POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2014 TARKKAILUTULOKSET

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2014 TARKKAILUTULOKSET"

Transkriptio

1 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA YLÄ-SAVON TURVE OY TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY KONNUN TURVE AY IMUTURVE OY MIKA TAPANINEN KY ASKO KARHUNEN ESKO KÄMÄRÄINEN JUHA REMES ERKKI KÄRKKÄINEN EERO HEIKKINEN T:MI TIMO NIIRANEN ELINKEINOYHTYMÄ TIKKANEN J & R POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2014 TARKKAILUTULOKSET o KUORMITUSASEMAT o IISALMEN REITIN TUOTANTOALUEIDEN VIRTAVESITARKKAILU o JÄRVITARKKAILU Lauri Heitto Miika Sarpakunnas

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO SÄÄ Säätila... 8 Virtaamat ja vesivarat KUORMITUSASEMAT Kuormituslaskennan käsitteet ja laskentamenetelmät Sijainti AHMONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuormitus Pintavalutuskentän teho AITTOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho HEIKINSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho ISO-RIISTASUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho KAIKONSUO Kosteikko Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 kosteikolla Sijainti ja pinta-alatiedot v (koko Kaikonsuo) Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuormitus Kosteikon teho KEVATUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä

3 Virtaama mittapadolla Kuormitus KOIVUSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho KONNUNSUO PVK Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuormitus Pintavalutuskentän teho KONTTIMÄENALUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus KORHOLANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho KUIVASTENSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho MULTAHARJUNSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho OITTILANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Pintavalutuskentän teho

4 RIKKASUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuormitus Pintavalutuskentän teho RUOKOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Virtaama mittapadolla Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuormitus Pintavalutuskentän teho VILPONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesienkäsittelyjärjestelmä Virtaama mittapadolla Kuormitus Pintavalutuskentän teho Koko vuoden kuormitus (brutto, kg/v) tarkkailuohjelmaan kuuluneilla soilla PINTAVALUTUSKENTTIEN TEHON TARKKAILU Heinäsuo Vapo PVK Härkäsuo PVK Isoneva PVK Kaikonsuo kosteikko Kaikonsuo kosteikko Kiertosuo PVK Lantonsuo PVK Konnunsuo PVK2 uusi purku Konnunsuo PVK2 vanha purku mittapadon kautta Kurkisuo Lappamäensuo PVK Leppisuo PVK Liittosuo PVK Pappilansuo kemiallinen käsittely (alkoi toukokuussa 2014) Pihlajasuo / Pihlajasuo / Pillisuo kosteikko Pillisuo kosteikko Pitkäsuo PVK Päsmärinsuo PVK Rastunsuo L16 PVK Tammasuo Teerisuo Tiirinsuo kasvillisuuskenttä Vehkasuo Veteläsuo

5 5. VIRTAVESITARKKAILU IISALMEN REITILLÄ POUKAMANSUO Sijainti Tuotantopinta-ala sekä vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Veden laatu KOKKOSUO, HEINÄSUO Sijainti Hanhisuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kokkosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Heinäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Liittosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Veden laatu LUUPUVEDEN ALUE Sijainti Pitkälehdonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kaijansuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Pieni-Jokisuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kaikonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Valkeissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Pohjoissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Härkäsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Peräsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Veden laatu: Suojoen-Välijoen valuma-alue Veden laatu: Luupuveden alue KOHISEVANSUO Sijainti Kohisevansuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Kohisevansuo ja Jutkulanjoki: Veden laatu Tenetinjoki: Veden laatu PALOSUO, TEERISUO, PIHLAJASUO, TURVESUO Sijainti Palosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Teerisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Pihlajasuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Turvesuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Kukkopuron valuma-alue: Veden laatu Pihlajapuron valuma-alue: Veden laatu Raudanjoki: Veden laatu HIRSISUO, RUOKOSUO, PITKÄSUO, PAPPILANSUO Sijainti Hirsisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Ruokosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Pappilansuo: Tuotanopinta-alat ja vesien johtaminen Pitkäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus

6 Pyöreenjoen valuma-alue: Veden laatu Talasjoen valuma-alue: Veden laatu HUKKAVIIDANSUO Sijainti Hukkaviidansuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Virtaama ja näytteenoton edustavuus Veden laatu JÄRVITARKKAILUN LAUSUNNOT RAUTALAMMINREITIN, IISALMEN REITIN, NILSIÄN REITIN JA HAUKUVEDEN-KALLAVEDEN ALUEEN TARKKAILUJÄRVILTÄ 214 6

7 1. JOHDANTO Vuonna 2003 Vapo Oy:n ja Kuopion Energian Pohjois-Savon turvetuotannon kuormitusja vesistötarkkailut yhdistettiin yhdeksi yhtenäiseksi ohjelmaksi. Vapo Oy:n ja Kuopion Energian lisäksi mukana oli Ylä-Savon Turve Oy. Vuonna 2004 ohjelmaan liittyi Turveruukki Oy, vuonna 2005 Jyrkän Energiaturve Oy ja vuonna 2006 Konnun Turve Ay sekä Hannu ja Jorma Piippo Oy. Lisäksi ohjelmaan liittyi vuoden 2007 aikana pientuottajia Imuturve Oy, Asko Karhunen, Esko Kämäräinen, Juha Remes sekä Mika Tapaninen Ky, vuonna 2008 Eero Heikkinen sekä Erkki Kärkkäinen ja vuonna 2010 Elinkeinoyhtymä Tikkanen J & R. Tarkkailuohjelmien yhdistämisen tavoitteena oli yhtenäistää sisältöjä. Yhteisohjelman avulla on myös mahdollista keskittää tutkimusresursseja siten, että Pohjois-Savon turvetuotannon vesistövaikutuksista saadaan entistä luotettavampi käsitys. Tarkkailuohjelman uudistaminen käsiteltiin osapuolten ja ympäristöviranomaisen yhteisessä palaverissa ja alustavaa tarkkailuohjelma hyväksyttiin Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa (Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ) Palavereissa päätettiin, että uusi ohjelma käynnistyy vuonna Tarkkailuohjelma koostuu kolmesta osasta: kuormitustarkkailu, virtavesitarkkailu ja järvitarkkailu. Ohjelma painottuu eri vuosina eri vesistöalueille (Rautalammin reitti, Iisalmen reitti ja Nilsiän reitti sekä Haukiveden-Kallaveden alue) kolmen vuoden jaksoina. Vuonna 2013 aloitettiin neljäs kierros Rautalammin reitiltä. Vuosittaisen tarkkailuohjelman sisältö on päätetty mukana olevien tuottajien, Pohjois- Savon ELY-keskuksen, kuntien ympäristöviranomaisten ja tarkkailua suorittavan konsultin yhteisessä palaverissa kevättalvella. Vuoden 2014 ohjelman sisällöstä sovittiin pidetyssä palaverissa (muistio Ossi Tukiainen/Pohjois-Savon ELY-keskus ). Vuoden 2014 vedenlaatutulokset ovat liitteessä 1. Vuoden 2014 ohjelmaan kuului tiivis voimakkaan rankkasateen aikana tehty tarkkailujakso Rikkajoen valuma-alueella sekä Vieremän Heinäsuolla. Sopivia olosuhteita ei vähäsateisen keskikesän-alkusyksyn aikana löytynyt, minkä takia nämä tarkkailut siirrettiin vuoteen Loppukesän näytteenotossa tapahtui kirjausvirhe, minkä johdosta Isonevan alapuolisen Suojärven ja Virmasveden näytteenotto jäi elokuussa toteutumatta. Kesä 2014 oli vähäsateinen, minkä takia Isonevan vaikutus näillä järville ei ole ollut elokuussa poikkeuksellinen. Leppisuon tarkkailuun kuuluvan Suojoen aseman 1 näytteet otettiin väärästä kohdasta, minkä takia ne on jätetty pois raportista. Tarkkailuohjelmaan kuuluneet kasviplanktonin biomassanäytteiden analysointi viivästyi kirjausvirheen takia, minkä takia ne toimitetaan jälkikäteen niiden valmistuttua alkuvuodesta

8 2. SÄÄ 2014 Säätila Loppuvuoden 2013 sekä tarkkailuvuoden 2014 sääoloja Pohjois-Savossa on arvioitu Kuopiossa havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella. Toukokuu oli huomattavasti keskiarvoja sateisempi, kun taas loppuvuosi 2014 oli pääosin tavanomaista kuivempi. Tiedot ovat Pohjois-Savon ELY-keskuksen sekä Suomen Ympäristökeskuksen vesikatsauksista ja Ilmatieteenlaitoksen ilmastokatsauksista. Kuopion kuukausittainen keskilämpötila verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Kuopion kuukausittainen sademäärä verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. 8

9 Tammikuu alkoi lauhassa säässä, mutta kuukauden edetessä sää alkoi pakastua. Helmikuun keskilämpötila oli pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna selvästi korkeampi ja sateet tulivat alkukuusta lähinnä räntänä. Lunta tuli tavallista vähemmän. Lumipeite alkoi maaliskuussa jo kadota, sää oli hyvin vaihtelevaa. Pakkasia ei juuri ollut ja sateet tulivat lähinnä vetenä. Huhtikuussa keskilämpötila oli Pohjois-Savossa pitkän ajan keskiarvoa hieman korkeampi. Vuotovesien suhteen kuukausi oli helppo, sillä lunta ei juurikaan enää ollut ja sateita tuli vain vähän. Lumien esiintyminen tammi-huhtikuussa 2014 on esitetty kuvassa 3. Toukokuussa lämpötila nousi tyypilliseen tapaan satoi Itä-Suomessa paikallisesti jopa normaalin toukokuun sateet vuorokauden aikana ja tulvat olivat yleisiä eri puolilla Itä-Suomea. Loppukuu vietettiin vaihtelevissa sääoloissa. Kuukauden sademäärä oli kolminkertainen pitkän ajan keskiarvoon nähden. Lumen esiintyminen tammi-huhtikuussa Kesäkuun ensimmäinen viikko oli Itä-Suomessa hyvin lämmin ja muutamana päivänä rikottiin helleraja. Ensimmäisen viikon jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja oli normaalia viileämpää aina kuun loppuun saakka. Sateita tuli vaihtelevasti ja paikallisesti ne saattoivat olla rankkojakin. Heinäkuu oli helteinen ja paikoin esiintyi ukkoskuuroja, joiden aikana saattoi esiintyä hetkellisiä rankkasateita. Elokuu alkoi heinäkuun kaltaisena, loppukuuta kohti sää viileni. Syyskuun ensimmäiset päivät olivat elokuun lopun tapaan hieman viileitä kunnes pian lämpötilat jälleen nousivat, paikoin jopa keskiarvoa korkeammiksi. Sateita tuli melko vähän. Syyskuun puolivälin jälkeen oli hyvin kylmää ja monin paikoin maahan satoi ensilumi, joka kuitenkin suli pois melko nopeasti. Lokakuun sateet tulivat vielä vetenä ja sää pysytteli muutamia yöpakkasia lukuun ottamatta plussan puolella. Marraskuu oli pilvinen ja harmaa. Sää jatkui melko lailla lokakuun kaltaisena. Joulukuu alkoi samanlaisessa säässä, jota oli ollut koko marraskuun. Kuun puolessa välissä saatiin pysyvä lumi maahan ja paikoin kunnon pakkasiakin. 9

10 Lumen esiintyminen marras-joulukuussa Virtaamat ja vesivarat Tammikuussa useimpien suurten järvien vedenpinnat olivat ajankohtaan nähden korkealla. Vähälumisen talven vuoksi suurta tulvahuippua ei nähty, mutta toukokuun loppupuolen runsaat sateet pitivät pinnat korkealla. Kuuma ja kuiva elokuu käänsi pinnat laskuun, kunnes loppuvuodesta tapahtui jälleen pientä nousua. Lunta oli alkuvuonna Pohjois-Savossa poikkeuksellisen vähän. Loppuvuodesta lunta kävi maassa muutamaan otteeseen loka-marraskuussa, mutta pysyvät lumet tulivat joulukuun puolen välin paikkeilla. Kallaveden vedenpinta oli tammi-helmikuussa cm pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Huhti-toukokuussa vedenkorkeustilanne oli erikoinen, koska ajankohtaan nähden oltiin poikkeuksellisen korkealla, mutta vedenkorkeusennuste oli laskeva koko keväälle. Toukokuun lopun runsaat sateet kuitenkin nostivat hieman veden pintoja ja ennustetta. Kesän aikana palailtiin jälleen pitkän ajan keskiarvojen tasolle. Alkusyksystä hätyyteltiin jo Kallaveden laivareittien nimellissyvyyden alavertailutasoa. Loppusyksystä veden pinnat jälleen tyypilliseen tapaan nousivat. Onki- ja Porovedellä vedenpinnat olivat alkuvuonna korkealla ja juoksutukset runsaita. Huhti-toukokuussa juoksutuksia vähennettiin, kunnes toukokuun runsaat sateet jälleen nostivat niiden tarvetta. Kesän ja alkusyksyn kuivuus näkyivät myös Onki- Porovedellä. Haukiveden pinnankorkeus oli alkuvuonna korkealla. Tyypillistä kevätnousua ei tullut, mutta vedenpinta ei juurikaan päässyt laskemaankaan. Pinta pääsi alenemaan vasta elokuussa ja lasku jatkui aina marraskuulle saakka, jolloin tilanne tasaantui. Nilsiän reitillä tilanne oli samankaltainen kuin muillakin vesistöillä. Rautalammin reitillä vedenpinnat olivat alkuvuonna korkealla. Veden pinnat laskivat toukokuulle saakka, jolloin runsaat sateet käänsivät ne hetkellisesti nousuun. Kesäaika mentiin lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja ja laskusuuntaisena aina loka-marraskuulle saakka. Pohjavesien pinnat olivat alkuvuonna korkealla. Kesällä pinnat olivat korkeammalla kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. Elokuun kuumuus ja kuivuus tekivät 10

11 tehtävänsä ja syyskuussa pinnat painuivat alle keskiarvokorkeuksien. Pinnat kääntyivät jälleen nousuun vastaan marraskuun paikkeilla. Pohjois-Savon järvien jäät olivat alkuvuoden normaaleissa paksuuksissa. Jäät sulivat monin paikoin huhtikuulla. Jäänlähdön ajankohta oli poikkeuksellisen aikainen. Loppuvuonna Pohjois-Savon järvet jäätyivät pysyvästi joulukuussa. 11

12 3. KUORMITUSASEMAT Kuormituslaskennan käsitteet ja laskentamenetelmät Kunkin kuormitusaseman alla on kuormitustaulukot, joissa on esitetty viikkokuormituksia, tuotantokauden kuormituksia ja vuosikuormituksia. Ne on laskettu alla esitetyillä tavoilla. Viikkokuormitus brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = C*q*0,86 (kiintoaine ja COD Mn ), C*q*0,00086 (ravinteet ja rauta). C = aineen pitoisuus ko. viikolle ajoittuneessa näytteessä (kiintoaine ja COD Mn mg/l, ravinteet ja rauta µg/l). Mikäli ko viikolla ei ole otettu näytettä, käytetään edellisen viikon näytteen pitoisuutta. Mikäli ko. viikolla on otettu kaksi tai useampia näytteitä (mm. tulvanäytteet), käytetään ainepitoisuuksien virtaamapainotteista keskiarvoa. ((Q 1 *C 1 )+(Q 2 *C 2 ))/(Q 1 +Q 2 ). Q 1,2 = näytteenottoajankohtien 1 ja 2 virtaama (l/s), C 1,2 = näytteenottoajankohtien 1 ja 2 ainepitoisuus (mg/l tai µg/l). q = ko. viikon keskivaluma (l/s*km 2 ) = Q/(A*0,01). Q = viikon keskivirtaama (l/s), joka on viikon kaikkien virtaamahavaintojen keskiarvo. A = kuormitusaseman valuma-alueen pinta-ala (ha). Koska näytteenottoväli on kesä-lokakuussa kaksi viikkoa, edustaa yksi näyte tätä ajanjaksoa. Riippuen näytteenottohetken virtaamaolosuhteista suhteessa koko kahden viikon laskentajaksoon, sisältää tämä laskentatapa suuren virhelähteen. Jos näytteenottohetkellä on tulvatilanne ja muu jakso on kuivaa, yliarvioi saatu ainemäärä kahden viikon kuormitusta. Toisaalta, jos näyte otetaan kuivana ajankohtana ja loppujakso on sateinen, tulee kuormitus aliarvioitua. Molemmissa tapauksissa virhettä pienentää kuitenkin se, että virtaamatieto perustuu todelliseen tilanteeseen eli se huomioi koko kahden viikon jakson tulva- tai kuivakaudet. Tuotantokausi brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = n Brutto ominaiskuormitus viikottaisten brutto-ominaiskuormitusten keskiarvo= i, missä bruttoominaiskuormitus i = viikon i brutto-ominaiskuormitus ja n=viikkojen n i 1 kokonaislukumäärä. Pohjois-Savon kuormitustarkkailuasemilla tuotannonaikaista kuormitustarkkailua tehtiin Ahmonsuolla (viikot 20-45),, Hirsisuolla (viikot 18-50), Kevatussuolla (viikot 32-50), Kuivastensuolla (18-52), Rikkasuolla (32-50) ja Ruokosuolla (viikot 17-48). tausta ominaiskuormitus= (g/ha*vrk) = C*q*0,86 (kiintoaine), C*q*0,00086 (kokonaistyppi ja fosfori). C kiintoaine = 1 mg/l, C kokonaistyppi = 500 µg/l, C kokonaisfosfori = 20 µg/l, q = kuormitusaseman toukolokakuun (viikot 18-43) keskivaluma (l/s*km 2 ). netto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = Brutto-ominaiskuormitus tausta ominaiskuormitus. 12

13 Koko vuoden kuormitus brutto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = 1. Kuormitustarkkailujakson osuus koko vuoden kuormituksesta edellä mainituilla tuotannonaikaisen kuormitustarkkailun piirissä olleilla soilla arvioitiin vuonna 2014 Pohjois-Savossa Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten kuormitusasemien avulla. 2. n Brutto ominaiskuormitus i i 1 n, missä brutto-ominaiskuormitus i on kuormitustarkkailuviikkojen Brutto ominaiskuormitus j j 1 ominaiskuormitusten summa ja brutto-ominaiskuormitus j on viikkojen 1-52 (koko vuosi) ominaiskuormitusten summa. Osuudet eri tuotantosoille on alla olevassa taulukossa. Pintavalutuskenttä Viikot kiintoaine cod totn totp Ahmonsuo Heikinsuo Iso-Riistasuo Kaikonsuo 3, Konnunsuo Kevatussuo Oittilansuo, Ruokosuo Pappilansuo Rikkasuo Brutto-ominaiskuormitus koko vuosi = brutto ominaiskuormitus touko lokakuu 183 * touko lokakuun osuus kokovuoden kuormituksesta 365 Brutto-ominaiskuormitus touko-lokakuu = Touko-lokakuun (viikot 18-43) brutto-ominaiskuormitus, touko-lokakuun osuus koko vuoden kuormituksesta = yllä olevan taulukon osuudet, 183 = viikot 18-43, 365 = koko vuosi. Kaikki jaksot laskettiin vastaavalla tavalla. tausta ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = taustaominaiskuormitus touko lokakuu 183 * touko lokakuun osuus kokovuoden kuormituks estasta 365 Taustaominaiskuormituksen kaava touko-lokakuulle on esitetty edellisellä sivulla ja touko-lokakuun kuormituksen osuus koko vuoden kuormituksesta ylempänä tällä sivulla. netto-ominaiskuormitus (g/ha*vrk) = Brutto-ominaiskuormitus tausta ominaiskuormitus 13

14 Sijainti Pohjois-Savo Ympärivuotiset kuormitusasemat on merkitty punaisella ympyrällä, tuotannonaikaiset kuormitusasemat sinisellä neliöllä sekä pintavalutuskentän tehon tarkkailussa olevat suot ruskealla kolmiolla. 14

15 AHMONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 85 ha Kuormitustarkkailu: 85 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Ahmonsuon kuivatusvedet johdettiin roudattomana kautena pintavalutuskentän kautta ja talvella laskeutusaltaan kautta Rikkajokeen 15

16 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 10,9 l/s keskivaluma 12,8 l/s*km 2 Pumppaus kentälle aloitettiin kevätvalunnan huipun jälkeen. Kuormitusnäytteenotto tavoitti kohtalaisesti kevään ja syksyn virtaamahuippuja, kesällä virtaamat olivat pieniä. Ero mittapadon ja paineanturin mittausten välillä pysyi melko vakiona koko mittausjakson. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm ,5 11,0 Skyt -3, ,0 24,3 Skyt -1, ,0 6,8 Skyt -2, ,0 3,9 Skyt -2, ,0 2,6 Skyt -2, ,0 0,6 Skyt -2, ,5 2,6 Skyt -1, ,5 6,9 Skyt -1, ,0 7,8 Skyt -2, ,0 3,8 Skyt -1, ,3 14,1 Skyt -1, ,0 10,4 Skyt -1, ,0 22,1 Skyt -1,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu 19,3 19,3 Kesäkuu 6,6 6,6 Heinäkuu 3,0 3,0 Elokuu 7,2 7,2 Syyskuu 9,4 9,4 Lokakuu 22,1 22,1 Marraskuu Joulukuu 16 viikot l/s l/s*km ,3 21,5 21 7,9 9, ,5 37, ,7 19,7 24 6,2 7,3 25 3,0 3,5 26 2,2 2,6 27 5,2 6,1 28 1,9 2,2 29 0,8 1,0 30 3,5 4,1 31 5,0 5,9 32 1,9 2,2 33 2,4 2,8 34 5,2 6, ,0 21,1 36 6,7 7,9 37 2,3 2,7 38 1,2 1, ,7 23, ,3 19, ,9 24, ,8 16,3 43 8,0 9, ,3 60, ,5 19,

17 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , , , , , ,70 0, , ,7 6,1 0,37 0, ,3 3, ,0 0, ,5 1, ,3 0, ,6 1,1 62 1,5 0, ,1 2, ,6 0, ,2 0, ,3 0, ,0 0, ,0 0, , ,3 0, , , , ,6 0, , ,4 0, , ,2 0, , , ,9 8, ,9 0, ,7 3,0 79 3,7 0, ,4 1,6 35 1,2 0, , , , ,30 0, , ,38 0, , , ,4 8, , , ,5 0, , ,49 0,

18 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 49, COD Mn :n osalta 61, kokonaistypen osalta 56 ja kokonaisfosforin osalta 53. Ahmonsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 13, ,25 0,06 23 tausta 13,0 11 5,6 0,22 netto ,02 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,56 tausta ,35 netto 12,1 10,5 5,2 0,21 kg/ha*v brutto ,20 tausta 3,8 1,9 0,08 netto ,13 Pintavalutuskentän teho Ahmonsuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kaikkia mitattuja ainepitoisuuksia, ainoastaan nitraattitypen pitoisuus lisääntyi kentällä ammoniumtypen hapettuessa nitraatiksi. Pintavalutuskentillä kemiallinen hapenkulutus tavallisesti kasvaa hieman, Ahmonsuolla se väheni keskimäärin neljänneksen. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 18

19 AITTOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Nilakan lähialue (2157 km 2 ) Kunta: Keitele Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: josta tuotannossa 67,4 ha 63,1 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan laskuojaa pitkin Patajokeen. Patajoen vedet laskevat Vuonamonlahteen 19

20 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 12,3 l/s keskivaluma 18,3 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti kattavasti eri virtaamahuippuja. Ero mittapadon ja paineanturin mittausten välillä pysyi melko vakiona koko mittausjakson. Mittapato cm Luode cm Havainto Ero cm ,5 4,5 Skyt -1, ,0 0,7 Skyt -1, ,0 24,0 Skyt 0, ,5 11,1 Skyt -1, ,0 10,7 Skyt -0, ,0 20,9 Skyt -1, ,0 10 Skyt -1, ,0 7,8 Skyt -1, ,0 11,8 Skyt -1, ,0 29,4 Skyt 1, ,5 17,4 Skyt -1, ,0 11,4 Skyt -1, ,5 10,1 Skyt 1, ,5 5,8 Skyt -1, ,5 5,2 Skyt -2, ,0 4,7 Skyt -1, ,5 9,3 Skyt -1, ,5 5,9 Skyt -1, ,0 6,7 Skyt -1, ,3 13,9 Skyt -1, ,0 15,4 Skyt -1, ,0 28,9 Skyt 0, ,0 9,2 Skyt -0, ,0 4,5 Skyt -1,0 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,3 13,8 Helmikuu 0,2 0,4 Maaliskuu 19,6 29,1 Huhtikuu 12,9 19,2 Toukokuu 23,3 34,6 Kesäkuu 12,3 18,3 Heinäkuu 3,7 5,5 Elokuu 5,5 8,1 Syyskuu 4,9 7,3 Lokakuu 15,2 22,6 Marraskuu 30,6 45,5 Joulukuu 7,4 11,0 20 viikot l/s l/s*km ,9 71,0 2 11,4 16,9 3 1,5 2,3 4 0,5 0,7 5 0,3 0,4 6 0,2 0,3 7 0,2 0,3 8 0,2 0,3 9 0,3 0,4 10 3,8 5, ,7 67, ,8 25, ,7 27,8 14 9,0 13,3 15 8,9 13, ,4 37, ,2 15,1 18 7,1 10,6 19 7,4 10, ,5 37, ,5 20, ,4 91, ,7 27, ,3 19,7 25 8,0 11,9 26 4,4 6,5 27 7,2 10,7 28 2,0 2,9 29 2,9 4,3 30 2,9 4,2 31 4,8 7,2 32 2,6 3,9 33 2,9 4,2 34 3,8 5, ,9 17,7 36 5,3 7,9 37 3,5 5,2 38 3,2 4,8 39 7,1 10,5 40 4,9 7, ,2 22, ,9 19, ,6 21, ,5 37, ,2 101, ,7 60,4 47 9,2 13,6 48 9,5 14,0 49 8,7 12, ,1 19,4 51 6,1 9,1 52 3,7 5,4

21 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 71, ,0 2 16, ,96 3 2,3 2,0 63 3,2 0,13 4 0,7 0, ,95 0,04 5 0,4 0, ,60 0,02 6 0,3 0,29 9,2 0,46 0,02 7 0,3 0,24 7,6 0,38 0,02 8 0,3 0, ,46 0,02 9 0,4 1,2 20 0,61 0, , ,3 2,3 3,0 0,19 0,05 5, , ,3 0, , ,9 13 0,84 0, , ,94 0, , , ,5 6,5 0,7 0, , , ,1 6,1 0,61 0, , , , , , , , , , ,9 0, , , ,32 1,5 0, , ,4 1,9 0,82 0, , ,83 1,1 0,49 0, , ,7 0, , , , ,6 0, , ,7 0, , ,7 0, , , , ,4 0, , ,0 0, , ,4 0, , , , , , ,3 0, , ,2 0, , , , ,9 0, , , , ,4 0,63 0, , ,2 0,71 0, , ,1 0, , ,0 0, , ,4 0, , ,54 0, , , , , , ,9 0,75 0, , ,1 2,7 0,35 0, , ,9 3,7 1,6 0,21 0,

22 Tarkkailukauden viikkojen 1-52 brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Aittosuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe koko vuosi g/ha*vrk brutto 18, ,5 33 0,73 tausta 16 8,0 0,32 netto ,41 kg/ha*v brutto ,27 tausta 5,9 2,9 0,12 netto 22 9,2 0,15 Pintavalutuskentän teho Aittosuon pintavalutuskentällä kiintoaineen, ammoniumtypen sekä kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli pääsääntöisesti hyvä. Myös typen ja raudan pitoisuusreduktio oli kohtalaisen hyvä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 22

23 HEIKINSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Tiilikanjoen yläosan alue (79 km 2 ) Kunta: Rautavaara Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 1985 Tuotanto alkoi: 1992 Kuormittava ala: 38,6 ha, josta tuotannossa 28,4 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentältä vesi johdetaan laskuojaa pitkin Tiilikanjokeen, jota pitkin vedet jatkavat Älänteelle. 23

24 Virtaama mittapadolla Heikinsuon mittausjakso oli keskivirtaama 11,6 l/s keskivaluma 30,2 l/s*km 2 Kuormitustarkkailu tavoitti muutamia virtaamapiikkejä sekä loppukesällä että syksyllä. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm ,0 20,9 Skyt 0, ,0 10,8 Skyt 1, ,5 4,4 Skyt 1, ,0 9,9 Skyt 1, ,0 9,6 Skyt 1, ,0 26,8 Skyt 2, ,0 7,6 Skyt 2, ,0 26,0 Skyt 3,0 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 4,1 10,6 Lokakuu 15,5 40,6 Marraskuu 17,7 46,2 Joulukuu 7,8 20,3 viikot l/s l/s*km ,8 38, ,5 35,3 36 5,3 13,8 37 3,8 9,9 38 1,4 3,7 39 0,5 1, ,8 46, ,5 43,1 42 6,9 18, ,7 28, ,5 66, ,1 112, ,8 62,3 47 4,9 12,9 48 1,6 4, ,0 28, ,7 27,9 51 6,7 17,5 24

25 Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Heikinsuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , , , ,4 17 0,94 0, , ,3 6,7 0,37 0, , ,4 0, , ,6 0, ,2 4,6 29 0,92 0, , , , , , , , , , , , ,3 0, , ,3 0, , , ,1 7,8 64 6,4 0, , ,2 32 1,2 0, , ,1 31 1,2 0, , ,0 20 0,72 0, , ,3 13 0,48 0,

26 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 28, COD Mn :n osalta 39, kokonaistypen osalta 43 ja kokonaisfosforin osalta 30. Heikinsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km2 g/ha*vrk brutto 30, , ,96 0,28 90 tausta 30, ,53 netto ,43 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,3 tausta ,82 netto 30, ,52 kg/ha*v brutto ,49 tausta 9,6 4,8 0,19 netto ,30 26

27 Pintavalutuskentän teho Heikinsuon pintavalutuskentällä heinä-elokuussa oli jakso, jolloin kenttä toimi huonosti, mikä näkyi myös heikkona puhdistustuloksena koko vuoden osalta. Muina havaintokertoina kiintoaineen ja kokonaisravinteiden reduktio oli kohtalaine tai hyvä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 27

28 ISO-RIISTASUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Petäjäjoen valuma-alue (168 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: , 12 Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 35,8 ha, josta tuotannossa 33,5 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet johdetaan pintavalutuskentälle, sen jälkeen ne johdetaan laskuojan kautta n. 2 km:n päähän Pahankalapuroon. Pahakalanpurosta vedet laskevat Soidinpuron ja Molkanpuron kautta Molkanjärveen, joka sijaitsee noin 3 km:n päässä Iso-Riistasuolta. 28

29 Virtaama mittapadolla Iso-Riistasuon mittausjakso oli keskivirtaama 7,3 l/s keskivaluma 20,4 l/s*km 2 Syksyllä alkaneen virtaamamittauksen perusteella näytteenotto ei tavoittanut suurimpia virtaamahuippuja. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm ,0 3,5 Skyt -1, ,0 4,5 Skyt -0, ,5 7,9 Skyt -1, ,5 11,6 Skyt -1, ,0 10,1 Skyt -0, ,0 14,2 Skyt -2,8 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 1,9 5,3 Lokakuu 6,4 17,8 Marraskuu 12,2 34,2 Joulukuu 7,4 20,7 viikot l/s l/s*km ,3 6,4 38 1,8 5,0 39 3,4 9,6 40 2,0 5,6 41 6,0 16,6 42 5,0 14,0 43 3,8 10, ,0 39, ,5 65, ,7 46,8 47 4,4 12,4 48 5,8 16,3 49 6,6 18, ,5 29,4 51 4,7 13,0 52 1,7 4,7 29

30 Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Iso-Riistasuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , ,7 0, , ,7 0, , ,2 0, ,6 5, ,6 0, , , , , , , , , , , , , , , , ,1 11 1,3 0, , ,8 13 1,5 0, , ,9 1,5 0, , ,8 3,9 0,67 0, , ,9 2,8 1,4 0,25 0,13 9,4 30

31 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 23, COD Mn :n osalta 33, kokonaistypen osalta 38 ja kokonaisfosforin osalta 25. Iso- Riistasuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km2 g/ha*vrk brutto 19, ,2 7,6 0,90 0,58 41 tausta 19,6 17 8,5 0,34 netto ,56 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,79 tausta ,47 netto 18,8 16 8,1 0,32 kg/ha*v brutto ,0 0,29 tausta 5,9 3,0 0,12 netto 21 6,0 0,17 31

32 Pintavalutuskentän teho Iso-Riistasuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kiintoainetta, kokonaisravinteita, ammoniumtyppeä sekä rautaa. Myös kemiallinen hapenkulutus väheni hieman pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 32

33 KAIKONSUO Kosteikko 3 Kaikonsuolla on kolme kosteikkoa, joista kosteikoilla 1 ja 3 on ollut jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Kosteikolla 1 on ongelmia padotuksen kanssa virtaaman noustessa, minkä takia virtaamamittaus ei onnistunut siellä vuonna Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 kosteikolla 3 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v (koko Kaikonsuo) Vesistöalue: Välijoen-Suojoen valuma-alue (157 km 2 ) Kunta: Kiuruvesi Peruskarttalehti: , , 08 Valmistelu alkoi: 1975 Tuotanto alkoi: 1977 Kuormittava ala: 205,5 ha, josta tuotannossa 164,6 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikonsuon (ml. Pieni-Jokisuo,) kuivatusvedet käsitellään kolmella kosteikolla. Kuivatusvedet johdetaan kosteikoilta Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 8 km päähän Luupuveteen. 33

34 Virtaama mittapadolla Kaikonsuon kosteikon 3 mittausjakso oli keskivirtaama 16,9 l/s keskivaluma 9,5 l/s*km 2 Kaikonsuon kosteikon 3 näytteenotto kattoi hyvin mittausjakson virtaamahuiput. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm ,5 Skyt -1, ,5 Skyt -1, ,5 6,6 Skyt -0, ,5 12,6 Skyt -0, ,0 6,3 Skyt -0, ,0 9,8 Skyt -0, ,0 18,4 Skyt -0, ,0 24,1 Skyt 1, ,0 29,3 Skyt 1, ,0 14,9 Skyt 0, ,0 20,8 Skyt 0,8 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 8,0 4,5 Elokuu 8,0 4,5 Syyskuu 5,3 3,0 Lokakuu 19,4 10,9 Marraskuu 43,8 24,6 Joulukuu 13,1 7,3 viikot l/s l/s*km ,5 10,9 29 2,1 1,2 30 7,7 4, ,4 10,8 32 8,5 4,8 33 4,9 2,8 34 3,2 1, ,5 5, ,6 5,9 37 4,5 2,5 38 2,5 1,4 39 3,5 2,0 40 5,9 3, ,4 5, ,3 10, ,4 7, ,9 33, ,2 39, ,6 34, ,1 14, ,4 6,4 49 9,7 5, ,2 13, ,2 6,8 52 8,7 4,9 34

35 Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Kaikonsuolla kosteikolla 3 tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , ,4 29 1, ,6 0, , ,2 0, , , , ,3 0, , ,8 0, ,8 5,2 69 2,5 0, , ,1 0, ,9 7, ,7 0, ,5 3,1 88 3,3 0, ,4 3,5 47 1,8 0, ,0 4,9 65 2,6 0, , ,0 0, , ,1 0, , ,08 0,02 0,55 0,02 8,8 43 7, ,0 0,05 0,02 0,37 0,02 6, , ,29 0,07 1,5 0, , ,34 0,09 1,8 0, , ,94 0, , ,2 8,1 0,40 0, , , , ,4 0, , ,22 6,9 0,73 0, , ,11 3,5 0,37 0, , ,3 0,08 2,5 0,26 0,

36 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 43, kokonaistypen osalta 46 ja kokonaisfosforin osalta 35. Kaikonsuo 3 Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km2 g/ha*vrk brutto 9, ,4 4,4 0,45 0,11 52 tausta 9,6 8,3 4,1 0,17 netto 63 10,5 0,28 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,63 tausta ,43 netto 11,5 10 5,0 0,20 kg/ha*v brutto ,4 0,23 tausta 3,6 1,8 0,07 netto 37 4,6 0,16 36

37 Kosteikon teho Kaikonsuon kosteikko 3 vähensi kohtalaisen tehokkaasti kiintoainetta ja typen yhdisteitä, mutta fosforin osalta reduktio oli heikompi ja rautapitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät kosteikolla. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 37

38 KEVATUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Kevatussuolla ongelmana padotus ylivirtaamatilanteissa. Keväällä ja kesällä ylivirtaamatilanteita oli vähän, mutta lokakuun lopusta alkaen padotus esti luotettavan virtaamamittauksen ja mittaukset lopetettiin. Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Salahmijärven lähialue (54 km 2 ) Kunta: Vieremä Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2005 Tuotanto alkoi: 2007 Tuotannossa 2014: 85,2 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet on vuoteen 2013 asti johdettu roudattomana kautena pintavalutuskentän kautta laskuojaa pitkin Salahmijärveen. Talvesta lähtien pintavalutuskenttä otettiin ympärivuotiseen käyttöön. 38

39 Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli keskivirtaama 15,0 l/s keskivaluma 15,0 l/s*km 2 Kevatussuon näytteenotto ei tavoittanut keskitalven lyhytaikaisia virtaamapiikkejä, mutta kevättulvan näytteenotto kattoi hyvin. Kevatussuon Telog toimi melko vakaasti pääosan koko mittausjaksosta. Mittapato Telog Havainto Ero cm cm cm ,5 44,4 Skyt 40, ,4 Skyt 39, ,5 49,8 Skyt 40, ,5 Skyt 37, ,9 Skyt 40, ,0 51,3 Skyt 40, ,0 51,1 Skyt 40, ,0 62,6 Skyt 38, ,5 50,3 Skyt 40, ,5 47,0 Skyt 41, ,0 45,8 Skyt 41, ,0 46,5 Skyt 41, ,5 44,7 Skyt 42, ,5 46,2 Skyt 41, ,0 52,2 Skyt 40, ,0 45,2 Skyt 42, ,5 54,8 Skyt 40, ,0 54,8 Skyt 39,8 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,4 9,4 Helmikuu 15,1 15,1 Maaliskuu 46,5 46,5 Huhtikuu 23,3 23,3 Toukokuu 17,5 17,5 Kesäkuu 9,4 9,4 Heinäkuu 1,5 1,5 Elokuu 7,7 7,7 Syyskuu 4,5 4,5 Lokakuu 14,7 14,7 39 viikot l/s l/s*km2 1 33,1 33,1 2 16,4 16,4 3 2,1 2,1 4 0,5 0,5 5 0,3 0,3 6 0,2 0,2 7 0,2 0,2 8 0,3 0,3 9 67,1 67, ,5 21, ,5 131,5 12 5,2 5, ,5 37, ,0 11, ,3 15, ,1 59, ,5 14,5 18 5,7 5,7 19 3,2 3, ,6 16,6 21 9,7 9, ,4 54, ,6 21,6 24 5,7 5,7 25 2,5 2,5 26 1,3 1,3 27 2,4 2,4 28 0,9 0,9 29 1,4 1,4 30 0,8 0,8 31 3,3 3,3 32 0,5 0,5 33 0,3 0,3 34 2,8 2, ,1 28,1 36 7,4 7,4 37 1,8 1,8 38 0,6 0,6 39 5,9 5,9 40 8,2 8, ,6 16, ,3 14, ,7 18,7

40 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 33, ,9 2 16, ,94 3 2,1 5,6 50 2,9 0,14 4 0,5 1,5 13 0,75 0,04 5 0,3 0,83 7,5 0,43 0,02 6 0,2 0,66 6,0 0,34 0,02 7 0,2 0,65 5,9 0,33 0,02 8 0,3 0,69 6,2 0,35 0, , , , , , ,5 12 5, ,2 0, , , ,0 4, ,2 0,80 0,9 0,39 0,13 6, , , , ,82 0,97 3,1 0, , , , ,7 0, , ,7 0, , , , ,2 0, , ,38 3,1 3,3 1, , ,15 1,2 1,3 0, ,7 6, ,4 0, ,5 2, ,3 0, ,3 1,7 56 1,6 0, ,4 3, ,9 0, ,9 3,2 49 1,5 0, ,4 5,0 79 2,3 0, ,8 3,6 53 1,4 0, , ,2 0, ,5 4,4 41 1,2 0, ,3 2,7 25 0,72 0, ,8 10, ,1 0, , ,4 36 7, ,9 0, ,8 4,9 77 2,6 0, ,6 2,2 27 0,95 0, , ,1 0, , , , , , ,2 1,4 0,85 0,16 10, , ,2 1,8 1,1 0,

41 Tarkkailukauden viikkojen 1-43 sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen 1-43 kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 83, COD Mn :n osalta 75, kokonaistypen osalta 70 ja kokonaisfosforin osalta 82. Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot 1-43 l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 15, ,6 1,6 0,93 0,46 23 tausta 15,1 13 6,5 0,26 netto ,67 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,89 tausta ,61 netto 16,3 14 7,0 0,28 kg/ha*v brutto ,7 0,32 tausta 5,1 2,6 0,10 netto 11 5,2 0,22 41

42 Pintavalutuskentän teho Kevatussuon pintavalutuskentällä pitoisuusreduktio toimi erittäin hyvin kiintoaineen ja hyvin typpiyhdisteiden sekä raudan osalta. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli kohtalaisen hyvä ja fosfaattifosforin pitoisuus kasvoi selvästi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 42

43 KOIVUSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Sulkavanjoen va (175 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Tuotanto: 39,6 ha Kuormittava ala: 45,3 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan Kolunpuron kautta Korpiseen. 43

44 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 5,7 l/s keskivaluma 12,3 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin keskitalven, kevätvalunnan sekä myös syystulvien huippuja. Ero mittapadon lukemien ja anturimittausten välillä oli melko tasainen koko vuoden. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm ,4 Skyt -0, ,6 Skyt -0, ,4 Skyt 0, ,1 Skyt 0, ,4 Skyt -0, ,1 Skyt 0, ,9 Skyt -1, ,5 6,6 Skyt 1, ,0 10,6 Skyt -0, ,0 24,9 Skyt 1, ,5 7,4 Skyt -0, ,0 5,4 Skyt -0, ,3 4,9 Skyt -0, ,5 1,2 Skyt 0, ,0 1,4 Skyt -0, ,0-1,2 Skyt -1, ,5 6,4 Skyt -0, ,0 2,7 Skyt -0, ,0 5,0 Skyt 0, ,5 4,9 Skyt -0, ,5 5,2 Skyt -0, ,0 23,3 Skyt 0, ,0 7,3 Skyt -0, ,0 18,2 Skyt 0,2 l/s l/s*km 2 Tammikuu 3,2 7,0 Helmikuu 0,6 1,4 Maaliskuu 13,0 27,9 Huhtikuu 7,1 15,4 Toukokuu 13,3 28,5 Kesäkuu 5,2 11,2 Heinäkuu 0,8 1,7 Elokuu 0,2 0,5 Syyskuu 1,3 2,8 Lokakuu 5,3 11,4 Marraskuu 14,8 31,8 Joulukuu 3,5 7,5 44 viikot l/s l/s*km 2 1 6,7 14,5 2 7,1 15,2 3 0,5 1,0 4 0,2 0,4 5 0,1 0,2 6 0,1 0,2 7 0,1 0,2 8 0,1 0,2 9 2,3 5,0 10 0,7 1, ,8 79,2 12 6,3 13, ,7 27,4 14 5,5 11,8 15 6,8 14, ,8 31,7 17 3,9 8,4 18 1,5 3,2 19 3,5 7, ,7 46, ,5 28, ,9 53,5 23 9,5 20,5 24 3,0 6,5 25 2,4 5,2 26 1,5 3,2 27 2,6 5,7 28 0,7 1,6 29 0,2 0,5 30 0,1 0,2 31 0,3 0,7 32 0,1 0,3 33 0,1 0,1 34 0,3 0,7 35 0,3 0,7 36 2,1 4,5 37 0,7 1,5 38 0,5 1,0 39 1,8 3,9 40 2,9 6,1 41 2,2 4,6 42 1,9 4,2 43 6,2 13, ,3 26, ,6 68, ,6 48,6 47 3,5 7,4 48 4,1 8,8 49 3,2 6,9 50 9,6 20,6 51 2,3 5,0 52 0,2 0,5

45 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 14, ,0 2 15, ,1 3 1,0 1,4 38 1,2 0,07 4 0,4 0, ,46 0,03 5 0,2 0,30 8,3 0,00 1,00 2,0 3,0 4,0 4,0 6 0,2 0,25 7,0 0,22 0,01 7 0,2 0, ,37 0,05 8 0,2 0, ,37 0,05 9 5,0 8, ,6 10 1,4 2,4 87 3,0 0, , ,9 36 3,2 1, , ,5 6,2 0,55 0,18 8, , ,1 13 1,1 0, , , , , ,84 0, , ,1 21 2,0 0, , ,3 5,5 0,54 0, , ,3 0, , , , ,7 0, , ,6 0, , ,2 1, , ,6 7,1 1,2 0, , , , ,5 0, , ,2 0, , ,4 0, , ,8 0, ,5 3,7 32 0,82 0, ,2 4,1 12 0,56 0, , ,2 0, ,3 2,5 19 0,57 0, ,1 1,1 8 0,25 0, , ,4 0, , ,4 0, , ,6 0, , ,9 0, ,0 4,0 62 1,6 0, , ,1 0, , ,0 0, , ,0 0, , ,5 0, , , , ,6 9,4 1,3 0, , ,2 1, , ,2 0, , ,5 4,6 0,34 0,13 8,4 48 8,8 8, , ,9 6, , , ,3 0,61 0, ,8 8, ,6 2,8 1,1 0,13 0,06 4,6 52 0,3 0,56 7,8 0,44 0,19 0,07 0,01 0,004 0,31 45

46 Tarkkailuvuoden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Koivusuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 9, ,9 13 0,59 0,76 54 tausta 9,3 8,0 4,0 0,16 netto ,43 koko vuosi g/ha*vrk brutto 12, ,75 tausta 11 5,3 0,21 netto ,54 kg/ha*v brutto ,2 0,27 tausta 3,9 1,9 0,08 netto 9,0 5,2 0,20 46

47 Pintavalutuskentän teho Koivusuon pintavalutuskentällä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli hyvä, kokonais- ja ammoniumtypen ja raudan kohtalainen. Fosforiyhdisteiden pitoisuus ja humuspitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus sen sijaan kasvoivat pintavalutuskentällä. Nitraattitypen pitoisuusnousu johtuu ammoniumtypen hapettumisesta nitraatiksi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 47

48 KONNUNSUO PVK1 Konnunsuolla on kaksi pintavalutuskenttää. Kentällä 2 on kaksi ulostuloa, joiden virtaamamittaus ei ollut riittävän kattava kuormituslaskentaa varten, joten kuormitus on laskettu vain kentältä 1. Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 1978 Tuotanto alkoi: 1982 Kuormittava ala: 243,5 ha Tuotannossa: 236,8 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan Lamujärveen laskevaa pohjoisinta lohkoa lukuun ottamatta laskeutusaltaiden ja kahden pumpun kautta kahdelle pintavalutuskentälle. Lamujärveen laskevalla lohkolla vedet kulkevat laskeutusaltaan kautta. 48

49 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 30,6 l/s keskivaluma 16,4 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin loppusyksyn virtaama huippuja. Ero mittapadon lukemien ja anturimittausten välillä oli loka-marraskuun vaihdetta lukuun ottamatta melko tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm ,0 8,0 Skyt 0, ,0 10,2 Skyt 0, ,5 6,8 Skyt 0, ,0 7,6 Skyt -0, ,0 14,7 Skyt 0, ,5 5,8 Skyt 1, ,3 24,3 Skyt 1, ,0 17,6 Skyt 1, ,0 52,8 Skyt 4, ,0 50,1 Skyt 12, ,0 15,9 Skyt 0,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 4,6 2,4 Elokuu 20,3 10,9 Syyskuu 12,2 6,5 Lokakuu 51,8 27,7 Marraskuu 66,2 35,4 Joulukuu 20,7 11,1 49 viikot l/s l/s*km ,2 2,2 29 4,0 2,1 30 4,1 2, ,8 9,5 32 3,5 1,9 33 1,6 0, ,2 8, ,9 31, ,6 5,7 37 2,4 1,3 38 1,3 0, ,9 14, ,1 10, ,1 24, ,1 13, ,8 14, ,9 79, ,5 58, ,6 60, ,7 8, ,6 11, ,7 9, ,0 23, ,5 10,4 52 8,8 4,7

50 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk ,2 9,4 77 2,5 0, ,1 9,0 73 2,4 0, ,2 8,5 77 2,3 0, , ,9 0, , ,8 0, ,9 5,7 39 1,3 0, , ,2 0, , ,7 36 5, ,3 0, ,3 4,9 26 0,99 0, ,7 3,1 13 0,50 0, , , , ,0 0,12 0,57 0, , ,1 0,29 1,3 0, , ,9 0,03 0,46 0, , ,4 0,03 0,51 0, , ,3 1, , ,0 3,9 0, , ,3 2,2 0, , ,1 0,87 0,30 0,09 8, , ,6 2,5 0,02 0,43 0, , ,5 2,1 0,02 0,37 0, , ,5 0,05 1,00 0, , ,8 2,9 0,02 0,44 0, , ,0 1,3 0,01 0,20 0,09 6,5 50

51 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 43, kokonaistypen osalta 46 ja kokonaisfosforin osalta 35. Konnunsuo PVK1 NO 23 - N NH 4 - N kok.p PO 4 -P Fe Valuma kiintoaine COD Mn kok.n viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 16, ,1 0,86 0,33 40 tausta 16,4 14 7,1 0,28 netto ,57 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,87 tausta ,0 0,53 netto 19,6 17 8,5 0,34 kg/ha*v brutto ,7 0,32 tausta 6,2 3,1 0,12 netto 38 3,6 0,19 51

52 Pintavalutuskentän teho Konnunsuon pintavalutuskentällä 1 kentälle tuleva näyte otetaan pumppausaltaasta, jonka jälkeen on laskeutusallas ja sen jälkeen pintavalutuskenttä. Laskettu pitoisuusreduktio sisältää siis molempien vesiensuojelujärjestelmien aikaansaamat reduktiot summana. Pitoisuusreduktio oli hyvä kiintoaineen, kokonaisravinteiden, ammoniumtypen ja raudan osalta. Kemiallinen hapenkulutus väheni hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 52

53 KONTTIMÄENALUSSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Padottamisen vuoksi virtaama jouduttu arvioimaan Mittapadon maksimikorkeudeksi asetettiin näinä päivinä 50 cm. Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Ventojoen va ( 92 km 2 ) Kunta: Nilsiä Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 1999 Tuotanto alkoi: 2000 Kuormittava ala: 73 ha Tuotannossa: 58 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Vesiensuojelurakenteina on sarkaojaaltaat varustettuna sihtiputkilla, kokoojaojissa virtaaman hidastusrakenteet, laskeutusallas sekä ennen Kotajärveä vesien jako maatumalle Kotajärven rannalla. 53

54 Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli keskivirtaama 15,7 l/s keskivaluma 21,4 l/s*km 2 Näytteenotto tavoitti hyvin keskitalven virtaamahuipun sekä kevätvalunnan, ja myös kesän ja loppusyksyn virtaamahuippuja. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm ,0 40,0 Skyt 12, ,0 18,6 Skyt 11, ,3 25,6 Skyt 12, ,5 19,7 Skyt 12, ,7 16,9 Skyt 11, ,0 27,7 Skyt 15, ,0 23,8 Skyt 10, ,3 14,5 Skyt 7, ,6 Skyt ,0 27,4 Skyt 14, ,5 23,2 Skyt 8, ,5 20,8 Skyt 13, ,5 17,7 Skyt 14, ,5 21,8 Skyt 12, ,0 13,9 Skyt 7, ,3 16,5 Skyt 11, ,5 41,2 Skyt 14, ,0 20,3 Skyt 11, ,5 16,5 Skyt 11, ,0 21,8 Skyt 13, ,0 18,6 Skyt 11, ,0 22,3 Skyt 12, ,0 47,1 Skyt 15, ,0 21,8 Skyt 11, ,0 17,9 Skyt 11,9 l/s l/s*km 2 Tammikuu 8,2 11,2 Helmikuu 6,0 8,2 Maaliskuu 18,6 25,5 Huhtikuu 9,7 13,4 Toukokuu 47,7 65,3 Kesäkuu 8,4 11,5 Heinäkuu 7,8 10,6 Elokuu 19,1 26,1 Syyskuu 5,5 7,5 Lokakuu 17,7 24,3 Marraskuu 28,7 39,3 Joulukuu 8,3 11,4 54 viikot l/s l/s*km ,0 56,1 2 8,7 11,9 3 2,2 3,0 4 1,2 1,7 5 0,7 0,9 6 0,5 0,7 7 1,1 1,6 8 1,5 2,0 9 21,5 29, ,7 21, ,9 68,3 12 5,5 7, ,1 13,8 14 3,2 4,4 15 7,9 10, ,3 22, ,2 13, ,8 14, ,0 13, ,6 143,3 21 8,3 11, ,0 123, ,6 28,2 24 5,0 6,9 25 1,8 2,5 26 0,8 1, ,0 19,2 28 5,0 6,9 29 8,3 11,3 30 4,1 5,7 31 5,3 7,2 32 0,9 1, ,4 29, ,0 16, ,9 65,6 36 6,4 8,8 37 3,9 5,4 38 1,1 1,5 39 9,6 13,1 40 6,0 8, ,6 37,8 42 8,2 11,2 43 8,5 11, ,5 43, ,7 121, ,7 28,3 47 5,7 7,7 48 7,2 9,8 49 4,5 6, ,0 23,3 51 8,3 11,4 52 5,3 7,3

55 Kuormitus Konttimäenalussuon koko vuoden kuormitus on laskettu viikoittaisten kuormitusarvojen perusteella. Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 56, ,4 2 11, ,92 3 3, ,2 0,23 4 1, ,9 0,13 5 0, ,6 0,07 6 0, ,2 0,05 7 1, ,7 0,12 8 2, ,5 0, , ,5 0, , ,1 9,1 1,1 0, , ,6 0, , , , ,0 7,7 1,9 0, , ,1 0, , ,44 8,1 1,2 0, , , , , , , , , , , , , , , , ,8 24 6, , , ,8 0, , ,3 0, , , , ,5 0, , , , ,3 0, , , , ,9 0, , ,0 0, , ,9 12 2,3 0, , ,4 36 8, , , ,3 0, , ,3 0, , , , , , , , , , , , , , , , ,7 0, , , , , , , , , , , , ,53 55

56 Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Konttimäenalussuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 24, ,5 0, tausta 24, ,4 0,42 netto ,1 koko vuosi g/ha*vrk brutto 21, ,2 tausta 19 9,4 0,38 netto ,8 kg/ha*v brutto ,81 tausta 6,9 3,4 0,14 netto ,67 Konttimäenalussuon ympärivuotinen asema on ollut toiminnassa vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2004 aseman toiminnassa oli vähäisiä ongelmia, jotka johtivat ylivirtaamatilanteen ohituksiin. Vuoden 2010 virtaama perustuu syksyn osalta laskennalliseen arvioon. Alla olevassa taulukossa näkyvät brutto-ominaiskuormitukset touko-lokakuussa Vuonna 2014 kiintoaineen, kokonaisfosforin sekä raudan kuormitukset olivat korkeimmat mitatut. Konttimäenalussuon kuivatusvedessä saviaineksen määrä on lisääntynyt, mikä näkyy sekä kiintoaineen että kokonaisfosforin kasvaneina kuormina. Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe toukolokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , ,5 0, , ,3 12 0,94 0, , ,1 0, , ,70 0, , ,7 7 0,62 0, , ,4 15 0,8 0, , ,5 17 1,1 0, , ,7 9,8 1,4 0, , ,1 5,5 0,86 0, , ,0 9,5 0,47 0, , ,0 27 1,5 0,

57 KORHOLANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Liesjoen va (35 km 2 ) Kunta: Maanina Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Tuotanto: 34,4 ha Kuormittava ala: 40,6 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan Manninpuron kautta Liesjärveen. 57

58 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 9,8 l/s keskivaluma 24,0 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti melko hyvin talven ja kevään tulvahuiput, mutta loppukesän- ja syksyn virtaamahuiput jäivät näytteenoton ulkopuolelle. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli enimmäkseen tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm ,0 5,8 Skyt -1, ,5 17,4 Skyt -1, ,0 11,8 Skyt -1, ,0 9,6 Skyt -0, ,0 7,8 Skyt -0, ,0 12,1 Skyt -0, ,5 10,8 Skyt -0, ,0 8,1 Skyt 0, ,0 25,7 Skyt -0, ,0 24,0 Skyt -1, ,5 9,0 Skyt -1, ,5 7,7 Skyt -1, ,0 7,3 Skyt -1, ,5 5,6 Skyt -1, ,5 4,6 Skyt -1, ,5 8,8 Skyt -1, ,0 9,0 Skyt -1, ,5 6,1 Skyt -1, ,5 8,6 Skyt -0, ,0 11,5 Skyt -0, ,0 17,4 Skyt -0, ,0 17,7 Skyt -0, ,0 10,0 Skyt 0,0 l/s l/s*km 2 Tammikuu 9,0 21,8 Helmikuu 4,5 10,9 Maaliskuu 12,5 30,5 Huhtikuu 8,5 20,8 Toukokuu 18,3 44,5 Kesäkuu 10,6 25,7 Heinäkuu 4,5 10,9 Elokuu 9,7 23,7 Syyskuu 5,4 13,2 Lokakuu 11,3 27,6 Marraskuu 15,1 36,8 Joulukuu 6,1 14,8 58 viikot l/s l/s*km ,4 113,0 2 10,1 24,6 3 2,2 5,2 4 0,5 1,3 5 0,3 0,8 6 0,5 1,3 7 1,3 3,1 8 2,2 5,4 9 17,8 43, ,8 33, ,4 71,5 12 6,0 14,5 13 2,1 5,0 14 9,9 24,1 15 6,6 16, ,2 32,2 17 5,7 13,8 18 3,5 8,5 19 4,2 10, ,3 88,3 21 6,4 15, ,1 97, ,2 41,9 24 8,2 19,9 25 7,3 17,7 26 4,1 9,9 27 8,8 21,4 28 3,6 8,7 29 2,8 6,7 30 2,2 5,4 31 5,5 13,4 32 2,1 5,0 33 6,3 15, ,3 34, ,1 44,0 36 6,0 14,5 37 3,9 9,4 38 3,2 7,8 39 8,1 19,7 40 5,5 13, ,9 33,8 42 8,9 21,6 43 8,0 19, ,1 49, ,3 56, ,1 46, ,0 26,8 48 7,4 18,1 49 5,5 13, ,8 28,7 51 5,4 13,2 52 4,0 9,7

59 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 113, ,1 2 24, ,1 3 5,2 7, ,0 0,24 4 1,3 1,7 48 1,2 0,06 5 0,8 1,1 30 0,7 0,04 6 1, ,5 0,05 7 3, ,7 0,13 8 5, ,5 0, , ,8 0, , , , , , , ,0 4, ,6 0, , , , , , ,2 13 1,7 0, , , , ,4 0, , ,6 0, , ,7 6,3 5,2 1, , ,9 1,1 0,91 0, , , , , , , , ,4 26 9, ,4 0, , ,3 28 8, , , ,3 0, , ,7 0, , ,4 32 5, ,4 0, , , , , , , , , , ,6 0, , ,7 0, , , , , , , , , , , , ,6 0, , ,9 0, , ,8 0, , ,1 0, , , , , , , , , , ,2 0,24 59

60 Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset. Korholansuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 24, ,6 1,4 0,86 54 tausta 24, ,4 0,42 netto ,95 koko vuosi g/ha*vrk brutto 24, ,2 tausta ,42 netto ,77 kg/ha*v brutto ,44 tausta 7,7 3,9 0,15 netto 35 6,9 0,28 60

61 Pintavalutuskentän teho Korholansuon pintavalutuskentällä ammoniumtypen pitoisuusreduktio oli hyvä. Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja raudan pitoisuus laskivat keskimäärin hieman pintavalutuskentällä, mutta humuspitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus sen sijaan kasvoi pintavalutuskentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 61

62 KUIVASTENSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaaman mittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti. Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Lampaanjoen a (134 km 2 ) Kunta: Pielavesi Peruskarttalehti: , 09, 11, 12 Valmistelu alkoi: 1984 Tuotanto alkoi: 1986 Kuormittava ala: 71,5 ha Tuotannossa: 45,9 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kaikki vedet on johdettu vuoteen 2013 asti laskeutusaltaiden ja pumpun kautta roudattomana aikana pintavalutuskentällä. Keväästä 2013 alkaen pintavalutuskenttä toimii ympärivuotisesti. 62

63 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 15,7 l/s keskivaluma 18,7 l/s*km 2 Näytteenotto kattoi hyvin vuoden suurimmat virtaamahuiput. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli enimmäkseen hyvin tasainen. Mittapato cm Telog cm Havainto Ero cm ,0 8,8 Skyt -2, ,0 21,3 Skyt -2, ,0 3,5 Skyt -1, ,0 6,6 Skyt -0, ,0 1,7 Skyt -1, ,0 25,5 Skyt -2, ,5 9,9 Skyt -1, ,0 4,8 Skyt -0, ,0 24,3 Skyt -0, ,5 23,0 Skyt -3, ,5 22,8 Skyt -1, ,5 8,8 Skyt -1, ,0 8,8 Skyt -2, ,5 3,4 Skyt -2, ,0 3,2 Skyt -1, ,5 4,1 Skyt -1, ,5 6,1 Skyt -1, ,5 4,3 Skyt -1, ,5 6,3 Skyt -1, ,0 11,5 Skyt -1, ,0 20,5 Skyt -1, ,0 24,6 Skyt -0, ,0 9,3 Skyt 2,3 l/s l/s*km 2 Tammikuu 26,0 30,9 Helmikuu 4,5 5,4 Maaliskuu 16,3 19,4 Huhtikuu 16,5 19,7 Toukokuu 37,1 44,2 Kesäkuu 27,1 32,2 Heinäkuu 4,8 5,7 Elokuu 2,4 2,9 Syyskuu 3,1 3,7 Lokakuu 14,6 17,4 Marraskuu 29,2 34,8 Joulukuu 4,2 5,0 63 viikot l/s l/s*km ,3 71,8 2 58,2 69,3 3 13,0 15,4 4 0,5 0,6 5 0,3 0,4 6 0,2 0,3 7 0,2 0,3 8 0,2 0,3 9 18,2 21,7 10 1,1 1,3 11 0,9 1, ,9 35, ,3 38, ,6 17,4 15 0,7 0, ,1 58, ,8 15,3 18 1,0 1, ,4 16, ,5 49, ,1 66, ,4 73, ,0 64, ,4 49,2 25 6,7 8,0 26 5,0 6, ,8 15,3 28 4,0 4,8 29 3,0 3,6 30 1,7 2,0 31 1,1 1,3 32 1,0 1,2 33 1,1 1,4 34 1,6 1,9 35 6,4 7,6 36 3,4 4,0 37 2,1 2,6 38 1,6 1,9 39 4,9 5,8 40 3,6 4, ,3 23,0 42 9,4 11,2 43 8,5 10, ,6 34, ,4 58, ,5 57, ,7 23,5 48 4,4 5,2 49 3,0 3,6 50 9,8 11,7 51 4,2 5,0 52 1,3 1,5

64 Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 71, ,5 2 69, ,5 3 15, ,55 4 0,6 1,0 14 0,55 0,02 5 0,4 0,6 8,7 0,35 0,01 6 0,3 4,1 2,4 0,27 0,01 0,75 7 0,3 4,0 2,4 0,26 0,01 0,74 8 0,3 4,2 2,5 0,27 0,01 0, , ,1 6,2 0,77 0, , ,2 0,42 0,36 0,05 0,01 3,4 11 1,1 16 9,4 1,03 0,36 0,31 0,04 0,01 2, , ,1 1,3 0, , , , , ,8 4,2 17 0,81 0, , , , ,7 3,3 0,8 0, ,2 3,3 28 1,4 0, , , , ,1 0,8 1,7 0, , ,9 1,0 2,3 0, , ,69 0,38 1,3 0, , ,61 0,33 1,1 0, , ,51 0,11 0,89 0, , ,6 0,08 0,02 0,15 0, ,0 9, ,9 0, , , ,8 4, ,0 0, ,6 3,7 90 2,3 0, , ,7 0, ,3 7,7 54 1,7 0, ,2 5,3 52 1,6 0, ,4 6,0 59 1,8 0, ,9 5,7 70 1,7 0, , ,5 0, ,0 9,0 83 2,6 0, ,6 5,7 53 1,6 0, ,9 4,5 37 1,1 0, , ,4 0, ,3 4,8 60 2,1 0, , , , , , , , ,5 0,82 0, , ,3 1,4 0, , ,9 1,6 0, , ,2 0,65 0, ,2 8, ,9 0, ,6 5,9 81 4,0 0, , , ,0 6,1 91 4,3 0, ,5 1,8 28 1,3 0,03 64

65 Tarkkailuvuoden touko-lokakuun (viikot 18-44) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset. Kuivastensuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km2 g/ha*vrk brutto 17, ,8 0,73 0,40 0,27 68 tausta 17,4 15 7,5 0,30 netto 38 6,5 0,10 koko vuosi g/ha*vrk brutto 18, ,51 tausta 16 8,2 0,33 netto 100 9,9 0,18 kg/ha*v brutto ,6 0,19 tausta 6,0 3,0 0,12 netto 36 3,6 0,07 65

66 Pintavalutuskentän teho Kuivastensuolla kentälle tuleva näyte otetaan pumppausaltaasta, jonka yläpuolella sijaitsee vielä laskeutusallas. Laskettu pitoisuusreduktio on siis summareduktio laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän aikaansaamista reduktioista. Kuivastensuon vesiensuojelujärjestelmät vähensivät tehokkaasti kiintoaineen, ammoniumtypen ja kokonaisfosforin pitoisuuksia. Kokonaistypen ja raudan pitoisuusreduktio oli melko hyvä. Veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 66

67 Vuosi Kiintoaine Kok.N Kok.P

68 MULTAHARJUNSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Näytteenotto ja virtaamamittaus toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Hankaveden a (155 km 2 ) Koskeloveden a ( 90 km 2 ) Korpipuron va ( 42 km 2 ) Kunta: Rautalampi Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 1995 Tuotanto alkoi: 1996 Kuormittava ala: 48,1 ha Tuotannossa: 44 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Multaharjunsuolle tehtiin vuoden 2011 aikana pintavalutuskenttä, jonne kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti. Sieltä kuivatusvedet johdetaan laskuojassa länsipuolella sijaitsevan Rastunsuon poikki kulkevissa ojissa ja edelleen kuivattujen Suojärven ja Rastunjärven alueille kaivetuissa kuivatuskanavissa kaivettuun Rastunjokeen, joka alempana muuttuu Lonkariin laskevaksi Lonkarinjoeksi. 68

69 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 6,0 l/s keskivaluma 12,6 l/s*km 2 Kuormitusnäytteenotto tavoitti hyvin erilaisia virtaamahuippuja sekä keväällä, kesällä että syksyllä. Keskikesän valuntahuippu jäi kuitenkin tavoittamatta. Ero kentällä mitattujen mittapadon korkeuslukemien ja paineanturin lukemien välillä oli hyvin tasainen. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm ,5 3,5 Skyt 0, ,0 3,5 Skyt 0, ,0 6,8 Skyt 0, ,5 4,1 Skyt 0, ,0 4,7 Skyt 0, ,0 16,6 Skyt 0, ,0 5,3 Skyt 0, ,5 15,6 Skyt 1, ,0 21,3 Skyt 0, ,5 20,3 Skyt -0, ,5 6,8 Skyt 0, ,0 9,5 Skyt 1, ,0 9,6 Skyt -0, ,0 4,1 Skyt 1, ,0 2,1 Skyt 1, ,0 2,1 Skyt -2, ,5 19,0 Skyt 0, ,5 5,2 Skyt 0, ,0 16,1 Skyt 1, ,5 6,3 Skyt 0, ,0 14,5 Skyt 0, ,0 21,7 Skyt 0, ,0 6,6 Skyt 1, ,0 12,1 Skyt 1,1 l/s l/s*km 2 Tammikuu 7,5 15,6 Helmikuu 4,2 8,6 Maaliskuu 6,7 13,9 Huhtikuu 3,1 6,5 Toukokuu 13,0 26,9 Kesäkuu 3,9 8,1 Heinäkuu 1,2 2,5 Elokuu 7,9 16,3 Syyskuu 2,2 4,6 Lokakuu 7,6 15,7 Marraskuu 10,8 22,5 Joulukuu 3,1 6,4 69 viikot l/s l/s*km ,0 70,6 2 7,4 15,4 3 1,0 2,1 4 0,5 1,1 5 0,3 0,5 6 0,2 0,4 7 0,4 0,8 8 0,5 1,1 9 16,6 34, ,4 23, ,3 23,4 12 2,4 4,9 13 3,5 7,3 14 1,9 3,8 15 2,7 5,6 16 5,7 11,9 17 2,0 4,1 18 1,6 3,3 19 2,2 4, ,8 57, ,7 26, ,2 31,6 23 8,5 17,7 24 4,3 9,0 25 2,1 4,3 26 0,6 1,3 27 3,7 7,7 28 0,6 1,3 29 0,6 1,2 30 0,2 0,5 31 1,2 2,4 32 1,0 2, ,0 22, ,4 29,8 35 7,8 16,3 36 2,2 4,5 37 1,0 2,1 38 0,8 1,6 39 4,9 10,2 40 1,7 3,5 41 8,0 16,6 42 4,9 10,3 43 8,5 17, ,7 26, ,7 38, ,5 42,5 47 2,4 5,0 48 3,2 6,6 49 2,3 4,7 50 6,1 12,7 51 3,6 7,5 52 1,3 2,7

70 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 70, ,1 2 15, ,3 3 2, ,4 0,18 4 1,1 8,7 91 3,8 0,09 5 0,5 4,4 46 1,9 0,05 6 0,4 3,4 36 1,5 0,04 7 0,8 6,5 68 2,8 0,07 8 1,1 7,6 65 4,0 0, , , , , , ,8 12 4, , , , , , , , , , ,67 0, , , , , , , , ,0 75 3,3 0, , ,0 34 1,3 0, , ,2 41 1,5 0, , , , , , ,0 0, ,3 8,6 97 2,8 0, , , , ,5 0, , ,4 0, , ,0 0, , , , ,2 0, , , , , , ,72 8,9 0,72 0, , ,5 0,20 2,4 0,20 0, ,1 9, ,9 0, ,6 7, ,0 0, , ,97 6,0 0,41 0, , ,6 0,33 2,0 0,14 0, , , , , , , , , , ,1 0, , ,2 0, ,0 5, , ,6 6, , , , , , , , , ,0 0,08 70

71 Tarkkailukauden touko-lokakuun (viikot 18-43) sekä koko vuoden brutto- ja nettoominaiskuormitukset Multaharjunsuo Valunta kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km2 g/ha*vrk brutto 12, ,9 24 0,85 0,19 53 tausta 12,3 11 5,3 0,21 netto ,64 koko vuosi g/ha*vrk brutto 12, ,89 tausta 11 5,5 0,22 netto ,67 kg/ha*v brutto ,33 tausta 4,0 2,0 0,08 netto ,24 71

72 Pintavalutuskentän teho Multaharjunsuon pintavalutuskentällä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli hyvä ja kokonaistypen, ammoniumtypen sekä raudan kohtalainen. Fosforiyhdisteiden pitoisuudet ja kemiallinen hapenkulutus nousivat kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 72

73 OITTILANSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Suontienselän-Paasiveden alue (230 km 2 ) Kunta: Suonenjoki Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2013 Tuotanto alkoi: 2015 Kuormittava ala: 41 ha, josta tuotannossa 38,5 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Oittlansuon kuivatusvedet johdetaan ympärivuotiselle pintavalutuskentälle, jonka jälkeen vedet kulkeutuvat laskuojassa noin 1,4 km:n päässä virtaavaan Kansanjokeen. Kansanjoki laskee pienten Pohjalammen ja Niittylammen kautta Suurijärven pohjoisosaan noin 3,4 km:n päässä Oittilansuon pintavalutuskentästä. 73

74 Virtaama mittapadolla Oittilansuon mittausjakso oli keskivirtaama 5,6 l/s keskivaluma 13,6 l/s*km 2 Kuormitustarkkailu tavoitti muutamia virtaamapiikkejä syksyllä. Paineanturin ja kenttämittausten ero pysyi melko tasaisena koko mittausjakson. Mittapato EHP Havainto Ero cm cm cm ,0 24,8 Skyt 11, ,0 20,9 Skyt 11, ,0 29,9 Skyt 12, ,0 15,1 Skyt 12, ,0 20,5 Skyt 12, ,0 37,1 Skyt 14, ,0 16,3 Skyt 13, ,0 15,5 Skyt 12,5 l/s l/s*km 2 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu 6,2 15,2 Lokakuu 7,1 17,2 Marraskuu 5,9 14,4 Joulukuu 3,0 7,4 viikot l/s l/s*km ,0 2, ,0 29,4 35 3,1 7, ,0 34,2 37 1,2 2,9 38 0,2 0, ,0 26,9 40 2,4 6, ,8 31,1 42 5,9 14,4 43 4,2 10,1 44 6,5 15, ,0 29,2 46 8,1 19,9 47 2,2 5,3 48 2,7 6,5 49 2,0 4,8 50 5,7 13,8 51 2,5 6,0 52 1,6 4,0 74

75 Kuormitus Viikottainen brutto-ominaiskuormitus Oittilansuolla tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , ,8 35 7, ,5 0,12 0,02 0,45 0, , ,53 0,07 2,0 0, ,9 7, ,5 0, ,5 1,2 39 0,77 0, , ,6 4,9 1,2 0, , ,0 1,1 0,27 0, , , , , , , , , , ,1 0, , ,6 12 0,72 0, , ,4 0, , ,0 0, , ,0 0, , , , ,2 0, ,0 10, ,2 0,18 75

76 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 29, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 44 ja kokonaisfosforin osalta 32. Oittilansuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km2 g/ha*vrk brutto 13, ,6 6,0 0,65 0,24 38 tausta 13,5 12 5,9 0,23 netto ,41 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,78 tausta ,54 netto 13,7 12 5,9 0,24 kg/ha*v brutto ,0 0,28 tausta 4,3 2,2 0,09 netto 9,4 4,8 0,20 76

77 Pintavalutuskentän teho Oittilansuon pintavalutuskenttä vähensi tehokkaasti kiintoaineen, ammoniumtypen ja kokonaistypen pitoisuuksia. Kokonaisfosforin ja raudan pitoisuusreduktiot olivat kohtalaisia. Fosfaattifosforin pitoisuus ja veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät hieman kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 77

78 RIKKASUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Rikkajoen va (198 km 2 ) Kunta: Pyhäntä Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2009 Tuotanto alkoi: 2011 Kuormittava ala: 115 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan avovesiaikaan pintavalutuskentälle, josta vedet kulkeutuvat laskuojaa pitkin Kivipuroon ja sieltä edelleen Rikkajokeen. Talvella veden johdetaan laskeutusaltaiden kautta. 78

79 Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli keskivirtaama 18,7 l/s keskivaluma 16,3 l/s*km 2 Rikkasuolla virtaama oli vähäinen keskikesällä. Näytteenotto tavoitti yhden syksyn virtaamahuipuista. Rikkasuon Telogin lukemien ja mittapadolta mitattujen lukemien ero vaihteli jonkin verran tarkkailujaksolla. Mittapato Telog Havainto Ero cm cm cm ,0 17,0 Skyt 9, ,0 17,5 Skyt 10, ,5 15,8 Skyt 8, ,0 21,2 Skyt 8, ,0 23,3 Skyt 9, ,5 16,6 Skyt 8, ,0 23,4 Skyt 8, ,0 21,0 Skyt 8, ,5 44,4 Skyt 7, ,0 74,6 Skyt 9,6 l/s l/s*km 2 toukokuu kesäkuu heinäkuu 6,7 5,8 elokuu 11,6 10,1 syyskuu 9,0 7,9 lokakuu 40,0 34,8 marraskuu 52,1 45,3 viikot l/s l/s*km2 26 3,7 3, ,5 11,7 28 3,6 3,2 29 4,7 4,1 30 2,1 1, ,9 11,3 32 3,3 2, ,1 8,8 34 9,8 8, ,1 20,1 36 9,2 8,0 37 5,9 5,1 38 5,4 4, ,0 13,0 40 9,4 8, ,4 18, ,3 15, ,2 29, ,3 92, ,3 88, ,2 170,6 79

80 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 26 3, ,4 0, , , ,2 10,1 93 3,0 0, , ,9 0, ,8 9,9 79 2,5 0, , , ,8 7, ,4 0, , , , ,4 0, , , ,0 10, ,0 0, ,1 6,6 84 3,2 0, ,7 6,9 77 2,9 0, , ,1 0, , ,8 3,3 0,02 0,15 0,04 5, , ,4 0,04 0,34 0, , , , , , ,0 0, , ,8 0, , ,6 0,

81 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 33, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 41 ja kokonaisfosforin osalta 34.. Rikkasuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 25, ,85 0,32 42 tausta 25, ,9 0,44 netto ,41 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,3 tausta ,89 netto 21,7 19 9,4 0,38 kg/ha*v brutto ,46 tausta 6,9 3,4 0,14 netto ,32 81

82 Pintavalutuskentän teho Rikkasuon pintavalutuskenttä toimii hyvin. Kiintoaineen, ammoniumtypen, fosforin ja raudan pitoisuusreduktiot olivat erittäin hyviä ja myös kokonaistypen reduktio oli hyvä. Kemiallinen hapenkulutus väheni hieman kentällä. Kahtena havaintokertana pitoisuudet lisääntyivät kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 82

83 RUOKOSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Epävarma laskenta Jatkuvatoiminen virtaamanmittaus alkoi vasta Näytteenotto tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Talasjoen va (95 km 2 ) Kunta: Sonkajärvi Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2011 Tuotanto alkoi: 2012 Kuormittava ala: 53,3 ha Tuotannossa: 50,1 ha Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle, josta vedet kulkeutuvat laskuojaa pitkin Pyöreenjokeen ja siitä edelleen Talasjoen kautta Sukevanjärveen. 83

84 Virtaama mittapadolla Mittausjakso oli keskivirtaama 11,3 l/s keskivaluma 21,3 l/s*km 2 Ruokosuon kuormitustarkkailu ajoittui hyvin muutamiin loppukesän ja syksyn virtaamahuippuihin. Ruokosuon Telogin lukemien ja mittapadolta mitattujen lukemien ero vaihteli jonkin verran tarkkailujaksolla. Mittapato Paineanturi Havainto Ero cm cm cm ,5 10,5 Skyt 2, ,0 29,3 Skyt 0, ,0 11,5 Skyt 2, ,0 13,0 Skyt 3, ,0 16,4 Skyt 2, ,0 7,6 Skyt 2, ,0 11,7 Skyt 2, ,0 4,9 Skyt -1,1 l/s l/s*km 2 toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu 5,2 9,7 lokakuu 12,8 24,0 marraskuu 18,4 34,5 joulukuu 2,8 5,2 viikot l/s l/s*km ,0 7, ,2 32, ,8 67,1 36 4,9 9,1 37 2,7 5,0 38 1,8 3, ,3 19,3 40 6,0 11, ,8 27,7 42 6,2 11,7 43 9,7 18, ,3 43, ,2 47, ,8 72,9 47 6,1 11,4 48 8,0 15,0 49 2,2 4,2 50 8,0 15,1 51 1,1 2,1 52 0,8 1,4 84

85 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Viikko Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk , ,4 0, , , , ,0 3,4 0, , ,5 0,95 0,46 0, , ,1 0, , ,0 0, , , , , , , , ,0 0, , , , ,8 2,9 0, , , , , , , , , ,2 9,3 79 3,6 0, , , ,1 4,7 40 1,8 0, ,4 3,2 27 1,2 0,04 85

86 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Koko vuoden kuormitus laskettiin Aittosuon, Koivusuon, Konttimäenalussuon, Korholansuon, Kuivastensuon, Multaharjunsuon ja Vilponsuon ympärivuotisten asemien avulla. Laskennassa käytettiin em. soiden viikkojen kuormitusosuutta koko vuoden kuormituksesta, joka oli kiintoaineen osalta 29, COD Mn :n osalta 41, kokonaistypen osalta 44 ja kokonaisfosforin osalta 32. Ruokosuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe viikot l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 21, ,7 5,9 0,90 0,25 89 tausta 21,3 18 9,2 0,37 netto ,53 koko vuosi g/ha*vrk brutto ,2 tausta ,88 netto 21,4 19 9,3 0,37 kg/ha*v brutto ,3 0,46 tausta 6,8 3,4 0,14 netto 100 5,9 0,32 86

87 Pintavalutuskentän teho Ruokosuon pintavalutuskentällä kiintoaineen ja ammoniumin pitoisuusreduktiot olivat erittäin hyviä. Myös raudan ja kokonaisravinteiden reduktio oli kohtalaisen hyvä. Fosfaattifosforin pitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus lisääntyivät kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 87

88 VILPONSUO Kuormitustarkkailun toimivuus 2014 Ei ongelmia Vähäisiä ongelmia Vakavia ongelmia Virtaamamittaus ja näytteenotto toteutuivat tarkkailuohjelman mukaisesti Sijainti ja pinta-alatiedot v Vesistöalue: Keyritynjoen keskiosan a (512 km 2 ) Kunta: Kuopio Peruskarttalehti: Valmistelu alkoi: 2011 Tuotanto alkoi: 2013 Kuormittava ala: 79,9 ha Tuotannossa: 0 ha (suo valmistelussa) Vesienkäsittelyjärjestelmä Kuivatusvedet menevät laskuojaa myöden Saunapuroon ja sieltä edelleen Keyritynjokeen, Karinjokeen ja Ala- Siikajärveen. 88

89 Virtaama mittapadolla Mittausjakso: keskivirtaama 15,3 l/s keskivaluma 18,2 l/s*km 2 Näytteenotto tavoitti melko hyvin erilaisia virtaamatilanteita. Ero kenttämittausten ja paineanturin välillä oli pääosin melko muuttumaton havaintokertojen välillä. Anturin asennusta siirrettiin heinäkuun alkupuolella. Mittapato cm EHP cm Havainto Ero cm ,0 17,3 Skyt 0, ,5 6,1 Skyt -1, ,5 10,6 Skyt 0, ,5 7,8 Skyt 0, ,0 21,6 Skyt 1, ,0 16,4 Skyt 0, ,5 8,9 Skyt 0, ,0 28,0 Skyt 1, ,0 13,3 Skyt 0, ,0 16,1 Skyt 0, ,0 9,4 Skyt 0, ,0 19,6 Skyt 0, ,0 16,0 Skyt 10, ,0 21,1 Skyt 9, ,0 22,4 Skyt 9, ,5 27,5 Skyt 9, ,5 18,9 Skyt 9, ,5 20,6 Skyt 8, ,5 20,0 Skyt 9, ,0 17,3 Skyt 9, ,0 32,2 Skyt 9, ,0 22,8 Skyt 9, ,0 21,2 Skyt 9,2 l/s l/s*km 2 Tammikuu 12,4 14,7 Helmikuu 4,7 5,6 Maaliskuu 25,0 29,7 Huhtikuu 21,2 25,2 Toukokuu 20,5 24,5 Kesäkuu 7,6 9,0 Heinäkuu 6,0 7,2 Elokuu 13,9 16,5 Syyskuu 10,9 13,0 Lokakuu 23,6 28,1 Marraskuu 24,3 28,9 Joulukuu 10,3 12,2 89 viikot l/s l/s*km ,7 66,3 2 15,0 17,9 3 5,3 6,4 4 1,4 1,7 5 0,7 0,9 6 0,6 0,7 7 1,1 1,3 8 1,9 2,3 9 18,4 21, ,4 18, ,5 79,2 12 5,1 6, ,5 22,0 14 9,6 11, ,0 29, ,6 49, ,4 15,9 18 6,6 7,8 19 5,5 6, ,0 58, ,7 12, ,4 31, ,8 16,4 24 5,6 6,7 25 5,3 6,3 26 3,2 3, ,8 15,3 28 3,9 4,7 29 3,1 3,6 30 2,3 2,8 31 9,5 11,3 32 3,4 4,0 33 7,1 8, ,6 25, ,8 29,5 36 9,4 11,2 37 5,9 7,1 38 5,7 6, ,0 23, ,8 17, ,3 26, ,6 19,8 43 9,2 11, ,9 65, ,5 49, ,2 43,1 47 9,3 11,1 48 9,6 11,4 49 7,3 8, ,8 24,7 51 9,2 11,0 52 6,0 7,1

90 Kuormitus Viikoittainen brutto-ominaiskuormitus tarkkailukaudella Brutto Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe Viikko l/s*km 2 g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk g/ha*vrk 1 66, ,8 2 17, ,0 3 6, ,37 4 1,7 5, ,2 0,10 5 0,9 1,6 36 1,8 0,03 0,01 2,5 6 0,7 1,2 27 1,3 0,02 0,01 1,9 7 1,3 2,4 53 2,6 0,21 1,2 0,04 0,01 3,7 8 2,3 4,2 94 4,6 0,38 2,2 0,07 0,02 6,6 9 21, ,6 21 0,62 0, , ,0 17 0,52 0, , ,3 0, ,1 2, ,3 0, ,0 9, , ,5 5, ,26 7,5 0,22 0, , , ,64 0, , ,6 36 1,5 0, , ,61 9,9 0,45 0, , ,30 4,9 0,22 0, , ,1 0, , ,0 28 1,7 0, , , , , , , ,43 0, ,7 9, ,27 4,6 0,17 0, , , ,8 9, ,1 0, , ,42 1,5 0,70 0, , ,4 0,13 0,44 0,21 0,01 9,3 29 3, ,4 0, , ,2 0, , , , ,4 0, , , , , , ,0 20 0,69 0, , ,40 7,6 0,26 0, , , , , , , , , , , , , , , , , , ,3 0, , ,2 0, , , , , ,7 8, , , , ,0 10, , ,1 6, ,12 90

91 Tarkkailukauden viikkojen sekä koko vuoden brutto- ja netto-ominaiskuormitukset. Vilponsuo Valuma kiintoaine COD Mn kok.n NO 23 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Fe touko-lokakuu l/s*km 2 g/ha*vrk brutto 16, ,0 9,7 0,47 0,04 31 tausta 16,5 14 7,1 0,28 netto ,18 koko vuosi g/ha*vrk brutto 18, ,55 tausta 16 8,0 0,32 netto ,23 kg/ha*v brutto ,20 tausta 5,8 2,9 0,12 netto ,09 91

92 Pintavalutuskentän teho Vilponsuon pintavalutuskenttä vähensi vuoden 2014 havaintokerroilla tehokkaasti kiintoainetta ja kohtalaisesti mitattuja typen ja fosforin yhdisteitä sekä rautaa. Veden kemiallinen hapenkulutus nousi kentällä. Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe keskiarvo pit.red 1) = ainepitoisuus vähenee pintavalutuskentällä - = ainepitoisuus lisääntyy pintavalutuskentällä 1) koko tarkkailun tulevan ja lähtevän veden keskiarvojen reduktio 92

93 Koko vuoden kuormitus (brutto, kg/v) tarkkailuohjelmaan kuuluneilla soilla 2014 Päästötarkkailuun kuuluvilla kahdeksalla tuotanotalueella kuormitus laskettiin omalla aineistolla lukuun ottamatta Tiirinsuota. Tiirinsuolla vesienkäsittely muuttui vuoden 2014 aikana laskeutusaltaasta kasvillisuuskentäksi, minkä takia virtaamamittaussarjat jäivät lyhyeksi. Koska Tiirinsuon ominaiskuormitus on ollut samaa tasoa kuin laskeutusaltaan varassa olevalla Konttimäenalussuolla, laskettiin Tiirinsuon kuormitus Konttimäenalussuon ominaiskuormituksilla huomioiden loppuvuodesta uudella kasvillisuuskentällä toteutuneet pitoisuusreduktiot. Kuormituslaskenta perustui omaan vedenlaatuaineistoon myös 12 muulla tuotantoalueella, jotka olivat intensiivisessä tarkkailussa vuonna 2014 (Aittosuo, Ahmonsuo, Heikinsuo, Iso-Riistasuo, Kaikonsuo (PVK3), Koivusuo, Korholansuo, Oittilansuo, Pappilansuo, Rahkasuo, Rikkasuo ja Vilponsuo). Neljällä tuotantoalueella virtaamamittaus oli ympärivuotista, muilla asemilla vain osavuotista, joten kuormituslaskennassa hyödynnettiin ympärivuotisten asemien eri viikkojen kuormitusosuuksia koko vuoden kuormituksesta edellä esitettyjen laskentaperiaatteiden mukaisesti. Niillä tuotantoalueilla, joilla oli tehon tarkkailu, mutta joilta ei voitu laskea kuormituksia puutteellisten virtaamatietojen takia, kuormituksen laskennassa käytettiin hyväksi pintavalutuskentällä todettuja pitoisuusreduktioita (ks luku 4). Reduktiot huomioitiin laskeutusaltaallisten soiden ominaiskuormista sen jakson osalta, jolloin pintavalutus oli käynnissä (koko vuosi/tuotannonaikainen). Muilla tuotantoalueilla kuormitukset on laskettu kuormitustarkkailusoiden ominaiskuormitusten keskiarvon avulla siten, että laskeutusaltaallisten tuotantosoiden kuormituslaskennassa on käytetty paitsi laskeutusaltaallisia kuormitusasemia myös pintavalutuskentällisten kuormitusasemien tulevan veden kuormitusarvioita. Laskeutusaltaallisten kuormituslaskennassa on käytetty Pohjois-Savon virallisia asemia Kevatussuota, Konnunsuota (PVK1), Kuivastensuota, Kurkisuota ja Multaharjunsuota. Laskeutusaltaallisten kuormituslaskentaan ei käytetty Konttimäenalussuota, Tiirinsuota, eikä Ruokosuota. Konttimäenalussuolla kuormitus on ollut poikkeuksellisen suurta suuren mineraaliaineksen takia, minkä johdosta sen kuormitusta on käytetty vain omalla kohdalla ja Tiirinsuon kuormituksen arvioinnissa. Tiirinsuolta ei ollut virtaamadataa ja myös Ruokosuon osalta virtaama-aikasarja oli liian lyhyt. Pohjois-Savosta laskeutusaltaiden kuormituslaskennassa oli lisäksi ympärivuotisessa tarkkailussa olleet Ahmonsuo, Aittosuo, Heikinsuo, Kaikonsuo (PVK3), Koivusuo, Korholansuo, Oittilansuo, Pappilansuo, Rikkasuo ja Vilponsuo. Koska mitattua kuormitusdataa on jo usealta asemalta Pohjois-Savon puolelta, vuonna 2014 ei käytetty kuormituslaskennassa enää Pohjois-Karjalan kuormitustuloksia, kuten aiempina vuosina. Pintavalutuskenttien ominaiskuorma laskennassa käytettiin Pohjois-Savosta virallisista kuormitusasemista Kevatussuota, Konnunsuota (PVK1), Kuivastensuota sekä Multaharjunsuota. Pintavalutuskentällisten soiden kuormituslaskennassa käytettiin lisäksi em. intensiivisessä tarkkailussa olleita tuotantoalueita lukuun ottamatta Pappilansuota, jossa kuivatusvesiä alettiin käsitellä kemiallisesti vuonna

94 Kiintoaine Kok.N Kok.P COD Mn Tuotantoalue ha kg/v kg/v kg/v kg/v Ahmonsuo Aitosuo Aittosuo KE Aittosuo Vapo 67, Akkosuo 40, Alussuo 8, Eteläsuo/Erkki Kärkkäinen , Hanhisuo 9, Heikinsuo 38, Heinsuo 24, Heinäsuo/Heinäsuon Turve Oy Heinäsuo/Vapo 76, Hirsisuo 61, Hukkaviiidansuo 27, Härkäsuo Ilkonsuo 27, Isoneva Iso-Riistasuo 35, Jalkalansuo Kaija, Iso-Pajunen Kaija, Kaija Kaijansuo 42, Kaikonsuo 205, Kevatussuo 85, Kiertosuo 132, Kiukoonsuo-Veteläsuo Kohisevansuo 32, Koivusuo 45, Kokkosuo 30, Konnun Turve , Konnunsuo 262, Konttimäki Korholansuo 40, Kortesuo/Elinkeinoyhtymä Tikkanen , Kuivastensuo 71, Kukkosuo Kulvesuo 160, Kuohunsuo Kurkisuo 84, Laidinsuo Lamminneva 64, Lantonsuo Lappamäensuo 23, Letkunsuo Lietesuo/Asko Karhunen ,

95 Liittosuo Lotakonsuo 40, Lummesuo/Eero Heikkinen , Lummesuo 36, Matosuo Multaharjunsuo 48, Nuutilansuo 33, Oittilansuo Pahkasuo/Esko Kämäräinen , Pahkasuo/Juha Remes , Palosuo Pappilansuo 49, Pattosuo 18, Peräsuo , Pieni-Jokisuo 23, Pihkasuo Pihlajasuo 129, Pihlajasuo/Imuturve Pillisuo Pilvisuo 32, Pitkälehdonsuo Pitkäsuo 24, Pohjoissuo Poukamansuo/Mika Tapaninen , Päsmärinsuo Rahkasuo 41, Rastunsuo , Rastunsuo , Rastunsuo , Rikkasuo Ruokosuo 53, Ruuskansuo Rytisuo 45, Soidinsuo 45, Suojärvensuo Tammasuo Teerisuo Tiirinsuo 53, Turvesuo 24, Valkeissuo 27, Vehkasuo 53, Vesalansuo/T:mi Timo Niiranen , Viitaselänsuo 30, Vilponsuo 79,

96 Koko vuoden 2014 tuotantosoilta tuleva bruttokuormitus (kg) eri valuma-alueilla Valumaalue Pinta-ala ha Kiintoaine kg Kok.N kg Kok.P kg COD Mn kg , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , Yhteensä

97 4. PINTAVALUTUSKENTTIEN TEHON TARKKAILU 2014 Tässä kappaleessa on laskettu vesiensuojelujärjestelmän teho () eri ainepitoisuuksien vähentämisessä vuonna 2014 tehon tarkkailussa olleille tuotantoalueille. Mikäli teho on merkkinen, on ainepitoisuus noussut vesienkäsittelyjärjestelmässä ja mikäli teho on +-merkkinen, on ainepitoisuus vähentynyt. Taulukon lopussa on tehon kaikkien havaintokertojen keskiarvo (= havainto ka) sekä kaikkien havaintokertojen tulevan ja lähtevän veden pitoisuuskeskiarvosta laskettu ainepitoisuuden muutos (= pitoisuus ka). Heinäsuo Vapo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

98 Härkäsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Isoneva PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

99 Kaikonsuo kosteikko 1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

100 Kaikonsuo kosteikko 2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

101 Kiertosuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Lantonsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

102 Konnunsuo PVK2 uusi purku Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

103 Konnunsuo PVK2 vanha purku mittapadon kautta Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

104 Kurkisuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

105 Lappamäensuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Leppisuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

106 Liittosuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

107 Pappilansuo kemiallinen käsittely (alkoi toukokuussa 2014) Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Vapo Oy:n Sonkajärven Pihlajasuon kasvillisuuskentältä kuivatusvedet johdetaan eteenpäin kahden mittapatokaivon kautta. Pihlajasuo /1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe vähäinen virtaama havainto ka pitoisuus ka

108 Pihlajasuo /2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

109 Pillisuo kosteikko 1 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

110 Pillisuo kosteikko 2 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

111 Pitkäsuo PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

112 Päsmärinsuo PVK3 Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

113 Rastunsuo L16 PVK Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Tammasuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

114 Teerisuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka Tiirinsuo kasvillisuuskenttä Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

115 Vehkasuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

116 Veteläsuo Kiintoaine COD Mn Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe havainto ka pitoisuus ka

117 5. VIRTAVESITARKKAILU IISALMEN REITILLÄ

118 POUKAMANSUO Sijainti Poukamansuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Poroveden alueella ja siellä Kiuruveden alueella (vesistöalue 4.523, peruskartta ). Poukamansuo on Kiuruvedellä. Kiuruveden alueen koko on 115 km 2 ja järvisyys 11,0 (Ekholm 1993). Koko yläpuolisen valuma-alueen koko on 1730 km 2 ja järvisyys 4,7. Poukamansuon tarkkailuun kuului vuonna 2014 näytteenotto laskeutusaltaasta lähtevästä vedestä sekä Lähdepurosta aivan laskeutusaltaan yläpuolelta asemalta 1 sekä aivan laskeutusaltaan alapuolelta asemalta 2. Tuotantopinta-ala sekä vesien johtaminen Tuotanto alkoi 1998 Kuormittava ala ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta Lähdepuroon, joka laskee Kotajokeen noin 1,5 km:n päässä. Kotajoki laskee Kiuruveden Kotalahteen, joka sijaitsee noin 4,5 km:n päässä Poukamansuosta. Virtaama ja näytteenoton edustavuus Poukamansuon virtavesitarkkailusta sovittiin vasta kesällä tarkkailuohjelman hyväksymisen jälkeen, mikä takia siellä tehtiin yksi näytteenottokierros vähemmän kuin muilla kohteilla. Poukamansuon näytteet otettiin samassa yhteydessä kuin Luupuveden alueen vesistönäytteet. Siellä tehtyjen virtaamamittausten perusteella syyskuun 2014 havaintokerta ajoittui selkeään alivirtaamatilanteeseen, lokakuun näytteenotto ylivirtaaman aikaa ja toukokuun 2015 näytteenotto kevätvalunnan jälkipuoliskolle jonkinlaiseen ylivirtaamatilanteeseen. Poukamansuon näytteenotto ajoittui siis hyvin erilaisiin virtaamatilanteisiin. 118

119 Veden laatu Syyskuun alivirtaamatilanteessa Poukamansuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli melko suuri (20 mg/l). Muina havaintokertoina pitoisuus oli alle 10 mg/l. Syyskuussa ja lokakuussa puolet kiintoaineesta oli mineraaliainesta, toukokuussa 2015 vain neljännes. Lähdepuron ylemmällä asemalla 1 kiintoainepitoisuus oli kaikkina havaintokertoina alle 10 mg/l (4,8-9,6 mg/l). Lokakuun ylivirtaamatilanteessa kiintoainepitoisuus oli suurin. Syyskuussa alivirtaaman aikaan kiintoaineesta mineraaliainesta oli 26, loka- ja toukokuussa suuremman virtaaman aikaan keskimäärin 60 kiintoaineesta oli mineraaliainesta. Lähdepuron alemmalla asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus oli syyskuussa hieman pienempi kuin asemalla 1, vaikka asemien väliin laskevassa Poukamansuon laskuojassa kiintoainepitoisuus oli selvästi suurempi. Asemien välillä on purouomassa pienehkö allas, mikä ilmeisesti alivirtaaman aikaan pidättää osan Poukamansuolta tulevasta kiintoainekuormituksesta. Tilanne oli päinvastainen lokakuun havaintokerralla. Tällöin Lähdepuron kiintoainepitoisuus nousi selvästi asemien 1 ja 2 119

120 välillä, vaikka Poukamansuon kuivatusveden kiintoainepitoisuus oli pienempi kuin Lähdepurossa asemalla 1. Tulos viittaa selvään uomaeroosioon ylivirtaamatilanteessa. Kiintoainetta on todennäköisesti lähtenyt liikkeelle pienestä montusta Poukamansuon edustalta, myös Lähdepuron penkoilta, jotka ovat Poukamansuon kohdalla savisia. Pääosa aseman 2 kiintoaineesta oli tuolloin mineraaliainesta. Toukokuussa 2015 muutos Lähdepuron veden kiintoainepitoisuudessa asemien välillä oli vähäinen. Syyskuun ja toukokuun havaintokertoina veden kemiallinen hapenkulutus oli sama sekä Poukamansuon kuivatusvedessä että Lähdepuron molemmilla asemilla. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan Lähdepuron vedessä kemiallinen hapenkulutus oli kaksinkertainen Poukamansuon kuivatusveteen verrattuna eikä asemien 1 ja 2 välillä ollut todettavissa muutosta. Poukamansuon kuivatusveden happamuus oli lähellä neutraalia syyskuussa alivirtaaman aikaan (ph 6,9). Loka- ja toukokuussa suuremman virtaaman aikaan vesi oli hieman happamampaa johtuen suuremmasta humuspitoisuudesta, mutta edelleen lievästi hapanta (ph 6,5-6,6). Lähdepurossa veden happamuuden muutokset asemien 1 ja 2 välillä olivat vähäisiä. Purovesi oli lokakuussa (ph 6,1) ylivirtaaman aikaan selvästi happamampaa kuin muina havaintokertoina (ph 6,8-7,0). Poukamansuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus oli µg/l, suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa ylivirtaaman aikaan. Lokakuun näytteessä mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli 38, josta pääosa oli nitraattityppeä. Muina havaintokertoina mineraalitypen pitoisuudet olivat pieniä. Lähdepuron asemalla 1 kokonaistypen vaihtelu ( µg/l) oli suurempaa kuin Poukamansuolla ja lokakuussa pitoisuus oli suurempi kuin Poukamansuolla. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan mineraalitypen osuus (pääosin nitraattia) kokonaistypestä oli 52, muina havaintokertoina noin 20. Kolmen havaintokerran kokonaistypen keskipitoisuus oli sama Lähdepuron asemilla 1 ja 2, mutta pieniä eroja havaintoajankohdittain oli todettavissa. Alivirtaaman aikaa syyskuussa ja keväällä kokonaistypen pitoisuus nousi 100 µg/l Poukamansuon kohdalla, mutta ylivirtaamatilanteessa Poukamansuon vesi laimensi hieman Lähdepuron typpipitoisuutta. Nitraattitypen pitoisuus väheni jokaisella havaintokerralla asemien välillä, ammoniumtypen pitoisuuksissa muutokset olivat vähäisiä. Poukamansuolta lähtevä vesi oli kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna erittäin rehevää kaikkina havaintokertoina (71-99 µg/l). Syyskuussa alivirtaaman aikaan pitoisuus oli hieman muita havaintokertoja suurempi. Kokonaisfosforista keskimäärin 13 oli fosfaattifosforia. Lähdepurossa asemalla 1 rehevyystaso oli hieman pienempi (kokonaisfosforipitoisuus µg/l), mutta vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 25. Lähdepuron rehevyystaso nousi jokaisena havaintokertana asemien 1 ja 2 välillä. Kokonaisfosforipitoisuus nousi keskimäärin 16 µg/l, enimmillään 29 µg/l syyskuussa alivirtaaman aikaan. Lokakuussa ylivirtaaman aikaan Poukamansuolta tulevassa vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin lähdepurossa, joten pääsyynä pitoisuustason nousu lieni uomaeroosi, mikä näkyi myös veden kiintoainepitoisuudessa. 120

121 KOKKOSUO, HEINÄSUO Sijainti Kokkosuo ja Heinäsuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Koskenjoen valuma-alueella ja siellä Korpijoen valuma-alueella (vesistöalue 4.565, peruskartat , ). Samalla valuma-alueella sijaitsevat myös Hanhisuo ja Liittosuo, jotka eivät olleet tarkkailussa vuonna Hanhisuo poistui turvetuotantokäytöstä vuonna Kokkosuo, Heinäsuo ja Hanhisuo sijaitsevat Kiuruvedellä, kunnostusvaiheessa oleva Liittosuo Pyhäjärvellä. Korpijoen valuma-alueen koko on 149 km 2 ja järvisyys 0,2 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. Korpijoen asemat -2 ja -1 eivät olleet tarkkailussa vuonna

122 Vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2000 Suomen aineistoon. 122

123 Hanhisuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Arvioitu kesto 2014 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala ha 0 ha 9,6 ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 1,4 km:n päässä Korpijokeen. Joki laskee noin 6,6 km:n päässä laskuojasta Osmanginjärveen. Hanhisuo ei ole enää vuonna 2015 turvetuotantoalue. Kokkosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1986 Tuotanto alkoi 1987 Arvioitu kesto 2020 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala ha 26,3 ha 30,9 ha Kuivatusvedet johdetaan viiden laskeutusaltaan kautta Kokkosuon kanavaan, joka laskee noin 3,1 km:n päässä Pihkapuroon. Pihkapuro laskee noin 2,3 km:n päässä Korpijokeen, joka laskee noin 1,0 km:n päässä Pihkapurosta Osmanginjärveen. Heinäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2009 Tuotanto alkoi 2010 Arvioitu kesto 2036 Tuotannossa 2014 Kuormittava ala ,6 ha 76,8 ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Pihkapuroon. Pihkapuro laskee noin 5 km:n päässä Korpijokeen, joka laskee noin 1,0 km:n päässä Pihkapuron laskukohdasta Osmanginjärveen. 123

124 Liittosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2010 Arvioitu kesto 2035 Tuotannossa ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta laskuojaan, joka laskee Korpijokeen noin 700 m:n päästä. Laskuojan suulta Osmanginjärveen pitkin Korpijokea on noin 11 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella kesäkuun ja syyskuun näytteet 2014 otettiin alivirtaaman ja lokakuun keskivirtaaman aikaan. Vähäsateisesta syksystä johtuen vuoden viimeinen näyte siirrettiin vuoden 2015 toukokuuhun, jolloin näyte otettiin hydrologisen mallin perusteella hieman kevättulvan jälkeen keskivirtaamatilanteessa. Näytteenoton yhteydessä tehtiin virtaamamittauksia kentällä paitsi Heinäsuon ja Kokkosuon kuormitusasemilla, myös Kokkosuonkanavan asemilla 1 ja 2 sekä Pihkapuron asemalla 1. Näiden mittaustulosten perusteella kesä- ja syyskuun havaintokerrat ajoittuivat alivirtaaman aikaan, mutta lokakuun havaintokerta oli selkeä ylivirtaamatilanne ja toukokuussa virtaama oli myös jonkin verran keskivirtaamaa suurempi. Heinäsuo Pihkapuro 1 Kokkosuo Kokkosuon kanava 1 Kokkosuon kanava 2 SYKE:n hydrologinen malli Pvm l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km ,6 1,7 0,2 3,5 3,6 6, ,5 0,2 1,8 1, ,2 33,2 48,2 50,1 46,7 9, ,5 20,0 18,0 18,7 6,9 124

125 Veden laatu Kiintoaine Heinäsuon kunnostus aloitettiin vuonna 2009, joten näytteitä on vain tästä vuodesta eteenpäin. Kaikki Heinäsuon kuormitusnäytteet on otettu pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä. Toukokuussa 2011 mitattiin suurin pintavalutuskentältä lähtevän veden kiintoainepitoisuus vesistöhavaintokertoina, 62 mg/l. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli 64. Muina vesistöhavaintokertoina lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut 3,6-12 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 35. Heinäsuo on ollut myös intensiivisessä kuormitustarkkailussa vuosina Vuonna 2014 pintavalutuskentältä otettiin 23 näytettä. Kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 87 ja lähtevän veden kiintoainepitoisuus 3-21 mg/l (keskiarvo 8 mg/l). Kokkosuon kuivatusvesiä on johdettu laskeutusaltaiden kautta Kokkosuon kanavaan kaikkina vesistötarkkailuvuosina 2004, 2007, 2011 sekä Vuoden 2014 aikana Kokkosuolle on valmisteltu kosteikkoa, jonka kautta kuivatusvedet johdetaan vuodesta 2015 alkaen. Kokkosuon kuormitusnäytteet otettiin vuosina tuotantoalueen lounaisnurkan altaalta. Vuonna näytteenotto siirrettiin kaakkoisnurkalle tulevan kosteikon alapuolelle. Kokkosuon kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus on ollut ajoittain hyvin suuri (vaihteluväli mg/l, keskiarvo 37 mg/l). Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut myös suuri, keskimäärin kaksi kolmasosaa kiintoaineesta on ollut mineraaliainesta. Suurimmat kiintoaineen pitoisuudet mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina, huomattavan korkeita pitoisuuksia on mitattu myös muina havaintovuosina, esim mg/l. Pihkapuron asema 1 sijaitsee Heinäsuon pintavalutuskentän alapuolella noin kilometrin päässä. Puro kulkee peltovaltaisen alueen halki asemien välillä. Puroveden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Heinäsuon pintavalutuskentältä 125

126 lähtevässä vedessä, ero on ollut keskimäärin 18 mg/l. Suurimmillaan ero oli ylivirtaamatilanteessa, jolloin Heinäsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 9,1 mg/l ja Pihkapurossa 120 mg/l, mikä viittaa valuma alueella olevien maatalousmaiden vaikutuksiin. Pihkapuron aseman 1 kiintoaineesta keskimäärin noin 70 on ollut mineraaliainesta. Kokkosuonkanava saa nimensä mukaisesti alkunsa Kokkosuolta. Asema 1 sijaitsee noin 400 m:n päässä Kokkosuon eteläosista ja asemalle 2 on matkaa noin 2,1 km. Valuma-alueella on paljon peltoja, josta ainakin osa on salaojitettu. Vuosien 2001 ja havaintokertoina Kokkosuonkanavan asemalla 1 kiintoainepitoisuus oli pääsääntöisesti suurempi kuin Kokkosuon kuormitusasemalla, ero oli keskimäärin 36 mg/l. Keskiarvojen ero nosti erityisesti ylivirtaamanäyte , jolloin Kokkosuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 88 mg/l ja Kokkosuonkanavan asemalla mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli molemmilla asemilla keskimäärin lähes sama. Kiintoainepitoisuuden nousu Kokkosuolta kanavan asemalla 1 viittaa valuma-alueen maatalousalueisiin, mutta osa on voinut tulla myös Kokkosuon muilta laskeutusaltailta, joita ei tarkkailtu. Pihkapuron asemalle 2A tulevat sekä Heinäsuon että Kokkosuon kuivatusvedet. Veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan 2 lailla erittäin paljon havaintokertojen välillä. Pienin pitoisuus on ollut 6 mg/l ja suurin 170 mg/l, keskimäärin pitoisuus on ollut 33 mg/l. Kiintoaineen suuren mineraaliaineksen osuuden (keskimäärin 71 ) perusteella valuma-alueen maatalousalueilla on merkittävä osa Pihkapuron veden kiintoainepitoisuudessa. Muutokset Kokkosuonkanavan veden kiintoainepitoisuudessa ovat olleet kokonaisuudessaan melko vähäisiä. Asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin noin 10 mg/l suurempi, mutta useana ajankohtana pitoisuus on myös laskenut asemien välillä. Todennäköisesti pienemmän virtaaman aikaan osa mineraalipitoisesta kiintoaineesta laskeutuu uoman pohjalle, kun taas ylivirtaamatilanteessa pitoisuus nousee joko pohjalta uudelleen veteen joutuvan kiintoaineen takia ja/tai valuma-alueen maatalousalueiden vaikutuksesta. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa mitattiin asemalla 2 erittäin suuri kiintoainepitoisuus 540 mg/l. Korpijoen asema 3 sijaitsee Pihkapuron laskukohdan yläpuolella, joten Pihkapuron veden laatu ei vaikuta aseman 3 veden laatuun. Hanhisuon ja Liittosuon turvetuotantoalueet ovat aseman 3 yläpuolella. Veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut hyvin paljon (3-140 mg/l, keskiarvo 30 mg/l). Kiintoaineesta keskimäärin 62 on ollut mineraaliainesta. Koska pääosa Korpijoen turvetuotantoalueen kuormituksesta tulee Korpijoen aseman 3 alapuolelle, kertoo veden kohonnut kiintoainepitoisuus valuma-alueen maatalousalueiden vaikutuksesta. Tämä näkyy erityisesti ylivirtaamatilanteissa mitattiin jokivedestä erittäin suuri kiintoainepitoisuus 140 mg/l, josta 86 oli mineraaliainesta. Tuolloin Liittosuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli vain 5 mg/l. 126

127 Humus Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut virtavesihavaintokertoina pääosin voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l, keskiarvo 43 O 2 mg/l). Suurin kemiallinen hapenkulutus 56 O 2 mg/l mitattiin heinäkuussa 2011 ylivirtaaman aikaan, mutta loppusyksyllä 2014 ylivirtaaman aikaan kemiallinen hapenkulutus oli selvästi pienempi (27 O 2 mg/l). Kemiallinen hapenkulutus on suurimmillaan tavallisesti keskikesällä lämpimään aikaan. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) Heinäsuon kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 38 O 2 mg/l ja se nousi hieman (keskimäärin 7 ) pintavalutuskentällä. Kokkosuon laskeutusaltaiden vesi oli myös voimakkaan humuspitoista pääosan havaintokerroista. Vuosina veden kemiallinen hapenkulutus oli O 2 mg/l 127

128 (keskiarvo 63 O 2 mg/l). Vuonna näytteet otettiin tulevan kosteikon alapuolelta ja siellä kemiallinen hapenkulutus oli hieman pienempi (21-32 O 2 mg/l). Pihkapuron asemalla 1 veden kemiallinen hapenkulutus oli joko lähes sama kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä tai hieman pienempi (28-46 O2 mg/l, keskiarvo 38 O 2 mg/l). Vesi oli voimakkaan humuspitoista. Heinäsuon tavoin suurin kemiallinen hapenkulutus mitattiin heinäkuussa Veden väriluku on ollut Pt mg/l, keskimäärin 316 Pt mg/l. Kokkosuonkanavan ylemmällä asemalla 1 veden kemiallinen hapenkulutus on ollut pääsääntöisesti pienempi kuin Kokkosuon mitatussa kuivatusvedessä. Ero on ollut keskimäärin 13 O 2 mg/l ja keskimäärin aseman 1 vesi oli humuspitoista, mutta vaihtelut ovat olleet melko suuria. Veden väriluku on vaihdellut Pt mg/l (keskiarvo (336 Pt mg/l). Veden kemiallisen hapenkulutuksen muutos Kokkosuonkanavassa asemien 1 ja 2 välillä on ollut kaikkina havaintokertoina vähäinen. Asemalla 2 kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin 2 O 2 mg/l suurempi, mutta useina havaintokertoina se on olut myös hieman pienempi. Veden väriluku sen sijaan pieneni hieman kaikkina havaintokertoina lokakuun 2014 ylivirtaamatilannetta lukuun ottamatta asemien välillä. Ero on ollut keskimäärin noin 40 Pt mg/l. Lokakuussa 2014 mitattiin suurin väriluvun arvo asemalla 2, 550 Pt mg/l. Vuoden 2011 muutamana havaintokertana Pihkapuron aseman 2A veden kemiallinen hapenkulutus oli jonkin verran suurempi kuin asemalla 1 ja Kokkosuonkanavan vedessä, mutta muuten se on ollut lähellä näiden kahden aseman keskiarvoa. Vuosien 2004, 2007 ja 2011 havaintokertoina vesi on ollut Pihkapuron asemalla 2A voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l), vuoden havaintokertoina humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Veden väriluku oli tarkkailuvuosina 2001 ja keskimäärin sama Pihkapuron molemmilla tarkkailuasemilla sekä Kokkosuonkanavan alemmalla asemalla 2. Korpijoen asemalla 3 veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin sama kuin Pihkapuron asemalla 2A, joten Pihkapuron vaikutus Korpijoen humuspitoisuuteen on ollut havaintoajankohtina vähäinen. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa Korpijoen veden kemiallinen hapenkulutus oli 9 O2 mg/l suurempi kuin Pihkapuron. Veden väriluku sen sijaan oli samassa ylivirtaamatilanteessa 90 Pt mg/l pienempi Korpijoessa Pihkapuroon verrattuna. Keskimäärin myös veden väriluku on ollut havaintokertoina lähes sama Pihkapurossa asemalla 2A ja Korpijoessa asemalla

129 Happamuus Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut virtahavaintokertoina lievästi hapanta (ph 6,1-6,4). Kokkosuon laskeutusaltailta lähtenyt vesi on ollut pääosin hapanta (ph 5,1-5,9). Syyskuussa 2004 vesi oli lievästi hapanta (ph 6,2), heinäkuussa 2007 erittäin hapanta (ph 4,7). Veden happamuus väheni Heinäsuon laskeutusaltaan ja Pihkapuron aseman 1 välillä keskimäärin 0,4 ph yksikköä. Pihkapuron asemalla 1 vesi edelleen pääosin lievästi hapanta, muutamana havaintokertana neutraalia tai lievästi emäksistä (ph 7-7,1). Kokosuonkanavan asemalla 1 vesi on ollut kaikkina havaintokertoina lievästi hapanta (ph 6-8,8). Veden happamuus on ollut keskimäärin 0,6 ph-yksikköä pienempää kuin Kokosuon kuivatusvedessä. Kokkosuonkanavan asemalla 2 vesi on ollut lievästi hapanta-lievästi emäksistä (ph 6,3-7,6). Veden happamuus väheni kaikkina havaintokertoina asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 0,5 ph-yksikköä. Pihkapuron asemalla 2A vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta, muutamana havaintokerralla lievästi emäksistä (ph 7,1-7,5). Vuosien 2011 ja havaintokertoina veden happamuus on ollut lähellä Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan aseman 2 keskiarvoa. Korpijoen asemalla 3 vesi on ollut hapanta-lievästi emäksistä (ph 5,8-7,1). Suurin happamuus mitattiin kevätnäytteessä Veden happamuus on pääsääntöisesti hieman suurempi kuin Pihkapuron asemalla 2, ero on ollut havaintokertoina keskimäärin 0,2 phyksikköä. Tulosten perusteella Pihkapuron kautta Korpijokeen tuleva Heinäsuon ja Kokkosuon kuormitus ei lisää Korpijoen happamuutta. 129

130 Typpiyhdisteet Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtahavaintokertoina µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin ylivirtaaman aikaan heinäkuussa 2011, myös lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa pitoisuus oli jonkin verran keskimääräistä suurempi. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on olut keskimäärin 33. Vuoden 2011 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuus oli selvästi suurempi kuin nitraattitypen, mutta vuoden 2014 havaintokertoina tilanne oli päinvastainen. Ammoniumin hapettuminen nitraatiksi oli siis käynnistynyt pintavalutuskentällä havaintovuosien välillä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) kokonaistypen pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä li keskimäärin 29, ammoniumtypen 65 ja nitraattitypen 25. Kokkosuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevää vettä jonkin verran suurempi. Pitoisuus on vaihdellut paljon, µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuussa Tarkkailuvuosina 2011 ja 2014, jolloin myös Heinäsuo on ollut tarkkailussa, kokonaistypen pitoisuus on ollut Kokkosuolla keskimäärin 1350 µg/l suurempi. Kokonaistypestä keskimäärin 39 on ollut mineraalityppeä. Mineraalitypestä ammoniumtypen osuus on ollut keskimäärin kaksi kolmasosaa. Pihkapuron asemalla 1 Heinäsuon alapuolella veden kokonaistyppipitoisuus on keskimäärin 100 µg/l pienempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä. Vaihtelut ovat kuitenkin melko suuria ja muutamana havaintokertana, kuten lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa kokonaistypen pitoisuus on ollut asemalla 1 selvästi suurempi kuin Heinäsuon kuivatusvedessä. Pihkapurossa mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 40, mikä on hieman suurempi kuin Heinäsuon kuivatusvedessä. Mineraalitypen keskipitoisuus oli kuitenkin lähes sama. Heinäpurossa ammoniumtypen pitoisuus oli noin 350 µg/l suurempi kuin Pihkapurossa, nitraattitypen osalta tilanne oli päinvastainen eli osa ammoniumtypestä oli hapettunut nitraatiksi. Nitraattityppeä on lisäksi tullut myös valumaalueen peltoalueilta. Kokkosuonkanavan asemalla 1 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuun ylivirtaamatilanteessa vuonna 2011, jolloin myös 130

131 Kokkosuon kuivatusveden kokonaistyppipitoisuus oli poikkeuksellisen suuri. Kokonaistypen keskipitoisuus oli vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina keskimäärin 1300 µg/l pienempi kuin Kokkosuon kuivatusvedessä. Kokkosuonkanavan asemalla 1 mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 45, josta keskimäärin 65 on ollut nitraattityppeä. Kokonaistypen pitoisuus on noussut lähes jokaisena havaintokertana Kokkosuonkanavan asemien 1 ja 2 välillä. Nousu on ollut keskimäärin noin 190 µg/l. Nitraattitypen keskipitoisuus on noussut noin 200 µg/l ja ammoniumtypen vähentynyt noin 100 µg/l, joten puroveteen on tullut lisää nitraattityppeä asemien väliseltä valuma-alueelta. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli asemalla 2 keskimäärin lähes puolet. Pihkapuron alemmalla asemalla 2A veden kokonaistyppipitoisuus on ollut µg/l. Tarkkailuvuosina 2001 ja 2014 kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 200 µg/l pienempi kuin Kokkosuonkanavan vedessä ja noin 100 µg/l suurempi kuin Pihkapuron asemalla 1. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli asemalla 2A keskimäärin noin kolmannes. Sekä nitraattitypen että ammoniumtypen keskipitoisuudet olivat hyvin lähellä Pihkapuron aseman 1 ja Kokkosuonkanavan aseman 2 keskiarvoja, joten suuria muutoksia mineraalitypen pitoisuuksissa ei Pihkapurossa ole havaintoajankohtina tapahtunut. Mikäli ainevirtaamien laskentaperusteena käytetään kentällä mitattuja virtaamia Pihkapuron asemalla 1 ja Kokkosuonkanavassa asemalla 2, oli Kokkosuon ja Heinäsuon yhteen laskettu kokonaistyppikuormitus keskimäärin 11 (9-14 ) Pihkapuron aseman 2A kokonaistyppimäärästä vuosien 2014 ja 2015 havaintokertoina. Korpijoen asemalla 3 veden kokonaistyppipitoisuus on ollut havaintoajankohtina µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin ylivirtaaman aikaan heinäkuussa vuonna Jokiveden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 600 µg/l pienempi kuin Pihkapurossa, joten Pihkapuro lisää jonkin verran Korpijoen kokonaistyppipitoisuutta. Korpijoessa mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin neljännes, ja yli 90 mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. Verrattuna Pihkapuroon, Korpijoen veden nitraattitypen keskipitoisuus on ollut noin 280 µg/l ja ammoniumtypen 70 µg/l pienempi. 131

132 Fosforiyhdisteet Heinäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuosien 2001 ja 2014 vesistöhavaintokertoina µg/l ja keskipitoisuuden 116 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Vuosien 2011 ja 2014 välillä on kuitenkin todettavissa selvä ero. Vuonna 2011 pitoisuus oli µg/l ja vuonna µg/l, joten pintavalutuskentän toimivuus näyttäisi parantuneen havaintovuosien välillä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina (23 kpl) kokonaisfosforin keskipitoisuus kentältä lähtevässä vedessä oli 78 µg/l ( µg/l) ja vuonna 2011 (19 kpl) 142 µg/l ( µg/l), joten pitoisuusreduktion paraneminen on nähtävissä myös kuormitustarkkailuaineistossa. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut virtavesihavaintoajankohtina keskimäärin 28. Vuoden 2014 kuormitusaineistossa kokonaisfosforin pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä on ollut keskimäärin 36 ja fosfaattifosforin pitoisuus lisääntyi 11. Kokkosuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti yli 100 µg/l eli vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Yksittäiset havainnot ovat kuitenkin poikenneet huomattavasti keskimääräisestä. Heinäkuussa 2004 pitoisuus oli peräti 4000 µg/l (kiintoainetta 140 mg/l) ja toukokuussa 2015 pitoisuus oli 51 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 41. Pihkapuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä, ero on ollut keskimäärin 40 µg/l. Heinäkuussa 2011 ylivirtaaman aikaan pitoisuus laski hieman asemien välillä, mutta ylivirtaaman aikaan lokakuussa 2014 pitoisuus oli Pihkapurossa noin 150 µg/l suurempi. Samansuuntaiset erot näkyivät myös kiintoainepitoisuudessa, mikä viittaa eroosion lisääntymiseen maatalousalueilta ylivirtaamatilanteissa. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut Pihkapurossa keskimäärin 13 µg/l suurempi kuin Heinäsuolta lähtevässä vedessä, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin noin kolmannes. Kokkosuonkanavan asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin lähes kaksinkertainen Kokkosuon kuivatusveteen verrattuna ( µg/l) ja vesi on luokiteltavissa selvästi ylireheväksi. Suureen pitoisuuseroon on alueen maatalousalueilla vaikutusta. Kokonaisfosforista keskimäärin noin kolmannes on ollut fosfaattifosforia. 132

133 Veden kokonaisfosforipitoisuus Kokkosuonkanavassa on laskenut hieman asemien 1 ja 2 välillä useimpina havaintokertoina, keskimäärin 35 µg/l. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa pitoisuus kuitenkin nousi selvästi ja oli asemalla 2 erittäin korkea (510 µg/l). Lisääntynyt pintavalunta ja mahdollinen uomaeroosio asemien 1 ja 2 välillä selittänevät ylivirtaamatilanteen korkeita pitoisuuksia. Kokkosuonkanavan asemalla 2 vesi oli edelleen kaikkina havaintokertoina luokiteltavissa ylireheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on myös laskenut hieman asemien välillä, keskimäärin 8 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista pysyi samana molemmilla asemilla. Pihkapuron asemalla 2A veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut yläpuolisten asemien tavoin ylirehevälle vedelle ominaisella tasolla ( µg/l, keskiarvo 159 µg/l). Keskipitoisuus oli vuosien 2011 ja havaintokerroilla samaa tasoa kuin Pihkapuron asemalla 1 ja jonkin verran pienempi kuin Kokkosuonkanavassa. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut samaa tasoa kuin molemmilla yläpuolisilla virta-asemilla, joten fosfaattifosfori näyttää menevän Pihkapuron valuma-alueella melko suoraan läpi Korpijokeen. Ainevirtaamalaskelmien perusteella Kokkosuon ja Heinäsuon osuus Pihkapuron kokonaisfosforimäärästä oli vuosien havaintokertoina keskimäärin 8 (4-10 ). Korpijoen asemalla 3 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut erittäin rehevän ja ylirehevän veden raja-alueella (keskipitoisuus 98 µg/l, vaihteluväli µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, mikä osoittaa valuma-alueen herkkyyttä pintavaluntoihin ja mahdollisesti myös uomaeroosioon. Pihkapurossa kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut keskimäärin noin 60 µg/l suurempi kuin Korpijoessa, joten Pihkapuron vesi lisää Korpijoen rehevyyttä jonkin verran. Korpijoessa fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin noin puolet Pihkapuroon verrattuna. 133

134 LUUPUVEDEN ALUE Sijainti Kaikonsuo (ml. lohko 6, joka vuoden 2004 raportissa oli Lampisuon nimellä), Kaijansuo, Pieni- Jokisuo, Pitkälehdonsuo ja Valkeissuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Luupujoen valumaalueella ja siellä Välijoen-Suojoen valuma-alueella (vesistöalue 4.573, peruskartat , , 08). Kaikonsuon tuotantoalasta osa on Välijärven-Yläjärven alueella (vesistöalue 4.574). Kaikki suot sijaitsevat Kiuruvedellä. Vuonna 2013 vesistöalueella aloitettiin Leppisuon kunnostus tuotantokäyttöön. Välijoen-Suojoen valuma-alueen koko on 157 km 2 ja järvisyys 1 (Ekholm 1993). Pohjoissuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Luupujoen valuma-alueella ja siellä Luupuveden alueella yläosassa (vesistöalue 4.572, peruskartat , ). Härkäsuon tuotantoalasta osa on Luupujoen alaosan alueella (vesistöalue 4.571), mutta kuivatusvedet johdetaan Luupuveden alueella alaosaan. Molemmat suot sijaitsevat Kiuruvedellä. Luupuveden alueen koko on 33 km 2 ja järvisyys 18 (Ekholm 1993). Luupuveden alueelle tulee vesiä myös Välijoen-Suojoen valumaalueelta (vesistöalue 4.573), Suojoen valuma-alueelta (4.575) ja Välijärven-Yläjärven alueelta (4.574). Valuma-alueen koko Luupuveden alueen alarajalla on kokonaisuudessaan 243 km 2 ja järvisyys 4,6. Peräsuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma- alueen Luupujoen valuma-alueella. Pääosa suon kuivatusvesistä laskee Suojoen valuma-alueelle (vesistöalue 4.575, peruskartta ). Pieni osa kuivatusvesistä laskee Saarispuron valuma-alueelle (vesistöalue 4.576). Peräsuo on Kiuruvedellä. Suojoen valuma-alueen koko on 25 km 2 ja järvisyys 0,1 (Ekholm 1993). Saarispuron valumaalueen koko on 16 km 2 ja järvisyys 5,8. 134

135 Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneet asemat. 135

136 Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=turvemaat/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 136

137 Pitkälehdonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Tuotanto alkoi 2005 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 98 ha 91,2 ha Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Pihlajapuroon. Pihlajapuro laskee Suojoen yläosaan noin 4,3 kilometrin päässä Pitkälehdonsuon laskuojasta. Sieltä on matkaa Luupuveteen noin 22 km. Kaijansuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 42,1 ha 30,7 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan kautta Suojokeen. Pääosan (41 ha) kuivatusvedet johdetaan Katajapuroa pitkin noin 2 km:n matkan Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 15 km päässä sijaitsevaan Luupuveteen. Lopun 22,5 ha:n kuivatusvedet johdetaan noin 1 km:n matka Kaijanpuroa myöten Suojokeen. Kaijanpuron laskukohdasta on matkaa Luupuveteen noin 20 km. Pieni-Jokisuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 23,6 ha 13,7 ha Kuivatusvedet johdettiin vuoteen 2012 asti laskuojan kautta Suojokeen. Vuonna 2012 aloitettiin kuivatusvesien johtaminen Kaikonsuon kosteikolle 2, joka sijaitsee Pieni-Jokisuolla. Suojokea pitkin kuivatusvedet kulkeutuvat noin 13 km päässä sijaitsevaan Luupuveteen. Kaikonsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1975 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 205,5 ha 164,6 ha 137

138 Kuivatusvedet johdettiin vuoteen 2012 asti kahden laskuojan kautta vesistöön. Pääosan kuivatusvesistä on johdettu Suojokeen, jota pitkin ne kulkeutuvat noin 8 km päähän Luupuveteen. Noin osa kuivatusvesistä on johdettu laskuojan kautta Kaikonpuroon, josta vesi laskee noin 2 km:n päässä Yläjärveen. Yläjärvestä on matkaa Luupuvedelle noin 3 km. Vuodesta 2012 lähtien Kaikonsuon vedet on käsitelty kahdella kosteikolla. Kosteikko 1 on vanhan Lampisuon aluetta ja kosteikko 3 varsinaisen Kaikonsuon aluetta. Valkeissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1985 Tuotanto alkoi 1986 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 27,1 ha 25,1 ha Kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta noin 2,5 km:n päässä kulkevaan Heinäpuroon. Heinäpuro kuljettaa vedet noin 2,6 km:n päähän Kaislaseen ja sieltä vesi kulkee Välijoen (Suojoen alaosa Kaislasen jälkeen) mukana noin 3,2 km:n päähän Luupuveteen. Kokonaismatka Valkeissuolta Luupuveteen on noin 8,5 km. Pohjoissuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1986 Tuotanto alkoi 1987 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 42,5 ha 8,5 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 1,5 km:n päässä Luupuveteen. Luupuvedestä lähtevä Luupujoki laskee Kiurujokeen noin 13 km:n päästä Luupuveden luusuasta. Luupujoen laskukohdasta noin 6,5 km:n päässä Kiurujoki laskee Haapajärveen. Matkaa Pohjoissuolta Haapajärveen on yhteensä noin 27 km. Härkäsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa ja kunnostuksessa 48,7 ha 37,1 ha 8,1 ha Kuivatusvedet on johdettu vuoteen 2012 asti kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 800 m:n päässä Luupujokeen. Vuodesta 2012 lähtien kuivatusvedet on johdettu kosteikolle. Luupujoki laskee Kiurujokeen noin 11 km:n päästä Härkäsuon laskuojan suulta. Luupujoen laskukohdasta noin 6,5 km:n päässä Kiurujoki laskee Haapajärveen. Matka Härkäsuolta Haapajärveen on noin 18,5 km. 138

139 Peräsuo: Tuotantopinta-ala ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1976 Tuotanto alkoi 1977 Kuormittava ala 2014 josta tuotannossa 77,6 ha 65 ha Pääosa kuivatusvesistä johdetaan 9 laskeutusaltaan kautta Suojokeen, joka laskee noin 7 km:n päässä Yläjärveen. Yläjärvestä vesi menee Välijärven kautta Luupuveteen ja siletä edelleen Luupujokeen. Matka Peräsuolta Luupuveden luusuaan Luupujokeen on noin 16 km. Pieneltä osalta kuivatusvedet on johdettu kahden laskeutusaltaan kautta Kylmäpuroon, joka laskee noin kilometrin päässä Saarisjärveen. Saarisjärvestä vesi virtaa Saarispuroa myöten n. 2,7 km:n mittaisen matkan Luupujokeen. Laskukohta Luupujokeen on n. 2,3 km Luupujoen aseman 19 alapuolelle. Luupujoki laskee Saarispuron liittymäkohdasta noin 10 km:n päässä Kiurujokeen ja sieltä edelleen noin 7 km:n päässä Haapajärveen. Matka Peräsuolta Haapajärveen on Saarisjärven kautta noin 22 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella toukokuun 2014 lopun näyte otettiin kevätvalunnan aikaan, syys- ja lokakuun näytteet alivirtaaman aikaan ja toukokuun 2015 näyte kevätvalunnan loppupuolella. Pihlajapurossa ja Sikapurossa tehtyjen virtaamamittausten perusteella lokakuun näyte otettiin selkeämmässä ylivirtaamatilanteessa kuin mallin kuvaamana. Myös toukokuussa 2014 virtaamat olivat jonkin verran mallin laskemia suurempia. Syyskuussa 2014 ja toukokuussa 2015 tehdyt virtaaman kenttämittaukset tukivat hydrologisen mallin antamaa kuvaa virtaamaolosuhteista. SYKE:n hydrologinen malli l/s*km2 Pihlajapuro 1 l/s*km2 Pihlajapuro 2 l/s*km2 Sikapuro l/s*km ,3 47,6 38, ,5 2,3 2,1 2, ,2 30,2 41,5 22, ,1 18,3 11,1 16,3 139

140 Veden laatu: Suojoen-Välijoen valuma-alue Pitkälehdonsuo Kiintoaine Pitkälehdonsuon pintavalutuskenttä otettiin käyttöön 2004 ja ensimmäiset vesinäytteet kentältä vuonna Pintavalutuskentän alapäässä on ollut pieni kokoojaoja, josta kentältä lähtevä näyte on otettu. Vuonna 2015 kentän alapäähän asennettiin mittapatokaivo. Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut vuosien 2007, 2001 ja virtahavaintoajankohtina 3-50 mg/l, keskipitoisuuden ollessa 12 mg/l. Kiintoaineesta keskimäärin noin kolmannes on ollut mineraaliainesta. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2007 havaintokertoina. Pihlajapuron asemalla 1 Pitkälehdonsuon yläpuolella veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 6 mg/l (2-17 mg/l). Suurimmat pitoisuudet ajoittuvat syyskuuhun 2007 ja heinäkuuhun Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin neljännes, mutta vaihtelu on ollut suurta. Esimerkiksi syyskuussa 2007 lähes puolet kiintoaineesta oli mineraaliainesta, mutta heinäkuussa 2011 vain 14. Muutos Pihlajapuron veden kiintoainepitoisuudessa asemien 1 ja 2 välillä on ollut pääsääntöisesti vähäinen. Suurin pitoisuusnousu 5,6 mg/l todettiin ylivirtaaman aikaan lokakuussa Tuolloin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli jonkin verran kohonnut (12 mg/l). Mikäli käytetään mitattuja ainepitoisuuksia ja kentällä mitattuja virtaamia, selittää Pitkälehdonsuon kiintoainekuorma 12 tapahtuneesta Pihlajapuron pitoisuusnoususta. Mineraaliaineksen määrä on ollut asemalla 2 jonkin verran suurempi asemaan 1 verrattuna, keskimäärin 37 kiintoaineesta oli mineraaliainesta. 140

141 Humus Pitkälehdonsuolta lähteneessä kuivatusvedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut pääosin välillä O 2 mg/l, elokuussa 2007 rankkasateiden jälkeen arvo oli 100 O 2 mg/l. Vesi on ollut humuspitoista ja ajoittain voimakkaan humuspitoista. Pihlajapuron asemalla 1 vesi on ollut pääosin voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Humuspitoisuus on ollut siis pääsääntöisesti suurempi kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä. Pihlajapuron veden humuspitoisuus on laskenut hieman tai pysynyt samana jokaisena havaintokertana. Väriluvussa ero on ollut keskimäärin 33 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 5 O 2 mg/l. 141

142 Happamuus Pitkälehdonsuolta lähtevä vesi oli hapanta-erittäin hapanta (ph 4,6.5,1) elo-, syys- ja marraskuun havaintokertoina. Myös toukokuussa 2015 vesi oli hapanta (ph 5,6), muina havaintokertoina vain lievästi hapanta tai neutraalia (ph 6,3-7). Veden happamuus oli suurin elokuussa 2014 rankkasateen jälkeen, jolloin myös veden kemiallinen hapenkulutus oli erittäin suuri. Pihlajapuron asemalla 1 veden happamuus on ollut keskimäärin lähes sama kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä, mutta useana havaintokertana erot ovat olleet aika suuria. Joinain havaintokertoina puroveden happamuus on ollut yhden ph-yksikön verran suurempi, joinain taas toisinpäin. Humuspitoisuuden lievä väheneminen Pihlajapurossa asemien 1 ja 2 välillä näkyy myös lievänä happamuuden vähenemisenä. Asemalla 2 happamuus on pääsääntöisesti pienempi tai sama kuin asemalla 1, ero on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä. Typen yhdisteet 142

143 Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut pääsääntöisesti alle 2000 µg/l. Kesäkuun alussa 2007 mitattiin suurin pitoisuus 3100 µg/l ja heinäkuussa 2007 myös hieman kohonnut pitoisuus 2300 µg/l. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina noin 1400 µg/l. Kokonaistypestä mineraalitypen osuus on ollut keskimäärin 25, mutta vaihtelut ovat olleet suuria (1-59 ). Pihlajapuron asemalla 1 veden kokonaistyppipitoisuus on ollut µg/l. Keskipitoisuus on ollut noin 1100 µg/l, joten Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut keskimäärin noin 300 µg/l suurempi. Nitraattitypen pitoisuus on Pihlajapuron aseman 1 vedessä samaa tasoa kuin Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä, mutta ammoniumtypen keskipitoisuus on Pitkälehdonsuon kuivatusvedessä noin kaksi kertaa suurempi. Kokonaistypen pitoisuus on noussut keskimäärin noin 60 µg/l Pihlajapuron asemien 1 ja 2 välillä vuosien 2007, 2011 ja havaintokertoina. Suurin pitoisuusnousu 320 µg/l todettiin kesäkuussa Ammoniumtypen pitoisuus laskee samalla välillä keskimäärin noin 10 µg/l ja nitraattitypen keskipitoisuus nousee noin 20 µg/l. Fosforiyhdisteet Pitkälehdonsuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli kesäkuussa ja elokuussa 2004 ylirehevällä tasolla (120 µg/l). Muina havaintokertoina kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l ja vesi on ollut rehevää-erittäin rehevää. Rehevyystaso oli pienin vuoden virtahavaintokertoina. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 20. Pihlajapuron asemalla 1 veden rehevyystaso on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Pitkälehdonsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut välillä µg/l ja keskipitoisuuden 74 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2007 havaintokertoina. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Pihlajapurossa kaksinkertainen Pitkälehdonsuohon verrattuna. 143

144 Pihlajapuron veden kokonaisfosforipitoisuus on pääsääntöisesti laskenut asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 9 µg/l. Muutamana havaintokertana pitoisuus on noussut asemien välillä, suurimmillaan 6 µg/l kesäkuun alussa 2007, jolloin Pitkälehdonsuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus oli suuri (120 µg/l). Kokonaisfosforin keskipitoisuuden 65 µg/l perusteella asema 2 oli edelleen luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus laski keskimäärin 4 µg/l asemien 1 ja 2 välillä. Leppisuo Leppisuota kunnostettiin vuonna 2014 turvetuotantoon. Vesien johtaminen pintavalutuskentälle aloitettiin myös vuonna Näytteet otettiin kentälle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä sekä Sikapurosta aivan Leppisuon alapuolelta. Leppisuon tarkkailuun kuului vuonna 2014 myös Suojoen aseman 1 tarkkailu, mutta näytteet on otettu väärästä paikasta ja ne on hylätty vuoden 2014 osalta. Leppisuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on vaihdellut virtavesihavaintokertoina melko paljon (5,6-17 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. 144

145 Leppisuolta otettiin vuonna 2014 elo-joulukuun välillä yhteensä kymmenen näytettä. Lähtevän veden kiintoaineen keskipitoisuus oli 9 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin erittäin hyvä, 81. Sikapurossa kiintoainepitoisuus noudatteli melko tarkasti Leppisuon pitoisuuksia, syys- ja lokakuussa puroveden kiintoainepitoisuus oli hieman Leppisuon kuivatusveden pitoisuutta suurempi. Leppisuon kuivatusvesi oli voimakkaan humuspitoista kaikkina havaintokertoina (kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 72 O 2 mg/l. Kemiallinen hapenkulutus kasvoi keskimäärin 36 pintavalutuskentällä. Veden kemiallinen hapenkulutus oli samaa tasoa Sikapurossa kuin Leppisuon kuivatusvedessä. Leppisuolta lähtevä vesi oli syyskuun virtahavaintokerralla erittäin hapanta (ph 4,9), lokakuussa ja toukokuussa 2015 lievästi hapanta (ph 6,0). Syyskuun näytteen suurempi humuspitoisuus näkyi siis selvästi myös suurempana happamuutena. Sikapurossa vesi oli toukokuussa 2014 erittäin hapanta (ph 4,9), muina havaintokertoina hapanta (ph 5,3-5,6). Leppisuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus oli jonkin verran kohonnut virtahavaintokertoina ( µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun ylivirtaamanäytteestä. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli tuossa lokakuun näytteessä 42 ja pääosa siitä oli ammoniumtyppeä. Muina vesistöhavaintokertoina mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli selvästi pienempi. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kentältä lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli noin 2500 µg/l. Ammoniumtypen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 35, nitraattitypen pitoisuus lisääntyi keskimäärin saman verran ja kokonaistypen osalta pitoisuusreduktio oli vähäinen, 4. Sikapurossa veden kokonaistyppipitoisuus oli keskimäärin 600 µg/l pienempi kuin Leppisuon kentältä lähtevässä vedessä. Leppisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli jokaisena havaintokertana ylirehevälle vedelle ominaisella tasolla ( µg/l). Myös vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Leppisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin suuri (180 µg/l), vaikka pitoisuusreduktio oli kohtalainen, keskimäärin 32. Sikapurossa kokonaisfosforin pitoisuustaso oli hieman pienempi ja keskipitoisuuden 91 µg/l perusteella Sikapuron vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. 145

146 Kaikonsuo, Valkeissuo Kiintoaine Kaikonsuon tuotantoalueiden kuivatusvedet on käsitelty vuodesta 2012 lähtien kolmella kosteikolla. Kosteikko 1 sijaitsee Lampisuon alueella, kosteikko 2 Pieni-Jokisuon alueella ja kosteikko 3 varsinaisella Kaikonsuolla. Ennen vuotta 2012 kuivatusvedet johdettiin laskeutusaltaiden kautta. Lampisuon alueella laskuojaan johdetun veden kiintoainepitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina vuosina 2004, 2007 ja pääosin alle 10 mg/l. Muutamana vuoden 2004 havaintokertana ja myös toukokuussa 2014 lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran kohonnut (13-19 mg/l). Lampisuon näytteissä vuosilta 2004 ja 2007 mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli keskimäärin noin kolmannes, kosteikolta 1 lähtevässä vedessä vuoden virtavesiajankohtaan otetuissa näytteissä vain 14. Kaikonsuon kosteikolta 1 otettiin vuoden 2014 aikana 24 kuormitusnäytettä. Näissä näytteissä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 57 ja lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 12 mg/l. Pieni-Jokisuolta vesistöön lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus on ollut hyvin samanlainen kuin Lampisuon alueelta lähtevässä vedessä virtavesiajankohtina 2004, 2007 ja Laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut 4-19 mg/l ja kosteikolta 2 lähtevässä vedessä 3,1-5,6 mg/l. Kosteikolta 2 otettiin myös 24 kuormitustarkkailunäytettä vuoden 2014 aikana. Näissä näytteissä kiintoaineen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 69 ja kosteikolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus 7 mg/l, joten lähtevän veden pitoisuustaso oli hieman pienempi kuin kosteikolla 1. Varsinaiselta Kaikonsuolta lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuuden taso on ollut hieman pienempi kuin Pieni-Jokisuolla ja Lampisuolla. Pitoisuus on vaihdellut vuosien 2004, 2007 ja virtavesihavaintokertoina alle 1-13 mg/l ja kosteikolta 3 lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli lähtevässä vedessä vuosien havaintokertoina alle 10 mg/l. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä pitoisuustaso oli kuitenkin keskimäärin hieman suurempi. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin 16 mg/l, mikä johtui kohonneista pitoisuuksista alkuvuonna ja keväällä (12-76 mg/l). Kesä-marraskuussa lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l. Veden kiintoaineen pitoisuusreduktio kosteikolla 3 oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä keskimäärin

147 Valkeissuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut samaa tasoa vuoden 2004, 2007 ja virtahavaintokertoina kuin Kaikonsuon kuormitusasemilla. Pitoisuus on vaihdellut välillä 5-21 mg/l, keskipitoisuus on ollut 9 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut Kaikonsuon kuormitusasemia suurempi, keskimäärin 42. Suojoen asema 4 sijaitsee Pihlajapuron laskukohdan alapuolella, joten asemalla vaikuttavat jo Pitkälehdonsuon kuivatusvedet. Jokiveden kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 4,1-15 mg/l, keskipitoisuus vuosien 2004, 2007 ja havaintokertoina on ollut 9 mg/l. Kiintoaineesta keskimäärin 40 on ollut mineraaliainesta, mutta esimerkiksi suurimman pitoisuuden ajankohtana toukokuussa kiintoaineesta oli mineraaliainesta. Tuolloin Pihlajapurossa asemalla 2 veden kiintoainepitoisuus oli vain 4 mg/l, joten Suojoen kiintoainemäärä tuli pääosin jostain muualta valuma-alueelta. Elokuussa 2007, jolloin Suojoen asemalla 4 veden kiintoainepitoisuus oli 14 mg/l, Pihlajapurossa pitoisuus oli 15 mg/l, joten tuolloin selkeää kiintoainekuormaa tuli myös Pihlajapuron kautta. Välijoessa asemalla 10 veden kiintoainepitoisuus on ollut tarkkailuvuosina 2004, 2007 ja pääosin hieman pienempi tai sama kuin ylemmällä asemalla 4. Merkittävän poikkeuksen tekevät kuitenkin syyskuun näyte vuodelta 2014 alivirtaama-aikaan, jolloin kiintoainepitoisuus nousi lähes 13 mg/l asemien välillä ja lokakuun näyte samalta vuodelta ylivirtaaman aikaan, jolloin pitoisuus nousi 9 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli syyskuun näytteessä 50, lokakuussa 73. Kummallakin havaintokerralla Kaikonsuon kosteikoilta sekä Valkeissuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l eli selvästi pienempi kuin Välijoen asemalla 10. Leppisuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin Välijoessa lokakuun ylivirtaamatilanteessa, mutta pienen valuma-alueen takia Sikapuron ainemäärä on selvästi pienempi kuin Välijoen. Täten on ilmeistä, että molempina havaintokertoina pääosa kiintoainepitoisuuden noususta johtuu muusta maankäytöstä ja erityisesti lokakuun ylivirtaaman aikaan Välijoen kiintoaineen korkea mineraaliaineksen osuus viittaa maatalousalueiden kuormitukseen. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kiintoainetta meni vuoden aikana 505 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kiintoaineen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 22,2 t, mikä on 4 VEMALA:n laskemasta Välijoen kiintoainemäärästä. Humus 147

148 Lampisuon laskeutusaltaalta lähtevä vesi vuosilta 2004 ja 2007 oli voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Kosteikolta 1 lähtevä vesi oli myös touko- ja syyskuun 2014 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista, mutta lokakuussa ylivirtaaman aikaan ja kevättulvan aikaan 2015 veden kemiallinen hapenkulutus oli selvästi pienempi (19-23 O 2 mg/l) ja vesi oli luokiteltavissa humuspitoiseksi. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevä veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 29 O 2 mg/l ja se lisääntyi keskimäärin 30 kosteikolla. Pieni-Jokisuon laskeutusaltaalta lähteneessä vedessä humuspitoisuus oli tarkkailuvuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina selvästi pienempi (väriluku Pt mg/l. kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l) kuin Lampisuolla, mutta vesi oli Lampisuon tavoin luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Kosteikon 2 käynnistymisen myötä kemiallisen hapenkulutuksen määrä on jonkin pienentynyt. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevässä vedessä kemiallisen hapenkulutuksen määrä oli keskimäärin 36 O 2 mg/l eli hieman enemmän kuin kosteikolla 1. Kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin vain 5 kosteikolla 2. Varsinaisella Kaikonsuolla veden humuspitoisuus oli vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina jonkin verran suurempaa kuin lampisuolla (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l), joten vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi kaikkina havaintokertoina. Kosteikolta 3 lähtevässä vedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut selvästi pienempää, vaikkakin vesi on ollut edelleen voimakkaan humuspitoista. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin lähes sama kuin kosteikolla 2 (35 O 2 mg/l). Kemiallinen hapenkulutus on lisääntynyt keskimäärin 10 kosteikolla 3 vuoden 2014 havaintokertoina. Myös Valkeissuon kuivatusvesi on ollut vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Vuoden havaintokertoina veden kemiallinen hapenkulutus oli toukokuun 2014 havaintokertaa lukuun ottamatta hieman pienempi (20-34 O 2 mg/l). Pienin arvo mitattiin syyskuun alivirtaaman aikaan. Suojoen asemalla 4 veden väriluku on vaihdellut välillä Pt mg/l (keskiarvo 335 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus O2 mg/l (keskiarvo 39 O 2 mg/l), joten vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi kaikkina tarkkailukertoina vuosina 2004, 2007 ja Suurimmat arvot mitattiin syyskuussa Veden humuspitoisuuden muutos Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä on vaihdellut paljon eri havaintokertoina. Suurin pitoisuusnousu väriluvussa (70 Pt mg/l) ja 148

149 Happamuus kemiallisessa hapenkulutuksessa (12 O 2 mg/l) todettiin toukokuussa Elokuussa 2007 väriluku väheni 200 Pt mg/l asemien välillä ja marraskuussa 2007 veden kemiallinen hapenkulutus oli Välijoen asemalla O 2 mg/l pienempi kuin Suojoen asemalla 4. Lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan sekä veden väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat molemmilla asemilla samoja, mikä kuvaa myös keskimääräistä tilannetta asemien välillä eli muutos veden humuspitoisuudessa on ollut Suojoki-Välijoessa keskimäärin vähäinen. Lampisuolta lähtenyt kuivatusvesi oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,9). Kosteikolta 1 lähtevä vesi on ollut vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä lähtevän kosteikolta veden happamuus on ollut keskimäärin ph 6,0. Koska kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin 30 kosteikolla, lisääntyi myös veden happamuus keskimäärin 0,3 ph-yksikköä. Pieni-Jokisuolla laskeutusaltaalta lähtenyt vesi oli vain kerran erittäin hapanta (ph 4,6) vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina, muina havaintokertoina ph 5,6-6,2. Veden humuspitoisuus oli jonkin verran pienempi kuin Lampisuolla, mikä selittää hieman pienemmän happamuuden. Lampisuon tavoin, kosteikolta lähtenyt vesi oli vuoden havaintokertoina vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta 2 lähtevän veden happamuus oli keskimäärin ph 6,2 ja happamuus väheni keskimäärin 0,1 ph-yksikköä kosteikolla. Varsinaisella Kaikonsuolla suuri humuspitoisuus näkyi vuoden 2004 ja 2007 näytteissä Lampisuon tavoin veden happamuutena, kuivatusvesi oli erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,9). Kosteikkojen 1 ja 2 tavoin myös kosteikolta 3 lähtenyt vesi on ollut vain lievästi hapanta. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden ph oli keskimäärin 6,2. Happamuus lisääntyi keskimäärin 0,4 ph-yksikköä kosteikolla. Valkeissuon kuivatusvesi on ollut virtahavaintokertoina hapanta-lievästi hapanta (ph 5,2-6,6). Suurin happamuus mitattiin marraskuussa 2007, jolloin humuspitoisuus oli suuri, pienin alivirtaaman aikaan syyskuussa Suojoen asemalla 4 veden happamuus on ollut välillä ph 5,6-6,6, pääosin vesi on ollut lievästi hapanta. Suurin happamuus mitattiin marraskuussa 2007, jolloin myös 149

150 humuspitoisuus oli tavanomaista suurempi. Tuolloin myös Pihlajapuron veden happamuus oli havaintoajankohtien suurin (ph 5,1). Jokiveden humuspitoisuuden muutos Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä on ollut keskimäärin vähäinen, mikä näkyy myös keskimäärin vähäisenä happamuuden muutoksena. Yksittäisinä havaintokertoina muutos on ollut kuitenkin melko suuri, esimerkiksi toukokuussa 2004 happamuus lisääntyi lähes yhden ph yksikön asemien välillä. Suurin happamuuden väheneminen todettiin marraskuussa 2007, jolloin happamuus väheni lähes yhden ph yksikön asemien välillä. Tuolloin mitattiin suurin happamuus asemalla 4. Typpiyhdisteet Lampisuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuudet olivat suuria vuoden 2004 havaintokertoina ( µg/l). Vuoden 2007 havaintokertoina pitoisuustaso oli selvästi pienempi ( µg/l). Kosteikon käyttöönoton myötä pitoisuustaso on edelleen laskenut. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä kosteikolta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli 1080 µg/l ja kokonaistypen pitoisuusreduktio kosteikolla keskimäärin 30. Vuoden 2004 havaintokertoina keskimäärin 43 kokonaistypestä oli mineraalityppeä ja mineraalitypestä valtaosa ammoniumtyppeä. Ammoniumtypen pitoisuus oli vuoden 2007 näytteissä selvästi pienentynyt ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä keskimäärin 17. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä nitraattitypen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 63 ja ammoniumtypen 59. Pieni-Jokisuolla lähtevän kuivatusveden kokonaistypen pitoisuusmuutokset ovat vaihdelleet selvästi vähäisemmin kuin Lampisuolla. Vuosina 2004 ja 2007 lähtevässä vedessä oli kokonaistyppeä µg/l. Vuonna 2014 kosteikolta 2 lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus (1240 µg/l) on ollut hieman pienempi kuin aiempina tarkkailuvuosina. Kokonaistypen pitoisuusreduktio oli kosteikolla 2 vuonna 2014 keskimäärin 29. Ammoniumtypen pitoisuus on ollut Pieni-Jokisuolla pienempi kuin Lampisuolla ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli vuosina 2004 ja 2007 keskimäärin 16. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio oli kosteikolla 2 keskimäärin 63 ja ammoniumtypen 45. Varsinaisella Kaikonsuolla kokonaistypen pitoisuus lähtevässä kuivatusvedessä oli selvästi koholla sekä vuoden 2004 että 2007 havaintokertoina ( µg/l). Kosteikon 150

151 käyttöönoton myötä pitoisuustaso on laskenut. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kosteikolta 3 lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus oli 1670 µg/l. Kokonaistypen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 27 eli samaa tasoa kuin muilla kosteikoilla. Vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuudet olivat tavallisesti melko suuria, ja keskimäärin lähes 40 kokonaistypestä oli mineraalityppeä. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio kosteikolla 3 oli keskimäärin 80 ja ammoniumtypen 64. Valkeissuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut melko tasainen kaikkina havaintokertoina. Poikkeuksen tekevät ylivirtaamatilanteet marraskuussa 2007 ja lokakuussa 2014, jolloin pitoisuustaso ( µg/l) oli jonkin verran tavanomaista suurempi. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin kolmannes, mutta esimerkiksi lokakuun 2014 tilanteessa ammoniumtypen pitoisuus oli suuri ja sen myötä mineraalitypen osuus kokonaistypestä 70. Suojoen asemalla 4 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l. Suurimmat pitoisuudet on mitattu ylivirtaamien aikaan. Näinä ajankohtina Pihlajapurosta tulevassa vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut hyvin samaa tasoa. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 16, ja pääosa mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. Jokiveden kokonaistypen pitoisuus on noussut yhtä havaintokertaa lukuun ottamatta Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 välillä. Pitoisuusnousu on ollut keskimäärin 210 µg/l, suurimmillaan 530 µg/l toukokuussa Tuolloin lähes puolet pitoisuusnoususta johtui nitraattitypen pitoisuusnoususta, mutta keskimäärin sekä nitraattitypen että ammoniumtypen pitoisuusnousut jokiasemien välillä ovat olleet vähäisiä. Marraskuun 2007 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli molemmilla asemilla sama, lokakuussa 2014 vastaavassa tilanteessa kokonaistypen pitoisuus nousi 200 µg/l asemien välillä. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kokonaistyppeä meni vuoden aikana 75 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 3,7 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Välijoen kokonaistyppimäärästä. Fosforiyhdisteet 151

152 Lampisuon kuivatusvedessä veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut paljon. Vuosien 2004 ja 2007 virtavesihavaintokertoina pitoisuus oli µg/l ja keskiarvon 96 µg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa keskimäärin erittäin reheväksi. Suuri kokonaisfosforin pitoisuus liittyi usein kohonneeseen kiintoainepitoisuuteen, mutta esimerkiksi kokonaisfosforipitoisuus oli 160 µg/l, vaikka kiintoainetta oli vain 5 mg/l. Tuolloin fosfaattifosforin pitoisuus oli 35 µg/l, keskimäärin fosfaattifosforin pitoisuus vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina oli 22 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista neljännes. Kosteikolta 1 lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä 80 µg/l, joten vaikka kokonaisfosforin keskipitoisuus on hieman pienentynyt, on vesi edelleen luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla 1 oli vuonna 2014 keskimäärin 68 ja fosfaattifosforin 48. Pieni-Jokisuon laskeutusaltaan vedessä vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina kokonaisfosforin pitoisuusvaihtelu ( µg/l) oli samaa tasoa kuin Lampisuolla, mutta keskipitoisuus 78 µg/l oli hieman pienempi. Vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus 14 µg/l oli hieman pienempi Pieni-Jokisuolla, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 20. Kosteikolta 2 lähtevässä vedessä kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä sama 78 µg/l kuin virtavesinäytteissä 2004 ja Kosteikolle tulevassa vedessä pitoisuus oli kuitenkin selvästi suurempi, ja kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli keskimäärin 49. Fosfaattifosforilla pitoisuusreduktio oli jonkin pienempi, keskimäärin 18. Varsinaisella Kaikonsuolla lähtevässä vedessä vuoden 2004 ja 2007 näytteissä vaihtelu oli samaa tasoa kuin Lampisuolla ja Pieni-Jokisuolla, mutta syyskuussa 2004 mitattiin muita asemia jonkin verran suurempi maksimipitoisuus 230 µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuus oli lähellä erittäin rehevän ja ylirehevän veden raja-arvoa 100 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat keskimäärin suurempia kuin Lampisuolla ja Pieni-Jokisuolla, keskimäärin 43 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli lähes kolmannes. Kaikonsuon kosteikolla 3 lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä 89 µg/l, eli hieman suurempi kuin kosteikoilla 1 ja 2. Vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 24, fosfaattifosforin 42. Myös Valkeissuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut paljon eri havaintokertoina ( µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin syyskuun 2014 alivirtaaman aikaan ja lokakuussa ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi pienempi (43 µg/l). Keskipitoisuuden 62 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa muiden kuormitusasemien tavoin erittäin reheväksi, vaikka rehevyystaso on Valkeissuolla ollut muita hieman pienempi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut melko vakaa eri havaintokerroilla. Keskipitoisuus on ollut 16 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 27. Suojoen asemalla 4 veden kokonaisfosforipitoisuus ( µg/l) on ollut hyvin samaa tasoa kuin Kaikonsuon ja Valkeissuon kuormitusasemilla. Keskipitoisuuden 74 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Pitoisuustaso on myös hyvin samanlainen kuin Pihlajapurossa jokaisena havaintokertana. Esimerkiksi mitattiin Suojoen asemalla 4 korkea pitoisuus 120 µg/l ja samana päivänä Pihlajapurossa pitoisuus oli 130 µg/l. Joinain havaintokertoina pitoisuus on myös noussut asemien välillä, esimerkiksi lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan Pihlajapuron asemalla veden kokonaisfosforipitoisuus oli 43 µg/l ja Suojoen asemalla 4 61 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli Suojoen asemalla 4 keskimäärin 31. Ero Suojoen aseman 4 ja Välijoen aseman 10 kokonaisfosforipitoisuudessa on vaihdellut paljon havaintokertojen välillä. Esimerkiksi alivirtaaman aikaan syyskuussa 2014 kokonaisfosforin pitoisuus nousi 43 µg/l asemien välillä ja ylivirtaaman aikaan lokakuussa 2014 nousu oli 28 µg/l. Tuolloin lokakuussa kaikilla kuormitusasemilla lähtevän veden 152

153 kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin kummallakaan virta-asemalla, joten pitoisuusnousu johtui muista maankäyttömuodoista. Keskimäärin jokiveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut Välijoen asemalla µg/l ja vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 17 µg/l ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 22. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Välijoen asemalla 10 kokonaisfosforimäärä oli vuonna ,2 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon ja Valkeissuon arvioitu kokonaisfosforin bruttokuormitus vuonna 2014 oli 109 kg, mikä on 3 VEMALA:n laskemasta Välijoen kokonaisfosforimäärästä. Veden laatu: Luupuveden alue Pohjoissuo, Härkäsuo, Peräsuo Kiintoaine Pohjoissuon laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus on ollut ajoittain melko suuri (6-58 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli peräti 81. Mineraaliaineksen osuus on ollut Pohjoissuolla melko suuri kaikkina havaintokertoina, keskimäärin noin puolet kiintoaineesta on ollut mineraaliainesta. Härkäsuolla kuivatusvesiä alettiin johtaa kosteikolle vuonna Tarkkailuvuosina 2004 ja 2007 kuivatusveden kiintoainepitoisuus oli 5-31 mg/l, keskiarvo 14 mg/l. Kiintoaineesta mineraaliaineksen osuus oli näinä tarkkailukertoina keskimäärin 41. Vuonna 2014 Härkäsuon kosteikolta otettiin 24 kuormitusnäytettä. Elokuun puoliväliin asti näytettä ei saatu kosteikolta lähtevästä vedestä virtaaman puuttumisen vuoksi. Loppuvuonna näyte saatiin sekä kosteikolle tulevasta että sieltä lähtevästä vedestä. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli 20 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio kosteikolla oli keskimäärin 79. Lähtevässä vedessä kiintoaineen pitoisuustaso oli siis samaa luokkaa kuin laskeutusaltaan vedessä vuoden 2004 ja 207 havaintokertoina. Peräsuolla näyte otettiin kahdesta altaasta. Tämän raportin kuvissa Peräsuo 1 tarkoittaa allasta, joka purki vetensä pohjoiseen Suojoen suuntaan ja Peräsuo 2 allasta, jonka vedet 153

154 johdettiin Saarisjärven kautta Luupujokeen. Peräsuon asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut vuosien 2004, 2007 ja havaintokertoina 4-31 mg/l ja asemalla mg/l. Keskipitoisuus molemmilla asemilla on lähellä 10 mg/l. Asemalla 1 mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 54 ja asemalla 2 selvästi pienempi, keskimäärin 28. Luupujoen asemalla 18 veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti 4-9 mg/l, toukokuussa 2014 mitattiin suurin pitoisuus 12 mg/l. Tuolloin mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli 53, keskimäärin osuus on ollut 42. Lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan Luupujoen veden kiintoainepitoisuus oli 7,8 mg/l, mikä on lähellä tarkkailukertojen keskipitoisuutta. Luupuvesi näyttäisi tasaavan Luupujoen veden kiintoainepitoisuutta ylivirtaaman aikaan. Luupujoen asemalla 19 veden kiintoainepitoisuus oli enimmillään 4,2 mg/l suurempi kuin asemalla 18, keskimäärin pitoisuus nousi 1 mg/l. Suurin pitoisuusnousu todettiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, jolloin nousu johtui lähes kokonaan mineraaliaineksen määrän lisääntymisestä. Luupujoen asemien 18 ja 19 väliin laskee Härkäsuon laskuoja ainoana turvetuotantoalueista. Härkäsuolta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli tuolloin lokakuussa 2014 myös jonkin verran kohonnut (26 mg/l). Mikäli laskentaperusteena käytetään Härkäsuon osalta mitattua virtaamaa ja Luupujoen osalta Pihlajapuron asemalta 2 mitattua valumaa sekä molemmilta asemilta mitattujen kiintoaineen pitoisuuksia, silittää Härkäsuon kuormitus noin 3 tapahtuneesta kiintoainepitoisuuden noususta lokakuussa SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Luupujoen asemalla 18 kiintoainetta meni vuoden aikana 711 t. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon, Valkeissuon, Pohjoissuon, Peräsuon sekä Härkäsuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 36 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Luupujoen kiintoainemäärästä. Humus 154

155 Pohjoissuon laskeutusaltaalta lähtevä vesi oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Suurin kemiallisen hapenkulutuksen määrä mitattiin lokakuussa Vuoden havaintokertoina humuspitoisuus oli jonkin verran pienempi (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen määrä mitattiin alivirtaaman aikaan syyskuussa. Härkäsuon laskeutusaltaalla vesi oli voimakkaan humuspitoista vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Humuspitoisuus oli keskimäärin suurempi kuin Pohjoissuolla. Veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus olivat suurimmat syyskuussa Vuoden 2014 havaintokertoina humuspitoisuus on ollut hieman keskimäärin pienempi, mutta vesi on edelleen luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Härkäsuon kuormitusnäytteissä 2014 kentältä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 45 O 2 mg/l. Muutos kemiallisessa hapenkulutuksessa oli kosteikolla vähäinen. Peräsuon asemalla 1 vesi on ollut kaikkina havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Peräsuon asemalla 2 humuspitoisuus on ollut keskimäärin hieman suurempi (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Luupuveden asemalla 18 veden väriluku on vaihdellut välillä Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l, joten keskimäärin vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Humuspitoisuus oli keskimäärin pienempi kuin tuotantoalueiden kuivatusvedessä. Vuoden havaintokertoina humuspitoisuus oli hieman pienempi kuin vuosina 2004 ja 2007, ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vesi oli luokiteltavissa tuolloin humuspitoiseksi. Muutos Luupujoen veden väriluvussa sekä kemiallisessa hapenkulutuksessa olivat pääosin vähäisiä. Keskimäärin väriluku lisääntyi 13 Pt mg/l asemien 18 ja 19 välillä ja kemiallinen hapenkulutus 1 O 2 mg/l. Suurin väriluvun (100 Pt mg/l) ja kemiallisen hapenkulutuksen (6 O 2 mg/l) todettiin lokakuun 2004 havaintokerralla. 155

156 Happamuus Pohjoissuon kuivatusvesi on ollut yhtä havaintokertaa lukuun ottamatta lievästi hapanta (ph 6,1-6,9). Marraskuussa 2007, jolloin veden väriluku oli havaintoajankohtien suurin ja kemiallinen hapenkulutus myös korkea, vesi oli hapanta (ph 5,8). Härkäsuon laskeutusaltaalta lähtenyt vesi oli tarkkailuvuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina pääosin hapanta (ph 5,5-5,9) ja muutamana kertana lievästi hapanta (ph 6,1). Kosteikolta lähtevä vesi oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä keskimäärin hapanta (ph 5,9), joten kuivatusveden happamuudessa ei ole todettavissa suuria eroja vuosien välillä. Härkäsuon kuivatusveden happamuus lisääntyi keskimäärin 0,4 ph yksikköä kosteikolla vuoden 2014 havaintokertoina. Peräsuon asemalla 1 vesi on ollut pääosin lievästi hapanta, mutta muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,7-5,9) ja kesäkuussa 2007 neutraalia (ph 7,0). Kuivatusveden happamuus on ollut hyvin samankaltainen kaikkina tarkkailuvuosina. Peräsuon asemalla 2 vesi on ollut muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,6-5,8), muina havaintokertoina lievästi hapanta (ph 6,1-6,1). Aseman 1 lailla kuivatusveden happamuus on ollut hyvin samankaltainen kaikkina tarkkailuvuosina. Luupujoen asemalla 18 veden happamuuden vaihtelut havaintokertoina ovat olleet vähäisiä. Vesi on ollut lievästi hapanta kaikkina havaintokertoina (ph 6,2-6,7). Veden happamuuden muutokset Luupujoessa asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet vähäisiä. Asemalla 19 ph on ollut välillä 6,2-6,6. 156

157 Typpiyhdisteet Pohjoissuon laskeutusaltaan vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut melko paljon ( µg/l, keskipitoisuus 2500 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin elokuussa 2007 ja pienin syyskuussa 2014 alivirtaaman aikaan. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 40, ja pääosa mineraalitypestä on useimpina havaintokertoina ollut nitraattityppeä. Härkäsuon laskeutusaltaalla veden kokonaistyppipitoisuus oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina µg/l (keskipitoisuus 2500 µg/l). Mineraalitypen osuus kokonaistypestä (keskimäärin 20 ) oli pienempi kuin Pohjoissuolla. Pohjoissuon tavoin useimpina havaintokertoina nitraattitypen pitoisuus oli ammoniumtyppeä suurempi. Härkäsuon kosteikolta lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus oli vuoden 2014 kuormitusnäytteissä noin 2100 µg/l, joten pitoisuustaso oli hieman pienempi kuin tarkkailuvuosina 2004 ja Kokonaistypen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 29, nitraattitypen 53 ja ammoniumtypen 70. Peräsuon asemalla 1 kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l. Keskipitoisuus 1900 µg/l on ollut jonkin verran pienempi kuin Pohjoissuolla ja Härkäsuolla ennen kosteikkoa. Muita ajankohtia suuremmat pitoisuudet mitattiin toukokuussa (3900 µg/l) ja lokakuussa (3200 µg/l) Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 21, ja pääosa mineraalitypestä on ollut ammoniumtyppeä. Peräsuon asemalla 2 kuivatusveden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l (keskipitoisuus 2000 µg/l), joten pitoisuustaso on ollut hyvin lähellä aseman 1 veden laatua. Nitraatti- ja ammoniumtypen keskipitoisuudet ovat olleet lähes samoja molemmilla Peräsuon altailla. Luupujoen asemalla 18 veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l. Pitoisuustaso oli vuoden 2004 havaintokertoina hieman havaintovuosia 2007 ja 2011 suurempi. Tarkkailuvuotta 2004 lukuun ottamatta toukokuun näytteissä kokonaistypen pitoisuus on ollut muita havaintokertoja pienempi. Luupujoessa asemalla 18 mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 12 ja pääosa mineraalitypestä on olut nitraattityppeä. 157

158 Luupujoen veden kokonaistypen pitoisuusmuutokset asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet vähäisiä. Suurin pitoisuusnousu 200 µg/l todettiin syyskuun 2004 havaintokertana. Myös jokiveden mineraalitypen pitoisuusmuutokset ovat olleet asemien välillä vähäisiä. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Luupujoen asemalla 18 kokonaistyppeä meni vuoden 2014 aikana 120 tt. Pitkälehdonsuon, Kaikonsuon, Valkeissuon, Pohjoissuon, Peräsuon sekä Härkäsuon arvioitu kokonaistypen bruttokuormitus vuonna 2014 oli 5,7 t, mikä on 5 VEMALA:n laskemasta Luupujoen kokonaistyppimäärästä. Fosforiyhdisteet Pohjoissuolla kuivatusveden kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l ja keskipitoisuuden 103 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa erittäin reheväksi-ylireheväksi. Suurimpien kokonaisfosforipitoisuuksien aikaan myös kiintoainepitoisuus on ollut koholla. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 21. Härkäsuon laskeutusaltaalla veden kokonaisfosforipitoisuus oli vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina µg/l ja keskipitoisuuden 78 µg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut pieni ja jäänyt usein alle määritysrajan 5 µg/l. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kosteikolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 84 µg/l eli samaa tasoa kuin vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kosteikolla oli vuonna 2014 keskimäärin 36 ja fosfaattifosforin 29. Peräsuon asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus ( µg/l, keskiarvo 64 µg/l) on ollut hieman pienempi kuin Härkäsuolla ja Pohjoissuolla, mutta useimpina havaintokertoina vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 21. Peräsuon asemalla 2 veden rehevyystaso on selvästi suurempi kuin asemalla 1 sekä Härkäsuolla ja Pohjoissuolla. Kokonaisfosforin pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l ja keskipitoisuuden 137 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa ylireheväksi. Suurin pitoisuus mitattiin syyskuussa 2014 alivirtaaman aikaan. Myös fosfaattifosforin pitoisuus on ollut suurempi kuin muilla asemilla ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin kolmannes. Luupujoen asemalla 18 vesi on ollut luokiteltavissa erittäin reheväksi. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä µg7l, keskipitoisuus 75 µg/l. Suurin 158

159 pitoisuus mitattiin syyskuun alussa 2004 ja pienin toukokuussa Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 10 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista keskimäärin 13. Jokiveden kokonaisfosforipitoisuuden muutokset asemien 18 ja 19 välillä ovat olleet pääsääntöisesti pieniä. Suurin pitoisuusnousu 6 µg/l todettiin lokakuun 2014 näytteessä. Myös fosfaattifosforin pitoisuusmuutokset asemien välillä ovat olleet pieniä. 159

160 KOHISEVANSUO Sijainti Kohisevansuo sijaitsee Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Sukevanjärven alueella (vesistöalue 4.584, peruskartta ). Kohisevansuo on Sonkajärvellä. Sukevanjärven alueen koko on 63 km 2 ja järvisyys 7 (Ekholm 1993). Valuma-alueelle tulevat lisäksi vedet Talasjoen, Raudanjoen ja Akonjoen valuma-alueilta. Koko yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala Sukevanjärven alueen alarajalla on 705 km 2 ja järvisyys 4,1. Kuvassa musta viiva on Sukevanjärven alueen vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. Kuvassa näkyy myös Pappilansuon turvetuotantoalue, jonka kuivatusvedet laskevat yläpuoliseen Talasjokeen. 160

161 Yllä olevassa kuvassa on Kohisevanpuron vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 161

162 Kohisevansuo:Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1981 Tuotanto alkoi 1986 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 75 ha 26,8 ha 32,2 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta ojaan, joka laskee noin 300 metrin päässä Kohisevanpuroon. Puro laskee noin 5 km:n päässä laskuojasta Sukevanjärveen. Vuonna 2015 alettiin kuivatusvesiä johtaa pintavalutuskentälle. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaaman aikaan ja muut ylivirtaamatilanteessa. Kentällä tehtyjen virtaamamittausten perusteella toukokuun ja elokuun näytteenotot otettiin lähellä keskivirtaamaa olevissa tilanteissa, ja lokakuun sekä toukokuun 2015 näytteet ylivirtaaman aikaan. Elokuun näyte ei siis ollut alivirtaaman aikaan. Kohisevanpurossa elokuun havaintokerran virtaamamittausta häiritsi majavan tekemä pato Kohisevanpuroon. Pvm Kohisevapuro 1 Kohisevapuro 2 Jutkulanjoki 1 SYKE:n malli l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km 2 l/s*km ,2 18,4 25, ,0 14,5 3, ,8 23, ,6 52,5 162

163 Kohisevansuo ja Jutkulanjoki: Veden laatu Kiintoaine Kohisevansuon kuivatusvedet on käsitelty parialtailla, joihin vesi on johdettu jakokaivolla. Veden laadun pitäisi olla siten hyvin samanlainen molemmilla altailla. Vuonna 2014 Kohisevansuolle rakennettiin pintavalutuskenttä, jonka kautta vesiä alettiin johtaa vuoden 2015 aikana. Altailla 1 ja 2 suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin keväällä ja heinäkuussa 2004, jolloin kiintoaineesta lähes 90 oli mineraaliainesta. Veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran kohonnut myös muina havaintokertoina. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut koko aineistossa keskimäärin 60. Toukokuussa 2015 lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli myös suuri, 69 mg7l. Tämä oli ensimmäinen näyte pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä. Kentälle tulevan veden kiintoainepitoisuus oli tuolloin suuri (140 mg/l), joten vaikka reduktio kentällä oli kohtalaisen hyvä (51 ), lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli edelleen suuri. Kiintoaineesta 86 oli mineraaliainesta. Kohisevanpuron ylemmällä asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti melko pieni (1-3 mg/l), mutta joinain havaintokertoina selvästi kohonnut. Esimerkiksi lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan mitattiin suurin pitoisuus 16 mg/l. Tuolloin 81 kiintoaineesta oli mineraaliainesta, joten mineraaliainesta liikkuu ylivirtaamatilanteissa Kohisevanpuron metsävaltaisella valuma-alueella. Kohisevanpuron veden kiintoainepitoisuus nousi pääsääntöisesti asemien 1 ja 2 välillä. Muutos oli keskimäärin 5,3 mg/l ja suurimmillaan 17 mg/l elokuussa 2014, jolloin virtaamatilanne oli kohtalainen. Kiintoaineen lisääntyminen näkyi ennen kaikkea mineraaliaineksen määrässä, jonka pitoisuus lisääntyi keskimäärin 4,8 mg/l. Kohisevansuolta on tullut mineraaliainesta, mikä osaltaan selittää pitoisuusnousun, mutta etenkin ylivirtaamatilanteissa mineraaliainesta näyttää tulevan myös muualta valumaalueelta. Esimerkiksi elokuussa 2014, jolloin jokiveden kiintoainepitoisuus nousi Kohisevanpurossa asemien 1 ja 2 välillä arvosta 11 mg/l arvoon 28 mg/l, Kohisevansuon altailla veden kiintoainepitoisuus oli 7-8 mg/l. 163

164 Humus Jutkulanjoki on tarkkailuohjelmassa mukana vertailuasemana. Jutkulanjoen valuma-alue on hyvin samankokoinen kuin Kohisevanpuron ja maankäyttö on myös isossa mittakaavassa sama: metsävaltainen valuma-alue, jossa jonkin verran turvemaita ja vähän maatalousalueita aivan valuma-alueen alaosalla. Jutkulanjoen veden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin samaa tasoa kuin Kohisevanpuron asemalla 1. Kohisevanpuron asemalla 2 kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin 4 mg/l suurempi Jutkulanjokeen verrattuna. Ero oli pienempi alivirtaama-aikoina ja kasvoi ylivirtaaman aikaan. Esimerkiksi lokakuussa 2014 Kohisevanpuron veden kiintoainepitoisuus oli 10 mg/l suurempi kuin Jutkulanjoessa. Jutkulanjoen kiintoaineesta keskimäärin 57 oli mineraaliainesta, mikä on samaa tasoa kuin Kohisevanpurossa. Kohisevansuon kuivatusvesi on ollut kaikkina havaintokertoina voimakkaan humuspitoista (väriluku keskimäärin 290 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus 38 O 2 mg/l) ja vaihtelu havaintokertojen välillä on ollut melko vähäistä muutamia alivirtaamakauden poikkeuksia lukuun ottamatta. 164

165 Kohisevanpuron asemalla 1 vesi on ollut myös jokaisena havaintokertana voimakkaan humuspitoista. Veden väriluku on ollut keskimäärin sama kuin Kohisevansuon kuivatusvedessä eli 290 Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus hieman suurempi, keskimäärin 45 O 2 mg/l. Muutokset Kohisevanpuron veden väriluvussa sekä kemiallisessa hapenkulutuksessa asemien 1 ja 2 välillä ovat olleet pääsääntöisesti vähäisiä. Veden väriluku on laskenut keskimäärin 6 Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus keskimäärin 3 O 2 mg/l. Kohisevanpuron asemalla 2 veden väriluku sekä kemiallinen hapenkulutus olivat keskimäärin samat kuin Jutkulanjoen asemalla 1. Tämä kertoo hyvin valuma-alueiden samankaltaisuudesta. Happamuus Kohisevansuon laskeutusaltaiden kuivatusvesi on ollut happamuudeltaan lievästi hapantaneutraalia, muutaman kerran jopa lievästi emäksistä. Ylivirtaamatilanteissa, jolloin humuspitoisuus on lisääntynyt, veden ph on ollut lähellä 6. Kohisevanpurossa vesi on ylemmällä asemalla 1 ollut hapanta-erittäin hapanta (ph 4,8-5,5), joten keskimäärin veden happamuus on ollut yli yhden ph-yksikön happamampaa kuin Kohisevansuon kuivatusvedessä. Kohisevanpuron happamuus väheni kaikkina havaintokertoina asemien 1 ja 2 välillä, ero on ollut keskimäärin 0,3 ph-yksikköä. Asemalla 2 vesi on ollut luokiteltavissa happamaksi (ph 5,0-5,9, kerran 6,4). Jutkulanjoen vertailuasemalla 1 vesi oli havaintokertoina erittäin hapanta-hapanta (ph 4,6-5,5). Happamuus oli samaa tasoa kuin Kohisevanpuron ylemmällä asemalla 1 ja keskimäärin 0,4 ph yksikköä suurempi kuin Kohisevanpuron asemalla

166 Typen yhdisteet Kohisevansuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l, keskipitoisuus on ollut tarkkailuvuosina 1550 µg/l. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut turvetuotantovesille epätyypillisesti melko matala (keskimäärin 25 ) ja mineraalitypestä vajaa kaksi kolmasosaa on ollut nitraattityppeä. Kohisevanpuron asemalla 1 veden kokonaistypen vaihteluväli on ollut µg/l ja keskipitoisuus on ollut hieman yli puolet Kohisevansuon kuivatusveden keskipitoisuudesta. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pieniä ja keskimäärin vain 11 kokonaistypestä on ollut mineraalityppeä. Kokonaistypen pitoisuus on noussut Kohisevanpuron vedessä asemien 1 ja 2 välillä useina havaintokertoina µg/l, mutta joinain havaintokertoina asemalla 2 kokonaistypen pitoisuus on ollut pienempi. Vaikka keskipitoisuus ei tarkkailuaineistossa ole juurikaan muuttunut, on Kohisevansuon kuivatusvesien vaikutus todettavissa lievänä kokonaistypen pitoisuusnousuna. useimpina havaintokertoina. Ylivirtaamatilanteet eivät aiheuta mitään poikkeusta eli pitoisuusmuutokset ovat tuolloinkin lieviä. Muutokset mineraalitypen pitoisuuksissa asemien 1 ja 2 välillä ovat olleet myös vähäisiä. Nitraattitypen keskipitoisuus on asemalla 2 noin 20 µg/l suurempi kuin asemalla 1, ammoniumtypen keskipitoisuudet ovat lähes samat. Jutkulanjoen vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut jonkin verran pienempi kuin Kohisevanpurossa. Ylempään asemaan 1 verrattuna ero on ollut keskimäärin noin 200 µg/l, alempaan asemaan 2 noin 170 µg/l. Jutkulanjoessa mineraalitypen keskipitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin kummallakaan Kohisevanpuron asemalla, mutta pienemmästä kokonaistypen pitoisuudesta johtuen mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut Jutkulanjoessa keskimäärin hieman suurempi. 166

167 Fosforin yhdisteet Havaintokertoina, jolloin kiintoainepitoisuus on ollut suuri Kohisevansuon kuivatusvedessä, on myös kokonaisfosforipitoisuus ollut lähellä ylirehevän veden raja-arvoa 100 µg/l. Alivirtaamatilanteissa veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuuden 51 µg/l perusteella Kohisevansuon kuivatusvesi on ollut luokiteltavissa reheväksi-erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut pääosin melko pieni ja useana havaintokertana se on jäänyt alle määritysrajan 5 µg/l. Kohisevanpuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut havaintokertoina välillä µg/l ja keskipitoisuuden 27 µg/l vesi on ollut luokiteltavissa lievästi reheväksireheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin kolmannes. Kohisevanpuron rehevyystaso on noussut pääsääntöisesti asemien 1 ja 2 välillä, kokonaisfosforipitoisuudessa ero on ollut keskimäärin 11 µg/l. Aseman 2 on luokiteltavissa reheväksi. Suurin pitoisuusnousu 19 µg/l mitattiin elokuun 2014 havaintokerralla, Suuri osa pitoisuusnoususta aiheutuu kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin lisääntymisestä purovedessä, fosfaattifosforin pitoisuusnousu asemien välillä on keskimäärin vain 2 µg/l. Jutkulanjoen vesi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella pääosin lievästi rehevää. Kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut samalla tasolla kuin Kohisevanpuron asemalla 1 ja keskimäärin 10 µg/l pienempi kuin Kohisevanpuron alemmalla asemalla 2. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Jutkulanjoessa hieman pienempi kuin kummallakaan Kohisevanpuron asemalla. 167

168 Tenetinjoki: Veden laatu Kiintoaine Sukevanjärvestä vesi jatkaa matkaansa Tenetinjoen kautta. Sukevanjärvi tasaa jokivesien kautta tulevia kiintoainemääriä, mikä näkyy Tenetinjoessa vähentyneenä kiintoainepitoisuuden vaihteluna. Tenetinjoessa veden kiintoainepitoisuus on ollut elokuun 2004 havaintokertaa lukuun ottamatta alle 10 mg/l ja keskipitoisuus on ollut samaa tasoa vertailualueen Jutkulanjoen kanssa. Humus 168

169 Sukevanjärvi vähentää myös hieman valuma-alueelta tulevaa humuskuormaa, mikä näkyy Tenetinjoessa hieman pienempänä väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoina. Tenetinjoessa väriluvun keskiarvo oli lähes sama kuin suurimmassa tulojoessa eli Raudanjoessa. Happamuus Sukevanjärveen laskevista virtavesistä happamimmat ovat Jutkulanjoki, Kohisevanpuro sekä Talasjoki. Raudanjoessa veden happamuus oli keskimäärin lähes sama kuin järvestä lähtevässä Tenetinjoessa. 169

170 Kokonaistyppi Tenetinjoessa kokonaistypen keskipitoisuus on hieman pienempi kuin Raudanjoessa, Talasjoessa ja Kohisevanpurossa. Erot ovat kuitenkin isompiin jokiin verrattuna pieniä, joten merkittävää kokonaistypen pidättymistä Sukevanjärveen ei ole todettavissa. Tenetinjoen kokonaistypen keskipitoisuus on samaa tasoa kuin vertailualueella Jutkulanjoessa. Kokonaisfosfori Tenetinjoen kokonaisfosforin keskipitoisuus on samaa tasoa Raudanjoessa, Talasjoessa, Kohisevanpurossa sekä Tenetinjoessa, joten fosforin pidättyminen Sukevanjärveen on vähäistä. Vertailualueella Jutkulanjoessa rehevyystaso on jonkin verran pienempi. 170

171 PALOSUO, TEERISUO, PIHLAJASUO, TURVESUO Sijainti Palosuo, Teerisuo, Pihlajasuo ja Turvesuo sekä Imuturve Oy:n Pihlajasuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Raudanjoen valuma-alueella (vesistöalue 4.585, peruskartat , 09). Palosuo sijaitsee Kajaanissa, muut tuotantoalueet Sonkajärvellä. Raudanjoen valuma-alueen koko on 410 km 2 ja järvisyys 4 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. 171

172 Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, oranssi=kosteikko, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 172

173 Kukkopuron valuma-alueen tuotantosuot Palosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Tuotanto alkoi 1977 Suurin tuotantopinta-ala Kuormittava ala ,5 ha 46 ha Kuivatusvedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kautta laskuojaa pitkin Kukkopuroon, joka laskee 13,4 km:n päässä Raudanjokeen. Raudanjoki laskee Sukevanjärveen noin 4 km:n päässä Kukkopuron laskukohdasta. Teerisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1979 Tuotanto alkoi 1984 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 44,0 ha 20,3 ha 23,0 ha Kuivatusvedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kautta laskuojaa pitkin Kukkopuroon, joka laskee noin 8 km:n päässä Raudanjokeen. Raudanjoki laskee Sukevanjärveen noin 4 km:n päässä Kukkopuron laskukohdasta. Pihlajapuron valuma-alueen tuotantosuot Pihlajasuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1978 Tuotanto alkoi 1981 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 250 ha 54,4 ha 129,5 ha Kuivatusvedet johdetaan roudattomana kautena haihdutus-imeytyskentälle, josta vesi johdetaan laskuojan kautta Pihlajapuroon. Talvella kuivatusvedet menevät kahden laskeutusaltaan kautta. Pihlajapuron laskukohdasta vesi virtaa Raudanjoessa noin 10,5 km:n matkan Sukevanjärveen. 173

174 Turvesuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 1977 Tuotanto alkoi 1980 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 64,5 ha 21,3 ha 24,8 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta laskuojaan, joka laskee noin 1,7 km:n päässä Pihlajapuroon. Pihlajapurossa vesi kulkee noin 2,5 km. Pihlajapuron laskukohdasta vesi virtaa Raudanjoessa noin 10,5 km:n matkan Sukevanjärveen. Virtaama ja näytteenoton edustavuus 2014 SYKEn ylläpitämän hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaamatilanteessa, lokakuun näyte lähellä keskivirtaamaa olleessa tilanteessa ja molemmat toukokuun näytteet kevätvalunnan aikaan. Teerisuon pintavalutuskentällä ja Pihlajasuon haihdutus-imeytyskentällä on käytössä mittakaivot, joista saadaan mitattua lähtevän veden virtaama. Pihlajasuolla lähteviä kaivoja on kaksi. Näiden lisäksi virtaama mitattiin Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 ja Pihlajapuron asemalla 2A siivikkomittauksin. Teerisuo l/s*km 2 Pihlajasuo l/s*km 2 Kukkopuro 1 l/s*km 2 Pihlajapuro 2A l/s*km 2 SYKE:n malli l/s*km ,9 10,5 10,1 7,6 20, ,6 33,8 12,7 24,2 4, ,8 42,1 27,3 13, ,5 28,4 47,0 36,7 49,6 Kukkopuron ja Pihlajapuron mittausten perusteella toukokuun näyte vuodelta 2014 on otettu jo kevätvalunnan jälkeen ja virtaama oli tuolloin lähellä keskivirtaamaa. Elokuun lopulla kenttämittausten perusteella oltiin lähempänä keskivirtaamaa kuin alivirtaamaa ja lokakuun lopulla näytteet otettiin ylivirtaamatilanteesta. Toukokuussa 2015 kevätvalunta ei ollut vielä ohitse ja näytteet otettiin myös kenttämittausten perusteella ylivirtaamatilanteessa. 174

175 Kukkopuron valuma-alue: Veden laatu Palosuo ja Teerisuo Kiintoaine Palosuon laskeutusaltaalta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli erittäin suuri kesäkuussa ja syyskuussa 2004 (230 ja 86 mg/l). Myös muina vuoden 2004 havaintokertoina pitoisuus oli selvästi kohonnut (11-24 mg/l). Muina tarkkailuvuosina havaintoajankohtien kiintoainepitoisuudet ovat olleet alle 10 mg/l (4-8,2 mg/l). Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on vaihdellut paljon (6-88 ), keskimäärin mineraaliaineksen märän on ollut noin kolmannes. Teerisuon laskeutusaltaalta lähtevässä vedessä suurimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin vuosina 2004 (3-27 mg/l) ja 2007 (10-17 mg/l) havaintokertoina. Vuoden 2011 havaintokertoina kiintoainepitoisuus lähtevässä vedessä oli alle 10 mg/l. Vuonna 2014 vesienkäsittely oli muuttunut pintavalutuskentälle ja vesistöhavaintokertoina kiintoainetta lähtevässä vedessä oli 3,3-6 mg/l. Teerisuon pintavalutuskentältä otettiin vuoden 2014 aikana 23 näytettä ympäri vuoden. Huhtikuussa kevättulvan aikaan lähtevän veden kiintoainepitoisuudet olivat korkeita (16-86 mg/l), avovesiaikaan touko-joulukuussa pitoisuus oli 1,2-19 mg/l, keskiarvo oli 6,6 mg/l. Huhtikuun näytteissä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta oli korkea (keskimäärin 69 ), mikä viittasi kunnostustöihin kentällä. Muina havaintokertoina mineraaliaineksen osuus oli selvästi pienempi, keskimäärin 19. Kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 45. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus on ollut pieni kaikkina havaintokertoina (alle 1-3 mg/l). Kukkopuron veden kiintoainepitoisuus on ollut alemmalla asemalla mg/l, keskimäärin 10 mg/l. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa. Tuolloin Palosuolta ja Teerisuolta lähtevässä kuivatusvedessä kiintoainepitoisuus oli selvästi pienempi, joten kiintoainekuormitusta on tullut runsaasti muualta valuma-alueelta. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut Kukkopuron asemalla 5 keskimäärin puolet, lokakuussa 2014 mineraaliaineksen osuus oli

176 Humus Palosuon laskeutusaltaan vedessä väriluku on vaihdellut välillä Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen keskiarvon 27 O 2 mg/l perusteella vesi on luokiteltavissa humuspitoiseksi. Suurimmat kemiallisen hapenkulutuksen määrät mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina. Teerisuon tuotantoalueelta lähtevä vesi on ollut selvästi humuspitoisempaa. Veden väriluku on ollut Pt mg/l ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l (keskiarvo 48 O 2 mg/l). Vesi on ollut lokakuun 2014 näytettä lukuun ottamatta voimakkaan humuspitoista. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun näytteissä veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi keskimäärin 9 O 2 mg/l Teerisuon pintavalutuskentällä. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 vesi on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta voimakkaan humuspitoista. Veden väriluku on ollut Pt mg/l (keskiarvo 320 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l (keskiarvo 44 O 2 mg/l). Humuspitoisuus on ollut siis keskimäärin samaa tasoa kuin Teerisuon kuivatusvedessä ja jonkin verran suurempi kuin Palosuolta lähtevässä vedessä. Kukkopuron veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat pääsääntöisesti Kukkopuron asemalla 5 hieman pienempiä kuin asemalla 1. Ero väriluvussa on ollut keskimäärin noin 30 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 6 O 2 mg/l. Vuoden 2007 havaintokertoina humuspitoisuus kuitenkin nousi jonkin verran asemien välillä. 176

177 Happamuus Palosuon laskeutusaltaan vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6-6,9), muutamana havaintokertana lievästi emäksistä (ph 7,1-7,3). Vesi oli happaminta lokakuun 2014 näytteessä. Teerisuon kuivatusveden suurempi humuspitoisuus verrattuna Palosuohon näkyy myös veden suurempana happamuutena. Yli puolilla havaintokerroista vesi on ollut hapanta tai erittäin hapanta (ph 4,6-5,9), kuutena havaintokertana lievästi hapanta (ph 6-6,6). Happaminta vesi oli syyskuun näytteessä 2004, jolloin myös kemiallinen hapenkulutus oli suurin. Kukkopuron asemalla 1 vesi on ollut pääosin erittäin hapanta (ph 4,3-4,9), muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,3-5,5). Kukkopuron veden happamuus vähenee keskimäärin lähes yhden ph yksikön asemien 1 ja 5 välillä. Syyskuussa 2004 veden happamuus oli havaintokertojen suurin (ph 4,8), muina havaintokertoina vesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5,1-6,5). 177

178 Typen yhdisteet Kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut Palosuon laskeutusaltaan vedessä pääosin välillä µg/l, mutta vuoden 2004 havaintokertoina todettiin myös selvästi suurempia pitoisuuksia ( µg/l). Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 39. Vuoden 2004 havaintokertoina ammoniumtypen pitoisuudet olivat nitraattitypen pitoisuuksia suurempia, mutta vuoden 2014 havaintokertoina tuotannon vähenemisen seurauksena nitraattitypen pitoisuus ollut suurempi. Teerisuon kuivatusvedessä kokonaistypen pitoisuusvaihtelu ( µg/l) on ollut pienempää kuin Palosuolla. Tuotantoalueelta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut Teerisuolla keskimäärin 200 µg/l Palosuota pienempi. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pääasiassa Teerisuolla Palosuota pienempi, mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin vain 12. Ajoittain Teerisuoltakin on mitattu kohonneita mineraalitypen pitoisuuksia, esimerkiksi lokakuussa 2014 nitraattitypen pitoisuus kentältä lähtevässä vedessä oli 400 µg/l ja ammoniumtypen 300 µg/l. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina nitraattitypen pitoisuusreduktio Teerisuon pintavalutuskentällä oli keskimäärin 46, ammoniumtypen 35, mutta kokonaistypen pitoisuus lisääntyi keskimäärin 7. Kukkopuron ylemmällä asemalla 1 kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut melko paljon ( µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin syyskuussa Keskipitoisuus 700 µg/l on noin puolet pienempi verrattuna Palosuon ja Teerisuonkokonaistypen keskipitoisuuksiin. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pieniä ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä keskimäärin vain 4. Kokonaistypen pitoisuus on pääsääntöisesti noussut Kukkopurossa asemien 1 ja 5 välillä, ero on ollut keskimäärin 100 µg/l. Pääosan noususta selittää nitraattityppi, jonka pitoisuus on noussut keskimäärin noin 60 µg/l asemien välillä. Muutokset puroveden ammoniumtypen pitoisuudessa ovat olleet vähäisiä. 178

179 Fosforin yhdisteet Palosuon kuivatusvedessä kokonaisfosforin pitoisuudet olivat vuoden 2004 havaintokertoina suuria (46-83 µg/l) ja vesi oli tuolloin luokiteltavissa erittäin reheväksi. Suuret kokonaisfosforin pitoisuudet liittyivät korkeisiin kiintoainepitoisuuksiin, joka näki myös selvästi kohonneina kokonaisfosforin pitoisuuksina. Muina tarkkailuvuosina kiintoainepitoisuudet ovat olleet havaintokertoina selvästi pienempiä ja kokonaisfosforin pitoisuus välillä µg/l. Vesi on ollut luokiteltavissa lievästi reheväksi-reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin kolmannes. Teerisuon kuivatusvedessä rehevyystaso on jonkin verran Palosuota suurempi. Jos jätetään huomioimatta vuoden 2004 havaintokertojen tulokset, on Teerisuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus ollut µg/l (keskipitoisuus 47 µg/l) ja vesi on luokiteltavissa reheväksi-erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Teerisuolta lähtevässä vedessä keskimäärin 4 µg/l suurempi kuin Palosuolla. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina kokonaisfosforin pitoisuusreduktio Teerisuon pintavalutuskentällä oli keskimäärin 18 ja fosfaattifosforin 13. Kukkopuron asemalla 1 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut µg/l ja vesi on ollut kaikkina havaintokertoina ollut luokiteltavissa lievästi reheväksi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 9 µg/l, joten keskimäärin noin puolet kokonaisfosforista on ollut fosfaattifosforia. Kukkopuron veden rehevyystaso nousee selvästi asemien 1 ja 5 välillä. Kokonaisfosforin keskipitoisuus kaksinkertaistuu ja asemalla 5 vesi on rehevää, muutaman havaintokertana jopa erittäin rehevää. Suurin kokonaisfosforin pitoisuus 88 µg/l Kukkopuron asemalla 5 todettiin syyskuussa 2014 ylivirtaaman aikaan. Tuolloin Palosuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli 25 µg/l ja Teerisuolta lähtevässä vedessä 35 µg/l, joten valumaalueelta on tullut muualta kuin tuotantosoilta melko suurta fosforikuormitusta. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on noussut keskimäärin vain 4 µg/l Kukkopurossa asemien 1 ja 5 välillä, joten pääosa fosforipitoisuuden noususta liittynee kiintoaineeseen sitoutuneeseen kokonaisfosforiin. 179

180 Pihlajapuron valuma-alue: Veden laatu Pihlajasuo ja Turvesuo Kiintoaine Pihlajasuon kuivatusvedet johdetaan roudattomana aikana haihdutus-imeytyskentälle, josta vesi johdetaan Pihlajapuroon laskevaan ojaan kahden mittapatokaivon kautta. Näytteen kentältä on otettu molemmista kaivoista ja tässä yhteenvedossa käsitellään kahden kaivon keskiarvoja. Näytteenotto haihdutusimeytyskentältä alkoi vuonna 2011.Pihlasuon laskeutusaltaan vedessä kiintoainepitoisuus oli vuoden 2004 ja 2007 havaintokertoina 5-17 mg/l. Suurin lähtevän veden kiintoainepitoisuus pitoisuus (keskiarvona 22 mg/l) vesistöhavaintokertoina mitattiin toukokuussa Muina havaintokertoina haihdutusimeytyskentällä kiintoainepitoisuus on ollut 1,3-6,5 mg/l. Vuoden 2014 aikana Pihlajasuolta otettiin roudattomana kautena yhteensä 18 kuormitusnäytettä. Näissä näytteissä lähtevän veden kiintoaineen keskipitoisuus oli keskimäärin noin 4 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio haihdutus-imeytyskentällä keskimäärin 59. Turvesuon kuivatusvedet johdetaan laskuojaan kahden laskeutusaltaan kautta. Tässä tarkastelussa käsitellään näiden kahden altaan vedenlaadun keskiarvoa. Turvesuon altailla suurimmat veden kiintoainepitoisuudet mitattiin vuosien 2004 ja 2007 havaintokertoina ( mg/l, keskiarvo 34 mg/l). Vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina mitatut kiintoainepitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä (3-11 mg/l). Turvesuon kuivatusvedessä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet ja suurimman pitoisuuden aikana vuonna Pihlajapuron asemalla 2A, joka sijaitsee turvetuotantoalueiden alapuolella, veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 3-28 mg/l, keskiarvo 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut noin puolet. Suurin pitoisuus mitattiin toukokuussa 2011, jolloin turvetuotantoalueiden kuivatusvesissä kiintoainepitoisuudet olivat myös kohonneet (18-22 mg/l), mutta eivät yhtä suuria kuin Pihlajapurossa. Valuma-alueella on maatalousalueita, joilta tulee myös kiintoainekuormitusta ylivirtaamatilanteissa. Esimerkiksi lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan turvetuotantoalueilla lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli 4-5 mg/l ja Pihlajapurossa pitoisuus oli 12 mg/l. 180

181 Humus Pihlajasuon turvetuotantoalueelta lähtevä vesi on ollut pääsääntöisesti voimakkaan humuspitoista (väriluku Pt mg/l, kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Suurin humuspitoisuus mitattiin heinäkuu 2007 näytteessä. Veden kemiallinen hapenkulutus lisääntyi keskimäärin 8 O 2 mg/l haihdutus-imeytyskentällä vuoden 2014 kuormitustarkkailunäytteissä. Turvesuon kuivatusvedessä humuspitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina hieman pienempi kuin Pihlajasuon. Ero on ollut väriluvussa keskimäärin noin 100 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 8 O 2 mg/l. Turvesuon vesi on ollut pääsääntöisesti humuspitoista, heinäkuussa 2007 vesi oli voimakkaan humuspitoista. Pihlajapurossa sekä veden väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat pääsääntöisesti hieman suurempia kuin Pihlajasuon ja Turvesuon kuivatusvesissä. Väriluku oli välillä Pt mg/l (keskiarvo 340 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l (keskiarvo 39 O 2 mg/l). Vesi oli luokiteltavissa selkeästi voimakkaan humuspitoiseksi. 181

182 Happamuus Pihlajasuolta lähtevä vesi on ollut pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6,1-6,8). Muutamana havaintokertana vesi on ollut joko hapanta tai lievästi emäksistä. Turvesuolla lähtevä kuivatusvesi on ollut hieman happamampaa kuin Pihlajasuolla, ero on ollut keskimäärin 0,3 ph yksikköä. Vesi on ollut muutamana havaintokertana hapanta (ph 5,1-5,9), muina lievästi hapanta (ph 6-6,8). Eri Pihlajasuohon on sikäli mielenkiintoinen, että Pihlajasuolla veden kemiallinen hapenkulutus on ollut suurempi, mikä usein näkyy suurempana happamuutena. Pihlajapurossa tuotantosoiden vesiä suurempi humuspitoisuus on näkynyt myös hieman suurempana happamuutena. Pihlajapurossa vesi on ollut erittäin hapanta-lievästi hapanta (ph 4,9-6,9), keskimäärin happamuus on ollut ph 6,0.Suurin happamuus mitattiin syyskuussa 2004 kaikilla asemilla. 182

183 Typen yhdisteet Pihlajasuolta lähtevän veden kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä µg/l, keskipitoisuus on ollut vesistöhavaintokertoina noin 1300 µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuussa Ammoniumtypen pitoisuudet ovat olleet melko suuria ennen haihdutusimeytyskentän käyttöä ( maks. 500 µg/l), kentältä lähtevässä vedessä vuosina 2011 ja 2014 selvästi pienempiä (maks 78 µg/l). Nitraattitypen pitoisuus on ollut eri tarkkailuvuosina melko tasainen, keskimäärin noin 200 µg/l. Vuoden 2014 kuormitusnäytteissä ammoniumtypen pitoisuusreduktio oli keskimäärin 89, nitraattitypen 52 ja kokonaistypen 16. Turvesuon laskeutusaltaalta mitattiin syyskuussa 2004 selvästi suurin kokonaistypen pitoisuus 5400 µg/l, muina havaintokertoina se on ollut pääsääntöisesti alle 1000 µg/l. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin 100 µg/l pienempi kuin Pihlajasuolta lähtevässä vedessä. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut Turvesuolla keskimärin 22, ja mineraalitypestä noin kaksi kolmasosaa on ollut nitraattityppeä. Pihlajapuron asemalla 2A veden kokonaistypen pitoisuus on ollut välillä µg/l. Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2004 havaintokertoina. Kokonaistypen keskipitoisuus on ollut hieman pienempi kuin turvetuotantoalueiden vedessä, mutta useana havaintokertana hyvin samaa tasoa. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 16 ja 71 mineraalitypestä on ollut nitraattityppeä. 183

184 Fosforin yhdisteet Pihlajasuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus on ollut µg/l ja keskipitoisuuden 37 µg/l perusteella vesi on ollut luokiteltavissa reheväksi. Pitoisuuksissa on havaittavissa pieneneminen haihdutus-imeytyskentän käynnistymisen jälkeen ja useina havaintokertoina vesi on ollut lievästi rehevää. Vuoden 2014 kuormitusaineistossa kokonaisfosforin pitoisuusreduktio oli keskimäärin 17 ja lähtevä vesi keskimäärin rehevää. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26 ja pitoisuusreduktio kuormitustarkkailuaineistossa 14. Turvesuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat kohonneiden kiintoainepitoisuuksien myötä suurempia tarkkailuvuosina 2004 ja 2007 ( µg/l) kuin vuosina 2011 ja 2014 (16-31 µg/l). Viimeisinä tarkkailuvuosina vesi on ollut luokiteltavissa pääosin vain lievästi reheväksi, kun se aiemmin oli erittäin rehevää. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut samalla tasolla kuin Pihlajasuolta lähtevässä vedessä ja osuus kokonaisfosforista noin kolmannes. Pihlajapurossa veden kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin suuri kesäkuussa 2004 (160 µg/l), muina havaintokertoina µg/l. Keskimäärin vesi on ollut rehevää. Rehevyystaso on tarkkailuvuosina 2011 ja 2014 ollut hieman suurempi kuin Pihlajasuolta ja Turvesuolta lähtevässä vedessä. Fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut 5 µg/l suurempi kuin turvetuotantoaluilta lähtevässä vedessä. 184

185 Raudanjoki: Veden laatu Kiintoaine Raudanjoen asemalla 4B, joka sijaitsee Pihlajapuron ja Kukkopuron yläpuolella, veden kiintoainepitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina pieni (2-4 mg/l). Raudanjoen asemalla 5C, joka sijaitsee Raudanjoen laskukohdassa Sukevanjärveen, veden kiintoainepitoisuus on ollut jokaisena havaintokertana suurempi kuin asemalla 4B. Ero on ollut keskimäärin 4 mg/l, suurimmillaan kesäkuussa mg/l. Havaintoajankohtina, jolloin pitoisuus on kohonnut Raudanjoessa, on kohoaminen todettavissa myös Raudanjokeen laskevissa Pihlajapurossa ja Kukkopurossa. Poikkeuksen muodostaa vain syyskuun näyte 2004, jolloin Raudanjoessa todettiin suurin pitoisuusmuutos, mutta sivupuroissa kiintoainepitoisuus oli pieni. Mikäli verrataan SYKE:n VEMALA mallin arviota Raudanjoen aseman 5C kiintoainemäärästä vuonna 2014 (noin 800 t) Raudanjoen valuma-alueen tuotantosoiden kuormitusarvioon (kuormitustaulukko luvussa 3), oli Raudanjoen tuotantoalueiden kiintoainekuormitus noin 2 aseman 5C kiintoainemäärästä. 185

186 Humus Raudanjoen asemalla 4B veden väriluku on ollut havaintokertoina Pt mg/l (keskiarvo 210 Pt mg/l) ja kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l (keskiarvo 27 O 2 mg/l). Useimpina havaintokertoina vesi on ollut luokiteltavissa humuspitoiseksi. Vuoden 2004 sadekesänä jokiveden humuspitoisuus oli tavanomaista suurempi ja tuolloin vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Raudanjoen veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat lisääntyneet kaikkina havaintokertoina asemien 4B ja 5C välillä. Usein muutos ei ole ollut kovin suuri (väriluvussa keskimäärin 30 Pt mg/l ja kemiallisessa hapenkulutuksessa 5 O 2 mg/l), mutta muutamina havaintokertoina muutos on ollut kohtalaisen suuri. Esimerkiksi elokuussa 2011 veden kemiallinen hapenkulutus nousi 15 O 2 mg/l. Usein humuspitoisuuden nousu liittyy valuman kasvuun Raudanjoen alaosalla, mutta tuolloin oltiin Jutkulanjoessa tehtyjen virtaamamittausten perusteella lähellä keskivirtaamatilannetta. 186

187 Happamuus Raudanjoen asemalla 4B veden happamuuden muutokset ovat olleet tarkkailuajankohtina melko vähäisiä. Syyskuussa 2004 vesi oli happaminta (ph 5,2), muina havaintokertoina ph on ollut välillä 5,5-6,4 eli vesi on hapanta-lievästi hapanta. Jokiveden happamuus lisääntyy humuspitoisuuden lisääntyessä ylivirtaamatilanteissa sekä lumien sulamisvesien myötä keväällä. Veden happamuuden muutos Raudanjoessa asemien 4B ja 5C välillä on ollut enimmäkseen vähäistä. Asemalla 5C humuspitoisuus on hieman suurempi, minkä takia veden happamuus on ollut keskimäärin 0,1 ph-yksikköä suurempi. Suurimmillaan happamuus on lisääntynyt 0,5 ph-yksikköä esimerkiksi toukokuussa Syyskuussa 2007 Kukkopuron vesi oli lähellä neutraalia ja Pihlajapuron lievästi hapanta, ja tällöin veden happamuus laski 0,3 phyksikköä Raudanjoen asemien välillä. 187

188 Typen yhdisteet Veden kokonaistyppipitoisuus on ollut Raudanjoen asemalla 4B välillä µg/l (keskiarvo 575 µg/l). Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin 7. Suurin nitraatitypen pitoisuus 66 µg/l mitattiin lokakuussa 2014 ja suurin ammoniumtypen pitoisuus 39 µg/l syyskuussa Raudanjoen veden kokonaistyppipitoisuus on noussut pääsääntöisesti asemien 4B ja 5C välillä, ero on ollut keskimäärin 170 µg/l. Suurin pitoisuusnousu todettiin lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa, jolloin asemalla 5B kokonaistypen pitoisuus oli 720 µg/l suurempi kuin asemalla 4C. Tuolloin Pihlajapuron ja Kukkopuron veden kokonaistyppipitoisuus oli samaa tasoa kuin asemalla 5B. Pääosa pitoisuusnoususta (400 µg/l) johtui nitraattitypestä. Keskimäärin nitraattitypen pitoisuus on ollut asemalla 5C noin 50 µg/l suurempi. Ammoniumtypessä pitoisuusmuutokset ovat olleet vähäisiä. SYKE:n VEMALA mallin antama arvio Raudanjoen aseman 5C kokonaistyppimäärästä vuonna 2014 on 111 t. Turvetuotannon yhteenlaskettu kokonaistyppikuormitus on vuonna arvioitu olevan noin 3 t (luku 3), joten turvetuotannon osuus aseman 5C kokonaistyppiainemäärästä on näiden laskelmien perusteella noin

189 Fosforin yhdisteet Veden kokonaisfosforipitoisuus Raudanjoen asemalla 2B on ollut µg/l. Keskipitoisuuden 30 µg/l perusteella vesi on luokiteltavissa pääsoin lievästi reheväksi, ajoittain reheväksi. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut usein alle määritysrajan 5 µg/l, muina havaintokertoina 6-11 µg/l. Raudanjoen veden rehevyystaso nousi pääsääntöisesti asemien 4B ja 5C välillä. Pitoisuusnousu oli keskimäärin 7 µg/l ja sen perusteella Raudanjoki on laskukohdassaan Sukevanjärveen luokiteltavissa reheväksi. Muutamana ajankohtana pitoisuusnousu on ollut selvästi suurempi, esimerkiksi elokuussa ja lokakuussa Näinä ajankohtina fosforipitoisuus on kaksinkertaistunut asemien välillä ja asema 5C on ollut luokiteltavissa erittäin reheväksi. Elokuussa Kukkopuron ja Pihlajapuron kokonaisfosforipitoisuus oli pienempi kuin Raudanjoen asemalla 4B, lokakuussa Kukkopurossa kokonaisfosforipitoisuus oli suurempi. Fosfaattifosforin keskipitoisuus oli asemalla 5C noin 4 µg/l suurempi. SYKE:n VEMALA mallin laskelmien perusteella Raudanjoen asemalla 5C kokonaisfosforin ainevirtaama oli vuonna 2014 noin 5,5 t. Turvetuotannon kokonaisfosforikuormitus on laskelmien perusteella arvioitu olleen 83 kg eli noin 1 Raudanjoen fosforimäärästä. 189

190 HIRSISUO, RUOKOSUO, PITKÄSUO, PAPPILANSUO Sijainti Hirsisuo, Ruokosuo, Pitkäsuo ja Pappilansuo sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueen Sonkajärven reitin valuma-alueella ja siellä Talasjoen valuma-alueella (vesistöalue 4.586, peruskartat , ). Hirsisuo sijaitsee Kajaanissa ja Ruokosuo, Pitkäsuo sekä Pappilansuo Sonkajärvellä. Talasjoen valuma-alueen koko on 95 km 2 ja järvisyys 3 (Ekholm 1993). Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneita asemia. 190

191 Yllä olevassa kuvassa on vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=suo/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 191

192 Pyöreenjoen valuma-alue Hirsisuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa ,8 ha 61,3 ha Kuivatusvedet johdetaan kahteen laskeutusaltaaseen. Eteläinen laskeutusallas 1 laskee laskuojaa myöten noin 2 km:n päässä olevaan Ahveroiseen. Pohjoisella laskeutusaltaalla on sama matka Ahveroiseen Hirsipuroa myöten. Ahveroisesta vesi kulkeutuu noin kilometrin päässä olevaan Lika- Pyöreeseen ja sieltä noin 8,5 km:n päässä kulkevaan Talasjokeen. Pöyreenjoen laskukohdasta noin 0,6 km:n päässä Talasjoki laskee Sukevanjärveen. Matka Hirsisuolta Sukevanjärveen on kokonaisuudessaan noin 12,5 km. Vuonna 2015 aloitettiin Hirsisuon kuivatusvesien johtaminen pintavalutuskentälle. Ruokosuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Uudelleenkunnostus aloitettiin 2010 Tuotanto aloitettiin 2011 Tuotannossa ha Ruokosuolla on aiemmin tuotettu turvetta 35 ha:n alueella. Turvetuotanto loppui vuonna Vapo Oy sai luvan turvetuotannon uudelleen aloittamiseen vuonna 2008 ja samalla turvetuotantoon tuli lisäalueita. Ruokosuon kuivatusvedet käsitellään pintavalutuskentällä, josta vedet johdetaan laskuojan kautta Pyöreenjokeen, josta edelleen Talasjoen kautta Sukevanjärveen. Matkaa Ruokosuon pintavalutuskentältä Sukevanjärveen Pyöreenjokea pitkin on noin 4 km. Talasjoen valuma-alue Pappilansuo: Tuotanopinta-alat ja vesien johtaminen Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 46,5 ha 49,8 ha Kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaaseen, jossa on tuotantoaikaan ollut käytössä vesien kemiallinen käsittely. Kemiallinen käsittely aloitettiin uudestaan toukokuussa Laskeutusaltaasta vedet johdetaan Pappilanpuroon, joka laskee noin 2,7 km:n päässä Talasjokeen. Valuma-aluekarttojen mukaan Pappilansuo kuuluisi Sukevanjärven alueeseen (4.584), mutta vedet kulkeutuvat Talasjoen valuma-alueelle. Pappilanpuron laskukohdasta vesi kulkeutuu Talasjoen mukana noin 700 m:n matkan Sukevanjärveen. 192

193 Pitkäsuo: Tuotantopinta-alat ja vesien johtaminen Kunnostus alkoi 2005 Tuotanto alkoi 2007 Tuotannossa 2014 Kuormittava ala 24,1 ha 24,1 ha Kuivatusvedet johdetaan roudattomana kautena pintavalutuskentälle. Sieltä vedet kulkeutuvat laskuojaa myöden Talasjokeen ja edelleen Sukevanjärveen. Matkaa pintavalutuskentältä Sukevanjärveen on Talasjokea pitkin hieman vajaa 7 km. Virtaama ja näytteenoton edustavuus SYKE:n hydrologisen mallin perusteella elokuun näyte otettiin alivirtaaman aikaan, mutta muut näytteet ylivirtaaman aikaan. Osalla virta-asemista mitattiin virtaamia siivikoimalla. Hirsipuron asema 1 sijaitsee aivan valuma-alueen latvalla, joten se ei ole hyvä vertailukohta koko vesistöaluetta ajatellen. Muilla asemilla tehdyt virtaamamittaukset antoivat samansuuntaisen kuvan havaintoajankohtien virtaamista kuin SYKE:n hydrologinen malli. Hirsipuro l/s*km 2 Pyöreenjoki 1 l/s*km 2 Talasjoki 0 l/s*km 2 Jutkulanjoki 1 l/s*km 2 Kohisevanp 2 l/s*km 2 SYKE l/s*km ,4 25,3 16,2 18,4 22, ,4 7,9 5,4 14,5 4, ,0 24,9 25, ,1 30,6 41,8 193

194 Pyöreenjoen valuma-alue: Veden laatu Hirsisuo ja Ruokosuo Kiintoaine Hirsisuon eteläisemmällä laskeutusaltaalla veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut melko paljon (5-33 mg/l, keskiarvo 10 mg/l). Suurimmat pitoisuudet mitattiin vuoden 2014 havaintokertoina, ja myös elokuun 2011 havaintokertana kiintoaineen pitoisuus oli jonkin verran kohonnut. Kiintoaineesta keskimäärin 27 on ollut mineraaliainesta. Hirsisuon laskeutusallas toimi vuoteen 2013 asti Pohjois-Savon tarkkailuohjelmassa päästötarkkailuasemana, jossa oli intensiivinen näytteenotto, mutta vuonna 2014 tarkkailu siirrettiin Ruokosuolle. Ruokosuon päästötarkkailu aloitettiin vuonna Pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli muutamana havaintokertana melko suuri (elokuu mg/l ja lokakuu mg/l), muina virtavesihavaintokertoina pitoisuus on ollut alle 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin 25. Ruokosuon pintavalutuskentältä otettiin vuoden 2014 aikana 20 näytettä. Pintavalutuskentälle tulevassa vedessä kiintoainepitoisuus oli suuri ( mg/l, keskiarvo 154 mg/l). Kenttä pidätti kiintoainetta tehokkaasti (pitoisuusreduktio keskimäärin 86 ), mutta lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus etenkin keväällä oli suuri (maks 130 mg/l, keskiarvo 19 mg/l). Kesällä ja alkusyksyllä lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli alle 10 mg/l. Hirsipurossa Hirsisuon yläpuolella veden kiintoainepitoisuus on ollut kaikkina havaintokertoina pieni (alle 1-6 mg/l). Aseman valuma-alue on alle 1 km 2, joten vesimäärät ovat olleet pääsääntöisesti vähäisiä. Pyöreenjoen asema 0 sijaitsee Ruokosuon laskuojan yläpuolella. Aseman yläpuolella on Hirsisuon tuotantoalue, mutta sen vaikutusta Pyöreenjokeen vähentää kaksi järviallasta Hirsisuon alapuolella. Veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran koholla (4,6-13 mg/l, keskiarvo 7,8 mg/l). Korkeimmat kiintoainepitoisuudet on mitattu tilanteissa, jolloin Hirsisuon laskeutusaltaan veden kiintoainepitoisuus on ollut jonkin verran pienempi viitaten siihen, että kohtalaista kiintoainekuormitusta tulee myös muualta valuma-alueelta. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin kolmasosa. 194

195 Pyöreenjoen asema 1 sijaitsee heti Ruokosuon laskuojan alapuolella. Useimpina havaintokertoina kiintoainepitoisuuden muutos asemien 0 ja 1 välillä oli vähäinen, sillä Ruokosuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin Pyöreenjoen asemalla 0. Poikkeuksen teki lokakuun 2014 havaintokerta ylivirtaaman aikaan, jolloin Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kiintoainepitoisuus oli 36 mg/l ja Pyöreenjoessa veden kiintoainepitoisuus nousi 5 mg/l. Pyöareenjoen asema 2 sijaitsee lähellä jokiuoman yhtymistä Talasjokeen. Asemien 1 ja 2 välillä maatalousmaan osuus lisääntyy, mikä selittänee kiintoaineen lievän pitoisuuden nousun. Kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 3 mg/l ja suurimmillaan 5 mg/l suurempi asemalla 2. Mineraaliaineksen määrä kiintoaineesta kasvaa myös asemien välillä, ja se on ollut noin puolet asemalla 2. Humus Hirsisuon kuivatusveden kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut jonkin verran havaintoajankohtien välillä (17-58 O 2 mg/l). Keskiarvo 31 O 2 mg/l perusteella vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Ruokosuolta lähtevässä vedessä veden kemiallinen hapenkulutus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä. Ero on ollut vuoden 2011 ja virtahavaintokertoina keskimäärin 27 O 2 mg/l. Pitoisuuseroa näiden kahden tuotantoalueen välillä nostaa erityisesti erittäin suuret kemiallisen hapenkulutuksen määrät vuoden

196 toukokuun ja elokuun havaintokertoina ( O 2 mg/l). Koko vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Ruokosuolta lähtevä vesi oli myös keskimäärin voimakkaan humuspitoista ja veden kemiallinen hapenkulutus nousi keskimäärin 40 pintavalutuskentällä. Hirsipuron vesi asemalla 1 oli jokaisena havaintokertana voimakkaan humuspitoista (kemiallinen hapenkulutus O 2 mg/l). Veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin noin 20 O 2 mg/l suurempi kuin Hirsisuon kuormitusaseman vedessä. Veden väriluku oli keskimäärin noin 360 Pt mg/l. Pyöreenjoen asemalla 0 veden väriluku oli lähes 100 Pt mg/l pienempi kuin Hirsipurossa ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta ero oli keskimäärin 21 O 2 mg/l. Asemalla 0 vesi on ollut edelleen kuitenkin pääsääntöisesti voimakkaan humuspitoista, ajoittain humuspitoista. Pyöreenjoen veden humuspitoisuus kasvaa hieman Ruokosuon laskuojan kohdalla. Väriluku nousee vain hieman, keskimäärin 10 Pt mg/l ja enimmillään 30 Pt mg/l asemien 0 ja 1 välillä. Kemiallisessa hapenkulutuksessa nousu on ollut keskimäärin 3 O 2 mg/l, enimmillään 7 O 2 mg/l elokuun havaintokertana Jokiveden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen muutokset ovat olleet vähäisiä Pyöreenjoessa asemien 1 ja 2 välillä. Happamuus Hirsisuon kuivatusvesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5,6-6,5). Veden happamuus on noudatellut veden humuspitoisuutta, suurimpien humuspitoisuuksien aikana veden happamuus on ollut alle ph 6,0. Ruokosuo pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut happamampaa kuin Hirsisuolta lähtevä vesi (ph 4,6-5,7). Humuspitoisuuden lisääntyminen pintavalutuskentällä on lisännyt myös veden happamuutta. Hirsipuron vesi on ollut erittäin hapanta-hapanta (ph 4,3-5,4).Kuormitusasemien tavoin humuspitoisuuden kasvu Hirsipurossa on aina lisännyt veden happamuutta. Pyöreenjoen asemalla 0 veden happamuus on jonkin verran pienempi kuin Hirsipurossa johtuen jonkin verran pienemmästä humuspitoisuudesta. Vesi on ollut kaikkina havaintokertoina hapanta (ph 5,3-5,9). Pöyreenjoen veden happamuus lisääntyy hyvin lievästi asemien 0 ja 1 välillä, ero on ollut pääsääntöisesti 0,1 ph-yksikköä. Tämä johtuu pääosin Ruokosuon asemaa 0 happamammasta kuivatusvedestä, joka tulee asemien 0 ja 1 väliin. 196

197 Pyöreenjoen veden happamuus on vähentynyt hieman asemien 1 ja 2 välillä. Ero on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä. Vesi on edelleen ollut luokiteltavissa asemalla 2 happamaksi (ph 5,4-6,0). Typen yhdisteet Hirsisuon laskeutusaltaan vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l, keskipitoisuus on ollut noin 1500 µg/l. Suurimmat pitoisuudet on mitattu ylivirtaaman aikaan. Kokonaistypestä keskimäärin 40 on ollut mineraalityppeä, josta pääosa ammoniumtyppeä. Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut välillä µg/l vuosien 2011 ja 2014 virtavesihavaintokertoina. Keskipitoisuus noin 1500 µg/l on hieman suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä vastaavina havaintoajankohtina. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on vain 13 ja nitraattitypen osuus mineraalitypestä on suurempi kuin ammoniumtypen. Vuoden 2014 päästötarkkailuaineistossa kokonaistypen pitoisuusreduktio oli keskimäärin hyvä, 40 ja nitraattitypen 53 sekä ammoniumtypen 72. Hirsipuron vedessä kokonaistypen keskipitoisuus on ollut noin µg/l pienempi kuin Hirsisuon ja Ruokosuon kuivatusvedessä. Kokonaistypen pitoisuus on ollut välillä µg/l. Mineraalitypen pitoisuudet ovat olleet erittäin pieniä. Järvialtaat vaikuttavat vähentävän jonkin verran Pyöreenjoen veden typpipitoisuuksia. Asemalla 0 veden kokonaistypen pitoisuus on ollut vuosien 2011 ja 2014 havaintokertoina µg/l, mikä on noin 350 µg/l pienempi kuin Hirsipurossa. Mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat pieniä, mutta hieman suurempia kuin Hiripurossa. Ruokosuon vaikutus Pyöreenjoessa on näkynyt lievänä kokonaistypen pitoisuusnousuna asemien 0 ja 1 välillä. Ero on ollut keskimäärin 70 µg/l. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa nitraattitypen pitoisuus nousi 45 µg/l ja ammoniumtypen noin 30 µg/l asemien välillä, muina havaintokertoina muutokset ovat olleet hyvin pieniä. Pyöreenjoen veden kokonaistypen pitoisuus on noussut hieman myös asemien 1 ja 2 välillä vuosien 2011 ja 2014 virtahavaintokertoina, Pitoisuusmuutos on ollut keskimäärin 50 µg/l. Lokakuun havaintokerralla mineraalitypen pitoisuudet nousivat muutamia kymmeniä µg/l asemien välillä, mutta muuten pitoisuusmuutokset ovat olleet vähäisiä. 197

198 Fosforin yhdisteet Hirsisuon kuivatusvedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut kiintoainepitoisuuden mukaan. Kun kiintoainepitoisuus on ollut alle 10 mg/l, on kokonaisfosforipitoisuus ollut alle 30 µg/l, mikä on tyypillistä lievästi rehevälle vedelle. Kiintoainepitoisuuden noustua yli 10 mg/l on kokonaisfosforipitoisuus noussut, suurin pitoisuus 69 µg/l mitattiin elokuussa 2011, jolloin kiintoainetta oli 15 mg/l. Kokonaisfosforista keskimäärin kolmannes on ollut fosfaattifosforia. Ruokosuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin suuri ( µg/l) toukokuussa ja elokuussa Muina virtavesihavaintokertoina veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut µg/l ja vesi on luokiteltavissa keskimäärin erittäin reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 28. Vuoden 2014 päästötarkkailussa Ruokosuolta lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut 80 µg/l. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä oli keskimäärin 46. Kentälle tulevassa vedessä fosfaattifosforin pitoisuus oli useana havaintokertana alle määritysrajan 5 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuus nousi hieman kentällä, lähtevässä vedessä keskipitoisuus oli 8 µg/l. Hirsipuron vedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut melko paljon (24-79 µg/l). Suurimmat pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti sateisena kesänä Pitoisuustaso on ollut pääsääntöisesti hieman suurempi kuin Hirsisuon kuivatusvedessä, mutta selvästi pienempi kuin Ruokosuolta lähtevässä vedessä. Kokonaisfosforista keskimäärin noin puolet on ollut fosfaattifosforia eli fosfaattifosforipitoisuus on Hirsipurossa selvästi suurempi kuin Hirsisuolta lähtevässä vedessä ja samaa tasoa kuin Ruokosuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä. Pyöreenjoen asemalla 0 veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli vuoden 2011 ja havaintokertoina välillä µg/l. Kokonaisfosforin keskipitoisuus oli sama kuin Hirsipurossa vastaavina havaintokertoina, vaikka vaihtelu oli melko suurta ja asemalla 0 pitoisuus oli välillä selvästi suurempi ja välillä pienempi kuin Hirsipurossa. Keskipitoisuuden perusteella vesi on luokiteltavissa reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus on ollut asemalla 0 useana havaintokertana alle määritysrajan 5 µg/l ja suurin pitoisuus vain 9 µg/l. Pyöreenjoen veden kokonaisfosforipitoisuuden muutos asemien 0 ja 1 välillä on ollut vähäinen huolimatta siitä, että Ruokosuon lähtevässä vedessä kokonaisfosforin 198

199 keskipitoisuus on lähes kolminkertainen. Suurin pitoisuusnousu 4 µg/l todettiin lokakuun 2014 ylivirtaaman aikaan. Muutos fosfaattifosforin pitoisuudessa on ollut myös vähäinen. Pyöreenjoen asemien 1 ja 2 välillä tapahtuu sen sijaan selvä rehevyystason muutos. Joinain havaintokertoina, kuten lokakuussa 2011 ja toukokuussa 2015 kokonaisfosforipitoisuus on molemmilla asemilla lähes sama, mutta ylivirtaamatilanteissa kuten elokuussa ja lokakuussa 2014 pitoisuus nousee selvästi asemien välillä. Keskimäärin pitoisuusnousu on ollut 17 µg/l. Asema 2 on useimmiten ollut luokiteltavissa aseman 1 tavoin reheväksi. Myös fosfaattifosforin pitoisuus on noussut hieman Pyöreenjoessa asemien 1 ja 2 välillä, keskimäärin 5 µg/l. Talasjoen valuma-alue: Veden laatu Pappilansuo ja Pitkäsuo Kiintoaine Pitkäsuon kuormitustarkkailu alkoi vuonna Suurimmat kiintoainepitoisuudet pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä virtahavaintokertoina (11 mg/l ja 18 mg/l) mitattiin toukokuussa ja heinäkuussa 2007 ja myös toukokuussa 2015 kiintoainepitoisuus oli 11 mg/l. Muina havaintokertoina kiintoaineen pitoisuus on ollut lähtevässä vedessä alle 10 mg/l. Mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet. Vuonna 2014 Pitkäsuolta otettiin roudattomana kautena touko-lokakuussa yhteensä 13 kuormitusnäytettä. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli 3 mg/l ja kiintoaineen pitoisuusreduktio kentällä oli keskimäärin 88. Talvella ja huhtikuussa kevättulvan aikaan vesi ei mennyt pintavalutuskentälle, ja silloin kiintoainepitoisuus Pitkäsuolta lähtevässä vedessä oli selvästi suurempi (11-66 mg/l). Pappilansuon vesienkäsittelymenetelmänä on ollut kemiallinen käsittely, mutta sen teho on ollut varsin heikko tarkkailuvuosina 2004, 2007 ja Järjestelmä uusittiin vuonna 2014, jolloin puhdistusteho parani. Kiintoaineen pitoisuusreduktio touko-joulukuussa oli 15 kuormitusnäytteessä keskimäärin 40. Lähtevässä vedessä kiintoaineen keskipitoisuus oli em. ajanjaksolla 13 mg/l. Alkuvuonna ja kevättulvan aikaan, jolloin vesienkäsittelyjärjestelmää rakennettiin, Pappilansuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus oli selvästi suurempi (9,7-860 mg/l). Suurin pitoisuus mitattiin maaliskuussa rakennustöiden 199

200 aikaan, jolloin virtaama ei ollut kovin suuri (3,5 l/s). Virtahavaintoajankohtina Pappilansuon veden kiintoainepitoisuus on vaihdellut paljon (2,1-180 mg/l). Vuoden havaintokertoina pitoisuustaso oli käynnistyneen kemikaloinnin ansiosta pienentynyt selvästi aiempiin tarkkailuvuosiin verrattuna, joskin lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan lähtevässä vedessä kiintoaineen pitoisuus oli selvästi kohonnut (23 mg/l). Pappilansuon kuivatusvedessä mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin noin puolet, suurten kiintoainepitoisuuksien yhteydessä yli 80. Talasjoen ylempi asema oli vuoden 2004 tarkkailussa asema 1, joka sijaitsee Pappilansuon laskuojan yläpuolella, mutta Pitkäsuon laskuojan alapuolella. Vuonna 2007, jolloin Pitkäsuon tuotanto aloitettiin, yläpuolinen vertailuasema siirrettiin Pitkäsuon laskuojan yläpuolelle asemalle 0. Asemalla 1 veden kiintoainepitoisuus oli heinäkuussa mg/l ja asemalla 0 elokuussa mg/l, muina havaintokertoina pitoisuus on ollut alle 10 mg/l. Molemmilla Talasjoen yläpuolisilla asemilla mineraaliaineksen osuus kiintoaineesta on ollut keskimäärin lähes 40. Talasjoen asemalla 3, johon vaikuttaa myös Pyöreenjoen vedet, veden kiintoainepitoisuus on ollut pääsääntöisesti suurempi kuin asemalla 1/0. Ero on ollut keskimäärin 3 mg/l, suurimmillaan 9-10 mg/l mm. toukokuussa 2011 ja lokakuussa Toukokuussa 2011 Pappilansuon kiintoainepitoisuus oli nelinkertainen Talasjoen asemaan verrattuna ja Pyöreenjoessa kaksinkertainen, joten kiintoainekuormaa on tullut tasaisesti koko valumaalueelta. Lokakuun 2014 ylivirtaamatilanteessa veden kiintoainepitoisuus oli Pyöreenjoen asemalla 2 ja Talasjoen asemalla 3 samoja, Pappilansuon lähtevässä vedessä hieman suurempi. Mineraaliaineksen määrä kiintoaineessa on Talasjoen laskukohdassa Sukevanjärveen suurempi kuin Talasjoen asemalla 1/0 ja samaa tasoa kuin Pyöreenjoen asemalla 2. SYKE:n VEMALA-mallin perusteella arvioituna Talasjoen kiintoainevirtaama oli vuonna 2014 noin 207 t. Pappilansuon, Pitkäsuon, Hirsisuon ja Ruokosuon yhteenlaskettu arvioitu kiintoainekuormitus (taulukko luvussa 3) oli noin 23 t, mikä on 11 Talasjoen kiintoainemäärästä. Humus 200

201 Pitkäsuolta lähtevässä vedessä kemiallinen hapenkulutus on ollut virtavesihavaintokertoina pääosin O 2 mg/l, jonka perusteella vesi on luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Lokakuussa 2014 ja toukokuussa 2015 määrä oli jonkin verran pienempi (13-18 O 2 mg/l). Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa kentältä lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus on ollut keskimäärin 35 O 2 mg/l ja muutokset kemiallisessa hapenkulutuksessa pintavalutuskentällä ovat olleet vähäisiä. Pappilansuolta lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli vuosien 2004, 2007 ja 2011 virtahavaintokertoina O 2 mg/l, ja keskipitoisuuden 38 O 2 mg/l perusteella vesi oli luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Vuonna 2014 alkanut kuivatusveden kemiallinen käsittely laski selvästi kemiallista hapenkulutusta ja vuoden 2014 virtahavaintokertoina pappilansuolta lähtevä vesi oli vain humusleimaista, ajoittain jopa kirkasta (2,5-9,9 O 2 mg/l). Koko vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa lähtevän veden kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 10 O 2 mg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen reduktio kemiallisessa käsittelyssä keskimäärin 67. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 veden kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut välillä O 2 mg/l. Keskipitoisuus 33 O 2 mg/l on hieman pienempi kuin Pitkäsuolta lähtevässä vedessä ja Pappilansuolta vuoteen 2011 asti, mutta vesi oli pääosin luokiteltavissa voimakkaan humuspitoiseksi. Veden väriluku on ollut Pt mg/l (keskiarvo 230 Pt mg/l). Talasjoen asemalla 3 veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus eivät poikkea merkittävästi verrattaessa keskiarvoja Talasjoen asemaan 1/0 tai Pyöreenjoen asemaan 2. Väriluku nousee keskimäärin 30 Pt mg/l asemien 1/0 ja 3 välillä, mutta kemiallinen hapenkulutus vain 1 O 2 mg/l. Pyöreenjoen asemalla sekä väriluku että kemiallinen hapenkulutus olivat keskimäärin lähes samoja. 201

202 Happamuus Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut hapanta-lievästi hapanta (ph 5-6,6). Vuoden 2014 kuormitustarkkailunäytteissä veden happamuus ei juuri muuttunut pintavalutuskentällä. Pappilansuolta lähtevän veden happamuus oli vuoteen 2014 asti pääsääntöisesti lievästi hapanta (ph 6,1-6,7), elokuussa 2004 suuremman humuspitoisuuden aikaan vesi oli hapanta (ph 5,7). Kemikaalikäsittelyn myötä lähtevän veden happamuus on lisääntynyt selvästi, vuoden 2014 havaintokertoina vesi oli erittäin hapanta (ph 3,4-3,7). Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 vesi on ollut havaintokertoina pääosin hapanta. Muutamina havaintokertoina suuremman humuskuorman myötä vesi on ollut erittäin hapanta (ph 4,8-4,9) ja kerran elokuussa 2014 vain lievästi hapanta (ph 6,3). Talasjoen asemalla 3 veden happamuus on ollut pääsääntöisesti hieman pienempi kuin asemalla 1/0, ero on ollut kuitenkin keskimäärin vain 0,1 ph yksikköä. Vuoden 2014 havaintokertoina ei ole todettavissa selvästi poikkeavaa muutossuuntaa, vaikka Pappilansuolta lähtevä vesi on ollut kemiallisen käsittelyn käynnistämisen jälkeen huomattavasti aiempaa happamampaa. Pyöreenjoessa asemalla 2 veden happamuus on ollut keskimäärin 0,2 ph-yksikköä vähemmän hapanta kuin Talasjoen asemalla

203 Typen yhdisteet Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtavesihavaintokertoina µg/l. Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa Lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi pienempi, 720 µg/l. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin kolmannes ja nitraattitypen keskipitoisuus hieman suurempi ammoniumtypen pitoisuuteen verrattuna. Vuoden 2014 kuormitushavaintokertoina lähtevässä vedessä kokonaistypen keskipitoisuus oli noin 900 µg/l ja pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin 61. Ammoniumtypen pitoisuus väheni kentällä peräti 95 ja nitraattitypen 56. Pappilansuolta lähtevässä vedessä kokonaistypen pitoisuus on ollut virtahavaintokertoina µg/l, keskipitoisuus on ollut noin 300 µg/l suurempi kuin Pitkäsuolta lähtevässä vedessä. Pappilansuolla mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut keskimäärin noin puolet ja kaksi kolmasosaa mineraalitypestä on ollut ammoniumtyppeä. Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa Pappilansuolta lähtevän veden kokonaistypen keskipitoisuus on ollut 1330 µg/l ja pitoisuusreduktio kemiallisessa käsittelyssä keskimäärin 28. Sekä ammoniumtypen että nitraattitypen pitoisuudet ovat keskimäärin hieman lisääntyneet kemiallisessa käsittelyssä. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 veden kokonaistypen pitoisuus on ollut µg/ (keskipitoisuus 465 µg/l). Suurin pitoisuus mitattiin lokakuussa 2004 ja myös lokakuussa 2014 ylivirtaaman aikaan pitoisuus oli selvästi keskipitoisuutta suurempi. Mineraalitypen pitoisuudet ovat kaikkina havaintokertoina olleet pieniä. Talasjoen asemalla 3 veden kokonaistyppipitoisuus on pääsääntöisesti suurempi kuin Talasjoen asemalla 1/0 ja pienempi kuin Pyöreenjoen asemalla 2. Ero asemaan 1/0 on keskimäärin 200 µg/l ja asemaan 2 Pyöreenjoessa 70 µg/l. Talasjoessa kokonaistyppipitoisuus on siis Pyöreenjoessa jonkin verran suurempi kuin Talasjoessa ennen Pyöreenjokea. Koska valuma-alueet ovat melko samankokoisia näillä kahdella jokihaaralla, tulee Pyöreenjoen kautta hieman suurempi kokonaistyppikuormitus. Mineraalitypen pitoisuusmuutokset Talasjoessa asemalla 3 verrattuna asemaan 1/0 ja Pyöreenjoen asemaan 2 ovat olleet keskimäärin vähäisiä. Nitraattitypen pitoisuus on lisääntynyt noin 30 µg/l asemalta 1/0 asemalle 3. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä on ollut asemalla 3 keskimäärin

204 SYKE:n VEMALA-mallin laskennan perusteella Talasjoen kokonaistyppiainemäärä oli vuonna tonnia. Turvetuotannon arvioitu kuormitus oli noin 2 tonnia eli noin 6 kokonaistyppimäärästä. Fosforin yhdisteet Pitkäsuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut virtahavaintokertoina µg/l. Suurimmat pitoisuudet mitattiin touko- ja heinäkuussa Vuosina 2011 ja 2014 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut pääsääntöisesti alle 30 µg/l ja vesi on luokiteltavissa tällöin lievästi reheväksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26. Vuoden 2014 kuormitustarkkailuaineistossa pintavalutuskentältä lähtevän veden kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut 21 µg/l ja pitoisuusreduktio pintavalutuskentällä keskimäärin 67. Fosfaattifosforin pitoisuusreduktio on ollut keskimäärin 54. Pappilansuolta lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuus oli virtavesihavaintokertoina vuosina 2004, 2007 ja µg/l ja vesi oli pääsääntöisesti erittäin rehevää. Kemikaalikäsittelyn uudistaminen muutti tilanteen täysin, vuoden 2014 havaintokertoina lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuus oli 6-8 µg/l eli vesi oli luokiteltavissa niukkaravinteiseksi. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 26, mutta varsinkin vuonna 2014 pitoisuus jäi kaikkina havaintokertoina alle määritysrajan 5 µg/l. Pappilansuon kuormitustarkkailuaineistossa vuonna 2014 lähtevässä vedessä kokonaisfosforin pitoisuustaso oli hieman vesistöhavaintokertoja suurempi, keskipitoisuus oli 20 µg/l. Kokonaisfosforin pitoisuusreduktio kemiallisessa käsittelyssä oli keskimäärin 67, fosfaattifosforin osalta 42. Talasjoen ylemmällä asemalla 1/0 vesi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna pääosin lievästi rehevää (10-31 µg/l). Ainoastaan lokakuussa 2004 pitoisuustaso oli selvästi suurempi, 60 µg/l. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin noin 40. Talasjoen rehevyystaso nousee asemien 1/0 ja 3 välillä selvästi. Kokonaisfosforin keskipitoisuus on ollut asemalla 3 15 µg/l suurempi ja asema on luokiteltavissa pääosin reheväksi. Talasjoen rehevyystasoa nostaa erityisesti Pyöreenjoki, jossa kokonaisfosforin keskipitoisuus oli asemalla 2 yli kaksinkertainen Talasjoen asemaan 1/0 verrattuna. Talasjoessa suurin kokonaisfosforipitoisuus (64 µg/l) mitattiin elokuussa Tällöin 204

205 Pappilansuolla ja Pitkäsuolla lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus oli samalla tasolla kuin Talasjoen asemalla 1/0 (noin 30 µg/l), mutta Pyöreenjen asemalla 2 se oli 90 µg/l. Myös fosfaattifosforin keskipitoisuus nousee hieman asemalta 1/0 asemalla 3, 4 µg/l. Pyöreenjoessa keskipitoisuus on hieman suurempi kuin Talasjoen asemalla 3. SYKE:n VEMALA-mallin laskelman perusteella Talasjoen valuma-alueen kokonaisfosforikuorma Sukevanjärveen oli vuonna 2014 noin 1,5 tonnia. Turvetuotannon arvioitu fosforikuorma 70 kg on tästä määrästä

206 HUKKAVIIDANSUO Sijainti Hukkaviidansuo sijaitsee Nilsiän reitin valuma-alueen Syvärin alueella ja siellä Urimojoen valumaalueella (vesistöalue 4.634, peruskartta ). Hukkaviidansuo on Varpaisjärvellä. Urimojoen valuma-alueen koko on 90 km 2 ja järvisyys 3,2 (Ekholm 1993). Nilsiän reitti olisi tarkkailuvuorossa vasta vuonna 2015, mutta koska Hukkaviidansuo on jäämässä pois turvetuotannosta vuonna 2015, tarkkailua aikaistettiin vuodella. Kuvassa musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella merkityt asemat vuoden 2014 tarkkailuohjelmaan kuuluneet asemat. 206

207 Vesistöalueen maankäyttö (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö,, ruskea=turvemaa/- turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover 2006 Suomen aineistoon. 207

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2015 TARKKAILUTULOKSET

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2015 TARKKAILUTULOKSET Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA YLÄ-SAVON TURVE OY TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY KONNUN TURVE AY IMUTURVE OY MIKA TAPANINEN

Lisätiedot

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2012 TARKKAILUTULOKSET

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2012 TARKKAILUTULOKSET Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA YLÄ-SAVON TURVE OY TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY KONNUN TURVE AY IMUTURVE OY MIKA TAPANINEN

Lisätiedot

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2013

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2013 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 3794.52 Vapo Oy VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2013 Lauri Heitto 18.11.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...6 2.

Lisätiedot

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2012

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2012 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 3794.52 Vapo Oy VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2012 Mekrijärvensuon kevättulvan aikaan 9.5.2012 Lauri Heitto 25.2.2014

Lisätiedot

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2014

VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2014 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 3794.52 Vapo Oy VAPO OY:N POHJOIS-KARJALAN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILUOHJELMAN TULOKSET VUONNA 2014 Lauri Heitto 29.9.2015 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...5 2.

Lisätiedot

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2016 TARKKAILUTULOKSET

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANNON TARKKAILUOHJELMA VUODEN 2016 TARKKAILUTULOKSET Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA YLÄ-SAVON TURVE OY TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY

Lisätiedot

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun

Lisätiedot

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANTOSOIDEN TARKKAILUOHJELMA 2016

POHJOIS-SAVON TURVETUOTANTOSOIDEN TARKKAILUOHJELMA 2016 SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY G 4336 VAPO OY KUOPION ENERGIA TURVERUUKKI OY JYRKÄN ENERGIATURVE OY HANNU JA JORMA PIIPPO OY HEINÄSUON TURVE OY KONNUN TURVE AY IMUTURVE OY MIKA TAPANINEN KY ASKO KARHUNEN

Lisätiedot

KUIVASTENSUO Sijainti

KUIVASTENSUO Sijainti Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy KUIVASTENSUO 21 Sijainti Kiukoo-Veteläsuo, ja Pillisuo sijaitsevat Pielavedellä Lampaanjoen alueella (vesistöalue 14.746, peruskartta 3314 7-12). Vesistöalueen koko on

Lisätiedot

RISTIPALONSUON TURVETUOTANTOALUEEN KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 2017

RISTIPALONSUON TURVETUOTANTOALUEEN KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 2017 TAINIKOSKI OY RISTIPALONSUON TURVETUOTANTOALUEEN KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 217 EUROFINS AHMA OYOY Projektinro: 2879 ii i TAINIKOSKI OY RISTIPALONSUON TURVETUOTANTOALUEEN KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILURAPORTTI

Lisätiedot

No 1585/17 VAPO OY:N KAAKON ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

No 1585/17 VAPO OY:N KAAKON ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 No 1585/17 VAPO OY:N KAAKON ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima

Lisätiedot

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN OMINAISKUORMITUSSELVITYS

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN OMINAISKUORMITUSSELVITYS Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN OMINAISKUORMITUSSELVITYS 2011-2015 15.2.2017 Ominaiskuormitusselvityksen taustaa Turvetuotannon vesistöön kohdistuvaa kuormitusta arvioidaan olemassa olevien tarkkailuaineistojen

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A 776 4..2 Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme oheisena Tervon

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A.. Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme oheisena Tervon kunnan

Lisätiedot

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA Tmi Kairatuuli/ 2015 1 JOHDANTO Isojoen Urakointi Oy:llä on tuotannossa Isojoen Sulkonkeitaalla noin 36 ha:n suuruinen turvetuotantoalue. Sulkonkeitaan

Lisätiedot

Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 2013

Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 2013 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10776 VAPO OY, TURVERUUKKI OY, KUIVA-TURVE OY, LATVASUON TURVE KY, PUDASJÄRVEN TURVETYÖ OY, RASEPI OY, TURVETUOTE PEAT-BOG OY, POLAR-SAMMAL OY käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti

Lisätiedot

Veden laadun seuranta TASO-hankkeessa

Veden laadun seuranta TASO-hankkeessa Veden laadun seuranta TASO-hankkeessa TASO-hankkeen päätösseminaari 11.11.213 Pia Högmander, Keski-Suomen ELY-keskus Automaattiset veden laadun seuranta-asemat 6 maankäyttömuodoltaan erilaista kohdetta,

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Varkauden kaupunki LÄHETE A 4 Vesi- ja viemärilaitos Käsityökatu 42-44 29.3.23 2 VARKAUS Tiedoksi: Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Varkauden

Lisätiedot

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS 2014-2015 15.2.2017 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta ja lähtöainesto 2. Ylivirtaamatilanteet ja niiden määritys 3. Virtaaman vaikutus vedenlaatuun

Lisätiedot

Turvetuotannon vesistövaikutukset totta vai tarua? Anneli Wichmann

Turvetuotannon vesistövaikutukset totta vai tarua? Anneli Wichmann Turvetuotannon vesistövaikutukset totta vai tarua? Anneli Wichmann Turvetuotanto ja veden väri Ojitusten osuus soista Veden väri Vapon tuotantosuot Lähde: www.ymparisto.fi Soiden käyttö ja turvetuotannon

Lisätiedot

3 MALLASVEDEN PINNAN KORKEUS

3 MALLASVEDEN PINNAN KORKEUS 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 26.4.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2014. Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2014. Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2014 16X236418 korjattu 13.11.2015 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon

Lisätiedot

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 5. VIRTAVESITARKKAILU NILSIÄN REITILLÄ JA HAUKIVEDEN- KALLAVEDEN ALUEELLA 2015

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 5. VIRTAVESITARKKAILU NILSIÄN REITILLÄ JA HAUKIVEDEN- KALLAVEDEN ALUEELLA 2015 5. VIRTAVESITARKKAILU NILSIÄN REITILLÄ JA HAUKIVEDEN- KALLAVEDEN ALUEELLA 2015 166 AKKOSUO Sijainti Akkosuo sijaitsee Nilsiän reitin valuma-alueen Keyrityn valuma-alueella ja siellä Palojoen valumaalueella

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 30.11.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteutti tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke

Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hanke 212 213 Sisältö 1 Johdanto... 1 2 Kosteikon perustaminen... 1 3 Kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa... 2 4 Vedenlaadun seurannan tulokset...

Lisätiedot

soveltuvuus turvetuotannon kosteikolle TuKos- hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio

soveltuvuus turvetuotannon kosteikolle TuKos- hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Ympärivuotisen pumppauksen ja vesienkäsittelyn soveltuvuus turvetuotannon kosteikolle TuKos- hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Esityksen

Lisätiedot

Kuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta

Kuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta Kuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta Puhdas Vesi projekti Vapo Oy:n vastuullisuusseminaari TOTEUTUS 10-12-14 1, Projektipäällikkö Turvetuotanto - yksi kuormittaja muiden joukossa Valtakunnallisesti

Lisätiedot

POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA SIJAITSEVIEN VAPO OY:n TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUOHJELMA 2016-18

POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA SIJAITSEVIEN VAPO OY:n TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUOHJELMA 2016-18 Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy G 3794.52 Vapo Oy POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA SIJAITSEVIEN VAPO OY:n TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUOHJELMA 2016-18 1.12.2015

Lisätiedot

Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa

Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa Limnologipäivät 11.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus TASO-hanke Metsätalouden

Lisätiedot

VAPO OY SIMON TURVEJALOSTE OY Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2012

VAPO OY SIMON TURVEJALOSTE OY Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2012 LAPIN TURVETUOTANTOALUEIDEN TARKKAILU 212 16WWE1758 7.5.213 VAPO OY SIMON TURVEJALOSTE OY Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 212 Vapo Oy Simon Turvejaloste Oy Lapin

Lisätiedot

Lasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN

Lasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN Lasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN RAE -HANKE Savonia-ammattikorkeakoulun koordinoima hanke. Hanke toteutetaan Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla aikavälillä

Lisätiedot

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely JOKIohjelman raportti Ojavesiseuranta vuonna 218 1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely Ojavesiseuranta aloitettiin JOKIohjelman toiminta-alueella 17.4.218 ja viimeinen näytteenottopäivä oli 5.11.218.

Lisätiedot

Veikö syksyn sateet ravinteet mennessään?

Veikö syksyn sateet ravinteet mennessään? Veikö syksyn sateet ravinteet mennessään? - Tuloksia vedenlaadun seurannasta RaHahankkeessa Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Vedenlaadun seuranta

Lisätiedot

Havaintoja maatalousvaltaisten valuma-alueiden veden laadusta. - automaattiseurannan tuloksia

Havaintoja maatalousvaltaisten valuma-alueiden veden laadusta. - automaattiseurannan tuloksia Havaintoja maatalousvaltaisten valuma-alueiden veden laadusta - automaattiseurannan tuloksia 2005-2011 Esityksen sisältö Yleistä automaattisesta veden laadun seurannasta Lepsämänjoen automaattiseuranta

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 24.6.2010

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 24.6.2010 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 24.6.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma

peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma alueelta Tuloksia vedenlaadun seurannasta RaHa hankkeessa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry RaHahankkeen

Lisätiedot

Mittaukset suoritettiin tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuun kymmenennen päivän tietämillä. ( liite 2 jää ja sää havainnot )

Mittaukset suoritettiin tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuun kymmenennen päivän tietämillä. ( liite 2 jää ja sää havainnot ) JÄÄLINJAT 1 (1) Rovaniemi 8.12.21 ROVANIEMEN ENERGIA OY KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS 29-21 Talven 21 aikana tehtiin Paavalniemi - Sorronkangas välille 6 jäätarkkailu linjaa

Lisätiedot

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Hämeen ELY-keskuksen alueella

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Hämeen ELY-keskuksen alueella TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2016 10100630-001 15.6.2017 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2016 Hämeen ELY-keskuksen alueella 1 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun

Lisätiedot

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Hämeen ELY-keskuksen alueella

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Hämeen ELY-keskuksen alueella TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2015 16X236418 10.6.2016 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2015 Hämeen ELY-keskuksen alueella Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun

Lisätiedot

Bioenergia ry

Bioenergia ry 1.5.217 Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Virtaaman vaikutus vedenlaatuun, kuormitukseen sekä puhdistustehoihin vuosien 214 215 tarkkailuaineistojen perusteella Jäkäläsuon pintavalutuskenttä

Lisätiedot

Työvoima Palvelussuhdelajeittain %-jakautumat

Työvoima Palvelussuhdelajeittain %-jakautumat Hallinto 2510 Hyvinvointitoimiala tammikuu 134,9 121,3-13,6 82,8 84,4 3,2 5,4 11,8 7,3 2,3 2,9 3,9 5,8 55,6 38,6 123,1 107,6 91,3 % 88,7 % helmikuu 133,9 118,8-15,1 82,3 83,4 3,9 5,5 11,1 7,6 2,6 3,6 8,1

Lisätiedot

Kainuun ELY-keskuksen alueen turvetuotantosoiden päästö- ja vaikutustarkkailu Oulujärven valuma-alueella v. 2010 9M609244 31.3.

Kainuun ELY-keskuksen alueen turvetuotantosoiden päästö- ja vaikutustarkkailu Oulujärven valuma-alueella v. 2010 9M609244 31.3. Kainuun ELY-keskuksen alueen turvetuotantosoiden päästö- ja vaikutustarkkailu Oulujärven valuma-alueella v. 21 9M69244 31.3.211 9M69244 Kainuun ELY-keskuksen alueen turvetuotantosoiden päästö- ja vaikutustarkkailu

Lisätiedot

Suon ennallistamisen vaikutus valumaveden laatuun. Markku Koskinen

Suon ennallistamisen vaikutus valumaveden laatuun. Markku Koskinen Suon ennallistamisen vaikutus valumaveden laatuun Markku Koskinen 11. helmikuuta 2008 1 Tulokset Tulokset on jaettu mitattuihin pitoisuuksiin ja laskettuihin huuhtoumiin. Pitoisuudet on edelleen jaettu

Lisätiedot

Lähetämme oheisena Nurmijoen reitin vesistötarkkailun vuosiyhteenvedon

Lähetämme oheisena Nurmijoen reitin vesistötarkkailun vuosiyhteenvedon Savon Voima Oy A 1077.15 Juha Räsänen PL 1024 70781 KUOPIO 6.5.2016 Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Lähetämme oheisena Nurmijoen reitin vesistötarkkailun vuosiyhteenvedon 2015. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS

Lisätiedot

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY TIINA TULONEN, SARI UUSHEIMO, LAURI ARVOLA, EEVA EINOLA Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto Ravinneresurssi päivä 11.4.2017 Mustiala HANKKEEN TAVOITE:

Lisätiedot

KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 2013

KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 2013 JÄÄLINJAT PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS J-P.Veijola 12.2.214 1 (1) ROVANIEMEN ENERGIA OY KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 213 Talven 213 aikana jatkettiin vuonna 29 aloitettua

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 14.9.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 25.10.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

Turvetuotannon vesiensuojelurakenteet ja niiden teho Anssi Karppinen, Suomen ympäristökeskus

Turvetuotannon vesiensuojelurakenteet ja niiden teho Anssi Karppinen, Suomen ympäristökeskus Turvetuotannon vesiensuojelurakenteet ja niiden teho Anssi Karppinen, Suomen ympäristökeskus Luonnonvarainstituutti ja Bioenergiakeskus Saarijärvi 6.9.2013 Turvetuotannossa käytettävät vesiensuojeluratkaisut

Lisätiedot

KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 2012

KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 2012 JÄÄLINJAT PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS J-P.Veijola 2.12.212 1 (2) ROVANIEMEN ENERGIA OY KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 212 Talven 212 aikana jatkettiin vuonna 29 aloitettua

Lisätiedot

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Annukka Puro-Tahvanainen Saariselkä 18.9.2014 25.9.2014 1 2 Inarijärveen tuleva ravinnekuorma Kokonaisfosfori 55 t/v Kokonaistyppi Piste- ja hajakuormitus

Lisätiedot

Tehokkaita ratkaisuja turvetuotannon vesien käsittelyyn, Tukos-projektin seminaari Oulu 3.12.2009 Petri Tähtinen

Tehokkaita ratkaisuja turvetuotannon vesien käsittelyyn, Tukos-projektin seminaari Oulu 3.12.2009 Petri Tähtinen Vesiensuojelun näkökulma turvetuotannon lupahakemuksiin Tehokkaita ratkaisuja turvetuotannon vesien käsittelyyn, Tukos-projektin seminaari Oulu 3.12.2009 Petri Tähtinen 1 Petri Tähtinen Vapo Paikalliset

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

IIJOEN JA SIURUANJOEN TURVETUOTANTOTARKKAILU 2012 16WWE1830 12.6.2013

IIJOEN JA SIURUANJOEN TURVETUOTANTOTARKKAILU 2012 16WWE1830 12.6.2013 IIJOEN JA SIURUANJOEN TURVETUOTANTOTARKKAILU 22 6WWE83 2.6.23 VAPO OY, TURVERUUKKKI OY, KUIVA-TURVE OY, LATVASUON TURVE KY, PUDASJÄRVEN TURVETYÖ OY, RASEPI OY, TURVETUOTE PEAT-BOG OY, POLAR-SAMMAL OY Iijoen

Lisätiedot

Jatkuvatoiminen ravinnekuormituksen seurantaverkosto Kirmanjärven valumaalueella

Jatkuvatoiminen ravinnekuormituksen seurantaverkosto Kirmanjärven valumaalueella Jatkuvatoiminen ravinnekuormituksen seurantaverkosto Kirmanjärven valumaalueella Mari Räty 1, Kirsi Järvenranta 1, Perttu Virkajärvi 1, Erkki Saarijärvi 2 ja Hanna Kröger 3 1) MTT Maaninka, Kotieläintuotannon

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 6.7.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

Suot puhdistavat vesiä. Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus

Suot puhdistavat vesiä. Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus 1 Suot puhdistavat vesiä Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus 2 Soiden suojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi. Toim. Aulikki Alanen ja Kaisu Aapala Ympäristöministeriön

Lisätiedot

VAPO OY JA PELSON VANKILA

VAPO OY JA PELSON VANKILA LIMINGANLAHDEN TARKKAILU 2012 16UEC0078 2.5.2013 VAPO OY JA PELSON VANKILA Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu vuonna 2012 1 Liminganlahden kuormittajien käyttö-, päästö-

Lisätiedot

Laskentaohjesuositus turvetuotannon tarkkailuihin

Laskentaohjesuositus turvetuotannon tarkkailuihin Laskentaohjesuositus turvetuotannon tarkkailuihin Sirkka Tattari, Jari Koskiaho, Maiju Kosunen TASO hankkeen Loppuseminaari, 11.11.2013 Jyväskylä 1 Virtaama Pitoisuus Kuukausikeskiarvomenetelmä Kuukausikeskiarvomenetelmässä

Lisätiedot

Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla. 13.2.2013 Jaakko Soikkeli

Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla. 13.2.2013 Jaakko Soikkeli Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla 13.2.2013 Jaakko Soikkeli Maankäytön aiheuttama kuormitus Suomen soilla ja turvemailla - Käsittää n. 33 % maa-alasta 20.5.2013 Fosforipäästölähteet,

Lisätiedot

Jatkuvatoiminen vedenlaadunmittaus tiedonlähteenä. Pasi Valkama

Jatkuvatoiminen vedenlaadunmittaus tiedonlähteenä. Pasi Valkama Jatkuvatoiminen vedenlaadunmittaus tiedonlähteenä Esityksen sisältö Yleistä automaattisesta veden laadun seurannasta Lepsämänjoen automaattiseuranta 2005-2011 Ravinne- ja kiintoainekuormituksen muodostuminen

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 18.1.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Varkauden kaupunki LÄHETE A 47 Vesi- ja viemärilaitos (email) 23.8.22 Tiedoksi: Pohjois-Savon ympäristökeskus (email) Varkauden kaupunki, sosiaali-

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A 776 28.4.2 Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme ohessa Tervon

Lisätiedot

KERTARAPORTTI Oravin vesiosuuskunta C 4484 Tapio Rautiainen Tappuvirrantie Oravi

KERTARAPORTTI Oravin vesiosuuskunta C 4484 Tapio Rautiainen Tappuvirrantie Oravi ORAVIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Tutkimus: 2.7.2017 (4484). Oravin vesiosuuskunta C 4484 Tapio Rautiainen Tappuvirrantie 776 58130 Oravi ORAVIN VESIOSUUSKUNNAN PANOSPUHDISTAMON KUORMITUSTARKKAILU 2.7.2017 OLOSUHTEET

Lisätiedot

Turvetuotannon selvitykset ja toimenpiteet kesällä TASO hankkeen kuulumisia , Karstula Jaakko Soikkeli

Turvetuotannon selvitykset ja toimenpiteet kesällä TASO hankkeen kuulumisia , Karstula Jaakko Soikkeli Turvetuotannon selvitykset ja toimenpiteet kesällä 2011 TASO hankkeen kuulumisia 13.10.2011, Karstula Jaakko Soikkeli KESÄN 2011 SELVITYKSET JA TOIMENPITEET 19.10.2011 - Vesistökartoitukset Saarijärven

Lisätiedot

HAMMASLAHDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON

HAMMASLAHDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON HAMMASLAHDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 2014 1 JOENSUUN VESI Hammaslahden jätevedenpuhdistamo VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 2014 1. YLEISTÄ Hammaslahden jätevedenpuhdistamo

Lisätiedot

VAPO OY, TURVERUUKKI OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 2016

VAPO OY, TURVERUUKKI OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 2016 TARKKAILURAPORTTI 216 111118 3.5.217 VAPO OY, TURVERUUKKI OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 216 Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 216 2 Sisältö

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO 23.5.2011 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista

Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista Kosteikkopäivä Saarijärvellä 25.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Lisätiedot

Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä. Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä. Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Lyhyesti automaattisesta veden laadun seurannasta Kasvipeite/muokkaus/

Lisätiedot

Turvetuotannon vesiensuojelun haasteet Vesienhoidon- ja merenhoitopäivät

Turvetuotannon vesiensuojelun haasteet Vesienhoidon- ja merenhoitopäivät Turvetuotannon vesiensuojelun haasteet Vesienhoidon- ja merenhoitopäivät 4-5.9.2012 Ansa Selänne Keski-Suomen ELY-keskus Alustuksessa tuon esille seuraavia turvetuotannon vesiensuojeluun liittyviä haasteita/kysymyksiä

Lisätiedot

OLHAVANJOEN TARKKAILU X LUONNOS VAPO OY

OLHAVANJOEN TARKKAILU X LUONNOS VAPO OY OLHAVANJOEN TARKKAILU 214 16X199572 21.4.215 LUONNOS VAPO OY Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 214 1 Vapo Oy, Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 214 Sisältö

Lisätiedot

VAPO OY:N KARHUNSUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUMMAJOEN VALUMA- ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015

VAPO OY:N KARHUNSUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUMMAJOEN VALUMA- ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 5385 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 168/16 VAPO OY:N KARHUNSUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUMMAJOEN VALUMA- ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN

Lisätiedot

KAINUUN TURVETUOTANTOSOIDEN TARKKAILU 2016

KAINUUN TURVETUOTANTOSOIDEN TARKKAILU 2016 KAINUUN TURVETUOTANTOSOIDEN TARKKAILU 216 16X19557 11.4.217 Jäkäläsuon pintavalutuskenttä. Noora Huotari KAINUUN ELY-KESKUKSEN ALUEEN TURVETUOTANTOSOIDEN PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU OULUJÄRVEN VALUMA-ALUEELLA

Lisätiedot

Jäälinjärvi-seminaari klo 9.00

Jäälinjärvi-seminaari klo 9.00 Jäälinjärvi-seminaari 13.11.212 klo 9. Avaus: Eero Laine Timo Yrjänä Jäälinjärven yleistilanne: Analyysit, Birger Ylisaukko-oja Pohjasedimentti, Kari Kainua Rauta-humus, Kaisa Heikkinen Allaskoe: Limalevä:

Lisätiedot

Soiden käyttö hajakuormituksen hallinnassa

Soiden käyttö hajakuormituksen hallinnassa Soiden käyttö hajakuormituksen hallinnassa Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 2018 Oulussa Kuvat: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma

Lisätiedot

VESINÄYTTEENOTON KRIITTISET KOHDAT; KOKEMUKSIA VELVOITETARKKAILUISTA

VESINÄYTTEENOTON KRIITTISET KOHDAT; KOKEMUKSIA VELVOITETARKKAILUISTA VESINÄYTTEENOTON KRIITTISET KOHDAT; KOKEMUKSIA VELVOITETARKKAILUISTA Syke:n vertailulaboratoriopäivät Helsinki 29.-30.9.2014 Alueellisten vesiensuojeluyhdistysten yhteistyöelin Järjestänyt ympäristönäytteenoton

Lisätiedot

Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen. Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 %

Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen. Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 % Sitoumus 121212 Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, noin 405 TWh (Tilastokeskus) Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 % Ydinenergia 16 % Sähkön

Lisätiedot

Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valumaalueelta

Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valumaalueelta Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valumaalueelta - Tuloksia vedenlaadun seurannasta RaHahankkeessa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry RaHahankkeen

Lisätiedot

Ravinnehuuhtoumien mittaaminen. Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

Ravinnehuuhtoumien mittaaminen. Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Ravinnehuuhtoumien mittaaminen Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry RaHa-hankkeen loppuseminaari 17.6.2014 18.6.2014 1 Mitä hankkeessa tavoiteltiin? Kehittää

Lisätiedot

Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015

Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015 1(4) 16.12.2015 Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015 1 YLEISTÄ Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry tutki Paimion Karhunojan vedenlaatua vuonna 2015 jatkuvatoimisella MS5 Hydrolab vedenlaatumittarilla

Lisätiedot

TUUPOVAARAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 2018

TUUPOVAARAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 2018 TUUPOVAARAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 218 JOENSUUN VESI Tuupovaaran jätevedenpuhdistamo 1 VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 218 1. YLEISTÄ Tuupovaaran taajaman jätevedet puhdistetaan

Lisätiedot

Kaikkien toimialojen (A-X) liikevaihdon ja henkilöstömäärän kehitys Kainuun kunnissa

Kaikkien toimialojen (A-X) liikevaihdon ja henkilöstömäärän kehitys Kainuun kunnissa 1 Kaikkien toimialojen (A-X) liikevaihdon ja henkilöstömäärän kehitys Kainuun kunnissa Hyrynsalmi Vuonna 2013 Hyrynsalmen kunnan alueella kaikkien toimialojen liikevaihto nousi 6,8 prosenttia edellisvuoteen

Lisätiedot

BOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7

BOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7 BOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7 Kemijärven suunnitellun biotuotetehtaan jätevesien kulkeutuminen kuormituspisteeltä P8 Raportti 1.3.217 Arto Inkala,

Lisätiedot

Katsaus hulevesien käsittelymenetelmiin ja niistä saatuihin tuloksiin

Katsaus hulevesien käsittelymenetelmiin ja niistä saatuihin tuloksiin Katsaus hulevesien käsittelymenetelmiin ja niistä saatuihin tuloksiin Markus Kannala Järvipooliseminaari,Hulevedet 23.8.2005, Kuopio Hulevesien käsittelymenetelmät Huleveden laatu Erilaiset käsittelymenetelmät

Lisätiedot

TERVON KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUORMITUSTARKKAILUN JAKSOYHTEENVETO TAMMI-KESÄKUULTA 2015

TERVON KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KUORMITUSTARKKAILUN JAKSOYHTEENVETO TAMMI-KESÄKUULTA 2015 1 / 3 Tervon kunta Tekninen toimisto Jukka Korhonen 72210 TERVO C 776 4.9.2015 Tiedoksi: Pohjois-Savon ELY-keskus Tervon kunta/pekka Puranen, Esko Tossavainen Tervon ympäristölautakunta/ilkka Pursiainen

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

OLHAVANJOEN TARKKAILU WWE VAPO OY. Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 2012

OLHAVANJOEN TARKKAILU WWE VAPO OY. Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 2012 OLHAVANJOEN TARKKAILU 212 16WWE1778 2.5.213 VAPO OY Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 212 Vapo Oy, Olhavanjoen turvetuotannon päästö- ja vesistötarkkailu v. 212 Sisältö 1 JOHDANTO...

Lisätiedot

LAKAJOEN (LAPUA JA KUORTANE) KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILUOHJELMA VUOSILLE

LAKAJOEN (LAPUA JA KUORTANE) KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILUOHJELMA VUOSILLE LAKAJOEN (LAPUA JA KUORTANE) KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILUOHJELMA VUOSILLE 2018-2025 YKSITYISET TURVETUOTTAJAT POHJANLUMME KY SEINÄJOKI 2018 1 JOHDANTO 1 Lakajoen (Lapua ja Kuortane) kalataloudellinen

Lisätiedot

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 2016 10100630-001 14.6.2017 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella 2 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset vesistöissä

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset vesistöissä Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset vesistöissä - tuloksia LOHKO-hankkeesta Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Mistä tänään puhutaan? LOHKO- ja LOHKO

Lisätiedot

Vedenlaadun seuranta työkaluna ravinnevalumien ehkäisemisessä

Vedenlaadun seuranta työkaluna ravinnevalumien ehkäisemisessä Vedenlaadun seuranta työkaluna ravinnevalumien ehkäisemisessä Tiina Tulonen, Lauri Arvola, Sari Uusheimo Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto Ravinneresurssi hankkeessa pienen valuma-alueen vedenlaatua

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

TURVERUUKKI OY, VAPO OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY, AP-PEAT OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 2012

TURVERUUKKI OY, VAPO OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY, AP-PEAT OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 2012 TARKKAILURAPORTTI 212 16UEC14 15.3.212 TURVERUUKKI OY, VAPO OY, MEGATURVE OY, JUKUTURVE OY, AP-PEAT OY Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu v. 212 Pyhäjoen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu

Lisätiedot

VAPO OY JA KANTELEEN VOIMA OY

VAPO OY JA KANTELEEN VOIMA OY KALAJOEN TURVETUOTANTOTARKKAILU 2012 16WWE0966 25.7.2013 VAPO OY JA KANTELEEN VOIMA OY KALAJOEN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILU VUONNA 2012 Vapo Oy, Kanteleen Voima Oy ja Kokkolan

Lisätiedot

sade sade 2016 lämpötila lämpötila 2016

sade sade 2016 lämpötila lämpötila 2016 18 25 15 2 Sade, mm 12 9 6 15 1 5 Keskilämpötila, o C 3-5 sade 2-215 sade 216 lämpötila 2-215 lämpötila 216 Liite 1 Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry JAKSORAPORTTI Yhdistelmätaulukko

Lisätiedot

YLE Uutiset. Haastattelut tehtiin 2. 26.11.2009. Kannatusarvio kuvaa tilannetta eduskuntavaalien puoluekannatuksessa.

YLE Uutiset. Haastattelut tehtiin 2. 26.11.2009. Kannatusarvio kuvaa tilannetta eduskuntavaalien puoluekannatuksessa. PUOLUEIDEN KANNATUSARVIOT, MARRAS 2009 (2. 26.11.2009) Toteutus Tämän haastattelututkimukseen perustuvan laskennallisen arvion puolueiden eduskuntavaalikannatuksesta on tehnyt Taloustutkimus Oy YLE Uutisten

Lisätiedot

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella

VAPO OY TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU 215 16X29125 1.8.216 Korjattu tulostaulukoiden osalta 23.1.217 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 215 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 1 Vapo

Lisätiedot