Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muutostarpeiden selvittäminen

Transkriptio

1 Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muutostarpeiden selvittäminen Utredning av behoven att andra lagen om en förteckning över handelsfartyg i utrikesfart Selvitysryhmän väliraportti

2 Liikenne- ja viestintäministeriölle Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut selvitysryhmän selvittämään ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muutostarpeita, joihin eduskunnan hyväksymät lausumat kyseisen lain muutoksen yhteydessä antavat aihetta, sekä ottaen huomioon yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (komission tiedonanto C (2004)43). Selvitysryhmän tehtävää on ollut selvittää mennessä (alkuperäistä määräaikaa jatkettu myöhemmin ministeriön päätöksellä yhdellä kuukaudella) eduskunnan lausumien mukaisesti: - toimenpiteet, joilla turvataan pääasiassa ulkomaanliikenteessä toimivien varustamojen tasavertainen tukikohtelu ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain asettamat ehdot täyttävässä toiminnassa, ja - muutostarpeet, jotka komission vahvistamat uudet valtiontuen suuntaviivat aiheuttavat ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annettuun lakiin. Tämä väliraportti koskee edellä mainittuja selvitysryhmän tehtäviä. Selvitysryhmässä ovat edustettuina liikenne- ja viestintäministeriö, valtiovarainministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Merenkulkulaitos ja Kilpailuvirasto.

3 Väliraportissa on tarkasteltu kansallista tukilainsäädäntöä ja yhteisön säännöstöä sekä voimaan tulleita tarkistettuja EU:n komission vahvistamia yhteisön suuntaviivoja meriliikenteen valtiontuelle. Kilpailutilannetta ulkomaanliikenteessä ja kotimaanliikenteessä on myös selvitetty, myös Ahvenanmaan ja manner-suomen välisessä liikenteessä. Merenkulkulaitos on tehnyt eräiden alusten osalta liikennöintiselvityksiä. Myös Saimaan kanavan kautta kulkevaa matkustaja-alusliikennettä ja sen kilpailutilannetta sekä kilpailutilannetta Saimaalla jäänmurtopalveluita tuottavien varustamojen kesken on selvitetty. Selvitysryhmä on kuullut merenkulun työmarkkinaosapuolia, kauppa- ja teollisuusministeriötä, Lappeenrannan Laivat Oy:tä sekä Mopro Oy:tä. Työmarkkinaosapuolista kuultavina ovat olleet Ålands Redarförening rf, Suomen Varustamoyhdistys ry, Rahtialusyhdistys ry, Suomen Merimies-Unioni SM-U ry sekä Suomen Laivanpäällystöliitto - Finlands Skeppbefälsförbund ry omasta puolestaan ja Suomen Konepäällystöliiton Finlands Maskinbefälsförbund ry:n valtuuttamana. Väliraportissa esitetyt keskeiset johtopäätökset ja ehdotukset ovat seuraavat: Työryhmälle on esitetty verolainsäädännön muuttamista siten, että ympärivuotisesti sisävesiliikenteeseen käytettävät alukset voitaisiin saada merimiesverotuksen piiriin, sekä että muihin kauppa-alusluetteloon merkittyihin aluksiin verrattuna poikkeavat vero-, eläke- ja muut työvoimakustannuksia koskevat järjestelyt eivät saisi olla este miehistökustannustuen maksamiselle. Merenkulkulaitos on katsonut tuen maksamisen olevan mahdollista vain merityötuloa koskevien ennakonpidätyksien ja maksujen määräytymisperusteiden mukaan tilitetyistä eristä. Hakijayhtiö on valittanut tästä päätöksestä ja hallinto-oikeus on kumonnut Merenkulkulaitoksen päätöksen ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi. Asia on tällä hetkellä vireillä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Merenkulkulaitos on Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut siihen, että aluksen osalta työvoimakustannuksia ei myöskään ole saatettu sellaiselle tasolle, jota tukilaki edellyttää. Tulkintaerimielisyys ennakonpidätyksen toimittamisen tavasta ja sen vaikutuksesta maksettavaan tukeen ratkeaa lopulta Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelolain osalta on tehty muutos (laki 542/2004), jonka mu-

4 kaan merityötulon ja ennakonpidätyksen käsitettä täsmennetään vastaamaan noudatettua käytäntöä. Tämän mukaan ennakonpidätyksellä tarkoitetaan tuloverolain 74 :ssä tarkoitetusta merityötulosta toimitettua ennakonpidätystä, joka on toimitettu merityötuloa varten määrätyn ennakonpidätysprosentin mukaisesti. Tämä lainmuutos tulee voimaan annetulla valtioneuvoston asetuksella. Verohallituksen ilmoituksen mukaan verohallituksen päätöstä ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määristä tullaan muuttamaan siten, että merityötulon ennakonpidätyksen vaihtoehtoisesta toimittamistavasta, johon on vedottu asiaa koskevan hallintoriidan yhteydessä, luovutaan vuoden 2005 alusta. Selvitysryhmä katsoo, että tukilakia ei ole tarpeen muuttaa edellä mainitun johdosta. Lisäksi on esitetty, että voimassa oleva tukijärjestelmä on johtanut kilpailutilanteen vääristymiseen vuonna 2003 Saimaalla jäänmurtopalveluita harjoittaneiden varustamojen kesken. Osa jäänmurtotehtäviä suorittaneista aluksista on saanut ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelolain mukaista tukea ja osa ei. Selvitysryhmä katsoo, että tukijärjestelmistä voi aiheutua tilanteita, jotka ovat kilpailuneutraliteettinäkökulmasta arvioiden ongelmallisia. Selvitysryhmä katsoo kuitenkin, että tukilain muuttaminen ei ole tarpeen, koska tukijärjestelmästä saatavat hyödyt suomalaiselle merenkululle ovat kokonaisuutena arvioiden suurempia kuin kilpailunäkökulmasta yksittäistapauksissa mahdollisesti seuraavat ongelmat. Selvitysryhmä esittää myös tukilakia täsmennettäväksi vastaamaan EU:n vahvistamia valtiontuen suuntaviivoja siten, että ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkitsemisen edellytyksenä on, että alusta käytetään pääasiassa ulkomaan meriliikenteeseen. Ahvenanmaan maakunnan ja manner-suomen välisen ns. saarikabotaasiliikenteen kilpailutilanteen aiheuttamat mahdolliset tukilain muutostarpeet selvitetään selvitysryhmän jatkotyöskentelyssä. Selvitysryhmän tehtävänä on selvittää mennessä eduskunnan hyväksymien lausumien mukaisesti

5 - toimenpiteitä, joilla pitkällä aikavälillä voidaan turvata ja tukea merenkulkua Ahvenanmaalla ja muuallakin Suomessa tasapuolisesti ja kilpailutilannetta vääristämättä, ja - merenkulun neuvottelukunnan piirissä tehtyjä ehdotuksia tukilainsäädännön muuttamiseksi (ainakin ro-ro alusten matkustajamäärä, matkustaja-aluksilla työskentelevien lähdeverovelvollisten merenkulkijoiden ottaminen tuen piiriin ja tuen myöntäminen Suomen lipun alla purjentivan bareboat rahdatun aluksen suomalaiselle operoijalle). Selvitysryhmän kuulemat varustamoyhdistykset ehdottivat kauppa-alusluettelolain tarkistamista useassa kohdassa. Varustamoyhdistykset esittivät myös varustamojen verokohteluun liittyvinä muutoksina alushankintavarauksen käyttöönottamista ja tonnistoverolain muuttamista. Ehdotukset olivat lähinnä sellaisia, jotka selvitysryhmän asettamispäätöksessä on määrätty selvitettäväksi mennessä. Ehdotetuilla muutoksilla on suoran tuen määrää laajentavia vaikutuksia, joiden taloudelliset seuraamukset vaativat lisäselvityksiä. Väliraporttiin sisältyvistä tukilain muutostarpeista annetaan erillinen hallituksen esitys siten, että suuntaviivojen edellyttämät kauppa-alusluettelolain muutokset olisi mahdollista saada voimaan Mahdolliset muut muutostarpeet selviävät työryhmän jatkotyöskentelyssä mennessä. Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2004 Raimo Kurki Selvitysryhmän puheenjohtaja Pekka Kouhia Selvitysryhmän sihteeri Paavo Autere Selvitysryhmän sihteeri

6 ULKOMAANLIIKENTEEN KAUPPA-ALUSLUETTELOSTA ANNETUN LAIN MUUTOSTARPEIDEN SELVITTÄMINEN Sisällysluettelo 1. Selvitysryhmän tehtävät ja toimikausi 1 2. Kansallinen lainsäädäntö Kansallisen tuen keskeiset säädökset Laki ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta Lain tarkoitus ja tavoitteet Kauppa-alusluetteloon merkitsemisen edellytykset Tuen maksamisen edellytykset ja tukena maksettavat työvoimakustannukset Laki eräiltä matkustaja-aluksilta saadusta merityötulosta toimitetun ennakonpidätyksen väliaikaisesta maksuvapautuksesta 6 3. Yhteisön säännöstö Yleiset valtiontuen myöntämisen periaatteet ja perusteet merenkulun valtiontuen suuntaviivojen laatimiselle Merenkulun valtiontuen suuntaviivat ja niiden soveltamisala Yleiset tavoitteet Rajoitukset Tarkistetuissa meriliikenteen suuntaviivoissa tehdyt muutokset Viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja yritysten kuuleminen Merenkulun valtiontuen suuntaviivojen ja kansallisen lainsäädännön suhde merenkulkuelinkeinon kilpailuneutraliteettikysymyksiin Kauppa-alusluettelolain muutosehdotuksen yhteydessä esille nousseet kysymykset Kilpailutilanne ulkomaanliikenteeseen käytettävien alusten välillä Kilpailutilanne kotimaanliikenteen osalta Liikennöintiselvitykset Kilpailutilanne Ahvenanmaan saarikabotaasin osalta Saimaan kanavan kautta kulkeva matkustaja-alusliikenne Johtopäätökset Ulkomaanliikenne, meriliikenne ja sisävesiliikenne Johtopäätökset kauppa-alusluetteloon merkittyjen alusten mahdollisuudesta saada tukea Johtopäätökset kotimaanliikenteen kilpailutilanteesta Johtopäätökset Ahvenanmaan saarikabotaasista Johtopäätökset Saimaan kanavan kautta tapahtuvan matkustaja-alusliikenteen osalta Selvitysryhmän ehdotukset Selvitysryhmän jatkotyö 31 Liitteet

7 ULKOMAANLIIKENTEEN KAUPPA-ALUSLUETTELOSTA ANNETUN LAIN MUUTOSTARPEIDEN SELVITTÄMINEN 1. Selvitysryhmän tehtävät ja toimikausi Liikenne- ja viestintäministeriö asetti selvitysryhmän selvittämään ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muutostarpeita, joihin eduskunnan hyväksymät lausumat kyseisen lain muutoksen yhteydessä antavat aihetta, sekä ottaen huomioon yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (komission tiedonanto C (2004)43). Samalla kun eduskunta hyväksyi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muuttamisesta annetun lain (HE 72/2004 vp), joka sisältää matkustaja-aluksia koskevan tukijärjestelmän muutoksen, eduskunta hyväksyi kaksi lausumaa: 1. Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän pikaisiin toimenpiteisiin, jotta pääasiassa ulkomaanliikenteessä toimivat varustamot saisivat ulkomaanliikenteen kauppaalusluettelosta annetun lain asettamat ehdot täyttävään toimintaan tasavertaisesti tukea valtiolta. 2. Eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän, miten pitkällä aikavälillä voidaan turvata ja tukea merenkulkua Ahvenanmaalla ja muuallakin Suomessa tasapuolisesti ja kilpailutilannetta vääristämättä. Selvitysryhmän tehtävänä on selvittää eduskunnan hyväksymien lausumien mukaisesti 1) toimenpiteitä, joilla pitkällä aikavälillä voidaan turvata ja tukea merenkulkua Ahvenanmaalla ja muuallakin Suomessa tasapuolisesti ja kilpailutilannetta vääristämättä, ja 2) toimenpiteet, joilla turvataan pääasiassa ulkomaanliikenteessä toimivien varustamojen tasavertainen tukikohtelu ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain asettamat ehdot täyttävässä toiminnassa. Selvitysryhmän tulee myös selvittää 3) muutostarpeet, jotka komission vahvistamat uudet valtiontuen suuntaviivat aiheuttavat ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annettuun lakiin, ja 4) merenkulun neuvottelukunnan piirissä tehtyjä ehdotuksia tukilainsäädännön muuttamiseksi (ainakin ro-ro alusten matkustajamäärä, matkustaja-aluksilla

8 2 työskentelevien lähdeverovelvollisten merenkulkijoiden ottaminen tuen piiriin ja tuen myöntäminen Suomen lipun alla purjehtivan bareboat rahdatun aluksen suomalaiselle operoijalle). Selvitysryhmän tulee laatia selvitystyön pohjalta mahdollisesti tarvittavat säädösten muutosehdotukset samoin kuin arvioida niiden taloudelliset vaikutukset. Alkuperäisen aikataulun mukaan selvitysryhmän piti saada tehtävän kohdat 2 ja 3 valmiiksi mennessä. Tätä määräaikaa on pidennetty yhdellä kuukaudella saakka. Tehtävät 1 ja 4 on saatava valmiiksi mennessä, jolloin selvitysryhmän toimikausi päättyy. 2. Kansallinen lainsäädäntö 2.1 Kansallisen tuen keskeiset säädökset Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991, kauppaalusluettelolaki) perusteella maksetaan suora tuki suomalaiselle merenkululle. Laki on tullut voimaan vuoden 1992 alusta ja sitä on sen voimassaoloaikana muutettu useaan kertaan. 1 Lähes kaikki muutokset ovat lisänneet maksettavaa tukea. Lain soveltamisalaan kuuluvien alusten joukkoa on laajennettu ja tuen määrään vaikuttavia työnantajasuorituksia on otettu lisää tuen piiriin. Kauppa-alusluettelolain perusteella maksetaan tukea lain ehdot täyttäville lastialuksille, matkustaja-aluksille sekä hinaajille ja työntäjille. Kauppa-alusluettelolain 5 :n nojalla on annettu liikenneministeriön päätös ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelolain soveltamisesta (71/1992). Ministeriön päätöksessä annetaan tuen hakemista, myöntämistä ja maksamista sekä valvontaa koskevat tarkemmat ohjeet. Eräiltä matkustaja-aluksilta saadusta merityötulosta toimitetun ennakonpidätyksen väliaikaisesta maksuvapautuksesta annetussa laissa (625/2004, jäljempänä maksuvapautuslaki), joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana ja sen jälkeen kun komissio on tutkinut lain yhteensopivuuden merenkulun valtiontuen suuntaviivojen kanssa, säädetään tuen myöntämisestä matkustaja-aluksille. Lailla vapautetaan ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkitty matkustaja-aluksen varustamotoimintaa harjoittava työnantaja velvollisuudesta maksaa verohallinnolle aluksella työskentelevälle merimiehelle maksetusta palkasta suoritetut ennakonpidätykset. Maksuvapautuslain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2005 alusta. Voimaantullessaan laki laajentaa merkittävästi matkustaja-alusten saamaa tukea kohti samaa tasoa lasti-alusten kanssa. Maksuvapautuslain soveltamisala vastaa kauppa-alusluettelosta annetun lain matkustaja-aluksiin kohdistuvan suoran tuen soveltamisalaa. Jatkossa matkustajaaluksia tuetaan siis sekä suoraan kauppa-alusluettelolain perusteella että verotukena uuden maksuvapautuslain perusteella. Näiden kahden lain perusteella matkustajaalusten saama tuki eroaa toisistaan myös siten, että kauppa-alusluettelolain perusteella 1 Muutokset 1611/1992, 295/1995, 1301/1999, 922/2002, 1349/2001 ja 1057/2002. Laki 542/2004 on voimaantullessaan seitsemäs lakiin tehty muutos.

9 3 maksetaan suoraan tukea jälkikäteen, kun maksuvapautuslain perusteella ennakonpidätykset voidaan jättää toimittamatta sitä mukaa, kun ne normaalisti pitäisi tilittää verohallinnolle. Lastialusten ja kolmansien maiden välillä liikennöivien matkustaja-alusten sekä muiden alusten (hinaajat, työntäjät) suora tuki määräytyy edelleen pelkästään kauppaalusluettelolain perusteella. Selvitysryhmän tehtävät 2 ja 3, joiden määräaika päättyy , on rajattu koskemaan ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelolakia. Kansallisesti säädeltyä tukilainsäädäntöä tarkastellaan siksi tämän lain ja siihen liittyvän ministeriön asetuksen osalta. Uutta maksuvapautuslakia selostetaan, koska se muodostaa matkustaja-aluksia koskevan keskeisen tukilainsäädännön kokonaisuuden yhdessä kauppa-alusluettelolain kanssa. 2.2 Laki ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta Lain tarkoitus ja tavoitteet Vuonna 1992 voimaantulleen kauppa-alusluettelolain tarkoituksena oli turvata suomalaisten lasti- ja matkustaja-alusten kilpailukyky kansainvälisessä liikenteessä sekä huoltovarmuuden ylläpito kriisitilanteissa Suomen lipun alla olevalla tonnistolla. Kauppa-alusluettelolaki säädettiin tilanteessa, jossa pidettiin vakavana uhkana suomalaisen ulkomaanliikenteessä toimivan kauppalaivaston siirtymistä muiden, työvoimakustannuksiltaan edullisempien, lippujen alle. Kauppa-alusluettelolaki säädettiin ulkomaanliikenteessä olevan suomalaisen tonniston tukemiseksi. Edellytyksenä tuen maksamiselle on, että aluksen miehityskustannukset ja alukseen kohdentuvat muut työvoimakustannukset on saatettu sellaiselle tasolle, että ne, tuki huomioon ottaen, mahdollistavat kannattavan toiminnan kansainvälisessä liikenteessä verrattuna sellaisiin aluksiin, jotka kulkevat vastaavassa liikenteessä ja jotka ovat vertailukelpoisten maiden vastaavien järjestelmien piirissä. Kauppa-alusluettelolakiin tehtyjä useita muutoksia on perusteltu suomalaisen kauppalaivaston kilpailukyvyn ylläpitämisellä. Viimeisimpänä muutoksena on annettu kauppa-alusluettelolain muuttamista koskeva laki (542/2004) sekä tukijärjestelmään liittyvät maksuvapautuslaki, joiden on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2005 alusta. Kauppa-alusluettelossa on aluksia seuraavasti: Aluksia vuoden lopussa arvio Lastialustuen piirissä Bruttovetoisuus Matkustaja-alustuen piirissä Bruttovetoisuus Yhteensä Bruttovetoisuus arvio

10 4 Kauppa-alusluettelolain perusteella on tukea maksettu lasti- ja matkustaja-aluksille viime vuosien aikana seuraavasti: 1000 euroa talousarvio talousarvio Lastialustuki Matkustaja-alustuki Yhteensä Kauppa-alusluetteloon merkitsemisen edellytykset Kauppa-alusluetteloon on hakemuksesta merkittävä Suomen alusrekisterissä oleva lastialus ja sellainen muu Suomen alusrekisteriin merkitty alus, joka on tarkoitettu pääasiallisesti lastin kuljettamiseen, jos alusta käytetään pääasiassa ulkomaanliikenteeseen ja aluksella varustamotoimintaa työnantajana harjoittavan yhteisön Suomeen suuntautuvassa liikenteessä olevien lastialusten laivaväen kokonaismäärästä vähintään puolet on Euroopan talousalueen valtioiden kansalaisia. Kauppa-alusluetteloon on hakemuksesta merkittävä myös Suomen alusrekisterissä oleva matkustaja-alus, kun alusta käytetään pääasiassa ulkomaanliikenteessä ja se liikennöi säännöllisesti suomalaisesta satamasta. Myös sellainen suomalainen matkustaja-alus, joka liikennöi kolmansien maiden välillä ja täyttää muut lain ehdot, voidaan merkitä kauppa-alusluetteloon. Kauppa-alusluetteloon merkittäviksi aluksiksi hyväksytään myös sellaiset hinaajat ja työntäjät, jotka kuljettavat säännöllisesti lastiproomuja ulkomaanliikenteessä, samoin kuin sellaiset matkustaja-aluksiksi katsastetut alukset, jotka on pääasiallisesti tarkoitettu lastin kuljettamiseen ja joilla on enintään 120 matkustajapaikkaa. Keskeinen edellytys luetteloon merkitsemiselle alustyypistä riippumatta on, että alusta käytetään pääasiallisesti ulkomaanliikenteessä. Liikennettä ei ole sidottu mihinkään tiettyyn liikennealueeseen. Kauppa-alusluettelossa olevat alukset liikennöivät pääosin Itämerellä. Merenkulkulaitoksen ratkaisukäytännössä liikenteen on katsottu täyttävän ulkomaanliikenteen kriteerit, jos aluksen lähtö- tai tulosatama taikka molemmat ovat ulkomailla. Yksinomaan kotimaan satamien välisessä liikenteessä olevia aluksia ei voida merkitä kauppa-alusluetteloon. Merenkulkulaitoksen tähän saakka noudattaman ratkaisukäytännön mukaan alus täyttää tuen myöntämisen edellytykset, jos sen kaikesta tukikauden aikaisesta liikennöinnistä yli puolet on ulkomaanliikennettä. Kauppa-alusluetteloon merkityn aluksen kotimaanliikenne ei estä luetteloon merkitsemistä ja tuen maksamista, jos se ei muodosta aluksen liikenteen pääasiallista osaa.

11 5 Ulkomaanliikenteen laajuuden ja määrän Merenkulkulaitos on selvittänyt vuodesta 2000 lähtien Portnet-järjestelmän avulla. 2 Ennen Portnet-järjestelmää selvittämisessä hyödynnettiin tuen hakijoiden antamien tietojen lisäksi muun muassa Merenkulkulaitoksen ylläpitämää merimiesrekisteriä, johon tallennetaan merenkulkijoiden aluspalvelutiedot liikennealueineen, sekä bruttorahti-ilmoituksia, jotka varustamot toimittavat neljännesvuosittain Tilastokeskukselle. Bruttorahtiilmoituksissa näkyvät tiedot muun muassa alusten matkoista, bruttorahtituloista, aikarahtaajista ja ulkomaille maksetuista liikennekustannuksista. Edellä mainittuja liikenteen selvittämismenetelmiä käytetään edelleen tapauskohtaisesti Portnetjärjestelmän ohella. Ulkomaanliikenteen määrän varmistamiseksi Merenkulkulaitos voi myös pyytää varustamolta aluksen laivapäiväkirjatiedot nähtäväkseen Tuen maksamisen edellytykset ja tukena maksettavat työvoimakustannukset Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kauppa-alusluetteloon merkittyyn alukseen kohdentuvat työvoimakustannukset on saatettu työmarkkinaosapuolten sopimalla tavalla sellaiselle tasolle, että ne, huomioon ottaen kauppa-alusluettelolain 4 :ssä tarkoitettu tuki, mahdollistavat toiminnan kansainvälisessä liikenteessä. Käytännössä tämä edellytys tarkoittaa, että luetteloon merkityillä aluksilla sovelletaan varustamoyhdistysten ja työntekijäyhdistysten hyväksymiä työehtosopimuksia. Edellytys koskee sekä lastialuksia että matkustaja-aluksia. Kauppa-alusluetteloon merkitseminen on ehdoton edellytys tuen maksamiselle, mutta merkitseminen kauppa-alusluetteloon ei automaattisesti oikeuta tuen hakijaa saamaan tukea. Tukipäätöksen yhteydessä selvitetään, että tuen maksamisen edellytykset myös alusrekisterimerkinnän ja vaadittavan ulkomaanliikenteen osalta ovat edelleen voimassa. Tuki maksetaan aluksella varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle yhteisölle. Lastialusten ja kolmansien maiden välillä liikennöivien matkustaja-alusten varustamoille maksetaan tukena määrä, joka vastaa merenkulkijoiden merityötulosta pidätettyä veroa, lähdeveron ja työnantajan sosiaaliturvamaksun sekä merimieseläkevakuutusmaksun ja muiden lakisääteisten vakuutusmaksujen työnantajaosuuksia lukuun ottamatta rajoitetusti verovelvollisten osuutta. Tuella katettavia työsuhdeperusteisia vakuutusmaksuja ovat työnantajan maksamat työttömyysvakuutus-, tapaturmavakuutus- ja ryhmähenkivakuutusmaksuja vastaavat määrät. Lisäksi tuella katetaan vapaa-ajan ryhmähenkivakuutuksesta ja vapaa-ajan lisävakuutuksesta työnantajan maksamaa osuutta vastaavat määrät. Yhtenä suoran tuen osana oleva merimieseläkevakuutus on lakisääteinen ja pakollinen. Merimieseläkelakia (72/56) sovelletaan lain 1 :n mukaan työntekijään, joka tekee merimieslaissa (423/78) tarkoitettua työtä ulkomaanliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa. Merimieseläkelakia ei sovelleta kotimaanliikenteen alusten työntekijöihin. Jos sama työntekijä samassa työsuhteessa toimii sekä kotimaan- 2 Portnet-järjestelmä on satamaliikenteen tietojärjestelmä, jota ylläpitää Merenkulkulaitos. Portnet-järjestelmä kertoo tiedot kaikista Suomen satamiin kohdistuvista aluskäynneistä. Sen käyttäjiä ovat laivameklarit, satamat, huolintaliikkeet ja satamaoperaattorit sekä viranomaiset. Portnetin kaikkien käyttäjien nähtävillä ovat mm. alusten perustiedot, aikataulut, satamakäynnit ja tiedot aluksesta maksetuista merenkulkumaksuista.

12 6 että ulkomaanliikenteessä, on kaikki työ vakuutettava pääasialliseen työhön sovellettavan työeläkelain mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella voimaan tulevassa kauppa-alusluettelolain muuttamista koskevassa laissa on säädetty kauppa-alusluettelolain 4 :n muuttamisesta siten, että tukena palautettavien merityötulon ja ennakonpidätyksen määrittelyjä täsmennetään. Merityötulolla tarkoitetaan tuloverolain 74 :ssä säädettyä merityötuloa, josta ennakonpidätys on toimitettu merityötuloa varten määrätyn ennakonpidätysprosentin mukaisesti. Muutos vastaa tähän mennessä noudatettua käytäntöä ja tuen piiriin ovat edelleen oikeutettuja kaikki kauppa-alusluetteloon merkityt alukset, joissa työskentelevät henkilöt ovat merimiesverotuksen piirissä. Yhtäläinen merityötulon ja ennakonpidätyksen määrittely sisältyy maksuvapautuslakiin. Täsmennyksen taustalla oli maksuvapautuslain perusteluissa mainittu havainto siitä, että Verohallituksen päätökseen perustuva vaihtoehtoisella tavalla suoritettu ennakonpidätys, jossa ennakonpidätys on toimitettu muuta palkkatuloa kuin merityötuloa varten määrättyjen pidätysprosenttien mukaan 7 prosenttiyksiköllä alennettuna, johtaa keskimäärin ylisuureen pidätykseen. 3 Tämä voisi merkitä sitä, että maksuvapautuksen kautta annettava tuki yhdessä suoran tuen kanssa ylittäisi sallitun valtion tuen enimmäismäärän. Säännöllisesti suomalaisesta satamasta liikennöiviä matkustaja-aluksia ja matkustajaautolauttoja on tuettu määrällä, joka vastaa 97 prosenttia yleisesti verovelvollisen merenkulkijan kauppa-alusluetteloon merkityltä alukselta saamasta merityötulosta toimitetusta ennakonpidätyksestä. Vuoden 2005 alusta voimaantuleva muutos kauppaalusluettelolakiin aiheuttaa sen, että suora tuki säilyy laskentaperusteiltaan ennallaan, mutta jatkossa tuella on tarkoitus kompensoida työnantajan sosiaaliturva- ja merimieseläkevakuutusmaksuja sekä samoja lakisääteisten vakuutusmaksujen työnantajaosuuksia kuin lastialuksistakin. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2005 alusta lukien ja se on voimassa vuoden 2009 loppuun. Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelolain soveltamisesta annetun liikenneministeriön päätöksen 4 :ssä säädetään, että kauppa-alusluettelolain perusteella maksettu suora tuki maksetaan puolivuotiskaudelta jälkikäteen. Kalenterivuosi jakautuu kahteen tukikauteen eli tammikuusta kesäkuuhun ja heinäkuusta joulukuuhun kestäviin puolivuotiskausiin. Tukihakemus on jätettävä Merenkulkulaitokselle viimeistään neljän kuukauden kuluttua kunkin tukikauden päättymisestä lukien. Merenkulkulaitos tutkii tuen saamisen edellytykset ja tukena maksettavan määrän erikseen kultakin tukikaudelta. 2.3 Laki eräiltä matkustaja-aluksilta saadusta merityötulosta toimitetun ennakonpidätyksen väliaikaisesta maksuvapautuksesta Matkustaja-alusten tukijärjestelmä muodostuu jatkossa kauppa-alusluettelolain perusteella maksettavasta suorasta tuesta sekä maksuvapautuslain mukaisesta verotuesta. 3 Verohallituksen päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 2003 (Päätös Dnro 14/31/2003, )

13 7 Maksuvapautuslain 1 :n 2 momentissa säädetään, että kyseisessä laissa tarkoitettu työnantaja vapautetaan velvollisuudesta maksaa aluksella työskentelevälle Suomessa yleisesti verovelvolliselle maksetusta palkasta toimitetut ennakonpidätykset (maksuvapautus) siten kuin laissa jäljempänä säädetään. Lain 1 :n 1 momentin mukaan työnantajalla tarkoitetaan ulkomaanliikenteessä olevalla matkustaja-aluksella liikennöintiä harjoittavaa suomalaista työnantajaa. Maksuvapautuslaki liittyy kiinteästi kauppa-alusluettelolakiin. Maksuvapautuksen soveltamisala vastaa ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaisen matkustaja-aluksiin kohdistuvan suoran tuen soveltamisalaa. Työnantaja voi jättää ennakonpidätykset maksamatta ilman erillistä veroviranomaisen päätöstä, jos Merenkulkulaitos on myöntänyt kauppa-alusluettelolaissa tarkoitettua suoraa tukea palkanmaksuvuodelta tai sitä edeltävältä vuodelta. Jos Merenkulkulaitos ei myönnä kauppa-alusluettelolain mukaista tukea tai määrää maksamansa tuen palautettavaksi, maksuvapautuslain perusteella maksamatta jätetyt ennakonpidätykset määrätään työnantajan maksettavaksi. Euroopan komissio on 1 päivänä joulukuuta 2004 hyväksynyt Suomen notifikaation. Laki on tarkoitus saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella 1 päivänä tammikuuta Lain säännökset ovat voimassa määräajan ja sitä sovelletaan vuosina maksettujen palkkojen perusteella toimitettaviin ennakonpidätyksiin. Hallituksen esityksessä arvioitiin lain soveltamisalan piiriin tulevan 11 matkustajaalusta, joille kanavoituvan verotuen määräksi vuodelle 2005 on arvioitu noin 25,4 miljoonaa euroa. Matkustaja-alustuki olisi lain voimaantulon jälkeen yhteensä noin 50 miljoonaa euroa, josta suoran tuen osuus olisi noin puolet. 3. Yhteisön säännöstö 3.1. Yleiset valtiontuen myöntämisen periaatteet ja perusteet merenkulun valtiontuen suuntaviivojen laatimiselle Euroopan unionin perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoin muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotain yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Poikkeuksista edellä mainittuun sääntöön säädetään 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Kohdissa luetellaan ne tuet, jotka soveltuvat yhteismarkkinoille tai joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan komissio seuraa jatkuvasti jäsenvaltioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä. Artiklan 2 kohdasta ilmenee, että jos komissio vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 86 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, komissio tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä. Jos kyseinen valtio ei

14 8 noudata päätöstä asetetussa määräajassa, komissio tai mikä tahansa jäsenvaltio, jota asia koskee, voi saattaa asian suoraan yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi. Neuvoston asetuksessa N:o 659/1999 säädetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Neuvoston asetuksesta ilmenee selkeästi, että komissiolla on yksinomainen toimivalta valtiontukien osalta. Asetuksen johtolauseen kohdassa 13 todetaan, että yhteismarkkinoille soveltumattoman sääntöjenvastaisen tuen tapauksessa on palautettava tehokkaan kilpailun tilanne; tämän vuoksi on tarpeen, että tuki, korot mukaan lukien, peritään takaisin viipymättä; takaisinperiminen on toteutettava kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti. Edellä mainittu neuvoston asetus sisältää yksityiskohtaiset säännöt muun muassa ilmoitettua tukea koskevasta menettelystä, sääntöjenvastaista tukea koskevasta menettelystä, tuen takaisinperimisestä, tuen väärinkäyttöä koskevasta menettelystä, voimassa olevia tukiohjelmia koskevasta menettelystä, valvonnasta ja yleisistä säännöksistä. Lailla eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta (300/2001) on säädetty tuen takaisinperinnästä kokonaan tai osittain, jos Euroopan yhteisöjen komissio on neuvoston asetuksen N:o 659/1999 mukaisesti niin päättänyt. Laissa säädetään myös tuen ilmoitusmenettelystä, tarkastuskäynneistä yrityksissä ja virka-avusta. Ilmoitusmenettelyn osalta tarkemmat säännökset Euroopan yhteisöjen säännösten edellyttämän valtion tuen ilmoitusmenettelyn kansallisesta järjestämisestä ovat valtiontukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettavista menettelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (86/2004). On huomattava, että jos ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkitylle alukselle on myönnetty tukea perusteettomasti, tuen takaisinperintää koskevat säännökset sisältyvät ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991) 12 :ään eikä edellä mainittuun eräiden valtiontukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annettuun lakiin. Kyseistä lakia sovelletaan, jos kysymys on komission päätökseen perustuvasta tuen takaisin perimisestä. Tämän selvityksen yhteydessä on syytä käsitellä merenkulun valtiontuen suuntaviivojen tavoitteita ja soveltamisalaa. Tarkistettujen valtiontuen suuntaviivojen tavoitteet ilmenevät suuntaviivojen kohdasta 2.2., mutta soveltamisala sen suhteen, minkä tyyppiseen liikenteeseen suuntaviivoja sovelletaan ja minkälaisiin laivanvarustamoihin sekä jäsenvaltioiden kansalaisten omistamiin tai johtamiin varustamoihin valtiontuen suuntaviivoja sovelletaan, ilmenee kahdesta muusta EY:n asetuksesta. Tarkistettuja merenkulun valtiontuen suuntaviivoja on pidettävä erityissäännöksinä ja poikkeuksina yleisistä valtiontukisäännöistä. Komissio vahvisti vuonna 1989 ensimmäiset merenkulkua koskevat suuntaviivat taatakseen jäsenvaltioiden toimien tietynasteisen yhdenmukaisuuden. Komission asettama tavoite johtui siitä, että jäsenvaltioissa, joiden merenkulkusektori oli kohdannut yhä kiihtyvää kilpailua yhteisön ulkopuolisten maiden lippujen alla purjehtivien alusten taholta, oli alettu soveltaa toisistaan poikkeavia tukijärjestelmiä. Alkuperäisissä valtiontuen suuntaviivoissa omaksuttu järjestelmä osoittautui kuitenkin tehottomaksi ja yhteisön

15 9 aluskannan pieneneminen jatkui. Tästä syystä suuntaviivoja tarkistettiin vuonna 1997 annetulla tiedonannolla, jossa vahvistettiin uudet suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle. 4 Sisävesiliikenteelle myönnettävistä valtiontuista on annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1107/70 5. Asetus on ollut voimassa määräaikaisena sisävesiliikenteen osalta. Tukea on voitu myöntää 31 päivään joulukuuta 1999 saakka. Tukea on voinut myöntää tilapäisenä ja tuen tarkoituksena on ollut helpottaa sisävesiliikenteen kehittämistä. Tuki on tullut ohjata: - sisävesiliikenteen terminaalien infrastruktuureihin tehtäviin investointeihin, tai - investointeihin sisävesiväyliltä tulevien tai sinne menossa olevien alusten jälleenlaivauksessa tarvittaviin kiinteisiin tai liikuteltaviin laitteistoihin. Tukea on voitu myöntää enintään 50 prosenttia investoinnin kokonaismäärästä. Tuen tarkoituksena on ollut kehittää uutta tai lisätonnistoa sisävesiliikenteeseen. Sisävesiliikennettä koskeva tukimahdollisuus on siis nyttemmin loppunut. Jäsenvaltioiden on nykyisin myönnettävä sisävesiliikenteelle tarkoitettu valtiontuki yleisten valtiontukea koskevien periaatteiden mukaisesti. Jos Suomessa päätettäisiin myöntää tukea myös sisävesiliikenteelle, tukien sallittavuus yhteisön oikeuden kannalta tulisi arvioitavaksi yhteisön yleisten valtiontukia koskevien periaatteiden mukaisesti Merenkulun valtiontuen suuntaviivat ja niiden soveltamisala Suuntaviivat koskevat kaikkea jäsenvaltion myöntämää tai jäsenvaltion varoista myönnettävää tukea meriliikenteelle. Tuella tarkoitetaan mitä tahansa viranomaisten (joko kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla) rahoittamaa taloudellista etua missä tahansa muodossa. Viranomaisilla voidaan tarkoittaa myös julkisia yrityksiä ja valtion määräysvallassa olevia pankkeja. Tuen määritelmään voivat sopia myös järjestelyt, joissa valtio takaa lainoja tai muuta liikepankeista saatavaa rahoitusta. Suuntaviivoissa ei tehdä eroa edunsaajien välillä niiden oikeudellisen muodon (osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö tai yksityishenkilö) perusteella, eikä sen perusteella, ovatko ne julkisessa vai yksityisessä omistuksessa. Viittaukset yrityksiin koskevat myös kaikkia muita luonnollisia ja oikeushenkilöitä. Valtiontuen suuntaviivojen 2 kohdan mukaan suuntaviivoja sovelletaan meriliikenteeseen siten kuin meriliikenne on määritelty asetuksessa (ETY) N:o 4055/86 6 ja asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 7 eli matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen meritse. Suuntaviivojen tietyt osat koskevat myös hinausta ja ruoppausta. Asetuksen N:o 4055/86 1 artiklan 4 kohdan mukaan meriliikenteeksi katsotaan vastiketta vastaan tapahtuva matkustajien tai tavaroiden kuljettaminen meriteitse mistä 4 Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtion tuelle (97/C 205/05) (EYVL C 205, , s. 5) 5 Neuvoston asetus (ETY) N:o 1107/70 tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 6 Neuvoston asetus palveluiden tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen (ETY) N:o 4055/86. 7 Neuvoston asetus palveluiden tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) (ETY) N:o 3577/92.

16 10 tahansa yhteisön satamasta mihin tahansa toisen jäsenvaltion satamaan tai merellä olevalle rakennelmalle. Lisäksi meriliikenteeksi katsotaan vastiketta vastaan tapahtuva matkustajien tai tavaroiden kuljettaminen meriteitse jostakin yhteisön jäsenvaltion satamasta kolmannen valtion satamaan tai merellä olevalle rakennelmalle. Asetuksen N:o 3577/92, jäljempänä kabotaasiasetus, 1 artiklan 1 kohdan mukaan meriliikenteen palvelujen tarjoamisen vapautta jäsenvaltiossa (meriliikenteen kabotaasi) sovelletaan yhteisön laivanvarustajiin, jotka harjoittavat liikennettä jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jos nämä täyttävät kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa kabotaasiliikenteelle asetetut edellytykset. Kabotaasiasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan meriliikenteen palveluilla jäsenvaltiossa (meriliikenteen kabotaasi) tarkoitetaan palveluja, joita tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan ja jotka käsittävät: 1) mannerkabotaasin: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse sellaisten satamien välillä, jotka sijaitsevat yhden ja saman jäsenvaltion mantereella tai sen pääasiallisella alueella, saarilla poikkeamatta, 2) offshore-toimintaa palvelevan kuljetuksen: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse jäsenvaltion satamien ja kyseisen jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevien laitteistojen ja rakennelmien välillä, 3) saarikabotaasin: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse: yhden ja saman jäsenvaltion mantereella ja yhdellä tai useammalla saarella sijaitsevien satamien välillä, yhden ja saman jäsenvaltion saarilla sijaitsevien satamien välillä, Ceutaa ja Melillaa kohdellaan samoin kuin saarten satamia. Kabotaasiasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisön laivanvarustajilla tarkoitetaan: a) jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jotka harjoittavat meriliikennettä, b) laivanvarustamoja, jotka on perustettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ja joiden pääasiallinen toimipaikka on jäsenvaltiossa ja joita tosiasiallisesti johdetaan kyseisestä jäsenvaltiosta käsin, ja c) jäsenvaltion kansalaisia, jotka ovat sijoittautuneet yhteisön ulkopuolelle, tai yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneita, jäsenvaltion kansalaisten johtamia laivanvarustamoja, jos näiden alukset on rekisteröity jäsenvaltiossa ja ne purjehtivat kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Kabotaasiasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio voi pyytää komissiota toteuttamaan suojatoimenpiteet, jos liikenteen sisämarkkinoilla esiintyy vakavia häiriöitä kabotaasin vapauttamisen vuoksi. Kuultuaan muita jäsenvaltioita komissio päättää tarvittaessa tarpeellisista suojatoimenpiteistä 30 arkipäivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltion tätä asiaa koskeva pyyntö on saapunut. Toimenpiteenä voisi olla kyseessä olevan alueen väliaikainen sulkeminen kabotaasiasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle enintään vuodeksi. Tällaista suojatoimenpidettä ei tiettävästi koskaan ole toteutettu.

17 11 Todettakoon tässä yhteydessä, että merenkulun valtiontuen suuntaviivoissa ei ole mainittu mitään jäänmurtoa koskevista asioista Yleiset tavoitteet Komissio on korostanut, että valtiontuen avoimuutta on lisättävä, jotta sekä kansalliset viranomaiset laajassa merkityksessä että myös yritykset ja yksityishenkilöt olisivat selvillä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Suuntaviivojen tarkoituksena on edistää edellä mainittua tavoitetta ja selventää, millaisia tukiohjelmia voidaan ottaa käyttöön yhteisön merenkulun tukemiseksi. Suuntaviivoilla pyritään: edistämään turvallista, tehokasta, turvattua ja ympäristöystävällistä meriliikennettä; kannustamaan alusten merkitsemistä tai palauttamista jäsenvaltioiden rekistereihin; edistämään jäsenvaltioissa sijaitsevan merenkulkuklusterin lujittamista samalla kuin pidetään yllä aluskantaa, joka on yleisesti kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla; säilyttämään ja kehittämään merenkulkualan osaamista ja turvaamaan eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja parantamaan sitä sekä edistämään lyhyen matkan merenkulun uusia palveluja yhteisön liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukaisesti Rajoitukset Tarkistettujen valtiontuen suuntaviivojen 2 kohdan mukaan tukiohjelmia ei saa toteuttaa muiden jäsenvaltioiden kansantalouden kustannuksella. Jäsenvaltion on osoitettava, että kansalliset tukiohjelmat eivät uhkaa vääristää jäsenvaltioiden välistä kilpailua yhteisen edun kannalta ristiriitaisessa laajuudessa. Valtiontuen suuntaviivojen mukaan valtiontuki on rajoitettava tavoitteen saavuttamisen kannalta pienimpään tarvittavaan määrään, ja se on myönnettävä avoimella tavalla. Kaikkien valtion viranomaisten (kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla) myöntämien tukien yhteisvaikutus on aina otettava huomioon. Tarkistettujen valtiontuen suuntaviivojen kohdasta 3.1 ilmenee, että suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan meriliikenteeseen. Komissio voi hyväksyä, että meriliikenteeseen sisältyy myös toisten alusten, öljynporauslauttojen jne. hinaaminen merellä. Komission tietoon on kuitenkin tullut, että jäsenvaltiot tukevat tietyissä tapauksissa myös hinaajia, jotka on suunniteltu toimimaan merellä, vaikkei niitä käytetä merellä ollenkaan tai juuri lainkaan. Tämän vuoksi komissio katsoi tarpeelliseksi ilmaista tarkistetuissa suuntaviivoissa komission omaksuman ja jatkossa soveltaman kannan tähän kysymykseen.

18 12 Hinaus kuuluu suuntaviivojen soveltamisalaan ainoastaan siinä tapauksessa, että yli 50 prosenttia hinaajan tiettynä vuonna tosiasiallisesti suorittamasta hinaustoiminnasta on meriliikennettä. Pääasiassa satamissa suoritetut hinaustoiminnot tai moottorikäyttöisten alusten avustaminen satamaan eivät ole komission tiedonannossa tarkoitettua meriliikennettä. Sille hinaus- ja ruoppaustoimintojen osalle, joka on meriliikennettä (maa-aineksen merikuljetus), voidaan myöntää yhteisön merenkulkijoiden työllisyyttä edistävää tukea vastaavasti kuin suuntaviivojen kohdassa 3.2 on selostettu, mutta ainoastaan jos tuki liittyy yhteisön merenkulkijoihin, jotka työskentelevät moottorikäyttöisillä hinaajilla ja ruoppaajilla, jotka on rekisteröity johonkin EY:n jäsenvaltioon ja jotka suorittavat meriliikennettä vähintään 50 prosenttia toiminta-ajastaan. Näin ollen pääasiassa satamissa suoritetut ruoppaustoiminnot eivät ole oikeutettuja yhteisön merenkulkijoiden työllisyyttä edistävään tukeen. Suuntaviivojen kohdasta 3.1 ilmenee, että kaikissa tapauksissa tukiohjelmista saatavalla edulla on helpotettava merenkulkualan kehitystä ja työllisyyttä yhteisön etujen mukaisesti. Varustamoiden verotuskohteluun liittyvät veroedut on siis rajoitettava koskemaan ainoastaan merenkulkua. Suuntaviivojen mukaan Euroopan merenkulkualan kilpailukyvyn parantaminen on tuen ensisijainen tavoite. Yhteisön sisäisessä säännöllisessä matkustajaliikenteessä painopisteenä on yhteisön kansalaisten työpaikkojen turvaaminen. Sen sijaan kansainvälisen tavaraliikenteen alalla kansainvälisen kilpailun aiheuttama paine Euroopan varustamoille on erittäin suuri. Tämän vuoksi valtiontuen suuntaviivoissa ei ole estetty myöntämästä verohelpotuksia kaikille tavaraliikenteessä olevien alusten merenkulkijoille, koska tällaisella rajoituksella olisi erittäin kielteinen vaikutus Euroopan varustamoiden kilpailukykyyn, jolloin niille syntyisi painetta ulosliputtaa aluksensa. Komission tehtävänä on tarkastaa, että yhdessäkään jäsenvaltiossa myönnettävät valtiontuet eivät johtaisi siihen, että valtiontuet olisivat ainoa tai pääasiallinen edellytys harjoittaa meriliikennettä. Tarkistettujen merenkulun valtiontuen suuntaviivojen kohdassa 11 todetaan, että jotkut jäsenvaltiot tukevat merenkulkualaa verohelpotuksin, kun taas toiset jäsenvaltiot mieluummin maksavat suoraa tukea esimerkiksi palauttamalla merenkulkijoiden tuloveron. Koska jäsenvaltioiden verojärjestelmiä ei ole yhdenmukaistettu, nämä kaksi mahdollisuutta on säilytettävä. Näitä keinoja voidaan joissakin tapauksissa käyttää myös yhdessä. Tällöin vaarana on kuitenkin tuen kasautuminen niin suureksi, että se ei ole enää suhteessa yhteisön yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin ja seurauksena voi olla tukiin perustuva kilpailu jäsenvaltioiden välillä. Suuntaviivojen kohdassa 11 selostetaan enimmäismäärää, jolla yhteisön jäsenvaltiot voivat merenkulkualaa enintään tukea. Merenkulkijoiden verotuksen ja sosiaaliturvamaksujen poistaminen kokonaan sekä suuntaviivojen kohdassa 3.1 kuvattu laivaliikenteen yritysveron alentaminen on komission mukaan suurin mahdollinen sallittavan tuen taso. Kilpailun vääristämisen välttämiseksi muista tukijärjestelmistä ei saa olla tätä suurempaa hyötyä. Vaikka kaikki jäsenvaltion ilmoittamat tukiohjelmat tutkitaan erikseen, tuen kokonaismäärä ei saa ylittää

19 13 laivaliikenteestä ja merenkulkijoilta kerättävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen kokonaismäärää. Tutkiessaan sitä, onko jossakin jäsenvaltiossa meriliikenteelle myönnettävä tai myönnettäväksi aiottu tuki meriliikenteen valtiontuen suuntaviivojen mukainen, komissio on hyvin pitkälti sidottu aikaisemmin tekemiinsä päätöksiin. 3.5 Tarkistetuissa meriliikenteen suuntaviivoissa tehdyt muutokset Tarkistetut valtiontuen suuntaviivat tulivat voimaan , jolloin ne julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä. Yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio ehdotti jäsenvaltioille, että jäsenvaltiot tarkastavat suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvaan valtiontukeen liittyviä voimassaolevia tukiohjelmiaan, jotta tukiohjelmat olisivat näiden suuntaviivojen mukaisia viimeistään 30 päivänä kesäkuuta Tarkistettuja suuntaviivoja tarkastellaan uudelleen viimeistään seitsemän vuoden kuluttua niiden soveltamisen alkamispäivästä. Tarkistettujen valtiontuen suuntaviivojen soveltamisala verrattuna vuonna 1997 hyväksyttyihin valtiontuen suuntaviivoihin: 1. Soveltamisala on muutoin pysynyt ennallaan, mutta nyt komissio on määritellyt meriliikenteen käsitteen. Meriliikenteellä tarkoitetaan matkustajien tai tavaroiden kuljettamista meritse. 2. Suuntaviivojen tavoitteita on täsmennetty lähinnä siten, että turvallisen, tehokkaan, turvatun ja ympäristöystävällisen meriliikenteen merkitystä korostetaan ja pelkän työpaikkojen turvaamisen sijasta pyritään kannustamaan myös alusten palauttamista jäsenvaltioiden rekistereihin. 3. Lyhyen matkan merenkulun uusia palveluja pyritään edistämään yhteisön liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukaisesti. 4. Muita rekistereitä koskevat säännökset ovat tiukentuneet. Aikaisempien suuntaviivojen mukaan tukea voitiin myöntää muihin rekistereihin kuuluville aluksille edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio vahvistaa että rekisteri edistää suoranaisesti työpaikkojen turvaamista EY:ssä, säilyttää merenkulun osaamista yhteisössä ja parantaa turvallisuutta. Muita rekistereitä ovat Kerguelenin, Alankomaiden Antillien, Mansaaren sekä Bermudan ja Caymanin rekisterit. 5. Aikaisempien vaatimusten lisäksi edellytetään sitä, että rekisterit ovat kansainvälisten normien ja yhteisön lainsäädännön mukaisia myös turvatoimien, turvallisuuden, ympäristönsuojelun tason ja alusten työolojen osalta ja että niitä liikennöidään yhteisöstä. 6. Varustamoiden verotuskohtelulle asetetut muutokset ovat pääosin muutoin pysyneet ennallaan, mutta komissio on asettanut rajoituksia

20 14 varustamoille myönnettäville verohelpotuksille eräissä tapauksissa ja yhteisöön sijoittautuneet hallintoyritykset (management) ovat nyt myös oikeutettuja tukeen, jos täysi vastuu aluksen liikennöinnistä on siirretty omistajalta aluksen hallintoyritykselle, jonka on myös otettava hoitaakseen kaikki ISM - säännöstössä määrätyt aluksen omistajalle kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet Hinauksen kuulumista sallitun tuen piiriin on tarkistetuissa suuntaviivoissa täsmennetty. Hinaus on nyt oikeutettu kuuluvaksi tuen piiriin vain jos yli 50 prosenttia hinaajan tiettynä vuonna tosiasiallisesti suorittamasta hinaustoiminnasta on meriliikennettä. Myös ruoppaukseen voidaan nyt soveltaa yritysten verotusjärjestelyjä, kuten tonnistoveroa, jos ruoppaajien toiminta on meriliikennettä yli 50 prosenttia niiden vuotuisesta toiminta-ajasta. Tällöin tuki on yhteydessä jäsenvaltion lippuun ja meriliikennetoiminnoista on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Vastaavasti kuin vuoden 1997 suuntaviivoissa, komissio edellyttää myös tarkistetuissa valtiontuen suuntaviivoissa tukiohjelmiin liittyvien veroetujen rajoittumisen koskemaan ainoastaan merenkulkua. Jos laivanvarustamo harjoittaa myös muuta kaupallista toimintaa, komissio edellyttää varustamoilta selkeää kirjanpitoa, jotta estetään tuen valuminen toimintaan, joka ei liity merenkulkuun. Välillisten työvoimakustannusten osalta tarkistetut suuntaviivat sallivat yhteisön meriliikenteessä seuraavat toimet: jäsenvaltioissa rekisteröidyillä aluksilla työskentelevien yhteisön merenkulkijoiden sosiaaliturvamaksujen alentaminen; sekä jäsenvaltioissa rekisteröidyillä aluksilla työskentelevien yhteisön merenkulkijoiden tuloveron alentaminen; Vuoden 1997 suuntaviivoissa sosiaaliturvamaksujen ja tuloveron alentaminen sallittiin kaikille merenkulkijoille, jotka työskentelivät jäsenvaltioissa rekisteröidyillä aluksilla ja joiden oli maksettava veroa ja/tai sosiaaliturvamaksuja joissain jäsenvaltioissa. Komission mukaan on käynyt selväksi, että yhteisön sisäisessä matkustajaliikenteessä kilpailutilanne ei ole yhtä ankara kuin kansainvälisessä tavaraliikenteessä, minkä vuoksi tarkistetuissa suuntaviivoissa sosiaaliturvamaksujen ja/tai tuloverojen alentaminen on rajoitettu yhteisön ja ETA-maiden kansalaisiin. Tämän vuoksi tarkistetuissa suuntaviivoissa on määritelty yhteisön merenkulkijan käsite. Yhteisön merenkulkijalla tarkoitetaan suuntaviivojen kohdan 3.2 mukaan yhteisön ja ETA-maiden kansalaisia, kun on kyse sellaisilla aluksilla työskentelevistä merenkulkijoista, jotka harjoittavat säännöllistä matkustajaliikennettä yhteisön satamien välillä (roro-alukset mukaan luettuina ), sekä kaikissa muissa tapauksissa kaikkia merenkulkijoita, joiden on maksettava veroja ja/tai sosiaaliturvamaksuja jossain jäsenvaltiossa. 8 Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselmalla A.741(18) hyväksymä alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskeva kansainvälinen johtamissäännöstö.

21 15 Edellä yksityiskohtaisesti selostettujen sallittujen tukimuotojen lisäksi tarkistetuissa merenkulun valtiontuen suuntaviivoissa on arvioitu yhteisön merenkulkijoiden palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseen tarkoitettujen tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille, investointitukea, yhteisön perustamissopimuksen mukaista aluetukea, koulutusta, rakenneuudistuksiin liittyvää tukea sekä julkisia palveluvelvoitteita ja -sopimuksia koskevaa tukea. Uutena tukimuotona komissio on sallinut lyhyen matkan merenkululle myönnettävän tuen. 4. Viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja yritysten kuuleminen Työryhmä on kuullut selvitystyön aikana merenkulun työmarkkinaosapuolia , kauppa- ja teollisuusministeriötä , Lappeenrannan Laivat Oy:tä sekä Mopro Oy:tä Työmarkkinaosapuolista kuultavina olivat Ålands Redarförening rf, Suomen Varustamoyhdistys ry, Rahtialusyhdistys ry, Suomen Merimies-Unioni SM-U ry sekä Suomen Laivanpäällystöliitto - Finlands Skeppbefälsförbund ry omasta puolestaan ja Suomen Konepäällystöliiton Finlands Maskinbefälsförbund ry:n valtuuttamana. Kauppa- ja teollisuusministeriön asiantuntijaa kuultiin valtiontukijärjestelmästä yleensä. Ålands Redarförening ja Suomen Varustamoyhdistys antoivat selvitysryhmälle yhteisen muistion (liite 1). Rahtialusyhdistys antoi kalvopohjat (liite 2). Varustamoyhdistysten mukaan kauppa-alusluettelolaki on lastialusten työvoimakustannusten osalta merenkulun valtiontukien suuntaviivojen mukainen. Yhdistykset esittivät kauppa-alusluettelolain tarkistamista liitteistä ilmenevällä tavalla. Sen lisäksi Rahtialusyhdistys esitti alusten omistaja-kapteenien yrittäjäeläkekassaan maksettavien eläkemaksujen ottamista tuettavien työvoimakustannusten piiriin. Varustamoyhdistysten mukaan alushankintavarausjärjestelmän muuttaminen on ensisijainen ja kiireellinen tukitoimenpide. Lisäksi tonnistoverolakia pitää muuttaa, koska nykyistä lakia sovelletaan vain yhteen varustamoon. Rahtialusyhdistys esitti telakka- ja investointitukia sekä valtiontakuujärjestelmiä tonniston uusimisen vauhdittamiseksi. Selvitysryhmän kuulemat työntekijäjärjestöt toivat esille sen, että merenkulun suuntaviivojen yhtenä keskeisenä tavoitteena on turvata EU-maiden merenkulkijoiden työpaikat. Kansalliset tukijärjestelyt, jotka turvaavat suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja, ovat periaatteessa hyväksyttäviä. Työntekijäjärjestöjen mukaan alusten hallintayritysten ottamista tuen piiriin sekä ns. bare boat in alusten rekisterin perustamista on syytä harkita. Näillä toimenpiteillä olisi mitä ilmeisimmin positiivinen vaikutus sisään liputukseen ja uusien työpaikkojen aikaansaamiseen. Sen sijaan pääasiallisesti lastia kuljettavien ja alle 120 matkustajaa ottavien lastialusten matkustajamäärän nostamista ei tule hyväksyä. Määrän nostaminen tarkoittaisi alle 120 matkustajaa ottaviin lastialuksiin sovellettavien