LANNAN VARASTOINTI JA KÄSITTELY

Transkriptio

1 TEHO Plus ja VELHO hankkeiden esitys ympäristöinvestoinneista ja ympäristökorvauksista valumavesien käsittely ja ympäristöinvestoinnit - alatyöryhmälle LANNAN VARASTOINTI JA KÄSITTELY Nyt valmisteilla olevan ympäristökorvausjärjestelmän tulee kannustaa kaikkia alkutuotannossa toimivia tahoja ravinteiden tehokkaaseen käyttöön ja kierrättämiseen käytännössä. Ravinteiden tehokkaalla hyötykäytöllä ja kierrätyksellä vähennetään myös ravinnevalumariskiä. Lannan ammoniumpäästöjä vähentämällä vähennetään myös kasvihuonekaasupäästöjä. Lannankäytön haasteita Lannan ravinteita syntyy osalla tiloista ja alueista yli oman tarpeen ja yli ympäristötuen salliman maksimilevitysmäärän. Lisäksi lannan levitykseen soveltuvat pellot sijaitsevat yhä kauempana kotieläinyksiköistä ja kotieläintuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin vahvistaa tätä kehitystä. Kun tavoitteena on levittää lanta peltomaahan, missä P-luku on hyvä tai sitä alempi, lanta tulisi levittää nykyistä laajemmalle ja kuljettaa näin pidempiä matkoja syntypaikasta levityspaikkaan. Lannan kuljetus maksaa ja vaatii paljon aikaa ja alentaa työsaavutusta. Esim. kun levitys tapahtuu lietesäiliön vieressä olevalle lohkolle, on työsaavutus 100 m³/h ja kun lohko sijaitsee viiden kilometrin päässä ja lanta siirretään sinne levitysvaunulla, työsaavutus on 20 m³/h. Lannan levitykseen käytettävissä oleva aika on käytännössä hyvin rajallinen. Nurmivaltaisilla alueilla on kolme levityssesonkia: keväällä ennen kylvöjä viljalohkoille, kesällä ensimmäisen säilörehusadon jälkeen nurmilohkoille ja syksyllä nurmille. Viljavaltaisilla alueilla pääosa lannasta levitetään keväällä ennen viljan kylvöjä (yleisin tapa multaus) ja loput oraille (sijoitus tai letkulevitys) sekä syksyllä syysviljoille tai sängille. 1

2 Toimenpide-ehdotuksia 1) Investointikorvauksen maksaminen lantasäiliöiden kattamiseen kiinteällä katoksella. Katos estää sadeveden pääsyä säiliöihin ja vähentää kuljetettavan nesteen määrää sekä vähentää ammoniakkipäästöjä ja hajuhaittoja. 2) Investointikorvauksen maksaminen etälantavarastojen ja kompostointilaattojen rakentamiseen sekä kotieläin- että kasvinviljelytiloille. Etälantavarastoja tarvitaan kiinteälle lannalle, lietteelle ja biokaasulaitosten jakeille. Kasvinviljelytiloille korvaus voisi olla korkeampi kuin kotieläintiloille, jotta etäsäiliöitä saadaan laajalle alalle. Etälantavarastoilla saadaan lisäkapasiteettia varastointiin ja näin säiliöiden täyttyminen ei ole tärkein syy levittää esim. lantaa. 3) Investointikorvauksen maksaminen lannan erilaisille käsittelymenetelmille, kuten separointilaitteiden hankinnalle 4) Investointikorvauksen maksaminen lannan jalostamiseen lannoitevalmisteiksi prosessoivalle yritykselle VAJAAHYÖDYNNETTYJEN NIITTOBIOMASSOJEN HYÖTYKÄYTTÖ Vajaahyödynnettyjä niittobiomassoja ovat mm: - suojavyöhykkeiden niittomassat - monimuotoisuusalojen niittomassat - perinnebiotooppien niittomassat - kosteikkojen niittomassat, etenkin järviruoko - luonnonhoitopeltojen niittomassat Tavoitteet Suojavyöhykkeiden perustamishalukkuus on ollut laskussa, koska niittomassoille ei ole ollut luontaista käyttöä. Jos niittomassojen käyttöä peltojen orgaanisen aineksen lisääjinä edistetään, voi suojavyöhykesopimusten perustamishalukkuus nousta. Ravinteita saadaan pois vesistöistä ruokoa niittämällä ja keräämällä niittomassa pois. Jos vedestä kerätty massa levitetään pellolle, ruovikon orgaaninen aines ja ravinteet tulevat hyötykäyttöön. Metaanin vapautuminen ruovikosta vähenee, kun veteen ei jää mätänevää ainesta. Hehtaarin ruovikkoalan niitolla saadaan vesistöstä poistettua keskimäärin 5 kg fosforia ja 50 kg typpeä. Niittomassojen levitys peltoon lisää maan orgaanista ainesta. Orgaaninen aines lisää maan biologista aktiivisuutta ja helposti hajoavan eloperäisen aineksen määrää maassa, mikä edesauttaa maan rakenteen ylläpitoa. Samalla tehostetaan vajaahyödynnettyjen niittobiomassojen käyttöä. Niittobiomassoille ei nyt löydy käyttöä alueilla, missä ei ole nurmea hyödyntävää karjaa. Heinän korjuu- ja käsittelykulujen korvaus nostaa mm. suojavyöhykkeiden ja niittämällä hoidettavien perinnebiotooppien suosiota, jos työlle saa korvausta ja niittomassalle löytyy hyötykäyttöä. Orgaanisen aineksen lisäys peltoon on myös ajankohtaista, koska peltomaiden orgaanisen aineksen määrä on laskenut ja lasku vaikuttaa myös pellon kasvukuntoa heikentävästi. 2

3 Toimenpide-ehdotukset Vajaasti hyödynnettyjen kasvibiomassojen korjuuta ja käsittelyä tuetaan ympäristökorvausjärjestelmän kautta, kun kasvimassa levitetään peltoon maanparannustarkoitukseen. Korvaus maksetaan levitysalan mukaan /ha. Minimilevitysmäärä pellolle voisi olla 5 tn/ha kuivaainetta korvauksen saamiseksi. Rikkakasvipitoinen kasvimassa on hyvä kompostoida riittävän korkeassa lämpötilassa rikkakasvien leviämisen estämiseksi. Rantojen ruovikot peltojen lähellä ja maatalousalueilta laskevien jokien ja ojien suulla sitovat tehokkaasti ravinteita ja kiintoainesta. Näitä luontaisia kosteikkoja niittämällä saadaan ravinteet talteen ja kustannukset pysyvät kohtuullisina, kun kosteikkoa ei tarvitse erikseen perustaa. Niittomassan saaminen hyötykäyttöön pelloille voi paikallisesti myös lisätä kiinnostusta kansalaisten vesienhoitotoimiin esim. järvien kunnostuksessa. Haasteet toteutuksessa Alueilta, mistä ravinteita halutaan vähentää, pitää kasvusto niittää useamman kerran kesän aikana ja korjata niittomassa pois. Niitto pitää kasvuston nuorena, typpipitoisena ja nopeakasvuisena, mutta nykysäännöin suojavyöhykkeen niitto on mahdollista vasta 1.8. alkaen luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden lisääntymisajan takia. Myöhäisen niiton takia kasvimassa on ravinneköyhää typen ja fosforin suhteen. Kosteikkoalueilta ja rantaniityiltä voidaan perustelluista syistä niittää myös alkukesällä, mutta pääosin niitto tulee tehdä lintujen pesimäajan jälkeen heinäkuun lopulta elokuun lopulle. Kasvimassa pitäisi silputa ennen pellolle levittämistä hajotustoiminnan nopeuttamiseksi. Suojavyöhykkeen kasvimassa sisältää paljon siemenmassaa ja mahdollisesti sienitautiitiöitä, joten tehokas kompostointi koko massan osalta on tärkeää. Kasvimassan kompostointi toteutuisi käytännössä elo-, syys- ja lokakuun aikana ja vaatisi sopivan paikan (esim. auma pellolla). Sääolosuhteet vaikuttavat kompostoinnin onnistumiseen. Jos niitto tapahtuisi kesällä, kun kasviaineksessa on eniten typpeä ja fosforia, pitää kasviaines säilyttää aumaamalla tai kompostoimalla, sillä kasviaineksen muokkaus onnistuu vain avoimeen maahan. Kompostoitu tai aumattu massa levitetään maahan syksyllä tai keväällä ennen kylvöä Riski raskasmetallien rikastumisesta peltoon jatkuvan kasvimassan levityksen seurauksena on selvitettävä. Varsinkin ruo on mukana tulevat kadmium- ja elohopeapitoisuudet (raskasmetallien rikastuminen kasveihin riippuu kasvuympäristönliukoisten raskasmetallien pitoisuuksista). Suomen ympäristökeskuksen JÄREÄ hankkeessa tutkittiin mm. järviruo osta tehtyjen pellettien raskasmetallipitoisuuksia ja tulos oli, että pitoisuudet ovat ruokopelleteissä alhaisemmat kuin puupelleteillä. Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että saastuneista sedimenteistä voi kertyä raskasmetalleja jonkin verran ruo on juurakkoon, mutta ei juurikaan vihreään versoon. VELHO-hanke selvittää mm. Kokemäenjoen suiston ruo oista raskasmetallipitoisuuksia vielä tulevana kesänä. 3

4 KESTÄVÄ VESITALOUS MAATALOUSALUEILLA Luonnonmukaisella peruskuivatuksella tarkoitetaan maatalousalueiden uomissa tehtäviä toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan sekä peltojen kuivatustilaa että uomien ja niiden lähiympäristön monimuotoisuutta. Tausta Tasaisesti ja nopeasti kuivuva pelto vaatii toimivaa vesitaloutta ja ojitusta. Toimiva peruskuivatus tehostaa kasvien ravinteiden hyväksikäyttöä, takaa kasveille sopivan maan kosteustilan ja parantaa maan kantavuutta. Ojitus saattaa kuitenkin lisätä tulvavirtaamia alapuolisessa uomassa. Lisääntyneet virtaamat aiheuttavat uomaeroosiota ja tulvahaittoja. Myös ilmastonmuutos ja siihen liittyvä sademäärien kasvu tulee todennäköisesti lisäämään virtaamia. Peruskuivatuksessa tulisikin ottaa huomioon em. seikat ja pyrkiä käsittelemään valumavedet niin, että kuivatustoimenpiteet eivät vaikuta alapuoliseen uomaan. Veden tulisi kulkea mahdollisimman tasaisesti koko uomassa. Vesipinnan lisääntyminen lisää myös luonnon ja peltomaiseman monimuotoisuutta varsinkin kuivina aikoina. Haasteita Käytännössä luonnonmukaisen peruskuivatuksen toteuttaminen on nyt vähäistä. Syitä on monia: Luonnonmukainen peruskuivatus vaatii enemmän pinta-alaa, joka usein ulottuu peltomaalle. Luonnonmukainen peruskuivatus on myös käytännössä huonosti tunnettu ja vaatii suunnittelijalta tavanomaista enemmän aikaa eikä sen toteuttaminen edes ole käytännössä mahdollista joka paikassa. Kosteikkojen ja muiden valumavesien hallintatoimenpiteiden sekä peruskuivatuksen suunnittelu ja ohjaus ovat tällä hetkellä pirstaloituneet: - Valtio tukee peruskuivatusta maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) varoista. Tuki myönnetään avustuksena vesilaissa tarkoitetuille ojitus-, järjestely- tai säännöstelyyhtiölle tai kiinteistönomistajille peruskuivatushanketta varten. Tuen kautta voidaan myöntää täysimääräistä avustusta harkinnanvaraisesti ympäristönhoitotoimenpiteistä (kuten kosteikon rakentaminen ja eroosiosuojaukset) aiheutuviin korvauksiin ja muihin kustannuksiin. - Kosteikkoja tuetaan lisäksi ei-tuotannollisten investointien kautta. Sopimusehdot ovat kuitenkin tiukat ja vaativat aina vähintään 0,3 ha:n erityistukeen oikeuttavan pinta-alan. Tilatasolla ojaverkoston ongelmat saattavat olla hyvinkin pistemäisiä (esim. ojan reunojen sortuminen). Kiintoaineen ja ravinteiden pääsyä vesistöihin voidaan kuitenkin vähentää melko pienin keinoin kuten reunan loiventamisella ja kivettämisellä. Jonkin verran tiloilla tällaisia tehdäänkin jo, mutta tähän tulisi myös tuen ja neuvonnan kautta kannustaa. Esimerkiksi pienialainen ojakosteikko lähellä kuormituksen aiheuttajaa saattaa jopa silminnähden parantaa veden laatua tilan ojaverkostossapienialainen ojakosteikko lähellä kuormituksen aiheuttajaa saattaa jopa silminnähden parantaa veden laatua tilan ojaverkostossa. TEHO hankkeen aikana tehtyjen tilakäyntien aikana tuli usein ilmi viljelijöiden halukkuus tehdä pienimuotoisempia toimenpiteitä. Konkreettinen tulos lisää motivaatiota vesiensuojelutyöhön enemmän kuin yleiset tavoitteet vesien tilan parantamiseksi. Pienialaiset kohteet ovat usein myös kustannuksiltaan edullisia perustaa ja helppoja hoitaa. 4

5 Tällä hetkellä tällaisille lineaarisille ja pistemäisille kohteille voi saada erityistukea mm. Ruotsissa ja Englannissa (lisätietoja: TEHO-hanke 7/2011 TEHO-hankkeen raportteja, osa 4.). Esimerkiksi näiden maiden tukemia toimenpiteitä voisi käyttää pohjana Suomen mallille. Toimenpide-ehdotukset Nykyisten tukimuotojen ulkopuolelle jäävät pienemmät, vain osalle vesiuomaa kohdistuvat toimenpiteet kuten eroosiosuojaukset, uomien ennallistamiset, pienet kosteikot ja tulvatasanteet otetaan uuden ympäristökorvausjärjestelmän piiriin. Korvaus voisi koostua 1) perustamiskorvauksesta 2) vuosittaisesta ylläpitokorvauksesta Ympäristöinvestointina voisi kohteelle maksaa perustamisesta kiinteän korvauksen, jonka lisäksi kohteen ylläpidosta ja viljelyalan vähenemisestä aiheutuvia kustannuksia korvattaisiin vuosittain. Kohteet voisivat olla pistemäisiä (esim. 10 kpl) tai viivamaisia (esim. 10 m) ja niitä voisi olla useita peräkkäin. MUITA INVESTOINTIKORVAUSESITYKSIÄ 1) Täsmäviljelylaitteiden hankinnan tukeminen yksittäiselle maatilalle tai maatilojen yhteistyönä toteutettavalle hankinnalle. 2) Kuivatusvesien kierrätyksen tukeminen sadetuksen kautta (ilman säätösalaojitusta) esim. varhaisvihannesviljelmillä. 3) Salaojituksen ja säätösalaojituksen tukeminen maan vesitaloutta ja kasvukuntoa ylläpitävänä toimena. 4) Tiivis- ja vaihtopohjaisten jaloittelutarhojen suunnittelun, rakentamisen ja valumavesien käsittelyn tukeminen. LISÄTIETOJA TEHO Plus hanke VELHO-hanke Aino Launto-Tiuttu, puh Terhi Ajosenpää, puh Eriika Lundström, puh Ritva Kemppainen, puh Anu Lillunen, puh Janne Heikkinen, puh Kaisa Riiko, puh