60. Tiistaina 10 päivänä marraskuuta 1987

Transkriptio

1 Päiväjärjestys Ilmoituksia Kolmas käsittely: 60. Tiistaina 10 päivänä marraskuuta ) Ehdotus laiksi Kanadan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen ja Quebeckin kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimusjärjestelyn eräiden määräysten hyväksymisestä.... Hallituksen esitys n:o 47 Ulkoasiainvaliokunnan mietintö n:o 18 Suuren valiokunnan mietintö n:o 51 2) Ehdotukset laiksi tulo- ja varallisuusverolain 36 :n muuttamisesta... Hallituksen esitys n:o 54 Lakialoitteet n:ot 4 ja 51 Toivomusaloitteet n:ot 89, 164, 165 ja 227 Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 31 Suuren valiokunnan mietintö n:o 52 3) Ehdotus laiksi ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annetun lain 5 :n muuttamisesta Hallituksen esitys n:o 95 Sivistysvaliokunnan mietintö n:o 3 Suuren valiokunnan mietintö n:o 54 4) Ehdotus laiksi kananmunien ja kananmunavalmisteiden tarkastuksesta ja hinnanalennuskorvauksen maksamisesta annetun lain 8 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 88 Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 2 Suuren valiokunnan mietintö n:o 55 kello 14 Siv " 1801 " 5) Ehdotus laiksi työsuojeluhallinnosta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta.... Hallituksen esitys n:o 89 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 10 Suuren valiokunnan mietintö n:o 56 6) Ehdotukset laeiksi työsopimuslain 17 ja 54 :n ja merimieslain 15 ja 83 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 74 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 11 Suuren valiokunnan mietintö n:o 57 7) Ehdotukset laiksi sotilasvammalain 6 ja 6 a :n muuttamisesta sekä laiksi sotilasvammalain soveltamisalan laajentamisesta annetun lain 7 a :n muuttamisesta Hallituksen esitys n:o 101 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 12 Suuren valiokunnan mietintö n:o 58 8) Ehdotukset laiksi rintamasotilaseläkelain muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 100 Lakialoitteet n:ot 54 ja 111 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 13 Suuren valiokunnan mietintö n:o 59 9) Ehdotus laiksi lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain 8 :n muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 103 Toivomusaloitteet n:ot 1005 ja 1063 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 14 Suuren valiokunnan mietintö n:o ) Ehdotus laiksi tieliikennelain muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 73 Liikennevaliokunnan mietintö n:o 2 Suuren valiokunnan mietintö n:o 62 Siv " 1805 "

2 1798 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Toinen käsi t te 1 y: Siv. 11) Ehdotus laiksi vuoden 1988 poikkeussäännöksistä verolakeihin Hallituksen esitys n:o 57 Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 33 Suuren valiokunnan mietintö n:o 53 Siv. 19) Ehdotus laiksi rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitys n:o 77 Puolustusasiainvaliokunnan mietintö n:o 1 Esitellään: Ainoa käsittely: 12) Ehdotus eduskunnan työjärjestyksen muuttamisesta.... Puhemiesneuvoston ehdotus Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7 Ensimmäinen käsittely: 13) Ehdotus laiksi tasausverolain muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 81 Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 35 14) Ehdotus laiksi kansanterveyslaitoksesta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitys n:o 124 Talousvaliokunnan mietintö n:o 2 15) Ehdotus laiksi lääkelaboratorioista annetun lain muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 125 Talousvaliokunnan mietintö n:o ) Ehdotus laiksi säteilyturvakeskuksesta annetun lain 3 :n kumoamisesta 1809 Hallituksen esitys n:o 128 Talousvaliokunnan mietintö n:o 4 17) Ehdotus laiksi evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain 13 ja 14 :n muuttamisesta... Hallituksen esitys n:o 96 Laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 8 18) Ehdotukset laiksi vuoden 1987 satovahinkojen johdosta myönnettävistä korkotukilainoista.... Hallituksen esitys n:o 118 Lakialoitteet n:ot 118 ja 130 Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 3 " " " " " 20) Hallituksen esitys n:o 148 laiksi kilpailunrajoituksista ) Hallituksen esitys n:o 149 laiksi hintasulusta ) Hallituksen esitys n:o 150 laiksi kilpailuvirastosta ja laiksi elinkeinohallituksesta annetun lain muuttamisesta... 23) Hallituksen esitys n:o 151 laiksi kilpailuneuvostosta ) Ed. Säilynojan ym. lakialoite n:o 135 laiksi kansaneläkelain muuttamisesta ja vammaistukilaiksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi ) Asetus 16 päivältä lokakuuta 1987 eräistä virkajärjestelyistä (A n:o 9)... 26) Valtioneuvoston päätös 22 päivältä lokakuuta 1987 eräiden maataloustuotteiden tullien väliaikaisesta muuttamisesta (VNP n:o 2).... Ulkopuolella tyksen päiväjärjesjatketaan ed. Juhantalon ym. perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä koskevan välikysymyksen käsittelyä.... Pöydällepanoa varten esitellään: 27) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 8 valtioneuvoston oikeuskanslerin virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan vuodelta 1986 antaman kertomuksen johdosta (K n:o 9) 28) Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 36 hallituksen esityksestä laiksi asuntosäästöpalkkiolain 3 ja 4 :n muuttamisesta (HE n:o 109).... " 1815 " " " 1816 " " 1892 "

3 Ilmoituksia ) Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 4 hallituksen esityksestä laiksi kotimaisesta öljykasvituotannosta (HE n:o 86) ) Toisen lakivaliokunnan mietintö n:o 3 hallituksen esityksestä laeiksi konkurssisäännön väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja akordilain voimassaoloajasta (HE n:o 107).... Puhetta johtaa puhemies Ahde. Siv " P u he m i e s : Ilmoitetaan, että tasavallan presidentin kirjelmän ohella kuluvan marraskuun 6 päivältä ovat eduskunnalle saapuneet hallituksen esitykset n:ot , jotka nyt on edustajille jaettu. Kirjalliset kysymykset Puhemies : Ilmoitetaan, että eduskunnalle ovat, puhemiehelle osoitettuina, saapuneet vastaukset kirjallisiin kysymyksiin n:ot 263, 266, 276 ja 281. Nämä kysymykset vastauksineen on nyt jaettu edustajille. Nimenhuudossa merkitään poissaoleviksi edustajat E. Aho, Björklund, Björkstrand, Dromberg, Elo, Hacklin, Halonen, Hilpelä, Holvitie, Isohookana-Asunmaa, Järvisalo-Kanerva, Jäätteenmäki, Kemppainen, Knuuttila, Liikanen, Lindroos, Louekoski, Louvo, Moilanen, Mönkäre, Nyby, Paakkinen, Piipari, Puhakka, Ranta, Riihijärvi, T. Roos, Saarinen, Saastamoinen, Sasi, Suominen, Särkijärvi, Uosukainen, Vennamo, Vähäkangas ja Väänänen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ja hänen varamiehensä vaalin toimittaminen P u h e m i e s : Ilmoitetaan, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ja hänen varamiehensä vaali nelivuotiskaudeksi toimitetaan tiistaina kuluvan marraskuun 24 päivänä pidettävässä täysistunnossa. Ilmoitusasiat: Lomanpyynnöt Vapautusta eduskuntatyöstä saavat tästä päivästä sairauden vuoksi ed. Ranta, virkatehtävien takia edustajat Halonen, Liikanen, Louekoski, Piipari, Puhakka, Suominen ja Vennamo sekä yksityisasioiden vuoksi edustajat Hacklin, Särkijärvi, Uosukainen ja Vähäkangas, tästä ja huomisesta päivästä virkatehtävien takia edustajat E. Aho, Björklund, Björkstrand, Elo, Hilpelä, Järvisalo-Kanerva, Jäätteenmäki, Kemppainen, Knuuttila, Louvo, Moilanen, Nyby, Paakkinen, Riihijärvi, Saastamoinen, Sasi ja Väänänen sekä tämän kuun 13 päivään virkatehtävien vuoksi ed. Mönkäre ja yksityisasian takia ed. Saarinen. Uusia hallituksen esityksiä Valtiontilintarkastajat P u h e m i e s : Puhemiesneuvosto ehdottaa, että eduskunta kehottaisi eduskunnan valitsijamiehiä hallitusmuodon 71 :n mukaisesti valitsemaan vuodeksi 1988 viisi valtiontilintarkastajaa. Samalla puhemiesneuvosto vaalisäännön 21 :n nojalla ehdottaa, että valitsijamiehet valitsisivat kullekin tilintarkastajalle yhden varamiehen. Hyväksytään. Eduskunnan tilintarkastajat P u h e m i e s : Puhemiesneuvosto ehdottaa, että eduskunta päättäisi antaa eduskunnan valitsijamiesten tehtäväksi valita eduskunnan tilisäännön 14 :n 1 momentissa tarkoitetut kolme tilintarkastajaa ja heille kullekin henkilökohtaisen varamiehen vuotta 1988 varten. Hyväksytään.

4 1800 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Puheenvuoron saatuaan lausuu Ed. Korte s a 1m i: Herra puhemies! Ilmoitan suuren valiokunnan jäsenille, että suuri valiokunta kokoontuu huomenna kello 13. Päiväjärjestyksessä olevat asiat: 1) Ehdotus laiksi Kanadan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen ja Quebecin kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimusjärjestelyn eräiden määräysten hyväksymisestä Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 47, jota on valmistelevasti käsitelty ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä n:o 18 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 51, esitellään osittain k o 1 m a n t e e n, osittain a i no aan k ä s i t te 1 y y n. P u h e m i e s : Ensin sallitaan keskustelu asiasta kokonaisuudessaan, ja sen kuluessa on esitettävä kaikki ehdotukset, jotka halutaan asiassa tehdä. Sen jälkeen tehdään päätös lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä noudattamalla valtiopäiväjärjestyksen 67 :n 1 momentissa ja 69 :n 1 momentissa olevia säännöksiä niiden tapausten varalta, jolloin valtiosopimus koskee perustuslakia. Lakiehdotus katsotaan rauenneeksi, jollei sitä kannata vähintään 2/3 annetuista äänistä. Lopuksi päätetään ainoassa käsittelyssä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ensimmäiseen panteen sisältyvästä ehdotuksesta, joka koskee sopimuksen niiden määräysten hyväksymistä, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen. Menettelytapa hyväksytään. Keskustelua ei synny. Lakiehdotus hyväksytään yksimielisesti. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ensimmäiseen panteen sisältyvä ehdotus hyväksytään. Asia on loppuun käsitelty. 2) Ehdotukset laiksi tulo- ja varallisuusverolain 36 :n muuttamisesta Yllämainitut lakiehdotukset sisältävät hallituksen esitys n:o 54 sekä lakialoitteet n:ot 4 ja 51, joita on valmistelevasti käsitelty valtiovarainvaliokunnan mietinnössä n:o 31 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 52, esitellään k o 1 m a n t e e n k ä s i t t e 1 y y n sekä a i - n o a a n k ä s i t t e 1 y y n samassa yhteydessä käsitellyt toivomusaloitteet n:ot 89, 164, 165 ja 227. P u h e m i e s : Ensin sallitaan keskustelu asiasta kokonaisuudessaan, sen jälkeen päätetään kolmannessa käsittelyssä lakiehdotuksista. Toisessa käsittelyssä päätetty, hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Lopuksi päätetään ainoassa käsittelyssä toivomusaloitteista. Menettelytapa hyväksytään. Keskustelu: Ed. Kankaanniemi: Herra puhemies! Kun eduskunta on allekirjoittaneellekin hankkinut hienot atk-laitteet ja tekstikäsittelyohjelmat, olen niitä ensimmäistä kertaa todella hyödyllisesti käyttänyt ja laatinut tähän käsiteltävänä olevaan tulo- ja varallisuusverolain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen seuraavan lausuman, jonka esitän eduskunnan hyväksyttäväksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisiin selvitystoimiin invalidivähennyksen palauttamiseksi kunnallisverotukseen siten, että vähennyksen yläraja määrättäisiin vähintään markkaan." Ed. A 1m g r en : Herra puhemies! Kannatan ed. Kankaanniemen ehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemies : Keskustelussa on ed. Kankaanniemi ed. Almgrenin kannattamana tehnyt edellä esitetyn perustelulausumaehdotuksen. Selonteko myönnetään oikeaksi. Puhemies: Ensin päätetään lakiehdotuksista.

5 Kananmunien tarkastus ym Toisessa käsittelyssä päätetty, hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hyväksytään. Eduskunta pysyy toisessa käsittelyssä tekemässään päätöksessä lakialoitteisiin sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Puhe m i e s : Nyt on äänestettävä perusteluja koskevasta ehdotuksesta. Äänestys ja päätös: Mietintö "jaa", ed. Kankaanniemen ehdotus "ei". Puhemies: Äänestyksessä on annettu 100 jaa- ja 60 ei-ääntä; poissa 39. (Koneään. 1) Eduskunta on hyväksynyt mietinnön. Eduskunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan ehdotukseen toivomusaloitteiden hylkäämisestä. Asia on loppuun käsitelty. 3) Ehdotus laiksi ulkomailla toimivasta peruskoulua vastaavasta yksityiskoulusta annetun lain 5 :n muuttamisesta Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 95, jota on valmistelevasti käsitelty sivistysvaliokunnan mietinnössä n:o 3 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 54, esitellään k o 1m a n teen käsi t te 1 y y n. P u he mies : Toisessa käsittelyssä päätetty lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Puheenvuoroa ei pyydetä. Lakiehdotus hyväksytään. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Asia on loppuun käsitelty. 4) Ehdotus laiksi kananmunien ja kananmunavalmisteiden tarkastuksesta ja hinnanalennuskorvauksen maksamisesta annetun lain 8 :n muuttamisesta Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 88, jota on valmistelevasti käsitelty maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä n:o 2 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 55, esitellään k o 1m a n teen käsi t telyyn. P u he mies : Toisessa käsittelyssä päätetty lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelu: Ed. Nieminen: Herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi kananmunien ja kananmunavalmisteiden tarkastuksesta ja hinnanalennuskorvauksen maksamisesta annetun lain 8 :n muuttamisesta esitetään, että nykyisen tavoitehinnan mukaan laskettu hinnanalennuskorvaus alenisi 44 pennistä 35 penniin kilolta. Tällä toimenpiteellä pyritään supistamaan valtion menoja noin 6 milj. mk, jos pakkaamojen kananmunien vastaanottomäärät ovat ensi vuonna samat kuin tänä vuonna eli noin 65 milj. kg. Kun näin tehdään, tämä 6 milj. mk siirtyy kuluttajahintoihin. Se saattaa vähentää kananmunien kulutusta. Tämä taas aiheuttaa sen, että vastaavasti kananmunia joudutaan viemään enemmän ulkomaille, mikä vaatii nykyistä enemmän vientitukea. Näin ollen tällä lailla otetaan rahaa toisesta taskusta toiseen taskuun. Lopputulos on valtiontaloudellisesti muuttumaton mutta maatalouspoliittisesti haitallinen. Siksi ehdotankin, että lakiehdotus hylättäisiin. Ed. Antti 1 a: Herra puhemies! Kannatan ed. Niemisen hylkäysehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhe m i e s : Keskustelussa on ed. Nieminen ed. Anttilan kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylättäisiin. Selonteko myönnetään oikeaksi A

6 1802 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Äänestys ja päätös: Joka hyväksyy lakiehdotuksen, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on lakiehdotus hylätty. Puhemies : Ilmoitan, että pöytäkirjaan merkitään, miten kukin edustaja on äänestänyt. "Jaa" äänestävät seuraavat edustajat: Aaltonen, Ahonen, Aittoniemi, Ajo, Ala Harja, Ala-Kapee, Alho, Antvuori, Backman, Bärlund, Donner, Gustafsson, Hetemäki-Olander, Hietala, Hokkanen, Hurskainen-Leppänen, Häkämies, Hämäläinen, Ikkala, Jaakonsaari, Jansson, Joenpalo, Jouppila, Jurva, Järvenpää, Jääskeläinen, Kalliomäki, Kanerva, Karkinen, Kekkonen, Kohijoki, Korkia-Aho, Kortesalmi, Kärhä, Lahti-Nuuttila, M. Lahtinen, Laitinen, Lamminen, Lapiolahti, Laurila, Lax, U. Leppänen, Linnainmaa, Luttinen, Malm, Melin, Metsämäki. Miettinen, Myller, Mäkelä, Mäki-Hakola, Mäkipää, Mörttinen, Niinistö, Nordman, Nyman, Ollila, Paasilinna, Paasio, Perho, Pesola, Pietikäinen, Pohjanoksa, Pohjola, Puisto, Puolanne, Rajamäki, Rantanen, Rauramo, Rehn, Renlund, Rinne, J. Roos, Rusanen, Salolainen, Savela, Savolainen, Siitonen, Skinnari, Sorsa, Taina, Taxell, Tiuri, Turunen, Tykkyläinen, Törnqvist, Urpilainen, Valli, Valo, Varpasuo, Vastamäki, Wasz-Höckert, Westerlund, Viinanen, Viljanen, Vistbacka, Vuoristo, Vähänäkki ja Zyskowicz. "Ei" äänestävät seuraavat edustajat: R. Aho, Alaranta, Almgren, Andersson, Anttila, Apukka, Astala, Fred, Haavisto, Hautala, Heikkinen, Helle, Huuhtanen, Ikonen, Jokinen, Jokiniemi, Juhantalo, Kankaanniemi, Kauppinen, Kietäväinen, Koistinen, Kokko, Kuuskoski-Vikatmaa, Kääriäinen, Laaksonen, P. Lahtinen, Laine, Lehtosaari, P. Leppänen, Löyttyjärvi, Maijala, Mattila, Männistö, Nieminen, Paloheimo, Pekkarinen, Pelttari, Pesälä, Pulliainen, Puska, Renko, Ryynänen, Röntynen, Saapunki, Saari, Sarapää, Seppänen, Sillanpää, Siuruainen, Soininvaara, Stenius Kaukonen, Säilynoja, Tenhiälä, Tennilä, Tähkämaa, Uitto, Wahlström, Vihriälä, Virolainen, Väistö ja Väyrynen. Poissa äänestyksestä ovat seuraavat edustajat: E. Aho, Björklund, Björkstrand, Dromberg, Elo, Hacklin, Halonen, Hilpelä, Holvitie, Isohookana-Asunmaa, Järvisalo-Kanerva, Jäätteenmäki, Kemppainen, Knuuttila, Liikanen, Lindroos, Louekoski, Louvo, Moilanen, Mönkäre, Nyby, Paakkinen, Paavilainen, Piipari, Pokka, Puhakka, Pystynen, Ranta, Riihijärvi, T. Roos, Saarinen, Saastamoinen, Sasi, Suominen, Särkijärvi, Uosukainen, Vennamo, Vähäkangas ja Väänänen. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 99 jaa- ja 61 ei-ääntä; poissa 39. (Koneään. 2) Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Asia on loppuun käsitelty. 5) Ehdotus laiksi työsuojeluhallinnosta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 89, jota on valmistelevasti käsitelty sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 10 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 56, esitellään k o l m a n teen käsittelyyn. Puhe m i e s : Toisessa käsittelyssä päätetty lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelu: Ed. Alaranta: Herra puhemies! Viittaan aikaisemmin käyttämääni puheenvuoroon sekä sosiaalivaliokunnan mietintöön jätettyyn vastalauseeseen ja ehdotan perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii kuntien ja kuntainliittojen työsuojelutarkastajien virkojen haltijoiden oikeudesta pysyä entisellä viranhoitopaikkakunnalla.'' Ed. Koistinen: Herra puhemies! Kannatan ed. Alarannan ehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi.

7 Työsopimuslaki ja merimieslaki 1803 Puhemies: Keskustelussa on ed. Alaranta ed. Koistisen kannattamana tehnyt edellä esitetyn perustelulausumaehdotuksen. Selonteko myönnetään oikeaksi. Puhemies: Ensin päätetään lakiehdotuksesta. Lakiehdotus hyväksytään. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. P u h e m i e s : Lopuksi on äänestettävä perusteluja koskevasta ehdotuksesta. Äänestys ja päätös: Mietintö "jaa", ed. Alarannan ehdotus "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 115 jaa- ja 44 ei-ääntä; poissa 40. (Koneään. 3) Eduskunta on hyväksynyt mietinnön. Asia on loppuun käsitelty. 6) Ehdotukset laeiksi työsopimuslain 17 ja 54 :n ja merimieslain 15 ja 83 :n muuttamisesta Yllämainitut lakiehdotukset sisältävä hallituksen esitys n:o 74, jota on valmistelevasti käsitelty sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 11 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 57, esitellään k o 1m a n teen käsi t te 1 y y n. Puhemies : Toisessa käsittelyssä päätetyt lakiehdotukset voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelu: Ed. Stenius - K a u kone n : Herra puhemies! Sosiaalivaliokunta on kokoomuksen vaatimuksesta esittänyt valiokunnan mietintöön lausumaa, jossa oli tarkoitus ottaa kantaa siihen, että työntekijää ei saa syrjiä sen vuoksi, että hän ei kuulu ammattiyhdistykseen. No, tällainen oikeushan työntekijällä on ilman muuta. Ketään ei ole pakotettu liittymään ammattiyhdistykseen. Tämä esitys, jonka kokoomus mietintöön halusi, oli STK:n voimakkaasti ajama asia, jolla se nimenomaan haluaa murentaa ammattiyhdistysliikkeen voimaa. Sosialidemokraatit antoivat kokoomukselle niin paljon periksi, että valiokunnan mietintöön kirjattiin: "Valiokunta pitää hallituksen esityksen tavoitteita tärkeinä. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota työelämässä tapahtuvan kaikkinaisen syrjinnän poistamiseen ja yhdistymisvapauteen lainsäädäntöä kehitettäessä.'' Tämä ponsi on niin ympäripyöreä ja epämääräinen, että sellainen, joka ei tiedä, mitä tällä on tarkoitettu, ei varmasti lukemalla käsitä tätä yhteyttä. Mutta ne, jotka tietävät, mitä kokoomus ja STK tällä lausumalla ovat ajaneet, eivät voi hyväksyä tällaisen kappaleen sisällyttämistä valiokunnan mietintöön. Tämän vuoksi ehdotan, että valiokunnan mietintöön sisältyvä neljäs kappale poistettaisiin. Ed. P. Leppänen: Arvoisa puhemies! Kannatan tehtyä ehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemies : Keskustelussa on ed. Stenius Kaukonen ed. P. Leppäsen kannattamana ehdottanut, että eduskunta ei hyväksyisi mietinnön perustelujen neljättä kappaletta. Selonteko myönnetään oikeaksi. Puhemies: Ensin päätetään lakiehdotuksista. Lakiehdotukset hyväksytään. Lakiehdotusten kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Puhemies : Lopuksi on äänestettävä perusteluja koskevasta ehdotuksesta. Äänestys ja päätös: Mietintö "jaa"; ed. Stenius-Kaukosen ehdotus "ei". Puhemies: Äänestyksessä on annettu 141 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 41. (Koneään. 4) Eduskunta on hyväksynyt mietinnön. Asia on loppuun käsitelty.

8 1804 Tiistaina 10. marraskuuta ) Ehdotukset laiksi sotilasvammalain 6 ja 6 a :n muuttamisesta sekä laiksi sotilasvammalain soveltamisalan laajentamisesta annetun lain 7 a :n muuttamisesta Yllämainitut lakiehdotukset sisältävä hallituksen esitys n:o 101, jota on valmistelevasti käsitelty sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 12 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 58, esitellään k o l m a n teen käsittelyyn. Puhemies : Toisessa käsittelyssä päätetyt lakiehdotukset voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelua ei synny. Lakiehdotukset hyväksytään. Lakiehdotusten kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Asia on loppuun käsitelty. 8) Ehdotukset laiksi rintamasotilaseläkelain muuttamisesta Yllämainitut lakiehdotukset sisältävä hallituksen esitys n:o 100 sekä lakialoitteet n:ot 54 ja 111, joita on valmistelevasti käsitelty sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 13 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 59, esitellään k o 1- m a n teen käsi t te 1 y y n. Puhemies: Toisessa käsittelyssä päätetty, hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Keskustelu: Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Herra puhemies! Kuten ensimmäisessä käsittelyssä olen esittänyt, olisi mielestämme valiokunnan mietinnössä pitänyt ottaa kantaa vakaumuksensa vuoksi vankiloihin ja keskitysleireihin suljettujen saattamiseen korvausten piiriin. Näin ei valiokunnassa kuitenkaan haluttu tehdä. Olen koko tapahtumien kulun valiokunnassa selvittänyt aikaisemmin, joten en käy sitä toistamaan. Mietintöön liitetyssä vastalauseessa on tarkoitettu, että poistetaan seitsemännen kappaleen loppuosa sanoista "ja vastaavasti selvitettäväksi sotien aikana vakaumuksensa vuoksi keskitysleireihin" jne. loppuun saakka, siis seitsemännen kappaleen loppuosa, ja että kahdeksannen kappaleen jälkeen lisätään uusi seuraavan sisältöinen kappale. Siis ehdotan, että perusteluihin lisätään seuraava kappale: "Eduskunta on niin ikään edellyttänyt selvitettäväksi sotien aikana vakaumuksensa vuoksi keskitysleireihin ja vankiloihin suljettujen saattamisen korvausten piiriin. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii selvityksen tekemisestä pikaisesti ja ryhtyy sen pohjalta kiireellisiin toimiin korvausten maksamiseksi." Ed. A 1 a ranta: Herra puhemies! Kannatan ed. Stenius-Kaukosen ehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemies : Keskustelussa on ed. Stenius Kaukonen ed. Alarannan kannattamana vastalauseeseen sisältyvän virheen oikaisten ehdottanut, että mietinnön perustelujen seitsemännen kappaleen loppuosa sanoista"... ja vastaavasti selvitettäväksi... '' alkaen korvattaisiin kahdeksannen kappaleen jälkeen lisättävällä, vastalauseessa ehdotetuna uudella kappaleella. Selonteko myönnetään oikeaksi. Toisessa käsittelyssä päätetty lakiehdotus hyväksytään. Eduskunta pysyy toisessa käsittelyssä tekemässään päätöksessä lakialoitteisiin sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. P u h e m i e s : Lopuksi äänestetään perustelulausumaehdotuksesta. Äänestys ja päätös: Mietintö "jaa", ed. Stenius-Kaukosen ehdotus "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 117 jaa- ja 35 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 46. (Koneään. 5) Eduskunta on hyväksynyt mietinnön. Asia on loppuun käsitelty.

9 Vuoden 1988 poikkeussäännökset verolakeihin ) Ehdotus laiksi lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain 8 :n muuttamisesta Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 103, jota on valmistelevasti käsitelty sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 14 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 60, esitellään k o l m a n t e e n k ä s i t t e l y y n sekä a i n o a a n k ä s i t t e l y y n samassa yhteydessä käsitellyt toivomusaloitteet n:ot 1005 ja P u h e m i e s : Ensin sallitaan keskustelu asiasta kokonaisuudessaan. Sen jälkeen päätetään kolmannessa käsittelyssä lakiehdotuksesta, joka voidaan nyt hyväksyä tai hylätä, ja lopuksi ainoassa käsittelyssä toivomusaloitteista. Menettelytapa hyväksytään. Keskustelua ei synny. Lakiehdotus hyväksytään. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Eduskunta yhtyy sosiaalivaliokunnan ehdotukseen toivomusaloitteiden hylkäämisestä. Asia on loppuun käsitelty. 10) Ehdotus laiksi tieliikennelain muuttamisesta Yllämainitun lakiehdotuksen sisältävä hallituksen esitys n:o 73, jota on valmistelevasti käsitelty liikennevaliokunnan mietinnössä n:o 2 ja suuren valiokunnan mietinnössä n:o 62, esitellään k o l m a n teen käsittelyyn. P u he mies : Toisessa käsittelyssä päätetty lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä. Puheenvuoroa ei pyydetä. Lakiehdotus hyväksytään. Lakiehdotuksen kolmas käsittely julistetaan päättyneeksi. Asia on loppuun käsitelty. 11) Ehdotus laiksi vuoden 1988 poikkeussäännöksistä verolakeihin Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 53 ja otetaan toiseen käsittelyyn siinä sekä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä n:o 33 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 57, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 53. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelu jatkuu: Ed. Seppänen : Herra puhemies! Arvoisa ed. Virolainen, joka on tämän keskustelun jaksanut kuunnella loppuun asti ja näköjään jaksaa sen tehdä! (Ed. Virolainen: Ei jaksa enää!) Toivottavasti hän tulee äänestyksessä mukaan samoin kuin viime perjantainakio tuli meidän kanssamme yhdessä äänestyksessä samaan rintamaan. (Ed. Virolainen: Ei se ole enää uutta!) On aluksi ilmeisesti korjattava pieniä virheitä, joita tässä keskustelussa, jota on käyty, ovat muut tehneet ja olen itse tehnyt. Ensiksikin eräs valtiovarainministeri väitti viime perjantaina tässä salissa, että minä olisin ollut mukana poliittisena sihteerinä sellaisessa hallituksessa, joka on pannut alulle tämän Suomen rikkaiden verohelpotusten sarjan. Hallituksen päääänenkannattaja Helsingin Sanomat siteerasi hänen vastaustaan (Min. Sorsa: Huono pää-äänenkannattaja!) tai ei se itse asiassa hallituksen pää-äänenkannattaja ole, vaan sosialidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattaja, tai itse asiassa se ei ole sosialidemokraattisenkaan puolueen pää-äänenkannattaja, vaan sosiaalidemokraattisen ministeriryhmän pää-äänenkannattaja tai ainakin äänenkannattaja. Tämä Helsingin Sanomat siteerasi tällä tavalla ministeri Liikasta, joka ei halunnut käydä asiasta keskustelua, ja täytyy todeta, että vuosi 1976, jolloin olin poliittisena sihteerinä, on Suomen rikkaiden näkökulmasta (Min. Sorsa: Huono vuosi!) kaikkein huonoin mahdollinen vuosi, mitä on ollut miesmuistiin. (Min. Sorsa: Ja työttömien näkökulmasta!) Ansio ei ollut minun, mutta silloin oli sellainen hallitus, joka sääti mm. rikkaille lisää omaisuusveroa. Sen jälkeiset hallitukset ovat sitä alentaneet. Tähän liittyen täytyy sanoa, että meillä kan-

10 1806 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 sanedustajilla toki on keinoja pakottaa ministeri keskustelemaan, jos hän ei sitä halua tehdä. Sen johdosta ryhmämme on tehnyt seitsemän suullista kysymystä, joissa tämän verouudistuksen perusteita käydään läpi, ja jos emme täällä täysistunnossa voi käydä keskustelua, niin käytäköön keskustelua sitten eduskunnan kyselytunnilla. Sitten muihin virheisiin. Ed. Sasi väitti, että Suomen rikkain mies Gilbert von Rettig saa vuodessa vain mk käteen tuloistaan, ja sehän on aivan väärä väite. Hän saa mk verottomasti puhtaana käteen. Se on noin mk päivässä ja noin 200 mk tunnissa. Kyllä sillä pitäisi tulla toimeen, varsinkin kun hänellä näitä 200 markan tunteja on vuorokaudessa 24. Monet eivät saa vastaavaa palkkaa edes koko päivän työn tekemisestä, ja työtähän tämä mainittu Gilbert von Rettig ei erityisemmin ole tehnyt. Sitten toinen kysymys, jossa ed. Sasi oli oikeassa. Minä olen sekoittanut tämän tulo- ja varallisuuslain 65 :n voimaantulon ja olen väittänyt, että se olisi tullut voimaan jo viime vuonna. Se ei ole tullut voimaan viime vuonna, vaan se tuli voimaan tämän vuoden alusta ja koskee tämän vuoden verotusta. Mutta sitä hämmästyttävämpää on se, että kuitenkin vuoden 1986 verotiedoista selviää, että Suomen superrikkaista puolet ei maksa valtiolle lainkaan tuloveroa. Siis mitä sellaista on tapahtunut jo vuonna 1986, että Suomen superrikkaista puolet ei maksa valtiolle lainkaan tuloveroa? Ja karmeampi totuus tässä asiassa on se, että tämä verohelpotus tuleekin voimaan vasta tämän vuoden verotuksessa ja jo viime vuonna superrikkaista puolet ei maksanut tuloveroa. Tänä vuonna he saavat sitten täysimääräisesti hyväkseen myös tämän TVL 65 :n muutoksen ja sen lisäksi he saavat hyväkseen tämän Lex Virkkusen, joka nyt on käsittelyssä. Siis tilanne on vielä ongelmallisempi pienituloisten ja keskisuurituloisten ihmisten näkökulmasta, koska näille kaikkein rikkaimmille ihmisille on kasautumassa ensi vuodeksi kahdet päällekkäiset verohelpotukset, ja siitä minä pidän edelleen kiinni, että ne ovat päällekkäiset verohelpotukset. Tosin ne eivät tulleet voimaan vielä vuoden 1986 aikana. Sitten tähän yleiseen linjaan liittyen minua kiinnostaa kovasti, mikä on se ajattelu, jonka perusteella ollaan rikkaille, niille, joilla on paljon omaisuutta, antamassa lisää tuloja käteen. Uskotaanko, että nämä ihmiset käyttävät rahat investointeihin ja investoinneilla edistäisivät kansantalouden myönteistä kehitystä? Haluaisin, että ne, jotka tätä asiaa näin ajattelevat, toisivat tänne tieteellisiä tai muita selvityksiä, jotka osoittavat, että rikkaille annettavat verohelpotukset lisäävät kansantalouden terveiden osien hyvinvointia ja edistävät investointeja hyödyllisiin ja tarpeellisiin tarkoituksiin. Yhdysvalloissa kehitys on ollut sen suuntainen, että rikkaille annettavat verohelpotukset ovat nimenomaan tehneet terveestä kansantaloudesta kasinotalouden ja ovat edesauttaneet papereiden edestakaisin kierrättämistä, arvon edestakaisin kierrättämistä uuden arvon tuottamisen sijasta. Tältä osin jään edelleenkin odottamaan hallituspuolueiden edustajien kannanottoja tähän kysymykseen, kannanottoja, joissa puolusteltaisiin valittua linjaa niillä tutkimuksilla tai selvityksillä, jotka osoittavat, että rikkaille annettavat verohelpotukset auttavat kansantalouden terveiden osien toimintaa. Samanahan ne tutkimukset varmaankin puolustaisivat hallituksen esittämää, tulossa olevaa marginaaliverouudistusta, jossa annetaan Suomen suurituloisimmille ihmisille lisää tuloja käteen, siis ollaan antamassa jopa kymmenien tuhansien markkojen suuruisia verohelpotuksia kymmenille tuhansille ja kenties sadoille tuhansille suomalaisille, niille, joilla on paras veronmaksukyky. Mitkä ovat ne selvitykset, mitkä ovat ne tutkimukset, joiden perusteella uskotaan yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääntyvän sillä, että investointeja tekevät tarpeettorniin tarkoituksiin keinottelijat, kasinotalouden pelurit ja agentit, sen sijaan että yhteiskunta käyttäisi varoja hyödyllisiin ja tarpeellisiin investointeihin, peruspalveluiden parantamiseen, sellaisiin toimiin, jotka lisäävät työllisyyttä? Lopuksi haluan vielä esittää keskustapuolueen edustajille kysymyksen. Ed. Juhantalo, miksi te menette mukaan tähän Lex Virkkuseen antamaan verohelpotuksia Suomen kaikkein rikkaimmille ihmisille? Miksi te olitte mukana viime vuonna hallituksessa tekemässä tulo- ja varallisuusverolain 65 :ään muutosta, joka tekee näistä verohelpotuksista kaksinkertaiset? Siis teidän politiikkanne uskottavuus on kovasti kyseenalaista silloin, kun te hallituksessa toimitte suurituloisten ja rikkaiden puolesta ja täällä eduskunnassa nyt, kun olette oppositiossa, ilmoitatte olevanne pieni- ja keskisuurituloisten ihmisten puolella, ikään kuin voisi olla pieni- ja keskituloisten ihmisten puolella olematta ketään vastaan, siis ikään kuin yhteiskun-

11 Vuoden 1988 poikkeussäännökset verolakeihin 1807 nassa ei käytäisi kamppailua tulonjaosta ja kansantulon jakautumisesta sillä tavalla, että pienija keskituloiset voisivat saada yhteiskunnassa etuisuuksia ilman, että ne etuisuudet tulisivat heillä itsellään maksuun. He eivät voi saada etuisuuksia. Ne eivät ole etuisuuksia, jos muut eivät osallistu niiden maksuun, jos esimerkiksi kansakunnan yhteistä kansallisvarallisuutta ei ohjata pieni- ja keskisuurituloisten ihmisten käyttöön, vaan suurituloisten ja rikkaiden ihmisten annetaan pitää hallussaan sitä ja annetaan heidän entistä suuremmassa määrin muuttaa tätä kansallisvarallisuutta rahamuotoon. Keskustapuolue, te edustajat olette olleet mukana siinä kansallisvarallisuuden uusjaossa, joka on tapahtunut yrityksiltä yksityisille silloin, kun te olette olleet hallituksessa näitä esityksiä puolustamassa. Ja nyt tässä äänestyksessä, joka tulee, minusta mitataan teidän kantaanne siihen, kenen asialla te olette, ja teidän kantojenne uskottavuutta. Ed. Rusanen: Arvoisa puhemies! En varmaankaan pysty vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joita ed. Seppänen tässä puheenvuorossaan esitti, mutta haluaisin todeta, että nämä poikkeussäännökset verolakeihin sisältävät joukon sellaisia säännöksiä, joita ei ole voitu saada varsinaisiin verolakeihin. Ne ovat olleet voimassa jo 1980-luvun alusta lähtien. Niitä on vuosittain jouduttu korjaamaan. Erikoista nimenomaan siinä alkuunpanossa on, että ne säädettiin marraskuussa vuonna 1980 Mauno Koiviston toisen hallituksen aikana, jolloin SKDL oli hallituksessa. Siis nämä väitteet, joita ed. Seppänen täällä raivokkaasti edustaa ja esittää, että rikkaille on annettu verohelpotuksia, ovat lähtöisin juuri teidän oman hallitusyhteistyönne tuloksena, joten mielestäni eräällä tavalla pohja putoaa näiltä väitteiltä pois. Tilanne, jossa tämä lainsäädäntö annettiin, oli vähän samantapainen kuin nytkin, taikka ehkä jo askeleen edellä nykyistä tilannetta, sillä silloinkin olivat yritysverotuksen kehittämistä koskevat komiteanmietinnöt juuri valmistuneet, ja niiden pohjalta hallitus oli silloin luvannut pyrkivänsä poistamaan yritys- ja pääomaverotuksen ongelmia laaja-alaisemminkin. Näitä ongelmia on tänä päivänäkin, varmaan vielä enemmän kuin silloin. Siitä syystä on oikeastaan oikeutettua odottaa sitä uutta ja suurta kokonaisverouudistusta, jolloin tämä ongelma ja monet muutkin voimassa olevat ongelmat voitaisiin poistaa. Ed. Pekkarinen: Herra puhemies! Ed. Seppänen oli varmasti ihan vilpittömästi köyhän asialla liikkeellä edellisessä puheenvuorossa ja myös aiemmissa tätä asiaa koskeneissa puheenvuoroissaan. Mutta ehkä on syytä nyt kuitenkin sen verran huomauttaa tuohon puheenvuoroon, että tämä nyt käsittelyssä oleva laki ei kyllä merkittävästi uusia rikkaita tuo verovapauksien piiriin verrattuna siihen muutokseen, mikä tehtiin vuosi sitten. Ei nyt käsittelyssä olevalla lailla juurikaan rikkaan asiaa ajeta. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että se muutos, mikä TVL:ään tehtiin vuosi sitten, ei kaikilta osin ole kovin vankasti perusteltu eikä kovin solidaarinen ratkaisu. Se on joka tapauksessa tehty, ja nyt ollaan käsittelemässä poikkeussäännöksiä verolakeihin. Ed. Seppänen : Herra puhemies! On mielenkiintoista, että nimenomaan kokoomuksen eduskuntaryhmästä puolustetaan tätä suurituloisten ja rikkaiden verohelpotusta. Minusta se on johdonmukaista kokoomukselta, ja eräällä tavalla se on osoitus, että hallituksessa nyt ovat niiden puolueiden edustajat, jotka ovat johdonmukaisesti 1980-luvun ajan olleet tällä samalla kannalla. Meillä SKDL:ssä on tehty suuria virheitä silloin, kun on oltu hallituksessa. On epäuskottavasti oltu köyhän asialla, ja olemme maksaneet siitä kallista hintaa. Me olemme muuttaneet kantojamme, ja tänä päivänä meidän eduskuntaryhmämme on tässä asiassa yksimielinen. Olisi pitänyt olla selkärankaa myös vuonna 1980 hallituksessa ollessamme, niin että tällaisiin ratkaisuihin ei olisi menty. Minulla on se vaikutelma, että meidän ministerimme, jotka silloin olivat hallituksessa, keitä lienevät olleetkin, eivät tienneet, mitä tekivät. He eivät varmaan olleet selvillä siitä, millaista muutosta oltiin tekemässä. Näinhän usein hallituksessa käy. Ja väitän, että tulo- ja varallisuusverolain 65 :n muuttamisen yhteydessä on käynyt samalla tavalla. Myöskään keskustapuolueen ja SMP:n ministerit, ehkä sosialidemokraattienkaan ministerit ainakaan kaikki eivät ole tienneet, mitä on tapahtunut. Olemme muuttaneet nyt kantamme, ja haluamme tässä kysymyksessä perusarvot kunniaan. Tulemme määrätietoisesti toimimaan uskottavasti köyhän asian puolesta. Toivomme teidän keskustapuolueessa yhtyvän rintamaamme. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.

12 1808 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Eduskunta ryhtyy lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn. 1 ja 2 hyväksytään keskustelutta. 3. Keskustelu: Ed. Seppänen: Herra puhemies! Ehdotan 3 :ää poistettavaksi. Ed. Laaksonen: Herra puhemies! Kannatan ed. Seppäsen ehdotusta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemies : Keskustelussa on ed. Seppänen ed. Laaksosen kannattamana ehdottanut, että pykälä poistettaisiin. Selonteko myönnetään oikeaksi. Äänestys ja päätös: Mietintö "jaa", ed. Seppäsen ehdotus "ei". Puhemies: Äänestyksessä on annettu 128 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 51. (Koneään. 6) Eduskunta on hyväksynyt mietinnön. 4-8, johtolause ja nimike hyväksytään keskustelutta. Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. 12) Ehdotus eduskunnan työjärjestyksen muuttamisesta Esitellään perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7 ja otetaan ainoaan k ä s i t te l y y n siinä valmistelevasti käsitelty yllämainittu puhemiesneuvoston ehdotus. Puhe m i e s : Käsittelyn pohjana on perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7. Yleiskeskustelua ei synny. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 18 b, 53, 53 a-c ja 60,voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Asia on loppuun käsitelty. 13) Ehdotus laiksi tasausverolain muuttamisesta Esitellään valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 35 ja otetaan en s i mm ä i se en k ä s i t te l y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 81, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. Puhe m i e s : Käsittelyn pohjana on valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 35. Puheenvuoroa ei pyydetä. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suur e e n v a 1 i o k u n t a a n. 14) Ehdotus laiksi kansanterveyslaitoksesta annetun lain muuttamisesta Esitellään talousvaliokunnan mietintö n:o 2 ja otetaan ensi mm ä i se en käsittelyyn siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 124, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. P u he mies : Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö n:o 2. Puheenvuoroa ei haluta. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suureen v a l i o kuntaan. 15) Ehdotus laiksi lääkelaboratorioista annetun lain muuttamisesta Esitellään talousvaliokunnan mietintö n:o 3 ja otetaan ensi mm ä i s e en käsittelyyn siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 125, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen.

13 Vuoden 1987 satovahingot 1809 Puhemies : Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö n:o 3. Keskustelua ei synny. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suur e e n v a 1 i o k u n t a a n. 16) Ehdotus laiksi säteilyturvakeskuksesta annetun lain 3 :n kumoamisesta Esitellään talousvaliokunnan mietintö n:o 4 ja otetaan ensi mm ä i se en käsi t te 1 y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 128, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. Puhe m i e s : Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö n:o 4. Kukaan ei pyydä puheenvuoroa. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suureen v a 1 i o kuntaan. 17) Ehdotus laiksi evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain 13 ja 14 :n muuttamisesta Esitellään laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 8 ja otetaan en s i m mä i s e en k ä s i t t e- 1 y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 96, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. Puhemies : Käsittelyn pohjana on laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 8. Puheenvuoroa ei pyydetä. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suu - reen v a l i o kuntaan. 18) Ehdotukset laiksi vuoden 1987 satovahinkojen johdosta myönnettävistä korkotukilainoista Esitellään maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 3 ja otetaan ensi mm ä i se en k ä s i t t e l y y n siinä valmistelevasti käsitellyt hallituksen esitys n:o 118 sekä lakialoitteet n:ot 118 ja 130, jotka sisältävät yllämainitut lakiehdotukset. Puhemies : Käsittelyn pohjana on maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 3. Keskustelu: Ed. Nieminen: Arvoisa puhemies! Viimeksi kulunutta kasvukauttamme kohtasi tämän vuosisadan pahin kato. Heikkoja satovuosia on ollut muulloinkin, mutta ne ovat kohdanneet usein vain maamme joitakin alueita. Viime kesän kasvukausi oli koko maassa kylmä ja liian runsassateinen. Karlosta johtuen hallitus antoi presidentin esittelyssä lain vuoden 1987 satovahinkojen johdosta myönnettävistä korkotukilainoista. Lailla tehdään mahdolliseksi myöntää kyseisten satovahinkojen johdosta taloudellisia vahinkoja kärsineille viljelijöille rahalaitosten varoista lainoja, joiden osalta valtio maksaa rahalaitoksille korkohyvitystä. Lainoilla voidaan lievittää myös laadullisten vahinkojen aiheuttamia menetyksiä ja puutarhojen kasveille aiheutuneita satovahingoista johtuvia menetyksiä. Viljelijöiden maksama korko on 4,5 OJo ja lainan takaisinmaksuaika on 5 vuotta. Lakiesitystä käsiteltäessä maa- ja metsätalousvaliokunta otti käsiteltäväkseen myös ed. Mäkelän ym. lakialoitteen n:o 118, jossa esitetään lain 2 muutettavaksi siten, että siinä mainittujen viljelijäryhmien lisäksi otettaisiin mukaan myös marja-, puutarha- ja erikoisviljelijät, sekä ed. Saaren lakialoitteen n:o 130, jossa esitetään, että valtio maksaisi rahalaitoksille korkotukilainoista 7 prosentin korkoa vastaavan korkohyvityksen ja että viljelijältä korkotukilainoista perittävä korko olisi 3 % ja takaisinmaksuaika 8 vuotta. Lisäksi lakialaitteessa ehdotetaan, että valtio myöntäisi korkotukilainan ja koron maksamisesta tarvittaessa kauppakaaren 10 luvun 8 :n mukaisen valtiontakauksen. Asiantuntijoilta saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettu korkotukilainan viimeinen mahdollinen myöntämispäivä eli 29 päivä helmikuuta 1988 saattaa aiheuttaa sen, ettei kaikkia lainahakemuksia ehdittäisi käsitellä ehdotetussa lyhyessä määräajassa ja että sen vuoksi osa korkotukilainoista saattaisi jäädä myöntämättä A

14 1810 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että esityksessä mainittua aikamäärää jatkettaisiin yhdellä kuukaudella ja viimeiseksi korkotukilainan myöntämispäiväksi muutettaisiin 31 päivä maaliskuuta Hallituksen esityksen mukaan korkotukilainan myöntämisen edellytyksenä on, että viljelmällä on aiheutunut huomattava määrällinen tai laadullinen vahinko ja ettei lainanhakijan voida katsoa maatilan ulkopuolelta saatavien tulojen tai maatilan ulkopuolisen varallisuutensa perusteella selviytyvän satovahingon aiheuttamasta tulonmenetyksestä tavanmukaisin ehdoin annettavan pankkilainan turvin. Valiokunnan mielestä korkotukilainat tulee suunnata ensisijaisesti niille viljelijöille, joita kato on pahimmin kohdannut ja joilla on raskas velkataakka. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että korkotukilainat myönnetään lähinnä kadosta kärsineille pientiloille sekä nuorille pahoin velkaantuneille viljelijöille, joiden tilojen asianmukaista ja normaalia tilanhoitoa kato on lain edellyttämällä tavalla rasittanut. Valiokunta kiinnittää myös hallituksen huomiota sellaisten pahoin velkaantuneiden viljelijöiden asemaan, joiden rahoitusasema kadon johdosta on heikentynyt ja joilla ei ole vakuuksia lisälainoituksen saamiseksi. Valiokunta toivoo hallituksen ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin. Valiokunnassa käydyssä keskustelussa tuli esille vakauttamislainalain tarve. Sellainen saattaa olla aiheellista säätää, jotta vaikeassa asemassa olevat viljelijät pääsisivät taloudellisesti turvatumpaan asemaan. Valiokunnan mietintöön on liitetty myös yksi vastalause. Tässä lopuksi toivoisin, kun tämä satovahinkolainalaki on valiokunnasta lähtenyt liikkeelle, että se etenisi nopeasti ja että hallitus sen jälkeen myös ryhtyisi erittäin pikaisiin toimenpiteisiin, jotta satovahinkoa kärsineille viljelijöille voitaisiin jakaa oikeutta ja että he voisivat nyt lainoituksen turvin hoitaa asioitaan eteenpäin. Ed. Apu k k a: Arvoisa puhemies! Niin kuin olemme monessa yhteydessä todenneet, maataloutta on kohdannut vuosisadan kato, ja se saattaa tietysti merkitä sitä, että monet pienet maatalouden harjoittajat ovat elämän ja kuoleman kysymysten edessä. Niille, joiden toimeentulo on pyörinyt pystyssä pysymisen rajamailla, saattaa yllättävän suuri kato merkitä koko ammatin lopettamista. Siksi on ymmärrettävää ja perusteltua, että valtiovalta katokorvausten lisäksi tulee apuun korkotukilainojen muodossa. Silloin kun yhteiskunnan tuella puututaan tämän kaltaiseen toimintaan, tuntuisi luonnolliselta, että päällimmäisenä ovat esillä juuri kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ammattinsa harjoittajat, juuri ne pikkutilalliset, joille kato on suhteellisesti ottaen kovin isku. Siksi tuntuukin käsittämättömältä, että valiokunnan hyväksymässä ja hallituksen esittämässä lakiehdotuksessa näiden heikoimmassa asemassa olevien osalta tilanne jää edelleenkin kaikkein huonoimmaksi. Niillä pienillä tiloilla ja nuorilla yrittäjillä, joillajoka nurkka on viimeistä markkaa myöten kiinnitetty, saattaa korkotukilainan saaminen estyä vakuuksien puuttumisen vuoksi. Ainoa tapa turvata heidän lainansaantinsa olisi myöntää katovahinkolainalle valtion takaus. Toisaalta pienelle tilalle saattaa 10 OJo :n menetyskin olla juuri se ratkaiseva osuus, joka ratkaisee koko yrityksen kannattavuuden, joten 15 OJo:n ja 20 %:n rajat kadolle ovat liian korkeat. Myös viljelijöiden korko-osuuden pudottaminen 3 % :iin on tärkeää nimenomaan heikoimpia takauksia ajatellen ja koron nostaminen vastalauseessa esitetyllä tavalla välttämätöntä nimenomaan syrjäalueita ajatellen, joissa muutoin pienten maaseutupankkien varat saattavat ohjautua pankeille edullisempiin kohteisiin. Hallitus on kuitenkin sille tyypillisellä tavalla esityksessään halunnut varmistaa vain parempiosaisten edut. Tuntuu käsittämättömältä, että lakiehdotuksen mukaan ollaan valmiita myöntämään lainaa samoin ehdoin vaikka kuinka suurille tiloille ja vaikka niillä olisi kuinka suuret omaisuudet tahansa, vaikka kaiken järjen mukaan perusteena tulisi olla rahoituksen todellinen tarve eli viljelijän taloudellinen kyky selviytyä kadosta. Ristiriitaiselta myös tuntuu, että esim. valtiontakauksen myöntämisen esteenä pidetään sitä, että takaus saattaisi koitua ääritapauksissa sellaistenkin eduksi, joilla vakuuksia on. Kuitenkin ollaan samanaikaisesti valmiita myöntämään valtion korkotuki ilman mitään rajoituksia vaikka minkälaisille ökyisännille. Hallitusta ja lain hyväksyjiä ei näytä hetkauttavan mihinkään se, että isoimmat isännät voivat ostaa korkotukilainalla vaikkapa uuden amerikanraudan samalla kun moni pikkuisäntä joutuu miettimään aivan toisenlaista autoa, nimittäin muuttoauton tilaamista.

15 Kilpailunrajoitukset 1811 Arvoisa puhemies! Ilmoitan, että tulemme lakiehdotuksen toisessa käsittelyssä olemaan mietinnön vastalauseeseen sisältyvän lakiehdotuksen kannalla. Ed. Antti 1 a : Arvoisa puhemies! Satovahinkolainalain käsittelyyn tosiaan liittyy vastalause, kuten täällä on todettu. On tavattoman valitettava asia, että maa- ja metsätalousministeri ei nyt ole paikalla, koska olisin toivonut voivani hänen kanssaan käydä keskustelua satovahinkolainalain ehdoista, koska nämä ehdot eivät suinkaan ole parhaat mahdolliset. Ne eivät ole tyydyttäneet missään vaiheessa Maataloustuottajien Keskusliittoa eivätkä viljelijäväestöä. Käytännössä on käynyt niin, että satovahinkolainalain ehdot on saneltu hyvin pitkälti valtiovarainministeriöstä, ja valtiovarainministeri jo viime viikon perjantaina täällä myönsikin olleensa vaikuttamassa keskeisesti mm. korkoprosenttiin ja siihen, että tästä aiheutuu pankeille jatkossa tavattoman suuri lisärasite, rasite jonka todella maksavat muutkin väestöryhmät kuin pelkästään viljelijät. Aivan erityisen ongelman muodostavat nuoret velkaantuneet viljelijät, joiden osalta hallituksella ei ole esittää minkäännäköisiä vastaantulotoimenpiteitä. Nuoria viljelijöitähän ei edesauta ennakkojen anteeksiantaminen. Heitä ei lisälainan saaminen edesauta, koska velkaa on jo vähintään se määrä, mikä voidaan lainoittaa. He tarvitsevat suoranaista tukea, rahallista tukea ja vastaantuloa. Tässä mielessä kyllä hallitus on tässä satovahinkotilanteessa kääntänyt nuorille velkaantuneille viljelijöille täysin selkänsä. Tulen asian toisen käsittelyn yhteydessä tarkemmin ruotimaan tätä tilannetta ja toivon, että silloin ministeri itse on täällä paikalla. Tämä keskustelu on aivan turhaa, jos täällä ei ole valtioneuvoston jäsentä mukana. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään suureen v a 1 i o k u n ta a n. 19) Ehdotus laiksi rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta Esitellään puolustusasiainvaliokunnan mietintö n:o 1 ja otetaan en s i mm ä i se en k ä s i t te l y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 77, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen. Ensimmäinen varapuhemies: Käsittelyn pohjana on puolustusasiainvaliokunnan mietintö n:o 1. Puheenvuoroa ei pyydetä. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään s u u - reen v a l i o k u n ta a n. 20) Ehdotuksen laiksi kilpailunrajoituksista sisältävä hallituksen esitys n:o 148 esitellään valiokuntaan lähettämistä varten. E n s i m m ä i n e n v a r a p u h e m i e s : Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettäisiin talousvaliokuntaan. Tässä yhteydessä voidaan käydä keskustelua myös päiväjärjestyksen 21)-23) asiasta. Keskustelu: Ministeri S a l o 1 a i n e n : Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelmassa luvataan, että kilpailun lisäämiseksi ja markkinamekanismin toimivuuden parantamiseksi uudistetaan kilpailulainsäädäntöä ja hintavalvontajärjestelmää sekä että monopoliaseman käyttäminen kilpailuetujen hankkimiseen markkinoilla torjutaan. Mainittuun hallitusohjelman kohtaan liittyen hallituksen tavoitteenahan on ollut aikaansaada lainsäädäntö, joka tehokkaalla tavalla vahvistaa terveen ja toimivan kilpailu- ja hinnanmuodostusmekanismin oikeudelliset puitteet ja joka toisaalta säilyttää valtuudet hintasulkuun turvautumiseen kansantalouden vakavissa häiriötilanteissa. Lisäksi hallituksen tavoitteena on ollut tukea aineellisen lainsäädännön uudistamista nykyistä tehokkaammalla viranomaisorganisaatiolla. Edellä mainitussa tarkoituksessa hallitus antoi eduskunnalle seuraavat lakiesitykset: laiksi kilpailurajoituksista, laiksi hintasulusta, laiksi kilpailuvirastosta ja laiksi elinkeinohallituksesta annetun lain muuttamisesta sekä laiksi kilpailuneuvostosta. Mainitut lakiesitykset muodostavat kokonaisuuden. Niiden tarkoituksena on vaikutuksiltaan johtaa hallituk-

16 1812 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 sen tavoitteeseen, markkinamekanismin tehokkaaseen toimintaan, terveen ja toimivan kilpailun kautta. Lisäksi tarkoituksena on selkeyttää nykyinen hajanainen kilpailuviranomaisorganisaatio. Terve ja toimiva taloudellinen kilpailu on yhtä lailla elinkeinonharjoittajien kuin kuluttajienkin edun mukaista. Lakiesitykset merkitsevät kilpailu- ja hintalainsäädäntömme maltillista uudelleenarviointia. Kysymys on lainsäädännöllisen kehityksen jatkamisesta. Hintavalvonnan eri keinojen käyttöä on asteittain jo vähennetty ja kilpailunedistämislainsäädäntöämme on osittaisuudistuksin viime vuosina tehostettu. Koska esitysten tarkoituksena on siirtää hinta- ja kilpailuasioiden painopiste taloudellisen kilpailun edistämiseen, hallitus esittää toisaalta kilpailunedistämislainsäädäntömme tehostamista ja terävöittämistä ja toisaalta nykymuotoisesta säännöstelynomaisesta hintavalvonnasta luopumista. Kokemukset nykymuotoisen hintavalvonnan mahdollisuuksista pitää hintatason nousua kurissa osoittavat, ettei hintasäännöstelyllä ole saavutettu pysyviä tuloksia. Usko säännöstelynomaisen hintavalvonnan mahdollisuuksiin inflaation torjunnassa on vähentynyt kaikissa teollisuusmaissa, niin Suomessakin. Hintavalvonta on kohdistuessaan yksittäisten hyödykkeiden hintoihin kääntänyt huomion pois tärkeimmästä päämäärästä markkinoiden toimivuuden kehittämisestä. Käytännön hintavalvonnasta kerätty kokemus osoittaa, että pitkään toimintatavoiltaan muuttumattomana säilyvä valvonta lopulta kääntyy tavoitteitaan vastaan. Valvonnan kohteet oppivat valvontaviranomaisten menettelytavat ja osaavat reagoida niihin itsensä kannalta lyhyellä aikavälilläkin oikein. Hintasäännöstely on myös lisännyt yritysten ei-kilpailullista käyttäytymistä. Syynä näihin kielteisiin seurauksiin on ollut erityisesti hintavalvontalainsäädäntöön omaksuttu ns. täyskustannuskompensaatioperiaate, joka ei pakota yrityksiä tehokkuuteen. Lainsäädännöstä johtuen myös hintaviranomaisten mahdollisuudet hinnoittelun puuttumiseen ovat nykyjärjestelmässä olleet varsin rajalliset. Nykyinen hintavalvontalainsäädäntömme on jopa osaltaan motivoinut yrityksiä kartellinomaiseen hintayhteistyöhön. Hakemuksen hinnan tai hinnoitteluperusteen vahvistamisesta voi nimittäin tehdä, ja näin on käytännössä tehtykin, asianomaisen toimialan elinkeinonharjoittajia edustava järjestö kaikkien järjestöön kuuluvien yritysten puolesta. Käytännössä hintavalvonnan lievemmät ja pitkävaikutteisemmat toimintatavat, tutkimustoiminta ja kuluttajien hintatietoisuuden lisääminen, ovat viime vuosina voittaneet alaa. Hintailmoitusmenettelystä sen sijaan on vuonna 1986 luovuttu kokonaan. Myös hinnanvahvistusmenettely on käytännössä supistunut vain nestemäisiin pohtoaineisiin - nykyisin vain jalostamohinnat vahvistetaan - ja sokeriin sekä eräisiin maitotaloustuotteisiin ja lannoitteisiin. Vahvistusmenettelyn piirissä nykyään olevien tuotteiden osuus on noin 9 OJo kuluttajahintaindeksin painorakenteesta. Samalla kun hallitus esittää nykyisen hintavalvontalain ja -asetuksen kumoamista, hallitus pitää tärkeänä, että valtiovallalle säilytetään mahdollisuus kansantalouden vakavissa häiriötilanteissa turvautua hintasulkuun. Näissä tilanteissa hinnoittelun puuttumisen tehtävänä on inflaatio-odotusten hillitseminen. Tämän tarkoituksen toteuttamisen kannalta on lyhytaikainen, maksimissaan neljä kuukautta, periaatteessa täydellinen hintasulku tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Hallitus esittääkin säädettäväksi lain hintasulusta. Edellytykset hintasulun käyttämiseen ovat esityksen mukaan pääosin samat kuin nykyisen hintavalvontalain 12 a :ssä. Edellytyksiin on nykyisen hintavalvontalain mukaisesti otettu ensinnäkin valuuttakurssien huomattava muutos, kansainvälisen hinta- ja kustannustason olennainen nousu sekä valtionsääntötarkistuksesta vastaava ilmaisu "muu kansantalouden vakava häiriö". Nykyiseen tapaan edellytetään, että mainitut vakavat häiriöt ovat johtaneet tai ilmeisesti johtavat kotimaisen hinta- ja kustannustason vakavuuden huomattavaan häiriintymiseen. Siten edellytykset ovat tältä osin nykyiset. Vaikka hallitus esittääkin hintavalvontalain kumoamista, voi julkisen vallan puuttuminen yritysten hinnoitteluun olla välttämätöntä myös tilanteissa, joissa markkinamekanismi ei toimi tyydyttävästi markkinarakenteen vinoutumisen vuoksi. Tähän voi olla osasyynä esimerkiksi määräävä markkina-asema. Puuttuminen hinnoitteluun tapahtuisi näissä tilanteissa kilpailunrajoituksia koskevan lain nojalla. Hallitus esittää edelleen, että nykyinen vuonna 1973 voimaantullut laki taloudellisen kilpailun edistämisestä, jota viimeksi on vuonna 1985 osittaisuudistuksin tarkistettu, korvattaisiin uudella, kilpailunrajoituksia koskevalla lailla. Hallitus esittää, että nykyisessä lainsäädännös-

17 Kilpailunrajoitukset 1813 sämme pohjoismaiseen tapaan omaksuttu ns. väärinkäyttöperiaate ja siihen perustuva neuvottelumenettely säilytetään keinona kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten poistamisessa. Uusia lakisääteisiä kieltoja ei esitetä otettavaksi lakiin. Hallitus korostaa esityksessään, että kilpailupolitiikan painopistealueeksi tulee jatkossa nostaa erityisesti markkinoille pääsyn turvaaminen ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön estäminen. Esityksessä myös korostetaan, että kuluttajien edun huomioon ottamisen kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten arvioimiseen tulee ohjata lain kaikkien säännösten tulkintaa ja soveltamista. Seuraavassa keskeisiä muutoksia nykytilaan nähden. Uusi kilpailunrajoituslaki olisi aikaisempaa selvemmin yleislaki. Sen ulkopuolelle jäisivät vain työmarkkinat ja vienti sekä maataloustuloa koskevissa säännöksissä tarkoitettujen tuotteiden alkutuotanto. Jos kysymys ei ole alkutuotannosta, vaan esimerkiksi maataloustuotteiden kaupasta tai jalostettujen tuotteiden valmistuksesta ja markkinoinnista, laki olisi sovellettavissa. Sellaiset kilpailua rajoittavat sopimukset ja järjestelyt, jotka perustuvat muussa lainsäädännössä oleviin säädöksiin tai määräyksiin taikka viranomaisten niiden nojalla tekemiin päätöksiin, jäisivät erityissääntelynä yleisen kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle. Lain soveltamisalaan tulisivat myös pankit ja vakuutustoiminta. Toisaalta on pyritty ottamaan huomioon muut valvontajärjestelmät osoittamalla ensisijainen toimivalta neuvotteluesityksen tekemiseen pankkitoiminnan osalta pankkitarkastusvirastolle ja vakuutustoiminnassa vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriölle. Samoin on kilpailuneuvoston kokoonpanoa esitetty näissä asioissa laajennettavaksi pankki- ja vakuutustoimintaa tuntevilla lisäjäsenillä. Laissa kiellettyjä kilpailunrajoituksia olisivat nykyisen lain tapaan vertikaaliset määrähinnat ja tarjouskartellit. Mainittuja määrähintakielto- ja tarjouskartellikieltosäännöksiä ehdotetaan kuitenkin tarkistettavaksi mm. siten, että määrähintakielto koskisi myös palveluksia ja että puuttuminen tarjouskartelleihin olisi nykyistä helpompaa. Aivan uutena seuraamuksena esitetään, että horisontaalisiin hinta- ja toimitusehto-, kiintiöja markkinoidenjakokartelleihin liittyvät eräät liitännäsvelvoitteet, kuten sopimussakko ja vakuudenmenetysehdot, olisivat siviilioikeudellisesti tehottomia eikä mainittujen päävelvoitteiden rikkomisesta saisi tuomita vahingonkorvausta tai muuta seuraamusta, esim. kieltoa. Kartelleja ylläpidetään usein juuri ankarien sopimussakkovelvoitteiden turvin. Lain yleislauseketta esitetään laajennettavaksi siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö olisi kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten uusi arvioimisperuste. Laissa olisi myös esimerkkejä määräävän markkinaaseman väärinkäytöstä. Tällaisia olisivat esim. liikesuhteista pidättäytyminen ilman asiallista syytä, hyvään kauppatapaan perustumattomien, asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttäminen, kohtuuttoman tai kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltaminen tai määräävän markkina-aseman käyttäminen hyväksi muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi. Esitys sisältää myös määräävän markkinaaseman määritelmän. Määräävässä markkinaasemassa oleva elinkeinonharjoittaja voitaisiin jälkikäteen velvoittaa ilmoittamaan kilpailuvirastolle sellaiset yrityshankinnat, joilla voitaisiin olettaa olevan merkittävää vaikutusta kilpailuolosuhteisiin. Erityistä lupajärjestelmää ei esitetä luotavaksi, vaan yrityskauppojen valvonta olisi osa määräävään markkina-asemaan liittyvä ongelmakokonaisuus. Kilpailuneuvoston toimivaltuuksia ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se voisi määrätä enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, että määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja ei saa ylittää tai alittaa kilpailuneuvoston asettamaa hyödykkeen hintaa, mikäli hyödykkeen hinta on muodostunut kohtuuttomaksi tai alhaisuutensa takia kilpailuolosuhteita olennaisesti vääristäväksi. Hinnoitteluun puuttuminen kilpailunrajoituslain nojalla vinoutuneen markkinatilanteen tilanteessa olisi uhka, jonka avulla pyritään estämään määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä kohtuuttomasti hyödyntämästä alansa kilpailuolosuhteiden poikkeuksellisuutta. Mikäli taas yritykset, joiden ei voida katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa, nostavat esim. hintojaan samana ajankohtana suurin piirtein yhtä paljon, tulee kilpailuviranomaisen selvittää, onko taustalla kilpailun rajoitus, sopimusjärjestely, järjestön suositus tms., ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin kilpailun rajoitusten vahingollisten vaikutusten poistamiseksi lain suomien muiden keinojen, jotka ovat neu-

18 1814 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 vottelut, toimitusvelvoitteet, kiellot, nojalla. Kilpailuneuvosto voisi lakiesityksen mukaan määrätä kiellon ja toimitusvelvoitteen nykylaista poiketen myös väliaikaisesti kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi. Nykyiset säännökset kilpailuneuvostosta ovat pääosin taloudellisen kilpailun edistämisestä annetussa laissa ja asetuksessa. Hallitus esittää, että kilpailuneuvoston kokoonpanosta ja neuvoston sisäisistä työskentelytavoista säädettäisiin kilpailuneuvostoa koskevassa erillisessä laissa. Nykyisin lainsäädännön mukaan kilpailuneuvosto on elinkeinohallituksen yhteydessä. Nyt esitetään, että kilpailuneuvosto toimisi kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä. Hallituksen esittämät aineellisen lainsäädännön uudistukset edellyttävät myös hallinnon kehittämistä. Hallitus katsoo, että kokoamalla kilpailuhallinnon voimavarat yhteen kilpailuvirasto-nimiseen virastoyksikköön voidaan parhaiten käyttää hyväksi tarjolla olevat voimavarat sekä rakentaa tehokas ja joustava organisaatio. Nykyisessä kilpailuviranomaisorganisaatiossa on ongelmana pidetty erityisesti sen hajanaisuutta. Kun useampi virasto käsittelee nykyään osaltaan samoja asioita, on vaarana se, että asioita palloteliaan viranomaiselta toiselle, mistä seuraa, että asioiden hoito viivästyy ja tulee tehottomaksi eikä asioista lopullisesti vastuuta kantavaa tahoa tahdo aina oikein löytyä. Uuteen perustettavaan kilpailuvirastoon koottaisiin taloudellisen kilpailun edistämiseen liittyvät tehtävät elinkeinohallituksesta ja kilpailuasiamiehen toimistosta. Virasto toimisi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisena päällikkönään ylijohtaja. Pääosa viraston henkilökuntaa saataisiin elinkeinohallituksesta ja kilpailuasiamiehen toimistosta. Samalla voitaisiin elinkeinohallituksesta lakkauttaa vastaavia virkoja sekä lakkauttaa kilpailuasiamiehen toimisto. Tehtäväkentän laajentuminen ja vaatimustason kohoaminen nykyisestä edellyttäisi kuitenkin eräiden henkilöiden lisärekrytointia. Kilpailuviraston päätehtävinä olisivat kilpailupoliittisten aloitteiden tekeminen, markkinaolosuhteiden tutkiminen, kilpailun rajoitusten paikallistaminen, rajoitusten vaikutusten arvioiminen, vahingollisten vaikutusten poistaminen ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön estäminen sekä toimenpiteiden vaikutusten seuranta. Virasto tutkisi myös kilpailuolosuhteita ja vastaisi kiellettyjen kilpailunrajoitusten valvonnasta, valvoisi kilpailuneuvoston päätösten noudattamista sekä huolehtisi eräistä muista ehdotetussa kilpailunrajoituksia koskevassa laissa säädettävistä tehtävistä. Kilpailuasioiden siirtäminen kilpailuvirastoon, nykymuotoisesta hintavalvonnasta luopuminen sekä elinkeinohallituksen tehtäväksi ehdotettu kuluttajakysymysten hoitamiseen liittyvien, hyödykkeiden hintoja koskevien tutkimusten ja selvitysten tekeminen aiheuttavat myös sen, että elinkeinohallituksen nykyistä organisaatiota on uudistettava muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Todettakoon tässä yhteydessä myös, että valtioneuvosto asetti helmikuussa 1987 toimikunnan, ns. kuluttajahallintotoimikunnan, selvittämään, onko nykyisessä kuluttajahallinnossa toimintojen päällekkäisyyttä sekä mihin toimenpiteisiin tämä antaa aihetta. Toimikunnan, jonka työ on kesken, esityksillä saattaa aikanaan olla merkitystä elinkeinohallituksen asemaa ja tehtäviä koskeviin säännöksiin. Arvoisa puhemies! Tämän lainsäädännön valmistelu aluksi ministeri Rekolan johtamassa komiteassa ja sen jälkeen hallituksessa on ollut varsin ripeää ja kaikissa vaiheissaan myös varsin yksimielistä. On toivottavaa, että eduskunta pääsisi mahdollisimman pian käsittelemään tätä asiaa omassa työssään. Ed. Paasilinna: Arvoisa puhemies! Tämä lakipaketti on siis tullut ripeästi ja nopeasti eduskunnalle ja yksimielisesti, mikä panee jotkut kellot soimaan. Pikaisella selauksella tuon paketin kohdalta voi syntyä sellainen käsitys, että tässä on kohtuullisessa määrin tai sitä enemmän mukana sellaista filosofiaa, joka perustuu yltiöyksilöllisyyteen ja yksityistämiseen ja joka unohtaa hyvinvointivaltion perustana olevan tasavertaisuuden ja kuluttajien tärkeät oikeudet siinä määrin, että se on saattanut vaikuttaa tämän paketin sisältöön. Jos hintavalvontalaki, joka on ollut ilmeisen tarpeellinen myös, lopetettaisiin tämän paketin yhteydessä, silloin hallitus menettäisi sellaisen aseen, joka saattaisi olla joissakin tilanteissa kovinkin tarpeen. Yhtä mieltä varmaan ollaan siitä, että tämän lainsäädännön modernisointi on oikea toimenpide, mutta jos siihen liittyy tällaisen eräänlaisen, jo pörssiromahduksen yhteydessä hieman kolauksen saaneen vastuuttoman röheltämisen ymmärtäminen niin, että luodaan lainsäädäntö, jolla ei todellisuudessa pystytä vaikuttamaan niihin asioihin, joita varten se on olemassa, niin silloin olemme uusissa ongelmissa. Kuluttajien ja kansalaisten oikeudet eivät

19 Kansaneläkelaki ym suinkaan ole poistuneet tai vähenemässä, ja saattaa olla niin, että tämän lainsäädännön perusteella ei päästä niihin tavoitteisiin, joihin se on tarkoitettu. Tämän vuoksi haluaisinkin terottaa eduskunnalle ja asianomaiselle valiokunnalle sitä, että tämä lakipaketti tulee käsitellä erityisen tarkkaan ja huolellisesti, niin että sillä ei menetetä sitä, mikä on jo saavutettu, ja jouduta tilanteeseen, jossa se ei täytäkään niitä tarkoituksia, joita varten se on tehty. Ministeri S a 1 o 1 a i n e n : Arvoisa puhemies! Äskeisen puheenvuoron pohjalta vain lyhyesti muutama kommentti. Ensinnäkin näkemykseni on se, että Suomessa markkinatalousjärjestelmä ei ole tähän asti toiminut kaikilta osin terveesti. Suomi on ollut yllättävän paljon monopolisoitunut, oligopolisoitunut ja kilpailunrajoitusten rasittama maa. Hallituksen näkemyksenä on se, että parantamalla kilpailuolosuhteita ja heikentämällä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen mahdollisuuksia harjoittaa yksinvaltaa voitaisiin viime kädessä parantaa kuluttajan etua. Tämä on ollut tämän lainsäädännön vilpittömänä pohjavireenä ja vilpittömänä pohjatarkoituksena. Siis näkemyksenä on todellakin se, että tämän tulisi suojella nykyistä lainsäädäntöä paremmin kuluttajien oikeuksia. Mitä sitten tulee hintavalvontalakiin ja tässä esitettyyn hintasulkuun ja muihin vastaaviin järjestelyihin, niin totean, että tämä ei olennaisesti vie hallitukselta sellaisia aseita pois, joita sillä tälläkin hetkellä on käytettävissään. Siinä ed. Paasilinna on varmasti oikeassa, että laki kannattaa tietenkin käsitellä huolellisesti, näin kaikki lait pitää käsitellä. Mutta viime kädessä tämän lain toteuttaminen jää sitten riippumaan kilpailuvirastosta ja sen tarkkaavaisuudesta ja otteesta asioihin. Tässä suhteessa voimme vain todeta, että ote olisi tehokas ja että kilpailuvirastolla olisi sen kaltainen organisaatio, että se myös pystyisi tehokkaasti puuttumaan markkinoihin. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään t a 1 o u s v a 1 i o k u n t a a n. Esitellään ja lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti t a 1 o u s v a 1 i o k u n t a a n, jonka on pyydettävä lausunto p e r u s t u s 1 a k i v a 1 i o - kunnalta 21) Ehdotuksen laiksi hintasulusta sisältävä hallituksen esitys n:o 149; sekä talousvaliokuntaan: 22) Ehdotukset laiksi kilpailuvirastosta ja laiksi elinkeinohallituksesta annetun lain muuttamisesta sisältävä hallituksen esitys n:o 150; ja 23) Ehdotuksen laiksi kilpailuneuvostosta sisältävä hallituksen esitys n:o ) Ehdotuksen laiksi kansaneläkelain muuttamisesta ja vammaistukilaiksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi sisältävä ed. Säilynojan ym. lakialoite n:o 135 esitellään valiokuntaan lähettämistä varten. Ensimmäinen varapuhemies : Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettäisiin sosiaalivaliokuntaan. Keskustelu: Ed. S ä i 1 y no ja: Arvoisa puhemies! SKDL:n eduskuntaryhmän aloite, joka kulkee minun nimelläni, ehdotus laiksi kansaneläkelain muuttamisesta ja vammaistukilaiksi sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi, on hallituksen samannimiselle esitykselle rinnakkaislakialoite. Hallitushan jätti eduskunnalle tämän esityksensä. Sen sisältö tarkoittaa sitä, että apu- ja hoitolisäjärjestelmä muutettaisiin kolmiportaiseksi hoitotueksi sekä invalidirahajärjestelmä niin ikään kolmiportaiseksi vammaistueksi. Tämä esitys vastaa päälinjailtaan näkemyksiä, joita SKDL:n eduskuntaryhmähäkin on ollut näitten uudistusten tavoitteeksi, mutta tässä hallituksen esityksessä on kuitenkin eräitä kohtia, joita pidämme jopa taantumisen merkkei-

20 1816 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 nä. Niihin tässä meidän esityksessämme puututaan. Hallituksen esityksen mukaan hoitotuen myöntämisen perusteena olisi yksinomaan sairaudesta tai vammasta aiheutunut toimintakyvyn alentuminen. Sen sijaan kun aikaisemmin on myönnetty korkean iän perusteella tukimuotoja, hallitus esittää nyt, että nämä ennen myönnetyt tuet säilytettäisiin, mutta enää ei myönnettäisi tätä tukea silloin kun ihminen täyttää 80 vuotta; silloin tämä apulisä jäisi tulematta. Kun on täyttänyt 85 vuotta, niin hoitolisää ei maksettaisi. Tätä pidämme radikaalina huononnuksena. On aivan selvää, että ikääntynyt ihminen tarvitsee, vaikka olisi kuinka pirteä, enemmän huoltoa ja hoitoa. On selvitetty näitäkin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjäryhmiä, ja juuri nämä ryhmät ovat näitä suurkuluttajia. Edelleen ikääntyvä ihminen tarvitsee enemmän lääkehuoltoa. Yleensäkin ollaan jo siinä tilanteessa, että olisi toki onnellista, jos joku omainen tai muu huoltaja voisi asua jopa yhdessä tällaisen vanhuksen kanssa. Kuitenkin kaikkeen tähän toimintaan tarvitaan taloudellisia perusteita. Sitä varten olisi toki toivonut, että hallitus olisi säilyttänyt nämä maksuperusteet ennallaan silloin kun lähdetään tavoittelemaan jotakin parannusta tähän nykyisin kovin vaatimattomaan tukijärjestelmään, joka ei millään tavalla turvaa sitä, että kotona voitaisiin näitten tukitoimenpiteitten avulla asua. Näihin olemme kiinnittäneet huomiota omassa esityksessämme. Esitämme vaihtoehtonamme näitten maksuperusteitten säilyttämistä ennallaan ja edelleen, että nämä tukijärjestelmät markkamääräisesti vastaisivat edes jollakin tavalla todellisia kustannuksia ja antaisivat myös mahdollisuuden todella tehdä jotakin niiden hyväksi, joilla on halua ja muuten mahdollisuuksia kotona asumiseen. Elävä esimerkki on naapurista meidän kesäpaikkamme lähellä. Vanhapoika tuli Ruotsista hoitamaan vanhuksiaan, rakensi mökkiin saunan, vesijohdot ja lämpimät vedet ja sai siitä palkkioksi kuukaudessa kai noin 250 mk. Vaikka ei tarvita palkitsemisia näissä asioissa, kuitenkin tarvitaan taloudellisia edellytyksiä, että ihmiset voisivat hoitaa omaisiaan kotonaan. Tämä olisi kyllä taloudellista ja tarkoituksenmukaista monessa mielessä ja ennen kaikkea inhimillistä näitten ihmisten kannalta. Nyt invalidirahajärjestelmää ollaan muuttamassa vammaistukijärjestelmäksi. On varmaan hyvä, että näitä järjestelmiä yhdistellään. Tässä olemme kiinnittäneet huomiota tähän tasoon, joka mielestämme on hyvin alhainen eikä vastaa tämän hetken tarvetta. Nämä tasokysymykset olemme omassa esityksessämme esittäneet markkamääräisinä. - Edelleen pidämme huolestuttavana sitä, että vammaistuki sidottaisiin kansaneläkeindeksiin, mikä on heikennys nykyiseen järjestelmään. SKDL:n ryhmän puolesta toivon, että tämä rinnakkaislakialoite käsiteltäisiin valiokunnassa ja otettaisiin pohjaksi silloin kun tehdään muuten myönteisiä muutoksia tähän nyt huonosti toimivaan järjestelmään. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään s osia a 1 i v a 1 i o kuntaan. Esitellään ja lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti v a 1 t i o v a r a i n v a - liokuntaan: 25) Asetus 16 päivältä lokakuuta 1987 eräistä virkajärjestelyistä; ja 26) Valtioneuvoston päätös 22 päivältä lokakuuta 1987 eräiden maataloustuotteiden tullien väliaikaisesta muuttamisesta. Ed. Juhantalon ym. välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä En s i mm ä i ne n varapuhe m i e s : Ulkopuolella päiväjärjestyksen jatketaan viime perjantaina pidetyssä täysistunnossa keskeytettyä perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä koskevan ed. Juhantalon ym. välikysymyksen käsittelyä. Keskustelu jatkuu: Ed. Saastamoinen : Arvoisa puhemies! Muistan opiskeluajaltani, kun nykyinen EV A:n toimitusjohtaja Kauko Sipponen yliopistovuosinaan aloitti erään julkisoikeuden luennon toteamalla, että välikysymys on suomalaisen parlamentarismin "suuri show". Niin oli silloin 1960-luvulla, ja niin kai on vieläkin. Välikysy-

21 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1817 myksellä mitataan hallituksen luottamusta. Viimeksi hallitus on kaatunut välikysymykseen vuonna 1958, ja kysymyksessä oli silloin Fiandtin virkamieshallitus. Välikysymys toimii merkittävänä keskustelun herättäjänä. Kiinnostavaa tässä välikysymyskeskustelussa on ollut eräs seikka. Kokoomus on yksi hallituspuolueista eikä edes suurin eduskuntaryhmä. Kuitenkin valtaosa opposition syytöksistä kohdistuu kokoomukseen. Tämä on käynyt ilmi kaikista puheenvuoroista heti ed. Juhantalon puheenvuorosta lähtien. Sama ilmiö on toistunut esim. välikysymystä käsittelevissä viikonvaihteen lehtikirjoituksissa. Ed. Väänänen mainitsi myöhään torstai-iltana pitämässään puheessa sanan "kokoomus" 22 kertaa. Tästä voidaan tehdä monia johtopäätöksiä, esim. se, että kokoomus on avainasemassa monessa mielessä. (Ed. Pekkarinen: Oletteko tyytyväinen?) - Hyvä on! Keskustelu voi olla rakentavaakin. Kun ed. Juhantalo peräänkuulutti hallituksen vastauksessa sanaa "ihminen", hän on aivan oikeassa. Ihmeen helposti me käytämme persoonattomia joukkotermejä, kuten "kansalaiset", "veronmaksajat", "lapsiperheet", "veteraanit", "eläkeläiset", "työikäiset"; sinänsä käyttökelpoisia ja selviä sanoja, kunhan vain muistamme, niin hallitus kuin yksityiset kansanedustajatkin, että kaiken takana on ihminen; iso tai pieni, avun tarpeessa oleva tai omillaan toimeentuleva, rikas tai köyhä - mutta aina ihminen. Muuten vielä sanoista puheen ollen: Kun hallituksen vastauksessa mainitaan sana ''ihminen", se mainitaan myönteisessä mielessä. Ed. Väänäsen puheessa sana "kokoomus" mainittiin kylläkin kielteisesti. Yhtyneen opposition välikysymyksen keskeinen asia on perustoimeentuloturva. Aiemmista hallituspuolueista erityisesti keskustapuolue on ottanut itselleen kunniaa siitä, että se on ollut luomassa tai kehittämässä perustoimeentuloturvajärjestelmää. Nyt perätään vähimmäistasojen nostamista, samojen, jotka eivät edellisten hallitusten aikana ole vuosiin reaalisesti nousseet. Kun nyt ollaan opposition ''vastuuttomassa'' asemassa, voidaan vaatia vaikka mitä. Viime vuosikymmenet kestäneiden hallituskokoonpanojen aikana on ajauduttu siihen, että yhä kipeämmin tarvitaan perustoimeentuloturvajärjestelmää. Edellisen hallituksen koko toimintakauden ajan työttömyys kasvoi. Myös vaikea asuntotilanne on lisäämässä paineita perustoimeentuloturvan suuntaan. On syntynyt kokonaan uusi ryhmä, asuntovelalliset, jotka eivät selviä vaikeuksien yli ilman apua maksaessaan kalliita neliöitään, vuokra- tahi ostettuja. Niin ikään ei äitiys- ja sairausvakuutuspäivärahan tasossa keskustapuolueen hallituksessaolon aikana ole tapahtunut reaalisia korotuksia. Puolessa vuodessa on kuitenkin vaikeata korjata vuosikymmenien virheitä. Kokoomuslaisille ajatus aukottoman perustoimeentuloturvajärjestelmän luomisesta on tärkeä ja läheinen. Henkilökohtainen tulovakuus takaa perusturvan poikkeustilanteessa, jonka syynä on vanhuus, sairaus, työkyvyttömyys, vammaisuus, huoltajan kuolema, opiskelu tai muu poikkeava tilanne. Kokoomuksen taholta on usein lausuttu julki se periaate, että nykyistä toimeentulojärjestelmää tulee yhtenäistää ja paikata siinä olevat aukot. Korjattavia kohtia voisi luetella monia: opintotuki, lapsilisien edelleen korottaminen, kotihoidon tuki myös siinä tapauksessa, että hoidettava ei ole lapsi vaan vanhus tai vammainen. Kotihoidon tuen tulee olla niin suuri, että se on todellinen vaihtoehto lapsen hoidolle. Kaiken kaikkiaan jokaiselle ihmiselle tulee luoda henkisesti ja aineellisesti turvalliset elämän edellytykset. Näitä asioita onkin otettu jo tämän välikysymyskeskustelun aikana esille. Kokoomuksessa on yleensä oltu sitä mieltä, että Kansaneläkelaitos on hyvä luukku perusturvan käytännöllisessä toteuttamisessa, aivan kuten välikysymyksessä todetaankin. Perustoimeentuloturvan toteuttaminen kokonaisuudessaan yhdellä iskulla yhden talousarvion puitteissa on terveellä järjellä ajatellen mahdottomuus. (Eduskunnasta: Onko tämä ensimmäinen talousarvio?)- Kokoomus on hallituksessa nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tulo- ja menoarviota tekemässä. - Järjestelmää kehitettäessä on pidettävä mielessä, mihin pyritään, turvajärjestelmään, joka tukee ylimenokausina kaikkia avun tarpeessa olevia. Ed. Väänänen muistutti puheessaan alkiolaisesta ihanteesta olla köyhän asialla. Joskus on oltava myös niiden ihmisten asialla, jotka eivät halua olla köyhiä sanan klassisessa merkityksessä. Näitä ihmisiä, joita tarkoitan, ovat monet lapsiperheet, joiden tulotaso ylittää muutamalla pennillä kaikki mahdolliset sosiaaliavustustasot, perheet, jotka eivät saa yhtään kolmesta lapsestaan kunnalliseen päivähoitoon, eivät saa asumistukea mutta asuvat kuitenkin ahtaasti, kun ei ole varaa hankkia isompaa asuntoa. Tällaiset perheet eivät ole kerskakuluttajia vaan A

22 1818 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 ostavat kaiken alennusmyynneistä ja venyttävät jokaisen pennin. He eivät halua olla köyhiä ja ovat aika usein hyvin koulutettujakin. He ovat ahkeria monen työn tekijöitä mutta velkojensa ja työpaineittensa kanssa melkoisessa ahdingossa. Näidenkin ihmisten - sanotaan nyt sitten vaikka uusköyhien, kun ei parempaakaan sanaa ole - puolella on joskus oltava. Arvoisa puhemies! Vaatii tavallaan rohkeutta sanoa näin tältä paikalta. On niin helppo väittää, että kokoomus on taas parempiosaisten puolella tai että ei ole köyhän asialla. Tuskin kuitenkaan keskustapuoluekaan haluaa unohtaa kymmenettuhannet edellä kuvatun kaltaiset suomalaiset perheet. Kun siis yleensä pidän välikysymyksen tärkeimpänä tehtävänä keskustelun herättämistä, haluan vielä nostaa esiin erään erityisryhmän, nimittäin sodista kärsineet ja sotaveteraanit. Me emme tässä talossa - niin kuin emme muuallakaan - puhu liian usein heidän asiastaan. Viime vuosina sodissamme sai pysyvän vamman puolustusvoimiimme kuulunutta miestä tai naista. Heistä on juuri ilmestyneen Kansaneläkelaitoksen raportin mukaan elossa nyt noin , ja heidän keski-ikänsä lähentelee 70 vuotta. He olivat nuoria vammautuessaan, parikymmenvuotiaita, minun poikani, sinun poikasi ikäisiä. Heillä on takanaan yli 40 vuotta vammoja ja vaikeuksia. Sodista kärsineiden asia on jatkuvasti parantamisen tarpeessa. Kun kokoomuksen eduskuntaryhmä vieraili Kaunialan sotavammasairaalassa viime viikolla, sain ainakin minä uutena kansanedustajana tältä käynniitä tärkeätä tietoa. Hallitusohjelmassa painotettiin veteraanien kuntoutuksen tarvetta. Ensi vuoden tulo- ja menoarviota valmisteltaessa kokoomus vaatikin veteraanien asemaa parantavia toimenpiteitä. (Eduskunnasta: Kymmenen miljoonaa pois!) Kuten hallituksen vastauksessa todetaan, kuntoutusmäärärahat nousevat ensi vuoden budjetissa 85 milj. markasta 100 milj. markkaan. Ed. Väänänen puhui vastuusta veteraaniasiassa. Kun uusi hallitus keväällä oli muodostettu, olivat budjettivalmistelut jo varsin pitkällä. On siis perusteetonta väittää, että nykyinen hallitus olisi unohtanut veteraanit. Veteraanien kuntoutuksen määrällinen tarve kasvaa. Vanhetessa eivät vaivat vähene. Veteraanien avopalveluja tulee kehittää ja lisätä niitä laitoshoidon rinnalla. Kansaneläkelaitoksen raportissa pidetäänkin tärkeänä, että veteraanit voivat mahdollisimman pitkään asua kotona. Näin voidaan laitastuminen välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Sotilasvammalakia tulee muuttaa niin, että osa-aikainen laitoshoito tulee mahdolliseksi. Kansaneläkelakia uudistettaessa rinnastettiin sotilasvammalain mukainen elinkorko muihin eläketuloihin ja määrättiin, että se tuli ottaa huomioon tulona kansaneläkkeen lisäosaa määrättäessä. Kokoomus vastusti tuolloin elinkoron rinnastamista muihin eläketuloihin. Hallitus on nyt ohjelmassaan luvannut etuoikeuttaa sotilasvammalain mukaisen peruselinkoron kansaneläkkeen lisäosaa määrättäessä. Tämä on myös kokoomuksen pitkäaikainen vaatimus. Sen toteuttamisesta pidämme kiinni. Ministeri Pesola sanoi vastauksessaan välikysymykseen, että hallitusohjelma on laadittu koko vaalikaudeksi. Monta kertaa ehtii oppositio vielä tehdä välikysymyksiä, mutta ei se mitään. Keskustellaan. Tehdään kuitenkin myös työtä ja annetaan hallituksellekin työrauha. Ed. Pekkarinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Saastamoisen hyvin selkeätä puheenvuoroa oli mielenkiintoista kuunnella monestakin syystä, mm. sen sisällön osalta. Saastamoinen kertoo puheensa alkupuolella siitä, mitä on tehty kansalaisten perusturvan kehittämisessä viime vuosien aikana. Puheenvuoronsa loppupuolella hän taas tulee vaatimuksiin, mitä välttämättä hänenkin mielestään pitää tehdä kansalaisten perusturvan parantamiseksi, aivan oikeansorttisiin vaatimuksiin. Mutta ed. Saastamoiselta jää huomaamatta juuri se asia, mistä syystä keskusta välikysymyksensä teki. Kun viime vuosien aikana perusturvaa on kyetty vuosi vuodelta - joka vuosi - kehittämään asteittain, nyt vaalien jälkeen, kun hallitus ensimmäisen budjettinsa antaa, ensimmäisen kerran tuossa kehittämistyössä tapahtuu selvä pysähdys. Se on välikysymyksen ydin ja perusidea. Me peräänkuulutamme sitä, miksi näin, miksi se uudistustyö, jota on jatkettu vuodet, josta oli monelta osalta selvät pasmat olemassa jatkoksi, on monilta keskeisiltä osilta pysähtynyt vuonna 1988? Se oli meidän välikysymyksemme idea ja aihe. Ed. Saastamoinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani niin kuin monissa kokoomuskansanedustajien puheenvuoroissa on yritetty tuoda esille sitä tärkeätä asiaa, että perustoimeentuloturvan kehittämistä ei ole lopetettu, ei ole keskeytetty, työs-

23 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1819 sä ollaan koko ajan mukana. Minä en mahda sille mitään, jos tämä asia ei nyt sitten mennyt perille. Ed. Pokka: Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saastamoinen sanoi, että välikysymys on opposition järein ase hallituksen suuntaan. Opposition puolelta voi helposti yhtyä tähän puheenvuoroon ja sanoa, että näin on. Kun välikysymys eduskunnassa esitetään, silloin halutaan hallituksen luottamus punnittavaksi, ja tällä kertaa oppositiopuolueet, keskustapuolue ensimmäisenä, ovat tuonee todella painavan asian eduskunnan käsiteltäväksi. Kysymys on kansalaisten perusturvasta. Mutta täytyy nyt sanoa, että tämän välikysymyksen käsittelytapa eduskunnassa ei ole normaalille parlamentarismille kunniaksi. Kun hallituksen luottamus on asetettu kyseenalaiseksi, normaali parlamentarismi edellyttäisi sitä, että hallitus kiireimmän kaupalla mittauttaisi eduskunnassa luottamuksensa ja keskustelu välikysymyksestä aikaisempien vuosien tapaan käytäisiin mahdollisimman pikaisesti, jotta äänestyksiin myös päästäisiin. Meillä kuitenkin tämän välikysymyksen käsittelytapa on ollut sellainen, että siihen on palattu sen jälkeen, kun muilta asioilta kulloisessakin eduskunnan istunnossa on ennätetty. Viime perjantaina meitä oli kourallinen kansanedustajia paikalla, kun välikysymyskeskustelu jatkui, ja aikaa siihen oli varattu enää puolisen tuntia. Sekin aika meni siihen, että molemmat sosiaaliministerit, Tarja Halonen ja Helena Pesola, kävivät täällä kertomassa hallituksen kannanottoja. Siitäkin keskustelusta jäi lähinnä mieleen, että Tarja Halonen, jota minä olen pitänyt hyvänä naisasianaisena, kävi kovasti vastustamassa kansaneläkeuudistuksen neljättä vaihetta, vaikka olen käsittänyt, että juuri sillä nimenomaan pientä kansaneläkettä saavien naisten asemaa parannettaisiin. Mutta se keskustelu meni siihen, ja tänään meitä nyt on hiukan enemmän paikalla kuin viime perjantai-iltana, mutta tänäänkin olemme täällä käsitelleet kaiken maailman asioita Kanadan kanssa tehtävästä sosiaalisopimuksesta kilpailurajoitusta koskeviin lakeihin, joita ministeri Salolainen äsken pitkään esitteli. Tietysti kaikilla asioilla on tärkeysjärjestyksensä, mutta eduskunnan työjärjestys ja parlamentarismin pelisäännöt edellyttäisivät sitä, että välikysymysasia käsiteltäisiin eduskunnassa viivytyksettä, ja tätä me keskustan eduskuntaryhmän jäsenet vaadimme. On tarpeen vaatiessa pidettävä ylimääräisiä istuntoja tällä viikolla keskiviikkona ja torstaina, ellei asiaa muuten saada käsiteltyä. Jos olisi niin, niin kuin ed. Saastamoinen myös sanoi, että parhaimmillaan välikysymyksellä saadaan aikaan keskustelua, minä kysyn, miksi sitä keskustelua sitten vältetään. Jos sillä todella pyrittäisiin saamaan aikaan show, niin kuin ed. Saastamoinen myös sanoi, melkein tekee mieli sanoa, että mummojen ompelukerhokin on värikkäämpää puhetta kuin se, mitä täällä nyt on kuultu, koska keskustelulle ei kerta kaikkiaan anneta tilaisuutta. Tämä koko asia halutaan työntää pois päiväjärjestyksestä, ja sen vuoksi minä haluan sanoa sen, että en ole keskustapuolueen eduskuntaryhmän puolesta suinkaan surullinen siitä, että tämän asian käsittely on mennyt niin kuin on mennyt täällä näin, vaan minä olen surullinen niiden ihmisten puolesta, joille perusturva on todella tärkeä asia, juuri niiden ihmisten, jotka tällä hetkellä saavat muutaman kymmenen markan sairauspäivärahaa tai työttömyyskorvausta tai hiukan toistatuhannen markan kansaneläkettä. Heille asialla on merkitystä. Näitä ihmisiä on tässä maassa. Heitä kiinnostaa, mikä on kansanedustajien tärkeysjärjestys. Sosiaaliturvaa koskevissa asioissa ei oikeastaan ilmeisesti ole muita kuin kiireellisiä ja erittäin kiireellisiä asioita, ja asioiden lista, joita me kansanedustajatkin täällä mielellämme sosiaaliturvan puolella esitämme, on pitkä. Mutta jos vähänkin inhimillisten asioiden puolelta asiaa katsoo, perusturva on erittäin kiireellinen asia. Edellisestä keskustelusta välikysymyksen yhteydessä on kulunut jo sen verran monta päivää aikaa, että on pakko hiukan käydä läpi menneitä puheenvuoroja ja katsoa, mitä täällä oikein on hallituksen ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puolelta vastattu. Jotenkin hämmentyneenä erilaisten puheenvuorojen kokoonpanoa ja puheenvuorojen sisältöä on tarkastanut. Jos ed. Saastamoiselle kävi jotenkin vaikeaksi ymmärtää, minkä vuoksi keskustapuolueen kansanedustajat ovat niin paljon joutuneet puuttumaan nimenomaan kokoomuksen ryhmän puolelta käytettyihin puheenvuoroihin, siihen on syynsä. Ministeri Pesolahan totesi välikysymyskeskustelun alussa puheenvuoronsa sivulla 1, että Suomen perusturva on maailman kattavimpia. Me ymmärsimme, että ministeri Pesola tarkoitti, että perusturva on hyvin hoidettu. Sen sijaan kansanedustaja Siitonen, joka käytti ko-

24 1820 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 koomuksen eduskuntaryhmän puolelta puheenvuoron, totesi, että kokoomuksella on oma perustoimeentuloturvamalli, josta se ei luovu. Siis se on jotain muuta kuin ministeri Pesola sanoi. Samanlainen hyvin hämmentävä tunne tuli, kun luki sitten vielä tarkemmin ja kuunteli puheenvuorot perusturvauudistuksen kustannuksista. Ministeri Pesola sanoi täällä eduskunnassa, että perusturva maksaa noin 7 mrd. mk. Keskustapuolueen eduskuntaryhmä on laskenut kustannuksiksi noin 3,8 mrd. mk. Sen jälkeen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Iueteitiin kaikki samat vaatimukset kuin välikysymyksessä on esitetty. Tästä kai voi tehdä sen johtopäätöksen, että tämä kokoomuksen oma malli sosiaaliturvasta ja perustoimeentulosta maksaa saman verran kuin oppositionkin esitys, koska samat asiat lueteltiin. Me emme ole saaneet selvitystä, mistä koostuu tämä hallituksen 7 mrd. mk, oman 3,8 mrd. markan koostumuksen me kyllä tiedämme. SMP:hän on taas vaatinut markan verotonta kansalaispalkkaa, ja se meidän hallituslähteistä saamiemme arvioiden mukaan maksaisi noin 18 mrd. mk. Jos vielä puhutaan kansaneläkeuudistuksen neljännestä vaiheesta, kun puhuin ministeri Halosen puheenvuorosta, niin tässä samassa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuorossa kansanedustaja Siitonen sanoi sivulla 6 sanatarkasti, että kokoomus pitää kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamista tärkeänä. Oliko tämä kirjoitusvirhe vai ei, koska hallituksen puoleltahan ministeri Pesola totesi, että tämä kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe ei täytä hallitusohjelman tavoitteita ja että tätä asiaa täytyy selvittää uudestaan? (Ed. Siitonen: Ei täytä sellaisenaan?) Ei ole ihme, että tässä tulee hämmentyneeksi, mikä tämä linja oikein on. Pahinta kai on, että ne ihmiset, jotka kuitenkin seuraavat tätä meidän keskusteluamme, ihmettelevät kyllä, mistä tässä oikein on kysymys. Ei ole tarkoituksenani enää puuttua kaikkiin osiin perusturvauudistuksen toteuttamiseen liittyvistä asioista. Nyt kuitenkin yleisesti hallituksen antamissa vastauksissa opposition esittämä perusturvamalli on tyrmätty sillä, että se maksaa liian paljon. Ajattelin tällä kertaa puuttua vain erääseen puoleen perusturvauudistuksen rahoittamisesta ja käytän tässä esimerkkinä lasten kotona tapahtuvan hoidon tuen korottamista, joka sisältyy meidän tekemäämme perusturvauudistukseen. Mehän esitämme, että kotihoidontuki korotettaisiin täyden kansaneläkkeen tasolle kaikille eli siis siitä poistettaisiin lisäosan tarveharkinta. Kustannuksiltaan silloin keskustaliaan vuositasolla noin 160 milj. markan suuruisesta erästä. Viime vaalikauden aikanahan saatiin aikaan laki lasten kotona tapahtuvan hoidon tukemisesta, ja kotihoidosta tehtiin vaihtoehto, jonka mukaan perheellä tulisi olla mahdollisuus, mikäli vanhemmat haluavat, tätä tukea käyttää. Viime viikolla käydessäni Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kanssa Vantaan kaupungin vieraana kaupungin edustajat kertoivat siellä, että kotihoidontuki on saanut todella suuren suosion. Kun liikkeelle lähdettiin lähinnä kunnallisen kotihoidontuen kautta, tuensaajaperheitä oli noin 40. Parissa vuodessa tuen hakijoiden joukko on kasvanut likelle perhettä. Tämä osoittaa, että kotihoidontuella on todella käyttöä. Kaikkiaanhan näitä perheitä on ollut koko maassa. Nyt kun pienten lasten vanhempien päivittäistä työajan lyhentämistä ollaan toteuttamassa, tässäkin kai korvaus työajan lyhentämisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä on tarkoitus hoitaa juuri kotihoidontukijärjestelmän kautta. Tällä hetkellä kotihoidontuki on hyvin monelle perheelle taloudellisesti liian pieni, joten sitä ei ole voitu käyttää. Vuoden 1988 tulo- ja menoarvioesityksen mukaan kotihoidontukimenot ovat noin 945 milj. mk ja tästähän valtionosuus on noin 540 milj. mk. Vastauksessaan hallitus on meille ilmoittanut, että kotihoidontuki aiheuttaa suuria kustannuksia, sen tarveharkintaa lisäosan suhteen ei voida vielä poistaa, joten meillä siis ei ole varaa hoitaa lapsia kotona, vaikka perheet haluaisivat, sen enempää kuin mihin on määrärahoja varattu. Kuitenkin haluan tässä vertailuksi esittää sosiaalihallitukselta keräämieni tietojen perusteella arviot päiväkotikustannuksista. Meillä tämän vaalikauden aikana eli siis vuosina päiväkotien käyttökustannuksiin sekä päiväkotipaikkojen rakentamiseen ja hankintaan menee yhteensä 3,3-3,8 mrd. mk. Tämän lisäksi me olemme lähteneet siitä, että pääkaupunkiseudun erillislain mukaan päiväkotien perustamiskustannuksia seuraavan viiden vuoden aikana menisi noin 550 milj. mk eli 100 milj. mk vuodessa. Kaikkiaan yksistään päiväkotien rakentamisen osalta keskustellaan paljon suuremmista kustannuksista kuin koko tämä keskustan eduskuntaryhmän perusturvan toteuttamiseen liittyvä kokonaisuudistus maksaisi, kaikki eläkeläiset, opiskelijat, sairaat ja työttömät mukaan luettuina.

25 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1821 Me tietysti pidämme tarpeellisena, että päiväkoteja rakennetaan, emmekä ollenkaan päivittele niiden kustannuksia. Me katsomme, että se on välttämätöntä. Tässä sosiaaliturvassa näyttää olevan aina ongelmana se, mihin kustannuksia verrataan. Se, joka ei pidä uudistusta kiireellisenä ja tärkeänä, näkee aina syitä, ja yhtenä syynä ovat suuret kustannukset ja uudistuksen kalleus. Kotihoidon tuen maksamisestahan huolehtivat tällä hetkellä kunnat ja Kansaneläkelaitos yhdessä. Järjestelmä on osoittautunut nyt, kun sitä on jonkin aikaa sovellettu, varsinaiseksi byrokratian kukkaseksi. Varsinkin sekä kuntien että Kansaneläkelaitoksen virkaihmisille tämä kahden luukun järjestelmä tuottaa aikamoisia vaikeuksia. Hallituskin välikysymysvastauksessaan kyllä myöntää, että tämä on osoittautunut ongelmalliseksi, mutta ilmoittaa, että maksatusta ei voida yksinkertaistaa, ennen kuin Kansaneläkelaitoksen hallinto on uudistettu. Jotenkin tuntuu niiden ihmisten kannalta todella kohtuuttomalta, että he joutuvat kulkemaan nyt luukulta toiselle saadakseen tämän pienen kotihoidon tuen itselleen, ja täällä korkeat päättäjät ilmoittavat, että suma seisoo ja hallintoa ei voida järkeistää, ennen kuin koko Kansaneläkelaitoksen hallinto on uudistettu. Me emme keskustapuolueen eduskuntaryhmässä suinkaan väitä sitä, ettei Kansaneläkelaitoksen hallinnossa ole uudistamisen varaa, mutta on turha näin isoa kysymystä asettaa kaiken edelle ja panna nämä tavalliset pienet perheet juoksemaan byrokratiassa luukulta toiselle kotihoidontukea saadakseen. Kansaneläkelaitoksen hallinto ennätetään kyllä uudistaa ajallaan, ja siitä varmasti voidaan käydä pohtivaa keskustelua, mutta nyt olisi välttämätöntä hoitaa tämä kotihoidon tuen maksatus suoraan Kansaneläkelaitokselle eli siis yhdelle luukulle. Tuossa valtuutettujen tarkastuskokouksessa me kansanedustajat, jotka olemme Kansaneläkelaitoksen hallinnossa mukana, viimeksi viime viikolla otimme tähän yksimielisesti kantaa, siis mukaan luettuina myös hallituspuolueet, joten asiallisia esteitä tämän hoitamiseen ei pitäisi olla ja turha siihen on kasata arvovaltaesteitä, jotka liittyvät ehkä Kansaneläkelaitoksen hallinnon uudistamiseen. Kaiken kaikkiaan, arvoisa rouva puhemies, toivoisin kyllä, että palattaisiin tämän välikysymyksen käsittelytavassa normaaliin parlamentarismiin, ettei tarvitsisi miettiä niin, että hallituksen toiminnan tunnukseksi tulee, että köyhät aina ovat keskuudessamme ja välittäkäämme vain muitten asioista. Toivon todella asiallista keskustelua ja ripeää käsittelyä. Sosiaali- ja terveysministeri Peso 1 a : Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Pokka kiinnitti puheensa alussa huomiota siihen, että tätä välikysymyskeskustelua pitäisi käydä ripeämmässä aikataulussa. On tietysti eduskunnan asia, miten keskustelua täällä eduskunnassa käydään. Hallitus ei näihin asioihin ole puuttunut. (Ed. Anttila: Hallituspuolueet päättävät täälläkin!) Ed. Pokka totesi puheenvuorossaan myös, että hallituksen vastauksessa todetaan, että meidän perusturvajärjestelmämme yksityisen ihmisen kannalta on kattavimpia maailmassa. Olen edelleen sitä mieltä, että näin on, mutta jos ed. Pokka on huolella lukenut koko hallituksen vastauksen läpi, hän varmasti on saanut tästä vastauksesta irti myös sen, että hallitus kantaa huolta monista niistä epäkohdista, joita tänä päivänä vielä sisältyy yksityisen ihmisen sosiaaliturvaan. (Ed. Virolainen: Lyödään köyhiä nuijalla päähän!) Näitä kohteita on hyvin monia, ja hallitus pyrkii omalta osaltaan näitä asioita korjaamaan taloudellisten voimavarojen puitteissa aloittaen korjaustoimenpiteet siitä päästä, missä apua kipeimmin tarvitaan. Me olemme mm. todenneet sen, että työttömyysturvan peruspäivärahaa ja lapsikorotuksia tullaan korottamaan. Tämän näen hyvin keskeiseksi juuri sen takia, että jos työttömyysturvan peruspäiväraha ja lapsikorotus ovat riittävän suuret, perheen ei tarvitse silloin tukeutua viimekätiseen tuen muotoon eli toimeentulotukeen siinä määrin kuin tänä päivänä tapahtuu. Me olemme myös todenneet sen, että toimeentulotukea tullaan kehittämään nykyistä joustavammaksi ja asiakasystävällisemmäksi, mikä merkitsee turhan byrokratian purkamista ja nimenomaan inhimillisemmän vaihtoehdon tuomista tähänkin järjestelmään. (Ed. Pekkarinen: Milloin se tapahtuu?) Me olemme myös todenneet sen, että hallituksen tarkoituksena on kehittää sairausvakuutusta edelleen siten, että sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat palvelut täydentäisivät mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla kunnallisia terveydenhoitopalveluita, ja näin voitaisiin tarjota apua yksityiselle ihmiselle entistä joustavammin. Työllisyyslaista ja sen porrastamisesta, joka koskee myös hyvin monta suomalaista - työttömyyshän on yksi yhteiskuntamme kipeimpiä

26 1822 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 ongelmia - toteamme, että lain porrastaminen ei ole sen vesittämistä, vaan järkevän toimeenpanon ja toteutuksen varmistamista. Kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe nousi jälleen kerran tässä puheenvuorossa esille. (Ed. Virolainen: Ja tulee edelleen esille!) Totean, että kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe ei sellaisenaan riittäisi täyttämään hallitusohjelmassa asetettuja pienituloisten eläkeläisten eläketurvan parantamistavoitteita, (Ed. Virolainen: Kansaneläkeläisetkö ovat suurituloisia eläkeläisiä?) ja tämän vuoksi istuu parhaillaan erittäin laajapohjainen komitea, joka selvittää tätä asiaa lähtökohtanaan se, että me voimme suunnata rajallisia voimavaroja niille eläkeläisille, jotka tänä päivänä apua kipeimmin tarvitsevat ja joiden eläketurva ei ole riittävä, ja jokainen tässäkin salissa istuva tietää, että näitä eläkeläisiä on vielä kohtuullisen runsaasti Suomessa. (Ed. Virolainen: Ei komitea näitä ratkaise, mehän ne ratkaisemme!) Tässä on noussut myös monissa puheenvuoroissa jo aiemmassa keskustelussa esille se, että ensi vuonna ei huolehdita sotiemme veteraaneista riittävällä tavalla. Kuitenkin sotiemme veteraanien sosiaaliturva tulee ensi vuonna parantumaan hyvin huomattavasti, ja tämä on myös veteraanipiireissä pantu tyydytyksellä merkille. (Ed. Virolainen: Ovat tyytymättömiä!) Ensi vuosi ei ole ainoa vuosi tämän hallituksen aikana, jolloin veteraanien sosiaaliturvaa kehitetään. Sitä tullaan kehittämään jatkuvasti, niin kauan kuin puutteita sosiaaliturvassa veteraanien osalta on. (Ed. Virolainen: On viivytelty!) Samoin opiskelijoiden kohdalla uudistukset ovat ensi vuonna hyvin huomattavia. Näin monen opiskelijan asema kohenee ja - näin olen ymmärtänyt - myös opiskelijoiden piirissä nämä asiat on koettu sangen myönteisinä, vaikka välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajapuolueen puheenvuoroissa ei ole haluttu näitä tosiasioita myöntää. (Ed. Pekkarinen: Eikä myönnetä!) Kotihoidontuki on myös asia, joka myös koskettaa monia suomalaisia lapsiperheitä. Kotihoidontuen kehittämisen näen hyvin tarpeellisena. Se tarjoaa niitä valinnan vaihtoehtoja, joita suomalaiset lapsiperheet ovat halunneet lasten päivähoitoa järjestettäessä. Tällä hetkellä ensisijaisena tehtävänä on kuitenkin huolehtia siitä, että alle 3-vuotiaiden lasten hoidon valinnan vapaus pystytään järjestämään lain edellyttämällä tavalla vuoden 1990 alkuun mennessä. Hyvin monissa kunnissa tämänkin lain kirjaimen täyttämisessä tuntuu tänä päivänä olevan vaikeuksia. Pyritään siihen, että asiat saadaan kuntoon lain edellyttämällä tavalla. Kotihoidon tuen tasossa on varmasti myös kohentamisen varaa, niin että todellinen valinnan vapaus myös tämän hoitomuodon kautta toteutuu. Sitä varmasti jatkossa tullaan, kun ensin tämä lain hengen kirjain on täytetty, myös tarkastelemaan uudelleen. Kun kotihoidon tuen maksatus nousi ed. Pokan taholta esille, muistan aivan selkeästi tämän lain käsittelyvaiheet eduskunnasta edelliseltä kaudelta. Silloinhan hallitus hyvin voimakkaasti piti kiinni siitä, että maksatusjärjestelmää ei siirretä suoraan Kansaneläkelaitokselle, niin kuin silloiset oppositiopuolueet vaativat asiantuntijalausuntojen pohjalta. Ed. Kuuskoski-Vikatmaa mm. silloisen hallituksen ministerinä puolusti hyvin voimakkaasti sitä, että tällaista maksatusjärjestelmää ei toteutettaisi, vaikka tiesimme jo tuolloin, että se tulee varmasti aiheuttamaan melkoisen byrokratian ja myös vaikeuksia yksityisen ihmisen kannalta, kun hän joutuu luukulta luukulle hakemaan tätä tärkeää tukea. Tämän asian suhteen meillä on ministeriössä parhaillaan valmistelutyö meneillään sikäli, että Kansaneläkelaitoksen hallintoa tullaan uudistamaan, jolloin myös Kansaneläkelaitos pystyy ottamaan vastaan uusia tehtäviä. Yksi näistä uusista tehtävistä, jotka siirtyvät Kansaneläkelaitokselle, tulee nimenomaan olemaan kotihoidon tuen maksatus, ja se tyydyttänee kaikkia kotihoidontuen saajia. Kustannuksista toteaisin, että hallituksen vastauksen lopusta löytyy selkeä kustannuslaskelma, joka päättyy tiettyyn miljardilukuun. Se ynnäämällä päädytään tähän 7 mrd. markkaan, eikä siinä ole yhtään liioittelua. (Ed. Virolainen: Väärin! Erittäin paljon ilmaa!) Ed. Siitonen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Pokka, totesin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuorossa, että pidämme kansaneläkeuudistuksen neljännenkin vaiheen toteuttamista tärkeänä, mutta samassa lauseessa totesin, että pidämme kiireellisempänä kansalaisten perustoimeentuloturvan kehittämisen kannalta kuitenkin työttömyysturvan, peruspäivärahan, sairaus- ja äitiyspäivärahan vähimmäistason sekä opintotuen opintorahaosuuden korottamista.

27 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1823 Ed. Kuu s k o s k i- V i k a t m a a (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Pesolan puheenvuoroon: On aivan totta, että edellinen hallitus ei pystynyt ratkaisemaan tätä kysymystä, että kotihoidontuen maksatus olisi kokonaan voitu siirtää yksinkertaisesti Kansaneläkelaitokselle. Se oli hyvin valitettavaa, mutta se oli sellainen asia, johon ei kotihoidontukijärjestelmän voimaantuloa voinut tietysti missään tapauksessa kaataa. Olen hyvin iloinen, jos ministeri Pesola nyt tämän hallituksen aikana tulee tämän kysymyksen hoitamaan. Varmasti lämpimästi tuemme tätä, ja olen aina ollut sillä kannalla, että se olisi hyvin yksinkertaisesti voitu siellä hoitaa. Mutta aivan oikein, niin kuin ministeri täällä mainitsi, ei edellinen hallitus tähän pystynyt eduskunnan toivomuksista huolimatta. Ed. Stenius-Kauko ne n (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Pesolan vastauksen ydinkohta on se, että hän sanoi, että ensi vuonna ei voi tehdä mitään. Tästähän ongelma juuri lähtee. Tämä on synnyttänyt tämän välikysymyksen, että hallitus ei ensi vuonna aio tehdä mitään. Näitä asioita on aivan riittävästi selvitetty. Pahimmat epäkohdat tunnetaan riittävän hyvin, jotta ensi vuonna olisi jo voitu ryhtyä niitä poistamaan. Tämä, että aina sanotaan, että ensi vuonna ei voida tehdä mitään, mutta joskus tulevaisuudessa tehdään, aiheuttaa sen, että opposition on pakko lähteä vaatimaan hallitukselta ripeitä toimia. Muuten näitä asioita ei koskaan korjata. Toinen asia, mihin on syytä puuttua, on se, että ministeri Pesola laski, että välikysymyksessä esitetyt toimenpiteet maksavat 7 mrd. mk, ja sanoi, että kun tämä on niin iso summa, niin ei voida tehdä mitään. Ministeri Pesola arvosteli edellistä hallitusta siitä, että se rakensi niin suuria paketteja, että sen takia niitä ei voitu koskaan toteuttaa, ja että uusi hallitus tekee pienempiä ja lähtee niitä toteuttamaan. Tämä hallitus nimenomaan jälleen tekee liian suuria paketteja. Ainakin se käyttää perusteluna sitä, että nämä ovat niin isoja asioita, ettei voida tehdä mitään. Kyllä pitäisi nyt lähteä ainakin niistä vähimmäisetuuksien korottamisista, mitkä ensisijaisena on tässä välikysymyksessä esitetty. Sille, että tätä ei tehdä, ei ole mitään kelvollista perustelua. Odotamme, että jo ensi vuoden budjetissa näihin asioihin tehdään korjaukset. Ed. Pokka (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kyllä nämä perusturvaan liittyvät asiat ovat jo niin moneen kertaan jauhettuja täällä eduskunnassa, että niistä on ennätetty tehdä päätöksiä. Ei ole hallituksen puolelta kelvollinen vastaus, että asioita täytyy edelleen selvittää. Kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamisesta näiden pahimpien epäkohtien osalta, siis puolison osuuden ja indeksitarkistusjärjestelmän osalta edellisen hallituksen aikana sosiaali- ja terveysministeriö antoi jo selkeät toimenpide-ehdotukset ohjelmaansa. Minkä vuoksi selviä asioita täytyy selvittää? Toinen pieni asia, mikä nyt tuli poikkeuksellisen voimakkaasti esille, on kotihoidontuen maksatus. Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen puheenjohtajana kyllä huomautan, että kansaneläkelaitoksella on ilman tämän hallinnonuudistuksen odottamista valmius hoitaa tämä maksatus heti paikalla. Ei siellä tarvitse hallintoa uudistaa sen takia, että kotihoidontuen maksatuksesta, ei voida selviytyä. Tästäkin on jo olemassa selvät kaikkien eduskuntapuolueiden yhteiset päätökset. Hallituksen pitää toimia niin kuin eduskunta on päättänyt. Jos on epäselviä asioita, niin niitä selvitettäköön. Mutta peustelujen osalta ollaan monen asian kohdalla siinä tilanteessa, että niitä on vuosikausia selvitetty ja ennätetty tehdä päätöksiäkin. Niitä pitäisi vain panna toimeen. Ed. Viro 1 aine n (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Hallituksen puolesta ministeri Pesola on useaan otteeseen vakuuttanut, että hallitus ei ole kiinnostunut kansaneläkelain uudistuksen neljännestä vaiheesta. Kysyn, minkä vuoksi. Ei ole mikään perustelu, että muka kansaneläkeläiset ovat korkeassa eläkeluokassa. Ne ovat kaikkein pienimpiä eläkkeensaajia, varsinkin naiset, perheenemännät ja aviopuolisot, joiden asiaa tulen käsittelemään myös varsinaisessa puheenvuorossani. Minä kyllä ihmettelen, että meillä on kaksi naista sosiaaliministerinä, jotka hyökkäävät naisia vastaan kaikkein voimakkaimmin. Sosiaali- ja terveysministeri Peso 1 a: Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että hallitus ei tee ensi vuoden puolella mitään ja että olisin näin todennut. Näin ei ole asianlaita. Kyllä ensi vuoden osaltakin perusturvaa tullaan kohentamaan mm. veteraanien ja opiskelijoiden osalta sekä lastenhoidon valinnanmahdollisuuksia lisätään. Välikysymyksessäkin on

28 1824 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 hyvin laajasti otettu esille niitä asioita, jotka on sisällytetty perusturvaan. Perusturva on mielestäni vielä laajempi kuin mitä välikysymyksessä on esitetty. Muun muassa väliinputoajien asemasta ei ole kovastikaan tässä välikysymyksessä kannettu huolta. Tämä on myös yksi sellainen alue, jota tulee korjata. Kyllä ed. Stenius-Kaukonenkin varsin hyvin tietää, että meillä on vielä väliinputoajia mm. työttömyysturvan suhteen, nimittäin ne henkilöt, jotka tekevät osa-aikatyötä. Myös järjestelmiin liittyy väliinputoamista. Asioita ei käsitellä riittävän nopeassa tahdissa. Ihmiset joutuvat odottamaan etuuksiaan. Myös siihen, että eri järjestelmissä on hieman erilaiset tulkinnat, liittyy väliinputoamista. Väliinputoaminenkin on hyvin laaja asia. Siitä varmasti voisimme keskustella hyvinkin pitkään. Muun muassa näitä väliinputoajien asemaan liittyviä asioita hallitus tulee edelleen jatkuvasti korjaamaan. Ed. Virolainen totesi, että hallitus ei kanna huolta pienten eläkkeiden varassa elävistä ihmisistä. Tilanne ei ole tällainen. Päinvastoin me pyrimme nimenomaan suuntaamaan niitä rajallisia voimavaroja, jotka meillä on, niille eläkeläisille, joiden eläketurva on tänä päivänä hyvin alhainen. Näitä eläkeläisiä ovat usein mm. naiset. Toki näistä pienen eläkkeen varassa olevista ihmisistä hallitus kantaa huolta. Sitä osoittaa sekin, että komitean toimeksianto on asetettu juuri niin, että ne rajalliset voimavarat, joita käytettävissä on, voidaan suunnata pienten eläkkeiden varassa oleville ihmisille eikä kaikille eläkeläisille, joista osa ei varmasti korotuksia kaipaakaan. Eläkeläisten piirissäkin ymmärretään varmasti varsin hyvin tilanne, että on järkevämpää ohjata varoja pienten eläkkeiden varassa oleville ihmisille kuin kategorisesti ja kaavamaisesti kaikille eläkeläisille, jolloin pienen eläkkeen varassa eläville ihmisille ei riitä riittävän suurta tasokorotusta. Meillä on sellaisia ihmisiä, jotka elävät pelkän kansaneläkkeen varassa, yli , (Ed. Virolainen: !) ja toki näistä ihmisistä me kannamme ja tulemme kantamaan huolta. Ed. Antti 1 a (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Pesola totesi, että rintamaveteraanien eläketurvaa parannetaan ensi vuonna. Tänään eduskunta on hyväksynyt esityksen, jolla rintamasotilaseläkejärjestelmän piiriin tulee noin linnoitusrakentajaa. Tämä on aivan totta, mutta tämä, että määrää lisätään mutta tasoa ei koroteta, ei auta nimenomaan niitten rintamaveteraanien toimeentulomahdollisuuksien parantamista, jotka tänä päivänä todella elävät kansaneläkejärjestelmän minimitoimeentulon varassa. Se, että me saamme uusia tämän järjestelmän piiriin, mutta tasoa ei koroteta, ei vaikuta, vaan päinvastoin kysymys on siitä, että perustoimeentuloturva näillä ihmisillä on todella mitätön. Kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamisesta on pakko todeta, että siitähän on valmiit selvitykset sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta johtuen vaalien läheisyydestä viime kauden hallitus ei sitä ole pystynyt toteuttamaan. Täällä on jopa laskelmat siitä, että 285 milj. mk olisi vuosikustannuksia tullut lisää siitä, että ns. lisäosan 81 OJo:n katto olisi nostettu 90 OJo :iin. Tämä olisi ollut jo huomattava parannus, ja tämän olisi nykyinen hallitus voinut aivan hyvin toteuttaa ensi vuoden budjetissa. Rahamäärä ei ole niin suuri. Tässä on kyse poliittisen tahdon puutteesta. Nyt asia on haudattu komiteaan. Menee vähintään kaksi vuotta ennen kuin tämä esitys on toteuttamiskelpoinen. Toki on myönnettävä, että komitean tehtävänä on selvittää hyviä asioita, mutta samalla se hautaa nämä asiat. Ed. Kuuskoski-Vika t maa (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Me olemme täällä useampaan otteeseen peräänkuuluttaneet sitä, mitä hallitus tarkoittaa väliinputoajilla emmekä ole siihen saaneet vastausta. Väliinputoamista aiheutuu nähdäkseni siitä, että kaikilla ihmisillä ei ole oikeutta perusturvaan. Yksi keskeinen asia on perusturvan puuttuminen työttömyyspäivärahasta eli siinä on voimakas tarveharkinta. Erityisesti siinä järjestelmässä todella putoaa väliin paljon naisia. Tästä hallitus ei sano yhtään mitään, minä vuonna tai minä vuosisatana tämä asia on esillä. Asia on erityisen tärkeä, koska sitä kautta tapahtuu vielä kerrannaisesti sosiaaliturvan menetystä. Toinen kysymys, joka täällä on esitetty ja johon ei ole tullut vastausta, on se, miten perustoimeentuloturvauudistuksen toteuttaminen muka parantaisi erityisesti suurituloisten asemaa. Hallitus sanoo, että esim. kansaneläkkeen tarkistaminen TEL-indeksillä tuo 200 milj. mk lisää kustannuksia. Siitä runsas 10 milj. mk, 14 milj. mk ilmeisesti, menisi henkilöille, jotka saavat vain kansaneläkkeen perusosaa. Heitä ehkä voitaisiin nimittää suurituloisiksi. Sen vuoksi en ymmärrä, miksi tätä uudistusta vastustetaan sillä perusteella, että se hyödyttäisi

29 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1825 suurituloisia. Päinvastoin se todella auttaisi niitä ihmisiä, jotka nyt putoavat väliin ja joiden toimeentulo on heikko. Ed. Sten i u s - K a u k o ne n (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Pesolan vastauspuheenvuorosta kävi ilmi, että hallitus ei aio parantaa niiden ihmisten asemaa, jotka ovat kaikista vaikeimmassa asemassa, esim. korottamalla työttömyysturvan peruspäivärahaa, vaikka se on hallitusohjelmassa luvattu. Se vaatii korjausta välittömästi ensi vuonna. Tämä jo auttaisi hyvin moneen ongelmaan. Tämä on selkeä ratkaisu, joka ei vaadi mitään lisäselvityksiä. On hyvä, että ministeri Pesola vastasi siihen, mitä hallitus tarkoittaa väliinputoajaongelmilla. Hän mainitsi monta sellaista ryhmää, jotka ovat todellisia väliinputoajia ja joiden asemaan täytyy saada korjaus. Mutta niistäkin suurin osa on täysin tiedossa. Se ei vaadi mitään selvitystä. Nämä asiat voitaisiin hoitaa erittäin yksinkertaisilla ratkaisuilla, kun hallitus vain panisi toimeksi. Esimerkiksi osa-aikatyötä tekevien työttömyysturva vaatisi työttömyysturvalakiin muutokset. Siihen ei tarvita vuosikausien selvittämistä. Meillä on ollut muutosehdotukset näistä jo aikaisemmin, kun näitä asioita on käsitelty. Ne voitaisiin toteuttaa ja niillä nämä ongelmat voitaisiin ratkaista. Kaikki syyt, että tarvitaan lisäselvityksiä, ovat tekosyitä. Nyt tarvitaan nopeasti toimia. Sosiaali- ja terveysministeri Peso 1 a: Arvoisa puhemies! Ed. Kuuskoski-Vikatmaa totesi täällä, että työttömyysturvan peruspäivärahaa ei hallitus tule korottamaan. Ties menee kymmeniä vuosia, millä vuosisadalla sitä korotellaan. Hallitusohjelmassa todetaan yksiselitteisesti, että peruspäivärahaa ja lapsikorotuksia tullaan kohentamaan. Hallitusohjelma on rakennettu neljäksi vuodeksi. Ed. Stenius-Kaukonen tietää kuten minäkin, että mitään lisäselvityksiä ei tarvita. Ilman lisäselvityksiäkin nämä korotukset pystytään tekemään. Hallitusohjelma on rakennettu neljäksi vuodeksi. Kun maltatte odottaa, kyllä nämä korotukset aikanaan tulevat. Koetin tuossa lyhyesti selvittää, mitä tarkoitetaan näillä väliinputoajilla. Se tuntuu kiinnostavan keskustapuoluetta kovasti. (Ed. Virolainen: Totta kai!) Totesin, että väliinputoamista tapahtuu mm. järjestelmän toimeenpanaan liittyvistä ongelmista johtuen. Sitä tapahtuu etuuksien yhteensovitusongelmista johtuen ja tietysti etuuden saajan asemaan työelämässä liittyvistä ongelmista. Tässä yhteydessä voisin hieman laajemminkin selvittää, mitä tapauksia mm. näiden asioiden taakse kätkeytyy, jotta nämä asiat eivät jäisi ainakaan keskustapuolueelle minkään mystisen verhon taakse. Monet näistä asioista ovat sangen selkeitä (Ed. Pekkarinen: Niin selkeitä, että pitäisi tehdä uudistukset!) ja näiden osalta hallitus tulee toimenpiteitä suorittamaan. Jos ensinnäkin mennään järjestelmien toimeenpanaan liittyviin ongelmiin, niin näitä aiheutuu muun muassa siitä, että etuuspäätöstä voi joutua odottamaan muutamasta kuukaudesta lähes vuoteen asti. Me olemme pyrkineet lisäämään resursseja eri elimiin, jotka asioita käsittelevät. Näin asioiden eteenpäin menoa pyritään kiirehtimään, jotta väliinputoamista ei tämän osalta syntyisi. Etuuksien saantiin liittyy myös monesti hyvin puutteellista informaatiota. Informaatio ei mene perille, ja näin ihminen voi pudota väliin, koska hän ei osaa hakea etuutta. Tämä on yksi asia. Informaatiota eri järjestelmistä tehostetaan, jotta jokaisella suomalaisella olisi tiedossa, mitä etuuksia hänelle kussakin tapauksessa kuuluu. Etuuksiin liittyy myös monia yhteensovitusongelmia. Muun muassa etuuden piiriin pääsemisen ehdot ovat eri etuuksissa erilaisia. Esimerkiksi työkyvyttömyyden käsite on erilainen haettaessa työkyvyttömyyseläkettä ja sairauspäivärahaa. Yksilöllinen varhaiseläke aiheuttaa tällä hetkellä ongelmia. Yksilöllinen varhaiseläke on voimassa yksityisellä sektorilla. Julkiselle sektorille sitä ei ole vielä saatu, ja tästä aiheutuu monta kertaa yksityisen ihmisen kannalta hyvinkin ikäviä tilanteita ja väliinputoamista. Työttömyysturvan kohdalla on näitä ongelmia myös. Jos työtön sairastuu, hän joutuu sairausvakuutuksen karenssiajaksi ilman toimeentuloturvaa. Hallitus on luvannut ryhtyä toimenpiteisiin, niin että seuraavan, vuoden 1989 budjetin yhteydessä tämä asia tulee korjatuksi. Vuositason kustannukset tästä ovat noin 30 milj. mk. Myös kuntoutukseen liittyy tällä hetkellä hyvin monia ongelmia ja kuntoutus sinällään voi aiheuttaa yksityiselle ihmiselle väliinputoamista. Myös viimesijaisen toimeentuloturvan kohdalla tapahtuu monissa kohdin väliinputoamista eli sielläkin on kohentamisen varaa, samoin näissä perusturvaetuuksien yhtenäistämisissä, A

30 1826 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 joista olemme täällä kovasti puhuneet. Ne eivät ole kaikissa turvajärjestelmissä samankokoisia, eikä ehkä niiden tarvitsekaan täysin samankokoisia olla. Pääasia on, että ihminen saa riittävän perustoimeentulon, jos häntä jokin riski elämässä kohtaa. Etuuden saajan asemaan työmarkkinoilla liittyy myös monia ongelmia. Eläkepalkka saattaa muun muassa joissakin tapauksissa alentua kohtuuttomasti sen johdosta, että henkilö on hyväksyttävästä syystä ollut poissa työmarkkinoilta. Tämä voi aiheuttaa ihmiselle v~liinputoamista. Eläkkeen karttumisen suhteen on tapauksia, joissa tapahtuu väliinputoamista. Myös niin sanotun tulevan ajan oikeuden osalta on väliinputoamisia, ja tätä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä parhaillaan selvitetään. (Ed. Virolainen: Mitä selvitystä selvistä asioista tarvitaan!) Peräkkäiset synnytykset ja toistuvat työkyvyttömyydet voivat myös aiheuttaa naisille väliinputoamista. Tämäkin on asia, jossa olisi kohentamisen varaa. Kotona hoitotyötä tekevien sosiaaliturvasta varmasti ollaan hyvin pitkälle yhtä mieltä, että se on asia, joka vaatii kohentamista. Se on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Tämän hallituksen aikana tässä tärkeässä asiassa on tarkoitus vihdoinkin liikkua eteenpäin. Elikkä kotona tehtävä hoitotyökin tunnustetaan sen kaltaiseksi työksi, että se oikeuttaa sosiaali- ja eläketurvaan. Olisi ollut mahdottoman mukava, että aikaisemmat hallitukset olisivat jo tähän sangen tärkeään asiaan kiinnittäneet ponnekkaammin huomiota, jotta nimenomaan naisten eläketurva ja sosiaaliturva monin osin olisi saatu ajanmukaiselle tasolle. Myös työttömyysturvan tarveharkinta, jonka ed. Stenius-Kaukonen nosti esille, on asia, joka voi aiheuttaa väliinputoamista. Yksi asia, joka on myös keskeinen väliinputoamista aiheuttava ongelma, on osa-aikatyötä tekevien sosiaaliturva. Tämän kuun lopussa päättyy sen toimikunnan työaika, joka on asetettu nimenomaan näitä ongelmia pohtimaan. Jo edellisen hallituksen aikana näitä on pohdittu. Nyt tämä työryhmä saa päätökseen työnsä ja toivottavasti sieltä tulee selkeitä esityksiä, joita voidaan lähteä viemään eteenpäin. Tässä muutamia niistä asioista, jotka tämän päivän Suomessa aiheuttavat sosiaaliturvan osalta väliin putoamista. Asioita on varmasti vielä pitkä rivi muitakin kuin nämä, jotka mainitsin. Mutta ehkä tässä nyt hieman tuli keskustapuolueellekin tietoutta siitä, mitä me olemme muun muassa hallituksen piirissä tarkoittaneet termillä väliinputoaminen, sillä tämä asia on kirjattu hyvin selkeästi Harri Holkerin hallituksen ohjelmaan sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevaan lukuun. Siinä nimenomaan todetaan, että sosiaaliturvan eri järjestelmien väliinputoajien asemaa korjataan kehittämällä sekä perusturvaa että ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, työttömyysturvaa parannetaan korottamalla peruspäivärahaa ja lapsikorotuksia. Tämä löytyy hallitusohjelman sivulta n:o 8. E n s i m m ä i n e n v a r a p u h e m i e s : Tässä vaiheessa annan vastauspuheenvuorot ed. Pekkariselle ja ed. Kuuskoski-Vikatmaalle. Sen jälkeen siirrytään varsinaisiin puheenvuoroihin. Ed. Pekkarinen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Pesolan vastaus kertoo samasta asennoitumisesta, joka on näkynyt hallituksen puheenvuoroissa tämän syksyn aikana verotuksen uudistamisesta. Pesola lupaa, että hallitusohjelman mukaisesti tehdään neljän vuoden kuluessa sitä ja tätä. Luettelot sen jälkeen ovat perin pitkät, mitä tultaisiin tekemään seuraavien vuosien aikana. (Ed. Virolainen: Eikä mitään tehdä!) Hallitus on esittänyt ensimmäisen budjettinsa vuodelle 1988, jonka valmisteluun sillä on ollut aika paljolti aikaa. Mitkään noista uudistuksista kuitenkaan eivät toteudu, mitkään niistä asioista eivät etene vuoden 1988 budjetissa. Meidän mielestämme tässä on aikamoinen ristiriita. Luvataan lupausten jälkeen jonnekin hamaan tulevaisuuteen sitä ja tätä, mutta ensimmäisen näytön paikan tullen budjetin myötä sieltä ei paljon esityksiä löydy. (Ed. Virolainen: Ei mitään!) Meitä kiinnostaakin itse asiassa tietää ja kuulla, mitkä ovat ne kansalaisten perusturvan kohentamisen kohdat, mitkä ensi vuoden aikana tulisivat tapahtumaan. On totta, että eräillä aloilla tuki laajenee sellaisiin ryhmiin, kuten esimerkiksi veteraaneista puheen ollen ed. Anttila puheenvuorossaan on todennut, mutta sitä, miten kansalaisten vähimmäisperusturvaa olisi hallituksen omilla toimilla kohennettu, kiinnostaisi kuulla vähän enemmänkin. On eräitä järjestelmiä perusturvassa, jotka ovat indeksiin sidottuja ja jotka sitä kautta ilman muuta kohenevat, mutta opintotukea lukuun ottamatta on vaikea löytää asioita, joissa perusturva hallituksen omin toimin ensi vuonna kohenee.

31 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1827 Ed. Kuuskoski-Vika t maa (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ei meillä ole ollut lainkaan epäselvää, että on hyvin paljon väliinputoajaryhmiä. Olemme esittäneet tämän ongelman korj aarniseksi perustoimeentulouudistuksen, joka suurimman osan näistä ministerinkin Iuettelemista ongelmista meidän nähdäksemme korjaisi. Sen vuoksi meitä on kovasti ihmetyttänyt, mikä mystinen väliinputoajien ryhmä sitten jäisi, että niin hirveästi täytyy selvittää näitä asioita eikä voida tehdä mitään. Minusta on erittäin ilahduttavaa kuulla, että työttömyysajan peruspäivärahaa korotetaan ja lapsikorotusta nostetaan, mutta kysymykseni lähinnä kuului, mitä tapahtuu tarveharkinnalle. Siitä ei puhuta hallitusohjelmassa eikä myöskään tässä vastauksessa. Se jos mikä aiheuttaa tätä väliinputoamista. Ilahduttavaa oli se, että nyt ymmärsin ministerin puheenvuorosta, että kotona lasta hoitavien henkilöiden sosiaaliturva tulee paranemaan. Hallituksen vastauksessa sanotaan kyllä hyvin tylysti, että jos henkilöllä ei ole aikaisempia ansiotuloja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansionmenetystä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että sitä työtä mitä nämä ihmiset kotonaan tekevät, ei noteerata. Minä toivoo, että ministerin tänään ilmoittama linja tulee olemaan hallituksen linja. Ymmärrän hyvin sen, että yhdessä vuodessa kaikkea ei tehdäkään. Me peräämme ja yritämme saada selville sitä, että kun hallitusohjelmassa tästä puhutaan niin vähän, mikä on hallituksen linja. Me annamme mielellämme aikaa neljä vuotta. Ed. P. Lahtinen: Arvoisa puhemies! Ilmeisesti ne puheet pitävät paikkansa, että oppositio on järeä, koska vielä viime perjantaina ministeri Pesola oli hyvin tumman sininen tuolla aitiossa, mutta on nyt ilmeisesti opposition hyvien ja perusteitujen puheenvuorojen vuoksi muuttunut kateudesta vihreäksi. Punikki tuolta aitiosta on kokonaan hävinnyt. Opposition välikysymyksen neljännen sivun ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että hyvinvointiyhteiskunnassa kaikilla kansalaisilla on oikeus riittävään toimeentuloon eri elämäntilanteissa. Kaikilla ihmisillä on oltava mahdollisuus turvalliseen omaehtoiseen elämään myös äitiyden, isyyden, lastenhoidon, sairauden, opiskelun, työttömyyden, työkyvyttömyyden, vammaisuuden, vanhuuden ja poikkeuksellisten elämäntilanteiden kuten maatalouden suurkadon aikana. Tässä siis välikysymyksen tekijäin tiivistelmä siitä, mitä ensi tilassa pitäisi tehdä. Tähän hallituksen vastauksen esitti ministeri Pesola, ja mielestäni vastaus oli ylimielinen tavoitteen osalta. Ministerin vastauksessa todettiin toisessa kappaleessa: "Välikysymyksessä on perustoimeentulo ja perusturva ymmärretty suppeasti ja yksipuolisesti. Perustoimeentulolla on tarkoitettu vain erilaisten sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa. On selvä, että nyt ja tulevaisuudessa suomalaisten toimeentulo voi perustua vain työhön ja siitä saataviin tuloihin. Hallitus onkin ottanut työllisyyden edistämisen yhdeksi päätavoitteekseen. Suomessa tehtävän työn on oltava yhtä tuottavaa kuin kilpailijamaissamme. Tähän päästään huolehtimalla elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä ja työvoiman riittävästä koulutuksesta, jotka ovat hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita." Jos ihan muutamalla sanalla käsittelisi tätä vastausta, itse uskoisin, että kansalaiset osoittaisivai suurta tyytyväisyyttä hallitukselle, mikäli se toteuttaa nämä välikysymyksessä esitetyt puutteet eikä pyri vähätellen sivuuttamaan niiden toteuttamista kokonaan. Olisimme varmasti hyvin tyytyväisiä myös siitä, jos hallitus ratkaisisi sosiaalipuolen ongelmat saman kaavan mukaan kuin se on ratkaissut teollisuuden ja koko elinkeinoelämän ongelmat. Teollisuutta on tuettu viimeisten 15 vuoden aikana valtion varoin ja erilaisin toimenpitein, verojen ja veronluonteisten maksujen helpotuksilla jne. On tehty myös matalia tuloratkaisuja, joilla kilpailukykyä on turvattu, samoin työllisyyttä. Mutta miten on käynyt? Työttömiä, asunnottomia, köyhyysloukussa olevia. Yleensä sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja samoin turvattomuus. Vaikka siis monin eri tavoin on tuettu yhteiskuntamme hyväosaisia, ei se ole poistanut ongelmaa tästä maasta. Toivoisin, että hallitus kokeilisi aivan uudenlaista lääkettä tähän tautiin. Yrittäkää auttaa niitä vähäosaisia ihmisiä. Sillä voi olla merkittävä vaikutus. Ministeri Pesolan vastaus koskettaa myös työn tuottavuutta. Hän vetoaa: "Suomessa tehtävän työn on oltava yhtä tuottavaa kuin kilpailijamaissamme." Ministeri Pesola ajattelee tai ainakin toivoo meidän ajattelevan, että kaksi yritystä kilpailee keskenään, mutta kuten tiedämme, nämä kaksi yhtiötä ovat saman omistajan pauloissa, joten kysymys kilpailukyvystä on vain konsti saada työläiset tekemään enemmän ja halvemmalla. Tähän oravanpyörään, jonka

32 1828 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 liike ja ahneus vain kasvaa, en toivo ammattiyhdistysliikkeen jäsenten joutuvan. Jotta kellekään ei jäisi epävarmaa kuvaa omistussuhteista, voisin yllyttää ed. Seppästä kertomaan, minkälaisissa kartelleissa ns. suomalaiset yritykset ovat ja siis mihin Suomen työväenluokan tuottamat pääomat kulkeutuvat ja kasautuvat. Näillä varoilla olisi jo pidemmän aikaa sitten pystytty poistamaan tästä maasta työttömyys, toteuttamaan kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe, ratkaisemaan rintamaveteraanien ja vammaisten ongelmat, työelämän ongelmat jne. Kysymys on vain poliittisesta tahdosta, miten yhteiskunnan keräämiä tuloja uusjaossa eri kansankerroksille jaetaan. Kysymys on tulonjaosta, ja niin kauan kuin kansalaiset valtakirjansa oikeistolle antavat, tulonjako ei tule tästä muuttumaan. Kun ministeri Pesolan vastauksen lopussa kysytään, mistä näihin uudistuksiin rahat, niin kerronpa teille todella suuren salaisuuden. Otetaan sieltä, missä sitä on, niin saadaan kerrankin reilusti rahaa uudistuksiin. Otetaan vain sieltä, missä sitä on eikä köyhiltä. Vielä ministeri Pesola toteaa, että hallitus on ottanut työllisyyden edistämisen yhdeksi päätavoitteekseen. Arvoisa puhemies! Kysyn lopuksi, mitä hallitus aikoo tehdä, kun talousasiantuntijat ovat ilmoittaneet, että rahalla ja arvopapereilla keinottelu aiheuttaa työttömyyttä. Eikö tähän pitäisi nyt puuttua, kun ongelma tiedetään ja sen seuraukset tunnetaan sekä hallituksen ohjelma edellyttää työllisyyden edistämistä? Ed. H a a v i s t o: Arvoisa puhemies! Kun välikysymys tehdään niin tärkeästä ja laajasta aiheesta kuin kansalaisten perustoimeentulosta, olisi kai tärkeää, että keskustelusta tulisi muutakin kuin pelkkää evästystä joulupukille lähetettävään kirjeeseen. Olen tietysti eläkeläisten ja sotaveteraanien puolesta iloinen, että heidän asiallaan on niin monta ajajaa kuin täällä salissa on ollut, mutta pelkästään näiden asioiden ajamisesta ei synny sitä kuvaa suomalaisesta tulevaisuudesta, jota eduskunnankin pitäisi olla luomassa. Kun nyt käydään välikysymyskeskustelua, on kai tarkoitus, että hallitusta pyritään kaatamaan sen peruslinjan ja perusfilosofian vuoksi eikä pelkästään ensi vuoden budjettiin liittyvin perustein. Eikä ole kovin uskottavaa, jos oppositio vain väittää tekevänsä täsmälleen samat asiat hallitusta paremmin ja nopeammin. Yritän siis puhua muutaman sanan näistä peruslinjoista. Perustulo tai kansalaispalkka nousi ennen viime eduskuntavaaleja monenkin puolueen vaaliteemaksi. Ennen vaaleja ehdittiin jo huutokauppaan asti, ja niinpä nyt käynnissä olevalta välikysymyskeskustelulta olisi voinut odottaa paitsi tietenkin vaalilupausten lunastamista myös syvempää luotausta siitä, mihin filosofiaan tai ajatusmalliin perustulo perustuu hallitun rakennemuutoksen yhteiskunnassa. Oikeistopuolella on intressi kansalaispalkan esittämiseen tuntunut löytyvän niistä rationalisointimahdollisuuksista, joita monimutkainen toimeentulojärjestelmä ja erilaiset sosiaalituet tarjoaisivat. Siinä utopiassa ei enää olisi luukkuja eikä luukkujen takana istuvia tarveharkitsijoita, vaan perustulo ilmestyisi vain nopeasti kansalaisen käyttötilille. Täällä käydyssä keskustelussa on kuitenkin moneen kertaan noussut esille, että tietokoneelle ei ehkä koskaan kyetä ohjelmoimaan kaikkia niitä hetkiä ihmiselämässä, jotka ovat mahdollisia ja joissa yhteiskunnan erityinen tuki jäsenilleen on tarpeen. Kaikkien perustulomahien ohella todennäköisesti tarvitaan aina myös sellaisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja, joihin liittyy tarveharkintaa. Vasemmiston aatteelliseen perinteeseen puolestaan kuuluu ajatus ihmisen vapautumisesta palkkatyön orjuudesta. Tosi asiassa olemme lähempänä tätä utopiaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta tämän ihannetilan lähestymistä ei yhteiskunnan selkäranka oikein tunnu kestävän. Oikeus työhön kuuluu meidän yhteiskunnassamme edelleen kiinteäksi osaksi ihmisarvoa, ja kun ei oikeutta työhön ole kuitenkaan kaikille pystytty turvaamaan, peräänkuulutetaan edes oikeutta olla työtön työnhakija. Pysyvä leimaaminen työhaluttomaksi tai -kyvyttömäksi pudottaa kansalaisen armotta toisen luokan kansalaisen kastiin. Ellet enää ole edes kortistossa, sinua ei ole olemassakaan, ajatellaan. Itse olen kuitenkin käsittänyt puheen kansalaispalkasta ja perustulasta jonkinlaiseksi kansalaisen valinnan mahdollisuuksia lisääväksi ajatukseksi. Se olisi eräänlaista elämänmuototukea, jossa kansalaisen mahdollisuudet tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja oleellisesti kasvaisivat. Perustulon turvin voisivat monet käsityöläiset, taiteilijat, pienyrittäjät kokonaan omistautua sille työlle, jota mieluiten tekisivät. Näin he vapauttaisivai työmarkkinoilta myös paikkoja muille työhaluisille. Maanviljelijän elinmahdollisuus pientilallaan voisi myös olla perustulon takaamaa. Maaseudun elämänmuo-

33 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1829 don tuki ei enää tarvitsisikaan olla kohdennettuna yhä kasvaviin satoihin tai yhä lisääntyvään koneistukseen. Perustuiolla maaseudulla olisi tässä mielessä myös aluepoliittista merkitystä. Arvoisa puhemies! Niin kauan kuin palkkatyön pyhyyttä ja siihen liittyvää arvofilosofiaa ei kyseenalaisteta, on mahdotonta puhua laajan perustoimeentulojärjestelmän kehittämisestä Suomeen. Täälläkin käydyssä keskustelussa kuultaa usein takana ajatus, että joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Tästä sammakkoperspektiivistä tarkastellen ei kyetä hyödyntämään niitä uusia mahdollisuuksia, joita informaatioyhteiskunta kansalaisilleen voisi tarjota. Ellemme aktiivisesti etsi tällaista uutta ajattelutapaa perustoimeentulokeskustelun taakse, olemme pakotettuja jatkamaan nykyistä tilkkutäkin kokoamista ja kilpalaulantaa toinen toistaan syrjäytetympien kansalaisryhmien välillä oikeudesta perustoimeentuloon. Ed. Pekkarinen: Arvoisa puhemies! Viime eduskuntavaalien alla maassa käydyssä poliittisessa keskustelussa tuntui kahdesta asiasta vallitsevan varsin laaja poliittinen yhteisymmärrys. Toinen näistä asioista oli verotuksen uudistaminen, keventäminen ja oikeudemukaistaminen ja toinen kansalaisten perusturvan kohentaminen ja sen aukottomaksi tekeminen ja eri osasien keskenään yhteensovittaminen. V erotuksen osalta pitkin syksyä eduskunnassa on käyty jo laajaa keskustelua. On todettu hallituksen lupaukset siitä, että joskus tulee autuus, joka alentaa kansalaisten veroja. On todettu eri työryhmien toimikuntaraportit, jotka kertovat toisaalta, että joitakuita muita kansalaisia verotetaan, jotta toisille voitaisiin helpotuksia antaa. Ensi vuotta koskien verotuksen osalta on todettu: verotus kiristyy. Näiltä osin se keskustelu, joka vaalien alla käytiin, ei tunnu koskettavan sitten aivan lähimpää tulevaisuutta ollenkaan. Kansalaisten perusturvan kohentamisen osalta ja kohdalla tilanne näyttää ja tuntuu olevan hyvin pitkälti samanlainen kuin edellä kerrotuo veroasioista käydyn keskustelun kohdalla. Hallitus on jo tämänkin istunnon aikana ministereitten suulla luvannut yhtä ja toista paljoa tulevaisuuteen, mutta se mikä lähimmässä tulevaisuudessa selkeinä päätösesityksinä on olemassa, ei kerro juurikaan siitä, että kansalaisten perusturvaa oltaisiin kohentamassa. Tästä syystä keskustapuolueen eduskuntaryhmä teki välikysymyksensä, johonka yhtyi laaja oppositio kokonaisuudessaan. Kun hallitus vastasi ministereiden suulla opposition välikysymykseen, ministeri Pesola henkilökohtaisesti ja hallituksen puolesta esitteli kyllä ihan kauniisti ja hyvin sitä perusturvan rakennustyötä, mitä viime vuosien ja vuosikymmenienkin aikana tässä maassa on tehty. Välikysymyksen tekijäryhmä on sangen hyvin tietoinen siitä, mitä viime vuosien aikana tässä suhteessa maassa on tehty. Keskusta todellakin, niin kuin on osoitettu tämänkin keskustelun aikana, on itse ollut mukana päätöksiä tekemässä viime vuosien aikana. Me olemme pääpiirteissään aika tyytyväisiä siihen, mitä saatiin aikaan noitten vuosien aikana, kun hallituksessa mukana oltiin. Monta kertaa ja monen yksittäisen asian kohdalla ne aikaansaannokset, viittaanpa vaikkapa kansaneläkeuudistukseen tai pienten lasten päivähoitoratkaisuihin, ne uudistukset oli punnerrettavissa kovan työn ja tuskan alta ja takaa. Yhteisymmärryksen saaminen silloisten hallitusten sisällä tai tuen saaminen silloiselta oppositiolta ei ollut näissä asioissa kovinkaan helppoa. Erityisen hyvin me muistamme mm. kokoomuksen nykyisen ministerin Ulla Puolanteen kannanotot, jotka koskivat vaikkapa kansaneläkeuudistuksen keskeisiä vaiheita tai lasten päivähoitoratkaisuja siinä vaiheessa, kun keskusta kotihoidontukijärjestelmää esitti - alkuvaiheessa kokoomuksen toimesta kun todettiin, että kotiapulaisen palkan tulosta tehtävä vähennys olisi parempi kuin kotihoidontukijärjestelmä siinä muodossa kuin keskusta sitä ajoi. Siis olemme kohtuullisen tyytyväisiä siihen uudistusprosessiin, mitä perusturvan kohentamisessa on viime vuosien aikana edetty ja eletty. Tuo prosessi on kulkenut viime vuodet sillä tavalla, että vuosittain, lähes joka vuosi, jonkin perusturvan osalta ainakin jonkin perusturvaan kuuluvan asian osalta, on kohennuksia vuosi vuoden jälkeen aikaansaatu. Mutta tässäpä sen ydin onkin, miksi kysymys todella tehtiin: siinä, että viime vuosina saatiin kohennusta aikaan, mutta että uuden hallituksen ensi toimet ja myös lyhyemmälle tähtäimelle ulottuvat suunnitelmat kertovat siitä, että sama tahti ei tulisi jatkumaan. Ensi vuoden budjetti on tästä hyvin konkreettinen esimerkki. Juuri minkään perusturvan osan kohdalta ei olemassa olevien hallituksen esitysten mukaisesti ensi vuonna kohennusta tulisi tapahtumaan. Paikkansa pitää se, että veteraanituen osalta jonkinmoista tuen laa-

34 1830 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 jenemista tulee tapahtumaan eräille ryhmille muutaman tuhannen kansalaisen osalta. Paikkansa pitää myös se, että kuntoutukseen käytettävä määräraha ensi vuoden budjetissa nousee 15,3 milj. markalla tämän vuoden budjetista. Mutta paikkaansa ei pidä se, mitä hallitus ministerin suulla kertoo, kun tämä sanoo, että kuntoutusmäärärahat nousevat ensi vuoden budjetissa enemmän kuin tämän vuoden budjetissa. Vuoden 1987 budjetissa ne nousevat 23,5 milj. mk. Vuoden 1988 budjettiesityksessä ne nousevat 15,3 milj. mk. Opintotuen kohentuminen ensi vuonna on tosiasia, joka varmasti pitää paikkansa. Näiltäkin osin voidaan todeta, että tuen lisääntyminen ei ensinnäkään vastaa sitä vauhtia, jonka eduskunta viime syksynä edellytti vuoden 1987 budjetista päättäessään. Eduskunta kirjasi silloiseen budjettimietintöön eduskunnan kannaksi suuntaviivat siitä, miten tätä tukea pitäisi kehittää. Siitä tuesta Suomen Ylioppilaskuntien Liiton laskelmien mukaan ensi vuoden budjetti on jäljessä noin 300 milj. mk. Meidän laskelmamme summat ovat toki paljon pienempiä, mutta kuitenkin kai lähes 200 milj. mk. Voidaan sanoa, että tuosta eduskunnan tahdosta on ensi vuoden budjettiesitys joka tapauksessa jäljessä. Lapsiperheiden, varsinkaan perusturvaa tarvitsevien lapsiperheiden, osalta en puutu tilanteeseen laajemmin. Totean vain kotihoidontuen osalta, että tämä tuki laajenee ensi vuonna. Sen piiriin pääsevien määrä lisääntyy - se on hyvä asia ja siitä hallitus saakoon tunnustuksen - ilmeisesti sillä tavalla, että yksi- ja kaksilapsiset perheet pääsevät nykyistä pitemmäksi aikaa tuon tuen piiriin. Tuen taso, joka tällä hetkellä aivan ylivoimaiselle valtaosalle kotihoidontuen saajia on liian pieni, ei nouse, koska lisäosaan pääsemiseen vaikuuavaan kertoimeen ei mitään muutoksia hallituksen esitysten mukaan tulisi tapahtumaan. Arvoisa puhemies! Eduskunnassa käydyssä keskustelussa molemmat sosiaali- ja terveysministerit ja eräät muutkin hallituksen suunnalta esiintyneet puhujat ovat väittäneet, että keskustapuolueen välikysymys, johon koko oppositio on yhtynyt, pitää sisällään sellaiset esitykset, joitten kustannukset olisivat ensimmäisenä vuotena eli jo vuonna 1988, mikäli välikysymyksen mukaan toimittaisiin, 7 mrd. mk, josta kunnallistaloudelle aiheutuva lasku olisi useita miljardeja. Kun hallituksen vastauksessa luetellut yksityiskohtaiset kustannusarviot laskee yhteen, niin loppusumma on 5,6 mrd. mk. Pelkkä hallituksen oma laskuvirhe näyttäisi olevan nyt 1,4 mrd. mk, tai sitten hallitus on sisällyttänyt kokonaissummaan menoja, joista se ei ole ulos kertonut. Hallitus ei ole ilmeisesti paneutunut tarkemmin keskustapuolueen esityksiin, vaan on heittänyt tuon arvion aika lailla lonkalta ja varsin karkealla jyvällä. Hallituksen ministerien kommentteihin kustannusarviosta sisältyy myös muita selviä virheitä. Hallitus sanoo kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen maksavan milj. mk. Epäluottamuslauseponnessa ja keskustan ryhmäaloitteessa esitetään neljännessä vaiheessa toteutettavaksi kansaneläkkeen lisäosan maksamiseen eläkepuolisoille liittyvien rajoitusten poistaminen, joka maksaa arviolta 880 milj. mk. Keskustan aloitteessa esitettiin tämän toteutusta vuoteen 1990 mennessä. Laskuvirhe hallituksen ja välikysymyksen tekijöitten arvioiden välillä on 420 milj. mk. Sen verran hallituksen arvio heittää pieleen tämän välikysymyksen ideasta. Hallitus väittää myös, että ylimääräinen 100 markan korotus kansaneläkkeen lisäosaan merkitsee summaa 900 milj. mk. Keskustan ryhmäaloitteessa esitetään 4 OJo :n tasokorotusta kansaneläkkeisiin jälkeenjääneisyyden korvaamiseksi vuonna Tämän kustannusvaikutus on 520 milj. mk eli 380 milj. mk vähemmän kuin hallitus esityksessään tai ministerien suulla heidän täällä puheenvuoroissaan on sanonut. Hallitus sanoo myös, että ylimääräinen 100 markan korotus ylimääräiseen rintamalisään merkitsee 200 milj. markan kustannuslisää. Keskustan ryhmäaloitteessa tästä asiasta esitetään vuodeksi %:n korotusta ylimääräiseen rintamalisään, mikä maksaisi tuon esityksen perustelujen mukaan 70 milj. mk. Edelleen ministerit toteavat, että työttömyysturvan peruspäivärahan korottaminen täyden kansaneläkkeen tasolle ja tulovähenteisyyden poistaminen maksaa 700 milj. mk. Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan vähimmäispäivärahan korotus täyden kansaneläkkeen tasolle ja tarveharkinnan poistaminen maksaa bruttomenoina - bruttomenoina siis - yhteensä 80 milj. mk. Perusturvan lisäksi tästä aiheutuu lain kytkennästä johtuvaa heijastumaa arvosidonnaiseen turvaan bruttona noin 200 milj. markan verran. Tämä ei kuitenkaan lisää perusturvaa. Hallitus ministeriensä suulla toteaa, että sairausvakuutuksen mukaisten vähimmäispäivärahojen korottaminen täyden kansaneläkkeen

35 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1831 tasolle merkitsee 400 milj. markan menoja. Kotihoidontukimenot kasvaisivat vastaavasti 900 milj. markalla - sanoo hallitus. Sairausvakuutusmenojen kasvu on kuitenkin 225 milj. mk, jos automaattinen luiska-alue poistettaisiin. Se on bruttomeno, josta osa palautuu luonnollisesti veroina kunnille. Keskustapuolueen esittämä kotihoidon tuen nosto täyden kansaneläkkeen tasolle poistamalla lasta kotona haitavalta tuo tarveharkinta, josta aiemmin puhuin, maksaisi 160 milj. mk. Kotihoidon tuen perusosan automaattinen kytkentä sairausvakuutuksen minimiin tulisi siis purkaa. Laskuheitto tässä on 915 milj. mk. Edelleen hallitus sanoo, että kansaneläkkeen tarkistaminen TEL-indeksillä ensimma1senä. vuotena maksaa 200 milj. mk, 400 milj. mk seuraavina vuosina ja tulevina vuosina useita miljardeja - näin heittää hallitus. Arvio pitää paikkansa. Keskustan eduskuntaryhmän aloitteessa esitettiin tämän toteuttamista vuonna Hallituksen vastauksessa sanotaan TELindeksitarkistuksen tuovan lisämenoja useita miljardeja tulevina vuosina. Tämä tietysti pitää paikkansa, koska muutoin pelkkää kansaneläkettä tai vain pientä työeläkettä saavat eläkeläiset jäävät tämän verran jälkeen ensi sijassa työeläkettä saavista kansalaisista. Kotihoidon tuen ulottaminen alle seitsenvuotiaisiin maksaa milj. mk, väittää hallitus. Keskustan eduskuntaryhmä on olettanut, että 30 OJo alle seitsenvuotiaista hoidettaisiin kotona, jolloin menot olisivat noin 650 milj. mk. Hallitus ilmeisesti olettaa, että kotihoidon tukea saavien osuus olisi paljon suurempi kuin tuo 30 %. Tietysti meitä ilahduttaa se, että hallituksenkin piirissä uskotaan kotihoidon tukeen, mutta meidän arviomme ei nyt sitten kuitenkaan alle seitsenvuotiaitten osalta ole tuota suurempi - ainakaan ilman parempia näyttöjä. Kokonaiskustannuksista voidaan todeta vielä, että hallituksen laskelmasta puuttuu arvio opintotukimenoista, joita hallitus esittää korotettavaksi ensi vuonna vajaalla 200 milj. markalla vähemmän kuin eduskunnan hyväksymä opintotuen kehittämisohjelma edellyttäisi. Lisämenoja ensimmäisenä vuotena tuosta olisi noin 200 milj. mk. Kokonaisuudessaan tuo opintotuen kehittäminen maksaisi keskustan ryhmäaloitteen mukaisesti 915 milj. mk vuonna Sotilasvammalain mukaisen elinkoron etuoikeuttaminen, jota välikysymyksessä olemme esittäneet, maksaisi 72 milj. mk. Hallituksen laskelmasta puuttuu siis välikysymyksessä esitettyjä kustannuksia. Arvioimme näiden suuruudeksi yhteensä 270 milj. mk. Kokonaisuudessaan siis koko paketin kustannusarvio keskustapuolueen esityksen mukaan on noin 4,5-4,9 mrd. mk, joka on siis bruttomeno. Verotuksen kautta palautuvan osan jälkeen todellisten menojen lisäys valtiolle ja kunnille olisi yhteensä 3,8-3,9 mrd. mk, kuten meidän ryhmäpuheenvuorossamme jo on kerrottukin. Tämän suuruinen kansalaisten perusturvan kohentamistaimi on mahdollista suorittaa sillä tavalla, että se porrastetaan, kuten välikysymyksen henki ja myös kirjain oli, että se toteutetaan porrastetusti useamman vuoden aikana. Kunnallistaloudelle aiheutuva lasku olisi useita miljardeja markkoja, sanottiin myös noissa ministerien puheenvuoroissa. Kunnille lisäkustannuksia tulee kotihoidontuesta, josta kunnat maksavat noin 50 Olo, kustannuksia tästä tulee noin miljoonaa markkaa. Kansaneläkkeen lisämenoista kunnat maksavat 18,9 Olo, eli kustannuksia tästä syntyy kunnille arviolta milj. mk. Muista välikysymyksessä esille nostetuista kohdista ei kunnille lisämenoja koidu. Lisätuloja kunnille verotuloina vastaavasti kertyy sairausvakuutuksen, työttömyysturvan ja kotihoidon tuen lisäyksistä arviolta yhteensä noin milj. markan verran. Lisäksi myös opintotuen korotuksesta sekä kansaneläkkeiden korotuksista ja sitomisesta TEL-indeksiin meidän esittämällämme tavalla tulee kunnille lisää verotuloja arviolta kaikkiaan noin milj. mk. Kunnille koituu säästöä vastaavasti toimeentulotukimenoissa, jotka nyt kasvavat yli 100 milj. markalla vuodessa. Toimeentulotukimenoistahan kunnat maksavat tällä hetkellä puolet. Lisämenot kunnille ovat todellisuudessa siis korkeintaan 200 milj. mk eivätkä useita miljardeja, kuten hallituksen suulla on täällä kerrottu. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kuntien keskusjärjestöt ovat lausunnoissaan suhtautuneet myönteisesti perustoimeentulojärjestelmän luomiseksi välikysymyksessä esitetyllä tavalla. Mielenkiintoista keskustelun aikana on ollut kaiken lisäksi huomata, että samalla kun hallituksen suulla keskustan välikysymyksen vaikutukset valtion ja kuntien talouteen on edellä kertomallani tavalla ylimitoitettu tai tahallisesti väärin laskettu, hallitusryhmien edustajien puheenvuoroissa kuitenkin väläytellään ja vaaditaan uudistuksia, joiden kustannukset sekä valtion että kuntien talouteen olisivat mitä mel-

36 1832 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 koisimmat. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kannatettiin mm. perustoimeentuloturvan kohottamista ensimmäisenä yhtenäisenä vähimmäistasona täyden kansaneläkkeen tasolle, kotihoidon tuen ulottamista alle 7-vuotiaisiin, kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamista tavalla, jota täällä ed. Siitonen nyt sitten vähän täsmensi aikaisemmasta, edelleen opintotuen opintorahaosuuden korottamista kokoomus vaati ryhmäpuheenvuorossaan ja sotilasvammalain mukaisen elinkoron etuoikeuttamista. Mitä nämä esitykset sitten maksaisivat, niihin ei ministereiden toimesta kommentteja käydyssä keskustelussa ole paljon esitetty. SDP:n ryhmäpuheenvuorossa Iueteitiin 17 sellaista kohtaa, jotka ovat ryhmän mielestä puuttuneet välikysymyksestä. Sen lisäksi siis, mitä välikysymyksessä sanottiin, löytyi SDP:n toimesta sellainen lista asioita, jotka vaatisivat kohennusta. Mieli tekee kysyä, mitä nämä esitykset sitten maksaisivat. Oma huikea lukunsa hallituksen arvioiden ja keskustan ryhmän suorittamien arviovertailujen lisäksi on tämän päätteeksi se, mitä SMP:n ryhmäpuheenvuorossa täällä esitettiin. Siinähän todettiin, että jokaiselle suomalaiselle tulee turvata 100 markan veroton perusturva päivää kohti eli mk verotonta tuloa kuukaudessa. Pitääkö paikkansa hallituslähteiden esittämä arvio siitä, että tämä yhden hallitusryhmän vaade maksaisi vuodessa 18 mrd. mk? Tätä tähän asti ei ole hallituksen toimesta kommentoitu, kenties myöhemmän keskustelun aikana. Ed. A 1 a ranta: Herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani tarkastelemaan vain yhtä välikysymyksen yksityiskohtaa eli sitä, joka on välikysymykseen sisältyvän kysymysluettelon ensimmäisenä ja koskee sairausvakuutuksen äitiys- ja sairauspäivärahan vähimmäisturvan korottamista. Ministeri Pesola totesi hallituksen vastauksessa, että sairauspäivärahan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan ensisijaisena tarkoituksena on korvata lyhytaikaisesta työttömyydestä ja lapsen syntymästä aiheutuva ansiotulojen menetys ja että kulut korvataan kokonaan tai osittain sosiaaliturvan muilla järjestelyillä. Ministeri totesi myös, että jos henkilöllä ei ole aikaisempia ansiotuloja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansion menetystä. Edelleen ministeri vertasi Suomen tilannetta Ruotsin tilanteeseen ja päätyi toteamaan, että tästä näkökulmasta tarkasteltuna sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan taso on varsin vertailukelpoinen, vaikkakin sairauspäivärahan tasossa on edelleen korjaamiskohteita. Edellä lainaamani otteet hallituksen vastauksesta osoittavat, että tältäkin osa-alueelta se on kylmä, yksipuolinen ja yliolkainen. Siinä ei ole ollenkaan esimerkiksi niitä numero- ja tilastotietoja, joista ed. Siitonen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kiitteli hallituksen vastausta. Siksi esittelen eräitä numerotietoja tältä alueelta. Vuonna 1986 sairausvakuutuksen päivärahaa sai yhteensä lähes henkilöä. Heistä oli kokonaan vailla työtuloja ja sai siis minimipäivärahaa. Alle markan työtuloja sai henkilöä eli 11 % päivärahan saajista. Mielenkiintoinen on myös tieto, että kaikista päivärahan saajista 57 OJo oli naisia ja vähimmäispäivärahan saajista naisia oli 72% ja edellä mainittujen pienten työtulojen saajista naisia oli 62 %. Vähimmäispäivärahaa saaneista naispuolisista henkilöistä perheenemäntiä oli eli 53%. Kansaneläkelaitoksen tilastot kertovat eräistä ns. väliinputoajista, joita äskettäin täällä ministeri toivoi esille tuotavan, ja tällaisia ryhmiähän on paljon keskellämme. Heistä eräs merkittävä ryhmä ovat, niin kuin tilasto osoittaa, kotiäidit, jotka tekevät arvokasta työtä tänäkin Suomen itsenäisyyden juhlavuotena kasvattaessaan tälle maalle nousevaa sukupolvea. Heitäkin ministeri Pesola tervehti, kun hän hallituksen vastauksessa totesi, että jos ei ole ansiotulo ja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansionmenetystä. Tänäänhän ministeri Pesola on täällä vähän pehmentänyt kantaansa tässä asiassa, mikä on todettava. Vaikka me olemme eduskunnassa hyväksyneet tasa-arvolain ja kaikkinaista naisten syrjintää poistavan kansainvälisen sopimuksenkin, joka muuten pitää sisällään artiklan kotona tehtävän työn tasa-arvoistamisesta muun työn kanssa, eivät naiset ole tasa-arvoisia keskenään. Tästä aiheutuu yhteiskuntaan muutakin epätasa-arvoa. Yhteiskunta arvostaa rahalla paljon korkeamalle sen lapsen, jonka synnyttäjänä on ansiotyössä käyvä äiti, kuin sen lapsen, jonka synnyttää kotityötä tekevä äiti. Luultavasti kantajan vaiva ja synnyttäjän kipu ovat kuitenkin riippumattomat äidin ansiotuloista. Sitäkään ei tiedetä, kummasta lapsesta, halvemmasta vai kalliimmasta, tulee tälle yhteiskunnalle hyvä kansalainen.

37 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1833 Epätasa-arvoa on siinäkin, että jos äiti hoitaa itse omia lapsiaan, hänelle ei kartu sosiaaliturvaa, mutta jos hän aamuisin vaihtaa lapsensa naapurin äidin kanssa, hän tekee niin arvokasta työtä, että yhteiskunta kerää siitä sosiaaliturvaakin. Tämä ei ole tietysti nykyisen hallituksen syytä, vaan tämä on meidän yhteistä syytämme. Haluan tässä yhteydessä todeta myös, että mielestäni tätä keskustelua yleensäkään ei pitäisi käydä syyttelevässä sävyssä. Kansanedustajien oma toimeentuloturva on niin hyvä, ettei olisi oikein, jos me käyttäisimme kaiken ajan pelkkään toistemme syyttelyyn. Toivottavasti voimme olla yhdessä köyhän asialla. Siinä on oma vastuunsa hallituksella ja omansa myös oppositiolla. Oppositio kantaa vastuutaan esimerkiksi tällä välikysymyksellä ja sen johdosta käytävällä keskustelulla. Herra puhemies! Täällä on jo käynyt ilmi, että asteittain voimaan tuleva perhepoliittinen lainsäädäntö takaa vuoteen 1990 mennessä alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille vaihtoehtoisen mahdollisuuden hoitaa lasta vanhempainloman jälkeen kotona kotihoidon tuen varassa tai viedä lapsi kunnalliseen päivähoitoon ja mennä ansiotyöhön. Valinnan mahdollisuuksiin vaikuttaa aivan oleellisesti kotiin lasta hoitamaan jäävän sosiaaliturvan taso verrattuna ansiotyöhön menevän vanhemman sosiaaliturvaan. Kodin ulkopuolella ansiotyössä olleet mutta kotiin omaa lastaan hoitamaan jäävät vanhemmat voivat säilyttää oikeutensa ansioon suhteutettuihin etuuksiin vain rajoitetun ajan. Jos ensimmäisestä perheen lapsesta annetun äitiys- ja isyysloman jälkeen perheeseen aletaan odottaa toista lasta, yhteiskunnan suoma tuki putoaa roimasti. Jos perheeseen syntyy peräkkäin useampia lapsia, sairausvakuutuslain mukaisen toimeentuloturvan alentuminen vähimmäistasolle on yhä varmempaa. Tällainen on suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkinen vastaus niille, jotka kantavat huolta harmaantuvasta Suomesta ja vähenevästä väkiluvusta. Äskettäin juhlittu arkkiatri Arvo Ylppö on julkisuudessa muistuttanut meitä suomalaisia siitä vastuusta, joka meillä on tulevien sukupolvien synnyttäjinä ja kasvattajina. Ihmiset eivät jaksa kuitenkaan synnyttää ja kasvattaa uutta sukupolvea, ellei siihen luoda myös taloudellisia edellytyksiä. Tämä on valitettava tosiasia ja pysyneekin sellaisena, vaikka Arvo Ylppökin saisi olla vielä vuosia täällä muistuttamassa siitä, että lapset tuovat myös ilon ja sitä ei voida rahalla mitata. Vuonna 1984 ensimmäisen osamietintönsä jättänyt perhehoitajatoimikunta jo ehdotti, että asiaa voitaisiin korjata ottamalla käyttöön erityinen lapsenhoitolisä. Toimikunnan mukaan sillä voitaisiin taata kaikille pientä lastaan kotona hoitaville perustoimeentuloturva, joka vastaisi kansaneläkkeen vähimmäistoimeentuloturvaa, ja lapsenhoitolisän käyttöönotto tekisi tarpeettomaksi äitiysrahan pohjan korotuksen. Työryhmä ehdotti, että lapsenhoitolisä olisi ensimmäisestä lapsesta 50 OJo, seuraavista 20 % vähimmäisäitiyspäivärahasta. Kotiäidin eläketurvaa taas esitettiin korjattavaksi siten, että kansaneläkejärjestelmän yhteydessä hoitotyö otettaisiin huomioon kansaneläkettä kartuttavana tekijänä. Haluan viitata täällä äskettäin käytyyn keskusteluun siitä, että hallitus jatkuvasti odottaa ja teettää uusia tutkimuksia, vaikka tällaisia toimikuntamietintöjä on paljon olemassa. Tässäkin mainitussa on valmiit lakiesitykset toimikunnan mietinnön loppuosassa. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa väitettiin, että keskustapuolue on välikysymyksessä syyllistynyt väärien tietojen levittämiseen tai vähintäänkin asioiden esiin tuomiseen tavalla, jossa vain osa totuudesta kerrotaan. Tämähän on valitettavan tavallista poliittisessa keskustelussa. Haluan nyt kertoa kokonaisen totuuden yhdestä puheenvuorooni sisältyvästä välikysymyksen asiakohdasta. Ministeri Pesola kertoi puheessaan, että vuoden 1984 syksyllä hallitus antoi eduskunnalle esityksen sairausvakuutuskorvauksen omavastuiden korottamisesta. Ministeri totesi myös, että esitys jäi tuolloin lepäämään yli vaalien. Sitä ministeri Pesola ei enää kertonut, kenen tahdosta näin tapahtui, eikä hän kertonut sitäkään, että esimerkiksi hän itse oli äänestämässä lakia yli vaalien. Sen sijaan hän pahoitteli puheessaan, että omavastuiden tarkistuksesta tulee ensi vuoden vaihteessa kuluneeksi jo neljä vuotta. Oliko tämä asioiden esiin tuomista tavalla, jossa vain osa totuudesta kerrotaan? Jos halutaan puhua koko totuutta, minun on todettava, että keskustapuolue oli tuolloin hallituksessa hyväksymässä esityksen ja eduskunnassakin omavastuiden korotuksen kannalla, mutta toinen puoli totuutta on se, että kokoomus oli oppositiossa ja äänesti hallituksen esityksen yli vaalien. Ehkä sallitaan harrastaa hieman vertailevaa kansanrunoustiedettä ja tutkivaa journalismia ja palauttaa eduskunnan jäsenten mieliin, miten tuohon aikaan tässä talossa asiasta keskusteltiin. Hallitus esitti silloin, että sairausvakuutuksen tutkimus- ja hoitokus A

38 1834 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 tannusten ja lääkkeiden omavastuita korotettaisiin 20 markasta 30 markkaan. Tätä nykyinenkin hallitus esittää eduskunnalle laissa, jota sosiaalivaliokunta parhaillaan käsittelee. Hallitus perusteli silloin kuten nytkin esitystään sairausvakuutuksen menojen vähentämisellä ja kustannusten nousulla. Hallitus nimitti silloin ja nimittää nyt esitystä tarkistukseksi. Perjantaina 5 päivänä lokakuuta 1984 ed. Puolanne totesi puheenvuoronsa alussa näin: "Herra puhemies! Hallitus ehdottaa muutosesityksessään varsin merkittäviä sosiaaliturvan leikkauksia, jotka koskevat varsinkin pienituloisia. Omavastuuosuuden nostaminen mm. lääkärinpalkkioista sekä lääkekuluista 50 OJo :lla tuottaa valtion kassaan 63 milj. mk, mikä kokonaisuuteen nähden ei ole paljon, koska koko näillä toimenpiteillä tuloja lisääntyy noin 1,5 mrd. mk Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusrahastoon. Muttä tätä merkittävää korotusta myös valtiovarainministeri nimitti budjetin lähetekeskustelussa omavastuuosuuksien tarkistamiseksi. Eikö hallitus halua, etteivät vähävaraiset pyrkisikään erikoislääkäreille, vaan tyytyisivät ilmaisiin terveyskeskuspalveluihin? Vuosi sitten tyydyttiin tässä suhteessa huomattavasti pienempiin korotuksiin, jotka kokoomuskin silloin hyväksyi." Perjantaina 14. päivänä joulukuuta samana vuonna 1984 ed. Pesola totesi täällä puheenvuorossaan näin: "Hallitus on perustellut tutkimus-, hoito-, lääke- ja matkakustannusten omavastuuosuuksien korotuksia sairausvakuutuksen menojen vähentämistarpeella. Kokoomus 'On pienten omavastuuosuuksien kannalla, mutta näin suuria korotuksia emme voi missään tapauksessa hyväksyä. Omavastuuosuuksien korotuksista kärsivät eniten juuri ne, joilla on suuret sairauskulumenot jo muutenkin." Perjantaina 21. päivänä joulukuuta, jolloin eduskunta sitten lopullisesti äänestyksen jälkeen tämän lain jätti lepäämään yli vaalien, ed. Louvo totesi pahoitellen, ettei hänen aikanaan sosiaalivaliokunta ole koskaan joutunut käsittelemään epäoikeudenmukaisempaa ja kohtuuttomampaa lakiesitystä kuin tämä kyseinen esitys. Tällä vertailevalla tutkimuksella olen tässä halunnut vain osoittaa sen, että täällä nytkin äänessä olleet eräät edustajat ovat ainakin tässä asiassa muuttaneet kantaansa eivätkä ole enää hallituksessa huolehtimassa siitä, että vähävaraisten ihmisten asiat hoidettaisiin. Täällähän on eduskunnan käsittelyssä, niin kuin totesin, hallituksen samansisältöinen esitys parhaillaan. Luther neuvoi aikanaan selittämään asiat parhain päin, ja siksi haluan tässä todeta, että tuossa kuvatussa prosessissa on tietysti se hyvä puoli, että se osoittaa oppositiollakin olevan jotain arvoa päätöksiä tehtäessä. Yhtynyt oppositio pystyi tuolloin estämään erään ihmisten perustoimeentuloturvaan liittyvän huononnuksen. Oppositiolla on siis oma arvonsa, ja siksi sitä ei kannattaisi väheksyä, kuten täällä nyt on tapahtunut. Arvoisa puhemies! Yksityisen kansalaisen perustoimeentuloturva on hyvin keskeinen ja tärkeä asia, jonka kehittämiseen tällä maalla ja kansakunnalla on varmasti varaa. Siihen keskustapuolue on välikysymyksellään pyrkinyt. Koko kansakunnan perustoimeentuloturvaa taas ovat lapset ja nuoret, joille tämän maan aikanamme jätämme. Kun hallitus on nyt ryhtynyt harrastamaan tulevaisuuden tutkimusta, sopii kai toivoa, että tämäkin asia niissä tutkimuksissa otetaan huomioon. Olen halunnut tällä puheella osoittaa esim. sitä, että tulevaisuudessa ei ole Suomea, ellei ole suomalaisia. Ed. K i et ä v ä i ne n: Herra puhemies! Kansalaisten perustoimeentuloturvan puutteellisuus on ollut kauan esillä. Ongelmaa on aikaisempina vuosina pyritty korjaamaan eri toimeentulojärjestelmiä kehittämällä. Uuden hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen linja on tässä suhteessa todella tyly, mikä on useampaan kertaan tässäkin salissa todettu. Kansalaisten toimeentulojärjestelmien kehittäminen on täysin laiminlyöty. Näin on selvästi poikettu aikaisempien hallitusten noudattamasta linjasta. Tämä laiminlyönti on osa nykyisen hallituksen poliittista linjanvetoa, joka monin tavoin mm. sosiaali- ja veropolitiikassa näyttää pyrkivän parantamaan hyväosaisten asemaa ja leikkaamaan etuuksia heikompiosaisilta. Tällä tiellä kansakuntaa ollaan huolestuttavaa vauhtia jakamassa kahtia. Tällainen kehitys on kansakunnanemme turmiollinen ja johtaa sen eheyden heikkenemiseen, mikä on muuten, kun ajatellaan Suomea pienenä kansakuntana, todella huolestuttava kehityslinja. Tällainen linjanveto on osoitus itsekkyyden noususta politiikassamme, nimenomaan hallituksen politiikan taholla. Yhteiskuntaamme ollaan kehittämässä selvästi menestyjien ja vahvojen ehdoilla ja laajoja kansalaisryhmiä ollaan sysäämässä sivuun. Näitä ryhmiä ovat mm. lapsiperheet, lapset,

39 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1835 nuoret, työttömät, pienituloiset ja eläkeläiset sekä pitkäaikaissairaat ja vammaiset. Tällainen poliittinen linjanveto on täysin ristiriidassa eduskunnan aikaisempien kannanottojen kanssa. Eduskuntahan edellytti vastauksesssan hallituksen esitykseen vuoden 1987 tuloja menoarvioksi, että hallitus kiireellisesti valmistelee ja antaa tarpeelliset lakiesitykset sosiaalivakuutuksen, työttömyysturvan ja opintotuen kehittämisestä siten, että ne antavat riittävän perustoimeentuloturvan erilaisissa perhetilanteissa aiheuttamatta sosialihuoltolain mukaisen toimeentuloturvan tarvetta. Myös tämä kansakuntaa kahtia jakava linja on täysin useimpien hallituspuolueiden vaalien alla antamieni lupausten vastainen. Se on myös täysin ristiriidassa voimakkaan rakennemuutoksen hallinnan kanssa. Rakennemuutoksen ongelmien lievittämiseksi tarvittaisiin nykyistä parempaa perustoimeentuloturvaa korjaamaan esim. työttömiksi joutuvien ihmisten asemaa. Edellisen hallituksen hallitusohjelman mukaisesti selvitettiin hallituksen asettaman perustoimeentulotyöryhmän toimesta nykyistä paremmin kattavan perustoimeentulojärjestelmän luomista. Työryhmä luovutti 15 päivänä tammikuuta 1986 mietintönsä, jossa se esitti kolmiportaisen tulovakuuteen, tulotakuuseen sekä toimeentulotukeen perustuvan järjestelmän luomista. Nyt olisi ollut aika aloittaa näiden järjestelmien toteuttaminen. Valitettavasti nykyiseltä hallitukselta ei tähän ole löytynyt poliittista tahtoa. Koska meillä ei ole hyvin toimivaa perustoimeentulojärjestelmää, joutuvat kansalaiset liian monessa tapauksessa täydentämään toimentuloturvaansa kunnallisen toimeentulotuen avulla. Luukulta toiselle juoksutetaan mm. lapsiperheitä, pienituloisia, eläkeläisiä, vähimmäissairauspäivärahan ja vähimmäistyöttömyysturvan varassa eläviä sekä myös lisäänty Yässä määrin opiskelijoita. Kunnallisen toimeentulotuen saaneiden määrä on järjestelmän voimaantulon eli vuoden 1984 jälkeen kasvanut voimakkaasti. Tukea saaneita kotitalouksia on tullut lisää ja menot ovat lisääntyneet noin 100 milj. mk vuodessa. Suuri osa lisääntyneistä toimeentulotuen hakijoista on kansalaisia, jotka odottelevat jotain ensisijaista etuutta, tai minimietuuksien saajia, joilla rahat eivät riitä elämän perustarpeisiin. Peräti yli 40 OJo :lla toimeentulotuen hakijoista oli samanaikaisesti vireillä jokin muu toimeentuloturvaetuus. Noin joka neljäs toimeentulotuen saaja saa samanaikaisesti työttömyysturvaetuutta, mikä osaltaan todella selkeästi osoittaa työttömyysturvamme heikkouden. Sosiaalihallituksessa on arvioitu, että muiden toimeentuloturvaetuuksien viivästyminen ja riittämättömyys siirtää kuntien maksettavaksi noin 225 milj. mk vuodessa muutoin valtion maksettaviksi kuuluvia menoja. Tämä on huomattavan suuri määrä ja vääristää merkittävästi valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa. Tilanne on puurouttanut myös kuntien sosiaalitoimistot. Noin 70 % :lla kunnista sosiaalityöntekijöiden työajasta 40 % tai yli menee toimeentulotukiasioiden käsittelyyn. Tästä ruuhkasta johtuen samana päivänä asiansa esittelyyn ja käsittelyyn saa noin 113 asiakkaista, 113 joutuu odottamaan 2-4 viikkoa. Kuntien arvioiden mukaan kunnallisen toimeentulotuen kasvuun on vaikuttanut lähes yhdenvertaisesti perusosan tason nousu ja asiakasmäärän kasvu, mikä suurelta osin johtuu perustoimeentuloturvamme heikkoudesta. Kuntien välillä kunnallisen toimeentulotuen rasitus vaihtelee huomattavasti. Toimeentulotuen saajien määrä vaihteli vuonna 1985 maamme kunnissa 0,2 OJo:sta 10,4 OJo:iin asukkaiden määrästä keskiarvon ollessa 4,9 %. Toimeentulotukimenot asukasta kohden vaihtelivat samana vuonna eri kunnissa todella runsaasti. Vaihteluväli oli 54 pennistä 196,63 markkaan keskiarvon ollessa 90,01 mk. Selvityksen mukaan vuonna 1986 toimeentulotukeen hyväksyttävät menot olivat kunnissa vain mk kuukaudessa. Toimeentulotukilaskelmissa 28 % :ssa tapauksista oli tukea myönnetty vain ravintomenoihin, käyttömenoihin ja asumismenoihin, vaikka valtioneuvoston päätös oikeuttaa saamaan toimeentulotukea myös moniin muihin menoihin. Voidaankin todeta, että vaikeuksissa elävä ihminen ei tiedä oikeuksiaan. Sosiaalihallituksen asiakastiedustelun mukaan vain puolet asiakkaista tietää, että työntekijän päätös voidaan saattaa lautakunnan käsittelyyn. Vain kolmasosa tietää, että voidaan valittaa lääninhallitukseen. Näin ollen myös viranomaismenettelystä ja kunnan käytännöistä johtuen ihmiset joutuvat asuinpaikoistaan riippuen hyvin eriarvoiseen asemaan. Perustellusti voidaan puhua myös näiden ihmisten oikeusturvan vaarantumisesta. Yhteenvetona perustoimeentulojärjestelmien heikkoudesta kunnallistaloudelle aiheutuvista vaikutuksista voidaan todeta, että näin siirretään

40 1836 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 satoja miljoonia markkoja vuosittain valtiolle kuuluvia menoja kuntien maksettaviksi. Tämä lisää taloudellisia eroja kuntien välillä ja heikentää kuntien sosiaalitoimen mahdollisuuksia hoitaa hyvin kaikki sille asetetut tehtävät. Mikäli maahamme saataisiin riittävän perustoimeentulon turvaava järjestelmä, joka hoidettaisiin Kansaneläkelaitoksen kautta, vältyttäisiin kansalaisten usein nöyryyttävältä juoksuttamiselta luukulta toiselle. Näin vähennettäisiin merkittävästi myös hallintomenoja, kun nykyistä monesti moninkertaista asioiden käsittelyä yksinkertaistettaisiin. Tämä vähentäisi myös julkishallinnon kasvupaineita. Ministeri Pesola antamassaan hallituksen vastauksessa keskustan ym. välikysymykseen esitti perustoimeentuloturvan kehittämisen maksavan jo ensimmäisenä vuonna 7 mrd. mk. Ministeri lähtee siitä, että koko uudistus on tarkoitus toteuttaa yhtenä vuonna, ja sittenkin hänen laskelmansa on täysin paikkansa pitämätön uudistuksen kustannusvaikutusten osalta. Ministeri Pesolan vastaus sisältää lukuisia laskuja arviovirheitä, jotka tulivat ed. Pekkarisen puheenvuorossa erittäin perustellusti selvitetyiksi. Esimerkiksi vastauksessa kerrottujen yksityiskohtaisten kustannusarvioiden loppusumma on 1,4 mrd. mk pienempi kuin mitä ministeri väitti. Yksityiskohtaisesti sanottuna ministerin puheessa oli laskuvirhe, 1,4 miljardin kupru. Todellisuudessa menojen palauman jälkeen nettokustannus on valtiolle ja kunnille reilusti alle 4 mrd. mk ja bruttonakin vajaa 5 mrd. mk. Kysyä sopii, eikö tällä hyvinvointiyhteiskunnalla ole sitten tämän järjestelmän toteuttamiseen varaa. Keskustan mielestä meillä tulee olla ja meillä on. Vielä käsittämättömämpi on ministeri Pesolan väite perusturvan kehittämisen vaikutuksista kunnallistalouteen. Väite, että perusturvan kehittämisestä aiheutuisi kunnille useiden miljardien lasku, on täysin paikkansa pitämätön ja huolettomasti lonkalta heitetty. Valitettavasti ministeri Pesola ei ole nyt paikalla, (Ed. Virolainen: Istuu kahvilassa!) mutta hänelle on syytä esittää kysymys: Voitteko antaa tarkemmat laskelmat väitteenne tueksi? Valitettavasti ministeri ei ole paikalla. Mutta tämä kysymys on silti oikein ja kohtuullista esittää, koska nämä heitot ovat aika rankkoja heittoja, kun ajatellaan, mistä asiasta tässä keskustelussa ja tässä perustoimeentuloturvan kehittämisessä on kysymys. Se ei ole mikään lonkalta heitettävien asioitten aihe eikä sitä tulisi myöskään niin kohdella. Ministeriitä on syytä edellyttää hieman tarkempaa otetta, kun sentään kysymyksessä on hallituksen vastaus yhtyneen opposition esittämään välikysymykseen, joka vielä koskee erittäin keskeistä kysymystä, kansalaisten perustoimeentuloturvaa. On totta, että eräät perusturvan kehittämisen osa-alueet aiheuttavat kunnille lisämenoja. Näistä menoeristä suurin lienee kotihoidon tuen lisämenot, mistä kunnille aiheutuu noin 400 milj. markan kustannusten nousu. Toisaalta kotihoidon tuen kehittäminen todelliseksi vaihtoehdoksi lapsiperheille vähentää paineita kunnallisten päiväkotipaikkojen rakentamista kohtaan ja antaa toisaalta näin nykyistä paremmin lapsiperheille mahdollisuuksia saada lapsilleen päivähoitopaikka. Kotihoidon tuen kehittäminen vähentää myös paineita kunnallistalautta kohtaan, eli sen kehittämisestä syntyy kunnille selvää säästöäkin. Kunnallistalouden kannalta perusturvan kehittäminen lisää myös verotuloja kunnille, vähentää olennaisesti kunnallisen toimeentulotuen tarvetta jne. Kaiken kaikkiaan perustoimeentuloturvan kehittämisen vaikutukset kunnallistalouteen olisivat vähäiset, hiukan laskentatavasta ja arviointitavasta riippuen korkeintaan 200 milj. markan luokkaa, eivät alkuunkaan miljardiluokkaa kuten ministeri Pesola hallituksen vastauksessa väitti. Onkin luonnollista, että kunnalliset keskusjärjestöt ovat pääosiltaan kannattaneet perustoimeentulotyöryhmän ehdotuksia. Tätäkin taustaa vasten ministeri Pesolan vastauksessaan esittämä heitto kunnallistaloudellisista vaikutuksista on todella käsittämätön. Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa on nuorten ja lapsiperheiden osuus huomattavan suuri perustoimeentuloturvajärjestelmää täydentävän kunnallisen toimeentulotuen saajissa. Peräti yli kolmannes tuensaajista on alle 30- vuotiaita. Heidän asemaansa tulisi pikaisesti parantaa. Opintotuen heikkous koskettaa suurta osaa nuoria. Kuvaavaa onkin, että opiskelijoiden osuus kunnallisen toimeentulotuen saajista on voimakkaasti kasvussa siitä huolimatta, että opiskelijoille ei ole kovinkaan hyvin tiedotettu mahdollisuudesta saada kunnallista toimeentulotukea. Opintotukea on viime vuosina pyritty kehittämään varsin tehokkaasti. Opintotukeen käytetyt määrärahat ovat kaksinkertaistuneet viime vaalikaudella. Tämä kuitenkaan ei ole vielä riittänyt. Tänä vuonna opintotukimenot kasvoivat edellisestä vuodesta 18,4 OJo :lla. Nykyinen hallitus on hidastanut opintotuen kehi-

41 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1837 tystä huomattavasti. Opintotukimenojen kasvu jää tästä vuodesta ensi vuoteen vajaaseen 12 OJo :iin, tarkasti sanottuna 11,8 % :iin, mikä on selvästi aikaisempaa vähemmän. Siihen ei selitykseksi riitä ministeri Pesolan heittämä ajatus ja viittaus yleisen asumistukijärjestelmän laajenemisesta. Tämä hallituksen omaksuma linja on täysin ristiriidassa eduskunnan hyväksymien opintotuen kehittämistavoitteiden ja myös hallituksen ohjelman kanssa. Väite, minkä ministeri Pesola esitti, että kyllä hallitusohjelma sisältää paljon ajatuksia, saattaa pitää paikkansa. Näillä ajatuksilla saattaisi olla parantavaa vaikutusta kansalaisten perustoimeentuloturvaankin, mutta esim. opintotuen kehittäminen on hyvä esimerkki siitä, että hallituksella ei ilmeisesti ole tarkoitustakaan ryhtyä toteuttamaan hallitusohjelmaansa. Eduskuntahan asetti tämän vuoden budjettiesitystä käsitellessään opintotuen kehittämistavoitteeksi seuraavaa - luen suoran lainauksen, koska tämä on hyvin keskeinen osa opintotuen kehittämistä: "Opintotuen kehittämisen tavoitteena on asteittain parantaa oman talouden muodostaneiden opiskelijoiden opintotukea perustoimeentulon turvaavaksi etuudeksi. Tämän mukaisesti lisätään asteittain opintorahan osuutta siten, että se yhdessä keskiasteen maksuuoman ateriaedun kanssa vuoteen 1990 mennessä nousee noin puoleen opintotuen määrästä, sekä lievennetään opiskelijoiden vanhempien tulojen ja varallisuuden huomioon ottamista päätettäessä täysi-ikäisten opiskelijoiden opintotuesta." Tästä realistisesta ja kohtuullisesta tavoitteesta jäädään ensi vuoden budjettiesityksessä selvästi jälkeen. Kun hallitus esittää opinotuen kehittämiseen 90 milj. mk lisäystä, olisi lisäyksen pitänyt olla noin 300 milj. mk, jotta eduskunnan asettamassa aikataulussa olisi pysytty. Esityksen ja todellisen tarpeen ero on siis peräti noin 200 milj. mk. On täysin selvää, että hallituksen opintotuen kehittämisessä omaksuma linja ei kykene eikä ilmeisestikään pyrikään toteuttamaan eduskunnan asettamia tavoitteita opintotuen kehittämisessä vuoteen 1990 mennessä. Tästä huolimatta hallitus mainostaa budjettiesityksensä eräänä painopistealueena opintotuen kehittämistä. Opintotuki kuuluu olennaisena osana keskustan tavoitteeksi asettamaan yhtenäiseen perustoimeentuloturvaan. Siksi opintotuen kehittämisvaatimus on hyvin keskeisellä sijalla esittämässämme välikysymyksessä. Keskustan eduskuntaryhmä on tehnyt asiasta lukuisia aloitteita ja myös saanut tuloksia aikaan. Esimerkiksi edellä mainittu eduskunnan hyväksymä opintotuen kehittämistavoite noudattaa meidän viime eduskuntakaudella jättämäämme lakialoitetta varsin tarkoin. Olemme uudistaneet lakiaioitteemme tämän vuoden huhtikuussa. Opintotuen heikko taso ja velkapainotteisuus aiheuttavat monia ongelmia. Peräti 70 % opintotuesta on velkaa. Opiskeluajat ovat pidentyneet yliopistoissa ja korkeakouluissa. Eräänä keskeisenä syynä tähän on ollut opintotuen riittämättömyys ja velkapainotteisuus, mikä rasittaa erityisesti opintojen loppuvaiheessa. Eräiden arvioiden mukaan peräti 90 % korkeakoulujen opiskelijoista käy lukukauden aikana työssä opintoja rahoittaakseen, mikä on pidentänyt opiskeluaikoja. Tämän vuoksi opintotuki tulee nostaa perustoimeentuloturvan takaavaksi ja opintorahan osuus korottaa 50 % :iin opintotuesta, aivan kuten eduskunnan hyväksymä opintotuen kehittämisohjelma edellyttää. Ammattikoulujen ja korkeakoulujen välinen ero opintorahassa on kasvanut perusteettoman suureksi. Tätä eroa ensi vuoden budjettiesitys vielä kasvattaa. Eroa olisi pyrittävä tasoittamaan. Opintotuen myöntämisessä käytettävä vanhempien tuloihin ja varallisuuteen perustuva tarveharkinta loukkaa pahoin maamme täysi-ikäisyyslakia ja aiheuttaa ongelmia monille opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen. Tarveharkinta olisikin poistettava pikaisesti 18 vuotta täyttäneiltä oman talouden muodostaneilta opiskelijoilta. Opintojen päättymisen jälkeen opintolainojen takaisinmaksu ja valtion korkotuki lakkaa liian nopeasti. Korkotuen maksatus ta ja opintolainojen takaisinmaksun aloittamista on pidennettävä pikaisesti kolmeen vuoteen valmistumisesta. Opintotukea kehitettäessä on otettava huomioon myös perheellisten opiskelijoiden ja aikuisopiskelijoiden erityistarpeet. Jatko- ja täydennyskoulutuksen lisääntyminen asettaa opintotuen kehittämiselle uusia haasteita. Ilman riittävää opintotukea ei tasa-arvoisia jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia kyetä turvaamaan, mikä lisäisi eriarvoisuutta kansalaisten välillä. Opintotuen kehittäminen on keskeinen osa kansalaisten perustoimeentuloturvaa. Siinä on olemassa muitakin epäkohtia, kuin olen edellä esittänyt. Eduskunnan hyväksymä opintotuen

42 1838 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 kehittämistavoite muodostaa hyvän pohjan opintotuen kehittämiselle. Eduskunnan tulisi nyt myös huolehtia, että sen hyväksymä kehittämistavoite toteutuu. Siihen meillä kaikilla kansanedustajilla on budjetin käsittelyn yhteydessä mahdollisuus vaikuttaa. Herra puhemies! Kotona tehdyn työn arvostus on myös selkeästi heikentynyt vallassa olevan hallituksen aikana. Tässäkin suhteessa on tapahtunut muutos aikaisempaan luvun loppupuolelta saakka oli selvästi havaittavissa sellainen ajatusten ja arvojen muutos, joka loi suotuisan maaperän kotona tehdyn työn sosiaalisen aseman parantamiseen. Vaikka lasten kotihoidon tuen toteuttaminen olikin hallituksessa aikanaan vaikeaa, kansan suuri enemmistö piti sitä jo paljon ennen lain säätämistä oikeana ratkaisuna luvun puolivälissä tuntui lainsäädännössä ja ilmapiirissä tapahtuvan lopullinen läpimurto. Lasten kotihoidon tuki säädettiin lailla ja kansaneläkeuudistuksen kolmas vaihe astui voimaan. Kohta perään valmistuivat perusturvaa ja kotona lasta hoitavan sosiaaliturvaa koskevat mietinnöt. Siinä vaiheessa näytti, että uudistusten takana on laaja, silloisen hallituksen ja opposition kattava poliittinen rintama, joka voi nojata uudistuksiin suopeasti suhtautuvaan virkamieskuntaan. Hallituksen vastaus ja muut virkamiesten kannanotot osoittavat, että kun puoli vuotta on eletty uuden hallituksen aikaa, kaikki on muuttunut kansalaisten perusturvan osalta. Sairausvakuutuksen vähimmäisturvan osalta hallitus on todennut, että kun ovat tulleet terveinä tuloitta toimeen, varmaan tulevat sairainakin. Se ei paljon pienituloista ihmistä lämmitä. Yksinkertaisempi voisi luulla, että hyvätuloiset tulisivat jonkin aikaa sairaina toimeen korvauksetta. Mutta näinhän ei tietysti ole. Hyvätuloinen saa palkan karenssiajalta ja sen jälkeen moninkertaisen päivärahan kotona lasta hoitaneeseen verrattuna. Hallitus ja sen virkamiehet eivät enää lupaa vähimmäistasoon edes tulevaisuudessa parannusta. Pikemminkin on luettavissa, että vähimmäispäiväraha pitäisi kokonaan poistaa, tulevathan köyhät ja sairaat toimeen tuloitta, kun tulivat jotenkin toimeen terveinä. Samanlainen henki huokuu hallituksen ja sen johtavien virkamiesten työttömyysturvakannanotoista. Tarveharkintaa pitäisi pikemminkin kiristää kuin löysätä. Onkohan vastauksen laatijoiden mieleen tullut esimerkiksi kotona lasta hoitanut isä tai äiti, joka pyrkii takaisin työmarkkinoille. Jos työpaikkaa ei löydy, ei tule työttömyyskorvausta, ei perusosan osaltakaan, puolison tulot kun ovat esteenä. Työssä ollut kassalainen sen sijaan saa ansiotuloon suhteutetun päivärahan, olipa puolison tulo mikä tahansa. Jokainen, joka tietää, kuinka pienen osan työttömyysturvasta vakuutetun maksut kattavat, ymmärtää, että jotakin tässä on pahasti väärin. Vain parempiosaisten itsekkyys ja ammattijärjestöjen pelko asemansa heikkenemisestä estävät yleisen työttömyysvakuutuksen aikaansaamisen. Nykyinen työttömyysturva on perin juurin mätä. Mutta sen sijaan, että hallitus puhkaisisi paisetta, se koettaa padota sitä. Hallituksen olisi hyvä muistaa vanha vertaus kirveestä, joka on pantu puun juurelle. Hallitus voi toki vapaasti teoretisoida vakuutusperiaatteenaan ja umpioitua omiin oppilinnoituksiinsa, mitä nyt on tässä keskustelussa tapahtunut. Mutta kanslaisten käsityksiä se ei tällaisilla vastauksilla muuta. Tässä mielessä on hyvä, että todellinen karva paljastui näin varhain. Ja on hyvä, että se paljastui hyvissä ajoin ennen vaaleja. Herra puhemies! Hallitus, joka lisää toimillaan eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa ja laiminlyö heikompiosaisten kansalaisten aseman kohentamisen, ei ansaitse eduskunnan luottamusta. Kansakuntamme tarvitsee sen sijaan paremman hallituksen. Ed. Heikkinen: Herra puhemies! Viime talven eduskuntavaalien alla kokoomuksen ja nykyisten hallituspuolueitten taholta luotiin kansalaisten mieliin odotus, että vaalien jälkeen on tulossa merkittäviä verohelpotuksia. Vuoden 1988 osalta lupaukset petettiin kuitenkin heti, koska jo ensi vuonna verotus tulee kiristymään. Hallitus on perustellut ensi vuoden verotuksen kiristämistä sillä, että siten tulevaisuudessa kokonaisverouudistuksen yhteydessä voidaan antaa veronhuojennuksia. Hallitusohjelman mukaan luvataankin toteuttaa kokonaisverouudistus ja siten, että tulonjako yhteiskunnassa ei muutu pieni- ja keskituloisten eikä lapsiperheiden asemaa heikentävällä tavalla. Tuloverotusta aiotaan uudistaa myös alentamalla marginaaliveroprosenttia kaikissa tuloluokissa. Välikysymyksessä kysytäänkin hallitukselta juuri sitä, miten verouudistus aiotaan toteuttaa, ettei pienituloisten ja lapsiperheiden asemaa heikennetä. Valitettavasti hallitus ei vastannut lainkaan tähän kysymykseen. Vastauksessa lainataan vain hallitusohjelmaa. Toukokuussa kuluvana vuonna julkistettiin tulopoliittisen selvi-

43 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1839 tystoimikunnan suunnitelmat ja laskelmat verouudistuksesta. Toimikunnan puheenjohtaja, ylijohtaja Pertti Sorsa antoi Kauppalehdelle lausunnon, jonka mukaan tulopoliittisen selvitystoimikunnan kokonaisuudistusmallin mukainen verouudistus tulee toteuttaa 90-prosenttisesti. Liikkumavaraa hän lupasi vain 10 OJo. Kun otetaan huomioon asian laajakantoisuus, jäi julkinen keskustelu verouudistusmallista keväällä ja kesällä yllättävän vähäiseksi. Syynä tähän oli se, että valtiovarainministeri Erkki Liikanen ja hallitus sanoutuivat painokkaasti irti kyseessä olevan mallin mukaisista uudistussuunnitelmista. Hallitus asettikin itse kesäkuussa kuluvana vuonna kolme toimikuntaa ja kymmenkunta virkamiestyöryhmää tekemään selvityksiä ja ehdotuksia kokonaisverouudistukseksi hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Toimikunnille ja työryhmille annettiin tarkat toimeksiannot. Pääosa näistä selvityksistä valmistuikin lähes annettujen aikataulujen mukaisesti ja pääasiallinen sisältö uudistussuunnitelmista julkaistiin Todettakoon tässä yhteydessä, että vaikka verotus koskettaa jokaista kansalaista, on verouudistuksen valmistelussa poliittinen oppositio sivuutettu täydellisesti. Kun viimeisimmät suunnitelmat on laadittu hallituksen antaman toimeksiannon perusteella ja hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti, on niitä luonnollisesti pidettävä hallituksen kannanottoina. Hallitus ei voi ainakaan nyt sanoutua irti näistä selvityksistä. Tästä eteenpäin tapahtuva keskustelu kokonaisverouudistuksesta pohjautuukin hallituksen suunnitelmiin. Käytävän keskustelun on tämän vuoksi voitava kosketella yhtä hyvin verouudistussuunnitelmaa kokonaisuutena kuin sen jokaista yksityiskohtaakin. Tämä on sitäkin perustellumpaa, kun nimenomaan hallituksen yksittäisten ministereitten toimesta keskustelu on aloitettu nimenomaan yksityiskohdista. Viittaan lapsilisien verollisuudesta tai verottomuudesta ja korkovähennyksistä käytyyn keskusteluun. Kun vertaa tulopoliittisen selvitystoimikunnan tekemiä verouudistussuunnitelmia ja hallituksen teettämiä eli hallituksen suunnitelmia, on todettava, etteivät ne eroa toisistaan esimerkiksi henkilöverotuksen osalta edes sitä kymmentä prosenttia, minkä ylijohtaja Pentti Sorsa lupasi hallituksen liikkumavaraksi. Merkittävin ero löytyy työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen osalta. Tulopoliittinen selvitystoimikunta esitti, että ne eivät olisi enää tulevaisuudessa vähennyskelpoisia. Hallitus taas suunnittelee, että ne olisivat vähennyskelpoisia. Perustellusti voidaankin kysyä, tällä pienellä myötämielisyydelläkö hallitus aikoo ostaa SAK:n ja työmarkkinajärjestöjen tuen suurituloisille ohjattaville verohelpotuksille. Jos näin todella käy, on todettava, että se tehdään hernerokkalautasellisen hinnalla. Perustoimeentuloturvan kannalta katsottuna olennaista on, miten kokonaisverouudistuksessa käsitellään verovähennyksiä, koska verovähennyksiä myöntämällä pyritään sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja sosiaalipoliittisiin päämääriin. Ensisijaisesti tulisi lähteä niiden vähennysten karsimisen tutkimisesta, jotka tehdään verotettavasta tulosta. Nämä vähennyksethän ovat nimenomaan sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia. Kun verovähennyksiä poistetaan, aiheuttaa se poikkeuksetta verotuksen kiristymistä ja näin ollen verotulojen lisäystä valtiolle, kunnille, seurakunnille ja Kansaneläkelaitokselle. Lähtökohtana tulee olla, että vähennysten karsimisesta kertyvät verotulot ohjataan suorina tulonsiirtoina ihmisille. Verouudistuksen pääarkkitehti professori Kari S. Tikka samoin kuin ilmeisesti hallituskin lähtevät taas siitä, että vähennysten karsimisesta johtuvat verotulot käytetään veroprosenttien alentamiseen. Kari Tikka toteaa ilmestyneessä Palkkatyöläinen-lehdessä sanatarkasti näin: "Henkilöverotuksen puolella vähennysten määrä on kasvanut suureksi. Niitä karsimalla voidaan veroprosenttia selvästi alentaa.'' Kysynkin, miten pienituloisten veroprosenttia alennetaan ja miten se tapahtuu, niin etteivät he joudu verouudistuksen maksumiehiksi. Heilläkin on verovähennyksiä. Tarkastelen seuraavaksi muutamia verovähennyksiä, jotka liittyvät perustoimeentuloturvaan ja lapsiperheiden asemaan, hiukan yksityiskohtaisemmin, jotta vähennysten problematiikka hiukan avautuisi, vaikka tällainen verotuspuheenvuoro onkin hyvin kuivaa kuultavaa. (Ed. Virolainen: Mutta tärkeää, tärkeää!) Ensiksi lapsivähennyksen osalta ja lapsilisien korottamisesta, koska ne on täällä käydyissä keskusteluissa kytketty yhteen: Kunnallisverotuksessa vuonna 1985 on myönnetty lapsivähennystä yli perheelle yli 1,8 mrd. mk. Verona tämä on tehnyt noin 370 milj. mk. Kun lapsivähennys on noussut vuoden markasta markkaan vuonna 1987 lasta kohti, tulee lapsivähennyksen rahallinen arvo

44 1840 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 olemaan vuoden 1987 verotuksessa yli 600 milj. mk. Valtiovarainministeriön vero-osaston mukaan lapsivähennys on myönnetty lähes jokaisen verovähennykseen oikeuttavan lapsen osalta, koska kunnallisverotuksen verotettavan tulon alaraja on hyvin alhainen. Kun työssä käymättömänkin äidin minimiäitiysraha on nykyään veronalaista tuloa, nousee se yleensä määrään, josta menee kunnallisvero. Kunnallisverotuksen lapsivähennys on sikäli oikeudenmukainen, että se ottaa huomioon esimerkiksi veroäyrin hinnassa olevat erot. Mitä korkeampi äyrin hinta on, sen suurempi on lapsivähennyksen rahallinen arvo. Kun asiaa tarkastellaan verotuksen yksinkertaistamisen kannalta, lapsivähennyksen poistamisella ei ole asiallista merkitystä. Tiedot lapsien lukumäärästä tulevat verotusrekistereihin väestörekisterikeskuksesta automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän eli atk:n kautta. Kaikki verotuslaskennat, veroilmoituksen esitäyttö jne. tehdään samoin atk:ta hyväksi käyttäen. Jos kunnallisverotuksen lapsivähennys halutaan ohjata suorana tulonsiirtona esimerkiksi lapsilisäksi, on se pelkkä silmänkääntötemppu, jossa etuus tulee vain saajalle eri nimikkeellä. Jos kunnallisverotuksen lapsivähennys muutetaan lapsilisäksi, voidaan lapsilisää korottaa noin 20 OJo :lla kenenkään etuuden saajan rahamäärän kuitenkaan muuttumatta penniäkään. Tällä silmänkääntötempulla on ainoastaan se merkitys, että näin voidaan toteuttaa sosialidemokraattien vaalilupaus lapsilisien kolminkertaistamisesta, tämän kunnallisverotuksen lapsivähennyksen osalta 20 prosenttiyksikön verran. Valtioverotuksen osalta tilanne on jonkin verran toisenlainen. Huoltajavähennyshän tehdään suoraan valtion tuloverosta, joten se on kaikille saman suuruinen. Vuoden 1985 verotuksen huoltajavähennyksen rahallinen arvo oli noin 980 milj. mk. Verotustilastosta ei pystytä aivan tarkasti määrittelemään, kuinka monen lapsen osalta huoltajavähennystä on tosiasiallisesti tehty. Vero-osaston arvio on, että vähennyksen ulkopuolelle on jäänyt enintään OJo lapsista eli lasta. Tämän rahallinen arvo on ollut noin milj. mk. Jos huoltajavähennyksen 980 milj. markan määrä ohjataan lapsilisiin, merkitsee se käytännössä, että verotuksen huoltajavähennystä saaneiden etuus pienenee, koska lapsilisien saajien määrä on suurempi kuin huoltajavähennyksen. Jotta verotuksellinen etuus pysyisi edes saman suuruisena, on valtion korotettava lapsilisiin osoitettavia varoja 150 milj. markalla. Mielestäni valtionverotuksen osalta tämä verotuskäsittely on jossakin määrin epäoikeudenmukainen, ja tältä osin tulisikin ehkä siirtyä huoltajavähennyksestä suoraan tulonsiirtoon lapsilisien osalta. Tässä ei olisi mitään ongelmia, koska kysymys olisi valtion omista verotuloista. Tämän silmänkääntötempun jälkeen kunnallisverotuksen osalta ongelmaksi tulee kuitenkin se, miten valtio, kunnat, seurakunnat ja Kansaneläkelaitos hoitavat tulonsiirrot kes-, kenään, koska lapsivähennyksen poistaminen kunnallisverotuksessa lisää näiden veronsaajien tuloja eikä suinkaan valtion. Eli joudutaan melko monimutkaisen byrokratian rattaisiin. Olen kaikesta huolimatta huolestunut lapsiperheiden puolesta. Tällaisten silmänkääntötemppujen tekemisen suhteen on oltava huolellisia ja tarkkoja. Tässä voi käydä äkkiä niin, että hyväuskoista jymäytetään. Kun lupauksia nyt annetaan, silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä eikä turhan tarkkojakaan. Mutta mitä mieltä ovat uudistuksen suunnittelijat? Ensiksikin tulopoliittinen selvitystoimikunta esitti keväällä, että kunnallisverotuksen lapsivähennys tulee säilyttää ja korottaa jopa nelin-kuusinkertaiseksi eli markasta markkaan lasta kohti lapsiluvusta riippuen. Toiseksi hallituksen asettama virkamiestyöryhmä esittää nyt lapsivähennyksen säilyttämistä myös, mutta sen lisäksi lapsilisän saattamista veronalaiseksi tuloksi. Kolmanneksi hallitus: Veroministeri on lapsilisien verottamisen kannalla, valtiovarainministeri poistaisi lapsivähennyksen ja korottaisi lapsilisiä ja pitäisi lapsilisät verovapaina, kansliaministeri pitäisi lapsilisät verovapaina. Ministeristä riippuen tilanne muuttuu. Kun tämän sekamelskan selvittämiseksi välikysymyksessä kysytään, mitä hallitus todella aikoo tehdä lapsivähennyksen poistamisen ja lapsilisien verottamisen suhteen, siihen ei anneta mitään vastausta. Täällä ei ole näitä nimeltä mainittuja ministereitä paikalla, jotta voisi kysyä, verotetaanko lapsilisiä tulevaisuudessa, poistetaanko verotuksen lapsivähennykset ja jos poistetaan, miten lisääntyvät verotulot käytetään. Ohjataanko ne verotaulukoihin suurituloisten hyväksi, käytetäänkö ne lapsilisien korottamiseen vai miten? Kansalaiset joka tapauksessa odottavat vastausta. Asiasta on syntynyt jo aika suuri hämminki. Toiseksi käsittelen sairauskuluvähennystä.

45 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1841 Siihenhän viitattiin välikysymykseen annetussa vastauksessa. Verotuksen sairauskuluvähennys koskettaa lähes jokaista Suomen kansalaista ja veronmaksajaa. Vuoden 1985 verotuksessa sairauskuluvähennys myönnettiin lähes veronmaksajalle. Sairauskuluista korvataan rahallisesti merkittävin osa sairausvakuutuksen kautta. Vuoden 1985 kunnalliseverotuksessa sairauskuluvähennyksen rahallinen arvo on ollut noin 360 milj. mk ja valtionverotuksessa noin 500 milj. markan luokkaa. Kun sairauskuluvähennys on verotettavasta tulosta tehtävä vähennys, se on sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ja suosii suurituloisia. Mielestäni ei voi olla oikeudenmukaista, että suurituloinen saa sairauskuluistaan verotuksessa takaisin OJo, kun esim. alle mk vuodessa tuloja saava ihminen kuten eläkeläinen saa alle 20 %. Pienituloista rasittavat sairauskulut jo muutoinkin suhteellisesti enemmän kuin suurituloista. Jos missä niin tämän vähennyksen osalta voitaisiin verotusta yksinkertaistaa ja vähentää verotuksessa tehtävää työtä. On todella mieletöntä, että ihmiset joutuvat vuosittain tallentamaan kymmeniä miljoonia sairauskulukuitteja pelkästään verotusta varten. Veroviranomaiset vielä niitä sitten tutkivat erikseen. Mielestäni sairausvakuutusta tulee uudistaa siten, että korvaus saataisiin yhdeltä luukulta. Uudistus tulisi toteuttaa kuitenkin siinä järjestyksessä, että ensin selvitetään sairausvakuutuksen osuus ja vasta sen jälkeen lähdetään tutkimaan verovähennyksen poistamista. Kysynkin, onko hallitus tässäkin kohtaa professori Tikan esittämällä kannalla, että vähennyksen poistamisella alennetaan veroprosentteja. Viimeisenä kohtana käsittelen vielä eläketulovähennystä. Vuoden 1983 alusta voimaantulleen kansaneläkeuudistuksen yhteydessä toteutettiin myös eläkkeitä koskeva verotusuudistus. Kansaneläkkeen pohjaosa sekä lisäosa säädettiin verotettavaksi tuloksi. Verotuksen vähennysjärjestelmän muutoksen avulla turvattiin, ettei pelkkää kansaneläkettä saavan tarvitse maksaa eläkkeestään veroa. Pelkkää kansaneläkettä saavien verottomuus ja samalla myös pienten työeläkkeiden sekä yrittäjä- ja maatalousyrittäjäeläkkeiden verotuksen kevennys toteutettiin erityisen eläketulovähennyksen avulla. Eläketulovähennyksen laskemisjärjestelmä on kyllä tavattoman monimutkainen, mutta se on toisaalta sellainen, että se turvaa pelkkää kansaneläkettä tai muuta pientä eläkettä saavan henkilön eläkkeen käteen jäävän määrän reaalitason ilman lainmuutoksia tai muita päätöksiä. Lakiin sisältyvästä laskentamenetelmästä johtuen tähän vähennykseen tulee automaattisesti inflaatiotarkistus, mutta vain kansaneläkkeen indeksitarkistuksen mukaisesti. Tätä korotusta ei hallituskaan voinut estää eikä estänyt. Se olisi vaatinut lainmuutoksen. Varjopuolena tässä vähennyksessä on se, että se estää lähes totaalisesti täyttä kansaneläkettä tai samansuuruista muuta eläkettä saavan eläkeläisen sivutulojen hankkimisen, koska vähennys pienenee vastaavalla määrällä, jolla kokonaistulor lisääntyvät. Verovapaan eläketulon ylittävistä sivutuloista eläkeläinen joutuu maksamaan veroa 40 % :sta ylöspäin. Vuoden 1985 verotuksessa oli eläketuloa saavia verovelvollisia noin Verotettavien eläketulojen kokonaismäärä oli tuolloin noin 33 mrd. mk. Eläketulovähennystä myönnettiin kunnallisverotuksessa yli eläkeläiselle, yhteensä 12,5 mrd. mk. Eläketulovähennyksen rahallinen arvo oli yli 2,6 mrd. mk. Nämä luvut osoittanevat, kuinka suuren luokan asiasta on kysymys, kun puhutaan eläketulovähennyksen poistamisesta. Mikäli eläketulovähennys poistettaisiin, kohoaisivat eläkeläisten verot yli 2,6 mrd. mk eli saman verran, kuin kansaneläkeuudistukseen käytettiin usean vuoden aikana. Tämän vuoksi eläkkeiden verotuksen muuttaminen on eräs verouudistuksen keskeisiä kysymyksiä. Millaiset ovat sitten tämänhetkiset suunnitelmat ja tehdyt suunnitelmat? Tulopoliittinen selvitystoimikunta esitti keväällä eläketulovähennyksen poistamista omassa laskentamallissaan. Hallituksen asettama virkamiestyöryhmä esittää samoin vähennyksen poistamista. Hallituksen taholta vaaditaan kaikkien tulojen samankaltaista verotuskohtelua. Se tarkoittaa samaa kuin pienten verovapaiden eläketulojen verottamista eli eläketulovähennyksen poistamista. En ole huomannut yhdenkään hallituspuolueen edustajan vastustavan näitä suunnitelmia, en edes SMP:n edustajien, köyhän kansan edustajien, niin kuin he itse nimittävät. Keskustapuolueen eduskuntaryhmä ei tule hyväksymään pientä eläketuloa saavien ihmisten verotuksen kiristämistä ja heidän asettamistaan kokonaisverouudistuksen erääksi maksumiesryhmäksi. Sen vuoksi me torjumme päättävästi suunnitelmat eläketulovähennyksen poistamisesta. Me toivomme, että tästä eduskunnasta löytyy keskustapuolueen lisäksi edes sen A

46 1842 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 verran köyhän ja vähäosaisen ihmisen puolesta toimivia kansanedustajia, että me pystymme yhdessä torjumaan eläkeläisten verotuksen kiristämisen ja heidän toimeentuloturvansa heikentämisen. Jos missä niin tässä on kysymys perustoimeentuloturvasta. Valtiovarainministeri Liikanen tosin uhkasi muutama viikko sitten täällä eduskunnassa ja nimenomaan täällä, että verouudistus toteutetaan tarvittaessa yksivuotisilla verolaeilla. Eläkeläiset ovat ryhmä, joka ei pysty puolustamaan oikeuksiaan suoranaisesti. Tämän vuoksi yksivuotinen verolaki heidän osaltaan on vakavasti otettava uhka ja mahdollisuus, mutta tämä on päättävästi torjuttava. Herra puhemies! Olen tässä puheenvuorossani pitäytynyt vain muutamiin niihin verouudistussuunnitelmiin, jotka liittyvät välikysymyksen aihepiiriin eli perustoimeentuloturvaan ja lapsiperheitä koskeviin kysymyksiin. Olisi tietysti aivan välttämätöntä ja perusteltuakin käsitellä verotusuudistussuunnitelmia laajemminkin, mutta jätän sen toiseen ajankohtaan. Käsitykseni mukaan tähän avautuu vielä tilaisuuksia myöhemminkin. Mielestäni tässä maassa tarvitaan joka tapauksessa verotusuudistusta. Sille on olemassa otollinen ilmapiiri, ellei sitä taitamattomuudella pilata, tai ainakin se oli vielä jokin aika sitten. Hallitus on luvannut myös toteuttaa uudistuksen. Tämä lupaus nyt pitää toteuttaa. Kansa odottaa verotusuudistusta, mutta ei varmasti sellaista, jonka maksumiehiksi joutuvat eläkeläiset ja pienituloiset ja josta hyödyn korjaavat pääasiallisesti vain hyväosaiset ja suurituloiset. Sosiaali- ja terveysministeri Peso 1 a: Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen täällä käsitteli varsin laajasti verouudistusta. Tuntuu, että hänellä on tällä hetkellä tiedossa tämä koko verouudistuksen toteuttaminen paremmin kuin kellään muulla tässä salissa olevalla, saatikka hallituksella. Haluan korostaa sitä, minkä totesin jo valtioneuvoston vastauksena tähän välikysymykseen. Hallitusohjelmassa on yksiselitteisesti todettu, että verouudistus ja siihen liittyvät tulonsiirrot toteutetaan siten, että tulonjako yhteiskunnassa ei muutu pieni- ja keskituloisten eikä lapsiperheiden asemaa heikentävällä tavalla. (Ed. Virolainen: Sanahelinää!) Tämä on verouudistuksen keskeinen tavoite, josta hallitus tulee pitämään myös kiinni. Tämä koskee myös niitä eläkeläisiä, joilla on pienet eläkkeet. Ed. Heikkinen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Koska oppositio on sivuutettu täysin tämän asian valmistelussa, on kai meillä sentään oikeus edes seurata tämän asian valmistelua huolella. Koska olen elämäntyöni tällä alalla tehnyt, tulen myös sen tekemään. Sen vuoksi keskityinkin vain tässä puheenvuorossani yksinomaan näihin verotuskysymyksiin. Tulen ja keskustapuolueen eduskuntaryhmä tulee myös jatkossa edes seuraamaan tätä valmistelutyötä. Ed. K i et ä v ä i ne n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Pesola, aivan kuten ed. Heikkinen totesi, pyrki riistämään meiltä keskusteluvapauden asiassa, joka koskettaa jokaista suomalaista tavalla, joka ihmetyttää todella suuresti. Ensin hallituksen taholta pyrittiin salaamaan koko valmistelu, syrjäytettiin koko oppositio siitä huolimatta, että kuitenkin hallitus opposition tukea tarvitsee täällä eduskunnassa, jos aikoo pysyviä verolakeja säätää määräenemmistösäännösten vuoksi. Tämän jälkeen, kun opposition taholta ruvetaan arvioimaan sitä, mikä on hallituksen asettamien työryhmien tulosten mahdollinen vaikutus, tullaan eduskunnassa toteamaan oppositiolle, että teillä ei ole oikeutta tämäntyyppisiä lausuntoja esittää. Tämä on vähän samanlainen käsitys, samanlainen heitto ja huitaisu, kuin ministerillä on ollut koko tämän välikysymyskeskustelun ajan. Ministeri on esittänyt käsityksiä esim. kuntatalouden vaikutuksista useita miljardeja markkoja täysin perustelematta, mistä nämä useat miljardit markat tulevat, ja kustannusarvioita, joilla ei ole mitään tekemistä niitten näkökohtien kanssa, joita keskustapuolue ja muut oppositioryhmät välikysymyksessään ovat esittäneet. Sen, mitä puheenvuorossanikin toivoin, toistan tässä. On toivottavaa, että ministeri esiintyessään hallituksen edustajana tässä keskustelussa pyrkisi olemaan hiukan tarkempi ja yksityiskohtaisempi siinä, miten hän reagoi siihen, mitä opposition taholta esitetään. Sosiaali- ja terveysministeri Peso 1 a: Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta ed. Kietäväiselle, että missään vaiheessa hallitus ei ole halunnut viedä oppositiolta mahdollisuutta osallistua tähän keskusteluun tai seurata kokonaisverouudistusta. Päinvastoin on aivan toivottavaa, että kaikkia asioita, joita ollaan valmistelemassa, seurataan ja niistä voidaan myös

47 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1843 kanta esittää. Oli varsin ihmeellistä ed. Kietäväisen taholta, että hän esittää väitteitä, jotka eivät ollenkaan pidä paikkaansa. Puhukaa asioista niin paljon kuin haluatte, mutta puhukaa myös oikealla kielellä! Ed. K i et ä v ä i ne n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Lyhyesti ministeri Pesolalle toteaisin, että kyllä juuri tämä henki tässä hallituksen linjassa on suhteessa oppositioon kaikissa asioissa, että puhukaa vain. Puhukaa vain, ja sitten jos puhutaan, niin ruvetaan toteamaan, mistä näitä tietoja on tullut. Minä näkisinkin sen, että vasta silloin opposition ääntä kuullaan, kun hallitus todellakin verouudistusta valmistellessaan ryhtyy antamaan oppositiolle myös mahdollisuuden puuttua itse uudistuksen sisältöön. Tällaista mahdollisuutta oppositiolle ei ole annettu. Korostan sitä, että tämä tilanne on tässä suhteessa täysin käsittämätön ja vertaansa vailla, kun pidetään mielessä, että kuitenkin oppositiota tarvitaan, mikäli hallitus aikoo verouudistuksen yleensä toteuttaa pysyvinä verolakeina. Vai onko tilanne sitten todella niin, että esimerkiksi ministeri Pesola on niitä henkilöitä, jotka lähtevät siitä ajatuksesta, että oppositiota ei tarvita verouudistusta toteutettaessa, kun verouudistus toteutetaan, niin kuin eräs ministeri letkautti, yksivuotisina verolakeina? Tämä tilanne on aika käsittämätön. Ed. Pekkarinen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Pesolan puheenvuoron johdosta joutuu toteamaan, että me emme nyt pidä hallituksen taholta minään kovin suurena kädenojennuksena sitä, jos hallitus sallii oppositiolle sen, että se voi käydä keskusteluja niitten tietojen perusteella, mitä hallituksen suunnitelmista on julkisuuteen vuotanut. Totta kai meillä on siihen oikeutus aina ja kaikissa tilanteissa. Se kritiikin ydin, mikä tähän asiaan liittyy, on siinä, että todella laajan yhteiskunnallisen uudistuksen valmistelusta, aivan normaalista parlamentaarisesta käytännöstä poiketen, on oppositio pantu syrjään, koko siitä valmistelutyöstä, joka tässä asiassa tapahtuu. Se on menettely, joka jatkossa varmaan tulee hallitusta vastaan sopivassa käänteessä. Ed. Maijala: Herra puhemies! Välikysymykseen vastanneen ministeri Pesolan kotipaikkakunnan päivälehti otsikoi viime suunnuntaina tästä keskustelusta: "Puhetta riittää, mutta asiat jäävät ennalleen." Lehtihän on nykyisin sitoutumaton. Samassa kirjoituksessa todetaan jäljempänä: "Kun pöly on laskeutunut täysistuntosalissa, koko asia tuntuu niin loppuun kälsitellyltä, ettei siitä puhuta enää pitkään aikaan mitään." Lehti jatkaa: "Kymmenet puheenvuorot siirtyvät tälläkin kertaa puhujapöntöstä pöytäkirjaan ja arkistoon yhteiskunnassamme harjoitetun sosiaalipolitiikan siitä vähääkään värähtämättä.'' Luettuani pääkirjoituksen jäin miettimään, miten siihen pitäisi suhtautua. Kirjoituksen tunnot eivät puolusta välikysymysmenettelyä silloin, kun hallituksen asemaa ei pystytä heilauttamaan. Kun siinä oletetaan, että asiat jäävät ennalleen, niin herää kysymys, pitäisikö siihen heittoon suhtautua siten, että puhuminen koko perustoimeentuloturvasta on turhaa ja tyhjänpäiväistä, vai siten, että ei uskota hallituksen sen suhteen mitään tekevän. Oli miten tahansa, niin maassa on satojatuhansia ihmisiä, jotka odottavat toimenpiteitä asemansa kohentamiseksi, enkä usko hallituksen olevan heidän asiansa suhteen täysin välinpitämättömän. Siksi uskon tällä keskustelulla siis olevan vaikutusta ja merkitystä. Jotain on luvattukin, joten jäämme odottamaan tuloksia. Kannustaisin hallitusta huolehtimaan sotaveteraanien toimeentulo- ja kuntoutuskysymyksistä sekä kuuntelemaan herkällä korvalla, mitä rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta esittää. Sen takana ovat veteraanien omat järjestöt. Vaikka hallitus ilmoittaakin valtion tulo- ja menoarvioehdotuksessaan varanneensa kaikkiaan 2, 7 mrd. mk veteraanien hyväksi, niin mm. juuri kuntoutusmääräraha on 10 milj. mk pienempi kuin mainittu neuvottelukunta on esittänyt. Veteraanien kannalta kuntoutustoiminta on hyvin tärkeä ja ajankohtainen asia. He katsovat, että kuntoutusta kehittämällä yhteiskunta pitää heistä huolta ja välittää heistä. Vieläkään valtion määrärahat ja kuntien niitä täydentävät määrärahat eivät ole tarvetta ajatellen riittävät. Kuntoutuksen sisällön kehittämistä toivotaan erityisesti siten, että otettaisiin huomioon ikääntyneiden veteraanien erityistarpeet. Heidän kohdallaan on tuttua, että iän mukana vaivat myös lisääntyvät. Veteraanijärjestöt ovat useaan otteeseen esittäneet, että rintamalisää ja ylimääräistä rintamalisää tulisi tuntuvasti korottaa. Keskustapuolueen esitys ensi vuoden budjettiin on ylimääräisen rintamalisän korottaminen 18 Olo :lla. Ylimääräinen rintamalisä maksetaan kansaneläkkeen lisäosan saajille. Se on siis nimen-

48 1844 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 omaan pienituloisten veteraanien toimeentuloa täydentävä eläkkeen lisä. Sen korottaminen kuuluu toimeentuloturvan parantamiseen ja on erityisen tarpeellinen mm. 70-vuotiaille tai sitä vanhemmille eläkeläisrintamamiehille, joiden muu eläketurva on jäänyt pieneksi. Se on tällä hetkellä verotonta tuloa. Rintamalisä tuli aikoinaan maksettavaksi kaikille rintamasotilas- tai rintamapalvelutunnuksen omaaville henkilöille eräänlaisena yhteiskunnan tunnustuksena maan hyväksi suoritetuista palveluksista ja tasa-arvoisesti samansuuruisena kaikille. Sekin on nyt verotonta tuloa ja määrältään tällä hetkellä vain 161 mk kuukaudessa. Sen tasoon on kiinnitetty huomiota, mistä syystä korotuksia siihen on ehdotettu. Rintamaveteraanien joukko on vielä tällä hetkellä varsin suuri, mutta se harvenee sangen nopeasti. Lisäksi, niin kuin edellä jo kerroin, heidän kuntoutuksensa muodostuu yhä enemmän vaativaksi siitä syystä, että iän mukana vaivat muistuttavat lisääntyvästi olemassaolostaan. Toivon siis, että veteraanien asioita edelleen tehokkaasti hoidetaan. Sitten kiinnittäisin huomiota erääseen pieneen ryhmään, josta olen saanut vinkin aivan viime päivinä: ne ovat sotalesket. Käytännössä yksin jääneiden sotaleskien asiat ovat hoitamatta. Ilmeisesti se on niin pieni ryhmä, ettei asia ole tullut kuulluksi. He ovat tehneet raskaan työn kasvattaessaan lapsensa yksin eivätkä ilmeisesti jaksa enää omaa asiaansa hoitaa. Toivoisin heidänkin pääsevän osallisiksi mm. kuntoutuksesta, joka siinä iässä on hyvin tärkeä asia. Käsittelen sitten sellaisia ajatuksia, joita paikallistason, käytännön työntekijöiden, kanssa keskustellessani olen merkinnyt muistiin perustoimeentuloturvasta, sen eräistä puolista. Äitiys- ja sairauspäivärahan vähimmäisturvan korottaminen: Suomalaisten ihmisten tasaarvon lisäämiseksi alimman sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan ja äitiysrahan määrän tuntuva korottaminen on ensisijaisen kiireellinen tehtävä. Sitä, että alin sairauspäiväraha on pienempi kuin työttömyyspäiväraha tai vähimmäiskansaneläke, on ihmisten ollut vaikea ymmärtää. Kun työttömyysturvan varassa oleva ihminen sairastuu, hänen toimeentulonsa heikkenee, jos hän joutuu vähimmäispäivärahalle ja varsinkin, jos hän on ollut pitkään työttömänä ja verotuksen työtulot jääneet niin pieniksi, että hänellä on oikeus vain alimpaan päivärahaan. Myös maatilatalouden harjoittajilla usein ja tietenkin perheenemännillä sekä vasta hiljattain työelämään tulleilla työtulot oikeuttavat vain alimpaan sairauspäivärahaan. Jos työtön vaikkapa omissa kotitehtävissään loukkaa itsensä ja tulee työkyvyttömäksi joksikin aikaa, alkaa ns. karenssiaika, joka on sairastumispäivä ja seitsemän sitä seuraavaa päivää, ilman mitään korvausta, ja sitten saadessaan vähimmäispäivärahaa hänen toimeentulonsa heikkenee, koska työttömyysturva on ollut 81 mk päivässä ja vähimmäispäiväraha on 45,90 mk päivässä. Tällaista on käytännön työssä ollut vaikeata perustella vakuutetuille, ja tästä saattaa aiheutua ymmärrettävästi halu salata sairautensa. Samoin työttömyysturvaa saanut naishenkilö alkaessaan odottaa lasta saattaa joutua verotuksessa olleiden työtulojen puuttuessa vähimmäisäitiysrahalle miltei vuoden ajaksi, 263 päivää. Tilannetta voi pitää kohtuuttomana, jos työttömyyspäiväraha muuttuukin vähimmäispäivärahaksi, eikä perheen kulutus kuitenkaan ole yhtään pienentynyt. Sitten kansaneläkkeen neljännen vaiheen perusteluja: Täysimääräinen kansaneläke on nyt toisessa kuntaryhmässä yksinäisenä henkilöllä 334 mk plus mk eli yhteensä mk kuukaudessa. Puolisoilla se on mk kuukaudessa kummallakin. Kansaneläkeuudistuksen tähän mennessä toteutetut vaiheet ovat saaneet aikaan merkittävän kohentumisen pelkän kansaneläkkeen varassa olevien ihmisten toimeentuloon. Mutta uudistus on yhdeltä osalta kesken, sillä neljäs vaihe vasta toteuttaisi jokaiselle tasa-arvoisesti vähimmäiseläkkeen. Nyt puolison saama eläke vaikuttaa kansaneläkkeen tasoon. Tämä ei ole nykyaikaa. Jos vaikka miehille ja naisille edelleen maksettaisiin erilaista palkkaa työelämässä, niin ei palkkaa sentään makseta erikseen sen mukaan, onko sinulla aviopuolisoa tai avopuolisaa vai oletko yksinäinen. Vaikka sanottaisiinkin, että yksinäisen menot ovat suuremmat, ei voi olla nykyaikaista ajattelua, että puolisot, joista toinen on eläkkeellä ja toinen työelämässä, kohtaavat tilanteen, jossa toisenkin jäädessä eläkkeelle tulot pienenevät muutoin ja vielä toisen puolison eläketulotkin pienenevät. Tämäkin koskee kipeimmin juuri pienituloisia eli niitä, jotka saavat pääasiallisen toimeentulonsa kansaneläkkeenä. Suurempituloisethan saavatkin eläketulojensa vuoksi vain kansaneläkkeen pohjaosan.

49 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1845 On todella aiheellista korjata säännöksiä siten, että aviopuolisot saavat kumpikin oman itsenäisen kansaneläkkeensä. Käytännössä on syntynyt jopa perheriitoja tai ainakin tavallista kiivaampaa keskustelua, kun puoliso on huomannut eläkkeensä pienenevän toisen puolison jäädessä eläkkeelle. Suuremmilla paikkakunnilla saattaa olla mahdollisuus esimerkiksi avioliiton omaisissa olosuhteissa asuen välttyä siltä, että kumppanin eläke vaikuttaisi omaan eläkkeeseen. Pienellä paikkakunnalla se ei ehkä onnistuisi, kun ihmiset tuntevat paremmin toisensa. Perustoimeentuloturvan hoidon keskittämisestä Kansaneläkelaitokselle muutamia ajatuksia: Kansaneläkelaitoksella on laaja paikallistoimistojen verkosto. Toimistoissa on myös nykyaikainen välineistä, laajat atk-sovellutukset käytössä. Paikallistoimisto sosiaalivakuutustoimikuntineen on lähellä ihmistä ja palvelut helposti saatavissa. Käytännössä muualla kuin aivan Etelä-Suomessa sijaitsevan maaseutukaupunginkin kokemuksen mukaan vakuutetut hakeutuvat Kansaneläkelaitoksen paikallistoimiston puoleen kaikissa sosiaaliturvaa koskevissa as1o1ssaan. Työeläkelaitosten palvelupisteitä muilla kuin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella ei ole lähimaillakaan, ja ihmiset eivät tiedä, miten ottaa yhteyttä työeläkelaitoksiin. Puhelimessa asioiminen on vaikeaa, kallista ja monelle maaseudun ihmiselle, varsinkin vanhemmalle väestölle, miltei mahdotonta. Jonkun toisen pitäisi silloin heidän puolestaan ottaa yhteys kyseiseen eläkelaitokseen. Paikallisessa, lähellä olevassa Kansaneläkelaitoksen palvelupisteessä voi käydä vaikkapa usemman kerran asiansa kanssa, kunnes todella tuntuu siltä, että on ymmärtänyt asiansa, ja käytännössä paikallistoimistosta löytyy oma asianhoitaja, jolta voi kysellä erilaisia asioitaan eri elämänvaiheissaan sairauden, työttömyyden, kuntoutuksen, eläkkeelle jäämisen ja muun sellaisen yhteydessä. Esimerkiksi eläkeasioissa asioiminen suuriin eläkelaitoksiin puhelimitse on hätäistä, ja usein asiakkaat kertovat, että eivät ole tulleet ymmärretyiksi. Ensimmäinen ongelma on, miten osaisi ilmaista asiansa niin, että yleisön palvelija sen ymmärtäisi. Toinen ongelma on se, onko palvelevalla juuri sillä hetkellä aikaa, halua ja sopivaa virettä kuunnella. Kolmas ongelma on sitten se vaikea virkakieli ja lakikieli, joita ei olekaan helppo ymmärtää. Luonnollista olisi, että ihminen saisi perustoimeentuloturvansa yhdestä ainoasta paikasta eikä häntä velvoitehaisi juoksemaan monessa virastossa. Koska sosiaaliturvaa koskevat päätökset, usein lakiteksteihin pohjautuen, eri sosiaaliturvan sektoreilla ovat asiakkaalle vaikeasti ymmärrettäviä, olisi myös tältä kannalta katsoen, tärkeätä olla yksi paikka, juuri tämä mainittu Kelan toimisto, josta voisi ainakin perustoimeentuloansa koskevat asiansa selvittää. Ymmärrettävään päätösten kieliasuun elikkä ns. selkokieleen ollaan Kansaneläkelaitoksessakin kiinnittämässä huomiota sekä paikallistasolla että keskushallinnossa, mutta edelleen siinä on paljon tehtävää. Tuntuu myös, että laajeneva atk:n käyttö asettaa omat rajoituksensa inhimilliselle, yksilölliselle kielenkäytölle vakuutettuja koskevissa päätöksissä. Kone on tietenkin tarkoitettu palvelemaan ihmistä eikä päinvastoin. Mutta taidamme olla tällä hetkellä aika kaukana entisen piispan Sormusen asettamasta edellytyksestä, että tekniikan sävelen täytyy olla ihmisyyden ylistyslaulu. Siitä on syytä muistuttaa jälleen. Tässä yhteydessä pidän aiheellisena kiinnittää huomion siihen, että me elämme ihmisten yhteisöissä, ja niissä ihmiset palvelevat toisia ihmisiä. Oikeastaan kaikki työ on palvelemista, mutta ennen kaikkea sitä on se työ, jolla huolehditaan ihmisestä, hänen toimeentulostaan, turvallisuudestaan, sairaudestaan ja terveydestäänkin. Siellä missä palvellaan, olisi saatava kylmät lakipykälät, ohjeet ja määräykset hengittämään inhimillistä lämpöä. Näin tapahtuukin jo ilahduttavan monessa palvelupaikassa ja -pisteessä, mutta yhä vielä monen yleisönpalvelijan rasituksena on, että edustaa jäykästi ja joustamattomasti, muodollisesti ja turhantärkeästi, jopa töykeästikin, jotain byrokraattista järjestelmää ja julkista yhteisöä. Onko sitten ihme, jos monen mielestä maailma on kylmä ja yhteiskunta etäinen? Tällaisen tuntemuksen seurauksia me sitten joudumme paikkailemaan ja korjailemaan eri tavoin. Perusturvallisuuteen kuuluu mielestäni aineettomiakin hyödykkeitä. Niiden antamisessa ja jakamisessa ei ole hallitusta eikä oppositiota, ei valtaa pitäviä eikä alamaisia, ei virasto ja, valtuustoja tai neuvostoja, vaan kaikkien niiden edellä ja yläpuolella ihminen, tunteva ja ajatteleva ihminen iloineen ja suruineen, pelkoineen ja toiveineen, yhtä raadollisena kuin me kaikki muutkin, heikkona ja heikkoutensa tunnustavana. Asettaisinkin tänä päivänä kunniakorokkeelle sellaiset ihmiset joukossamme, jotka

50 1846 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 tässäkin maailman ajassa pystyvät puhumaan ihmisinä ihmisille. He edustavat toisaalta siinä mielessä vanhaa aikaa, että noudattavat itsestään kehotusta elää ja toimia kaikkien palvelijoina, ja siinä mielessä uutta aikaa, että ovat kaiketi outoja ilmestyksiä keskuudessamme, ehkä monien mielestä naiiveja ja sinisilmäisiä, mutta ihmisiä, jotka voivat omalla käytöksellään ja asennoitumisenaan edes hieman helpottaa kanssaihmistensä elämää. Näen tässä jopa niin suuren haasteen, että pidän sitä yhteiskunnallisen palvelutoiminnan ja myös sitä suorittavan poliittisen toiminnan sosiaalisena tilauksena. Se joka tämän haasteen oivaltaa ja siihen kykenee vastaamaan, saattaa päästä pitkälle, vaikka aavistankin, että sellainen ihminen pitää tärkeämpänä hyvää palvelua kuin pitkälle pääsemistä. Ed. Viro 1 aine n: Herra puhemies! Tähän mennessä käyty keskustelu osoittaa, että keskustapuolueen ja muiden oppositioryhmien tekemä välikysymys koskettelee hyvin tärkeätä asiaa. Opposition taholta käytetyt puheenvuorot ovat iskeneet kyllä asian ytimeen. Niissä on aivan erinomaisella tavalla kosketeltu perustoimeentuloturvaa. Jo hallituksen vastaus oli ylimalkainen ja ylimielinenkin. Minä kuuntelin vain sosiaaliministeri Pesolan puheenvuoron. En kuullut toisen sosiaaliministerin Tarja Halosen puheenvuoroa, mutta ministeri Pesolan puheenvuoro oli kyllä kovin kylmä. Se oli oppositiota vähättelevä, se oli eräissä suhteissa jopa meitä loukkaava. Minä en oikeastaan ihmettele sitä, että kokoomuslainen sosiaaliministeri suhtautuu niihin ajatuksiin, joita keskustapuolueen ja koko opposition taholta esitetään niin tärkeässä asiassa kuin heikossa asemassa olevien kansalaisten toimeentuloturvakysymyksen osalta, kovin vähättelevästi, jopa ylimielisesti. Mieleeni tulee toinen kokoomusta edustanut sosiaaliministeri, ministeri Kyllikki Pohjala, jonka kanssa 1960-luvulla suoritimme työeläkelakien uudistamisen. Siinä yhteydessä ministeri Pohjala piti välttämättömänä, että myös sellaiset kansalaiset, jotka eivät ole työsuhteessa työnantajiin, nimenomaan viljelijät ja heidän perheensä jäsenet, ainakin jollakin tavoin tulivat työeläkelain piiriin. Työeläkelakiin silloin otettu viljelijöitä koskeva eläketurva ei tosin tähänkään mennessä ole kehittynyt riittävän nopeasti, eikä se pysty tarjoamaan samaa eläketurvaa kuin työeläkelaki tarjoaa työsuhteessa oleville. Kuitenkin se osoitti, että silloin vielä kokoomuspuolueessa oli ymmärtämystä myös yhteiskunnan heikkoja kohtaan. Ministeri Pesolalla ei näytä vastaavanlaista ymmärtämystä olevan, vaan hänen päätehtävänsä oli yrittää esittää meille, että me olemme väärällä asialla, koska me emme muka tunne asiaa. Kyllä me tämän asian tunnemme, mutta meillä on toisenlainen käsitys tästä asiasta ja yleensä sosiaalipolitiikasta ja eläketurvasta. Ehkä on pakko vähän kosketella historiaa. Kun aikoinaan työnantajat ja ammattijärjestöt tekivät päätöksen lapsilisästä, se esitettiin palkan lisänä tai saamattajääneen palkan korvauksena. Meillä oli, silloisella maalaisliitolla, kova työ ottaa lapsilisälain piiriin kaikki lapset. Mitä eroa niillä lapsilla on, joiden äideillä ei ole työsuhdeturvaa tai virkaehtoturvaa? Miten heidän lapsensa olisivat huonompia kuin ensiksi mainittujen lapset? Hallituksen välikysymysvastauksessa ilmenee se vanhentunut käsitys, että ihmisiä pitäisi kohdella yhteiskunnassa sen mukaan, mikä on heidän suhteensa työnantajaan tai yhteiskuntaan, kun kaikkia pitäisi kohdella samanarvoisesti. Me keskustapuolueessa edustamme juuri sitä kolmatta suurta väestöryhmää, itsenäisiä yrittäjiä, perheenemäntiä, perheenäitejä, vapaan ammatin harjoittajia, jotka jäävät kokoomuslais-sosialidemokraattisen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Siitä olemme saaneet taistella koko 40 vuoden ajan toisen maailmansodan jälkeen. Minua loukkasi syvästi myös se, kun ministeri Pesola vähän noin ylimalkaisesti heitti: miksette ole hoitaneet kansaneläkelain neljättä vaihetta, kun olette olleet hallituksessa? Minä voin, hyvät edustajatoverit, vakuuttaa, että koko niiden neljän vuosikymmenen aikana, jonka minä olen ollut eduskunnassa, me olemme tehneet kaikkemme, jotta sosiaaliturva ja myös eläketurva olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkien kansalaisten kohdalla. Meillä ovat kuitenkin olleet kovat voimat vastassa: työnantajat, kokoomuslaiset ja sitten ammattijärjestöjen vasemmistolaiset, nimenomaan sosialidemokraatit. Me emme onnistuneet saamaan hallitusyhteistyössä sosialidemokraattien kanssa neljättä vaihetta toteutetuksi, mutta me olemme saaneet toteutetuksi kolme ensimmäistä vaihetta, ja nyt on enää pienin vaihe jäljellä. Nyt on käynyt näin onnettomasti, että meidän tilallemme hallitukseen tuli-

51 Välikysymys perustoimeentulo» turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1847 vat kokoomuslaiset, jotka näyttävät olevankin samaa mieltä kuin demarit, että sellaiset ihmiset eivät tarvitsekaan mitään eläketurvaa ja sosiaaliturvaa, jotka kuuluvat kolmanteen ryhmään. (Välihuuto sosialidemokraattien ryhmästä) - No, yritetään, yritetään. Minä sanoisin sosialidemokraateille, että teilläkin on tässä vielä kentällä selittämistä. Älkää yhtään hihkuko ja heiluko tyytyväisinä, että nyt saatiin kepu tiukalle. Tämä on oikea asia, mitä me ajamme. Minä korostan ministeri Pesolalle, että neljäs vaihe käsittelee, niin kuin täällä on sanottu monta kertaa, satojatuhansia eläkeläisiä. Meillä nykyään paljon puhutaan miesten ja naisten tasa-arvosta ja meillä on tällä kertaa kaksi tunnettua, pätevää naista sosiaaliministereinä. Neljännen vaiheen toteuttaminen merkitsisi naisten aseman parantamista, sillä se aviopuoliso, joka saa pienempää eläkettä, on yleensä nainen. Meidän keskuudessamme sanotaankin, että tämä on rangaistus siitä, että on vihityttänyt itsensä miehen kanssa. Se on avioliiton rangaistus, se on aviovaimon rangaistus. Mihin se perustuu, niin kuin ed. Maijala aivan oikein kyseli? Ei se perustu mihinkään muuhun kuin vääriin käsityksiin ja ennakkoluuloisuuteen, ja jos sattuisi sosiaaliministeri olemaan joku sovinistimies, sen vielä voisi ymmärtää. Mutta nyt meidän vaiistuneet naisemme vastustavat naisten aseman parantamista. Meillähän on tasa-arvovaltuutettu Paavo Nikula. Hänen pitäisi jo puuttua tähän asiaan ja tukea meitä kaikin voimin. Minä siis sanon ministeri Pesolalle ja muille hallituksen jäsenille, että älkää luulko, ettemme me ongelmaa tuntisi. Me tunnemme sen paremmin kuin te, mutta meille on turha selitellä, jotta me uskoisimme niitä verukkeita, joita te esitätte. Ette kai te itsekään kuvittele, että me niitä uskoisimme. Te olette huonolla asialla. Eläkeläisiä tässä maassa on kovin paljon, niin kuin täällä on sanottu, ja lisää tulee. Minäkin, kun nyt seison eduskunnan puhujakorokkeella, katson, että jollain tavalla edustan eläkeläisiä ja varsinkin kansaneläkeläisiä. Minä saan 364 mk kuukaudessa kansaneläkettä ja lisäksi saan 900 mk viljelijäeläkettä, yhteensä toistatuhatta markkaa. Minulla on oikeus puhua. Sanoisin, että keskustapuolueen 1970-luvun lopulla yhdessä sosialidemokraattien kanssa sopima eläkeuudistus on eräs merkittävimmistä, oikeudenmukaisimmista sosiaalisista uudistuksista, joita tässä maassa on toteutettu. Vika on siinä, että eläkkeet juuri kansaneläkkeiden kohdalla ovat liian pieniä. Ministeri Pesola yritti puolustella itseään sanomalla, että jos kansaneläkkeitä nostetaan, korotettua eläkettä saavat tällaisetkin kansaneläkeläiset kuin minä, joka nautin sen 364 mk kuukaudessa, mutta me maksamme sen veroina takaisin. Kun eläkeuudistuksen kolmas vaihe toteutettiin 1980-luvun alussa, siihen otettiin verovähennys, ettei kansaneläkkeiden paneminen verolle kohdistuisi kaikkein pienimpiin eläkkeisiin, nykyinen hallitus yrittää verohelpotukset poistaa. Hallitus on tässä asiassa nyt mennyt vikaan, mennyt täysin metsään, ja sen olisi nopeasti havahduttava, ettei se eläkevähennyksiä vähentämällä, verotusta eläkeläisiin kohdistamalla ajaisi itseään umpikujaan, niin kuin tulee tapahtumaan, jos hallitus tätä tietä jatkaa. Lopuksi sanoisin noin yleensäkin opposition kannalta, että onhan tämä aika merkillistä, että vaikka koko oppositio, 69 kansanedustajaa, on yhtynyt välikysymykseen, hallitus pitää sitä sen arvoisena, että kun tällainenkin vanha veteraani kuin minä tulen puhumaan, ei kukaan hallituksen jäsen viitsi kuunnella sitä. Se höpisee mitä höpisee, hallitus tuumii. Sietäisi pääministerin joskus olla kuuntelemassa, mitä oppositio täällä puhuu. Täällä on tänäänkin puhuttu kovaa asiaa. Mitä varten pitää yrittää vähentää välikysymyksen vaikutusta niin, että pätkitään keskustelua monen päivän ja monen viikon osalle, kun se olisi voitu esittää paljon keskitetymmin? Ei keskustapuolue ole liikaa eduskuntaa vaivannut välikysymyksillä. Edellinen tehtiin vuonna 1972 kesäkuussa, ja silloinkin puhuttiin eläkeasioista, silloin puhuttiin suuresta eläkepommista. Sosialidemokraatit olivat niin ovelia, että he pimensivät televisioruudun ja panivat radion lakkoon ja meidän puheemme eivät menneet silloin ulos. Minä olen koko ajan odottanut, milloin nyt ruutu napsahtaa kiinni. (Välihuuto) - Onko näin? Ihme, niin kuin ministeri Pesola sanoi, että kyllähän te saatte puhua täällä mutta ei sitä kuunnella - ainakaan hallitus ei kuuntele - vielä vähemmän otetaan huomioon. Mutta jos tällä tavalla suhtaudutaan näinkin merkittävän opposition - oppositiossa on 69 jäsentä - yksimielisesti kannattamaan välikysymykseen näin tärkeässä asiassa, se voitto, jonka hallitus siinä saa, saattaa olla pyrrhoksen voitto. Ed. I kone n : Arvoisa puhemies! Ed. Virolainen sanoi äsken varmasti ihan leikkimielellä,

52 1848 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 että on rangaistava teko, kun vihityttää itsensä. Minä jatkan tuohon, että se on rangaistava teko, kun vihityttää itsensä maanviljelijän kanssa. Herra puhemies! Se taso, jolle perustoimeentuloturva mitoitetaan, on tärkeä nimenomaan niille ihmisille, joiden tulotaso on matala. Jo pidetyissä puheenvuoroissa on tullut esille monia tällaisia ryhmiä, en lähde niitä enää kertaamaan. Puutun sen sijaan erääseen ryhmään, johon en ole ainakaan täällä kuullut puututtavan, ja tämä ryhmä on viljelijäemännät, joille sairauden tai äitiyden aikainen päiväraha on riittämätön. Heille kertyy tuloa maataloustyöstä. Nuoremmat viljelijät puolittavat maataloustulon. Sen sijaan vanhemman maatalousyrittäjän puolisolle on osoitettu tulosta kolmannes eikä aina sitäkään. Viljanviljelytilan emäntä voi jäädä kokonaan ilman palkkaa riippuen verottajasta, joka ajattelee, ettei pellolla tarvita emäntää. Usein kuitenkin näillä tiloilla varsinkin kylvö- ja korjuuaikana on vierasta työvoimaa, jolle tulee järjestää ruokahuolto. Se on emännän tehtäviä, jotka hän suorittaa ilman palkkaa ja ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa, ja tämän päivän emäntä viljatilallakin ihan samalla lailla osallistuu viljan sekä kylvö- että korjuutöihin. Todennäköisesti ministeri Pesola tarkoitti vastauspuheenvuorossaan myös edellä sanottuja ihmisryhmiä mainitessaan: " Jos henkilöllä ei ole aikaisempia ansiotuloja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansionmenetystä. Päivärahan tason luonnollisena lähtökohtana tulee näissä tapauksissa olla se, että henkilö tai perhe kokonaisuutena on useimmissa tapauksissa jo järjestänyt toimeentulonsa muulla tavoin." Onko hänen siis pitänyt varautua ja käydä jo puhumassa pankkiherroille, että nyt minä aion sairastua? Lisäksi hän totesi: "Sairaudesta tai synnytyksestä aiheutuvat ylimääräiset kulut korvataan kokonaan tai osittain sosiaaliturvan muilla järjestelyillä.'' Mitkä ovat ne "muut järjestelyt" kuin kunnan sosiaalitoimisto? Tätäkö ministeri Pesola todella tarkoitti, ja näinkö vastataan niille ihmisille, jotka todella odottavat parannusta riittämättömään sairaus- ja äitiyspäivärahaansa? Kun he joutuvat sairauden tai äitiyden aikana ottamaan kotiinsa sijaisapua, korvauksen määrä lasketaankin kaikista tilan tuloista. Ei hän joudu korvaamaan vain siitä pienestä tulosta, joka itselle on osoitettu. Vuonna 1985 maatalouden emäntien keskimääräinen äitiysraha oli 77 mk päivältä, kun palkansaajien ryhmässä keskimääräinen äitiysraha oli 129 mk päivältä. Maatalouden emännillä äitiysajan sosiaaliturva jää muutenkin puutteelliseksi. Äitiysloman pituus on minimillään 155 sijaisapupäivää eli noin 5 kuukautta. Vain harva emäntä pystyy pitämään tämänkään mittaista lomaa, koska lomittajia ei ole saatavissa ja sijaisapumaksut nousevat usein niin suuriksi, ettei loman pitämiseen ole varaakaan. Kun on pakko palata töihin, tippuu äitiysraha minimiin. Ensi vuoden tulo- ja menoarviossa esitetään tutkimus-, hoito- ja lääkekulujen omavastuuosuuksien nostamista 20:stä 30 markkaan ja matkakustannusten omavastuuosuuksia 15:sta 25 markkaan. Esitys vaikuttaa syrjässä asuvien sairaitten ja pienituloisten ihmisten toimeentuloa heikentävästi, erityisesti juuri tämä matkakorvaus. Eihän 10 mk kovin suuri summa ole, kuten täällä jotkut ovat puheenvuoroissaan sanoneet ja vähätelleet tätä, mutta se on iso raha heille, jotka joutuvat sen alle 46 markan päivärahastaan maksamaan. Meillä oli tänä päivänä talousvaliokunnassa esillä nämä asiat ja siinä asiantuntijoitten aikana laskeskelimme näitä lukuja. Henkilöillä, joilla on matkakorvaukset, linja-automatka maksaa yhteen suuntaan 24 mk ja edestakainen 48 mk. Monta kertaa joudutaan suorittamaan hoitokertoja 15-20, ja se tekee silloin 960 eikä sitä korvaa mikään. On siis turha puhua tästä 500 markan yli menevästä osasta. Joudutaan hyvin monta kertaa juuri useampien lasten kanssa taksilla menemään lääkärikeskukseen. Nämä matkat eivät todella tule korvattaviksi. Ne ovat siitä pienestä päivärahasta silloin poissa. Sairauspäivärahoissa oleva seitsemän päivän omavastuuaika aiheuttaa niin ikään ongelmia omaa työtään tekeville maatalousyrittäjille kuin myös muillekin yrittäjille. Omavastuuaikana ei ole minkäänlaista toimeentuloturvaa. Sairausvakuutuksen omavastuuaika tulisikin poistaa omaa työtään tekeviltä yrittäjiltä. Maatalousyrittäjien keskimääräinen eläke on tällä hetkellä noin mk. Tämä on noin mk pienempi kuin kaikkien eläkkeensaajien keskimääräinen eläke. Monet maatalousyrittäjät, varsinkin vanhemmat henkilöt, saavat vielä tätäkin huomattavasti pienempää eläkettä. Maatalousyrittäjien eläkkeestä on 2/3 kansaneläkettä ja 1/3 työeläkettä. Työeläkettä nostetaan vuosittain työeläkeindeksin mukaan,

53 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1849 niin kuin täällä on monissa puheenvuoroissa tullut esille. Siinä otetaan huomioon ansiotason nousu yhteiskunnassamme. Kansaneläkettä taas korotetaan elinkustannusindeksin mukaan. Työeläkkeen nousu on siten huomattavasti nopeampaa kuin kansaneläkkeen nousu. Tämä johtaa siihen, että suuremmat eläkkeet nousevat huomattavasti nopeammin kuin pienemmät eläkkeet pelkkien indeksitarkistusten vaikutuksesta. Eläke-erot näin vain kasvavat. Tällaisen perusteettoman kehityksen välttämiseksi kansaneläkkeet tulisi sitoa TEL-indeksiin ja suorittaa niille ns. tasokorotus eläkerajojen pienentämiseksi. Jo varsin pienet työeläkkeet pienentävät kansaneläkkeen lisäosaa. Pienet työeläkkeet parantavat erittäin vähän henkilön kokonaiseläketurvaa. Hallituksen tulisikin kiireimmiten antaa esitys kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovittamissääntöjen muuttamiseksi eikä haudata asiaa komiteaan ja komiteaan, niin kuin nyt näyttää tehdyn. Kohtuutonta on myös se, että toisen puolison jäädessä eläkkeelle jo ennestään eläkkeellä olevan puolison eläke pienenee. Tästäkin on täällä hyvin paljon ollut keskustelua. Kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe poistaa tämän epäkohdan. Siksi tämän toteuttamista pienten eläkkeiden saajat kyselevät ja odottavat. Maatalousyrittäjien eläketurvassa on tähän liittyvä omituisuus sukupolvenvaihdoseläkkeen kohdalla. Eläkettä saavan puolison sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaa alennetaan 16 OJo:lla, jos hänen puolisolleen tulee ns. uinuva oikeus sukupolvenvaihdoseläkkeeseen, vaikkei hänelle tosiasiassa eläkettä maksetakaan. 16 OJo:n alennus markan eläkkeeseen heikentää eläkkeen antamaa toimeentuloa olennaisesti. Vähennys on noin 200 mk. Tällä eläkkeellä pitää kahden ihmisen tulla toimeen. Maataloudessa on perinteisesti tehty runsaasti vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaitten hoitotyötä kotona. Tänä päivänä puhutaan voimakkaasti avohuollon puolesta. Laitoksista pyritään siirtämään pois sellaisia potilaita, vanhuksia, jotka tulevat muualla toimeen. Heitä varten rakennetaan uusia tiloja, palvelutaloja jne. Maaseudulta löytyy jo rakennettua tilaa ja kotien ovet avautuvat entisestään, jos vain ne henkilöt, jotka omassa kodissaan tekevät yhteiskunnan kustannettavaa hoitotyötä, saisivat työstään riittävän korvauksen, joka kartuttaisi sosiaali- ja eläketurvaa. Nythän se ei anna sitä, kuten ei mikään muukaan omassa kodissa tehty työ. Niinpä perheenemäntien ja maatalouden emäntien päivärahat ja eläkkeet ovat jääneet olemattomiksi. Herra puhemies! Välikysymys on käynnistänyt laajaa keskustelua täällä eduskunnassa ja tiedotusvälineiden välityksellä eri ihmisryhmien kesken. Ehkäpä tätä kautta havahdutaan huomaamaan, miten eriarvoisina ihmiset elävät hyvinvointi-suomessamme, ja ryhdytään parantamaan toimeentuloa niille ihmisille, jotka itsestään riippumattomista syistä ovat joutuneet elämäntilanteeseen, jossa on pakotettu turvautumaan toisten tai paremminkin yhteiskunnan apuun. Ei suinkaan ole kysymys ansioista ja ansioiden menetyksestä, vaan ihmisten turvallisesta toimeentulosta. Ed. R en k o: Herra puhemies! Oppositioryhmien välikysymys osuu aikaan, jolloin rakennemuutoshallituksen antama ensimmäinen budjetti paljasti hallitusohjelman lupaukset monelta osin vesiperäksi. Perusteluksi hallituksen osalta ei riitä, että budjetin pohjat on tehty edellisen hallituksen aikana. Hallitusvastuussa olevat puolueet vastaavat maamme kehityksen suunnasta koko hallituksen ajan alusta loppuun saakka. Ennen vaaleja tässä salissa käytiin voimakasta keskustelua perhepolitiikasta, eläkeuudistuksen neljännestä vaiheesta, työttömyysturvasta ja opiskelijoiden rahoitusongelmista. Nykyiset hallituspuolueet loistavat pääsääntöisesti poissaolollaan välikysymyskeskustelun aikana tai kakkos- tai koiroosketjun edustuksella. Onko tämä tulkittava vastuun pakoiluksi vai katteettomien vaalilupauksien kiertämiseksi? Keskustapuolueen välikysymys sisältää vähäosaisten ja pienituloisten ongelmia, joita hallituksen antama vastaus vähättelee ja eräiltä osin väistelee. Hallituksen vastauksessa kiistetään mm. verovähennysten karsimisen merkitys pienituloisen ihmisen toimeentuloon. Hallitus ei ole missään vielä esittänyt keinoja, joilla etuja voidaan ohjata alemmille tulotasoille. Tältä osin hallituksen vastaus on puutteellinen, sillä pienituloisille ihmisille pelkkä asioiden kiistäminen ei vastaukseksi arkipäivän puutteessa riitä. Pienituloiset ja matalapaikkaiset ihmiset odottavat konkreettisia esityksiä verovähennystensä menettämisen kompensaatioista. Suora lainaus ministeri Pesolan vastauksesta: "Mitä pienituloisempi ihminen on, sitä vähemmän verovähennyksillä hänelle on merkitystä." On syytä kysyä, mihin tämä väittämä perustuu A

54 1850 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 On nimittäin niin, että kun liikutaan toimeentulon minimirajoilla, jokainen penni on saajalle äärettömän tärkeä. Verovähennyksen arvo muuttuu pienituloisella ihmisellä ei vain pelkäksi saaduksi markaksi, vaan myös psyykkiseksi kohennukseksi ja oikeudenmukaisuuden osoitukseksi siitä, että hänetkin otetaan huomioon muiden tulonsaajaryhmien rinnalla. Se on eräänlainen köyhän ja pienen ihmisen minäkuvan tukija. Hallituksen antama vastaus jatkuu yhtä teoreettisena ja itsekkäänä: "... sairauskulujen vero vähennyksen poistaminen ja korvaaminen suorilla sairausvakuutuksen korvauksilla olisi edullista erityisesti pienten eläkkeiden saajille ja perheille". Hallituksen vastauksessa väitetään edelleen, että kotona työtään tekevällä sairastuessaan ei ole menoja, kun ei ole myöskään ansiotuloja. On karmeata viedä näitä terveisiä kotona lapsiaan haitaville perheenäideille kylmistä tuulista, joita maan hallituksessa viljellään. Omalta osaltani panin toivoni toisen sosiaaliministerin eli ministeri Halosen vastaukseen, onhan hän tunnettu naisasianainen ja ajaa myös tasa-arvoa. Mutta hänen välikysymysvastauksensa sortui virkamiesten käyttämään palikkakieleen, josta tavallinen kansalainen ei saa juuri mitään irti. Hallituksen vastaus huipentuu kylmimmilleen kohdassa, jossa selostetaan lapsiperheiden verovähennyksiä. ''Perhepoliittisten verovähennysten korvaaminen lapsilisien korotuksella taas parantaisi erityisesti pienituloisten lapsiperheiden asemaa." - Käytännössä lapsiperheiden asiat eivät ole näin teoreettisen yksioikoisia eikä niitä pidä hoitaa kansalaisten silmissä silmänkääntötempuilla. Hallituksen vastaus kuvastaa joko tietoista kylmyyttä tai lapsiperheiden todellisten ongelmien tuntemattomuutta. Hallituksen vastaus unohtaa mm. yksinhuoltajalapsiperheet, jotka menettäisivät hallituksen esittämillä muodoilla oman väliinputoajaryhmän edut, jotka heillä nykyään on. Hallituksen vastauksesta saa edelleen sen kuvan, että hallitus vastustaa kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamista, kansaneläkkeiden tasokorotusta samoin kuin indeksitarkistuksien yhtäläistämistä. Viime perjantaina myös ministeri Halonen tuki tätä ministeri Pesolan tukemaa hallituksen kylmää linjaa. Onkin syytä ihmetellä, miksi hallituksen valtaa käyttävä puolue, vasemmistoon lukeutuva sosialidemokraattinen puolue on unohtanut vähäosaiset kansalaiset. Onhan kansaneläkeuudistus aikanaan luotu kohentamaan perusturvaa niille, joita työeläkkeet eivät koske. On tunnettu yhteistä sosiaalista vastuuta kansalaisista. Mikä on hallituksen vastaus tässä rakennemuutoksessa yhä enenevälle vähäosaisten ja pienituloisten joukolle? Tätä vastausta odotamme täällä eduskunnassa samoin kuin äänestäjäjoukot kentällä. Keskustapuolue on pitkään kantanut vastuuta maan asioiden hoidosta hallituksesta käsin. Yhteistyössä muiden vastuunkantajapuolueiden kanssa on sitkeästi ja määrätietoisesti pyritty toimenpiteisiin, joilla turvataan maan eri osien tasapuolinen kehittäminen aluepolitiikan avulla, ja ihmisten perusturvasta on huolehdittu määrätietoisilla eläkeuudistustoimenpiteillä. Välistä tämä kansalaisten hyvinvoinnin ja perusturvan eteenpäin nytkytteleminen on vaatinut paljon parjattua konsensusta. Hyvien ja huonojen puoliensa lisäksi konsensus on kuitenkin pitänyt tähän saakka sisällään tavallaan kolmenlaisen koriajattelun. Ensimmäisessä korissa ovat olleet kaikki ne asiat, jotka ovat eri kansalaispiirien ja eri puolueiden kannalta tärkeitä, myös oppositiopuolueiden kannalta tärkeitä asioita, ja ne on pyritty hoitamaan hallituksessa. Toisessa konsensuskorissa ovat olleet ne asiat, jotka ovat hallituspuolueiden kannalta ja nimenomaan pääpuolueiden kannalta tärkeitä asioita, ja ne on sovittu hallitusohjelmassa. Kolmannessa korissa ovat vasta olleet ne poliittiset asiat, joilla on politikoitu ja käytetty poliittisen vallan asetta. Korien tärkeysjärjestys on pyritty pitämään juuri tällaisena: kansalaisten yleiset edut, hallituspuolueiden edut ja sitten vasta politikointi. Nykyinen hallitus on unohtanut korin 1 ja korin 2 ja pelehtii korissa 3, eli poliittisten ohjelmien läpivieminen on tullut päämääräksi, johon röyhkeästi käytetään poliittista ylivaltaa. Sunnuntain aikana perehtyessäni näihin ministereiden vastauksiin käteeni osui sosialidemokraattisen lehden perjantain extranumero, ja ahmin sieltä kahden sivun täydeltä naisasiaa. Siellä on mm. haastateltu sosiaalihallituksen pääjohtajaa Vappu Taipaletta, joka aikanaan on ollut sosiaalipuolesta vastaavana ministerinä. Häneltä kysytään tässä haastattelussa seuraavaa: Mitkä kysymykset ovat sosialidemokraattisilla naisilla päällimmäisinä? Vastauksessaan Taipale puhuu mieluiten köyhyysteemasta,

55 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1851 aiheesta, jonka sosialidemokraattiset naiset näkevät ensimmäisenä ja toivovat puolueessa siitä keskusteltavan ja joka on tärkeäksi aiheeksi yleisesti hyväksytty. Köyhyyspuheella ei ainakaan loukata ketään. Jäin miettimään, mitä pääjohtaja Taipale tarkoittaa sanoessaan, että köyhyyspuheilla ei loukata ketään. Näen kaksi tausta-ajatusta. Seuratessani sosialidemokraattisen puolueen sisäistä kamppailua tämän maan asioiden hoidossa voin todeta, että sosialidemokraattiset naiset ilmeisesti ovat lähempänä köyhän asiaa kuin miehet, mutta tällä erää heidät on vaimennettu tässä eduskuntaryhmässä. Ehkä tätä vaimentamista kuvaa myös ministeri Halosen kylmä vastaus viime perjantaina. Toisaalta se tietenkin voi tarkoittaa, että sosialidemokraattiset naiset ovat tyytymättömiä siihen, että heidän vaalilupauksiaan ei hallituksessa lähdetä välittömästi toteuttamaan. Ehkä tämä "köyhyyspuheilla ei loukata ketään" myös tarkoittaa, että ei paljasteta turhia lupauksia kentän silmissä. Ihmiset kuitenkin ovat varsin valistuneita tätä nykyä ja kykenevät tämän näkemään. Edelleen tuossa haastattelussa Vappu Taipale ilmoittaa, että sosialidemokraattisten naisten tärkein tavoite on tuoda köyhyysteema ensi vuoden kunnallisvaaleissa tärkeimpänä asiana yhteiskunnan kehittämisessä eteenpäin vietäväksi. Niin, niin siinä ovat puheet. Entäs teot? Keskustapuolue ei voi olla hyväksymässä tätä itsekästä, vähäosaisia ja pienituloisia kylmästi kohtelevaa hallituslinjaa. Tämä tylyys näkyy ennen kaikkea aluepolitiikassa ja sosiaalipolitiikassa. Välikysymyksen ydinasiaksi olen näitten lukuisien puheenvuorojen rinnalle kaivanut ihmisyysasian ja ihmisen perusturvakysymyksen. Perusturvan arin kohta on pehepolitiikkaan liittyvä lastenhoitokysymys. Viime viikon välikysymyskeskustelussa on varsin vähän sivuttu lasten perusturvaa ja ennen kaikkea sitä ei ole lähestytty lastensuojelun kannalta. Jo sana "turva" liitetään yleensä emoon, äitiin ja hoiboojaan ja heidän antamaansa suojaan. Perusturvan ydinkysymys on lasten perusturvan eli lastenhoidon järjestämisessä, sillä lapsilla ei ole vielä äänioikeutta, eikä heillä myöskään ole kovia etujärjestöjä, joiden kautta he hoitaisivat omaa perusturva-asiaansa. Nyky-yhteiskunnassa ongelmana on perheiden sisäiset jännitteet, kiire ja aikapula eivät mahdollista riittävää perheenjäsenten keskinäistä kontaktia. Eniten tästä aikapulasta kärsivät lapset ja nuoret. Keskustapuolue vaatii hallitukselta pikaisia toimenpiteitä kotihoidontuen ulottamiseksi alle 7-vuotiaisiin lapsiin sekä lisäosan maksamiseksi kaikille pientä lastaan kotonaan hoitaville vanhemmille. Perhepolitiikassa hallitus on kuitenkin omaksunut byrokraattisen jarrutuspoliittisen linjan. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti hyvin kaunosieluisesti hoitaa perhepoliittisia kysymyksiä, mutta konkreettiset toimenpiteet ovat vähäiset. Ensi vuoden budjettiesityksessä lupaukset ovat vieläkin vähäisemmät kuin kuulluissa välikysymysvastauksissa. Keskustapuolue on ajanut kotihoidon tukea lähes parinkymmenen vuoden ajan ja sen juuret ovat äidinpalkkakeskustelusta jo opetusneuvos Kerttu Saalastin ajoilta. Monien välivaiheiden jälkeen kotihoidontuki lakisääteistettiin vuonna 1984 ja sitä käyttää noin perhettä tällä erää Suomessa. Samanaikaisesti kun maassamme, erityisesti kaupungeissa, on huutava lastenhoitopaikkojen pula ja lastenhoito-ongelmat ovat jokapäiväisiä, hallitus ei ole tehnyt mitään kotihoidontuen tason korottamiseksi eikä tarveharkinnan poistamiseksi puhumattakaan sen ulottamisesta alle kouluikäisiin lapsiin. Välikysymysvastauksessa toistamiseen valitetaan kustannuksia. Kuitenkin perhepoliittisista toimenpiteistä kotihoidon tuen kustannukset ovat noin puolet laitoshoitopaikan kustannuksista. Kotihoidon tuki on lisäksi joustava ja mahdollistaa valinnaisuuden isän ja äidin eri työelämän tilanteissa. Kotihoidontuki on inhimillinen ratkaisu ja antaa koko perheelle rakennusvoimaa, jota perheissä tarvitaan. Ennen vaaleja tässä salissa SMP puhui yhtä lämpimästi kuin keskustapuolue tänään kotihoidontuesta. Oppositio kysyykin, missä ovat SMP:n hallitusteot. Niitä ei näy. Sen sijaan SMP julistaa lojaalisuuttaan hallituspuolueita kohtaan, niin kuin perjantainen äänestyskin osoitti. Sosialidemokraattinen puolue puhui ennen vaaleja lapsilisien korottamisesta, mutta käytännön teot ovat supistuneet kovin markkaiselle linjalle. Ennen vaaleja kokoomus lämpeni vaalikauden lopulla erityisesti kotihoidontukeen ja kotiapulaisen palkkauksen sosiaaliturvamaksujen verovähennysoikeuden aikaansaamiseen. Missä ovat kokoomuksen teot ja vaatimukset hallituksessa, vai onko kokoomuskin siirtynyt osoittamaan lojaalisuutta muita hallituspuolueita kohtaan? Perhepolitiikan kehittäminen on lastensuojelun näkökulmasta yhteiskuntamme tärkeimpiä

56 1852 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 ja kiireellisimpiä tehtäviä. Lastensuojelun Keskusliiton teettämien tutkimuksien mukaan huonosti toimeen tulevia lapsiperheitä maassamme on yli Erityisesti monilapsiset ja yhden tulonsaajan varassa elävät ovat taloudellisissa ongelmissa. Nämä ovat etupäässä nuoria opiskelijaperheitä, joilla köyhyyskierre koskee myös heikkoa asuntotasoa. Tässä tilanteessa lastensuojelun kannalta on erittäin tärkeää, että lastenhoitokysymyksiä viedään monivaihtoehtoperiaatteella eteenpäin, koska perheiden tarpeet ovat erilaiset. Lastensuojelun kannalta teetettyjen tutkimusten mukaan on erityisen tärkeää parantaa lasten kasvuoloja luomalla nykyistä paremmat edellytykset vanhempien ja lasten yhdessäoloon. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, lapsiperheet lisää aikaa. Tähän keskustapuolueen vaatima kotihoidontuen maksaminen alle 7-vuotiaille lapsille ja lisäosan poistaminen tuo yhden konkreettisen vaihtoehdon ja on myös nopeasti toteutettavissa. Kotihoidontukiratkaisun kehittäminen on halpa, joustava ja varteenotettava perhepoliittinen toimenpide jatkossakin. Tutkimuksien mukaan on myös käynyt ilmi, että mikäli lapset eivät saa kotonaan sosiaalisia kontakteja riittävästi, he hakevat ne vaistonvaraisesti muualta. Tämä ns. sosiaalinen nälkä voi johtaa jopa lapsi- ja teiniäitiyteen, kuten USA:ssa on huolestuttavasti jo todettu. Muutaman vuoden takaiset tilastot USA:sta kertovat, että ns. varhaisäitiyskokemukset tässä maassa noin 25-prosenttisesti ovat 15-vuotiailla ja sitä nuoremmilla tytöillä. Näistä varhaisäitiyksistä johtaa teollistuneessa USA:ssa noin 12 Olo "pitkäaikaisiin yksinhuoltajasuhteisiin". Tämä tarkoittaa yksinhuoltajasuhdetta vielä 25-vuotiaanakin. Yleisesti ottaen teollisuusmaita seuraa uusköyhyys ja sosiaalinen ongelmavyyhti, jota ei pidä vähätellä myöskään lastensuojelun näkökannasta käsin. Suomen sosiaalihuollon ongelmat seuraavat trendimäisesti muiden teollisuusmaiden ongelmia niin vanhushuollossa kuin lastenhoidon osaltakin. Perhepoliittisilla toimenpiteillä tuleekin riittävän ajoissa estää meitä lastensuojelun osalta ajautumasta samaan pinteeseen missä USA:ssa ryvetään. Kotihoidontuen käyttäjissä on runsaasti myös vammaisten lasten perheitä. Välikysymys osui vammaisten asuntoteemaviikolle, jota vietettiin viime viikolla. Sosialidemokraattinen puolue on voimakkaasti maassamme ajanut viime vuosina vammaisten laitostamista. Tämä laitostamisen tie on nyt kuljettu loppuun. Laitoksia puretaan vammaisten työkeskuksiksi ja asuntoloiksi. Siitä huolimatta saman puolueen johdossa oleva sosiaalihallituksen pääjohtaja ei ole kyennyt riittävästi huolehtimaan vammaisten lasten ja nuorten laitoshoidon perusturvasta. Esimerkkinä mainittakoon mm. asunto-ohjelman tavoitepuoli, jossa vasta 1990-luvun puoleen väliin mennessä on kirjattu tavoitteeksi päästä kehitysvammaisten laistoshuollossa 1-2 hengen asumistasoon. Nyt normien mukaan rakennettavissa vammaisten laitoksissa huoneet ovat pääsääntöisesti 6 m 2 pinta-alaltaan, ja tähän tilaan sullotaan 3-4 kehitysvammaista pysyvästi asumaan. Tämä ahdas koppi on näitten kehitysvammaisten lasten ja nuorten koti. Samaan huoneeseen sullotut vammaiset ovat usein myös hyvin erilaisella kehitystasolla ja vammatasolla. Tästä johtuen käytetään liikaa lääkkeitä, joilla helpotetaan vammaisten nuorten ja lasten aggressiivisuutta toisiaan kohtaan. Mikä on vammaisen lapsen ja nuoren perusturva tässä tapauksessa? Teemavuonna ainakin sitä sopii julkisesti kysyä. Avohoitoa kehittämällä ei asiaa yksinomaan ratkaista, sillä yhteiskunnassamme tulee aina olemaan tietty määrä vammaisia lapsia, joiden pysyvä koti on laitos. Onkin syytä esittää vaatimuksia sosiaalihallitukseen ja sosiaaliministeriöön, jotta kehitysvammalaitoksille suunnataan riittävästi taloudellista tukea lasten perusturvan ja inhimillisen asumisen järjestämiseksi. Pelkällä asumisväljyydellä voidaan vähentää hoito-ongelmia. Asumisväljyys ja viihtyvyys on vammaisella lapsella ja nuorellakin halvin ja helpoin hoitomuoto useimmissa tapauksissa. Vammaishoidossa on saatu avohoidon osalta hyvin positiivisia kokemuksia, ja siihen vaikuttaa suoranaisesti asumisväljyys, joka rauhoittaa lapsia ja täten tuo heidät mukaan inhimilliseen kontaktiverkkoon. Mikäli keskustapuolueen esittämä kotihoidontuki toteutetaan laajennetussa muodossa ja tasokorotettuna, tarjoaa se myös kehittämismahdollisuudet vammaisten avohuollon ripeämpään kehittämiseen, jolla vapautetaan neliöitä myös laitoshoitoon jäävien lasten ja nuorten inhimilliseen asumiseen. Hallituksen molemmat sosiaalipuolesta vastaavat ministerit esittivät välikysymyksen mahdottomaksi lähinnä kustannusten takia. Keskustapuolue lähtee esityksessään siitä, että perustoimeentuloa koskevat esitykset toteu-

57 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1853 tetaan useamman vuoden aikana. Esitämme 4-5 vuotta aikaväliksi ja vaiheittain. Ennusteiden mukaan seuraavan viiden vuoden aikana maamme bruttokansantulo tulee kohoamaan 5-10 mrd. mk. Keskustapuolueen lähtökohta on oikeudenmukainen ja tasa-arvoon pyrkivä, joten tulevien vuosien bruttokansantulon noususta vaadimme noin miljardin vuosittain siirrettäväksi sille väestöryhmälle, joka on vähäosaisempia, pienituloisempia, työttömiä, opiskelijoita, ja lapsiperheitä edustava. Keskustapuolueen teettämien laskelmien mukaan kotihoidontuen korottamiseksi täyden kansaneläkkeen tasolle ja lisäosasta tarveharkinnan poistaminen maksaisi noin 160 milj. mk. Kotihoidontuen laajentaminen seitsemänvuotiaisiin lapsiin taas maksaisi noin 650 milj. mk. Nämä luvut perustuvat siihen, että noin 30-prosenttisesti lapsia hoidetaan kotihoidontuen turvin ja 70 OJo muilla keinoilla, jotka yhteiskunnallisesti ovat jo hyväksyttyjä. Nämä 160 milj. ja 650 milj. mk, laskennallisia lukuja, ovat kuitenkin suhteellisesti pieniä rahasummia siihen verrattuna, mitä nykyinen yhteiskunta joutuu maksamaan lasten psyykkisestä hoidosta, koulujen työrauhanongelmista, alkoholi- ja päihdetuhoista ja muista perheiden inhimillisistä kärsimyksistä mm. avioerotapauksissa. Lastensuojelun puolesta puhujia maassamme on vähän. Monet taustayhteisöt tietävät tilanteen ja odottavat poliittisilta päätöksentekijöiltä konkreettisia toimenpiteitä lasten ja nuorten hyväksi. Hallitus ei voi ummistaa silmiään perhepolitiikan hoidon tärkeydeltä. Kuta nopeammin ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin, sitä pienemmät ovat inhimilliset vauriot lasten ja nuorten osalta. Lasten suojelu ja lasten turva korostuu erityisesti niissä perheissä, joilla elämän muutkin tilanteet ovat ajautuneet karille tai ovat pysyvästi vaikeat. Perustoimeentuloturvan muilla erityisillä toimenpiteillä keskustapuolue välikysymyksessään pyrkii kohentamaan perheen toimeentuloa kokonaisuudessaan. Lyhyesti sanottuna keskustapuolueen tavoite on se, että tässä Suomen maassa kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla. Rakennemuutoshallitus on pantu paljon vartijaksi. Sinipunaisuudestaan huolimatta hallituksen tulisi toteuttaa monia asioita, jotka ovat kaikille kansalaispiireille tärkeitä. Perusturvauudistuksen avulla ylläpidetään Suomen kansan jo saavuttamaa perushyvinvointia, ilman että kansa ajetaan uuteen katkeroituvaan luokkayhteiskuntaan. Jo tämä sinänsä on ponnistelujen arvoinen asia. Se vaatii usein pyyteettömyyttä ja myös toisen ihmisen tarpeiden huomioimista ja ennen kaikkea poliittista tahtoa. Tätä tahtoa ovat osoittaneet kaikki oppositiopuolueet allekirjoittaessaan välikysymyksen. Välikysymyksen yhteydessä käyty vilkas keskustelu evästäköön hallitusta seuraavan vuoden budjetin teossa niin, että suomalaista yhteiskuntaa kehitetään oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisemmin eteenpäin. Ed. Antti 1 a: Arvoisa puhemies! Hallituksen suhtautumista yhtyneen opposition välikysymykseen kuvaa tämä tyhjä sali tällä hetkellä. Aivan erityisesti sitä kuvaa tyhjänä oleva ministeriaitio. Tämä on minusta asia, johon pitää jatkossa voida vaikuttaa. Eduskunnan arvovaltaa voidaan korottaa vain sillä tavalla, että hallitus omissa toiminnoissaan suhtautuu myös eduskunnan täysistuntotyöskentelyyn, välikysymyskeskusteluun, asiaan kuuluvalla vakavuudella. Ei ole mikään mahdottomuus sovittaa ministereiden aikatauluja ja eduskunnan täysistuntoa yhteen. Tätä taustaa vasten tämänhetkinen keskustelu tuntuu toisaalta turhalta, mutta menee se nyt kuitenkin eduskunnan pöytäkirjoihin. Vastauksessaan hallitus suhtautuu välinpitämättömästi, ylimielisesti keskustapuolueen ja yhtyneen opposition välikysymykseen. Hallitus piiloutuu ikänsä taakse. Sen on turha piiloutua siitä syystä, että ensi vuoden budjettiesitys on koko hallituksen antama, ja se budjettiesitys paljastaa hallituksen linjan, ja se linja on nimenomaan syy keskustapuolueen välikysymykseen. Perustoimeentuloturvaan ei tule penninkään korotusta, etujen saajien joukkoja tosin lisätään ja laajennetaan, mutta taso pysyy ennallaan. Peruspäiväraha, joka heijastuu sairauden lisäksi työttömyysturvaan, kotihoidon tukeen ym., on sellainen peruskysymys, josta nimenomaan keskustapuolueen vähempiosaisten puolesta puhujana on jatkossakin kannettava huolta, kuten on tehty koko puolueen olemassaolon ajan. Eläkeuudistuksen neljättä vaihetta odottavat kuumeisesti sadattuhannet suomalaiset eläkeläisperheet. Heinolassa järjestettiin rintamaveteraanien toimesta keskustelutilaisuus viikko sitten maanantaina. Tässä tilaisuudessa aivan selkeästi tuli ilmi se, että nykyisiä rintamaveteraaneja ei lämmitä se, että sinne korvausjärjestelmän piiriin tulee joitakin linnoituksen raken-

58 1854 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 tajia lisää, vaan heitä lämmittää se, että eläkeuudistuksen neljäs vaihe saadaan käytännössä toteutumaan. Tätä taustaa vasten tulevat esiin hallituksen katalat suunnitelmat. Ministeri Pesola ei toteuttanut jo valmiina olevaa mahdollisuutta eli neljännen vaiheen toteuttamista. Siitä oli selvitykset ministeriössä olemassa. Edelliseltä hallitukselta se jäi toteuttamatta siitä syystä, että vaalit tulivat liian lähelle. Tätä koskeva kannanotto sisältyy myös sosiaali- ja terveysministeriön 5-vuotissuunnitelmaan. Mutta nykyinen hallitus ei näe kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamista riittävän tärkeänä, koska siitä ei ensi vuoden budjettiesityksessä ole riviäkään. Vielä Heinolan tilaisuudesta sen verran, että siellä oli mukana myös muiden puolueiden kansanedustajia. Sosialidemokraateista oli saanut sinne kutsun kokonaista kaksi edustajaa. Ed. Skinnari tässä Heinolan tilaisuudessa varsin selkeästi paljasti sen, mistä eläkeuudistuksen neljännen vaiheen jarrutuksessa on kyse. Kyse on ed. Skinnarin mukaan siitä, että kansaneläkerahastot ovat sellaisia rahastoja, joiden kartuttamiseen viljelijäväestö ei ole osallistunut. Siitä syystä, kun he laskevat, että tämä neljäs vaihe hyödyttäisi nimenomaan viljelijäpuolisoita, niin he eivät ole sille niin lämpöisiä. Tässä olisi toivonut hallituksen rehellisesti tunnustavan, mistä on kyse, kun eläkeuudistuksen neljättä vaihetta ei saada toteutettua. Mutta ihmiset seuraavat tätä välikysymyskeskustelua ja tätä aihetta varsin kiitettävästi. Sen kertovat ne kirjeet, joita tulee kentältä, viimeksi tänään tänne eduskuntaan. Eräs kirjoittaja kertoo, että aikanansa keskustapuolueen tahdosta toteutui kolmas vaihe kansaneläkkeistä. Se oli monelle meille pienituloisille ja rahattemille ihmisille valtavan suuri asia. Vaikka se ei ole nytkään kahta tuhatta markkaa, paransi se niin paljon meidän toimeentuloamme. Mutta nyt nykyinen hallitus jopa kaavailee tämänkin verollepantavaksi. Älkää, hyvä ystävät, antako tämän toteutua. Tämä on kuolinisku meille. Näin kirjoittaa allekirjoittaneelle Eukko Hämeestä, henkilö, joka kuvailee, miten kovaa on ollut hänen elämänsä aikanaan, kun jo alle 13-vuotiaana on ollut pakko lähteä leivän hakuun. Neljäs vaihe koskee niitä ihmisiä, jotka ovat tämän suomalaisen nykyisen hyvinvoinnin rakentaneet. He ovat niitä ihmisiä, joiden ansiosta me nyt voimme täällä elää vapaassa itsenäisessä Suomessa ja nauttia tämän päivän hyvinvoinnista. Sitten toinen asia, jossa hallituksen takki on myös tahraantunut: Kansaneläkejärjestelmän indeksitarkistuksesta on valmistunut 10 päivä tammikuuta tänä vuonna sosiaali- ja terveysministeriössä selkeä esitys: miten tämä Kelan indeksijärjestelmän jälkeenjääneisyys voitaisiin käytännössä hoitaa. Nythän, niin kuin tiedetään, työeläkkeet ja kansaneläkkeet ovat eri indeksijärjestelmän piirissä, työeläkkeet enemmän, kansaneläkkeet vähemmän nousseen. Kuinka ollakaan, tämä esitys sisältyi edellisen hallituksen sosiaaliministerin Eeva Kuuskoski Vikatmaan budjettiehdotukseen vuodelle Kukahan siinä on käynyt punakynän kanssa? Se on varmasti tämä meidän nykyinen sosiaaliministerimme Helena Pesola. Tätä taustaa vasten olisi erittäin hyvä, että hän olisi nyt itse paikalla joko tunnustamassa tehneensä tämän punakynäliikkeen taikka vierittämässä syyn sitten ministeri Liikasen niskoille. Ilman punakynää se esitys ei sieltä budjettiehdotuksesta ole poistunut, sitä on turha kenenkään väittääkään. Tarveharkinnasta on paljon puhuttu. Näyttää siltä, että jälleen kerran eräät tahot ovat ujuttamassa kansaneläkejärjestelmään ns. tarveharkintaa. Erityisesti tätä on harrastanut hallitus ja sen parhaiten palkatut virkamiehet puhuessaan vakavissaan siitä, että Vähäosaisiroman väestön toimeentuloturva tulisi pitää tiukasti tarveharkintaisena. Ilmassa on selvästi tunnistettavissa halu saattaa kansaneläkkeetkin uudestaan tuloharkintaiseksi. On monia, jotka jo kaivavat koston kirvestä maasta raunioittaakseen kansaneläkeuudistuksen kolmannen vaiheen. Nykyisen hallituksen taustavoimat tekivät parhaansa estääkseen tämän uudistuksen toteutuksen aikanaan. Onko todella niin, että hyväosaiset lainvalmistelijat eivät ymmärrä sitä ahdistusta, minkä tarveharkinta tuo tullessaan? Jos kerran on olemassa yksinkertainen ja selvä syy, kuten sairaus, opiskelu, työttömyys tai vanhuus, miksi toimeentuloturvan tulee vähimmäistasollaan perustua yksityisasioiden nuuskimiseen? Parempiosainen saa korvauksensa kenenkään kyselemättä, niin kuin oikein onkin. Jokainen, joka muistaa, kuinka kansaneläkeläiset joutuivat suunnittelemaan koko elämänsä vain kansaneläkettä ajatellen, ymmärtää millaisen henkisen vapauden eläkeuudistus eläkeläisille toi. Tämä sama tulisi nyt ulottaa kotihoidontuen lisäosaan ja työttömyysturvaan. Nykyinen käytäntö pitää kymmeniä tuhansia

59 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1855 ihmisiä samoissa pihdeissä kuin kansaneläke aikanaan. Mutta ymmärtääkö tämä hallitus sen? Mikään vastauksessa ei siihen viittaa. Pikemminkin näyttää siltä, että yhä suurempi osa kansasta halutaan holhoavan tarveharkinnan piiriin. Tämä, jos mikä, vie ihmisiltä paitsi itsekunnioituksen, myös yrittämisen halun. Tähänkin kysymykseen ja tähän kannanottoon olisi toivonut hallitukselta tässä keskustelussa vastauksen. Herra puhemies! Mikä on sitten se tekijä, joka jatkuvasti luo tähän yhteiskuntaan näitä tulonjakopolitiikassa toiseksi jääneitä. Siihen on yksinkertainen vastaus: keskitetyt työmarkkinaratkaisut, joita meillä solmitaan ja tehdään vahvempien ehdoilla. Yksinkertaisesti tulopolitiikan sopimuspöydässä ei ole näiden vähimmäistoimeentuloturvan varassa elävien edustajia. Niin kauan kuin järjestelmä on nykyinen, joka suosii vahvoja, meillä on tässä maassa perustoimeentuloturvan tarvitsijoita, ja se joukko valitettavasti kasvaa. Ollaan yhä enemmän menossa suuntaan a- ja b-kansalaiset. Näitä b-kansalaisiahan tulee siitä syystä, että rakennemuutoksen kourissa ihmiset joutuvat työttömiksi eikä meidän nykyinen järjestelmämme ole sellainen, joka ottaisi työttömän hoitaakseen, kouluttaisi hänet uudelleen, vaan sijoittaa hänet työvoimatoimiston kortistoon laitastumaan ja henkisesti köyhtymään ja turhautumaan. Minusta tälle ajalle on ominaista se, että yhä suurempi itsekkyys on saanut valtaa. Aikaisemminhan maassamme olot olivat todella niin kovat, että ne pakottivat ihmiset yhteisvastuuseen, toinen toisestaan huolehtimiseen. Nyt on tultu aikaan, jolloin keinottelusta on tullut hyve, häpeämättömästä oman edun tavoittelusta on tullut hyve. Kysynkin, kuinka kauan suomalainen yhteiskunta kestää tätä nykymenoa. Kuinka kauan meillä on varaa jatkaa sitä, että me jatkuvasti toimimme vahvempien ehdoilla ja unohdamme heikompiosaiset? Ed. Ryynänen: Herra puhemies! Hallituksen ensimmäiset toimenpiteet ovat vahvistamassa oikeiksi keväiset ennakkoarviot siitä, mitä tuleman pitää: Tämä on hyväosaisten hallitus. On tietysti ennenaikaista tuomita hallitusta tekojen perusteella, kun tekoja on vielä kovin vähän. Keskustapuolueen välikysymys onkin nähtävä hallituksen ensimmäisen välitilinpäätöksen pohjalta tehtynä. Jos hallituksen aikeet muuttuvat teoiksi ja perusturva-asioissa tekemättä jättämisiksi, hallitus ansaitsee hyväosaisten hallituksen kyseenalaisen nimen ja kunnian. Opposition ja keskustapuolueen sen johtavana puolueena pitäisi tietysti osata olla kiitollinen siitä, että hallitus antaa näin hyviä eväitä oppositiopolitiikalle. Perustoimeentulo ja siitä tehty välikysymys on kuitenkin niin vakava asia, että se ei voi olla minkään vastuullisen ryhmän pelin väline. Huoli Suomen suunnasta, huoli kansalaisten epätasa-arvon revähtämisestä vuosikymmeniä jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen on jokaisen oppositioedustajan ja, niin uskon ja toivon, myös hallituspuolueiden yksityisten edustajien mielen pohjalla, ja se huoli on todellinen. Suomi on monien kehittyneiden länsimaiden kanssa eräänlaisessa käännekohdassa, jolle ominaista on vastuuntunnon ja omantunnon sumentuminen omien itsekkäiden pyyteiden alle. Sosiaalinen omatuntomme on käynyt ylitsevuotavaksi, ikään kuin aineellinen yltäkylläisyys keskimäärin olisi antanut tälle uudelle itsekkyydelle oikeutuksen, asia johon mm. arkkipiispa John Vikström kiinnitti reilu viikko sitten huomiota. Onkin mielestäni meidän kaikkien tässä salissa istujien - meitä ei todellakaan tällä hetkellä ole kovin monta - tässä salissa työtä tekevien syytä kysyä itseltämme, onko kipein yhteiskunnallinen ongelmamme marginaaliveron alentaminen eli hyväosaisten aseman parantaminen juuri nyt, kun tuloerot kasvavat tilastojenkin mukaan nopeasti muutenkin, kun maassa on erään tutkimuksen mukaan köyhäksi määriteltyä kansalaista, kun työtä ei riitä jakaa nykyiselläkään verotusmallilla kaikille kansalaisille. Meidän on syytä kysyä itseltämme myös, eikö juuri nyt tarvittaisi parempaa vakuutta, ennen muuta kattavampaa vakuutta perusturvasta, kun rakennemuutoksen jalkoihin jäävät yhä useammat kansalaiset, kun markkinavoimat ovat saaneet pelottavankin vahvan otteen myös yksityisten kansalaisten tasolla jakaen ihmisiä eri kerroksiin, hyödyttäen hyväosaisia ja köyhdyttäen ainakin suhteellisesti huonoosaisia, kun hallituksen kaavaileman verouudistuksen valtavirta suosisi selvästi hyvätuloisia ja söisi pienituloisten asemaa erilaisten vähennysten poistumisen myötä arviolta 5 mrd. markan arvosta. Vielä kolmannenkin kysymyksen toivon meidän kaikkien tekevän itsellemme ja hakevan siihen mielessämme vastauksen. Eikö tämä hetki, nyt jos koskaan, ole oikea hetki saattaa kun-

60 1856 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 toon perusturva, yhtenäisen kansakunnan kaikenvaravakuutus? Nyt jos koskaan yhteiskunnalla on varaa se toteuttaa vuosikymmenien unelmana. Jos koko sosiaaliturvamme on arvoltaan 55 mrd. mk vuositasolla ja jos koko kansantulomme kasvaa yli 10 mrd. markalla vuodessa, saamme perusturvan kuntoon näihin nähden taskurahoilla, arvioiden mukaan alle 4 mrd. markalla. Kuten alussa sanoin, hallituksen ensiotteet eivät lupaa hyvää kuin hyväosaisille. Perusturvan eteen hallitus ei ole tehnyt vielä juuri mitään. Sellaisiksi eleiksi voi luonnehtia korkeintaan korkeakouluopiskelijoiden opintorahan korotusta, kotihoidontuen vähäistä laajennusta aiemman lain mukaan sekä rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan korotusta. Tosin sekin kasvaa ensi vuonna vähemmän kuin tänä vuonna. Hallitus voi tietysti puolustautua aikapulalla, niin kuin on täällä moneen kertaan tehnytkin. Hyvät aikeet olisi kuitenkin voinut näyttää budjetissa. Hallitusohjelmassaharr mainitaan perusturva vain muutamalla rivillä ja tämäkin sitten ollaan vesittämässä asettamalla erilaisia komiteoita, mm. eläkekomitea, vaikka hallituksella olisi ollut edellisen hallituksen toimesta pitkälle valmistellut mietinnöt eri työryhmiltä. Ministeri Pesolan vastauksesta henkii hallituksen linjana sosiaaliturvan sitominen jatkossakin tiukasti ansioihin. Hän antoi vastauksessaan selvästi ymmärtää, että vähimmäistoimeentuloturvamme esim. päivärahojen muodossa on tasoltaan riittävä, jopa liiankin hyvä naapurimaihin verrattuna. Jos henkilöllä ei ole aikaisempia ansiotuloja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansion menetystä, kuului ministeri Pesolan kylmä linjanveto, täällä jo moneen kertaan lainattu. Tämä vastauksen kohta mm. osoitti, ettei ministerillä ole edes halua tunnustaa perusturvan ydintä, sitä että ihmisellä on sairauden tai muun poikkeavan elämäntilanteen vallitessa tietyt välttämättömät kustannukset, ja ne on hyväksyttävä kaikkien kohdalla, riippumatta siitä, mikä on heidän ansiotasonsa. Perusturvassa ei ole kyse, kuten ministeri Pesola näkee, hyvinvoinnin tason säilyttämisestä, vaan toimeentulon varmistamisesta, ja perustoimeentulon kulut ovat kaikilla samat riippumatta ansiotasosta. Hallituksen vastauksessa kuvastuu selvä vastahakoisuus perusturvaa kohtaan myös suhteessa kansaneläkejärjestelmän kehittämiseen niin neljännen vaiheen toteutuksen vastustamisen muodossa kuin indeksien vaikutusten vähättelynäkin. On melkoinen puolitotuus sanoa kansaneläkejärjestelmän kehittyneen työeläkkeitä ripeämmin vuodesta 1962 mainitsematta samaan aikaan lähtökohdista, järjestelmien eriikäisyydestä ja etuuksien huikeista tasoeroista lähtökohtatilanteessa. On helppo yhtyä mm. Eeva Kuuskoski-Vikatmaan täällä aiemmin esittämään näkemykseen siitä, että hallitus ei ole kerta kaikkiaan ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää perusturvan käsitteen sisältöä ja sen kehittämisen välttämättömyyttä tässä tilanteessa ja sen tarjoamia sopeutumismahdollisuuksia. On myös helppo yhtyä häneen siinä, että hallitus sitoo sosiaalipolitiikkansa palkkatyöhön ja ansioihin sekä sulkee silmänsä kaikelta muulta. On niin ikään todella kylmäkiskoista ajattelua, että perusturva sidottaisiin mahdollisimman alhaisella tasolla yksinomaan hintojen nousuun eikä tasoon koskettaisi yhteiskunnan yleisen vaurastumisen antaessa siihen mahdollisuuden, kuten nyt olisi asianlaita. Arvoisa puhemies! Puutun välikysymyksemme yksityiskohdista vain kotihoidontukeen ja yleensäkin kotona tehtävän työn arvostamiseen ja palkitsemiseen. Pidän sitä asiana, joka oikein ratkaistuna laukaisee monet keskeiset ongelmamme ja sitä paitsi on turvaamassa parhaiten kaikkein tärkeimmän kansalaisen varallisuuden, lastemme terveen kasvun, ja varmistamassa näin kansakunnan tulevaisuuden. Kotihoidontuen tasoa on nostettava oleellisesti nykyisestä ja ulotettava se kaikkiin alle 7-vuotiaisiin, joita ei hoideta kunnallisessa päivähoidossa, sekä poistettava lisäosan tarveharkinta. Kotihoidontuen nostaminen kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi vanhemmille on perusteltua myös siksi, että laitospaikkojen tarve vähenee tulevaisuudessa lasten määrän supistumisen myötä. Vaarana on, että rakennamme laitospaikkoja liikaa mitoittaessamme ne tämän päivän tarpeen mukaan. Kotihoito olisi näin joustava ylimenokauden ratkaisu perhepäivähoidon kehittämisen ohella. Asiantuntijat laskevat, että päivähoitopaikkoja jää tyhjilleen vuonna 2000, vaikka kaikki alle kolmivuotiaat olisi sijoitettu päivähoitoon, ja tämähän ei ole edes teoriassa mahdollista. On myös muistettava, että kotihoito on myös taloudellisesti ylivoimaisesti edullisinta. Ovathan päivähoidon kustannukset hoitopaikassa lasta kohti yli mk kuukaudessa. Koti-

61 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1857 hoidon kustannuksia kauhisteleville voisi suositella laajempaa näkökulmaa. Hoitotyö on tehtävä joka tapauksessa. Laitoksessa se maksaa enemmän kuin kodinomaisissa olosuhteissa, inhimillisestä hinnasta puhumattakaan. Kotona hoitotyötä tekevä luovuttaa työpaikkansa sitä tarvitsevalle. Näin säästetään yhteiskunnan varoja toisella luukulla, työttömyyden hoitamisessa. Haluan muistuttaa myös, että ratkaisu työttömyyteen ei löydy missään olosuhteissa yksinomaan työmarkkinoiden välityksellä. Tekemällä kotona tapahtuvasta hoitotyöstä, sekä lasten, vammaisten että vanhusten hoitotyöstä, todellisen vaihtoehdon yhä useammille luomme joustavan, inhimillisen ja taloudellisen sektorin, joka palvelee parhaiten paitsi yhteiskuntaa myös yksilöä ja samalla jakaa työtä mielekkäästi ja luo mahdollisuudet avohoidon kehittämiselle. Kotihoidon tuesta ja lyhennetystä työajasta pitäisi vähitellen kehittää joustava yhdistelmä, joka antaa ihmisille todellisia mahdollisuuksia perheen kulloistenkin tarpeiden ja hoitotyön vaatimusten mukaan. On kohtuutonta ja mielikuvituksetonta pakottaa ihmiset valitsemaan joko tai, kun sekä inhimilliset että taloudelliset tekijät puoltavat mahdollisuutta valita sekä että. Herra puhemies! Ensisijaisen toimeentuloturvan puutteiden vuoksi monet ihmiset ovat joutuneet turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen. Tämä huoltoavun korvannut toimeentulotuki on ollut voimassa runsaat kolme vuotta. Tänä aikana sen kustannukset ovat kaksinkertaistuneet. Tukea sai vuonna kotitalouttayhteensä 580 milj. mk. Sosiaalitoimistoista saatu toimeentulotuki koetaan tiukkoine tarveharkintoineen leimaavana. Tosiasiallinen toimeentuloturvan tarve on karun arkinen, työttömyys ja tulojen pienuus. Sosiaalitoimistosta on vaikea saada apua kiireellisiin tarpeisiin, koska asiat siellä ruuhkautuvat. Aikaa ja voimavaroja tarvittaisiin varsinaisen sosiaalityön hoitamiseen. Kelan maksama tulotakuujärjestelmä korjaisi tilannetta järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Toimeentulotuki voisi edelleen olla viimesijainen, kuntien myöntämä etuus. Sitä olisi mahdollista saada erityistarpeisiin ja poikkeuksellisissa elämäntilanteissa. Toimeentulohakemusten käsittely on kunnille suuri taloudellinen rasite. Viidennes sosiaalityöntekijöiden ajasta kuluu tähän. Käsittely sitoo sosiaalitoimistoissa noin 600 ihmisen työn. Edellinen eduskuntakin on edellyttänyt, että sosiaalivakuutusta, työttömyysturvaa ja opintotukea kehitetään niin, että ne antavat riittävän perustoimeentuloturvan erilaisissa elämäntilanteissa. Näin sosiaalihuoltolain mukaista toimeentuloturvan tarvetta ei syntyisi. Jollei tätä poliittista tahtoa löydy, sosiaalipoliitikkojen ennustukset kohtalokkaasta syrjäytymiskehityksestä voivat toteutua. Kun sosiaaliturvaetuudet ovat ansiosidonnaisia, toimeentulo on turvattu, jos työsuhteet ovat vakinaisia ja kokopäiväisiä. Tämä ansiosidonnaisuus on käytännössä johtanut siihen, että eniten ostovoimaansa ovat mennettäneet ne ryhmät, jotka ovat kaikkein heikoimmilla entuudestaan. Monet tutkijat kysyvätkin, onko ansioihin sidottu sosiaaliturva perusteltua yhteiskunnassa, jossa joukkotyöttömyys on pysyvä ilmiö. Sosiaalivaltio on nykyisellään itse tuottamassa syrjäytymistä edistämällä palkkatyöläisten sisäistä eriytymistä, puhumattakaan palkkatyön ulkopuolisista, joiden sosiaaliturvaa ei ole vartioimassa edes mikään etujärjestö. Presidentti Kekkosen poliittisen perinnön eräs kulmakivi on kansakunnan yhtenäisyyden vaaliminen. Tämä näkyi muun muassa hänen tahdossaan hallituksen kokoonpanossa. Hän varoi jakamasta kansaa kahteen toisilleen vastakkaiseen leiriin. Vaikka nykyinen hallitus ei jaakaan kansaa kahteen leiriin presidentti Kekkosen tarkoittamassa muodossa vasemmisto-oikeisto -linjalla, tämä hallitus toimillaan voi tehdä jaon toisessa muodossa, taloudellisin perustein ja sen jatkona poliittisesti. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hyväosaisia suosiva hallituspolitiikka jaa kansaa myös poliittisesti uusiin karsinoihin. Ja vaikka elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, ei kannata ollenkaan luottaa siihen, että hyväosaisilla on siinä lukumääräinen enemmistö, niin kuin nyt näyttää. On tietysti vaikea vetää rajaa tiettyyn kohtaan. Mutta esimerkiksi useimmat lapsiperheet kuuluvat tässä vauhdissa syrjäytyjiin joutuessaan taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon. Tämä kannattaa muistaa suhteessa perusturvaan. Herra puhemies! Kansalaisten perusturvasta huolehtiminen on kansanedustuslaitoksen tärkein moraalinen velvollisuus. Nyt meillä on mahdollisuus näyttää, haluammekko olla kehittämässä yhteisvastuun ja ihmisyyden yhteiskuntaa myös käytännössä eikä vain juhlapuheissa A

62 1858 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Ed. Häkämies (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Ryynäsen puheenvuoroa siltä osin kuin hän kosketteli kunnallista toimeentulotukea. Tuossa puheenvuorossa todettiin, että kunnallisen toimeentulotuen menot ovat vuosina kasvaneet kaksinkertaisiksi. Tämä pitää todella paikkansa, mutta keskustapuolueen edustajana hänen olisi tullut tietää se, että nimenomaisesti keskustapuolue oli silloin hallitusvastuussa. Jos keskustapuolue olisi halunnut, että valtiovalta huolehtii kansalaisten perustoimeentulosta eikä vastuuta siirretä kunnille, ei keskustapuolue olisi silloin tehnyt sen kaltaisia ratkaisuja kuin se teki, eli että toimeentulovastuu siirtyi kunnallisen toimeentulotuen muodossa yhä enenevässä määrin kunnille. Ed. A s ta l a: Arvoisa puhemies! Monia välikysymyksiä on vuosien saatossa tehty ja monia hallituksen antamia vastauksia olen täällä salissa kuullut. Nyt istuvan hallituksen antama vastaus tähän välikysymykseen edustaa mielestäni erästä pohjalukemaa. Hallituksen kylmän harkittu ja ylimielinen vastaus satuttaa erikoisesti siksi, että nyt on kysymys niistä kansalaisista, joilla on usein todellisia vaikeuksia arkipäivän elämässään. Ensi kädessä on kysymys työttömistä, sairaista, pieneläkeläisistä ja opiskelijoista. Tällä juppihallituksella ei tunnu olevan sydäntä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kohtaan, ei edes sanoissa. Olen usein miettinyt, mistä tällainen tunnevammaisuus oikein voi johtua. En pysty edes itselleni selittämään tuota tunnevammaisuuden perustaa, saatikka sitten muille. Mutta liekö syynä se, että ministereillä ei sitten ole ihmisarvoa kunnioittavaa elämän asennetta. Miten vallassa olijat, jotka usein katsovat omaavansa tulevaisuuden visioita, ottavat niin huonosti huomioon pienet ihmiset? Ihmisen syrjäytyminen on yhä nopeampaa. Se on vaarallinen ilmiö jopa juppikansallekin. Kun on joutunut syrjäytettyjen kastiin, sieltä nouseminen on hyvin vaikeata. Tämä on täysin epäinhimillinen suomalainen kehityslinja. Ihmettelen, minkälaisia ovat ne tulevaisuuden näkijät, jotka voivat sulkea silmänsä vähempiosaisilta kansalaisilta ja heidän hädältään. Kun me puhumme perusturvasta, niin meidän on tietenkin katsottava, mitkä ovat ne vähimmäisetuudet, joilla kaikkein huonoimmassa asemassa olevat kansalaiset joutuvat elämään. Mikäli hallitus ei ymmärrä, että tässä välikysymyksessä on kysymys nimenomaan näistä asioista, niin ymmärrystä pitää ehdottomasti terästää. Sairauspäiväraha ja äitiyspäiväraha on tulottomilla 1147,50 mk kuukaudessa verollisena mk kuukaudessa verollisena. Täysi kansaneläke on yksinäisenä ensimmäisessä kuntaryhmässä 1893 mk kuukaudessa verollisena. Yksinäinen toisessa kuntaryhmässä saa mk verollisena. Vähennyksen ansiosta pelkästä kansaneläkkeestä ei kuitenkaan mene veroa. Mutta jos molemmat puolisot saavat kansaneläkettä, puolisoille maksetaan, ellei kansaneläkeuudistuksen IV vaihetta toteuteta, vain 81 OJo yksinäisen henkilön täydestä lisäosasta. SKDL:n eduskuntaryhmä on ehdottanut viime keväänä kansaneläkeuudistuksen IV vaiheen toteuttamista. Työttömyysturvan peruspäiväraha on 1741,50 mk kuukaudessa verollisena mk kuukaudessa verollisena. Se tietää sitä, että työtön ja hänen perheensä saa tätä peruspäivärahaa viiden päivän ajalta viikossa, eli työttömän ja hänen perheensä ei oleteta esimerkiksi syövän viikonloppuisin. Syömiseen ei viikonloppuisin juuri rahaa riitä, kun siihen ei markkaakaan tukea tule. Työttömyysturva on tarveharkintainen, ja sangen pienetkin puolison tulot estävät sen saannin kokonaan. SKDL:n eduskuntaryhmä on ehdottanut työttömyysturvan peruspäivärahan korottamista 100 markaksi ja maksamista kaikilta päiviltä eli nostamista noin markkaan kuukaudessa. Korkeakouluopiskelijoiden opintotuki on opintovuonna mk kuukaudessa ja siitä opintorahaa 591 mk kuukaudessa. Tällä 591 markalla sitä sitten ajatellaan, että opiskelijat elävät ja pysyvät hengissä. Tai sitten ollaan sitä mieltä, että toisten pitää tässä yhteiskunnassa elääkin velaksi. Varsin omalaatuinen ajatusmalli! Tämä nykyinen hallitus ei ole esittänyt ensi vuoden budjettiin markankaan korotuksia alimpaan sairauspäivärahaan eikä työttömyysturvan peruspäivärahaan. Ministeri Pesola ei lainkaan kertonut, miksi näin on tehty. Näissä kysymyksissä jos missä on kysymys todella perustoimeentuloturvan ja perusturvan kehittämisasioista, kun ollaan tekemisissä näiden vähimmäisetuuksien kanssa. Vaalien aikana annetut ennätysvaalilupaukset on kyllä ennätysvauhdissa syöty. Tämän vuosikymmenen monissa sosiaaliturvaa koskevissa ratkaisuissa on luovuttu sosiaali-

63 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1859 politiikan alkuperäisestä tavoitteesta. Lakeja on kylläkin perusteellisestikin muutettu. Sosiaaliturvaan on myös siirretty huomattavia rahasummia. Tasa-arvon lisäämisen ja tuloerojen kaventamisen asemasta on näillä toimenpiteillä kuitenkin lähdetty eriarvoisuutta korostavalle tielle. Hyvä- ja keskituloisille rakennettu sosiaaliturva jättää vähäosaiset jalkoihin. Solidaarisuuden tilalle on astunut itsekkyys, ja yhteisvastuu on saanut valinnan vapauden tyhjän hymistelyn saattelemana antaa tilaa omavastuun ideologialle. Toisin kuin juhlapuheissa on ollut tapana väittää, myös meillä on muiden läntisten maiden tavoin tehty kipeitäkin leikkauksia sosiaaliturvaan. Näin kansalaisten on ollut vaikeata eritellä uudistusten kielteisiä ja myönteisiä osatekijöitä. Heikennyksiä on tehty paitsi lainsäädäntöä muuttamalla myös toimettomuuden keinoin. Etuuksien harkinnanvaraiset korotukset on laiminlyöty tai niitä on korotettu riittämättömästi. Näin sosiaaliturvan indeksiin sitomattomien korvausten ja päivärahojen ostovoima on heikentynyt, ja erityisen rankasti on kevennetty työttömien kukkaroa. Tätä linjaa aiotaan jatkaa mm. työllisyyslain porrastamisesityksen yhteydessä, jolloin pitkäaikaiset työttömät joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään ja jolloin yleensä pitkäaikaistyöttömiltä aiotaan ottaa pois lähes milj. mk. Vuonna 1984 nipistettiin kansaneläkkeen heinäkuun väli-indeksitarkistuksesta suurin osa pois ja verotuksessa otettiin käyttöön omavastuut sairauskuluvähennyksissä. Vuonna 1985 oli verollepanovuorossa työttömyysturva ja heinäkuun väli-indeksitarkistus poistettiin lopullisesti. Vuonna 1986 on tehty heikennyksiä mm. lääkekorvausjärjestelmään. Vaikka heikennysten yhteydessä on tehty myös selviä parannuksia, puutteellinenkin lista osoittaa, että reaganismi ja thatcherilaisuus on saanut Suomessakin jalansijaa. Siitä ovat huolehtineet erityisesti poliittinen oikeisto ja työnantajajärjestöt sekä niiden etujen vartijoina toimivat virkakoneiston osat. Valitettavasti sosialidemokraatit ja SMP:kin hallituspuolueen rooleissaan ovat olleet tukemassa tätä linjaa. Arvoisa puhemies! Nyt tehty välikysymys on perusteltu. Vastaus sen sijaan on epäinhimillinen pientä ihmistä kohtaan. Ed. A 1 h o: Herra puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa Liisa Jaakonsaari sanoi, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välikysymystä tärkeänä, että se on kansalaisten perustoimeentuloa koskettavana sisällöltään sosialidemokraateille poikkeuksellisen tärkeä kuin sydämenlyönti. Minusta keskustelu, joka täällä on käyty, on osoittanut, että välikysymys on ollut todella tarpeellinen siinä mielessä, että eduskunta on voinut keskustella nyt perustoimeentuloturvajärjestelmästä, sen aukoista ja väliinputoajista, ja hallitus on myös mielestäni saanut hyvin valmisteltujen puheenvuorojen pohjalta aika paljon eväitä siitä, miten perustoimeentuloturvan aukkoja pitäisi ryhtyä tukkimaan. Minua on kuitenkin kiusannut tässä keskustelussa se, että se on ollut niin voimakkaasti puhtaasti sosiaalipolitiikan puolella, sillä mielestäni kansalaisten oikeus työhön ja perustoimeentuloturvaan ovat paitsi todellisen hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä, myös osoitus siitä, miten työn oikeus yhteiskunnassa on järjestyksessä. Työttömyys ja sitten sen ohella selvät perustoimeentuloturvan puutteet ovat osoitus siitä, että hyvinvointipolitiikassa on epäonnistuttu ja on paljon tekemättä jäänyttä työtä. Vaikka tietysti eduskunnassa vastakkain ovat hallitus ja oppositio, on mielestäni selvää, että vastuu on myös viime kädessä poliittisella ja ammatillisella työväenliikkeellä, kun tämän kaltaisista epäonnistumisista on kysymys, sillä kummankin olemassaolon perusta kumpuaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasaarvon vaatimuksesta. On toinen asia pohtia sitten sitä, onko tuohon riittänyt voimia poliittiselta ja ammatilliselta työväenliikkeeltä, mutta on kiistämättä todettava se, että hyvinvoinnilla on kahdet kasvot ja että yksittäisen ihmisen näkökulmasta ne ovat erilaiset kuin yleisen talouspolitiikan liturgian näkökulmasta. On selvää myös politiikan mahdollisuuksille se, että jos ihmisten ongelmista tulee pelkästään trendejä, keskiarvolukuja tai asteittaisen kehittämisen kohteita, niin kuin täällä monta kertaa myös hallituksen taholta on todettu, niin silloin myös politiikan mahdollisuudet kuolevat eivätkä ihmiset enää koe sitä todellisen vaikuttamisen väyläksi. Perustoimeentuloturva- ja kansalaispalkkakeskustelu mielestäni lomittuvat toisiinsa, ja sen on nähnyt myös täällä eduskuntakäsittelyssä. Hallitus omassa vastauksessaan toteaa, että välikysymyksessä on perustoimeentulo ja perus-

64 1860 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 turva ymmärretty suppeasti ja yksipuolisesti, että perustoimeentulolla on tarkoitettu vain erilaisten sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa. Hallitus jatkaa ja sanoo vastauksessaan, että on selvä, että nyt ja tulevaisuudessa suomalaisten toimeentulo voi perustua vain työhön ja siitä saataviin tuloihin. Hallitus onkin ottanut työllisyyden edistämisen yhdeksi päätavoitteekseen. Tämän jälkeen kuitenkin hallitus tyytyy yhdessä kappaleessa, tässä samassa, jossa puolet kappaleesta menee työn oikeuden ja työn välttämättömyyden korostamiseen, toteamaan loppuosassa kappaletta, että kysymys on elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä huolehtimisesta. Mielestäni tältä osin hallitusta voi perustellusti kritisoida siitä, että vastaus on jäänyt puolitiehen. Onhan toki työllisyyden edistäminen ja ylipäätänsä työllisyyspolitiikka yksi tärkeimmistä asioista, kun huolehditaan myös siitä, miten ihmiset jokapäiväisen leipänsä ansaitsevat. Tässä suhteessa vain sen kapea tarkastelu, mikä on kansainvälinen kilpailukyky tai mikä on elinkeinoelämän perusedellytysten turvaaminen, josta ei sanota sen tarkempaa, on riittämätöntä. Tässä suhteessa hallitus kompastuu itse samaan, josta se itse asiassa oppositiota aivan oikeutetusti on kritisoinut kyselyn sisällön suhteen. Jos perustoimeentuloturva ja kansalaispalkkakeskustelu lomittuvat toisiinsa, mielestäni on välttämätöntä ainakin yhdellä tarkastelutavalla arvioida perustoimeentuloturvaoikeuden sisältöä. Tuo tarkastelutapa on se, mikä on aktiivista ja mikä on passiivista yhteiskunnan tukitoimintaa. Kansalaispalkkaa sellaisena kuin siitä vaalien yhteydessä käytiin keskustelua ja osittain myös täällä - sisällöllä tonni kaikille - voidaan mielestäni varsin perustellusti kritisoida passiivisena ja syrjäyttävänä tapana huolehtia elämisen ehdoista. Työväenliikkeen näkökulmasta on tärkeää painottaa ihmisten perusoikeutta työhön ja sitä, että perustoimeentulon kautta aktiivisesti, yhteiskuntaan liittävästi korostetaan työn ja sen kautta toimeentulon sisältöä. Jos työn oikeus muuttuu nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa, myös työn sisältö muuttuu mutta sen merkitys ei muutu. Se on tärkeää todeta myös silloin, kun puhutaan siitä, miten ihmiset tulevat toimeen, miten hankkivat leipänsä. Työn oikeus ei ole pelkästään sitä, että eletään leivästä, vaan myös sitä, miten työtä tehdään. Se merkitys ei siis muutu. Työssä tapahtuvia muutoksia on mielestäni mahdollista hallita. Työelämän uudistamisen ympärillä käyty keskustelu on ollut enemmän psykologista työn muuttumisen ja rakennemuutoksen hallinnan haparoivaa etsintää kuin itse asiassa sitä, mistä pitäisi olla oikeastaan enemmän kysymys, eli työntekijöiden käytännöllisten työn tekemisen tapojen ja työympäristöön vaikuttamisen tapojen löytämistä. Näin on kuitenkin ollut ilmeisesti välttämätöntä edetä, sillä vallalla on hyvin syvä epäluottamus työväenliikkeen kykyyn pitää huolta työntekijöistä ja työpaikoista, työväenliikkeen kykyyn pitää huolta oikeudesta työhön ja toimeentuloon. Metallin vaaleissa sosialidemokraattien tappiota on aivan väärin myös Metalliliiton johdon taholta selitetty alhaisella äänestysaktiivisuudella taikka sitten tehdyn vaalityön kritiikillä. Näin on syyllistetty niitä ihmisiä, jotka ovat näin ottaneet kantaa vaalin kautta siihen, miten voimasuhteiden ammattiyhdistysliikkeessä tulisi jakautua. Oleellista on se, että hylättyjen äänestyslippujen mä'ärä kertoo siitä ahdistuksesta ja vaikuttamisen keinojen loppumisesta, jonka ihmiset työpaikoillaan tänä päivänä kokevat. Myös sosialidemokraattien tappiot muissa eri vaaleissa kielivät siitä luottamuspulasta, joka on syntynyt tehtyjen ratkaisujen jälkeen moneen kertaan. Metalliliiton piirissä mielestäni onkin syytä miettiä, miksi kirjapainoalalla teknologiset mullistukset on voitu hyvin aktiivisella ammattiyhdistystoiminnalla hallita niin, etteivät työntekijät ole jääneet turvattomiksi, sillä vaikka hallitusta rakennemuutoksesta puhutaankin, teollisuustyö ei rakennemuutoksessa katoa mutta sen luonne muuttuu. Silloin kysymys siitä, miten metallityöläiset hallitsevat tuota muutosta, on kysymys, johon Metalliliiton itsensä pitää löytää vastaus. Tuosta hallitsemisesta niin ammatillisen kuin poliittisen työväenliikkeen piiristä löytyy vastaus siihen, miksi työväenliikkeellä menee huonosti. Jos antaudutaan, kukaan ei luota siihen, että oikeuksien puolesta taistellaan. Mielestäni siis perustoimeentuloturvavälikysymyksen ongelmallisimpia puolia on juuri se, että se niin totaalisti myös opposition kysymyksessä syrjäyttää työn tekemisen oikeuden ja sen muutokset koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassa. Se miettii vain sitä, miten jo syrjäytyneiden ihmisten toimeentulon tilkkutäkkiä olisi toisilla tilkuilla parasta paikata. Kuitenkaan koskaan mielestäni sosiaaliturvana ei voida korvata sitä oikeutta, joka ihmisillä on toimeen-

65 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1861 tuloonsa työn tekemisen, yhteiskuntaan liittymisen kautta. On tietysti totta, että perustoimeentuloturvan kohdalla on myös näkökulma siitä, miten sairaiden, vammaisten, eläkeläisten tai ylipäätänsä ikääntyneiden ihmisten toimeentulo järjestyy, kun he eivät enää voi olla aktiivisesti mukana työelämässä, tai että he työttömyysturvan kautta joutuvat järjestämään toimeentuloansa. Niin kuin on monessa puheenvuorossa sanottu ja mikä myös näkyy hallituksen vastauksesta mielestäni, ongelmana on sosiaali- ja terveydenhuollon tilkkutäkkimäisyys ja siksi hyvin merkittävien väliinputoajaryhmien muodostuminen. Tämä on osoitus siitä, että hyvinvointipolitiikassa, pitkäjänteisissä ja suunnitelmallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelujärjestelmissä on sellaisia perusvikoja, että ne jo itsessään synnyttävät tilanteita, joissa kenenkään elämäntilanne ei sellaisenaan sovi ohjeisiin ja määräyksiin. Mielestäni onkin hallitun rakennemuutoksen kannalta hyvin tärkeätä pohtia sitä, minkälaiseksi muodostuu jälkiteollinen palveluyhteiskunta ja miten se yksilöllisesti ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Jo hallitun rakennemuutoksen sloganista seuraa se, että myös perustoimeentuloturvajärjestelmiä on hyvin kriittisesti tarkasteltava, korvattava niitä yksinkertaisemmilla ja yksittäisten ihmisen oikeusturvaa paremmin kunnioittavilla tavoilla. On kysymys siis varsin isosta remontista, ja nyt ehkä ollaan käynnistämässä eduskunnan tasolta keskustelua tämän ison remontin käynnistämisestä. Mutta yhtä kaikki, mielestäni tämäkin on yhteydessä siihen, miten verotuksen kokonaisuudistus toteutetaan, sillä kysymys ei todellakaan ole pelkästään siitä, kuinka paljon rahaa eduskunta haluaa tai oppositio haluaa lätkäistä budjetin erilaisille momenteille, vaan kysymys on tietenkin siitä, miten kaikki eri osat toimivat yhdessä. Pienituloisten eläkkeensaajien tai ylipäätänsä pienituloisten ihmisten aseman kannalta on aivan yhtä tärkeää pohtia sitä, miten verotuksen tavoin ja keinoin heidän asemaansa voidaan helpottaa. Kysymys sitten siitä, mitkä ovat suoria tulonsiirtoja, on todellakin sosiaalipolitiikan harkintaa, mutta sitä ei voi tehdä irrallaan siitä, mikä on verotuksen kokonainen vaikutus. Hallituksen vastausta on syytetty tunnevammaisuudesta, kylmyydestä ja kovuudesta. Voisi melkein uskoa, että jostakin tämäntapaisesta olisikin kysymys, ellei olisi kuunnellut huolellisesti opposition taholta käytettyjä puheenvuoroja. Tunnevammaisuudesta, kylmyydestä tai kovuudesta tuskin on silloin kysymys, kun myös opposition taholta välikysymyksen allekirjoittaneet eduskuntaryhmät esittävät niin kovin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitkä ovat onglemat. Niistä ei parhaallakaan tahdolla saa lämmintä ja inhimillistä perustoimeentuloturvan kehittämisen linjaa vaan kovin ristiriitaisen ja toistaan korvalle lyövän suorastaan riitelevän perustoimeentuloturvan kehittämisen linjan. Mielestäni kritiikki, että ikään kuin hallitus on kokonaan heittänyt väliinputoajien ongelmat sivuun eikä kiinnittäisi huomiota kokonaisuudessaan yhteiskunnan vähäosaisiin, on liian kevyesti heitetty. Varsinkin, jos lukee huolellisesti hallituksen ohjelman, voi nähdä, että tämä keskustelu on myös tiedostettu hallituksen piirissä hyvin vakavasti. Tosin itsekin olen sitä mieltä, että olisi tietenkin hyvä, jos hallitus olisi kuuntelemassa puheenvuoroja, joita täällä on, koska uskon, että jokainen puheenvuoron valmistelija on huolellisesti paneutunut siihen, minkä näkee tärkeäksi täällä sanoa. Kaikissa aikaisemmissa puheenvuoroissa on yritetty keskittyä johonkin erityiseen ongelmaalueeseen, koska todellakin perustoimeentuloturvan järjestelmä- tai oikeastaan ei ehkä saisi käyttää lainkaan sanaa "järjestelmä" -on hyvin monimuotoinen ja se koskettaa hyvin monenlaisia yhteiskunnan ryhmittymiä: työttömiä ja sotaveteraaneja, lapsiperheitä jne. Itsekin haluan painottaa erästä ryhmää, joka on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeä ja joka liittyy siihen, josta puhuin aikaisemmin, nimittäin hallittuun rakennemuutokseen. Sanoohan hallituskin budjettiesityksessänsä, että tämä hallinta haetaan ennen kaikkea juuri koulutuksen, tutkimuksen ja muun kehittelytyön kautta. Silloin tietysti herää kysymys siitä, miten huolehditaan opiskeluaikaisen toimeentulon järjestämisestä, varsinkin kun kaikki yhdestä suusta ovat todenneet, että opiskeluaikaiseen toimeentuloon liittyy yksi pahimmista ja suurimmista väliinputoajaryhmittymistä, joita meidän perustoimeentuloturvajärjestelmässämme on. Eduskuntahan on hyväksyessään vuoden 1987 tulo- ja menoarvion sen yhteydessä hyväksynyt myös opintotuen kehittämisohjelman, jonka runko näkyy myös hallitusohjelmasta. Siinähän todetaan, että opintotukea tulee kehittää perustoimeentuloa turvaavaksi etuudeksi. Tämän mukaisesti opintorahan tulisi nousta

66 1862 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 puoleen opintotuen määrästä vuoteen 1990 mennessä. Eduskunta tuolloin edellytti myös keskiasteen tuen jälkeenjääneisyyden korjaamista ja huomautti myös, että asumisen tukijärjestelmä on pidettävä erillään opintotukijärjestelmästä. Hienoista liikahdusta tämänkaltaisen opiskeluaikaisen perustoimeentulon järjestämiseksi on ensi vuoden budjettiesityksessä nähtävissä. Mutta edelleenkin ne ongelmat, jotka itse opintotukijärjestelmässä ovat, velkaantuminen ja ylipäätänsä se, että opiskeluajat tätä kautta pidentyvät, ovat olemassa. Samaan aikaan kaiken kukkuraksi opetusviranomaisten ja opintotukiviranomaisten taholta on ehdotettu, että opintotuki tulisi sitoa valmistumisaikaan, mikä nyt tietysti johtaa ojasta allikkoon ja on sitä samaa hölmöläisten peitonleikkuupuuhaa, johon niin monta kertaa valitettavasti on joutunut törmäämään, kun yritetään mennä sieltä, missä aita on matalin, ongelmien yli. Kysymys todellakin opintotukijärjestelmän kokonaisremontissa on varsin isoista periaatteellisista kysymyksistä, jolloin mielestäni on välttämätöntä, että aikuisopiskelun, täydennyskoulutuksen ja jatko-opiskelun, kohdalta tehdään sellainen muutos, että se on tasavertaisessa asemassa perusapintojen kanssa. Mielestäni tulisikin muodostaa Valtion opintotukikeskuksesta valtion koulutuspankki tai koulutusrahasto, joka myöntää lainoja perustutkintojen, jatkotutkintojen ja muiden opintovapaalaissa tarkoitettujen omaehtoisten opintojen suorittamista varten. Samalla tulisi yhdenmukaistaa opintovapaalain tarkoittaman koulutuksen ja työllisyyskoulutuksen rahoitusperusteet siten, että koulutettava itse päättää, kumman koulutusmuodon hän valitsee. Nyt työllisyyskoulutus on huokuttelevampi kuin perusopintoihin tähtäävä koulutus, ja se ei tietenkään voi olla missään määrin oikea ratkaisu. Viime eduskuntakaudella myös monet eduskuntaryhmät, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kokoomuksen eduskuntaryhmän ohella, tekivät aloitteen siitä, että opintotuen määrä tulisi sitoa 12,5 OJo suuremmaksi kuin kansaneläkkeen perusosa ja täysi lisäosa. Oli sitten tuo taso mikä tahansa, opintotukijärjestelmän kokonaisuudistus on kiireesti pantava vireille, ja se tulee rahoittaa paitsi valtion, yksityisen sektorin ja myös tietysti itse opiskelijoiden lainan kautta. Tästä varmasti ei koskaan päästä eroon, ettei opiskeluaikainen toimeentulo jossakin määrin olisi lainaankin sitoutunutta. Mutta on myös välttämätöntä, että yrityksiltä ja yhteisöiltä peritään liikevaihtoon ja poistojen määrään sidottua koulutusrahastomaksua, koska yritysten ja ylipäätänsä elinkeinoelämän kannalta on täysin välttämätöntä, että heillä on käytettävissään hyvän peruskoulutuksen saanutta työvoimaa ja että yrityksestä jatko-opintoihin voi siirtyä hyvin joustavasti ja siitä ei tule taloudellisia menetyksiä aiheuttava aika. Miten sitten koulutusrahasto voisi käytännössä toimia? Se siis ensinnäkin pitäisi irrottaa pankkien vallasta ja siihen tulisi maksaa osuutensa niin valtion, yksityisen sektorin kuin opiskelijoiden, ja tämä koulutusrahasto myöntäisi opiskelijoille lainat. Lainojen takaisinmaksu sitä vastoin sidottaisiin opiskelijan valmistumisen jälkeisiin verotettaviin tuloihin, jolloin oikeudenmukaisella tavalla takaisinmaksun kautta tasoitettaisiin eriarvoisuutta, joka tietysti on selvä silloin, kun on kysymys hyvätuloisista ja toisaalta pienipaikkaisista ihmisistä ja siitä, mihin ammatteihin he valmistuvat. Tämäkin on hyvin yksinkertaista järjestää käytännössä, sillä takaisinmaksujärjestelmän voi sitoa enoakanpidätyksen yhteyteen. Tämä järjestely olisi todellinen askel kohti koulutuksellista tasaarvoa ja se yhdenmukaistaisi Opiskeluajan rahoitusjärjestelyjä. Samalla se tietysti myös toimisi todellisena investointina tulevaisuuteen. Mielestäni ehkä tämän välikysymyskeskustelun, joka on ollut kovin lavea ja hyvin monenlaisia asioita sisällä pitävä, ongelma onkin ollut se, että ongelmat on kyllä hyvin tiedostettu, mutta kovinkaan paljon uutta siitä, miten näitä ongelmia pitäisi korjata, ei tässä keskustelussa ole tuotu esille. Senpä vuoksi toivonkin, että tämä ehdottamani koulutusrahaston muodostaminen olisi yksi niistä ehdotuksista, joita vakavasti mietittäisiin hallituksen piirissä, kun hallitusohjelman mukaista opintotukijärjestelmän kokonaisremonttia lähdetään toteuttamaan. Tällä olisi mielestäni hyvin suuri merkitys niiden aukkojen paikkaamisessa, joita nyt kiistatta perustoimeentuloturvassa on olemassa, ja se olisi myös askel, jonka jälkeen kokonaisuutena suomalainen yhteiskunta voisi paremmin ja voisi saada enemmän hyötyä siitä, että meillä on hyvin koulutettua ja mielellään opiskelevaa, motivoitunutta työvoimaa, joka työn oikeuden kautta on pyörittämässä tämän kansakunnan rattaita ja myös kantamassa huolta niistä, jotka näiltä rattailta tippuvat syystä tai toisesta joko vähäksi aikaa taikka kokonaan, ja tästä kokonaisuudesta pitäisi myös tämän perustoimeentuloturvavälikysymyksen kohdalla olla kysy-

67 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1863 mys. Valitettavasti todella työstä, sen oikeudesta ja sen muutoksista ei täällä paljoakaan ole kuullut puheenvuoroja. Ed. T. Roos : Herra puhemies! Välikysymys on jälleen tehty. Kysymys kansalaisen perusturvasta on kuitenkin sen verran pyhä asia, että siihen puuttuminen voitaisiin ehkä hoitaa muullakin tavalla kuin nyt on tehty. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin äskeinen puhuja ed. Alho, että täällä käytetyt puheenvuorot ovat antaneet hallitukselle hyvää materiaalia, näkemyksiä ja viestejä monenlaisilta kentiltä. Ed. Gustafsson viime viikolla vertasi välikysymystä taikinaan, joka ei nouse. Sopasta on sanottu, että mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Näyttää taikina toimivan samojen keittiölakien mukaan. Oppositio on kepun johdolla tarjoamassa jo ottelupalloa hallitukselle, vaikka ensimmäisestä erästäkin on pelattu vasta puolet. Lentopallotermeissä edelleen pysyäkseni palautan vain mieliin, että erä päättyy aina eräpalloon ja vasta aikaisintaan kolmen erän jälkeen voidaan pelata ottelupallo. Kepun imussa kentän laidalle näyttää nyt tulleen niin innokkaita pallopoikia omine palloineen, että asian kyllä ymmärtää. Kentälle ollaan sinkoamassa vihreätä ja vieläkin vihreämpää palloa. Siellä on parin sortin punaista pelivälinettä ja sitten on oikein hurskaan valkoinen ilmapallokin vielä. Hallitusta kovistellaan nyt menneistä ja äskettäin tehdyistä synneistä. Kyllähän se sopii. Kotkan silmin me sosialidemokraatitkin sen edesottamuksia seuraamme, mutta emme sentään mene pesän rauhaa häiritsemään silloin, kun meneillään on haudonnan vaihe. Katsomme sitten mekin, minkälaisia poikasia munista tulee, ja arvioimme aikanamme ja ajan kanssa, ovatko lentokykyisiä vaiko enemmän broilerin sukua. Tällä haluan muistuttaa alussa siteeraamani ed. Gustafssonin lailla erityisesti niitä puhujia, jotka jo ovat tietävinään harkinnan alla olevan verouudistuksenkin lopputuloksen ja haitalliset vaikutukset tavallisen vähäväkisen kansalaisen perustoimeentuloon. Hallituksen työtä tässä vaiheessa asiassa varmasti suunnattomasti helpottaisi, jos opposition taholta sen käyttöön ja korjattaviksi hetimiten toimitettaisiin nämä uudet verolait, jotka oppositio ilmeisesti hallituksen kiireet ymmärtäen on sen puolesta laatinut. Niiden lakien sisältö ei ainakaan vastaa sitä linjaa, joka sosialidemokraateilla näissä asioissa on, joten ne olisi nyt hyvä saada peukaloitaviksi aivan näinä aikoina. Vai ovatko puheet ja pelottelut vain ennustajaeukkojen ja -ukkojen puheiden tasoa, tarkoitettukin vain villitsemään eikä hillitsemään? Kun nuo puheet kuitenkin ilmiselvästi liittyvät välikysymyksen aihepiiriin, saattaisi todella olla paikallaan, että myös hallituksen puolelta hieman heitettäisiin öljyä laineille. Jonkinlaisen rauhoittavan väliraportin aika ja paikka nimittäin alkaa olla varsin lähellä. Ymmärrän niin, että välikysyjät kysymyksellään haluavat hallituksen tulevina aikoina ahkeroivan sosiaalipuolen vainolla. No, tietysti oppositio haluaa hallituksen hajoavan, siihenhän välikysymyksen toki pitäisi tähdätä. Mutta ei se tälläkään kerralla taida onnistua, vaikka kysyjien joukossa on opin käyneitä korppusotureitakin. Tuleviin aikoihin onkin todella perusteltua syytä katsella, mutta ei niin kuin äskeinen hallituskumppanimme, joka edellisen hallituksen tekoja tiiraa kiikari perinteisesti kädessä pidettynä, mutta tämän uuden yrittäjän tulevaa taipaletta katselee kiikarin väärästä päästä. Sosiaalimenot ovat tänään, tänä vuonna noin 93 mrd. mk, joka on noin 24 OJo bruttokansantuotteestamme. Sen verran suuresta summasta on kysymys, että sietääkin olla huolissaan tulevasta kehityksestä, sillä sitäkin pitää tapahtua. Ministerien arvioiden mukaan siinä vaiheessa, kun nyt uudet kansanedustajat ovat ansainneet itselleen täyden kansanedustajaeläkkeen, ovat sosiaalimenomme jo 139 mrd. mk. Suhteellisen luotettavia arvioita pystytään tekemään vuodelle 2030, ja silloin nuo menot ovat noin 275 mrd. mk. Tasaista vauhtia kasvaa sosiaalimenojen kansantuoteosuuskin. Jos talouskasvu ei etene viime vuosien vauhdilla, joudumme väistämättä tilanteeseen, jossa joko sosiaaliturvaa on heikennettävä tai sitten veroja ja maksuja kasvatettava, niin että kyllä huolta kansalaisten perustoimeentuloturvan tulevaisuudesta on syytäkin kantaa niin opposition, mistä se sitten tulevina etä- tai lähivuosina muodostuukin, kuin myös hallituksen väristä ja väristyksistä riippumatta. Tällä hetkellä meidän vajaasta 5 miljoonasta kansalaisestamme jonkinmoista eläkettä nostaa jo henkilöä. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että yleinen eläkeikä ei olekaan enää 65, vaan 63 vuotta. Uudet eläkejärjestelmät ovat johtaneet muun muassa siihen, että vain kymmenesosa miehistä ja neljäsosa naisista siirtyy eläkkeelle vasta 65-vuotiaina, ja kun

68 1864 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 julkisen sektorin eläkeikäjärjestelyt vihdoin johtavat tulokseen, tulevat nekin muuttamaan vielä noita lukuja. Perusteltuunkin huoleen siis on aihetta lähivuosina. Nyt elämme vielä kylvöaikaa, eloa on paljon, korjaajiakin näyttää löytyvän, mutta kannattaa pitää mielessä vanha viisaus, sillä nyt kylvämme sitä, mitä seuraavat sukupolvet niittävät. Perustoimeentuloturvan tulee ulottua niin työ- kuin eläkeikäisiinkin. Välikysymyksessä esitetään joukko vaateita. Siinä esitetään lasku, mutta ei sille maksajaa. Ensi vuonna toteutettuna välikysyjäin hyvä tahto olisi 7 mrd. markan hintaluokkaa. Merkittävä piirre opposition ohjelmajulistuksessa oli tarveharkinnasta luopuminen lähes täydellisesti. Tässä yhteydessä totean, että en voi ymmärtää ja ensimmäistä kertaa kuulinkin sellaisen termin, jota ed. Anttila käytti, "holhoava tarveharkinta". Ehkä siinä piilee juuri syy, miksi he vastustavat asiaa ja miten he sen näkevät. Jos niin tehtäisiin, että tästä tarveharkinnasta luovuttaisiin, emme voisi enää puhua vähäväkistä lähimmäistä ymmärtävästä ja auttamaan kykenevästä sosiaalilainsäädännöstä ja käytännöstä, vaan jokaiselle jotakin ja kaikkea kaikille -järjestelmästä. Siihenkö oppositiossa olevat työväenpuolueetkin todella pyrkivät, siis jakamaan etuuksia myös suurten pääomatulojen saajille, kasinokeikareille ja hehtaariherroille? Jos me opposition ohjeiden mukaan lähtisimme tämän maan sosialipolitiikkaa raivaamaan, olisi valtionlaivamme varsin nopeasti karilla tai ahtojäiden puristuksessa. Mitä silloin vastaisimme esimerkiksi kunnallisen toimeentulotuen perusosan saajille, mitä ennalta ehkäisevän toimeentulotuen tarvitsijoille? Mikä olisi vastauksemme vammaisille, jotka perustellusti odottavat tukijärjestelmiensä uudistamista? Mitä vastaisimme vanhukselle, jolla eläke ei riitä oman kotiasunnon pitämiseen asuttavassa kunnossa ja joka kuitenkin voisi siinä asua, jos hänellä olisi mahdollisuus saada sinne tarvitsemiaan, itse asiassa varsin vaatimattomia kotipalveluita? Välikysymyksen allekirjoittajat eivät ainakaan allekirjoittamassaan tekstissä tähän tyydyttävästi vastaa. Yhtä mieltä kysyjäin kanssa on kylläkin helppo olla siitä, että kansalaisen perustoimeentuloturvaa tulee kehittää. Ei myöskään ole mahdollista, että siinä olisi jokin absoluuttinen piste, jonka saavutettuamme voisimme sanoa, että nyt ovat kaikki karanneet lampaat karsinassa, nyt on kaikilla hyvä olla. Turvajärjestelmiä rakentaessamme ja uusiessamme jo olemassa olevia on syytä pitää mielessä muun muassa sekin, että emme saa luoda systeemiä, jossa rahaa virtaa monenkaltaisten järjestelmien kautta ulos ja toisaalta kerätään erilaisten palvelumaksujen välityksellä varat tuon myllyn pyörittämiseen. En jaksa uskoa, että olisimme köyhän asialla, jos tuohon sortuisimme. Tutkimukset näet osoittavat, että alimmat tulonsaajaryhmät käyttävät eniten palveluita. Palauttamalla esimerkiksi terveyskeskusmaksut me itse asiassa rahoittaisimme varakkaiden terveydenhuollon vähäosaisempien kustannuksella. Maahamme on viime vuosien aikana rakennettu eri sosiaalivakuutusjärjestelmiä. Tässä rakennustyössä on keskustapuoluekin ollut kiitettävästi mukana. Katsotteko todella, että olette rakentaneet hiekalle ettekä kestävälle kalliolle? Tähän mennessä toteutetut sosiaalivakuutusjärjestelmät ovat takeena siitä, että taloudellinen asema ei merkittävästi heikkene, vaikka ihminen tulisi työkyvyttömäksi, hän sairastuisi, jäisi työttömäksi, perheen huoltaja kuolisi, perheeseen syntyisi lapsi tai henkilö tulisi vanhaksi. Nämä etuudet koskevat jo niin monia, ettei kenenkään tarvitse pelätä minkäänlaista leimautumista, vaikka niitten välityksellä apua ahdinkoansa saakin. Tämäkin on huomion kiinnittämisen arvoinen asia. En nimittäin ole niinkään varma, että tämä ajankohta toteutuu, jos luomme kansalaispalkkaluonteisen jokaiselle jotakin -järjestelmän. Siinä näet eivät etuudet kohdennu syyn ja tarpeen mukaan. Kaikki saavat kaikkea antajan uskoessa, että kyllä sillä toimeen tulee ja komeasti pärjää. Näin synnyttäisimme uuden yhteiskuntaluokan, joka todella eläisi tuolla palkalla ja olisi vaarassa leimautua jos miksi. Herra puhemies! Ministeri Puhakka totesi pian pari vuotta sitten, että köyhyyttä vastaan on taisteltava oikein asein. Köyhyyden määrittely sinänsä ei ole vaikeata etenkään, jos yrittää pitää mielessä, että ihminen ei elä yksin leivästä. Erityisen vaikeata on määrittely silloin, kun köyhyyttä pyritään tarkastelemaan väestöryhmittäin tuloryhmätarkastelun sijasta. Eivät kaikki maataloudesta leipänsäkään saavat ole aivan samantuloisia. Satakunnan kivisiä maita viljelevä pienviljelijä ei taida luontevasti samaistua uusmaalaiseen viskiohran suurviljelijään. Eivätkä eläkeläisetkään aivan samalle viivalle luontevasti asetu, eroja löytyy sieltäkin. Siksipä ei perustoimeentuloturvaa parantaes-

69 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1865 sa ole syytä hurmioitua termeistä eikä näennäisluvuista. On syytä pyrkiä näkemään lukujen ja kirjainten takaa avun tarpeessa oleva ihminen. On syytä pyrkiä tarveharkintaisen perustoimeentuloturvan rakentamiseen eikä yrittää välttämättä särvintä leivälle, joka jo on niin täyteen lastattu lohella ja savustetulla poron lihalla, että lisää siinä ei enää pysy. Suomesta löytyy vielä särvittämätöntäkin leipää. Välikysyjäin tarkoitusten perään täällä on kysytty jo useampaan kertaan. Uskottavaa vastausta ei ole tullut, lupauksia kylläkin. Tavallinen kansalainen on, jos kaiken on malttanut lukea ja jaksanut uskoa, kuin Tutteli ja Putteli muinoin tienhaarassa. Toinen tie, jolle oppositio on tienviitan pystyttänyt, lupaa pelkkiä herkkuja. Tämä hallituksen tie lupaa turvatun tulevaisuuden, jonka luomisessa huonompiosainenkin otetaan huomioon. Merkillistä, että todella keskustapuoluekaan ei tähän asti jo kuljetun yhteisen tiemme varrelta löydä minkäänlaista hyvää. Tuntuukin, että keskustapuolue yrittää nyt vakooja Bergiingin temppua; on otattanut uuden valokuvan itsestään ja yrittää uskotella näin olevansa vallan joku muu kuin vielä puoli vuotta sitten. Yritys ei onnistu, sillä niin monet sormenjäljet on kepu kerinnyt tähän maahan jättää, ja ollakseni rehellinen myönnän, että niitä sormenjälkiä löytyy sellaisistakin paikoista, mistä niitä ei missään nimessä kannata pois pyyhkiä. Aivan oikein oppositio kantaa huolta kysymyksessään maamme tulevaisuudessa harjoitettavasta eläkepolitiikasta, sen suunnasta ja tavoitteista. Sitä vain en ymmärrä ja hyväksy, minkä kumman takia oppositio antaa ymmärtää hallituksen olevan kylmä heikommassa asemassa olevia kohtaan. Kyllä minullakin on omat ja jonkin verran perustellutkin käsitykset esimerkiksi erilaisten komiteoiden työstä ja erityisesti siitä, miksi jotkin asiat siirretään komiteoiden kuolettavaan syleilyyn. Hallitus nyt kuitenkin on asettanut komitean tutkimaan ja selvittämään pienten työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden yhteensovitussäännösten toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä eläkkeiden tarkistusmenettelyä. Odotetaan nyt kaikessa rauhassa tuonkin komitean tuloksia ja osoitetaan sitten lämmintä tahtoamme siihen suuntaan kuin oikein on. En kuvittele olevani ollenkaan ainoa, jolle on kerrottu juuri tämän kohdan tarpeellisuutta korostavia esimerkkejä elävästä elämästä. Herra puhemies! Itse asiassa on ollut hyvä asia, että kansalaisen perusturvasta, kansalaisen perusoikeudesta on täälläkin taas kerran puhuttu. Uskon hallituksen saaneen tarpellisia eväitä talven varalle, jonka yli se nyt aiotusta epäluottamuslauseesta huolimatta sentään mitä ilmeisimmin elää ja tekee työtään. Ed. Häkämies : Herra puhemies! Haluaisin puuttua välikysymyskeskustelussa erääseen asiaan, jota täällä jo varsin useassa puheenvuorossa on kosketeltu. Ed. Juhantalon ym. tekemässä välikysymyksessä todetaan: "Perustoimeentuloturvan kehittämisellä helpotetaan myös kuntien rasitusta, joka yleisen toimeentuloturvan hoitamisessa ja rahoittamisessa on kasvanut erittäin voimakkaasti ja näin lisännyt myös erityisesti pienituloisten ihmisten verorasitusta. Riittävä ja yhtenäinen lakisääteinen toimeentuloturva vähentää kuntien maksaman toimeentuloturvan tarvetta ja siitä kunnille aiheutuvia kustannuksia. Nykyisen vähimmäisturvan riittämättömyys pakottaa kansalaiset turvautumaan lisääntyvässä määrin toimeentulotukeen, josta aiheutuu tarpeetonta ja kansalaisia nöyryyttävääkin juoksutusta luukulta luukulle." Näin siis välikysyjä. Tavoite on toki oikea, mutta keskustapuolueen oma linja tässä asiassa on ollut täysin epälooginen. Asiasta on olemassa myös tutkittua tietoa. Nimittäin kuntien keskusjärjestöt ovat selvittäneet kunnallisen toimeentulotuen kehitystä vuosina Selvitys osoittaa, että kunnallista toimeentulotukea koskevat menot ovat mainittuna ajanjaksona kasvaneet keskimäärin kunnissa 87,3 ll7o eli lähes kaksinkertaistuneet tuona ajanjaksona. Tuskin millään muulla sosiaalitoimen sektorilla kustannuskehitys on ollut yhtä vauhdikasta. Menolisäys on kuntien mukaan johtunut perusosan tason noususta ja asiakasmäärän lisääntymisestä. Sosiaalitoimen asiakkaaksi on joutunut riittämättömän perustoimeentulon johdosta siirtymään yhä uusia ryhmiä, mm. opiskelijoita. Edelleen kunnat vastauksessaan toteavat, että työttömyysturva on riittämätön, ja myös tästä aiheutuu tarvetta turvautua kunnalliseen toimeentulotukeen. Edelläolevasta on hyvin selkeästi käynyt ilmi, että välikysymyksen tekijät tältä osin syyttävät hallitusta ongelmasta, joka on syntynyt keskustapuolueen itse ollessa hallitusvastuussa. On tietysti hyvä, että kunnallista toimeentulotukea on parannettu, mutta jos kerran keskustapuolue on jo aikaisemmin ollut sitä mieltä, että perus A

70 1866 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 toimeentulo tulee ratkaista muulla tavalla kuin kunnallisen toimeentulotuen avulla, olisi tuolloin eli vuosina tullut tehdä tekoja perustoimeentulotuen puolesta eikä siirtää kustannusvastuuta kunnille. Erityisen mielenkiintoista on tilastoista havaita, että kunnallisen toimeentulotuen tarve on ollut suurinta monissa sellaisissa kunnissa, jotka ovat perinteisesti olleet keskustapuolueen hallitsemia. On tietysti pelkästään tilastoista vaikea arvioida, mistä tämä johtuu, mutta varmastikaan ei haetulta tunnu sellainen johtopäätös, että näissä kunnissa on tunnettu kaikkein vähäisintä kiinnostusta niiden ihmisten ongelmia kohtaan, joiden hätä on suurin. Olihan nimittäin niin, että ennen vuotta 1983 saattoi kukin kunta itse määritellä toimeentulotuen, silloisen huoltoavun, tason, Vasta sen jälkeen on säädetty ja määrätty tietty vähimmäistaso valtioneuvoston päätöksellä. Tätä taustaa vasten joutuvat hieman outoon valoon lähinnä ne keskustapuolueen käyttämät puheenvuorot, joissa hallitusta syytetään välinpitämättömyydestä. Kynnys heittää ensimmäinen kivi näyttää olevan kovinkin matala. Ed. Kuuskoski-Vikatmaan käyttämä puheenvuoro oli monilta osin ajatuksia herättävä, mutta onkin kysyttävä, heijasteleeko se sittenkin enemmän puheenvuoron käyttäjän omia mielipiteitä kuin keskustapuolueen tai sen kannattajakunnan ajatuksia. Kuuskoski-Vikatmaa toteaa hallituksen yrittävän valaa sementtiin sellaisia kohtia yhteiskunnassa, joissa mitä ilmeisimmin ollaan väistämättömän muutoksen edessä. Väite keskustapuoluelaisen suusta lausuttuna tuntuu varsin hämmästyttävältä. Kyllä kai juuri keskustapuolue on ollut se, joka ei ole suostunut ymmärtämään yhteiskunnassa vääjäämättömänä tapahtuvaa rakennemuutosta. Voisinkin kysyä, missä ihmeessä ovat ne keskustapuolueen avaukset, joissa on tunnettu mielenkiintoa rakennemuutoksen ongelmien ratkaisemiseen. Herra puhemies! Välikysymys, on sitten kyse kunnallisesta toimeentulotuesta tai välikysymysaihepiiristä yleensä, on tehty varsin mustavalkoiseen sävyyn. Pyrkimyksenä on antaa ymmärtää, että keskustapuolueen joutumisella oppositioon olisi ollut se seuraus, että kaikki asiat tässä maassa ovat alkaneet kehittyä väärään suuntaan. On tietysti keskustapuolueen oma asia, jos se haluaa väittää, että perustoimeentulo voidaan hoitaa kuntoon kuukaudessa. On nyt vain niin, että suomalaisessa yhteiskunnassa nämä kuuden kuukauden tempuntekijät eivät ole kovin uskottavassa huudossa. Ed. Andersson: Herra puhemies! Tämän vuoden keväällä oli Jyväskylän talvessa aiheena tämän maan sosiaalipolitiikka, ja tällöin oli moni sosiaalipolitiikan asiantuntija kovasti huolestunut maan kehityksestä. Muun muassa Antero Lehtonen sanoi, että on vaara, että maa lopullisesti pirstoutuu kahtia, jos nykyinen oikeistolainen, thatcherilainen sosiaalipolitiikka saa jatkua. Varoittavia esimerkkejä on olemassa tänä päivänä monestakin maasta, nimenomaan USA:sta ja Englannista, mihin tämäntyyppinen talous- ja sosiaalipolitiikka voi johtaa. Itse olin yllättynyt ministeri Pesolan vastauksen teknisyydestä ja minunkin mielestäni aika ylimalkaisesta ja jopa ylimielisestä sävystä. Ei ole rahaa sosiaalipoliittisiin uudistuksiin, ei ole rahaa perustoimeentuloturvan parantamiseksi, sanotaan. Tämä on kuitenkin hyvin suhteellinen totuus. Jos esim. ajatellaan, että paljon puhuttu kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttaminen, siltä osin kuin se koskee puolisoja, olisi kustannuksiltaan arviolta milj. mk, ja tämän suhteuttaa siihen, että nyt jo ensi vuoden budjettiin on varattu 900 milj. mk tulevaa verouudistusta varten, niin minun mielestäni tässä on kysymys siitä, miten painopiste politiikassa asetetaan. Suomessa 1980-luvulla harjoitettu talous- ja sosiaalipolitiikka on kyllä ollut hyvin oikeistolaista. Kansainväliseen kilpailukykyyn vannoen on annettu suuria miljardisubventioita nimenomaan pääomakeskeisille vientiyrityksille ja vientiteollisuudelle. Vuosittainen talouskasvu on ollut vakaata ja noin 3 OJo :n luokkaa, inflaatio on saatu kuriin, ulkomaankauppa on kasvanut ja kotimainen kulutus on kasvanut jatkuvasti. Suomen talous on nopeasti integroitunut läntisiin pääomamarkkinoihin eli lännettynyt, niin kuin Esko Seppänen sanoo. Nopeaan voiton tavoitteluun ja keinotteluun perustuva kasinotalous on tullut jäädäkseen myös meille Suomeen. Suomen Pankki on liberalisoinut valuuttasäännöksiä, joka on merkinnyt pääoman vapaampaa kulkua maahamme ja maastamme. Kansantaloutemme ulkopuolella olevaa ns. harmaata mhaa sanotaan tänä päivänä olevan viidettäkymmenettä miljardia markkaa. Oikeistolaisen reaganilaisen tai thatcherilaisen talouspolitiikan perusfilosofiaan kuuluu markkinavoimien mahdollisimman vapaa myl-

71 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1867 lertäminen, vapaan kilpailun korostaminen aitoon sosiaalidarwinistiseen tai malthusianistiseen tapaan. Tämä talousajattelu kuitenkin väistämättä näyttää johtavan myös lisääntyneeseen polarisaatioon yhteiskunnassamme: Vauraat vaurastuvat, samalla kun yhä useampi joukko ihmisiä löytää itsensä väliinputoajien joukosta. Paljon täälläkin siteerattu sosiaalihallituksen köyhyystutkimus, joka osoitti, että yli puoli miljoonaa suomalaista tänä päivänä elää minimitoimeentulorajan tuntumassa tai sen alapuolella, taisi tulla yllätyksenä myös päättäjillemme. Suomen taloutta ja ulkomaankauppaa on hoidettu taitavasti. Sitä ei sovi kieltää. Mutta menestyksen huumassa näyttää unohtuneen mitalin toinen puoli eli markkinavoimien aiheuttamat kielteiset ja laajakantoiset seuraamukset yhä useammalle suomalaiselle. Eriarvoisuus on kasvanut, ei pelkästään yksilöiden välillä, vaan myös alueellisesti. Tämän vuosikymmenen sosiaaliturvaa ja perustoimeentuloturvaa koskevissa ratkaisuissa on aika pitkälti luovuttu sosiaalipolitiikan alkuperäisistä ajatuksista. Tasaarvon lisäämisen ja tuloerojen kaventamisen asemasta on meillä lähdetty eriarvoisuutta korostavalle tielle, eli sosiaaliturvaa on aika paljon rakennettu hyvä- ja keskituloisia ihmisiä varten. On sanottu, että yhteiskunnallisen vastuun tilalle on astunut tänä päivänä itsekkyys ja oma etu. Tämä pitää varmaan paikkansa ja sitä voidaan ehkä myös ymmärtää, jos ajatellaan niitä suuria mullistuksia ja rakennemuutoksia, mitä maassamme on tapahtunut ja luvulla, jolloin nopea urbanisointi ja tähän liittyvä kansalaisyhteiskunnan pirstoutuminen on ollut hyvin keskeinen ilmiö. Tämä heijastuu tämän päivän ihmisten ajatteluun ja on sitä paljon puhuttua piittaamattomuutta, itsekeskeisyyttä. Heikennyksiä perustoimeentuloturvaan on tehty lainsäädäntöä muuttamalla. Etuuksien harkinnanvaraiset korotukset on laiminlyöty tai niitä on korotettu liian vähän. Sosiaaliturvan indeksiin sitomattomien korvausten ja päivärahojen ostovoima, niitten reaaliarvo, on heikentynyt vähitellen. Vuonna 1984 nipistettiin kansaneläkkeen väli-indeksitarkistuksesta suuri osa pois ja verotuksessa otettiin käyttöön omavastuut sairauskuluvähennyksissä. Seuraavana vuonna oli verollepanovuorossa työttömyysturva ja silloin tämä heinäkuun indeksitarkistus poistettiin kokonaan. Kuten kaikki tiedämme, ennen vaaleja kaikki puolueet jaksoivat vakuuttaa olevansa vähäosaisten, lapsiperheitten ja nuorten asialla. Käytännössä kuitenkin tehdyt esitykset ovat lähinnä kosmeettista laatua. Sen sijaan perheille tärkeämpiä asioita, kuten asumista, toimeentuloa ja lasten hoitopaikkoja, on kohennettu aika vähän ja osaksi myös väärin painottaen. Nuoret parit ja pikkulapsiperheet on pakotettu yhä edelleen asuntosäästämisen paineeseen, kun ei ole tarpeeksi vuokra-asuntoja. Yhteiskunta on jakanut suhteellisesti enemmän helpotusta omistusasumisen kustannuksiin. Varsinaisen asumistuen osuus on selvästi jäänyt vähemmälle luvulla on etenkin suurituloisia suosiva ansioturva tuntuvasti kohentunut, sen sijaan perusturva ei ole reaalisesti parantunut juuri lainkaan. Vuoden 1982 sairausvakuutusuudistus jätti vähimmäispäivärahan reaaliarvon ennalleen. Vähimmäispäivärahan netto-osuus ei korottunut lainkaan, ja samalla pantiin päivärahat verolle. Vähimmäispäivärahan nettomäärä on tänä vuonna ollut vähän yli 900 mk kuukaudessa. Samaa suuntaa noudatti myös työttömyysturvauudistus vuonna Siinä kuitenkaan ansiosidonnaisuus ei ollut yhtä voimakas. Yksinäiselläkin peruspäivärahasta käteen jäävä osuus alitti uudistuksen jälkeen vuoden 1972 työttömyyskorvauksen tason. Peruspäivärahan nettomäärä on tällä hetkellä alle mk kuukaudessa. Tätä ei ole korotettu, koska työttömyysturva ei muusta sosiaaliturvasta poiketen ole indeksiin sidottu. Vaikka vähimmäiseläke onkin noussut ja tarveharkinta purettu, täysi kansaneläke on toisessa kuntaryhmässä vaatimaton, runsas mk kuukaudessa ja kuten tiedämme, eläkkeensaajapuolisolla vielä noin 300 mk vähemmän. Sairausvakuutuksen pienin päiväraha on vain puolet kansaneläkkeen ja toimeentulotuen tasosta. Työttömyyspäivärahakin pienimmillään alittaa toimeentulotuen useilla sadoilla markoilla. Viime sijaiseksi tarkoitetulla toimeentulotuella joudutaan sitten paikkaamaan säännöllisesti sairausvakuutuksen ja työttömyysturvan sekä opintotuen aukkoja. On käynyt niin, että kunta joutuu myöntämään liian pienen sosiaaliturvan saajille toimeentulotukea, jotta nämä voisivat sitten maksaa päivärahoistaan kunnallisveroa. Tämä alkaa olla jo hallinnollisesti täysin järjetöntä. Käsitykseni mukaan olisi nyt kiire luoda maa-

72 1868 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 hamme yhdenmukainen ja aukoton perustoimeentuloturva. Tämä tietysti voi toteutua eri keinoin, ja useissa puheenvuoroissa täällä on myös erilaisia ehdotuksia tuotu julki. Ensi kädessä pitäisi kuitenkin mielestäni korottaa työttömyysturvan ja sairausvakuutuksen alimpia päivärahoja. SKDL:n eduskuntaryhmä onkin esittänyt 100 markan nettopäivärahaa. Lisäksi tulisi paljon puhuttu kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe toteuttaa mahdollisimman pian. Kansaneläke tulisi myös sitoa TEL-indeksiin, jotta peruseläke ei jäisi niin paljon jälkeen työeläkkeistä. Suurille eläkkeille tulisi panna katto. Työttömien perusturvan tarveharkinta olisi poistettava, kun sitä ei ole ansioturvassakaan, samoin monet muut mielivaltaan johtaneet rajoitukset työttömyysturvan maksamisessa. Tämän lisäksi työttömyyseläkkeen ikäraja olisi taas alennettava pysyvästi 55 vuoteen. Puhutaan paljon siitä, ettei ole tarpeeksi rahaa toteuttaa näitä uudistuksia. Perustoimeentuloturvaa toteutettaessa tulisi kuitenkin mielestäni päämäärän ensi vaiheessa olla, että kaikille kansalaisille taattaisiin vähintään markan nettotoimeentulo kuukaudessa. Perustoimeentuloturvan voisi teknisesti toteuttaa niin, että edunsaaja säästyisi siitä hankalasta ja usein nöyryyttävästä byrokratiasta, joka tänä päivänä monimutkaistaa rahojen saantia ja pakottaa juoksemaan luukulta luukulle. Perustoimeentulojärjestelmän tekninen toteuttaminen voi tietenkin tapahtua eri malleja noudattaen. Yhtenäistä ja kattavaa perustoimeentulojärjestelmää voisi kehittää kolmen osajärjestelmän pohjalta niin kuin Kelan työryhmä on ehdottanut. Ensinnäkin henkilökohtaisella tulovakuudella, jolla taattaisiin perustoimeentuloturva tilanteessa, jossa etuuden saanti perustuu tietyn syyn olemassaoloon. Tulovakuus koostuisi tässä tärkeimpien toimeentuloturvajärjestelmien vähimmäisetuuksista. Toiseksi perhekohtaisella tulotakuulla, jolla taattaisiin perustoimeentuloturva niille talouksille, joilla toimeentulo ei tule turvattua omilla tuloilla, tulovakuusjärjestelmällä tai muulla sosiaaliturvalla. Sitten kolmanneksi juuri viimesijaisella toimeentulotuella, jolla turvattaisiin perustoimeentulo tilapäisen taloudellisen tuen tarpeessa oleville henkilöille ja perheille kestämättömissä elämäntilanteissa, joihin liittyy yleensä sosiaalityön tarvetta, sekä erityistarvetilanteissa, joissa tulovakuus tai tulotakuu on riittämätön. Jos tällainen perustoimeentuloturva toteutettaisiin sille tasolle, mikä on kansaneläkkeen perusosan ja täyden lisäosan määrä eli noin markkaa kuukaudessa, niin tulisi tämä uudistus maksamaan Kelan asiantuntijoiden mukaan milj. mk, jolloin me jo liikumme sellaisissa rahamäärissä, jotka eivät millään tavalla ole ylipääsemättömiä ja utopistisia, toisin kuin ministeri Pesola antoi ymmärtää näiden ehdotusten olleen. Kysymys on poliittisesta tahdosta ja siitä, mihin haluamme panostaa, mitä haluamme painottaa tärkeänä ja kaikkein tärkeimpänä. Kysyisin, herra puhemies, tässä lopulta, onko meillä Suomessa varaa siihen yhteiskuntakehitykseen, joka nyt on meneillään, jolloin yhä suuremmat ihmisjoukot jäävät tämän ns. hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle. Onko meillä varaa kehitykseen, joka uhkaa jakaa kansakuntamme ja pirstoa sen, niin kuin on päässyt tapahtumaan esim. Englannissa seurauksena oikeistolaisesta ja piittaamattomasta sosiaalipolitiikasta? Ed. Jokinen: Herra puhemies! Ihminen on unohtunut Suomen valtakunnan asioista eduskunnalle esityksiä tekeväitä hallitukselta. Mutta kansan valitseman eduskunnan tulee palauttaa Suomen hallitus siihen todellisuuteen, jossa me kaikki elämme. Siihen pyritään myös välikysymyksellä. Tietysti on mahdollista, että kansan suuren enemmistön mielipide, sen tieto ja vastuu ei riittävästi kuulu ihan hallitukseen asti, mutta kansanedustajat ovat velvollisia sitä kuulemaan ja he voivat välittää mielipiteet maan hallitukselle. Ministeri Pesola selvitti hallituksen vastauksessa kyllä pääosaltaan sitä samaa suuntaa, joka on aina ollut jokaisen kapitalistimaan ja myös suomalaisen oikeiston tärkein asia eli kansainvälisen kilpailun ensisijaisuus. Juuri tuohon kilpailuun vedoten Pesola väitti, että Suomen on pärjättävä kilpailussa muiden kanssa. Tämä ei suinkaan ole mikään uusi asia. Kehotan edustajatovereita perehtymään eduskunnan vanhoihin pöytäkirjoihin. Kyllä siellä ovat jo nykyisten porvarien isoisät puhuneet rikkaitten suulla ihan samoin kuin nyt puhuvat tämän päivän oikeistolaiset. Ero on vain siinä, että silloin sosialidemokraatit puhuivat täysin toista kuin mitä he nyt täältä eduskunnan pöntöstä ovat julistaneet. Vuosikymmenestä toiseen ovat oikeistolaiset voimat olleet myymässä Suomea milloin milläkin verukkeella. Puhe itsenäisyydestä on ollut

73 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1869 pelkkää silmänlumetta. Viime vuosina ovat miljardit markat tämän maan kansalaisten kätten ja aivojen työn tuloksina virranneet kansainvälisille kalastusmaisemille. Sinne ovat myös miljardi poikineen hukkuneet. Toisaalta tuo kalastus on myös tuottanut yksityisille omistajille köyhien maiden alipalkattuina työskentelevien ihmisten työn tuloksena lisää rahaa. Tässä leikissä ei inhimillisyydellä ole paljonkaan jalansijaa. Kysymys on yhä tehostuvasta työvoiman riistosta. Koneet ja tekniikka eivät ole tulleetkaan ihmisten avuksi vaan kasvavan riiston välineiksi. Kun nykyinen hyvin toimeentuleva ministeri tai virkamies tuomitsee ihmiskunnan orjuuden ajan, eriarvoisuuden, riiston ja alistuksen, hän sulkee silmänsä siltä tämän päivän totuudelta, että kehitys ei suinkaan ole edennyt, koska tämän päivän työntekijän turvattomuus on silloista jopa raskaampi ja musertavampi, ja tämä on totuus. Tästä kertovat hälyttävää kieltään kasvavat itsemurhatilastot, ja mikä vakavinta, yhä nuoremmat, jopa lapset, pakenevat lisääntyvää epätoivoa itsemurhaan, koska yhä pitenevät nuorten työttömyyskaudet ja opiskelun edessä olevat esteet lisäävät epävarmuutta ja toivottomuutta. Mitään muutosta ei maan hallitus lupaa, ei edes näytä harkitsevan näitä. Voimakkain äänenpainoin vakuutetaan kansainvälisen kilpailun vaativan lisää työttömiä ja epävarmuutta. Totta kai tähän pyritään, että voidaan alentaa palkkoja, karsia saavutettuja etuja ja hiljentää ammattijärjestöjen toimintaa. Tähän tavoitteeseen ei enää pyritä peitetysti vaan aivan avoimesti. Niin pitkällä sitä ollaan. Tähän varmuuteen hallitus päätyy, kun kaiken kattava poliittinen voima on takana. Se näyttää unohtavan tavallisen suomalaisen ihmisen. Hän ei kuitenkaan tule nielemään meneillään olevia kuristussuunnitelmia, tämä tavallinen suomalainen. Kyllä ääni vielä kovenee ja vaatimukset kasvavat. Mielipiteet tuodaan esiin myös vaaleissa. Siitä saatiin jo näyttöä äsken pidetyissä Metallin koitoksissa. Enää ei voida jatkaa sitä eriarvoisuuden kasvattamista, mihin hallituksen toimet kerta toisensa jälkeen ovat johtaneet. Saavutettujen etujen karsiminen on lopetettava. Mihin ovat jääneet ne suurin otsikoin mainostetut perusturvan parantamista luvanneet vaalipuheet? Käytännön toimet ovatkin osoittautuneet täysin päinvastaisiksi. Perustoimeentuloturvaa ei ole aikaansaatu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Hyvin toimeentuleville se kyllä on saatu, ja on ollutkin jo kauan. Jopa yhteiskunnan kustantamat terveydenhoito-, eläketurva- ym. edut ovat kasaantuneet parempiosaisille. Ne ovat suorastaan kasaantuneet, mutta ne jättävät varattomat niistäkin osattomiksi. Myös eläkkeiden erot ovat kasvaneet roimasti. Toisilla on kuukaudessa jopa mk ja ylikin eläkettä, mutta toisilla se jää muutamaan sataseen. Lisäksi välilliset verot haukkaavat pienimmistäkin tuloista osan takaisin valtion tai kunnan kassaan, ja tariffien korotukset, jätevesimaksut ym. kulut nousevat koko ajan ja ne on aina maksettava. Kaiken lisäksi pienituloisimmat kansalaiset ovat usein koko iän kestävässä velkavankeudessa asumiskustannusten noustessa ja leikatessa sitäkin kautta jälleen rikkaille lisää liksaa. Edes muruja ei enää riitä köyhimmälle kansanosalle rikkaiden pöydältä. Mistään tilastoista ei näy se surkea totuus, jossa liian moni suomalainen elää tänä päivänä. Mikään keskiverotilasto ei näytä koko totuutta. Ennemminkin ne peittävät totuuden. Lisäverolaput ovat tulleet jälleen kerran moneen kotiin ja yksityisiin pieniin yrityksiin lisäämään epätoivoa ja huolta. Vaikka rahapelit pyörivät ja pankit tarjoavat lainaa, ei kaikilla kansalaisilla ole markkoja velkojen maksuun eikä edes kunnon ravintoon. Tämä on tämän päivän totuus. Mitkään tilastot eivät kerro sitäkään, kuinka monet joutuvat lainaamaan rahaa leipään tietämättä, koska voivat maksaa velkansa takaisin. Tilastojen ulkopuolella ovat myös ne kansalaiset, jotka eivät käänny yhteiskunnan virallisten elinten puoleen vaikeuksissaan. Niitäkin on liian paljon. Herra puhemies! Asunnottomistakaan ei ole paljon puhuttu viime vuosina. Kuitenkin heitä on tässä maassa ollut tuhansia joka vuosi, täysin asunnottomia. Vasta menossa oleva YK:n nimeämän asunnottomien vuoden normaali ja normaalia kovempi pakkastalvi toi julkisuuteen pienen osan sitä totuutta, joka muutoin tälläkin alueella olisi jäänyt ikuiseen hämärään. Miksi kansalaisen perustarpeet edelleen puuttuvat niin monilta, vaikka maassa on luotu rikkauksia ja hyvinvointia muutamille runsaasti yli tarpeen? Miksi edelleen sallitaan aivan tietoisesti, jopa lailla suosien epätasa-arvon kasvattaminen omistukseen ja tuloihin nähden, vaikka yleisesti ovat tiedossa esimerkiksi verotuksen epäkohdat ja ovat olleet kauan tiedossa? Niitä ei hallituksen esityksessä edes pyritä korjaamaan oikeudenmukaiseen suuntaan. Tapahtuu jopa täysin

74 1870 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 päinvastaisia toimia eli lisätään mahdollisuuksia kiertää veroja, jos omaisuutta on runsaasti. Mutta pienituloisilta sen sijaan kynitään viimeisetkin pois verotusta tehostamalla. Aikaisemmat verovähennykset ovat sallineet pienituloisten yksihuoltajien, sairaiden, opiskelijoiden ja invalidien ynnä muiden hyötyä hieman siitä, että eräitä välttämättömiä ylimääräisiä menoja on voitu vähentää verotuksessa. Nyt näitäkään etuja ei enää hyväksytä, sillä valtio suuntaa hallituksen tahdosta verohelpotukset talouselämälle ja niille, joiden voitot ovat muutoinkin lisänneet eriarvoisuutta viime vuosina. Ihminen ja hänen toimeentulonsa on unohdettu ja syrjäytetty valtion ja kilpailun, kilpailun nimenomaan, ollessa kaikessa etusijalla. Tämä täysin moraaliton ja häikäilemätön ihmisen unohtaminen on aikamme kuva. Tuo malli on lainattu Reaganilta ja Thatcherilta maista, joissa miljoonat työttömät ja eläkeläiset on jätetty ihan oman onnensa nojaan. Nämä aikakautemme kilpailuun perustuvat tavoitteet ovat kautta maailman samansuuntaiset kaikissa kilpailuun ja voittoon perustuvissa järjestelmissä. Vaikka USA:ssa ja Englannissa on eräillä rikkauksia ja hyvä toimeentulo, se on aina pois heikommassa asemassa olevilta. Mitä enemmän on eräillä, sitä vähemmän on toisilla. Näin se on myös Suomessa. Mitä enemmän kasaantuu yhä harvemmille, sitä useammat jäävät kokonaan osattomiksi kaikkein välttämättömimmästäkin. Kun kaikki inhimillinen vastuu on näiltä rikkauksia rohmunneilta hävinnyt, ei heitä hätkähdytä pakkaseen jäätyvä lähimmäinen. Mikä on tämä ihmisen moraali ja vastuu heikommista, kun se sallii näin räikeän riiston ja toisen ihmisen ylitse kävelemisen? Kyllä eduskunnan on otettava se vastuu, joka sille tänä päivänä kuuluu tässäkin maassa. Se ei voi eikä saa luottaa hallituksen suunnitelmiin, joilla tuloeroja edelleen kasvatetaan. On uskomatonta, että sosialidemokraatit ovat menneet mukaan tähän köyhän kurjistamistoimeen. Varmaa kuitenkin on, että jokainen siinä ryhmässä ei näitä toimia ole siunaamassa. Mutta rohkeutta näyttää puuttuvan. SKDL:n eduskuntaryhmä on nyt omanatuntona kalkuttamassa vastuuta myös sosialidemokraattien suunnalle. Sitä nyt todella tarvitaan. Ed. Kankaanniemi: Herra puhemies! Opposition välikysymys on tehty aiheesta, joka on erittäin tärkeä. Valitettavasti vain jälleen kerran on käymässä niin, että maamme yli puoli miljoonaa köyhää saa kuunnella tätä keskustelua masentuneella mielellä. Maassamme vallitsevien epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen ei mene eteenpäin, koska asenteet ovat lukossa. Hallitusrintama odottaa vain tämän keskustelun päättymistä, jotta eduskunta voi antaa luottamuslauseen hallitukselle, joka ei ole tarttunut edes kipeimpiin ongelmiin. Päinvastoin hallitus on kiristämässä verotusta, korottamassa lapsiperheiden ja sairaiden maksurasituksia ja unohtamassa työttömät. Pahinta, mitä nyt on tapahtumassa, on se, että hallitus saa varsin todennäköisesti eduskunnan enemmistöltä tämän keskustelunkin aikana silittelyä myötäkarvaan. Hallituspuolueiden edustajilta olisi odottanut selkeää tosiasioiden esille tuomista ainakin keskustelussa, vaikka ymmärrettävää onkin, että he äänestävät hallitukselle kaikesta sen saarnattomuudesta huolimatta luottamusta. On aihetta kysyä edustajaystäviltä, tosin harventuneessa salissa, keskiviivan vasemmalla puolella täältä katsoen, oletteko te todella tyytyväisiä siihen, että lapsiperheiden verotusta kiristetään, niin että nämä jo ensi vuoden alkukuukausina maksavat kasvavina veroina sen, minkä lapsilisien korotus tuo syksyllä osittain takaisin. Oletteko tyytyväisiä siihen, että omavastuuosuudet, päivähoitomaksut nousevat jo alkuvuosipainotteisesti ensi vuonnakin? Oletteko tyytyväisiä siihen, että pienimmät eläkkeet, kansaneläkkeet ja vanhat työeläkkeet, jäävät jatkossakin kasvavalla vauhdilla jälkeen suureläkkeistä, joiden roimalle kasvulle ei haluta mitään kohtuullisuutta? Pidättekö - lähinnä sosialidemokraatit ja SMP - oikeana sitä, että pelkän kansaneläkkeen varassa elävät sadattuhannet lähimmäisemme saavat ensi vuonnakin 2-3 OJo :n suuruisen korotuksen ehkäpä alle markan kuukausieläkkeeseensä, kun suurimmat työ- ja virkaeläkkeet nousevat samanaikaisesti noin 5,5 OJo:lla. Suureläkkeet nousevat enemmän kuin pienimmät eläkkeet ovat määrältään. On kysyttävä, eivätkö kotona vuosikymmenten ajan raskasta työtä tehneet perheenäidit, pientilojen emännät ja eräissä tapauksissa myös isännät ole ansainneet edes eläkeikään päästyään kohtuullista eläkettä. Onko todella meidän päättäjien sydämet niin kylmiä, että he eivät ole valmiita korjaamaan tällaisia epäkohtia? Tekee mieli sanoa aivan suoraan, että hävetkää. Tämä suomalainen kaksijakoinen eläkejärjestelmä mitä raaimmalla tavalla jakaa eläk-

75 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1871 keen varassa elävät kansalaiset kahteen kastiin: tehokkaisiin, jotka ovat työssä ollessaan hankkineet vaikkapa työmarkkinoiden voimakeinoja käyttämällä itselleen hyvät edut ja tällä perusteella saavat nopeasti kasvavan ansioeläketurvan, ja niihin, jotka ovat tehneet tai tekevät työtä esimerkiksi lasten kasvattamisessa kotona ilman pienintäkään yhteiskunnan tukea tai ovat vamman tai sairauden tähden olleet työelämän ulkopuolella ja tästä syystä joutuvat elämään pelkän kansaneläkkeen varassa. Tällainen kansan kahtia jako on todella häpeällistä sortopolitiikkaa. Tätä politiikkaa nykyinen hallitus välikysymykseen annetun vastauksen mukaan aikoo jatkaa. Hallitusohjelmassakin todetaan, että eläkejärjestelmiä ei yhtenäistetä. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, joilla on ehkä markan kuukausieläke, saavat siihen siis ensi vuonna ja niin kauan ilmeisesti kuin tämä hallitus hallitsee, ainakin ensi vuonna, yli 5 OJo :n korotuksen vuosittain. Mutta ne, jotka elävät pelkän kansaneläkkeen tai vanhan työeläkkeen varassa, saavat tyytyä alle 3 % :n korotuksiin. Selvyyden vuoksi totean, että tämä merkitsee sitä, että joku esimerkiksi valtion hyvin palkatusta virasta kyvyttömyyden vuoksi pois potkittu virkamies saa eläkkeeseensä ensi vuonna kenties markan korotuksen kuukaudessa, mutta joku pientilan emäntä, joka on saattanut kasvattaa vaikkapa kymmenen hyvää veronmaksajaa isänmaalle, saa pelkkään markan kansaneläkkeeseensä 50 markan korotuksen kuukaudessa. Kenen mielestä tämä on oikeudenmukaista? Ikävä kyllä hallituksen mielestä näyttää olevan. Se on häpeällistä. Pelkän kansaneläkkeen tai ns. vanhan työeläkkeen varassa olevien eläkkeiden tasoa on tuntuvasti korotettava ja ne on saatettava vähintään yhtä hyvän indeksisuojan piiriin kuin ansioeläkkeet ovat. Koska hallitus ei ohjelmansa eikä välikysymykseen antamansa vastauksen mukaan tätä edes halua toteuttaa, en voi antaa hallitukselle luottamuslausetta. Noiden pienempien eläkkeiden, kansaneläkkeiden, korottaminen riittävälle tasolle edellyttää tietysti lisävaroja nimenomaan Kansaneläkelaitokselle. On kysytty tämän keskustelun aikana, mistä oppositio varoja vaatimuksiinsa etsii ja esittää. Vastaan näiden eläkkeiden osalta ja myöhemmin muilta osilta oman mallini. Malli on ehkä hieman erikoinen, mutta pohtimisen arvoinen ainakin omasta mielestäni. Tällä hetkellähän tapahtuu niin, että eläkkeistä, tietysti pääasiassa ansioeläkkeistä mutta myös kansaneläkkeistä, peritään paljon, miljardeja markkoja veroja. Kaikkiaan eläkkeistä peritään veroja enemmän tässä maassa kuin osakeyhtiöiltä yhteensä. Eläkkeet maksetaan eläkkeensaajille rahastoista, jotka on kerätty työntekijöiltä nimenomaan eläkkeiden maksua varten. Nyt näistä varoista, silloin kun eläkerahastosta eläke maksetaan eläkkeensaajalle, verottaja tässä välissä vie huomattavan osan, eivätkä ne tule eläkeläiselle, niin kuin eläkerahaston varojen käyttö on tarkoitettu. On tietysti aivan oikein, että suurista eläkkeistä peritään veroja progressiivisesti edelleenkin, mutta nämä eläkkeistä perittävät verot, ainakin valtion verot, voitaisiin ohjata suoraan Kansaneläkelaitokselle, joka näin saisi lisätuloja. Näillä lisätuloilla voitaisiin rahoittaa ne kustannukset, jotka aiheutuisivat, kun pelkän kansaneläkkeen varassa elävien eläkeläisten eläkkeet nostettaisiin kohtuulliselle tasolle, ehkä johonkin markkaan kuukaudessa. Tällaisella yksinkertaisella menettelyllä voitaisiin korjata samalla kertaa kaksi epäkohtaa, nimittäin ohjata eläkkeitä varten kerätyt varat todella eläkkeisiin ja samalla korottaa kaikkein pienimpiä eläkkeitä sellaiselle tasolle, joka suomalaisen korkean hyvinvoinnin huomioon ottaen kuuluu tällekin unohdetun kansan ryhmälle. Kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe on ollut erityisesti tässä keskustelussa hallituksen hampaissa. Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien eläkkeiden korottaminen ei näillä näkymin koskaan koidu hyväosaisten ja varakkaiden hyväksi. On käsittämätöntä, että väitetään, että kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe toisi rahaa sellaisille ihmisille, jotka eivät ole puutteessa. Pelkän kansaneläkkeen varassa elävät ovat tänä päivänä kaikki vähätuloisia ja korotuksia ansaitsevia. Kristillinen liitto tukee kansaneläkeuudistuksen neljännen vaiheen toteuttamista, koska se merkitsee kädenojennusta nimenomaan niille eläkeläisille, jotka ansiosidonnaiseen eläketurvaan kaiken huomionsa kiinnittänyt hallitus on unohtanut. Tähän liittyy myös sen epäkohdan poistaminen, mikä aiheutuu siitä, että avioliitossa elävät eläkeläiset ovat huonommassa asemassa kuin avoliitossa elävät. On aika korjata tällainen järjetön epäkohta. Vielä pari vakavaa huomiota hallituksen välikysymykseen antaman vastauksen johdosta. Ensinnäkin hallituksen ajatus ihmisen arvon riippuvuudesta hänen työnteostaan on todella

76 1872 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 hirvittävä. Ihminen on aina arvokas ja ainutkertainen, eikä hänen oikeutensa taloudelliseen turvallisuuteen saa olla missään tilanteessa riippuvainen siitä, onko hän ns. tuottava yksilö vai ei. Muunlainen tulkinta on katsottava sadistiseksi. Rahalla ei kerta kaikkiaan voida mitata ihmiselämän arvoa. Toiseksi on todettava, että työttömyyseläkeikärajan alentaminen on hallitukselta unohtunut, eikä se sitä epäkohtaa aio ilmeisestikään korjata. Tämä ikäraja tulee palauttaa 55 vuoteen. Hallituksen on syytä laskea tämän taloudelliset vaikutukset huolellisesti ja ottaa huomioon näiden taloudellisten tekijöiden ohella työllisyysvaikutukset ja erittäin painokkaasti myös ne inhimilliset tekijät, jotka ovat tuon ikäluokan työttömien osalla. Vielä totean, että nuorten perheitten asema on todella vaikea tänä päivänä. Opintovelat, asuntovelat, muut kodinperustamisvelat, työttömyysuhka ja muu epävarmuus kasaantuvat samaan aikaan nuorten ihmisten päälle aivan kohtuuttomasti. Valitettavasti hallituksen vastaus, hallitusohjelma ja ensi vuoden budjettiesitys eivät tältä osinkaan tuo mitään valoa näiden nuorten ja usein lapsiperheiden harmaaseen tulevaisuuteen. Tämän keskustelun aikana hyväosaisia edustava hallitusrintama on moittinut välikysymyksen tekijöitä kapea-alaisesta näkemyksestä perustoimeentuloturvakäsitteen suhteen. Samalla hallitusjoukkue on laskenut miljardeja, joita välikysymyksessä esille otettujen epäkohtien korjaaminen maksaisi. Hallitus on näissä syytteissään sekoillut pahemman kerran. Samanaikaisesti se väittää, että oppositio esittää kapeaalaisia uudistuksia ja kuitenkin, että oppositio esittää hirvittävän kalliita uudistuksia. Onko siis hallituksella jossakin takataskussa jokin uusi ja uljas, leveäalainen perustoimeentuloturvajärjestelmä, jonka toteuttaminen ei maksaisi mitään? Jos on, olisi se syytä julkistaa nyt heti, jotta voisimme lopettaa tämän turhan keskustelun ja ryhtyä kiittelemään sitä. Kaksi asiakirjaa, jotka meille kaikille ovat tuttuja, ovat hallitusohjelma ja vuoden 1988 budjettiesitys. Niistä kumpikaan ei lupaa mitään laaja-alaista perustoimeentuloturvan kehittämislinjaa. Päinvastoin verotus kiristyy, rikkaat rikastuvat yhä nopeammin ja köyhät köyhtyvät. Apua tarvitsevat sairaat, vanhukset ja lapsiperheet saavat lisärasituksia ja tuloerot kasvavat. Verouudistuksella hallitus aikoo hankkia lisätuloja reilusti valtiolle ja toivottavasti myös kunnille, jotka painivat yhä suuremmissa taloudellisissa vaikeuksissa. Antaahan esim. 25 o/o :n veroaste 47 mrd. markan veropohjan laajentamisesta laskettuna toistakymmentä miljardia lisää verotuloja. Luvut ovat esillä olleista tiedoista. Hallitus tietysti antaa verohelpotuksia suurituloisille ohjelmansa mukaan, mutta jos puoletkin tuosta lisäveropotista, jonka hallitus aikoo kansalta ottaa, käytettäisiin perustoimeentuloturvan rahoittamiseen, niin käytettävissä olisi 6-7 mrd. mk, jolla opposition hyvä, välikysymykseen sisältyvä uudistuskokonaisuus voitaisiin toteuttaa. Valitettavasti kasvavat verotulot, jos hallitus nyt tuon kaavailun toteuttaa, suurelta osin perittäisiin pienituloisilta, sairailta, veikaisilta ja muilta vähävaraisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä. Tätä ei tietystikään voida ajatella verotulojen kasvattamisen oikeana perustana. Kun viime talvena yhdessä arvostamani, kunnioittamani, etten sanoisi jopa hieman rakastamani nykyisen sosiaali- ja terveysministerin Helena Pesolan kanssa sain lukuisat kerran Keski Suomessa olla saman pöydän ääressä antamassa kauniita ja yleviä vaalilupauksia kansalle - me muuten kumpikin onnistuimme, kun olemme nyt täällä teidän 198 muun hyväosaisen kanssa - minulle tuli erittäin selväksi se, että ministeri Pesola ja hänen edustamansa iso ja kunnianarvoisa puolue ajavat kaiken kattavaa perustoimeentulojärjestelmää tähän maahan. Muistaakseni turvasumma oli tuolloin hänen puheissaan mk kuukaudessa. Kun allekirjoittanut puhui samasta asiasta hyvin myönteiseen sävyyn ja jopa vähän isommasta markkamäärästä, saattoi se olla kokemattomuutta sen suhteen, millaiseksi arvioin mahdollisuuteni saada hyviä tavoitteita läpi viedyksi täällä eduskunnassa, mutta ministeri Pesola oli jo tuolloin ollut kahdeksan vuotta eduskuntatyössä, joten kuvittelin hänen olleen tosissaan noita lupauksia antaessaan. Vaan toisin taitaa olla. Ministeri Pesolan vastauksessa välikysymykseen on kokonaan unohtunut se herkkä ja kaunis sävy, jota hän piti esillä vaalien edellä. Luulenpa, että keskisuomalaiset kuten muutkin tässä maassa odottavat nyt niiden lupausten toteuttamista, jotka on annettu. Välikysymysvastaus ei kuitenkaan tuota lohtua tuo. Siinä puhutaan sadoista miljoonista ja miljardeista, mutta ei yhtään mitään niistä markoista, joista on kysymys niin monien kärsivien lähimmäis-

77 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1873 temme jokapäiväisessä elämässä. Nuo suuret summat hämäävät ja johtavat harhaan. Niiden käyttö tällaisessa yhteydessä on vastuutonta. Meillä on tässä maassa erittäin hyvät olot ja korkea elintaso, mutta se jakautuu äärettömän epäoikeudenmukaisesti. On todella huolestuttavaa se, että monet vastuussa olevat henkilöt katselevat vain keskiarvolukuja. Ehkä kouluaikainen opetus siitä, miten keskiarvo lasketaan, olisi uudistettava. On muistettava, että kun meillä rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin ääripäät etenevät toisistaan, vaikka keskiarvo hieman ehkä kohoaakin, koska sen laskentatapa on sellainen kuin me tiedämme, jotka matematiikkaa olemme pyrkineet oppimaan. Siis on varoitettava vakavasti keskiarvoajattelusta. On kiinnitettävä huomiota alapäähän, joka on myös Suomen kansaa. Kristillinen liitto lähti välikysymyksen taakse siksi, että me haluamme muutosta harjoitettuun politiikkaan. Me haluamme oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Samalla me haluamme säilyttää hyvän yhteiskuntajärjestyksemme, jonka pohjalta meillä on parhaat mahdollisuudet auttaa vaikeuksissa olevaa lähimmäistämme niin kotimaassa kuin kaikkialla maailmassa. Emme toki saa unohtaa sitä, että elintaso ei ole vain rahan jakoa, vaan myös turvallisen, terveen ja raittiin elämäntavan edistämistä. Kehitys maassamme myös tältä osin olisi yhden välikysymyskeskustelun arvoinen. Herra puhemies! Pahinta, mitä nyt voi tapahtua, on se, että hallitus tulkitsee tämän keskustelun jälkeen omilta eduskuntaryhmiltään saamansa luottamuslauseen sellaiseksi, että se voisi jatkaa kansamme vähäosaisista piittaamatonta sosiaali-, talous-, alue- ja muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Tällaista politiikkaa harjoittaessaan hallitus ei ansaitse luottamustamme. Ed. Kääriäinen: Herra puhemies! Ministeri Pesolan vastaus välikysymykseen oli, jos saan hiukan pelkistää, melkein kuin SDP:n vaaliohjelman luentaa, sujuvaa kylläkin, mutta SDP:n vaaliohjelman luentaa. Myönnän, että tämä on pelkistys, mutta se kai sallitaan. Se samoin kuin ministerin puheenvuorot muutenkin heijastelevat hallituksen johtavan puolueen SDP:n kielteistä suhtautumista perustoimeentuloturvan kehittämiseen. Mielenkiintoista oli havaita se, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäneen ed. Siitosen puhe käytännössä yhtyi välikysymyk- sen sisältöön ainakin suurilla linjoilla, mutta kokoomus ei voinut tietenkään sitä tunnustaa sen takia, että se on sitoutunut nykyisellään aika vahvasti SDP:n politiikkaan ja linjaan. Kokoomuksen kannanotot heijastelevat ehkä vähän laajemminkin nykyisen hallituksen perusasetelmaa, joka tulee esille ainakin suurissa asioissa, siis sitä asetelmaa, että SDP määrää tahdin ja kokoomus myötäilee. Se tässä asetelmassa tämän keskustelun yhteydessä jonkin verran ihmetyttää, että SDP:n joukko on ollut tässä salissa aika tavalla vaitonaista, se on aika vähän keskusteluun osallistunut. Joutuu kysymään, minkä takia se on ollut vaitonaista joukkoa. Eikö tämä asia oikein kiinnosta, vai hoitaako kokoomus SDP:n etuja tässä asiassa? (Ed. Kekkonen: Vai tekeekö kepu tarpeettoman välikysymyksen, johon ei jaksa innostua?)- Se tekee välikysymyksen olennaisesta asiasta, ed. Kekkonen. Ministerit ovat vastustaneet välikysymyksen tavoitteita vetoamalla rahaan ja kustannuksiin. Se on yleensä aika hyvä perustelu, myönnettäköön, että vedotaan rahaan ja kustannuksiin ja säästäväisyyteen. (Ed. Häkämies: Niin Pekkalakin teki!)- Niin teki!- Mutta mistä se johtuu, että poikkeuksetta silloin, kun on kysymys vähäosaisten auttamisesta, rahat ovat lopussa ja kustannusten nousu aina silloin kestämätön? Mistä se johtuu pohjimmiltaan, että kun on tarkoitus toteuttaa tasa-arvoa ihmisten välillä, niin se on aina jostakin syystä mahdotonta, rahan puutteen vuoksi tai jostakin muusta syystä? Tässä välikysymyksessämme on hyvin monia perusturvan aukkoja täyttäviä esityksiä. Eräs niistä, keskeisimpiä kylläkin, liittyy eläkkeitten indeksitarkistusjärjestelmään, joka mielestäni on oikein hyvä esimerkki siitä, kuinka tasa-arvon ajaminen on tässä maassa tällä hetkellä oikein tuskallista ja vaivalloista puuhaa. Työeläkkeitä tarkistetaan niihin reaalista korotusta antavana TEL-indeksillä, kun taas kansaneläkkeitten tarkistusindeksi perustuu kuluttajaindeksiin, eikä näin ollen automaattista reaalista korotusta kansaneläkkeisiin tule. TEL-indeksin automatiikka ohjaa vuosittain huomattavan summan eläkkeitten reaalikorotuksiin. Tämä summa on voimakkaasti kasvamassa työeläkkeitten kasvun myötä. Tähän sinällään ei ole mitään suurempaa vastaan huomauttamista. (Ed. Kekkonen: Eikö se ole juuri perusturvaa?) Reaalikorotuksista hyötyvät eniten hyvätuloisimmat eläkeläiset, kun taas heikoimmassa asemassa olevat eivät niistä lain A

78 1874 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 kaan hyödy. Kokonaisuuden kannalta järjestelmä on aika merkillinen, eikä sitä voi, ei ainakaan keskustapuolue, nykymuodossaan missään tapauksessa hyväksyä. Hallitusta eivät tämän järjestelmän epäkohdat näytä juuri huolestuttavan taikka kiinnostavan. Mikäli työeläkkeissä säilytetään nykyinen TEL-indeksisidonnaisuus, mikä on varmasti perusteltua, tuntuisi aika luontevalta, jopa itsestään selvältä ratkaisulta se, että myös kansaneläkkeet sidottaisiin samaan indeksiin. Kansaneläkkeiden indeksitarkistusjärjestelmä koskee kansaneläkkeiden lisäksi rintamasotilaseläkkeitä, rintamalisiä, yleistä perhe-eläkettä ja eräitä muitakin eläkkeisiin maksettavia korotuksia, siis heijastuu aika laajalle sellaiseen väkeen, joka elää aika tavalla toimeentulon rajoilla, sen minimin rajoilla. Ottamani esimerkin, joka on tietysti aika kulunut ja tuttu esimerkki, vääryys on siinä, että parempia eläkkeita korotetaan korkeammalla prosentilla - siis kaksinkertainen vääryys yhdessä ja samassa asiassa. Miten sen voi selittää tai miten sen voi hyväksyä, jos hiukankaan kolkuttelee sosiaalista omaatuntoa? Miten sen voi hyväksyä? Jos prosentit pantaisiin edes samaksi, sekin ainoastaan merkitsisi sitä, että eläkkeiden erojen kasvuvauhti jonkin verran hidastuisi mutta erot koko ajan kasvaisivat. Tämä on mielestäni hyvin paljastava esimerkki ja on mielestäni, ed. Kekkonen, sangen olennainen kysymys tämän päivän Suomessa. Siitä joutaa keskustella myös tässä huoneessa, joka päättää Suomen politiikan päälinjasta - ainakin sen pitäisi päättää politiikkamme päälinjasta. Se huuto, että rahat eivät riitä oikeudenmukaisuutta lisääviin uudistuksiin, kajahtaa kuuluvimmin ja paheksuvimmin aina hyväosaisten edustajien suunnalta. Se puolestaan tuntuu hyväksyttävältä, että hyväosaisten oloja parannetaan. Ei se kaada koskaan mitään. Raha riittää. Eivät kulungit juurikaan nouse. Varaa tämän päivän köyhien auttamiseen on. Ed. Ryynänen ainakin illalla jo aiemmin kertoi sen tutun numerotiedon, että kansantulo kasvaa tänä vuonna noin 10 mrd. mk - siis kasvaa pelkästään. Keskustan ehdotus perusturvan parantamisesta on markkamäärältään ehkä noin 3,5-4 mrd. mk, sekin vielä usealle vuodelle jaksotettuna. Miten perusturvan aukkoja paikataan, se on selvillä. Rahaa ja keinoja on olemassa. Kysymys on vain ja pelkästään siitä, onko olemassa tämän päivän Suomessa poliittista tahtoa tällaisiin tekoihin. Minusta tämä kysymys on kohtikäypä kysymys tätäkin suurta tärkeää salia ajatellen. Nykyhallituksella tällaista poliittista tahtoa ei näköjään ole. Sillä on toisenlainen filosofia yhteiskunnan kehittämisessä. Käyty keskustelu osoittaa, että Holkerin hallituksen markkinoima hallittu rakennemuutos tapahtuu käytännössä vahvojen ehdoilla, vahvojen ihmisten ja vahvojen, hyvien alueiden, rintamaiden ehdoilla. Se kärjistää eriarvoisuutta ja merkitsee satojentuhansien ihmisten elämän epävarmuuden ja turvattomuuden kasvua. Tämä linja- sitä voi sanoa jo linjaksi, vaikka hallituksen elämä on vielä aika lyhyt toistaiseksi - ei lupaa jatkossakaan hyvää esim. verouudistuksen toteuttamisessa. Hyväosaiset viettävät tämän hallituksen aikana ja tämän hallituksen ansiosta riemuaikoja. Julminta olisi se, jos tällainen eriarvoisuutta lisäävä meno jollakin tavalla "laillistuisi" tai tulisi vähintään hyväksyttäväksi yhteiskunnan moraaliksi. Tällä menolla mekin saisimme omaan aika rauhalliseen maahamme ja aika tasapainoiseen maahamme viidakon lain, jossa on se meno, että vahvat ja rikkaat menestykööt, heikot ja köyhät hävitkööt ja vielä hävetkööt. Tämmöistä yhteiskuntaa keskustapuolue ei halua, ja myös sen takia olemme välikysymyksen tehneet. Ed. Kekkonen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Kun ed. Kääriäinen loi katseensa sosialidemokraattien suuntaan ja ihmetteli tämän sektorin vaitonaisuutta, se jossakin määrin pitää paikkansa. Totta se on, että täältä ei ole oltu tavattoman aktiivisia osallistumaan tähän keskusteluun, mutta osaselitys eikä varmasti ihan pienikään sille saattaa olla ihan puhtaasti hienotunteisuus. Pitkäaikainen hallituskumppani, keskustapuolue, ei nimittäin ole tuntenut järin suurta huolta sosiaaliturvasta niiden 63 vuoden aikana, jotka se hallituksessa on istunut. Kun tämä hallitus on istunut nyt muutaman kuukauden, on enemmän kuin kohtuutonta asettaa sitä vastuuseen kaikesta siitä, minkä keskustapuolue on jättänyt tekemättä. Mitä tulee ed. Kääriäisen huoleen työeläkkeiden korotuksista, se omalla tavallaan on osoittamassa sitä perusfilosofiaa, jota keskustapuolue jo pitempään on näköjään ajanut, eli ihminen ei saisi saada toimeentuloaan työllään, ei edes eläkeläisenä. Tämä ei toki poista sitä seikkaa, ettei kansaneläkkeitäkin tulisi siirtää erittäin täsmällisen ja tarkan tarkastelun kohteeksi ja sitä kautta parantaa myös sitä sosiaaliturvaa, joka tulee kansaneläkkeen kautta.

79 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1875 Ed. 0 II i 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Kääriäiselle, joka on yhtä vihreä kansanedustaja kuin minäkin, paitsi että hän on vähän isompi vihreä, huomautan, että ei työeläkkeiden korottaminen korkeammalla prosentilla kuin kansaneläkkeiden ole suinkaan tämän hallituksen keksintö. Se on ollut olemassa oleva käytäntö niiden monien vuosien aikana, jolloin keskustapuolue on ollut hallituksessa. Ed. Siitonen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Kääriäinen ei pystynyt ilmeisesti päättämään, kumman herjan olisi heittänyt kokoomukselle, joko sen, että me yhdymme välikysymyksen tekijöihin, tai sen, että me esitämme SDP:n vastineen, ja heitti sitten varmuuden vuoksi nämä molemmat keskenään täysin ristiriitaiset herjat. Mutta mitä tulee varsinaiseen syytökseen toimeentuloturvan osalta ja kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon, toki me toimme siinä esille monia niitä epäkohtia, joita me vielä tiedämme olevan. Emme me ole kuvitelleetkaan, että maailma puolessa vuodessa kokoomuksen hallituksessa ollessa valmistuisi. Mutta välikysymyksen esittäjien on syytä muistaa se pitkä hallitusvastuu, jota he itse ovat kantaneet, ja silloin, kun arvostelette toimeentuloturvan etenemistä esim. ensi vuoden budjetissa, on syytä muistaa niitä toimia ja niitä mahdollisuuksia, jotka edelliset vuodet ovat hallitusvastuussa antaneet. Ed. Viro 1 aine n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Kääriäisen puheenvuoro antoi aihetta sekä sosialidemokraateille että kokoomukselle, jotka tuntevat omantunnontuskia tästä asiasta. He yrittävät selvitä sillä, että syyttävät keskustapuoluetta tästä asiasta, niin kuin rouva sosiaaliministerikin on yrittänyt monta kertaa tehdä. Minä puheenvuorossani sanoin, että me olemme 40 vuotta kamppaileet sosialidemokraattien kanssa perustoimeentuloturvasta ja köyhien ja pienituloisten eläketurvasta ja olimme lähellä onnistua. Neljäs vaihe jäi toteuttamatta ja nyt tuli kokoomus meidän tilallemme eikä se aiokaan sitä toteuttaa. Miten te meitä voitte syyttää? Ed. Kekkoselle huomautan, että emme me ole missään vaiheessa vastustaneet TEL-eläketurvaindeksiä vaan olemme vaatineet, että kansaneläkeindeksi pitää panna samaksi. Se on aivan eri asia kuin ed. Kekkosen farisealainen meistä antama väärä todistus. Miksi? Ed. Kääriäinen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Tahdon sanoa saman, minkä sanoi ed. Virolainenkin ed. Kekkoselle, että olemme ainoastaan korostaneet sitä, että kansaneläkettä korotettaisiin saman prosentin mukaan kuin muitakin eläkkeitä. Se on tasa-arvopolitiikkaa se. Ed. Kekkonen halusi tahallaan tämän asian ymmärtää väärin ja kääntää ajatuksen selvästi sivuraiteille. Ed. Kekkosen puheenvuoron alkuosa, kun hän moitiskeli keskustapuoluetta perusturvan heikosta ajamisesta, on sekin hakoteillä olevaa arvostelua. Jos hän hiukankaan syventyy miettimään eläketurvamme kehittämistä, kotihoidontukea, hän tietää ja näkee, että niiden ajaminen on lähtöisin keskustapuolueesta ja että SDP on tullut mukaan vasta pitkän vastaanharaamisen jälkeen. Ed. Saapunki: Herra puhemies! Omalta pieneltä osaltani pyrin todistelemaan sen, miksi perustoimeentulon kehittäminen olisi hyvinkin tärkeä ja nopeasti suoritettava. En lähde yksilöimään välikysymyksessä esitettyjä asioita enää uudelleen. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on nopeassa tahdissa etenemässä mielestäni - jopa voisi sanoa - pahoinvointiyhteiskuntaa kohden. Teknistyvässä yhteiskunnassamme yhä useammin korvaa robotti ihmisen. Lähes päivittäin esitellään yhä modernisoidumpia tuotannon tekijöitä, jotka ovat syrjäyttäneet suuren määrän lähimmäisiämme ulkopuolelle yhteiskuntamme hyödyllistä väestönosaa. Tuo hyödytön, yhteiskunnalle tarpeeton väestönosa kasvaa päivittäin. Heidän tärkein tehtävänsä tässä hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden maassa on joutenolo, henkinen tyhjyys ja perustoimeentuloon liittyvä, eduskunnan päätöksiin perustuva yhteiskunnan almujen odottaminen. Nykyisellä elämänmenolla ajaudutaan tulevaisuudessa tilanteeseen, jolloin suuri osa kansasta kuuluu tuohon yhteiskunnalle tarpeettomaan väestönosaa, josta suurin osa on joutunut kuulumaan tuohon ihmisryhmään kehdosta hautaan saakka. Toisalta ns. tarpeellinen yhteiskuntamme väestönosa kehittyy opintojensa, työn antaman virikkeisyytensä sekä hyvien taloudellisten edellytystensä seurauksena entistä selvemmin erottuvaksi yhteiskunnan yläluokaksi. Heidän tehtävänään on muun muassa tietokoneiden avulla ohjata hyödyttömän kansanosan toimintoja. Näin ollen, ennen kuin maamme ehtii nykyistä

80 1876 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 enemmän väestörakenteensa suhteen kaksinapaistua, on erittäin tärkeää, että turvaamme lainsäädännön kautta riittävän perustoimeentulon vähäosaiselle kansanosallemme. Lasten, sairaiden, työttömien, vanhusten yms. on mahdoton turvata elinolojaan, ellemme me tee sitä heidän puolestaan. Välikysymyksessä esitetty 3,8 mrd. markan perustoimeentuloa käsittelevä kehittämispaketti ei ole kaiken kattava, mutta oikeasuuntainen ja lähimmäistemme perusturvallisuutta parantava se on. Kysytään yleisesti, kun uudistuksia vaaditaan, mistä otetaan raha. Omalta osaltani tuon esille erään lohkon, joka ei tietysti koko pakettia kata, mutta haluan ottaa sen esille. En väitä olevani niin perusteellinen valtiontalouden asiantuntija, että yksiselitteisesti voisin luetella kyseessä olevan uudistuksen tulolähteet. Mielestäni rahoitusta ei tulisi toteuttaa kuitenkaan sellaisen verouudistuksen kautta, jossa verovähennysten karsimisella pyritään muun muassa sairaita ja vanhuksia ym. rasittamaan nykyistä enemmän. Ministeri Liikanen lupasi tulevan verouudistuksen myötä laittaa kaiken kansantaloudessa pyörivän tulonmuodostuksen verolle. Näin ollen varmasti tulee karttumaan valtion kassaan huomattavasti lisää rahaa. Mutta kyseisessä verouudistuksessa piilee myös useita vaaratekijöitä, joista pienin ei liene tuotantopanosten kuihtumisvaara. Oikeudenmukaisella vero-, sosiaali- ja jopa rikoslain uudistamisella saavutetaan varmasti valtion kassaan huomattavaa lisätuloa, joka omalta osaltaan olisi helpottamassa muun muassa välikysymyksessä vaadittujen perustoimeentuloturvaan liittyvien uudistusten toteuttamista. Herra puhemies! Haluan parilla esimerkillä tuoda esille nyky-yhteiskunnan eräitä räikeimpiä tekijöitä, jotka korjaamalla voitaisiin tuoda valtion kassaan huomattavasti lisää rahaa, ja käsittelen tässä pimeitä tuloja. Ensimmäinen esimerkki: Vuorineuvos Pekka Miljoona aikoo toteuttaa luxusasunnossaan perusteellisen remontin. Hän hakee lehti-ilmoituksen kautta pätevää työvoimaa. Seuraavana aamuna soittaakin Kimmo Kirves ja kehuu olevansa hyvän ammattitaidon omaava henkilö ja valmis tulemaan töihin, kunhan ehdoista vain sovitaan. Kirves aikoo tulla illalla töiden jälkeen neuvottelemaan mahdollisesta työsopimuksesta, ja niinpä illalla sitten palkasta sovitaan melko helposti. Mutta ehtoja tulee lisää. Työ tulisi saada tehdä iltatyönä, koska toisella työmaalla on oltava päivällä. Talon puolesta tulisi myös olla lounassetelit. Palkka tulisi maksaa ilman verokirjaa puhtaana käteen. Tässä vaiheessa vuorineuvos Pekka Miljoona empii, mihin Kimmo Kirves vastaa, että kyseinen käytäntö on hyvin yleistä ja että myös toinen työnantaja maksaa hänelle palkan ilman verokirjaa. "Ette tee siis verollista työtä ollenkaan?" "En, koska muutoin menettäisin työttömyyspäivärahani", vastaa Kirves. Vuorineuvos yritti vielä montakin kertaa saada työntekijöitä kyseiselle työmaalle, mutta kaikilla oli suurin piirtein samanlaiset ehdot. Niinpä Kimmo Kirves saikin sitten kyseisen työpaikan. Hieman päinvastainen esimerkki, jos herra puhemies sallii. Sami Saha huomasi lehdestä kesämökin rakentamista koskevan ilmoituksen. Hän kiiruhti heti tarjautumaan töihin. Rakennuttaja Ahti Ahven hyväksyi kokeneen ammattimiehen heti töihin. Jälleen sovittiin muuten palkasta heti, mutta rakennuttaja Ahven tinkaa pientä alennusta palkan määrään. Hän esittää, että palkka maksettaisiin ilman verokirjaa puhtaana käteen ja näin ollen, kun veroja ei pidätetä, palkan tulisi olla hieman alhaisempi kuin vaaditaan. Lisäksi Sami Sahallehan voi valtio maksaa jo ennestään päivärahaa. Kyseiseen ehdotukseen rehellinen Sami ei kuitenkaan suostunut, mikä tiesi myös hänen työttömyytensä jatkumista. Seuraavana päivänä hän huomasi kyseisellä työmaalla työntekijän, jolle ilmeisesti nuo ehdot olivat sopineet paremmin. Esimerkkien kaltaisia tapauksia tässä maassa löytyy varmasti vaikka kuinka paljon. Saamieni arvioiden mukaan yhteiskunnan kontrollin ulkopuolista pimeää palkkatuloa liikkuu vuosittain noin 5 mrd. mk. Lisäksi perusteettomasti maksettua työttömyyspäivärahaa ym. perustoimeentuloksi tarkoitettua rahaa on huomattava määrä. Mistä kyseinen yhteiskunnan huiputtaminen sitten johtuu? Muutamia esimerkkejä: Ensiksi verolainsäädäntö on niin monimutkainen, että satunnaisesti työtä tarjoava yksittäinen kansalainen joutuu täyttämään repullisen papereita, ennen kuin kaikki virallisuudet on hoidettu. Tämän välttämiseksi moni kunniallinenkin kansalainen maksaa satunnaisista töistä palkan mieluummin verotuksen ohi. Toinen esimerkki: Puutteellisen seurannan johdosta niin sanotusti tilaisuus tekee varkaan ja yhteiskunnan perustoimeentulon kautta saatavien etuisuuksien menettämisen pelossa tehdään usein mielellään ns. pimeitä verottomia töitä.

81 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1877 Kolmanneksi lainsäädännössä lienee tulkinnat myös esimerkin kaltaisen toiminnan rankaisemiseksi. Jossakin kuitenkin on vika, kun ongelma yleisesti tiedostetaan, mutta esimerkiksi tässä salissa ei puhuta tai haeta todellisia keinoja asiantilan korjaamiseksi. Sen sijaan, että seuranta- ja rangaistusjärjestelmiä kehitettäisiin ko. toiminnan estämiseksi, haetaankin uusia verottamisen muotoja. Näin kenties vain lisätään ihmisten pimeän työn halukkuutta sekä verottoman rahakierron suuruutta. Kyseisen kaltaisella toiminnalla, joka on yllättävän yleistä, jopa laajasti hyväksyttyä, nakerretaan kansakuntamme henkistä selkärankaa. Toivon todella sydämestäni, että ko. epäkohtaan hallitus paneutuisi tarmolla ja saisi tätä kautta kuin myös muilla parlamentaarisesti käytettävissä olevilla keinoilla työnteon jälleen tässä maassa kunniaan. Totean, että verorasitusta lisäämällä sitä ei ainakaan saavuteta. Välikysymyksessä esitetyn perustoimeentuloturvan kehittämiseksi sekä toteuttamiseksi olen edellä tuonut erään merkittävän, yhteiskunnallisesti hyväksyttävän rahoituslähteen esille. Toivottavasti tänne korokkeelle ilmaantuu myös useita hallituspuolueiden edustajia esittämään omia rahanhankintamuotojaan vähäosaisen kansanosamme elinehtojen parantamiseksi. Lisäksi toivon, etteivät nuo esitykset rahanhankintamuodoiksi olisi sellaisia, joiden seurauksena kansalaisten työinto ja yöunet heikkenevät. Ed. Fred: Herra puhemies! Tänään keskustelemme kansalaisten perustoimeentuloturvasta. Eräs väliinputoajaryhmä on vanhenevat sotiemme veteraanit. Maassamme on kaikkiaan noin rintamamiestunnuksella varustettua veteraania. Näistä puolet eli on sellaisia, joilla eläketuloja yhteensä on alle mk kuukaudessa, suurella osalla vain noin mk kuukaudessa. He ovat olleet yksityisen yrityselämän palveluksessa ja työeläkettä on alkanut kertyä vasta vuodesta 1962 alkaen. Siksi työeläke on jäänyt pieneksi. Paremmassa asemassa ovat virkamiehet, joilla työeläkettä on kertynyt pidemmältä ajalta. Näiden pienten eläkettä saavien veteraanien asemaa on mielestäni ehdottomasti ja pikaisesti parannettava markan korotus heidän eläkkeeseensä lisäisi valtion kuluja vain neljännesprosentin verran ensi vuoden budjetin menoista. Kokoomus ennen oppositiossa ollessaan on tehnyt politiikkaa ja ilmeisesti lisännyt kannatustaan puhumalla veteraanien puolesta. Mutta nyt kun kokoomus on päässyt hallitukseen ja katselemme tuota budjettikirjaa, niin huomaamme, että murusia veteraaneille on tarjottu. Tosin kiitos siitä pienestä kuntoutusmäärärahan korotuksesta, joka tietysti on hyvä asia. Sotiemme veteraanien isänmaallemme tekemä palvelus ansaitsee vihdoin itsenäisyytemme 70. vuotena kunnioitusta. Sukupolvemme on saanut elää ja asua vapaassa maassa. Meidän kunnia-asiamme on huolehtia heidän elämänsä ehtoopäivistä, eikä kysymys ole edes pitkäaikaisesta rasituksesta valtiolle. Vuosittain poistuu veteraania keskuudestamme. Kunniavelan maksua kertyisi vain muutamalle vuodelle. Se alentuisi jyrkästi muutamien vuosien kuluttua elossa olevien veteraanien määrien pienentyessä. Rintamalisän pohjaosa on tällä hetkellä hieman yli 300 mk kuukaudessa ja lisäosa 161 mk kuukaudessa. Jos rintamamies joutuu laitoshoitoon, on kunnissa lisäosan kohdalla kahdenlaista käytäntöä. Joissakin kunnissa tuo 161 markan lisäosa otetaan pois hoitovastikkeena, toisissa kunnissa taas veteraani saa sen pitää. Syy ristiriitaan on siinä, että sosiaalihallitus on antanut ohjeen lisäosan poisottamisesta, mutta Kansaneläkelaitos taas neuvoo päinvastoin. Näin veteraanit joutuvat eriarvoiseen asemaan, ja sen vuoksi yhtenäinen käytäntö veteraanien hyväksi on aikaansaatava. Herra puhemies! Mielestäni tässä viimeksi mainitussa asiassa mennään jo lapsellisuuksiin. Laitoshoitoon joutuvalle 161 markan karamelliraha on tarpeen jo senkin takia, että hän voi vaikkapa vähän kestitä niitä, jotka hänen luonaan laitoksessa vierailevat. Veteraanien kuntoutus on todettu erinomaiseksi palvelumuodoksi. Se on myös ennalta ehkäisevää hoitoa. Kuitenkin sotiemme veteraaneista on vielä noin puolet sellaisia, jotka eivät kertaakaan ole päässeet kuntoutukseen. Samalla kuntoutustarve kasvaa koko ajan. Toisaalta on veteraaneja, jotka ovat päässeet kuntoutukseen jopa 6-8 kertaa. Kuntoutukseen hakemisen tasa-arvoa on lisättävä ja byrokratiaa vähennettävä. Kuntoutusvaroja on edelleen lisättävä. Nyt veteraaneille kuuluu kahden viikon hoitojaksoon vain kymmenen hoitopäivää. Hoitojakso olisi kasvatettava kolmen viikon mittaiseksi. Kuntoutusta on kaikin puolin kehitettävä, sillä se piristää ihmistä paitsi fyysisesti myös henkisesti. Muistan kuulleeni seuraavan ajatuksen: Joku

82 1878 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 on todennut, että sota-aikana Suomen kansan pelastivat nälkäkuolemalta hevoset ja suomalaiset naiset. Myös kotirintamalla olleitten naisten työtä on arvostettava. Maassamme on merkittävä määrä - nyt tuota määrää en tarkasti tiedä - sotainvalidien leskiä, jotka ovat koko elämänsä uhranneet invalidisoituneen puolisonsa hoitamiseen. Se on ollut todella suuri isänmaallinen palvelus. Kuitenkaan heille ei ole kertynyt tästä työstä riittävää eläketurvaa. Myös näitten naisleskien asemaa on kohennettava, jotka ovat joutuneet sodan kurimukset ja rasitukset kärsimään ja kestämään. Maassamme on vielä paljon ihmisiä, jotka asuvat ankeissa olosuhteissa ja puutteellisissa asunnoissa. Asunnot ovat kylmiä, vesi on vielä kaivosta haettava, ei ole sisäwc:tä eikä peseytymismahdollisuuksia. On arvioitu, että ihmistä asuu Suomessa puutteellisesti, ja sen vuoksi tarvittaisiin palvelutaloja. Ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi. Palvelutalojen rakentaminen on tärkeää myös siksi, että se vähentää ja myöhentää tarvetta laitoshoitoon, josta jo ennestään maassamme on pula. Hallituksen ohjelmassa perhepolitiikan osalta sanotaan mm. seuraavaa: "Sosiaalipolitiikan painopiste on lapsiperheiden aseman parantamisessa. Perhepoliittista tukea parannetaan ensisijaisesti lapsilisäjärjestelmää kehittämällä. Lapsilisien korotus ja perhepoliittisen tuen muutokset toteutetaan siten, että kaikkien lapsiperheiden saama tuki paranee uudistuksen eri vaiheissa.'' Haluaisin todeta, että hallituksen pyrkimys on oikeansuuntainen. Tänä päivänä lapsiperheet ovat taloudellisesti tiukoilla. Se lienee eräänä syynä siihen, että syntyvyys maassamme on alhainen. Myös lapsiperheet haluavat päästä osalliseksi kohtuullisesta elintasosta. Yhteiskuntaa on kehitettävä lapsiystävälliseksi jo väestöpoliittisista syistä. Tilastomiehet arvioivat, että yhden sukupolven kuluttua eli vuonna 2030 meitä suomalaisia on miljoona vähemmän kuin tänä päivänä eli alle 4 milj. asukasta. Tällainen kehitys on epäterve kehitys. Se kertoo siitä, että jossakin on vika, kun lapsia ei haluta syntyvän perheisiin. Eräänä tekijänä on se, että yhteiskunnan asenne on kielteinen ihmiselämän arvostukselle. Se näkyy mm. siinä, että aborttilainsäädäntö on kehitetty niin väljäksi, että kuka tahansa aborttia haluava sen käytännöllisesti katsoen saa. Elämää ei pidetä enää pyhänä eikä ainutkertaisena. Elintason alttarille uhrataan lapsia kuin muinoin Kaananin epäjumalille: "... ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille, he vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kaananin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista." Näin todetaan sen ajan moraalisesti ja siveellisesti alasvajonneista ihmisistä ja (Ed. Kääriäinen: Sen ajan rakennemuutosta!) ihmiskunnasta. - Niin oli, mutta se ei ollut oikein! (Ed. Kääriäinen: Ei ollut!) - Ei ole, ja siksi meillä on mahdollisuus korjata se oikeansuuntaiseksi, sillä ihmisille ei ole annettu lupaa, ei edes elintason nimissä, surmata sen enempää syntymätöntä elämää kuin lopettaa sairauden runtelema potilas armokuoleman tekosyyllä, muka tekemällä hyvä palvelus kärsivälle sairaalle. Olen kyllä sitä mieltä, että yhteiskunnan on luotava edellytykset, että nuoret ihmiset voisivat perustaa perheitä, solmia avioliittoja ja ottaa vastaan lapsia. Jotta tämä voisi toteutua, se edellyttää hallitukselta asuntopolitiikan tehostamista sekä sosiaalisen ja perhepoliittisen asenteen muuttamista lapsi- ja perheystävälliseksi. Se on yksi tie syntyvyyden nousuun. Aborttien vähentämiseksi adoptiojärjestelmä on kehitettävä sellaiseksi, että lapsia on saatavissa, koska lapsettornia ja myös lapsiperheeliisiä koteja on runsaasti, jotka olisivat valmiita tarjoamaan hyvän kodin, jos vain jostakin lapsen omakseen saisivat. Ed. V ä i s t ö: Herra puhemies! Kysymys perusturvasta koskettaa jossakin vaiheessa muodossa tai toisessa suurinta osaa kansalaisista. Vähäosaisuutta ja suoranaista köyhyyttä kokevat hyvinvointi-suomessa yhä lukuisat perheet ja yksittäiset ihmiset vielä tänäkin päivänä. Heidän joukkonsa on liian suuri, kun otamme huomioon yleisen vaurauden. Kuuluuhan Suomi maailman rikkaimpien kansakuntien joukkoon. Keskustapuolueen tavoitteena on, että luomme maahamme yhtenäisen ja aukottoman perustoimeentulojärjestelmän. Keskeisenä lähtökohtana on kaikista ihmisistä huolehtiminen. Puutteellisen perusturvan varassa olevien joukko on moni-ilmeinen: on opiskelijoita, emäntiä, työttömiä, eläkeläisiä, lapsiperheitä. Heidän asiastaan on kannettu huolta vaalien alla. Myös hallituspuolueet, kenties sosialidemokraatteja lukuunottamatta, ovat nimenomaan perusturvasta kantaneet huolta. Me keskustapuolueessa haluamme, että ihmisten perusturvasta kannetaan huolta myös vaalien jälkeen ja ryhdytään todella toimenpiteisiin.

83 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1879 Tuotantoelämän rakennemuutokset ovat osaltaan uhkaamassa kansalaisten ja perheiden toimeentuloa. Työttömyys on lisääntymässä etenkin syrjäisissä maakunnissa ja yleensä kehitysalueilla. Tänä päivänä työttömyysturvan vähimmäistaso on toimeentuloa ajatellen liian alhainen. Sairastamiseen ja äitiyteen liittyvä perusturva on tällä hetkellä olennaisesti muita etuisuuksia alempana. Erityisen kiireellisenä näemmekin sairausvakuutuksen äitiys- ja sairauspäivärahan vähimmäisturvan parantamisen. Viime aikoina on ollut selvästi nähtävissä, että yhä useampi lapsiperhe on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen jotenkin arkielämän vähimmäistarpeista. Nykyinen työttömyysturva ja sairausturva eivät kaikilta osin pysty vastaamaan lapsiperheiden tarpeisiin. Täällä käytävässä välikysymyskeskustelussa on puhuttu myös lasten kotihoidosta. Me keskustapuolueessa pidämme välttämättömänä, että tätä järjestelmää kehitetään edelleen vaihtoehtoisena hoitomuotona. Tämän vuoksi tulee kotihoidon tuki ulottaa kaikkiin alle 7-vuotiaisiin lapsiin, joita ei hoideta kunnallisessa päivähoidossa. Kaikille pientä lasta kotona hoitaville vanhemmille on maksettava kotihoidon tuen lisäosaa. Vain tällä tavoin voimme turvata kotona hoitotyötä tekeville kansaneläkkeen tasoisen toimeentuloturvan. Perusturvajärjestelmä tulee ulottaa koskemaan myös opiskelijoita. Olennainen kysymys on tuen nostaminen ja myös opintorahaosuuden lisääminen. Työeläkkeiden indeksikorotukset tehdään edelleen TEL-indeksiä käyttäen. Kansaneläkkeissä peruste on elinkustannusindeksiin sidottu kansaneläkeindeksi. Käytännössä tämä johtaa siihen, että pienillä kokonaiseläkkeen tasoilla, joissa kansaneläkettä on merkittävä osa, indeksikorotukset ovat keskimäärin pienempiä kuin suuremmissa kokonaiseläkkeissä, jotka muodostuvat pääosin työeläkkeestä. Onkin välttämätöntä, että kansaneläketarkistukset muutetaan TEL-indeksin mukaan tehtäviksi. Tämän lisäksi on toki huolehdittava vähimmäiseläkkeen tasosta erillisillä tasokorotuksilla, vaikka täällä hallituksen vastauksessa ministeri Pesola totesikin, että suhteellisesti ottaen, prosenteilla mitaten, kansaneläkkeet ovat kehittyneet hyvin. Näitä prosentteja ei kuitenkaan voi syödä ja pienistä eläkkeistä prosentit tulevat suuriksi. Olennaisempaa on se kokonaisturvan taso, mikä kansaneläkkeellä olevilla on. Erityisen tärkeää tässä onkin vähimmäiseläkeuudistuksen loppuun saattaminen. Se on tärkeä ennen muuta omaa työtään tehneiden osalta, joille ansioeläkettä ei ole juuri lainkaan tai ei lainkaan kertynyt. Eräs tällainen väestönosa on viljelijäväestö. Heille kansaneläkeuudistuksella on ollut suuri merkitys. Myös nyt eläkkeellä olevien osalta on välttämätön uudistuksen neljännen vaiheen loppuun saattaminen. Kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe tulee käynnistää maksamalla eläkepuolisoille kansaneläkkeen lisäosa vähentämättömänä. Myös sotiemme veteraaneille on toimeentuloturvaa voitava parantaa ensi sijassa vähävaraisille rintamaveteraaneille tärkeää ylimääräistä rintamalisää tuntuvasti korottamalla. Herra puhemies! Perusturvaa ja sen kehittämistä koskeva keskustapuolueen ja koko opposition välikysymys vastauksineen ja täällä käytyine keskusteluineen on osoittanut hallituksen nihkeyttä vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen. Toisaalta on jo nyt käynyt selväksi, että välikysymyksen perustelut ovat kuitenkin vahvat ja pitävät. Asia kokonaisuudessaan koetaan tavallisten ihmisten parissa hyvin tärkeäksi. Se koskettaa suurta ihmisjoukkoa, joukkoa, joka ei meidän keskustalaisten tavoin voi hyväksyä toimeentuloerojen kasvattamista yhteiskunnassamme, vaan edellyttää uudistuksilta oikeudenmukaisuutta. Onkin selkeästi todettava, että sekä sosiaali- että veropoliittisten uudistusten on oltava oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa lisääviä. Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan nopea muutos, jota hallitus nyt on hallitsemattomasti vielä nopeuttanut, edellyttää toimenpiteitä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi ja kaikkinaisen turvallisuuden lisäämiseksi. Hallituksen linja näyttää kuitenkin olevan niiden suosiminen, joilla menee jo muutenkin hyvin. Ollaan unohtamassa, että jokainen ihminen ja jokainen perhe on osa hyvinvointikansaamme. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja sellaiseen perusturvaan, joka todella tekee mahdolliseksi elää turvallista ja omaehtoista elämää kaikissa elämän tilanteissa ja elämän vaiheissa. Ed. V i h r i ä 1 ä: Herra puhemies! Hallituksen vastaus perustoimeentuloturvaa koskevaan välikysymykseen on paljastava. Kun välikysymyksen lukee tarkkaan, voi havaita, miten ylimielisesti, itsekkäästi tämä juppikansan hallitus suhtautuu yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Toisaalta vastauksen tulee tällainen ollakin, onhan sen antanut hyväosaisten hallitus:

84 1880 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 tutkimuksia, selvityksiä sekä lisäetuuksia niille, joilla jo hyvin pyyhkii. Hallituksen vastaus osoittaa, että kokoomus ja SMP ovat täysin unohtaneet, mitä he kansalle maalisvaalien alla lupasivat. Toisaalta se on hyvin loogista sen suhteen, että nämä puolueet ovat hyvin uskollisesti kaikessa toteuttaneet sosialidemokraattien ohjelmatavoitteita. SDP ei antanutkaan vaalilupauksia heikommassa asemassa olevien ihmisten perusturvan parantamisesta. Holkerin hallitus on hyvin toimeentulevien liitto, joka rakennemuutoksen nimissä on viemässä suomalaista sosiaalipolitiikkaa thatcherilaiseen suuntaan. Herra puhemies! Hallitus piti välikysymystä niin merkityksettömänä, että itse pääministeri ei vastannut siihen. Sosiaali- ja terveysministeri Helena Pesola puolusti sairaus- ja äitiyspäivärahan ja vanhempainrahan ansiosidonnaisuutta näin: "Jos henkilöllä ei ole aikaisempia ansiotuloja, ei sairaudesta ja synnytyksestä aiheudu myöskään ansionmenetystä. Päivärahan tason luonnollisena lähtökohtana tulee näissä tapauksissa olla se, että henkilö tai perhe kokonaisuutena on useimmissa tapauksissa jo järjestänyt toimeentulonsa muulla tavoin." Jos ei siis ole ennestään tuloja, niin ei myös niitä menetä, ja jos ei ole tuloja, on järjestänyt toimeentulonsa muulla tavoin. Eihän sitä muuten hengissä pysyisi. Näin yksinkertainen on hallituksen kanta. Ongelmia ei ole, kun ei ole tulojakaan. Sopiikin kysyä, mitä ajattelevat tuhannet suomalaiset kotiäidit, omaa työtä tekevät pientilojen emännät, opiskelijat, eläkeläiset, joilla alin sairauspäiväraha on ainoa turva, kun muita tuloja tai säästöjä ei ole? Herra puhemies! Kokoomus on vuosikausia arvostellut istuvia hallituksia ja erityisesti keskustapuoluetta huonosta sotiemme veteraanien asioiden hoidosta. On totta, että veteraanikysymyksessä ei ole varmasti riittävän hyvin onnistuttu, mutta paljon myönteistä on aikaansaatu puutteineenkin. Nyt kun rahaa olisi käytettävissä entistä enemmän, hallitus on valmis keräämään sitä Suomen Pankin holveihin, mutta tahtoo unohtaa ne ihmiset, jotka taistelunaan ja työllään ovat meille tämän hyvinvoinnin luoneet. Sopii kysyä, miten voimakkaasti ja ponnekkaasti budjettiriihessä eri käsittelyvaiheissa kokoomus taisteli sotiemme veteraanien puolesta, koska tulos jäi yllättävän laihaksi. Kuntoutusmäärärahoissa on nousua. Veteraanien neuvottelukunta esitti 110 milj. mk, hallitus antoi 100 milj. mk. Kasvua tähän vuoteen on 15 milj. mk, mutta tälle vuodelle kasvu viime vuodesta oli 23 milj. mk. Sotainvalidien kuntoutuslaitoksille tuli tänä vuonna 11 milj. mk, ensi vuonna todennäköisesti tulee 6 milj. mk. Sotainvalidien puolisoiden kuntoutukseen esitetään 5 milj. mk, ja tässä on lisäystä mk. Sinänsä erittäin hyvä, että näinkin paljon sinne on lisää tulossa. Mutta muiden kotirintamanaisten kuntoutuksesta ei mainita budjettikirjassa sanaakaan. Veteraanijuhlissa kyllä on näitä hyviä lupauksia annettu tämänkin asian hoitamiseksi. Sotilasvammalain mukainen peruselinkorko luvataan etuoikeuttaa kansaneläkkeen lisäosaa määrättäessä hallitusohjelmassa, mutta näin ei käy, vaikka jo edellisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ehdotti, että tämä asia korjattaisiin vuoden 1988 budjetissa sotainvalideja tyydyttävällä tavalla. Tämä ehdotus on perustunut asiaa selvittäneen työryhmän esitykseen, johon myös Sotainvalidien Veljesliiton edustajat sekä rintamaveteraanien neuvottelukunta ovat yhtyneet. Voi todeta, että sotainvalidit kautta maan ovat tässä kysymyksessä erittäin pettyneitä. Eduskunta edellytti tämän vuoden budjettia käsitellessään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sotatoimialue~lla palvelleiden työvelvollisten saattamiseksi rintamasotilaseläkelain piiriin sekä aloittaa rintamalisän maksamisen ulkomailla asuville rintamasotilas- ja rintamapalvelutunnuksen omaaville henkilöille. Ensimmäinen osa tästä toteutuu tänään kolmannessa käsittelyssä hyväksytyllä lain muutoksella. Tämä on myönteistä, mutta ulkomailla asuville veteraaneille lisää alettaneen maksaa vasta huhtikuussa 1989, jos hallitus nyt kuuntelee sitä lausumaa, sitä päätöstä, minkä eduskunta on tänä päivänä tehnyt ja joka on kirjattu sosiaalivaliokunnan mietintöön. Ehkä tässä yhteydessä on myös syytä todeta se, mitä hallituksen vastauksessa arvioidaan ylimääräisen rintamalisän korotuksen tulevan maksamaan. Keskustapuolue on tehnyt ryhmäaloitteen, jossa esitetään 18 o/o:n korotusta ylimääräiseen rintamalisään. Se maksaa niiden tietojen ja koneiden mukaan, mitä meillä on käytössä, 70 milj. mk, mutta hallitus väittää sen maksavan 200 milj. mk. Siinä on 130 milj. markan ero. Kansaneläkeuudistuksen IV vaihe on välttämätöntä toteuttaa viimeistään vuonna Uudistus antaisi turvaa kaikkein pienituloisim-

85 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1881 mille, joilla ei ole ansioeläkettä. Erityisesti tämä koskettaisi sotiemme veteraaneja ja kotirintaman naisia. Nykyiselle hallituksellehan nämä ihmiset ja erityisesti maaseudun naiset ovat vain numeroita, joiden perusturvasta huolehtiminen ei kuulu juppihallituksen periaatteisiin. On tuottavampia asioita nyt hoidettavana. Keskustapuolue ei voi hyväksyä hallituksen näin kylmää linjaa, jota nyt ajetaan sosiaalipolitiikassa. Herra puhemies! Arvostelulie on myös sijaa siinä menettelyssä, jolla hallituspuolueet ovat hoitaneet tämän välikysymyksen käsittelyn eduskunnassa. Hallituksen vastaus ja siitä käytävä keskustelu on tarkoituksella hajotettu useille päiville pieniksi pätkiksi. Välikysymys on erityisen tuskallinen kokoomukselle ja SMP:lle, joiden on äänestäjiensä edessä vastattava, miten nopeasti he ovat pettäneet vaalilupauksensa. Ehkä tämä on tärkein syy siihen, että tätä välikysymyskeskustelua on haluttu hajottaa. Muutenkin on tunnettavissa, että nykyisen hallituksen kova komento alkaa tuntua tässä talossa. Asioita tulee käsitellä pikavauhdilla, mikä on sinänsä hyvä. Mutta kun hallitus viivyttetee myös esitysten antamisessa, kuitenkin edellytetään, että valiokuntien pitäisi jo kuunnella asiantuntijoita, vaikka kaikki lakiesitykset eivät edes valiokuntiin saakka ole ehtineet. Herra puhemies! Ed. Virolainen totesi tässä äsken, että sodan jälkeisenä aikana maalaisliitto-keskustapuolue on ollut kehittämässä suomalaisessa yhteiskunnassa ennen kaikkea ihmisten perusturvaa, ajamassa oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa. Emme ole onnistuneet kaikessa. Tämä on tosiasia. Mutta kuitenkin eteenpäin on menty. Paljon myönteistä on saatu aikaan. Kansaneläkeuudistuksen IV vaihe jäi kiinni siitä, että sosialidemokraatit eivät hyväksyneet sitä. Nyt sitten ensi vuoden tulo- ja menoarviossa suunta muuttuu todella. Sieltä puuttuu huolenpito. Nyt ajetaan juppikansan junalla. Myönteistä kuitenkin oli äsken täällä kuulla kahden sosialidemokraattisen kansanedustajan puheenvuoro, ed. Roosin ja Alhon, joissa, näin tulkitsin, ymmärrettiin vielä tavallisen ihmisen perusturvaa ja sen parantamista. Ed. Roosin puheessa oli runollista, lämmintä tahtoa, jota toivoisi olevan enemmän poliittisen työväenliikkeen piirissä, erityisesti sosialidemokraattien. Ed. Rinne: Herra puhemies! Me elämme ruiskukkavallankumouksen aikaa. Minä en ole kovin kiinnostunut ja innostunut neilikkavallankumouksen miehenä tästä ruiskukkavallankumouksesta. Ainakin budjettiesitys näyttää kyllä siltä, että sellaisen ruiskukkakimpun taakse kätkeytyy kylmyyttä, piittaamattomuutta, välinpitämättömyyttä, pikkuporvarismia. (Ed. Virolainen: Kiviä leivän asemasta!) Suomalaiset porvarit tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat kyllä kohottaneet leipäkorin vähän liian korkealle monien ihmisten kohdalla. (Ed. Virolainen: Demarien avustuksella!) - Minä tuohon sen verran sanoisin, ed. Virolainen, että minulla on kokemuksia ministeri Ahti Pekkalasta seitsemän vuoden aikana, ja löytyyköhän sellaista köyhälle irvistelevää toteemipaalua, kuin hän oli. (Ed. Virolainen: Demarien kanssa yhdessä!) - Kyllä ne porvarit ovat suurin piirtein samanmerkkisiä kaikki. (Ed. Virolainen: Viimeisten kuuden vuoden aikana demarit ovat johtaneet maata!) Minä olen melkeinpä kyynelsilmin kuunnellut tätä välikysymyskeskustelua nimenomaan sen takia, että täällä suomalaiset porvarit ovat niin köyhän asialla, että tuntuu aivan suorastaan liikuttavalta. (Ed. Virolainen: Kepu on aina köyhän asialla!) - Santeri Alkio taisi olla viimeinen kepulainen, joka oli köyhän asialla. Jos nyt joku esimerkiksi sanoo, että Ahti Pekkala oli köyhän asialla, niin kyllä oli vähän niin ja näin se köyhän asialla olo. - Otan edelleen konkreettisen esimerkin alimmasta työttömyyspäivärahasta. Kun noin 600 markalla joutuu ihminen tulemaan toimeen kuukaudessa henkilöä kohden, se on todella liian vähän. Minä tarkoitan nyt lapsiperheitä. Nyt olisi mahdollisuus myös ministeri Pesolalta kuulla sellainen kaloritaulukko, miten tämmöinen perhe voi ilman suolten murinaa tulla toimeen, kun 71 OJo katsoo joutuvansa tinkimään ravinnosta, 96 % vaatetuksesta. Joulua ei kaikkiin koteihin tule. On luotu uusi lapsiryysyläistö, jonka pitää hävetä vanhempiaan ja itseään. Olisi kiva kuulla jonkinnäköinen taulukko, miten tällä alimmalla peruspäivärahalla voi tulla toimeen. Minulla on oikeus kysyä sen takia sitä, koska hallitus ei esitä tasokorotusta. Jos se olisi esittänyt tasokorotusta, asia olisi vallan toinen. Kyllä tämä keskustapuoluekin on osannut väärän koivun takaa köyhää kurittaa. Se on tapahtunut hiukan eri tavalla vain kuin kokoomuksen. Kokoomuksella on tällainen suoraan näköön lyömisen filosofia. Keskellä kirkasta päivää, reilusti ja rehdisti näköön. (Ed. Virolainen: Päin pläsiä!) - Päin pläsiä suoraan. Kyllä A

86 1882 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 tämä ruiskukkavallankumous on siirtymässä todella arvetuttavaan vaiheeseen, jos se todella jatkaa tätä eriarvoistamista tällä tavalla. (Ed. Virolainen: Me panemme vastaan!) Suomesta on todella tulossa läntisen Euroopan eriarvoisin valtio. Nyt saadaan toisin sanoen ne hyvät ihmiset jälleen keskuuteemme vuosisadan alun tyyliin, jotka auttavat niitä ihmisiä, jotka he ensin ovat painaneet alas. Nämä Eetu Salin -vainaan pilkkaamat porvarien pullakutsut on nyt Joensuussa tietojeni mukaan viikon päästä, vastuunkantajien palaveri. Kutsua ei ole kuulunut jostakin kummallisesta syystä. (Ed. Virolainen: Ei ole meillekään tullut!) En ole saanut minäkään, vaikka olen hallitusta rankasti puolustanut hallituspuolueen edustajana. Olisi kannattanut kutsua. Työväenliikkeen periaatteisiin on aina kuulunut sellaiset asiat kuin ihmisen vapaus. Ihmisen vapaus tarkoittaa sitä, että se ei ole toisen ihmisen orjana, hyväksikäytettävänä ja alistussuhteessa. Tämä ruiskukkafilosofia johtaa juuri siihen, että tulee ns. hyvät ihmiset meidän joukkoomme, jotka auttavat ja saavat hyvän omantunnon siinä, kun auttavat sorrettuja ihmisiä, syrjään sysättyjä ihmisiä. (Ed. Jokinen: Liiasta antavat!)- Mutta hyvä omatunto siitä varmasti tulee, kun on sielu niin sokea, ettei kerta kaikkiaan näe, että itse on ensin sotkettu ne ihmiset sinne, joita sitten hurskas ilme kasvoilla nostetaan ylös sieltä, että varmasti kaikki naapuritkin näkevät, miten auttavaisina tässä nyt liikutaan. Todellakin leipäkori on nostettu vähän liian korkealle. Nyt on tietysti erilainen tämä yhteiskunta kuin vuosisadan alussa. Silloin oli selkeät rajalinjat. Tänä päivänä, niin kuin kaikki tässä salissa hyvin tietävät, on yksittäisiä ihmisiä, pieniä ryhmiä, joitten puolustaminen ei ole poliittisesti kovin viisasta ilmeisestikään. Se, mikä minusta tuntuu vastenmieliseltä tässä erittäin tarpeellisessa kysymyksessä, on se, että yhtynyt oppositio olisi voinut rajata kysymyksensä kohdistumaan vain kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin ihmisiin eikä kovin tällaisella leveällä hahlolla pelata, koska tämän leveän hahlon filosofia kyllä viittaa siihen, että pyritään saavuttamaan mahdollisimman monen äänestäjän kontakti. Se on se vastenmielinen piirre tässä, joka ei tunnu kyllä kovin hyvältä. Toisin sanoen se lupaa huonoa sen takia, että ollaan valmiit sittenkin asettamaan ääntenkalastus pikkasen, karvan verran, edelle sen kaikkein vaikeimmassa asemassa olevan ihmisen aseman korjaamisen. Se on vastenmielinen piirre. Minun mielestäni se on vastenmielinen piirre. (Ed. Virolainen: Kaikki proletaarit, yhtykää!)- Eivät ihan kaikki ole proletaareja, joita tämä kysymys koskee. Suurin osa kyllä, mutta eivät kaikki. Se nimenomaan, että eivät kaikki, tarkoittaa juuri sitä, että on lähdetty ääntenkalastuksen tielle. Tällainenkin asia näyttää tässä liikkuvan. Mitä tällaisesta eriarvostavasta yhteiskuntapolitiikasta seuraa? Eihän siitä seuraa mitään muuta kuin se, että ne ihmiset, jotka jäävät osattomiksi ja kokevat tulleensa syrjäytetyiksi, jollakin tavalla reagoivat, ja he reagoivat luonnollisesti väkivallalla. Suurin osa reagoi väkivaltaisesti. Varmasti monet ovat liikkuneet Helsingin yössä tänä päivänä. Ei kannata susikoiran kanssa siellä kulkea eikä taksilla vaan kävellä lauantain vastaisena yönä sen näköisenä, että ei ole tupakkaa eikä tulta. Kannattaa kulkea ja kannattaa olla käyttämättä voimaa vastaan, niin huomaa sen, että juuri tällaisesta erilaisesta perusturvattomuudesta johtuva väkivalta kaikkein säälittävimmässä muodossaan kotona ja kaduilla on lisääntynyt. Mitä enemmän me teemme ihmisiä, jotka kokevat tulleensa osattomiksi, eritoten nuoria ihmisiä, vailla tulevaisuutta ja mahdollisuutta, me lisäämme väkivaltaa. Tosin sen yhteiskunnan kuvahan on sen jälkeen tietysti se, että kun omistaa omakotitalon ja muutaman susikoiran ja pistää piikkilangat ympärille, kyllä siellä rauhassa olla saa, kun on varaa sitten taksilla ajaa ja muuta. Totta kai, sehän on selvää, jos sellaista yhteiskuntaa luodaan, tällaista V onnegutin sähköpianoyhteiskuntaa, niin kuin ollaan hyvää vauhtia luomassa. Tämän hallituksen tähänastiset toimet viittaavat tämän kaltaiseen yhteiskuntakehitykseen, ja en ole siitä kovin innostunut. (Ed. Helle: Miksi sitten tuette?) - En ole kovin mahdottomasti tukenut, taidan olla viimeinen tukija, ollut tähän asti ainakin. Jos me jatkamme tällä tavalla erityisesti nuoriin ihmisiin kohdistuvaa eriarvoistamista, niin sen seurauksena on väkivaltainen yhteiskunta, joka ei ole ainkaan se yhteiskunta, jota minä pidän oikeana ja hyvänä yhteiskuntana. Suomihan on jo nyt Euroopan kapitalistisin valtio. Friedman ja Lassila ovat ainakin sanoneet, että tämä on Euroopan kapitalistisin valtio, niin kuin se varmasti onkin. Tuloerot ovat Pohjoismaitten ylivoimaisesti suurimmat, työttömyysaste on puolet korkeampi kuin vertailukelpoisissa Efta-maissa, eli tästä ei kovin paljon

87 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1883 tarvitse enää jatkaa, kun ollaan sen kaltaisessa tilanteessa, josta on hyvin vaikea vetää takaisin. Lukisin pätkän. Olen tiivistänyt aina lopuksi. Tällä kertaa puhemies Matti Ahde on puhunut valtakunnallisessa väkivaltaseminaarissa mielestäni aika hyvin. (Ed. Virolainen: Itse kirjoittanut!)- On kirjoittanut kuka tahansa, mutta hyvin on joka tapauksessa sanottu: "Tiivis tahti ja menestyksen tavoittelu kasaa toisaalla paineita yksilölle ja aiheuttaa syrjäytymisen uhkaa. Politiikan, valtiovallan ja kuntien käytettävissä olevilla keinoilla voidaan tätä uhkaa vähentää ja tehdä ihmisen kiinnittyminen elämään, perheeseen ja sosiaaliseen ympäristöön helpommaksi. Tärkeintä tässä suhteessa ovat tutut elämänkaaren asiat: koulutus, asunnon saanti, työn saanti, perheen tukeminen ja sosiaalinen turvallisuus. Monet uskovat kansantulomme kasvuennusteiden ja väestötilastojen perusteella, että meillä on tulevaisuudessa pulaa työntekijöistä. Jos näin on, pitäisi vuoden ajaksi käynnistää erityisiä ponnisteluja, joilla murrosta voitaisiin pehmentää ja syrjäytymisen uhkaa torjua. Tällaisilla keinoilla voidaan pyrkiä vähentämään onnettomuutta ja väkivallan kasvupohjaa. Ihmisen on voitava tuntea itsensä tarpeelliseksi ja arvostetuksi yhteiskunnan jäseneksi." Tästä syystä juuri tämä ruiskukkavallankumous ei ole hyvä ratkaisu. Ed. Säily no ja (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Oli ihan mielenkiintoista kuulla Heikki Rinteen puheenvuoro. Ihmettelen vain sitä haarukkaa, jonka sisälle virallista köyhää mahtuu ja vielä ne epäviralliset köyhät, joita ei ole edes rekisteröity. Tekisi mieli kysyä, mutta kun ei saa kysyä, kenet näistä ja mitkä ryhmät näistä Heikki Rinne haluaisi sitten jättää ulkopuolelle. Mitä tuohon kansanvaltaan tulee, niin kyllä kansanvalta edellyttää sitä, että me saamme yleensäkin ääniä, että kansanvaltaa voitaisiin puolustaa. Sitä tarvitsevat Heikki Rinteet ja monet muut kansanvallan puolustajat. Tässä vain heräsi tämänkaltaisia kysymyksiä kunnellessani tuota hyvin mielenkiintoista puhetta. Ed. 0 II i l a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Rinne käytti hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron, mutta yhden näkökulman siitä haluaisin oikaista, koska se ei mielestäni ollut hänen puheenvuorossaan oikein. Väkivalta kaduilla ei ole sidoksissa taloudelliseen hyvinvointiin siihen osallistuvien tai siitä syytettävien osalta eikä heidän kotiensa sosiaalisiin olosuhteisiin. Tätä näkemystä, joka Rinteen puheenvuoroon sisältyy, ei mielestäni mikään tehty tutkimus tue. Ed. Virolainen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Rinne tässä minunkin mielestäni varsin asiallisessa puheenvuorossaan oli kansanedustajana ja poliittisen puolueenkin edustajana väärässä, kun hän piti pahana sitä, että välikysymys on tehty sitä silmällä pitäen, että keskustapuolue ja muut oppositioryhmät saisivat lisää ääniä. Sehän on ainoa keino, millä me tuon juppihallituksen voimme kaataa, että kannatuksemme kasvaa, ja se on ihan rehellistä. Toisaalta tämä jälkeenjääneitten, tai niin kuin arvoisa sosiaaliministeri sanoi, väliinputoajajoukko, näyttää olevan kasvamassa kaikkialla maailmassa. Olin viime viikolla ulkoasiainvaliokunnan kanssa Washingtonissa ja siellä Washington Post toissasunnuntaina kirjoitti pitkän artikkelin siitä, että Yhdysvalloissa on toimeentulomarginaalin alapuolella olevia 20 OJo heidän kansastaan. Se on, jos on 230 miljoonaa asukasta, valtavan suuri joukko. Se ei ole vain meidän ongelmamme eikä erityisesti tämän punamustahallituksen ongelma, vaan se on kansainvälinen ongelma. Minä yhdyn myös ed. Rinteeseen siinä, että näillä sosiaaliministereitten toimenpiteillä sitä ongelmaa ei kyllä ratkaista. Ed. Rinne (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Kyllä taloudellisilla seikoilla on hyvin suuri vaikutus. Muun muassa Heikki Ylikangas on tehnyt tutkimuksia ja on tehty myös kansainvälisiä tutkimuksia siitä, että jos eritoten nuorilla on sellainen tilanne, että he näkevät, että heillä ei ole etenemisen mahdollisuuksia taikka tässä tapauksessa, kun kaikki perustuu rahaan, taloudellisia mahdollisuuksia, uralla etenemismahdollisuuksia, sillä on todettu selvästi olevan väkivaltaa lisääviä vaikutuksia. En minä ainakaan ole päinvastaisia tutkimuksia vielä tähän mennessä löytänyt. Kyllä sillä on merkitys. Tietysti se voi olla biologiasta johtuvaa ja isoisä on keskeyttänyt rippikoulun ja se johtuu siitä ja kaikkia muita tämmöisiä seikkoja, mutta kyllä tähän mennessä kaikki vakavasti otettavat tutkimukset osoittavat, että taloudellisilla seikoilla on merkitystä.

88 1884 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 Ed. Juhan ta 1 o : Herra puhemies! Kun ed. Rinteen puheenvuorosta jättää pois pahimmat Ahti Pekkalaan kohdistuvat ja muutamat kepuherjat, niin tässä tulee vanhat hyvät ajat mieleen. Kun kukista ja kasveista puhuttiin, ihan apilantuoksu oli tuossa puheenvuorossa. Kun ajattelee ryhmäpuheenvuoroa, jonka Liisa Jaakonsaari piti ja näiden puheiden yhtymäkohtia, niin se osoittaa orastavaa jännitettä hallitusrintaman sisällä. Jos vielä hyvät ystävämme SMP:n kansanedustajat tohtisivat tuntonsa sanoa, miltä tämä tuntuu, niin nämä jännitteet ehkä olisivat huomattavasti suuremmat. Muutamaan kohtaan vielä tässä puheenvuorossani kajoaisin, ensinnäkin talouteen. Ministerin vastauksen jälkeen oli meillä välikysymyksen tekijöillä ja ministerillä aikamoinen haarukkaero kustannusvaikutuksista. Niitä on näissä puheenvuoroissa täällä selvitetty. Me emme ole kuitenkaan saaneet valtiovarainministereitä, erityisesti veroministeri Puolannetta, laisinkaan tänne esiintymään, puolustamaan niitä numeroita, joita hallituksen puolesta on esitetty. Ne ovat virheellisiä. Me olemme hyvin tarkkaan selvittäneet välikysymyksessä olevat esityksemme. Ne ovat, niin kuin ed. Kääriäinenkin hetki sitten sanoi, noin 4,5-4,9 mrd. mk, josta verotuksen kautta palautuu osa takaisin. Todellinen menojen lisäys valtiolle ja kunnille olisi noin 3,5-3,9 mrd. mk. Kun tämä on tarkoitus jaksottaa vielä vaalikaudelle, niin esityksemme ei ole kohtuuton. On otettava huomioon, että kunnalliset keskusjärjestötkin ovat antamissaan lausunnoissa suhtautuneet myönteisesti perustoimeentulojärjestelmän luomiseen välikysymyksessä esitetyllä tavalla. Niidenkin laskelmien mukaan lisämenot kunnille olisivat korkeintaan 200 milj. mk. Tämän halusin kerrata siksi, että hallitus ja erityisesti hallituspuolue kokoomus on rahapolitiikalla meidän kimppuumme käynyt haluten luoda sellaista mielikuvaa, että he ovat ainoat, jotka ymmärtävät finansseja, ja me täällä keskustassa ja oppositiossa ymmärrämme ainoastaan finanssien tuhlauspolitiikan. Sen vuoksi olisi ollut kyllä välttämätöntä saada valtiovarainministerit, erityisesti veroministeri, tänne paikalle selvittämään, miten hallitus aikoo toteuttaa verouudistuksensa. Me olemme voineet saada lukea yhteenvetoja siitä työstä, jota hallitusrintamassa tehdään verotuksen kokonaisuudistuksen vuoksi. Mitään ei rohjeta esittää parlamentille eikä rohjeta esittää Suomen kansalle, ei etujärjestöille eikä niille, jotka joutuvat verotuksen kanssa välittömästi tekemiseen päätöksiä luotaessa. Se kokonaisverouudistus, josta valmisteluelinten ehdotukset on lokakuulla jonkin verran hahmotellen lukkoonlyöty, osoittaa että hallituksen tarkoitus on kerätä lisää verotettavaa tuloa melkein 19 mrd. mk. Tätä hallitus hyssyttelee sisällään, ei rohkene tuoda tänne meille tietoon, mistä raha otetaan. Sen sijaan hallitus täällä uhkailee, että valtiontalous kaatuu, mikäli vähempiosaisten asemaa hoidettaisiin siten kuin me olemme oppositiossa välikysymyksellä esittäneet. Hallitus esittää, että luontoiseduista löytyy 500 milj. mk, metsätalouden puhtaasta tuotosta 2,4 mrd. mk, eläkkeistä kokonaisuudessaan melkein 2, 7 mrd. mk lisätuloa, jonka hallitus nappaa yhtäkkiä eläkeläisiltä. On katsottu, että pelkässä huoltoavussa on runsas miljardi sellaista rahaa, josta valtio nappaa veron. Hallitus kerää kokonaisuudessaan tuon miltei 19 mrd. mk. Kun tähän liittyy vielä se, että lapsilisistä tarkoitus on ottaa 2,4 mrd. mk, lapsilisistä tulee siis 2,4 mrd. mk verotettavaa tuloa, minä vain kysyn, ministeri Pesola, riittääkö ministeri Liikasen kolminkertaistamisehdotus, että tuollainen tulo saadaan aikaiseksi. Ehkä on kymmenkertaistettava lapsilisät, ennen kuin saadaan se sama raha vilahtamaan lapsiperheiden kautta takaisin valtiolle. Perheet eivät saa siitä kuitenkaan yhtään mitään. Me olemme toivoneet oppositiossa hallitukselta rohkeutta tuoda nämä esityksensä eduskunnalle ja tuoda kansalle. Miten nämä rahat kerätään? Mistä kerätään tämä vajaa 20 mrd. mk? Missä sellainen uusi tulo tässä maassa on, kun samanaikaisesti noin miljardi vuodessa tämän vaalikauden aikana on ylivoimainen ja kansantalouden kaatava summa silloin, kun puhutaan vähempiosaisista ja puhumme perustoimeentuloturvan parantamisesta? Toinen asia, joka osoittaa tämän hallituksen tyyliä, on välikysymyksen vastauksen asettaminen ajankohtaan, jonka hallitus ja eduskunnan johto tietävät risaiseksi ajaksi, perinteiden vuoksi sellaiseksi, jolloin eduskuntatyö keskeytetään ja johon vielä hallitus yhdessä eduskunnan johdon kanssa ennenkuulumattoman härskillä tavalla eduskuntatyötä säädeltäessä asettaa muita asioita ennen välikysymyskeskustelun johdonmukaista etenemistä. Me olemme keskustapuolueen ryhmässä tänään kiinnittäneet tähän vakavaa huomiota.

89 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1885 Me olemme todenneet, että parlamentarismin periaatteisiin kuuluu, että hallituksen luottamus eduskunnassa voidaan mitata välikysymyksellä. Välikysymyksellä on parlamentaarisessa järjestelmässä suuri periaatteellinen merkitys ja nimenomaan eduskunnan tulee antaa sille riittävä painoarvo. Me olemme todenneet, että keskustan eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä sitä, että opposition yhteinen, kansalaisten perustoimeentuloturvaa käsittelevä välikysymys pyritään vaientamaan julkisuudessa sijoittamalla siitä käytävä keskustelu täysistunnossa muiden asioiden jälkeen. Minä viittaan tältä osin meidän valtiolliseen järjestelmäämme. Haluaako nykyinen hallitus tehdä uutta valtio-oppia tällä välikysymyskäsittelyllä? Meillä Suomessa ei ole erityistä valtiosääntötuomioistuinta, josta on paljon tieteellistä kirjallisuutta kirjoitettu. On pohdittu, pitäisikö meillä sellainen olla, ja on päädytty siihen, että valtiosäännön tulkinnan korkein elin on eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sitä korkeampaa auktoriteettia tässä maassa ei ole näissä asioissa. Sen vuoksi mm. välikysymysinstituutiota koskeva käytännön ohjeisto on jouduttu luomaan, paitsi selvistä lain pykälistä, perustuslakivaliokunnan tulkinnoilla. Se tilanne, joka meillä nyt on edessä, johon ryhmämme on viitannut, on mm. vuonna 1953 hyvin tarkasti selvitelty välikysymyksen yhteydessä pohdittaessa sitä, voidaanko välikysymysmenettely pyytää pöydälle. Silloin perustuslakivaliokunnan mielestä on tehtävä se johtopäätös, että välikysymyksen käsittely on suoritettava loppuun mahdollisimman nopeasti ja keskeyttämättä sitä muissa kuin sitä koskevien säännösten nimenomaan edellyttämissä tapauksissa. Lisäksi todetaan, että se käsitys, että välikysymyskeskustelu on suoritettava keskeytymättä loppuun, saa tukea myös vakiintuneesta parlamentaarisesta käytännöstä. Tämä on perustuslakivaliokunnan ehdoton, tarkka kanta, joka toisen vastaavanlaisen tilanteen yhteydessä on uudistettu huhtikuun 22 päivänä 1980, jolloin samanlaatuinen tilanne on ollut esillä eduskunnassa. Silloin eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut: "Välikysymyssäännösten tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi hallituksen politiikan arvosteleminen ja erityisesti varata eduskunnan vähemmistölle siihen tilaisuus. Säännöstö on hallituksen parlamentaarisen vastuun toteuttamisen kannalta keskeinen. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta yhtyy edellä mainitussa mietinnössään tehtyyn johtopäätökseen, että välikysymyksen käsittely on suoritettava loppuun mahdollisimman nopeasti ja keskeyttämättä sitä muissa kuin valtiopäiväjärjestyksen ja työjärjestyksen nimenomaan sallimissa tapauksissa.'' Tänään viimeksi, kun aloitimme välikysymyksen käsittelyn lukuisten keskeytysten jälkeen, me koimme uudelleen tämän uuden valtio-opillisen nöyryytystulkinnan, että me äänestimme ennen asian käsittelyn jatkumista kolmannen käsittelyn asioista. Mielestäni valtio-oppineiden ja perustuslakivaliokunnan on syytä tutkia, ollaanko tämän hallituksen johdolla tässä eduskunnassa tekemässä uutta valtio-opillista tulkintaa ja käytäntöä. Me vastustamme tällaista menettelyä, olemme sitten hallituksessa tai oppositiossa. Tämä on niin tarkoin aikoinaan tutkittu, ja käytäntömme on ollut tässä yksiselitteisen selvä. Hallitus vähättelee paitsi oikeusoppineiden tulkintaa, perustuslakivaliokunnan kantaa ja itse asiaa, johon ei anneta kunnollisia vastauksia, vähättelee sitä taloudellisten asioiden tuntemusta, joka oppositiolla on, kun me olemme esittäneet tarkasti, miten ne kohtuullisen vaatimattomat markat pitäisi ohjata ja kohdentaa verrattuna hallituksen mammuttimaiseen verouudistusesitykseen, jossa Suomen kansalta ja yrityksiltä tullaan kuppaamaan rajusti rahat tavalla, jota kukaan ei vielä tarkoin tiedä. Ed. S k i n n a r i (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Hyvä että tässä välikysymyskeskustelussa keskustapuolue, joka viitisenkymmentä vuotta on ollut hallituksessa ja nyt puolisen vuotta oppositiossa, alkaa kiinnostua näistä perimmäisistä kysymyksistä ja tavallaan antaa sellaisen kuvan, että asiat olisivat ikään kuin romahtaneet tässä kuudessa kuukaudessa, sekin tuloksellinen työ, (Ed. Virolainen: Niinhän se on romahtanutkin!) -jota ed. Virolainenkin on yrittänyt hallituksessa ja sen ulkopuolella vuosikymmenien aikana tehdä. Mutta tässä sitä ollaan, ed. Virolainen. Asiat eivät ole niin hyvin kuin pitäisi. Mitä sitten tulee hallitusyhteistyöhön kokoomuksen kanssa, niin on tietysti selvää, että siinä on ongelmia, niin kuin oli erityisesti keskustapuolueen kanssa loppuvaiheissa. Mutta mitään muuta tässä suhteessa, joka nyt on orastanut ja jatkunut, ei ole ollut kuin sellaista, joka on tehnyt sen erittäin haastavaksi ja mielenkiintoiseksi. Mutta lähitulevaisuus näyttää miten käy. Ed. Juhantalon puheenvuorossa puututtiin

90 1886 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 siihen, että eduskunta ja sen enemmistö jollain tavoin väheksyisi välikysymystä. Siihen en oikein voi yhtyä. Torstaina kello 13 tämä aloitettiin, perjantaina jatkettiin, ja tänään hyvissä ajoin on myös tätä keskustelua jatkettu. Budjettilait ovat tietysti aiheuttaneet sen, että ne pitää käsitellä, niin kuin keskustapuoluekin pitkäaikaisena hallituspuolueena ja nyt oppositiopuolueena tietää. Mutta kun ongelmana on nyt täällä eduskunnassa jo se, että keskustapuoluejobtoisissa valiokunnissa, niin maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin laki- ja talousvaliokunnassakin, budjettilait eivät tahdo edetä. Eli keskustapuolueella on sekä täällä täysistunnossa että näköjään valiokunnassa tällainen taktinen tarkoituskin, että budjetti ei tule valmiiksi. Ed. Rusanen (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalon puheen siihen osaan, jossa hän käsitteli verouudistusta, haluaisin oikaisuna todeta, että mitään hallituksen esityksiä ei ole vielä olemassa. On olemassa ainoastaan tietyt selvittelytyöryhmien tekemät keskustelumuistiot, jotka ovat saaneetkin aikaan keskustelua, niin kuin tarkoitus ilmeisesti on ollut. Käsitykseni on, ja uskon, että se on myös eduskunnan enemmistön käsitys, että näitten muistioitten pohjalta tullaan normaalia käsittelyjärjestystä noudattaen laatimaan mahdolliset esitykset, joista sen jälkeen voidaan käydä se asiallinen keskustelu, johon ilman muuta on aihettakin. Mielestäni on kuitenkin väärin, että oikein julkisesti eduskunnan foorumilla annetaan sellaista tietoa, joka ei pidä paikkaansa, ja tarpeettomasti manipuloidaan ja pelotellaan suurta yleisöä kysymyksellä, joka ei ole totta. Ed. A i t t on i e m i (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalon puheenvuorossa niin kuin eräissä muissakin puheenvuoroissa on tuotu esille se, että Suomen maaseudun puolueen eduskuntaryhmällä on vaikeata pysyä nahoissaan tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä. Totean henkilökohtaisesti - en ryhmän puolesta - sen, että tämä välikysymyskeskustelu ja siihen liittyvät asiat ovat tietysti kipeitä kysymyksiä Suomen maaseudun puolueelle. Totean senkin, että esitetty välikysymys puhuu pelkkää asiaa niistä vaikeuksista, jotka ovat olemassa. Mutta toisaalta on todettava myös se, että tämä hallitus on toiminut vasta niin lyhyen aikaa, että ei Suomen maaseudun puolueessa tästä kipeästä asiasta ole voitu enempää odottaakaan. Se on olemassa hallitusohjelmassa niiden asioiden mukana, joiden osalta hallitus on ryhtynyt jo ripeästi toimintaan mm. työelämän uudistuksen sekä verouudistuksen johdosta. Suomen maaseudun puolueella ei siis ole käsitykseni mukaan mitään vaikeuksia pysyä tämän asian kohdalla nahoissaan. Sen näkemyksen on täällä esittänyt ed. Mäkipää ryhmäpuheenvuorossaan. Ed. Nieminen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Haluan vastata ed. Skinnarille vain, että hänen ei ole syytä ottaa sellaisia asioita esille, mistä hän ei tiedä. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa asiat luistavat. Siellä hallituspuolueet ovat olleet hyvässä yhteisrintamassa ja myöskään oppositio ei jarruta. Sieltä lait kyllä tulevat aikanaan tänne isoon saliin, siellä ei asioita viivytellä. Ed. Anttila (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Skinnari totesi, että tilanne on nyt kuin kaikki olisi kuudessa kuukaudessa romuttunut, mitä aikaisemmin hallitus on saanut aikaan. Näin lausuessaan ed. Skinnari unohtaa sen tosiasian, mikä on ollut keskustapuolueen välikysymyksen lähtökohta. Se on hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle, jossa todella totaalisesti perustoimeentuloturvajärjestelmän kehittäminen on jäädytetty. Se on kylmä tosiasia, ja siltä pohjalta välikysymyksemme ponnistaa. Olisi jo aika vihdoin hallituspuolueidenkin tämä tiedostaa, koska välikysymyksellä me haluamme nimenomaan nostaa tämän kipeän ongelman esiin. Edelleen ed. Skinnari totesi sen, että välikysymyksen käsittelyä ei ole syytä täällä arvostella. Siihen arvosteluun on täysi syy. Nimittäin pitkän ajan tilasto kertoo aivan, kuten ryhmän puheenjohtaja Kauko Juhantalo kertoikin, että aina aikaisemmin välikysymyskeskustelu on käyty yhtenä yhtäjaksoisena keskusteluna peräkkäisinä päivinä. Nyt on tilanne se, että keskustelu tietoisesti ja tarkoituksellisesti sijoitettiin viime viikon torstaihin, jolloin jouduttiin samanaikaisten tilaisuuksien johdosta istunto katkaisemaan. Samoin kävi perjantaina. Perjantain istuntoajasta, joka keskusteluun käytettiin, valtaosan käytti ministeri Tarja Halonen käyttäessään oman puheenvuoron. No, tänään käytiin läpi pitkä asialista, ennen kuin päästiin välikysymykseen. Tämä jos mikä on uutta valtio-

91 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1887 opillista käytäntöä. Ed. Skinnarin pitää tutustua asioihin, ennen kuin rupeaa väittämään poskettomia. Ed. Juhantalo (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Puheenvuorossaan ed. Rinne kysyi, mikä on porvareiden ja porvariministerin kaloritaulukko, jolla pakko-ohjelma toteutetaan. Kun ed. Aittaniemi lausui, että hallituksen ohjelmassa nämä asiat ovat olleet, ja olemme todenneet, että nämä hyvät asiat ovat olleet myös hallituspuolueiden ohjelmassa, voi vain todeta, että sanansa syöminen on se kaloritaulukko. Siinä on tunnetusti vähän kaloreita. Tämä on nyt tapahtunut hallituksen ministereiltä ja hallitukselta täydellisesti. Ed. S t en i u s - K a u k on en (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Pyysin vastauspuheenvuoron ed. Skinnarin puheenvuoron johdosta. Hän perusteli välikysymyskeskustelun siirtoa muun muassa sillä, että budjettilait pitää käsitellä ensin. Kuten ed. Anttila totesi, nimenomaan hallituksen ensi vuoden budjettiesitys on hyvin keskeinen syy välikysymyksen tekemiseen, koska budjettiesityksessä ei ole esitetty markan markkaa perusturvan parantamiseen, vähimmäisetuuksien korotuksiin, huolimatta niistä suurista lupauksista, joita ennen vaaleja annettiin, ja niistäkin kohdista, joita hallitusohjelmaan on kirjattu. Mitään siitä ei ole viety eteenpäin, mikä koskee kaikista vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä. Tämän vuoksi olisi ollut perusteltua nimenomaan mitata hallituksen luottamus, ennen kuin budjettia viedään eteenpäin. Mutta hallituspuolueiden edustajat ovat niin ylimielisiä, että he eivät halua antaa mitään arvoa opposition parlamentaariselle välikysymykselle. Ikävä kyllä saman ylimielisyyden havaitsee kaikessa muussakin eduskunnan työssä, esim. sosiaalivaliokunnan työssä. Ed. Skinnari moittii siitä, että joissakin valiokunnissa eivät asiat etene. Mutta sosiaalivaliokunnassa on poiketen tähänastisesta parlamentaarisesta käytännöstä pyritty työllisyyslakia käsittelemään, ennen kuin lausunnot on saatu, vaikka valiokuntaoppaassa selvästi todetaan, että ei ole asianmukaista alkaa käsittelyä. Tässä asiassa päästiin sitten sellaiseen kompromissiin, että tänään varovasti keskusteltiin aiheesta hieman. Mutta nämä ovat aivan uusia parlamentaarisen käytännön muotoja. Mielestäni on tärkeää, että vähemmistönkin oikeuksia kunnioitetaan. Ed. S k i n n a r i (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Haluan sen verran oikaista tilannetta valiokuntien osalta, että toivon, että ed. Niemisen puhe pitää paikkansa. Minulle vain kerrottiin tänään, että asianlaita ei välttämättä näin olisi. Mutta erityisesti viittaan lakija talousvaliokunnan toimintaan. Valiokunnalla esimerkiksi huomenna ei ole kokousta, vaikka se käsittelee työllisyyslakia ja se on luvannut sen ensi tiistaina. Eduskunnan sosiaalivaliokunta odottaa lain lausuntoa, jotta se pääsisi ed. Stenius-Kaukosen mainitseman kynnyksen ylitse. Mutta mitä yleensä tulee tämän talon asioiden hoitamiseen, aivan hyvin täällä keskustapuolueen ja muidenkin puolueiden edustajat tietävät sen, että enemmistöhän täällä ratkaisee, miten asioita hoidetaan. Tietysti on kysymys siitä, käyttääkö enemmistö tätä valtaansa nyt sitten oppositiota kohtaan väärin. Torstainahan keskustelu olisi voitu tietysti viedä päätökseen ja käydä se yhtä päätä. Mutta arvokkaiden juhlien takia ja toisalta siksi, että keskustelu olisi mennyt pitkään yöhön, olisi tietysti ollut väärin sekin, että keskustelu olisi käyty yöllä. Sen takia käytettiin perjantaitaja nyt on käytetty erittäin huomattava osa tätä päivää. Se, että täällä nyt sitten hallituspuolueidenkin edustajat ainakin yrittävät osallistua opposition arvokkaan välikysymyksen aiheuttamaan keskusteluun lähellä puoltayötä, osoittaa sen, että näistä asioista ollaan kiinnostuneita. Ed. Jäätteenmäki: Herra puhemies! "Näkisin jotakin, mutta kun silmiäni auki en saa." Nämä Juice Leskisen Yölentolaulun sanat tulivat mieleeni viikko sitten, kun kuuntelin sosiaali- ja terveysministeri Helena Pesolan vastausta yhtyneen opposition esittämään välikysymykseen. Nämä laulun sanat kuvaavat mielestäni varsin osuvasti hallituksen kykyä nähdä yhteiskunnassa olevia puutteita. Hallituksen silmät ovat ummessa, eikä hallitus näe eikä tiedosta, että Suomessa on vielä köyhiä, joiden asemaa tulisi parantaa. Perusturvavälikysymyksellä koko oppositio pyrkii aukaisemaan hallituksen silmät näkemään, että Suomessa on tarvetta kehittää perusturvaa. Tämän kysymyksen taustalta kuvastaa syvä huoli yhteiskunnan kehityssuunnasta, yhä lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja välinpitämättömyydestä. Enää ei ajeta huonoosaisten asemaa. Huolta pidetään vain tehokkaista, terveistä ja suorituskykyisistä ihmisistä. Menestys ja vauraus ovat toki lisääntyneet Suo-

92 1888 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 messa. Mutta tällä menestyksellä on kääntöpuolensa. Eriarvoisuus ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet. Onneksi hallituksen huono näkökyky on jo huomattu hallituspuolueiden sisälläkin, ei kylläkään itse hallituksessa. Kokoomuksen opiskelijaliiton Tuhatkunnan uusi puheenjohtaja, yhteiskuntatieteiden ylioppilas Pete Pakarinen on todennut kokoomusopiskelijoiden kokouksessa: "Kokoomus on unohtanut yhteiskunnassa olevat huutavat vääryydet toimiessaan juppiyhteiskunnan ehdoilla, heitellen markkoja köyhille." Pakarisen mielestä entisestä perustoimeentulon vaatijasta on tullut eriarvoisuuden puolustaja. Edelleen Pakarinen on sitä mieltä, että kokoomuksen oli oppositiossa helppo olla edistyksellinen ilman valtaa. Minua ei oikeastaan ihmetytä se, ettei hallitus näe tarvetta kehittää kansalaisten perustoimeentuloturvaa. Oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu eivät ole tämän päivän muotiasioita, eivätkä nämä asiat näin ollen sovi nykyhallituksen vaatekaappiin. Erityisen valitettavaa on se, että myös sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö katsoo, että sosiaaliturva Suomessa on kyllin hyvä ehkäisemään väliinputoamiset. Suomessa on kyllä erilaisia järjestelmiä, ja meillä on paljon rahaa käytettävissä sosiaaliturvan rahoitukseen. Mutta valitettavasti nämä rahat eivät aina ohjaudu niitä eniten tarvitseville. Monen turva on liian alhainen, ja aivan liian moni putoaa väliin kaikista järjestelmistä. On todella valitettavaa, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä, ei poliittisella eikä myöskään virkamiestasolla, nähdä tätä yhteiskunnassa vallitsevaa huono-osaisuutta. Tehty välikysymys on todella aiheellinen. Olemme jo monta kertaa kuulleet, että hallitus ei aio kehittää perusturvaa. Päinvastoin nyt on aloitettu leikkaaminen. Jokin aika sitten hallitus antoi eduskunnalle esityksen, jonka tarkoituksena on korvata kansaneläkkeen apu- ja hoitolisäjärjestelmä hoitotukijärjestelmällä. Käytännössä tämä esitys tietää sitä, että avohuollossa olevalta 80- ja 85-vuotiaalta peruseläkkeen saajalta leikataan tulevaisuudessa eläkettä. Hallitus esittää kauniisti, että apu- ja hoitolisäjärjestelmää kehitetään kolmiportaiseksi hoitotukijärjestelmäksi. Uuden järjestelmän tarkoituksena on myöntää etuuksia vain sellaisille eläkkeensaajille, jotka henkisen tai ruumiillisen toimintakyvyn alenemisen johdosta ovat toisen henkilön avusta riippuvaisia tai joille sairaudesta tai vammasta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. Hoitotuen saaminen siis edellyttää avuttomuutta. Nykyiset apu- ja hoitolisät myönnetään joko iän perusteella tai sitten tarpeen perusteella. Äkkiseltään voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että uudistus on hyvä. Mummin ja ukin muotokuva on toki muuttunut viime vuosikymmenien aikana, eivätkä vanhatkaan ihmiset tänä päivänä ole kaikki niin huonokuntoisia, että tarvitsisivat apua. Mutta varmasti on niin, että osa lähes jokaisen 80 vuotta täyttäneen henkilön kuluista johtuu nimenomaan korkean iän tuomista erityistarpeista. Nykyisin nämä korvataan apu- ja hoitolisäjärjestelmällä, mutta tulevaisuudessa näin ei tehdä. Uudistus olisi perusteltu, jos peruseläketurvaa nostettaisiin. Mutta hallitus on jo täälläkin ilmoittanut, että hallitus ei edes pyri siihen. Hallitus perustelee esitystään sillä, että alunperin apu- ja hoitolisä oli tarkoitettu tarveharkintaiseksi. Nyt tilanne on muuttunut päinvastaiseksi ja suurin osa apu- ja hoitolisistä myönnetään automaattisesti iän perusteella. Tarveharkinta on tänä päivänä liian tiukkaa. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan edelleen, että kansaneläkelakia muutettiin aikoinaan jo seuraavan vuoden alusta. Tällöin apuja hoitolisän myöntämisperusteiksi kirjattiin myös määrätyn iän saavuttaminen, kun se alunperin oli täysin tarveharkintainen. Mutta hallitus ei kuitenkaan kerro, miksi tämä muutos tehtiin niin pian. Se tehtiin siksi, että Kansaneläkelaitoksen organisaatio lamaantui lähes täydellisesti hakemusten paljouden vuoksi. Ilmeisesti meillä on jo niin edennyt atk, että nyt ei hallituksen tarvitse tällaista lamaannusta pelätä. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin hyvä kuin hallitus on antanut ymmärtää. Suomessa on tehty hyvin paljon tutkimuksia, joissa on selvitetty vanhusten kuntoa ja sitä, miten he selviytyvät omin avuin päivittäisistä toiminnoistaan. Näihin tutkimuksiin nojautuen sosiaalihallituksen huolto-osasto on laskenut, että uuteen hoitotukijärjestelmään olisi oikeutettu vanhusta. Hallituksen esityksessä puhutaan luvusta Minne ovat kadonneet vanhusta? He ovat hallituksen säästötoimenpiteiden kohteena. Hallitus haluaa toteuttaa esityksensä mukaan tämän uudistuksen pitkällä aikavälillä kustannuksia olennaisesti lisäämättä. Ihminen ja hänen avuntarpeensa on unohdettu. Tärkeintä on se, ettei yhteiskunta joudu lisäämään sosiaalihuollon menoja. Tämä kävi ilmi myös ministeri

93 Välikysymys pemstoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1889 Pesolan vastauksesta. Hallitus lähtee kuitenkin ohjelmassaan siitä, että vanhusten avohuoltoa kehitetään. Teot puhuvat kuitenkin toista. Avohuoltoa ei kehitetä pelkällä sanahelinällä. Siihen vaaditaan tekoja, ja valitettavasti siihen vaaditaan myös rahaa. Ed. E. Aho : Herra puhemies! Holkerin hallituksen välikysymysvastaus yhdessä budjettiesityksen ja hallitusohjelman kanssa antaa jonkinlaisen kuvan siitä, mikä tulee olemaan käytännössä hallituksen lupaama hallitun rakennemuutoksen politiikka, sillä ainakin itse ymmärrän tuohon hallittuun rakennemuutokseen kuuluvan myös sen, että pidetään huolta niistä ihmisistä, jotka eivät teollisuuden ja muiden elinkeinojen nopean uudistumisen takia joko lainkaan pääse sijoittumaan työmarkkinoille tai jotka tulevat sieltä uloslyödyiksi, niin etteivät sinne enää pääse takaisin palaamaan. Näiden ihmisten toimeentulon turvaaminen, osassa tapauksissa myös työnsaantimahdollisuuksien järjestäminen on mielestäni osa hallitun rakennemuutoksen politiikkaa. Kun täällä on sanottu, että eihän uusi hallitus ole voinut tehdä mitään puolen vuoden aikana, ja langetettu keskustapuolueelle vastuuta asioista, niin ensinnäkin on sanottava, että mielellämme kannamme vastuuta suomalaisen sosiaalipolitiikan kehityksestä viimeisten vuosikymmenen ajalta. Tosiasia on se, että meillä on kehittynyt, varsin mittava ja laadullisesti korkeatasoinen sosiaaliturvajärjestelmä. Mutta tosiasia on myös se, että tämän uuden hallituksen myötä, jos katsoo hallituksen ohjelmaa, budjettiesitystä ja välikysymysvastausta, siinä suunnassa on tapahtumassa aivan selvästi muutos. Täytyy olla sokea sen, joka ei sitä muutosta havaitse. Meillä omalla kotiseudullani oli tapana ja on ilmeisesti vieläkin tapana sanoa, että eivät köyhiä ole ne, joilla vähän on, vaan ne, joilta paljon puuttuu. Tähän saakka sosiaalipolitiikan painopistettä on täällä eduskunnassa ainakin yritetty pitää niiden ihmisten puolella, joilla vähän on ja joiden tulot ovat heikot, ja taisteltu työmarkkinajärjestöjen ajamaa linjaa vastaan, joiden linja on taas tukenut enemmän niitä, joilta paljon puuttuu. Mutta nyt selvästi hallituksen linja on kääntymässä työmarkkinajärjestöjen linjan mukaiseksi, mikä tarkoittaa sosiaalipolitiikassa sitä, että siirrytään perusturvan kehittämisestä ansiosidonnaisen turvan kehittämisen puolelle, ja tämä merkitsee sitä, että niiden ihmisten, jotka ovat heikoimmassa asemassa, toimeentuloturvan kehittämisessä ei mennä eteenpäin samalla tavalla kuin viime vuosiin saakka on menty. Luin tarkkaan ministeri Pesolan antaman hallituksen vastauksen tähän välikysymykseen, ja tuon vastauksen viimeisellä sivulla on kyllä aika merkillinen lausahdus. Sen jälkeen kun on torjuttu keskustan välikysymyksessä esitettyjä väitteitä, sanotaan, että välikysymyksessä ei ole kiinnitetty huomiota varsinaisiin väliinputoajiin, joiden perustoimeentuloturva vaatii ensisijaisesti kohennusta. Minä kysyn ministeri Pesolalta: Keitä ovat nämä varsinaiset väliinputoajat, jos niitä eivät ole ne ihmiset, jotka elävät perusturvajärjestelmän sosiaaliturvan vähimmäisetuuksien varassa? Keitä ihmeessä ovat nämä väliinputoajat? Yritin lukea tämän vastauksen. Sieltä ei kyllä mainintaa löytynyt. Ehkä täällä saamme vielä illan mittaan selvitystä siitä, keitä ne todelliset väliinputoajat ovat, jos ne eivät ole keskustan tarkoittamia vähimmäisturvan, perusturvan varassa eläviä. (Ed. Virolainen: Tuntemattomia miehiä!) Sitten toiseen asiaan, joka kiinnitti huomiota tässä välikysymysvastauksessa. Tässähän torjuttiin hyvin selväsanaisesti meidän esittämämme vaatimus siitä, että kansaneläkkeiden indeksitarkistukset pitäisi tehdä TEL-indeksillä, niin kuin virka- ja ansioeläkkeiden osalta eli työeläkkeiden osalta menetellään. Perustelu oli hyvin erikoislaatuinen. Vastauksessa sanottiin sanatarkasti näin: "... jos kansaneläkkeet olisi vuodesta 1966 lähtien tarkistettu TEL-indeksillä, sitoutuisi pelkän pohjaosan eli kaikkein hyvätuloisimpien eläkkeensaajien eläkkeisiin tällä hetkellä yli 400 milj. mk nykyistä enemmän. Tästä näkyy, että kansaneläkkeen tavoitetta vastaamaton indeksisidonnaisuus sitoisi eläkkeiden tasoparannuksiin käytettävissä olevat varat ennakkoon ja kaventaisi vähätuloisimpiin eläkeläisiin kohdistuvia eläketurvan parannusmahdollisuuksia tulevaisuudessa." (Ed. Laine: Kierosti sanottu!) Rupesin laskemaan Kansaneläkelaitoksen antamien tilastotietojen perusteella, mistä tässä asiassa on kysymys. Mitä näiden hyvätuloisten eläkeläisten aseman parantamiseen kuluisi, jos vuoden 1985 tietojen perusteella ryhdyttäisiin indeksitarkistusta muuttamaan? Vuoden 1985 eläketilastot osoittavat, että kansaneläkkeen saajia oli yhteensä Näistä oli näitä ministeri Pesolan mainitsemia hyvätuloisia eläkkeensaajia, jotka saivat siis pelkästään kan A

94 1890 Tiistaina 10. marraskuuta 1987 saneläkkeen pohjaosan, ja ilman lisäosaa silloin vuonna 1985 jäivät sellaiset eläkkeensaajat, joiden vuositulo ylitti mk eli eläketulot olivat runsaat mk kuukaudessa. Ilmeisesti tässä on nyt se kuuluisa hyvätuloisen ja hyvinvoivan sekä heikossa asemassa olevan ihmisen raja. Kun kansaneläkkeen pohjaosa oli tuolloin 307 mk kuukaudessa, niin eläkkeensaajat, joiden kokonaiseläke oli yli mk kuukaudessa, saivat pohjaosaa vuonna 1985 noin 697 milj. mk, kun kansaneläkkeitä kaiken kaikkiaan maksettiin samana vuonna 13,3 mrd. mk, ja tästä voi sitten päätellä, mitä indeksitarkistuksen muuttaminen olisi merkinnyt vuonna Näille hyvätuloisille siis yli markan kuukausieläkkeen saajille olisi mennyt siinä tapauksessa, että indeksitarkistus olisi ollut 2 OJo vuoden 1985 indeksitarkistusta suurempi, lisää rahaa kokonaista 14 milj. mk. Sen sijaan kaikki muut eläkeläiset, siis ne eläkeläiset, jotka saavat kansaneläkkeen lisäosaa ja joiden eläketulo jää alle markan kuukaudessa, olisivat saaneet tämän 2 % :n eron seurauksena lisää 267 milj. mk. Nämä luvut kiistattomasti osoittavat sen, että väite siitä, että indeksitarkistusten yhtenäistäminen veisi rahaa hyvätuloisten taskuun, on kyllä keinotekoinen veruke, jolla yritetään tätä meidän vaatimaamme uudistusta vastustaa. (Ed. Virolainen: Sotkea!) Nämä luvut osoittavat myös toisen asian. Ne osoittavat sen, kuinka paljon tavalliset kansaneläkeläiset ovat menettäneet viime vuosina, kun indeksitarkistukset kansaneläkkeen osalta on tehty heikommalla indeksillä kuin työ- ja ansioeläkkeet. (Ed. Laine: Ja vielä poistettu väli-indeksitarkistus!)- Sekin on tehty, mutta sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin tällä indeksitarkistusten erolla. - Tässä mielessä hallituksen esittämä vastaus ja perustelut ovat kyllä, teksi mieli sanoa, irvokkaita. (Ed. Virolainen: Huonoa asiaa on huono puolustaa!) Kolmanneksi vaikka ed. Rinne täältä jo ehti lähteäkin, lyhyesti olisin vastannut hänen esittämiinsä väitteisiin keskustapuolueen sosiaalipoliittisesta linjasta. Hänhän yritti todistaa täällä, että keskustapuolueella ei ole mitään tekemistä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloturvan parantamisessa. Kun katsotaan 1980-luvun uudistuksia, niin meillähän on koko ajan käyty kädenvääntää tulosidonnaisten eli ansiosidonnaisten turvajärjestelmien ja perusturvan kehittämisen välillä, ja kyllä tässä kädenväännössä keskustapuolue on aina löydetty sieltä perusturvan kehittämisen puolelta ja taas sosialidemokraatit, siis ed. Rinteen oma puolue, ansiosidonnaisten turvan kehittämisen puolelta. Kun hallituksen muodostamista ennen seurasi kokoomuksen toimintaa näissä asioissa, niin sai sen kuvan ainakin vaalilupausten perusteela, että kokoomus olisi enemmänkin täällä perusturvan kehittämisen puolella. Vaatimukset kansalaispalkasta ja sen tason määrittämisestä viittasivat selvästi siihen suuntaan, että kokoomus olisi lähellä keskustan linjaa, mutta hallitukseen meno ja hallituksen muodostaminen on johtanut siihen, että kokoomus on kääntänyt totaalisesti keikkaosa ja on sinänsä ihan ymmärrettävästi ansiosidonnaisen turvan kehittämisen puolella. (Ed. Virolainen: Ne olivat vain vaalilupauksia!) Se ei sinänsä ole mikään ihme, mutta ottaen huomioon ne lupaukset, joita kokoomus vaalien alla antoi, ristiriidassa tämä nykyinen linja sen linjan kanssa on. Mitä tulee sitten työttömyysturvaan, johon ed. Rinne täällä nimenomaisesti puuttui, on tosiasia se, että meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin vaatimattoman taloudellisen turvan varassa. Niitä eivät ole ne, jotka saavat ansiosidonnaista turvaa eli ansioturvaa, vaan niitä ovat nimenomaan perusturvan saajat ja alle 25-vuotiaista työttömistä joka toinen on näitä perusturvan saajia, ihmisiä, joiden toimeentulo perustuu ratkaisevasti perusturvan tasoiseen työttömyyspäivärahaan. Sen sijaan ansioturvaa saa vain joka seitsemäs alle 25-vuotias työtön, ja mitä pitemmälle iässä mennään, tämän perusturvan merkitys vähenee ja ansioturvan merkitys vastaavasti kasvaa. Meidän tavoitteenamme, silloin kun tätä lakiuudistusta tehtiin, oli se, että perusturvaan olisi voitu ohjata enemmän varoja ja sitä kautta huolehtia näistä heikoimmassa asemassa olevista, nimenomaan nuorista työttömistä, huomattavasti paremmin kuin tällä nykyisellä lainsäädännöllä tehdään. Toinen kysymys, joka tähän liittyy, on se, että perusturva, tämä köyhän ihmisen turva, on kaiken lisäksi vielä tulosidonnainen, mikä tarkoittaa sitä, että on myös monia nuoria ja vanhempiakin työttömiä, jotka jäävät puolison tulojen takia kokonaan työttömyysturvaa vaille. (Ed. Männistö: Siinä ovat väliinputoajat!) Olemme edellyttäneet, että tähän asiaan löydettäisiin ratkaisu. Myös edellisen hallituksen aikana, kun annettiin selonteko työttömyysturvauudistuksen vaikutuksista ja toimeenpanosta, siinä selonteossa viitattiin työryhmäraporttiin,

95 Välikysymys perustoimeentulon turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 1891 jossa oli esitetty asteittaista ansiosidonnaisuuden vähentämistä. Mutta nyt kun tämä uusi hallitus on tullut, olemme nähneet, että mitään ei ole tapahtumassa. Päinvastoin hallituksen antamassa vastauksessa todetaan, että ei ole tarkoituksenmukaista menetellä tällä tavalla, vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi päivärahan tason yleinen nostaminen. Herra puhemies! Niin kuin sanoin, tämän hallituksen kuuden kuukauden tai puolen vuoden taipaleen aikana ei ole välttämättä tapahtunut vielä kovin suuria muutoksia. Nuo muutokset kertovat kuitenkin politiikan suunnasta. On aivan selvästi nähtävissä, että tuo politiikka on johtamassa epäoikeudenmukaisempaan sosiaaliturvan kehittämiseen. Sellaista keskustapuolue ei periaatteittensa pohjalta voi olla kannattamassa. Siellä ovat ne syyt, jotka ovat saaneet meidät lähtemään tämän välikysymyksen esittämisen tielle. Ed. Huuhtanen: Arvoisa puhemies! Myöhäisen ajankohdan takia puutuo tämän välikysymyksen osalta vain kansaneläkekysymykseen. Jos vertailemme kansaneläkkeen ja työeläkkeen saajien eläkkeen suuruutta vuoden 1986 lopussa, ovat luvut keskimääräisesti ottaen 1828 mk pelkällä kansaneläkkeellä olevalle ja mk työeläkettä saavalle. Erotus on mk. Kuitenkin on syytä uskoa ja uskon siihen ainakin itse henkilökohtaisesti, että eläkkeellä olevat ovat eläkkeensä kovalla työllä ansainneet, niin kansan- kuin työeläkeläisetkin. Selitys tälle erotukselle löytyy siitä, että työeläkejärjestelmä alkoi ansiotuloon liittyen kehittyä jo 25 vuotta sitten, kun taas ihmistä se ei koskaan saavuttanut. Nämä ihmistä elävät yhä keskuudessamme. Nämä ihmiset ovat antaneet kuitenkin täyden työpanoksen, vertailipa sitä millä mittarilla tahansa, ja usein enemmänkin. Ministeri Pesola huolehti siitä, että kansaneläkkeen uudistus ei kohdistuisi kaikkein vähävaraisimpiin. Osalliseksi voisivat päästä suurieläkeläisetkin. Jos asiaa tarkastelee indeksisidonnaisuusmuutoksella, se kohdistuisi voimakkaimmin täyden lisäosan saajiin 0, 7 OJo :lla bruttoeläkkeestä, mutta vain 0,1 %:lla pelkän pohjaosan saajille. Tämä tarkoittaisi heille 3 markan kuukausituloa lisää. Ed. Ahon tavoin en ymmärrä, että tämä olisi esteenä kansaneläkeuudistukselle. Olennaistahan tässä kysymyksessä kuitenkin on se, että eläkekehityksen yhtäläinen ja oikeudenmukainen kehitys olisi turvattava jatkossa. Ministeri Pesola ja hallituspuolueet ovat vedonneet monta kertaa tämän välikysymyskeskustelun aikana, että uudistuksiin ei ole varaa. Kansaneläkeuudistus voidaan kuitenkin toteuttaa sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan erittäin helposti nykyisin kansaneläkevakuutusmaksuin. Tulothan ylittävät menot jo 1990-luvun puolivälissä noin 1,5 mrd. markalla, vuonna mrd. markalla ja vuonna mrd. markalla. On siis tältä osin väärin väittää, että rahoitusta ei olisi olemassa tai se olisi vaikeasti järjestettävissä. Kaiken kaikkiaan me keskustapuolueessa näemme, että epäoikeudenmukaista eläkepolitiikkaa ei saa jatkaa. Arvoisa puhemies! Monista arvioista sosiaaliturvan tarpeellisuudesta on edelleenkin kirkkain ja kehittynein tarveperiaate. Perustoimeentuloturvakeskustelussa kyse on usein rahasta ruokaan, vaatteisiin, asuntoon, lääkkeisiin, kirjemerkkiin - ja kirjelappuseen, jolla on viestitetty tänne eduskuntaankin: ''Vaikka emme osanneet pitää puoliamme ajoissa, olemme valinneet Teidät sinne ymmärtämään typeryyttämme. Pitäkää huoli, että meillä säilyy usko meidän Suomeemme." Ed. P e l t ta r i : Herra puhemies! Suomen televisiossa on viime aikoina pyörinyt ja pyörii muistaakseni vieläkin englantilaisia parlamentaarikkoja käsittelevä sarjafilmi. Erityisesti jäi viimeisestä jaksosta mieleeni, kun eräs näistä, en muista oliko hän nyt labourpuolueen vai konservatiivien edustaja, sai ilmoituksen siitä, että hänet oli valittu oppositioministeriksi. Tämä aiheutti riemunpurkauksen perheyhteisössä. Niinpä parlamentarismin emämaassa Englannissa ovat olleet jo erittäin pitkät perinteet sille, miten oppositioon suhtaudutaan. Se on koettu välttämättömäksi elementiksi parlamentarismissa. Niinpä tuntuukin, kun tätäkin välikysymyskeskustelua on seurannut, että meillä on vielä aika pitkä harppaus, ennen kuin pääsemme samaan. Kuitenkin parlamentarismiin kuuluu oppositio tärkeänä osana, ja myös opposition esittämä kritiikki, vallankin kun kritiikin kohteeksi on valittu niinkin tärkeä asia, kuin mitä tässä välikysymyksessä tänäänkin on ollut. Välikysymys sinänsä on ehkä raskain ase, mitä oppositio voi käyttää. Sitä on käytettävä harkiten, mutta sitä on uskallettava käyttää silloin, kun kyse on todella vakavasta asiasta. Niinpä jotenkin tämän vakavan asian kannalta on ikävää, että tämä välikysymyskeskustelu on ollut kovin rikkonaista, ja niin kuin nytkin jatkuu