitteiden toteutumista. Tämä vastausmahdollisuus annettiin myös niille, jotka ovat olleet vaikuttamassa projektin kulkuun. Tämä tehtiin sen takia, että he ulkopuolisina ehkä näkevät muutokset paremmin, kuin tutkimuksen sisällä pitkään olleet ihmiset. Vastaukset analysoitiin hermeneuttisella menetelmällä, jonka metodisena lähtökohtana on oletus siitä, että vastaukset eivät kuvaa pelkästään yksilön subjektiivista tai intersubjektiivista tiedostettua kokemusta, vaan vastauksessa on lisäksi mukana osa subjektin tietoisuuteen palautumatonta laajempaa sosiaalisen rakenteen tiedostamatonta merkityksenantoa. Tämän projektin aineiston analyysissä ollaan kiinnostuneita asiakkaille, työpareille ja työpariryhmille tärkeästä tietoisesta ja tiedostamattomasta tasosta 1 ja 2 sekä toimijoiden taustalla vaikuttavasta intersubjektiivisesta tietoisesta ja tiedostamattomasta tasosta 3 ja 4 (ks. taulukko 5). Työparin vastauksia analysoitaessa on mahdollista saada tietoa myös työyhteisöstä, jossa profession edustaja työskentelee. Myös professioiden välisiä jännitteitä voidaan jäljittää laajemmassa viitekehyksessä. Hermeneuttisen metodin etu on juuri siinä, että työparin, työpariryhmien ja asiakkaan tuottamaa tekstiä tulkitaan pintaa syvemmältä. Aineiston tulkinnan tulee kuitenkin tuottaa lukijalle myönteinen lukukokemus, joten tässä raportissa on pyritty tuottamaan teksti lukijaystävällisesti. Tavoitteena on kuvata asiakkaiden ja työparien kokemukset arviointitavoitteiden suhteen mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi. Objektiivisen hermeneutiikan metodissa tutkijan tulee rakentaa analyysilleen lähtökohtahypoteesi, jota hän analyysinsä edetessä tarkentaa ja testaa. Aineiston analysoinnin lopussa pohditaan, kuinka hyvin alkuperäinen hypoteesi on toiminut. Hypoteesi voidaan hyväksyä ehdollisena, vaikka kaikissa analysoitavissa kohdissa ei olisikaan päästy tavoitteiden mukaisiin tuloksiin. Vaillinaisesti toteutunutta hypoteesia voidaan korjata myöhemmässä vaiheessa. Projekti voi tämän perusteella jatkua päättymisen jälkeenkin ja työyhteisö voi omin toimin viedä projektin ideaa eteenpäin myös siinä tapauksessa, jos tavoitteet eivät kaikilta osiltaan olisi toteutuneet. Tässä mielessä projektin vastuu siirtyy viralliselta projektiorganisaatiolta käytännön työtä tekevälle työyhteisölle. Tässä arvioinnissa lähdetään siitä oletuksesta, että yhteisvastaanotto tuottaa uusia ja toimivia käytänteitä työparitoiminnan avulla aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolatyön väliseen yhteistyöhön. 17

18 7 AINEISTOJEN KUVAUS, ANALYYSI JA TULKINTA 7.1 Aineiston kuvaus Varhain vanhemmaksi -projektiin liittyvä nuorille äideille ja heidän perheilleen kohdennettu varhaisen puuttumisen ajattelu- ja toimintatapa on tarkoitus saada pysyväksi toimintamuodoksi Kemi-Tornion alueen aikuissosiaalityön ja äitiysneuvolan työparitoiminnan kautta nousevien hyvien käytänteiden perustalta. Tässä tutkimusta ja arviointia yhdistävässä osallistuvassa arviointiraportissa kuvataan työparien ja asiakkaiden kokemuksia laadullisten lähestymistapojen kautta. Arviointitutkimuksen yhteydessä on kehitetty varhain vanhemmaksi -malli, mutta tätä mallia ei tässä arviointiraportissa käsitellä. Työparien ja asiakkaiden triangulaatioperusteisissa monimenetelmäinterventioissa kartoitettiin sen hetkistä tilannetta, sitoutumista työparitoimintaan sekä asiakkaiden kokemuksia tästä toiminnasta. Työparit koostuivat Kemin ja Tornion äitiysneuvolan terveydenhoitajista sekä aikuissosiaalityön työntekijöistä. Asiakkaat koostuivat Kemi-Tornio-alueella intervention piiriin saaduista 20- vuotiaista, raskaana olevista äideistä ja heidän perheistään. Kuviossa 1 on tuotu esille projektiin liittyvät aineistot. 18

19 Aineistot Kemi Tornio työpariaineistot (tekstit) syksy-kevät työpariaineistot (tekstit) syksy-kevät asiakkaan haastatteluaineistot (syksy-kevät ) asiakkaan haastatteluaineistot (syksy-kevät ) (learning coffee ) (learning coffee ) Ryhmähaastattelu Ryhmähaastattelu Ryhmähaastattelu 2 yhteinen (kevät 2011) Tulevaisuuden muistelumenetelmäaineistot yhteinen (kevät 2011) Ryhmähaastattelu 2 yhteinen (kevät 2011) Tulevaisuuden muistelumenetelmäaineistot yhteinen (kevät 2011) Kuvio 1 Arvioinnin aineistojakauma Työpariaineistot koostuvat terveydenhoitajien sekä aikuissosiaalityöntekijöiden teksteistä. Tässä aineistossa terveydenhoitajia oli eri vaiheissa 10 ja sosiaalityöntekijöitä 3. Asiakkaita oli sekä Kemistä että Torniosta. Äitien iät vaihtelivat 15 ja 20 vuoden välillä. Isiä oli vähemmän ja heidän ikänsä ei tullut yhtä lukuunottamatta esille. Asiakkaiden kokonaismäärä oli 14. Learning cafe -ja ryhmähaastatteluaineistojen keskusteluihin osallistui vaihteleva määrä terveydenhoitajia sekä aikuissosiaalityöntekijöitä. Osallistumismäärä oli riittävä aineistojen tulkintojen pohjaksi niin työparien ammattitaustan kuin lukumääränkin suhteen. Tulevaisuuden 19

20 muistelumenetelmäinterventioon osallistui 10 äitiysterveydenhuollon ja aikuissosiaalityön edustajaa. Aikataulut on sijoitettu kuvioon Aineiston analyysi ja tulkinta Seuraavassa tuodaan esille aineistojen hankintaan liittyviä kysymyksiä sekä niihin liittyviä analyyttisiä tulkintoja. Metodisesti kaikista aineistoista tarkastellaan tekstien välityksellä nousevia merkityksiä. Aineistosta käytetään siis yhdistävää käsitettä, teksti. Merkityksistä pyritään jäljittämään myös sellaisia asioita, joita täytyy tarkastella epäsuorasti. Teoriakirjallisuudessa käytetään käsitettä latentti, piilevä merkitys (Ks. esim. Siljander, 1988.) Työparien ja työpariryhmien teksteistä tarkastellaan instituution edustajien merkityksiä ja asiakkaiden tekstien kautta tarkastellaan asiakkaan näkökulmaa. Kaikki aineistot tuodaan esille yhdessä sekä Kemin että Tornion aineistossa. Joitakin erityistapauksia tarkastellaan kuntakohtaisesti, mikäli siihen on erityistä tarvetta. Työparien joukko tarkasteli sekä Kemissä että Torniossa samoja kysymyksiä niin Learning cafe -kuin ryhmähaastattelujenkin näkökulmasta. Työparilla tarkoitetaan tässä arviointiraportissa aikuissosiaalityöntekijää ja äitiysterveydenhoitajaa, jotka yhdessä ovat samassa tilassa ja tilanteessa asiakkaan kanssa. Learning-cafe -aineistot ja ryhmähaastatteluaineistot tehtiin suuremmalla joukolla, joten tässä joukossa työparit ovat monistuneet suuremmiksi työparien ryhmiksi. Asiakkaita tarkastellaan osittain epäsuorasti, koska asiakkaat ovat voineet tuoda esille näkemyksiänsä voimavaralomakkeen avulla ja he ovat myös voineet täyttää heille kohdentuneen lomakkeen. Pääasiallisesti asiakkaita tarkastellaan kuitenkin epäsuorasti, työparien kautta, joten asiakkaista nousseet tulkinnat ovat osin tulkintoja työparien välisistä vuorovaikutustilanteista. Aineistonhankintaprosessin lopuksi niin Tornion kuin Keminkin työparit kokoontuivat tulevaisuudenmuistelumenetelmällä rakennettuun tilaisuuteen. Aineistoja kuvataan haastatteluissa esille tuotujen teemojen mukaan. 20

21 Lukuohje: Osa vastauksista tuotettiin numeraalisessa muodossa mutta pääosin tekstintuottajat ovat voineet kirjoittaa vastauksensa. Kirjoitetuista vastauksista otetaan lainatut esimerkit analyysiin mukaan. Lukuohje koskee kaikkien eri aineistojen vastauksia. Teeman sisällä on esimerkkejä useista eri aineistoista. Lyhenteet kuvaavat sitä, mistä tekstistä aineistomuotonäyte on otettu. Lyhenteet ovat seuraavat: A = asiakas, TP = työpari, LC = Learning cafe, RH = ryhmähaastattelu, sekä tulevaisuuden muistelumenetelmä TM. Asiakkaat tarkastellaan erikseen, koska heille esitettiin osin eri kysymyksiä verrattuna ammattien edustajiin. Sen jälkeen tarkastellaan työparit yksin ja pareina. Työpariryhminä tarkastellaan Learning cafe ja ryhmähaastattelun tuottamat tekstiprotokollat. Ryhmät olivat Learning cafe -ja ryhmähaastatteluissa sekoitettuna. Aluksi tarkasteltiin kokemuksia yhteisvastaanoton hyödyistä. Aineistossa oli 14 nuorta vanhempaa, joista 11 oli tulevia äitejä ja kolme tulevaa isää. Suurin osa asiakkaista koki yhteisvastaanoton hyödylliseksi itsensä ja perheensä kannalta. Mukana oli kuitenkin myös niitä, jotka eivät osanneet sanoa hyödyllisyyteen mitään erityistä. vastauksista nousee seuraavia ajatuksia: Tulee varmaankin puhuttua asioista vielä enemmän kuin nykyisin (A) Eipä juuri mitään (A) Mielestäni tapaamisesta oli erinomaista hyötyä. Tavallaan loi ymmärrystä moniin vaikeisiin asioihin, sai aikaan tunteen, et saa tukea ja voi puhua asioista avoimesti ilman et tarvitse mitään peitellä. Apua oli kyllä (A) Sain tietoa raha asioista ja paljon hyviä neuvoja (A) Suurin osa asiakkaista koki myös tulleensa kuulluksi yhteisvastaanoton aikana. Yhteistapaamisen ilmapiirikokemukseen asiakkaat vastasivat seuraavasti: 21

22 Yhteistapaaminen oli todella hyvä keksintö. Oli helpompi asioida yhdessä! Ilmapiiri oli rennon mukava (A) Ilmapiiri oli hyvä ja rento. Tapaaminen oli mukava, ei yhtään niin painostava kuin luulin (A) Ei miltään (A) Koin ja tuntu parhaalta mahdolliselta et on ollu tilanteessa kuuliaita ja ymmärtäviä ihmisiä (A) Kyseisen tapahtuman kehittämiseen asiakkailla ei ollut erityisiä ehdotuksia, sillä suuri osa oli tyytyväinen jo olemassa olevaan tapaan tehdä yhteisvastaanottoa tällä tavalla. Osa ei vastannut mitään tähän kysymykseen. No kaikkea hyväähän tämä palvelu ajaa että tässä on jo nuorille paljon apua (A) Ei tuu mieleen (A) Ehdottomasti saa jatkaa samaa rataa, tällaisesta on apua ja hyötyä, vaikka aluksi sitä niin epäileeki (A) Minusta hyvä näin (A) Toinen teema tarkasteli työparien antamia vastauksia yhteisvastaanottokokemuksista. Vastaajia oli 22 aikuissosiaalityöntekijää ja terveydenhoitajaa. Ammattiryhmiä ei ole eroteltu vastauksista. Työparien kokemusten mukaan suurin osa asiakkaista hyötyi kyseisestä toimintamuodosta. Mielenkiintoinen asia on se, että 4 työparin edustajaa ei osannut sanoa sitä, hyötyikö asiakas vai ei kyseisestä toimintamuodosta. Yksi työparin edustaja ei myöskään vastannut kysymykseen. Työparien kokemukset yhteisvastaanotosta olivat varsin myönteisiä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä: 22

23 Sosiaalityö saa kasvot ja ehkä myöhemmin yhteydenotto on helpompi. Tietää, että mistä saa apua tarvittaessa (A) Tuleva äiti sai tukea elämänvalinnalleen, uskoa tulevaisuuteen ja vahvistusta, että on oikein pohtinut tilannettaan. Tuleva äiti luultavasti on yhteydessä myöhemmin (A) Keskustelun kautta perhe hyötyi sekä isä että äiti vastaanotosta, koska keskustelu toi esiin selviä tuen tarpeita ja mahdollisia kriisin aineksia (A) Elämänhallintaongelmia, sos+terv. puolella yhteiset periaatteet, miten karanneisiin asioihin voi tarttua. Asiat hoitamalla edetään positiiviseen suuntaan. Asiakas sai tietoa, että apua voi saada (A) Asiakkaan pelko ja pidättyvyys heikensivät tapaamisen hyötyjä. Asiakkaan sitoutuminen jatkosuunnitelmiin ailahtelee (A) Asiakas oli hyvin valmis yhteistyöhön ja eritteli omaa tilannetta kypsästi (A) Hyötyy, ehkä kannustaa paria keskustelemaan eri teemoista myös kahdestaan kotona. (LC) Jo raskauden aikana tekivät elämänmuutoksia positiiviseen suuntaan. (LC) Asiakkaan asenne/omat vahvat mielipiteen, muutosvastarinta, vaikka tarvetta jatkaa ongelmien välttämiseksi olisi.(lc) mie voisin vastata, mielestäni ne hyötyvät, yhdessä ja erikseen hyötyvät ja sitten vahvistaa vanhempia vanhemmuuteen ja niiden omien voimavarojen tunnistamiseen sekä valmentaa sen tulevaan elämänmuutokseen, sen vauvan syntymään. (RH) että ne on tehny semmoisia elämäntapamuutoksia jo nyt tämän raskauden aikana parempaan suuntaan. ja se että on huomannut että nämä pariskunnat, vaikka ne on nuoria, niin ne on tietyllä lailla sitoutuneet paremmin siihen parisuhteeseen ja miettivät ehkä vähän enemmän sitä miten se lapsi tulee muuttamaan heidän elämää.(rh) 23

24 Työparien edustajista suurin osa koki yhteisvastaanoton palvelleen heidän professiotaan varsin hyvin. 1 Ei lainkaan 2 Jonkin verran xx 3 En osaa sanoa xxx 4 Paljon xxxxxxxxxxxxxxx 5 Erittäin paljon xx Kokemukset ammatillisen lisäarvon hyödyistä ilmeni seuraavasti: Nuorten kanssa asioiden hoitaminen, auttaminen, tukeminen toimii hyvin yhteistyössä sos.hoitajan kanssa. Laaja-alainen näkemys perheen tuen tarpeesta. Mahdollisuuksista saada tukea (TP) Kehittämistyö osoitti, että käytännössä voi edistää uusia keinoja sosiaalityön käyttöön. Yhteisvastaanotto vei ammatillisesti sosiaalityötä alueelle, jossa perheen syvällisiä ongelmia päästiin käsittelemään (TP) Sosiaalipuolen asiantuntemus myös vastaanottotilanteen käytössä (TP) Asiakkaan asenne voi muuttua paljonkin positiiviseen suuntaan, kun ollaan kiinnostuneita juuri hänestä. Konkreettista tietoa työllistymisestä. Sosiaalityön näkökulmaan lisätietoa (TP) Joustava ja luonteva yhteistoiminta th, asiakas ja sos.tt. Antoisa tapaaminen, joka tuntui tulevan tarpeeseen (TP) Sain ns. työparin, joka on perillä perheen tilanteesta. Uskon, että yhteistyö jossain muodossa jatkuu. Näkökulma perheen asioihin on toki monipuolisempi, kun on vanhempien lisäksi useampi eri ammattialaa edustava työntekijä mukana (TP) 24

25 Asiakkaan osalta näen yhteistyön välttämättömäksi, joten saamme tukea toisiltamme ammatillisesti, vaikka tulokset eivät ole vielä tiedossa (TP) Yhdessä voidaan päästä syvemmälle perheen problematiikkaan ja tätä kautta mahdollisesti ennaltaehkäistä lisätuen tarvetta. (LC) Ennaltaehkäisyllä vähennetään korjaavaa työtä. (LC) Omakin kynnys ottaa yhteyttä toiseen työntekijään on madaltunut. (LC) Luonteva ja avoin yhteys neuvolasta sosiaalityöhön. (LC) Ammatillisesti lisäarvo on siinä, että saman asiakkaan kohdalla on laajempi ja erilainen katsantokanta omasta ammatillisesta viitekehyksestään. Asiakas ohjautuu paremmin oikeaan ja oikea-aikaisesti muihin palveluihin. (LC) Ammatillisesti on mahdollistanut työntekijöiden (terveydenhoitaja/sosiaalityöntekijä) välillä vastavuoroisuuden. Tämä on toive. (LC) mulla jäi hyvät muistot terveydenhoitajien kanssa tehdystä yhteistyöstä lasten suuntaan, eli semmoinen hyvin positiivinen, etukäteen jo. se yllätti jollakin tavalla että tässä pystyy tekemään ennaltaehkäisevämpää työtä, lastensuojelussa. joka aika pitkälle korjautuu, missä olen ollut mukana terveydenhoitajien kanssa. (RH) ja sitten tietenkin kun tulee tutuksi näiden sosiaalityöntekijöiden kanssa, niin se paljon herkemmin tulee itsekin otettua yhteyttä, kokee että ei ole niin vähäpätöistä asiaa etteikö voisi soittaa ja kysyä. (RH) Työparien odotukset yhteistapaamisten tulosten näkökulmasta näyttivät seuraavilta: Ei ennakko-odotuksia, koska projektista kerrottaessa asiakas skeptinen. Omasta mielestään tapaamisesta ei hyötyä. Hän tietää jo kaikki nämä jutut Positiivinen yllätys: tuli tapaamiseen ja osallistui (TP) 25

26 Asiakas saadaan kellumasta tyhjän päältä koulutukseen/työharjoitteluun. Jatkohoitosuunnitelmaa/mahd. uutta yhteisvastaanottoa (TP) Nuorten vanhempien, varsinkin isän vastuullisuuden lisääntyminen. Saivat tietoa (TP) Yhteisen työskentelyn jatkumisen, jotta asiakas, tuleva yksinhuoltaja saa tarvittavat palvelut ja lapsen kasvuolosuhteet turvataan (TP) Ei ollut odotuksia. Koska ei ollut, kaikki on ollut positiivista. (LC) Kun ei ollut erityisiä odotuksia, kaikki meni hyvin ja oli positiivinen kokemus. Mukaan meni avoimin mielin. (LC) Jännitti, että miten asiakas ottaa sosiaalityön osallistumisen, kun yleensä sosiaalityön osallistuminen nostaa karvat pystyyn. (LC) Toivoin, että varsinkin isä tulee paremmin tutuksi ja isä saisi kokea tulleensa huomioiduksi. (LC) Saa itsekin työntekijänä tukea toiselta ammatti-ihmiseltä -> moniammatillinen yhteistyö. (LC) Tuki toiselta työntekijältä. (LC) no täällä on, että ei ollut erityisiä odotuksia. ja sitten semmoisia että asiakkaan puolesta vähän jännitti että miten asiakas ottaa sosiaalityön osallistumisen siihen, koska sillä on yleensä se korjaava leima ja karvat nousee pystyyn, kun puhutaan että sosiaalipuoli tulee mukaan tähän tapaamiseen. miten osasi markkinoida sen hyvin. (RH) niin siis minulla oli semmoinen olo heti kun tämä tuli, että jippii, tämä on nyt sitä mitä olen 30 vuotta odottanut tältä työltä, että se alkoi heti alusta tuntumaan hyvältä, että nyt kerrankin ja edelleen on se tunne kuitenkin että ne odotukset, että nyt se saadaan luonnostaan tavallaan se työpari siihen mukaan, koska siellä on aika paljon niitä semmoisia nuoria jotka, että se on erittäin hyvä että siellä se sosiaalityökin on kuitenkin mukana, että se on edelleen säilynyt se jippii-asenne (RH) 26

27 Kyky tunnistaa asiakkaiden voimavaroja on pääosin hyvällä tasolla. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä siihen, että 1/3 osa profession edustajista ei ollut kyvystään tietoinen tai ei halunnut tätä ilmaista suuntaan eikä toiseen. 1 Hyvin huonosti 2 Jokseenkin huonosti 3 En osaa sanoa xxxxxxxx 4 Jokseenkin hyvin xxxxxxxxxx 5 Erittäin hyvin xxxx Voimavarojen tunnistamisessa olevat esteet tai vaikeudet koettiin seuraavasti: Avoimuus asiakassuhteessa auttoi. Tuntui, että äiti luotti meihin ja uskalsi puhua vaikeista asioista. Tapaamisia äidin kanssa ollut vasta muutama, ei ole kaikesta ehditty puhua, tutustua (TP) Äidin varautuneisuus vaikeutti, isän avoimuus helpotti (TP) Tulevan äidin ja isän avoin keskustelu. Hyvä yhteinen ote terveydenhoitajan kanssa (TP) Asiakkaan kertomus/realiteetit. Asiakkaan aiempi tuntemus ja lähitukiverkoston aiempi tuntemus (TP) Keskustelun eteneminen muutti tilannetta syvällisemmäksi (TP) Avoin keskustelu, jota auttoi sos. työntekijän yhdessäolo. Isää en tuntenut kovin hyvin ennen tapaamista (TP) Lomake on hyvä. Vaikeuttaa ehkä, kun puoliso ei ollut paikalla, hänen sanallinen vastaus ja täydennys ei tullut tueksi (TP) 27

28 Asiakkaan taustat ja aikaisempi asiakkuus ehkä sumentaa voimavarojen havaitsemista, joten tilanne vaatii ammattilaiselta asennetta (TP) että edisti, samalla tapaamisella tuli kaksi näkökulmaa, eli tämmöinen sosiaalipuolen näkökulmasta kuitenkin ne asiakkaathan on ihan samoja meillä (RH). että tällä hetkellä yhteisvastaanotto on jäänyt kellumaan atmosfääriin, ei ole loppua, ei ole jatkoa, että sillä tavalla mun työssä ainakin on niin kiire, etten ole ehtinyt miettimään että mitä tällä loppujen lopuksi haetaan. joku tämmöinen tunne on tästä jäänyt ja siihen pitäisi tulla parannusta, että onko se sitten yhteispalaveri tai joku informaatio, on niitä hullumpiakin kokouksia olemassa. (RH) Asiakkaan perheessä työparit kykenivät erittäin hyvin tunnistamaan tuen tarpeet. Hyvin huonosti Jokseenkin huonosti x En osaa sanoa x Jokseenkin hyvin xxxxxxxxxxxxxxxx Erittäin hyvin xxxx Tuen tarpeen tunnistamisessa olevat esteet tai vaikeudet koettiin seuraavasti: Asiakkaan avoimuus, ammatillisesti tyhjän päällä. Oman äidin mukanaolo edellisellä terveydenhoitajakäynnillä. Asenne: asiakkaalla ei ole itsehoitomotivaatiota- omaaloitteisuus. Ei halunnut syventyä tuen tarpeen käsittelyyn (TP) Lomake ja terveydenhoitaja. Äidin varautuneisuus. (TP) Avoimuus. Isän tausta ulkomaalaisena ja hänen elämäntilanteensa heikko tunteminen (TP) Tuen tarpeen suhteen on epäsuhta asiakkaan ja työntekijöiden välillä, joten haastetta riittää a)parin avoin/luottamuksellinen osallistuminen keskustelut 28