YHTEINEN ISÄNMAA Ilkka Taipale 2011

Transkriptio

1 1 YHTEINEN ISÄNMAA Ilkka Taipale 2011 SDP:LLE JA SEN KAUTTA SUOMEN KANSALLE EHDOTUS KÖYHYYDEN PUOLITTAMISEKSI SUOMESSA VUOTEEN 2015 KERPPU EHDOTUKSIA Kävimme sotaa köyhyyttä vastaan ja köyhyys voitti (Ronald Reagan) 1

2 2 SISÄLLYS Saatteeksi Sisällys Maksuton lasten päivähoito Maksuton perusterveydenhuolto, yksi yhtenäinen maksukatto Maksuton televisio Kondomit ilmaisjakoon Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen Pienasuntojen rakentamista lisättävä Palveluasuntoja rakennettava alle 65 -vuotiaillekin Valtion käynnistettävä oma vuokra-asuntotuotanto Talon kirjat takaisin Lapsilisät 18 -vuotiaaksi asti Varusmiehille ja sivareille opintotukea vastaava tuki Opintotuki sidottava indeksiin. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukea korotettava Opiskelijoiden terveydenhuolto kaikille Yksinhuoltajaperheiden tuki ylös Takuueläke Nuorena sairastuneen tai vammautuneen eläkkeen nosto Yli 85 -vuotiaiden eläkkeen nosto Toimeentulotukimenot puolitettava osana köyhyyden puolittamisprojektia Yksinäisten asemaa parannettava Mielen sairaat ja vammaisetuudet Vankipalkka Laitosväestön käyttövaran nosto Ylivelkaantumisen ehkäisy ja vähentäminen Työmarkkinatuen nosto Eläketukilaki uusiksi ELMA- projekti vakinaistettava Kuntouttavan työtoiminnan korvausta nostettava Työtoiminnan veroton korvaus nostettava Keikkaseteli Oikeudellisten jonojen lyhentäminen Vaaliarpa Ytyä Suomeen! 2

3 3 SAATTEEKSI Maailman kaikkien kansojen yhteisö, YK, Yhdistyneet Kansakunnat julisti vuosituhannen vaihteessa ns Millennium - tavoitteensa, johon kuului maailman ihmisten köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Suomi allekirjoitti tämän vetoomuksen. Samaan aikaan kaikkialta kaikuu, että suhteellinen köyhyys on maassamme vain lisääntynyt kattaen nyt 13 prosenttia eli lähes kansalaistamme. Vuosi 2010 oli Euroopan unionin köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan vuosi, joten tästä ilmiöstä on puhuttu enemmän kuin vuosiin. Tilastoja on paljon, mietintöjä ja kirjallisuutta samaten. Nyt on toimenpiteiden aika. Suhteellinen köyhyys on maastamme puolitettava vuoteen 2015 mennessä! Köyhyyden (tai pienituloisuuden) rajana käytetään EU:n määritelmää. Jos saa alle 60% väestön keskinettotuloista (tulonsiirtoineen) kuuluu köyhiin. Joukko jakautuu kuuteen suurempaan ryhmään vuoden 2009 tulonjakotilastossa eläkeläisiä työttömiä palkansaajia (osa-aikaisia, pätkätyöläisiä) opiskelijoita (pien)yrittäjiä muita (esim pelkällä toimeentulotuella) alle 16 vuotiaita Kaikki yhteensä Tällöin puhutaan tuloköyhyydestä tai pientuloisuudesta. Vuonna 2009 toimeentulovaikeuksia oli noin kotitaloudella eli 24 prosentilla kotitalouksista. Suurempia toimeentulovaikeuksia oli kotitaloudella, seitsemällä prosentilla kaikista. Toimeentulovaikeuksissa olevien tulot kasvoivat vuodesta 2003 reaalisesti 1.2 % vuosittain, kun ne keskimäärin kotitalouksissa kasvoivat 2.2 %. Lisäksi maassamme on paljon muuta osattomuutta, kovaosaisuutta, ahdinkoa ja syrjäytymistä, joita ei mitata yksinomaan rahalla. Syrjäytymisestä puhuttaessa on eriteltävä, onko syrjäytynyt työstä, tuloista, asuntomarkkinoilta, koulutuksesta, perhe-elämästä, ystävyysverkostoista, vanhemmuudesta, vanhemmistaan, vapaa-ajan harrastuksista tms. Vaikka usein nämä ilmiöt kasautuvat, voidaan osaan niistä vaikuttaa helpommin ja vähentää ongelmia. Mutta karkeasti: jos Sinulla on yksi ongelma, putoat yhteiskunnassa pykälän, kahdella ongelmalla kolme pykälää ja kolmella ongelmalla viisi ja usein on sitten reppu täynnä. Siksi täsmätoimenpiteillä on merkitystä. 3

4 4 On myös paljon puhuttu tasa-arvoisuuden vähentymisestä maassamme, terveyserojen ja. tuloerojen voimakkaasta kasvusta, mahdollisesta kansan kahtiajaosta jos kohta toiset sanovatkin: kahtiajaon aika on ohi. Kahtiajako on ainakin kauempana, jos YK:n tavoite toteutetaan neljässä vuodessa. Se vaatii nyt kansalta kaksinkertaista uhrimieltä, etenkin, jos me kaikki joudumme taloustilanteen takia kiristämään vyötämme. Me, joilla siihen on varaa, kiristämme omaa vyötämme sitten enempi. Tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett ovat kirjoittaneet teoksen: Miksi tasa-arvo on parasta kaikille (niin rikkaille kuin köyhille). Teos ilmestyy oireellisesti Sanoma Oy:n kustantamana suomeksi lähiaikoina. Siinä tutkijat ovat osoittaneet, että niissä maissa (tai Yhdysvaltain osavaltioissa), joissa tulonjako on tasaisinta, on kaikkein vähiten yhteiskunnallisia ja inhimillisiä ongelmia (köyhyyttä, väkivaltaa, itsemurhia. vankeutta, mielenterveysongelmia ja päihteiden käyttöä, teiniraskauksia, jopa liikalihavuutta) ja toisaalta paremmat mahdollisuudet kaikkien saada koulutusta tai siirtyä yhteiskuntaluokasta toiseen. Suomi on kansainvälisissä vertailuissa ollut hyvinvointivaltioiden kärjessä, PISA-tutkimuksissa koululaisten oppimistulosten kärjessä, maailman kilpailukykyisimpiä maita vielä. Kaikki nämä saavutukset nojautuvat sosiaalisiin keksintöihimme, tasa-arvon ihanteisiimme, maksuttomaan koulutukseemme, naisten ja miesten aseman tasapainoon ja myös harjoitettuun sosiaalipolitiikkaan. Tästä esimerkkinä on, että toimittamani kirja, sadan eri yhteiskuntapiirejä ja puolueita edustavan kirjoittajan kokoelma 100 sosiaalista keksintöä Suomesta on nyt käännetty japaniksi, koreaksi, kiinaksi, urduksi, venäjäksi, liettuaksi, englanniksi, ruotsiksi ja tulossa vielä useille kielille, ei suomalaisten aloitteesta, vaan em. maiden kansalaisten aloitteesta. Siinä määrin maailmaa kiinnostaa pohjoismainen hyvinvointivaltio Suomi, jonka varjopuolia meidän on nyt aika korjata ja hyvät puolet on syytä kiireesti turvata. On muistettava, että lähdimme liikkeelle, kun olimme köyhä kansakunta. Päätimme jakaa vähästämme kaikille! Jos olisimme odottaneet, milloin olemme kyllin rikkaita jakaaksemme, sitä jakovaihetta ei enää olisi tullut. Nyt olemme joko jako- tai jakautumispisteessä. Toteuttakaamme YK:n tavoite oman kansamme parissa malliksi koko kehittyneelle maailmalle SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja allekirjoittanut sopivat , että voin tehdä SDP:lle ja sen kautta maallemme ehdotuksen köyhyyden puolittamisesta Suomessa vuoteen 2015 mennessä. Tässä se nyt on, luonnoksenomaisena, ei vain keskustelua varten, vaan suuri osa toteutettavaksi, ei ensimmäisenä vuotena kaikki, vaan neljän vuoden aikana. Monet ehdotukset ovat toisiinsa lomittuneita. Jos korjaat yhden asian, ei yhteensovituksen takia ehkä tarvitse toteuttaa toista täysimääräisesti. Mutta pääkohteeni ovat lapsiperheet ja nuoret, yksinäiset perheettömät sekä köyhät eläkeläiset, mutta erityisesti ne, joiden tulot ovat jääneet alle 40 % ihmisten keskinettotuloista. Helmikuussa 2011 Ilkka Taipale joukkolääketieteen dosentti Kirjallisuutta: Anna-Maria Isola, Meri Larivaara ja Juha Mikkonen (toim): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, Kustannusyhtiö Avain Oy ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2007 Ilkka Taipale (toim): 100 sosiaalista keksintöä Suomesta, Kustannus Oy Kunnia 2006 Richard Wilkinson & Kate Pickett: The Spirit Level. Why Equality is Better for Everyone, Penguin Books

5 5 1. MAKSUTON LASTEN PÄIVÄHOITO SDP otti puoluekokouksessaan vuonna 2008 kannan, että lasten päivähoito on saatava maksuttomaksi. Tämä on toteutettuna merkittävä, suurin, todellinen ja konkreettinen askel lapsiperheiden ja lasten tukemiseksi. Se on johdonmukaista politiikkaa, sillä nyt kaikki lasten ja nuorten koulutus ja esikoulu ovat maksuttomia. Vuonna 2008 Suomeen syntyi lasta. Suomen kokonaishedelmällisyysluku on kehittyneiden teollisuusmaiden keskuudessa korkea 1,85, mutta se voidaan varmasti nostaa yli kahden, jolloin kansan uusiutuvuus on taattu. 1-6-vuotiaita lapsia oli Suomessa vuonna 2009 yhteensä noin , joista lasta oli erilaisen päivähoidon piirissä. Noin 70 % lapsista on päiväkotihoidossa, 20 % perhepäivähoidossa, Heistä kaikista noin viidennes on osapäivähoidossa. Korkeimmillaan päivähoidon maksut voivat olla lapsiperheille erittäin suuria, nuorimmasta lapsesta maksetaan 254, toiseksi nuorimmasta 229 ja seuraavista 20 % toiseksi nuorimman maksusta. Kolmen tai neljän päivähoitoikäisen lapsen perheelle aiheuttama taloudellinen paine on korkea. Kuitenkin suurempia lapsiperheitä toivotaan maan syntyvyyden kannalta. OECD, kehittyneiden teollisuusmaiden yhteisö sekä Euroopan Unioni ovat kiinnittäneet maaarvioinneissaan huomiota siihen, että Suomessa on vähemmän lapsia päivähoidossa kuin Euroopan Unionissa keskimäärin ja kuin olisi suotavaa naisten ja miesten työllistymisen kannalta. Päivähoito on paras keino tukea lapsiperheitä heidän ruuhkavuosinaan. Maksuttomana se voi myös lisätä syntyvyyttä. Maksuton päivähoito helpottaa kaikkia alle kouluikäisten vanhempia. Se vahvistaa myös universaalisuusperiaatetta. Myös parempituloiset lapsiperheet hyötyvät uudistuksesta ja ovat varmasti tyytyväisempiä myös veronmaksajina myöhemminkin. Se estää lasten erottelun heidän perheittensä taloudellisen aseman pohjalta. Maksuttomuus poistaa päivähoitoon liittyvää byrokratiaa. Vuonna 2009 lasten päivähoitomenot olivat miljoonaa euroa, josta maksut olivat 295 milj. Siten maksuton päivähoito ei olisi mahdottoman kallis ratkaisu verrattuna aiempiin verohelpotuksiin, mutta lapsiperheille se toisi suurimpia helpotuksia, mitä yhteiskunta voi tarjota. Jos ratkaisu halutaan tehdä vaiheitain, voidaan ensin poistaa maksu toiselta ja sitä seuraavilta lapsilta. 5

6 6 2. MAKSUTON PERUSTERVEYDENHUOLTO, YKSI, YHTENÄINEN MAKSUKATTO SDP:n kuuluisa, vuoden 1969 terveyspoliittinen ohjelma alkoi sanoilla: Köyhyys ja sairaus kulkevat käsi kädessä. Nyt olemme jälleen samassa tilanteessa, köyhät lisäksi maksavat sairastamisestaan suhteellisesti enemmän. Käänteen on tapahduttava. Terveydenhuollon kustannusten jakautuminen julkisen ja yksityisen sektorin kesken Suomessa kotitaloudet maksavat terveydenhuollon kokonaismenoista suuremman osan kuin useimmissa meihin verrattavissa maissa. Tämä johtuu erityisesti lääke- ja hammashuoltomenoista sekä käyttäjämaksuista. Omavastuuosuudet ja käyttäjämaksut kohdistuvat kaikki regressiivisesti eli pienituloiset maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan kuin suurempituloiset, vaikka maksuille olisi asetettu katto (lääkkeet jne.) Meihin verrattavissa maissa ei yleensä lainkaan ajatella käyttäjämaksuja terveydenhuollon tai julkisen vallan tulonlähteenä, koska ne joka tapauksessa ovat marginaalinen tuloerä. Suomi on tässä suhteessa poikkeus. Erityisesti Kuntaliitto ja VM pyrkivät lisäämän käyttäjämaksuja rahoituslähteenä. Käyttäjämaksujen merkitys Iso-Britannia on hyvä esimerkki maasta, jossa avohoidon lääkärikäynnit ja myös sairaalahoito ovat potilaalle maksuttomia. Ajatus on se, että pääsyn terveydenhuoltoon tulee olla käyttöhetkellä maksutonta, koska mikä tahansa maksu muodostaa esteen palvelujen käytölle. Sen jälkeen kun potilas on päässyt järjestelmään, potilas ei voi mitenkään vaikuttaa kustannuksiin, koska ne riippuvat lääkäreiden päätöksistä. Britit ovat pitäneet tästä NHS:n perusperiaatteesta kiinni myös konservatiivihallitusten (MacMillan, Thatcher, Cameron) aikana. Saman filosofian mukaan useimmissa Euroopan maissa ovat avohoidon lääkärikäynnit potilaalle jos ei maksuttomia, niin maksut nimellisiä. Suomessa sanotaan usein, että eihän 12 euroa/käynti ole paljon, tuleehan maksukatto vastaan paljon käyttäville. Katto kaikille kunnallisille palveluille on noin 600 euroa, mikä on pienituloiselle sangen suuri. Vahvin argumentti terveyskeskusten lääkärikäyntien maksuttomuudelle on se, että työterveyshuolto on käyttäjälleen maksutonta. Siellä hoidetaan työikäisiä, työkykyisiä, keskimäärin parempituloisia potilaita kuin terveyskeskuksessa, jossa potilaat ovat useammin pienituloisia, työelämän ulkopuolella, ja moni- tai pitkäaikaissairaita. Maksukatot WHO on määritellyt, jos yli 40% kotitalouden kokonaismenoista kuluu terveydenhuoltoon, on kyse katatrofaalisista terveysmenoista. Näin on useissa kehitysmaissa. Suomessa on noin kotitaloutta, joilta kuluu noin paljon terveysmenoihin. Kohtuuttomien kustannusten estämiseksi on useimmissa maissa säädetty menokattoja joko yksilöille tai perheille. Niiden kattavuus eri palvelujen tai hyödykkeiden suhteen vaihtelee. Vuotuiset julkisen terveydenhuollon avohoidon maksukatot ovat Ruotsissa 97 euroa/vuosi. Lääkekustannusten katto on Ruotsissa 97 euroa, minkä jälkeen potilaan omavastuu pienenee asteittain, yhteensä korkeintaan ad 464 euroa.. Norjassa on 208 euron katto, joka kattaa lääkkeet, lab- ja rtg-kustannukset, välttämättömät lääkkeet ja matkat. Tanskassa on samantyyppinen järjestelmä, kuitenkin niin, että katto on 62 euroa ja 6

7 7 omavastuu alenee sitten. Suomessa lääkkeiden omavastuu on noin 650 euroa/vuosi. Tämä on tavattoman korkea, kun samalle potilaalle voi kertyä kunnallinen maksukatto (600), lääkekatto (650) ja matkakustannuskatto (160), yhteensä siis noin 1400 euroa. Terveydenhuollon maksukertymä Suomessa kunnallisen terveydenhuollon maksukertymä on noin 6 % kokonaismenoista. Terveyskeskusten avohoidon lääkärikäyntien maksukertymä on alle 53 milj. euroa. Kun kuntien kaikki maksukertymät ovat noin 10 miljardia, edeltävä on 0.05% kokonaiskertymästä. Kuntien verotulot ovat noin 20 mrd, terveyskeskusmaksut ovat tästä 0.02 %. Toisin sanoen jos terveyskeskusten käyttömaksu poistettaisiin, olisi kunnallisveroa nostettava 0.02% euroa, jotta uudistus olisi kustannusneutraali. Laskelmissa on muistettava, että vaikka kunnallisvero on jakovero, se on vähemmän regressiivinen kuin asiakasmaksu, joka kohdistuu suoraan pienituloisiin ja sairaisiin. Maksukatot olisi yhdistettävä ja kokonaiskaton tulisi olla huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen, joka on kahden kuukauden takuueläkkeen kokoinen! Riittäisikö yhden kuukauden? Kirjallisuutta: Kimmo Leppo: Kansan terveys on tahdon asia. Terveyspolitiikka ja palvelut 2010-luvulle. Kalevi Sorsa säätiön julkaisuja 3/2010 Tästä osuudesta kiitän LKT, dosentti Kimmo Leppoa 3. MAKSUTON TELEVISIO Radioluvasta luovuttiin aikanaan. Nyt tulee luopua TV-luvasta ja rinnastaa YLE kirjastoihin ja opetuslaitokseen. Ne ovat maksuttomia. Televisiolupamaksu on jakoveron kaltainen, köyhä ja rikas maksaa saman. Yhteiskunnalle maksuttomuus ei maksa mitään, köyhät ja tulottomat saisivat noin 20 /kk lisää käyttövaroja, toimeentulotukinormeissa ei tarvitsisi huomioida TV-lupaa enää, keskipienituloinen ei menettäisi mitään maksaessaan TV:n lupansa yhtä suurena verona ja keski- ja suurituloisetkin menettäisivät kovin vähän tukiessaan aivan pikkuisen köyhemmän väestön käteen jääviä tuloja. TV-lupien tuotto on 462 miljoonaa euroa, kyse olisi tämän maksun jakamisesta tasasummasta hiukan progressiiviseksi summaksi. Valtiovalta säästäisi 11 miljoonaa euroa lupamaksujen keräys- ja valvontakuluista. Tämä vahvistaa valtion tuottavuusohjelman toteutumista. Piilorikollisuus vähentyisi, kun TV:tä ei katsottaisi luvatta missään 7

8 8 4. KONDOMIT ILMAISJAKOON Sukupuolisuhteiden kautta ilmenevät ongelmat jakautuvat myös epätasaisesti väestön pariin. Eniten haittoja syntyy nuorille ja köyhemmälle väestölle.ennaltaehkäisy on yksinkertaista ja halpaa, maksuton kondomien jakelu koko väestölle on välttämätön terveystoimi. Jopa muslimimaa Iranissa asia on toteutettu. Kondomeja tulee olemaan toki myynnissäkin, niiden alv on poistettava terveystuotteena. Perinteisesti ajateltiin, että sukupuoliteitse tarttuvat vain kuppa ja tippuri, harvemmin neekerishankkeri. Penisilliinin keksimisen jälkeen todettiin: lähti kuin kuppa Töölöstä, ei siis hätää. Nyt ymmärretään, että syphiliksen, gonorrhean ohella klamydian, herpersvirusten, HIV:n, papilloman, C-hepatiitin, trichomonaksen, uroplasman ja ehkä joukon vielä tuntemattomien virusten, bakteerien ja alkueläinten voivan tarttua sex-suhteissa. Useat virtsatietulehduksia aiheuttavat bakteerit johtavat tietyillä ihmisillä ns. reaktiivisiin niveltulehduksiin, joista 15 % voi jäädä pysyviksi. Klamydia joka usein on oireeton aiheutti aiemmin lapsettomuutta. Jos vahingossa ilmenisi vielä, että hitaat virusinfektiot (esim Herpes) olisivatkin Alzheimer-taudin takana, pankki räjähtäisi. Suomessa tehdään aborttia, joista puolet alle 24 -vuotiaille. Klamydiatartuntoja havaittiin 2009 yli Teini-ikäisten synnytyksiä on toistasataa. Luvut ovat suhteellisesti vain puolet Ruotsin luvuista. Suomessa käytetään kondomeja jo nyt enemmän kuin siellä. Raskaudenehkäisyistä kondomien osuus on viidennes kaikissa ikäluokissa. Kaikissa muissa pohjoismaissa nuorten ehkäisy on taloudellisesti tuettua. THL on suositellut maksutonta kondomien jakelua nuorille, mutta vain kolmannes kunnista on sen toteuttanut. Kondomien kokonaismyynti on hiukan yli 10 miljoonaa euroa. HIV:n hoito maksaa /vuosi, maassamme on 2000 diagnostisoitua tapausta ja arvion mukaan tuhat diagnostisoimatonta tapausta. Vuonna 2010 todettiin 200 uutta tapausta. Lapsettomuuden hoito maksaa euroa, raskaustodennäköisyys on 30% ja hoito toistetaan tarvittaessa 2-3 kertaa. Raskauden keskeytyksen kuntalaskutus on 1000 euroa. 5. PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUDEN POISTAMINEN Asunnottomuuden poistoa on yritetty vuosikymmeniä, vakavasti Asunnottomien vuodesta 1986 lähtien. Tuolloin oli asunnotonta, määrä kyettiin puolittamaan 10 vuodessa. Se alkoi lisääntyä taas.. kunnes vuonna 2001 pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta pääkaupunkiseudun kunnat sitoutuivat tuottamaan 4000 uutta asuntoa asunnottomille neljässä vuodessa. Hanke vesittyi osin, kun kunnat laskivat kaikki muutenkin tekemänsä toimet ao. uusien asuntojen joukkoon. Asuntoministeri Jan Vapaavuoren asettaman ns. viisaiden työryhmän ehdotuksesta pitkäaikaisasunnottomuuden puolittamisesta on päätetty vuosina ja poistamisesta vuoteen 2015 mennessä. Valtio ja suurimmat kaupungit ovat hankkeeseen sitoutuneet vakavasti ja puolitus toteutuneekin aikataulussa. Ohjelmaa on yhtä tarmokkaasti jatkettava vuoteen 2015 samoin taloudellisin panostuksin. Pulmana on, että lyhytaikainen asunnottomuus on lisääntymään päin pienasuntojen tarjonnan vähäisyyden ja vuokrahintojen korkeuden takia. Siksi vuoteen 2015 ohjelmaan on lisättävä maamme asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2015 ja (lähes) poistaminen vuoteen 2020 mennessä. 8

9 9 Kun Tukholman 6000 asunnottomasta 1970-luvulla puolet sai asunnon, heidän laitoskäyttönsä putosi 85%. Helsingin huoltovirasto teki aikanaan selvityksen, kuinka paljon säästetään jos sata asunnotonta saa asunnon verrattuna heidän hoito-, huolto-, valvonta- tai laitoskustannuksiin nähden. Säästö oli erittäin suuri. Äskettäin on tehty vastaavia pienempiä selvityksiä. Myös häiriörikollisuus ja muuta haitat vähenevät, kun asunnottomuus poistetaan. Valitettavasti kaikki asumistilastot vuodesta 1910 lähtien kattavat vain ns asuntoväestön eli ihmiset, jotka asuvat normaaliasuntokannassa. Ennen tätä vuotta kaupunginlääkärien tekemät laajat tutkimukset kattoivat kaiken asumisen, myös koko laitosväestön, piharakennuksissa ja työpaikkojen pöydillä ja nurkissa asuvat.vuonna 1987 ilmestyi Asunnottoman väestön tilastotyöryhmän mietintö, jossa ongelmaa viimeksi käsiteltiin. Tulevalla hallituskaudella on myös teetettävä kattava tutkimus kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien ulkolaisten asumistasosta, mukaan lukien erilaiset asuntolat, hoitokodit, laitokset, varuskunnat, työmaaparakit, asuntovaunut ja työpaikkojen takahuoneet. 6. PIENASUNTOJEN RAKENTAMISTA LISÄTTÄVÄ Kunnallisten asuntojonojen pääjoukon muodostavat (ja ovat muodostaneet jo vuosikymmeniä) yksinäiset henkilöt, joista enemmistö on miehiä. Helsingissä joka toisen postiluukun takana on yhden hengen talous, joita on kaikkiaan Yksiöitä kaupungissa on vain viimeisen vuoden aikana uudistuotannosta alle kymmenesosa on ollut yksiöitä. Nykyisin kohtuullisena asumisstandardina pidetään vähintään m2, eli yksinäiselle ihmiselle suurta yksiötä tai pientä kaksiota eli ns pienasuntoa. Perheiden suosimista perheettömien kustannuksella on tosin harjoitettu jo sodan jälkeisestä ajasta lähtien. Vuokrasäännöstely, pakkoalivuokraus, Arava-tuotanto ja kaupungin asuntojen jako suosivat voimakkaasti vain perheellisiä. Omakotitalot, rivitalot ja kerrostaloasunnot ovat olleet perheellisille. Pääkaupunkiseudulla vallitsee villi kilpailu veronmaksajista, hyvä- ja keskituloisista lapsiperheistä, joten omistusasuntojen uudistuotannossa on vaadittu asunnoilta vieläkin 75m2 keskipinta-alaa. Samaan aikaan yhteiskunnan hyväksymille yhden hengen ruokakunnille eli opiskelijoille ja eläkeikäisille rakennetaan pienasuntoja, köyhempi ja jopa keskituloinen nuori yksinasuva jää tästä paitsi. Asunnottomuuden ratkaisevalle poistolle maastamme yksi kolmesta keskeisestä hankkeesta on pienten vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen rakentamisen kolminkertaistaminen suurissa asutuskeskuksissa tarvittaessa vaikka määräajaksi. Samalla tulisi suosia, että omakotitaloihin ja rivitaloasuntoihin pääsääntöisesti rakennettaisiin myös liitännäispienasunto. 9

10 10 7. PALVELUASUNTOJA RAKENNETTAVA ALLE 65 VUOTIAILLEKIN Palveluasunnolla tarkoitetaan normaalitasoista pienasuntoa, johon on tarjolla 24 t/vrk valvonta tai palvelut. Vanhusten huollossa tällöin puhutaan myös tehostetusta palveluasumisesta. Eniten palveluasuntoja on rakennettu iäkkäille, toiseksi eniten somaattisesti vaikeavammaisille. Vammaispalvelulain säätämisen yhteydessä päätettiinkin, että vuonna 1992 vaikeavammaisten asumisolojen tulee olla kunnossa. Invalidiliitto rakensi tätä ennen noin tuhat palveluasuntoa liikuntavammaisille. Palveluasuntoja ei pidä sotkea ns palvelukoteihin, joita on entisissä vanhainkodeissa, koulukiinteistöissä, kerrostalojen suurissa asunnoissa jne. Markku Salon ja Mari Kallisen tutkimuksen mukaan mielenterveyspotilaiden asumisyksiköissä asui lähes henkilöä, joista vain 40%:lla on 20 m2 tai sitä suurempi asuintila käytössään. Asukkailla ei pääsääntöisesti ole käytössään edes yhtä asumismukavuutta tiloissaan. Osa asui kolmen hengen huoneissa jollaista on jo 1930-luvulla pidetty äärimmäisen ahtaan asumisen mittana. On monia muita sairaus- ja vammaisryhmiä ynnä sosiaalisia syitä, joiden vuoksi ihminen ei pärjää yksin asuessaan, mm mielen sairaita, kehitysvammaisia ja kehityshäiriöisiä, aivovammaisia, neurologisesti näkymättömämmin vammaisia, MBD-, ADHD-, autismipotilaita mutta myös päihteiden käyttäjiä tai vankilasta vapautuneita. Osa lastensuojelun piirissä olevista perheistäkin hyötyisi palveluasunnoista. Esimerkiksi yksin asuvista mielensairaista noin 10% ei pärjää itsenäisesti, lisäksi iäkköiden vanhempien luona asuvista aikuisista moni haluaisi muuttaa, mutta ei halua laitoksiin, ryhmäkoteihin eikä pärjää yksin. Mielisairaaloissa on edelleen toista tuhatta sairaansijaa liikaa, jotka voitaisiin vähentää edellyttäen että palveluasuntoja on riittävästi. Esimerkiksi Helsingissä 80 potilasta odottaa osastoilla palveluasuntoa. Oikeuspsykiatristen potilaiden kotiutuskin sujuisi niiden avulla nopeammin. Velvoiteavohoidon luominen mikä on järkevää edellyttää tuekseen palveluasuntoja. Palveluasuntojen rakentaminen on yksi välttämätön osa asunnottomuuden poisto-ohjelmaa. Itse asuntojen rakentaminen ei ole taloudellinen ongelma, ne rakentuvat asuntolainoilla ja erityisvaltionavulla, mutta kunnat pelkäävät palvelujen hintoja. Rahoitus järjestyy pitkälti laitospaikkojen vähentämisellä. Sairaalassa on noin kaksinkertainen miehitys verrattuna palveluasuntoihin. Tavallisesti palveluasuntoyksikössä on yksilöllistä pienasuntoa lähekkäin ynnä yhteisiä palvelutiloja. Alle 65 -vuotiaille tulisi rakentaa vuosittain vähintään 500 palveluasuntoa vuosittain. Vain valtakunnallinen, hallitusohjelmaan kirjoitettu päätös voi tämän tuottaa, eivät kuntien yksittäiset päätökset valitettavasti. Kirjallisuutta: Markku Salo ja Mari Kallinen: Yhteisasumisesta yhteiskuntaan. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen tila ja tulevaisuus. Mielenterveyden keskusliitto 2007 Ilkka Taipale: Mielen sairaat ja palveluasunnot. Sewlvitysmiehen raportti.sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:32 10

11 11 8. VALTION KÄYNNISTETTÄVÄ OMA VUOKRA-ASUNTOTUOTANTO 1970-luvun alussa esitettiin ideaalisena tavoitteena, että perheen käytettävissä olevista tuloista korkeintaan 20-25% kuluisi asumiseen. Ne ajat ovat ohi, kasvukeskusten asuntopula ja asuntotuotannon jälkeenjääneisyys ovat nostaneet asuntojen hinnat ja yksityisten asuntomarkkinoiden vuokrat pieni- ja keskituloisillekin kohtuuttomiksi. Tosin pankit neuvovat edelleen, että vuokra-, asuntolaina- tai yhtiövastikekulut eivät saisi viedä yli 25% perheen käytettävissä olevista tuloista. Sodan jälkeen yhteiskunnalla on ollut suuret, yhteiset päämäärät. Karjalaiset asutettiin, rintamamiehille jaettiin tontteja, Aravalla tuotettiin puoli miljoonaa perheasuntoa, 1960-luvulta aloitettiin rakentaa vanhuksille (silloin jo 65 -vuotias luettiin vanhukseksi!) järjestelmällisesti asuntoja ja saman vuosikymmenen lopulla käynnistyi opiskelija-asuntojen yhä jatkuva rakennuttaminen. Nyt kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen niukkuus on johtanut yksinäiset ja lapsiperheet koville. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla rakennusalan kilpailu ei toimi siten, että hinnat kohtuullistuisivat vaikka työvoimakustannuksia on halvennettu ulkomaalaistyövoiman avulla. Helsingin kaupungilla on vuosikymmenten menestyksellinen kokemus omasta asuntotuotannostaan, jota teknisesti hoitaa Asuntotuotantotoimisto. Valtion on astuttava rohkea askel ja käynnistettävä oma vuokra-asuntotuotantoyksikkö. Se voisi rakentaa myös valtion omistamille maille. Tämä saisi aikaan tervettä kilpailua alalla ja kansa hurraisi. Se toteuttaisi tämän päivän Suurta Yhteistä Päämäärää, samalla asumislisäkustannukset vähenisivät vuokrien kohtuullistuessa asuntojen tarjonnan myötä. 9. TALONKIRJAT TAKAISIN Aikanaan ihmisen piti tehdä muuttoilmoitus joko taloyhtiön kautta tai muuten väestörekisteriin, jotta yhteiskunta tietää hänen vakinaisen asuinpaikkansa ja osoitteensa. Tästä on luovuttu. Niinpä yksiöissä tai liiketiloissa voi valvomatta asua 4-6 henkilöä, kaupungin asuntoja voidaan edelleen vuokrata ja pitää vastoin sääntöjä alivuokralaisia tai käyttää sosiaaliavustuksia väärin siten, että avustuksia saavien valtajoukko, joka ei ole vilpillistä, saatetaan myös epäilyksen alaiseksi. Myös henkilön tavoitettavuus hankaloituu. Yhteiskuntarauhan ja järjestyksen ylläpitämiseksi olisi paikallaan palata joustavaan talonkirjajärjestelmään, vaikka Väestönrekisteri sitä kynsin hampain vastustaa. 10. LAPSILISÄT 18 VUOTIAAKSI ASTI Nyt lapsilisä maksetaan 17 vuoden ikään asti. Aikuisiän katsotaan alkavan 18 vuotiaasta, joka on myös äänioikeusikäraja. Perheiden kannalta juuri teini-ikäiset kuluttavat enemmän ja siksi on perusteltua jatkaa lapsilisän maksamista 18 -vuotiaaksi asti. Ehdotukseni on, että lapsilisän nimike muutettaisiin nuorisolisäksi vuotiailla ja se annettaisiin nuorelle itselleen (poikkeuksellisesti jo nyt lapsilisä voidaan maksaa 15 vuotta täyttäneelle itselleen). Perheissä voidaan sitten keskustella, miten nuori osallistuu omiin tai perheen kustannuksiin. 11

12 12 Vuonna 1983 syntyi noin lasta. Ensimmäisen lapsen lapsilisä on 100 /kk. Uudistuksen hinta olisi 78 miljoonaa, joka tulisi suoraan lapsiperheiden hyväksi. Kaikkiaan lapsilisiä maksetaan 1.44 miljardia euroa, joten kokonaiskulut nousisivat noin 5.5%. Koska jo nyt nuori voi saada opintotukea, voidaan nämä sovittaa yhteiseksi nuorisolisäksi, joka opiskeleville on suurempi kuin ei opiskeleville. Tällöin uudistus ei maksaisi sitäkään vertaa. 11. VARUSMIEHILLE JA SIVAREILLE OPINTOTUKEA VASTAAVA KORVAUS Asevelvollisten päiväraha on 132 euroa/kk ad 6 kk, 222 /kk (6-9 kk) ja 312 /kk (9-12 kk). Asiallisesti heidän isänmaan palveluksensa maksavat heidän omaisensa tai he elävät velaksi. Vain noin 75% mies-ikäluokasta suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen kokonaan. Muut 25% - kuten kaikki ao ikäiset naiset - voivat teoriassa opiskella tai käydä työssä jos kohta moni, etenkin pojista, on työtön ja koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi palvelukseen astumisajat eivät nivelly välittömästi työ- ja opintomarkkinoihin, vaan usein jää tulotonta väli- ja luppoaikaa, kun kotiutusrahaakaan ei enää ole. Perinteisesti päiväraha oli sidottu ns. röökiaski-indeksiin tai muutaman munkkipossukahvin hintaan. Varusmiesliitto on jo 40 vuoden ajan nähnyt tämän todellisuuden, kuten omaisetkin. On aika muuttaa kokonaan suhtautuminen asevelvollisiin, varusmiehiin ja sivareihin. Heidät on rinnastettava taloudellisesti ja sosiaalisesti ikäluokkansa muihin nuoriin. Emme tarvitse palkkaarmeijaa, vaan em kaltaisen nuorisojoukon. Asevelvollisten päivärahoista on luovuttava ja korvattava ne opintotuen suuruisella tuella, jonka suuruutta määriteltäessä otetaan huomioon eri osapuolten muut sosiaaliset edut. Kun näiden vertailu voi olla vaikeaa, rationaalisinta olisi päätyä samoihin etuihin Tämän ohella asevelvollisuusajan tulisi kerryttää eläkettä, joka kertyy opiskelijoilla 0.82 /kk opintovuosilta ad viisi vuotta. ja kotiuttamisraha tulisi ottaa uudelleen käyttöön. Vuoteen 1993 jälkimmäinen vastasi suuruudeltaan 2 viikon elinkustannuksia. Miksipä sotamies ei olis parempi kuin herra, kun hän kelvannut keisarille kerran? Jos tuen suuruus olisi 300 /kk, lisäkustannukset olisivat noin 16 miljoonaa /vuosi eli häviävän pieni määrä puolustusbudjettiin nähden. Eläkekertymäoikeus nostaisi kustannuksia 2 miljoonalla eurolla tulevaisuudessa kun eläkkeitä maksetaan, jos lasketaan eläkkeen nautintaiäksi keskimäärin 11 vuotta (63 74 tai ikävuosien välillä). Jos kotiuttamisraha olisi 300 euroa, kustannukset olisivat 7.5 miljoonaa euroa, kaikkiaan maan nuorison ja perheiden hyväksi maksimissaan 25 miljoonaa euroa. On muistettava että toimeentulotuki ja muut avustukset hiukan pienenisivät. 12

13 OPINTOTUKI SIDOTTAVA INDEKSIIN TOISEN ASTEEN OPISKELIJOIDEN OPINTOTUKEA KOROTETTAVA Monet sosiaaliedut on sidottu indeksiin kuten lapsilisät ja kodinhoidon tuki. Opetusministeriön opintotuen kehittämistyöryhmä ehdotti näin meneteltävän myös opintotuen osalta. Itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulorajat on poistettava ja tuki nostettava vastaamaan korkea-asteen opiskelijoiden tukea. Ero on tällä hetkellä noin 50 /kk. 13. OPISKELIJOIDEN TERVEYDENHUOLTO KAIKILLE Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon kokeiluja YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) mallin mukaisesti. Kokeilu on laajennettava myös muihin ammatillisiin oppilaitoksiin tavoitteena, että kaikilla opiskelijoilla on tasaveroinen, korkealuokkainen terveydenhuolto 2010-luvun loppuun mennessä. 14. YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN TUKI YLÖS Kun perheistä noin 12% kuuluu EU:n määritelmän mukaiseen köyhään väestöön, luku yksinhuoltajaperheiden osalla on jo noin 20%. Lapsiköyhyyden piiriin luetaan noin lasta. Yksinkertaisin tapa tukea köyhiä perheitä on, että lapsilisiä ei lueta toimeentulonormeissa tuloksi, joka pienentää toimeentulotukea. Toiseksi yksinhuoltajien mahdollisuus opiskella ilman tulovähennyksiä on turvattava. Yhä useammin keskusteluissa nousee esille lapsiperhevihamielinen ajatus, että parempituloisilta poistettaisiin lapsilisät kokonaan eli lapsilisät muutettaisiin tarveharkintaisiksi. Näin ei tulisi tehdä. Jos ankariin leikkauslistoihin joudutaan, vähemmän huono vaihtoehto on laittaa lapsilisät verollisiksi samalla kun niiden tasoa nostettaisiin. 15. TAKUUELÄKE EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen teemavuonna 2010 mahdollisesti merkittävin yksittäinen päätös oli takuueläkkeen säätäminen, joskin alkavaksi huhtikuusta Tällöin vähimmäiseläke nousee hiukan yli 500 eurosta 685 euroon ja uudistuksesta hyötyy noin ihmistä. Valtiolle uudistus maksoi 120 miljoonaa euroa..vähimmäiseläkkeiden taso on silti Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. On katsottava, että mahdollisten erilaisten leikkauslistojen aikana tätä takuueläkettä ei lasketa, vaan sitä on johdonmukaisesti nostettava, on se sitten vuonna tai 850 euroa puolueet osaavat varmaan itse tämän huutokaupan ilman neuvoja. 13

14 NUORENA SAIRASTUNEEN TAI VAMMAUTUNEEN ELÄKE Kansaneläkejärjestelmä luotiin vanhuuden turvaksi eikä alkujaan nuoren ihmisen elämän edellytysten kohentamiseksi. Vanhuuseläkkeellä useimmilla on myös työeläkekarttuma sekä hankittu omaisuus turvana. Nuorena sairastuneella tai vammautuneella ei ole useimmiten mahdollisuutta kerryttää eläkettä työllään eikä hänelle ole karttunut omaisuutta. Niinpä esimerkiksi suurin osa skitsofreniapotilaista, kehitysvammaisista tai muuten vaikeavammaisista nuorista jää pelkälle kansaneläkkeelle. Osa heistä saa toki hoitotukia, mutta silti kokonaistulot jäävät muita ikätovereita paljon huonommiksi. Siksi nuorena sairastuneen tai vammautuneen eläketasoa tulee nostaa, helpoin keino on automaattisen hoitotuen myöntäminen ilman eri hakemusta, ainakin korotettuna /kk) kaikille ja ylimpänä hoitotukena (302 /kk) vaikeavammaisille ja mielisairaille. Aluksi automaattinen tuki voitaisiin myöntää kaikille alle 30 -vuotiaille, koska tätä vanhemmilla vammaisilla on nykyinen mahdollisuus saada edelleen yksilöllistä, hakuperustaista hoitotukea. Tuen nimikettä voi toki muuttaa haluttaessa tai hoitaa asia nuorten korkeamman takuueläkkeen muodossa. 16. KANSANELÄKKEEN NOSTO YLI 85 -VUOTIAILLE Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vielä 1970 luvulla ylimääräisen lisäeläkkeen myöntämisestä 100 vuotta täyttäville helsinkiläisille. Ylipormestari Teuvo Aura kävi vielä tervehtimässä jokaista heistä. Sittemmin käytännöstä luovuttiin. Mitä vanhempi kansaneläkeläinen, sitä heikommassa asemassa hän on, koska vanhemmalle sukupolvelle ei kertynyt työeläkkeitä niin kuin nuoremmille. Lisäksi ja ennen kaikkea ikä ja raihnaisuus aiheuttavat lisämenoja. Siksi harkittakoon, voidaanko kaikkien yli 85 -vuotiaiden takuueläke nostaa korkeammaksi esim. hoitotukijärjestelmän kautta. Korotettu hoitotuki on euroa/kk. Toinen vaihtoehto on porrastaa eläkkeen nosto 80 -vuotiaille perushoitotuki euroa ja 90 -vuotiaille korotettu hoitotuki euroa ja 100 -vuotiaille ylin hoitotuki 302 euroa/kk. Nyt satavuotiaita on noin 500, piakkoin noin TOIMEENTULOTUKIMENOT PUOLITETTAVA Köyhyyden puolittamista Suomessa voidaan parhaiten mitata myös sillä, kuinka paljon vähemmän ihmiset joutuvat turvautumaan viimesijaiseen apuun eli toimeentulotukeen. Ohjelman tehtävänä olisi puolittaa toimeentulotukimenot. Samalla olisi koko ajan seurattava, mitkä ovat viisi tai kymmenen tärkeintä syytä ja ihmisryhmää, jotka edelleen joutuvat turvautumaan siihen. Vuonna 2009 toimeentulotukimenot olivat 615 miljoonaa euroa, kotitalouksista eli joka kymmenes joutui turvautumaan tukeen. Toimeentulotuen tasoa on nostettava saman verran kuin työmarkkinatukea kuten sairausvakuutuksen peruspäivärahaa. Nuorten toimeentulotuen leikkauksesta on luovuttava 14

15 15 Samalla kun toimeentulotukimenot vähentyisivät, olisi sen perusosan maksatus siirrettävä Kansaneläkelaitokselle, joka maksaa myös muut vähimmäisetuudet. Kunnille jäisi lisätuen ja ennalta ehkäisevän toimeentulotuen harkinta ja maksaminen. Samalla sosiaalista luototusta olisi kehitettävä voimakkaasti osana ennalta ehkäisevää toimintaa. Nykyisin luototusta käytetään liiaksi aiempien luottojen maksamiseen eikä toteuteta tarpeeksi tämän luototuksen alkuperäistä tarkoitusta. 18. YKSINÄISTEN ASEMAA PARANNETTAVA Yksinäisyydessä voi erottaa viisi eri kategoriaa a) siviilisäädyn mukaisesti yksinäiset, so. naimattomat, eronneet ja lesket. Aiemmin tilastot olivat varsin yksiselitteiset, sittemmin avoliitot ovat monimutkaistaneet niitä b) fyysisesti yksinäiset, esim. yksin asuvat, yksin työtä tekevät, yksinäisellä saarella tai munkkiluostarissa olevat. (65 vuotta täyttäneistä naisista 70 % asuu yksin Suomessa c) ystävättömät (n 10 % väestöstä) d) yksinäisyyden tunnetta kokevat ( 20% yksinasuvista kokee ajoittain, 5% syvää yksinäisyyttä, jälkimmäiset ovat yleensä menettäneet tärkeän ihmissuhteen) e) kosminen yksinäisyys kaiken keskellä olet yksin, ihminen. Sosiaalipolitiikan kannalta suurimmat yksinäisten ryhmät ovat opiskelijoita, citysinkkuja, yksinäisiä köyhiä miehiä ja vanhuksia. Ryhmät eroavat toisistaan tarpeidensa ja myös hyväksyttävyytensä suhteen, alimpana yksinäiset miehet. Suomessa on harjoitettu johdonmukaista perhepolitiikkaa jo ennen sotia, mutta ennen kaikkea sen jälkeen. Perheettömät on jätetty yleensä perheitä suosivien ratkaisujen ulkopuolelle. Syrjimiskielto koskee nyt sukupuolta, rotua, ihon väriä, ikää, jopa sukupuolista suuntautuneisuutta mutta ei perheetöntä suhteessa perheellisiin. SATA-komitea ei tarjonnut alle 65 -vuotiaille perheettömille juuri mitään. 70 % toimeentuloa hakevista ruokakunnista on yksinäisiä, pääosin köyhiä miehiä. Leipäjonoissa ja leivättömän pöydän ääressäkin he ovat yliedustettuina. Naimisissa olevien naisten jälkeen työelämästä eniten ovat poissa naimattomat miehet. Eronneen miehen kuolleisuus väkivaltaan on 10 -kertainen naimisissa olevan naisen kuolleisuuteen ja syöpään ja sydän- ja verisuonitauteihin 1.7 -kertainen. Itsemurhista 80 % on miesten tekemiä, tekijöistä taas 60% työelämän ulkopuolella eli käytännössä köyhiä jne. Lapsettomat miehet joutivat taantumassa lomautetuksi tai irtisanotuksi useammin kuin isät. Heidän työttömyysasteensa nousi seitsemästä yhteentoista prosenttiin, kun isistä työttömiä oli vain neljä prosenttia. Asunnottomista 80 % on miehiä, vangeista yli 90%. Noin 3 % työikäisistä miehistä ( miestä) muodostaa yhteiskuntamme kaikkein huonoosaisimman joukon pääosan. Heistä aiheutuu toisaalta suuret yhteiskunnalliset häiriöt ja haitat, mutta heidän tulonsa eivät ole 60 %, vaan alle 40% väestön keskituloista. Sisäministeriön turvallisuustyöryhmä selvitti, mitkä ovat suurimmat uhkat maallemme: ilmastonmuutos, tietokonerikollisuus, taloudelliset uhkat, työttömyyden lisääntyminen, itä-rikollisuus. lintuinfluenssa tms. He arvioivat suurimmaksi uhkaksi vuotiaat irralliset miehet, jotka eivät paljon 15

16 16 yhteiskunnalta saa eivätkä sille paljon anna. Jos heidän sosiaalista asemaansa nostettaisiin olennaisesti, jopa tappojen määrän arvioitiin putoavan kolmanneksella saati muiden haittojen. Keskustanaiset ovat pääministeri Mari Kiviniemen johdolla pitäneet yksineläjien asiaa esillä yhdistäen sen EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Ehdotus perheministeristä lyö yksinäisiä taas korville. Tässä kokoelmassa, Yhteinen isänmaa, erittäin useat ehdotukset merkitsevät juuri perheettömien ja yksin asuvien olojen jopa radikaalia kohentamista. Hallitusohjelmaan on otettava ehdotukset perheettömien ja yksin asuvien aseman kohentamiseksi. Aluksi olisi hyvä koota kaikki tilastot ja sudenkuopat, joihin yksinäiset ovat pudonneet. Jos yksinäisten köyhien miesten sosiaalista asemaa korjataan kunnolla, erittäin monet yhteiskunnan häiriöt vähenisivät olennaisesti ja yhteiskuntarauha kohentuisi. 19. MIELEN SAIRAAT JA VAMMAISETUUDET Raamatussa on kolme tautia, lepra eli spitaali, kaatumatauti ja mielisairaus. Lepra on maastamme ja kohta maapallolta hävinnyt, entiset lepraparantolat annettiin mielisairaille. Kaatumatauti eli epilepsia on Suomessa siirtynyt Dostojevskin pelottavasta, sinisenä, verta ja kuolaa suusta valuvasta katunäkymästä tavallisten tautien joukkoon 40 vuodessa kiitos uusien lääkkeiden ja Epilepsia-liiton. Jäljellä ovat mielen sairaudet. Mielen sairaiden sosiaalinen asema on kautta historian, menneisyydessä ja nykyään, sosialistisissa ja kapitalistisissa maissa, kristikunnan kuin muslimiveljien maissa, sotien aikana ja rauhan aikana, teollisuusmaissa ja kehitysmaissa ollut aina pohjimmaisena yhdessä kehitysvammaisten kanssa. Hyvinvointivaltioissa kehitysvammaisten asemaa on kohennettu enemmän johtuen siitä, että heidän vanhemmillaan on elintärkeä intressi saada lastensa oloja kohennettua näiden syntymästä lähtien ja vanhemmat ovat järjestäytyneet. Mielen sairaudet puhkeavat nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa, jolloin pitäisi jo kotoa lähteä. Suomessakin mielen sairaiden sosiaalinen asema on selkeästi heikompi kuin muiden vammais- ryhmien (aivovammaisia ehkä lukuunottamatta) ja erittäin paljon heikompi kuin tavallisten ihmisten. Mielisairauteen sairastuva menettää usein paljon, taloudellisen asemansa, koulutus- ja työmahdollisuutensa, ihmisuhteensa, suhteensa toiseen sukupuoleen jne. Joka seitsemäs skitsofreniaan sairastuva tappaa itsensä. Yhteenkään muuhun sairauteen sairastuva ei yleensä tapa itseään. Kehitysmaissa skitsofreniapotilaat eivät tapa itseään, joten kyse on kulttuurisesta ympäristöstä. On vaikeampi muuttaa asenteita mielisairaita kohtaan ja parantaa sitten heidän asemaansa kuin kohentaa ensin heidän asemansa muiden ihmisten, edes muiden vammaisten tasolle jolloin asenteet muuttuvat automaattisesti myönteisemmiksi. Edeltävällä on historialliset syynsä, mutta Suomessa keskeisenä se, että somaattisesti vammaisia ja sairaita ovat koskeneet ja koskevat edelleen eri lait kuin mielisairaita (ja kehitysvammaisia). Invalidihuoltolaki säädettiin 1948, pääosin sotainvalideja, osin siviili-invalideja varten. Lain mukaan se ei koskenut mielisairaita tai kehitysvammaisia, vaikka näillä olisi ollut ruumiillisia vammoja. Se on huoltolaki, jonka nojalla sai kuntoutusta, asuntoja, apuvälineitä, työpaikkoja ja suojatyöpaikkoja jne. 16

17 17 Vuonna 1955 Kalevi Vataja sai lobattua ensimmäisen tautiryhmän, tuberkuloosipotilaat. Sataprosenttisella valtionavuilla rakennettiin koko kuntoutusjärjestelmä heille, Suomen laajin suojatyöpaikkaverkosto jne. Muut tautiryhmät seurasivat perässä. Mielisairaslaki ja Kehitysvammalaki olivat myös huoltolakeja kattaen lähinnä laitoksissa olevat alojensa vammaiset Invalidihuoltolaki kumottiin ja Vammaispalvelulaki säädettiin. Jälkimmäisessä todettiin, että se ei koske ryhmiä, joita varten on säädetty eri lait. Mielisairaslaki kumottiin ja korvattiin Mielenterveyslailla. Tämä ei olekaan enää huoltolaki, vaan hoitolaki. Sen avulla ei saa palveluasuntoja, henkilökohtaista avustajaa, suojatyötä, vammaisten kuljetustukea ym. Samaan aikaan mielisairaaloiden paikkaluku laski :sta 6000:een, tuli avohoitoa, mutta ei avohuoltoa. Kun Vammaispalvelulain nojalla vammaiselta ei peritä hoidosta ja huollosta maksuja, mielen sairailta peritään näitä maksuja kuntoutus- ja hoitokodeissa. Vammaiset maksavat vuokran, mielen sairailta peritään usein asumisesta päivittäinen hoitomaksu,. edeltävät asuvat liki aika omassa asunnossaan tai hätätilassa omassa huoneessaan, mielen sairaat edelleen 2-3 hengen huoneissa. Vammaistukea saa erittäin harva mielen sairas, omaishoidon tukea niin ikään vain kourallinen heidän omaisistaan, eläkkeen saajan oitolisä on mielen sairailla yleensä alhaisempi kuin muilla vammaisilla. Lääkinnällistä kuntoutusta koskevaa lakia ei aluksi sovellettu mielen sairaisiin lainkaan. Kylpylöihin heidän oli vaikeampi päästä vaikka Kreikan ja Rooman vallan ajoista lähtien kylvyt (usein pakkokylvyt), huilumusiikki ja ruokavalio olivat ainoita hoitoja. Hallituksen vammaispoliittisessa selonteosta mielen sairaat ovat poissa. YK:n vammaisyksikkö Wienissä ei käsitellyt heidän asioitaan, heidät tulkittiin sairaiksi, ei vammaisiksi. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa asetettiin selvitysmies ratkaisemaan vammaispalvelulain ja kehitysvammalain välistä suhdetta, mielen sairaat olivat jälleen takarivissä. Eräänä syynä sekaannukseen on, että liian usein puhutaan yleisesti mielenterveyspolitiikasta eikä erotella ns terveiden ihmisten mielenterveyttä ja (henkisiä) ongelmia ja mielisairaita ja heidän (useimmiten) sosiaalisia ongelmia. Somaattinen ja psyykkinen sairaus on pidetty erillisinä kategorioina, vaikka nykylääketieteen mukaan varsinaiset mielisairaudet ovat joko kehityshäiriöihin tai neurologisiin/neurobiologisiin sairauksiin kuuluvia. Kun Suomen lain nimi on Vammaispalvelulaki, Ruotsissa se oli Omsorgslagen (huolenpitolaki) ja on nykyisin Lagen om funktionshindrade (laki henkilöistä, joilla on toimintavajausta/vaikeutta) On siis erotettava itse sairaus, sen sosiaaliset seuraukset ja seurauksen seuraukset. Jos on tuntematon tauti, siihen voidaan reagoida kolmella tavalla a) hoito mahdollisimman hyväksi b) potilaiden sosiaalinen asema mahdollisimman hyväksi c) taudin lannistamiseen on kohdistettava suuri tieteellinen tutkimusimpulssi. Erityisesti b-kohta kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle. Siksi hallitusohjelmaan on kytkettävä vaatimus mielenterveyslain ja kehitysvamma lain kumoamisesta ja niiden integroimisesta nimeltään muutettavaan vammaispalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin. Samalla on tehtävä konkreettinen ohjelma muidenkin vammaisetuuksien ym soveltamisesta mielen sairaiden hyväksi ja heidän kaikkinaisen sosiaalisen aseman parantamiseksi. Kirjallisuutta: Jyrki Salo ja Ilkka Taipale (toim): Mielisairaan sosiaalinen asema, Kellokosken sairaala 1991 Ilkka Taipale (toim): Mielen sairaat samalle viivalle vammaisetuuksien soveltaminen, Mielenterveyden Keskusliitto

18 VANKIPALKKA Dostojevski totesi vankiloiden ja mielisairaaloiden olevan yhteiskunnan peili. Jos peiliä korjataan, kuva yhteiskunnasta muuttuu. K.J. Lång puolestaan katsoi maan kokonaisvankiluvun heijastavan käänteisesti sen sivistystasoa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja Tapio Lappi-Seppälän laaja tutkimus osoittaa, että kansainvälisesti vankiluvun ja rikollisuuden välillä ei ole suurta riippuvuutta eli rikollisuuden vähentämisessä vankilat eivät ole olennaisin asia. Hän on myös kuvannut, että nykyisen rangaistuskäytännön hinta on kohtuuttoman korkea. Suomalaisen vankilan läpi kulkee vuosittain noin 9000 henkeä ja vankiloissa on kerrallaan noin 3500 henkeä. Käytännössä vangit vapautuvat nykyisin työttöminä, rahattomina, usein asunnottomina ja vielä päihdehakuisina. Tämä ylläpitää alttiutta uusintarikollisuuteen. Vankilukuun voidaan vaikuttaa ennen vankilaa, vankilan olosuhteilla ja jälkeen vankilan. Aikanaan vankiloissa oli pakkotyö, upporikkaan Kalkki-Petterin ollessa sodan jälkeen vankina, hän perustutti rahoillaan muille vangeille Riihimäelle ammattikoulun. Työsiirtolat olivat kuuluisia paikkoja, yhteiskunnan hyväosaisemmatkin matkustivat Kanarian saarille ja rakensivat Seutulan lentokenttää ym. Avovankiloissa ja työsiirtoloissa vangit saavat minimipalkkaa, josta vähennetään ylläpitokuluja. Aiemmin palkasta säästettiin myös vahingonkorvauksiin. Suljetuissa vankiloissa palkka on vain alle euron päivässä. Niinpä vain puolet vangeista on työssä tai opinnoissa. Myös näissä laitoksissa on välittömästi siirryttävä avolaitosten palkkakäytäntöön. Arvion mukaan työssä käyvien määrä nousisi 70 %:iin. Myös kuntouttava työtoiminta on ulotettava vankiloihin. Vankiloiden, mielisairaaloiden, kehitysvammalaitosten ja vastaavan avohoidon ja suojatyökeskusten myytäviin tuotteisiin on kehitettävä Sokevan merkin, joutsen-merkin, Reilun kaupan merkin ja Suomen lipun kaltainen yhteinen valtakunnallinen tuotemerkki, huolehdittava tuotteiden laadun valvonnasta ja merkkinointikanavista. Projektin voisi hoitaa VATES, vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiö Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Suuret kauppaketjut ottaisivat tuotteita varmasti myyntiin. Suuri vahinko tehtiin, kun Kriminaalihuoltoyhdistys lopetettiin ja sen hallinnoimat 400 asuntoa siirrettiin kuntien normaaliasuntovarantoon. Vapautuvien vankien asuntokysymys on saatava uudelleen tolalleen, ml. ympärivuorokautisesti valvotut palveluasunnot. Velvoiteasuminen (ns. pantavangit) on yhdyskuntapalvelun ohella otettava laajamittaiseen käyttöön rangaistusmuotona. Osa rangaistusajoista on kohtuuttoman pitkät eivätkä vähennä ao. rikollisuutta. Vankien eläke-edellytysten selvittely on käynnistettävä yhteistyössä kuntien ja TE-toimistojen kanssa. Rikosseuraamusvirastoon on perustettava tehokas, pieni yksikkö tarkoitukseen ml neuropsykologin virka. Prof Matti Joukamaan ym. selvityksen mukaan vuonna 2006 vangeista oli työkyvyttömyyseläkkeellä 7 %, mutta täysin työkyvyttömiksi arvioitiin 11 %, eli vuosittain lähes 400:lle tulisi kirjoittaa suositus työkyvyttömyyseläkkeelle! suurimmassa kaupungissa on käynnistettävä sosiaalitoimen puolella erilliset kriminaalihuollon projektit keskittyen vapautuneisiin ja ehdonalaisiin henkilöihin. Suomi tulee toimeen 2000 vangilla. Em ohjelma on valtion tuottamuusohjelmaa tukeva. Kirjallisuutta: Matti Joukamaa ym: Rikosseuraamusviraston asiakkaiden terveys, työkyky ja hoidon tarve. RISE julkaisuja 1/2010 Matti Laine (toim): Vangin sosiaalinen asema. Vankeinhoidon koulutuskeskus, Helsinki 1993 Tapio Lappi-Seppälä: Rangaistuskäytännön hinta. Tiede- taide ja köyhä kansa ry, Helsinki

19 LAITOSVÄESTÖN KÄYTTÖVARAN NOSTO Laki asiakasmaksuista on aika ajoin poliitikkojen päätettävänä, yleensä erilaisia hoitomaksuja on tavattu korottaa. Yleisesti ei ole huomattu, että samalla asetuksella säädetään maamme laitosväestön käyttövaroista. Yli 3 kk sairaalahoidossa ja hoitolaitoksessa olevan henkilön hoitomaksu riippuu hänen tuloistaan, joista yleensä pääosa käytetään hoidon korvaamiseen. Henkilölle on kuitenkin jäätävä 15 % tuloista käyttövaraksi, joka pienimmillään on tällä hetkellä vähintään 97 /kk. Tämä on kohtuuttoman vähäinen summa esim. mielisairaalapotilaille, joista valitettavan suuri osa joutuu lisäksi olemaan laitoksessa vastoin tahtoaan. Lisäksi suuri osa ao potilaista tupakoi (yksi syy on se, että lääkkeet aiheuttavat anhedoniaa, mielihyvän vähentymistä, eikä laitoksissa ole aina riittävästi tekemistäkään). Asia koskee myös kehitysvammaisia, jotka yleensä eivät polta, joten heiltä jää virkistysmatkoihin ym enempi rahaa käyttöön. Käyttövara tulisi nostaa vähintään 150 euroksi kuussa. 22. YLIVELKAANTUMISEN EHKÄISY JA VÄHENTÄMINEN Uusia maksuhäiriöitä rekisteröitiin tammi-kesäkuussa miljoonaa, kun luku vuonna 2005 oli vain , vastaavina aikoina uusia velkomustuomioita annettiin yli ( vuonna ). Aikanaan velattomuuteen pyrittiin aktiivisesti, nyt kulutusluototkin ovat arkipäivää. Ylivelkaantuneilla on entistä useammin erilaisia riippuvuuksia. Myös yllättävät muutokset elämäntilanteissa kuten työttömyys tai avioero ovat taustalla. Yhteiskunta on 1990-luvulta lähtien pyrkinyt helpottamaan ylivelkaantuneiden asemaa, mutta seuraavalla hallituksella on vielä suuri tehtävä: Pikavippifirmat tulisi joko kieltää kokonaan tai asettaa niiden perimille kulungeille ja koroille ankara katto. Firmoja on liki sata ja perityt vuosikorot ja -kulungit pahimmillaan yli tuhat prosenttia. Prof Heikki Hiilamo on nimittänyt tätä laillistetuksi rosvoukseksi ja johtava talous- ja velkaneuvoja todennut pikavipit koukuttavat enemmän kuin mikään muu rahan lainausmuoto Pikavippifirmojen lainakanta on noin 40 milj ja vuonna 2008 ne antoivat lainoja 190 milj. Pikavippejä myönnettiin vuoden 2010 heinä-syyskuussa jo noin 61 milj, yhteensä kpl. Haitat maksaa yhteiskunta, samaan aikaan kun kymmenen suurimman firman voittoprosentti oli 40 %! Jos pikavippifirmat saavat toimia edelleen, on niiden valvonta siirrettävä finanssivalvonnalle. Tosin talous- ja velkaneuvojien mukaan myös muita luottoja myönnetään liian helposti ja markkinoidaan liian voimakkaasti. Tähän saakka on puhuttu vain kevytmielisestä velkaantumisesta, mutta sen rinnalle tulisi puhuapuhua myös kevytmielisestä luotonannosta. Yhteiskunnan on perustettava positiivinen lainarekisteri, josta lainanantajat voivat tarkistaa henkilön aiempien lainojen suuruuden. 19

20 20 Vaikka yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma lyheni lähtien viidestä kolmeen vuoteen, se voi edelleen kestää viisi vuotta, jos henkilöllä ei ole ollenkaan maksukykyä! Ruotsissa jälkimmäistä sääntöä ei ole. Ulosottoon menevien velkojen vanhentumisaikaa voitaisiin vähentää 15 tai 20 vuodesta ehkä 12 vuoteen. Talous- ja velkaneuvojat sekä Takuusäätiö toivovat, että neuvonta ja sovittelu voitaisiin ottaa muidenkin palvelujärjestelmien toimintaan, esimerkiksi mielenterveystoimistojen, vankiloiden, työvoiman palvelukeskusten ym sosiaalityöntekijöiden tehtäviin. Aikanaan Helsingin ainoan psykiatrisen huoltotoimiston sosiaalihoitajat hoitivat potilaita kokonaisuutena, tekivät. pääsääntöisesti kotikäyntejä ja antoivat myös toimeentulotuen käynneillään! Hoitokontaktista ei jääty pois. Velkakriisi on samanaikainen kriisi sekä kansantaloudessa että yksilöiden kukkarossa, joten eri palvelujen pitäisi työskennellä yhdessä. Kyse on todella myös etsivästä työstä. Maassamme on muutama kymmentuhatta henkilöä, jotka voisivat saada ns nollasovinnon, jos vain lähtisivät sovintoneuvotteluun. Heidät on sellaiseen haettava vaikka korvasta vetämällä. Pulmana ovat myös korkeisiin taloudellisiin rikosvastuisiin tuomitut. Heillä ei ole koskaan varoja korvata vahinkoja, mutta silti heidän pääsynsä velkasovitteluun on korkean kynnyksen takana. Velkasovittelun tulos on yleensä kustannusneutraalia. Jos kerran velalliselta ei koskaan saada tiettyä summaa enempää, on viisaampaa sopia tuollaisestakin summasta kuin jättää sopimatta. Velkojen perinnän tulisi kohdistus ensisijaisesti pääomaan eikä korkoihin ja kuluihin. Ylivelkaantuneisuuden vähentäminen edellyttää perusteellista valmistelua, josta tulisi maininta hallitussopimukseen 23. TYÖMARKKINATUEN KOROTUS Pitkäaikaistyöttömien toimeentulo on järjestetty ns. työmarkkinatuella, joka on alinta perusturvaa Suomessa. Tätä korvausta sai vuonna henkilöä. Tuki on nyt /arkipäivä eli noin 551 /kk. Sen ohella useimmat saavat asumistukea noin 300 /kk, mutta tämä ei riitä elämiseen, joten noin kolmannes saajista turvautui vielä toimeentulotukeen. Joukko on yksi suurimmista köyhien tai pientuloisten ryhmistä Suomessa. Hallituspuolueiden SATA-komitea ei ehdottanut tämän joukon nostamista suosta, pienen pienenä osasyynä että uudistus on kallis ja samalla jouduttaisiin nostamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka sekin on suhteellisesti alhaisempi kuin muissa pohjoismaissa. VTT Arja Alho on kirjoittanut erinomaisen vaihtoehdon SATA-komiteamietinnölle yhteistyössä Heikki Hiilamon, Pertti Honkasen, Jouko Kajanojan ja Erkki Tuomiojan kanssa ehdottaen 120 euron korotusta työmarkkinatukeen kuukaudessa. Tällöin ansiosidonnainen työttömyysturva nousisi bruttona 65 /kk Korotusten nettovaikutus julkiseen talouteen merkitsisi 140 miljoonan euron nettolisäystä. Jos pitkäaikaistyöttömistä saatettaisiin eläketuen piiriin esim henkilöä, edeltävä summa vähenisi tältä momentilta. 20