Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys r.y. Katariinantori LAPPEENRANTA

Transkriptio

1 1 Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys r.y. Katariinantori LAPPEENRANTA Vastine Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri r.y. Katariinantori LAPPEENRANTA Kouvolan hallinto-oikeus PL 401 Kauppalankatu 43 C KOUVOLA kouvola.hao@oikeus.fi Vastine Kouvolan hallinto-oikeus lähete 440/13, , 01187/12/4102 Ruokolahden luoteisen alueen tuulivoimaosayleiskaava Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittävät vastineen Ruokolahden kunnanhallituksen ( ) lausuntoon ja TuuliSaimaa Oy:n( ) vastineeseen Ruokolahden luoteisen alueen tuulivoimaosayleiskaavaa koskevasta asiasta. Kunnan ja TuuliSaimaan näkemys kaakkurikannasta ja tuulivoiman vaikutuksesta sen kantaan Kunta ja TuuliSaimaa esittävät, että tuulivoima-alueen kaakkurikanta on vain paikallista eikä tuulivoima vaikuta kyseisen alueen kaakkurikantaan ja perustelevat sitä seuraavasti: Kaakkolammella varmistettu pesintä vuosina ja todennäköinen pesintä tai pesintäyritys vuonna Valkialammella madollinen pesintä vuonna 2010 ja varmistettu pesintä vuonna Kaakkolammen ja Valkialammen havainnot saattavat koskea saman pesivän parin liikkeitä vaihtoehtoisten pesimälampien välillä. Vuonna 2011 kaakkuripari oleskeli läpi kesän Suurella Haukkalammella, joka on lajin potentiaalista pesimäympäristöä. Lisäksi pesimäaikaisia havaintoja tehtiin turbiinipaikan 8 eteläpuolella Leskilammella. Huom. tässä on virhe, Leskilammen läheinen turbiinipaikka on 7. Valituksessa esitetyt vuoden 2012 kaakkurihavainnot koskevat samoja lampia (Suuri Haukkalampi, Valkialampi ja Kaakkolampi) eikä merkittävää lisätietoa esitetä. Pesimälinnustoselvityksessä on tuotu esille, että kaakkurin elinympäristönä Hauklapin alueella on paikallista tai alueellista merkitystä, mutta että Suomen kaakkuripopulaatiosta sillä pesii ilmeisesti kuitenkin alle 1%. Sama arvio kannan koosta on esitetty valituksessa. 1

2 2 Pesimälinnustoselvityksessä on lisäksi tarkasteltu seikkaperäisesti tuulipuiston vaikutuksia kaakkuriin ja todettu, että turbiinit voivat aiheuttaa pesimäpaikan ympäristössä lentäville kaakkureille törmäysriskin ja rakentamisesta ja toiminnasta johtuva häiriö voi heikentää niiden elinympäristön laatua. Törmäysriskiä on pidetty kuitenkin pienenä, koska turbiinien määrä on vähäinen ja kirjallisuuden perusteella tarkasteltuna kaakkurit kykenevät yleensä välttämään kohtaamisen. Koska rakentaminen ei ulotu pesimälampien rantaan asti, ei sen voida katsoa heikentävän merkittävästi kaakkurin elinympäristön laatua. Hauklapin alueella eri vuosina käytössä olleista kaakkurin pesimälammista valtaosa sijaitsee pesimälinnustoselvityksen mukaan muualla kuin kaava-alueella. Kaavasuunnittelun aikana kahden Suuren Haukkalammen itäpuolelle suunnitellun tuulivoimalan paikkaa siirrettiin idemmäs, jotta Suuren Haukkalammen alueen luonnontila pysyisi mahdollisimman alkuperäisenä. Lintutieteellisen yhdistyksen tarkennus ja selvitys Suomen tärkeät lintualueet, FINIBA Lintutieteellinen yhdistys on tuulivoimakaavan valmisteluvaiheessa esittänyt, että alueen kaakkurikannasta tulee tehdä tarkempi selvitys kokonaiskannan arvioimiseksi kyseisellä aluekokonaisuudella. Nyt alueelta tehty linnustoselvitys ei kata kuin turbiinien lähialueet, eikä se näin ollen huomioi valtakunnallisessakin mielessä tärkeätä kaakkurien pesimä- ja lepäilyaluetta. Koska TuuliSaimaan teettämä linnustoselvitys on kaakkurin osalta puutteellinen ja liian suppea sekä osin kyseenalaisia tulkintoja sisältävä, lintutieteellinen yhdistys katsoi tarpeelliseksi selvittää tarkemmin alueen tämänhetkistä kaakkurikantaa. Ensin tarkentava määritelmä siitä mitä käsite FINIBA (Suomen tärkeät lintualueet) tarkoittaa kaakkurin osalta: BirdLife Suomi ry on kansallisena asiantuntijana määritellyt kaakkurin FINIBA rajan (BirdLife Suomen julkaisu No 4, ISBN , sivu 120 Liite 1. FINIBA -kriteerilajit), joka on 3 paria pesimisalueella. Jos alueella siis esiintyy kolme kaakkuriparia, kuuluu alue Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA). BirdLifen alaisuudessa toimiva lajikohtainen kaakkurityöryhmä on tehnyt tutkimusta kaakkurin esiintymisestä Suomessa ja arvioinut kannan määräksi aiemmin paria. Viimeisen parin vuoden aikana tutkimuksissa on saatu uutta tietoa kaakkurin esiintymisestä ja liikkumisesta pesimäkaudella. Kalevi Eklöf, kaakkurityöryhmän puheenjohtaja, on tutkinut kaakkurin pesimäaikaisia liikkeitä gps -radioseurannan avulla ja saanut lajin pesimäkauden aikaisista liikkeistä uutta tietoa, jonka perusteella voidaan sanoa, että kaakkureiden parimäärä on arvioitu aiemmin liian korkeaksi ja uusien tutkimustulosten pohjalta osuvampi tämänhetkisen kannan arvio on 500 parin luokkaa. FINIBA määritelmässä sanotaan: Lajeilla, joiden Suomen pesimäkanta on alle 500 paria, kaikki tiedossa olevat vähintään kahden parin säännölliset pesimäalueet valitaan FINIBA -alueiksi. Uusimman tiedon pohjalta katsomme, että Hauklapin alueen kaakkurikanta on ehdottomasti valtakunnallisesti merkittävä täyttäessään FINIBA kriteerit jo tällä pienellä osa-alueella. 2

3 3 Lintutieteellisen yhdistyksen suojeluvastaava teki avustajan kanssa kesällä 2012 ( ) Hauklapin tuulivoimakaava-alueelta tarkentavan kaakkurien pesintäselvityksen, jossa selvitettiin saman päivän aikana alueella pesivät parit aukottomasti, eli ilman virhemarginaalia. Menetelmä perustuu kaakkurin elintapojen hyvään tuntemiseen ja oikeaan ajoitukseen sekä lajin ja eri yksilöiden käyttäytymisen tuntemiseen. Selvitys tehtiin ajankohtana, jolloin pesinnässä onnistuneet ja mahdollisesti epäonnistuneet parit voidaan todeta luotettavasti. Pesivä kaakkuripari voidaan tunnistaa luotettavasti, kun sillä on munapesye tai poikaset. Nyt tehdyssä selvityksessä varmistettiin saman päivän aikana Valkialammen, Suuri Haukkalammen ja Kaakkolammen pesinnät. Valkialammen pesintä oli onnistunut hyvin ja lammella oli kaksi suurikokoista poikasta ja molemmat emot, poikaset eivät vielä kyenneet lentämään. Toinen havainto pesivästä parista tehtiin Suuri Haukkalammella, jolla tavattiin kaksi aikuista ja yksi lähes aikuisen kokoinen poikanen. Kolmas pari havaittiin samassa lampiketjussa olevalta Kaakkolammelta, jolla tavattiin kaakkuripari ja hajalleen joutunut munapesye. Lisäksi kartoituksen yhteydessä havaittiin kolme alueen yli lentävää kaakkuria, jotka lajille tyypillisesti ääntelivät lentäessään pesivien parien ylitse. Kaakkuri pesii mielellään löyhissä ryhmissä sopivien lampien muodostamalla aluekokonaisuudella, mihin kyseinen sosiaalinen käyttäytyminen ylilennolla viittaa. Tuulivoimakaava-alueella on näiden pesimälampien lisäksi lukuisia muita potentiaalisia pesimä- ja lepäilylampia, jotka tulee huomioida vaikutusten arvioinneissa. Kyseisten havaintojen pohjalta päätettiin vielä tehdä tarkistuksia lähialueen muilta lammilta, jotka kuuluvat tähän samaan ylänköalueeseen. Valkialammelta luoteeseen noin 3,2km päässä olevalta Pitkäjärveltä löytyi samana päivänä emo ja yksi pienikokoinen poikanen. Tämän pesinnän varmentaminen vei huomattavasti enemmän aikaa kuin edellisten parien. Jokainen emo on yksilöllinen ja käyttäytyy eri tavoin, myös poikasen kehitysaste vaikuttaa emon käyttäytymiseen. Kyseinen emo oli todella varovainen eikä tullut lammelle, jos se havaitsi liikettä lammen lähistöllä. Se varoitti poikasta hiljaisella äänellä, jolloin poikanen pysyi visusti piilossa. Parin tunnin hiljainen piilossa odottelu ja samanaikainen tarkkailu avustajan kanssa tuottivat tulosta. Lopulta emo totesi lammen häiriöttömäksi ja kutsui poikasen piilosta ruokailemaan. Tämänkin lammen yli lensi kaakkuri johonkin kauemmaksi. Havainto jäi tarkemmin selvittämättä, koska ilta alkoi tummua ja havainnointi vaikeutua. Toinen tarkentava havainnointi lähialueelle (samaa ylänköaluetta) tehtiin Pitkäjärveltä pohjoiskoilliseen noin 3,5km päässä olevalta Laihajärveltä tavattiin kaksi lepäilevää aikuista lintua ja muutaman tunnin tarkkailun jälkeen havaittiin myös kolmas aikuinen yksilö. Tuulivoimarakentamisen etäisyys kaakkurialueella Kaavoitusprosessin aikana suojeluvastaava on keskustellut Kalevi Eklöfin kanssa alueen kaakkuriesiintymästä ja siihen vaikuttavasta tuulivoimahankkeesta sekä osallistunut Kuopiossa Gavia -seminaariin, jossa käsiteltiin kuikkalintujen ja etenkin kaakkurin tämänhetkistä tilaa. Seminaarissa esiteltiin alustavia tuloksia kaakkurin pesimäkauden liikkeistä gps -radioseurannasta saatujen tulosten valossa. Kaakkuri liikkui pesinnän epäonnistumisen jälkeen huomattavan laajalla alueella ravinnon haussa ja lentoreittien 3

4 4 suunnat vaihtelivat. Minkäänlaista vakioreittiä ei voitu todeta. Ravinnonhakureitit vaihtelivat ja pisimmät olivat jopa useita kymmeniä kilometrejä. Poikasten koon kasvaessa myös niille tuotavien ravintokalojen koko kasvaa. Emot joutuvat hakemaan sopivankokoista kalaa eri vesistä. Tämän vuoksi esim. Hauklapin alueella, kaakkuri voi lentää pesimälammelta ravinnon hakuun tarpeen mukaan moniin vaihtuviin suuntiin. Kaakkurityöryhmän puheenjohtaja Kalevi Eklöf on tehnyt useiden kartoitusten ja tutkimusten pohjalta ohjeen, jossa esitetään, että kaakkurien pesimäyhteisöt tulisi rauhoittaa noin 5km säteellä kokonaan tuulivoimarakentamiselta. Tämän ohjeen perusteella Hauklapissa ja sen ympäristössä tulisi pidättäytyä tuulivoimarakentamiselta varsin laajalla alueella, koska seudun kaakkurialue on pitkänomainen lukuisten lampien muodostama ketju, joka ulottuu myös Etelä-Savon puolelle. Kiinnitämme tässä huomiota myös siihen, että linnustoselvityksen tekijä on ollut yhteydessä Kalevi Eklöfiin ja toteaakin selvityksessään sivulla 55, että pesimäyhteisöt tulisi rauhoittaa noin 5km säteellä kokonaan tuulivoimarakentamiselta (vrt. taulukko 14) Maankäyttö- ja rakennuslain 9 ja sen merkitys TuuliSaimaan teettämä linnustoselvitys on kaakkurin osalta liian suppea ja koskee vain suunniteltujen turbiinien lähialuetta. Riittämätön seuranta on johtanut väärään, selkeästi liian alhaiseen, kaakkurin kannanarvioon. Kaakkurin pesintöjen luotettavaksi havaitsemiseksi selvityksen tekijällä olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän aikaa maastokäynteihin oikeana ajankohtana ja riittävän laajalle alueelle. Viittaamme tässä Maankäyttö- ja rakennuslain 9, jossa sanotaan, että kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Tähdennämme vielä ko. pykälän merkitystä: ei riitä, että selvitys tehdään vain turbiinien lähialueelta, vaan selvityksen tulee kattaa koko se alue, jolla oletetaan olevan vaikutusta alueen lajistoon. Rajana ei voida pitää, tuulivoimakaavan aluetta, kunnan rajaa eikä maakunnan rajaa, vaan selvitys pitää tehdä koko vaikutusalueelta. Viittaamme tässä asiassa julkaisuun Maankäyttö- ja rakennuslaki, Pekka Hallberg, Auvo Haapala, Hannu Ranta, Ritva Koljonen, ISBN-13: , ISBN-10: , sivut 51 ja 52, jossa määritellään tarkemmin mitä ko. pykälä tarkoittaa, etenkin sivun 52 alalaita SELVITYSTEN ALUEELLINEN ULOTTUVUUS. Perustelut tarkemmille selvityksille Kaakkuri, kuten muukaan luonto, ei tunne kuntien eikä maakuntien rajoja. Se tarvitsee pesimäympäristökseen sopivankokoisia, rauhallisia, asumattomia lampia sammaleisine rantoineen tai uivine sammallauttoineen, joilla pesinnällä on mahdollisuus onnistua, ja kohtuuetäisyydelle riittävät ravinnonhakumahdollisuudet. Vuosikymmeniä jatkunut voimakas rantojen rakentaminen ja turvetuotanto ovat vähentäneet kaakkurille pesäpaikoiksi soveltuvien lampien määrää ja ajaneet tiukat elinympäristövaatimukset omaavan lajin ahtaalle. Erityisesti eteläisessä Suomessa kaakkurin vaihtoehdot ovat vähissä. Nyt kyseessä oleva tuulivoimakaava sijoittuu kaakkurin pesinnän kannalta tärkeälle alueelle: rauhaisa, erämainen ylänköalue, jolla on kaakkurin pesinnälle sopivia sammalrantaisia pieniä lampia sammallauttoineen. Tämä kaakkurien suosima 4

5 5 pesimäalue sijoittuu Ruokolahden ja Puumalan kuntien sekä Etelä-Karjalan ja Etelä- Savon maakuntien alueelle, joten selvitysten tulee kattaa koko kaakkurien pesimäseutu tällä ylänköalueella. Selvennys ja tarkennus mainintaan 1% lukuun Tarkennamme, että kyseessä oleva 1% luku ei tarkoita pesimäaluemääritelmää FINIBA kriteerissä, vaan lajin kerääntymisalueiden kriteeriä, eli ne alueet, joilla esiintyy säännöllisesti vähintään 1% kriteerilajin potentiaalisesti Suomessa kerääntyvästä kannasta, on valittu FINIBA -alueeksi. Törmäysriski, häiriöiden merkitys ja arviointi TuuliSaimaa Oy:n teettämässä linnustoselvityksessä on käsitelty törmäysriskin ja häiriöiden vaikutusta linnustoon. Selvityksessä on laskennallisin menetelmin arvioitu linnuston törmäysriskiä turbiineihin ja saatu törmäysriskiä kuvaavaksi luvuksi 92. Riskiarvioinnissa esitetään, että turbiineihin törmäävien osuus vuoden 2011 riskikorkeudella havaitusta lintumäärästä olisi todennäköisesti selvästi pienempi kuin 92 ja loppupäätelmänä törmäysriskiä on kuitenkin pidetty pienenä. Kyseinen päätelmä on epäuskottava, koska havainnointitietoa alueen linnustosta ja muutosta on ainoastaan yhdeltä havainnointikaudelta (kevät, kesä ja syksy) eikä yömuutosta, jossa törmäysriski todennäköisesti on suurimmillaan, ole lainkaan tietoja. Lisäksi arvioinnissa ei ole vertailtu riittävästi muita samankaltaisia selvityksiä ja niiden tuloksia. Epäuskottavuuden perusteluiksi otamme esimerkin toisaalla tehdystä linnusto- ja YVA selvityksestä (LIITE1), jossa on arvioitu törmäysriskiä ja käytetty samaa kansainvälistä laskentakaavaa riskin laskennallisessa arvioinnissa. Esimerkkitapaus sijoittuu erittäin merkittävälle linnustoalueelle Oulunsalon ja Hailuodon väliselle alueelle. Oulunsalon ja Hailuodon alueella tehtiin linnustoselvitys samankaltaisesti kevät- ja syysmuuton välisenä aikana vuonna 2009 ja laskennalliseksi törmäysriskiksi saatiin eri voimalavaihtoehtojen mukaan Törmäysriski arvioitiin useiden epävarmuustekijöiden johdosta laskettuja arvoja suuremmaksi ja sitä pidettiin tuulipuiston aiheuttamista linnustovaikutuksista merkittävimpänä. Verrattaessa Hauklapin riskiarvoa Oulunsalon (molemmat suunnitelmat pohjautuvat samankokoisiin turbiineihin 3MW) riskiarvoon todetaan, että se on huomattavasti korkeampi. Oikeansuuntaisen arvion Hauklapin riskistä tulisi Oulunsalon YVA menettelyyn vertaamalla olla selkeästi korkeampi eli merkittävä. Kun huomioidaan Hauklapin alueen törmäysriskiarvioon liittyvät epävarmuustekijät ja yömuuttotietojen täydellinen puuttuminen tällä vilkkaalla, itäisellä muuttoreitillä, ei selvityksiä voida pitää riittävinä ja luotettavina tuulivoimaloiden rakentamisen kannalta. Linnustoselvityksen aineisto ja lintutieteellisen yhdistyksen tarkentavat selvitykset osoittavat alueen merkittäväksi linnustoalueeksi, jolle ei tule suunnata tuulivoimarakentamista. 5

6 6 Turbiinien aiheuttamat häiriöäänet, rakentamisen ja alueelle perustettavan tieverkoston huolto- ja ylläpitoliikenteen aikaansaamat häiriöt sekä alueen pirstoutuminen voivat saada aikaan rauhaisaa pesimäympäristöä vaativan kaakkurin pesimätuloksen heikkenemisen tai lintujen siirtymisen kokonaan pois alueelta. Kuten aiemmin todettiin, kaakkurille sopivat pesimäympäristöt ovat eteläisessä Suomessa käymässä vähiin, joten häiriöt tällaisella merkittävällä esiintymisalueella voivat vaikuttaa heikentävästi koko harvalukuiseen kaakkurikantaan. Kaavanlaatija esittää, että kahta turbiinia on siirretty Haukkalammin itäpuolella kauemmaksi lammen rannasta ja näin kaakkureille aiheutuva häiriö on vältetty. Kyseisestä siirrosta ei ole käytännössä kaakkureille mitään hyötyä, sillä kaikki alueen turbiinit ovat liian lähellä kaakkurien pesimäalueita. Muistutamme vielä, että BirdLifen kaakkurityöryhmä on tehnyt tutkimusten pohjalta ohjeen, jossa määritetään tuulivoimarakentamista koskeva suojaetäisyys kaakkurin pesintäalueista. Ohje sanoo, että tuulivoimarakentamista ei tule sijoittaa 5 km lähemmäs pesimäalueita. Asiaa havainnollistaa karttakuva (liite 2), johon on merkitty kesän 2012 kartoituksissa varmistetut pesimälammet (vihreät pallot), turbiinien sijoituspaikat (siniset pallot ja numerot) ja 5km säteinen läpinäkyvä punainen pallo keskipisteenä kaakkurin pesimälampi. Karttakuvaan muodostunut punaisten pallojen alue osoittaa, että kaikki turbiinit sijoittuvat kaakkurien tärkeille pesimä- ja lepäilyalueille sekä ravinnonhakureiteille, joille ei pidä sijoittaa tuulivoimarakentamista. TuuliSaimaan teettämässä linnustoselvityksessä on esitetty taulukko pesimälampien ja turbiinien etäisyyksiä. Taulukon 14 (sivulla 53) mukaan lähin turbiini on 480m päässä ja kaukaisin 1710m päässä pesimälammen rannasta. Kaikki turbiinit sijaitsevat siis ehdottomasti liian lähellä pesimälampia, mikä näkyy myös hyvin karttakuvasta (liite 2). Kaavanlaatija on tulkinnut selvityksiä virheellisesti ja jättänyt huomioimatta asiantuntijoiden tutkimukset, selvitykset ja näkemykset suojaetäisyyksistä ja toteuttanut kaavanlaadinnan omapäisesti huomioimatta näitä tärkeitä tietoja kaakkurin elinympäristövaatimuksista ja suojaetäisyyksistä. Vaikutukset tulee selvittää koko siltä alueelta, jolla niillä voidaan olettaa olevan vaikutusta. Ei riitä, että selvitys tehdään vai suppealta kaava-alueelta. Muistutamme vielä, että kaavan laadinnassa pitää noudattaa Euroopan yhteisön direktiivejä: (92/43/ETY) luontodirektiivi ja (79/409/ETY) lintudirektiivi, maankäyttöja rakennuslain pykäliä 5, 9, 39. Tähdennämme, että ympäristöministeriö jätti vahvistamatta maakuntakaavassa Hauklapin alueen tv-merkinnät mm. maisema- ja linnustovaikutusten puutteellisen selvittämisen vuoksi. Nyt ympäristöministeriö on pyytänyt BirdLife Suomi ry:ltä ja paikallisyhdistyksiltä tärkeiden lintualueiden rajauksia tuulivoimarakentamisen ohjaamiseksi pois tärkeiltä lintualueilta (IBA, FINIBA, MAALI ja NATURA). 6

7 7 Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri vaativat Ruokolahden kunnanvaltuuston tekemän kunnan luoteisen alueen tuulivoimaosayleiskaavaa koskevan päätöksen kumoamista. Lappeenranta Seppo Pousi Raine Kekäläinen puheenjohtaja sihteeri Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys r.y.. Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys r.y. Juha Juuti puheenjohtaja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri r.y. Eini Kosonen sihteeri Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri r.y. 7

8 8 LIITE 1 OULUNSALO-HAILUOTO TUULIPUISTON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS, Linnustovaikutukset, törmäysriski sivut Linnustovaikutukset, törmäysriski Tuulipuiston aiheuttamista linnustovaikutuksista merkittävin on törmäysriski. Oulunsalon ja Hailuodon alue on erittäin merkittävä alue linnustollisesti, minkä johdosta lintujen törmäysriski korostuu entisestään. Kevät- ja syysmuuton 2009 ja aiempien tietojen perusteella tiedetään, että hankealue on merkittävä lintujen muuttoreitti, mm. laulujoutsen, hanhet, uikkulinnut, kuikkalinnut sekä arktiset vesilinnut muuttavat hankealueen poikki. Myös erittäin uhanalaisen kiljuhanhen muuttoreitti kulkee hankealueella. Törmäysriskin arviointiin käytettiin laskentamenetelmää. Siinä arviointi tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin tuulivoimaloiden roottorien läpi lentävien lintujen määrä vuodessa. Toisessa vaiheessa arvioitiin todennäköisyys, millä roottorin läpi lentävä lintu osuu roottoriin. Törmäysten lukumäärä vuodessa saatiin näiden tulona. Arvioinnissa käytettiin vuoden 2009 aikana tehtyjen muutto- ja pesimälinnuston lajija yksilömäärätietoja. Arvioitujen lajien (41 lajia) suhteen linnuston törmäysriski vaihteli 20 (VE1) 11 (VE3b) törmäykseen vuodessa. Törmäysriski on todennäköisesti laskettuja arvoja suurempi, koska nyt tehdyt havainnot edustavat vain yhden vuoden muutto- ja pesimälinnustoselvitysten määriä, esimerkiksi petolintujen määrät olivat pieniä. Lisäksi alueen läpi muuttavista linnuista oli osa yöaikaan muuttavia ja vuoden 2009 aikana tehdyissä muuttoselvityksissä ei havainnoitu yömuuttoa laisinkaan. Verrattaessa törmäyslukuja Euroopan tuulipuistoissa kuolleiden lintujen määriin jäävät määrät pienemmiksi. Huomattavaa on kuitenkin, että tulos on suuntaa antava. Vertailussa olleiden tuulivoimaloiden koko on pienempi kuin Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston suunnitelluilla voimaloilla. Vertailuvoimaloissa roottori on alempana jolloin se mahdollisesti lisää suhteellisen matalalla lentävien lintujen törmäysriskiä. Lisäksi ei ole tietoa siitä kuinka suuria lintumääriä alueilla tavataan, mitä enemmän lintuja sen suurempi riski on törmätä. 8

9 9 LIITE 2 9