LAPSEN KOKEMUS HUOSTAANOTOSTA

Transkriptio

1 LAPSEN KOKEMUS HUOSTAANOTOSTA - alko tää mun ryttyyttäminen, että lastenkoti, oma koti, lastenkoti Sari Bollström ja Tuija Kaarna Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Sari Bollström & Tuija Kaarna. Lapsen kokemus huostaanotosta alko tää mun ryttyyttäminen, että lastenkoti, oma koti, lastenkoti. Helsinki, kevät 2008, 66 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten huostaanotettu lapsi kokee huostaanoton ja tuleeko lapsi kuulluksi. Työssä pyrittiin selvittämään vastaako huostaanottokäytäntö lapsen tarpeisiin ja millä keinoin lapsi selviytyy elämässä eteenpäin. Työssä tarkasteltiin myös kirkon osuutta huostaanotetun lapsen kokemuksissa. Aineistona käytettiin alan kirjallisuutta ja aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Opinnäytetyön aineisto koostui yhden alle kouluiässä huostaanoton kokeneen nuoren aikuisen haastattelusta. Haastattelumenetelmänä käytettiin avointa teemahaastattelua. Haastatteluaineisto litteroitiin, tiivistettiin ja jäsenneltiin. Työ analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttämällä. Tulkinnoista saadut tiedot liitettiin teoriaan. Kiintymyssuhdeteoria toimi tutkimuksen viitekehyksenä, johon tutkimuksen päätelmät perustuivat. Haastateltava oli kokenut hylkäämisen useamman kerran elämänsä aikana. Ensimmäisen huostaanoton ja sijoituksen yhteydessä haastateltava ei tullut kuulluksi. Myöhempien sijoitusuhkien aikana haastateltavaa kuultiin ja hänen toiveitaan noudatettiin. Haastateltava koki lastensuojelun varhaisen puuttumisen myönteisenä ja näki, että hänelle oli annettu sijoituksen kautta elämässä uusi mahdollisuus. Varhaislapsuudessa koetut menetykset näkyivät haastateltavan elämässä heikentyneenä kykynä solmia pysyviä ihmissuhteita. Selviytymiskeinona haastateltavalla oli omien elämänkokemusten ymmärtäminen. Kirkon osuus haastateltavan elämässä oli vähäistä eikä seurakunta tarjonnut tukea hänen elämäänsä kasvun missään vaiheessa. Haastateltava hakeutui kuitenkin omatoimisesti seurakunnan tarjoamien harrastusmahdollisuuksien pariin. Lastensuojelutyössä lasta tulisi kuulla enemmän ja hänellä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin. Lapsen turvallinen kiinnittyminen sijaisperheeseen ja myöhempiin ihmissuhteisiin edellyttää perheiden ja lasten tukemista ja suojelemista. Kirkon tulisi nykyistä enemmän huomioida syrjäytymisvaarassa olevat lapset. Yhteistyön kehittäminen kirkon ja eri viranomaisten välillä on tärkeää varhaisen intervention toteutumiseksi. Opinnäytetyö avaa lapsen kokemusmaailmaa huostaanotosta ja tuo uusia näkökulmia myös lastensuojelun ja seurakunnan lapsityöhön. Asiasanat: huostaanotto, kiintymyssuhdeteoria, laadullinen tutkimus, lapset, osallisuus, seurakuntatyö, sijaishuolto, sijoitus.

3 ABSTRACT Sari Bollström and Tuija Kaarna A Child s Experience of Guardianship Transfer I ended up bouncing from one place to another, children s home, own home, children s home Helsinki, spring 2008, 66 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work + a deacon s qualification. Degree: Bachelor of Social Services. The objective of the thesis was to establish how a child who had been taken into care had experienced the guardianship transfer and whether the child had been heard. We aimed to find out, whether the practice of guardianship transfer had met his needs and how the child had managed in his life later on. We also considered the role of the church in the experiences of a child who had been taken into care. The material we used was literature in the field, earlier research into the subject. The material of the thesis included an interview of a young adult who had been taken into care when under school age. The interviewing method was an open theme-centered interview. The interview material was transcribed, summarised and analysed. The thesis was analysed by using a material-based content analysis. The information obtained from the interpretations was reconciled with the theory. The frame of reference in the study was attachment theory, on which the interpretations of the study were based. The interviewee had the experience of being abandoned several times in his life. In connection with the first guardianship transfer and placement, the interviewee had not been heard. During the later placement threats, the interviewee had been heard and his wishes had been taken into account. The interviewee felt that the early interference of the child welfare had been positive and thought that he had been given a new chance in life through a placement. In the interviewee s life, early childhood bereavements played a central role in his weakened ability to deal with permanent relationships. As a way of coping, the interviewee had the ability to understand his own experiences in life. The role of the church in the interviewee s life was scarce, and the church had not offered any support to him in his life at any stage of his growth. The interviewee had independently found his way to the recreational possibilities offered by the church. The research results led to the conclusion that in child welfare a child should be more heard and he should have more opportunities to influence the decisions made concerning his life. A child s safe bonding with a foster family and dealing with later relationships in his life requires support and protection for the families and children. The church should, more than it currently does, pay attention to children who are at risk of being marginalised. It is important to develop the cooperation between the church and the municipal authorities in order to assist them in the implementation of early intervention. The thesis sheds light on a child s experience of a guardianship transfer and also brings new perspectives to the child welfare and work done by churches for children. Keywords: take into care, attachment theory, qualitative research, children, participation, church work, foster care, placement.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET Lastensuojelu Huostaanotto Kiireellinen sijoitus Huostaanottoprosessi ja dokumentointi Asiakkaana FAS-lapsi LAPSITYÖ SEURAKUNNASSA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tavoite ja tutkimustehtävät Laadullinen tutkimus Kohderyhmä, tutkimusympäristö ja tutkimusaineisto Tutkimusmenetelmä ja aineiston hankinta Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET Taustatiedot Kesken jäänyt lapsuus Vaikeudet sosiaalisessa selviytymisessä Määrätietoinen omaehtoinen selviytyminen Varhaisaikuisuuden uudet mahdollisuudet Lapsen ääni Sosiaaliviranomaisten puuttuminen elämäntilanteeseen TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Luotettavuus Eettisyys Johtopäätökset Jatkotutkimushaasteet POHDINTA JA AMMATILLINEN KEHITTYMINEN...52 LÄHTEET...55 LIITTEET Liite 1: Suostumuslomake Liite 2: Haastattelun teemarunko Liite 3: Luokittelut

5 1 JOHDANTO Huostaanottojen määrä on viime vuosien ajan kasvanut 2 6 % vuosivauhtia. Kiireellisten huostaanottojen määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan huostaanotettujen lasten lukumäärä on kasvanut. Vuonna 2006 ensimmäistä kertaa huostaanotettuja lapsia oli yhteensä Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2006 yhteensä lasta, joista 35 % oli sijoitettuna perheisiin. Perhesijoitusten osuus on vähentynyt vuosien aikajaksolla ja laitoshuollon osuus on vastaavasti kasvanut. (Stakes tilastotiedote 13/2007.) Lapsen huostaanotto on aina raskas ja järeä toimenpide. Huostaanottoon turvaudutaan vain, jos lapsen oma käyttäytyminen tai kodin olosuhteet uhkaavat lapsen terveyttä tai kehitystä. Huostaanottojen määrän jatkuva kasvu on huolestuttavaa. Yhteiskunnan tulisi tarjota perheelle erilaisia tukimuotoja, joiden avulla ongelmallisiin tilanteisiin voitaisiin puuttua varhaisemmin. Lastensuojelulain (2007/417, 20 ) mukaan sosiaalilautakunnan on ennen päätöstä lapsen huostaanotosta tai sijaishuoltoon sijoittamisesta tarjottava asianosaisille mahdollisuus tulla kuulluksi. Halusimme selvittää lapsen näkökulmasta onko hänen ääntään kuultu, ja onko hänen mielipiteensä vaikuttanut huostaanoton toteutumiseen. Tarkastelimme asiaa nuoren aikuisen kertomuksen kautta. Lisäksi meitä kiinnosti selvittää kohtaako huostaan otetun henkilön kokemuksissa kirkon ja sosiaalitoimen yhteistyö toisensa. Seurakunnan työmuotojen kautta lapselle ja hänen perheelleen tarjotaan erilaisia tukimuotoja arjesta selviämiseen. Kaikki mahdolliset tukimuodot ovat ensiarvoisen tärkeitä syrjäytymisvaarassa olevan lapsen ja nuoren elämässä. Molemmilla opinnäytetyön tekijöillä oli kiinnostus tehdä huostaanottoon liittyvä opinnäytetyö. Lastensuojelua ja huostaanottoa käsittelevän opintokokonaisuuden luennoilla mielenkiintomme kohdistui juuri lapsen kokemukseen huostaanotosta. Lapsen mielipiteen kuulemisen lisäksi meitä kiinnosti, olisiko lapsen

6 6 näkökulmasta katsoen perheen tilanteeseen tullut puuttua aikaisemmin. Työskentelemme aloilla, joissa olemme jatkuvasti läheisessä kosketuksessa lapsiin ja nuoriin. Niin päiväkotityöskentelyssä kuin lasten- ja nuorisopsykiatriassakin lasten lisääntyneet ongelmat ja oikeanlaisen ja oikea-aikaisen puuttumisen vaikeus on käsin kosketeltavissa. Sosiaalialan opiskelijoina ja tulevina sosionomi-diakoni-lastentarhanopettajina koemme lasten hädän ja siihen puuttumisen ajankohtaiseksi ja tärkeäksi asiaksi. Haluamme selvittää, mitä olisi tehtävissä yhteiskunnallisella ja myös omalla ammatillisen kehityksemme tasolla. Uskomme, että tutkimuksemme tuo uusia näkökulmia myös lastensuojelun ja seurakunnan lapsityöhön. Opinnäytetyön tarkoitus on välittää jo aikuiseksi varttuneen alle kouluiässä huostaan otetun henkilön tuntemuksia ja kokemuksia huostaanotosta, omista vanhemmista ja sisaruksista erillään kasvamisesta ja nykyisestä elämäntilanteesta. Opinnäytetyö pyrkii myös avaamaan keskustelun siitä, mitkä ovat yhteiskunnan velvollisuudet ja mahdollisuudet nuoren tukemisessa aikuisuuteen huostaanoton aikana ja sen jälkeen. Opinnäytetyötämme varten tutustuimme useampaan aihetta sivuavaan tutkimukseen. Aineiston keräsimme teemahaastattelumenetelmällä ja teimme analyysin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

7 7 2 OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET 2.1 Lastensuojelu Vuoden 2008 alusta voimaan tullut uusi lastensuojelulaki korvasi vuoden 1983 lain. Nykyinen lastensuojelulaki edellyttää kunnan lastensuojelun ja sosiaalitoimen eri sektoreiden toimivan suunnitelmallisesti lasten ja perheiden ongelmia ehkäisevästi. Ehkäisevän työn tarkoituksena on ehkäistä varhaisella tuella lastensuojelun tarvetta sekä havaita perheiden ongelmat varhaisemmin. Lastensuojelutoimenpiteissä on ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota lapsen edun toteutumiseen. (Lastensuojelulaki 2007/417, 3 4.) Sosiaalihuollon ja kunnan viranomaisten tehtävänä on lastensuojelulain mukaan edistää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä samanaikaisesti ehkäistä sellaisia tekijöitä, mitkä voivat olla epäsuotuisia lapsen tai nuoren kasvulle ja kehitykselle. Lapsen etujen mukaista on, että hänellä on läheisiä ja jatkuvia ihmissuhteita, hän saa riittävästi huolenpitoa, hellyyttä, valvontaa. Lapselle ja nuorelle tulee turvata ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, mahdollisuus itsenäistymiseen ja koulutukseen. Tärkeää on myös lapsen ja nuoren mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omiin asioihin sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen. (Lastensuojelulaki 2007/417, 4.) Lastensuojelutyön päämääränä on niin lapsen kuin perheenkin kuntouttaminen ja sosiaalinen liittäminen muiden joukkoon. Lastensuojelussa keskitytään koko perheen tarpeisiin, mutta erityisen huomion kohteena on lapsi, joka on laukaissut suojelun tarpeen. Lastensuojelu on ihmisten tukemista ja työskentelyä paremman tulevaisuuden puolesta ottaen huomioon heidän voimavaransa ja odotuksensa. (Puonti, Saarnio & Hujala 2004, 77.) Lastensuojeluasiakkuus lastensuojelussa alkaa siten, että lapsesta tehdään kirjallisesti tai puhelimitse lastensuojeluilmoitus kunnan lastensuojeluviranomaisille tai lastensuojeluasian muutoin tullessa vireille ryhdytään kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin. (Taskinen 2007, 31; Lastensuojelulaki 2007/417, )

8 8 Lapsella tarkoitetaan lastensuojelulain mukaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Nuorena pidetään henkilöä, joka ei ole täyttänyt 21 vuotta. (Lastensuojelulaki 2007/417, 6.) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361, 3 4 ) määrittelee lapsen huoltajaksi vanhemmat tai muun henkilön, jolle on uskottu lapsen huolto. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen asioista hoitoon, kasvatukseen, asuinpaikkaan sekä muihin henkilökohtaisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä. Huoltajan tulee turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi. Huoltajan tulee tehdä päätöksensä lapsen kanssa keskustellen sekä kunnioittaen lapsen mielipidettä ja toivomuksia Lastensuojelulaissa määritellään, että sosiaalityöntekijän tulee tehdä lapsen lastensuojeluasiakirjoihin merkintä asiakkuuden alkamisesta. Asiakkuuden alkamisesta sekä päättymisestä tulee ilmoittaa lapselle sekä hänen huoltajalleen. Asian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on välittömästi arvioitava, onko tarvetta kiireellisiin toimenpiteisiin. Sosiaalityöntekijän tulee seitsemän arkipäivän aikana päättää aloitetaanko lastensuojelutarpeen selvitys. (Lastensuojelulaki 2007/417, 26.) Lastensuojelutarpeen selvityksessä kartoitetaan ja arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kykyä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarpeellisuutta. Selvityksen tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka voi olla tarvittaessa yhteydessä lapsen lähipiirin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin. Lastensuojeluselvitys tulee tehdä viivytyksettä ja sen tulee valmistua viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun lastensuojeluasiakkuus on alkanut. (Lastensuojelulaki 2007/417, 27.) Jos lapsen kasvuolosuhteissa tapahtuu lapsen kasvua ja kehitystä hidastavia asioita tai jos lapsi omalla käyttäytymisellään asettaa terveytensä tai kehityksensä vaaraan, on sosiaalihuollon viranomaisten puututtava asiaan avohuollon tukitoimin. Sosiaalityöntekijä laatii yhteistyössä lapsen ja vanhempien ja huoltajien kanssa asiakassuunnitelman, jolla voidaan tukea ja edistää lapsen myönteistä kehitystä. Avohuollon suunnitelmaa toteutettaessa sosiaalityöntekijän tulee tavata ja kuulla lasta henkilökohtaisesti. (Taskinen 2007, 41.)

9 9 Jollei lapsen etu muuta vaadi, niin lastensuojelussa tulee ensisijaisesti käyttää avohuollon tukitoimia. Avohuollolla tarkoitetaan lapsen ja perheen tukemista hänen omassa elinympäristössään. Tämä toteutuu ohjaamalla, neuvomalla, osallistumalla lapsen ja perheen elämään, järjestämällä lapselle tukihenkilö tai tukiperhe, tukemalla taloudellisesti ja järjestämällä asunto. Asunnon järjestäminen voi koskea koko perhettä tai itsenäistyvää nuorta yksinkin. Taloudellisen tuen antamista ei ole lastensuojelulaissa sidottu toimeentulotukea määrittävän normiston rajoihin. Avohuollon tukitoimiin kuuluvat myös päivähoito, kotihoito, lapsen tukeminen koulunkäynnissä ja ammatin hankinnassa, harrastuksissa sekä läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä. (Lastensuojelulaki 2007/417, 4, 34, 36 ; Taskinen 2007, 41 42; Puonti 2004, 77.) Avohuollon tukitoimena voidaan käyttää lapsen tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhe- tai laitoshoitoa. Tällöin huoltajalla säilyvät kaikki huoltajan oikeudet. Sijoitusta avohuollon tukitoimena ei voida käyttää, jos huostaanoton kriteerit täyttyvät. Jos lyhytaikaista sijoitusta ei katsota lapsen edun mukaiseksi, ei lasta voida toistuvasti sijoittaa avohuollon tukitoimin. Sijoitukseen tarvitaan huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. Avohuollon tukitoimin tehdyn sijoituksen jatkuessa on tehtävä kolmen kuukauden välein arviointi, minkä yhteydessä tulee selvittää mahdollisen huostaanoton tarve. (Lastensuojelulaki 2007/417, 37 ; Taskinen 2007, 42 44; Puonti 2004, 77.) Uudessa lastensuojelulaissa (2007/417, 32 ) on määrätty lapsen lähiverkoston kartoittaminen. Lapsen edun mukaisesti on ennen hänen sijoittamistaan kodin ulkopuolelle selvitettävä, olisiko lapsen sukulaisten tai muun lähiverkoston mahdollista ottaa lapsi luokseen tai osallistua lapsen elämäntilanteen tukemiseen. Aiemmassa lastensuojelulaissa (1983/683) ei ollut tällaista pykälää. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain mukaan lapsen etua valvomaan voidaan määrätä huoltajan sijaiseksi edunvalvoja. Tähän päädytään, jos katsotaan, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua tai jos sen määrääminen on muuten lapsen edun turvaamiseksi tai asioiden selvittämiseksi tarpeen. Edunvalvojaa voi hakea huoltaja, sosiaalihuollosta vastaava toimielin

10 10 tai maistraatin edustaja. Itseään koskevassa lastensuojeluasiassa kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää puhevaltaansa. (Lastensuojelulaki 2007/417,21 22.) Lastensuojelulain (2007/417, 20 ) mukaan lastensuojelutoimenpiteissä tulee selvittää lapsen mielipide ja toivomukset päätösten suhteen. Lapsen mielipiteen kuuleminen tulee tehdä hienovaraisesti, ettei vanhempien ja lapsen välisille suhteille aiheudu siitä haittaa. Lapsen asiakirjoihin on dokumentoitava miten lapsen mielipide on selvitetty ja mikä on sen keskeinen sisältö. Kun lapsi on täyttänyt kaksitoista vuotta, tulee hänelle varata kuulemistilaisuus häntä koskevassa päätöksenteossa. Lapsen mielipiteen voi jättää selvittämättä vain siinä tapauksessa, jos sen katsotaan vaarantavan lapsen kehitystä tai terveyttä. Lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka voisivat vaarantaa hänen etuaan tai kehitystään. (Lastensuojelulaki 2007/417, 20.) Alkoholia käyttävässä perheessä lapsi altistuu kaltoinkohtelulle. Päihdeperheiden lapsilla esiintyy sosiaalisia ongelmia, vaikeuksia koulunkäynnissä sekä psyykkisiä ongelmia. Nämä tekijät yhdessä voivat vaikuttaa kielteisesti lapsen itsetunnon ja minäkuvan kehittymiseen. Raskaudenaikaisen päihdealtistuksen lapsilla on todettu muun muassa ylivilkkautta, oppimisvaikeuksia ja sopeutumisja käytösongelmia. Osan oireista on huomattu lieventyneen, kun lapsi on ollut sijaishuollossa. (Kivitie-Kallio & Politi 2004, 169.) 2.2 Huostaanotto Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä eivätkä avohuollon tukitoimet auta, on sosiaalilautakunnan otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto. Myös lapsen omat toimet, kuten päihteiden käyttö tai oman terveyden vakava vaarantaminen jollakin muulla tavalla ovat huostaanoton perusteita. Huostaanotto on konkreettinen toimi, joka samalla rajaa vanhempien huoltajuutta ja siirtää vastuun lapsen arjen järjestämisestä kunnan sosiaalilautakunnalle. Huostaanotto voi jatkua siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Se ei kuiten-

11 11 kaan saa jatkua kauemmin kuin sen edellytykset ovat voimassa. (Lastensuojelulaki 2007/417, 16, 47 ; Taskinen 2007, 56; Puonti 2004, 77, 346.) Lastensuojelulain (2007/417, 20, 42 ) mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi tehdä päätöksen huostaanotosta, jos huoltajat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi siihen suostuvat. Päätöstä tehtäessä kaikkien asianosaisten mielipiteitä tulee kuulla. Huostaanottopäätökseen voi hakea hallinto-oikeudelta muutosta 30 päivän sisällä päätöksen tiedonsaannista. Tehdystä huostaanottopäätöksestä on tiedonsaantioikeus kaikilla, joita asiassa on kuultu tai joita olisi tullut kuulla. Oikeus hakea huostaanottopäätökseen muutosta on 12 vuotta täyttäneellä lapsella, äidillä, isällä, huoltajalla sekä henkilöllä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on ollut ennen asian käsittelyä. (Lastensuojelulaki 2007/417, ; Taskinen 2007, 64) Jos huoltaja tai lapsi vastustaa viranomaisen päätöstä huostaanotosta, puhutaan tällöin tahdonvastaisesta huostaanotosta, mikä aiemmassa lastensuojelulaissa oli alistushuostaanotto. Tahdonvastaisessa huostaanotossa päätöksen tekeminen siirtyy sosiaalitoimelta hallinto-oikeudelle. Asian oikeusviranomaisille valmistelee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Kriisitilanteissa lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti, vaikka hallinto-oikeuden päätöstä ei vielä olisikaan. Jos huostaanottopäätöstä haetaan hallinto-oikeudelta, tulee oikeudelle osoitettuun hakemukseen liittää lastensuojeluviranomaisten asiakirjadokumentteja, jotka on laissa tarkasti määritelty. Hallinto-oikeus vaatii muun muassa tiedon lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta sekä suunnitelman lasten ja hänen läheistensä yhteydenpidon toteuttamisesta. (Lastensuojelulaki 2007/417, ; Taskinen 2007, 63.) Huostaanotetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä oman kodin ulkopuolella nimitetään sijaishuolloksi. Huolto voidaan järjestää joko perhehoitona, laitoshoitona tai jollain muulla tavalla, esimerkiksi hoitona sairaalassa. Sijaishuolto järjestetään lyhyt- tai pitkäaikaisena. Sijaishuoltopaikka tulee valita huomioiden lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Tärkeää on, että lapsi voi pitää yllä suhteita sisaruksiinsa ja läheisiin ihmisiin. (Lastensuojelulaki 2007/417, ; Puonti 2004, 347.)

12 12 Huostaanotto päättyy viimeistään nuoren täyttäessä 18 vuotta. Tällöin hän on oikeutettu lastensuojelun jälkihuoltoon, mikäli hän sitä itse haluaa. Kunta on velvollinen järjestämään jälkihuollon lapselle myös silloin, jos hän on avohuollon tukitoimin sijoitettuna yksin yli puolen vuoden ajan. Jälkihuoltoa edeltää huostaanoton lakkaaminen, paluu aikaisempaan perheeseen tai siirtyminen itsenäiseen asumiseen. Mikäli nuorella ei ole kotia, tulee hänelle järjestää sellainen. Jos lapsi ei ole sijoituksen jälkeen ollut viiteen vuoteen lastensuojeluasiakkaana, katsotaan kunnan jälkihuoltovelvollisuuden päättyneen. Jälkihuolto päättyy viimeistään nuoren täyttäessä 21 vuotta. (Lastensuojelulaki 2007/417, 75 ; Puonti 2004, ) Kiireellinen sijoitus Uudessa lastensuojelulaissa (2007/417, 38 ) kiireellinen sijoitus on korvannut aiemmin käytetyn nimityksen kiireellinen huostaanotto. Lapsen kiireelliseen sijoitukseen päädytään, jos lapsen katsotaan olevan välittömässä vaarassa ja avohuollon tukitoimet on katsottu riittämättömiksi. Kiireellisestä sijoituksesta päättää lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Ennen sijoitusta on lapsen vanhempaa, huoltajaa tai muuta lapsen kasvatuksesta vastaavaa henkilöä kuultava asiassa, jollei siitä aiheutuva viivästyminen aiheuta haittaa lapsen terveydelle, turvallisuudelle tai kehitykselle. Kiireellinen sijoitus voi päättyä muutaman päivän kuluttua, jos tilanne kotona on rauhoittunut ja perheen tilanne voidaan turvata avohoidon tukitoimin. Kiireellinen sijoitus on enimmillään voimassa 30 päivän ajan, jollei sinä aikana ole aloitettu huostaanottoprosessia. Jos kiireellistä sijoitusta halutaan jatkaa, tulee hallinto-oikeudelle tehdä hakemus 30 päivän sisällä sijoituksesta tai 45 päivän sisällä, jos 12-vuotias lapsi ja huoltaja ovat asiaan suostuvaisia. Hallinto-oikeuden päätöksellä kiireellistä sijoitusta voidaan huostaanoton valmistelemiseksi jatkaa enintään 60 päivän ajan edellä mainittujen määräaikojen päättymisestä. (Lastensuojelulaki 2007/417, 39 ; Taskinen 2007, 47.)

13 Huostaanottoprosessi ja dokumentointi Huostaanottoa valmistellaan yhteistyössä vanhempien ja lapsen kanssa. Lastensuojelun työntekijöitä on prosessissa vähintään kaksi, joista toinen on vastaava sosiaalityöntekijä ja toinen sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojeluun perehtynyt henkilö. Huostaanottotilanteessa perheessä on usein kriisi ja monenlaiset tunteet ovat läsnä. Kun huostaanotto on nähty tarpeelliseksi toimenpiteeksi, pyritään vanhempien kanssa keskustelemaan, että he voisivat lastensuojelullisen huostaanottopäätöksen hyväksyä, mikä myös helpottaisi lapsen siirtymistä sijaishuoltopaikkaan. (Taskinen 2007, 56 57; Lastensuojelulaki 2007/417, 41.) Lastensuojelussa tulee tarvittaessa järjestää neuvotteluja, joihin voidaan kutsua lapsen, vanhempien ja huoltajien lisäksi perheelle läheisiä henkilöitä, lapsen hoitoon tai kasvatukseen osallistuvia sekä muita viranomaisia tai yhteistyötahoja. Läheisneuvonpidon tarkoitus on tukea osallistavaan työskentelyyn. Lapsi ja vanhemmat laativat mukana olevien läheisiensä kanssa suunnitelman lapsen ja perheen asioiden järjestämiseksi, jonka he sitten esittävät sosiaalityöntekijöille. Läheisneuvonpidon tarkoituksena on uusien ja erilaisten toimintatapojen etsiminen sekä lapsen ja perheen tilannetta parantavien ja voimavaroja lisäävien asioiden löytäminen. Läheisneuvonpito vahvistaa kuulluksi tulemisen ja lapsen ja kaikkien asianosaisten oikeuksien toteutumista. (Reinikainen 2007, 13,14.) Lapsen sijoitusta edeltävästi sosiaalityöntekijän tulee selvittää, löytyisikö lapsen sukulaisista tai muista läheisistä henkilöistä sellaista, jonka luokse lapsi voitaisiin sijoittaa. Selvitys voidaan jättää tekemättä, jos sijoitus on kiireellinen tai lapsen etu muuten niin edellyttää. (Lastensuojelulaki 2007/417, 32.) Sijaishuoltopaikkaa valittaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lapsella on mahdollisuus pitää yllä sisarussuhteita sekä muita läheisiä ihmissuhteita. Sosiaalihuollon tulee turvata lapselle yhteydenpito hänen kehitykselleen tärkeille, turvallisille ja jatkuville ihmissuhteille. (Lastensuojelulaki 2007/417, 50.)

14 14 Lapselle on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti kerrottava, miksi hänet on huostaanotettu. Lisäksi hänelle tulee kertoa millaisiin toimiin hänen asiassaan aiotaan ryhtyä. Lapselle tulee tarjota kahdenkeskinen keskustelumahdollisuus sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelutyöntekijän kanssa. Sijaishuolto on pyrittävä järjestämään niin, ettei välimatkan liiallinen etäisyys estä lapsen ja läheisten ihmisten yhteydenpitoa. (Lastensuojelulaki 2007/417, ) Lastensuojelulain (2007/417, 30 ) mukaan asiakkaana olevalle lapselle tulee tehdä asiakassuunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta tai ohjaus. Suunnitelma on tehtävä yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa ja siihen on kirjattava ne asiat, joihin pyritään vaikuttamaan sekä arvioitu toteutumisaika. Suunnitelmassa tulee näkyä lapsen ja perheen tuen tarve ja ne tukitoimet, mihin on suunniteltu ryhdyttävän. Suunnitelmaan kirjataan myös asianosaisten tuen ja palveluiden tarpeen eriävät mielipiteet. Asiakassuunnitelma tulee tarkistaa vähintään kerran vuodessa. Jos lapsi on huostaanotettu, kirjataan asiakassuunnitelmaan myös sijaishuollon tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle ja muille asianosaisille. Suunnitelmassa tulee näkyä miten lapsen yhteydenpito vanhempien ja muiden läheisten kanssa toteutetaan. Mietittävä on myös lapsen edun mukaista mahdollisuutta perheen jälleenyhdistämiseen. Lapsen tarpeiden ja edun mukaisten asioiden kirjaamisen lisäksi myös vanhemmille laaditaan oma asiakassuunnitelma vanhemmuuden tukemiseksi. Myös jälkihuollossa tehdään asiakassuunnitelma, mihin kirjataan tavoitteet ja jälkihuollon tarkoitus. (Lastensuojelulaki 2007/417, 30.) Asiakkaana FAS-lapsi Lyhenne FAS tulee englanninkielisistä sanoista Fetal Alcohol Syndrome. FAS tarkoittaa äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vuoksi lapsessa syntyneitä vaurioita ja vammoja. FASD-nimitystä (Fetal Alcohol Spectrum Disorders) käytetään terminä kaikille sikiöaikana alkoholille altistuneille lapsille. FASdiagnoosin edellytyksenä on, että äidin runsas alkoholin käyttö raskauden aika-

15 15 na on voitu varmistaa joko äidiltä tai joltakin muulta tilanteen tietävältä henkilöltä. FAS:n oirekuvaan kuuluvat normaalia hitaampi ja vähäisempi kasvaminen, keskushermoston häiriöt ja tyypilliset kasvonpiirteet (pieni pää, pienet silmät, kapeat luomiraot, ohut ja sileä ylähuuli, matalat poskipäät, pieni leuka, pitkä välimatka nenän ja ylähuulen väillä). Ulkonäöllisistä seikoista FAS:n toteamiseen riittää, kun löytyy vähintään kaksi piirrettä. FAS-lapsella esiintyy lähes aina jonkinlaisia käytöshäiriöitä. FAS-lapsen tunnistaa levottomasta, herkästi mukaan lähtevästä ja puheliaasta käytöksestä. Lapsen käytös on usein yliaktiivista. (Palolampi 2001, 1 3; Autti-Rämö 2005, 1.) Tutkimusten mukaan muutaman vuoden kuluttua syntymästä noin puolet kaikista alkoholivammaisista lapsista on sijoitettu perheen ulkopuolelle. Lähes kaikki FAS-lapset on huostaanotettu jossakin lapsuuden vaiheessa. Lapsen kuntoutus ja hoito edellyttää riittävän kasvuympäristön tasapainoisuutta. Osa FAS-lasten vanhemmista raitistuu, jolloin omat vanhemmat voivat ottaa vastuun lapsen kasvatuksesta. (Palolampi 2001, 3; Autti-Rämö 2005, 3.) 2.3 Kiintymyssuhdeteoria Kiintymyssuhdeteorian on kehittänyt 1950-luvulla brittiläinen psykiatri ja psykoanalyytikko John Bowlby. Teoria pyrkii ymmärtämään äidin ja lapsen varhaista vuorovaikutusta ja sen vaikutusta lapsen kehitykseen. Kiintymyssuhdeteorian avulla voidaan tutkia muun muassa sitä, millä tavoin ihmiset hakevat toisistaan turvaa, millaiset oletukset heillä on itsestään, vuorovaikutussuhteistaan ja toisista ihmisistä. Kiintymyssuhdeteorian avulla pyritään lapsen tarpeiden tunnustamiseen ja kunnioittamiseen. Pieni lapsi tarvitsee pysyviä ihmissuhteita ja niiden katkokset voivat vaurioittaa lapsen kehitystä. Kiintymyssuhdeteorian käsitteet muuttuvat, koska teoriaa kehitellään edelleen ja uusista tutkimuslöydöksistä kerrotaan usein. (Sinkkonen & Kalland 2005, 7 10.) Kiinnittymisellä kuvataan pienen lapsen varhaista leimautumista vanhempaansa. Ensimmäisen elinvuotensa aikana lapsi kiinnittyy hänelle läsnä olevaan ja läheiseen ihmiseen. Lapsen tarpeet täyttävä äiti tuottaa lapselle turvallisuuden

16 16 tunteen. Yksin selviytymään jätetty lapsi kiinnittyy äitiin välttelevästi. Lapsi kiinnittyy ristiriitaisesti äitiinsä, jos äidin käytös lasta kohtaan on epäjohdonmukaista. Turvallinen kiinnittyminen edellyttää, että lapsella on riittävästi ymmärrettäviä ja samankaltaisina toistuvia hoitotoimenpiteitä ja rutiineja, joiden ohella lapsi voi tuoda vuorovaikutukseen omat tunteensa ja lohdutuksen tarpeensa. (Sinkkonen 2005, 10, 151.) Kiintymyssuhdeteoriassa puhutaan turvallisesti tai turvattomasti kiinnittyneestä lapsesta. Lapsi arvioi itseään suhteessa siihen onko, hän huolenpidon arvoinen, toisia ihmisiä suhteessa siihen, voiko heihin luottaa sekä vuorovaikutusta itsen ja muiden välillä tarkkaillen, kannattaako omia tunteita ilmaista. Kun lapsi on kiinnittynyt turvallisesti, hänen käsityksenä itsestä on hyvä. Turvattomissa oloissa lapselle on tullut kokemus, että hän sekä ympäröivä maailma ovat pahoja eikä hän voi luottaa ihmisiin. Varhain opitut mielensisäiset mallit muovaavat myöhemmän kehityksen polkuja. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa siihen, miten lapsi käsittelee stressaavia tunteita ja havainnoi ja tulkitsee ympäristöään. (Sinkkonen & Kalland 2005, 9; Punamäki 2005, 174.) Vaikka vanhempi olisi kykenemätön luomaan lapseen kiintymyssuhteen, voi hän silti välittää lapsestaan ja rakastaa häntä. Vanhempi voi osoittaa rakkauttaan lastaan kohtaan siten, että hän antaa lapsensa sijoitettavaksi, jos hän ei itse kykene huolehtimaan lapsestaan. Kaikki ihmisen elämään kuuluvat pettymykset ja vaikeudet eivät vaaranna lapsen kehitystä. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea näistä kokemuksista selviämiseen. Lapsi kokee turvallisuutta, kun hänen lähellään olevat aikuiset pyrkivät ymmärtämään häntä ja antavat hänelle vapauden erilaisten tunteiden ilmaisuun. (Sinkkonen & Kalland 2005, ) Lapsuuden traumaattiset kokemukset ylittävät lapsen kestokyvyn ja vaativat sekä lapselta että lähiympäristöltä suuria ponnisteluja mielen tasapainon palauttamiselle. Trauma voi olla yhtäkkinen ja odottamaton tai pitkäkestoinen traumaattinen kokemus, kuten esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelu, perheväkivalta sekä psyykkinen ja fyysinen heitteillejättö. Pitkään jatkuva stressitilanne saattaa myös haitata lapsen suotuisaa kehitystä. Stressitilanteessa lapsella on enemmän selviytymismahdollisuuksia kuin traumatilanteessa. Traumakokemuksista

17 17 selviäminen vaatii äärimmäisten psyykkisten puolustuskeinojen käyttöä, kuten todellisuuden vääristämistä ja tunteiden kieltämistä. (Punamäki 2005, ) Punamäen mukaan (2005, ) uhkaavassa ja traumaattisessa tilanteessa kiintymyssuhdemallin mukainen toiminta aktivoituu. Turvallisesti ja turvattomasti kiinnittyneet lapset havaitsevat vaara- ja uhkatilanteet eri tavoin. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi kykenee havainnoimaan ympäristöä realistisesti ja hänellä on kyky sovittaa ulkoiset ja sisäiset uhkaskeemat tasapainoisesti mielessään. Turvattomasti kiinnittyneen lapsen kyky havainnoida vaaratilannetta on kaventunut ja vinoutunut. Uhkaavassa tilanteessa lapsen mielensisäiset uhkaskeemat hallitsevat enemmän kuin ympäristön todellisuus. Välttelevästi kiinnittyneen lapsen varhaiset vuorovaikutussuhteet ovat opettaneet hänet luottamaan itseensä ja epäilemään aikuisen kykyä antaa turvaa. Välttelevällä lapsella voi olla tarve luottaa omiin voimiinsa pakonomaisesti. Välttelevästi kiinnittyneellä lapsella on stressitilanteessa vähemmän selviytymiskeinoja käytössään kuin turvallisesti kiinnittyneellä lapsella. Välttelevästi kiinnittyneen lapsen keinoina ovat tunnekokemuksen vähättely, kieltäminen ja kontrollointi. Ihmisiin liittyvistä ja tunnepitoisista traumoista selviäminen on hänelle vaikeaa. (Punamäki 2005, ) Kallandin (2005, ) mukaan kiintymyssuhdeteoria auttaa ymmärtämään pysyvien ja turvallisten ihmissuhteiden merkitystä yksilön kehitykselle. Kiintymyssuhdeteoriaa voidaan käyttää apuna lapsen tarpeita arvioitaessa esimerkiksi avioero-, adoptio- ja sijoitustilanteissa. Vanhemman kiintymyksen kohteena on lapsen hoivaaminen ja suojeleminen. Varhaisvaiheen vanhemmuuteen liittyy vauvan tarpeiden asettaminen vanhemman omien tarpeiden edelle. Varhaisessa kiintymyksessä tämä kyky on osoittautunut tärkeäksi, sillä kyvyttömyys asettaa vauvan tarpeet etusijalle on näkyvä piirre niissä perheissä, jotka tarvitsevat lastensuojelun toimenpiteitä. Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsi kiinnittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana hänelle läsnä olevaan ja läheiseen henkilöön. Lapsi voi kiinnittyä äitiinsä myös välttelevästi, jos hänet on jätetty selviytymään yksin. Teorian mukaan siis

18 18 tämä ensimmäinen ikävaihe on kiinnittymisen kannalta erittäin tärkeä. Voitaisiin kuitenkin ajatella, että yksittäisen kehitysvaiheen häiriö ei ole yhtä merkittävä kuin lapsen ja ensihoivaajan välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksessa on olennaista se, miten hoivaaja kykenee ymmärtämään lapsen kokemuksia ja miten hän kykenee vastaamaan lapsen tarpeisiin. Perheen omat vuorovaikutussuhteet sekä sosiaalinen ympäristö vaikuttavat myös joko myönteisesti tai kielteisesti lapsen persoonallisuuden kehittymiseen. Kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhdemalli vaikuttaa lapsen tapaan käsitellä tunteitaan ja havainnoida ja tulkita ympäristöään. Välttelevästi kiinnittyneellä lapsella tämä näkyy muun muassa kiltteytenä, omatoimisuutena ja osittaisena riippumattomuutena muista ihmisistä. Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen ovat välttelevästi kiinnittyneellä lapsella vähäisiä. Välttelevästi kiinnittynyt nuori pyrkii selviytymään ongelmatilanteista itsenäisesti eikä hän useinkaan näe asioita tunnepitoisesti vaan suhtautuu niihin järkiperäisesti. Eri teoriat antavat merkityksiä lapsen kokemuksille eri kehitysvaiheissa. On kuitenkin syytä muistaa, että se merkitys, jonka ihminen antaa ulkoisille tekijöille oman persoonan kehittymisessä, on hänen itsensä päätettävissä.

19 19 3 LAPSITYÖ SEURAKUNNASSA Tänä päivänä seurakunnassa on tarjolla erilaisia perhetyön muotoja. Aikuinenlapsi -kerhot, avoimet perhekerhot, perheleirit ja harrastekerhot lapsille tukevat perheen uskonnollista kasvua ja antavat virikkeitä. Leireillä ja erilaisissa tapahtumissa perheenjäsenillä on mahdollisuus pohtia kasvatukseen ja ihmisen elämiseen liittyviä kysymyksiä yhdessä toisten aikuisten kanssa. (Alopaeus- Karhunen & Wennermark 2004, 22.) Myös Arja Viitamäki (henkilökohtainen tiedonanto ) näkee, että perhe- ja diakoniatyön järjestämät perheleirit, suru-, ero- ja parisuhderyhmät, jotka tarjoavat myös lastenhoitoapua, toimivat omalta osaltaan lasta auttavasti. Arja Viitamäen (henkilökohtainen tiedonanto ) mukaan perhetyö on se seurakunnan työmuoto, jota kautta saatetaan tavoittaa syrjäytymisvaarassa olevat lapset. On tilanteita, joissa vanhemmat hakevat kirkolta apua itselleen, minkä jälkeen huomataan, että myös lapset voivat perheessä erittäin huonosti. Joissain tapauksissa lapset soittavat itse perhetyön päivystykseen pyytääkseen perheelleen apua. Kaakaopyhäkoulun tarkoituksena on tarjota lapselle koulun jälkeen pientä välipalaa ja turvallinen aikuinen. Tämä työmuoto tavoittaa myös syrjäytymisvaarassa olevia lapsia (Arja Viitamäki, henkilökohtainen tiedonanto ). Juhana Unkurin (2001) mukaan kaakaopyhäkoulu vastaa lapsen hätään. Kaakaopyhäkouluilla halutaan lievittää lapsen yksinäisyyttä, poistaa nälkää, tukea henkisesti ja tarvittaessa myös etsiä avunsaantikanavia. Perheissä saattaa olla mielenterveysongelmia, työttömyyttä ja alkoholismia. Lasten hätä ja ongelmat näkyvät monenlaisena kapinana. Vanhemmuuden tukemista ja seurakunnan perhetyötä tulee kehittää edelleen. Kirkon ennaltaehkäisevä, intensiivinen perhetyö paneutuu vanhemmuuden roolien tutkimiseen, perhekoulutuksiin, avioparityöskentelyyn ja perhettä tukeviin kristillisen kasvatuksen kysymyksiin. Kirkon lapsi- ja perhetyössä nousee entistä enemmän esiin tarve korjaavaan perhetyöhön, kuten lasten ja aikuisten ero-

20 20 ryhmiin. Tulevaisuuden haaste on erilaisten perheiden tukeminen kriisitilanteissa. (Alopaeus-Karhunen & Wennermark 2004, 23.) Lapsi- ja nuorisotyön strategian mukaan kasvatus on kirkon lapsi- ja nuorisotyön perusajatus, joka toteutuu kasteopetuksena, ikäkausikohtaisena työnä, ohjauksena ja huolenpitona sekä yhteistyönä perheiden kanssa ja omaehtoisena osallistavana toimintana. Kirkon työn yksi lähtökohta on Elämä on nyt. Tähän lähtökohtaan sisältyy ajatus siitä, että tämä elämänvaihe on ainutlaatuinen ja tärkeä. Erityisesti on suojeltava lasten ja nuorten elämää liian aikaisilta aikuisten maailman ilmiöiltä, kiireeltä ja stressiltä. (Toivanen 2004.) Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä aikuisten toivotaan olevan läsnä lapsia ja nuoria varten. Lasten ja nuorten tulee saada kohdata aikuisia, jotka välittävät ja ymmärtävät kasvua ja kehitystä. Aikuisten tulee osata ohjata lapsia ja nuoria elämään mielekästä elämää ja etsimään vastauksia elämänkysymyksiin. Hyväksyntää ei tarvitse lunastaa suorittamalla tai osaamisella. Lapset ja nuoret tarvitsevat yhteisöllisyyttä, jossa välittäminen tulee heidän osakseen. (Toivanen 2004.) Seurakuntien lapsityön keskuksen (SLK) toimintalinjauksen luonnoksen mukaan SLK pyrkii vuosina seurakuntien ja yhteiskunnan varhaiskasvatuksen yhteistyön kehittämiseen. Kehityskohteina ovat paikallinen ja alueellinen yhteistyö varhaisen puuttumisen ketjun rakentamisessa päivähoidon ja sosiaalitoimen kanssa. Koulutustoiminnassa keskeisenä päämääränä on pienten ja suurten osallisuuden vahvistaminen. (Seurakuntien lapsityön keskus.) Kaste on kirkon lapsi- ja nuorisotyön keskeinen lähtökohta. Se oikeuttaa ja velvoittaa vanhemmat yhdessä seurakunnan ja kummien kanssa antamaan lapselle kristillistä kasvatusta. Kristillisellä kasvatuksella tuetaan lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja elämää kristittynä ja seurakunnan jäsenenä. Tässä kasvatustyössä perhe ja koti on keskeisin yhteistyökumppani. Tämä painotus arvostaa kodin merkitystä, mutta ei sulje pois muuta tärkeää kasvatuskumppanuutta. (Toivanen 2004.)

21 21 Arja Viitamäki (henkilökohtainen tiedonanto ) kertoo, että seurakunnan lapsityössä toimivat työalat neuvottelevat keskenään tilanteissa, joissa samat työntekijät tapaavat eri työmuodoissa samoja perheitä ja huoli on työaloilla yhteinen. Tarpeen vaatiessa otetaan yhteys neuvolaan tai sosiaalitoimeen jatkotoimenpiteitä varten. Ensi- ja turvakodeista ohjataan perheitä mukaan seurakunnan perhekerhotoimintaan. Diakoniatyön lisäksi eri teemoilla järjestettävä perhekerhotoiminta yhdessä sosiaalitoimen kanssa on se työmuoto, joka tukee lapsia ja nuoria eniten.

22 22 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Tavoite ja tutkimustehtävät Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, onko huostaanotettu lapsi tullut kuulluksi. Tutkimuksen lähtökohtana on jo aikuisikään ehtineen, lapsena huostaanotetun henkilön kokemukset huostaanotosta. Pyrimme saamaan selville miten huostaanottokäytäntö vastaa lapsen tarpeisiin ja miten lapsi on selviytynyt elämässä eteenpäin. Tutkimuksessa kartoitamme näkyykö kirkon lapsityö huostaanotettujen lasten kokemuksissa ja onko seurakunnan työntekijöiden mahdollista olla huostaanotetun lapsen tukena. Tutkimuksen pyrkimys on kartoittaa lapsen äänen huomioon ottavia käytäntöjä huostaanottoprosessin yhteydessä. 4.2 Laadullinen tutkimus Kvalitatiivisessa tutkimuksessa lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Kohdetta pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Teemahaastattelua on käytetty paljon muun muassa kasvatustieteellisissä tutkimuksissa, sillä se vastaa hyvin laadullisen tutkimuksen lähtökohtia. Avoin teemahaastattelu sopii aineiston keruuseen, sillä tutkittavan ilmiön aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymykset eivät ole tarkkaan muotoiltuja. (Hirsjärvi ym. 2001, 152, 195.) Aineisto saadaan haastattelujen lisäksi tutkittavien omista kertomuksista ja henkilökohtaisista dokumenteista. Teemahaastattelussa korostetaan ihmisen tulkintoja asioista sekä heidän asioille antamiaan merkityksiä. Teemahaastattelussa keskustelu tapahtuu tutkijan aloitteesta ja tutkijan ehdoilla. Kuitenkin tutkija pyrkii vuorovaikutuksessa saamaan selville haastateltavalta häntä kiinnostavat asiat. Haastateltavalle tarjotaan mahdollisuus omien mielipiteiden ja kokemusten esille tuomiseen. (Eskola, Vastamäki 2001, ) Tämä metodi sopii hyvin pyrkimykseemme saada lapsen kokemus ja ääni kuuluviin.

23 23 Tutkijan tulee tietää itsessään ne tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Haastattelut pyritään tekemään haastateltavalle tutussa ympäristössä, jotta voidaan havainnoida myös yhteisöä kulttuurisine ja sosiaalisine piirteineen. (Grönfors 2001, ) 4.3 Kohderyhmä, tutkimusympäristö ja tutkimusaineisto Sosiaalivirasto valitsi meille henkilöt tutkimushaastattelua varten. Eettisen toimikunnan meille myöntämän tutkimusluvan ehtojen mukaisesti sosiaalityöntekijä otti yhteyttä asiakkaisiin ja selvitti näiden suostumuksen osallistua tutkimukseen. Ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt haastattelutapaaminen toteutettiin sosiaaliviraston tiloissa sosiaalityöntekijän järjestämänä. Hirsjärven ja Hurmeen (1995, 82) mukaan toimistolla tai laitoksella tapahtuva haastattelutilanne on yleensä rauhallinen ja hiljainen. Haastateltavan arjesta saadaan parempi käsitys, jos haastattelu voidaan toteuttaa tutkittavan kotioloissa. Sosiaaliviraston tiloissa tekemässämme haastattelussa saatoimme jäädä ulkopuoliseksi haastateltavan todellisesta elämästä. Läheisempi kontakti haastateltavaan olisi luultavasti syntynyt, jos haastattelu olisi tehty kotona haastateltavan omassa elinpiirissä. Tutkimuksen kohteena on alle kouluiässä huostaanotetun lapsen kokemus huostaanotosta. Tutkimusta varten haastattelimme sijaiskodissa aikuiseksi kasvaneen 23-vuotiaan henkilön. Tutkimusaineisto koostuu yhden henkilön kertomuksesta. Tutkimusta varten haastattelimme tutkittavaa teemahaastattelumenetelmällä. Kerroimme tutkimukseen valitulle henkilölle tutkimuksen tarkoituksesta sekä pyysimme suostumuksen käyttää saatua aineistoa tutkimuksessamme. Saimme riittävän ja kattavan materiaalin yhden haastattelun perusteella. Haastattelutilanteessa hyvä muistiinpanoväline on nauhuri, joka tallentaa kuitenkin vain verbaalisen puolen. Litterointitekniikasta riippuu miten hyvin aineisto saadaan säilytettyä ja mitä siitä pelkistetään tarkemman analysoinnin ulkopuo-

24 24 lelle. (Alasuutari 1999, 85.) Nauhoitimme haastattelun DIAKista lainaamallamme sanelulaitteella ja purimme sen sanatarkasti. Litteroitua aineistoa kertyi tutkimuksen kannalta riittävästi. Luimme kumpikin aineiston useamman kerran läpi. Teemahaastatteluaineiston järjestäminen teemoittain tapahtuu poimimalla jokaisesta vastauksesta teemaan liittyvä kohta. Aineiston voi koodata analyysiohjelman sijasta värikynillä. Aineistoa lukiessa tutkijan kannattaa tehdä muistiinpanoja tulkinnoistaan. Kiintoisat ja merkittävät haastattelukohdat voidaan merkitä käsin aineistomateriaalin reunaan korostustussilla tai alleviivaten. (Eskola 2001, ) Tutkimusaineistomme koostui viidestä eri teemasta. Koodasimme aineiston korostustusseilla käyttäen jokaiseen teemaan eri väriä. Aineistoa lukiessamme teimme itsenäisesti muistiinpanoja litteroituihin paperikopioihin. Seuraavaksi vertasimme merkintöjämme ja tiivistimme, järjestimme ja jäsensimme aineiston. 4.4 Tutkimusmenetelmä ja aineiston hankinta Tutkimuksemme on laadullinen, joten tarkoitus ei ole tehdä aineistosta yleistäviä päätelmiä. Vaikka tutkimuksen kohde on yksittäisen ihmisen elämän kokemus, niin tapausta tutkimalla voidaan saada näkyviin se, mikä ilmiössä on merkittävää ja mikä toistuu katsottaessa ilmiötä yleisellä tasolla (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 169). Tutkimusmetodeina käytämme avointa teemahaastattelua. Opinnäytetyössämme käsittelemme lapsen kokemusta huostaanotosta ja pyrimme narratiivisen kerronnan keinoin saamaan lapsen ääneen kuuluviin. Heikkisen (2001, 116, ) mukaan yksi mahdollinen tutkimusaineiston tuottamistapa on kerronta. Narratiivisessa tutkimuksessa huomio kiinnitetään kertomuksiin tiedon välittäjänä ja rakentajana. Tutkimuksen ja kertomusten suhdetta tarkastellen tutkimus käyttää toisaalta materiaalinaan kertomuksia ja toisaalta tutkimus voidaan ymmärtää kertomuksen eli narraation tuottamiseksi maailmasta. Narratiivista aineistoa voivat olla haastattelut ja vapaat kirjalliset vastaukset, joissa tutkittava

25 25 voi kertoa käsityksensä asioista omin sanoin. Narratiivinen tutkimusaineisto on joko suullisesti tai kirjallisesti esitettyä kerrontaa. Narratiivisen aineiston jatkokäsittely edellyttää aina tulkintaa. Kun tarkastellaan menneisyyttä, voidaan kerronnan avulla rakentaa menneen ja nykyisyyden välistä kokemusta. Tunteilla on keskeinen asema, kun kokemukset tuodaan menneestä nykypäivään. Vuosien jälkeenkin muistiin tallentuneet tunteet voivat nousta esiin. (Hyväri & Karjalainen 2005, ) Narratiivisessa tutkimuksessa pyritään tutkittavan ja tutkijan yhteiseen merkityksen luomiseen. Tutkimusotteessa otetaan huomioon yksilöiden elämä heidän itsensä kokemana sekä ne merkitykset, joita he elämälleen antavat tarinoiden välityksellä. Narratiivisen tutkimuksen vahvuutena on pyrkimys henkilökohtaiseen ja subjektiiviseen tietoon. Elämänkertomuksiin perustuvat merkitykset mahdollistavat sen, että ihmisten äänet pääsevät yksityiskohtaisemmalla tavalla kuuluviin. (Heikkinen 2001, )

26 Aineiston analyysi Varsinaisen työmme analysoimme käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällön analyysissa tiedot voidaan kerätä muun muassa sanallisessa muodossa, sanallisina ilmaisuina. Pyrimme avaamaan aineiston sisältöä sanallisesti sisällönanalyysilla. Kerätty aineisto kuvaa tutkittavaa ilmiötä. Laadullisen aineiston analysoinnin tarkoitus on järjestää aineisto tiiviimpään muotoon kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Selkeytetyn aineiston perusteella voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ) Tutkijan on itse työstettävä aineistosta analyysinsa ja tulkintansa. Tutkimusaineistosta ei nouse esiin yhtään tulosta, eivätkä analyysiohjelmatkaan ratkaise tilannetta kuten kvantitatiivista tutkimusta tehdessä. (Eskola 2001, 134.) Induktiivisen aineiston analyysissa aineisto ensin pelkistetään, sitten ryhmitellään ja lopuksi luodaan siitä teoreettisia käsitteitä. Kirjoitetusta aineistosta voidaan etsiä tutkimustehtävän kysymyksillä kuvaavia ilmaisuja, jotka kirjoitetaan erilliselle paperille, minkä jälkeen sanat voidaan kirjoittaa peräkkäin uudelle paperille. Ennen analyysin aloittamista tulee määrittää analyysiyksikkö, joka voi olla lause tai yksittäinen sana, lauseen osa tai ajatuskokonaisuus, jota käyttämällä saadaan pelkistetty ilmaus. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ) Redusoimme aukikirjoitetun haastatteluaineiston ja muun dokumenttiaineiston ja karsimme ensin pois tutkimukselle epäolennaisen. Kerättyä informaatiota tiivistimme litteroimalla haastattelun. Aineistosta koodatut alkuperäislauseet käydään tarkasti läpi ryhmittelemällä ja aineistosta etsitään samankaltaisuuksia ja/tai erovaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Samaa asiaa tarkoittavat käsitteet yhdistetään luokaksi sekä nimetään ne sisällön mukaan, mistä syntyy aineiston alaluokka. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ) Lopuksi erotimme tutkimusaineistosta tutkimuksen kannalta olennaisen tiedon. Valikoidun, aineistosta nostetun tiedon perusteella muodostimme teoreettisia käsitteitä. Tuomen ja Sarajärven (2002, 114) mukaan käsitteellistämistä jatketaan yhdistelemällä luokituksia niin kauan kuin se sisällön näkökulmasta on mahdollista.

27 27 Tuomen ja Sarajärven (2002, 115) mukaan aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa yhdistellään käsitteitä ja saadaan näin vastaus tutkimustehtävään. Liitimme empiirisen aineiston teoreettisiin käsitteisiin. Kuvasimme tutkimustuloksissa luokittelujen pohjalta muodostetut käsitteet ja niiden sisällöt. Eskolan (2001, ) mukaan aineistoesimerkit ja tutkijan ajattelu yhdistetään. Mukaan tuodaan kytkennät teorioihin ja aikaisempiin tutkimuksiin, jotta analyysi ja tulkinta eivät jää tähän vaiheeseen. Johtopäätösten tekemisessä pyrimme tutkijoina ymmärtämään, mitä asiat merkitsivät tutkittavalle. Pyrkimyksemme oli ymmärtää tutkittavaa hänen omasta näkökulmastaan analyysin kaikissa vaiheissa. Tämän jälkeen kävimme aineiston yhdessä läpi etsien ennalta sovittuihin luokkiin sopivia ilmauksia. Hirsjärven ja Hurmeen (2004, 149) mukaan toisten tutkijoiden kehittelemät luokat ovat turvallisia käytettäviksi, sillä joku toinen on jo pohtinut niitä ja todennut niiden käyttökelpoisuuden. Mikäli samasta aiheesta aiemmin käytetyt luokat hylätään, tulee perustella miksi valmiit luokittelut on hylätty. Tutustuimme omasta tutkimusaiheestamme tehtyihin tutkimuksiin ja otimme niistä käyttöön omaan työhömme parhaiten sopivat yläkategoriat. Käytyämme läpi tutkimusaineistomme teemat ja ilmaukset päädyimme viiteen haastateltavamme elämänkulkua parhaiten kuvaavaan pääkategoriaan. Kategorioiden nimet ovat Kesken jäänyt lapsuus, Vaikeudet sosiaalisessa selviytymisessä, Määrätietoinen omaehtoinen selviytyminen, Varhaisaikuisuuden uudet mahdollisuudet ja Lapsen ääni. Kesken jäänyt lapsuus -kategorian keskeisenä sisältönä ovat lapsuuden menetykset, puuttuvat sukulaisuussuhteet, lapsuuden kiintymyssuhteet ja eri viranomaisten puuttumiset elämäntilanteeseen. Vaikeudet sosiaalisessa selviytymisessä -kategoriaa määritti ihmissuhteiden merkitys yksilölle, huostaanoton vaikutus ihmissuhteisiin sekä ihmissuhteet varhaisaikuisuudessa. Tähän kategoriaan liitimme myös seurakunnan osuuden yksilön elämässä. Kategoria Määrätietoinen omaehtoinen selviytyminen muodostui elämänhallinnan, selviytymisstrategioiden, uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisen ja kotoa muuttamisen osa-alueista. Alakategoriat elämänkokemusten ymmärtäminen, aikuistumisprosessi ja sosiaalisen verkoston rakentaminen muodostivat yläkategorian Varhaisaikuisuuden uudet mahdollisuudet. Lapsen