Kuinka ulos eurokriisistä? SAK:n ekonomistien kannanotto

Transkriptio

1 Kuinka ulos eurokriisistä? SAK:n ekonomistien kannanotto

2 Lokakuu 2011 Lisätiedot: Olli Koski puhelin Tilaukset: SAK puhelin

3 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 1 SISÄLTÖ Kreikan velkojen uudelleenjärjestely on välttämätöntä... 4 Sijoittajat vastuuseen velkojen uudelleenjärjestelyllä... 5 Euro on pidettävä kasassa... 6 Kuinka pankkijärjestelmä pelastetaan?... 6 EKP mukaan pankkien pääomittamiseen... 7 Valtioiden maksukyky turvattava... 9 Eurobondeja ei tarvita... 9 Kohti tasapainoa ja uutta kasvua Finanssipoliittista unionia ei tarvita... 12

4 2 SAK Kuinka ulos eurokriisistä?

5 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 3 KUINKA ULOS EUROKRIISISTÄ? SAK:lla oli merkittävä rooli Suomen liittymisessä EU:n ja EMUn jäseniksi. Nyt euroalue ja sen myötä koko Euroopan unioni on historiansa pahimmassa kriisissä. Miten kriisistä voidaan löytää ulospääsy? Tässä puheenvuorossa esitellään SAK:n ekonomistien näkemys Euroopan akuutin talouskriisin hoitamisesta ja Euroopan talouspolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoista. Euroopan velkakriisin ratkaisu vaatii nykyistä järeämpiä toimenpiteitä. Tähän asti pelastuspaketeilla on saatu ostettua aikaa ja lykättyä velkakriisin äitymistä laajaksi finanssikriisiksi. Toimet ovat olleet järkeviä, koska aikalisän avulla finanssisektori on pystynyt varautumaan paremmin tuleviin ratkaisuihin. Toisaalta Euroopan poliittiset päättäjät, erityisesti Euroopan komissio, eivät ole kyenneet käyttämään saatua aikalisää hyväkseen. Uskottavaa suunnitelmaa Euroopan talouden pelastamiseksi ei ole saatu aikaan. Jo tehdyt talouspoliittiset toimet eivät ole likimainkaan riittäviä epävarmuuden lopettamiseen, eivätkä ne ole poistaneet laajan finanssikriisin uhkaa. Talous taantuu, työttömyys lisääntyy, ja työntekijät tuntevat kriisin kukkaroissaan. Kansalaiset ja markkinat odottavat tehokkaampia toimenpiteitä. Poliitikkojen on nyt aika ottaa ohjat käsiinsä ja muuttaa omaksuttua linjaa ongelmien torjunnassa. Ongelmat eivät ratkea pelkillä julkisten talouksien sopeutuksilla, vaan myös Euroopan keskuspankin EKP:n roolia on tarkasteltava uudelleen. Tiivistelmä ehdotuksista Ainoa toimiva ja uskottava keino Kreikan velkaongelman ratkaisuun on sen velkojen merkittävä uudelleenjärjestely. Kreikan irtautuminen eurosta ei ole realistista. Euroopan pankkeja on pääomitettava, jotta uudelleenjärjestelystä aiheutuvat luottotappiot eivät laukaise finanssikriisiä. Ensisijaisesti pääomituksen on tultava yksityiseltä sektorilta, mutta myös julkisen vallan toimia tarvitaan. Pääomitus on tehtävä Euroopan tasolla, ja siihen on käytettävä vakausvälineitä (ERVV ja EVM). Kansallinen verovaroin kustannettava pankkituki ei toimi. Vakausvälineiden koko ei ole likimainkaan riittävä. Niiden kasvattaminen verorahoilla ei ole järkevää eikä mahdollista. Siksi Euroopan keskuspankin roolia ongelmien hoitamisessa on vahvistettava. Vakausvälineet tulisi muuntaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi. Niin ne toimisivat myös euroalueen valtioiden maksukyvyn viimekätisinä turvaajina ja markkinat voisivat lopettaa spekulaatiot euromaiden ajautumisesta maksukyvyttömyyteen.

6 4 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? Toissijaisesti vakausvälineet voisivat tarjota vakuuksia valtioille myönnettäville lainoille. Eurobondit eivät ole ratkaisu, koska niiden avulla ei ratkaista kriisin taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Ne päinvastoin mahdollistaisivat holtittoman taloudenpidon jatkumisen ongelmamaissa. Akuutin kriisin jälkeen on ratkaistava euroalueen sisäiset epätasapainot. Pohjois-Euroopassa se tarkoittaisi nykyistä löyhempää palkka- ja finanssipolitiikkaa. EU-tason politiikassa on käytössä vain vähän uskottavia välineitä talouden rakenteellisten epätasapainojen ratkaisemiseksi, koska EU-päätöksenteolla ei voida vaikuttaa palkkoihin tai tuottavuuteen. Kokonaiskysynnän riittävästä tasosta on huolehdittava harjoittamalla elvyttävämpää talouspolitiikkaa pohjoisessa Euroopassa. Etelä- Euroopan sopeutustoimien on oltava maltillisia. Pelkät leikkaukset haittaavat talouskasvua ja vievät työpaikkoja. Euroalueen syvempään finanssipoliittiseen koordinaatioon ei ole tarvetta. Vallansiirto talouspolitiikassa kansalliselta tasolta komissiolle ei ole poliittisesti järkevää eikä taloudellisesti tarpeellista. Kreikan velkojen uudelleenjärjestely on välttämätöntä Kreikan valtionvelka on tällä hetkellä noin 150 prosenttia maan BKT:sta. Budjetin alijäämän on ennakoitu muodostuvan kuluvana vuonna noin kymmeneksi prosentiksi BKT:sta. On epätodennäköistä, että Kreikka kykenisi selviytymään veloistaan. Jo päätetyt toimet eivät ole riittävän järeitä vakauttamaan maan tilannetta. Viivyttely aiempien hätälainojen ja -pakettien kanssa on ollut perusteltua, koska se on lisännyt Kreikan poliittista painetta tehdä tarvittavia uudistuksia. Nykytilanteessa tarvitaan kuitenkin pitkän aikavälin kestäviä ratkaisuja. Jatkuvien ja riittämättömien hätäpakettien tie on kuljettu loppuun. Sijoittajia ei ole asetettu todelliseen vastuuseen. Heinäkuussa 2011 sovittuun Kreikan pelastuspakettiin liittyi jo yksityisten luotottajien vapaaehtoinen velkojen uudelleenjärjestely. Siinä sijoittajat sitoutuivat vaihtamaan hallussaan olevia velkapapereita matalakorkoisempiin ja pitkäkestoisempiin papereihin. Järjestelyä markkinoitiin kertomalla, että se helpottaa Kreikan mahdollisuuksia selvitä veloistaan ja lisää yksityisten sijoittajien vastuuta. Todellisuudessa yksityisten sijoittajien kokemat tappiot ovat hyvin rajallisia. Paikoin ehdot ovat olleet sijoittajille edullisia. Lisäksi velkojen uudelleenjärjestely oli mittaluokaltaan niin pientä, ettei se oleellisesti vaikuttanut Kreikan kykyyn selvitä velvoitteistaan. Hätälainojen myötä Kreikkaan liittyviä riskejä on siirtynyt yksityisiltä ulkomaisilta rahoittajilta muiden euromaiden veronmaksajille, Kansainväliselle valuuttarahasto IMF:lle sekä Euroopan Keskuspankille. Näin siksi, että hätälainojen turvin Kreikka on maksanut yksityisille velkojille erääntyneitä

7 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 5 lainojaan tarjoten heille helpon ulospääsyn Kreikka-riskistä. Riskien sosialisointi merkitsee sitä, että viime kädessä maksajia ovat tavalliset työntekijät. Velkajärjestelyllä alkaa olla kiire, koska yksityisen sektorin Kreikka-riskit vähenevät koko ajan. Aidon sijoittajavastuun toteutuminen vaatii nopeaa päätöksentekoa. Kreikan valtionvelkaa on vähennettävä oleellisesti. Ainoa uskottava ulospääsy Kreikan velkakriisistä on sen velkojen merkittävä uudelleenjärjestely. Kriisissä on pohjimmiltaan kyse siitä, että Kreikalla on liikaa velkaa. Nykylääkkeillä Kreikan selviytyminen veloistaan ei ole realistista, vaan tilanne voidaan kestävästi ratkaista vain velan määrää vähentämällä. Kreikan velkojen leikkaaminen esimerkiksi 50 tai 60 prosentilla voisi tuoda velan ja korkomenot sellaiselle tasolle, että maa voisi niistä selviytyä. Samalla Kreikkaa lainoittaneet yksityiset toimijat saataisiin aitoon vastuuseen. Sijoittajat vastuuseen velkojen uudelleenjärjestelyllä Kattavan velkojen uudelleenjärjestelyn myötä yksityisten sijoittajien olisi tyydyttävä siihen, etteivät ne saa saataviaan täysimääräisesti takaisin. Samalla loppuisi pelastuspakettien muodossa tehty riskien siirtäminen yksityiseltä sektorilta julkiselle eli veronmaksajien kontolle. Velkajärjestelyn jälkeenkin Kreikalla on paljon tehtävää julkisen talouden kuntoon saamiseksi. Pelkästään velkojen uudelleenjärjestely ei ratkaise Kreikan tilannetta. Se on vain välttämätön askel kriisin lopettamiseksi. Kestävään kasvuun päästäkseen Kreikan on kyettävä parantamaan taloutensa kilpailukykyä. Riittävän velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen julkisen talouden kuntoon saaminen on aidosti mahdollista. Maan budjettialijäämän arvioidaan olevan ilman korkomenoja noin kaksi prosenttia BKT:stä kuluvana vuonna. Sovittujen leikkausten toteutuessa budjetti olisi ilman korkomenoja lähes tasapainossa vuonna Leikkaukset hidastavat talouskasvua, mikä saattaa vaikeut-taa tavoitteen saavuttamista. On kuitenkin syytä huomata, että Kreikan kriisin syynä eivät ole olleet korkeat julkiset menot sinänsä. Ne ovat suhteessa BKT:hen alhaisemmat kuin euromaissa keskimäärin. Ongelma on ollut se, että tuloja ei ole ollut riittävästi. Kreikan julkisen talouden rakenteelliset ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Välittömästi velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen Kreikka ei välttämättä pysty palaamaan yksityisille velkamarkkinoille, joten kansainvälistä tukea tarvittaisiin todennäköisesti edelleen. Tuki kuitenkin menisi Kreikan valtion menoihin, ei yksityisten sijoittajien erääntyvien lainojen maksuun. Muiden ongelmamaiden tilanne ei ole yhtä paha kuin Kreikan. Julkisuudessa on spekuloitu akuutin velkakriisin leviämisellä suurempiin euromaihin, erityisesti Espanjaan ja Italiaan. Välitöntä vaaraa näiden maiden kohdalla ei kuitenkaan ole. Espanjan julkinen velka on siedettävällä tasolla suhteessa maan BKT:hen (noin 60 %). Italian julkinen talous taas on korkomenojen jälkeen ylijäämäinen, ja maan suuresta velkamäärästä suu-

8 6 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? rin osa on kotimaista velkaa. Kreikan tilanteen saaminen hallintaan ja markkinoiden epävarmuuden vähentäminen todennäköisesti vähentävät myös pelkoja muiden euromaiden velkaongelmien äitymisestä pahemmaksi. Jos muiden maiden ongelmat yltyvät kaikesta huolimatta kriisiksi asti, mikään ei estä toteuttamasta velkajärjestelyjä niidenkin kohdalla. Euro on pidettävä kasassa Euroalueen hajoaminen lisäisi epävarmuutta koko Euroopassa ja johtaisi hallitsemattomaan pääomapakoon Etelä Euroopan maista. Se räjähdyttäisi nytkin korkeat työttömyysluvut kestämättömiksi ja romahduttaisi elintason. Useissa puheenvuoroissa on esitetty Kreikan ja mahdollisesti muiden ongelmamaiden irtautumista eurosta ratkaisuksi ongelmiin. Se olisi erittäin ongelmallista useista syistä. Kreikan valmistautuminen eurosta irtaantumiseen aiheuttaisi mittavan pääoma- ja talletuspaon, mikä olisi maan taloudelle tuhoisaa. Hallitsemattoman pääomapaon estäminen vaatisi massiivisia pääomakontrolleja, mukaan lukien rajoituksia käteisen rahan nostosta. Odotukset tulevasta devalvaatiosta kannustaisivat nostamaan pankkitalletukset eurokäteiseksi, joka säilyttäisi arvonsa oman valuutan käyttöönoton jälkeenkin. Käytännössä koko pankkisektori pitäisi pysäyttää niin pitkäksi aikaa, että Kreikka ehtii tehdä ja panna toimeen päätökset uudesta valuutasta. Kreikan parlamentin päätösprosessi, pankkien tietokonejärjestelmien uusiminen ja uuden valuutan painaminen veisivät kuukausia. Niin pitkä tauko rahoitusmarkkinoiden toiminnassa olisi myrkkyä taloudelle. Kreikan irtautumisen myötä alkaisivat myös spekulaatiot muiden maiden irtautumisesta, mikä johtaisi samanlaiseen pääomien ulosvirtaukseen muista ongelmamaista. Irtautumisen myötä tapahtuva drakman voimakas devalvoituminen tarkoittaisi sitä, että Kreikan olisi entistä mahdottomampaa selvitä veloistaan. Käytännössä tilanne pakottaisi turvautumaan paljon mittavampaan velkojen uudelleenjärjestelyyn kuin Kreikan pysyessä eurossa. Kreikan irtautuminen eurosta olisi teknisesti liki mahdotonta, ei estäisi kriisin leviämistä muihin maihin eikä estäisi Kreikan velkojen mittavaa uudelleenjärjestelyä. Lisäksi se sysäisi kreikkalaiset suurtyöttömyyteen ja rajusti alempaan elintasoon. Kuinka pankkijärjestelmä pelastetaan? Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyn myötä pankit kärsisivät merkittäviä luottotappioita. Tappioiden ja niiden kerrannaisvaikutusten vaikutukset rahoitusjärjestelmän toimintakykyyn ovat epäselvät, mikä lisää epävarmuutta rahoitusmarkkinoilla. Euroopan pankkijärjestelmän kunto on muutenkin epäselvä. Esimerkiksi Euroopan komission kesällä teettämät pankkien

9 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 7 stressitestit eivät anna vastausta siihen, kuinka Euroopan pankkijärjestelmä kestäisi Kreikan tai muiden maiden velanmaksun laiminlyönnin. Stressitestien olisi pitänyt olla poliitikoista riippumattomien viranomaisten suunnittelemia. Nyt syntyi vaikutelma, että testattavat riskit oli määritelty poliittisesti, mikä heikensi testien uskottavuutta. Jotta pankit kestäisivät Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyn ja muut velkakriisin seuraukset, ne tarvitsevat lisäpääomia. Esimerkiksi IMF on vaatinut Pankit tarvitsevat lisäpääomia. Pääomitus rauhoittaisi markkinoita. tätä julkisesti syyskuusta lähtien. Viime viikkoina tämän tyyppiset vaatimukset ovat tulleet jo osaksi poliittista valtavirtaa. Pääomittaminen on välttämätöntä rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi ja pankkikriisin estämiseksi. Samalla markkinat rauhoittuisivat, kun välittömän uuden finanssikriisin vaara pienenisi oleellisesti. EKP mukaan pankkien pääomittamiseen Ensisijaisesti pankkeja tulisi pääomittaa yksityisen sektorin ja erityisesti niiden omistajien toimesta. Pankit voidaan pakottaa hankkimaan lisää pääomia esimerkiksi kiristämällä niiden pääomavaatimuksia suhteessa niiden taseessa oleviin vastuisiin. On kuitenkin epärealistista, että Euroopan pankkijärjestelmä saataisiin uskottavasti kuntoon pelkästään yksityisen pääoman avulla, joten katse on suunnattava julkisen vallan toimiin. Keskustelua on käyty lähinnä siitä, tulisiko pääomittamisen perustua ensisijaisesti kansalliseen, käytännössä verorahoilla tapahtuvaan pääomistukseen, vai laajempaan eurooppalaiseen lähestymistapaan, jossa pääomistus tapahtuisi kansallisten budjettien sijasta eurooppalaisten välineiden kautta. Kansallinen pankkituki ei toimi kaikkialla. Pankkikriisin estäminen joudutaan tekemään nimenomaan eurooppalaisella tasolla. Laajamittaisen pankkikriisin sattuessa yksittäinen kansallisvaltio voi olla liian pieni toimija pelastamaan pankkeja. Suurikin maa voi ajautua kriisin sattuessa maksukyvyttömyyden tilaan, jos pankkikriisin hoito on yksin sen vastuulla. Saksa todennäköisesti selviäisi yksinkin pankkien laajamittaisesta pääomittamisesta, mutta muiden euromaiden kohdalla tilanne on toinen. Viime vuosina esimerkiksi Islannin ja Irlannin tapaukset osoittivat tämän konkreettisesti. Viimeisimpänä Dexia-pankin pelastusoperaatio herätti epäluuloja Belgian maksukyvystä. Euroalueella yksittäisen valtion käytössä olevat keinot pankkikriisin hallitsemiseksi ovat rajalliset, koska valtioilla ei ole omia keskuspankkeja. Finanssijärjestelmän pelastustoimet voidaan tehdä uskottavasti vain koko Euroopan laajuisesti. Tämä on luontevaa myös siksi, että pankit toimivat kansainvälisesti eivätkä vain yhden maan alueella. Esimerkiksi Suomessa toimivien suurten pankkikonsernien kuten Nordean ja Sammon pääkonttorit ovat muualla. Olisi outoa, jos Suomi ei joutuisi osallistumaan niiden pelastusoperaatioon siinä tapauksessa, että niille kävisi huonosti. Pankkien pääomittamisessa on tarkasteltava kokonaisuutena Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV), Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja Euroopan keskuspankin toimintaa. EKP on jo nyt omaksunut poikkeuksellisia

10 8 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? toimia osin yhdessä muiden teollisuusmaiden keskuspankkien kanssa. Se on esimerkiksi alkanut ostaa ongelmamaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Euroopan vakausvälineiden ERVV:n ja EVM:n toimintaa on sovittu muokattavan tehokkaammaksi ja joustavammaksi. Toteutuessaan suunnitelmat mahdollistavat pankkien pääomittamisen vakausvälineiden kautta. Lisäksi vakausvälineille tulisi oikeus antaa valioille lainaa nykyistä laajemmin ja oikeus ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Euroopan vakausvälineiden kokoa on kasvatettava. Ne voitaisiin muuttaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi. Vakausvälineiden on kriisitilanteissa pystyttävä takaamaan valtioiden maksukyky. Sovitut joustavoittamistoimet ovat askelia oikeaan suuntaan. ERVV:n ja EVM:n koko ei ole kuitenkaan läheskään riittävä tilanteen vakauttamiseksi. Vakausvälineiden koon kasvattaminen nykymallin pohjalta on puolestaan poliittisesti hyvin vaikeaa ja hidasta, eikä valtioiden budjeteista ole syytä pumpata pelastusoperaatioihin yhtään nykyistä enempää rahaa. On haettava muita keinoja vakausvälineiden toimintakyvyn nostamiseksi. ERVV ja EVM voitaisiin muuttaa EKP:n takauksella toimiviksi pankeiksi, jolloin ne saisivat lainaa suoraan keskuspankista. Silloin niiden rahoitukseen ei tarvittaisi suoraan verorahoja. Toinen vaihtoehto on järjestely, jossa EKP osallistuisi vakausvälineiden tekemiin toimiin antamalla niiden rinnalla lainaa sitä tarvitsevalle rahoituslaitokselle tai valtiolle. Vakausvälineiden tehoa on mahdollista kasvattaa myös markkinoilta hankittavalla rahalla. Ne voisivat osittain taata valtioille annettavia lainoja. Näin niistä saataisiin kokoaan suurempi teho irti, eikä tässäkään vaihtoehdossa tarvittaisi lisää verorahaa. Tässä mallissa vakausvälineiden teho säilyisi kuitenkin rajoitettuna, mikä voisi heikentää järjestelyn uskottavuutta etenkin siinä tapauksessa, että pankkeja jouduttaisiin pääomittamaan laajasti välineiden kautta. Pääomittamisen ei tule olla ilmaista sitä saaville rahoituslaitoksille. Holtittomaan taloudenpitoon ei missään nimessä saa kannustaa. Pääomitettavien pankkien tulisi lopettaa osinkojen ja ylisuurten bonusten maksaminen. Pääomittamisen vastikkeeksi osa pankkien tai muiden rahoituslaitosten osakkeista tulisi kansallistaa tai oikeammin eurooppalaistaa. Näin omistajat joutuisivat kantamaan vastuuta omistamiensa rahoituslaitosten ajautumisesta ongelmiin. Samalla julkinen valta saisi aikanaan omansa takaisin, kun kansallistetut osakkeet voitaisiin myydä taloustilanteen normalisoiduttua. Vastaaviin järjestelyihin turvauduttiin esimerkiksi Yhdysvalloissa vuoden 2008 kriisin yhteydessä. Myös Ruotsin 1990-luvun pankkikriisissä järjestely osoittautui toimivaksi ja julkinen sektori selvisi kriisistä huomattavasti pienemmin kustannuskin kuin vastikkeettomaan tukeen turvautunut Suomi.

11 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 9 Valtioiden maksukyky turvattava ERVV:lle ja EVM:lle on tulossa oikeus lainoittaa valtioita suoraan ja ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Jos niistä luotaisiin EKP:n takauksella toimivia pankkeja, keskuspankki takaisi käytännössä vakausmekanismien kautta euromaiden maksukyvyn. Tämä olisi omiaan rauhoittamaan markkinoita. Samalla EKP:n on sitouduttava turvaamaan pankkijärjestelmän likviditeetti kaikissa tilanteissa. Euroalueen valtioiden ajautuminen rahoituksessaan markkinoiden armoille johtuu pitkälti siitä, että Euroopan keskuspankki ei nykymandaatillaan voi viime kädessä toimia alueen valtioiden maksuvalmiuden turvaajana (ns. lender of last resort). Siksi markkinat voivat rajattomasti spekuloida eri euromaiden maksukyvyllä. Tilanne on toinen maissa, joissa on oma keskuspankki. Niissä ei ole syntynyt ongelmallisten euromaiden kaltaista velkakriisiä, vaikka julkisen talouden tunnusluvut olisivat heikot. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Britannia ja Japani, joiden julkisten sektorien alijäämät ovat 8 9 prosenttia BKT:sta, ja julkinen velka on korkealla tasolla: Yhdysvalloissa ja Britanniassa hieman alle sata prosenttia BKT:sta, Japanissa lähes 200 prosenttia. Maiden valtionlainojen korot ovat pysyneet alhaisina, koska niiden keskuspankit voivat aina taata valtioiden maksukyvyn toisin kuin euroalueella. Tässä esitetyillä ehdotuksilla EKP takaisi vakausvälineiden kautta kaikkien euroalueen valtioiden maksukyvyn poikkeustilanteissa, eivätkä maat olisi enää riippuvaisia yksin markkinoista. Ratkaisu myös alentaisi ongelmamaiden valtionvelan korkoja. Tarkoituksena ei ole, että valtiot turvautuisivat rahoituksessaan laajamittaisesti keskuspankkirahoitukseen. Keskuspankkirahoitusta voidaan käyttää akuuttien kriisien hoitamisessa ja niiden haitallisten seurauksien estämisessä, ei pysyvänä laajamittaisena rahoitusvälineenä. Keskuspankin valtioiden rahoitukseen liittyvillä poikkeustoimilla on tarkoitus turvata julkisen sektorin mahdollisuudet selvitä velvoitteistaan maksukyvyttömyyden aikana. Näitä velvoitteita ovat esimerkiksi palkkojen, eläkkeiden ja muiden sosiaalietuuksien maksaminen. Keskuspankista ei siis pidä rakentaa jatkuvasti yli varojensa elävien maiden lainoitusautomaattia siihen liittyvien inflaatioriskin ja moraalikatoilmiön vuoksi. Siksi keskuspankin avun on oltava ikävä vaihtoehto siihen turvautuvalle maalle. Siihen on liityttävä jonkinasteinen kansallisen itsemääräämisoikeuden menetys ja uskottava ohjelma talouden saattamisesta elinkelpoiseksi kuten Kreikan kohdalla on menetelty. Eurobondeja ei tarvita Monet ovat esittäneet ongelmamaiden rahoituskriisien ratkaisuksi eurobondeja. Ajatuksena on, että euromaat laskisivat liikkeelle velkakirjoja, joista ne olisivat yhteisesti vastuussa. Jokainen jäsenmaa vastaisi täysimääräisesti liikkeellä olevista eurobondeista. Ne lisäisivät yhteisvastuuta ja ehkäisisivät yksittäisten valtioiden markkinoiden armoille joutumista. Esimerkiksi Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY on puhunut voimakkaasti eurobondien puolesta.

12 10 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? Suomalaisesta näkökulmasta eurobondit eivät kuitenkaan ole kestävä tai järkevä ratkaisu. Ne ovat ongelmallisia siksi, että niiden myötä lainan ottaminen markkinoilta tulisi halvemmaksi talouttaan huonosti hoitaville maille Kriisin taustalla olevat rakenteelliset ongelmat eivät ratkea eurobondeilla. ja kalliimmaksi hyvän taloudenpidon maille. Kärjistettynä pohjoiset euromaat häviäisivät ja eteläiset voittaisivat. Ilman muita muutoksia finanssipoliittisessa järjestelmässä eurobondit tarjoaisivat ongelmamaille velkaa alhaisemmalla korolla kuin mitä ne ansaitsisivat. Hyvän taloudenpidon maissa kävisi päinvastoin: valtionlainojen korko olisi korkeampi kuin muutoin, eli ne joutuisivat maksamaan toisten heikosta taloudenpidosta. Ratkaisuksi eurobondien käyttöä seuraavaan taloudenpidon helppoon holtittomuuteen on esitetty, että yksittäiselle maalle eurobondien määrä rajoitettaisiin esim. 60 prosenttiin BKT:sta (kuten komission ns. blue bond proposal). Näin mikään maa ei voisi velkaantua eurobondeilla toisten maiden lukuun kohtuuttomasti. Mallin ongelmana kuitenkin on, että se vesittäisi eurobondien perusajatuksen yhteisvastuusta. Maat joutuisivat edelleen rahoittamaan veloistaan 60 prosenttia BKT:sta ylittävän osan itse, jolloin ne olisivat tässä suhteessa markkinoiden armoilla aivan kuten nykyisellään. Eurobondeihin liittyvään moraalikatouhkaan ei ole esitetty uskottavaa ratkaisua. Toisaalta eurobondit eivät edes ole tarpeellisia, jos vakausvälineiden ja EKP:n roolia kehitetään edellisessä luvussa esitetyllä tavalla. Kohti tasapainoa ja uutta kasvua Akuutin kriisin ratkaisun jälkeen on löydettävä ratkaisut euroalueen rakenteellisiin ongelmiin. Kaikkialla Euroopassa on löydettävä uusia kasvun lähteitä. Näin erityisesti Etelä-Euroopassa, jossa kilpailukyvyn puute on akuutti ongelma. Pohjoisessa ongelmat ovat vähäisemmät, koska taloudet ovat jo valmiiksi kilpailukykyisiä ja varsin joustavia. Etelä Euroopan on kyettävä parantamaan kilpailukykykään. Jos euroalue halutaan pitää koossa, sen sisäiset epätasapainot on saatava korjattua. Koko euron olemassaolon ajan alueen eteläisten maiden kilpailukyky on heikentynyt, kun taas jo valmiiksi kilpailukykyiset Pohjois-Euroopan maat ovat parantaneet kilpailukykyään. Jotta euroalueella päästäisiin kohti sisäistä tasapainoa, Etelä-Euroopan maiden tulisi pystyä parantamaan kilpailukykykään ja sitä kautta pienentämään ulkoisia alijäämiään. Pohjois-Euroopassa tulisi vastaavasti pyrkiä normaalimpaan palkkakehitykseen ja eroon ylisuurista julkisten sektorien ylijäämistä: palkat voisivat nousta nykyistä maltillista tasoa enemmän ja julkiset vallat voisivat investoida ja kuluttaa enemmän. Tämän kehityksen on lähdettävä liikkeelle vientivetoisen pohjoisen ydinmaasta Saksasta. Suomi ei yksin voi tällaista politiikkaa ryhtyä harjoittamaan, koska se merkitsisi kilpailukyvyn heikkenemistä suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihimme, erityisesti siis Saksaan.

13 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 11 Ellei euroalueen maiden erkaantumista toisistaan saada pysäytettyä, edessä ovat joko jatkuvat tulonsiirrot pohjoisesta etelään tai euroalueen hajoaminen. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja. Kilpailukykyongelmissa Euroopan laajuista koordinaatiota tarvittaisiin nykyistä enemmän. Ongelmana EU:lla ei ole käytössään uskottavia välineitä talouden epätasapainojen korjaamiseen. Ayliikkeellä on, että kunnollisia välineitä ei ole ja niiden voisi olla suurempi rooli Euroopan luominen on hankalaa. laajuisessa palkkakoordinaatiossa. Kilpailukyvyssä on kyse palkkatasosta ja tuottavuudesta, eivätkä valtiot voi säännellä kumpaakaan tehokkaasti varsinkaan yhteisesti koko Euroopan tasolla. Kilpailukykyyn vaikuttaminen poliitikkojen harjoittaman palkkapolitiikan avulla vaatisi työmarkkinaosapuolien autonomian murentamista, mikä siirtäisi ratkaisut yhä kauemmas niiden käsistä, joita päätökset koskevat. Työmarkkinaosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että työelämän kysymykset on ensisijaisesti ratkaistava työtekijöiden ja työnantajien edustajien kesken. Työmarkkinaosapuolten itsenäinen neuvotteluoikeus sisältyy Euroopan unionin perustamissopimukseen. Työmarkkinoita tulee kehittää yhteistyössä, ei ulkopuolelta sanelemalla. Eurooppalaisella ay-liikkeellä voisi olla nykyistä vahvempi rooli Euroopanlaajuisessa palkkakoordinaatiossa. Nykyisin palkkaneuvottelut käydään lähes poikkeuksetta pelkästään kansallisella tasolla ilman koordinaatiota muiden maiden palkkakehitykseen. Eriytyvä kilpailukykykehitys vaatisi palkkakoordinaation tiivistämistä nimenomaan ay-liikkeen toimesta. Elvyttävää politiikkaa on harjoitettava siellä, missä siihen on varaa. Etelä Euroopan maiden ei tule säästää itseään hengiltä. Tuottavuuden nostaminen Euroopan laajuisella elinkeinopolitiikalla on yhtä epärealistista, sen ovat kaikki aiemmat elinkeinopoliittiset yritelmät osoittaneet. Ei ole näköpiirissä, että ainakaan lähitulevaisuudessa kyettäisiin poliittisesti luomaan yhtään uskottavampaa eurooppalaista kilpailukykyä ja talouden dynamiikkaa parantavaa ohjelmaa. Jatkossakin tuottavuuden kehitys riippuu ensi sijassa yritystason toimenpiteistä ja kansallisesta elinkeinopolitiikasta. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kokonaiskysynnän riittävästä tasosta huolehtiminen on tärkeää taloudellisen kasvun aikaansaamiseksi ja työllisyyden turvaamiseksi. Niiden maiden, joilla on varaa, on harjoitettava nykyistä elvyttävämpää talouspolitiikkaa. Esimerkiksi IMF on todennut, että Pohjois- Euroopan maat (ml. Saksa) voisivat elvyttää talouksiaan voimakkaammin. Elvytys estäisi kokonaiskysynnän kohtuuttoman heikkenemisen euroalueella sekä helpottaisi alueen sisäisiä epätasapainoja. Kaikkialla samanaikaisesti harjoitettava leikkauspolitiikka olisi talouskasvun kannalta tuhoisaa. Tätä taustaa vasten myöskään eteläisten maiden leikkauspolitiikassa on säilytettävä maltti. Ylimitoitetut sopeutustoimenpiteet vain supistavat taloutta ja vievät työpaikkoja tuomatta mitään tilalle.

14 12 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? EKP:n rahapolitiikassa on edelleen keventämisen varaa: ohjauskorkoa voitaisiin laskea samalle tasolle Yhdysvaltain keskuspankin kanssa, eli lähelle nollaa. Finanssimarkkinoiden epävarmuuden lopettaminen on ennakkoedellytys talouskasvun turvaamiselle. Epävarmuus on tarttunut myös kuluttajiin ja yrityksiin, mikä on heikentänyt kokonaiskysyntää. Finanssimarkkinoiden saaminen järjestykseen ja epävarmuuden vähentäminen parantaa myös reaalitalouden näkymiä. Kotitaloudet eivät ole Euroopassa ylivelkaantuneita. Kulutuksen esteenä on varovaisuus eikä lainojen alle hukkuminen. Finanssipoliittista unionia ei tarvita Eteläisten euromaiden ulkoisia alijäämiä on seurannut julkisten talouksien alijäämät ja velkaantuminen. Kun myös pohjoisissa maissa (Suomea ja Luxemburgia lukuun ottamatta) rikottiin vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja toistuvasti, se menetti uskottavuutensa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tilalle onkin useissa puheenvuoroissa vaadittu uskottavia finanssipolitiikan sääntöjä ja tiukempaa koordinaatiota. EU:lle on esitetty enemmän valtaa jäsenvaltioidensa budjettipolitiikkaan esimerkiksi sixpackina tunnetussa taloushallinnon paketissa. Sen sisältö on oikeansuuntainen, mutta menee paikoin tarpeettoman pitkälle. Komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisymmärrys taloushallinnon uudistamiseksi koostuu oleellisesti neljästä osasta: Vakaus- ja kasvusopimusta vahvistetaan ja sen laiminlyönnistä rankaistaan taloudellisesti. Liiallisiin budjettien alijäämiin puututaan tiukentamalla ja automatisoimalla sanktiointia. Menettely koskee sekä budjettien alijäämiä että valtionvelkaa. Kansallisten budjettiprosessien laatua ja hallintoa parannetaan esimerkiksi kehysbudjetoinnin avulla. Makrotaloudellisia epätasapainoja ja kilpailukykyongelmia tarkastellaan ja niitä ohjataan korjaamaan maakohtaisten sanktioiden avulla. Tulevaisuudessa kaikkien euromaiden sitoutuminen kestävään taloudenpitoon on välttämätöntä. Siihen tarvitaan myös sanktioita. Syvempään finanssipoliittiseen yhdentymiseen ei ole tarvetta. Kaikkien euromaiden sitoutuminen kestävään taloudenpitoon on välttämätöntä. Julkisten talouksien kestävyyttä on vahvistettava ja seurantaa tehostettava. Huonosti talouttaan hoitaville maille pitää asettaa uskottavia poliittisia ja taloudellisia sanktioita. Samalla kansallisia budjetointiprosesseja on kehitettävä sille tasolle, mitä ne ovat parhaimmillaan. Tätä varten ei ole syytä luoda uusia viranomaistoimintoja, vaan komissio voi hoitaa sanktioinnin. Nämä seikat ovat hyvin mukana six pack -lainsäädännössä. Kontrollia ja sanktiointia syvempään finanssipoliittiseen yhteistyöhön ei ole EU:ssa tai euroalueella syytä mennä. Ei ole myöskään syytä ottaa käyttöön raskaita hallinnollisia prosesseja, kuten esimerkiksi kansallisten budjettien kierrättämistä Brysselin kautta osana niiden hyväksymisprosessia.

15 SAK Kuinka ulos eurokriisistä? 13 Yhteiseen finanssipolitiikkaan sisältyy useita ongelmia. Kun euromailla ei ole yhteistä velkaa, ei välttämättä edes tarvita yhteisiä finanssipoliittisia pelisääntöjä. Riittää, että jokainen maa huolehtii itse uskottavalla tavalla kestävästä finanssipolitiikasta. Niiden maiden, jotka näin ovat jo tehneet, eli pohjoisten euromaiden, ei ole mitään syytä luopua finanssipoliittisesta autonomiastaan. Nykyistä tiukemmin koordinoitu finanssipolitiikka merkitsisi hyvin talouttaan hoitaville maille kohtuutonta vallansiirtoa Euroopan komissiolle. Vaarana on, että finanssipoliittisen vallan siirtäminen vahvemmin EU-tasolle johtaa pidemmällä aikavälillä automaattisiin tulonsiirtoihin pohjoisista maista eteläisiin ja hidastaa siten ongelmamaissa tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia. Samalla kansalliset erityispiirteet ja tarpeet tulisivat huomioiduksi finanssipolitiikassa nykyistä huonommin. Kansalaiset eivät missään tapauksessa ole sellaiseen valmiita, joten poliittisesti tiukempi finanssipoliittinen koordinaatio ei ole tavoiteltavaa. Ongelmaksi jäisi holtittomasti talouttaan hoitavien maiden kohtalo. Konkurssiin ajautumisen uhkan ja siihen liittyvän osittaisen kansallisen itsemääräämisoikeuden menetyksen tulisi kyetä toimimaan riittävänä pelotteena pitää julkiset taloudet kunnossa. Mikään maa tuskin vapaaehtoisesti haluaa Kreikan tielle.

16 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1, PL Helsinki puhelin

17 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1, PL Helsinki puhelin