Kuolinilmoitukset ja surukiitokset

Transkriptio

1 Kuolinilmoitukset ja surukiitokset 2013

2 Kuolinilmoitukset ja surukiitokset Kuolinilmoituksia ja surukiitoksia julkaistaan Hämeen Sanomissa joka päivä, yleisimmin sunnuntaina. Ilmoituksen tulisi olla Hämeen Sanomissa viimeistään julkaisupäivää edeltävänä päivänä klo 13 mennessä, viikonlopun ja maanantain lehtiin perjantaina klo 13 mennessä. Hämeen Sanomissa julkaistavien kuolinilmoitusten ja surukiitosten ulkoasu on vakioitu ja ne valmistetaan käytössämme olevien mallien mukaan. Kuolinilmoituksia ja surukiitoksia on kahdenlaisia: kapeampia, yhden palstan levyisiä (44 mm) ja leveämpiä, kahden palstan levyisiä (92 mm). 1-palstaisessa kuolinilmoituksessa risti on vainajan nimen yläpuolella ja 2-palstaisessa kuolinilmoituksessa risti on vainajan nimen vierellä. Ilmoituksen korkeus määräytyy ilmoitukseen tulevien tekstirivien mukaan. Kuolinilmoituksen hinta on 2,66 /palstamillimetri eli hinta määräytyy ilmoituksen leveyden ja korkeuden perusteella. Asiakaspalvelustamme saat aina ilmoituksen tarkan hinnan ilmoituksen jättämisen yhteydessä. Hämeen Sanomat laskuttaa ilmoituksen perikunnan nimellä. Laskutustietoihin tarvitsemme myös laskun vastaanottajan nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Asioidessasi henkilökohtaisesti asiakaspalvelussamme, voit maksaa ilmoituksen myös käteisellä. Asiakaspalvelustamme voi tilata veloituksetta viisi kappaletta julkaisupäivän lehteä esimerkiksi muistoksi sukulaisille. Ilmoitusta suunnitellessasi on hyvä tehdä käsikirjoitus ilmoitustekstistä. Useimmissa kuolinilmoituksissa on seuraavat asiat: Vainajan nimi sekä haluttu puhuttelu (esim. rakkaamme, rakas puolisoni) Mahdollinen omaa sukua (o.s.) Syntymä- ja kuolinpäivämäärät (ja paikat) Kaipaamaan jääneiden omaisten nimet Muistolause/-lauseet Kutsu siunaustilaisuuteen tai kiitos osanotosta. Surukiitoksen voi julkaista myös erillisenä ilmoituksena. Jättäessäsi kuolinilmoituksia tai surukiitoksia ota yhteyttä asiakaspalveluumme Hämeen Sanomat, Vanajantie 7, Hämeenlinna puh. (03) fax. (03) sähköpostilla Asiakaspalvelussamme voit jättää kuolinilmoituksia välitettäväksi myös muihin lehtiin. Ohessa ilmoitusmalleja kuolinilmoituksista ja surukiitoksista sekä myös malleja risteistä, tunnuksista ja koristekuvista.

3 Ristit Risti Avoin risti Paksu risti Köynnösristi Risti ja kukat Ortodoksiristi Ortodoksiristi Enkeli ja ortodoksiristi Enkeli ja risti Avoin risti ja köynnös

4 Tunnukset Sotaveteraani Sotainvalidi Tammenlehvä Rintamamies Sotilaspoika Lotta-Svärd Rintamanainen Sotilaskotisisar Vapaussoturi Sotaleskien tunnus Pelastusarmeija Muslimi Vapaa-ajattelija Siviilirekisteri

5 Koristekuvat linnut pääskyt pääsky kyyhky rauhankyyhky kielo kallat viljantähkä köynnös enkeli enkeli auringonlasku

6 Kuolinilmoitukset, 1-palstaiset 1 x 80 mm 213,28 e 1 x 85 mm 226,61 e 1 x 90 mm 239,94 e

7 1 x 90 mm 239,94 e 1 x 95 mm 253,27 e 1 x 100 mm 266,60 e

8 1 x 105 mm 279,93 e 1 x 110 mm 293,26 e 1 x 110 mm 293,26 e

9 1 x 110 mm 293,26 e 1 x 115 mm 306,59 e 1 x 115 mm 306,59 e

10 1 x 120 mm 319,92e 1 x 120 mm 319,92 e 1 x 125 mm 333,25 e

11 1 x 130 mm 346,58 e 1 x 135 mm 359,91 e 1 x 140 mm 373,24e

12 Kuolinilmoitukset, 2-palstaiset 2 x 60 mm 319,92 e 2 x 60 mm 319,92 e

13 2 x 65 mm 346,58 e 2 x 70 mm 373,24 e

14 2 x 75 mm 399,90 e 2 x 75mm 399,90e

15 2 x 75 mm 399,90 e 2 x 80 mm 426,56 e

16 2 x 80 mm 426,56 e 2 x 80 mm 426,56 e

17 2 x 85 mm 453,22 e 2 x 90 mm 479,88 e

18 2 x 95 mm 506,54 e 2 x 100 mm 533,20 e

19 2 x 105 mm 559,86 e

20 2 x 110 mm 586,52 e

21 2 x 115 mm 613,18 e

22 2 x 120 mm 639,84 e

23 2 x 125 mm 666,50 e

24 2 x 130 mm 693,16 e

25 2 x 135 mm 719,82 e

26 2 x 140 mm 746,48 e

27 2 x 145 mm 773,14 e

28 Lotta Svärd 1 x 115 mm 306,59 e 2 x 115 mm 613,18 e

29 Rintamanainen 1 x 120 mm 319,92 e 2 x 80 mm 426,56 e

30 Sotaveteraani 1 x 135 mm 359,91e 2 x 110 mm 586,52 e

31 Sotainvalidi 1 x 140 mm 373,24 e 2 x 105 mm 559,86 e

32 Rintamamiesveteraani 1 x 120 mm 319,92 e 2 x 80 mm 426,56 e

33 Tammenlehvä 1 x 125 mm 333,25 e 2 x 100 mm 533,20 e

34 Surukiitokset 1 x 25 mm 66,65 e 1 x 30 mm 79,98 e 1 x 35 mm 93,31 e 1 x 40 mm 106,64 e 2 x 25 mm 133,30 e 1 x 45 mm 119,97 e 2 x 30 mm 159,96 e

35 Muistolauseita Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. (Ilm. 14:13) Herra, nyt sinä lasket palvelijasi Rauhaan menemään. (Luuk. 2:29) Herra on minun paimeneni, Ei minulta mitään puutu (Ps 23:1) Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. (Ps. 103:15-17) Ihminen on kuin tuulen henkäys. Hänen päivänsä kuin pakeneva varjo. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet Heidän silmistään, eikä kuolemaa Ole enää oleva. (Ilm. 21:4) Jumala ei koskaan sulje ovea Aukaisematta toista. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. (Joh. 11:25) Rakkaus ei koskaan häviä. (1 Kor.13:8) Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan joka puhkeaa kukkaan ja ehtoolla leikataan. (Mika Waltari) Suo minun asua Sinun majassasi iankaikkisesti. turvautua Sinun siipiesi suojaan. (Ps. 61:5) Mit elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraton, kun ajast eroaa sen retki, taivassta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist) Hän, joka antaa surun antaa myös lohdutuksen. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallaan. (Job 5:26) Samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta. (2. Kor.1:7) Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa. Katso, niinkuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra. (Jer. 18:6) Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös Lähtömme hetki.

36 Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään. (Ps. 23:2) On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa. Sinun rauhasi on ääretön niinkuin meri. Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan ranta lähenee - vene hiljaa satamaan saapuu. Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen. Minne meri ja taivas kantaa minne aalto ja tuuli käy siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rayhan suo. Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan. lahdit poika uljas ja nuori. Nous matkalla myrsky ja purtesi kaas, sinut saavutti surman nuoli. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti. Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. (J.H.Erkko) On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin, taas mereen tuovat sinut tuulispäät. On päivä päättynyt, on tullut ilta. Uus kotiranta uneen kangastaa. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa. Poissa on tuska, ohi on arki ja työ, Purjehdus on päättynyt. Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa. Meri huokaa rantakiviin. Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon. On muuton aika. Suru on se miten me muistamme ilon. Tummien puitten välistä pilkottaa auringon valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen valkeaan. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus. Voin aavistella rannan tuolla puolen, mis soluu venhe onnen valkamaan. Rauha ihmeellinen, maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi. Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet. (Aaro Hellaakoski) Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki. Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin... (Kari Rydman) Ei häntä, jolta tähdet radan saa, voi ihmisajatukset taivuttaa. (Saima Harmaja)

37 Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli. (Aila Meriluoto) Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaista niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäks suljettiin. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalle, joss ei tuskaa, ei yötä. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään. Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. (Aleksis Kivi) Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru. Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan. Kauneinta on hämärtyessä illoin. Kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan... On maa, johonka kaikki polut katoaa. On Rauhan maa. (Saima Harmaja) Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan. Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. (Aila Meriluoto) On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus. Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa. On siellä ikuinen kesän maa sydän uupunut levätä saa. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän! (Eino Leino) Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme. Rauha olkoon tomullesi, päivän paiste muistollesi. Siell ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa. Nyt on syksy, ja kultaiset linnut lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli. Hyvästely on suuri, ero edessä, mutta jälleennäkeminen on varma. (Edith Södergran)

38 Sydän uupunut levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai. Niin taivas vartoo odottavin tähdin... Ma sinne palaan, josta kerran lähdin. Hiljaa saapui noutaja lauha hellästi irrotti kahleet maan. Kuljetti sinne missä on rauha missä ei tuskaa milloinkaan. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän. Hyvän ihmisen muisto miten mieltä se lämmittää miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha. (Saima Harmaja) Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi kiire poissa on. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy. (Anna-Maija Raittila) Niin aukes portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen. Oon onnellinen vaeltaja, käyn maailmasta parempaan. Ei siellä tuskaa, vaikeuksia. On kirkas määrä matkallain. Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen ruskoon punertavaan. Pois aurinko painui, lankesi ilta jäi taivahan rannalle säihkyvä silta mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino) Mit elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen. (Pär Lagerkvist) Aina valvoit vaivan nähden, muill ett ilo, onni ois. Ensi murhe emon (isän) tähden meill on mentyäsi pois. (O.Manninen) Pois murheet, huolet raukeaa, kun taivaan portit aukeaa. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme. Sai lohduttajan luona hän lepovalkaman, kun lepää pieni vuona povella kaitsijan. (O.Mannninen) Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivän paiste muistoillesi. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. (Eino Leino)

39 Kaunis on kuunnella kutsua luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin ne haihtuvat vuosien kierroksiin. Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu. Suuri oppaamme tuntevi kyllä joka ikisen askeleen. Hänen kätensä meillä on yllä, kun kutsuvi kirkkauteen. Kun pitkän elämän elää saa voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ on edessä rauhaisa yö. Ei tunnut tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsinee. Helppo on maata päivätön tehnee, rauha on palkka raatajan parhain. (Eino Leino) Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit, hellien meitä vaalit ja kannoit. Päätyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa. Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan. Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen. Nuku rauhassa Äiti (isä) kulta tyyntä on Tuonen mailla. Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi siunattu matkasi viimeinen. Tähtien tuikkiessa katseen mä nään. Se kulkijan tiellä on lohtuna se lämmittää hyytävän sään. (R.Helismaa) Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki. Vaan valo kirkas, toinen tuo armon aurinkoinen valaisee yönkin loistollaan. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi maille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin. Hetken leikit, lapsi pieni, kera veikon, siskojen. Hetken tunsit maiset tuskat, pääsit ikionnehen. Jumala, katso pienen karitsasi puoleen, kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme! (Elina Vaara) Tuonen lehto, öinen lehto, siell on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. (Aleksis Kivi) Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.

40 Nyt Herran yrttitarhaan sä muutit lapsonen, sait onnen osan parhaan ja suojan suloisen. Näin taimen otti varhain pois Herra taltehen. Hän mailla taivaan tarhain on lilja valkoinen. (Z.Topelius) Oli iloa täynnä ne päivät, jotka luonamme viivyit. Sun leikkisi kesken jäivät., pois taivaan pihoille siirryit. On tuonelan lehdossa rauhaisaa siellä lapseni uupunut uinahtaa, sinne yllä ei myrskyt maailman eikä häiritse rauhaa nukkuvan. Varhain luotamme lähdit täältä, et kestänyt myrskyjä maailman. Nyt isän ylhäisen luona siellä, on sulla aartehet taivahan. Hellästi, varovasti heittäkää multaa, Isän (äidin) arkulle, siellä on kultaa. Kädet ahkerat vuoksemme uurastaneet, lepoon iäiseen ovat vaipuneet. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan. Niin lyhyt oli onnemme latu, niin kaunis kuin kaunein satu vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja rakkaus sammumaton. Hetkenä illan keväisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat. Sun Jumalalle annoimme - emme multaan kirkkomaan-. Askeleet pienet arkana käy, missä on pappa, ei pappaa näy. Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää. Kun ikuisuuden kutsu soi, ei ihmiskäsi mitään voi. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra. Elämä ja kuolema ovat yhtä Niin kuin joki ja meri ovat yhtä. Tyynesti kestit tuskien taakan, uuvuit, kun sairaus voimasi vei. Nukkuos rauhassa kauneinta unta, muistosi koskaan unhoitu ei. Koskaan en vois palkita mitä sulta saanut oon. Herra kerran taivaassa rakkautes palkitkoon. Ylitse kaikkien kyynelien tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden - tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa. Ylistys, kiitos iäinen Karitsa, nyt jo sulle, kunnia suuri, riemuinen, kun portti aukes mulle. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaitten. (Hj. Procopè)

41 Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan. On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi. Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on niin kuin unta se vieläkin ois. Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä onkaan määränpää. Joka päivä voi olla viimeinen, joka hyvästijättö ikuinen. Eikä kukaan ole keneltäkään poissa kun mustarastas laulaa. (Lassi Nummi) Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä, voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä. Mutta et jaksanut enää kestää, sun lähtöäs emme voineet estää. Ei auttanut apu maallinen, ei rakkaus, rukous läheisten. Itkien kaipaamme hiljaa. Ei pihalla enää kulkijaa, Vain kodissa muistot asustaa. Me katsomme jälkiä kättesi töiden Kiittäen, kaivaten, ikävöiden. Taivaan isän huomassa, enkeleiden helmassa, lepää pappa rauhassa. Ei ollut lapsonen tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, ja siksi muuttikin taivaisiin. Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämesi ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit. Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes. Elon illan myötä sun matkas päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen on rauha sydämessä nukkuneen. Kun Luoja niittää kypsää viljaa, ovat tähkät viljan aitoa kultaa. Kimallus tähkien taivaalla tähtinä loistaa, valaisten meille tietä kohti Luojan puutarhaa. Hän kutsuu luokseen, ken vaivoin taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa hän antaa. Kun Luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen. Suru on suuri, on kyyneleitä, mummu loistathan meille tähtenä Taivaan. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit, uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit. Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän kultainen. Muisto kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.

42 Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi. Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin. On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, joss' ei tuskaa, ei yötä. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, usein juuri sen parhaan osan. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten. Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämissäin sinusta säilyy muisto parhain. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin. Kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat, suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino) Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie Siellä on polut tasaiset astua. Siellä ei silmät voi kyyneliin kastua. Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot. Siellä on pehmetä nukkua kehdot. Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät kannat hänen siunaavaa läsnäoloaan itsessäsi. (Anja Porio) Silmät alasluotuna, ripsillä kyyneleet - suru ikimuistoinen etten mistään löydä lohdutuksen sanaa. (Lassi Nummi) Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: - miten erikoinen kokemus Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän. (Eeva Kilpi ) Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää. (Voitto Viro) Vaeltaja pysähtyy soutaja antaa airojensa levätä näkymätön hyvä käsi on laskeutunut elämän otsalle. (Viljo Kajava) Me tiedämme, sinun on parempi näin. Kivut poissa, tuskat takana päin. Suo anteeksi silti kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää. Rakkaamme lähtevät, Jää tyhjä tila muistojen asua. (Helena Anhava)