OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Tekijänoikeusneuvos Viveca Still p

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ MUISTIO Tekijänoikeusneuvos Viveca Still p Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Asia: HE 119/2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön vastinelausunto koskien hallituksen esityksestä sivistysvaliokunnalle annettuja lausuntoja Sivistysvaliokunta on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä vastinelausuntoa sivistysvaliokunnalle tulleista lausunnoista liittyen hallituksen esitykseen HE 119/2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö lausuu valiokunnalle annetuissa lausunnoissa esitetystä kunnioittavasti seuraavan: 1. Lain soveltamisala (2 ) Suomen Musiikkikustantajat ry esittää, että ehdotetun yhteishallinnointilain 2 muutetaan niin, että lakia sovellettaisiin myös yhteisöön, joka on suoraan, välillisesti, kokonaan tai osittain yhteishallinnointiorganisaatioiden tai riippumattomien hallinnointiyhteisöjen omistuksessa tai määräysvallassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että Musiikkikustantajien ehdotusta vastaava säännös sisältyy ehdotuksen 63 :n 1 momenttiin. Säännös siirrettiin 63 :ään laintarkastuksen esittämien huomioiden johdosta. 2. Suhde muuhun lainsäädäntöön (3 ) Talousvaliokunta pyytää lausunnossaan sivistysvaliokuntaa harkitsemaan 3 :n 2 momentin poistamista. Talousvaliokunnan käsittelyssä työ- ja elinkeinoministeriö katsoi, että 3 :n 2 momentti on epäselvä ja tarpeeton. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että momentti ei sinänsä ole täysin välttämätön, mutta se selventäisi ehdotetun yhteishallinnointiolain ja kilpailulain välistä suhdetta. Erityisesti ehdotetun yhteishallinnointilain 35 perustuu pitkälti EU-tuomioistuimen ratkaisuihin kilpailuasioissa ja voisi herättää kysymyksen siitä, onko kilpailuvirastolla toimivaltaa soveltaa kilpailulakia silloin, kun kyse on yhteishallinnointiorganisaation toiminnasta, josta säännellään tässä laissa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että on tarpeen säilyttää yhteishallinnointilain ja kilpailulain välistä suhdetta selventävä säännös, mutta ehdottaa, että säännöksen muotoilu selvennetään niin, että 3 :n 2 momentti kuuluisi seuraavasti: Tämä laki ei vaikuta kilpailulain (948/2011) soveltamiseen. 3. Käyttäjän määritelmä (4 ) Gramex ehdottaa, että käyttäjän määritelmä ehdotetun yhteishallinnointilain 4 :ssä muutetaan siten, että määritelmän mukaisena käyttäjänä ei pidettäisi tahoa joka haluaa käyttää teosta tai muuta suojan kohdetta.. Gramexin ehdottama muutos tarkoittaisi käytännössä sitä, että sellaista tahoa, joka haluaa käyttää teosta mutta jolle yhteishallinnointiorganisaatio ei myönnä lisenssiä, ei pidettäisi lainmukaisena käyttäjänä, eikä yhteishallinnointiorganisaation velvoitteita suhteessa käyttäjiin, esimerkiksi 34 :n mukaista neuvotteluvelvoitetta voitaisi tällöin soveltaa. Ei voida 1

2 myöskään edellyttää, että henkilö luvatta käyttää teosta vain voidakseen tulla käyttäjänä lain soveltamisen piiriin. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastustaa edellä olevin perustein Gramexin ehdottamaa muutosta. 4. Lisenssin määritelmä (4 :n 7 kohta) Sanasto katsoo, että lainauskorvausta olisi pidettävä lisenssinä sillä perusteella, että opetusja kulttuuriministeriön ja lainauskorvauksen hallinnoivien järjestöjen (Sanasto, Kopiosto, Teosto) välillä tehdyssä sopimuksessa lainauskorvauksen tilityksen hoitamisesta todetaan, että ministeriö neuvottelee vuosittain järjestöjen kanssa lainauskorvausjärjestelmän kehittämisestä ja korvausten määristä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että kyseinen sopimus liittyy lainauskorvauksen tilityksen hoitamiseen, eikä kyse ole siitä, että ministeriö neuvottelisi järjestöjen kanssa oikeuksien hinnasta. Jos kyse olisi lisensioinnista, tämä ilmenisi tekijänoikeuslain 19 :stä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei pidä aiheellisena muuttaa esitystä tältä osin. 5. Ei-kaupallinen käyttö (7 ) Teosto, Kopiosto, Gramex ja Kuvasto katsovat, että ei-kaupallisen käytön merkitystä ei olisi tullut täsmentää lain 7 :ssä, ja pyytävät, että hallituksen esityksestä poistetaan seuraavat lauseet: Itse käyttäjällä ei ole merkitystä ansiotarkoitusta arvioitaessa, vaan esimerkiksi yritys voi hyödyntää teoksia myös muussa kuin ansiotarkoituksessa. Ei-kaupallisena käyttönä on yleensä pidettävä myös tilannetta, jossa oikeudenhaltija haluaa myöntää käyttöluvan vastikkeetta. YLE katsoo lausunnossaan, että oikeudenhaltijan on saatava määritellä, mitkä teokset ovat itsehallinnoinnin piirissä. YLE painottaa, että Creative Commons CC-BY-lisenssit (4.0) sallivat myös kaupallisen käytön. Lisenssityyppi on valittu julkisten tietovarantojen avaamiseen, ja se on myös tärkeä tutkimukselle ja opetukselle. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan yhteishallinnointiorganisaatioiden tavoitteena on vahvistaa tulkintaperiaate, jonka mukaan ei-kaupallisesta käytöstä ei koskaan ole kysymys silloin, kun yhteishallinnointiorganisaatio on valtuutettu hallinnoimaan oikeuksia. Näin yhteishallinnointiorganisaatiot välttyisivät tarjoamasta oikeudenhaltijoille mahdollisuutta niin sanottuun itsehallinnointiin, eli oikeutta itse päättää käyttöluvista tietyissä tapauksissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että säännöksen perimmäinen tarkoitus on oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeuden toteuttaminen ja aivan erityisesti sen perusperiaatteen korostaminen, että tekijänoikeuden yhteishallinnointi on toissijainen suhteessa oikeuksien suoraan lisensiointiin. Direktiivin valmisteluvaiheessa komissio selvensi, että säännöksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus julkaista teoksiaan open source- tai creative commons -lisenssillä. Tämä lisensiointitapa perustuu oikeudenhaltijan etukäteiseen vastikkeettomaan käyttölupaan tietyin lisenssissä tarkemmin määritellyin ehdoin. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa ensinnäkin, että olisi ollut ymmärrettävää, jos yhteishallinnointiorganisaatiot olisivat toivoneet ehdotettua muotoilua pidemmälle menevää tulkintaa siitä, mitä tarkoitetaan ei-kaupallisella käytöllä. Niin muotoiltuna kuin säännös ja sen perustelut ovat hallituksen esityksessä, säännös jättää tiettyä tulkinnallista liikkumavaraa, joka mahdollistaa sen, että yhteishallinnointiorganisaatio voi asettaa itsehallinnoinnille rajoja ja ehtoja. Sen sijaan opetus- ja kulttuuriministeriö ei pidä mahdollisena, että ohjenuoraksi ote- 2

3 taan Kopioston esittämällä tavalla se, että yhteishallinnointiorganisaatiolla on oikeus (yksipuolisesti) muotoilla ehdot siten, että ne eivät haittaa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa. Lähtökohtana tulee pikemminkin olla oikeudenhaltijan tahto. Esimerkiksi Kopioston toimialalla velvoitetta sallia ei-kaupallinen käyttö olisi mahdollista tulkita esimerkiksi niin, että oikeudenhaltijalla tulee olla oikeus myöntää tiettyyn teokseensa käyttölupa opetustarkoitukseen. Tällainen lupa olisi mitä ilmeisimmin Kopioston liiketaloudellisten intressien vastainen, sillä Kopiosto myöntää lisenssejä opetustarkoitukseen. Sen sijaan tekijällä voi olla taloudellisen edun hankkimisen sijaan muita intressejä, jotka hän haluaa toteuttaa tai joihin hän haluaa myötävaikuttaa. Olisi varsin ongelmallista myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta, jos Kopiosto voisi evätä tekijältä oikeuden myöntää käyttöoikeuksia tällaisia tarkoituksia varten. Toisaalta opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole pitänyt säännöksen jättämää liikkumavaraa erityisen haitallisena. Ministeriön arvion mukaan säännös tarjoaa nykyisessä muodossa oikeudenhaltijoille riittävät mahdollisuudet vaikuttaa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintatapoihin niin, että ne ottavat käyttöön oikeudenhaltijoiden tarpeita vastaavia itsehallinnointimahdollisuuksia. Lisäksi säännöstä on mahdollista soveltaa yksinkertaisesti siten, että valtuutuksella ei siirretä tekijänoikeuksia yhteishallinnointiorganisaatioille yksinoikeudella, vaan sallitaan oikeudenhaltijan itse lisensioida teoksiaan. Näin menetellään jo esimerkiksi Sanastossa. Tähän suuntaan menevä kehitys vastaisi myös niitä tavoitteita teosmarkkinoiden tervehdyttämiseksi, joita on esitetty Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksessä Tekijänoikeusjärjestöt ja teosmarkkinoiden toimivuus (Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 2/2014). Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että myös Ruotsissa direktiivin säännöksen sisältö on ymmärretty samalla tavalla kuin Suomessa. Ruotsin ehdotuksessa (s. 48) todetaan, että kysymys on käytöstä muussa kuin ansiotarkoituksessa ja että ansiotarkoituksella ei tarkoiteta lisenssinsaajan toimintaa vaan käytön luonnetta. Esityksessä todetaan vielä selventävästi: Det kan därför inte uteslutas att kravet på icke-kommersiell användning skulle kunna vara uppfyllt också inom ramarna för en verksamhet som bedrivs i förvärvssyfte. YLE pitää ongelmallisena pykälän perusteluissa olevaa mainintaa oikeuksien siirtämisestä ei-yksinomaisesti yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi. YLE katsoo, että tämä rajoittaa mahdollisuuksia palkata esimerkiksi säveltäjä työsuhteeseen siten, että säveltäjälle maksetaan koko korvaus. Opetus- ja kulttuuriministeriö tähdentää tältä osin, että maininta liittyy yhteishallinnointiorganisaation velvoitteiden täyttämiseen suhteessa ehdotuksen 7 :ään. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että esityksen muista säännöksistä selkeästi ilmenee lähtökohta, jonka mukaan oikeudenhaltijan oikeus itse lisensioida teoksia (mukaan lukien työnantajalleen) on ensisijainen suhteessa teosten yhteishallinnointiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei pidä yhteishallinnointilain 7 :n muuttamista tarpeellisena. 6. Sidonnaisuuslausuman sisältö (10 ) Useassa lausunnossa on katsottu, että ehdotetun yhteishallinnointilain 10 :ää tulee muuttaa siten, että hallituksen jäsenen sidonnaisuuslausuman yhteydessä ei tarvitsisi ilmoittaa yhteishallinnointiorganisaatiolta saatuja tuloja, käytännössä tekijänoikeuskorvauksia. Ilmoitusvelvollisuuden pelätään haittaavan mahdollisuuksia rekrytoida hallitusjäseniä. Ehdotetun yhteishallinnointilain 10 perustuu direktiivin (2014/26/EU) 10 artiklan 2 kohtaan, joka kuuluu seuraavasti: 3

4 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteishallinnointiorganisaatiot ottavat käyttöön ja soveltavat menettelyjä eturistiriitojen välttämiseksi ja, jos tällaisia eturistiriitoja ei voida välttää, vallitsevien tai mahdollisten eturistiriitojen toteamiseksi, hallitsemiseksi, seuraamiseksi ja niistä ilmoittamiseksi siten, että ne eivät vaikuta haitallisesti organisaation edustamien oikeudenhaltijoiden yhteisiin etuihin. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin menettelyihin on kuuluttava kunkin 1 kohdassa tarkoitetun henkilön jäsenten yleiskokoukselle antama vuotuinen henkilökohtainen lausuma, jossa on seuraavat tiedot: a) mahdolliset intressit yhteishallinnointiorganisaatiossa; b) mahdollinen yhteishallinnointiorganisaatiolta edellisellä tilikaudella saatu palkka ja palkkiot, mukaan lukien eläkejärjestelmät, luontoisetuudet ja muuntyyppiset etuudet; c) mahdolliset oikeudenhaltijan ominaisuudessa yhteishallinnointiorganisaatiolta edellisellä tilikaudella saadut määrät; d) ilmoitus vallitsevista tai mahdollisista ristiriidoista henkilökohtaisten etujen ja yhteishallinnointiorganisaation etujen välillä tai niiden velvoitteiden välillä, joita henkilöllä on yhteishallinnointiorganisaatiota kohtaan ja toista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kohtaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että direktiivin 10 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan c- kohta edellyttää, että hallituksen jäsenen tulee ilmoittaa sidonnaisuuslausumassaan muun muassa yhteishallinnointiorganisaatiolta saamansa korvaukset. Säännöksen tavoitteena on varmistaa, että mahdolliset eturistiriidat voidaan havaita. Erityisesti tilanteessa, jossa ehdotettu yhteishallinnointilaki sallii korvausten jakamisen stipendien muodossa tai muussa yhteishallinnointiorganisaation erillispäätökseen perustuvassa järjestyksessä, johon hallituksen jäsenellä voi olla suoraa tai välillistä vaikutusvaltaa, on tarpeen huolehtia riittävästä läpinäkyvyydestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että Suomessa verotettavaa tuloa koskevat tiedot ovat julkisia. Ministeriö ei ota kantaa siihen, onko Saksan malli direktiivin vaatimusten mukainen mutta toteaa, että ehdotettu yhteishallinnointilaki tältä osin vastaa Tanskassa ja Ruotsissa toteutettuja tai ehdotettuja säännöksiä. 7. Jäsenten päätösvallan toteutuminen (12 ja 13 ) Suomen musiikkikustantajat ehdottaa seuraavaa lisäystä 12 :n 1 momenttiin: Tasapuolisuutta ja tasapainoisuutta märitettäessä on otettava huomioon paitsi eri oikeudenhaltijaryhmien osallistumismahdollisuus myös kuhunkin oikeudenhaltijaryhmään kuuluvien jäsenten osuus yhteishallinnointijärjestöjen liikevaihdosta. Suomen musiikkikustantajat katsoo lisäksi, että tasapuolisen ja tasapainoisen edustuksen tulee toteutua kaikissa organisaation toimielimissä ylintä päätösvaltaa käyttävää yleiskokousta myöten. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että lain taustalla olevassa direktiivin säännöksessä ei ole otettu kantaa siihen, mitä tarkoitetaan tasapuolisella tai tasapainoisella edustuksella. Direktiivissä ei myöskään selvennetä, mitä tarkoitetaan oikeudenhaltijaryhmällä. Direktiivi jättää siten tilaa kansallisella tasolla määritellä nämä tarkemmin, mikäli tätä pidetään tarpeellisena. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan säännöksen ytimessä on ajatus siitä, että tiettyä oikeudenhaltijaryhmää ei saa syrjiä päätöksenteossa. Toisaalta lähtökohta on osakeyhtiölakia lukuun ottamatta se, että jokaisella jäsenellä on yleiskokouksessa yksi ääni. Äänivaltaan ei lähtökohtaisesti ole vaikuttanut mikään muu, kuten esimerkiksi saatujen korvausten määrä. Suomalaisissa yhteishallinnointiorganisaatioissa eri oikeudenhaltijaryhmien tasapuolinen edustus, erityisesti suhteessa sellaisiin oikeudenhaltijatahoihin, joilla on pieni äänimäärä mutta jotka saavat suuren osuuden korvauksista, on järjestetty sääntömääräyksillä, joiden mukaan organisaation hallituksessa tulee olla säännöissä tarkemmin määritelty lukumäärä edellä mainittua oikeudenhaltijatahoa edustavia jäseniä. Tätä on pidettävä direktiivin täytäntöönpanon näkökulmasta riittävänä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole myöskään 4

5 havainnut, että Suomessa yhteishallinnointiorganisaatiot soveltaisivat tiettyä oikeudenhaltijaryhmää syrjiviä käytäntöjä. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan Suomen musiikkikustantajien ehdotus johtaisi siihen, että yhteishallinnointiorganisaatioiden tulisi muuttaa äänivallan määräytymiseen liittyviä perusteita siten, että yksi jäsen, yksi ääni -periaatteesta olisi siirryttävä järjestelmään, jossa eri äänillä on eri painoarvo. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tällaista kehitystä ongelmallisena. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö pitää Suomen musiikkikustantajien ehdottamaa muotoilua epätäsmällisenä, mitä tulee ilmaisuun osallistumismahdollisuus. Se ei myöskään sisällöllisesti toisi merkittävää lisää pykälään. Edellä mainituin perustein opetus- ja kulttuuriministeriö pitää Suomen musiikkikustantajien ehdottamaa lisäystä tarpeettomana. 8. Kollektiivisten korvausten tilittämisen mahdollisuus (22 24 ) Suomen musiikkikustantajat katsoo, että direktiivi ei salli kollektiivisia korvauksia, vaan kysymys on tältä osin vähennyksestä tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, ja ehdottaa vastaavia muutoksia lakiin. Ministeriön käsityksen mukaan direktiivin muotoilussa on otettu huomioon, että monissa maissa yhteishallinnointiorganisaatioilla on kansalliseen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmään liittyviä tehtäviä, jonka johdosta kysymys on näissä tapauksissa juuri vähennyksistä. Ministeriön käsityksen mukaan direktiivin tarkoituksena ei ole ollut estää mahdollisuutta tilittää kollektiivisia korvauksia, vaan estää sitä, että korvaukset eivät ylipäänsä tule oikeudenhaltijoiden hyväksi, vaan käytetään esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaatioiden johtohenkilöiden työsuhde-etuihin tai muuhun sellaiseen. Kollektiivinen korvaus tarkoittaa sitä, että korvauksia ei jaeta kullekin oikeudenhaltijalle erikseen (esimerkiksi 5 euroa oikeudenhaltijaa kohden), vaan korvaus voidaan maksaa vaikkapa apurahana (esimerkiksi 10:lle henkilölle euron työskentelyapuraha) tai käyttää oikeudenhaltijoille järjestettävään koulutukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että kollektiivisia korvauksia yleensä käytetään tilanteissa, joissa kullekin oikeudenhaltijalle tuleva korvaus olisi niin pieni, että sen tilittäminen ei ole perusteltua (korvauksen hajauttaminen johtaisi siihen, että sen vaikuttavuus jäisi mitättömäksi). Kollektiivisia korvauksia käytetään myös tilanteissa, joissa teoksen käytöstä ei ole saatavissa niin tarkkaa raportointia, että korvauksia voisi oikeudenmukaisin perustein jakaa oikeudenhaltijoille. Kollektiiviset korvaukset ovat tärkeitä yhteishallinnointiorganisaatioiden toiminnassa, koska näillä varoilla he edistävät toista merkittävää tehtäväänsä, eli työskentelevät suomalaisen kulttuurin edistämiseksi. Esimerkiksi Kopiosto jakaa osan opetusta varten tapahtuvan nauhoittamisen korvauksista Yleisradion, MTV3:n ja ohjelmien tekijöiden yhteisen koulutusrahaston Kouran kautta apurahoina. On sinänsä totta, että alkuperäinen direktiiviehdotus otti lähtökohdaksi sen, että kaikki yhteishallinnointiorganisaation keräämät korvaukset tilitetään suoraan oikeudenhaltijoille. Samaten direktiiviehdotuksessa lähdettiin olettamasta, että kaikenlainen käyttö raportoidaan täsmällisesti. Todellisuudessa tämä ei ole kuitenkaan mahdollista eikä myöskään kaikissa tapauksissa järkevää. Direktiiviä muutettiin monissa suhteissa vastaamaan paremmin yhteishallinnointiorganisaatioiden todellisuudessa ja perustelluista syistä harjoittamaa toimintaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että direktiivi sinänsä jättää liikkumavaraa direktiivin :n toteuttamisessa, mutta katsoo, että ei ole perusteltua muuttaa ehdotusta niin, että kollektiiviset korvaukset kiellettäisiin. 5

6 9. Tilitysten oikea-aikaisuus ja objektiiviset syyt (24, 30 ja 32 ) Gramex on katsonut, että ehdotetun yhteishallinnointilain 24, 30 ja 32 :ää tulee muuttaa niin, että tilitykset tulee suorittaa laissa määrätyssä määräajassa, ellei hyväksyttävät objektiiviset syyt estä yhteishallinnointiorganisaatiota noudattamasta tätä määräaikaa. Lakiehdotuksessa käytetään ilmaisua.ellei tämä ole mahdotonta. Ehdotuksen muotoilu muutettiin laintarkastuksen aloitteesta vastaamaan Suomessa yleisesti noudatettua säädöskieltä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei pidä perusteltuna muuttaa ehdotusta tältä osin. 10. Lakiehdotuksen 29 :n perustelut (oikeus tehdä vähennyksiä) Teosto, Kopiosto ja Musiikkituottajat katsovat, että pykälän perustelut ovat epätäsmälliset sikäli kuin perustelut voidaan ymmärtää niin, ettei yhteishallinnointiorganisaatioiden ole mahdollista sopia vähennysten tekemisestä yhteishallinnointiorganisaatioiden yhteisiä tarkoituksia varten. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää selvänä, että laki ei estä yhteishallinnointiorganisaatioita keskenään sopimasta siitä, että vähennyksiä saadaan tehdä kollektiivisia tarkoituksia varten. Ellei tällaisesta vähennysmahdollisuudesta ole sovittu toisen yhteishallinnointiorganisaation kanssa, ei yhteishallinnointiorganisaation lain ja sen taustalla olevan direktiivin perusteella ole mahdollista tehdä vähennyksiä tekijöiden kollektiivisia tarkoituksia varten. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei vastusta asian selkeyttämistä sivistysvaliokunnan mietinnössä, jos asia ei valiokunnan mielestä tule riittävän selvästi esille hallituksen esityksestä. 11. Tekijänoikeuskorvauksen kohtuullisuus (35 ) Mikään lausuntotaho ei ole ehdottanut konkreettisia muutoksia 35 :ään. Sen sijaan pykälän perusteluihin kohdistuu muutama huomio. Gramex ja Tuotos katsovat, että 35 :n perusteluita tulisi muuttaa niin, ettei puhuta käyttäjän käytöstä saamasta hyödystä. Tuotos katsoo, että tämä rajoittaa korvauksen kohtuullisuusarvioinnin lähtökohtia tarpeettomasti, ja katsoo, että mahdollisimman laaja määrittely on kaikkien osapuolten etu. YLE katsoo lausunnossaan, että 35 :n perusteluita tulisi pikemminkin syventää ja täsmentää. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää asianmukaisena tässä yhteydessä tuoda esille myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston eduskunnan talousvaliokunnalle ja lakivaliokunnalle antamassa lausunnossa esitettyjä huomioita koskien ehdotetun yhteishallinnointilain 35 :ää. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi lakivaliokunnalle, että virastoon tulee runsaasti kyselyjä ja kanteluita yhteishallinnointiorganisaatioiden hinnoittelukäytännöistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi, että lain 35 ei anna lain soveltajalle riittävää ohjeistusta yhteishallinnointiorganisaatioiden ja käyttäjien välisten sopimusten ehtojen kohtuullisuuden arviointiin, ja katsoi, että 35 :ssä säädetyn tariffien kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden mahdollisimman täsmällisen kriteeristön tulisi olla osa ehdotettua lainsäädäntöä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto myös kritisoi sitä, että perusteluissa on laajasti referoitu kilpailuoikeudellisia asioita, jotka perustuvat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kun sen sijaan direktiivin sääntely ei pohjaudu määräävään markkina-asemaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhtyy kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemykseen siitä, että ehdotetun yhteishallinnointilain mukaisten asioiden käsittelyssä ei lain soveltajan ole tarpeen tutkia yhteishallinnointiorganisaation määräävän markkina-aseman olemassaoloa, sillä tämä 6

7 elementti puuttuu lain 35 :n taustalla olevasta direktiivin 16 artiklasta. Ministeriö on kuitenkin perusteluissa referoinut artiklan taustalla olevia tärkeitä kilpailuoikeudellisia tuomioistuinratkaisuja, joihin direktiivin 16 artikla perustuu. Muuta artiklan tulkintaan liittyvää tausta-aineistoa ei ole ollut saatavilla. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kritiikin kärki kohdistuu siihen, että 35 :ssä säädetyn tariffien kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden mahdollisimman täsmällisen kriteeristön tulisi olla osa ehdotettua lainsäädäntöä. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhtyy Kilpailu- ja kuluttajaviraston käsitykseen siitä, että 35 nykyisessä muodossaan luo hyvin yleispiirteiset puitteet lisenssisopimuksien perusteiden ja kohtuullisuuden arvioimiselle. Tältä osin esitys pitäytyy varsin tarkkaan direktiivissä ja direktiivin taustalla olevien kilpailuoikeudellisten asioiden ratkaisukäytännössä tehdyissä linjauksissa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole lain valmistelun aikana tuonut esille kriteeristöä, jolla 35 :ää olisi ollut mahdollista tarkentaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedossa ei siten ole ollut mitään tarkempaa kriteeristöä, jolla kyseistä lainkohtaa olisi ollut mahdollista tarkentaa, eikä sellaista nytkään Kilpailu- ja kuluttajaviraston puolesta esitetä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta johtunee siitä, että viraston mielestä kilpailulaki antaa viranomaiselle liian tylpät välineet puuttua tekijänoikeusmarkkinoilla oleviin epäkohtiin ja olisi tästä syystä toivonut säännöksen terävöittämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että on syytä suhtautua varovaisesti 35 :n täsmentämiseen tässä vaiheessa, sillä käyttäjien ja yhteishallinnointiorganisaatioiden välisistä jännitteistä johtuen kyse on varsin herkästä säännöksestä. Sen tarkempi sisältö ja soveltaminen yksittäisiin tapauksiin on siten syytä jättää tuomioistuinten ja viime kädessä EUtuomioistuimen ratkaistavaksi. Säännöksen tietynlainen epätäsmällisyys ei myöskään välttämättä ole heikkous. Säännöstä voi tältä osin verrata vaikkapa oikeustoimilain 36 :n säännökseen, joka on varsin yleisluontoinen ja jonka tarkemmasta soveltamisesta syntyvät opit perustuvat tuomioistuinten ratkaisuihin pykälän soveltamisesta yksittäisiin tapauksiin. Toisinaan tällaisesta ratkaisukäytännöstä muodostuu uutta oikeuskäytäntöä jota kodifioidaan eli tuodaan lain tasolle. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että 35 :n tarkentaminen voi olla perusteltua mahdollisesti myöhemmin syntyvän oikeuskäytännön perusteella. Ministeriön käsityksen mukaan tarkemman kriteeristön luomiselle ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa edellytyksiä. 12. Pääsy usean valtion alueen kattavan lisensioinnin piiriin (52 ) Teosto ehdottaa, että 52 :n 2 momentti poistetaan tai sitä muutetaan siten, että säännöksestä käy ilmi, että oikeudenhaltijan oikeutta myöntää lisenssejä itse tai toisen yhteishallinnointiorganisaation tai muun valtuuttamansa osapuolen kautta sovellettaisiin vain 52 :n 1 momentin tarkoittamassa tilanteessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että hallituksen esitykseen sisältyvä 2 momentti ei ole tarpeellinen hallituksen esityksessä esittämässä muodossa, sillä kielto asettaa valtuutuksen peruttamisen ehdoksi, että valtuutus siirretään toiselle yhteishallinnointiorganisaatiolle, ilmenee jo 8 :n 2 momentissa ilmaistussa pääsäännössä. Ehdotetun 52 :n 2 momentin tarkoituksena on ollut ilmaista, että yhteishallinnointiorganisaatio ei saa yleisesti ottaen asettaa valtuutuksen peruuttamiselle mitään ehtoja. Tästä syystä pykälää tulisi selventää Ruotsin lakiehdotuksen tavoin siten, että valtuutuksen peruutus tulee voimaan välittömästi. Muussa tapauksessa yhteishallinnointiorganisaatio voisi ehdotetun 8 :n mukaan asettaa irtisanomiselle jopa kuuden kuukauden irtisanomisajan, jonka aikana tekijällä ei siis olisi mitään mahdollisuuksia lisensioida teoksiaan rajat ylittäviä verkkopalveluita varten. 7

8 Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan Ruotsissa tehty tulkinta artiklan merkityssisällöstä on perusteltu ja vastaa direktiivin tavoitetta varmistaa, että tekijöillä on tehokas pääsy markkinoille ja että he voivat tarjota oikeuksiaan rajat ylittäville musiikkiverkkopalveluille itse tai jonkin toisen yhteishallinnointiorganisaation tai muun edustajan kautta. Koska pykälän tarkoittamassa tilanteessa yhteishallinnointiorganisaatio ei tarjoaisi lisenssejä usean valtion rajat ylittäville musiikkiverkkopalveluille, ei myöskään synny tilannetta, jossa yhteishallinnointiorganisaatiolle aiheutuisi haittaa siitä, että irtisanominen tulee voimaan välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että 52 :ää on syytä selventää ja ehdottaa, että pykälän 2 momentti muutetaan kuuluvaksi seuraavasti: Edellä 1 momentissa tarkoitettu valtuutuksen peruuttaminen tulee voimaan välittömästi. 13. Valvontaviranomaisen tehtävät (54 ) Monissa käyttäjätahojen lausunnoissa on katsottu, että valvontaviranomaiselle säädettyjä tehtäviä tulee täsmentää siten, että siitä nimenomaisesti käy ilmi, että valvontaviranomaisena toimiva Patentti- ja rekisterihallitus on velvollinen tarjoamaan neuvontaa soveltuvista sovittelumenettelyistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ehdotetussa 54 :ssä oleva kirjaus, jonka mukaan valvontaviranomaisella on velvollisuus neuvoa yhteishallinnointiorganisaatioita ja muita osapuolia tämän lain säännösten soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä ja edistää hyvien käytäntöjen noudattamista tämän lain piiriin kuuluvassa toiminnassa, on tässä suhteessa riittävä. Tekijänoikeusasioiden neuvottelukunta ja YLE katsovat, että valvontaviranomaiselle tulisi asettaa velvollisuus julkaista vuosittain tietoa valvottavien järjestöjen toiminnasta yhteishallinnoinnin läpinäkyvyyden edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää ehdotusta sinänsä harkinnan arvoisena, mutta katsoo, että mikäli sivistysvaliokunta haluaa tarkemmin arvioida ehdotuksen toteuttamismahdollisuuksia, tulisi Patentti- ja rekisterihallitusta kuulla asiasta. Tekijänoikeusasioiden neuvottelukunta, Satu ry ja eräät muut tahot ehdottavat, että opetusja kulttuuriministeriölle asetetut tekijänoikeuslaissa tarkoitetut sopimuslisenssijärjestöjen valvontatehtävät olisi perusteltua siirtää Patentti- ja rekisterihallituksen hoidettaviksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että ministeriön tekijänoikeuslakiin perustuvat tehtävät käytännössä liittyvät ensisijaisesti yhteishallinnointiorganisaatioiden hyväksymispäätöksiin liittyviin tiettyjen tekijänoikeuslaissa tarkemmin säädettyjen tehtävien hoitamiseen sekä budjettitalouteen liittyviin toimenpiteisiin. Lähtökohtaisesti ehdotettu yhteishallinnointilaki ei sisällä päällekkäistä lainsäädäntöä vaan täydentää tekijänoikeuslain säännöksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö harkitsi lainvalmisteluvaiheessa mahdollisuutta esittää joidenkin säännösten siirtämistä tekijänoikeuslaista yhteishallinnointilakiin, mutta päätyi lopulta siihen, että on parempi säilyttää tekijänoikeuslaissa olevat säännökset muuttamattomina. Tarkoitus on, että tähän kysymykseen voidaan palata myöhemmin, kun uudesta yhteishallinnointilaista ja sen toimivuudesta saadaan kokemusta. Ratkaisuun vaikutti myös se, että direktiivin johdantokappaleen mukaan direktiivillä ei ole vaikutusta mm. sopimuslisenssijärjestelmään ja erillisiin korvausoikeuksiin. Mitään akuuttia tarvetta muuttaa tekijänoikeuslaissa olevia säännöksiä ei tältä osin ole olemassa. Yhteishallinnointilakia valmisteltaessa on kuitenkin kiinnitetty huomiota Patentti- ja rekisterihallituksen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön välisen yhteistyön toimivuuteen. 8

9 14. Puhevallan rajoittaminen suhteessa valvontaviranomaiseen (56 ) Kopiosto ehdottaa lausunnossaan, että oikeus esittää toimenpidepyyntö rajoitettaisiin henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ovat yhteishallinnointiorganisaation jäseniä, ovat antaneet yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuuden, ovat sopimussuhteessa yhteishallinnointiorganisaatioon tai joiden oikeuksia sanottu menettely tai laiminlyönti loukkaa tai vaarantaa. Kopiosto katsoo, että toimenpidepyyntöön oikeutettujen piiri on poikkeuksellisen laaja, ja sanoo pelkäävänsä, että valitusoikeutta olisi liian helppoa käyttää häiritsemistarkoitukseen. Kopioston ehdotus merkitsisi sitä, että sellaiset oikeudenhaltijat, joita ei ole hyväksytty jäseniksi tai jotka eivät ole voineet antaa yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutusta, suljettaisiin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Samaten soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät sellaiset käyttäjät, joille yhteishallinnointiorganisaatio ei ole myöntänyt lisenssiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö huomauttaa, että käytännössä Kopioston ehdotus johtaisi siihen, että soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kaikki ne tahot, jotka todellisuudessa tarvitsevat lain suomia oikeusturvakeinoja. Kuten edellä on mainittu, edellyttää direktiivi tehokkaita oikeusturvakeinoja ja tehokasta viranomaisvalvontaa. Direktiivissä on nimenomaisesti vaadittu, että viranomaisvalvonta tulee toteuttaa niin, että kaikkien, joiden intressejä direktiivissä suojataan, eli käyttäjien, oikeudenhaltijoiden, jäsenien, toisten yhteishallinnointiorganisaatioiden ja muiden asianomaisten, tulee voida kääntyä valvontaviranomaisen puoleen. Direktiivin tulkinnasta tulee tässä huomioida seuraavaa: o o Direktiivissä käsitteitä oikeudenhaltija, käyttäjä ja jäsen käytetään laajassa merkityksessä. Direktiivissä pyritään nimenomaisesti tarjoamaan suojaa henkilöille ja yhteisöille, jotka voisivat olla yhteishallinnointiorganisaatioiden jäseniä (mutta joita esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation syrjivän menettelyn seurauksena ei ole hyväksytty jäseniksi). Samaten oikeudenhaltijoihin liittyvät säännökset kattavat sekä tilanteen ennen valtuutuksen vastaanottamista että tietyiltä osin valtuutuksen voimassaolon päätyttyä. Direktiivin säännökset koskevat myös suhdetta sellaisiin käyttäjiin, jotka eivät (vielä) ole sopimussuhteessa yhteishallinnointiorganisaatioon. Direktiivin 36 artiklan 2 kohdassa mainitaan jäsenten, oikeudenhaltijoiden, käyttäjien ja yhteishallinnointiorganisaatioiden lisäksi muut asianomaiset. Direktiivin englanninkielisessä versiossa käytetään muotoilua other interested parties. Kysymys on hyvin laajasta käsitteestä, joka kattaa kaikki sellaiset tahot, joihin yhteishallinnointiorganisaatioiden toiminnalla voi olla vaikutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että toimenpidepyynnön esittämisoikeuden rajaaminen Kopioston ehdottamalla tavalla olisi ristiriidassa direktiivin vaatimusten kanssa ja vakavasti vaarantaisi niiden etujen ja intressien toteutumisen, joihin koko direktiivi pohjautuu. Kopioston huoleen, että laki johtaisi toimenpidepyyntöjen esittämiseen häiritsemistarkoituksessa, opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että lain 57 :ssä valvontaviranomaisena toimivalle Patentti- ja rekisterihallitukselle on luotu poikkeuksellisen laaja harkintavalta sen suhteen, puuttuuko se yhteishallinnointiorganisaation toimintaan. Pykälän mukaan Patentti- ja rekisterihallitus voi jättää yhteishallinnointiorganisaation menettelyä tai laiminlyöntiä koskevan asian tutkimatta, jos 1) asiaa koskeva toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton; 2) yhteishallinnointiorganisaatio on ryhtynyt toimenpiteisiin asian oikaisemiseksi; 9

10 3) yhteishallinnointiorganisaation menettelyllä tai laiminlyönnillä on vain vähäistä vaikutusta tämän lain tavoitteiden toteutumiseen; 4) tuomioistuimessa vireillä olevan samaa menettelyä koskevan riita- tai rikosasian johdosta ei yksityisen tai yleisen edun suojelemiseksi katsota olevan tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin; 5) asia on vireillä myös Kilpailu- ja kuluttajavirastossa eikä lisätoimenpiteisiin katsota olevan tarpeen ryhtyä. Käytännössä pykälä merkitsee huomattavan korkean puuttumiskynnyksen asettamista. Pykälän eräänä tärkeänä perusteena on nimenomaan suojautuminen shikaanitarkoituksessa esitettyjä vaatimuksia vastaan. Tähän liittyvät erityisesti pykälän 1 kohta, jossa viitataan toimenpidepyynnön ilmeiseen perusteettomuuteen, sekä pykälän 3 kohta, jonka mukaan sellainen menettely tai laiminlyönti, jolla on vain vähän vaikutusta lain tavoitteiden toteutumiseen, voidaan jättää tutkimatta. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo siten, että ehdotetussa yhteishallinnointilaissa on riittävästi varauduttu shikaaninomaisiin toimenpidepyyntöihin, jotka voisivat kohtuuttomasti työllistää niin valvontaviranomaista kuin yhteishallinnointiorganisaatioita. 15. Siirtymäsäännökset Yhteishallinnointiorganisaatiot katsovat, että siirtymäsäännösten määräajat tulisi laskea lain voimaantulosta. Lisäksi toivotaan, että 69 :n 4 ja 5 momentissa säädetty siirtymäaika, joka liittyy organisaation sääntöihin tai organisaation toimielinten kokoonpanoon, olisi 6 kuukautta lain voimaantulosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannattaa yhteishallinnointiorganisaatioiden ehdotusta. Ehdotetun 69 :n 2 momentin siirtymäajan osalta organisaatioiden näkemykset eroavat. Tuotos, Gramex, Kopiosto ja Sanasto toivovat 6 kuukauden siirtymäaikaa, Teosto kolmen kuukauden siirtymäaikaa. Pykälän 2 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaatioiden olisi annettava 9 :ssä tarkoitetut tiedot, jotka koskevat oikeudenhaltijalle lain mukaan kuuluvaa oikeutta määritellä, miltä osin oikeudenhaltija haluaa valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoimaan tämän oikeuksia, sekä tietoa siitä, että oikeudenhaltijalla on oikeus peruuttaa valtuutus. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että laki velvoittaa yhden kirjeen lähettämiseen oikeudenhaltijalle. Laki ei edellytä, että yhteishallinnointiorganisaatio uudistaa valtakirjansa. Suomessa ongelmia ei ministeriön käsityksen mukaan myöskään liity siihen, ettei valtakirjoja olisi olemassa. Hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu velvoitteen sisältöä seuraavasti: Pykälän mukaan yhteishallinnointiorganisaation tai sen puolesta valtuutuksen vastaanottavan yhteisön tai säätiön tulisi ennen valtuutuksen antamista antaa oikeudenhaltijalle tieto tämän oikeudesta valita, mitä oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muiden suojan kohteiden tyyppejä hän haluaa antaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoitavaksi (5 :n 1 momentti), oikeudenhaltijan oikeudesta myöntää itse lupa teoksen tai muun suojan kohteen ei-kaupalliseen käyttöön (7 ), oikeudesta peruuttaa valtuutus (8 :n 1 momentti) sekä mahdollisista edellytyksistä tai rajoituksista, jotka koskevat oikeudenhaltijan valinnanvapautta tai valtuutuksen peruuttamista sekä tieto siitä, että valtuutuksen peruuttaminen ei vaikuta oikeudenhaltijan oikeuteen saada hänelle kuuluvat tekijänoikeuskorvaukset (8 :n 2 momentti). Jotta tiedon antaminen voidaan todentaa, on tieto käytännössä annettava kirjallisesti. Mikäli yhteishallinnointiorganisaatio ei ole määritellyt, minkälaista kategorisointia se aikoo tehdä oikeuksien yhteishallinnointia varten, riittää tämän lain mukaisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi tältä osin se, että yhteishallinnointiorganisaatio tiedottaa oikeudenhaltijalle tämän mahdollisuudesta antaa tarkkarajainen valtuutus ja mahdollisuudesta peruuttaa antamansa valtuutus osittain tai kokonaan. 10

11 Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että hallituksen esityksessä mainittu määräaika perustuu direktiivin täsmälliseen säännökseen. Tämä aikaraja on jo ohitettu, mutta siitä huolimatta olisi syytä huolehtia siitä, että oikeudenhaltijat saavat mahdollisimman pian lain tultua voimaan tietoa lain mukanaan tuomasta uudistuksesta. Laki velvoittaa yhteishallinnointiorganisaation tiedottamaan oikeudenhaltijoille heidän lakiin perustuvista oikeuksistaan. Tämä on täysin yhteishallinnointiorganisaatioiden omasta sisäisestä kehitystyöstä riippumaton asia. On toki ymmärrettävää, että kun yhteishallinnointiorganisaatiot joka tapauksessa haluavat tiedottaa oikeudenhaltijoilleen organisaation omista uudistuksista, niin se halutaan tehdä tässä samassa yhteydessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan riittävä siirtymäaika olisi tältä osin 1-3 kuukautta. Opetus- ja kulttuuriministeriö huomauttaa vielä, että mikäli lain on tarkoitus tulla voimaan , olisi 69 :n 3 momentti poistettava tarpeettomana. Hallituksen esityksen tarkoituksena oli varmistaa, että avoimuusraporttia koskevat säännökset eivät tulisi voimaan kesken tilikauden, joka on yhteishallinnointiorganisaatioille kalenterivuosi. 16. Kieltomenettely (65-66 ) Siltä osin kuin sivistysvaliokunnalle on esitetty muutoksia lain 65 ja 66 :iin, opetus- ja kulttuuriministeriö viittaa lakivaliokunnalle antamaansa lausuntoon. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhtyy lakivaliokunnan lausuntoon. 17. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta ja lainvalmistelun aikana käydystä keskustelusta direktiivin edellyttämästä tehokkaasta riidanratkaisusta Direktiiviin liittyvä riitojen ratkaisu olisi opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan käsitettävä kokonaisuutena, johon kuuluu toisaalta vaihtoehtoinen riitojen ratkaisu ja toisaalta varsinainen riitojen ratkaisu eli tuomioistuinmenettely. Direktiivi lähtee siitä, ettei vaihtoehtoisella riitojen ratkaisulla voida sivuuttaa osapuolen mahdollisuutta viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tätä edellyttää jo Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja Euroopan unionin perusoikeusasiakirja. Direktiivi ei myöskään täsmällisesti sääntele sitä, minkälaisia riidanratkaisuelimiä on pidettävä vaihtoehtoisina riidanratkaisueliminä. Niitä voivat olla 49 johdantokappaleessa mainittujen sovittelu- tai välimiesmenettelyjen lisäksi myös jotkut muut menettelyt. Johdantokappaleen mukaan tässä direktiivissä ei säädetä, millä tavoin tällainen vaihtoehtoinen riidanratkaisu olisi järjestettävä eikä myöskään määritetä, minkä elimen tehtäväksi se kuuluisi, kunhan taataan riidanratkaisun riippumattomuus, puolueettomuus ja tehokkuus. Suomen lainsäädännön mukaan kaikki riidat, joissa sovinto on mahdollinen, voidaan ratkaista vaihtoehtoisessa riitojenratkaisumenettelyssä. Yleisimmät menettelyt ovat sovintomenettely ja välimiesmenettely. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu perustuu aina osapuolten väliseen sopimukseen. Sopimusehdoissa voidaan määrätä, että sopimusta koskevat riidat ratkaistaan tuomioistuimen sijasta välimiesmenettelyssä. Suomessa menettelyyn sovelletaan välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) säännöksiä ja menettelyssä voidaan noudattaa esimerkiksi Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan välimiesmenettelysääntöjä. Välitystuomio on osapuolia oikeudellisesti sitova täytäntöönpanokelpoinen ratkaisu, eikä sen asiaratkaisuun voi hakea muutosta. Sovintomenettelyä on jo saatavilla monipuolisesti. Esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto sekä Keskuskauppakamari tarjoavat sovintomenettelyä. Vaihtoehtoiseksi riitojenratkaisumenette- 11

12 lyksi osapuolet voivat nykyään valita myös julkisen sektorin ylläpitämän tuomioistuinsovittelun. Sovittelusta yleisessä tuomioistuimessa säädetään riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011). Laissa säädetään lisäksi tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi. Sivistysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa markkinaoikeus ehdotti mahdollisuutta sovintomenettelyyn myös markkinaoikeudessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuu ehdotukseen suopeasti mutta katsoo, että kyse on yhteishallinnointilakia laajemmasta asiasta, joka kuuluu oikeusministeriön toimivaltaan. Lainvalmistelun aikana käytiin vilkasta keskustelua riitojen ratkaisusta. Erityisesti yhteishallinnointiorganisaatioiden ja käyttäjien välisissä suhteissa erimielisyyksiä esiintyy liittyen oikeuksien hinnoitteluun, eli tariffeihin. Käyttäjät toivat ponnekkaasti esille, että Suomeen tarvitaan nykyistä tuomioistuinmenettelyä tehokkaampia, nopeampia ja kevyempiä menettelyitä tariffiriitojen ratkaisemiseksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut, että se saa tekijänoikeusjärjestöjen käyttäjäasiakkailta säännöllisesti toimenpidepyyntöjä ja muita yhteydenottoja erityisesti tekijänoikeuskorvausten tasoon liittyen. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö on siinä käsityksessä, että pitkittyneisiin tariffiriitoihin liittyviä ongelmia esiintyy tekijänoikeusmarkkinoilla Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti vaihtoehtoiseen, erityisesti tekijänoikeusasioihin keskittyvään riitojenratkaisumenettelyyn liittyviä tarpeita ja toteuttamismahdollisuuksia varsin perusteellisesti lainvalmistelun aikana. Tutkittiin myös muiden maiden järjestelmiä, kuten Tanskan ja Norjan mallien mukaisia tariffilautakuntia sekä Iso-Britannian mallin mukaista erityisesti immateriaalioikeusriitoihin keskittyvää sovintomenettelyä. Selvitysten perusteella tultiin siihen johtopäätökseen, että riitojen määrä ja laatu, erityisesti huomioiden markkinoilla jo olevien vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenettelyjen olemassaolo, ei puoltanut uusien riitojenratkaisuelimien perustamista. Uusien riitojenratkaisumenettelyjen perustaminen valtion kustantamana ei myöskään valtiontalouden tilanteen takia ole mahdollista. Vaikka uusia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyitä ei ehdotettu, on lakiin sisällytetty joitakin vaihtoehtoista riidanratkaisua tukevia elementtejä. Näistä merkittävin on mahdollisuus käsitellä tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuuteen liittyviä rakenteellisia tai muutoin periaatteellisesti tärkeitä seikkoja yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunnassa. Yhteishallinnointilain 62 :ssä säädetään yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunnan tehtäviksi mm. hyvien käytäntöjen noudattamisen edistäminen sekä suositusten antaminen alalla noudatettavista menettelytavoista ja standardeista. Vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun liittyen neuvottelukunnan tehtävänä on esityksen mukaan edistää vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen hyödyntämistä yhteishallinnointilain piiriin kuuluvien riitojen käsittelyssä. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan riidanratkaisu painottuu tulevaisuudessa yhä enemmän vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin ja erityisesti sovintomenettelyyn. Keskuskauppakamarin vastikään lanseeraamaa uutta, erityisesti elinkeinoelämän tarpeisiin soveltuvaa sovintomenettelyä, on käyttäjien keskuudessa pidetty lupaavana vaihtoehtona käytettäväksi yhteishallinnointiorganisaatioiden ja käyttäjien välisten tariffiriitojen sovitteluun. Opetus- ja kulttuuriministeriö tähdentää, että ministeriössä lakiehdotuksen valmistelun yhteydessä tehty selvitystyö osoitti, että sovintomenettelyssä sovittelijan henkilökohtaisilla ominaispiirteillä ja kyvyllä saattaa riidan osapuolet keskusteluyhteyteen on substanssiasiantuntemusta suurempi vaikutus sovittelun lopputulokseen. Tämä seikka tukee päätelmää, että uuden, erityisesti tekijänoikeuteen perehtyneen sovitteluelimen perustaminen ei ole tarpeen. 18. Muutosehdotukset esityksen säännöstekstiin Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa 1. lakiehdotuksen pykälien muuttamista seuraavasti (poistot yliviivattuna, lisäykset lihavoituna): 12

13 3 Suhde muuhun lainsäädäntöön Yhteishallinnointiorganisaation ja riippumattoman hallinnointiorganisaation toimintaan sovelletaan ensisijaisesti tämän lain säännöksiä ja sitä täydentäen muuta lainsäädäntöä siltä osin kuin tästä laista ei muuta johdu. Tämä laki ei vaikuta kilpailulain (948/2011) soveltamiseen. Tätä lakia sovelletaan yhteishallinnointiorganisaation ja riippumattoman hallinnointiorganisaation toimintaan vain, ellei kilpailulaista (948/2011) muuta johdu. Tämä laki ei vaikuta toimivaltaan, joka opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tekijänoikeuslain (404/1961) mukaisesti. Jos opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeuslain nojalla tekemä yhteishallinnointiorganisaation hyväksymispäätös on ristiriidassa tämän lain kanssa, noudatetaan hyväksymispäätöstä. Muutoksella selvennettäisiin säännöksen sisältöä ja tarkoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan olisi syytä selventää, että tällä lailla ei ole vaikutusta kilpailulain soveltamiseen. Ilman tällaista selvennystä on mahdollista, että erityisesti lain 35, jolla on vahva kilpailuoikeudellinen perusta, voitaisiin ymmärtää tulevan kilpailulain tilalle ja vaikuttavan kilpailuviranomaisten toimivaltaan. Hallituksen esityksessä 2 2 momenttiin liittyvät perustelut ovat selvät, mutta itse momentin muotoilu epäselvä. 52 Pääsy usean valtion alueen kattavan lisensioinnin piiriin Oikeudenhaltija voi peruuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle antamansa valtuutuksen hallinnoida usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkkooikeuksien lisenssejä ja säilyttää yhteishallinnointiorganisaation valtuutuksen hallinnoida oikeuksia yhden alueen kattavaa lisensiointia varten, jos yhteishallinnointiorganisaatio ei viimeistään 10 päivänä huhtikuuta 2017 myönnä tai tarjoa usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä tai ole valtuuttanut toista yhteishallinnointiorganisaatiota edustamaan kyseisiä oikeuksia. Edellä 1 momentissa tarkoitettu valtuutuksen peruuttaminen tulee voimaan välittömästi. Yhteishallinnointiorganisaatio ei saa asettaa oikeudenhaltijalle estettä myöntää usean valtion alueen kattavia sävellysteosten verkko-oikeuksien lisenssejä itse tai toisen yhteishallinnointiorganisaation tai muun valtuuttamansa osapuolen kautta. Ehdotetun 52 :n 2 momentin tarkoituksena on ollut ilmaista, että yhteishallinnointiorganisaatio ei saa asettaa valtuutuksen peruuttamiselle ehtoja. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että koska kielto asettaa valtuutuksen peruuttamiselle ehto valtuutuksen siirtämisestä toiselle yhteishallinnointiorganisaatiolle ilmenee jo 8 :n 2 momentissa ilmaistussa pääsäännössä, ei tätä ole tarpeen toistaa. Direktiivin tavoite on ollut varmistaa, että tekijöillä on tehokas pääsy markkinoille ja että he. voivat tarjota oikeuksiaan rajat ylittäville musiikkiverkkopalveluille. Koska pykälän tarkoittamassa tilanteessa yhteishallinnointiorganisaatio ei tarjoaisi lisenssejä usean valtion rajoja 13

14 ylittävillä verkko-oikeuksille, ei myöskään synny tilannetta, jossa yhteishallinnointiorganisaatiolle aiheutuu haittaa siitä, että irtisanominen tulee voimaan välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Tästä syystä pykälää tulisi selventää Ruotsin lakiehdotuksen tavoin siten, että valtuutuksen peruuttaminen tulee pykälässä tarkoitetussa tilanteessa voimaan välittömästi. 69 Siirtymäsäännökset Yhteishallinnointiorganisaation, joka harjoittaa tässä laissa tarkoitettua tekijänoikeuden yhteishallinnointia lain tullessa voimaan, on annettava 53 :ssä tarkoitettu ilmoitus viimeistään kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Jos 5 :ssä tarkoitettu valtuutus on annettu ennen tämän lain voimaantuloa, 9 :ssä tarkoitetut tiedot on annettava oikeudenhaltijalle viimeistään kahden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta 10 päivänä lokakuuta Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn valtuutuksen ehto, joka on tämän lain säännösten vastainen, on pätemätön. Yhteishallinnointiorganisaation tulee laatia ja julkaista 41 :ssä tarkoitettu vuotuinen avoimuusraportti viimeistään lain voimaantulon jälkeen alkavalta kokonaiselta tilikaudelta. Lain voimaan tullessa käynnissä olevalta tilikaudelta yhteishallinnointiorganisaatio voi avoimuusraportin sijasta 41 :n 2 momentin mukaisesti julkaista 18 :n 2 momentissa tarkoitetut henkilökohtaiset sidonnaisuuslausumat sekä kirjanpitolain (1336/1997) mukaisen toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, jotka on tarkastettu tilintarkastuslain säännösten mukaisesti. Jos ennen lain voimaantuloa rekisteröidyn yhteishallinnointiorganisaation sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen sisältyy tämän lain vastaisia määräyksiä, niiden sijasta on noudatettava tämän lain säännöksiä. Säännöt tai yhtiöjärjestys on muutettava tämän lain mukaisiksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta 31 päivänä joulukuuta Ennen lain voimaantuloa valitun hallituksen tai hallintoneuvoston kokoonpano on muutettava tämän lain mukaiseksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta 31 päivänä joulukuuta Yhteishallinnointiorganisaation on noudatettava 10, 37 ja 40 :n säännöksiä suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä viimeistään vuoden kuluttua lain voimaantulosta momentissa on välttämätöntä muuttaa, koska direktiivissä mainittua määräaikaa ei ole enää mahdollista soveltaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan direktiivissä mainittu tiedon antaminen merkitsee käytännössä kirjeen lähettämistä oikeudenhaltijalle, jossa oikeudenhaltijalle kerrotaan yhteishallinnointilain voimaantulosta ja kerrotaan, että yhteishallinnointilain mukaan oikeudenhaltijalla on oikeus päättää, miltä osin hän haluaa valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaatiota hallinnoimaan tämän tekijänoikeuksia, että oikeudenhaltijalla on lain mukaan oikeus itse myöntää käyttölupia ei-kaupallisia käyttötarkoituksia varten, ja että oikeudenhaltijalla on oikeus myös peruuttaa valtuutus. Organisaation tulee myös kertoa mahdollisista irtisanomisajoista ja muista ehdoista. Kyse ei siten ole kovin monimutkaisia asioita sisältävästä kirjeestä. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan tehtävä on mahdollista suorittaa varsin ripeästi lain tultua voimaan. Sopivana siirtymäaikana on pidettävä 1-3 kuukautta. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan kahden kuukauden siirtymäaika olisi kohtuullinen ja riittävä. 14