Kentän tunnelmia: Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely Kim Polamo, Hannu Seppänen ja Jari Tiensuu

Transkriptio

1 Kentän tunnelmia: Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely 2012 Kim Polamo, Hannu Seppänen ja Jari Tiensuu lastensuojelun keskusliitto Armfeltintie 1, Helsinki puh. (09)

2 Kentän tunnelmia: Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely 2012 Julkaisija: Lastensuojelun Keskusliitto Armfeltintie Helsinki Copyright 2012 Lastensuojelun Keskusliitto ja Kasvunportti Oy Taitto: Päivi Tiittanen Kannen kuva: Colourbox ISBN (pdf)

3 Sisällys Johdanto Kyselyyn vastanneet Vastaajien taustat Päivähoidon toimintakäytännöt Kyselyn tulokset Vastaajien työhyvinvointi ja tyytyväisyys päivähoidon järjestämiseen Päivähoidon tavoitteiden toteutuminen ja päivähoidon subjektiivinen oikeus Päivähoitopäivän pituus Hoidettavien lasten lukumäärä ja suurin ryhmäkoko Suhdelukujen toimivuus Varhaiskasvatuksen valvonta Henkilöstömitoitus Varhaiskasvatuksen laatu Varhaiskasvatuksen ja sen laadun määrittely Muut toiveet Vuorohoidon erityiskysymykset...15 Yhteenveto vastauksista...16 Lähteet...18

4 Johdanto Päivähoitoa säätelee laki vuodelta Lakiin on tullut vuosien saatossa paljon muutoksia ja lisäyksiä myös asetusten muodossa. Lakiin on lisätty on esimerkiksi subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Nykyisessä laissa ja asetuksessa monet asiat on määritelty kattavasti. Niistä käy ilmi päivähoidon arvopohja ja perusteet, sekä esimerkiksi lasten ja aikuisten välinen ns. suhdeluku. Pykälä 2a määrittelee tavoitteet päivähoidolle. Henkilökunnan kelpoisuudet on säädelty sosiaalihuollon henkilöstöä koskevan lain mukaisesti. Lähtökohtana on, että kunnan on tarjottava subjektiivisena oikeutena päivähoitoa siinä laajuudessa kuin vanhemmilla on päivähoidon tarve lapselleen tiettyjen määräaikojen sisällä. Lapsiryhmän ylärajaa ei kuitenkaan ole määritelty eikä muun muassa vuorohoidosta ole olemassa nykyisin omia säädöksiään. Hallitusohjelman koulutuspoliittiset linjaukset ja toimeenpanosuunnitelma (KESU) linjaa, että keväällä 2014 eduskunta ottaa käsittelyyn uuden varhaiskasvatusta koskevan lain. Valmistelevaan työryhmään on tulossa kattava edustus asiantuntijoita. Suuri osa varhaiskasvatuksen arjen asiantuntijoista jää kuitenkin työryhmän ulkopuolelle. Tämä asiantuntijajoukko koostuu niistä tuhansista kasvattajista ja päivähoidon hallinnon työntekijöistä, jotka uuden lain seurauksena joutuvat mahdollisesti muuttaa omaa työtään. Lisäksi vanhempien ääni voi jäädä kuulumattomiin samoin kuin lakimuutoksen vaikutukset lapsiin. Lastensuojelun Keskusliitto ja Kasvunportti Oy halusivat kysyä arjen ammattilaisilta heidän mielipidettään varhaiskasvatuslain kehittämisestä ja tekivät keväällä 2012 lakia koskevan kyselyn. Vastauksia kyselyyn saatiin 1293 kpl. Vastaajat koostuivat lastentarhanopettajista, päivähoidon johtajista ja esimiehistä, vanhemmista, lastenhoitajista sekä perhepäivähoitajista. Kyselyssä käsitellään mm. subjektiivista päivähoito-oikeutta, ryhmäkokoja, päivähoidon laatukysymyksiä, työhyvinvointia sekä vuorohoitoa. Kyselyn tekemisessä konsultoitiin Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:tä sekä Tehy ry:tä. Kyselyn toteuttamisesta, markkinoinnista ja analyysistä on vastannut pääosin Kasvunportti Oy. Kysely ei ole tieteellinen selvitys. Kyselyn tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä eivätkä valtakunnallisesti kattavia, koska vastaajajoukon muodostuminen oli kyselyn toteuttamistavan vuoksi sattumanvarainen. Vastaajat koostuvat kentän aktiivisista toimijoista, jotka kertoivat omat vaikutelmansa. Lainsäädäntötyön kehittämiseksi voisi olla tarpeellista selvittää tarkemminkin kentän toimijoiden käsityksiä. Kysely toteutettiin sähköpostikyselynä ja linkki kyselyyn julkaistiin myös verkkosivuilla ja sitä markkinoitiin aktiivisesti Kasvunportti Oy:n ja Lastensuojelun Keskusliiton sekä yhteistyökumppaneiden kautta. Kim Polamo, Kasvunportti Oy Hannu Seppänen, Lastensuojelun Keskusliitto Jari Tiensuu, Kasvunportti Oy Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

5 1. Kyselyyn vastanneet Kyselyyn vastasi reilun kahden viikon aikana 1293 varhaiskasvatuksen asiantuntijaa. Päivähoidon johtaja/päällikkö Päiväkodin/yksikön johtaja Erityis- tai kiertävä/lastentarhanopettaja Lastentarhanopettaja Lasten/lähihoitaja Perhepäivähoitaja/ryhmäkodissa Laitoshuollossa Muussa tehtävässä Vanhempi 1.1. Vastaajien taustat Kuvio 1. Vastaajien asema päivähoidossa. Vastaajista lähes 40 prosenttia toimi lastentarhanopettajan tehtävissä. Päivähoidon johtajia tai päivähoitoyksiköiden esimiehiä vastaajista oli noin 20 prosenttia. Viisi prosenttia vastaajista oli vanhempia. Vaikka lastenhoitajia on päivähoidossa enemmän kuin opettajia, jäi heidän osuutensa ryhmäperhepäivähoitajat ja perhepäivähoitajat mukaan laskien reiluun 25:een prosenttiin. Lähes 60 prosenttia vastaajista työskentelee kaupungeissa, joissa on yli asukasta. Näitä on Suomessa 19 kappaletta ja niissä n. 2,5 miljoonaa asukasta. Keskikokoisia kaupunkeja on 37 kappaletta ja muita 280 kpl ja näissä yhteensä noin 2,5 miljoonaa asukasta. Näytteessä korostuu hieman suurten kaupunkien vastaajat. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

6 1.2. Päivähoidon toimintakäytännöt Kyselyssä selvitettiin päiväkodissa tai ryhmäperhepäivähoidossa kasvatustehtävissä toimivien asiantuntijoiden avulla lapsiryhmissä käytössä olevia toimintatapoja. Tähän kysymykseen saatiin vastaus 1010:ltä päivähoidon asiantuntijalta. Pysyvät pienryhmät pysyvine kasvattajineen (esim. 4 7 lasta iän mukaan) Omahoitajakäytäntö (sama hoitaja esim. klo 9 13) Vaihtuvat pienryhmät (esim. aikuisten vahvuuksien mukaan) Toiminta pääosin suurena ryhmänä Työparityöskentely (ryhmässä esim. 14 yli 3-v lasta ja kaksi aikuista suuren osan päivästä) Päiväkodissa ei ole ryhmäjakoja lainkaan Muu tapa, mikä? Kuvio 2. Päivähoidon toimintakäytännöt. Yli puolet vastaajista toimi vaihtuvissa pienryhmissä lasten kanssa. Pysyviä pienryhmiä, omahoitaja- tai työparikäytäntöjä oli hieman suuremman vastaajajoukon (n. 60 prosenttia) rakenteena. Pääosin suurena ryhmänä toimi vain vajaa 20 prosenttia vastaajista. Vanhempien vastauksissa päivähoito näyttäytyi useammin suurena ryhmänä toimivana. Kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että päivähoito on jakaantunut kahtia suhtautumisessa lapsen pysyviin hoitajiin ja ryhmiin. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

7 2. Kyselyn tulokset 2.1. Vastaajien työhyvinvointi ja tyytyväisyys päivähoidon järjestämiseen Vastaajia pyydettiin arvioimaan kouluarvosanoilla 4 10 työhyvinvointia, työssäjaksamista, työniloa, kunnan tapaa järjestää päivähoito tai varhaiskasvatus sekä tyytyväisyyttä työnantajaa kohtaan. 6,6 7 7,4 7,8 8,2 Työhyvinvointi Jaksaminen työssä Työn iloni ja enegisyyteni Kuntani tapa järjestää päivähoito/varhaiskasvatus Tyytyväisyyteni työnantajaan kokonaisuudessaan Kuvio 3. Vastaajien kokemus työhyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä päivähoidon järjestämiseen kouluarvosanoin. Työhyvinvointi ja energisyys oli kouluarvosanoilla yli 8. Tämä vastaa hyvin keskiarvoja muilla toimialoilla. Tyytymättömämpiä oltiin kunnan tapaan järjestää päivähoito, siinä lähennyttiin arvosanaa 7. Vanhemmat antoivat kaikissa kohdissa keskimäärin matalampia arviointeja. Päivähoidon johtajien tyytyväisyys kunnan tapaan järjestää päivähoito oli 8+ ja lastentarhanopettajilla 7-. Pienien kuntien tapaan oltiin tyytyväisempiä kuin suurten. Tyytyväisyydessä työnantajaan on saman suuruinen ero näiden ryhmien vastausten välillä, samoin pienen kuntaan oltiin tyytyväisempiä. Päiväkodin johtajien ja perhepäivähoitajien työhyvinvointi on kyselyn paras. Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen oli paras omahoitoa ja pysyviä pienryhmiä käyttävillä, huonoin suurissa ryhmissä ja vaihtuvia ryhmiä käyttävillä. Omahoitajat olivat energisempiä verrattuna suureen ryhmään. Suurena ryhmänä toimivat olivat myös tyytymättömiä kunnan tapaan järjestää päivähoito verrattuna työpari- tai omahoitajakäytäntöön. Tämä kertoo siitä, että rakenteilla on merkitystä moneen asiaan. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

8 2.2 Päivähoidon tavoitteiden toteutuminen ja päivähoidon subjektiivinen oikeus Kyselyssä tiedusteltiin myös päivähoitolain pykälä 2a:han liittyviä asioita. Tähän kysymykseen vastasi 1291 asiantuntijaa. Eniten yksimielisyyttä herätti päivähoidolle asetettu tavoite, jonka mukaan päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö. Lähes 85 prosenttia vastaajista oli täysin samaa mieltä tämän tavoitteen kohdalla. Lähes yksimielisesti kannatettiin myös päivähoidolle asetettuja tavoitteita, joiden mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa on saatavissa kunnan järjestämänä tai valvomana siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (n. 72 prosenttia). Päivähoidolle asetettuja tavoitteita pidettiin melko yksimielisesti tärkeinä myös puhuttaessa siitä, kuinka päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä sekä yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä, ja siitä kuinka päivähoidon tulisi tukea lapsen kasvua yhteisvastuuseen ja rauhaan sekä elinympäristön vaalimiseen. Päivähoitolain 11 pykälä määrittele ns. subjektiivisen päivähoito-oikeuden vanhempainvapaan jälkeen. Asetuksella säädetään päivähoitopaikan hakemisesta sekä määräajasta, jonka kuluessa lapsen vanhempien tai muiden huoltajien tulee hakea lapselle päivähoitopaikkaa. Asetuksen mukaan lapsen tulee saada päivähoitopaikka kiireellisissä tapauksissa kahdessa viikossa ja normaalisti neljän kuukauden sisällä. Kyselyssä haluttiin selvittää myös vastaajien näkemyksiä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Kuvio 4. Vastaajien näkemykset subjektiivisesta päivähoidosta. Kysyttäessä erikseen vastaajien näkemyksiä siitä, tulisiko päivähoitoa tarjota ainoastaan työssäkäynnin tai opiskelun takia, vastaajat olivat jakaantuneet subjektiivisen oikeuden suhteen kahteen leiriin. Yli 60 prosenttia vastaajista poistaisi subjektiivisen oikeuden. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli voimaan 1990-luvulla ensin alle 3-vuotiaille, mistä sitä laajennettiin myöhemmin koskemaan myös vanhempia lapsia. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on alusta alkaen herättänyt paljon keskustelua päivähoidon ammattilaisten ja myös päättäjien keskuudessa. Tällä hetkellä vanhemman tai vanhempien ei tarvitse olla työssä tai opiskel- Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

9 la saadakseen lapselle hoitopaikan. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, tarvitseeko vanhempainvapaalla oleva äiti vanhemmalle sisarukselle hoitopaikkaa tai tarvitseeko työttömän lasta hoitaa. KESU:ssa on linjattu, että subjektiivinen oikeus tulee säilymään uudessakin laissa Päivähoitopäivän pituus Lasten päivähoidon pituus tulisi määritellä lailla. 4 % 7 % 39 % 19 % Ei lainkaan samaa mieltä Vain hiukan samaa mieltä Jonkin verran samaa mieltä Melko paljon samaa mieltä Voimakkaasti samaa mieltä 31 % Kuvio 5. Vastaajien näkemykset päivähoitopäivän pituudesta. Keskimääräisen hoitopäivän pituus saisi vastaajien mukaan olla enintään 8 10 tuntia ja vain osa suhtautui positiivisesti tätä pitempiin päiviin tai vastaavasti vaati lyhyempiä päiviä. Jopa 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että päivän pituus tulisi määritellä laissa Hoidettavien lasten lukumäärä ja suurin ryhmäkoko Lasten määrä pitää määrätä laissa (suurin ryhmäkoko ja aikuisten määrä suhteessa lapsiin). 0 % 1%1 % 6 % Ei lainkaan samaa mieltä Vain hiukan samaa mieltä Jonkin verran samaa mieltä Melko paljon samaa mieltä Voimakkaasti samaa mieltä 92 % Kuvio 6. Vastaajien näkemykset hoidettavien lasten määrästä. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

10 Lakiin toivotaan jätettävän lasten määriä koskevat säännökset. Sen lisäksi tulisi pohtia suurimman ryhmäkoon määritelmän lisäämistä. Vastaajista 56,6 prosenttia oli sitä mieltä, että alle kolmivuotiaille sopivin ryhmäkoko olisi 8-10 lasten ryhmässä, jossa on kolme kasvattajaa prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sopivin ryhmäkoko yli kolmivuotiaiden ryhmässä, jossa on kolme kasvattajaa, olisi lasta. Esiopetusikäisillä ryhmäkoon voisi vastaajien mukaan pitää nykyisessä 12:ssa lapsessa. Kokopäivähoidossa olevien lasten osalta nykyisiä suhdelukuja vastaajat haluaisivat muuttaa siten, että nykyinen suhdeluku neljä alle kolmevuotiasta yhtä kasvattajaa kohden vähenisi 3,25:een lapseen ja 3 6 -vuotiailla nykyisestä seitsemästä lapsesta 5,7:ään. Esiopetusikäisten suhdeluvut vastaajat haluaisivat pitää ennallaan. Kyselyn tulos vastaa hyvin Stakesin vuonna 2008 tekemää, kyselyä, jonka mukaan vanhemmat kokivat henkilöstön määrän päivähoidossa riittämättömäksi ja toivovat ryhmien koolle ylärajoja Suhdelukujen toimivuus Kyselyssä haluttiin selvittää vastaajien mielipidettä myös siitä, millaisia poikkeamia nykyisessä laissa säädettyihin suhdelukuihin tulisi sallia. Poikkeamia on sallittu, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät. Poikkeaminen voi tapahtua siten, ettei lapsia ole muutoin kuin lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enempää kuin kokonaissuhdeluku edellyttää. Lisäksi säädetystä suhdeluvusta voidaan poiketa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti laajennettaessa lapsen hoitoaikaa. Kuvio 7. Poikkeamien salliminen nykylaissa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

11 Vastausten perusteella poikkeamismahdollisuuden poistaminen laista lisää turvallisuutta ryhmissä ja auttaa kasvatustyön tekemisessä. Henkilöstö haluaa sen myös jatkossa lainsäädäntöön. Päivähoidon johtajat sallisivat poikkeamisen useammin kuin muut vastaajat ja erityislastentarhanopettajat ovat tiukimpia asian suhteen. Päivähoidon johtajat eivät näe läheskään yhtä usein ylittämisen vaarantavan lasten hoitoa. He eivät myöskään näe kunnan käyttävän väärin poikkeamismahdollisuutta. Kuilu päivähoidon johtajien ja käytännön työntekijöiden välillä on näkemysten suhteen suuri ja on tärkeää pohtia mistä nämä näkemyserot johtuvat. Yksi mahdollinen selitys voi olla, että lähellä ylintä johtoa olevien asiantuntijoiden on vaikeampi havaita kunnan toimintalinjojen vaikutuksia käytännön työhön ja päivähoidon arkeen. Toisaalta päivähoidon johtavat viranomaiset ovat mukana tekemässä päätöksiä, jolloin niiden kyseenalaistamista on vaikea perustella Varhaiskasvatuksen valvonta Päivähoidossa vallitsee vastaajien mukaan huomattava luottamuspula kunnan tapaan järjestää päivähoito. Kuntien omavalvontaan luottaa pienempi määrä kuin valtiojohtoiseen valvontaan. Vastaajien mielestä kuntia ei missään nimessä saa itse päästää päättämään ryhmäkokoja. Miten kuntien päättäjien olisi suhtauduttava tähän tulokseen? Onko kokemus osoittanut, että kuntien päätökset päivähoitoa koskien eivät ole esimerkiksi laatua edistäviä? Onko kunnissa mitään mahdollisuutta lisätä luottamusta suhteessa päivähoidon henkilöstöön? Kaikissa kysymysryhmissä päivähoidon johtajat olivat kuntamyönteisempiä kuin lastentarhanopettajat tai päiväkodin johtajat. Kaikkein myönteisimpiä kuntien toimintaan olivat lastenhoitajat ja perhepäivähoitajat. Erityisopettajat ja vanhemmat olivat kriittisimpiä kuntien omavalvonnan suhteen ja edelliset olivat halukkaimpia siirtämään varhaiskasvatuksen opetustoimeen. Lastenhoitajat pitäisivät muita useammin hallinnon sosiaalitoimessa, kun muut vastaajat ovat valmiita sen siirämiseen opetustoimeen. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

12 Kuvio 8. Mitä lakiin tulisi säilyttää? Mitä mieltä olet väittämistä? Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

13 2.7. Henkilöstömitoitus Kyselyyn vastanneet antoivat myös oman näkemyksensä siitä, millaista päivähoidon henkilöstön tulisi olla. Lastentarhanopettajien määrää tulisi lisätä suhteessa hoitajiin Lastentarhanopettajien määrää tulisi lisätä suhteessa opettajiin Kelpoisuuksia tulisi laajentaa, esim. muihin ammatillisiin tutkintoihin Henkilöstön kelpoisuus saisi jäädä kuntien päätettäväksi Lakiin pitäisi liittää sanktio kelpoisuuksia rikkovalle kunnalle Koko kelpoisuusasia tulisi miettiä uudelleen, miten? Kuvio 9. Vastaajien näkemyksiä päivähoidon henkilöstöstä. Vastaajien enemmistö lisäisi lastentarhanopettajien määriä. Nykykäytännöksi on tullut, että ryhmissä on yksi lastentarhanopettaja ja kaksi lastenhoitajaa. Tämä on koettu liian pieneksi määräksi. Lastenhoitajien vastaukset olivat saman suuntaisia. Myös he haluavat enemmän opettajia ryhmiin. Kuntien autonomiaa arvostetaan tässäkin varsin vähän ja valvontaa sekä sanktioita haluttaisiin lisätä. Kelpoisuusasian voisi miettiä osan mielestä uudelleen: Ryhmässä tulisi olla lastenhoitaja, sosiaalipuolen koulutuksen saanut opettaja (esim. sosionomi) ja lastentarhanopettajan koulutuksen saanut opettaja. Lastentarhanopettajat ovat monessa paikassa kiven alla. Voisiko koulutusjärjestelmää kehittää niin että olisi joku paremmin päivähoitoon ja palkkatasoon osuva koulutus, josta olisi mahdollisuus saada työntekijöitä. Nykyinen palkkataso ja lastentarhanopettajien yliopistopohjainen koulutus eivät oikein kohtaa. Tai sitten palkkoja nostettava reilusti, mikä ei ole tässä taloustilanteessa realistista. Pätevien ihmisten työvoimapula on monen paikan ongelma. Lähihoitajalinjan koulutusta mietittävä uudestaan. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

14 3. Varhaiskasvatuksen laatu 3.1. Varhaiskasvatuksen ja sen laadun määrittely Varhaiskasvatus määriteltiin kaikkien vastaajien toimesta päiväkodissa tapahtuvaksi kasvatukseksi ja lähes yhtä moni mielsi samaksi myös perhepäivähoidon ja ryhmäperhepäivähoidon. Noin 70:nen prosentin mielestä myös kotikasvatus on varhaiskasvatusta. Reilut 60 prosenttia katsoi seurakuntien antavan varhaiskasvatusta. Avoimissa vastauksissa varhaiskasvatuksen antajiksi nimettiin myös television, isovanhempien, kummien, naapureiden ja kaikkien lasta hoitavien ja hänestä vastuuta ottavien tahojen antama kasvatus. Vastaajien mukaan varhaiskasvatuksen laatu koostuu riittävästä koulutetusta henkilökunnasta, jolla on aikaa lapselle. Laatua on myös kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa ja hyvä vuorovaikutus. Henkilökuntaa on myös oltava riittävästi. Hyvästä vuorovaikutuksesta ja kiintymyssuhteen vahvistamisesta lapsen ja aikuisen välillä. Lapsen yksilöllisen kehityksen tukemisesta. Vanhempien ja työntekijöiden välisestä luottamuksesta ja kasvatuskumppanuudesta. Lapsen luovuutta ja mielikuvitusta tukevasta kiinnostavasta ja lapsen osallisuutta vahvistavasta toiminnasta sisällä ja ulkona. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laatu muodostuu varhaiskasvatuksen pedagogiikan hallitsevasta osaavasta ja koulutetusta henkilöstöstä. Työntekijöiden vähäisestä vaihtuvuudesta ja kiinteistä varahenkilöistä. Laillisuus- palvelu- tieteellisyys, seuranta ja demokratia: 1) Hoidon/kasvatuksen tulee olla lakien ja asetusten mukaista (säädellyt ryhmäkoot, pätevät hoitajat, asialliset tilat, sovitut toimintakäytännöt) 2) Hoidon/kasvatuksen tulee olla järjestetty lasten, ei aikuisten tai viranomaistahojen ehdoilla ja eduksi. Hoidon/kasvatuksen tulee siis palvella ensisijaisesti lasta. 3) Hoidon/ kasvatuksen tulee perustua tieteelliseen tutkimukseen, asiakaspalautteen keruuseen ja jatkuvaan tulosten ja vaikutusten seurantaan. 4) Hoidon/kasvatuksen on oltava demokraattista - Kaikkien asianosaisten esim. lasten ja vanhempien on pystyttävä vaikuttamaan varhaiskasvatuksen sisältöön, päätöksentekoon ja toimintatapoihin Haasteita on kaikilla mainituilla osa-alueilla. Tiedetään, että lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita on vaikea saada päiväkoteihin ja henkilökuntaa on jatkuvasti niukasti lasta kohden. Kasvatuskumppanuudessakin on monenlaisia haasteita sekä vanhempiin että henkilökuntaan liittyen. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

15 Päivähoidon laatua on yritetty määritellä monella tapaa. Oulun yliopistossa (2002) on laadittu seuraava jaottelu: 1) PUITETEKIJÄT, joita ovat riittävyys ja saatavuus, ihmissuhteiden pysyvyys ja ryhmän koostumus. 2) VÄLILLISET TEKIJÄT, joita ovat yhteistyö vanhempien kanssa, työyhteisön sisäinen yhteistyö ja hyvinvointi, yhteistyö muiden tahojen kanssa, ohjaus, henkilöstön koulutus, ammatillisuus ja työmotivaatio, palkkaus- ja työaikasäädökset. 3) PROSESSITEKIJÄT, joita ovat aikuinen lapsi-vuorovaikutus, vertaisvuorovaikutus ja leikki, perushoito, muu toiminta (toiminnan sisällöt), suunnittelu ja arviointi ja oppimisympäristö. 4) VAIKUTUSTEKIJÄT, joita ovat yhteiskunnallinen vaikuttavuus, lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen, lapsen myönteiset kokemukset ja vanhempien tyytyväisyys. Vastaajilla painottuivat eniten välilliset tekijät, joita oli 33 prosenttia maininnoista. Tärkeimpinä oli mainittu henkilökunnan riittävyys, ammatillisuus, työmotivaatio ja kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa. Prosessitekijät saivat 26 prosenttia maininnoista, eniten lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus kahdeksan prosenttia ja turvallisuus. Puitetekijät saivat 17 % maininnoista, vahvimpana resurssit ylipäätään, joita oli 11 prosenttia maininnoista. Mielenkiintoista on, että laadun vaikutustekijät nousivat esille vain neljä prosenttia vastauksissa mainituista asioista. Nämä ovat niitä, joilla varhaiskasvatukseen panostamista voisi perustella. Noin 20 prosenttia maininnoista oli moniselitteisiä ja eivät suoraan sijoittuneet mihinkään kategoriaan. Stakesin (Krongvist & Jokimies 2008, 14) vanhemmille suunnatussa kyselyssä tulos oli samansuuntainen. Vanhemmat korostivat laadun osalta puitetekijöitä sekä välillisiä tekijöitä (henkilökunnan määrä suhteessa lapsiin, lapsen yksilöllinen huomiointi ja koulutus) enemmän kuin varsinaisia sisältöjä tai vaikuttavuutta. Laatu itsessään kuvaa välitöntä onnistumista asiakkaan tarpeiden tyydyttämiseksi (Malin & Portell 2007,11). Laadulle ei ole olemassa vain yhtä määritelmää. Se on sitä, mitä kulloinkin pidetään tärkeänä ja mihin toiminnalla pyritään. Tutkimusten mukaan lapset hyötyvät laadukkaasta päivähoidosta joka on kiinni puitetekijöistä eli mm. siitä että lapsiryhmä on riittävän pieni ja aikuisia on riittävästi. Lasten mielestä laatua on, että saa leikkiä kavereiden kanssa, hyvä ruoka ja ulkoilu. (Malin & Portell 2007, ) Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

16 3.2. Varhaiskasvatuksen sisällöt Vastaajilla oli myös mahdollisuus ottaa kantaa varhaiskasvatuksen sisältöihin. Heiltä tiedusteltiin näkemystä siitä, millainen merkitys varhaiskasvatuksella on sosiaalisten taitojen oppimisessa, lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan oppimisessa, syrjäytymisen ehkäisyssä sekä siitä, miten lapsen oikeudet toteutuvat nykyisessä päivähoidossa. Kuvio 10. Varhaiskasvatuksen hallinto ja sisältö. Lastentarhanopettajien koulutuksen puolelta on tullut paineita akateemisten taitojen opetteluun sekä maksuttoman varhaiskasvatuksen tarjoamiseen Ruotsin malliin. Molemmille tuli kenttäväeltä täysi tyrmäys. Vastaajat eivät pääsääntöisesti halunneet tarjota ilmaista varhaiskasvatusta neljävuotiaalle. Presidentti Niinistö on nostanut syrjäytymisen ehkäisyn nyky-yhteiskuntamme painopistealueeksi. Päivähoidolla voi olla merkittävä rooli tämän mission toteuttajana. Tämä näkyi erityisesti erityisopettajien vastauksissa. Jopa 38 prosenttia erityisopettajista oli sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on syrjäytymisen ehkäisy. Puolet vastaajista oli melko paljon tai voimakkaasti sitä mieltä, että esiopetuksen voisi siirtää osaksi oppivelvollisuutta. Lähes 60 prosenttia oli melko paljon tai voimakkaasti sitä mieltä, että verkostotyö ja päivähoidon perhetyö olisi otettava lakiin mukaan. Stakesin kyselyssä (2008) vanhempien vastaukset noudattelivat samaa linjaa. Kysyttäessä varhaiskasvatuspalvelujen tärkeyttä vastaajista yli 80 prosenttia piti tärkeänä tukea lapsen sosiaalista kehitystä. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

17 3.3. Muut toiveet Kaikista vastaajista 43 prosenttia eli 554 henkilöä vastasi kysymykseen, mitä muuta haluat sanoa varhaiskasvatuslakia koskien. Eniten mainintoja eli 12 prosenttia sai lapsen oikeus vanhempiinsa ja kotihoitoon. Kymmenen prosenttia maininnoista koski ryhmäkoon määrittelyä. Lastentarhanopettajia ja muuta henkilökuntaa toivottiin lisää yhdeksässä prosentissa maininnoista. Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin kahdeksassa prosentissa maininnoista. Lapsen näkökulmaa ja tarpeita mainittiin 7 prosentin verran. Lain tulee olla niin yksiselitteisen selkeä ja ehdoton, että yksittäiset kunnat eivät voi sen noudattamisessa sooloilla tai löytää siitä "porsaanreikiä"! Lapsiryhmien kokoa tulee pienentää ja ryhmäkoon ylittäminen tulee kieltä lailla ja mikäli ylitetään, sanktioidaan siitä kyseisestä kuntaa. Maahanmuuttajataustaiset lapset vaativat paljon tukea oppiakseen suomen kielen, silti heitä ei ajatella eritystä tukea tarvitsevina lapsina eikä ryhmä saa sen tähden resursseja. Ilman kielitaitoa myös levottomuus lisääntyy. Lapsi jolla ei ole kieltä ei pääse juonelliseen leikkiin ja silloin leikki on juoksentelua ja ristiriitatilanteessa nyrkit huitovat herkästi. Maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsille voisi antaa kertoimen kielitaidon mukaan: jo vähän suomea puhuvat olisivat kahden paikalla ja ihan vasta suomeen muuttaneet kolmen. Näin ryhmäkoko pienentyisi ja huomioimiseen olisi hyvin aikaa. Tai kertoimet voisivat olla harkinnanvaraisia tai ryhmä saada ryhmäavustajan. Tulisi enemmän korostaa lapsen oikeutta kiintymyssuhteeseen ja omaan perheen kanssa vietettyyn aikaan. Tunne-elämän kehittymisen tärkeys on jossain määrin unohtunut. Vastaajista 33 prosenttia eli 182 henkilöä kiinnitti huomiota ryhmäkokoon. Seuraavassa kaaviossa on laskettu sanan ryhmäkoko esiintyminen vastauksissa: Ryhmäkoko: 182 Muut: 362 Vastaajia: 544 Kuvio 11. Sanan ryhmäkoko esiintyminen avovastauksissa. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

18 4. Vuorohoidon erityiskysymykset Kuvio 12. Vuoropäivähoito laissa. Jopa 85 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vuoropäivähoidosta tulisi säätää laissa. Vuorohoito tulee miettiä tarkasti laissa, koska sen lähtökohdat ovat aina vanhempien/taloudellisista tarpeista lähtöisin. Myös vuorohoitolapsille tulee taata maksuton varhaiskasvatus, jonka aika määritellään vaihtoehtoisesti vaikkapa aamupäiväksi ja iltapäiväksi. Vuorohoitoyksikössä olevien lasten vuorovaikutussuhteiden määrään tulisi kiinnittää hyvin paljon huomiota ja taata mahdollisimman muuttumaton vertaisryhmä ja pysyvät ihmissuhteet. Suuri haaste! Vuorohoidon suhdeluvut voivat muuttua eri vuorokauden aikoina esim. öisin. Myös lasten vapaapäivien määrä, oikeus lomiin, hoidossa olo tuntien määrä/vko tulisi voida määritellä. (vrt. työaikalaki) Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

19 Yhteenveto vastauksista Kyselyyn vastanneista yli 60 prosenttia olisi valmis harkitsemaan subjektiivisen päivähoitooikeuden uudistamista. Päivähoitoa tarjottaisiin vanhempien opiskelun tai työn takia. Kyselyyn vastanneet toimivat pääsääntöisesti pienryhmissä lasten kanssa. Mielenkiintoista on, että varhaiskasvatuksen asiantuntijat arvioivat pääsääntöisesti päivähoidon toimintaa näin ja vastaavasti vanhemmat arvioivat päivähoitoa suurten ryhmien kautta. Työhyvinvointi näyttäytyi parhaimpana niissä päivähoidon yksiköissä, joissa lapsille tarjottiin omahoitoa ja toiminta toteutettiin pienryhmissä. Myös tästä näkökulmasta on tärkeää, että uudistettavassa päivähoitolaissa kiinnitetään huomiota ryhmäkokojen merkittävyyteen monessa eri asiassa. Vain suhdelukua pienentämällä voidaan taata laadukkaan päivähoidon edellytykset. Yksi laadun elementeistä on myös se, että päivähoidon asiantuntijoiden vuorovaikutus lasten ja vanhempien kanssa on hyvää ja siihen on riittävästi aikaa. Kyselyyn vastanneiden perusteella on olemassa riski, että näistä asioista tingitään, mikäli kuntien autonomiaa lisätään. Päivähoidon valvonta on vastaajien näkökulmasta liikaa omavalvonnan varassa. Suhdelukujen pienentäminen nostaisi päivähoidon kustannuksia noin 20 prosenttia päiväkotien osalta eli noin 360 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäkustannuksia tulee siitä, jos aikuinen lapsi -suhdeluvun ylittäminen ei olisi mahdollista ja maksimiryhmäkoko olisi määritelty laissa. Toisaalta esimerkiksi lastensuojelun kustannukset ovat vuodessa jo lähes kaksinkertaiset. Säästöjä voisi mahdollisesti tulla lastensuojelun ja erityisopetuksen kustannuksista. Kustannusten nousu tulisi kompensoitua edistämällä lasten ja nuorten hyvän elämän edellytyksiä laadukkaalla varhaiskasvatuksella sekä ehkäisemällä nuorten syrjäytymisestä aiheutuvia kustannuksia. Korjaavan työn kustannukset vievät edelleen valtaosan lapsiperheiden palvelujen kokonaiskustannuksista. Ehkäisevän työn merkittävyyden tunnustaminen edellyttää myös taloudellista panostamista muun muassa laadukkaaseen päivähoitoon. Varhaislapsuus on suhteellisen lyhyt ajanjakso ihmisen koko elämänkaaressa. Panostaminen tähän ikävaiheeseen on kiinni asenteesta ja tiedosta. Monia myöhemmin maksettavaksi tulevia kuluja voidaan vähentää oikein resursoidulla ja laadukkaalla varhaiskasvatuksella sopivan kokoisissa lapsiryhmissä ja koulutetun henkilökunnan voimin. Laadukkaat peruspalvelut, kuten varhaiskasvatus vaikuttavat muun muassa lasten syrjäytymiskehitykseen ennaltaehkäisevästi. Toisaalta huonolaatuinen varhaiskasvatus lisää syrjäytymisen riskiä. Laadun arviointi on liian pitkään ollut määrällistä ja siksi näkökulmaa on aika muuttaa laadulliseen arviointiin. Siihen tämä kysely antaa omasta puolestaan eväitä niin kunnan kuin valtakunnallisen ohjeistuksen tasolla. Kyselyn perusteella lainsäädäntötyössä tulee kiinnittää huomiota lapsiryhmien koon pienentämiseen aikuisten ja lasten suhdelukua pienentämällä ja ryhmän koon ylärajan säätämiseen. Olisi pohdittava myös sitä, mikä on laatua ja mikä on sen vaikutus pitkällä aikavälillä. Kuntien mahdollisuuksia tulkita lakia on rajattava. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

20 RAKENTEET: Yli puolet vastaajista toimi vaihtuvissa pienryhmissä lasten kanssa. Pysyviä pienryhmiä, omahoitaja- tai työparikäytäntöjä oli hieman suuremman vastaajajoukon (noin 60 prosenttia) rakenteena. Pääosin suurena ryhmänä toimi vain vajaa 20 prosenttia vastaajista. Vanhempien vastauksissa päivähoito näyttäytyi useammin suurena ryhmänä toimivana kuin esimerkiksi lastentarhanopettajien mukaan. Rakenteet ovat olennaisia monen laatutekijän taustalla mahdollistaen muun muassa hyvän vuorovaikutuksen yksittäisen lapsen ja vanhempien kanssa tai vaikeuttaen sitä. Näyttä siltä, että päivähoito on jakaantunut kahtia suhtautumisessa lapsen pysyviin hoitajiin ja ryhmiin. TYÖHYVINVOINTI: Työhyvinvointi ja energisyys oli keskimäärin kouluarvosanoilla yli 8. Tämä vastaa hyvin muissa kyselyissä saatuja keskiarvoja muilla toimialoilla. Tyytymättömämpiä oltiin kunnan tapaan järjestää päivähoito, siinä lähennyttiin jo arvosanaa 7. Vanhemmat antoivat kaikissa kohdissa keskimäärin matalampia arviointeja. VARHAISKASVATUKSEN LAATU: Vastaajien mukaan varhaiskasvatuksen laatu koostuu riittävästä koulutetusta henkilökunnasta, jolla on aikaa lapselle. Laatua on myös kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa ja hyvä vuorovaikutus. Henkilökuntaa on myös oltava riittävästi. Vastaajat korostivat prosessi-, puite ja välillisiä tekijöitä. LUOTTAMUSPULA KUNTIIN: Päivähoidossa vallitsee huomattava luottamuspula kunnan tapaan järjestää päivähoito. Kuntien omavalvontaan luottaa pienempi määrä kuin valtiojohtoiseen valvontaan. Missään nimessä kuntia ei saa itse päästää päättämään ryhmäkokoja. NYKYISEN LAIN HENKI: Nykyisen lain henkeen ollaan tyytyväisiä lukuunottamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Yli puolet vastaajista olisi valmis muuttamaan lakia tältä osin. LASTEN MÄÄRÄ: : Lakiin on jätettävä lasten määriä koskevat säännökset ja siihen on lisättävä suurimman ryhmäkoon määritelmä. TÄRKEINTÄ: Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on sosiaalisten taitojen oppiminen. LISÄÄ: Vastaajien enemmistö lisäisi lastentarhanopettajien määriä. HOITOPÄIVÄN PITUUS: Lasten hoitopäivän pituuteen voisi puuttua. Jopa 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että päivän pituus tulisi määritellä laissa. VUOROHOITO: Jopa 85 prosenttia vastaajista vaati, että vuorohoitoon on saatava oma lainsäädäntö. Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

21 Lähteet: Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää: Näkökulmia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen Oulun yliopisto. tulostettu Kronqvist E, Jokimies J Vanhemmat varhaiskasvatuksen laadun arvioijina: tuloksia Vaikuta vanhempi -selvityksestä tulostettu Malin M ja Portell T Taustaa varhaiskasvatuksen laatukatsaukselle. Stakes. Tulostettu Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

22 Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

23 Varhaiskasvatuslakia koskeva kysely

24 Lastensuojelun Keskusliitto Vuosikatsaus /42