YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN TURVALLISUUSALAN JÄRJESTÖKLUSTERIN SELVITYS

Transkriptio

1 YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN TURVALLISUUSALAN JÄRJESTÖKLUSTERIN SELVITYS Martti Herman Pisto

2 2 (47) SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...3 ALKUSANAT JOHDANTO VIITEKEHYS Yritysklusteri- ja timanttimallit Klusteritutkimuksen perinteitä Klusterin muodostumisen perusteita Järjestöklusterin muodostuminen TUTKIMUSTULOKSET Taustakysymykset Klusterin muodostaminen Yhteistyö ja sen sisältö Haasteet Osallistumisen muodot ja muut mielipiteet Tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä LÄHDELUETTELO...31 LIITE 1 ENSIMMÄISEN KLUSTERIKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA...33 LIITE 2 TOISEN KLUSTERIKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA...36 LIITE 3 TURVALLISUUSALAN JÄRJESTÖKLUSTERIN SÄÄNNÖT...39 LIITE 4 TURVALLISUUSALAN JÄRJESTÖJÄ...40 LIITE 5 TURVALLISUUSALAN KEHITYSSUUNTIA...46

3 3 (47) Tiivistelmä Klusteri, englanniksi cluster, suomeksi myös ryväs eli rypäs tarkoittaa joukkoa samanlajisia kohteita, jotka kasvavat tai muulla tavoin pysyvät yhdessä. Tässä tutkimuksessa klusteri on turvallisuusalan järjestöjen muodostama kehityskeskittymä, johon kuuluu samanaikaisesti sekä yhteistyötä että kilpailua. Tämän selvitystyön päämääränä oli saada lisää tietoa siitä, onko turvallisuusalan yhdistyksillä halua ja mahdollisuuksia muodostaa turvallisuusalan järjestöklusteri Suomeen. Tutkimustyön tavoitteena oli selvittää: 1. Järjestöjen klusterihankkeen tarve. 2. Järjestöjen motiivit ja tavoitteet klusterille 3. Yhteistyön sisältö. 4. Mahdolliset haasteet. 5. Klusteriyhteistyön kehittäminen. Selvitystyö toteutettiin marraskuun 2009 maaliskuun 2010 välisenä aikana. Tutkimus tehtiin asiakirjatutkimuksena, haastatteluin ja järjestöille osoitetulla kyselyllä. Tutkimuksen viitekehys pohjautuu VTT:n yritysklusteritutkimuksiin. Kyselyn ja haastattelujen avulla saatiin seuraavia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Järjestöjen tiiviimpi yhteistyö koettiin tarpeelliseksi. Kukaan tutkimukseen osallistuneista ei pitänyt klusteroitumista tarpeettomana. Klusteri nähtiin erinomaisena välineenä tiedon jakajana ja vaikuttamisen kanavana. Yhdessä olemme enemmän -ajatus sai hyväksytyn vastaanoton. Järjestöjen motiivit osallistumiseen jakaantuivat mielenkiintoisesti. Verkottuminen, tiedon vaihto ja vaikutusmahdollisuudet nousivat tärkeimmiksi. Eräs haastateltu kiteytti: Parempi turvallisuus yhteiskunnassa on ainoa motiivi. Tärkeimpinä toiminnan vaikutuskohteina pidettiin viranomaisia ja jäsenistöä. Myös poliitikkoihin vaikuttaminen nähtiin tärkeänä. Koulutustilaisuudet, seminaarit ja yhteinen nettiportaali nähtiin tärkeimmiksi yhteisiksi toiminnoiksi. Tehottomuus, eturistiriidat ja harvain valta eli jonkin yksittäisen järjestön dominointi nähtiin suurimpina haasteina. Sisällön kehittämistä pidettiin myös suurena haasteena. Todettiin, että puheeenjohtajat äänestävät nopeasti jaloillaan, jos mitään ei ala tapahtua. Kieltämättä monesta vastauksesta henki odotus siitä, että joku muu tekisi sisällön ja saisi tuloksia aikaiseksi. Hyvin inhimillistä. Viimeisenä tutkimustuloksena etenemismenetelmäksi esitetään viisiaskelinen kehityssyklimenettely. Menetelmä on yhdistelmä aiemmin koetelluista käytännöistä ja sovellettavissa hyvin tähän klusteriin. Menetelmässä on viisi vaihetta, jotka ovat seuraavat: 1. Yhteistoiminnan käynnistäminen, määrittely ja tutkimus 2. Toimintatavoista sopiminen ja niihin sitoutuminen, analyysit 3. Kehityskohteiden valinta ja täsmennys, visio, missio, strategia 4. Kehitystoiminnan suunnittelu, kokeilut, pilotit ja eteneminen tavoitteittain 5. Jatkuva verkostoyhteistyö, esteiden poistaminen ja arviointi Tässä raportissa järjestö ja yhdistys ovat synonyymejä. Avainsanat ovat: klusteri, järjestöklusteri, yhdistysklusteri, miniklusteri, järjestö, yhdistys, verkottuminen ja yhteistyö.

4 4 (47) Alkusanat Tämä julkaisu on toteutettu Tekesin Turvallisuus-ohjelman tilaamana selvitystyönä. Tekesin Turvallisuus-ohjelman ( ) tavoitteena on kehittää kansainvälistä liiketoimintaa suomalaisesta turvallisuusosaamisesta. Turvallisuusalan toimijoiden yhteistyö tukee nousevan toimialan kehitystä ja Tekes haluaa tämän raportin myötä olla käynnistämässä keskustelua suomalaisen turvallisuusalan tulevaisuudesta. Tutkimus liittyy myös muihin turvallisuusalan klusteritutkimuksiin, kuten Aalto-yliopiston (HSE) SecLi - hankkeeseen. Tutkimusjohtaja Arto Rajalan tiimiltä saatu tuki on ollut ratkaisevan tärkeää. Erityinen kiitos Arto Kankaalle, Tuomas Wuoristolle ja Anna Multaselle. VTT:n tutkija Eija Kupilta saatu aineisto yritysklusteritutkimuksista auttoi paljon taustatyössä. Työn edistymistä valvoi ohjausryhmä, johon kuuluivat Ari Keijonen Palopäällystöliitto, Jouko Laitinen Finnsecurity ry, Jarmo Mikkonen Suomen vartioimisliikkeitten liitto, Jukka Tamminen Työsuojelupäälliköt ry, Pekka Topp ASIS Finland ry, Lassi Väisänen Suomen riskienhallintayhdistys ry ja Ilkka Laine Suomen turvaurakoitsijaliitosta. Ohjausryhmä kokoontui kerran ja antoi lisäksi lausunnot työn viimeistelyvaiheessa. Arvostan ryhmältä saatua tukea. Haluan myös lausua kiitokseni esimiehelleni Outokumpu Oyj:n rahoitusjohtaja Juha Hakalalle tuesta, joka mahdollisti tämän työn tekemisen. Ilman Suvi Sundquistin aloitetta ja tukea tätä työtä ei olisi syntynyt. Lämpimät kiitokseni hänelle. Yhdessä olemme enemmän! Helsingissä Martti Herman Pisto Finnsecurity ry

5 5 (47) 1. JOHDANTO Tämä on turvallisuusalan järjestöjä koskeva klusteritutkimus. Tutkimuksen tavoitteena on antaa tietoa turvallisuusalan järjestöjen mahdollisuuksista tehdä yhä tiiviimmin yhteistyötä, verkottua, vaikuttaa ja tarjota jäsenistölleen parempaa palvelua. Klusteri, englanniksi cluster, suomeksi myös ryväs eli rypäs yleisterminä tarkoittaa joukkoa samanlajisia kohteita, jotka kasvavat tai muulla tavoin pysyvät yhdessä. Tässä tutkimuksessa klusteri on turvallisuusalan järjestöjen muodostama kehityskeskittymä, johon kuuluu samanaikaisesti sekä yhteistyötä että kilpailua. Koska järjestöt ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä, niin kilpailu ei nouse yhtä voimakkaasti esille kuin yritysklustereissa. Tutkimuksessa ei pohdita järjestöjen luonnetta tai turvallisuustoimialaa, eikä tutkita turvallisuus-käsitettä. Perustana pidetään laaja-alaista kokonaisturvallisuutta, jossa turvallisuuden eri osa-alueet liitetään ilman ennakkoluuloja saman supisuomalaisen turvallisuus-käsitteen alle. Kun järjestön toimialana on ulkoisten tai sisäisten uhkien, tahallisten tai tahattomien onnettomuuksien ja/tai rikosten ennaltaehkäisy, torjunta tai selvittäminen, niin se on ollut tervetullut klusteriin. Raportissa käytetään yhdistys ja järjestö-termejä vapaasti toistensa synonyymeinä. Turvallisuusasioiden merkitys yhteiskunnassa lisääntyy tulevaisuudessa niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Perustuslain suoma oikeus yhdistyä on luonut Suomesta yhdistysten luvatun maan. Turvallisuusalan järjestöt ovat Suomessa syntyneet yhdistyslakiin perustuen vapaasti. Kun jokin ryhmä on todennut tarpeen, on ajatusta eteenpäin viemään perustettu yhdistys. Yhdistysten välinen yhteistyö on ollut satunnaista ja pääasiassa henkilösuhteisiin perustuvaa. Tämä on aiheuttanut myös negatiivisia ilmiöitä ja päällekkäisyyttä. Näitä ilmiöitä ovat olleet kyräily, välttely, tiedon panttaaminen, vääränlainen kilpailu ja vallan tavoittelu sekä pahat puheet. Myöskään resursseja ei ole pystytty käyttämään tehokkaasti. Nämä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että yhdistysten ääntä ei ole saatu julkisessa päätöksenteossa riittävästi kuuluviin. Yksittäiset järjestöt ovat edustautuneet ja ajaneet vain omaa asiaansa. Edellä mainittu kuvaa myös turvallisuuden laajempaa pirstaloituneisuutta kaikilla tasoilla Suomessa. Finnsecurity ry on aiemminkin kutsunut yhdistyksiä yhteisiin kokouksiin 2000-luvun alussa, mutta yhteistä säveltä ei ole oikein löydetty. Ennen tätä tutkimusta oli järjestetty kaksi klusteritapaamista. Ensimmäinen pidettiin ja toinen Ensimmäinen kokous oli tunnusteleva ja perusteita esittelevä. Toisessa kokouksessa hyväksyttiin yhteiset säännöt. Kokousten pöytäkirjat ja säännöt ovat liitteenä 1, 2 ja 3. Kyseiset asiakirjat on kopioitu alkuperäisistä, eikä niitä ole muokattu. Selvitystyö toteutettiin marraskuun 2009 maaliskuu 2010 välisenä aikana. Tutkimus tehtiin asiakirjatutkimuksena, haastatteluin ja järjestöille lähetetyllä kyselyllä. Tässä julkaisussa pohditaan kansallisella tasolla järjestöjen näkökulmasta niitä asioita, joiden ympärille turvallisuusklusteri todennäköisimmin voisi kehittyä. Tärkeää on myös saada käsitys siitä, mitkä ovat järjestöjen käsitykset klusterin tarpeellisuudesta, haasteista ja sisällöstä. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Onko turvallisuusalan järjestöjen klusteriyhteistyölle todellista tarvetta? Mitkä ovat järjestöjen motiivit osallistumiseen? Miten ja millaiseksi yhteistyön sisältö rakennetaan ja miten eteneminen toteutetaan? Mitkä ovat mahdollisia esteitä tai hidasteita klusteriyhteistyölle? Tutkimus toteutettiin lähdeaineiston analyyseillä sekä haastatteluilla ja kyselyllä. Raportti koostuu teoriataustan esittelystä ja tutkimustulosten esittelystä. Lähdeaineistosta analysoitiin lähinnä tuoreimpia tutkimuksia, joita erityisesti VTT:ssä on turvallisuusklustereista tehty. Viitekehyksen esittely pidetään melko suppeana, koska viiteasiakirjoista ja lähdeaineistosta löytyy erilaisia klusterityyppejä esittelevää materiaalia. Tässä raportissa keskitytään kyselyn ja haastattelujen avulla saatuihin tuloksiin ja niiden pohdintaan. Johtopäätökset ovat mahdollisimman tiiviitä ja vedetty suoraan tutkimusaineistosta.

6 Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää haastateltujen erinomaista aktiivisuutta ja kyselyn vastausprosenttia. Kysely lähetettiin yhteensä 20 järjestöön. Toiveena oli saada jokaiselta neljä vastausta. Vastauksia saatiin yhteensä 37, mitä on pidettävä hyvänä otoksena. Taustakysymyksistä voidaan päätellä, että vain muutama järjestö jätti kokonaan vastaamatta. Jotkut kyselyn saaneet henkilöt eivät katsoneet omistavansa valtuuksia vastata järjestönsä puolesta. Heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että järjestöjen yhteistyöstä ei ole tutkimusaineistoa, eikä kaikkia mahdollisia turvallisuusalan yhdistyksiä yritettykään tavoittaa. Teoriatausta rakentuikin näin ollen yritysklusteritutkimusten pohjalle. Lyhyt tutkimusaika rajoitti haastattelujen määrää. Myöskään hallitusten, johtokuntien tai valtuuskuntien demokraattisia päätöksiä ei ollut mahdollista odottaa. 6 (47)

7 7 (47) 2. VIITEKEHYS 2.1. Yritysklusteri- ja timanttimallit Klusterilla tarkoitetaan toisiinsa kytkeytyneiden yritysten ja yhteisöjen muodostamia maantieteellisiä tai toiminnallisia keskittymiä. Klusterit muodostuvat keskenään sidoksissa olevien toimialojen yrityksistä ja yhteisöistä, joiden keskinäinen vuorovaikutus tuottaa selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä. Keskittymässä tulee toimia riittävä määrä ydinyrityksiä ja niille palveluja tuottavia muita yrityksiä sekä tutkimustoimintaa. Miniklusteri on klusterin alueellinen tai paikallinen muoto, joka muodostaa osaamis- ja innovaatiokeskittymän. Se on yleensä hyvin käytännönläheiseen ja konkreettiseen toimintaan pyrkivä klusterityyppi. (Porter 98, Lanne & Kupi 07) Timantilla kuvataan pääasiassa kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Usein käytetty kilpailukyvyn malli on Porterin timanttimalli, jossa korostuu neljän perusosan ja kahden ulkoisen tekijän keskinäisen vuorovaikutuksen tärkeys. Porterin timanttimallin neljä perusosaa ovat: kysyntäolot, tuki- ja lähialat, yrityksen strategia, rakenne ja kilpailutilanne sekä tuotannontekijäolot. Timanttimallin ulkoiset tekijät ovat julkinen valta ja sattuma. Timanttimallia ei tässä tutkimuksessa käsitellä tämän enempää, vaikka se järjestökenttään sovellettuna antaisi mielenkiintoista perustietoa toiminnan tehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä. (Virtanen & Hernesniemi 2005) 2.2. Klusteritutkimuksen perinteitä Suomeen klusteritutkimus ja porterilaisuus välittyi Ruotsista luvun puolivälissä. Suomen kansallisen klusterihankkeen ydinryhmä perehtyi klustereihin luvun alussa. Ensimmäiset suomalaisten käyttämät Porterin klusterimallin kirjalliset lähteet olivat Porterin artikkelit ja kirja The Competitive advantage of Nations ja Advantage Sweden tekijöinä Örjan Sölvell, Ivo Zandler ja Michael E. Porter. (Lanne & Kupi 07) Porterilainen klusteriajattelu kohdistuu pääasiassa makrotalouteen, mutta hän käsitteli sitä myös aluetalouden ja yritystalouden näkökulmasta. Suomalaisessa osuustoimintaliikkeessä havaittiin sellaisia piirteitä, joiden perusta on lähellä klusteritaloutta. Maaseudun toimintaympäristössä on myös runsaasti sellaista toimintaa, joka saattaa olla syy verkostoitumiseen. Kansamme pienuus ja väkemme vähäisyys on helpottanut luottamukseen perustuvaa yhteistyötä, vaikka haittapuoliakin tästä voi helposti löytää. (Lanne & Kupi 07) Konkreettisia klustereiden kehittämisesityksiä on syntynyt vähän, koska niiden määrittely ja toteuttaminen on ollut vaikeaa. Lisäksi tällainen kehitys olisi edellyttänyt hallinnonalojen hyvää yhteistyötä ja kypsyyttä. Timanteilla ja klustereilla on määritelty linjauksia, mutta ne eivät vielä ole johtaneet laajaan käytäntöön maakunnissa tai kansallisesti hallinnonalojen kesken. (Porter 98, Lanne & Kupi 07) Suomessa tunnistettiin kahdeksan erilaista klusteria vuonna 1993 Kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa Kansallinen teollisuusstrategia-tutkimuksessa. Tuolloin painotettiin teollisuus- ja vientinäkökulmaa. Klusterit luokiteltiin, joko vahvoiksi, keskivahvoiksi, potentiaaleiksi tai latentiksi klusteriksi. Vahva klusteri oli metsäklusteri, keskivahvoja klustereita olivat perusmetalliklusteri ja energiaklusteri, potentiaalisia klustereita olivat telekommunikaatioklusteri, hyvinvointiklusteri ja kuljetusklusteri. Latentteina klustereina pidettiin rakennusklusteria ja elintarvikeklusteria. Muina klustereina löydettiin Levin matkailuklusteri, jossa yhteisellä toiminnalla, kuten varausjärjestelmällä ja markkinoinnilla saavutetaan merkittäviä synergiaetuja, Suomen meriklusteri sekä EduCluster Finland, suomalainen koulutusliiketoiminnan klusteri Turvallisuusala ei vielä tuolloin esiinny tutkimuksessa. (Lanne & Kupi 07, Wikipedia).

8 8 (47) Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt Tietoturvallisuusklusterin esiselvityksen vuonna Kyseisessä raportissa on pohdittu tarkemmin juuri tietoturva-alan trendejä ja mahdollisuuksia kehittää tietoturvayritysten klusteria. (Tietoturvaklusterin esiselvitys 2003) VTT:n ja Kauppakorkeakoulun (Aalto-yliopisto) vuonna 2009 käynnistämä TEKES -tutkimushanke Turvallisuusalan liiketoiminnan kasvualueet ja mahdollisuudet: tulevaisuuden klusterit Suomessa on ensimmäinen laatuaan. Tässä SecLi -hankkeessa turvallisuusala mielletään hyvin laajasti. Pääpaino tarkastelussa on elinkeinoelämän sekä yksilön turvallisuudessa. Tavoitteena on kuvata turvallisuusalan liiketoiminnan nykyistä rakennetta ja esittää vaihtoehtoisia jäsentelytapoja, jotka tukevat alan liiketoiminnan kehittämistä, kasvattamista ja kansainvälistymistä tulevaisuudessa. Hanke pyrkii alan rakenteen, volyymin, liiketoimintapotentiaalin ja mahdollisuuksien parempaan tuntemiseen. Tutkimus valmistuu vuonna ( Klusterin muodostumisen perusteita Tutkimustuloksista on voitu päätellä, että klusteria ei voi pakottaa toimimaan, vaan klusterin syntyyn on tultava tarve eri liiketoiminta-alueiden sisältä. Yritysperustaisen klusterin järjestäytyminen tapahtuu luonnollisella tavalla ilman vakiintunutta prosessia. Koordinointia tarvitaan kuitenkin useiden erilaisten toimijoiden yhteistyön organisointiin. Klusterin muodostamisen lähtökohtana ovat usein tiettyä avaintuotetta valmistavat yritykset, jotka muodostavat klusterin ytimen. Mitkä tuotteet markkinoilla voisivat muodostaa liiketoimintaa yhdessä? Vaihtoehtoinen tapa on toimialakeskeinen lähestymistapa. Mitkä voisivat olla ne eri klustereiden potentiaaliset toimialat, joiden ympärille klusterit todennäköisimmin ovat kehittyneet tai voivat kehittyä? Tällöin tärkeää on käsitys siitä, mitkä yritykset voisivat olla miniklustereiden kärkiyrityksiä. (Virtanen & Hernesniemi 05) Yritysklusterille suotuisia olosuhteita voidaan luoda esimerkiksi julkisella ja yksityisellä koulutuksella, kannustusohjelmilla, julkisilla ja yksityisillä tutkimusjärjestelmillä sekä infrastruktuuria kehittämällä. Parhaana vaihtoehtoehtona pidetään julkisen sektorin, yritysten, kaupallisten yhdistysten ja yksilöiden yhteistä osallistumista olosuhteiden luontiin. (Porter 90, Virtanen & Hernesniemi 05) Yritysklusteriin muodostuu myös erilaisia lähi- ja tukialojen yrityksiä avaintuotteita tuottavien yritysten kysynnän seurauksena. Vahvat lähi- ja tukialat tuovat tarjolle täydentäviä tuotteita ja palveluja. Lisäksi kansainvälisesti toimivat vahvat lähi- ja tukialat avaavat myös vientimarkkinoita. Tukialaksi katsotaan yritykset, joiden tuotoksia klusterin yritykset tarvitsevat panoksina omassa toiminnassaan. (Porter 90, Virtanen & Hernesniemi 05) Klusteri toimii siihen kuuluvien tahojen dynaamisena kehitysblokkina. Klustereiden menestys perustuu vaikeasti kopioitavaan osaamiseen, innovointiin, verkostomaiseen yhteistoimintaan ja kommunikointiin sekä kovaan ja vapaaseen kilpailuun. Toimintaan liittyy näin ollen samanaikaista kilpailua ja yhteistyötä. Klustereita on käytetty ennen muuta selvityksissä, joissa on pyritty esittämään, miksi jotkut maat ja niissä toimivat yritykset menestyvät toisia paremmin kansainvälisessä kilpailussa. (Virtanen & Hernesniemi 05) Klusterin muodostaminen perustuu vaiheittaisuuteen. Puhutaan kehityssykleistä tai moduuleista. Klusterin johtamisprosessi voidaan jakaa useaan vaiheeseen, mutta eri vaiheita voidaan myös yhdistää. TEKES:n Teknologiakatsaus 174/2005 esittää yhdeksänvaiheisen jaon: 1) Perustelut klusterille 2) Toimialojen tunnistaminen 3) Klusterianalyysi ja rajapintojen määrittely 4) Ydinryhmän määrittely 5) Tavoitetilan kuvaus visio 6) Kehitysaskeleet 7) Toimenpideohjelma 8) Viestintä ja raportointi 9) Prosessin arviointi

9 9 (47) 2.4. Järjestöklusterin muodostuminen Järjestöklusterien muodostumista, toimintaa tai merkitystä ei ole tutkittu. Tämä johtunee siitä, ettei järjestöillä ole ollut riittävää taloudellista merkitystä. Etenkin aatteellisten yhdistysten toiminta on nähty usein yhdessäolona ja mukavana puuhasteluna. (Haastattelut 09) Turvallisuusalan järjestöjä esitellään liitteessä 4. Liitteestä ei ole pyrittykään tekemään täydellistä listausta, vaan siinä keskitytään niihin, jotka ovat tähän mennessä esittäneet kiinnostuksensa klusteriyhteistyöhön ja joiden kotisivut on verkossa tai tiedot on saatu haastattelemalla. Pääosa järjestöistä on vain Suomessa toimivia ja useimpien toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle. Vain muutamilla on alueorganisaatio. Jäsenyritykset ja henkilöjäsenet ymmärrettävästi sijoittuvat koko maan alueelle. Kaiken kaikkiaan turvallisuutta olemassaolonsa oikeutuksena pitäviä järjestöjä on löydetty hieman yli sata. Se on noin promille kaikista Suomessa toimivista yhdistyksistä. (Haastattelut 10) Örjan Sölvell hahmotteli 2000-luvun alussa, että yritysten ohella klustereihin kuuluu myös muita kilpailun kannalta keskeisiä toimijoita ja yhteisöjä. Hänen mielestä klustereita muodostavat tahot ovat: tutkimusyhteisöt, yhteistoimintaelimet, yritykset, rahoituslaitokset ja valtion hallinto. Järjestöt voidaan liittää mainittuihin yhteistoimintaelimiin. Klusterissa on jatkuvasti muuttuva tilanne, johon vaikuttavat myös sosiaaliset suhteet ja luottamus. Näkymättömillä sosiaalisilla suhteilla on todettu usein olevan suurempi merkitys kuin näkyvillä suhteilla. (Virtanen & Hernesniemi 2005) Porterin yritysnäkökulma voitanee myös siirtää järjestökenttään seuraavasti. Järjestöissä klusterioppi on tavoitteisiin ja toiminnan innovoivuuteen perustuva oppirakennelma. Sen tausta on innovoivassa yhteisöllisyydessä, verkostoissa sekä sosiaalisessa muistissa. Klusterin monimutkainen verkostorakennelma antaa sen yhdistysjäsenille merkittävän edun pelkän järjestön oman sisäisen toiminnan rinnalle. Klusteri on keino toteuttaa sellaista yhteistyötä, jossa järjestöjen täydellisen rönsyilyn sijasta pyritään loogisempaan voimavarojen käyttöön. Näin tietoisesti voitaisiin ohjata yhdistymisvapauden aikaansaamaa kuppikuntamaisuutta ja eristäytyneisyyttä yhteisillä menettelytavoilla. Turvallisuusalan järjestöjen muodostamiin miniklustereihin voitaisiin siis ottaa mukaan muitakin järjestöjä, ns. lähialojen yhdistyksiä, joilla on intressejä jonkin turvallisuusasian nostamiseksi vaikkapa poliittiseen päätöksentekoon tai kansainväliseen yhteistyöhön. Tällaisia järjestöjä on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla. Järjestöklusteri tarjoaa synergiaetuja, yhteisiä resursseja, kehittyneen infrastruktuurin, tuotannontekijöitä, erikoistumismahdollisuuden ydinosaamiseen, skaalaetuja, tietoa ja osaamista yli organisaatiorajojen sekä innovaatioita ja tehokkuutta synnyttävää kilpailua. Yhdistysten kyky luoda yhdessä lisäarvoa tekee klusterin toimintakykyisiksi. Yhdistys voi myös kuulua useaan miniklusteriin samanaikaisesti. Merkittävä ero motiivissa klusteroitumiseen yritysten ja yhdistysten välillä on siinä, että järjestöt ovat pääasiassa yleishyödyllisiä ja aatteellisia, eikä taloudellisen hyödyn tai kilpailukyvyn tavoittelu ole yhteistyöhön ajavista voimista merkittävimpiä. Tärkeimmät motiivit on löydyttävä vaikuttavuudesta. (Haastattelut 10) Klusterin syntymiseen kuitenkin tarvitaan toimintaympäristön myötävaikutusta, kuten sosiaalista, henkistä ja fyysistä pääomaa sekä sopeutumiskykyä. Lisäksi tarvitaan voimakasta erikoistumista, monipuolista tietovarantoa, osaamista sekä jäsenkytkentöjä. Jos keskittymä ja toimintaympäristö epäonnistuvat klusterin yhteisen vision luomisessa tai keskittymästä puuttuu vetovastuun kantava toimija, ei klusteri osaa järjestäytyä. Myös klusterin sisällä tarvitaan kykyä ja motivaatiota jakaa tietoa ja tehdä yhteistyötä, joka tähtää uusiin innovaatioihin ja tehokkuuden parantamiseen. Edellä mainittu luo haasteen järjestöklusterille, koska ns. kärkiyhdistyksen ja vetovastuun suhteen tunnetaan yleistä varovaisuutta ja se nähdään jopa uhkana. (Virtanen & Hernesniemi Haastattelut 10) Suomessa on ollut jo pitkään menettelytapoja, jotka ovat viitoittaneet turvallisuusyhteistyötä tulevaisuuteen. Näitä ovat Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, mutta erityisesti Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen toimintastrategia (YETTS) sekä Sisäisen turvallisuuden

10 10 (47) toimintaohjelma (STO), joka jatkunee vielä seuraavankin hallituksen aikana. Nämä ovat sitoneet viranomaisia, järjestöjä ja yrityksiä yhteistyöhön ja verkostoitumaan. Yksinomaan näillä ohjelmilla ei kuitenkaan ole voitu pysyvästi ohjata laajaa turvallisuusyhteistyötä yhteiskunnassa. (Haastattelut 10) Turvallisuusalalla on monia neuvottelukuntia ja toimikuntia, joita asetetaan määräajoiksi, mutta toiminta sinänsä on pysyvää ja jatkuvaa. Näitä ovat turvallisuusalan koulutustoimikunta, turvallisuusalan neuvottelukunta ja tietoyhteiskunnan tietoturvaryhmä, joka edustaa käytännössä kansallista tietoturvastrategiaa ja sen toimenpideohjelmaa. Näissä elimissä on laajasti edustettuna myös yksityisen sektorin ja järjestöjen edustajia turvallisuusalalta. Verkostoitumista on tapahtunut myös TEKES ja VTT vetoisten tutkimushankkeiden ja laajemminkin turvallisuusalan korkeamman tutkimuksen ja koulutuksen piirissä. (Haastattelut 10) Edellä mainittu antaa erinomaista tutkimustaustaa myös järjestöklusterin tai klustereiden synnylle. Järjestöklusteria ei kuitenkaan voi pakottaa toimimaan, vaan sen syntyyn on tultava tarve järjestöjen sisältä. Järjestöklusterin tuoteperustainen lähtökohta tuntuu myös keinotekoiselta. Sen sijaan toimialakeskeinen lähestymistapa voisi olla luontevin ja sillä olisi myös historiallista perustaa. Myös ns. miniklustereille löytyy sijansa. Ne voivat nojata jo aikaisempaan yhteistyöhön tai hakea uusia ulottuvuuksia järjestökentästä. Alla olevassa kuvassa on hahmoteltu teoreettisesti järjestöjen verkostoitumisen nykytilaa. Suomen pelastusalan keskusjärjestö on koonnut laajimman järjestöfoorumin kokoon valtuuskuntatyöskentelyllä. Jäsenjärjestöinä ovat pelastusalan alueelliset toimijat ja Suomen palopäällystöliitto. Finnsecurity liittyi SPEK:n jäseneksi vuonna Myös maanpuolustukselliset yhdistykset ovat tehneet hyvää yhteistyötä ja liittoutuneet. Maanpuolustuskiltojen liitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry ovat tästä esimerkkejä. Erityisesti MPKY ry on ollut aktiivinen verkostoitumisen edistäjä kumppanuussopimuksillaan. Riskienhallinnan piiriin syntyneet järjestöt kehityshistoriasta johtuen nuorimpia, ellei niiden taustana pidetä vakuuttamista, jonka piirissä on toiminut järjestöjä jo vuosikymmeniä. Tällaisia olemassa olevia yhdistysten verkostoja voitaisiin jo nyt kutsua miniklustereiksi. (Haastattelut 10) Kuva 1. Turvallisuusalan järjestöjen teoreettinen verkostorakenne tällä hetkellä Yritysturvallisuus Työturvallisuus Riskienhallinta Pelastustoiminta Maanpuolustus

11 11 (47) 3. TUTKIMUSTULOKSET Seuraavaksi esiteltävä aineisto koottiin kyselyllä ja haastatteluilla. Kyselyssä, joka toteutettiin Webropol ohjelmalla kartoitettiin avainhenkilöiden käsityksiä turvallisuusalan järjestöklusterista. Kysely jaettiin seuraaviin kokonaisuuksiin: - taustakysymykset, - kusterin muodostaminen, - käytännön yhteistyö, - haasteet, - turvallisuusalan kehityssuunnat, - osallistumishalukkuus, - erityiskysymykset ja ns. muut mielipiteet -osio. Vastaukset käsitellään suorina jakautumina, prosentteina ja lukumäärinä. Erilaisten graafisten esittämisvaihtoehtojen kikkailuun ei ole ryhdytty. Tarkemmat tilastolliset analyysit tehdään tarpeen vaatiessa myöhemmin. Kohdan turvallisuusalan kehityssuunnat vastaukset on koottu liitteeseen 5. Ne hyödynnetään myöhemmin julkaistavissa Aalto-yliopiston SecLi tutkimushankkeessa. Haastatteluilla täsmennettiin yhteistyön haasteita ja sisältöä. Haastatellut henkilöt ilmenevät lähdeluettelosta. Haastattelujen vastaukset on liitetty kyselyssä esitettyjen kokonaisuuksien yhteyteen. Vastaajien mielipiteet on pyritty kirjoittamaan aitoina. Joitakin kieliopillisia ja oikeinkirjoitusvirheitä on korjattu. Haastatteluissa esitettiin seuraavat kysymykset: 1. Miten arvioit järjestöklusterin tarpeen? 2. Millaisia haasteita/uhkia näet klusteriyhteistyölle? 3. Mitkä ovat klusteriyhteistyön sisältötavoitteet? 4. Miten laajana näet klusteriyhteistyön. Keiden tulisi osallistua? 5. Miten klusteriyhteistyö pitäisi organisoida ja rahoittaa? 3.1. Taustakysymykset Järjestöni toimialue on? Kysymykseen vastanneet: 36 maanpuolustus 11,1% 4 pelastustoimi 13,9% 5 riskienhallinta 16,7% 6 tietoturvallisuus 2,8% 1 turvallisuusteknologia 5,6% 2 turvallisuusjohtaminen 13,9% 5 työturvallisuus 8,3% 3 vartiointipalvelu 5,6% 2 yritysturvallisuus 5,6% 2 muu alue, mikä? 16,7% 6 Vastaajat edustavat laajasti turvallisuusalaa. Muun alueen vastauksia oli täsmennetty seuraavasti: - sähkö- ja turvasuunnittelu, - suunnittelu, - turvallisuus kokonaiskäsitteenä,

12 12 (47) - turvallisuuspalvelut, - yksityisetsivän toimeksiannot, - yhteiskuntaturvallisuus, Järjestöni on? Kysymykseen vastanneet: 36 paikallisesti toimiva (esim. pääkaupunkiseutu) 2,8% 1 kansallisesti toimiva (Suomessa) 75% 27 kansainvälisesti toimiva (Eurooppa) 8,3% 3 maailmanlaajuisesti toimiva 13,9% Järjestössäni henkilöjäseniä on? Kysymykseen vastanneet: 34 ei yhtään 20,6% 7 alle 50 jäsentä 11,8% jäsentä 5,9% jäsentä 26,5% 9 yli 500 jäsentä 35,3% Yhteisö- / yritysjäseniä on? Kysymykseen vastanneet: 36 ei yhtään 25% ,1% ,9% 14 yli 50 25% 9

13 13 (47) Toimin järjestössäni? Kysymykseen vastanneet: 36 hallituksen puheenjohtajana 38,9% 14 järjestön toiminnan- tai toimitusjohtajana 16,7% 6 muussa tehtävässä, missä? 44,4% 16 Vastaajista lähes puolet oli hallitusten tai johtokuntien puheenjohtajia. Muissa tehtävissä olevat edustivat vielä hieman suurempaa osuutta. Toiminnanjohtajien vähäinen määrä selittyy sillä, että heitä ei monessa järjestössä ole. Muut tehtävät olivat: varapuheenjohtaja, hallituksen jäsen, työryhmän jäsen, ex puheenjohtaja, koulutuspäällikkö, asiamies, asiantuntija, tapahtumavastaava, koulutussuunnittelija ja piiripäällikkö Klusterin muodostaminen Tällä kysymysosiolla selvitetään klusterin muodostamisen tarpeellisuutta, motiiveja, vaikutuskohteita, johtamista, miniklusterien mahdollisuuksia ja verkostoon liittymistä Pidän turvallisuusalan järjestöjen klusteriyhteistyötä? Kysymykseen vastanneet: 36 erittäin tarpeellisena 30,6% 11 melko tarpeellisena 58,3% 21 neutraali 11,1% 4 melko tarpeettomana 0% 0 tarpeettomana 0% 0 Lähes kaikki vastaajat pitivät klusteriyhteistyötä vähintään melko tarpeellisena. Kaikki vastanneet puheenjohtajat kuuluivat tähän joukkoon. Kukaan vastaajista ei nähnyt klusteroitumista tarpeettomana. Haastatteluissa ja vapaamuotoisissa vastauksissa ilmaistiin seuraavia mielipiteitä: Ajatus on hyvä, mutta vaatii paljon keskusteluja ja konsensusta, rahoituksen sekä yhteisen tahtotilan hyväksymistä. Uskon löyhän klusterin mahdollisuuteen, mutten yhteen liittoon. Perustelu on selvä, vain tuntemalla alan toimijoiden toimintaa ja toisaalta lisäämällä asiantuntemusta verkottumalla, on mahdollista hyödyttää yhteiskuntaa ja siten turvallisuusalan järjestön sääntömääräistä tehtävää tehokkaimmin. Halutaanko rajata turvallisuusala vai onko tarkoitus ottaa mukaan kaikki kiinnostuneet? En ole aiemmin kuullut ko. projektista, enkä näin ollen osaa ottaa kantaa, pitäisi tutustua hankkeeseen paremmin, missähän se olisi mahdollista? Vaatii tarkempaa keskustelua mitä klusteriyhteistyöllä tarkoitetaan. Nyt on vasta keskusteltu säännöistä. Lisätietoa ja keskustelua tarvitaan vielä lisää. Muutamien henkilöiden kanssa keskustelu on nostanut erilaisia uhkia esiin mm. oman yhdistyksen edunvalvonta intresseistä huolehtiminen. Turvallisuusala on jo tällä hetkellä tiiviisti verkostoitunut ja arvioni on, että nykyinen tilanne on riittävä alan tehokkaan toiminnan kannalta. Panostus turvallisuusalan sisäinen yhteyksien vahvistaminen ei välttämättä tuo yhtä suurta lisäarvoa kuin panostus muihin alueisiin, jotka ovat alan "asiakkaita".

14 14 (47) Klusteroitumisen motiivit edustamassani järjestössä ovat? (valitse enintään kolme mielestäsi tärkeintä) Kysymykseen vastanneet: 36 koulutusmahdollisuudet 41,7% 15 liiketoimintamahdollisuudet 11,1% 4 tiedon vaihto 75% 27 vaikutusmahdollisuudet 50% 18 verkottuminen (synergia) 80,6% 29 yleinen turvallisuuden paraneminen 30,6% 11 joku muu, mikä? 2,8% 1 Tämä kysymys on perustavaa laatua koko klusteritoiminnan olemassaololle ja tulevaisuudelle. Tarve on nähty ja motiivit ovat olemassa. Tiedonvaihto ja verkottuminen nousivat tärkeimmiksi sisällöllisiksi motiiveiksi. Myös koulutusmahdollisuudet ja vaikutusmahdollisuudet nähtiin tärkeinä. Oheiseen kysymykseen sisältyvien vaihtoehtojen lisäksi ei esitetty aivan uusia näkökulmia osallistumisen motiiveista. Avoimissa vastauksissa ja haastatteluissa esitettiin seuraavia ajatuksia: Klusteri voisi tarjota hyvän syyn ja muodon turvallisuustoimijoiden yhteisesiintymisille erityisesti nyt kun alan lainsäädäntötyö on käynnistymässä. Yhteisesiintyminen voisi tuoda lisää painoarvoa lausunnoille. Turvallisuusalan klusterointia puoltavat myös laajempi ja tukevampi selkänoja isoissa, tärkeissä asioissa sekä substanssimielessä että myös mediajulkisuudessa. Klusterin harkittu kannanotto voisi olla selkeä vaihtoehto yksittäisen edunvalvojatahon sijaan. Mikä on siis se iso rooli, jonka alle monet alan toimijat olisivat valmiit tulemaan? Pelkät synergiaedut resurssien puolella tuskin riittävät. MPKY ry keskittyy varautumiskoulutukseen. Arjen turvallisuus ja kansalaisvalmiudet ovat ydintoimintaa. Näitä järjestö haluaa olla edistämässä muiden kanssa yhdessä. Yhteistoiminta- ja verkostoimisplattformiko, mutta minkälaisille toimijoille? Tässä ovat liikkeellä jo Porin yliopistokeskus, erilaiset alumni-aktiviteetit (TKK/ TJK), toimikunnat ja neuvottelukunnat sekä kansallinen yhteistyöryhmä ja toimivimmat turvallisuusfoorumit FINNSECURITY eturintamassa jne. Voisiko tällainen klusteri korvata eri toimijoiden roolia tai tuoda siihen jotain lisäarvoa? Lakisääteisiä toimielimiä ei tietenkään lakkautettaisi ja näille foorumeille nimitettäisiin lisäksi klusterin edustaja. Mikä rooli hänellä olisi kussakin elimessä? Yhteinen vaikuttaminen. Vaikea kysymys, lopputulos - parempi turvallisuus yhteiskunnassa on ainoa motiivi. Eli loppuasiakkaina ovat aina kansalaiset (muut toimijat), klusterin toiminnan kohteina tässä tavoitteessa ovat ne tahot, jotka taas toiminnallaan parhaiten ao. tavoitetta kykenevät toteuttamaan. Riippuu paljon siitä mikä on klusterin perustehtävä ja -tavoitteet. Lainsäädäntöhankkeisiin vaikuttamisessa yhteinen kanta tehostaa. Haasteet liittyykin siihen, että saadaanko kaikkia tyydyttävä lausunto. Ensisijaisesti näen klusterin sen jäsenten välisenä keskustelufoorumina ja yhteisen mielipiteiden muodostamispaikkana Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät klusterin vaikutuskohteet (valitse kolme)? Kysymykseen vastanneet: 36

15 15 (47) jäsenistö 61,1% 22 kansalaiset 38,9% 14 media 44,4% 16 poliittiset päättäjät 50% 18 viranomaiset 80,6% 29 joku muu taho, mikä 13,9% 5 Viranomaiset nähtiin tärkeimmäksi vaikutuskohteeksi. Muut vaihtoehdot olivat melko tasaisia. Jäsenistöön vaikuttaminen nousi muista vielä hieman korkeammalle. Poliitikkoihin vaikuttaminen tuli haastatteluissa voimakkaasti esiin. Muina vaikuttamisen kohteina pidettiin lisäksi seuraavia: - asiakkaat, - rakennuttajat, - ennen kaikkea jäsenyritysten henkilöstö, - siis klusterin jäsenjärjestöt ja näiden jäsenet, - klusterissa toimivat organisaatiot Kuinka tärkeänä pidät sitä, että yksittäinen järjestö toimii klusterin veturina? Kysymykseen vastanneet: 36 erittäin tärkeänä 2,8% 1 melko tärkeänä 22,2% 8 neutraali 36,1% 13 ei juurikaan tärkeänä 19,4% 7 ei ollenkaan tärkeänä 19,4% 7 Aiemmin yritysklusteritutkimuksissa on todettu, että klusterit ja miniklusterit tarvitsevat kärkiyrityksen/yrityksiä, joiden varaan verkosto syntyy. Kysyttäessä olisiko, jonkin yhdistyksen tärkeää olla järjestöklusterin veturina mielipiteet vaihtelivat jyrkästi. Tosin neutraalien vastausten määrä oli suuri. Pelkoja siis on, että jokin järjestö dominoisi liikaa. Hallitusten puheenjohtajien kannat erosivat merkittävästi muiden mielipiteistä. He näkivät veturijärjestön roolin vähiten tärkeänä. Tämä kysymys kirvoitti runsaasti vapaita mielipiteitä ja siihen innostuttiin myös haastatteluissa. Alle on koottu mielenkiintoisia näkökulmia: On jopa vaarallista, koko klusterin kannalta. Mieluummin hankkeen takana pitäisi olla useampia tahoja. Yleensä kaikki päämäärätietoinen toiminta tarvitsee edelläkävijää, niin tämäkin. Sopiva väljyys ja vapaus takaa sen, ettei kukaan koe asemaansa uhatuksi. Etuina ovat toiminnan välineet, joita useillakin järjestöillä on valmiina. Vaarana on, että ao. järjestöstä tulee klusterin kuva - ja koska laajan turvallisuuskäsitteen yleistoimijaa ei ole ollut vielä olemassa - klusterin yleisen toiminnan esteeksi voi muodostua vetäjään kohdistuva ennakkokäsitys tms. En osaa arvioida asiaa, kun en ole päässyt osallistumaan aiempiin keskusteluihin. Voisin kuvitella että ongelmaksi voi tulla profiloituminen yhden järjestön "käsikassaraksi". Toisaalta jonkun pitää olla hommasta vastuussa ja mikäli yhden olemassa olevan järjestön malli ei toimi, pitää perustaa joku klusteritoimija. Yhden järjestön toimiminen "konserniemona" on "poliittisesti" epäkorrekti tapa. Hyvästä ja

16 16 (47) pyyteettömästä tarkoituksesta huolimatta se käy itseään vastaan. Ennemmin vuosittain vaihtuva johtoryhmä, joka koostuu eri järjestöjen johdosta. Tavoitteet ja vastuullisuus konkretisoituvat vetovastuulliselle, jota vaihdetaan klusterissa Yksittäisen järjestön vetämä klusteri ei edusta kaikkia, mm. julkisuuskuva vääristyy helposti ja kaikkien ääni ei tule kuuluviin. Pidän huonona sitä, että joku klusterin jäsenjärjestö toimisi veturina, ellei sitten tällaisen jäsenjärjestön tarkoitusta ja sääntöjä arvioida kokonaan uudelleen klusterin näkökulmasta. Mitkä intressit olisivat ns. "järjestöjen järjestössä"? Jos intressit olisivat riittävät, pitää myös arvioida, että keskusjärjestö organisoituisi ja jopa tuottaisi palveluita jäsenjärjestölleen. Näen tässä pienen uhkan: jos yksi järjestö toimii veturina se leimaa kaikki muut yhteisöt saman asian ajajiksi. Mitä enemmän asiaa pohdiskelee yhä selkeämmin tulee mieleen ns. konserniajattelu: entäpä, jos klusterikonsernin yhteisiä tehtäviä hoidettaisiin FINNSECURITY nimisestä konserniyhtiöstä eli laajennettaisiin tämän nykyistä roolia selkeästi rikos- ja turvallisuusliiketoimintapainotteisuudesta tosiasiallisen yhteistyöfoorumin suuntaan. Tämä tehtäisiin järkevällä aikataululla perustamatta mitään uutta omaa ja erillistä klusteria? Valmiina olisivat julkaisut, messutapahtumat yms., joille saataisiin lisää syvyyttä, laajuutta ja merkitystä. Arvelen, että suuri sosiaalinen tilaus on FINNSECURITY järjestön kehittämisellä klusterisuuntaan. Tälle mallille on jo paljon eväitä nykyisessäkin toiminnassa. Mielipiteeni on, että ehdottomasti ja jopa niin, että yhdistysten luvatussa maassa pitäisi jopa vakavasti harkita yhdistysten välistä tiiviimpääkin toimintaa, fuusioita. Näin välttyisimme ehkä suurimmalta haitalta, samojen asioiden edistämistä eri kanavia myöten Kuinka tärkeänä pidät, että turvallisuusalan järjestöklusterin sisällä voisi syntyä yhä tiiviimpiä ns. miniklustereita (esim. alan teknologia - palvelut)? Kysymykseen vastanneet: 35 erittäin tärkeänä 5,7% 2 melko tärkeänä 54,3% 19 neutraali 31,4% 11 ei juurikaan tärkeänä 8,6% 3 ei ollenkaan tärkeänä 0% 0 Haastatteluissa ja vapaamuotoisissa vastauksissa ilmeni, ettei miniklusteri ole kovin tuttu käsite. Turvallisuusalan toimijat kokonaisuudessaan voisivat hyvin sopia miniklusteriin. On myös mahdollista ja haastatteluissa todettiin, että järjestöklusteri on kokonaisuutena liian iso ja siten edellyttää erikoistumista. Tämä voisi tapahtua miniklustereissa. Luonnollisia miniklustereita olisivat: maanpuolustus, pelastustoiminta, riskienhallinta, yritysturvallisuus (security), työturvallisuus. Näin onkin jo tapahtunut, mutta ei aivan kivuttomasti. Nykyiseen yhteistyömalliin tarvitaan uusia sisällöllisiä näkökulmia, jotka voisivat yhdistää. Haastattelut ja vapaat vastaukset on koottu seuraavaan luetteloon: Asiantuntemuksen jalostumista - siis parempaan asiantuntemukseen tähtäävä toiminta on aina hyvästä. Sektorointi on lähes välttämätöntä, että riittävän syvällisellä tasolla tapahtuvaa asiantuntijatoimintaa voidaan harjoittaa. Mikäli yhteisille asioille intressi on riittävän suuri niitä varmaan syntyy. Toisaalta niitähän ovat pääosin olemassa olevat klusterien jäsenet (käsittääkseni)! MPKY ry on jo eräänlainen miniklusteri, jolla on kumppanuussopimukset kuuden muun järjestön kanssa. Tavoitteena on ollut tiivistää ja selkeyttää yhteistyötä sekä lisätä resurssien yhteiskäyttöä. Luonnollinen ja toivottava kehitysaskel. Alan toimijat ovat verkostoituneet jo nyt tehokkaasti. Minusta klusterin on oltava mahdollisimman laaja ja jos siihen vielä liitetään mahdollinen sektorien sisällä tapahtuva järjestöjen fuusio, niin tässä on hyvä pohja.

17 17 (47) Mielestäni paras tapa liittyä järjestöklusteriin on Kysymykseen vastanneet: 36 vapaasti ilmoittautumalla mukaan seuraavaan kokoukseen 44,4% 16 puheenjohtajajärjestön kutsumana 30,6% 11 jo mukana olevan järjestön sponsoroimana 19,4% 7 muutoin, miten? 5,6% 2 Sponsorointi on yleinen tapa ottaa mukaan uusia jäseniä erilaisiin yhteisöihin. Kansainvälinen kansallisten turvallisuusviranomaisten muodostama klusteri MISWG (Multinational Industrial Security Working Group) on ottanut käytännön, jossa uudet jäsenet on jonkun valtion ko. viranomaisen sponsoroitava yhteisöön. Menettely on koettu hyväksi ja sisältää kontrollin verkostoon tulevista jäsenmaista. Lähes puolet kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että vapaasti ilmoittautuminen seuraavaan kokoukseen on paras tapa tulla mukaan. Luonnollinen kotimainen tunnettuus on selitys mielipiteelle. Haastatteluissa todettiin, että verkoston on oltava mahdollisimman avoin ja laaja. Jotain kontrollia kuitenkin toivottiin Yhteistyö ja sen sisältö Tämän kysymysosion tavoitteena on selvittää klusteriyhteistyön perusteita ja sisältöä. Kysymykset kattavat sääntöjen tarpeellisuuden, kokoontumistarpeet, vetovastuun, yhteistyön tärkeimmät teemat, yhteisen koulutuksen ja mahdollisen turvallisuussäätiön perustamisen Yhteiset klusterisäännöt ovat mielestäni Kysymykseen vastanneet: 36 erittäin tarpeelliset 36,1% 13 melko tarpeelliset 47,2% 17 neutraali 11,1% 4 melko tarpeettomat 5,6% 2 erittäin tarpeettomat 0% 0 Yhteisiä sääntöjä pidettiin tarpeellisina. Sääntö-sanaa kritisoitiin, koska termi viittaa vapauden rajoittamiseen. Haastatteluissa todettiin myös, että olipa nimi mikä tahansa, jonkinlaiset toimintaperiaatteet pitää olla kirjattu ja yhteisesti hyväksytty. Alla on koonnos haastattelujen ja kirjallisten vastausten keskeisistä asioista: Klusterityöskentelyssä riittävät yleiset, kirjatut toimintaperiaatteet - sellaisina erittäin tarpeelliset - ne antavat työlle perustan Tämä on erittäin keskeinen osuus; plattformin rakentaminen klusterille ja muut pelisäännöt eivät valmistu koskaan, jos tätä vaihetta ei hoideta hallitusti. Klusteri voi toimia vain siten, että on yhteisesti sovitut ja kaikkien tietämät pelisäännöt. Tämä voisi myös hälventää epäluuloa vaikka koordinoivaksi toimijaksi päätettäisiin ottaa joku olemassa oleva järjestö.

18 18 (47) Suuren joukon yhteistyöllä täytyy olla raamit jos siitä halutan järjestäytynyttä, ei kuitenkaan saa olla "byrokraattisuutta". Mallia voisi ottaa vaikka Vapepasta, joka on riittävän väljä, mutta sopivasti ohjattu. Yhteinen säännöstö on kuitenkin oltava. Tätä tulisi arvioida klusterin missiosta / strategiasta / tavoitteista lähtien, minusta ne eivät ole riittävän selvästi hahmottuneet ja/tai niistä ei ole riittävästi keskusteltu. Ilman yhteisesti sovittuja sääntöjä toiminta pirstoutuu eikä haluttuja hyvyyksiä saavuteta Ei voi olla yhteistä toimintaa, jos säännöistä ei ole sovittu. Antaa kaikkien kukkien kukkia periaate ei toimi sen hyväksi, että pystytään vaikuttamaan asioihin. Antaa suuntaviivat ja pitää toiminnan "kurissa". Verkostoitumisessa on sallittava riittävä joustavuus. Säännöt johtavat helposti jäykistyvään rakenteeseen Tähän mennessä klusteripäättäjät (järjestön puheenjohtaja tai valittu edustaja) ovat kokoontuneet kaksi kertaa. Kuinka monta kertaa vuodessa tällaisia klusterikokouksia mielestäsi pitäisi olla? Kysymykseen vastanneet: 38 1 krt/vuosi 21,1% 8 2 krt/vuosi 57,9% 22 3 krt/vuosi 7,9% 3 4 krt/vuosi 13,2% 5 5 krt/vuosi tai useammin 0% 0 Vastaajat pitivät kahta kertaa vuodessa sopivana rytminä. Haastatteluissa ilmeni, että yhteiskokouksia voitaisiin pitää 3-4 vuodessa, ja sitten useamminkin, jos ja kun asioita on tullut esiin. Rytmi riippuu organisoitumisesta ja työmenetelmien valinnasta. Foorumeina voisivat olla puheenjohtajatapaamiset, valiokuntatapaamiset ja erilliset työryhmät, jotka valmistelisivat aina jotain erityisaihetta. Mikäli klusteri aikoo edustautua ja ottaa kantaa asioihin on oltava yhteinen foorumi, jossa asioista keskustellaan ja tehdään yhteisiä päätöksiä.

19 19 (47) Klusteripäättäjien kokousten vetovastuun on mielestäsi oltava Kysymykseen vastanneet: 36 kiertävä kertavastuulla (jokainen järjestö vuorollaan) kiertävä kahdella perättäisellä vastuulla (jokainen järjestö vuorollaan) 50% 18 25% 9 vapaaehtoisuuteen perustuva 13,9% 5 yhden valitun yhdistyksen vastuulla 2,8% 1 muulla tavalla järjestetty, miten? 8,3% 3 Puheenjohtajakokousten järjestelyvastuun toivottiin olevan kiertävä. Kahden perättäisen vetovastuu sai myös lähes kolmasosan taakseen. Mielipiteinä esitettiin myös vuosittaista vastuuta. Alla on koonnos haastatteluista ja vapaista vastauksista. Vuosi kerrallaan yhdellä taholla. Kaikki toimijat voinevat toimia niin kuin ennenkin, mutta yhteisesiintyminen olisi aina tarvittaessa ja koko klusterin pj voisi olla kiertävänä vuosi pari kerrallaan. Johtoryhmä 2 vuoden pestillä. Riippuu valitusta toimintamallista. Mikäli kotipesänä (tukipalvelut) olisi yksi järjestö (puheenjohtajuus voi silti olla kiertävä), on mahdollista tiettyihin säännönmukaisiin toimintatapoihin, vakiintuviin työmuotoihin yms. makuasia, olisiko 1 vai kaksi. Ehkä alkuun kuitenkin ripeämpi tahti helpottaisi eri tahojen sitoutumista hommaan. Mitä kokemuksia tähänastisesta kierrosta? Näin jokaisella on tietty velvollisuus olla mukana ja jokainen saa vuoron kilpailematta. Mikään malli ei mielestäni ole paras mahdollinen, mutta yhden valitun yhdistyksen periaatetta pidän huonoimpana. Voisi olla vuosittainen vastuu Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät jäsenistölle järjestettävät yhteiset palvelut (valitse kolme tärkeintä)? Kysymykseen vastanneet: 36 avoimet työpaikat -palvelu 11,1% 4 koulutustilaisuudet 86,1% 31 lausuntopyyntöihin vastaaminen 41,7% 15 opetusmateriaalin luominen ja jakaminen 27,8% 10 seminaarimatkat 16,7% 6 tutkinto- ja sertifikaattipalvelut 16,7% 6 yhteinen portaali (tiedotuskanava netissä) 72,2% 26 joku muu, mikä? 11,1% 4 Tällä kysymyksellä haluttiin kartoittaa konkreettisia mielipiteitä toiminnan sisällöksi. Koulutustilaisuudet saivat taakseen lähes kaikki. Myös yhteinen portaali ja lausuntopyyntöihin vastaaminen nähtiin tärkeiksi. Lisäksi esitettiin seuraavia ajatuksia:

20 20 (47) Verkostoitusmistilaisuudet workshoppien tms merkeissä siten, että voidaan muodostaa yhteisä tarjoamaa Koulutustilaisuuksilla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että klusterin piirissä ilmoitetaan eri osapuolien järjestämistä koulutuksista siis klusteri ei sinällään ole koulutuksen järjestäjä. Keskustelu yhteisistä ajankohtaisista aiheista. Liiketoiminnan kehittäminen Yhteistoimintaforumi, jonka merkeissä järjestetään 2 3 merkittävää seminaari workshopia vuodessa. Turvallisuusalan asiantuntijapalvelut ja tutkimus- ja kehittämistoiminta. TEKES VTT seminaarimallit ja muu alan verkostoituminen pohjaksi (kansallinen yhteistyöryhmä jne.). Toimijoiden pelivara eli synergiat, päällekkäisyydet yms. selvittäminen tehtäisiin juuri näissä workshopeissa. MPKY on jo linkeillä verkostoitunut jäsenjärjestöjensä kanssa, laajentaminen täysin mahdollista. Suuri houkutus informaatiotoiminnan synergioissa. Edellä pohdiskeltuun viitaten olisi viisasta pienellä porukalla miettiä näitä perusteita ja pelisääntöjä valmiimmaksi laatia motivoiva kutsukirje valituille ja vetää sitten nämä seminaarit ja workshopit valikoitujen teemojen pohjalta Kuinka tarpeellisina pidät jäsenistöille yhdessä järjestettyjä koulutustilaisuuksia? Kysymykseen vastanneet: 36 erittäin tarpeellisina 36,1% 13 melko tarpeellisina 50% 18 neutraali 8,3% 3 melko tarpeettomina 2,8% 1 erittäin tarpeettomina 2,8% 1 Aihekohtaisesti, valikoiden mahdollisuus osallistua. Suurelle joukolle aihetta valittaessa tulee helposti eturistiriitoja, jotkut koulutukset voisivat olla hyviäkin yhteistyön paikkoja. Näin tapahtuu jo MPKY ry:n jäsenjärjestöjen kesken, laajentaminen täysin mahdollista. Mikä on jäsenjärjestöjen ja niiden jäsenten rooli versus klusterin rooli? Loisi mahdollisuuksia ja aktivoisi jäseniä Kuinka tärkeänä pidätte yhteisen turvallisuusalan säätiön (alan tutkimuksen tukeminen, opiskelijastipendit) perustamista? Kysymykseen vastanneet: 36 erittäin tärkeänä 2,8% 1 melko tärkeänä 30,6% 11 neutraali 44,4% 16 ei juurikaan tärkeänä 13,9% 5 ei ollenkaan tärkeänä 8,3% 3 Kahdessa klusteripäättäjien kokouksessa esiin nostettu säätiön perustaminen on jakanut mielenkiintoisesti mielipiteitä. On ymmärrettävää, ettei usealla järjestöllä ole yksinkertaisesti taloudellisia mahdollisuuksia liittyä säätiön perustajiin. Vuoden 2009 loppuun mennessä säätiön taakse on sitoutunut neljä järjestöä: Yrityssuojeluyhdistys, ASIS, Finnsecurity ja Työsuojelupäälliköt. Haastatteluista ja vapaamuotoisissa vastauksista saatiin seuraavia mielipiteitä:

21 21 (47) On olemassa jo useita säätiöitä, uusien perustamisessa käytettävä harkintaa. Klusterityöskentelyn ydin - laajan turvallisuuskäsitteen kattava järjestöyhteistyö - voi toki tarvita oman oikeushenkilön yhteishankkeiden rahoitukseen. Siinäkin tapauksessa on valittavina useita jo olemassa olevia säätiöitä, joille toiminta pienin muutoksin soveltuisi. Ns. omarahoitteinen säätiö, jonkin säätiön yhteydessä voisi olla helpoimmin hallinnoitavissa alkutaipaleen osalta, yms. Mikä on tilanne tällä hetkellä Suomessa? Voiko kenties joku jo olemassa oleva organisaatio toimia tässä roolissa? En ole ajatellut asiaa tarkemmin, mutta näin esitettynä kuulostaa kiinnostavalta. Nuoret ja tulevaisuus erityisesti mielessä. Jäsenjärjestöt ja niiden jäsenet voivat järjestää tutkimuksen tukemisen yms. itsenäisesti. Täytyisi tietää tarkemmin säätiön toimintaperiaatteista. Tällainen puuttuu ja näin ollen opiskelijoiden huomioiminen sekä tutkimuksen tukeminen Haasteet Myös klusteroitumisen riskit on tunnistettava ja niitä on osattava pienentää. Uhkat on käännettävä mielenkiintoisiksi haasteiksi. Tällä kysymysosiolla kartoitetaan mielipiteitä haasteista ja käsityksiä onnistumisen todennäköisyydestä Mitkä tekijät näet klusterin toiminnan kannalta suurimmiksi haasteiksi (valitse enintään kolme merkittävintä)? Kysymykseen vastanneet: 36 eturistiriidat 55,6% 20 harvain valta eli jonkun dominointi 44,4% 16 liian monta järjestöä 19,4% 7 organisointi 30,6% 11 rahoitus 38,9% 14 tehottomuus 55,6% 20 väljä sisältö 27,8% 10 joku muu, mikä? 11,1% 4 Kysyttäessä klusteroitumisen suurimpia haasteita nousivat eturistiriidat ja tehottomuus merkittävimmiksi. Myös harvain valta ja rahoitus nähtiin suuriksi haasteiksi. Vapaissa vastauksissa tuotiin esiin seuraavia mielipiteitä. Suurin haaste varmasti on se, että kaikki haluavat korostaa omaa osaamistaan omalla sektorillaan ja kerätä siitä myös toimintaan tarvittavat varat, vaikka taloudellisesti paras tulos saavutettaisiin tehokkaalla ja hyvin suunnitellulla yhteistyöllä. Klusteriyhteistyön suurimmat haasteet liittyvät toiminnan organisointiin ja resurssointiin eli päätöksenteko- ja vaikutusmekanismeihin, rahoitukseen ja henkilöihin. Tämän käytännön toteutuksessa ja pelivarassa on huomattavia eroja julkishallinnon toimijoiden ja yksityisen sektorin välillä. Laajapohjaiset organisaatiot vaativat raskaita päätöksenteko- ja toiminnan ohjausmalleja, joista on monia esimerkkejä; Vapepa, SPR, SPEK jne. Suuri osa toiminnasta menee byrokratian ja päätöksenteon pyörittämiseen alan kehittämisen ja edistämisen sijaan. Löytyykö yhteisesti riittävän konkreettiset tavoitteet? Alan suuntautuminen sisäänpäin. Samankaltaisten "klustereiden" ja yhteenliittymien runsaus pienessä maassamme. Ei tunneta vielä tavoitteita. Nyt jo tiedetään erilaisten alan kehittämisseminaarien tuloksena (Tekes-VTT), että yhden ja ainoan,