VALMISTEYHTEENVETO. Roxithromycin Sandoz 150 mg: Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 150 mg roksitromysiiniä.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1 LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Roxithromycin Sandoz 150 mg tabletti, kalvopäällysteinen Roxithromycin Sandoz 300 mg tabletti, kalvopäällysteinen 2 VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Roxithromycin Sandoz 150 mg: Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 150 mg roksitromysiiniä. Roxithromycin Sandoz 300 mg: Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 300 mg roksitromysiiniä. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen Roxithromycin Sandoz 150 mg: Pyöreä, valkoinen, kaksoiskupera, viistottu, kalvopäällysteinen tabletti, jonka ydinosa on luonnonvalkoinen Roxithromycin Sandoz 300 mg: Pitkänomainen, valkoinen, kapselinmuotoinen kalvopäällysteinen tabletti, jonka ydinosa on luonnonvalkoinen 4 KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Roxithromycin Sandoz on indisoitu roksitromysiinille herkkien mikro-organismien aiheuttamien infektioiden hoitoon. Tällaisia infektioita ovat: Hengitystieinfektiot: Keuhkokuumeet avohoidossa, varsinkin kun aiheuttaja on Mycoplasma pneumoniae, Chlamydophila psittaci (ornitoosi) tai Chlamydophila pneumoniae (TWAR). Tonsilliitti, faryngiitti ja akuutti välikorvatulehdus potilailla, jotka ovat yliherkkiä beetalaktaamiantibiooteille, tai jos hoito beetalaktaamiantibiooteilla on sopimaton muista syistä. Virtsa- ja sukupuolielinten infektiot, kun aiheuttaja on Chlamydia trachomatis -bakteeri (eli uretriitti tai servisiitti).

2 Iho- ja pehmytkudosinfektiot, kuten furunkuloosi, pyoderma, märkärupi tai erysipelas potilailla, jotka ovat yliherkkiä beetalaktaamiantibiooteille, tai jos hoito beetalaktaamiantibiooteilla on sopimaton muista syistä. Antibioottiresistenssistä sekä antibakteeristen lääkeaineiden asianmukaisesta käytöstä ja niiden määräämisestä annettuja virallisia/valtakunnallisia ohjeita pitäisi seurata. 4.2 Annostus ja antotapa Tabletit tulisi ottaa ainakin 15 minuuttia ennen ateriaa. Normaaliannos on 150 mg 2 kertaa vuorokaudessa (joka 12. tunti). Keuhkokuumepotilaita voidaan hoitaa annostuksella 300 mg kerran vuorokaudessa. Annostus munuaisten vajaatoiminnassa: Annostusta ei tarvitse muuttaa potilailla, joilla on munuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta 5.2). Annostus maksan vajaatoiminnassa: Roxithromycin Sandozin annostusta 150 mg 2 kertaa päivässä (ja 300 mg) ei suositella potilaille, joilla on vakava maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.4). Jos roksitromysiiniä on käytettävä näillä potilailla kliinisistä syistä, voidaan normaali vuorokausiannos puolittaa (=150 mg). Varovaisuutta tulee noudattaa, jos roksitromysiiniä annetaan potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.4). Iäkkäät potilaat: Annostusta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta 5.2). Pediatriset potilaat: Yli 40 kg painavien lasten annostus on sama kuin aikuisilla. Roksitromysiiniä ei suositella alle 40 kg painaville lapsille. Roxithromycin Sandoz -tabletit eivät sovi alle 6-vuotiaille lapsille, joiden hoidossa voidaan käyttää muita valmistemuotoja. Hoidon kesto: Yleensä Roxithromycin Sandoz -hoitoa jatketaan 3 tai 4 päivää kliinisten oireiden paranemisen jälkeen. Beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttamien infektioiden hoidon tulee jatkua ainakin 10 päivää myöhäisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi (esim. reumakuume, glomerulonefriitti). 4.3 Vasta-aiheet Roksitromysiini on vasta-aiheinen seuraavissa tilanteissa: - yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, makrolideille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille - samanaikainen käyttö vasokonstriktiivisten ergotalkaloidien kanssa (ks. kohta 4.4 ja 4.5) - samanaikainen käyttö lääkeaineiden kanssa, joiden terapeuttinen leveys on kapea ja jotka ovat CYP3A4:n substraatteja (esim. astemitsoli, sisapridi, pimotsidi ja terfenadiini) (ks. kohdat 4.4 ja 4.5) 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

3 Makrolidiantibioottien ja vasokonstriktiivisten ergotalkaloidien yhteiskäytön yhteydessä on ilmoitettu vaikeaa vasokonstriktiota ( ergotismi ), johon on mahdollisesti liittynyt raajojen nekroosia. Ennen roksitromysiinin määräämistä on aina tarkistettava, ettei potilas käytä näitä alkaloideja (ks. kohta 4.3 ja 4.5). Roksitromysiiniä saa määrätä seuraavien tilojen yhteydessä vain tarkan riski-hyötyarvion jälkeen: - sepelvaltimotauti - synnynnäinen tai hankittu pidentynyt QT-aika - suvussa oleva pitkän QT-ajan syndrooma (jollei sitä ole poissuljettu EKG:llä) - hypokalemia, hypomagnesemia - kliinisesti merkittävä bradykardia - oireinen sydämen vajaatoiminta - aiemmat rytmihäiriöt. Varovaisuus on tarpeen, jos roksitromysiiniä käytetään yhdessä muiden mahdollisesti QTaikaa pidentävien lääkevalmisteiden kanssa (ks. kohta 4.5). Näitä ovat ryhmän IA (esim. kinidiini, prokaiiniamidi, disopyramidi) ja ryhmän III (esim. dofetilidi, amiodaroni) rytmihäiriölääkkeet, sitalopraami, trisykliset masennuslääkkeet, metadoni, tietyt psykoosilääkkeet (esim. fentiatsiinit), fluorokinolonit (esim. moksifloksasiini), tietyt sienilääkkeet (esim. flukonatsoli, pentamidiini) ja tietyt viruslääkkeet (esim. telapreviiri). Vaikean maksan vajaatoiminnan yhteydessä käyttö ei ole suositeltavaa. Roksitromysiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta. Annostusta ei tarvitse muuttaa iäkkäille potilaille. Noin 10 % peroraalisesta annoksesta erittyy munuaisteitse roksitromysiininä ja sen metaboliitteina. Annostusta ei pidä muuttaa, jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta. Kuten muutkin makrolidit, roksitromysiini saattaa aiheuttaa myasthenia graviksen pahenemista. Maksa- ja munuaistoiminnan ja veriarvojen seuranta on suositeltavaa etenkin, jos hoito on pitkäaikaista (kesto yli 2 viikkoa) (ks. kohta 4.8). Clostridium difficile -tauti: Roksitromysiinihoidon aikana tai sen jälkeen ilmaantuva ripuli voi johtua pseudomembranoottisesta koliitista etenkin, jos ripuli on vaikeaa, pitkittynyttä ja/tai veristä. Jos pseudomembranoottista koliittia epäillään, roksitromysiinihoito on keskeytettävä heti. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkevalmistetta. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Vasta-aiheiset yhdistelmät Vasokonstriktiiviset ergotalkaloidit (ks. kohta 4.3 ja 4.4).

4 Roksitromysiini on heikko CYP3A4-estäjä. Astemitsoli, sisapridi, pimotsidi Muiden maksan CYP3A-isoentsyymin välityksellä metaboloituvien lääkkeiden (esim. astemitsoli, sisapridi tai pimotsidi) käytön yhteydessä on esiintynyt QT-ajan pitenemistä ja/tai sydämen rytmihäiriöitä (tyypillisesti kääntyvien kärkien takykardiaa), kun näiden lääkkeiden pitoisuudet seerumissa ovat suurentuneet kyseisen isoentsyymin merkittävien estäjien kuten tiettyjen makrolidiantibioottien aiheuttaman yhteisvaikutuksen vuoksi. Roksitromysiinin kyky muodostaa komplekseja CYP3A:n kanssa ja siten estää muiden lääkkeiden CYP3A4- välitteistä metaboliaa on vähäinen tai olematon. Kliinisten yhteisvaikutusten mahdollisuutta roksitromysiinin ja edellä mainittujen lääkkeiden kanssa, ei kuitenkaan pystytä vahvistamaan eikä poissulkemaan luotettavasti. Roksitromysiinin käyttö yhdessä tällaisten lääkkeiden kanssa on vasta-aiheista (ks. kohta 4.3). Terfenadiini Tietyillä makrolideilla on farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia terfenadiinin kanssa johtaen terfenadiinipitoisuuksien nousuun plasmassa. Tämä saattaa aiheuttaa vaikean kammiorytmihäiriön, kuten torsades de pointes. Vaikka tällaista reaktiota ei ole havaittu roksitromysiinin käytön yhteydessä eivätkä tutkimukset pienellä määrällä terveitä vapaaehtoisia ole osoittaneet farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia tai merkittäviä EKGmuutoksia, roksitromysiinin ja terfenadiinin samanaikaista käyttö on vasta-aiheista (ks. kohta 4.3). Muut yhteisvaikutukset Mahdollisesti QT-aikaa pidentävät lääkevalmisteet Varovaisuus on tarpeen, jos roksitromysiiniä käytetään yhdessä muiden mahdollisesti QTaikaa pidentävien lääkevalmisteiden kanssa (ks. kohta 4.4). Näitä ovat ryhmän IA (esim. kinidiini, prokaiiniamidi, disopyramidi) ja ryhmän III (esim. dofetilidi, amiodaroni) rytmihäiriölääkkeet, sitalopraami, trisykliset masennuslääkkeet, metadoni, tietyt psykoosilääkkeet (esim. fentiatsiinit), fluorokinolonit (esim. moksifloksasiini), tietyt sienilääkkeet (esim. flukonatsoli, pentamidiini) ja tietyt viruslääkkeet (esim. telapreviiri). Varfariini ja muut antikoagulantit Vapaaehtoisilla tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu yhteisvaikutuksia varfariinin kanssa. Roksitromysiiniä ja K-vitamiiniantagonisteja käyttäneillä potilailla on kuitenkin havaittu protrombiiniajan pitenemistä tai INR-arvon (International Normalized Ratio) suurenemista, mikä voi johtua infektiosta. INR-arvoja on hyvä seurata, jos roksitromysiiniä ja K- vitamiiniantagonisteja käytetään samanaikaisesti. Disopyramidi In vitro-tutkimus on osoittanut, että roksitromysiini saattaa syrjäyttää proteiiniin sitoutuneen disopyramidin. Tällainen vaikutus in vivo voi johtaa vapaan disopyramidin pitoisuuden nousuun plasmassa. Tämän vuoksi EKG:tä tulee seurata ja, jos mahdollista, plasman disopyramidipitoisuutta on tarkkailtava. Digoksiini ja muut sydänglykosidit Terveillä vapaaehtoisilla tehty tutkimus osoitti, että roksitromysiini saattaa tehostaa digoksiinin imeytymistä. Tämä vaikutus, joka on myös muilla makrolideilla, saattaa hyvin

5 harvoin johtaa sydänglykosidin toksisuuteen. Oireina tästä voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ripuli, päänsärky ja huimaus. Sydänglykosidien toksisuus saattaa myös aiheuttaa sydämen johtumis- ja/tai rytmihäiriöitä. Siten potilailta, jotka saavat samanaikaisesti roksitromysiiniä ja digoksiinia tai muuta sydänglykosidia, tulee seurata EKG:tä, ja jos mahdollista, plasman sydänglykosidipitoisuuksia. Seuranta on välttämätöntä, jos mahdolliseen sydänglykosidiyliannostukseen viittaavia oireita kehittyy. HMG-CoA-reduktaasin estäjät Roksitromysiinin ja HMG-CoA-reduktaasin estäjän (statiini) yhteiskäytössä on olemassa mahdollinen lihaksiin kohdistuvien haittatapahtumien, kuten rabdomyolyysin, riski mahdollisesti suurentuneen statiinialtistuksen seurauksena. Varovaisuutta on noudatettava, jos statiinia ja roksitromysiiniä käytetään samanaikaisesti ja potilaita on seurattava myopatian oireiden varalta. Midatsolaami Roksitromysiinin (300 mg vuorokaudessa; heikko CYP3A4:n estäjä) ja midatsolaamin (15 mg per os; herkkä CYP3A4:n substraatti) samanaikainen anto suurensi midatsolaamin AUCarvoa 47 %, mikä voi johtaa midatsolaamin vaikutusten korostumiseen. Teofylliini Plasman teofylliinipitoisuuksissa on havaittu pientä nousua, mutta tämä ei yleensä vaadi annoksen muuttamista. Bromokriptiini Roksitromysiini saattaa suurentaa bromokriptiinin AUC-arvoa ja plasman bromokriptiinipitoisuuksia, jolloin valmisteen haittavaikutusriski voi suurentua. Siklosporiini Eräässä kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin roksitromysiinin vaikutusta siklosporiinialtistukseen. 8 sydänsiirtopotilasta, jotka käyttivät siklosporiinia vähintään 1 kuukauden ajan, sai 150 mg roksitromysiiniä kahdesti vuorokaudessa 11 päivän ajan. Roksitromysiini suurensi plasman siklosporiinipitoisuuksia 50 %. Pitoisuudet pienenivät vähitellen, kun roksitromysiinin käyttö lopetettiin. Rifabutiini Roksitromysiini voi suurentaa plasman rifabutiinipitoisuuksia. Roksitromysiinillä ei ole osoitettu olevan kliinisesti merkitseviä interaktioita karbamatsepiinin, ranitidiinin, alumiini- tai magnesiumhydroksidin kanssa. Saatavilla olevista in vivo -tutkimuksista saadut tiedot eivät viittaa kliinisesti merkittäviin yhteisvaikutuksiin kun suun kautta otettavia ehkäisytablettien käytettiin samanaikaisesti roksitromysiinin kanssa. 4.6 Raskaus ja imetys Raskaus Useilla eläinlajeilla tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu teratogeenisuutta eikä

6 sikiötoksisuutta, kun annos on ollut enintään 200 mg/kg/vrk tai 40 kertaa ihmisen hoitoannos. Roksitromysiinin turvallisuutta ihmissikiölle ei ole vahvistettu. Imetys Pieniä määriä roksitromysiiniä erittyy ihmisen rintamaitoon. Siten tarvittaessa imettäminen tai äidin hoito roksitromysiinillä on lopetettava. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Huomiota tulee kiinnittää huimauksen riskiin. 4.8 Haittavaikutukset Haittavaikutuksia ilmenee noin 4 %:lla potilaista annoksella 150 mg kahdesti vuorokaudessa ja 10 %:lla potilaista annoksella 300 mg kerran vuorokaudessa. Näistä haittavaikutuksista 3 % ja vastaavasti 7 % ovat gastrointestinaalisia. Siten esiintyvyys on suurempi kerran vuorokaudessa annoksella. Esiintymistiheys on määritelty seuraavasti: yleinen ( 1/100, < 1/10), melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100), harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/ ), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Infektiot Tuntematon: superinfektiot (pitkäaikaisessa käytössä) Clostridium difficile -koliitti (pseudomembranoottinen koliitti) Veri ja imukudos Melko harvinainen: eosinofilia Tuntematon: agranulosytoosi, neutropenia, trombosytopenia Immuunijärjestelmä Tuntematon: anafylaktinen sokki Psyykkiset häiriöt Tuntematon: aistiharhat, sekavuustila (sekavuus) Hermosto Yleinen; päänsärky, huimaus Tuntematon: parestesiat, dysgeusia (makuaistin häiriöt), ageusia, parosmia (hajuaistin häiriöt), anosmia (hajuaistin häviäminen) Kuulo ja tasapainoelin Tuntematon: ohimenevä kuurous, hypoacusis, kiertohuimaus, tinnitus Sydän Tuntematon: QT-ajan piteneminen, kammiotakykardia, kääntyvien kärkien takykardia Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Tuntematon: bronkospasmi

7 Ruoansulatuselimistö Yleinen: pahoinvointi, oksentelu, dyspepsia (ylävatsakipu), ripuli Tuntematon: ripuli, johon liittyy verenvuotoa, haimatulehdus Maksa ja sappi Tuntematon: kolestaattinen hepatiitti (kolestaattinen tai hepatosellulaarinen akuutti hepatiitti) Iho ja ihonalainen kudos Yleinen: ihottuma Melko harvinainen: erythema multiforme, urtikaria Tuntematon: angioedeema, purppura, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi Tutkimukset Tuntematon: ASAT-arvon suureneminen, ALAT-arvon suureneminen, veren AFOS-arvon suureneminen Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55, FI Fimea 4.9 Yliannostus Yliannostuksen hoito: oireenmukaista hoitoa on annettava. Spesifistä antidoottia ei ole. 5 FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Yleiset ominaisuudet Farmakoterapeuttinen ryhmä: Roksitromysiini on semisynteettinen makrolidi, jossa on 14- atominen laktonirengas. ATC koodi: JO1FA06 Vaikutustapa Roksitromysiinin vaikutustapa perustuu proteiinisynteesin estoon. Sen antibakteerinen teho on seurausta sitoutumisesta bakteerien ribosomien 50S alayksikköön. PK/PD-suhde Roksitromysiinin teho riippuu pääasiassa ajanjaksosta, jolloin seerumipitoisuus on yli patogeenin MIC-raja-arvon.

8 Resistenssimekanismit Roksitromysiiniresistenssi voi aiheutua seuraavista mekanismeista: - Ulosvirtaus: solukalvon ulosvirtauspumppujen määrän lisääntyminen voi johtaa resistenssiin. Tämä vaikuttaa vain 14- ja 15-atomisiin laktonirenkaisiin (M-fenotyyppi). - Kohteen rakenteen muutos: 23S rrns:n metylaatio vähentää affiniteettia ribosomin sitoutumiskohtaan. Tämä johtaa makrolidi- (M), linkosamidi- (L) ja streptogramiini B- (MLSB-fenotyyppi)- resistenssiin. - Makrolidien entsymaattisella deaktivoitumisella on vain toissijainen kliininen merkitys. M-fenotyypillä on täydellinen ristiresistenssi roksitromysiinin, atsitromysiinin, klaritromysiinin ja erytromysiinin välillä. MLSB-fenotyypillä on lisäksi ristiresistenssi klindamysiinin ja streptogramiini B:n kanssa. Raja-arvot European Committee on Antibicrobial Susceptibility Testing (EUCAST) on määritellyt seuraavat MIC-raja-arvot: Staphylococcus spp. Streptococcus spp., ryhmä A, B, C ja G Streptococcus pneumoniae Haemophilus influenzae* Moraxella catarrhalis S 1,0 mg/l ja R > 2,0 mg/l S 0,5 mg/l ja R > 1,0 mg/l S 0,5 mg/l ja R > 1,0 mg/l S 1,0 mg/l ja R > 16 mg/l S 0,5 mg/l ja R > 1,0 mg/l * Korrelaatio H.influenzae makrolidi MIC-arvojen ja kliinisten tulosten välillä on heikko. Siksi raja-arvot makrolideille ja niiden sukuisille antibiooteille asetettiin luokittelemalla H.influenzae keskitasoiseksi. Herkkyys Hankitun resistenssin esiintyvyys voi vaihdella maantieteellisesti ja aika ajoin joidenkin lajien kohdalla. Siksi paikallinen resistenssitilanne olisi aina oltava selvillä, varsinkin kun hoidetaan vakavia infektioita. Tarpeen mukaan on turvauduttava asiantuntija-apuun, kun paikallinen resistenssitilanne on sellainen, että roksitromysiinin hyödyllisyys ainakin jonkin tyypin infektioissa on kyseenalainen. Yleisesti herkät kannat Grampositiiviset aerobit Streptococcus pyogenes 1 Gramnegatiiviset aerobit Moraxella catarrhalis Muut Chlamydia trachomatis Chlamydophila pneumoniae Chlamydophila psittaci Legionella pneumophila Mycoplasma pneumoniae Kannat, joilla hankittu resistenssi voi olla ongelma Grampositiiviset aerobit Staphylococcus aureus (metisilliiniherkkä) Staphylococcus aureus +

9 (metisilliiniresistenssi) Streptococcus pneumoniae Gramnegatiiviset aerobit Haemophilus influenzae $ Luonnostaan resistentit Gramnegatiiviset aerobit Escherichia coli Klebsiella spp. Pseudomonas aeruginosa Muut Mycoplasma hominis $ Luontainen keskitason herkkyys. + Suuria resistenssimääriä (> 50%) on havaittu yhdellä tai useammalla EU:n alueella. 1 Resistenssimäärä joissakin tutkimuksissa 10%. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen: Maksimaalisen imeytymisen saavuttamiseksi tabletit tulee nauttia ainakin 15 minuuttia ennen ateriaa. Roksitromysiinin kinetiikka on epälineaarinen, eivätkä AUC- ja C max -arvot kasva suhteessa annoksen suuruuteen. Keskimääräiset C max -arvot terveillä koehenkilöillä ovat 5,8 10,1 µg/ml kerta-annoksen ollessa 150 mg ja 7,2 12,0 µg/ml kertaannoksen ollessa 300 mg. Kumulaatiota esiintyy jonkin verran 15 päivää kestävän toistuvan annostelun jälkeen, C max - keskiarvon noustessa arvoihin 6,57 9,3 µg/ml (150 mg) ja 10,4 10,9 µg/ml (300 mg). Plasman maksimipitoisuudet saavutetaan noin 1 2 tunnissa. Sitoutuminen plasman proteiineihin kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina on noin %. Roksitromysiini sitoutuu (saturoituvasti) suurella affiniteetilla pääasiassa happamiin alfa1- glykoproteiineihin, ja heikolla affiniteetilla (ei-saturoituvasti) albumiiniin. Sitoutuminen riippuu konsentraatiosta, kun pitoisuus ylittää 4 mg/ml. Jakautuminen: Roksitromysiini penetroituu hyvin eri kudoksiin ja elimistön nesteisiin. Moniannostutkimuksissa korkeita kudospitoisuuksia on todettu keuhkoissa, kitarisoissa, poskionteloiden limakalvolla, eturauhasessa ja kohdussa, 6 ja12 tuntia annostelun jälkeen. Roksitromysiini kumuloituu makrofageihin ja polymorfonukleaarisiin neutrofiileihin; solunulkoisen ja solunsisäisen pitoisuuden suhde vaihtelee 14:sta 190:een. Veri-aivoesteen läpäisy on vähäistä. Puoliintumisajaksi on ilmoitettu 6,3 16 tuntia kerta-annoksen jälkeen, annosten ollessa mg. Toistuvan annon jälkeen puoliintumisajaksi on ilmoitettu tuntia, johtaen tehokkaisiin plasmapitoisuuksiin suositelluilla annoksilla. Biotransformaatio ja eliminaatio: Yli puolet annoksesta erittyy muuttumattomana. Roksitromysiini metaboloituu pääasiassa maksassa. Kolme metaboliittia on todettu ulosteesta ja virtsasta; deskladinoosiroksitromysiini, N-monodemetyyliroksitromysiini ja N- dimetyyliroksitromysiini. Oraalisen annostuksen jälkeen pääosa roksitromysiinistä erittyy ulosteiden ja osa keuhkojen kautta. Vain pieni osa annoksesta erittyy virtsaan, jonka vuoksi roksitromysiiniä annetaan munuaisten vajaatoiminnasta sairastaville potilaille annosta muuttamatta.

10 Erityispotilasryhmät Oraalisen 150 mg:n annoksen jälkeen puoliintumisaika voi pidentyä noin 25 tuntiin vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, ja C max nousta (ks. kohta 4.2). Loppuvaiheen munuaistauti ei muuttanut C max arvoja terveiden koehenkilöiden arvoihin verrattuna. Kun roksitromysiiniä annettiin vauvoille ja lapsille 2,5 mg/kg kahdesti päivässä kuuden päivän ajan, olivat C max keskiarvot 10,1 µg/ml (5 13 kuukauden ikäisillä), 8,7 µg/ml (2 4- vuotiailla) ja 8,8 µg/ml (5 12-vuotiailla). Roksitromysiinin puoliintumisaika on tavanomaista pidempi iäkkäillä potilailla. AUC ja maksimipitoisuudet toistuneiden annostusten jälkeen ovat kuitenkin vain kohtalaisesti suuremmat verrattuna nuorempien potilaiden vastaaviin arvoihin. Sen tähden annoksen mukauttaminen ei ole tarpeen. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Roksitromysiinin, kuten erytromysiinin, on osoitettu aiheuttavan in vitro, annosriippuvaista QRS-kompleksin keston pitkittymistä. Tällaista vaikutusta ei ole havaittu ihmisellä, mutta sen esiintyvyyttä pidetään mahdollisena kliinisessä käytössä. Muuta lääkärin kannalta olennaista prekliinistä tietoa, koskien yleistä toksisuutta, reproduktiivisia vaikutuksia tai genotoksisuutta, ei ole sen lisäksi, mitä valmisteyhteenvedossa on mainittu muualla toisten otsikoiden alla. 6 FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Ydin: mikrokiteinen selluloosa, vedetön kolloidinen piidioksidi, kroskarmelloosinatrium, polaksameeri 188, povidoni, talkki, magnesiumstearaatti. Päällyste: laktoosimonohydraatti, hypromelloosi, makrogoli 4000, titaanidioksidi (E 171). 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika 3 vuotta 6.4 Säilytys Ei erityisiä säilytysohjeita 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Roxithromycin Sandoz 150 mg:

11 PVC-alumiini -läpipainopakkaus: 5, 10, 12, 14, 15, 16, 20, 28, 30, 50, 60, 90, 100, 250 ja 500 kalvopäällysteistä tablettia Roxithromycin Sandoz 300 mg: PVC-alumiini -läpipainopakkaus: 5, 6, 7, 10, 14, 15, 16, 20, 28, 30, 50, 60, 90, 100, 250 ja 500 kalvopäällysteistä tablettia Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisohjeita 7 MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz GmbH Biochemiestrasse 10 A-6250 Kundl Itävalta 8 MYYNTILUVAN NUMEROT 150 mg mg MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ