Tampereen kaupunki. Ikurin pohjoisosan asemakaava-alueen hulevesitarkastelu

Transkriptio

1 Ikurin pohjoisosan asemakaava-alueen hulevesitarkastelu

2 Ikurin pohjoisosan asemakaava-alueen hulevesitarkastelu 0155-C6587 Sisältö: 1 JOHDANTO SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET SELVITYKSEN ORGANISAATIO KÄSITTEITÄ JA TAUSTAA 2 2 TARVEKARTOITUS NYKYTILASELVITYS Valuma-alueet ja reitit Selvitysalueen luontoarvot Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot Selvitysalueen maankäyttö HULEVESIEN HALLINNAN TARPEEN ARVIOINTI Maankäyttösuunnitelma Maankäytön vaikutukset tarkastelualueen vesitalouteen ESITYS HULEVESIEN HALLINNAN TARPEESTA JA JATKOTOIMENPIDESUOSITUKSET 11 3 HULEVESIEN HALLINTATOIMIEN SUUNNITTELU HULEVESIEN HALLINNAN TAVOITTEET JA SOVELLETTAVAT PERIAATTEET HULEVESIEN HALLINTASUUNNITELMA Yleistä Osavaluma-alueen 1 hallintamenetelmät Osavaluma-alueen 2 hallintamenetelmä Menetelmien toimivuus Kasvillisuus Rakentaminen Kunnossapito HULEVESIEN KIINTEISTÖ- JA KORTTELIKOHTAINEN HALLINTA Yleistä Viherpainanteet ja imeytysojat Imeytyskaivot ja -kaivannot HULEVESIEN HALLINNAN HUOMIOIMINEN KAAVASUUNNITTELUSSA 24 4 MYLLYPURON NATURA-ALUEESEEN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET 25

3 1 1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen lähtökohdat ja tavoitteet Selvitys koskee Ikurin pohjoisosassa käynnissä olevaa asemakaavan muutosta, jossa nykyistä asuinaluetta täydennetään erillispientalotonteilla ja yhtiömuotoisilla tonteilla. Alue sijaitsee Ikurin kaupunginosassa n. 9 km länteen kaupungin keskustasta. Asemakaavoitettava alue on laajuudeltaan n. 22 hehtaarin kokoinen. Se sijoittuu Haukiluomantien molemmille puolille, Myllypuronkadun eteläpuolelle ja Ikurintien länsipuolelle. Alue on rakentamaton, osin metsää ja osin metsittynyttä peltoa. Maapohja on moreenia ja hiesua. Suunnittelualueen tuntumassa on pientaloja eri aikakausilta. Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Myllypuron Natura-alue. Maankäytön suunnittelun lähtökohtana on, että suunnitelman toteuttaminen ei merkittävästi heikennä Natura-alueen luontoarvoja. Tästä lähtökohdasta on selvityksen tavoitteena suunnitella riittävät toimenpiteet alueella syntyvien hulevesien hallitsemiseksi. Alueen hulevesien hallintaa on tarkasteltu yleissuunnitelmatasoisesti Vihnusjärven hydrologisessa selvityksessä 1 2, joka oli kaksivaiheinen selvitys. Kyseinen selvitys luo taustan Ikurin asemakaava-alueen tarkasteluille. Vihnusjärven hydrologisessa selvityksessä päädyttiin siihen, että Nokian ja Tampereen puoleisten osayleiskaavojen maankäyttösuunnitelmien toteutuminen johtaa valuma-alueella sellaisiin hydrologisiin muutoksiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat pitkällä aikavälillä Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen heikentymisen ilman ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Tämän perusteella selvityksessä esitettiin erilaisten hulevesien hallintajärjestelyiden toteuttamista koko valuma-alueella. Ikurin alueen hulevesitarkasteluiden lähtökohtana on mainittu esitys hallintatoimenpiteiden toteuttamisesta. Ehdotusta tarkennetaan asemakaavatasoiseksi hydrologisten laskelmien ja hulevesivaikutusten perusteella. Suunnittelun lähtökohtana on ensinnäkin se, että alueen vesitase ja hydrologiset olosuhteet säilyvät mahdollisimman lähellä nykytilaa, ja toiseksi, että Natura-alueen luontoarvot eivät merkittävästi heikenny. 1.2 Selvityksen organisaatio Selvitys on tehty konsulttityönä Suunnittelukeskus Oy:ssä. Konsultin työryhmään kuluivat dipl.ins. Perttu Hyöty, dipl.ins. Satu Lehtikangas ja fil. maist. Jari Kärkkäinen. Työn tilaaja on Tampereen kaupunki ja yhteyshenkilöinä arkkitehti Jouni Mäkinen. Työtä varten perustetun ohjausryhmän kokouksiin ottivat mainittujen lisäksi osaa: Marjaana Tuoriniemi (Tampere/ vihersuunnittelu), Kari Korte (Tampere/ selvitykset), Kalevi Salonen (Tampere/ kaupunkirakentaminen), Mikko Kielo (Tampere/ kuntatekniikka), Ulla Torniainen (Tampere/ asemakaavoitus), Petri Pulli (Tampereen Vesi), Kalevi Malmi (maanomistaja), Kari Hakala (maanomistaja). 1 Vihnusjärven valuma-alueen hydrologinen selvitys Suunnittelukeskus Oy 2

4 2 1.3 Käsitteitä ja taustaa Hulevesillä tarkoitetaan rakennetuilta alueilla muodostuvaa, sade- tai sulamisvesien aiheuttamaa pintavaluntaa. Luonnontilaisia alueita rakennettaessa veden normaali kiertokulku häiriintyy johtuen luontaisen kasvillisuuden sekä vettä pidättävän maan pintakerroksen poistamisesta, painanteiden tasaamisesta ja heikosti vettä läpäisevien pintojen rakentamisesta, jotka kaikki vähentävät veden imeytymismahdollisuuksia maaperään ja nopeuttavat pintavaluntaa. Lisääntynyt ja nopeutunut pintavalunta taas huuhtoo valumapinnoilta mukaansa enemmän erilaisia epäpuhtauksia, kuten kiintoainesta, ravinteita sekä bakteereita. Hulevedet ja muu pintavalunta on perinteisesti koottu ojilla ja sadevesiviemäreillä ja johdettu pois rakennetuilta alueilta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti kosteuden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Tästä voi seurata useita ongelmia, kuten vesistöihin kohdistuvan epäpuhtauskuormituksen kasvua, eroosiota purku-uomissa, pohjavedenpinnan alenemista sekä kasvien ja eläinten elinolojen huononemista 3. Hulevesien aiheuttamien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi on suunniteltu ns. ekologisia hallintamenetelmiä, joilla hulevesien määrää ja laatua pyritään kontrolloimaan siten, että veden kiertokulku alueella rakentamisen jälkeen olisi mahdollisimman paljon luonnontilaisen kaltainen. Keinoja hulevesien hallintaan ovat mm. päällystettyjen pintojen minimoiminen syntyneiden hulevesien imeyttäminen maaperään epäpuhtauksien vähentäminen hulevesistä suodattamalla, laskeuttamalla ja kasvillisuuden avulla hulevesien viivyttäminen, eli pintavalunnan jakaminen pitkälle ajanjaksolle Hulevesien ekologisten hallintamenetelmien toteuttaminen vaatii perinteiseen sadevesiviemäröintiin verrattuna enemmän tilaa ja niiden kustannukset etenkin ylläpidon osalta ovat sadevesiviemäröintiä suuremmat. Tästä johtuen ekologiset hallintamenetelmät soveltuvat parhaiten uusille rakennettaville alueille, joissa niiden asettamat vaatimukset voidaan parhaiten ottaa huomioon. Suuremman tilantarpeen ja kustannusten vuoksi ekologisten hallintamenetelmien käyttö tulisi suunnitella tapauskohtaisesti ja todellisen tarpeen mukaan. 3 US EPA Preliminary data summary of urban storm water best management practices. EPA-821-R Washington D.C.

5 3 2 TARVEKARTOITUS 2.1 Nykytilaselvitys Valuma-alueet ja reitit Selvitysalue sijaitsee Ikurin asutusalueen pohjoisosassa. Alue sijaitsee Myllypuron valuma-alueella siten, että osa siitä sijaitsee Pohjajärven osavalumaalueella ja osa Myllypuron lähivaluma-alueella (kts. kuva 1). Pohjajärven osavaluma-alueen vedet laskevat Pohjajärven ojaa pitkin Myllypuroon. Myllypuron lähivaluma-alueelta valumavedet ohjautuvat suoraan Myllypuroon. Ikurin asuntoalueelle on rakennettu sadevesiviemäröinti, jolla vedet johdetaan suoraan Myllypuroon. Kuvassa 1 on esitetty asemakaava-alueen sijainti mainittuihin Myllypuron osavaluma-alueisiin nähden. Kuva 1. Ikurin pohjoisosan asemakaava-alueen sijainti Pohjajärven osavalumaalueeseen ja Myllypuron lähivaluma-alueeseen nähden.

6 4 Vihnusjärven hydrologisen selvityksen yhteydessä määritettyjä valuma-alueiden rajauksia tarkennettiin tämän selvitystyön yhteydessä. Asemakaava-aluetta koskevia tarkasteluita varten mainitut Myllypuron osa-valuma-alueet jaettiin edelleen pienempiin osiin (kts. kuva 2). Valuma-alueet on nimetty juoksevalla numeroinnilla. Maankäytön muutokset kohdistuvat valuma-alueisiin 1 ja 2. Kuva 2. Tarkastelualueen osavaluma-alueet Selvitysalueen luontoarvot Myllypuron Natura-alue Kaavoituksen kohteena olevan alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Myllypuron Natura-alue. Alue on kooltaan 20 ha ja alue on otettu Suomen Natura -suojeluverkostoon perusteena luontodirektiivi (SCI alue). Myllypuro on tärkeä opetus- ja virkistyskohde. Luontotyypeistä Myllypuron Natura-alue edustaa lähinnä pohjoista (boreaalista) lehtoa. Alueelta löytyy myös lähde (Fennoskandian lähteet ja lähdesuot luontotyyppi). Lähde sijoittuu Tesomankadun lähelle, josta laskee vähäinen puro Myllypuroon. Suojelun tavoitteena on säilyttää näiden luontotyyppien rakenne ja toiminta. Natura-alueen kasvillisuus vaihtelee tuoreista lehdoista puronvarren ja putouskohtien saniais- ja suurruoholehtoihin. Puusto on valtaosin kuusivaltaista. Vaateliaita lehtolajeja ovat mm. lehtopensaat, imikkä, koiranvehnä ja kaiheorvokki. Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja. Natura-alueen suojelu on lähtökohta ja päämäärä hulevesien hallintatoimien suunnittelulle. Natura-alueen sijainti suhteessa suunniteltuun maankäyttöön on esitetty kuvassa 3.

7 5 Kuva 3. Myllypuron Natura-alueen rajaus ja suunniteltu maankäyttö. Liito-orava Suunnittelualueella on vuosina 2004 ja 2005 tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Liito-oravan elinalueet ja liikkumisreitit rajataan maankäytön ulkopuolelle. Hulevesien hallintatoimien suunnittelussa ko. alueet huomioidaan tarpeen mukaan niin, ettei liito-oravan elinympäristö vaarannu Selvitysalueen maaperä ja pinnanmuodot Selvitysalueen korkeimmat kohdat sijaitsevat osavaluma-alueiden 1 ja 2 välisellä vedenjakajalla sekä osavaluma-alueen 1 etelälaidalla. Alueen korkein kohta on noin 130 metriä merenpinnan yläpuolella ja matalimmat kohdat Myllypuron reunoilla noin 115 metriä merenpinnan yläpuolella. Selvitysalueen maaperä on pääasiassa moreenia ja alavammissa kohdissa hiesua eli hienoa silttiä. Maaperä ja pinnanmuodot on esitetty kuvassa 4. Pintavalunnan kannalta merkittävin selvitysalueen osa on osavaluma-alue 1 (kts. kuva 2), joka on pinta-alaltaan 65 % tarkastelualueen pinta-alasta eli noin 22 hehtaaria. Alueen pintavalunta purkautuu Myllypuroon yhtä reittiä Haukiluomantien ja Tuohikorventien risteyksessä. Osavaluma-alue 2 on pintaalaltaan 20 % tarkastelualueen pinta-alasta eli noin 7 hehtaaria. Alueen pintavalunta purkautuu Pohjajärvenojaan Myllypuronkadun eteläpuolella. Loput kolme osavaluma-aluetta ovat pinta-alaltaan pieniä, eikä niillä ole selvää purkureittiä osavaluma-aluetta 4 lukuun ottamatta. Osavaluma-alueiden 3, 4 ja 5 alueella maankäytössä ei aiheudu mainittavia muutoksia, joten niitä ei sisällytetä yksityiskohtaisempaan tarkasteluun

8 6 Kuva 4. Selvitysalueen maaperä Selvitysalueen maankäyttö Maankäytön nykytilannetta on havainnollistettu kuvissa 5 ja 6. Osavalumaalueella 1 on merkittävässä määrin olevaa asutusta. Oleva asutus on sadevesiviemäröinnin piirissä. Sadevesiviemärit laskevat Myllypuroon. Osavaluma-alue 2 on nykyisin pääosin rakentamatonta metsää. Kuva 5. Selvitysalueen maankäyttö opaskartan mukaan.

9 7 Kuva 6. Ortoilmakuva selvitysalueesta nykytilassa.

10 8 2.2 HULEVESIEN HALLINNAN TARPEEN ARVIOINTI Maankäyttösuunnitelma Yleiskaavan suuntaviivojen mukaan kohteena olevalle alueelle laaditaan asuntoalue, joka asettuu luontevasti maastoon ja mahdollisimman hyvin ottaa huomioon toisaalta alueen luontoarvot, toisaalta ehyen ja kaavataloudellisesti järkevän yhdyskuntarakenteen vaatimukset. Virkistysalueen osalta tavoitteena on varata riittävät lähivirkistysalueet ja hyvät yhteydet ulkoilualueille ja samalla turvata liito-oravan elinolosuhteiden riittävä säilyminen. Tavoitteena on suunnitella viihtyisä, olemassa olevaan rakennuskantaan sopeutuva pientaloalue, joka koostuu sekä erillispientalo että yhtiömuotoisista tonteista. Katuverkon ja kunnallistekniikan suunnittelussa pyritään taloudellisuuteen. 4 Alustavassa maankäyttöluonnoksessa on alueelle osoitettu asuinkäyttöön varattua tonttimaata alle puolet kaavamuutosalueen kokonaispinta-alasta. Asemakaavoitettava alue on laajuudeltaan n. 22 hehtaarin kokoinen Maankäyttöluonnos on esitetty kuvassa 7 sovitettuna ilmakuvaan. Kuva 7. Ikurin alueen suunniteltu maankäyttö. 4 Ikuri, pohjoisosa, pientaloalueen täydentäminen ja luonnonsuojelualueen merkitseminen. kartta nro Osallistumis- ja arviointiohjelma

11 Maankäytön vaikutukset tarkastelualueen vesitalouteen Vaikutukset pintavalunnan määrään Asemakaava-alue sijoittuu lähes kokonaisuudessaan osavaluma-alueiden 1 ja 2 alueelle. Näistä alue 1 on selvästi rakennetumpi, yli puolet pinta-alasta on erilaisia rakennettuja pintoja. Alueesta 2 on nykytilassa rakentamatta lähes 90 %. Valuma-alueilla nykytilanteessa muodostuvien hulevesien ja pintavalunnan määrän arvioimiseksi alueelta määritettiin ilmakuvan ja kartta-aineistojen perusteella kattopintojen, kestopäällystettyjen alueiden, sorapintojen, rakennettujen viheralueiden (pientalojen pihat, katujen reuna-alueet) sekä luontaisten viheralueiden osuudet ja määritettiin niille valumiskertoimet, jotka kuvaavat miltä osin eri pinnoille satava vesi muodostuu pintavalunnaksi. Osavaluma-alueiden 1 ja 2 erilaisten pintojen osuudet ja valumiskertoimet nykytilanteessa on esitetty taulukossa 1 ja 2. Taulukko 1. Erilaisten pintojen osuudet osavaluma-alueella 1 nykytilanteessa. Pinnan tyyppi Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Valumiskerroin Kattopinnat 1,09 5 % 0,9 Kestopäällyste 1,46 7 % 0,8 Sorapinnat 0,15 1 % 0,3 Rakennettu viher. 8,81 40 % 0,2 Luontainen viher. 10,44 48 % 0,1 Yhteensä 21,96 0,23 Taulukko 2. Erilaisten pintojen osuudet osavaluma-alueella 2 nykytilanteessa. Pinnan tyyppi Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Valumiskerroin Kattopinnat 0,00 0 % 0,9 Kestopäällyste 0,22 3 % 0,8 Sorapinnat 0,12 2 % 0,3 Rakennettu viher. 0,51 8 % 0,2 Luontainen viher. 5,84 87 % 0,1 Yhteensä 6,70 0,13 Suunniteltu maankäyttö lisää päällystettyjen pintojen määrää ja tätä kautta hulevesien ja pintavalunnan muodostumista molemmilla osavaluma-alueilla, mutta koska osavaluma-alue 2 on nykytilassa lähellä luonnontilaa, ovat sen muutokset selvästi suuremmat kuin osavaluma-alueen 1. Taulukossa 3 on esitetty erilaisten pintojen osuudet ja valumiskertoimet osavaluma-alueella 1 suunnitellun maankäytön toteutuessa. Taulukko 3. Erilaisten pintojen osuudet osavaluma-alueella 1 suunnitellun maankäytön toteuduttua. Pinnan tyyppi Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Valumiskerroin Kattopinnat 2,00 9 % 0,9 Kestopäällyste 2,22 10 % 0,8 Sorapinnat 0,30 1 % 0,3 Rakennettu viher. 12,79 58 % 0,2 Luontainen viher. 4,65 21 % 0,1 Yhteensä 21,96 0,30

12 10 Suunnitellun maankäytön toteuduttua rakentamattomien alueiden määrä on osavaluma-alueella 1 enää noin 20 %. Suurin osa rakentamisesta on kuitenkin erilaisia viheralueita, kuten pientalojen pihoja, jolloin muutos keskimääräisessä valumakertoimessa ei ole erityisen suuri. Valuma-alueen keskimääräinen valumiskerroin kasvaa arvosta 0,23 arvoon 0,30, eli pintavaluntaa ja hulevesiä muodostuu noin kolmannes enemmän kuin nykytilanteessa. Taulukossa 4 on esitetty erilaisten pintojen osuudet ja valumiskertoimet osavaluma-alueella 2 suunnitellun maankäytön toteutuessa. Taulukko 4. Erilaisten pintojen osuudet osavaluma-alueella 2 suunnitellun maankäytön toteuduttua. Pinnan tyyppi Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Valumiskerroin Kattopinnat 0,54 8 % 0,9 Kestopäällyste 0,95 14 % 0,8 Sorapinnat 0,13 2 % 0,3 Rakennettu viher. 2,16 32 % 0,2 Luontainen viher. 2,92 44 % 0,1 Yhteensä 6,70 0,30 Suunnitellun maankäytön toteuduttua rakentamattomien alueiden määrä osavaluma-alueella 2 pienenee noin 90 prosentista noin 50 prosenttiin. Tästä johtuen muutokset alueen valuntaoloissa ovat huomattavia, vaikka tälläkin alueella suuri osa rakentamisesta on erilaisia viheralueita. Osavaluma-alueen 2 keskimääräinen valumiskerroin kasvaa arvosta 0,13 arvoon 0,30, eli pintavaluntaa ja hulevesiä muodostuu yli kaksinkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Huleveden määrän kasvun lisäksi valumavesien purkautuminen nopeutuu huomattavasti ja valunta äärevöityy eli virtaaman minimi- ja maksimiarvojen ero kasvaa. Vaikutukset pintavalunnan laatuun Suunniteltu maankäyttö on pientalo- ja rivitalorakentamista siihen liittyvine asuntokatuineen ja pysäköintialueineen. Tutkimusten mukaan pien- ja rivitaloalueilla muodostuva hulevesi sisältää vähemmän kiintoainetta ja metalleja ja suunnilleen saman verran ravinteita kuin hulevedessä keskimäärin 5. Huleveden ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin luonnontilaisissa valumavesissä, mutta pienempiä kuin lannoitetuilta pelloilta tulevissa valumavesissä 6. Suunniteltu maankäyttö lisää Myllypuroon purkautuvan pintavalunnan määrää, mikä yleensä tarkoittaa myös lisääntyvää kiintoaine-, ravinne ja epäpuhtaushuuhtoumaa. Yhteenlaskettuna osavaluma-alueilta 1 ja 2 Pohjajärvenojaan ja Myllypuroon purkautuva valunta lisääntyisi lähes 50 %, ja samassa suhteessa voidaan olettaa myös epäpuhtauskuormituksen lisääntyvän. Tarkastelualue muodostaa kuitenkin niin pienen osan Myllypuron valuma-alueesta (1,5 %) ja siltä purkautuvan vesimäärän arvioidaan olevan niin vähäinen osa Myllypuron virtaamasta, että Myllypuroon kohdistuvien laadullisten vaikutusten voidaan olettaa olevan mitättömiä. 5 Larm, T Dagvattnets sammansättning, recipientpåverkan och behandling. Svenska vatten- och avloppsvattenföreningen, VAV. VAforsk Rapport 1994:6. 6 Kotola, J. & Nurminen, J Kaupunkialueiden hydrologia valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 8. Espoo.

13 Esitys hulevesien hallinnan tarpeesta ja jatkotoimenpidesuositukset Vihnusjärven hydrologisessa selvityksessä päädyttiin siihen, että Nokian ja Tampereen puoleisten osayleiskaavasuunnitelmien toteutuminen johtaa Myllypuron valuma-alueella sellaisiin hydrologisiin muutoksiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat pitkällä aikavälillä Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen heikentymisen ilman ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Tämän perusteella maankäytön suunnittelun lähtökohtana on hulevesien hallintatoimenpiteiden toteuttaminen Myllypuron valuma-alueella. Näin ollen myös Ikurin pohjoisosan asemakaavaalueella tulee toteuttaa hulevesien hallintatoimia siinä laajuudessa, että tuleva maankäyttö ei osaltaan edesauta kehitystä, josta voisi seurata Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen merkittävä heikentyminen tulevaisuudessa. Tämä edellyttää hulevesien hallinnan osalta sitä, että tarkastelualueelta purkautuvien valumavesien määrä, virtaama tai laatu ei merkittävästi muutu maankäyttösuunnitelmien toteuduttua nykytilanteeseen nähden. Nyt suunnittelun kohteena oleva alue muodostaa vain pienen osan Myllypuron valuma-alueesta ja voidaan pitää epätodennäköisenä, että sillä tehtävät muutokset yksinään johtaisivat Natura-alueen luontoarvojen merkittävään heikkenemiseen. Tästä huolimatta ja toisaalta edellä kuvatun perusteella esitetään, että kummallekin osavaluma-alueelle toteutetaan hulevesien purkupaikkaan alueellinen viivytys-/imeytysrakenne, jolla pyritään sekä vähentämään huleveden määrää että tasaamaan alueelta purkautuvaa virtaamaa. Tämän lisäksi olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan toteuttaa myös tontti- ja korttelialuekohtaisia hulevesien hallintamenetelmiä.

14 12 3 HULEVESIEN HALLINTATOIMIEN SUUNNITTELU 3.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet ja sovellettavat periaatteet Hulevesien hallinnan periaatteista sovittiin ja järjestetyissä kokouksissa, joihin ottivat osaa mm. Tampereen kaupungin vesihuollon ja kadun rakentamisen suunnittelusta vastaavat henkilöt. Kokouksessa sovittiin, että hulevesien kerääminen ja johtaminen toteutettaisiin pääasiassa sadevesiviemäreillä ja hulevesien viivyttämistä ja imeyttämistä varten toteutettaisiin kaksi alueellista hallintamenetelmää. Sadevesiviemäröinnin minimoimisesta keskusteltiin jälkimmäisessä kokouksessa. Käydyn keskustelun perusteella laadittiin kappale 3.3, jossa on kuvattu hulevesien tontti- ja korttelikohtaisia hallintatoimenpiteitä. Hulevesien hallinnan tavoitteena on, että tarkastelualueelta purkautuvien valumavesien määrä, virtaama tai laatu ei merkittävästi muutu nykytilanteeseen nähden maankäyttösuunnitelmien toteuduttua. Tämä muodostaa lähtökohdan hulevesien hallintatoimenpiteiden suunnittelulle. Hulevesien hallintajärjestelmä muodostuu kahdesta osasta. Alueelle toteutetaan sadevesiviemäröinti, kuten on toteutettu ympäröivillekin asuntoalueille. Sadevesiviemäröinnin avulla hulevedet kootaan alueellisiin viivytys-/ imeytysrakenteisiin. Näiden kautta vedet ohjautuvat vähitellen Myllypuroon. Hulevesien hallinnan kannalta tehokkainta olisi, jos käsittely tapahtuisi mahdollisimman pienissä yksiköissä mahdollisimman lähellä huleveden syntypaikkaa, mutta tätä rajoittaa usein tilanpuute sekä ympäristöolosuhteet. Tarkastelualueen tapauksessa uudet rakennettavat alueet ovat tiiviitä ja tonttikoot pieniä, minkä lisäksi alueen maaperä (silttiä ja moreenia) ei sovellu hyvin hulevesien laajamittaiseen imeyttämiseen. Tästä johtuen hulevesien hallintasuunnitelmassa on lähdetty ensisijaisesti siitä, että toteutettavat menetelmät ovat alueellisia, jolloin ne palvelevat laajempaa aluetta ja sijoittuvat yleisille alueille. Alueellisten hulevesien hallintamenetelmien toimintavarmuus on suurempi kuin kiinteistö- ja tonttikohtaisten menetelmien, koska ne ovat kaupungin ja/tai vesilaitoksen toteuttamia ja kunnossapitämiä. Alueelle esitetty sadevesiviemäröinti voidaan kuitenkin rakenteiden kuivatuksen salliessa joko osittain tai kokonaan korvata maanpäällisin hulevesiratkaisuin. Näitä ratkaisuja on käsitelty kappaleessa 3.3. Esim. rakentamistapaohjeissa kannattaa korostaa hulevesien merkitystä Myllypuron kannalta ja suositella mm. vettä läpäisemättömien pintojen minimoimista sekä ainakin kattovesien imeyttämistä.

15 Hulevesien hallintasuunnitelma Yleistä Hulevesien viivyttämiseksi ja käsittelemiseksi esitetään toteuttavaksi kaksi kappaletta viivytys-/ imeytysaltaita, jotka sijoitetaan sadevesiviemäröinnin purkupaikkoihin siten, että kaikki rakennettujen alueiden hulevedet johdettaisiin altaisiin. Altaiden suunnittelun lähtökohtana on ollut, että niillä pystyttäisiin käsittelemään vähintään uuden maankäytön aiheuttamat hulevedet. Osavaluma-alueen 2 tapauksessa tämä tarkoittaa lähes kaikkia hulevesiä, mutta osavaluma-alueen 1 tapauksessa vain osaa niistä, koska alue 1 on jo suurelta osalta rakennettua ja näin ollen sieltä purkautuu Myllypuroon huomattava määrä hulevesiä jo nykytilanteessa. Suunnitelmassa on kuitenkin esitetty myös tilavaraus ja rakenne menetelmille, joilla pystyttäisiin käsittelemään osa-alueen 1 koko hulevesivirtaama Osavaluma-alueen 1 hallintamenetelmät Osa-alueelle 1 esitetään toteutettavaksi hulevesien viivytys- ja imeytysallas, joka sijoittuu Haukiluomantien ja Tuohikorventien risteyksen lounaispuolelle, rakennetun sadevesiviemärin purkupaikkaan. Osa-alueella ei ole muita soveltuvia paikkoja, etenkin kun alue on suurimmaksi osaksi sadevesiviemäröity. Esimerkki altaan rakenteesta on esitetty kuvassa 8. Kuva 8. Haukiluomantien ja Tuohikorventien risteyksen altaan rakenne-esimerkki. Altaan tarkoituksena on pysäyttää sadevesiviemäristä purkautuvat hulevedet ja varastoida ne murskepatjaan, josta ne imeytyvät ympäröivään maaperään. Allasta varten tehdään ympyränmuotoinen kaivanto halkaisijaltaan noin 19 metriä ja syvyydeltään noin 2-3 metriä. Kaivanto täytetään karkealla murskeella tai louheella 1,5 metrin paksuudelta ja murskekerroksen päälle tehdään suodatinkankaalla murskepatjasta eristetty kasvukerros. Kaivanto tulisi eristää ympäröivästä maaperästä myös juurimatolla, jotta estettäisiin puunjuurien aiheuttama kerrosten sekoittuminen. Altaan pinta muotoillaan painanteeksi, jossa vesi voi lammikoitua ennen imeytymistään murskekerrokseen ja ympäröivään maaperään. Altaaseen ei rakenneta erityistä purkureittiä tai tyhjennysputkea, jolloin kaivu-

16 14 työt tapahtuvat mahdollisimman kaukana Myllypuron Natura-alueen rajasta. Allas tyhjenee pääosin imeytymisen kautta. Ylimäärä vedestä valuu Myllypuroon pintavaluntana nykyistä reittiä myöten. Altaan mitoitusta varten arvioitiin Haukiluomantien sadevesiviemärin valumaalue. Valuma-alue muodostettiin osavaluma-alueesta 1 rajaamalla pois rakentamattomat puisto- ja viheralueet, joilla muodostuva pintavalunta ei oletettavasti päädy sadevesiviemäriin tai virtaama on niin hidasta, että sillä ei ole merkitystä altaan mitoituksessa. Sadevesiviemärin valuma-alueelta laskettiin kerran viidessä vuodessa toistuvan 10 minuuttia kestävän rankkasateen aiheuttama vesimäärä nykytilanteessa sekä suunnitellun maankäytön toteuduttua. Allas mitoitettiin käsittelemään näiden vesimäärien erotus, eli uuden maankäytön aiheuttamat hulevedet. Vesimäärät on esitetty taulukossa 5. Altaan nro 1 sijainti, tilavaraus ja valuma-alue on esitetty kuvassa 9. Taulukko 5. Altaan nro 1 valuma-alueen hulevesimäärät mitoitussateella. Valumiskerroin Vmit [m3] Nykytilanne 0, Tuleva tilanne 0, Erotus 139 Kuva 9. Hulevesialtaan nro 1 sijainti, tilantarve ja valuma-alue. Mikäli altaalla halutaan pystyä käsittelemään koko valuma-alueella muodostuva hulevesimäärä, tulee sen olla pinta-alaltaan huomattavasti kuvassa 9 esitettyä suurempi. Tällöin myös altaan rakennetta on syytä muuttaa siten, että allas toteutetaan avovesipintaisena lammikkona, jolloin pinta-ala saadaan mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä viivytystilavuutena. Kuvassa 10 on esitetty esimerkki tämänkaltaisen lammikon rakenteesta.

17 15 Kuva 10. Altaan nro 1 rakenne tilanteessa, jossa pyritään käsittelemään koko rankkasateen aiheuttama hulevesimäärä. Lammikon tarkoituksena on pysäyttää rankkasateen aiheuttama hulevesivirtaama ja laskeuttaa siitä kiintoainesta. Lammikko toteutetaan osin kaivamalla ja osin pengertämällä maaston kaltevuudesta johtuen. Lammikon purkupäähän rakennetaan mittapato, jolla voidaan säädellä lammikosta purkautuvaa virtaamaa. Lammikosta vesi valuu pintavaluntana Myllypuroon. Lammikon tilavaraus ja sijainti on esitetty kuvassa 11. Kuva 11. Altaan nro 1 sijainti ja tilantarve kun pyritään käsittelemään myös jo rakennettujen alueiden hulevedet.

18 Osavaluma-alueen 2 hallintamenetelmä Osa-alueelle 2 esitetään toteutettavaksi hulevesien viivytys- ja imeytysallas, joka sijoittuu Myllypuronkadun etelä- ja uuden rakentamisen länsipuolelle. Allas sijoittuu paikkaan, johon rakennettavan alueen sadevesiviemäröinnin on arvioitu purkavan. Esimerkki altaan rakenteesta on esitetty kuvassa 12. Kuva 12. Myllypuronkadun eteläpuolisen altaan rakenne-esimerkki. Valuma-alueelta hulevedet keräävä sadevesiviemäri purkaa avo-ojaan, josta vedet johdetaan altaaseen. Altaan tarkoituksena on pysäyttää hulevedet ja varastoida ne murskepatjaan, josta ne imeytyvät ympäröivään maaperään. Allasta varten tehdään ympyränmuotoinen kaivanto halkaisijaltaan noin 17 metriä ja syvyydeltään noin 3 metriä. Kaivanto täytetään karkealla murskeella tai louheella 2 metrin paksuudelta ja murskekerroksen päälle tehdään suodatinkankaalla murskepatjasta eristetty kasvukerros. Kaivanto tulisi eristää ympäröivästä maaperästä myös juurimatolla, jotta estettäisiin puunjuurien aiheuttama kerrosten sekoittuminen. Altaan pinta muotoillaan painanteeksi, jossa vesi voi lammikoitua ennen imeytymistään murskekerrokseen ja ympäröivään maaperään. Altaan alapäähän rakennetaan tarkastuskaivo ja tyhjennysputki, jonka tarkoituksena on tyhjentää mursketäytöstä se osa vedestä, joka ei imeydy ympäröivään maaperään. Tyhjennysputki johtaa ylimääräisen veden alapuolella olevan ulkoilureitin ojaan. Altaan mitoitusta varten arvioitiin rakennettavan sadevesiviemärin valuma-alue. Valuma-alue muodostettiin osavaluma-alueesta 2 rajaamalla pois rakentamattomat puisto- ja viheralueet, joilla muodostuva pintavalunta ei oletettavasti päädy sadevesiviemäriin tai virtaama on niin hidasta, että sillä ei ole merkitystä altaan mitoituksessa. Sadevesiviemärin valuma-alueelta laskettiin kerran viidessä vuodessa toistuvan 10 minuuttia kestävän rankkasateen aiheuttama vesimäärä nykytilanteessa sekä suunnitellun maankäytön toteuduttua. Allas mitoitettiin käsittelemään näiden vesimäärien erotus, eli uuden maankäytön aiheuttamat hu-

19 17 levedet. Vesimäärät on esitetty taulukossa 6. Altaan nro 2 sijainti, tilavaraus ja valuma-alue on esitetty kuvassa 13. Taulukko 6. Altaan nro 2 valuma-alueen hulevesimäärät mitoitussateella. Valumiskerroin Vmit [m3] Nykytilanne 0,10 39 Tuleva tilanne 0, Erotus 134 Kuva 13. Altaan nro 2 sijainti, tilantarve ja valuma-alue Menetelmien toimivuus Molempien altaiden toimintaperiaatteena on imeyttää hulevettä maahan sekä viivyttää Myllypuroon johtuvaa hulevesivirtaamaa. Maaperä altaiden ympäristössä on silttiä ja moreenia, mikä rajoittaa imeytymismahdollisuuksia, jolloin merkittävimmäksi tekijäksi saattaa nousta virtaaman viivyttäminen. Kahdesta altaasta toimintavarmempi on nro 2, jossa allas on varustettu tyhjennysputkella, joka varmistaa altaan tyhjenemisen sadetapahtumien välissä, mikäli imeytymistä ei tapahdu toivottavassa määrin. Altaan 1 tapauksessa tyhjennysputken toteuttaminen olisi mahdollista vain, jos putki rakennettaisiin altaasta aivan Myllypuron uomaan saakka. Tällöin rakennustoimet ulottuisivat Naturaalueelle, mikä ei ole toivottavaa. Mikäli allas 1 toteutettaisiin avovesipintaisena lammikkona, pystyttäisiin viivyttämään suurempaa vesimäärää ja lammikko voitaisiin osittain tyhjentää sadetapahtumien välissä mittapadon avulla. Lammikko edellyttäisi kuitenkin suuria maanrakennustöitä ja sen edestä jouduttaisiin poistamaan paljon puustoa, minkä lisäksi sijaintipaikka aivan asutuksen ja katujen vieressä ei ole sopiva melko syvälle vesialtaalle. Altaat on mitoitettu käsittelemään kerran viidessä vuodessa toistuvan 10 minuuttia kestävän rankkasateen aiheuttama vesimäärä, mikä on noin 10 millimetriä. Mitoitussade on rankempi (ja harvemmin toistuva) kuin yleisesti sade-

20 18 vesiviemäreiden mitoituksessa käytettävä sade. Tällöin menetelmät pystyvät pysäyttämään kaikki sadevesiviemäreistä tulevat hulevedet, minkä lisäksi niissä on jonkun verran lisätilaa sellaista tilannetta varten, jossa rankka sadetapahtuma toistuu ennen kuin hulevesi on ehtinyt imeytyä tai muuten poistua altaista. Rankkasateiden lisäksi altaat kykenevät varastoimaan luonnollisesti myös pitkäkestoisten sateiden aiheuttamaa hulevesivirtaamaa 10 millimetrin sademäärään asti. Altailla arvioidaan olevan huomattavaa merkitystä myös huleveden laadun parantamisessa, kun huleveden kuljettama kiintoaines ja epäpuhtaudet sitoutuvat mursketäytön päällä olevaan kasvillisuuteen ja kasvukerrokseen. Kiintoaines todennäköisesti sekoittuu aikaa myöten kasvukerrokseen, jolloin sen huuhtoutuminen mahdollisen altaan ohittavan virtaaman mukana on epätodennäköistä, kunhan altaan pinnan kasvillisuus on ehjää ja kunnossa. Edellä esitetyn mukaisilla altailla arvioidaan pystyttävän vähentämään ja hidastamaan suunnitellun maankäytön toteuduttua Myllypuroon purkautuvia hulevesiä nykytilanteen mukaiselle tasolle. Mikäli allas nro 1 on mahdollista toteuttaa suuremman vaihtoehdon mukaisena, pystytään Myllypuron Natura-alueelle kohdistuvaa hulevesikuormitusta vähentämään nykytason alapuolelle Kasvillisuus Kummassakin tapauksessa altaan toteuttaminen edellyttää nykyisen kasvillisuuden ja puuston raivaamista altaan rakennuspaikalta. Mursketäytteisten altaiden pinta on tarkoitus olla kasvillisuuden peittämää, kyseeseen tulevat lähinnä ruohot, heinät tms. kasvit, joiden juuret eivät ulotu kasvualustaa ja murskekerrosta erottavaan suodatinkankaaseen saakka. Tämän lisäksi kasvillisuuden tulisi kestää suuriakin kosteusvaihteluita. Koska kasvillisuudelle ei ole asetettu altaan toimintaan tai puhdistuskykyyn liittyviä tavoitteita, lienee järkevintä nurmettaa altaan pinta rakentamisen jälkeen ja antaa tämän jälkeen kasvillisuuden muodostua itsestään. Huoltotoimenpiteiden yhteydessä tulee poistaa suuremmat pensaat ym. kasvillisuus, jonka juuret voivat rikkoa suodatinkankaan. Lisäksi juurimatolla tulisi estää ympärillä olevan puuston juurien leviäminen mursketäytteeseen. Allas nro 1 sijaitsee aivan Myllypuron Natura-alueen tuntumassa, joten suositellaan, että altaan ympäristöön etenkin Myllypuron puolelle istutetaan rakennustöiden jälkeen pensaikkoa tms. kevyttä kasvillisuutta, joka tarjoaa näkösuojaa lähiympäristöstä katseltaessa sekä ehkäisee altaan levittäytymistä Myllypuron suuntaan. Allas nro 2 ei sijoitu Myllypuron Natura-alueen läheisyyteen ja sijaintipaikka on melko avoin painanne, joten allasta ei ole tarve rajata ympäristöstään istutettavalla kasvillisuudella Rakentaminen Altaiden rakentaminen tulisi toteuttaa kuivana aikana, jolloin Myllypuroon huuhtoutuvan sedimentin määrä jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Altaan nro 1 tapauksessa olemassa olevasta sadevesiviemäristä tulevat hulevedet tulisi ohjata altaan rakennustyömaan ohitse. Altaiden tulisi olla täysin valmiita ennen kuin niihin ohjataan hulevesiä yläpuolisilta alueilta, jotta murskekerroksen tukkeutumiselta vältyttäisiin. Altaat suositellaan toteutettavaksi ennen mittavien rakennustöiden aloittamista niiden valumaalueelle, jotta niillä voitaisiin vähentää myös suunnitellun maankäytön rakentamisen aikaisia vaikutuksia Myllypuroon.

21 Kunnossapito Suunnitellut altaat edellyttävät säännöllistä kunnossapitoa toimiakseen kunnolla. Altaiden pintakerros, kasvillisuus ja purku- ja tyhjennysrakenteet tulisi tarkistaa ja siivota irtoroskista kaksi kertaa vuodessa, lumien sulamisen jälkeen ja syksyllä ennen talven tuloa. Samassa yhteydessä tulisi myös tarkistaa ja tarvittaessa tyhjentää lähimpien sadevesikaivojen lietepesät. Kerran vuodessa lisätään tarvittaessa kasvualustaan multaa sekä istutetaan uutta kasvillisuutta kuolleen ja kuluneen tilalle. Mursketäytön päällä oleva kasvualusta tulee vuosittain raivata pensaista ja muusta kasvillisuudesta, joka voi rikkoa suodatinkankaan ja tukkia mursketäytön. 3.3 Hulevesien kiinteistö- ja korttelikohtainen hallinta Yleistä Alueellisten hulevesien hallintamenetelmien toimintavarmuutta voidaan tehostaa sekä pinta-alan tarvetta pienentää hajauttamalla hulevesien hallintaa siten, että valuma-alueen sisällä tehdään paikallisia toimia. Kiinteistö- ja korttelikohtaiset menetelmät ovat pinta-alaltaan pienehköjä ja niillä tulisi pyrkiä ennen kaikkea hulevesien imeyttämiseen. Etenkin laadultaan puhtaampien kattovesien imeyttämiseen tulisi pyrkiä. Käytettävät menetelmät voivat palvella yhtä kiinteistöä tai rakennusta kerrallaan tai sitten ne voivat olla useamman kiinteistön yhteisrakenteita Viherpainanteet ja imeytysojat Mahdollisia kiinteistö- ja korttelikohtaisia menetelmiä ovat mm. viherpainanteet ja imeytysojat sekä erilaiset imeytyskaivot ja kaivannot. Seuraavassa on esitelty näitä menetelmiä tarkemmin. Viherpainanteet ovat matalia ja leveitä kasvillisuuden (yleensä ruohon tai heinien) peittämiä ojia, joiden pituuskaltevuus on pieni, alle 4 %. Niiden tarkoituksena on johtaa hulevettä hitaasti eteenpäin ja samalla pidättää haitta-aineita, parantaa imeytymistä ja pienentää virtausnopeutta. Viherpainanteet voivat olla kuivia tai märkiä, ts. niissä voidaan sallia pysyvä vesipinta, mikäli siitä ei aiheudu haittaa. Painanteisiin voidaan rakentaa matalia pohjapatoja, mikäli maasto on jyrkkää ja pituuskaltevuus ylittää suositukset. Viherpainanteet ovat tyypillisesti korttelikohtaisia tai ainakin muutaman kiinteistön yhteisiä rakenteita. Viherpainanteet edellyttävät useamman metrin levyistä aluevarausta tonttien tai kortteleiden väliin. Kuva 14. Viherpainanteen poikkileikkaus 7. 7 Prince George s county, Department of environmental resources Low impact development design strategies.

22 20 Kuva 15. Esimerkki viherpainanteen käytöstä pientaloalueella 8. Imeytysojat ovat ojakaivantoja, jotka ovat osittain täytetty huokoisella materiaalilla, kuten soralla tai murskeella. Imeytysojat kykenevät pidättämään hulevettä täytemateriaaliinsa tehostaen sen imeytymistä maaperään. Imeytysojat voidaan varustaa myös salaojituksella ylimääräisen veden johtamiseksi eteenpäin esimerkiksi katualueiden yhteydessä, jossa rakenteiden kuivatustarve on suuri. Imeytysojat ovat myös yleensä useampaa kiinteistöä palvelevia. Kuva 16. Imeytysojan poikkileikkaus 9. 8 Virginia stormwater management handbook Department of conservation and recreation, Commonwealth of Virginia. 9 Prince George s county, Department of environmental resources Low impact development design strategies.

23 Imeytyskaivot ja -kaivannot Imeytykseen käytettäviä rakenteita on erilaisia. Ne vaihtelevat kokonsa ja käyttötarkoituksensa mukaisesti yhden rakennuksen kattovesiä imeyttävästä kaivosta suurtenkin alueiden vesiä imeyttäviin kaivantoihin tai altaisiin. Huleveden imeyttämisen edellytykset ovat parhaimmillaan vesimäärien ollessa pieniä, jolloin vedenläpäisevyydeltään heikompaankin maaperään pystytään imeyttämään tavanomaisten sateiden aiheuttamat hulevedet. Imeytysrakenteet kannattaa siis toteuttaa mahdollisimman hajautettuna, jolloin menetelmät sijoittuisivat pääasiassa yksittäisille tonteille. Mikäli maaperä mahdollistaa suurempien vesimäärien imeytymisen ja mikäli tonteilla ei ole tilaa tonttikohtaisille imeytysmenetelmille, voidaan imeytysrakenteet toteuttaa suurempina kaivantoina, jotka keräävät vettä useamman kiinteistön alueelta. Tällaiset korttelikohtaiset menetelmät tulisi sijoittaa siten, että niiden välittömässä läheisyydessä ei ole kosteudesta kärsiviä rakenteita ja veden hetkellinen lammikoituminen olisi mahdollista. Tonttikohtaisia imeytysrakenteita ovat esimerkiksi kattovesien imeytyskaivo, johon vedet johdetaan suoraan syöksytorvesta (ks. kuva 17) tai imeytyskaivanto, johon voidaan johtaa myös päällystettyjen piha-alueiden vesiä (ks. kuva 18). Kuva 17. Imeytyskaivo kattovesille.

24 22 Kuva 18. Imeytyskaivanto yhden kiinteistön hulevesille. Kiinteistökohtaiset imeytysrakenteet voi toteuttaa myös ns. sadepuutarhoina, joissa hulevedet johdetaan vettä kestävän kasvillisuuden peittämiin painanteisiin, joissa vesi lammikoituu hetkeksi ennen imeytymistään maaperään. Tällaisia menetelmiä on havainnollistettu kuvissa 19 ja 20. Kuva 19. Sadepuutarha piha- ja kattovesille.

25 23 Kuva 20. Sadepuutarha pintavaluntaa varten. Useampaa kiinteistöä palvelevat imeytysmenetelmät ovat luonnollisesti pintaalantarpeeltaan suurempia kuin yhden tontin menetelmät. Tällaiset menetelmät joudutaan sijoittamaan kiinteistöjen rajoille tai yleisille alueille. Tiheästi rakennetuilla alueilla ongelmaksi voi muodostua se, miten hulevedet saadaan johdettua keruualueelta pintavaluntana imeytyskaivantoon. Esimerkki tämänkaltaisesta rakenteesta on esitetty kuvassa 21. Kuva 21. Useampaa kiinteistöä palveleva imeytyskaivanto.

26 Hulevesien hallinnan huomioiminen kaavasuunnittelussa Seuraavassa on todettu ne keskeiset tekijät, jotka hulevesien hallintatoimenpiteiden osalta tulee ottaa huomioon kaavasuunnittelussa. Mainitut tekijät saattavat vaatia kaavamääräyksiä tai ne voidaan tuoda esiin suosituksen ja ohjeen luonteisina. Hulevesimäärien minimointi: - Alueelle (ml. tonteilla) suositellaan toteutettavaksi mahdollisimman vähän pintoja, jotka estävät sadevesien imeytymisen. - Alueella (ml. tonteilla) suositellaan tehtäväksi mahdollisimman paljon kasvillisuuden peittämiä viheralueita. Alueelliset käsittelymenetelmät - hulevesialtaat: - Altaille tulee osoittaa kaavassa tilavaraus suunniteltuun paikkaan (mahdollisesti aiemmin käytetty merkintä hule-1). Tilavarauksessa tulee huomioida altaan rakentamis- ja huoltotoimenpiteiden vaatima tila altaiden ympärillä. Lisäksi toisen altaan ympärille suositellaan suojaavan kasvillisuuden istuttamista. - Altaat tulee toteuttaa rakenteellisesti suunnitellulla tavalla. Mikäli rakennetta muutetaan joiltain osin, tulee mitoitus tarkistaa. Hulevesien paikallinen imeyttäminen: - Mikäli maaperä ja rakenteiden kuivatus sallivat, on hulevesien imeyttäminen/ imeytymisen mahdollistaminen paikallisesti suositeltavaa. Imeytymistä voidaan tonttialueilla edistää esimerkiksi käyttämällä hulevesien johtamisessa rei itettyjä putkia, ohjaamalla hulevedet pintapainanteisiin, rakentamalla imeytyskaivantoja yms. rakenteita.

27 25 4 MYLLYPURON NATURA-ALUEESEEN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET Maankäytön lisäys aikaan saa Myllypurossa virtaaman kasvua ja vesistökuormituksen lisääntymistä. Virtaamahuiput olisivat ilman toimenpiteitä nykyistä suurempia ja kestoltaan aiempaa lyhyempiä. Juuri uoman virtausnopeuden kasvu on Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen kannalta kaikkein merkittävin vaikutus. Virtavesien hydrologian äärevöitymisen seurauksena normaalit uomaeroosionvaikutukset kasvistossa ja eläimistössä korostuvat. Vihnusjärven hydrologisessa selvityksessä päädyttiin siihen, että Nokian ja Tampereen puoleisten osayleiskaavasuunnitelmien toteutuminen johtaa Myllypuron valuma-alueella sellaisiin hydrologisiin muutoksiin, jotka todennäköisesti aiheuttavat pitkällä aikavälillä Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen heikentymisen ilman ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Nyt suunnittelun kohteena oleva alue muodostaa vain pienen osan (1,5 % pinta-alasta) Myllypuron valuma-alueesta ja voidaan pitää epätodennäköisenä, että sillä tehtävät muutokset yksinään johtaisivat Natura-alueen luontoarvojen merkittävään heikkenemiseen. Joka tapauksessa alueen hulevesien hallintasuunnitelma on toteutettu siitä lähtökohdasta, että asemakaava-alueen tuleva maankäyttö ei osaltaan edesauta kehitystä, josta voisi tulevaisuudessa seurata Myllypuron Natura-alueen luontoarvojen merkittävä heikentyminen. Kuten edellisessä kappaleessa on kuvattu, voidaan perustellusti osoittaa, että suunnitellut hulevesien hallintatoimet ehkäisevät tarkastelualueelta purkautuvien valumavesien määrän, virtaaman ja laadun merkittävän muuttumisen maankäyttösuunnitelmien toteuduttua. Näin ollen kaava-alueella tehtävät toimenpiteet eivät heikennä Myllypuron Natura-alueen olosuhteita tai luontoarvoja. Hulevesien käsittelyalue jää noin 20 metrin päähän Natura-alueen rajasta. Altaasta muodostuva reunavaikutus ei lisää Natura-alueeseen kohdistuvaa reunavaikutusta, koska Myllypuron Natura-alue on jo lähes kokonaisuudessa reunavaikutuksen alainen. Suunnittelukeskus Oy Laatinut: Perttu Hyöty, dipl.ins. suunnittelija Tarkastanut: Satu Lehtikangas, dipl.ins. toimialapäällikkö Hyväksynyt: Jukka Meriluoto, tekn. lis. aluetoimiston päällikkö P:\Kaupungit\tampere\C6587_ikuri\C_Suunnitelmat\Raportti\raportti.doc