Latinalainen Amerikka kestosuosikki: vapaaehtoisvaihtoa jo vuosikymmenia. Volunteers Voices. Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 3/2014

Transkriptio

1 Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 3/2014 Volunteers Voices Teema: Latinalainen Amerikka Theme: Latin America Latinalainen Amerikka kestosuosikki: vapaaehtoisvaihtoa jo vuosikymmenia

2 2 pääkirjoitus Heittäytymisen hetkiä Mitä tapahtuu, kun suomalainen introvertti viettää puoli vuotta vapaaehtoistöissä pienessä eläväisessä meksikolaiskaupungissa? Tämä saattaa kuulostaa hieman vitsin alulta, mutta ei ole sitä, vaikka joitain vitsejä voisin muutaman vuoden takaisesta Meksikon vapaaehtoistyöajastani kehitelläkin. Tai no, hassuja tarinoita ehkä enemmänkin. Mitä siis tapahtui? Ainakin paljon hauskoja hetkiä, vaivaannuttavia tilanteita ja ennen kaikkea heittäytymisiä yleensä vielä kaikkea kolmea yhtä aikaa. Muistan edelleen elävästi esimerkiksi sen, kun minua pyydettiin laulamaan vapaaehtoistyöpaikallani lastentarhassa eräälle opettajalle onnittelulaulu suomeksi kuudenkymmenen oppilaan ja opettajan edessä. Siinä sitten jokseenkin esiintymiskammoisena ääni hieman (lue: hyvin) epävireisesti väristen laulaa lurautin paljon onnea vaan innokkaalle yleisölle. Oli myös hetki, jona jouduin tanssimaan taas kerran yleisön edessä meksikolaisia kansantansseja erään nuoren miehen kanssa, jonka varpaissa tanssini askeleet tuntuivat varmasti vielä päivienkin jälkeen. Tai se kerta, kun... Näitä tarinoita on monia, ja ne kaikki kertovat hetkeen heittäytymisestä. Minulle meksikolaiset näyttäytyivät seurallisina, lauluja, leikkejä ja juhlia rakastavina, tunteistaan (ja muiden tunteista) avoimesti puhuvina ihmisinä. Tai ainakin meksikolaiset siellä minun elämässäni olivat sellaisia. Tilanteisiin heittäydyttiin spontaanisti. Ei haitannut, vaikka ei osaisi, kokeiltiin kuitenkin. Tartuttiin hetkeen ja siihen kannustettiin muitakin, myös minua. Elin siis siellä hetken oikeaa introvertin unelmaa. Noiden ihmisten keskellä kuitenkin myös opin, ennen kaikkea hetken tärkeydestä ja tilanteisiin heittäytymisestä. Opin myös sen, että kunhan on hymy huulilla ja osaa nauraa, selviää lähestulkoon mistä vain. Niin se elämä välillä kulkee, heittäytymisestä toiseen. Tässä numerossa teemana on Latinalainen Amerikka. Ihania lukuhetkiä lehden parissa ja heittäytymisen hetkiä elämään! Titta Tuovinen ICYE-vapaaehtoinen kaudella 2013 Maailmanvaihdon hallituksen jäsen 2014 Kuva: Erika Vega Anaya

3 Living in the Moment What happens when a Finnish introvert spends half a year in a small and lively town in Mexico? This may sound like a beginning of a joke, but it isn t, although I could come up with a few good ones from my time as a volunteer in Mexico. Well, fun stories more so. But what happened? A lot of funny occurrences, awkward situations and most of all, countless times of getting thrown into the moment and usually, all three things at the same time. For example, I still vividly remember how I was asked to sing a birthday song at my workplace in the kindergarten in front of sixty students and the teachers. There I was, having a bit of a stage fright, my voice a little bit (read: very much) out of tune, singing happy birthday. There was also a moment when I had to dance Mexican folk dances again in front of an audience with a young man whose toes were probably hurting days after. Or that one time when There are a lot of stories like these, and they all are about living in the moment. To me Mexicans appeared as sociable and fun-loving people who talk openly about their feelings (and others, too). Well, at least the Mexicans I met during my stay there we like that. People threw themselves into situations spontaneously. It didn t matter, if you didn t know how, you tried anyway. People were willing to seize the moment, and they encouraged others to do so too, me as well. For a moment I was truly living an introvert s dream. But while living and spending time with these people I learned about the importance of the moment. I also learned that as long as you re smiling and able to laugh, you can survive almost anything. That s how life sometimes goes, throwing us from one moment to another. The theme of this issue is Latin America. I wish you a happy reading and courage to live in the moment! 3 editorial Titta Tuovinen ICYE volunteer in the season 2013 Member of the board of Maailmanvaihto 2014

4 4 SISÄLLYS/CONTENT Tässä lehdessä In this Magazine Pääkirjoitus/Editorial Kutsu Maailmanvaihdon syyskokoukseen Ajankohtaista Teema: Latinalainen Amerikka Theme: Latin America Lattarimaat kiinnostavat Vuoristoratoja ja vapaaehtoisarkea Hölmö nuori sydän Valmiit ja rohkeat Muistoja Meksikosta Matka vapaaehtoiseksi Bolivia enseña Into the ICYE Network by Coincidence Kauden kouluvierailut käynnistyivät Kolumni: Vapaaehtoistyötä itsekkäistä syistä Tule mukaan Maailmanvaihdon toimintaan Lehden toimituskunta Maailmanvaihdon tapahtumakalenteri S. 12 Vuosien takainen jakso Boliviassa vaikuttaa yhä Jenny Asantin elämässä. S. 15 Vapaaehtoisten käsitykset Meksikosta ja Boliviasta muuttuivat paikan päällä. Kannen kuva: Vapaaehtoistyöntekijä Kaisu Kinnunen ja hänen isäntäperheensä sukulaistyttö katolla Meksikon Pueblassa. Lue Kaisun kokemuksista Meksikosta sivulta 18. P. 28 Meet a staff member of ICYE Mexico, Imelda Romero Rodríguez.

5 5 KUTSU SYYSKOKOUKSEEN Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon syyskokoukseen päättämään, mihin suuntaan järjestön toimintaa tulevaisuudessa suunnataan. Syyskokouksessa valitaan myös uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, asetu ehdolle hallitukseen. Annamme miellämme lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista. Aika: Sunnuntaina klo (kahvitarjoilu klo alkaen) Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki Asiat: Toimintasuunnitelma vuosille Talousarvio vuodelle 2015 Hallituksen ja puheenjohtajan vaali Tilintarkastajien valinta Jäsenmaksut vuodelle 2015 Maailmanvaihdon hallituksen puolesta Anni Koskela pääsihteeri

6 6 AJANKOHTAISTA Ajankohtaista Ensi syksynä Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai Oseaniaan? Haku käynnissä Haluaisitko lähteä vapaaehtoistöihin Eurooppaa edemmäs? ICYEvapaaehtoisena pääset työskentelemään esimerkiksi Taiwanissa, Ghanassa, Meksikossa tai Uudessa-Seelannissa. Vapaaehtoistehtäviä on tarjolla eniten lasten ja nuorten parissa, mutta vapaaehtoisia haetaan myös mm. luonnonpuistoihin ja ihmisoikeusjärjestöihin. Työjaksot kestävät 6 tai 12 kuukautta. Osallistujat valitaan hakulomakkeen ja haastattelun perusteella. Ensimmäinen haku syksyn 2015 lähtöihin päättyy ja toinen Toisessa haussa mukana ovat maat, joihin mahdollisesti jää avoimeksi paikkoja ensimmäisellä hakukierroksella. Ohjelmatiedot, hinnat ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Uutta Latinalaisessa Amerikassa: vapaaehtoistyöhön Argentiinaan Argentiinalainen järjestö Subir al Sur on kansainvälisen ICYEn uusin yhteistyökumppani Latinalaisessa Amerikassa. Maailmanvaihto ei ole vielä lähettänyt vapaaehtoisia Argentiinaan, mutta toivoo ensimmäisten vapaaehtoistyöntekijöiden suuntaavan sinne ensi vuonna. Vapaaehtoiset työskentelevät Argentiinassa lasten ja nuorten parissa. Työ voi olla esimerkiksi tukemista läksyjen teossa, urheiluharrastusten ohjaamista, kielten opetusta tai taidetyöpajoissa opettamista. Vapaaehtoiset sijoittuvat Buenos Airesiin ja asuvat yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Subir al Sur järjestää vapaaehtoisille viikoittain työpajoja mm. Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisista kysymyksistä.

7 7 Kainuun, Lieksan ja Seinäjoen seutu: haussa tukihenkilöitä Maailmanvaihto hakee vielä muutamille vapaaehtoisille paikallisia tukihenkilöitä avuksi uuteen ympäristöön ja käytäntöihin tutustumiseen ja sopeutumiseen. Olisitko kiinnostunut auttamaan ja kansainvälistymään kotikulmillasi? Tukihenkilö on nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän paikallinen ystävä, joka pitää häneen säännöllisesti yhteyttä vähintään kerran kuussa. Toiminta soveltuu kaikille kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja uuteen ihmiseen tutustumisesta kiinnostuneille. Lisätietoja ja hakulomake: > Ajankohtaista Kutsu vapaaehtoistyöntekijä kylään kouluun! Maailmanvaihdon vapaaehtoiset vierailevat tänäkin lukuvuonna ala- ja yläkouluissa sekä lukioissa ja ammattikouluissa. Vierailujen tavoitteena on tarjota kohtaamisia globaalikasvatuksen hengessä. Ulkomaalaisten kouluviearilijoiden asuinpaikkakunnat ovat Alavus, Helsinki, Ilmajoki, Kainuu, Kotka, Lieksa, Nakkila, Piikkiö, Pieksämäki, Savonlinna, Sipoo, Tornio, Tuusula ja Valkeakoski. Suomalaisisia vierailijoita asuu Espoossa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Vantaalla, mutta voit tiedustella mahdollisuudesta saada suomalainen vierailija myös muualle. www. maailmanvaihto.fi/toiminta/kouluvierailut AJANKOHTAISTA Helsinki ja Tuusula: isäntäperheeksi ensi vuonna? Hae nyt! Haluaisitko katsoa kotikulmiasi uusin silmin? Maailmanvaihto etsii Helsingistä ja Tuusulasta isäntäperheitä kolmelle vapaaehtoiselle, jotka saapuivat Suomeen elokuussa. Helsingistä etsimme isäntäperhettä 8 kuukaudeksi ( alkaen) turkkilaiselle Mervelle ja 6 kuukaudeksi ranskalaiselle Estherille ( alkaen). Tuusulassa isäntäperhettä kaipaa 6 kuukaudeksi ( alkaen) taiwanilainen Yu-Ju. Isäntäperheeksi voivat ryhtyä kaikenlaiset perheet, tärkeintä on halu ottaa ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä osaksi perheen arkea. Tutustu Merveen, Estheriin ja Yu-Juun ja lue lisää isäntäperhetoiminnasta osoitteesta Samasta osoitteesta löydät Minna Ruusisen kertomuksen hänen isäntäperhejaksostaan. Tästä kuluneesta jaksosta minulla on sellainen tunne kuin olisin avannut ikkunan maailmaan ja saisin nyt katsoa uusin silmin ja miettein tuttua maisemaa. Suosittelen ilman muuta ryhtymään isäntäperheeksi vaikka vain lyhyemmäksi aikaa. ranskalaista vapaaehtoista Gwenaélia majoittanut Minna Ruusinen

8 8 AJANKOHTAISTA Ilmoittaudu Maailmanvaihdon koulutusviikonloppuun! Haluaisitko osallistua Maailmanvaihdon toimintaan Suomessa? Tule marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna kouluttautumaan vapaaehtoistehtäviimme! Koulutusviikonloppu on suunnattu kaikille vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Viikonlopussa on kaksi koulutusosiota: Lauantaina klo koulutus Seriously Let s Play! käsittelee leireillä ja muussa järjestötoiminnassa hyödyllisiä osallistavia menetelmiä. Sunnuntaina klo ja (välissä lounastauko) järjestetään valintakoulutus ulkomaille vapaaehtoistyöhön lähtevien vapaaehtoisten valintatyöstä kiinnostuneille ja valintatyöhön jo osallistuneille. Voit ilmoittautua jompaankumpaan tai molempiin koulutuksiin. Koulutukset järjestetään Maailmanvaihdon toimistolla Helsingissä (Oikokatu 3). Tapahtuma on maksuton. Lue lisää: > Ajankohtaista ja ilmoittaudu sunnuntaihin mennessä osoitteeseen tiedottaja@maailmanvaihto.fi. Vapaaehtoisjaksot alkoivat Suomessa ja ulkomailla Maailmanvaihdon kautta lähti alkusyksystä 35 nuorta ICYEvapaaehtoistyöhön ulkomaille. Vapaaehtoisia matkasi Latinalaiseen Amerikkaan, Afrikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan. Maanosista suosituimpaan, Latinalaiseen Amerikkaan, heitä suuntasi 14. Useat vapaaehtoisista työskentelevät lasten parissa esimerkiksi koulussa Indonesiassa, sodassa vammautuneiden lasten opetus- ja asumiskeskuksessa Vietnamissa ja vammaisten lasten keskuksessa Ugandassa. Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään mm. aikuisten vammaisten ja vanhusten parissa. Vapaaehtoistyöntekijöitä saapui Suomeen 27. Tulijoille järjestettiin tulovalmennusleiri Ylöjärven maisemissa Antaverkan leiri- ja kurssikeskuksessa Leirille osallistui yhteensä 24 nuorta vapaaehtoista Armeniasta, Boliviasta, Espanjasta, Intiasta, Japanista, Kanadasta, Keniasta, Makedoniasta, Nepalista, Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä, Taiwanista, Ugandasta, Unkarista ja Virosta. Valmennuksen tarkoituksena oli tarjota vapaaehtoisille eväitä Suomessa työskentelyyn ja asumiseen. Leirillä mm. tarkasteltiin kulttuurien välistä vuorovaikutusta sekä opeteltiin suomen kielen alkeita. Vapaaehtoistyöntekijöiden ohella paikalla oli leiritiimi: leiriohjaajia, suomen kielen opettajia ja keittiötyöntekijöitä. Maailmanvaihto kiittää kokoontumisesta kaikkia leiriläisiä ja leiritiimiläisiä! Osa ulkomaille lähteneistä vapaaehtoisista kirjoittaa blogia vapaaehtoisjaksonsa aikana. Kuulumisia eri puolilta maailmaa voit lukea osoitteessa Kuvia tulovalmennusleiriltä voit puolestaan katsoa Maailmanvaihdon Facebook-sivulta: maailmanvaihto.

9 Lattarimaat kiinnostavat Maailmanvaihto on tehnyt vaihtoa Latinalaisen Amerikan maiden kanssa 1960-luvulta alkaen. Lattarimaat kiinnostavat yhä suomalaisia nuoria. Teksti: Anni Koskela Kiinnostus Latinalaisen Amerikan kulttuureja ja espanjankielisiä maita kohtaan on ollut suurta suomalaisten ICYE-ohjelman osallistujien keskuudessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tänä syksynä vapaaehtoistyön alueella aloitti neljätoista Maailmanvaihdon lähettämää vapaaehtoistyöntekijää, mikä on lähes puolet kaikista ICYE-ohjelmaan lähteneistä. Suosituimmat kohdemaat ovat vaihdelleet vuosien varrella. Costa Rican paikat ovat yleensä täyttyneet ensimmäisinä siksi, että siellä on sosiaalityön lisäksi tarjolla hyvin myös ympäristöalan töitä. Costa Ricaa pidetään myös vähemmän vaativana kohteena paremman elintasonsa vuoksi. Myös Bolivia ja Meksiko ovat suomalaisten osallistujien kestosuosikkeja. Nämä kaksi maata ovatkin todennäköisesti ottaneet vastaan eniten Suomen ICYEn lähettämiä vapaaehtoistyöntekijöitä. Kumpaakin maahan lähti tänä syksynä neljä vapaaehtoista. Monelle Latinalaiseen Amerikkaan lähtevälle vapaaehtoiselle on tärkeintä päästä espanjankieliseen maahan. Portugalinkielisen Brasilian vetovoima on lähes koko 2000-luvun ollut vähäistä, eikä Maailmanvaihto useampana vuonna lähettänyt sinne vapaaehtoisia lainkaan. Tällä hetkellä Brasiliassa on kuitenkin kaksi vapaaehtoistyöntekijää. Suomen ICYE vastaanotti ensimmäisen nuoren Latinalaisesta Amerikasta vuonna 1969, jolloin brasilialainen Fransisco Vieira tuli vaihto-oppilaaksi Suomeen luvulla vaihtotoiminta Latinalaisen Amerikan ICYE-järjestöjen kanssa oli vielä hyvin pientä: yksittäisiä nuoria lähti vaihtoon Brasilian lisäksi Costa Ricaan, Boliviaan ja Meksikoon. Kahdeksankymmentäluvulla vaihto sen sijaan laajeni, kun Hondurasin ja Kolumbian ICYE-järjestöt perustettiin. Yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa kymmenkunta vapaaehtoistyöntekijää lähti vuosittain Suomesta Latinalaiseen Amerikkaan ja vastaava määrä nuoria saapui Suomeen. Vaihto tapahtui Brasilian, Costa Rican, Bolivian, Meksikon, Hondurasin ja Kolumbian ICYE-järjestöjen kanssa aina 2000-luvulle asti. Ecuadorin ja Perun yhteistyöjärjestöt liittyivät ICYEn jäseniksi vuosina 2007 ja 2011, ja viime vuonna ICYE-verkostoon tuli mukaan uutena yhteistyökumppanina argentiinalainen järjestö Subir al Sur. Maailmanvaihto odottaa innolla ensimmäisen vapaaehtoistyöntekijän lähettämistä Argentiinaan. 9 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA

10 10 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA "Nyt lähtöön on parisen viikkoa. Toisaalta olen vielä Etiopiassa, josta palasimme pari viikkoa sitten, toisaalta täällä Suomessa, jossa intiaanikesä haalistaa kaikki värit, ja toisaalta jo kaukana Perussa, jossa todennäköisesti työskentelen pikkukaupungissa Liman lähellä 3 5-vuotiaiden päiväkodissa. Mieliala vaihtelee luottavaisesta tyyneydestä totaaliseen paniikkiin, eikä asiaa helpota se, että ajatusten lisäksi käytännön asiat ovat yhtä lailla sekaisin kuin Jokisen eväät. Mutta uskon, että asioilla on tapana järjestyä." "Ensimmäinen viikko perheessä takana ja elossa ollaan, vaikkakin yhdenlaista mentaalista vuoristorataa ollaankin menty ylös alas aivan miten sattuu kuten alkuunsa kuuluukin. Samoin olisi paljon kysyttävää ja kerrottavaa, ellei esteenä olisi tämä suunnaton kielimuuri, joka tosin on päivä päivältä hitusen matalampi. -- Asun siis Pachacamacissa, hyvin rauhallisessa, noin ihmisen pikkukaupungissa vajaan tunnin ajomatkan päästä meluisasta ja täyteen ahdatusta pääkaupunki Limasta. -- Kodista on 15 minuutin kävelymatka työpaikkaani päiväkotiin, jota Vuoristoratoja ja vapaa Oletko miettinyt, miltä arki maistuu toisella mantereella? Latinalaiseen Amerikkaan suuntasi tänä syksynä neljätoista ICYE-vapaaehtoistyöntekijää, joista osa jakaa kokemuksiaan blogia kirjoittamalla. Kaisa, 19, kirjoittaa elämästä Perussa, Liman laitamilla ja työstään paikallisessa päiväkodissa. Anna, 25, taas kertoo vapaaehtoistyöstä merikilpikonnien suojeluprojektissa ja asumisesta pienessä costaricalaisessa kylässä. Tässä poimintoja heidän blogeistaan. Koonnut: Mirjami Ylinen Kaisa: Onnellisia Puoli vuotta vapaaehtoistyössä Perussa pitävät katolilaiset nunnat. Oikein lämminhenkinen perheeni käsittää isän, äidin, 33-vuotiaan pojan ja 20-vuotiaan tyttären. Perulaiseen tapaan ihmisiä kuitenkin tulee ja menee päivän mittaan, enkä pysy ollenkaan perässä kuka on kuka." "Viime viikolla huomasin päätyneeni katolilaisen messun kautta jonkun sukulaisen luokse syömään. Tupa oli täynnä arroz con polloa syöviä ihmisiä, ja minä katselin taas ilmeisesti hieman hämmentyneenä ympärilleni kuka on kuka, ovatko he sukua keskenään, vai muuten vain "tätejä", "setiä" ja "serkkuja". Yhtäkkiä "vuokraisäntäni" kääntyi puoleeni kuin lukien ajatukseni, ja sanoi: "Mira, somos una familia, todos." Katso, olemme yksi perhe, me kaikki. Jäin miettimään papa Primin sanoja ja tein hataran johtopäätöksen: siihen määrään ihmisiä, jotka tulevat ja menevät tässä talossa, vierailevat toistensa luona ja tervehtivät kadulla, mahtuu jos jonkinlaista persoonaa ja persoonallisuutta. Ehkä siihen perheeseen mahtuu myös yksi satunnainen "la chica" joksi he minua kutsuvat kun luulevat etten kuule puutteellisine kielitaitoineen ja öö-alkuisine lauseineen."

11 11 ehtoisarkea Lattareissa Anna: 12 kilpikonnaa Vuosi Costa Ricassa "Istun parhaillaan Amsterdamissa ja odottelen jatkolentoa Panama Cityyn, josta suuntaan vielä uudella lennolla San Joseen. Mielessäni aina valmistelen lähdöt ulkomaille huolella. Teen hankintoja hyvissä ajoin, suunnittelen mitä pakkaan mukaan ja sitten edellisenä iltana hinkkaan vessan kaakeleita puhtaaksi 00.04, kun lento lähtee kuudelta samana aamuna. Edeltävä viikko on ollut yhtä hulinaa. Lopetin työt, palautin graduni ja olen samalla yrittänyt pakata asuntoani sellaiseksi, että sisustusratkaisujani arvostamaton veljeni voisi muuttaa sinne. Aika on vain kadonnut jonnekin." Täällä nyt ollaan. Progresossa, pienessä kylässä Bahía Draken laitamilla, Corcovadon kansallispuiston reunalla. -- Lähdin Granadillasta lauantaiaamuna klo 5.30 ehtiäkseni San Josesta aamulla lähtevään bussiin. Bussilla suuntaisin Palmar Norteen, josta ottaisin taksin Sierpeen ja josta suuntaisin lopulta veneellä määränpäähän. -- En tiedä, mitä odotin, mutta Bahía Drakessa ei vastassa ollut laituria, tietä tai muutakaan luksuriteettia. -- Koska päivän aikana oli satanut paljon, rannalla ei ollutkaan vastassa henkilöä, jonka olisi pitänyt opastaa minut tulevaan majapaikkaan, sillä tiet muualle lähiympäristöön olivat poikki. -- Myöskään puhelinyhteydet eivät sateen vuoksi toimineet, joten lopputuloksena nökötin yksinäni rannalla, täysin neuvottomana, ilman tarkempaa tietoa yhteyshenkilöistä tai majapaikasta. Pian kävi onneksi selväksi, että paikalliset ovat varsin avuliasta ja huolehtivaista porukkaa. Useampi tico tuli tarjoamaan apuaan, soitteli puolestani mahdollisesti hyödyllisille ihmisille, saivat lopulta oikean henkilön kiinni ja pitivät vielä seuraa samalla, kun odotin tätä paikalle. Kommunikoin haparoivasti espanjaksi Lonely Planetin Latin American Spanish Phrasebookin avulla, mutta jotenkin onnistuin hankkimaan jo useamman paikallisen puhelinnumerot sekä sopimaan retkestä vesiputouksille ja apinametsään." "Viimeisiin päiviin ja viikkoihin on mahtunut valtavasti kilpikonnia. Sadat pikku kilpikonnavauvat ovat lähteneet viverosta maailmalle ja toivottavasti joku niistä löytää myöhemmin tiensä takaisin kotirannalle. -- Pienten kilpikonnien kanssa työskennellessä huomiota herättää se, millainen kiire poikasilla on päästä mereen heti kuoriutumisen jälkeen. Ämpärillisestä kilpikonnia kuuluu yllättävän kova ääni ja heti hiekalle päästyään poikaset suuntaavat määrätietoisesti merta kohti." Haluatko tietää, miten matka jatkuu? Kaisan, Annan ja kuuden muun eri puolilta maailmaa kirjoittavan vapaaehtoisen blogit löydät osoitteesta Hyppää mukaan seuraamaan seikkailuja vierailla mailla! TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA

12 12 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Hölmö nuori sydän Vapaaehtoistyö jättää jälkensä ympäristöön, mutta ennen kaikkea vapaaehtoiseen itseensä. Jenny Asanti tarkastelee Boliviassa viettämäänsä vapaaehtoisjaksoa vuosien välimatkan päästä. Kokemuksen vaikutus tuntuu yhä arjessa ja ajatuksissa. Teksti ja kuvat: Jenny Asanti

13 13 Elokuu 2006 tkin ensimmäisen lennon ja puolet Iseuraavastakin, mutta hetkeäkään en katunut päätöstäni, enkä ole katunut kaikkien sen jälkeisten vuosienkaan aikana. Olin juuri päättänyt lukion ja pakannut rinkkani, edessä odotti vuosi Boliviassa. Olin nuori ja pakahtumaisillani jännityksestä. Ja vaikka en sitä tuolloin ymmärtänytkään, olin myös rohkea. Elokuu 2014 Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ihmettelen silloista rohkeuttani. Sitä asennetta, kun sitä vain pistää hakemuksensa postiin, tienaa matkarahansa, pakkaa rinkkansa ja suuntaa yksin täysin vieraaseen maailmaan. Bolivia ei ollut vain vuosi elämästäni. Se on kuin kaikesta irrallinen kokemus, historiassani leijuva vaihe, joka vaikuttaa edelleen elämääni ihan joka päivä. Vuosi vapaaehtoisena on tuonut elämääni tietynlaista vakautta ja varmuutta. Se on saanut ymmärtämään yhä uudelleen ja uudelleen, ettei elämä ole niin vakavaa ja että uusiin haasteisiin kannattaa aina tarttua. Toisaalta olen myös oppinut, että vaikka omia rajojaan pitää hakea ja koetella, on myös suunnatonta rohkeutta tunnistaa ja hyväksyä ne. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta Bolivian kokemuksen myötä olen myös ymmärtänyt toisaalta sen, miten pieni ihminen on ja miten rajalliset ovat Olen nähnyt ihmisiä, joilla on niin vahva unelma, että he ovat valmiita siirtämään vuoria sen vuoksi. yksittäisen ihmisen keinot muuttaa asioita, ja toisaalta taas sen, miten vahva yksi ihminen voi olla ja kuinka lujalla tahdolla pystyy muuttamaan mitä vain. Olen nähnyt miten ihmiset ovat luovuttaneet, antaneet periksi ja todenneet, etteivät pysty vaikuttamaan elämäänsä. Toisaalta olen myös nähnyt ihmisiä, joilla on niin vahva unelma, että he ovat valmiita siirtämään vuoria sen vuoksi. Ja mikä vaikuttavinta: näitä ihmisiä ajavat usein eteenpäin hyvin epäitsekkäät tavoitteet, halu auttaa muita. Koemukseni vapaaehtoistyöntekijänä orpokodissa ja katulasten koulussa ovat jättäneet jälkeensä myös ahdistuksen, joka aina silloin tällöin ponnahtaa esiin. Noina hetkinä tunnen itseni saamattomaksi ja mitättömäksi: miksi en tee jotain merkittävää, miksi en auta muita vaan nautin hyvästä, etuoikeutetusta elämästäni? Ahdistusta lisää se, ettei kukaan lähipiiristäni voi ymmärtää sitä, sillä se kumpuaa niin vahvasti kaikesta kokemastani ja näkemästäni. Olen TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA

14 14 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA lähipiirissäni ainoa, joka on nähnyt ja myös kokenut kehitysmaan köyhyyden ja lasten kurjat kohtalot. Toisaalta ahdistus toimii minulle myös inspiraationa ja motivaattorina. Se vaikuttaa kaikkiin valintoihini, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Se on kuin takapiru, joka kyseenalaistaa kaikki valintani ja ohjaa tasaisen varmasti kohti parempia tekoja. En koe muuttaneeni maailmaa paremmaksi työskentelemällä vapaaehtoisena kehitysmaassa. Sen sijaan tuon vuoden aikaiset kokemukset ovat kasvattaneet minua ja muuttaneet sekä ajatusmaailmaani että arvojani. Jokainen Boliviassa käymäni keskustelu on tuonut jotakin lisää elämääni, ja uskon niiden tehneen saman myös keskustelujen toisille osapuolille. Kuka tietää ehkä jokin noista keskusteluista muutti maailmaa himpun verran suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi? Vapunpäivänä nuoret työläiset marssivat rauhanomaisesti kaupungin läpi osoittaakseen mieltä oikeuksiensa puolesta. Minulle oli suuri kunnia osallistua kyseiseen marssiin, kertoo Jenny Asanti.

15 Valmiit ja rohkeat Vapaaehtoistyössä Meksikossa Emma Nikanderin käsitykset maasta laajenivat ja saivat lisää positiivisia sävyjä. Samoin kävi Viola Luokkalalle Boliviassa. Lähtöäni Boliviasta takaisin Suomeen lohdutti varma ajatus siitä, että tänne on vielä palattava. Ja vielä palaan, Viola sanoo. Teksti: Ella Korhonen Kuvat: Emma Nikander, Paty Torres, Viola Luokkala 15 teema: Latinalainen Amerikka Emma Nikander, 23, on jännittynyt, mutta täynnä intoa ja uteliaisuutta. Hän on viimein saapunut Meksikoon ikuisuudelta tuntuvan lennon jälkeen. Olin innoissani uudesta kulttuurista ja siellä asumisesta, Emma muistelee tunnelmiaan lennon jälkeen nyt, noin vuotta myöhemmin. Viola Luokkala, 20, lensi samoihin aikoihin Boliviaan. Lento oli pitkä ja uuvuttava, mutta myös hän odotti innolla tulevaa aikaansa vapaaehtoistyöntekijänä. Viola kuvaa matkan Ymmärsin, että Meksikossa on negatiivisten uutisaiheiden sijaan paljon positiivista, Emma kertoo.

16 tuntuneen ikään kuin uuden elämän aloittamiselta. Kukaan ei tuntisi häntä, ja moni asia tulisi olemaan aivan uutta: perhe, työ ja kaverit. Sekä Emma että Viola tiesivät paikallisten ICYE-järjestöjen työntekijöiden olevan heitä vastassa, joten aika vapaaehtoisena lähti käyntiin turvallisin mielin. Ajankohta arjen vaihtamiseen oli molemmille otollinen. Viola oli juuri valmistunut lukiosta ja halusi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa hakeutua vapaaehtoistöihin ulkomaille. Emmalla oli allaan tuore maantieteen kandidaatin tutkinto. Maisteriopinnot olisivat alkaneet syksyllä, mutta into tutustua Latinalaiseen Amerikkaan vapaaehtoistyön kautta sai tauon opintojen välissä tuntumaan sopivalta. Kumpikaan ei halunnut lähteä maailmalle yksin ilman taustatukea. Maailmanvaihto ry:n kotisivuilla esiteltiin selkeästi kansainvälistä ICYEvapaaehtoistyöohjelmaa sekä Latinalaisen Amerikan tarjoamia mahdollisuuksia, ja Emma ja Viola vakuuttuivat. Tämä oli ensimmäinen pitkä matkani yksin ja halusin löytää järjestön, joka auttaa ja antaa tukea. Maailmanvaihdolla sitä oli tarjolla parhaiten, Viola kertoo. Valmiina arjen vaihtoon Maailmanvaihto tarjoaa jopa kymmenen eri kohdemaata vapaaehtoistyöhön Latinalaisessa Amerikassa. Vaikka vaihtoehtoja oli paljon, Emmalle suurempi konteksti oli yksittäistä maata tärkeämpi seikka hänen valitessaan kohdetta. Auringon, lämmön ja espanjan kielen muodostama Arjen vaihtaminen oli ainutlaatuinen mahdollisuus haastaa omia ennakkoluuloja. kokonaisuus muodostui tärkeimmäksi kriteeriksi. Kummankin vapaaehtoisen kohdalla myös vähäinen tietämys omasta kohdemaasta vaikutti valintaan. Violan käsitykset Boliviasta olivat paljon vähäisemmät kuin esimerkiksi Brasiliasta tai Chilestä. Seikkailumieltä ei siis puuttunut. Bolivia on yksi maailman köyhimmistä valtioista, jota leimaavat terveysongelmat ja korruptoituneisuus. Meksiko taas näyttäytyy maailmalle heikkoja ihmisoikeuksia, poliisivoimien tehottomuutta ja tuloerojen suuruutta esittelevien uutisten valossa. Ajattelin, että oleskelu Meksikossa olisi vaarallista esimerkiksi huumeiden takia. Latinalaisesta Amerikasta ei juuri uutisoida Suomessa positiivisesti, Emma kertoo. Myös Violan mielikuvat kohdemaastaan Boliviasta liittyivät pitkälti köyhyyteen, turvattomuuteen ja kehittymättömään teollisuuteen. Arjen vaihtaminen olikin kummallekin ainutlaatuinen mahdollisuus haastaa ennakkoluulojaan. Innokkaiden isäntäperheiden luokse asettumisen, vapaaehtoistyön aloittamisen ja ympäristöön tutustumisen myötä paikallinen, tavallinen arki tulikin lähemmäksi. Emma työskenteli Meksikossa vähävaraisten perheiden lapsille suunnatussa DIF Ocotlan -nimisessä päiväkodissa opettajien apuna alle kuusivuotiaiden ryhmässä. Viola, joka sai tietää työpaikkansa vasta Boliviaan saavuttuaan, puolestaan sijoittui Tata San Juan de Dios -orpokotiin pitämään huolta alle kaksivuotiaista vauvoista opettaen ja seuraten, kuinka nämä ottivat ensiaskeliaan. Emma jatkoi Meksikossa jo ennen matkaa aloittamaansa jalkapalloharrastusta,

17 Puolen vuoden aikana Viola ehti kiintyä työpaikkansa lapsiin. ja Violan vapaa-aika kului uusien bolivialaisten ystävien kanssa matkustaessa. Latinalaisen Amerikan kulttuurin lumo alkoi vaikuttaa. Ymmärsin, että Meksikossa on negatiivisten uutisaiheiden sijaan paljon muita, positiivisia asioita, Emma kertoo. Rohkeutta haastaa ennakkoluuloja ja itsensä Meksikolainen kulttuuri toi mukanaan uusia tuulia ruoan ja hintatason suhteen, mutta Emma eli kuten muutkin; perusarkea. Hän toteaakin arjen olevan aina arkea, oli ihminen sitten missä päin maailmaa tahansa. Maa oli paljon monipuolisempi kuin median antamassa kuvassa. Huomasin, ettei joka paikassa ole vaarallista. Hyvin pärjää, jos käyttää tervettä järkeä. Eniten minua jännittikin kielen osaaminen! Violalle Bolivia näyttäytyi kokonaisuudessaan erilaisena Suomeen verrattuna. Kulttuuri on paljon suomalaista kulttuuria perhekeskeisempi ja avoimempi, ja taikauskolla on vielä suuri merkitys esimerkiksi erilaisten vaivojen ilmaantuessa. Siksi maa voikin Violan mielestä antaa vapaaehtoistyöntekijälle hyvin paljon. Alkuperäiskulttuuri lumoaa nopeasti, ja siihen on helppo tutustua paikallisten ystävien, matkailun ja tapahtumien kautta. Molemmilla vapaaehtoisilla oli rohkeutta haastaa omia ennakkoluulojaan. Maailmanvaihtoni opetti minulle suvaitsevaisuutta ja avarsi maailmankuvaani, Emma vakuuttaa. Ajastani vapaaehtoistyöntekijänä on taatusti etua myös tulevaisuudessa. Opinhan kielen, josta on hyötyä kaikilla aloilla. Sopeutuminen ja itsensä tunteminen paremmin ovat olleet keskeisiä teemoja myös Violalle. Kun kanssani työskentelevät hoitajat tajusivat, että olin oikeasti sitoutunut töihin, sain enemmän vastuuta. Puolen vuoden aikana paikallisiin ihmisiin ja työpaikalla hoidettaviin leikki-ikäisiin oli ehtinyt kiintyä vahvasti, joten lähteminen oli raskasta. Heistä oli tullut kuin omia lapsia, Viola muistelee. Latinalaisen Amerikan lumo kulkee kuitenkin yhä mukana. Lähtöäni lohdutti varma ajatus siitä, että tänne on vielä palattava. Ja vielä palaan. Emman työhön päiväkodissa kuului esimerkiksi värien ja numeroiden opettamista lapsille englanniksi. 17 teema: Latinalainen Amerikka

18 18 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Muistoja Meksikosta Vapaaehtoistyöstä ulkomailta jää mieleen monenlaista. Kaisu Kinnuselle rakkaimpia muistoja Meksikosta ovat kohtaamiset ihmisten kanssa. Teksti: Minna Räisänen Kuvat: Kaisu Kinnunen Tuhansia. Näin arvioi Kaisu Kinnunen kuvien määrää, joita hän otti puolen vuoden vapaaehtoisjaksollaan Meksikossa. Taltioinnit ovat vähän yli kahden vuoden takaa: Kaisu lähti Meksikoon tammikuussa Kaisu työskenteli vapaaehtoisena päiväkodissa Pueblassa. Hän avusti 0 5-vuotiaiden lasten ryhmässä, jossa lapsia oli vaihtelevasti noin Monilla lapsista oli erityistarpeita. Ryhmään kuului esimerkiksi autistisia ja Downin syndrooma -lapsia. Kaisu oli mukana vastaanottamassa lapsia aamulla ja avusti heitä päivän mittaan arkisissa askareissa, kuten ruokailuissa, ulkoiluissa kuin päiväunille kömpimisessä. Päätehtävä oli kuitenkin tukea niitä lapsia, joilla oli erityistarpeita. Päivät vierähtivät usein esimerkiksi lasten kanssa erilaisia motorisia harjoituksia tehden. Parasta oli, että kun aloin oppia espanjaa ja työ rutinoitui, pääsin yhä enemmän mukaan päiväkodin arkeen ja tunsin olevani enemmän ja enemmän hyödyksi. Mukavaa oli myös, että päiväkodin lapset ja työntekijät halusivat päivä päivältä tietää lisää minusta ja taustastani. Puebla, jossa Kaisu myös majoittui, on piirtynyt hänen mieleensä rikkaan kulttuuritarjonnan kaupunkina sekä ruokakulttuurin kehtona. Olin siinä Parasta oli, että kun aloin oppia espanjaa ja työ rutinoitui, pääsin yhä enemmän mukaan päiväkodin arkeen ja tunsin olevani enemmän ja enemmän hyödyksi. mielessä etuoikeutetussa asemassa, että isäntäperheeni isoäiti tarjoili minulle paljon erilaisia paikallisia herkkuja, Kaisu muistelee hymyssä suin. Mun muistoja, mun juttuja Aluksi en kuvannut Meksikossa mitenkään hirveästi. Jossain vaiheessa sitten tuli into ja tunne, etten saa jättää

19 19 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Olin isäntäperheeni sukulaisten luona syömässä ja viettämässä iltaa. Myöhemmin illalla kiipesimme kerrostalon katolle sukulaistytön kanssa ja aurinko laski samaan aikaan, Kaisu Kinnunen kertoo. mitään taltioimatta. Muistot piti saada talteen, Kaisu kertoo kuva-arkistojensa kertymisestä. Kaisu sanoo pitäneensä taltiointinsa lähinnä itsellään. Toisinaan hän on kuitenkin raottanut arkistojaan myös toisille, lähinnä ystävilleen. Olen jakanut kuvien kautta paloja jaksostani myös Maailmanvaihdon infoilloissa. On kuitenkin aina vaikeaa valita kuvia puolen vuoden ajalta. Nyt hän ei ole puoleen vuoteen katsonut kuviaan laajemmin. Pitäisikin ottaa sellainen hetki. On tunteellista katsoa kuvia. Ne ovat mun muistoja, mun juttuja, joita vaalin, Kaisu kertoo. Kuvien kautta lämpiminä muistuvat mieleen esimerkiksi illat, joina Kaisu sekä isäntäperhe ja heidän monet sukulaisensa kokoontuivat illallistamaan yhdessä. Mieli Meksikoon tavaratalossa Muistot Meksikosta tulvivat mieleen myös esimerkiksi lähestulkoon joka kerta, kun Kaisu kuulee jossain espanjaa mikä tapahtui viimeksi Tampereen Sokoksella. Alan yleensä kuunnella,

20 20 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA kuulostaako puhe sellaiselta, että puhuja voisi olla kotoisin Latinalaisesta Amerikasta, sanoo Kaisu. Tärkeimpiä ovat muistot kohtaamisista ihmisten kanssa niin isäntäperheessä ja päiväkodissa kuin kaduilla ja matkoilla. Ihmisten, tuntemattomienkin, huomioiminen oli Meksikossa ihan toisenlaista kuin täällä Suomessa ja sitä olen jäänyt kaipaamaan. Muistan iloiten Maailmanvaihdon matkassa myös Suomessa Monet Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteneistä tulevat paluun jälkeen mukaan järjestön vapaaehtoistoimintaan Suomessa. Kaisu Kinnunen on Meksikosta palattuaan jakanut kokemuksiaan ulkomailta tapahtumissa sekä haastatellut vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevia. Mikä vapaaehtoistehtävissä motivoi? Tiedotustyössäni pidän siitä, että sen kautta muut saavat tietoa mahdollisuuksista osallistua kansainväliseen vapaaehtoistyöhön. Haastatteluissa puolestaan saan kohdata uusia ihmisiä ja auttaa heitä ajattelemaan lähtöprosessia eri näkökulmista sekä tukea heitä heidän henkisessä kasvussaan. Vastavuoroisesti saan itse uusia näkökulmia omaan ajatteluuni ja henkiseen kasvuuni. Haastatteluhetket ovat erittäin arvokkaita minulle", Kaisu pohtii. Ennen lähtöään Meksikoon esimerkiksi päivittäisiä keskusteluja bussikuskin kanssa, Kaisu sanoo. Osaan Meksikossa kohtaamistaan ihmisistä hän on yhä yhteyksissä, esimerkiksi isäntäperheeseensä. Haaveissa siintää paluu muistojen maisemiin: Kaisu haluaisi lähteä Meksikoon tapaamaan tuttujaan ja kiertämään myös muita Latinalaisen Amerikan maita. Kaisu valmistui lastentarhanopettajaksi. Paluun jälkeen hän työskenteli vuoden esikouluopettajana ja hakeutui sitten jatko-opintoihin. Nyt Kaisu opiskelee kasvatustiedettä yhteiskunnallisessa suuntauksessa ja on keskittynyt kulttuurien väliseen oppimiseen ja kehitysyhteistyön kysymyksiin. Viime kesänä Kaisu suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun Maailmanvaihdossa. Jakso vierähti monenlaisten tehtävien, kuten kansainvälisen yhteydenpidon sekä ulkomailta Suomeen saapuvien vapaaehtoisten verkostostoitumisen tukemisen, parissa. Jatkossa Kaisu aikoo osallistua tiedotus- ja haastattelutyöhön mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi paikka Maailmanvaihdon hallituksessa on alkanut kiinnostaa nyt, kun hänelle ennen Meksikonmatkaa tuntematon järjestö on tullut tutuksi.

21 Päiväkodin ja koulun lapset ovat leikkimässä ja juoksentelemassa pienessä pihassa. Pihalla oltiin päivän aikana vain kerran, ja pienen hetken, Kaisu muistelee. Päiväkotiryhmän nuorimpia lapsia ruokailemassa. 21 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Näkymä kotitalon katolta. Kiipesin usein katolle aamukahvia juomaan, auringonlaskua katsomaan tai muuten vain mietiskelemään, Kaisu kertoo.

22 22 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Syitä lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi ulkomaille on monia, mutta minkälaisista vaiheista matka vapaaehtoiseksi lopulta muodostuu? Costaricalaiset Teresita Núñez ja Kenneth Solano kertovat kokemuksistaan. Teksti: Anu Härmä Kuvat: Teresita Núñez ja Kenneth Solano Matka Vapa Teresita ja Kenneth olivat haaveilleet matkustamisesta ympäri maailmaa jo kauan ennen kuin he tapasivat toisensa. Kennethin kohdalla kiinnostus oli vahvistunut erityisesti opiskeluaikana. Kun Kenneth oli yliopistossa, hän sai tilaisuuden osallistua kuukauden mittaiseen vaihto-ohjelmaan Wienissä, Itävallassa, pariskunta kertoo. Kokemus vaikutti merkittävästi Kennethin maailmankuvaan. Hän kiinnostui enemmän kaukaisista maista ja kulttuureista, erilaisista elämäntavoista ja ylipäätään asioista, joita oppii ulkomailla

23 23 aehtoiseksi asuessa. Unelma matkailusta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta vaikutti parin päätökseen lähteä vapaaehtoistyöhön. Se, että kyseessä oli molempien unelma ja että olimme halukkaita osallistumaan vapaaehtoistyöohjelmaan yhdessä, auttoi päätöksen tekemisessä, he kertovat. TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Paljon huomioitavaa ICYE-ohjelmaan Teresita ja Kenneth tutustuivat sattumalta: Kennethin ystävä oli työskennellyt vapaaehtoisena ohjelman kautta ja kertonut siitä hänelle. Ohjelma kuulosti Teresitalle ja Kennethille täydellisesti sopivalta. Ensimmäinen askel kohti vapaaehtoistyötä oli hankkia lisää tietoa ohjelmasta. Siihen tutustumisen ja vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päätös lähteä vapaaehtoisiksi syntyi melko nopeasti. Sen jälkeen Teresita ja Kenneth joutuivat tekemään hankaliakin päätöksiä ja uhrauksia. Ennen lähtöä meidän oli luovuttava vuokra-asunnostamme ja myytävä osa tavaroistamme. Lisäksi ulkomaille lähteminen merkitsi, että joutuisimme viettämään pitkän ajan poissa perheidemme luota, he kertovat. Perhe on meille erittäin tärkeä, joten tämä oli suuri päätös. Unelma matkailusta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta vaikutti parin päätökseen lähteä vapaaehtoistyöhön. Pari uskookin tilanteensa olevan poikkeuksellinen nuorempiin vapaaehtoisiin verrattuna: Joillekin vapaaehtoiseksi lähteminen saattaa tarkoittaa makuuhuoneen jättämistä hetkeksi tyhjilleen ja tulevaisuudensuunnitelmien lykkäämistä. Meille tämän unelman seuraaminen merkitsi saavuttamastamme mukavasta elämäntyylistä luopumista ja riskien ottamista, he kertovat. Pari halusi matkustaa vapaaehtoistöihin yhdessä. Tiesimme, että siitä tulisi hankalampaa, koska jouduimme pyytämään poikkeusta ohjelmaan. Costa Rican ICYE-toimistosta oli kuitenkin paljon apua: toimisto oli yhteydessä useisiin ohjelmassa mukana oleviin maihin ja selitti parin ainoan erityistoiveen olevan, että he voisivat elää yhdessä tai lähellä toisiaan vapaaehtoisjakson aikana. ICYE-toimiston tuki oli keskeisessä roolissa. Toimiston väki suhtautui tapaukseemme positiivisesti ja Teksti ja kuvat: Minna Räisänen Kuvassa: Ystävä Päivölästä kutsui parin kokeilemaan pilkkimistä. Teresia kairaa.

24 auttoi meitä koko hakuprosessin ajan, Kenneth ja Teresita toteavat. Käytännön järjestelyjä ja odotusta Pariskunta joutui miettimään myös vapaaehtoisten majoittamista vastavuoroisesti kotimaassaan. Ohjelmaan osallistuminen nimittäin edellytti kahden Costa Ricaan saapuvan vapaaehtoisen majoittamista. Asia ei ollut aivan yksinkertainen: Koska kotimme oli erittäin pieni, meidän oli mahdotonta ottaa ketään vastaan, he kertovat. Perheen apu olikin tässä asiassa ensisijaisen tärkeää. Keskustelimme asiasta Kennethin perheen kanssa. He kiinnostuivat siitä ja tarjoutuivat majoittamaan kaksi vapaaehtoista Kennethin äidin ja tädin kotona. Jo parin kuukauden kuluttua he saivat tietää, että Costa Ricaan saapuvat vapaaehtoiset tulisivat Suomesta ja Itävallasta. Teresitalla ja Kennethillä ei kuitenkaan ollut vielä tietoa siitä, että he tulisivat matkustamaan juuri Suomeen. Tämän jälkeen pari alkoi odottaa tietoa omasta vapaaehtoistyöpaikastaan. Odottaminen oli vaikeaa. Toivoimme vain että jokin hakukohteista hyväksyisi meidät, jotta voisimme alkaa tutustua tulevaan asuinpaikkaamme ja järjestellä lähtöä. Lopulta pitkä odotus palkittiin. Yhtenä päivänä saimme tiedon, että Suomen ICYE oli hyväksynyt hakemuksemme. Emme olisi voineet olla onnellisimpia. Ensinnäkin meidät oli hyväksytty ja toiseksi olimme jo saaneet ensikosketuksen maahan, sillä yksi sukulaistemme luona asuvista vapaaehtoisista oli kotoisin sieltä. Uusia kokemuksia Valkeakoskella Kenneth ja Teresita valittiin vapaaehtoistyöntekijöiksi Päivölän kansanopistoon Valkeakoskelle. Pari kokee olevansa onnekas saadessaan työskennellessä siellä. Vapaaehtoistyöpaikan ihmiset ovat olleet meille todella kilttejä. He ovat tehneet kaikkensa, jotta meillä olisi mukavat oltavat sekä töissä että vapaa-ajalla, he kertovat. Kenneth ja Teresita arvostavat saamiaan uusia kokemuksia. On mielenkiintoista, että monille ihmisille se, mitä teemme, on hullua: jättää kaikki taakse ja lähteä täysin erilaiseen maahan työskentelemään vapaaehtoisena. He kuitenkin pitävät kokemusta arvokkaana: Tämä vuosi antaa meille kokemuksia ja opetuksia, joita emme olisi saaneet omalla mukavuusalueellamme Costa Ricassa. Aika Suomessa on laajentanut parin maailmankuvaa: he ovat oppineet kahden maan kulttuurien erilaisuuksista ja samanlaisuuksista, mikä on rikastuttanut heidän elämäänsä. Koemme, että meissä itsessämme on nyt vähän kumpaakin kulttuuria. Voimme lisätä elämäämme positiivisia puolia molemmista. Kuvassa: "Teimme lumiukon ensimmäistä kertaa elämässämme. Emme tienneet, että siihen tarvitaan tietynlaista lunta, mutta ainakin meillä oli hauskaa! sanovat Teresita ja Kenneth.

25 Täällä he nyt ovat Päivölän opistossa Teresitan ja Kennethin vapaaehtoistyöpaikka Päivölän opisto on yksityinen ja riippumaton oppilaitos, jossa voi opiskella oikeustiedettä, kasvatustiedettä, luonnontieteitä, matematiikkaa sekä matkailua ja kuvataiteita. Opisto järjestää myös mm. teemakoulutuksia ja intensiivikursseja. Päivölän opistolla on takanaan lähes 120-vuotinen historia. Päivölän opisto on yksi Suomen kansanopistoista. Suomessa toimii 88 kansanopistokampusta. Kampukset sijaitsevat eri puolilla maata Ahvenanmaalta Rovaniemelle. Taustayhteisön ja luonteensa mukaan opistot voidaan jakaa neljään ryhmään: sitoutumattomat, kristilliset, yhteiskunnalliset ja erityisopistot. Kananopistoissa työskentelevät Maailmanvaihdon vapaaehtoiset osallistuvat opiston toimintaan esimerkiksi järjestämällä oman äidinkielensä ja kulttuurinsa kursseja ja auttamalla opiston arkisissa askareissa, kuten puutarhatöissä tai lähiyhteisön kanssa tehtävässä yhteistyössä. Maailmanvaihdon vapaaehtoisia työskentelee parhaillaan myös mm. Lehtimäen opistossa Pohjanmaalla. 25 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Lähteet:

26 Bolivia

27 ensena ~ Työpaikalla suunnittelun suunnittelukokous. Teksti ja Kassissa kuvat: Hanna joukkoliikenteen aikataulukirja Kalenterissa Rajala tyhjää pikkujoulujen jälkeisenä aamuna. Normiarkea? Tjaah... Ei ainakaan Boliviassa. Kaikki on mahdollista. Mikään ei ole varmaa on viisaus, jota Boliviassa viljellään ahkerasti Tulevaisuudessaeläjälle se saattaa osoittautua myös osuvaksi ohjenuoraksi: joskus on hyvä antaa elämän yllättää. 27 TEEMA: LATINALAINEN AMERIKKA Teksti ja kuvat: Hanna Rajala vapaaehtoisena Boliviassa 2011 ^Todo es posible. Nada es seguro.

28 28 ICYE AROUND THE WORLD Text: Minna Räisänen Photo: Imelda Romero Rodríguez Into the ICYE Network by C oincidence In this series we catch up with staff members of the International Cultural Youth Exchange offices around the world. Hi Imleda! Could you introduce yourself? Hello, my name is Imelda Romero Rodríguez. I am 30 years old and I am the executive director at SIIJUVE. I am a very passionate person who loves her work and family. I live in Puebla wchich is the fourth largest city in Mexico. Puebla is very colonial and full of nice food and places to discover. In SIIJUVE I am responsible for looking after all the programs that we run, financial things etc. I am also directly responsible for the incoming volunteers. Could you take us back to the days you started working with SIIJUVE? I have been working for SIIJUVE for 9 years. I started in August 2005 when my sister in law introduced me to the director. She was at that time a staff exchange in Siijuve s office. It was a coincidence that they had the On-Arrival Training for the volunteers so they invited me to join it and I happily accepted. Right after the training, I became the regional coordinator for the volunteers who were in the region of Puebla. I made some very good friends who are still my friends today. How has your work been afterwards? In 2008 I went to Belgium with an EVS program for a year. It was like a reward because of the three years I had worked at Siijuve, so I felt very excited and glad. I am a very passionate person who loves her job and family, Imelda Romero Rodríguez introduces herself. It was a great experience! When I came back I was a contact person and a part of the board of members as a secretary. In 2010 I was officially hired as an incoming coordinator and I was responsible for all the incoming volunteers in Mexico. In 2012 I was promoted to the position of executive director. A group of long-term ICYE volunteers recently started working in Mexico. In which kinds of voluntary workplaces? They work in primary schools, orphanages, youth centers, kindergartens etc. Basically with children and young people.

29 29 ICYE Mexico is called SIIJUVE. The name is a short version of SERVICIO INTERNACIONAL PARA EL INTERCAMBIO JUVENIL A.C. (International Service for Youth Exchange). ICYE AROUND THE WORLD Did you have new workplaces joining in the long-term ICYE program this season? Yes, we started to work with four new voluntary workplaces: Albergues Infaniles los Pinos is an orphanage which looks after abandoned children, Niños y Adolescentes en Armonia supports children and adolescents in vulnerable situations, La casita Amarilla works with disabled people and Ciudad Alegria works with woman, old people and children. SIIJUVE and Maailmanvaihto have co-operated for many years. Which are your wishes for the future co-operation? It has been one of the best alliances with a national committee of the ICYE network because we have excellent communication! I hope we can keep on working in this successful way! If you could now travel as an ICYE volunteer abroad, to which country would you prefer to go to? One of my dreams is to be a volunteer in India and to be part of its spiritual community. I would love to work with children. I adore children.

30 30 MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU Päivä koulumaailmassa ymyjä ja halauksia, kädenpuristyksia Hja esittäytymisiä. Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijät ovat saapuneet kouluvierailukoulutukseen Helsingin yliopiston päärakennuksen saliin. Joillain on takanaan pitkä matka: osallistujia on tullut Torniosta saakka. Suurin osa osallistujista on Suomessa parhaillaan vapaaehtoisena työskenteleviä ulkomaalaisia, mutta mukana on myös vapaaehtoisena ulkomailla työskennelleitä suomalaisia. Koulutus alkaa esityksin. Ensin tutustutaan kouluvierailuihin globaalikasvatuksena ja vierailujen käytännön järjestelyihin. Sitten kurkistetaan arkeen luokkahuoneissa ala- ja yläasteella sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Kolmantena kuullaan kokemuksia kouluvierailuista. Teksti: Minna Räisänen Kuva: Mikko Nygren Esitysten välissä jaloittelutauot ja yhteiset verryttelyleikit tarjoavat tilaisuuden hengästää. Kuulumisia vapaaehtoiset pääsevät vaihtamaan lounastauolla. Iltapäivällä vuorossa ovat työpajat, joissa pohditaan yhdessä metodeja kouluvierailuilla käytettäväksi. Maailmanvaihdon vapaaehtoisten kouluvierailujen tarkoituksena on tarjota suomalaisille lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua arkeen, elinolosuhteisiin ja kulttuuriympäristöihin eri puolilla maailmaa kuuntelemalla vapaaehtoisten kertomuksia ja käymällä dialogia heidän kanssaan. Koulutus, Kuvareportaasi: kuten myös suuri Santeri osa vapaaehtoisten lukuvuoden kouluvierailuista, Kero sai ulkoaisiainministeriön viestintä- ja kehityskasvatustukea. Kimmo Kortelainen (vas.) pohtimassa yhdessä vapaaehtoisten kanssa kuvien hyödyntämistä kouluvierailuilla.

31 31 Vapaaehtoistyötä itsekkäistä syistä KOLUMNI Kuva: Paula Hämeen-Anttila Tuntuisi kovin ylevältä sanoa, että teen vapaaehtoistyötä puhtaasta auttamisen halusta ja että paras palkkani on nähdä hymy pienen orpolapsen kasvoilla. Totuus kuitenkin on, että kun 17-vuotiaana ensimmäisen kerran kirjoitin hakemuksen muutaman viikon vapaaehtoistyöjaksolle Ranskaan, mielessäni siinsi mahdollisuus päästä reissaamaan halvalla ja viettää kesää hauskalla ja jännittävällä tavalla. Nyt useamman lyhyen leirin, koulutusseminaarin sekä puolen vuoden EVS-jakson jälkeen motivaationi osallistua kansainväliseen vapaaehtoistyötoimintaan on pysynyt pitkälti samana. Ajattelenpa sitten EVS-aikaani Kreikassa tai vaikka aiheeseen liittyvää koulutusseminaaria Venäjällä, päällimmäisinä mieleeni nousevat mielenkiintoiset ihmiset ja matkustaminen sekä kieltämättä myös railakkaat juhlat ja ihmissuhdedraama. Eikö jokainen vapaaehtoinen sitten olekaan itsensä uhraava pyhimys, joka laittaa toisen hyvän aina omien tarpeidensa edelle? On totta kai mukavaa, jos voin auttaa jotakuta, mutta täytyy tunnustaa, että se ei koskaan ole ollut ensisijainen syyni lähteä mukaan projekteihin tai valintakriteerini sellaista etsiessäni. Vietettyäni puoli vuotta töissä kreikkalaisessa Reilun kaupan myymälässä, varsin harva paikallinen oli edelleenkään koskaan edes kuullut merkistä. Itse asiassa koko myymälä suljettiin tappiollisena projektini päätyttyä. Moni voisi siis pitää projektia jokseenkin epäonnistuneena, mutta itse olin äärimmäisen tyytyväinen: olinhan ylittänyt itseni uskaltautumalla yksin vieraaseen maahan, oppinut paljon itsestäni ja muista ja viettänyt vaiheikkaan välivuoden ennen yliopisto-opintoja. Vapaaehtoistyöntekijällä pitää varmasti olla muitakin motivaationlähteitä kuin juhliminen ja hauskanpito, vaikka näitä toki usein onkin työjakson tai seminaarin aikana tarjolla. On tärkeää muistaa vastuu siitä, että sovitut työtehtävät tulevat hoidettua, mutta ei pidä pettyä, jos maailmanrauha jääkin neuvottelematta ja AIDS parantamatta. Jos katsoo tarkemmin esimerkiksi EVS:n virallisia tavoitteita, voi huomata, että niissä puhutaan ennen kaikkea vapaaehtoisen omasta oppimisesta ja kehityksestä ei suinkaan maailman pelastamisesta. Onkin aina tuntunut, että hyödyn vapaaehtoistyöstä itse paljon enemmän kuin varsinainen työpaikkani, joten en osaa pitää itseäni minään pyyteettömästi uurastavana äititeresana. Olen saanut paljon lisää itsevarmuutta, avartanut maailmankuvaani ja hankkinut tietoja ja taitoja, joita en varmasti perinteisen kouluopetuksen kautta voisi saavuttaa ja ennen kaikkea vapaaehtoistyö on yleensä ollut älyttömän hauskaa. Paula Hämeen-Anttila Kirjoittaja oli harjoittelijana Maailmanvaihdon toimistolla kesällä 2014 ja muisteli kaiholla omia EVS-aikojaan saapuvien vapaaehtoisten papereita pyöritellessään.