Alennetut alv-kannat: yleisimmät kysymykset

Transkriptio

1 MEMO/03/149 Bryssel 16. heinäkuuta 2003 Alennetut alv-kannat: yleisimmät kysymykset (katso myös IP/03/1024) Miksi komissio ei ehdota alennettujen verokantojen soveltamisalan laajentamista vielä kattavammaksi? Alennettujen verokantojen soveltamisalan laajentaminen kattamaan uusia aloja johtaisi alv-kantojen eriytymiseen. Tämän vuoksi on syytä pitää voimassa yhteisön säännöstö säilyttäen jo saavutettu yhdenmukaisuus, johon on päästy siten, että kaikissa jäsenvaltioissa tai ainakin useimmissa niistä sovelletaan voimassa olevaa yleistä verokantaa. EY:n perustamissopimuksen 93 artiklassa määrätäänkin säännösten antamisesta liikevaihtoveroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi siltä osin kuin yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi komissio on vakuuttunut siitä, että alv-kantojen alentaminen ei ole paras keino edistää tiettyjen tavaroiden tai palvelujen tarjontaa kuluttajille. Alv:llä toisin kuin esimerkiksi valmisteveroilla ei ole tarkoitus muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Alv-kannan alentaminen ei myöskään koskaan heijastu täysimääräisesti kuluttajahintoihin: vaikutus on erittäin usein vähäinen ja tilapäinen. Tällöin myöskään mikään talouden mekanismi, joka perustuu oletukseen, että alv-kannan alentaminen alentaa hintoja ja lisää samalla kysyntää, ei pysty toimimaan. Alv on kulutusvero, jonka ensisijainen tavoite on tuottaa tuloja valtiolle. Kukin jäsenvaltio käyttää näitä tuloja itse määrittämiinsä ensisijaisiin kohteisiin. Alv ei voi missään tapauksessa toimia tietyille yksittäisille aloille annettavana tukena. Miksi komissio ehdottaa verovapauden ja poikkeuksellisen alhaisten verokantojen soveltamisalan rajoittamista koskemaan yksinomaan liitteessä H lueteltuja tavaroita ja palveluja? Komissio ei suinkaan ehdota verovapauden ja poikkeuksellisten alhaisten verokantojen soveltamisen lakkauttamista kokonaan: kyseisiä verokantojahan voidaan soveltaa jatkossakin kaikkiin liitteessä H lueteltuihin tavaroihin ja palveluihin. Näin ollen asianomaisten jäsenvaltioiden kaikkein herkimmät alat sisältyvät edelleenkin kyseiseen soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat jatkossakin soveltaa alle 5 prosentin verokantoja elintarvikkeisiin, lääkkeisiin, asumiseen jne. Tämä lähestymistapa noudattaa kaikilta osin komission harjoittamaa politiikkaa ja se on itse asiassa ainoa tämän politiikan kanssa yhteensopiva tapa. Neuvosto on vahvistanut tämän politiikan neuvotellessaan liittymissopimuksista yhteisön laajentumiseksi uusiin liittymässä oleviin maihin. Kaikkien näille maille myönnettyjen, alv-kantoja koskevien poikkeusten voimassaoloaika on tiukasti rajoitettu. Viimeisten poikkeusten voimassaoloaika päättyy 1. tammikuuta 2010.

2 Lisäksi ne koskevat lähes yksinomaan direktiiviehdotuksen mukaisessa liitteessä H lueteltuja tavaroita ja palveluja. Yhdenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin syytä toteuttaa tämä ensimmäinen vaihe nykyisissä jäsenvaltioissa tällä hetkellä voimassa olevien siirtymäkauden poikkeusten järkeistämiseksi. Miksi komissio ehdottaa lakkautettavaksi mahdollisuuden soveltaa verovapautta (tai poikkeuksellisen alhaista verokantaa) lastenvaatteisiin ja -jalkineisiin? Tällä hetkellä ainoastaan kaksi jäsenvaltiota Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti soveltaa verovapautta näihin tavaroihin. Luxemburg soveltaa puolestaan 3 prosentin verokantaa ja kaikki muut jäsenvaltiot yleistä verokantaa. Komissio katsoo, että järjestelmän yhdenmukaisuuden ja yksinkertaistamisen vuoksi on aika lakkauttaa alennetut verokannat sellaisilta tavara- tai palveluryhmiltä, jotka eivät sisälly liitteeseen H ja joihin ainoastaan pieni osa jäsenvaltioista soveltaa erityistä poikkeusta. Syyt lakkauttamiseen ovat seuraavat: vertaillut yhteisön hinnat osoittavat, että verovapaus tai poikkeuksellisen alhainen verokanta eivät takaa edullisinta kuluttajahintaa: eli jos lastenjalkineiden keskimääräinen indeksoitu hinta EU:ssa on 100 (ostovoimapariteetilla tarkistettuna), kyseisten jalkineiden hinta on 126 Luxemburgissa (verokanta: 3 %), 119 Tanskassa (verokanta: 25 %) ja 116 Yhdistyneessä kuningaskunnassa (verokanta: 0 %); koska vain kolme jäsenvaltiota soveltaa näitä poikkeuksia, niiden säilyttäminen olisi ristiriidassa direktiiviehdotuksessa asetettuun yksinkertaistamis- ja järkeistämistavoitteeseen nähden; poikkeusten säilyttäminen voimassa saattaisi aiheuttaa kilpailun vääristymistä, koska kyseisten jäsenvaltioiden yritykset voisivat poikkeusten turvin soveltaa hintoja, jotka alittavat yleistä verokantaa soveltavissa muissa jäsenvaltioissa vallitsevat hinnat, tai yritykset voisivat säilyttää korkeammat voittomarginaalit tavaroihin sovellettavan alemman alv-kannan ansiosta. Lisäksi voidaan todeta, että kyseisissä maissa lastenvaatteet ja -jalkineet eivät ole paljoakaan aikuisten vaatteita ja jalkineita halvempia siitä huolimatta, että sovelletaan huomattavasti alhaisempaa alv-kantaa. Tämä suuntaus on havaittavissa myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa, joissa yleistä verokantaa sovelletaan kaikkiin kyseisiin tavaroihin; käsitettä lastenvaatteet ja -jalkineet ei ole määritelty yhteisön tasolla, joten se on rajattu eri tavalla kyseisissä kolmessa jäsenvaltiossa. Kyseisiä tavaroita ei voida luokitella tiettyyn yksittäiseen yhteisen tullitariffin nimikkeeseen, mikä vaikeuttaa asiaa lisää. Miksi komissio ei enää halua soveltaa siirtymäkauden verokantoja? Siirtymäkauden verokantoja sovelletaan sellaisiin liitteeseen H kuulumattomiin tavaroihin ja palveluihin, joihin jäsenvaltiot sovelsivat 1. tammikuuta 1991 alennettuja tai poikkeuksellisen alhaisia verokantoja taikka verovapautta (poikkeus, josta sovittiin direktiivin 92/77/ETY antamisen tai liittymissopimusten teon yhteydessä). Kyseisillä jäsenvaltioilla on ollut lupa jatkaa alennettujen verokantojen soveltamista asianomaisiin tavaroihin ja palveluihin yleisen verokannan sijasta. Tämä toimenpide oli tarkoitettu siirtymäsäännökseksi sen välttämiseksi, että sisämarkkinoiden tullessa voimaan 1. tammikuuta 1993 olisi jouduttu siirtymään kerralla kivuliaasti alennetusta verokannasta yleiseen verokantaan. Toimenpiteen soveltamisesta oli tarkoitus luopua vähitellen. Tästä on kulunut jo yli 10 vuotta, joten komissio ehdottaa, että tämä siirtymäkauden toimenpide kumotaan. 2

3 Millaisia muutoksia ehdotetaan asuntoalalle? Jotta nykyistä monimutkaista ja sekavaa tilannetta voitaisiin järkevöittää ja sisämarkkinoiden toimivuutta parantaa, ehdotetaan lisättäväksi uusi ryhmä liitteeseen H, mikä mahdollistaa alennettujen verokantojen soveltamisen seuraaviin toimintoihin: asuntojen luovuttaminen, rakentaminen, muuttaminen, korjaaminen, kunnostaminen ja ylläpito; asuntojen vuokraaminen, kun jäsenvaltio ei päätä myöntää vuokraamiselle täydellistä verovapautta. Näillä muutoksilla järkeistetään huomattavasti alennettujen verokantojen soveltamisalaa, mutta samalla jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa alennettua verokantaa asuntoalalla laajennetaan huomattavasti. Nykyisestä tilanteesta voidaan havaita, että useat jäsenvaltiot kiertävät erilaisten poikkeusten turvin velvoitetta varata alennettu verokanta koskemaan ainoastaan sosiaalipolitiikkansa mukaista asumista. Sitä vastoin ne soveltavat alennettua verokantaa yksityisasumiseen liittyviin toimintoihin. Lisäksi sosiaalista asuntotuotantoa ei ole määritelty yhteisön tasolla, mistä syystä jäsenvaltiot soveltavat siihen lainsäädännössään eri määritelmiä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että asuntoalalla sovelletaan alennettua verokantaa 10 jäsenvaltiossa eri toimenpiteiden turvin. Lisäksi direktiiviehdotuksella otetaan mukaan kaksi ryhmää, jotka tällä hetkellä kuuluvat sellaisen direktiivin soveltamisalaan, jolla jäsenvaltioille annetaan lupa soveltaa 31. joulukuuta 2003 saakka alennettua alv-kantaa työvoimavaltaisiin palveluihin (yksityisasuntojen korjaaminen, kunnostaminen, ikkunanpesu ja siivous). Mitä alv-kantaa voidaan soveltaa kaasuun ja sähköön? Komissio ehdottaa, että liitteeseen H lisätään uusi ryhmä, jotta sähkön toimitukseen, kaasun jakeluun maakaasuverkossa ja kaukolämmön jakeluun verkossa voitaisiin soveltaa alennettua alv-kantaa. Nämä kolme energiantoimitusmuotoa toimivat verkossa, niillä on yhtäläisiä ominaisuuksia ja ne tyydyttävät samankaltaisia tarpeita. Sitä vastoin yleistä verokantaa sovelletaan jatkossakin muihin energiatuotteisiin. Tällä hetkellä jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa maakaasuun ja sähköön edellyttäen, että jäsenvaltiot ovat saaneet etukäteen luvan komissiolta sen tutkittua, että toimenpide ei uhkaa vääristää kilpailua. Kokemus on osoittanut, että ennakkolupamenettelystä voidaan luopua, koska ei ole tehty valituksia tai esitetty näyttöä siitä, että seitsemässä jäsenvaltiossa sovellettavat alennetut verokannat olisivat aiheuttaneet kilpailun vääristymistä. Lisäksi komissio ehdottaa tarkennusta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa eri verokantoja liitteeseen H kuuluvaan tietyn ryhmän sisällä vain, jos se ei vääristä kilpailua. Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä ilmoitettava sille tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että edellytystä noudatetaan. Näin ollen ennakkolupamenettely ei ole enää tarpeen. 3

4 Miksi komissio ei ehdota mahdollisuutta soveltaa alennettua alvkantaa cd- ja muihin levyihin sekä muihin ääni- ja kuvatallenteisiin? Media-ala on ryhtynyt laajoihin toimiin, jotta cd- ja muihin levyihin sekä äänikasetteihin (äänitallenteisiin) voitaisiin soveltaa alennettuja alv-kantoja. On kuitenkin selvää, että näitä kulttuuritallenteita ei voida erottaa muista ääni- ja kuvatallenteista kuten videoista ja DVD-levyistä. Lisäksi on selvää, että tarvitaan yhteistä lähestymistapaa. Tällä hetkellä yleistä verokantaa sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikkiin ääni- ja kuvatallenteisiin. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista poikkeuksia, joten tilanne on melko yhdenmukainen. Ensiksi on syytä muistaa, että alv-kantojen alentamisen vaikutukset kuluttajahintoihin ovat hyvin usein vähäisiä ja tilapäisiä. Toiseksi näiden tavaroiden sisällyttäminen liitteeseen H olisi takaisku sisämarkkinoille, koska on todennäköistä, että vain pieni osa jäsenvaltioista ottaisi alennetut varokannat käyttöön, koska tällä toimenpiteellä olisi huomattavia talousarviovaikutuksia. Alennettujen verokantojen laajentamista koskemaan näitä tavaroita olisi vaikeaa ajatella, kun tarkoituksena on järkeistää ja yksinkertaistaa alennettujen alv-kantojen järjestelmää. Koska kyse on helposti kuljetettavista tavaroista, riski että niitä kuljetettaisiin maasta toiseen ja että ne vääristäisivät kilpailua olisi huomattava. Lisäksi alv-kannan alentamisella ei kyetä torjumaan maailmanlaajuisesti tehokkaasti järjestäytynyttä tavaroiden laitonta valmistusta eikä laittomien ja vaihtoehtoisten markkinoiden syntymistä. Vaikka alv-kannan aleneminen vietäisiin kokonaisuudessaan lopulliseen kuluttajahintaan, tämä hinta olisi joka tapauksessa korkeampi kuin pimeiden markkinoiden hinta. Tämän vuoksi alv-kannan alentaminen olisi ennen kaikkia kyseiselle alalle annettavaa tukea. Sama pätee Internetin kautta tapahtuvaan digitaaliseen piratismiin: alv-kannan alentamisella ei estettäisi kuluttajia jatkamasta näitä toimiaan. Kopioinnin mahdollistavia välineitä myydään vapaasti, joten ainoa tätä toimintaa tosiasiassa hillitsevä toimenpide olisi sellainen, jolla muutettaisiin tällaista kopiointikäyttäytymistä. Alv-kannan alentaminen ei pysty tekemään loppua tästä ilmiöstä. Pitää paikkansa, että perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdassa määrätään, että yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muihin politiikkoihin liittyvässä toiminnassaan, mutta tämän perusteella ei voida toimia vastoin näiden muiden politiikkojen tavoitteita. Perustamissopimuksen 93 artiklassa pyritään liikevaihtoverojen yhdenmukaistamiseen. Se, että annettaisiin mahdollisuus soveltaa alennettuja verokantoja, olisi ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Miksi kirjoihin sekä sanoma- ja aikakauslehtiin voidaan soveltaa alennettua alv-kantaa, muttei muun muassa cd- ja muihin levyihin? Kirjoihin sekä sanoma- ja aikakauslehtiin sovellettava alennettu alv-kanta on historiallinen tosiasia, jota ei voida jättää huomiotta. Kautta aikojen useimmat jäsenvaltiot ovat katsoneet, että näillä hyödykkeillä on merkittävä sivistävä tehtävä, millä perusteella niitä voidaan pitää kuten esimerkiksi elintarvikkeita ja lääkkeitä keskeisinä perushyödykkeinä, joihin on syytä soveltaa alennettua alv-kantaa. Tämä tosiasia pätee edelleen ja tässä tapauksessa olisi syytä säilyttää jo saavutettu yhdenmukaisuus (sanomalehtiin sovelletaan alennettua verokantaa kaikissa EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa). 4

5 Sitä vastoin tämä ryhmä olisi rajattava jatkossakin koskemaan vain paperille painettuja viestimiä eikä laajentaa sitä koskemaan digitaalisia, elektronisia tai onlinetallenteita. Nämä uudet tallennemuodot sisältävät eri toimintoja kuten haku ja kokoamistoimintoja, jotka liittävät ne sähköisiin palveluihin, joihin alennettua verokantaa ei voida soveltaa. Edellä mainituista syistä alennetun verokannan soveltamista ei pitäisi laajentaa muihin kulttuuritallenteisiin kuten cd- ja muihin levyihin Miksi komissio ei ehdota alennettuja alv-kantoja ympäristöystävällisille tuotteille? Ympäristöystävällisten tuotteiden alennettua alv-kantaa koskevat pyynnöt voidaan luokitella kahteen ryhmään: määritettävissä olevia tavaroita ja palveluja koskevat pyynnöt. Esimerkkinä voidaan mainita polkupyörätoimitukset (joihin tällä hetkellä ei sovelleta alennettua verokantaa) sekä näiden tavaroiden huolto- ja korjauspalvelut (neljä jäsenvaltiota Alankomaat, Belgia, Irlanti ja Luxemburg soveltavat tällä hetkellä niihin alennettua verokantaa työvoimavaltaisia palveluja koskevan järjestelyn mukaisesti. erinäiset tavarat, jotka täyttävät tietyt ympäristönormit. Lukuisia pyyntöjä on esitetty alennettujen verokantojen myöntämiseksi esimerkiksi luomutuotteille tai eurooppalaisen ympäristömerkin saaneille tuotteille. Useimmissa tapauksissa näihin tavaroihin ja palveluihin sovelletaan yleistä verokantaa kaikissa jäsenvaltioissa, joten on syytä säilyttää jo saavutettu yhdenmukaisuus. Lisäksi ei pitäisi eriyttää samanlaisia tuotteita sen mukaan täyttävätkö ne ympäristönormit. Se olisi ristiriidassa sellaisen periaatteen kanssa, jonka mukaan samankaltaisiin tuotteisiin sovelletaan yhdenmukaista alv-kantaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut tästä periaatteesta 3. toukokuuta 2001 antamassaan tuomiossa. Elintarvikkeisiin voidaan jo nyt soveltaa alennettua verokantaa, joten ei pitäisi ottaa käyttöön uusia eriyttäviä toimenpiteitä tällä alalla. Kuten jo todettiin, alennetun alv-kannan vaikutus kuluttajahintoihin on erittäin usein vähäinen ja tilapäinen. Miksi komissio ei ehdota alennettuja alv-kantoja tieturvallisuutta parantaville tavaroille kuten erityisesti kypärille ja moottoripyöräilijöitä suojaaville ajoasuille? Tätä tavoitetta ei valitettavasti voida saavuttaa alv-kantoja alentamalla. Vaikka sovellettaisiinkin alennettua verokantaa, näiden varusteiden hankintahinta on edelleen korkea, joten on parempi keskittyä erityistoimenpiteisiin, joilla kannustetaan hankkimaan ja käyttämään näitä varusteita. Tällä alalla yleinen verokanta on käytössä kaikkialla yhteisössä paitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa sovelletaan tällä hetkellä poikkeusta, joka sallii verovapauden soveltamisen moottoripyörä- ja pyöräilykypäriin. Nyt annetussa direktiiviehdotuksessa ehdotetaan verovapauden poistamista liitteeseen H kuulumattomilta tavaroilta. Niinpä yleistä verokantaa sovelletaan jatkossa kaikkialla yhteisössä. 5

6 Miksi komissio ei ehdota mahdollisuutta soveltaa alennettua verokantaa historiallisten muistomerkkien korjaamiseen? Alennettu verokanta on tällä hetkellä ulotettu koskemaan vain asuntoja. Yksi jäsenvaltio (Yhdistynyt kuningaskunta) kuitenkin soveltaa verovapautta historiallisiin rakennuksiin kohdistuviin tiettyihin töihin. Sitä vastoin yleistä verokantaa sovelletaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tästä poikkeuksesta on tarkoitus luopua ja saattaa yleinen verokanta lopullisesti yleisesti sovellettavaksi. Alennettua alv-kantaa ei tarvita tällä alalla, koska jäsenvaltioilla on paljon soveliaampia keinoja rahoittaa historiallisten rakennusten korjaamista (myöntämällä suoraa tukea tehtäviin korjauksiin tai huolehtimalla niiden rahoittamisesta kokonaan, myöntämällä avustuksia suojeltujen rakennusten omistajille jne.) Mikä on työvoimavaltaisten palvelujen tulevaisuus? Luovutaanko alennetun alv-kannan soveltamisesta niihin kokonaan? Ei luovuta. Työvoimavaltaisista palveluista laadittiin kattava luettelo, josta kokeiluun osallistumiseen halukkailla jäsenvaltioilla oli mahdollisuus valita palvelut, joihin oli tarkoitus soveltaa alennettua alv-kantaa. Tämä luettelo ei kattanut läheskään kaikkia palveluja, joita voitiin pitää erityisen työvoimavaltaisina. Muun muassa ravintolapalvelut eivät sisältyneet luetteloon, vaikka niiden työvoimavaltaisuus tunnustetaan yleisesti. Komissio ehdottaa, että alennettu verokanta ulotetaan kattamaan asunto- ja ravintola-alan kokonaisuudessaan. Niinpä moniin sellaisista palveluista, joihin tällä hetkellä sovelletaan kokeiluluontoisesti alennettua verokantaa, jäsenvaltiot voivat neuvoston direktiivin antamisen jälkeenkin yhä soveltaa halutessaan alennettua verokantaa. Esimerkiksi kaikki halukkaat jäsenvaltiot myös ne, jotka eivät ole osallistuneet kokeiluun voivat soveltaa alennettua verokantaa yksityisasuntojen saneeraamiseen ja korjaamiseen. Sitä vastoin toisiin palveluihin, joihin voidaan soveltaa alennettua verokantaa tällä hetkellä (esim. pienimuotoiset korjauspalvelut), alennetun verokannan soveltamista ei voida enää jatkaa. Työvoimavaltaisia palveluja koskevan kokeilun ja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella sekä käytettyjen arviointimenetelmien avulla on käynyt ilmi, ettei alv-kannan alentamisella ole ollut selvää myönteistä vaikutusta työllisyyteen. Sama koskee myös harmaata taloutta. Lisäksi olettaen, että alv-kannan alentuminen heijastuisi täysimääräisesti kuluttajahintoihin, käy ilmi, että samansuuruisella budjettimenolla työvoimakustannusten alentaminen luo 52 prosenttia enemmän työpaikkoja. Niinpä mikään havainnoista ei tue poikkeuksellisen alhaisia alv-kantoja koskevan kokeilun jatkamista. Onko alennettujen alv-kantojen soveltaminen jatkossakin vapaaehtoista jäsenvaltioille? Kyllä. Komissio katsoo, että on syytä toistaiseksi säilyttää alennettujen verokantojen vapaaehtoisuus, koska tämä tekijä liittyy kiinteästi jäsenvaltioiden talousarviota koskeviin valintoihin ja julkisen talouden rakenteeseen. Jäsenvaltioilla on vastedes mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa ainoastaan tiettyihin liitteen H ryhmiin tai yksittäisen ryhmän sisällä tiettyihin toimintoihin. 6

7 Millainen vaikutus alennettuja alv-kantoja koskevalla direktiiviehdotuksella on jäsenvaltioiden talouksiin ja talousarvioihin? Ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointi koskee jäsenvaltion talousarviolle aiheutuvia tulojen menetystä tai lisätuloa ja inflaatiovaikutusta. Valtiontulojen menetyksiä aiheutuu sellaisille jäsenvaltioille, jotka päättävät soveltaa alennettua alv-kantaa aloihin, joihin se on ensi kertaa mahdollista eli asunto- ja ravintola-aloille. On kuitenkin syytä muistaa, että: alennetut verokannat ovat vapaaehtoisia; alennetun verokannan suuruudesta [verokanta, joka on alhaisimman verokannan (5 prosenttia) ja yleisen verokannan välillä] voidaan säätää; jäsenvaltiot voivat voimassa olevia yhteisön sääntöjä noudattaen rajoittaa liitteessä H lueteltujen ryhmien soveltamisalaa. Mihin komission ehdottamiin tavaroihin ja palveluihin jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa alennettuja verokantoja? Ryhmä Kuvaus 1 Elintarvikkeet (mukaan luettuina juomat, mutta lukuun ottamatta alkoholijuomia) sekä eläintenruoka ja -rehu; elävät eläimet, vilja, kasvit ja tavallisesti elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäviksi tarkoitetut ainekset; tuotteet, joita tavallisesti käytetään elintarvikkeiden täydentämiseen tai korvaamiseen. 2 Veden jakelu. 3 Farmakologiset tuotteet, joita tavallisesti käytetään terveydenhoidossa, sairauksien ehkäisemisessä sekä lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä hoidossa, mukaan luettuina ehkäisyyn ja naisten hygieniaan tarkoitetut tuotteet. 4 Vammaisen henkilön henkilökohtaiseen käyttöön tavallisesti vammojen lieventämiseksi tai hoitamiseksi tarkoitetut lääketieteelliset laitteet, apuvälineet ja muut laitteet sekä vammaisille henkilöille erityisesti suunnitellut sähköiset, elektroniset ja muut laitteet ja tarvikkeet sekä kulkuvälineet. Mainittujen tavaroiden korjaus. Autojen lastenistuimet. 5 Henkilöiden ja näiden mukanaan kuljettamien matkatavaroiden kuljetus. 6 Kirjojen toimitukset, mukaan luettuina kirjastolainaus (mukaan luettuina esitteet, lehtiset ja vastaavat painotuotteet, lasten kuva-, piirustus- tai värityskirjat, nuottikirjat tai -käsikirjoitukset, hydrografiset ja muut kartat), sanomalehdet ja aikakauslehdet, lukuun ottamatta kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettua aineistoa. 7 Pääsy näytöksiin, teatteriin, sirkukseen, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuviin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritilaisuuksiin ja -laitoksiin. Radio- ja televisiolähetyspalvelujen vastaanotto. 7

8 8 Kirjailijoiden, säveltäjien ja esiintyvien taiteilijoiden palvelut sekä näiden tekijänpalkkiot. 9 Pääsy urheilutapahtumiin ja urheilutilojen käyttö. 10 Asuntojen luovutus, rakennus, muuttaminen, korjaus, kunnostaminen, ylläpito ja siivous. Asuntojen vuokraus, mikäli kyseistä palvelujen suoritusta ei ole vapautettu 13 artiklan nojalla. 11 Tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka on tavallisesti tarkoitettu käytettäviksi maataloustuotannossa, lukuun ottamatta pääomahyödykkeitä kuten koneita tai rakennuksia. 12 Elävien kasvien ja muiden kasvinviljelytuotteiden luovutukset (mukaan luettuina sipulit, juuret ja samankaltaiset tuotteet, leikkokukat ja koristelehdet) sekä polttopuun luovutukset. 13 Hotelleissa ja vastaavissa laitoksissa tarjottava majoitus, mukaan luettuina lomamajoitus sekä leirintä- ja asuntovaunupaikkojen vuokraus. 14 Ravintolapalvelut. 15 Jäsenvaltioiden luonteeltaan yhteiskunnallisiksi tunnustamien sekä sosiaaliapua ja -turvaa tarjoavien laitosten palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, jos näitä suorituksia ja luovutuksia ei ole vapautettu 13 artiklan perusteella. 16 Hautaustoimistojen ja krematorioiden palvelut sekä näihin liittyvien tavaroiden luovutukset. 17 Lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset hoitopalvelut sekä lämpöhoitopalvelut, jos näiden palvelujen suorituksia ei ole vapautettu 13 artiklan perusteella. 18 Kotihoitopalvelut (esimerkiksi kotiapu ja lapsille, vanhuksille, sairaille tai vammaisille tarkoitettu hoito) 19 Muut kuin 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen suorittamat viemärien puhdistukset ja yleisten teiden puhtaanapitoon, kotitalousjätteiden keruuseen ja jätteiden käsittelyyn tai kierrätykseen kuuluvat palvelut. 20 Sähkötoimitukset, maakaasuverkon kautta tapahtuvat kaasutoimitukset ja kaukolämmön verkkotoimitukset. 8