Näyttelyohjelmisto % SILK Kiinalaisen silkin tarina. Jorma Puranen. Juba Tuomola: Viivi & Wagner

Transkriptio

1 3 / 2 010

2 Tutustu EMMAn uudistuneisiin nettisivuihin Naisen silkkijakku, jossa kirjailtuja lintuja, perhosia, kukkia ja ooppera-aiheisia medaljonkikuvia. Qing-dynastia, luku. Kiinan kansallinen silkkimuseo. Näyttelyohjelmisto % SILK Kiinalaisen silkin tarina Näyttely esittelee silkin historiaa, kudottuja ja kirjailtuja kankaita, pukuja, asusteita ja seinävaatteita, joista vanhimmat ovat lähes 5000 vuoden takaa ja uusimmat nykyajalta. Kiinalaisen silkin tarina kertoo myös silkin synnystä, siitä miten pieni mulperipuun lehtiä syövä silkkiperhosen toukka kehrää kotelokoppansa silkkisäikeistä. Silkki on taiteen ja tekniikan nerokas yhdistelmä, siksi näyttelyssä esitellään myös silkin kudontatekniikkaa ensimmäisistä vyötärökangaspuista monimutkaisiin vetokangaspuihin. Jorma Puranen, Icy Prospects 5, Jorma Puranen Valokuvataitelija Jorma Purasen laajan näyttelyn painopiste on uusimmissa teoksissa, mutta mukana on myös teoksia varhaisemmilta vuosilta. Jorma Puranen tunnetaan Pohjoisen arktista maisemaa kuvaavista valokuvateoksistaan, joissa hän on lähestynyt maisemaa käsitteellisistä lähtökohdista kuvaten ihmisen ja kulttuurien jättämiä jälkiä luonnossa ja historiassa. Juba Tuomola: Viivi & Wagner Juba Tuomolan vuodesta 1997 ilmestynyt Viivi & Wagner on pitkään ollut Suomen suosituin sarjakuva. Mitä tämän epäsovinnaisen sarjakuvan maailma sisältää? Mistä aineksista sen huumori nousee? EMMAn näyttely valottaa Viivin & Wagnerin teemoja sekä piirtäjä Juba Tuomolan tuotantoa, joka ulottuu sarjakuvan lisäksi maalaukseen, näytelmien kirjoittamiseen, kuvitukseen sekä pilapiirroksiin. Juba Tuomola, Viivi ja Wagner Joan Miró Espanjalaisen taiteilijan Joan Mirón ( ) näyttely keskittyy erityisesti veistoksiin, joiden rinnalla nähdään maalauksia ja grafiikkaa. Näyttelyn tematiikka liikkuu veistosten ja maalausten yhteisen muotokielen ja ideoiden ympärillä. Tor Arne Tor Arnen (s. 1934) näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä taidemuseossa. Vaikka Arnen maalaukset perustuvat fyysisiin havaintoihin ja kokemuksiin maisemista ja luonnosta, ne eivät ole kuvailevia eivätkä edusta mitään muuta kuin itseään. Pysyvästi Punainen Saastamoisen säätiön taidekokoelmassa Nykytaiteeseen painottuva Punainen -näyttely herkuttelee lukuisilla punaisen eri sävyillä. Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta kuuluvat teokset edustavat kattavasti kuvataiteen kenttää video- ja valokuvataiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Esillä yli 40 teosta, jotka ovat lähes kaikki eri taiteilijoilta. Ulla Pohjola, Korppi sylissä, 2003, käsinkirjonta, helmikirjonta, värjäys kankaalle. Kuva Matti Ruotsalainen. Lue lisää Pohjolasta sivulta 18. EMMA ja Metropolia esittävät TARINOITA PUNAISESTA 5. ja Lisää tietoa tulossa:

3 Rinnallakulkijat EMMA Espoon modernin taiteen museon lehti Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa JULKAISIJA EMMA Espoon modernin taiteen museo PÄÄTOIMITTAJA Leena Joutsenniemi Toimitusneuvosto Ari Karttunen Päivi Karttunen Nana Salin Päivi Talasmaa Taitto Station MIR Oy Painopaikka Art-Print Oy painos: Osoitteenmuutokset, tilaukset (lehti on maksuton) ja palaute: Museon yhteystiedot takakannessa. Kun tulee taidemuseoon viikonloppuna, voi nähdä rivin lastenrattaita lippujonossa. Museon suurissa huoneissa kaikuu jalkojen kopse. Illalla taidemuseossa tapaa teinejä, jotka ovat liimautuneet videoteoksen äärelle. Arkena näkee koululuokan kuuntelemassa oppaan selostusta tai piirtämässä. Onnenkantamoiset: joku on ottanut kädestä, ja vienyt taiteen äärelle. Pienimpiä äiti, isä, täti, mummo tai vaari on tuonut, jutellut, kuunnellut ja katsellut yhdessä. Palkinnoksi on saanut pillimehua ja läheisen ihmisen kanssa kokemuksen siitä, että taiteessa on jotain koskettavaa. Koululaisille opettaja on valmistanut tehtävän, jonka avulla oppii paremmin katsomaan, kiinnostuu näkemästään, oppii ymmärtämään. Yhä uudestaan on mukava tulla: onko se maitojänis vielä paikoillaan, onko sillä maitoa? Miksi se kuva oli niin koskettava? Taidemuseokäynnistä tulee tapa, osa elämää. Kun on pitkä ja sateinen sunnuntai tai liian kuuma lomapäivä, tai kun on kuullut, että siellä on lempitaiteilijan teoksia, tai kun tarvitsee jotain ajattelemisen aihetta, suuntaa museoon. Miten taiteesta tulee ihmiselle merkityksellistä? Arvelen, että silloin, kun alkaa nähdä taideteoksen ja oman elämän liittyvän toisiinsa. Sitä ennen kaikki Utriaiset ja Väisäset ovat ihan LOL (1 : mitäpä niistä, kun ei edes tiedä, keitä he ovat. Nuori ihminen tarvitsee rinnalleen aikuisen, jotta hän pääsee taiteen maailmaan. Kaikilla ei ole sellaista läheistä aikuista, joka johdattaisi taiteen äärelle. Siksi koululla on tärkeä tehtävä taidekasvatuksessa: jokaisella lapsella on oikeus taiteeseen. Asiantunteva taideopettaja koulussa osaa johdattaa oppilaita taiteen äärelle kokemaan, tuntemaan iloa ja hämmennystä, tuttuutta ja vierautta, laajentamaan maailmaansa. Museon omat pedagogit ovat opettajan rinnalla: syventävät kunkin näyttelyn teemaa. Mutta jos koulusta puuttuu se asiantuntija, joka ymmärtää oppilaiden taideopetuksen päälle, museon ovet tuntuvat olevan kiinni, taiteen maailma ei avaudu. Mutta kun saa reunasta kiinni, taiteen maailma on loppumaton, ääretön. Sirkka Laitinen Kirjoittaja on taiteen tohtori ja kuvataiteen lehtori Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee projektipäällikkönä Opetushallituksessa peruskoulun taide- ja taitoaineiden oppimistulosten arviointiprojektissa. 1) lots of laughs (suom. nauraa paljon). Sanonta on jossakin määrin saanut sijaa puhekielessä varsinkin nuorten keskuudessa. 3

4 Idän Silkkitien tuomia uusia aiheita leijonia, norsuja ja kameleita taluttavia matkaajia jin-silkkikankaassa. Pohjoiset dynastiat, luku. Silkin ihme 5000 vuotta kiinalaista silkkiä Teksti Hannele Savelainen Kuvat Kiinan kansallinen silkkimuseo EMMAn näyttely 100% Silk kiinalaisen silkin tarina vie meidät silkin syntysijoille Kiinaan, silkin ihmeelliseen, vuosituhantiseen maailmaan. Näyttely jatkaa EMMAn kiinalaisen kulttuurin näyttelysarjaa, josta edellinen oli Tee!. Näyttelyn noin 100 teoksen aineisto tulee Kiinan Kansallisesta Silkkimuseosta Hangzhousta, maailman suurimmasta silkkimuseosta. Silkin hohde ei ole himmennyt yli viiteen tuhanteen vuoteen. Tarkoin varjellusta salaisuudesta ja hallitsijoiden etuoikeudesta on tullut jokamiehen ylellisyyttä. Samalla silkki on kuitenkin säilyttänyt kiehtovuutensa ja arvoituksellisuutensa. Se on luonnon ihme: silkkimadon lahja ihmisille. Silkki on olennainen osa Kiinan historiaa. Silkin synty oli aluksi mysteeri, ja itse silkkimatoa pidettiin pyhänä, taivaan ja maan yhdistäjänä. Vähitellen silkin merkitys maallistui, ja siitä tuli elinkeino, ylellisyys- ja vientituote, diplomatian ja politiikan väline. Koko ajan silkki on kuitenkin säilynyt syvällisenä osana kiinalaista kulttuuria. Se on kietoutunut niin taiteeseen, kieleen ja kirjallisuuteen kuin hovikulttuuriin, pukeutumiseen ja sisustukseen. Silkinvalmistus säilyi Kiinassa tuhansia vuosia tarkoin vartioituna valtiosalaisuutena ja samalla myös Kiinan tärkeimpänä vientituotteena. Vasta 500-luvulla silkinviljely levisi muuallekin. Pieni kotieläin taivaan ja maan välikappale Silkinviljely on monimutkaista ja tarkkuutta vaativaa työtä, ja itse silkin synty pienen silkkiperhosen toukan kehräämästä kuidusta, silkkisäikeistä, on vaikuttava ja mieltä kiehtova tapahtuma. Pientä kotieläintä, silkkiperhosta, on hyödynnetty Kiinassa jo ammoisista ajoista alkaen. Silkin synnystä on monta tarinaa, ehkä tunnetuin niistä kertoo keisarinna Shi Ling Chin keksineen puutarhassaan yli 5000 vuotta sitten silkkimadon kasvatuksen. Silkinviljely oli itseasiassa jo tuolloin edistynyttä, sillä ensimmäiset löydetyt silkkitekstiilit Jangtsen vesistön alueella ovat neoliittiselta ajalta yli 5000 vuoden takaa. Jo silloin tunnettiin ainakin kaksi silkin erilaista kudontatapaa. Aluksi harvinaista ja kallisarvoista silkkiä käytettiin vain rituaalien yhteydessä kuolleiden 4

5 Pieni lohikäärmekaapu, joka on ilmeisesti tarkoitettu lapsikeisarille. Qing-dynastia, luku. Miesten eläin-, kukkaja kasviaiheinen viuhkakotelo. Qing-dynastia, luku. Typistetyille jaloille tehdyt, kirjaillut kolmen tuuman lootus -kengät. Qing-dynastia, luku. 5

6 Leskikeisarinna Cixi loisteliaassa puolivirallisessa asussa, jonka kuvioina mm. pitkäikäisyyden merkkejä (shou). Qing-dynastia, 1800-luvun loppu. suojana ja rituaaleihin osallistujien kaavuissa. Kuviot kankaissa esittivät mytologisia eläinhahmoja, mm. feeniks-lintuja ja lohikäärmeitä. Silkin voima ja vaatetta kantavan voima - vahvistui, kun siinä kuvattiin taivaallisia olioita. Silkin kuviot saatiin aikaan monimutkaisilla kudonta- ja värjäämistekniikoilla sekä kirjomalla. Vähitellen silkkitekstiilien käyttö yleistyi rituaalitarkoituksista laajemmin keisarillisen hovin ja virkamiesten käyttöön; tavallinen kansa käytti villa- ja pellavavaatteita. Kalliista silkistä itsestään samoin kuin kuvioista ja väreistä tuli tärkeitä vallan symboleita, jotka määrittivät kantajansa hierarkkisen paikan. Viimeisillä vuosisadoilla ennen ajanlaskun alkua ja ajanlaskun alussa kehitettiin monia uudenlaisia silkkikangastyyppejä. Ajan kirjontamalleilla, mm. parittaisilla lohikäärmeillä ja feeniks-linnuilla, tiikereillä ja kukilla tuli olemaan suuri merkitys myöhemminkin. Tuolloin jo yli tuhatvuotista geometrista ja symmetristä kuviointia yhdisteltiin ja limitettiin hienostuneesti näihin kuvioihin. 6 Silkkitie idän ja lännen yhdistäjä Tang-dynastian aika (n luku) oli yksi Kiinan sivilisaation huippukausia, ja tuolloin silkin tuotantokin monimutkaisine kangaspuineen sekä uusine kudonta- ja värjäystekniikkoineen eli suurta kukoistuksen aikaa. Silkki yhdisti myös kaksi mahtavaa kulttuuripiiriä, Kiinan ja Rooman. Kaupankäynti valtioiden välillä oli alkanut jo ennen ajanlaskun alkua, mutta Tang-dynastian ajasta tuli idän ja lännen yhteyksien vilkkain kausi. Silkki kulkeutui länteen keskiaasialaisten ja arabialaisten kauppiaiden välityksellä yli km pitkää Silkkitietä pitkin Kiinan Changansta (nyk. Xi an) Keski-Aasian kautta Syyriaan ja muihin Lähi-Idän maihin, joista kallisarvoinen silkki - kilo kultaa vastasi kiloa silkkiä - kuljetettiin laivoilla Kreikkaan ja Roomaan. Silkkitien tuomat uudet kulttuurivirikkeet toivat uusia aiheita kiinalaiseen silkkiin, mm. norsuja, leijonia ja sarvipääantilooppeja sekä medaljonkimalleja, joiden sisällä oli eläin tai kasvi. Songja Yuan- dynastioiden aikoina (n luku) suosiossa olivat mm. metsästysaiheet, kotkat, villihanhet sekä kukkasarjat. Silkissä vallan, uskollisuuden ja onnen symbolit Silkkikangaslaatujen, asujen ja kuvioiden rikkaus ja hienostuneisuus sekä tekninen osaaminen saavuttivat huippunsa Ming- ja Qing -dynastioiden aikana (n luku). Silkin tuotanto oli edelleen yksinomaan keisarillisen hovin valvonnassa. Tuolloin myös vaatteiden sosiaalisen statuksen osoittavat merkit ja symbolit olivat kaikkein tärkeimmässä asemassa. Lohikäärme oli keisarillisen vallan ja keisarin, Taivaan pojan vertauskuva, ja toisin kuin lännessä kaikkien positiivisten voimien symboli. Koko hovikulttuurin vaatetus oli tarkoin säänneltyä, ja virkamiesten ja myös sotilaiden pukujen rinnuksissa oli heidän arvoaan kuvaavat tunnukset. Naisten vaatetus, keisarinnaa ja keisarillista piiriä lukuunottamatta oli tätä väljempää, mutta sitä sitoivat muut yhtä tiukat säännöt ja ihanteet. Mm. jalkojen sidonta oli alkanut jo 900-luvulla. Symbolimerkitykset liittyivät myös väreihin ja lukuihin. Jo Tang-dynastian aikana suositut leijailevat pilvet, eläimet, kiinalaiset kirjainmerkit ja erilaiset onnentoivotukset olivat puvuissa toistuvia aiheita, joita voivat myös tavalliset ihmiset käyttää. Esimerkiksi pitkäikäisyyden merkki (shou) toistui usein eri tavoin esitettynä tekstiilien kuvioissa tuhansien vuosien ajan. Kukkakuviot ja eläimet ovat edelleen hyvin yleisiä aiheita silkissä, ja niiden symboliikan taustalla on monitasoisia mytologisia ja uskonnollisia käsityksiä. Silkin ja muodin liitto Hyvin säilyneet asut, pitkähihaiset kaavut, jakut, hameet ja housut, kertovat meille dynastioiden vauraudesta, silkin valmistuksen tekniikoista, kudontatavoista ja värjäysmenetelmistä, mutta myös muodin vaihteluista. Kaapujen perusmallissa on pitkät hihat, leveä kaulaa myötäilevä kaulus ja edusta, joka on joko suora tai kaulasta toiseen sivusaumaan kaartuva. Kaapujen pitkät, suorat linjat korostavat silkkikankaan hienoutta, monimutkaisia kuvioita ja erittäin taidokkaita kirjailuja. Perusmalli pysyi periaatteiltaan lähes muuttumattomana vuosituhansia, mutta yksityiskohdat vaihtelivat suuresti. Silkin kuviot ja aihepiiri muuttuivat muita taiteen aloja nopeammin, mikä tuo esiin silkin tärkeän aseman virallisen hierarkian osoittajana sekä sen merkityksen muodin luojana. Kun valtakeskittymät muuttuivat alueellisesti, uudet hallitsijat ja dynastiat toivat omia erityispiirteitään kankaisiin ja vaatetukseen. Uuden sulautuminen vanhaan luo aina jotakin aivan uutta; esimerkiksi korkealle kaulaan napitetun qipaon, luvulla Shanghaissa kehitetyn silkkisen koteloleningin perusmalli oli alun alkaen peräisin mantsujen, Qing-dynastian perustajien, asusta.

7 Mulperi- eli silkkiperhosen (Bombyx mori) toukkia. Muinaiskiinalaisen kirjan Huainanzin mukaan silkkimato on lohikäärmeen eli kaikkien hyvien voimien alku- ja esikuva, ja se on aina kulkenut lohikäärme-käsitteen mukana. Pieni ihmeellinen silkkimato ja suuri lohikäärme ovat molemmat hyvän ja kauniin vertauskuvia. Silkkiin sisältyy uskomaton määrä asioita. Se on paljon enemmän kuin moneen muuntuva, loistelias kangas; silkki kantaa itsessään muinaisen Kiinan kulttuurisia merkityksiä ja historiallisia arvoja. Silkin kahinaa EMMAn yläaulassa on 100% SILK -näyttelyn ajan esillä Linnan itsenäisyysjuhlien silkkiiltapukuja useilta eri vuosikymmeniltä. Tuhansien vuosien taakse katsovan silkkinäyttelyn rinnalla puvut kertovat nykymuodin silkkisestä historiasta.villisilkin kokoamassa näyttelyssä nähdään taitavien suomalaisten suunnittelijoiden ja ompelijoiden Linnan vieraille tekemiä luomuksia. Silkkitie-opastus Helinä Rautavaaran museossa Helinä Rautavaaran museon opastuksella seurataan tarunhohtoista silkkitietä, joka kulki Kiinasta Lähi-idän kautta Eurooppaan. Samalla tutustutaan silkin ja muiden ylellisyystuotteiden kauppaan ja kulttuurivaikutteiden leviämiseen. Buddhalaisten pyhien kirjoitusten, sutrien, kultabrokadikannet. Ming-dynastia, 1500-luku. Maksuttomia yleisöopastuksia pidetään la 2.10., 16.10, , klo sekä su 3.10., , ja klo Tervetuloa! 7

8 Teksti Leena Joutsenniemi Kuva Ari Karttunen Ei ne mun tietääkseni ole naimisissa Sarjakuva on ollut Juba Tuomolan juttu lapsesta saakka, mutta strippejä hän ei arvellut ikinä piirtävänsä. Viime kesänä valmistui Viivi & Wagner -strippi. 8

9 Sarjakuvantekijä Juba Tuomolan (s. 1965) Viivi & Wagner sai alkunsa 90-luvun alussa muutamasta pankin Kultapossulehdessä julkaistusta kokosivun sarjakuvasta. Joitakin vuosia myöhemmin kun Helsingin Sanomat etsi uusia kotimaisia sarjakuvia, Juba kaivoi lapsenomaiset hahmot esiin ja kypsytti aikuisiksi. Loppu tarinasta onkin suomalaista sarjakuvalegendaa; viime kesänä Suomen suosituimmasta sarjakuvasta valmistui strippi (sanomalehtisarjakuva, useimmiten 3 ruutua). Viivi on ekopiiperrykseen kallellaan oleva kasvisyöjä, Wagner Aku Ankan luonteella varustettu peruslaiska sika, joka tykkää juoda sohvalla olutta. Tämän enempää Juba ei ole hahmoilleen ominaisuuksia määritellyt eikä rakentanut taustaksi valmista maailmaa tai maailmankuvaa. Sarjassa voi tapahtua mitä vain ja arkistoista löytyykin melkoisen surrealistisia tarinoita, jossa Wagner vaikka muuntuu kuutioksi. Kokeilin jossain vaiheessa, oikeastaan tiedostamatta, kuinka pitkälle sarja voi mennä kuvatessaan Viivin ja Wagnerin sisäisiä maailmoja. Naimisiin epäsovinnainen pari ei ole päässyt, ainakaan Juban tietojen mukaan, vaikka Viivi siitä joskus on unta nähnytkin. Viivi & Wagner -stripit eivät ole vitsejä, vaan helposti samaistuttavia traagisia, humoristisia tai filosofisia tuokiokuvia elämästä. Juba itse määrittelee tapansa tehdä epätoivon konseptiksi. Yritän joka kerta perusteella itselleni miksi teen kulloisenkin stripin. Stripin voi synnyttää hauska sananparsi, yksityiskohta tai asento, jokin tilanne tai esine, vaikka pölynimuri, joka vaan olisi kiva piirtää. Kerran minulle ehdotettiin aiheeksi pussilakanaa, mikä laukaisi heti stripin. Ja totta kai hahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, ajattelen usein miten Wagner tai Viivi moneen juttuun reagoisi. Juba sanoo ideoinnin olevan työtä siinä missä piirtämisenkin, ideat eivät tule, vaan ne tehdään. Se taas tarkoittaa elämän seuraamista hyvinkin laaja-alaisesti, onhan Wagner ehtinyt kokeilla monenmoisia ammattejakin. Kyllä mä luen naistenlehtiäkin vakoillakseni Viivin ajatusmaailmaa, Juba tunnustaa. Mokiakin sattuu silloin tällöin. Juba kertoo palauteryöpystä, jonka sai, kun Wagner luetteli naisten vaatekokoja numeron välein 38, 37, 36.. Kun viikossa on 6 deadlinea, vuodessa piirrettävänä 313 strippiä eli 1000 kuvaa ja jatkuvasti vireillä lukuisia muita projekteja, tekijän on oltava säntillisen ahkera. Joskus tarinat tulevat helposti, joskus vaikeasti ja välillä koko tekeminen kyllästyttää. Juba tekee viikossa säännöllisesti 8 strippiä tarvittavan kuuden sijaan, jotta joskus voisi vähän lomaillakin. Toisin kuin monet tietotekniikkaa hyödyntävät kollegansa, Juba piirtää ja värittää kaiken käsin tussiterällä ja siveltimellä. Oikeastaan pidän mustan värittämisestä, se on suorastaan terapeuttista. EMMAn näyttelyyn kuraattori Heikki Jokinen on koonnut Viivi & Wagner -strippejä viiden erilaisen teeman ympäriltä. Niistä yksi kuvaa Wagnerin hassuja ideoita, toinen sian ja naisen parisuhdetta, kolmas yhteiskunnan kumua parin elämässä, neljäs alitajunnan absurdeja syvyyksiä ja viides Viivin ja Wagnerin filosofiaa. Näyttelyssä stripit, 20 kappaletta kustakin teemasta ovat esillä alkuperäisinä piirroksina. Näyttelyssä kuvataan myös sarjakuvan prosessia luonnoksesta valmiiksi työksi. Näyttelyyn liittyy julkaisu: Sika pärjää aina Kirjaa myy mm. EMMAShop ja 9

10 Jorma Puranen, Shadows, Reflections... 20, Jorma Puranen Jorma Puranen. Kuva Ari Karttunen. Valokuva ei ole todellisuuden heijastuma vaan heijastuman todellisuus (Jean-Luc Godard) Teksti Päivi Talasmaa 10 esittelee Jorma Purasen EMMA teoksia vuosilta osittain retrospektiivisessä näyttelyssä, jossa on esillä runsaat 50 teosta useista eri kuva sarjoista. Tekniikaltaan teokset ovat kromogeenisia värivedoksia ja mustavalkokuvia. Jorma Puranen (s Pyhäjoki) on kuvannut maisemia usean vuosikymmenen ajan. Lähes 30 vuotta hän on työstänyt erilaisia pohjoisiin alueisiin liittyviä projekteja, joissa näkyy suhde historiaan ja arktiseen maisemaan. Jo 1970-luvulla Puranen alkoi syventyä saamelaisten historiaan; vanhojen arkistokuvien kautta hän sai tietoa saamelaisiin kohdistuneesta syrjinnästä. Koin tärkeänä tutkia ja ottaa selkoa näiden ihmisten elämästä ja olosuhteista pystyäkseni paremmin ymmärtämään heidän elämäänsä. Arkistoissa työskenteleminen oli osa sitä työtapaa ja niitä menetelmiä. Oman työnsä kautta hän päätyi pohtimaan myös kuvan eettisiä ongelmia. Puranen seurasi kansainvälistä kulttuuriantropologiaa sekä antropologista elokuvaa, jossa käytiin keskustelua tutkimuskohteen hierarkkisista valtasuhteista ja alkoi pohtia vakavasti miten dokumentaristi tai tutkija voi myös valokuvan kontekstissa tutkia kohdettaan. Hän halusi löytää uusia näkökulmia ja lähtökohtia työlleen etsien jotain sellaista missä nämä valtasuhteet eivät olisi niin ilmeisiä. Tässä Jorma Puranen oli aikaansa edellä, sillä Suomessa dokumentaarinen valokuvaus oli 1980-luvulle tultaessa jonkinlaisessa pysähtyneessä tilassa. Se oli tullut tavallaan tiensä päähän. Kansainvälisen kulttuuriantropologian esiin tuomat kysymykset dokumentarismin piirissä tulivat Suomessa aktuelleiksi vasta 80-luvulla mm. feminismin myötä. Kuvitteellinen kotiinpaluu on usean vuoden projekti ja monien sattumien ja työvaiheiden tulos.teossarjan aiheena ovat saamelaisista lasinegatiiville kuvatut muotokuvat, jotka Puranen löysi Pariisin Musée de l Hommen arkistosta. Kuvat otti valokuvaaja G. Roche, joka oli palkattu ranskalaisen ruhtinas Bonaparten

11 Jorma Puranen, sarjasta Kuvitteellinen kotiinpaluu, 1991, EMMA Espoon modernin taiteen museon kokoelma. Lappiin vuonna 1884 suuntautuneen retkikunnan valokuvaajaksi. Purasen sanoin ne oli erittäin hienoja, laadukkaita potretteja kuvaaineisto oli hyvin vähän tunnettu, kuvia ei olllut käytetty missään tutkimuksessa tai artikkelin kuvituksena. Tavallaan se toi lisäaksentin projektiin, jonka kanssa työskentelin. G.Rochen kuviin oli merkitty ketä kuva esittää, mikä oli Puraselle tärkeää.hän totesi tuntevansa ihmisiä, joiden esi-isiä oli kuvissa. Hän päätti suorittaa muotokuvien kuvitteellisen kotiinpaluun ja palauttaa kuvat alkuperäiseen maisemaansa. Hän kuvasi kuvat uudelleen, vedosti ne filmille, pohjusti läpikuultavat muotokuvat akryylilevylle ja teki niistä kuvainstallaation tunturimaisemaan. Näin kuvatuissa teoksissa maiseman ja dokumenttikuvauksen raja hämärtyi. Pohtiessaan ihmisen ja kokonaisten kulttuurien jättämiä jälkiä historiassa ja luonnossa Puranen myös löysi oman taiteellisen ja ideologisen vastauksensa kolonialismin välineenä toimineeseen valokuvaukseen. Puranen aloitti projektin kuvaukset vuonna 1991 Ruijan Taanassa, josta löytyi sopivia tunturialueita. Hän valitsi kuvauspaikoiksi samoja pororeittejä, joita saamelaiset olivat käyttäneet vuosisatoja. Kuvaaminen tapahtui keväällä ja kuvausmatkat kestivät kerrallaan pari viikkoa. Keskustelu kuvien kanssa, keväthanget, muuttolinnut ja porot, jotka vaelsivat talvehtimisalueiltaan kesäksi meren rannalle, oli Puraselle lähes maaginen kokemus vaikkei hän itseään äärimmäisenä luontoihmisenä pidäkään. Saamelaiskuvien tavoin moniosaisen Where Compasses All Go Mad -teoksen lähtökohta on arktisessa kuvastossa. Saamelaiskuvat olivat liittyneet identiteettiin ja poliittisiin, kolonialismiin liittyviin kysymyksiin. Tässä teoksessa Puranen siirtyi yleisempään, tutkimusmatkojen ja val loittamisen historiaan. Puranen käyttää historiaa monialaisesti, saamelaiskuvien ohella teoksen kuvamaailma koostuu Pohjoisnavalle suuntautuneiden 1900-luvun alun arktisten retkikuntien kuvastosta: mm. Grönlannin itärannikon Ammassalakin paikallisarkistosta sekä naparetkeilijöiden henkilökuvista kuten Nansenin, Cookin ja Robert Pearyn retkikuntaan kuuluneen afroamerikkalaisen Matt Hensonin kuvista. Puranen halusi luoda kuvitteellisen tilan, joka on avoin erilaisille tulkinnoille. Shadows, Reflections -sarjassa Puranen on kuvannut vanhoja porvarismuotokuvamaalauksia pyrkimyksenään herättää eloon kuvien henkilöiden menneisyys. Kuvista tuli tavallaan kulttuurisen merkityksen omaavia visuaalisia merkkejä. Ensimmäiset kuvaukset sarjaan Puranen teki jo vuonna 1991 Sinebrychoffin taidemuseossa erään toisen projektin yhteydessä. Kävellessään museohuoneissa hän kiinnostui kokoelmamaalausten pintaan heijastuvasta valosta ja sivuvalosta. Varhaisimmat sarjan teokset ovat 90-luvun lopulta. EMMAssa esillä olevat teokset on kuvattu museoiden kokoelmiin kuuluvista muotokuvista Suomessa, Ruotsissa ja Hol lannissa. 11

12 Shop Shopin syksy on täynnä värejä ihania kankaita hauskoja muotoja pieniä sikoja kiinalaista tunnelmaa taidekirjallisuutta kaikenikäisille Viivejä&Wagnereita Ja paljon muuta Suomesta ja maailmalta. Jorma Puranen, Sixteen Steps to Paradise 24, Muista myös nettikauppa: Puraselle itselleen teossarjassa on kyse samasta asiasta kuin edeltäneissäkin teoksissa: katsoa tuntemattomia ihmisen kasvoja ja yrittää pohtia tilannetta missä kuva on otettu ja teos maalattu. Ihminen on kuvassa, olipa se sitten kameran tai maalauksen kohde. Miten kukkia ja puita kuvaavat teoksesi Sixteen Steps to Paradise ovat syntyneet? Olet yhdistänyt niissä maalaamisen ja valokuvaamisen, mutta hieman toisella tavalla kuin aikaisemmissa teoksissasi. Katsoja ei oikeastaan tiedä mitä hän katsoo, maalausta, valokuvaa vai niiden yhdistelmää. Olen aina pitänyt puutarhanhoidosta olin jo aloittanut Icy Prospects -sarjan kuvaamisen ja olin pitkään miettinyt mitä voisin tehdä omalla pihallani ettei aina tarvitsisi tehdä pitkiä kuvausmatkoja. Purasta kiinnosti erityisesti varjo ja sen heijastus ja hän halusi saada myös varsinaisen objektin valokuvaan esimerkiksi puun oksan, sen varjon ja sen heijastuman. Hän kuvasi teokset mustaksi maalattujen kiiltävien akryylilevyjen kautta, jotka hän vei puutarhaan 16 askeleen päähän kotiovelta. Puranen on jatkanut teossarjan kuvaamista vielä tänä kesänä. Icy Prospects on viimeinen pohjoista maisemaa kuvaavasta sarjasta. Ne ovat kuvia arktisesta maisemasta, maisema kohtaa maiseman heijastuksen. Teokset tuovat mieleen 1800-luvun historiallisen romanttisen maalauksen. Sarjan nimi on peräisin arktisiin tutkimusmatkoihin liittyvistä tarinoista sekä Nordkapiin matkustavista turisteista, jotka ihmettelevät eteensä aukeavaa maisemaa. Valokuvissa on nähtävissä myös Purasen kiinnostus uudenlaiseen tilakäsitykseen, liikkuvuuteen ja etäisyyksiin, joka on noussut esille myös tämän päivän kulttuuriin liittyvissä tutkimuksissa. Jorma Purasen koko tuotanto on ollut jollain tavoin yhteydessä sekä historiaan että pohjoisiin alueisiin. Hänen taidenäkemykselleen on ominaista yrittää löytää keinot yhdistää nykyhetki ja historia, peilata menneisyyttä ja nykyisyyttä. Nähdään EMMA Shopissa! TI,PE-SU KE, TO WeeGee, 2.kerros, EMMAn näyttelytila Shop 12 SHOPMAINOS.indd :00:26

13 Katja Tukiainen Mitä sanoisit jos uskaltaisit? Mademoiselle Good Heavens ja SOS- lapsikylän Matkalla-projekti Hey, kitten. How about spending some of your nine lives with me?, Katja Tukiainen yksyllä 2010 maalaan EMMAn Ilme- koko tilan täyttävän maalaus- Spajaan installaation, jossa vaaleanpunaisessa valossa kylpevä Mademoiselle Good Heavens eli Neiti Hyvät Hyssykät yrittää mahtua valkoiseen huoneeseen. Maalauksissani, videoteoksissani ja sarjakuvissani usein esiintyvä Mademoiselle Good Heavens on kasvanut 20 vuoden kuluessa ja taiteellisen työskentelyni edetessä alter ego hahmosta teosteni visuaaliseksi elementiksi, joka ehdottaa katsojalle kertomuksia tai kertomusten alkuja. SOS- lapsikylän Matkalla-ryhmän työpaja tulee mukaan Mademoiselle Good Heavensin huoneeseen tarkastelemaan omia käsityksiään suureksi kasvaneesta lapsesta. Työpajassa rohkaisen nuoria kokeilemaan oman alter egonsa eli ns. toisen minän kuvittelua, piirtämistä ja maalaamista. Toinen minä on hahmo, jolla nuori voi kokeilla toisenlaisena olemista. Toisen minän kautta jokainen voi tarkastella käsityksiään itsestään ja toisista ihmisistä. Toinen minä voi sanoa ja olla jotakin mitä ei itse juuri nyt uskalla, voi tai halua. Mademoiselle Good Heavensin huoneen työpajan työskentelylle on tärkeää turvallinen ja hullutteluun rohkaiseva ilmapiiri. Siellä nuoret saavat leikkiä ajatusleikkejä ja rohkaisen heitä tutkimaan heidän omia ideoitaan alter egoistaan. Mademoiselle Good Heavensin huone on tila, joka on satumainen ja samalla hiukan haikea. Eräs katsoja on sanonut, että teoksissani on läsnä sellainen viattomuus, joka sen menettäneen mielessä herättää kaihon tunteen. Mademoiselle Good Heavens Ilmeessä Taidehaltijan pajakutsuja ja koululaisten työpajoja pidetään Hyvät hyssykät -teemalla. Lue lisää sivu 15. Mademoiselle Good Heavens, eräs suunnitelma maalausinstallaatiota varten, Katja Tukiainen

14 Enemmän irti taiteesta! OHEISOHJELMISTO syksy 2010 Varaukset ja ilmoittautumiset: ma pe klo 9 12, p. (09) UUTTA! Aikuis- ja yritysryhmille: TAIDEKUOHUT Tee arjesta juhla tai vietä merkkipäivääsi EMMAssa! EMMA tarjoaa pirskahtelevan hauskaa tekemistä aikuis-, yritys- ja tykyryhmille. Taidekuohuilla tutustutaan näyttelyyn, touhutaan ateljeetyyppisessä työpajassa sekä nautitaan yhdessäolosta ja kuohuvasta. Syksyn Taidekuohuilla keskustelua vauhdittavat teokset ripustuksesta Punainen (SSKO) sekä alkaen Katja Tukiaisen installaatio Good Heavens! Osallistujille jaetaan EMMA-lahjakassit. TAPAHTUMAT S-asiakasomistajapäivä su Tutustu uusiin näyttelyihin opastuksilla tai omin päin! Ohjelmassa myös koko perheen työpaja. klo Taidetunti 100% SILK Kiinalaisen silkin tarina -näyttelyssä klo Taidevartti Jorma Purasen valokuvanäyttelyssä klo Mielen maisemat -valokuvaaiheinen työpaja kaiken ikäisille (alk. 6-v.) klo Taidevartti Juba Tuomolan näyttelyssä Joulutapahtuma la ja su Näyttelykeskus WeeGeen perinteisessä joulutapahtumassa opastuksia ja työpajoja. Löydä lahjat museokaupoista ja WeeGeen joulumyyjäisistä! EMMAssa molempina päivinä klo Sika -nonstop sarjakuvatyöpaja kaiken ikäisille. Kääri joululahjasi itse tehtyyn käärepaperiin! Lauantaina Korkeasaaren eläintarhalehtori kertoo silkkitoukan jännittävästä elämästä EMMAn 100% SILK -näyttelyssä. Katso koko ohjelma lokakuussa: Kesto 1,5 h. Ryhmä max. 20 hlöä. Hinta: 200 / ryhmä + menun hinta. Menu sisältää EMMA Cava -tervetulomaljat sekä cocktailpaloja ja virvokkeita valinnan mukaan. Varaus on tehtävä viim. 1 viikko ennen Taidekuohuja. Näkövammaisille: TAIDETUNTI Tutustutaan oppaan johdolla Saastamoisen säätiön taidekokoelmaan. Kierroksen teoksia voi tunnustella puuvillakäsinein. Havaintomateriaalina toimivat myös EMMAn opetuskokoelma Taidepakin teokset. Kesto 45 min. Ryhmä 3-5 hlöä. Hinta 45. Varaus on tehtävä viim. 3 arkipäivää ennen opastusta. la klo Ilmaiskeikalle museoon? Levykirppikselle ja äänityöpajaan? Loppuvuoden kohokohta on EMMA rokkaa -tapahtuma, pääesiintyjänä energinen Haloo Helsinki! Katso koko ohjelma: S-asiakasomistajapäivinä ja sisäänpääsy S-Etukortilla 5 (norm. 10 ). Alle 18-v. ilmaiseksi. EMMA on liikkumisesteetön. Palvelumme soveltuvat myös liikkumis esteisille ja kehitys vammaisille. Opastukselle on mahdollisuus varata käyttöön oppaan ääntä vahvistava laite. = lapsille suunnatun ohjelman merkki 14

15 OPASTUKSET VARATTAVAT TYÖPAJAT OMIN PÄIN YLEISÖOPASTUKSET Kesto 45 min., Taidevartti 15 min. Sisältyvät museolipun hintaan. TAIDEVARTTI sunnuntaisin klo 13 ja 16 Teosvalinnat Saastamoisen säätiön kokoelmasta ja lokakuusta alkaen syksyn vaihtuvista näyttelyistä TAIDETUNTI alkaen lauantaisin klo 14 näyttelyssä 100% SILK Kiinalaisen silkin tarina tai Jorma Puranen. Huom! La Taidetunnin tilalla EMMA rokkaa -tapahtuman runsas ohjelmisto. TAIDEHALTIJAN TUNTI sunnuntaisin klo 14 VARATTAVAT OPASTUKSET Ryhmäkoko max. 25 henkilöä. Kesto 45 min., Taidevartti 15 min. Hinta 45 / la-su 70 Varaus on tehtävä viim. 3 arkipäivää ennen opastusta. TAIDEVARTTI on tietoiskumainen opastus, joka tutustuttaa yhteen teokseen kerrallaan. Opas on ryhmän käytettävissä vartin jälkeen keskustelua ja neuvontaa varten. TAIDETUNTI on opastus valittuun näyttelyyn. TAIDEHALTIJAN TUNTI on päiväkoti-ikäisille, alk. 4 v., suunnattu sadutusopastus. TYÖPAJAT AVOIMET TYÖPAJAT Avoimet nonstop-työpajat ovat maksuttomia ja soveltuvat kaikenikäisille. Alle kouluikäiset vanhempien seurassa. ti ja ke klo Super Caramel Rakastatko kermavaahtoa ja kakkua myös ei-syötävässä muodossa? Mitä useampi kokki sitä parempi kollektiivinen kierrätyskakku valmistuu EMMAn ja Näyttelykeskus WeeGeen syntymäpäivinä työpaja Ilmeessä, 2. krs. Lisää avoimia työpajoja löydät kohdasta TAPAHTUMAT. Virkistyspäivä? Syysretki? Synttärit? Tutustu näyttelyyn tekemällä itse! Alle 18-vuotiaat 80 / ryhmä, aikuiset 100, la-su 120 / ryhmä. Hinnat sisältävät opastuksen näyttelyssä ja ohjatun työskentelyn materiaaleineen. Taidehaltijan pajakutsuille ja Taidekaffeille varaukset 1 viikko ennen pajaa, muut varaukset viim. 3 arkipäivää ennen. TAIDEHALTIJAN PAJAKUTSUT Hyvät hyssykät! johdattaa pienen päivänsankarin ystävineen vahvojen värien ja hassujen hahmojen maailmaan. Työpaja perustuu Katja Tukiaisen installaatioon Good Heavens! jonka innoittamina valmistetaan omia hyssykkähahmoja. Kesto: Ohjattu osuus EMMAssa 1,5 h, jonka jälkeen omatoiminen juhla-ateria Cafe WeeGeellä. Yli 4-vuotiaille lapsille. Ryhmä max. 15 lasta + 5 aikuista. Hinta: 80 / ryhmä ja valinnainen menu 7,30 / hlö TAIDEKAFFET Punainen lanka Syksyn seniorityöpajoissa vieraillaan neljässä näyttelyssä. Keskustelevan näyttelyvierailun jälkeen nautitaan työpajassa kahvit ja työskennellään päivän teeman mukaisesti. Teemana on punainen väri. Ilmoittautuminen viim. viikkoa aikaisemmin: ma pe klo 9 12, p. (09) Osallistu kerran tai useammin! Kesto 2 h. Max. 15 hlöä / kerta. Hinta 5 / kerta. to Good Heavens! Katja Tukiaisen installaatio, sarjakuvapaja to Juba Tuomola, sarjakuvapaja to Kiinan silkki, silkkimaalausta to Punainen, Saastamoisen säätiön kokoelma, silkkimaalausta PÄIVÄKODIT, ALAKOULUT lk Hyvät hyssykät! Laitetaan minäkuva ja mielikuvitus peliin ja valmistetaan mm. värillisestä massasta omia hyssykkähahmoja. Työpaja perustuu Katja Tukiaisen installaatioon Good Heavens! Kesto 1,5 h. Max. 15 hlöä, suuremmat ryhmät (max. 24 hlöä) voidaan puolittaa ja varata kaksi rinnakkaista työpajaopastusta. YLÄKOULUT lk, LUKIOT Sika vai supersankari? Juba Tuomolan näyttelyyn ja Katja Tukiaisen installaatioon perustuva työpaja, jossa pohditaan omaa alter egoa ja uskaltamista sarjakuvan keinoin. Whizz! Pow! Baoom! Shabam! Tussi, guassi, kapalevy. Kesto 2 h. Max. 15 hlöä, suuremmat ryhmät (max. 24 hlöä) voidaan puolittaa ja varata kaksi rinnakkaista työpajaopastusta. Oikotiet ja ääniopastus avaavat uusia näkökulmia Saastamoisen säätiön taidekokoelmaan. Palveluita ja lisätietoa saa EMMA infosta, 1. krs. OIKOTIET Oikotiet-sarjassa julkaistaan syksyn aikana kaksi uutta reittiä: kirjailija Sinikka Nopolan ja Vuoden 2010 pakolaisnaisen Nasima Razmyarin valinnat kokoelmasta. Muistathan myös aiemmin ilmestyneet reitit. Esitteet ovat maksuttomia. ÄÄNIOPASTUS Koiran ja suden välissä vie kuulijan mustan, valkoisen ja harmaan maailmaan kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen johdolla. Kielet: suomi, ruotsi, englanti, ranska. Kesto 15 min. SADUTUSTUOLI Kuvataiteilija Anu Tuomisen osallistava teos Kirjan kannet koivupuuta ajatukset Australiassa asti esillä näyttelykerroksessa. LUENNOT Museolipun hinnalla ti klo 17 Valokuvataiteilija Jorma Puranen ja taidehistorioitsija Marjatta Levanto keskus televat Purasen tuotannosta sekä juuri avautuneesta näyttelystä. to klo 18 Vaatesuunnittelija Ilona Pelli: Silkistä. la klo 15 Korkeasaaren eläintarhalehtori kertoo lapsiperheille silkkitoukan elämästä näyttelyssä 100% SILK Kiinalaisen silkin tarina. ke klo 18 Taiteilijatapaamisessa kuvanveistäjä Petri Eskelinen. Järj. Taidemuseo EMMAn ystävät ry KOULUILLE EMMAn opeinfossa ti klo kuulet syksyn näyttelyistä ja oheisohjelmistosta. Opastuksia sekä valokuvataiteilija Jorma Purasen ja taidehistorioitsija Marjatta Levannon dialogiluento. Ilmoittautumiset viim. ke varausnumeroon. Tilaisuus on opettajille maksuton ja espoolaisille opettajille pedagoginen iltapäivä. Lämpimästi tervetuloa! Alennukset pääkaupunkiseudun kouluille kotisivuillamme. Oppituntia valmistelevat opettajat pääsevät EMMAan ilmaiseksi esim. OAJ:n korttia näyttämällä ja ilmoittautumalla lippukassalla. MUUTOKSET MAHDOLLISIA. 15

16 Raili Tang, Maalaus (pinkki) , akryyli kankaalle, Saastamoisen säätiön taidekokoelma. Kuva Ari Karttunen. Museoissa kohti entistä asiakaslähtöisempää suunnittelua ja ajattelua Teksti Leena Tokila ja Nana Salin Museo- ja kulttuurilaitosten yleisöjen tunnistamiseksi on tehty paljon tutkimustyötä museoissa maailmalla ja Suomessa, mutta kuinka paljon museot ehtivät todella kuunnella yleisöjään suunnittelun lomassa. Pitäisikö tarjonnan vastata täysin yleisön vaatimuksia vai pitäisikö tarjota asioita, jotka museoissa koetaan olevan hyväksi yleisölle? Museot joutuvat entistä painokkaammin kysymään itseltään, minkälaisessa roolissa kävijät ovat niiden kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa. On tärkeää pystyä sekä säilyttämään nykyiset asiakkaat että rakentamaan siltoja uusille yleisöille ja näiden tarpeille. Lyhyesti sanottuna tunnistaa yleisönsä ja ymmärtää sitä. Syyskuun lopussa Näyttelykeskus WeeGeellä järjestettävän Suomen museoliiton koulutustilaisuuden teemana ovat museoiden näyttelyt ja niiden kehittäminen. Näyttelycafén koulutuksellisena tavoitteena on käsitellä monipuolisesti näyttelyihin ja niiden kehittämiseen liittyviä teemoja, jotka ovat ajankohtaisia sekä suomalaisessa että kansainvälisessä museoalan keskustelussa. Näyttelycaféssa tarkastellaan mm. onnistuneen näyttelyprosessin ja asiakaslähtöisyyden toteuttamista näyttelyssä. Asiakaslähtöisyydestä puhuu kotimaisten asiantuntijoiden lisäksi Tukholman Medeltidsmuseetin näyttelyn uudistusprosessia vetänyt museolehtori Tina Rodhe. Aiheena on myös kestävää kehitystä tukeva näyttelyarkkitehtuuri ja -valaistus. Lisää tietoa seminaarista: Leena Tokila työskentelee Suomen museoliitossa koulutussuunnittelijana. Suomen museoliitto on valtakunnallisesti merkittävä museoammattilaisille suunnattujen koulutuspalvelujen tuottaja. Vuosittain noin 1000 museo ammattilaista osallistuu liiton tuottamaan koulutukseen. Uusille Oikoteille EMMAan! Syksyllä julkaistaan kirjailija Sinikka Nopolan ja vuoden 2010 pakolaisnaisen Nasima Razmyarin näkemykset kokoelmasta uusissa Oikotie esitteissä. Nopola (s. 1953) on valloittanut niin lapsi- kuin aikuislukijoidenkin sydämet monipuolisella tuotannollaan. Afganistanilaissyntyinen Razmyar (s. 1984) on ansioitunut tasaarvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Oikotiet-sarja avaa kävijälle uusia näkö kulmia Saastamoisen säätiön taidekokoelmaan. Tutustu myös aiemmin ilmestyneisiin Oikoteihin: Kierrätysreitti, Lauluntekijän reitti sekä Konservaattorin ja Tanssintekijän reitit odottavat sinua EMMA infossa, 1. krs. Esitteet ovat maksuttomia. klo Loppuvuoden kohokohta on nuorten EMMA rokkaa -tapahtuma, pää esiintyjänä energinen Haloo Helsinki! Tsekkaa Juba Tuomolan Viivi & Wagner ja tapaa taidemaalari, sarjakuvataiteilija Katja Tukiainen. Kannattaa kipaista myös Meteliä - Äänitaiteen työpajassa sekä levykirppiksellä. Katso koko ohjelma: Sisäänpääsy S-Etukortilla 5 (norm. 10 ). Alle 18-v. maksutta. Haloo Helsinki! 16

17 Ilppo Alho Magneta teksti Liisa Smeds Kuva Ari Karttunen Pohjois-Espooseen, Kalajärven taajamaan valmistui 1995 arkkitehtitoimisto Jaakko ja Unto Rantasen suunnittelema Ruskatalo noin pohjoisespoolaisen lähipalvelukeskukseksi. Taloon sijoittuivat mm. kirjasto ja terveyskeskus. Kaupunki tilasi uuden rakennuksen aulaan taideteoksen espoolaiselta kuvataiteilijalta, taidemaalari Ilppo Alholta (s. 1954). Kuvien tekeminen on ollut Alholle tärkeää lapsesta saakka, mutta käänteen tekeväksi muodostui perheen muutto vuodeksi Minnesotaan isän tieteellisen työn vuoksi. Paikallisessa koulussa (Parkview Junior High School) tuleva taiteilija saattoi perehtyä kuvataiteisiin huomattavasti laajemmin kuin tavallisessa suomalaisessa oppikoulussa. Tuon vuoden aikana hänen päätöksensä taiteilijan urasta kypsyi, ja kun perhe palasi Suomeen 1970, hän aloitti oppikoulun ohella opinnot Vapaassa Taidekoulussa iltaopiskelijana. Suomen Taideakatemian koulussa hän opiskeli vuosina Ruskatalon Magneta-teoksen (1996) valmistumisen aikoihin, 1990-luvun puolessa välissä, Alhon abstraktin taiteen perinnettä jatkavissa maalauksissa alkoi näkyä uusia elementtejä, esimerkiksi valo (LED-valot) ja peilit, joita oli aikaisemmin käytetty mm. kineettisessä taiteessa. Samaten teosten pintaan alkoi tulla kolmiulotteisuutta. Pian tämän jälkeen hän alkoi myös tehdä kolmiulotteisesti tilaan sijoittuvia maalausinstallaatioita. Alho valitsi yhdessä talon arkkitehdin kanssa tulevan teoksen sijaintipaikaksi sisääntuloa vastapäätä avautuvan seinän. Neliosainen ja kokonaismitaltaan 210 x 336 cm:n maalaus Magneta hehkuu punaisena rakennuksen vaaleassa aulassa. Taiteilijan käyttämä intensiivinen magentanpunainen väri on eräs purppuran sävy, joka on saanut nimensä italialaisen Magentan kaupungin lähistöllä 1859 käydyn verisen taistelun mukaan. Teoksen äärimmäisenä oikealla olevasta osasta erottuu kuvapinnan yli kulkeva, pienten vihreiden valojen vyöhyke. Vaikutelma johdattelee mielen öiselle tähtitaivaalle, avaruudellisiin mielikuviin. Katsoessamme kirkkaalle yötaivaalle, joudumme helposti aineettomuuden harhakuvan valtaan. Maalauksen todellisuudessa avaruus esitetään tiheänä, magentan punaisena, vellovana massana. Avaruuden mittaamattomuus johdattelee katsojan pohtimaan olemassaolon kysymyksiä. Asettautumalla peilien eteen hän voi myös kokea olevansa osa teosta. 17

18 Sormenpäissä koko elämä aastamoisen säätiön S kokoelmataiteilijoita Ulla Pohjola ja kirjonnan ulottuvuudet Ulla Pohjola, kuva Teemu Virtanen. Ulla Pohjola, Perhosen puku, 1997, käsin- ja konekirjonta kankaalle. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. Teos ei ole esillä. TEKSTI Päivi Karttunen kuvat matti ruotsalainen Kuvataiteilija Ulla Pohjola (s.1963) muistaa kouluaikaiset ahdistavat käsityötunnit, erityisesti vohvelikankaitten kirjomisen paksulla puuvillalangalla ja sanoo olleensa käsitöissä surkea. Vuoden 1986 jälkeen kirjonta kuitenkin hivuttautui vähitellen hänen elämäänsä. Opiskellessaan Taideteollisessa Korkeakoulussa hän oli vuoden 1993 vaihtooppilaana Irlannissa Dublinin The National College of Art and Design issa. Siellä oli oma kirjontaosasto ja Pohjola sai kokeilla ensimmäistä kertaa konekirjontaa. Oli lähdettävä kauas, että näin mitä lähellä on. Annoin itselleni vapauden kirjoa omalla tavallani. Taiteilijaksi olin jo lapsesta saakka päättänyt tulla, mutta yllätys minulle oli, että löysin näin suunnattoman rakkauden nimenomaan kirjontaan. Nykyisin hän kertoo kirjovansa pääasiassa käsin. Hän haluaa olla mahdollisimman lähellä työtänsä ja siksi käsityön merkitys on suuri, käsi työn kosketus materiaaleihin, kolmiulotteisuus ja läsnäolon tunne viehättävät häntä loputtomasti. 18

19 Ulla Pohjola, Valkoinen morsian, 1996, (silkkiviskoosisametti, puuvilla, helmet, hauen selkänikamat, muovinen pääkallo). Teos on esillä Saastamoisen säätiön teemaripustuksessa Koiran ja suden välissä. Nurjan puolen kertomus on yhtä tosi kuin oikean EMMAn pysyvään kokoelmaan kuuluu kolme Pohjolan pukuveistosta, Sielun puku, Valkoinen morsian ja Perhosen puku. Taiteilija kertoo saaneensa idean niihin, kun hän teki kummityttönsä barbille mekon, joka oli mahdotonta pukea nuken päälle. Rakastin lapsena barbeja, vietin niiden kanssa paljon aikaa pukemalla ja ompelemalla niille vaatteita. Ystäväni kanssa rakensimme niille koteja, kesämökkejä ja saunoja. Ne kävivät veneretkillä, metsässä, menivät naimisiin ja viettivät prinsessan elämää. Pohjolan ensimmäinen pukuveistos Ristikuningatar on yksi hänen omakuvistaan, joita hän on tehnyt aika ajoin muutenkin. Hänelle on tärkeää, että pukuveistosten molemmat puolet voivat olla näkyvillä ja että hän voi työstää molempia. Kääntöpuoli kertoo myös oman tarinansa, sen, joka syntyi itsestään työtä tehdessä, sattumalta, solmuineen ja langanpätkineen. Pukuveistokset Ulla Pohjola kokee mielen ja sielun pukuina, ominakuvina, takautumina lapsuuteen ja toisaalta lapsuuden jatkeeksi. Ne ovat riittipukuja siirtymävaiheissa, muistoja, merkintöjä, suojia, viittoja, unelmia, haaveita. Hän mainitsee yllättävän kokemuksensa vuonna 2001 prahalaisessa museossa, jossa hän näki lasivitriinissä hyvin paljon omia pukuveistoksiaan muistuttavan, samankokoisen teoksen 1800-luvun loppupuolelta. Pohjolan kuvia katsoessa huomaakin kysyvänsä, mistä kuvat tulevat, yhteisestä kuvamuististako? Kaikki on yhteistä kulttuuriperintöä ja visuaalista muistia, toteutus Pohjolan taitavaa käden työtä. Kiinnostavimmillaan Pohjola saattaa olla juuri silloin kun hän yhdistää yllättäviä materiaaleja ja tuo jonkin oman lisänsä traditioon. Ulla Pohjola kertoo tutkineensa jonkin verran kirjonnan historiaa tehdessään lopputyötään Taideteolliseen Korkeakouluun. Kirjonnalla on aina ollut suuri merkitys ihmisen elämänkierrossa. Muun muassa kirjotut kastemekot, hääpuvut ja hautajaisvaatteet ovat olleet per heissä aarteita. Henkilökohtainen työskentelytapani tuo tiedostamattomasti yksityiset tunteet ja kuvamaailman yhteiseksi kokemukseksi. Kun saan yhden teoksen valmiiksi, en koe, että mikään loppuisi, vaan edellinen teos jatkuu seuraavassa muuttaen vain muotoaan. Ulla Pohjolan tuotantoa katsoessa ei voi välttyä ajattelemasta ikonitaidetta. Ikonit ovat hänelle rakkaita. Näen ja tunnen niissä alkukuvan, näkymättömän, lohdullisuuden. Kirjottuja ikoneja tehtiin aikoinaan esimerkiksi Venäjällä useamman vuoden ajan ja ne ovat olleet erittäin arvokkaita ja arvostettuja. Opintojaan Pohjola on täydentänyt muun muassa Valamon luostarin kursseilla. Siellä työskentelyssä on paljon samanlaista ajatusmaailmaa kuin itselläni on jo ollut kauan. Tunnen itseni välittäjäksi, minulle on annettu neula ja lanka ja teen niillä kuvia näkymättömästä näkyväksi. Minuus katoaa, olen osa pitkää ketjua. Kun ripustimme Pohjolan Korppi sylissä teosta EMMAn Punaiseen kokonaisuuteen, hyräilimme spontaanisti samannimisen elokuvan sävelmää. Taiteilija muistaa nähneensä kyseisen elokuvan mutta teoksella ja elokuvalla ei ole hänelle mitään tietoista yhteyttä muuta kuin nimi. Korppi on yksi mielilinnuistani, sielun lintu. Tätä teosta tehdessäni olin löytänyt helmikirjonnan ja olen käyttänyt tätä tekniikkaa paljon siitä lähtien. Käyttämäni helmet ovat entisestään pienentyneet ja neulakin on ohut kuin henkäys. Ulla Pohjolan teokset käsittelevät ihmiselämää, usein melko pienessä koossa. Hänen taiteessaan suuret kysymykset ilmentyvät pienessä mittakaavassa. Toisin kuin moni taiteilija, hän ei tee seinän mittaisia teoksia. Pieneen kokoon mahtuu koko elämä, huomasin katsoessani Ulla Pohjolan vuoden 1995 Luutarhanäyttelyä silloisessa Taideteollisuusmuseossa. Pohjola sanoo, että kuolema on ollut hänelle tärkein ja läheisin aihe jo Taideteollisen Korkeakoulun lopputyöstä alkaen. Luutarha-näyttely koostui 48 kirjomalla tehdystä pienestä taideteoksesta, jotka pohjautuivat enkelin ja luurangon rakkaustarinaan; siellä oli jo tuolloin kaksi hauta-nimistä teosta. Kuvani syntyvät alitajuisesti, ne tulevat kaukaa lapsuudesta tai hyvinkin läheltä tästä hetkestä. Niissä on aina ollut ihminen mukana, elämän ja vuodenaikojen kierto. Kuolemaa ajattelen ja ihmettelen päivittäin, miten se tuntuu niin kaukaiselta ja silti se on koko ajan vieressä, kulkee kanssani. Tärkeintä Ulla Pohjolalle on itse tekeminen. Värit, luonto ja kerätyt, löydetyt, ostetut esineet ja vanhat tekstiilit toimivat lähtökohtana uudelle teokselle. Erilaisten pintojen ja materiaalien yhdistäminen kiinnostaa häntä. 19

20 Kuka olet? J.P. Pyyny, näyttelyvalvoja Kahvikuppisi? Minulla on EMMAssa kuppina Iittalan Taika-sarjan iso sininen muki. Ostin sen aikoinaan siksi, että pidän suomalaisesta designista. Mukissa yhdistyy hienosti kahden eri alan tekijän, muotoilija Heikki Orvolan ja kuvittaja Klaus Haapaniemen taide. Mitä teet EMMAssa? Näyttelyvalvojana huolehdin siitä, että saleissa on kaikki hyvin niin teoksilla kuin asiakkaillakin. Yleisintä on, että vieraat haluaisivat koskettaa teoksia, mikä ei ole sallittua, niin kuin ei valokuvaaminen tai juomien tuominenkaan. Olemme myös asiakaspalvelijoina vastaamassa kaikenlaisiin kysymyksiin alkaen siitä, missä on hissi, aina näyttely- ja taiteilijainfoihin. Ollessani vuorovastaava teen valvonnan päivälistat, vaihdamme valvontapaikkaa tiheään. Välillä tulee kierrettyä museota samaa tahtia jonkun asiakasryhmän kanssa, mistä tulee joskus palautetta, että tuo valvoja seuraa meitä. Siitä ei tietenkään ole kysymys! Asiakkaat tuovat päiviin tervetullutta vaihtelevuutta. Miten sinusta tuli valvoja? Taide on kiinnostanut minua aina, mutta ajauduin taidemuseoalalle sattumalta kotikaupungissani Torniossa, jossa työskentelin Aineen taidemuseossa museoassistenttina. Haaveilin etelään muutosta ja kun EMMA avautui, hain töihin. Ensi yrittämällä se ei onnistunutkaan, mutta museo otti pian yhteyttä, kun väkeä tarvittiin lisää. EMMAssa on taikaa kuten mukissani olen viihtynyt niin hyvin, että täällä ollaan edelleen. Bongaa EMMA-bussi! LAAJAT VALIKOIMAT VILLAA SILKKIÄ PITSEJÄ PELLAVAA ARKEEN JA JUHLAAN L A A T U K A N K A A T EMMa-bussi kulkee pääsääntöisesti reittiä Kamppi Tapiola Leppävaara. Ota kuva bussista ja julkaise se EMMAn Facebook-sivulla, saat -lahjakassin EMMA Shopista! 20 YRJÖNKATU 12-14, HELSINKI, P Ark , La

21 Matkalla piirtyi Länsimetron aitaan Tapiolalaiset seniorit ja SOS-lapsikylän nuoret toteuttivat viime keväänä mittavan seinämaalauksen Länsimetron taidekäyttöön luovuttamaan metron työmaa-aitaan. Maalaus oli osa EMMAn ja SOS-lapsikylän Matkalla-projektia, joka jatkuu syksyllä Katja Tukiaisen johdolla. Kevään osuus projektista huipentui pitkän työrupeaman jälkeen kolmeen kesäkuiseen maalauspäivään Tapiolan Tuuliniityllä. Matkalla -niminen teos toteutettiin 2,4 metriä korkeana ja yli 30-metrisenä seinämaalauksena historiallisesti keskeiseen rakennelmaan, ensimmäiseen merkkiin Länsimetrosta Espoon puolella, kuten Länsimetron viestintäpäällikkö Hanna Malmivaara totesi avajaispuheessaan. Teos esittelee näyttävästi maalauksen ja katutaiteen mahdollisuuksia viihtyvyystekijänä kaupunkiympäristössä. Samalla se on puheenvuoro vapaaehtoisuuden ja avoimuuden puolesta keskustelussa, jota käydään elinympäristöjen rakentamisesta ja kehittämisestä. Projektista jäi siis näkyväksi kookas seinämaalaus julkiseen tilaan. Osallistujille, kuin meille ohjaajillekin, jäi kuitenkin myös paljon muuta, joka ei maalauksessa näy, mutta jota ilman maalausta ei olisi olemassa. Kuten matkan varrella todettiin: ei siitä lopputuloksesta tarvitse olla huolissaan, kunhan vain tehdään yhdessä. Mukana olleille lämmin kiitos yhdessäolosta, yhteistyöstä ja pitkäjänteisyydestä! Hans-Peter Schütt ja Veera Jalava Taidekalenteri vuodelle 2011 Vuoden tauon jälkeen EMMAn teoksista on jälleen saatavilla seinäkalenteri vuodelle Taidekalenteriin on koottu elämänmakuisia teoksia EMMAn omasta ja talletuskokoelmista. Kalenteria myyvät loppuvuodesta EMMA ja WeeGee Shopit sekä Talossa tapahtuu: WeeGee täyttää 4 vuotta, ilmainen sisäänpääsy Joulutapahtuma. Tule ostamaan kauniit ja uniikit joululahjat pukinkonttiin WeeGeen upean näyttelysyksyn satoa: KAMUssa ÖTZI - Alppien jäämies - kansainvälinen kiertonäyttely kertoo maailmankuulun, yli 5000 vuotta vanhan muumioituneen ruumiin löytymisestä ja esihistoriallisen ajan ihmisen elämästä. EMMAssa Juba Tuomola 100 % SILK Kiinalaisen silkin tarina Jorma Puranen Helinä Rautavaaran museossa Omakuvia Khayelitshasta Lelumuseossa Avaruusmatka Suomen kellomuseossa Otava, Pekka, Leijona Avoinna ti klo 11 18, ke to klo 11 20, pe su klo 11 18, ma suljettu. Liput 10/8 e, alle 18- ja yli 70-vuotiaat ilmaiseksi. Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo. EMMA KAMU Helinä Rautavaaran museo Suomen kellomuseo Lelumuseo Galleria Aarni Café WeeGee WeeGee Shop Juhani Linnovaara, Aurinkoinen katedraali. Kyösti Kakkosen grafiikan kokoelma EMMAlle Toimitusjohtaja ja taiteenkerääjä Kyösti Kakkonen on laajentanut taidekokoelmaansa merkittävällä lähes 700 grafiikanvedosta käsittävällä hankinnalla. Finlandiaksi nimetty grafiikan kokoelma on talletettu EMMAan. Kokoelma on korkeatasoinen taidegrafiikan katselmus kolmen sodanjälkeisen sukupolven taiteeseen, edustettuina ovat kaikki nykygrafiikan tekniikat ja siihen sisältyy lukuisia uniikkiteoksia. Kokoelman 54 suomalaisen taiteilijan joukossa ovat mm. Kain Tapper, Pentti Kaskipuro, Outi Heiskanen, Antti Tanttu, Juhani Linnovaara, Marika Mäkelä, Juho Karjalainen, Susanne Gottberg, Jukka Mäkelä, Tapani Mikkonen, Silja Rantanen, Annu Vertanen ja Rafael Wardi. 21