Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), Yliopisto-opettaja, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Riitta Saarikoski, THM, jalkaterapeutti (AMK), ELV

Transkriptio

1 2013 / Neuvola ja kouluterveys Lyhennelmä artikkelista Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), Yliopisto-opettaja, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Riitta Saarikoski, THM, jalkaterapeutti (AMK), ELV Lasten urheilujalkineiden valinta pistää hien pintaan Lapsen jalkaterä malli, toiminnallinen anatomia sekä reagoiminen kuormitukseen ovat täysin poikkeavat aikuisen jalkaterään verrattuna, koska jalkaterän ja alaraajojen kasvu on kesken. Siksi lapsella ei ole valmiuksia pitää aikuisten lestien mukaan valmistettuja jalkineita. Tarjolla olevista urheilujalkineista suuri osa on versioita jalkineista, jotka on tehty standardoitujen, aikuisten kenkien valmistukseen tarkoitettujen lestimallien mukaan. Aikuisten kenkämallien käyttäminen voi vahingoittaa lapsen ja nuoren kehitysvaiheessa olevia jalkateriä. Kun jalkaterä ei istu kengän rakenteisiin, siihen kohdistuu vääränlaisia paineita ja korostetut iskunvaimennusominaisuudet voivat häiritä jalkaterän kehitystä. Näin ollen lasten alaraajojen ja jalkaterien kehitysvaiheiden tuntemus on perusta jalkineiden. Tässä artikkelissa kuvataan lasten urheilujalkineiden valintaan liittyviä keskeisiä seikkoja. Tavoitteena on lisätä lukijoiden tietoa urheilujalkineiden eri ominaisuuksien vaikutuksista lasten jalkaterveyteen. Lasten urheilukenkien yleiset vaatimukset 1. Oikea koko: laajuus, pituus ja leveys Riittävä laajuus (päkiän ympärysmitta) on kenkiä valittaessa johtava mitta, koska se määrää jalkaterän hyvän istuvuuden kengässä. Urheilujalkineissa on niukasti tarjolla eri laajuusvaihtoehtoja. Ja koska suuri osa urheilujalkineista on tehty aikuisen jalkaterän mallin mukaan, kengän istuvuus ei ole varmaa, koska lasten jalkaterät ovat aikuisten jalkateriä laajemmat. (Keski-Euroopan kenkävalmistajat ovat edelläkävijöitä kengän laajuus-asioissa ja he ovat kehittäneet lastenkenkiin eri laajuuksia erikokoisille jalkaterille. Lapsen ja nuoren urheilujalkineen riittävään leveyteen päkiän kohdalta tulee kiinnittää huomiota, koska lapsen jalkaterä on päkiästä erittäin leveä. Jos kengät ovat päkiän kohdalta liian kapeat, rustoiset jalkaterät muovautuvat helposti huonoon asentoon. Jos kengän pituus, laajuus ja leveys eivät täsmää, jalkaterä voi liikkua kengässä tai kantapää ei asetu tukevasti paikalleen. 2. Leveä ja korkea kärki ilman kärkikäyntiä Lapsen jalkaterä on malliltaan leveä päkiästä ja kapea kantapäästä. Pikkulapsen isovarvas on useimmiten loitontuneena ja koukussa. Kengän kärjen mallin pitäisi olla samanlainen kuin lapsen jalkaterän, leveä ja korkea, jotta varpaat voivat liikkua joka suuntaan, eivätkä joudu väärään asentoon. Liian kapea kärjen malli muuttaa myös jalkapöytäluiden asentoa ja toimintoja sekä aiheuttaa iho- ja kynsimuutoksien lisäksi mm. koukkuvarpaiden ja vaivaisenluun kehittymistä. Urheilujalkineissa on pääosin liian kapea kärki ja kärkikorkeutta liian vähän. Kengässä on kärkikäynti, kun sivulta katsottaessa kengän kärkiosa on ilmassa kengän ollessa tasaisella alustalla jopa 1,6 2,5 senttimetriä. Kärkikäynti pakottaa kengän sisällä varpaat yliojentumaan tyvinivelistä, jolloin ne eivät voi koukistua kävelyn aikana. Pitkällä aikavälillä väärä jalkaterän asento ja kuormittaminen heikentävät jalkalihaksia ja aiheuttavat päkiäkipuja, ihomuutoksia, levinneen päkiän kehittymisen, isovarpaan yliojentumisen, kantakalvon kiputilan. Kärkikäynti tehdään esim. urheilujalkineisiin, koska paksua ja joustamatonta pohjaa on mahdoton taivuttaa päkiästä.

2 3. Ohut ja taipuisa ulkopohja Paljasjaloin käveltäessä päkiä taipuu noin 54 astetta. Käveltäessä kengät jalassa taipuvuus vähenee merkittävästi, %. Silloin jalkaterän liikkuvuus ja joustavuus vähenevät ja jalkaterä joutuu työskentelemään normaalia kovemmin. Kengän ohut pohja, pehmeä materiaali ja taipuisuus joka suuntaan aktivoivat parhaiten jalkaterän lihaksia ja niveliä. Valtaosa urheilujalkineista on paksupohjaisia, mikä estää päkiän taipumisen sekä varpaiden ja jalkaterän pikkulihasten toiminnot. Seurauksena on jalkaterän lihasten epätasapaino, mikä on keskeinen jalkaterän ja varpaiden asentomuutosten aiheuttaja. Jäykkä pohja estää jalkaterän oman iskunvaimennuksen, nilkan liikkuvuuden ja varvastyönnön, jolloin kävelyn malli muuttuu ja jalkaterä rasittuu ja väsyy helpommin. Paksu- ja jäykkäpohjaiset kengät ovat virhevalinta urheiluun. Sen sijaan, ohut ja joustava pohja antaa jalkaterän liikkua kolmiulotteisesti. Lapsen jalkaterän kehitysvaiheet huomioon ottavat kengät ovat taipuisat, joka suuntaan joustavat, ohut- ja pehmeä- ja tasapohjaiset. Feelmax- kevytjalkineiden uusi NatuRun Minimo ulkopohja on 2,5mm ohut. Erikoiskumiseos on kulutuskestävä, hyvin pitävä, erittäin joustava ja kevyt. ( ) 4. Suora lesti ja sisäpohja Lesti on kengän valmistuksen tärkeimpiä osia. Lestin malli on suora tai käyrä (banaanin mallinen). Suoralestisessä kengässä jalkaterän toiminnot ja askellus on luonnollista, koska jalkaterä on suora. Käyrä lesti estää askeleen suuntautumisen suoraan eteenpäin. Käyrälestisessä kengässä kuormitus siirtyy jalkaterän ulkoreunalle, mikä aiheuttaa pikkuvarpaan jalkapöytäluun painautumisen kengän päällistä vasten ja ihon hankautumisen. Jatkuvan kuormituksen seurauksena voi kehittyä kivulias pikkuvarpaan vaivaisenluu. Lasten urheilujalkineiden sisäpohjan tulee olla suora. Terve jalkaterä ei tarvitse mainostettuja anatomisesti muotoiltuja pohjia. Jokainen jalkaterän malli, muoto ja koko on yksilöllinen, siihen on mahdotonta sovittaa anatomisesti muotoiltua kengän pohjaa tai pohjallista. Sisäkaaren kuuluu pidentyä kävelyn aikana ja tasapainottaa askellusta. Piteneminen on mahdotonta, jos sisäkaari on tuettu. Jos lapsi tarvitsee yksilölliset tukipohjalliset, niitä ei voi laittaa urheilujalkineeseen, jossa on sisäkaaren tuki. Urheilujalkineissa olevat sisäkaaren tuet passivoivat jalkaterän pikkulihaksia ja jalkaterän kehitystä. 5. Kevyt kenkä ilman korkoa Valtaosa lasten kengistä on liian painavia. Niiden aiheuttama liiallinen kuormitus ohjaa jalkaterän helposti virheelliseen asentoon ja askellus häiriintyy kenkien liikuttamisesta. Lapsen lihasten ollessa kehitysvaiheessa, ne eivät jaksa pitää alaraajoja ja jalkateriä oikeassa asennossa kävelyn aikana. Painavat kengät estävät sujuvan askelluksen. Lapsen lihaskudoksen suuren vesipitoisuuden johdosta lihakset väsyvät nopeasti. Kun lapsi väsyy, hän ei jaksa liikkua riittävästi. Keskimäärin lasten kenkä painaa 170 g, eli saman verran kuin naisten kengän ihannepaino. Jokainen 100 g lisäpainoa kengässä lisää jalkaterän kuormaa tonnilla. Urheilukenkiä ostettaessa on syytä keskittyä arvioimaan kenkien painoa. Tällä hetkellä urheilujalkinemarkkinoilla erittäin kevyitä kenkiä valmistaa esim. kotimainen Feelmax.

3 Kasvavalle lapselle ihanteellinen lähtökohta urheilujalkineen valinnassa on korottomuus. Osassa uusia kevytjalkinemalleja kantapään ja päkiän välinen kallistus on poistettu, jolloin jalkaterän asento alustalla on luonnollinen. Jos on valittava korollinen urheilujalkine, sopiva korkeus on alle 5mm. Korko toimii vipuvarren tavoin ja yli 5mm korko muuttaa merkitsevästi alustalta kehoon kohdistuvia reaktiovoimia. 6. Materiaali hengittävää ja myrkytöntä Paras urheilujalkinemateriaali on hengittävää ja myrkytöntä materiaalia. Nahka hengittää ja muotoutuu hyvin jalkaterän mukaan. Myös tekstiilimateriaalit ovat hengittäviä ja ihoystävällisiä. Useat kenkämerkit, kalliit ja edulliset, sisältävät myrkyllisiä aineita. Hikiseen, kosteaan jalkojen ihoon voi tunkeutua kenkämateriaaleista allergisoivia, jopa syöpää aiheuttavia aineita. (Kinz 2005, Howell 2010) Saksassa tutkittiin perusteellisesti pikkulasten 19 kenkämallin käyttökelpoisuus ja valmistusaineet. Osa kengistä sisälsi kromaattia, joka on äärimmäisen myrkyllinen ja voi laukaista allergian ja aiheuttaa syöpää. Useimmissa kengissä syöpää aiheuttavien polysyklisten aromaattisten hiilivetyaineitten pitoisuus oli noussut. Yli puolet tuotteista sisälsi aniliini-väriainetta, joka on laillista myös vaatteissa, vaikka sen epäillään aiheuttavan syöpää. Myös formaldehydin epäillään olevan syöpää aiheuttava aine; sitä löytyy monista nahanosista. Kengissä on käytetty konservointiin kloorikresolia, vaikka se ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Kaksi kenkämerkkiä sisälsi hermostolle vaarallista raskasmetallia, lyijyä. Osa kenkämerkeistä ei ollut myyntikelpoisia. (Öko-test 2011). 7. Kiertolöysä kenkä ja säädettävä kiinnitys Kenkä on kiertolöysä, kun sitä voi kiertää kuten tiskirättiä. Kiertolöysä kenkä tukee lapsen jalkaterän kierteisiä (spiraalimaisia) liikkeitä, jotka ovat terveen jalkaterän keskeinen ominaisuus. Liikkeen aikana isovarpaan tyvinivel kuormittuu ja kantaluu pysyy suorassa. Alaraajat kuormittuvat tasaisesti mahdollistaen tasapainoiset lihas- ja niveltoiminnot. Jos jalkaterä ei voi toimia kierteisesti, kehittyy ajan kuluessa jalkaterän ja varpaiden asentomuutoksia ja jalkasairauksia. Urheilujalkineessa säädettävä nauha- tai tarrakiinnitys on paras, koska niillä varmistetaan jalkaterän pysyminen paikalla kengässä. Lapsen jalkaterien mallien ja koon isot vaihtelut tarvitsevat säätövaraa, jotta kenkä istuu hyvin jalassa. Kiinnitys ei saa kuitenkaan olla liian tiukka, etteivät jalkaterän toiminnot ja jalkaterän päällä olevan valtimon verenkierto esty. 8. Peruspohjalliset kunniaan Suurin osa lapsista ja nuorista ei tarvitse yksilöllisiä tukipohjallisia. Tavalliset peruspohjalliset tai iskunvaimennuspohjalliset täyttävät hyvin tehtävänsä. Peruspohjallisten käytöstä urheilujalkineissa on monia hyötyjä: ne lisäävät kenkien hygieniaa keräämällä kosteutta. Kun pohjallinen poistetaan kengästä käytön jälkeen, nopeutuu kenkien kuivuminen, mikä normaalisti kestää 24 tuntia. Pohjallinen suojelee kengän sisäpohjaa ja lisää kengän käyttöikää. Lasten jalkavaivoja hoidetaan liikaa enemmän tai vähemmän hyödyttömillä pohjallisilla. Joka kuudennella lapsella on pohjalliset, suurimalla osalla turhaan. Tutkituista lapsista vain joka neljännen pohjalliset olivat

4 tarkoituksenmukaiset. Pääasiallinen indikaatio tukipohjallisten käytölle ovat lasten synnynnäiset jalkasairaudet. 9. Kevyttossuilla ja -jalkineilla suojaa sisä- ja ulkoliikuntaan sekä urheiluun Kun lapsi tarvitsee sisätossut jalkaterien suojaksi, siihen tarkoitukseen sopivat parhaiten ns. kevytjalkineet (soft shoes, minimalist shoes) tai tossut. Bobux- tossut ovat myrkytöntä nahkaa ja turvalliset pienellekin lapselle. Nahka on hengittävyytensä ansiosta materiaali, joka pitää jalkaterien ihon kuivana. Tossujen malli mukailee lapsen jalkaterien mallia, joten niissä on riittävästi tilaa, jotta jalkaterien rusto- ja pehmytkudokset saavat kehittyä vapaasti. Tossujen pehmeä materiaali auttaa varpaita tarttumaan alustaan ja tukemaan lapsen tasapainoa. Varpailla on tilaa levittäytyä ja koukistua ja vahvistua. Nilkkojen alueen asentotuntoelimet aktivoituvat ja nilkan lihakset vahvistuvat, kun nilkat liikkuvat vapaasti ilman ulkopuolelta tulevaa vahvaa tukea. Tossujen ja kevytjalkineiden erittäin ohut pohja antaa jalkapohjan ihotuntoelimille mahdollisuuden aktivoitua ja aistia epätasaisia alustoja ja ohjaa lapsen luonnollista askellusta ja kävelyä. Sisä- ja ulkoliikuntaan ja monenlaiseen urheiluun soveltuvat erittäin hyvin kotimaiset Feelmax - kevytjalkineet. Niissä on kenkämarkkinoiden ohuin pohja, joka suojaa, mutta ei eristä tärkeätä jalkatuntumaa. Lisäksi kenkä on äärimmäisen kevyt. Paljasjaloin kävelyä simuloivissa kevytjalkineiden ominaisuudet ja malli tukee lapsen jalkaterien kehitystä kohti hyvää jalkaterveyttä. Kenkiä on saatavana kokonumerosta 22 alkaen.

5 Taulukko 1. Urheilujalkineet eri-ikäisille Koska tarvitaan iskunvaimennusta? Vauvaikä (0-1-vuotiaat) - Ei minkäänlaisten kenkien tarvetta, sukat suojaavat kylmältä. 1-2-vuotiaat - Kengät ulkokäyttöön: joka suuntaan taipuvat, kiertyvät, pehmeät, kevyet, ohutpohjaiset - Sisällä paljain jaloin - Ei tarvita erillisiä urheilujalkineita 2-4-votiaat - Jalkaterän luiden luutumisvaihe menossa: Keho tarvitsee tuki- ja liikuntaelimistön rakennusaineiksi erilasia ärsykkeitä, joita kengät eivät saa estää. - Voimakas lattajalkavaihe menossa, kantaluu vinossa: ei tarvita sisäkaaren tukea. Jos paha kallistuma, tukevahko kantaosa muuten pehmeässä ja joustavassa kengässä. - Ei iskunvaimennustarvetta - Parhaat jalkineet liikuntaan ja voimisteluun: perinteiset voimistelutossut tai pehmeät sisätossut (Bobux, Robeez), tai Feelmax-kevytjalkineet 4-6-vuotiaat - Koordinaatio kehittynyt: juoksu, hyppely, portaissa liikkuminen, pyöräily - Jalkaterä levenee, ympärysmitta suurenee, jalkaterän korkeus kasvaa - Sisäkaaren rasvapatja on vielä suojaamassa jalkaterää liialta kuormitukselta. Siksi ei tarvetta sisäkaaren tukeen kengissä. - Liikunta sisähalleissa: hyvä pito jalkineen pohjaan. Osa kumipohjista aiheuttaa liikaa kitkaa, jolloin on nyrjähdysvammojen riski lisääntyy. Kumiseokset parhaita. - Urheilujalkine: suorapohjainen, päkiästä hyvin taipuva, jotta varpaat saavat liikkua, ei tarvetta iskunvaimennukselle vuotiaat - Pehmytkudosten tukevuus lisääntyy ja jalkaterän liikkuvuus alenee selvästi - Kovat alustat ja painon lisääntyminen lisäävät asteittaista iskunvaimennuksen tarvetta. Kehon vähäinen massa ei vielä tarjoa riittävää iskuvaimennusta. - Luut ja lihakset tarvitsevat ulkoisia ärsykkeitä kehittyäkseen. - Pojilla jalkaterän keskiosan ympärys laajenee, tytöillä jalkaterä kapenee. Urheilujalkineet: Asteittainen iskunvaimennus, hieman jäykähkö pohja, ei juurikaan korkoa vuotiaat - Jalkaterän pituuskasvu päättymässä ja pehmytkudosten tukevuus aikuisen tasolla - Periaatteessa jalkaterä ei vaadi vaimennusta: Lihasten ja jänteiden elastisuus on keskeinen osa kehon omaa iskunvaimennusjärjestelmää. (Saarikoski ym. 2012) - Juoksu- ja ponnistuslajeissa kovilla alustoilla iskunvaimennus on välttämätön. - Liiallinen iskunvaimennus: aiheuttaa vammoja, häiritsee hermopäätteiden toimintaa heikentäen jalkapohjan tuntoa, huonontaa polven ja lonkan koukistajien automaattista työskentelyä, vähentää jalkaterän pienten lihasten aktiivista toimintaa - Jalkaterän pronaatio on luonnollinen liike, ja sen määrä vaihtelee yksilöllisesti, jolloin pronaatiotukien tarvetta kannattaa miettiä tarkkaan. - Urheilujalkine ja iskunvaimennus: valinta jalkaterän mallin, kehon painon, urheilulajin sekä alustan mukaan. Lähteet: Herold 2004, Walther ym. 2005, Kinz Kirjoittajat Riitta Saarikoski THM, jalkaterapeutti (AMK), erikoislääkintävoimistelija Minna Stolt TtM, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Neuvola ja kouluterveys lehti 2013 tammikuu