POHJOIS-KARJALAN ULOSOTTOVIRASTON LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE VELKAJÄRJESTELYN UUDISTAMISTA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ (OMML 11/2011)

Transkriptio

1 1 (7) POHJOIS-KARJALAN ULOSOTTOVIRASTO Viite: lausumapyyntö OM15/41/2009 OM 041:00/2009 POHJOIS-KARJALAN ULOSOTTOVIRASTON LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE VELKAJÄRJESTELYN UUDISTAMISTA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ (OMML 11/2011) 1 TOISSIJAINEN VANHENTUMISAIKA Sellaiset velalliset, joiden velasta velkoja ei ole hakenut ulosottoperustetta, jäävät vaille mahdollisuutta vapautua velasta lopullisen vanhentumisen kautta. Käytännön asiakasneuvontatyössä on ilmennyt esimerkiksi tapaus, jossa velallinen on huomattavan kauan säännöllisesti ja jatkuvasti suorittanut velkojan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla jo 1990-luvun alkupuolella erääntynyttä velkaa ja vapaaehtoisten maksujen johdosta velkojan ei ole ollut tarpeen hakea ulosottoperustetta. Vallitseva lainsäädäntö voi käytännön oikeuselämässä ilmennein tavoin siis asettaa aktiivisen ja velvoitteitaan hoitavan velallisen huonompaan asemaan verrattuna sellaiseen velalliseen, jota vastaan on ulosottoperuste ollut hankittava pakkoperinnän mahdollistamiseksi. Koska vallitseva lainsäädäntö asettaa velalliset jossain määrin sattumanvaraisen ja ennen ulosottolainsäädännön kokonaisuudistusta ennakoimattomissa olleen perusteen johdosta epätasa-arvoiseen asemaan, voi nykytilanne herättää aiheellistakin epäluottamusta velvoiteoikeudellisen järjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Toissijainen vanhentumisaika on esitetyllä tavalla perusteltua jättää lähtökohtaisesti velallisen väitteen varaan, sillä vireillä olevien ja uudistettavien ulosottoperusteiden järjestelmällinen tutkiminen eräpäivän selvittämiseksi ei ole rea- Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Telefax Sähköposti PL 40 Torikatu 36 A Joensuu Joensuu pohjois-karjala.uo@oikeus.fi

2 2 (7) listisesti mahdollista. Velallisen oikeus osoittaa ulosottoperusteesta poikkeava erääntymispäivä tulee todennäköisesti johtamaan ongelmallisiin tilanteisiin, sillä riittävän ja yksiselitteisen selvityksen saaminen etenkin vanhojen saatavien eräpäivästä voi olla vaikeaa ja on odotettavissa, ettei velallisilla useinkaan ole käytettävissä eräpäivän osoittamiseen riittävää aineistoa. Esitän, että säädetään kohtuullinen siirtymäaika, esimerkiksi yksi vuosi, jonka jälkeen tuomioistuimessa vireille tulleista velkomusasioista annettavien ulosottoperusteiden mukainen saatavan eräpäivä olisi aina ehdottomasti ratkaiseva ilman mahdollisuutta poiketa siitä ulosottomenettelyssä. Velkomusasiaa tuomioistuimessa ratkaistaessa tulisi vastaajan osoittaa todellinen eräpäivä, mikäli haastehakemuksessa julkituotu eräpäivä ei vastaajan käsityksen mukaan ole alkuperäinen eräpäivä. Näin eräpäivän ratkaiseminen siirtyisi vähin erin siihen vaiheeseen velkomusasian perinnän prosessia, jossa sen selvittämiseen ja ratkaisemiseen on parhaimmat edellytykset. Riitaisuudet eräpäivästä tulisivat käsiteltäväksi velkomuskanteen yhteydessä. Siirtymäajan jälkeen ulosottoperusteen mukaisen eräpäivän merkitys olisi kantajien ja vastaajien ennakoitavissa riittävällä tavalla. 2 UUSI VELKAJÄRJESTELYLAKI Uudistuksen tavoitteista Työryhmän esittämät perusteet velkajärjestelymenettelyn perinpohjaiselle uudistamiselle perustuvat nykyisen velkajärjestelymenettelyn käytännössä havaittuihin ongelmiin. Velkajärjestelymenettelyn uudistaminen ja yksinkertaistaminen ovat tarpeellisia. Nykymuodossaan menettely on raskas ja monimutkainen. On perusteltua kehittää velkajärjestelyn hakemista helpommaksi ja hakemusasian käsittelyä nopeammaksi ja edullisemmaksi. Vahvistetun maksuohjelman toteuttamisen ja toteuttamisen valvonnan tehostaminen ja yksinkertaistaminen tulevat parantamaan kaikkien velkajärjestelyn asianosaisten oikeusturvaa. Työryhmän esittämät tavoitteet ovat siten kannatettavia. Työryhmän esittämä malli maksuohjelman toteuttamisesta vaikuttaa työryhmän

3 3 (7) esittämistä uudistuksista merkittävimmin ulosottoviranomaisten työhön. Esitys merkitsisi käytännössä sitä, että velkajärjestelyyn kuuluvat saatavat käsiteltäisiin ulosottolaitoksessa soveltuvin osin jokseenkin yhtäläistä menettelyä noudattaen kuin "perinteiset" ulosottoasiat, ulosotossa täytäntöönpantavat velkomusasiat. Ulosottolaitokselle esitetty maksuohjelman toteuttava ja valvova rooli merkitsee ulosoton tehtäväkuvan laajenemista perinteisestä. Ulosoton ydintoimintaa on velvoitteiden pakkotäytäntöönpano. Velkajärjestelyssä sitä vastoin on kysymyksessä velallisen omassa intressissä oleva velalliselle vapaaehtoinen järjestely jonka tekniseksi toimittajaksi ulosottomies tulisi. Samalla myös aiemmin velkojan vastuulla ollut maksuohjelman valvonta siirtyisi ulosottomiehen tehtäväksi. Esitys merkitsee periaatteellista muutosta siihen, millaiseksi ulosoton toimenkuva mielletään. Nykyaikainen lähtökohta toki on se, että tehtäviä kohdennetaan viranomaisille sen mukaan, minkä viranomaisen toimintaan tehtävä parhaiten sopii. Työryhmän esittämä maksuohjelman toteuttamisen malli on sinänsä objektiivisesti ajateltuna varsin tehokas ja yksinkertainen ja riittävästi resurssoituna järjestettävissä osaksi nykyistä ulosottolaitosta. Oletettavasti esitetty maksuohjelman toteuttamisen tapa myös palvelee sekä velkojien että velallisen intressiä ja tarjoaa kummallekin asianosaisryhmälle huomattavan palvelumuodon. Esitetyn maksuohjelman toteuttamisen tavan vastustamiselle ei kokonaisuutena ottaen vaikuttaisi olevan erityisiä syitä. Koska kuitenkin ulosottolaitoksen päätehtävän tulee vastaisuudessakin olla pakkotäytäntöönpano, ei maksuohjelmien toteuttamisen siirtäminen ulosotolle saa vaarantaa varsinaisen pakkotäytäntöönpanon hoitamista vastaisuudessakin tehokkaalla tavalla. Työryhmä on esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioidessaan ottanut huomioon ulosottolaitoksen lisäresurssoinnin tarpeen maksuohjelmien toteuttamisen järjestämiseksi ja ulosoton tietojärjestelmän vaativien muutosten kustannusten kattamiseksi. Vaikkakin budjetointikysymykset ovat varsinaisesta lainsäädäntöhankkeesta erikseen ratkaistavia, on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että maksuohjelmien toteuttaminen tulee lisäämään ulosottomiesten työtä myös

4 4 (7) ulosottopiireissä, sillä käytännössä merkittävä osa maksuohjelmien toteuttamiseen ja valvontaan liittyvästä työstä tulee tehtäväksi velkajärjestelyasioiden vastaavan ulosottomiehen tekemien virka-apupyyntöjen perusteella ulosottovirastoissa. Näitä asioita ovat muun muassa suhteellisen työllistävät velallisten omaisuuden realisoinnit ja velalliselle tehtävät ulosottoselvitykset. Ulosoton erillisen velkajärjestely-yksikön rahoittamisen lisäksi uudistuksen ulosottovirastoissa aiheuttamaa työmäärälisäystä ei voi ohittaa ulosottolaitoksen tulevaisuuden määrärahatarpeita ratkaistaessa. Virkarakenne Maksuohjelmien käsittely on perusteltua keskittää asiaan erikoistuneeseen ulosottolaitoksen erilliseen yksikköön työryhmän esittämällä tavalla. Työryhmän esityksessä on lähdetty siitä, että maksuohjelmien toteuttamista hoitaisivat kihlakunnanvoudin alaisuudessa toimivat ulosottokaaren 1 luvun 8 :n mukaisen määräyksen saavat toimistovirkamiehet. Toimistovirkamiesten tehtävänä voi olla ulosoton kansliatehtäviä ja maksuohjelmien toteuttamiseen liittyviä teknisluontoisia toimia, joiksi voitaneen katsoa esimerkiksi maksuohjelman toteutumisen yleinen valvonta ja varojen kohdentaminen maksuohjelmasaataville. Asianosaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavien päätösten, kuten ulosmittauksen tai elinkustannusosan korotuspäätöksen, tekijänä tulisi aina olla kihlakunnanulosottomiehen virassa oleva virkamies. Näin myös silloin, kun maksuohjelman toteuttamiseen liittyvän tehtävän hoitamiseksi on suoritettava teknisluontoisia toimia vaativampia tehtäviä, esimerkiksi ulosottoselvityksiä ja muita vastaavia toimia. Tämä vastaisi vakiintunutta ulosoton henkilöstön vastuiden jakautumista, ja siitä poikkeamiselle maksuohjelmien käsittelyn prosessissa on vaikea nähdä perusteita. Maksuohjelman hakeminen Esitän poistettavaksi 39 :n 3 momentin lainkohtaa, jossa säädetään velallisen mahdollisuudesta pyytää hakemusvaiheessa ulosottomieheltä lausuntoa asunnon arvosta. Luotettavan selvityksen hankkiminen asunnon arvosta velkajärjestelyhakemusta varten tulisi olla velallisen tehtävä. Velallisella on mahdolli-

5 5 (7) suus käyttää esimerkiksi kiinteistönvälittäjää tai muuta asiantuntijaa kohteen arvioimisessa. Omaisuuden arvon selvittäminen ja siitä lausunnon antaminen velkajärjestelyhakemusta varten ei ole perusteltavissa ulosottomiehen tehtäväksi. Esitetty lausuntomenettely olisi ulosottomenettelystä irrallista, ulkoisena palveluntarjoajana toimimista. Asuntojen arvioimista varten on todetulla tavalla käytettävissä asiantuntijoita, kuten kiinteistönvälittäjiä, joilla on työnsä ja kokemuksensa puolesta erinomaiset mahdollisuudet lausua asuinhuoneistojen ja kiinteistöjen arvosta. Ei ole ulosottomenettelyssäkään tavatonta, että ulosmitatun asuinhuoneiston tai kiinteistön myyntimenettelyä varten katsotaan tarpeelliseksi hankkia kohteen hinnasta puolueeton asiantuntija-arvio esimerkiksi kiinteistönvälittäjältä. Ilman asiantuntijan käyttämistä ulosottomiehelläkin olisi monissa tapauksissa mahdollisuus antaa vain epätarkka arvio kohteen arvosta. Mikäli jonkinlainen auktoritatiivinen lausuntomenettely asunnon arvon määritykseen katsottaisiin välttämättömäksi, tulisi lausunnon pyytämisen mahdollisuus osoittaa ainoastaan velkajärjestelyhakemusta käsittelevälle tuomarille, joka voisi asian selvittämiseksi harkinnanvaraisesti pyytää ulosottomiestä antamaan itse lausunnon tai vaihtoehtoisesti hankkimaan luotettavan asiantuntijalausunnon. Tämä tulisi kysymykseen lähinnä niissä tilanteissa, joissa velkojan ja velallisen välillä vallitsee erimielisyys asunnon arvosta, eikä asian ratkaisemiseksi luotettavaa selvitystä ole asianosaisilta saatu. Asunnon arvon selvittäminen on aina huomattavan työläs toimitus, joka muun muassa edellyttää hyvin seikkaperäistä tutustumista mahdollisesti kaukanakin olevaan kohteeseen paikan päällä. Mikäli lausuntopyyntö olisi mahdollinen jo hakemuksen laatimisen vaiheessa, pyydettäisiin lausuntoja todennäköisesti paljon "varmuuden vuoksi" ja lausuntojen pyytäminen saattaisi muodostua jossain määrin automaatioksi. Siksi lausunnon hankkimisen on perusteltua olla käytettävissä vasta todellisuudessa vireillä olevien hakemusten kohdalla ja vain siinä tapauksessa, että asian käsittely de facto sitä vaatii. Lausunnon hankkimisen aiheuttaman työmäärän vuoksi tulisi siitä periä aina täytäntöönpanomaksu, joka perittäisiin maksuvarasta. Mikäli ulosottomies harkitsisi tarpeelliseksi käyttää

6 6 (7) arvon määrityksessä ulkopuolista asiantuntijaa, tulisi tämä kustannus myös ottaa maksuvarasta tai siihen erikseen varattavista määrärahoista. Velallisen pankkitilille kertyvä säästö Velallisella on esityksen mukaan tietty oikeus pitää käytettävissään pankkitililleen kertynyttä säästöä. Se, miltä osin säästö on ulosmittaukselta suojattua, määräytyy valvonnan kannalta tarpeettoman monimutkaisella tavalla. Käytännössä maksuohjelmaa valvovan virkamiehen on vaikea todentaa mahdollisesti pitkälläkin aikavälillä kertyneiden varojen kertymistapa. Ulosmittauksesta suojattu osuus tulisi lainsäädännön yksinkertaistamiseksi säännellä kaavamaisesti, esimerkiksi siten, että ulosmittauskelvotonta olisi vain elinkustannusosa kaksinkertaisena. Mikäli tätä laajempi suoja ulosmittauskelpoisuudelta nähdään välttämättömäksi, velallisen velvollisuudeksi tulisi säätää erilläänpitovelvoite näille varoille sekä kirjanpitovelvoite säästetyistä varoista. Tällainen velvoite ei ole ylivoimainen eikä kohtuuton velallisen kannalta, ja se myös monissa tapauksissa kehittäisi velallisen valmiuksia itsenäiseen ja vastuulliseen taloudenpitoon. Maksuohjelman jatkaminen ja rauettaminen Uusien velkojen vireilletulo ulosottoon on todennäköisin peruste tarpeelle jatkaa maksuohjelman kestoa. Vaikka maksuhäiriömerkintä vähentääkin yksityisoikeudellisen velkaantumisen mahdollisuuksia, velalliselle voi kertyä suuriakin määriä muun muassa verovelkoja tai muita suoraan ulosottokelpoisia velkoja. Niissä, käytännössä nytkin silloin tällöin ilmenevissä tapauksissa, joissa velkajärjestelyvelalliselle tulee uusia ulosottoasioita, esitän harkittavaksi maksuohjelman jatkumista ex lege ilman tuomioistuimen päätöstä kunnes maksuohjelmavelkojen tappioksi uusille ulosottoveloille tilitettyjen varojen määrä tulee täyteen, kuitenkin enintään määräajaksi, esimerkiksi vuodeksi. Rajattu maksuohjelman jatkaminen ilman tuomioistuinprosessia parantaisi velkojien asemaa ja keventäisi velkajärjestelyprosessia kokonaisuutena. Mikäli kohtuullinen maksuohjelman jatkamisen määräaika ei riittäisi kerryttämään puuttuvia suorituksia, velkojalle jäisi mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pidempää jatkoa maksuohjelmalle tai maksuohjelma rauettamista. Maksuohjelman jatkaminen

7 olisi toteutettavissa pitkälti automaattisesti tietojärjestelmämuutoksin. 7 (7) Lisätietoja Antti Soininen, kihlakunnanvouti. Puh , Sähköposti antti.soininen@oikeus.fi. Joensuussa Kalervo Turpeinen Johtava kihlakunnanvouti Antti Soininen Kihlakunnanvouti