U 13/2010 vp. Oikeusministeri Tuija Brax

Transkriptio

1 U 13/2010 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä ja käynnistämisestä avioeroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle kirjelmä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avioeroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla sekä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta mainitulla alalla. Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax Lainsäädäntöneuvos Markku Helin

2 2 U 13/2010 vp OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2010/0839 EU/2010/0840 EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI TIIVIIMMÄN YHTEISTYÖN HYVÄKSYMI- SESTÄ AVIOEROON JA ASUMUSEROON SOVELLETTAVAN LAIN ALALLA SEKÄ EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI TIIVIIMMÄN YHTEISTYÖN TOTEUTTA- MISESTA MAINITULLA ALALLA 1 Taustaa Euroopan yhteisöjen komissio teki ehdotuksen asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (nk. Bryssel IIa asetus) muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien säännösten antamisesta. Ehdotus (jäljempänä Rooma III ehdotus) annettiin asiakirjassa KOM(2006) 399 lopullinen. Ehdotuksesta on informoitu eduskuntaa kirjelmällä U 53/2006 vp, josta lakivaliokunta antoi lausunnon LavL 19/2006 vp. Neuvottelut komission ehdotuksesta aloitettiin neuvoston työryhmässä (yksityisoikeuskomiteassa) lokakuussa Avioeroon ja asumuseroon sovellettavaa lakia koskevista ehdotuksen säännöksistä ei kuitenkaan pitkistä neuvotteluista huolimatta saavutettu päätöksenteossa tarvittavaa yksimielisyyttä. Neuvosto totesi tämän kokouksessaan ja katsoi, ettei yksimielisyyden saavuttamiseen ollut lähitulevaisuudessakaan edellytyksiä. Neuvottelujen loppuvaiheista on informoitu eduskuntaa edellä mainittuun U-kirjelmään liittyvällä jatkokirjelmällä, josta lakivaliokunta antoi lausunnon LavL 6/2008 vp. Heinä-elokuussa 2008 yhdeksän jäsenvaltiota (Bulgaria, Kreikka, Espanja, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia) esitti komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain suhteen ja pyysivät komissiota esittämään neuvostolle tätä koskevan ehdotuksen. Tammikuussa 2009 myös Ranska esitti vastaavan pyynnön. Kreikka perui pyyntönsä Komissio vastasi pyyntöön antamalla kaksi ehdotusta. Niistä ensimmäinen on ehdotus neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avioeroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (KOM(2010) 104 lopullinen). Toinen on ehdotus neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avioeroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (KOM(2010) 105 lopullinen). 2 Ehdotusten pääasiallinen sisältö 2.1 Ehdotus päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön Päätösehdotuksessa on kolme artiklaa. Ehdotuksen 1 artiklan mukaan Bulgaria, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia valtuutettaisiin aloittamaan välillään tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla asiaa koskevien perussopimusten määräysten mukaisesti. Päätös osoitettaisiin näille jäsenvaltioille (3 artikla). Päätös tulisi voimaan heti sen hyväksymisen jälkeen (2 artikla). Luvan antamista koskevassa päätöksessä ei vahvistettaisi ehtoja tiiviimpään yhteistyöhön osallistumiselle. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun unionissa siirryttäisiin toteuttamaan perussopimusten mukaista tiiviimpää yhteistyötä. EU-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa määrätään, että neuvosto voi tehdä päätöksen, jolla annetaan lupa tiiviimmälle yhteistyölle, vasta viimeisenä keinona todetessaan, ettei koko unioni voi saavuttaa kyseiselle tiiviimmälle yhteistyölle asetettuja tavoitteita kohtuullisessa ajassa. Neuvosto tekee lupaa kos-

3 U 13/2010 vp 3 kevan päätöksen määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Tiiviimmän yhteistyön tulee kattaa vähintään yhdeksän jäsenvaltiota. Tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät luvan antamista koskevassa päätöksessä vahvistetut mahdolliset osallistumisehdot. Kaikki jäsenvaltiot voivat liittyä yhteistyöhön milloin tahansa myöhemminkin edellyttäen, että ne noudattavat mahdollisten osallistumisehtojen lisäksi jo tiiviimmän yhteistyön piirissä annettuja säädöksiä. Kun tiiviimpi yhteistyö tietyllä alalla on aloitettu, kaikki neuvoston jäsenet voivat osallistua asioiden käsittelyyn, mutta äänioikeus on vain kyseiseen yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden edustajilla. Tiiviimmän yhteistyön alalla hyväksytyt säädökset sitovat ainoastaan kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia valtioita. 2.2 Ehdotus asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Asetusta sovellettaisiin tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvissa valtioissa kysymyksiin, jotka koskevat avioeroon ja asumuseroon sovellettavaa lakia (1 ja 13 artikla). Ehdotetut säännökset koskevat vain sitä, mitä lakia soveltaen avioero tai asumusero myönnetään. Ne eivät koske eron liitännäiskysymyksiin sovellettavaa lakia. Asetusehdotus ei Rooma III ehdotuksesta poiketen sisällä säännöksiä tuomioistuimen toimivaltaa koskevien Bryssel IIa asetuksen säännösten muuttamisesta. Näiden säännösten ottaminen asetukseen ei olisi mahdollistakaan, sillä tiiviimpi yhteistyö ei voi koskea sellaisia kysymyksiä, joista on jo annettu yhteisiä unionin sääntöjä. Asetuksella pyritään siihen, että osapuolet voisivat ennakoida, mitä lakia avioeroon tai asumuseroon sovelletaan. Asetuksella pyritään välttämään puolisoiden välillä kilpailu siitä, kumpi ensiksi ehtii saattamaan asian vireille haluamassaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tavoitteena on myös joustavuuden lisääminen ottamalla käyttöön rajallinen osapuolten tahdonautonomia. Ehdotuksen 3 artiklan mukaan puolisot voivat sopia avioeroon ja asumuseroon sovellettavasta laista edellyttäen, että sovellettavaksi sovittu laki on sopusoinnussa perustamissopimusten ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa ja ettei se ole oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen. Vaihtoehdot, joista sovellettava laki voidaan valita, ovat: a) sen valtion laki, jossa puolisoilla oli asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä; b) sen valtion laki, jossa puolisoilla viimeksi oli asuinpaikka, edellyttäen että toinen sopimuksen tekohetkellä yhä asuu siellä; c) sen valtion laki, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista oli sopimuksen tekohetkellä tai d) tuomioistuinvaltion laki. Ehdotuksen 4 artiklassa on säännökset sovellettavasta laista siltä varalta, että puolisot eivät ole siitä sopineet. Tällöin sovellettaisiin ensisijaisesti sen valtion lakia, jossa puolisoilla oli asuinpaikka asian vireilletulon hetkellä. Jos tämä ei ole mahdollista, sovellettaisiin sen valtion lakia, jossa puolisoilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka, edellyttäen että asuminen siellä ei ollut lakannut enemmän kuin yksi vuosi ennen asian vireilletuloa ja että toinen puolisoista yhä asuu tuossa valtiossa asian tullessa vireille. Jos tämäkään liittymäperuste ei ole mahdollinen, sovellettaisiin sen valtion lakia, jonka kansalainen kumpikin puoliso on asian tullessa vireille. Viimeisenä liittymäperusteena sovellettaisiin sen valtion lakia, jossa eroa haetaan. Ehdotetut lainvalintasäännöt ovat universaalisia, toisin sanoen niitä sovelletaan siitä riippumatta, tuleeko sovellettavaksi tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvan valtion laki vai kolmannen valtion laki (2 artikla). Viittaus vieraan valtion lakiin ei tarkoita asianomaisen maan kansainvälisyksityisoikeudellisia säännöksiä, joten ns. renvoi (viittausperiaate) on suljettu pois (6 artikla). Ehdotuksessa annetaan tiettyjä mahdollisuuksia poiketa lainvalintasäännösten osoittaman lain soveltamisesta. Asetuksen 7 artiklassa on tavanomainen oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös, joka antaa mahdollisuuden kieltäytyä oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisen lain soveltamisesta. Asetuksen 5 artiklan mukaan on sovellettava tuomioistuinvaltion omaa lakia, jos sovellettavaksi osoitettu laki ei tunne avioeroa tai jos

4 4 U 13/2010 vp se asettaa puolisot sukupuolen perusteella eri asemaan avio- tai asumuseron saamisessa. 3 Vaikutukset Suomen kannalta Jos Suomi osallistuisi ehdotettuun tiiviimpään yhteistyöhön, avioeroasiassa sovellettavaa lakia koskevat periaatteet muuttuisivat huomattavasti. Avioliittolain 120 :n mukaan avioliittoa koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia. Niin sanotun pohjoismaisen avioliittokonvention alaan kuuluvissa tapauksissa tilanne on sama konvention 9 artiklan mukaan. Komission ehdottaman asetuksen voimaantulon jälkeenkin Suomen laki säilyisi käytännössä useimmiten sovellettavana, vaikka Suomi osallistuisi tiiviimpään yhteistyöhön. Asetusehdotuksen 4 artiklassa käytetyt liittymät johtavat tavallisesti tuomioistuinvaltion oman lain soveltamiseen. Voidaan myös olettaa, että puolisot, jotka haluaisivat avioeron Suomessa ja tekisivät ehdotetun 3 artiklan nojalla lainvalintaa koskevan sopimuksen, usein valitsisivat sovellettavaksi Suomen lain, sillä se johtaa yksinkertaiseen ja kustannuksiltaan edulliseen oikeudenkäyntimenettelyyn. Joissakin käytännössä melko tavallisissa kansainvälisissä tilanteissa sovellettava laki kuitenkin muuttuisi, jos Suomi osallistuisi kyseiseen tiiviimpään yhteistyöhön. Kun avioliitossa ulkomailla asunut Suomen kansalainen muuttaa Suomeen ja panee avioeron vireille Suomessa, avioeroa ei yleensä tuomittaisi Suomen lain, vaan puolisoiden viimeisen yhteisen asuinpaikan lain mukaan. Suomen laki voisi yleensä tulla sovellettavaksi vasta, kun puolison asuinpaikan lakkaamisesta vieraassa valtiossa oli avioeron vireille tulon ajankohtana kulunut enemmän kuin yksi vuosi. Vieraan valtion lakia soveltaessaan tuomioistuin saattaisi joutua tutkimaan kysymystä avioeron perusteen olemassaolosta, esimerkiksi sitä, ovatko puolisoiden välit rikkoutuneet tai onko puoliso syyllistynyt menettelyyn, jonka vuoksi toisella puolisolla on oikeus avioeroon. Tällaiset oikeudenkäynnit ovat olleet Suomessa tuntemattomia sen jälkeen, kun avioeroa koskevat nykyiset säännökset tulivat voimaan vuonna Suomen tuomioistuimet saattaisivat vieraan valtion lain nojalla joutua tutkimaan myös asumuseroa koskevia vaatimuksia. Näitäkään asioita Suomen tuomioistuimissa ei ole käsitelty nykyisten säännösten voimaantultua. Suomalainen avioerolainsäädäntö perustuu ajatukseen, että avioliitto tulee voida purkaa, jos kumpikin tai toinen puoliso asiaa perusteellisesti harkittuaan haluaa erota. Tätä ajatusta ei enää voitaisi täysimääräisesti toteuttaa, jos avioliiton purkamiseen tulisi sovellettavaksi vieraan valtion laki. Vieraan valtion lain mukaan avioeron saaminen saattaa edellyttää toisen puolison syyllisyyttä suhteen rikkoutumiseen tai sitä, että puolisot asuvat pitkään erillään. Asetusehdotus antaa mahdollisuuden sellaisen vieraan valtion lain syrjäyttämiseen, joka ei anna puolisoille yhtäläistä oikeutta eroon tai joka on ilmeisesti tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen (ordre public). Vakiintuneen käsityksen mukaan ordre public säännöksiä on tulkittava suppeasti. Siinä tapauksessa, että Suomi osallistuisi tiiviimpään yhteistyöhön, ordre public säännökseen vedoten ei siis voitaisi torjua kaikkia sellaisia vieraan valtion lain säännöksiä, jotka eivät ole suomalaisen lainsäädännön perusajatusten mukaisia. Rooma III ehdotusta koskeneissa neuvotteluissa Suomi oli valmis hyväksymään asetuksen, jos siihen olisi saatu poikkeus, jonka mukaan Suomen ei olisi täytynyt soveltaa sellaista vieraan valtion lain eroperustetta, joka edellyttää näytön esittämistä toisen puolison uskottomuudesta tai siihen rinnastettavasta teosta. Suomi oli valmis tekemään tällaisen myönnytyksen, jotta olisi saavutettu neuvottelutulos ja vältytty siirtyminen tiiviimpään yhteistyöhön. Tiiviimpään yhteistyöhön siirtymisellä arvioitiin voivan olla haitallisia vaikutuksia unionissa. Suomen valmiuteen hyväksyä sovitteluratkaisu vaikutti merkittävästi myös se, että asetusehdotuksen toimivaltaa koskevat ehdotukset olivat kannatettavia. Suomen ehdottama poikkeussäännös ei neuvotteluissa kuitenkaan tullut hyväksytyksi, koska se ei olisi poistanut kaikkia Rooma III -asetuksen hyväksymisen tiellä olleita esteitä. Nyt annettuun ehdotukseen asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio-

5 U 13/2010 vp 5 eroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla ei sisälly toimivaltaa koskevia säännöksiä eikä myöskään mahdollisuutta kansallisiin poikkeuksiin. Ei ole perusteita otaksua, että Suomen ehdottama kansallinen poikkeus olisi mahdollista saavuttaa osallistumalla ehdotettuun tiiviimpään yhteistyöhön. Suomen osallistuminen ehdotettuun tiiviimpään yhteistyöhön ei vaikuttaisi pohjoismaisen avioliittokonvention soveltamiseen Suomessa, jos Ruotsi jää yhteistyön ulkopuolelle. Jos sekä Suomi että Ruotsi osallistuisivat tiiviimpään yhteistyöhön, niiden olisi asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan sovellettava keskinäisissä suhteissaan asetusta pohjoismaisen avioliittokonvention avioja asumuseroa koskevien määräysten sijasta. Suomen jäädessä tiiviimmän yhteistyön ulkopuolelle suomalaiset tuomioistuimet soveltaisivat jatkossakin avioeroasioissa Suomen lakia. Suomen kansalaisille tai Suomessa asuville, joiden avioeroasia ratkaistaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvassa valtiossa, ei aiheudu mitään seurauksia siitä, että Suomi on tiiviimmän yhteistyön ulkopuolella. Asetusehdotuksen säännösten mukaan sovellettavaksi tulevaa lakia on sovellettava siitä riippumatta, onko kysymyksessä tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvan valtion, muun jäsenvaltion vai kolmannen valtion laki. Jos esimerkiksi Espanja osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön, siellä asuvat Suomen kansalaiset, jotka haluavat hoitaa avioeroasiansa Espanjassa, voivat sopia asetuksen mukaisesti Suomen lain soveltamisesta siitä riippumatta, osallistuuko Suomi tiiviimpään yhteistyöhön vai ei. 4 Ehdotusten oikeusperusta Päätösehdotuksen, jolla annettaisiin lupa tiiviimmän yhteistyön käynnistämiseen, oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT), erityisesti sen 329 artiklan 1 kohta. Määräys on asianmukainen oikeusperusta luvalle toteuttaa tiiviimpää yhteistyötä. Tiiviimmän yhteistyön toteuttamista koskevan asetusehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, erityisesti perheoikeutta koskeva 81 artiklan 3 kohta. Oikeusperusta on valtioneuvoston mielestä asianmukainen. 5 Ahvenanmaan toimivalta Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 7 kohdan mukaan avioliittoa koskevat asiat kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. 6 Ehdotusten kansallinen käsittely Asia on käsitelty oikeudelliset kysymykset jaoston kirjallisessa menettelyssä Jäsenvaltioiden kannat ja asian käsittely EU:ssa Tiiviimmän yhteistyön aloittamista koskevan pyynnön ovat tehneet komissiolle Bulgaria, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia. Myös Kreikka on tehnyt pyynnön, mutta sittemmin perunut osallistumisensa. Komission ehdotusten antamisen jälkeen Saksa ja Belgia ovat ilmoittaneet osallistuvansa tiiviimpään yhteistyöhön avioeroon ja asumuseroon sovellettavan lain alalla. Yhdistyneet Kuningaskunnat ja Irlanti eivät ole ilmoittaneet, käyttävätkö ne erityisasemastaan huolimatta mahdollisuuttaan osallistua kyseiseen tiiviimpään yhteistyöhön. Tanska ei erityisasemansa vuoksi voi osallistua. Jäsenvaltioiden valtaosan lopullista kantaa tiiviimmän yhteistyön suhteen ei ole vielä tiedossa. Komission ehdotuksia käsiteltiin ensimmäisen kerran EU-edustustojen OSA-neuvosten kokouksessa ja uudelleen Asia noussee Coreper-käsittelyyn toukokuun aikana. On mahdollista, että asia tulee päätettäväksi OSA-neuvostossa Luvan antaminen tiiviimmän yhteistyön käynnistämiseen edellyttää Euroopan parlamentin puoltavaa lausuntoa. Lisäksi parlamenttia kuullaan tiiviimmän yhteistyön toteuttamista koskevasta asetusehdotuksesta. Parlamentti ei ole aloittanut komission ehdotusten käsittelyä.

6 6 U 13/2010 vp 8 Valtioneuvoston kanta 8.1 Ehdotus päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön Lähtökohtaisesti Suomi pitää perussopimusten mukaista tiiviimpää yhteistyötä parempana vaihtoehtona kuin yhteistyön siirtymistä toimielinjärjestelmän ulkopuolelle epävirallisiin ryhmiin. Kuten valtioneuvoston EU-selonteossa katsotaan, Suomen oman vaikutusvallan takia on tärkeää olla mukana kaikessa olennaisessa yhteistyössä, mutta eriytyvää integraatiota koskevat hankkeet arvioidaan tapauskohtaisesti. Siihen, että unionissa alettaisiin toteuttaa tiiviimpää yhteistyötä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla, liittyy sekä periaatteellisia että oikeudellisia ongelmia. Jos neuvosto antaa komission ehdotuksen mukaisesti luvan pyynnön tehneille jäsenvaltioille tiiviimmän yhteistyön käynnistämiseen, tämä voi luoda ennakkotapauksen, jota sovelletaan muissakin perheoikeudellisissa kysymyksissä silloin, kun yksimielisyytä on vaikea saavuttaa. Tästä voi seurata unionin jakautuminen perheoikeuden alalla laajemminkin. Tiiviimmän yhteistyön oikeudellisten edellytysten osalta valtioneuvosto voi hyväksyä johtopäätöksen siitä, että Rooma III ehdotusta koskevassa neuvotteluprosessissa on käynyt ilmi, ettei koko unioni voi saavuttaa yhteistyölle asetettuja tavoitteita kohtuullisessa ajassa. Osallistuvia jäsenvaltioita on vaadittu määrä eli vähintään yhdeksän. Päätösehdotus täyttää SEU 20 artiklan mukaisen toimivallan luonnetta koskevan edellytyksen, sillä kansainvälisissä avioeroissa sovellettavaa lakia koskevat kysymykset kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Unioni ei ole aiemmin antanut niistä sääntelyä. Valtioneuvosto on kuitenkin nostanut esiin kysymyksen siitä, onko asetusehdotuksessa kyse sellaisesta yhteistyön alasta, jota SEU 20 artiklassa ja SEUT 329 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan. Ehdotettu asetus tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta on soveltamisalaltaan kapea ja koskee vain avio- ja asumuseroon sovellettavaa lakia. Komissio puolestaan on katsonut, että perheoikeuden alalla sovellettavat lainvalintasäännöt ovat sellainen (tosin suppea, mutta selkeästi määritelty) perussopimuksissa tarkoitettu ala, jolla tiiviimpi yhteistyö voidaan aloittaa. Valtioneuvosto korostaa myös, että tiiviimmän yhteistyön on edistettävä unionin tavoitteiden saavuttamista, suojeltava sen etuja ja vahvennettava yhdentymiskehitystä (SEU 20 artiklan 1 kohdan 2 alakohta). Asian periaatteellisen luonteen vuoksi valtioneuvosto pitää epätodennäköisenä, että tiiviimmän yhteistyön ulkopuolelle nyt jäävät jäsenvaltiot myöhemmin liittyisivät mukaan. Lisäksi valtioneuvosto painottaa, että tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenmaiden ja komission on pyrittävä edistämään mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistumista (SEUT 328 artikla). Näiden tiiviimmän yhteistyön oikeudellisten edellytysten täyttymisen arvioimiseksi olisi tärkeää, että neuvoston oikeuspalvelu täydentäisi asiasta aiemmin antamaansa lausuntoa. Mitä tulee muihin tiiviimmän yhteistyön oikeudellisiin edellytyksiin, komissio arvioi, että tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista. Kyseinen yhteistyö ei haittaa sisämarkkinoita eikä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Komission mukaan tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan niiden jäsenvaltioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu siihen. Tiiviimmän yhteistyön ulkopuolelle jäävät jäsenvaltiot määrittävät avio- ja asumuseroon sovellettavan lain edelleen omien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjensä mukaisesti. Valtioneuvostolla ei ole huomautettavaa näihin komission arvioihin. Valtioneuvosto pitää valitettavana, ettei komission ehdotuksista ole tehty paremman sääntelyn periaatteiden mukaista vaikutusten arviointia. Komissio viittaa tältä osin vuonna 2006 tekemäänsä vaikutusarvioon Rooma III ehdotuksesta. Kyseisessä asiakirjassa ei kuitenkaan ole arvioitu, mitä vaikutuksia olisi sillä, että vain osassa Rooma III ehdotuksen kattamia kysymyksiä siirrytään joidenkin jäsenvaltioiden välillä käyttämään tiiviimpää yhteistyötä. Komission nyt antamien ehdotusten vaikutukset tulee arvioida kattavasti ennen kuin asiasta päätetään neuvostossa.

7 U 13/2010 vp Ehdotus asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Tiiviimmän yhteistyön toteuttamista koskeva asetusehdotus ei sisällä mahdollisuutta sellaiseen kansalliseen poikkeukseen, jota valtioneuvosto ja valtioneuvoston kannan hyväksynyt eduskunta pitivät välttämättömänä, jotta Suomi voisi hyväksyä Rooma III ehdotuksen lainvalintaa koskevat säännökset. Asetusehdotuksessa ei myöskään ole Rooma III ehdotusta vastaavia toimivaltasääntöjä, jotka osaltaan vaikuttivat siihen, että vieraan valtion lain soveltaminen avioliiton purkamiseen olisi rajoitetusti voitu hyväksyä. Tiiviimmän yhteistyön ulkopuolelle jääminen ei vaikuta Suomen kansalaisten tai Suomessa asuvien henkilöiden asemaan heidän hakiessaan avio- tai asumuseroa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvassa valtiossa. Näillä perusteilla valtioneuvosto katsoo, ettei Suomen ole perusteltua osallistua tiiviimpään yhteistyöhön.